Karppaajan ruokakomerossa näyttää sangen erilaiselta kuin tavallisessa kuiva-ainekaapissa. Vehnäjauhot, riisit, makaronit ja puurohiutaleet loistavat poissaolollaan. Niiden tilalla on pussia jos monenmoista niinkin eksoottisilla nimillä kuin Bake Pro, Pofiber, Psyllium ja Fibrex.
Mitä kaikkea löytyy viljan ja sokerin välttelijän leivontaosastolta...?
Vhh-jauho numero 1: mantelijauhe. Tätä käyttävät varmasti kaikki vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat. Sopii kaikkien vhh-leipomusten taikinapohjaan sämpylöistä kakkuihin ja lettuihin = "karppaajan vehnäjauho". Hh-pitoisuus 6 g / 100 g.
Pofiber eli perunakuitu. Käytetään korppujauhon tavoin esimerkiksi pyörykkätaikinoissa, kakkuvuoan leivitykseen tai vaikka kalan panerointiin. Hh-pitoisuus 12 g / 100 g.
Fibrex eli sokerijuurikaskuitu. Samankaltainen tuote käyttötarkoitukseltaan kuin perunakuitu, mutta Fibrex myydään hiutalemuodossa. Muistuttaa ulkomuodoltaan viljahiutaleita ja sopii esimerkiksi vhh-myslin ainesosaksi. Hh-pitoisuus vain 5,5 g / 100 g.
Minusta Pofiber sopii jauhoisen muotonsa vuoksi paremmin pyörykkätaikinaan ja leivitykseen. Käytän Fibrexiä joko mysliin tai osana sämpylä- ja leipätaikinoita.
Kookosjauho. Käytän lähinnä jälkiruokaleivonnassa kuten muffineissa tai kakuissa, tai kookospuurossa. Imee itseensä erittäin runsaasti nestettä minkä vuoksi kookosjauhopohjaisesta taikinasta tulee kuivempaa kuin vaikkapa mantelijauhopohjaisesta.
Hh-pitoisuus vaihtelee huomattavasti, valmistajasta riippuen se voi olla välillä 6,4g - yli 30 g / 100 g.
Psyllium eli Plantago ovata-ratamokasvin siemenistä valmistettua jauhetta. Käytetään leivonnassa hyvin pieniä määriä tuomaan taikinaan gluteenin tapaista sitkoa. Hh-pitoisuus valmistajasta riippuen 0 - < 1 g / 100 g.
Toimii myös jauhona supersimppelissä lettutaikinassa, kastikkeen suurustajana sekä "Philadelphia-pastan" raaka-aineena.
Erytritoli eli "karppaajan sokeri". Erytritoli on sokerialkoholi jota esiintyy luonnostaan mm. meloneissa, viinirypäleissä ja sienissä. Sitä valmistetaan käymisteitse rypälesokerista. Imeytyvän hiilihydraatin pitoisuus 0 g (sokerialkoholi on hiilihydraattia mutta ei imeydy = ei nosta verensokeria).
Erytritoli on kaloritonta ja makeudeltaan n. 80% pöytäsokerin makeudesta. Se on rakenteeltaan kiteistä ja muistuttaa tavallista sokeria. Käytän leivonnassa ja kookospuuron päällä kanelin kanssa.
Bake Pro eli kuumennusta kestävä heraproteiinijauhe eli "leivontaproteiini". Tätä käytän jostain syystä todella harvoin, vaikka sillä voi mainiosti korvata osan jauhoista leivonnassa saaden hyvän proteiinilisän. Bake Pro'ssa on proteiinia 78 g, rasvaa 7 g ja hiilihydraattia 7 g / 100 g.
Minulle on jäänyt hieman epäselväksi poikkeaako tämä oikeasti "tavallisesta" heraproteiinijauheesta. Eikö tavallinen heraprotsku kestä kuumennusta...?
Vhh-perusjauho nro 2: soijajauho. Vähän huonommat ravintoarvot kuin Bake Pro'lla (proteiinia 40 g, rasvaa 22 g ja hiilihydraattia 13 g / 100 g. Soijajauhoa on kuitenkin helpommin saatavilla kuin Bake Pro'ta ja se on edullisempaa, siksi sitä varmaan käytetään yleisemmin. Korvatessani soijajauhon reseptissä Bake Pro'lla en ole huomannut tuloksessa mitään eroa.
Käytän osana sämpylä-, piirakka- ja pizzapohjataikinoita sekä pinaatti/porkkanaletuissa.
Vehnägluteenijauho eli vehnän proteiinia. Useimmille tuttu vegaanikinkun eli seitanin aineksena. Tuo taikinoihin voimakasta sitkoa. Ravintoarvot samankaltaiset Bake Pro'n kanssa (vaikka vaihtelevat hieman valmistajittain); proteiinia 76 g, rasvaa 6 g ja hiilihydraattia 8 g / 100 g.
Käytän aika harvoin osana sämpylätaikinaa tai jos teen karppipullaa (ja sitäkin on tullut tehtyä ruhtinaalliset kaksi kertaa kahden ja puolen vuoden aikana). Käyttämällä vhh-leipätaikinassa runsaasti gluteenia saa leipään sen "oikean" leivän kimmoisan rakenteen. Vehnägluteeni on kaikkien kaupallisten karppileipien perusraaka-aine.
Kappas, tämä ei ole kuiva-aine mutta odottaa jauhokaapissa vuoroaan. Sokeroimaton sinappi. Käytän normaalisti dijonspinappia mutta tilasin tämän purkin kokeilumielessä iHerbistä, tiedä vaikka olisi maukkaampaa kuin dijon. :)
Käytän sinappia eniten kermaviilikastikkeiden ja uunikalan kuorrutuksen maustamiseen - ja tietysti soijanakin kaverina! (Dijonsinapista saa muuten ihan "tavallisen" makean sinapin makuista kun makeuttaa sen itse vaikka erytritolilla.)
Auringonkukansiemeniä käytän näkkäritaikinassa ja salaatin päällä, pellavansiemenrouhetta niinikään näkkärissä, pizzapohjassa ja minuuttisämpylässä sekä rahkajogurttiseosten päälle ripoteltuna.
Saksanpähkinää (hh 3,2 g / 100 g)...
Parapähkinää (hh 2,6 g / 100 g)...
...pistaasipähkinää. No, näitä en itse asiassa syö itse juuri koskaan, pistaasipähkinässä on aika korkea hh-pitoisuus (16,7 g / 100 g). Mutta mies tykkää.
Jännä miten pähkinöiden ravintoarvot muuten vaihtelevat huomattavasti lähteestä riippuen. Pistaasien imeytyvä hh-pitoisuus on Finelin mukaan tuo 16,7 g, mutta Now Foodsin pakkausselosteen mukaan vain 7,14 g / 100 g.
Suursuosikkini hasselpähkinöiden hh-arvo heittelee sekin ihan hulluna, olen bongaillut sitä välillä 3 g ja yli 17 g. Mistä tämä oikein johtuu, osaako joku sanoa? Kasvihan on aina sama kasvi eikä mikään teollisesti eri resepteillä valmistettu ruoka-aine, miten sen ravintoarvot voivat vaihdella pakkaajan mukaan?
Edit. Tähän saatiin vastaus: kasvien ravintoarvot vaihtelevat maantieteellisen alueen mukaan. Eri alueilla on erilainen ilmasto ja maaperä, ja nämä yhdessä vaikuttavat kasvin ravintoaineisiin.
Pähkinäboksista löytyy vielä hasselpähkinää, makadamiapähkinää, mantelilastuja, kookoshiutaleita ja cashew-pähkinöitä. Casheweita käytän itse aniharvoin kun ovat niin hh-pitoisia, joskus tulee johonkin wokkiin heitettyä.
Pidän pähkinöistä eniten paahdettuna (ja joistain pähkinöistä, etenkin makadamiasta, en "raakana" lainkaan), joten paahdan niitä pieniä satseja aika ajoin ja laitan paahdetut yksilöt omaan purkkiinsa. Täältä aina täydennän käsilaukkuni snack-pussia. :)
Tänään oli muuten paahtopäivä. Paahdan myös siemeniä, tänään pannuun pääsi auringokukansiementä, seesamia ja kurpitsansiementä. Myös mantelilastut saavat ihanaa makua paahtamisesta.
Ja demonstroidakseni mihin jauhokaapin sisältöä käytetään....
Tänään oli myös pitkästä aikaa leivontapäivä! Leivoin mantelisämpyläreseptillä feta-oliivimuffineita ja uudella, ruotsalaisesta lehdestä bongaamallani ohjeella ihanan mureita ja karkearakenteisia sämpylöitä.
Jälkimmäiset ovat niin raskasrakenteisia että eivät kohoa yhtä hyvin kuin mantelisämpylät, mutta huomattavasti maukkaampia, mantelijauhohan ei juuri maistu miltään. Ruotsalaislehden "Grova Frallor" -sämpylöihin tulee mantelijauhon lisäksi kookosjauhoa, pellavansiemeniä, pofiberiä ja fibrexiä. Lisäsin joukkoon vielä kuivattua nokkosta kun sitäkin sattui kaapista löytymään ja raastoin päälle Pecorino-juustoa jonka suolaisuus viimeisteli leipästen maun täydellisesti...! Mums!
(...näitä ei voi kyllä leipoa kovin usein ettei leivänhimot palaa... :D)
P.S. Eilisiin kommentteihin vastaaminen jäi kesken enkä ole ollut koneella tänään juuri lainkaan, julkaisen & vastaan tässä illan aikana. :)
30 comments on “Karppaajan kuiva-ainekaappi”
Nämä ruokapostaukset on mielenkiintoisia, vaikka en itse edes vhh:ta noudata. Jotenkin mukava aina havahtua siihen, että vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Budjettiruokaa-postauksen innoittamana tein juuri pitkästä aikaa uunikalaa pakasteseistäkin, oli hyvää!
Sitten kysymys asian vierestä:
Osaisitko suositella jotain Lumenen 2 / Harmaanruskea -sävyä vastaavaa kynää? Muistelen että sinäkään et pitänyt uudesta pehmeämmästä koostumuksesta, ja olet vinkannut paria vaihtoehtoa täällä. En vain kuollaksenikaan muista merkkejä, eikä kulmille taida suosikkimeikkauskohteenasi olla omaa tagiakaan... :) Kaunis kiitos jos jaksat vastata.
Jee! :) Seitiä jotkut ylenkatsoo mutta kyllä siitä vain saa oikeilla lisukkeilla vaikka kuinka maukasta ruokaa...! :)
En ole meikkaamisesta tai kosmetiikasta kovin kiinnostunut, joten välillä ihmettelen kovasti miksi tätä blogia seuraan. Tämä postaus oli kyllä ihan superkiinnostava ja hyödyllinen!! KIITOS :)
:D :D :D
Kivaa että löytyy jotain mikä tuo sinut kuitenkin takaisin..! :)
Sinappi maustaa kermapohjaisen kastikkeen aivan taivaallisen herkulliseksi! Esim parsakaali-kerma-pastakastikkeen :P
Mielenkiintoisia nämä postaukset, joissa kurkataan bloggaajan komeroihin, sisäinen kyyläni kiittää ;)
En muista, oletko jossain tämän kertonutkin, mutta oletko huomannut ruokakuluissasi muutosta karppaamisen aloitettuasi ja mihin suuntaan?
Itse haksahdin raakakakkuihin ja odottelen tilaamaani superfoodpakettia, 50eur meni sinne että heilahti..mokomiin jauhoihin :O Parasta olla hyvää kakkua sit kans ;D
Näin on! :) <3
Ollos hyvä vain :D
Aluksi koin että rahaa meni paljon enemmän, mutta koska lopetin myös työeväiden kaupasta/lounaravintolasta haun (en juuri koskaan ottanut kotoa ruokaa töihin "entisessä elämässä") ja random-herkkujen ostelun, menee rahaa lopulta suunnilleen saman verran kuin ennenkin, jopa vähemmän.
Oho..! :) Noilla superfuudeilla on kyllä hintaa...
http://www.voihyvin.fi/artikkeli/raakaruoka-avokado-suklaakakku
Raakakakkuintoiluissani tein mm ylläolevaa kakkua. Voisi pienellä tuunauksella olla myös karppaajan herkkua; tällaisenaan tehtynä hiilareita 18.3g/100g ja sokerin pois jättämällä 9,9g/100g (tietty jollainhan se pitäisi korvata, mutta onhan näitä; stevia, erytritoli ym). Taateleille (hiilareita 68g/100g) kun löytyisi joku vähähiilarinen korvaaja, niin sanoisin melkoisen vähähiilariseksi reseptiksi.
Ihan supersuklaista tästä tuli korvaamalla osa tai kaikki kookosöljy kaakovoilla.
Toinen hyvä resepti joka pohjaa tuunaamalla on vähähiilarinen (täytteessä hiilareita 4,3g/100g) olisi tämä http://www.lily.fi/blogit/halo/raikkaat-appelsiini-kookosleivokset
Kummatkin herkut kuulostaa tosi-ihanilta, mutta taateleita en keksi millä ne voisi korvata saadakseen vhh-version... Kuivatuissa hedelmissä on ihan hurjasti sokeria. Toki vaihtamalla sokerin erytritoliin tuosta saa kuitenkin terveellisen, ns. "hyväkarppaaja"-kakun :)
Appelsiini-kookos-leivonnaiset kuulostaa sellaisilta joita mun täytyy joskus ehdottomasti kokeilla! Voisi testata pohjaa vaikka Fibrex-mantelijauho-yhdistelmällä. Tai Fibrex-kookosjauho. :)
Paahdatko pähkinät paistinpannulla vai uunissa? Kuinka pitkään ne säilyvät ilmatiiviissä purkissa? Paahdetut mantelilastut ja auringonkukan-, kurpitsan- ja pinjansiemenet on taivaallisen ihania, mutta jostain syystä en ole koskaan tullut paahtaneeksi pähkinöitä, vaikka niistä valmiiksi paahdetuista tykkäänkin ja usein kiroilen että voi kun niitä saisi ilman lisättyä suolaa. Täytyykin heti huomenna paahdella iltanaposteltavaksi. Kiitos ihanasta vinkistä! :)
Paahdan paistinpannulla. Säilyvyydestä en osaa sanoa kun ne katoavat suuhuni kuitenkin kuukauden sisällä :D
Olisipa mukavaa vaihtaa oman kaapin sisältä samanlaiseen kuin sinun!
Onko sinulla jokin ohjekirja, jonka mukaan näitä tuotteita sovellat ruokaohjeisiin? Ei kai ne ihan suoraan yksi yhteen mene tavallisissa ohjeissa? Jos sinulla on jokin hyvä ruokaohjekirja, vinkkaa ihmeessä. Kiitos! :)
Monet resepteistä olen katsonut karppaus.infon reseptisivulta tai ruotsalaisilta vastaavilta sivustoilta (esim. http://www.lchfrecept.com/ ) tai blogeista.
Olen myös ostanut kotiin pari karppikeittokirjaa:
Karppaus - Opas & Keittokirja
Karpin Keittokirja
Karpin Ateriakirja
Karpin Leivontakirja
ja joululahjaksi sain juuri Karppaa kasviksilla -kirjan.
Käytännössä tulee kuitenkin etsittyä ideoita ruokiin lähinnä netistä, ja nuo Karpin keitto- & ateriakirja etenkin oli aika turhat hankinnat kun ne pohjautuvat Karppaus.infon sivuilta ilmaiseksi löytyviin resepteihin. Toisaalta joskus on vain kiva plärätä kirjaa jossa on paljon inspiroivia värikkäitä kuvia, netissä ei aina ole kuvaa annoksesta.
Eli parhain vinkkini on: karppaus.infon reseptisivu :) Siellä on ihan loputtomiin ohjeita. Myös Atkins.comin reseptipankki on aivan mieletön, siellä on ohjeita jopa vegaani-vhh-ruokiin.
Suuri kiitos vaivannäöstäsi linkkien suhteen! :)
Kahlaan ne läpi silmä tarkkana.
Kiva postaus! Johtuisikohan tuo pähkinöiden hh-koostumusten ero siitä, että suurin osa pähkinöistä on hedelmiä, mutta kaikki eivät ole kasvitieteellisesti pähkinöitä vaan jotain luumarjan osia tai hedelmän siemeniä... (wikipedia: Pähkinä) Ja ilmeisesti tämän takia joillekin ihmisille tulee tietyistä pähkinöistä vatsaoireita mutta ei kaikista. :)
Mietin myös, että onkohan gluteeniherkkyys lisääntynyt entisestään karppileipien myötä, jos niihin oikein tupataan tuota gluteenia täytteeksi...
Kasvitieteilijä tässä hei!
Vaikka pähkinät olisivatkin saman lajin kasvista peräisin, on niissä aina vaihtelua johtuen mm. kasvupaikasta, ravinteiden saannista, geeneistä, lajikkeesta, säästä ja säilytysolosuhteista. Luonnossa elävät eliöt, kuten vaikkapa pähkinäpensaat, eivät ole mitenkään "standardoituja", vaan luonto tekee niin sanotusti mitä huvittaa. :D Miksi esim. ihmiset ovat keskenään erilaisia, pätee kaikkeen muuhunkin elävään.
Kasvitieteellisesti pähkinä on hedelmä ja syötävä osa yleensä sen siemen. Jos vaikka mantelin halkaisee siitä, mistä se menee helposti puoliksi, sisältä löytyy pieni murunen, joka on mantelin siemenalkio. Sileäpintaiset puolikkaat taas ovat sirkkalehdet, jotka joillakin kasveilla toimivat varastoravintona alkiolle kun siemen itää.
Ainakin eteläisessä Suomessa kasvava pähkinäpensas (Corylus avellana) on muuten sama kasvi kuin hasselpähkinä! Aika yllättävää että voisi syödä myös kotimaisia hasselpähkinöitä, mutta niiden viljely ei sitten varmaankaan ole kannattavaa, koska suomalaisia ei kaupoissa näy...
Tämmöistä nippelitietoa täältä!
Mielenkiintoista..! :) Kiitos paljon!
Millähän lailla nuo ravintoarvot muuten kasveista (tai ruoka-aineista ylipäänsäkin) mitataan..? Jollain labrakokeilla varmaankin..?
Oletan, että vaikkapa Pirkka hankkii pähkinänsä eri tuottajilta, mutta pusseissa on aina samat ravintoarvot. Ovatkohan he sitten vain lyöneet pussiin jonkun yhden tuottajan antamat tiedot eivätkä enää sen jälkeen päivittele niitä.... Tai jos ne tulevat säännöllisesti ainakin samasta maasta, niin voidaan ilmeisesti päätellä, että Italiassa (Meiran hasselpähkinät) kasvaa reilusti vähähiilihydraattisempaa pähkinää kuin Virossa (Pirkan hasselpähkinät) :)
Ainakin hiilihydraatti- ja proteiinipitoisuutta voi mitata spektrofotometrisesti, eli lyhyesti nestemäisen tuntemattoman näytteen väriä verrataan tunnetun standardinäytteen väriin ja näin saadaan pitoisuus.
Minäkin luulen, että pakkaaja on kerran teettänyt määritykset toimittajan pähkinöistä ja pussissa on niiden keskiarvo. Pitoisuutta ehkä tarkistetaan säännöllisesti tai sitten ei? Tästä minulla ei ole tietoa, mutta luulenpa että jos pussissa lukee vaikka 10g/100g, niin pitoisuus saattaa vaihdella esim. 8-12g/100g ilman että pussin lukemaa tarvitsee muuttaa. Tähän on epäilemmättä jotkut EU-säännökset sun muut, että mikä tarkkuus riittää. Mutta jokaisen yksittäisen pähkinän ravintoarvoja ei voida mitata eikä se olisi kuluttajan kannalta mielekästäkään.
Tuo maa-asia saattaa olla juurikin noin, ehkä ilmaston tai lajikkeen vaikutusta.
Oma kaappi näyttää pitkälti samalta. Vähähiilarista elämää on takana itselläni kaksi vuotta. Ensimmäinen vuosi meni ihan kunnon karppimeiningillä, en syönyt edes hedelmiä. Oma kroppa tuntuu kuitenkin kaipaavan jonkin verran hiilaria, että jaksaa urheilla, joten ekan vuoden jälkeen aloin ottaa ruokavalioon hedelmiä ja joitain viljatuotteita kohtuudella (ruisleipä, kaurapuuro). Perunat, pastat ja riisit, sekä kaiken maailman sipsit ja karkit on kyllä kiitettävästi karisseet pois ruokavaliosta. Aika hyvin entiseltä sokerinarkilta :)
Tää on kyllä niin mun lempiblogi, koska sekä kosmetiikka että karppaus kiinnostaa kovasti!
Todella hienoa saada täältä superhyviä vinkkejä hiilarittomaan ruokavalioon. Itse kun ei näitä fiber-juttui ois kyl,koskalie osannu kokeilla. Eilen kanssa hankittu kaappiin fiberit ym. Kiitos!
Mistä noita tuotteita, esimerkiksi tuota Now Real Foodin tuotteita saa? Onko suomessa mitään liikkeitä vai joutuuko tilailemaan ulkomailta?
Tilaan itse iHerbistä; http://www.iherb.com/
Lue myös:
https://karkkipaivablogi.com/2014/06/29/opas-nettitilailun-alv-maksuihin-ja-iherb-for-dummies/
Heippa, minä täällä taas iHerb-kysymyksineni! Sua varmaan tosi paljon kiinnostaa mun tilaukseni (pelastithan minut jo joutumasta tullin kynsiin), mutta kerronpa että tilasin chia-siementeni kanssa nyt tuota samaa erytritolia jota sinä käytät =) Siitä minun onkin pitänyt jo kauan kysyä, että miksi käytät juuri tuota makeutusainetta, maunko takia? Minulla ei ole siitä kokemusta - en ollut edes kuullut erytritolista ennen kuin kuulin sinulta (vaikka se on kuulemma löydetty jo 1800-luvulla). Kun sanoit että sen maku muistuttaa tavallisen sokerin makua, tarkoititko että se maistuu "puhtaan makealta", ts. että siinä ei ole mitään tavalliselle sokerille epätyypillistä sivumakua, kuten esim. steviassa lievä lakritsinen tai anismainen maku? Juurikassokerista en pidä, siinä on minusta oma tunkkainen sivumakunsa makeuden lisäksi, mutta erytritoli ei varmaan siltä osin muistuta sokeria? Minä olen käyttänyt aiemmin steviaa, mutta mahdollisten sivuvaikutusten takia haluaisin päästä siitä eroon. Erytritolilla ei ilmeisesti ole mitään kovin vakavia sivuvaikutuksia. Wikipedian mukaan yli 50 grammaa (päivässä?) voi aiheuttaa pahoinvointia. Onko sinulla ollut mitään ikäviä kokemuksia?
Käytän erytritolia koska se on hiilaritonta, luonnollista ja muistuttaa ominaisuuksiltaan ja jopa rakenteeltaan (kidemäinen) sokeria.
Erytritoli on sokeialkoholi niinkuin monelle tutumpi ksylitoli :)
Ei ole stevian kaltaista selvää sivumakua, mutta ksylitolista tuttu "jäinen" maku kyllä. Se tosin tuntuu oikeastaan vain jos erytritolia laittaa suuhun paljaaltaan.
Käytän makeutusta niin vähän, että varmaan silläkin pohjalla sivuoireiden ilmestymiselle on "heikot puitteet" :D Käytän erytritolia ensisijaisesti leivonnassa, mutta koska lopulta leivon niin harvoin - ja syön leipomuksiani vieläkin harvemmin (90% menee pakkaseen), niin erytritolia pääsee kertymään elimistöön todella vähän. Kerta-annos jäänee varmaan alle 10 grammaan...
Jogurttisekoitusten ja suolaisen ruoan maustamiseen käytän stevia-erytritoli-sekoitusta, mutta koska se on puhdasta erytritolia makeampaa, sitä menee vieläkin vähemmän. Ei varmaan pariakaan grammaa per annos.
Kiitos vastauksesta, niin arvelinkin että et edes käytä niin paljon makeutusta :) Mulla taas menee aamujugurtissa varmaan aika paljon. Muualla en sitten käytäkään.
Pari huomiota karppausohjeistasi:
Gluteeni ei sovi karppaukseen. "se voi aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia..." Lue lisää vaikkapa tästä: http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/antti-heikkila-onko-sinulla-naita-oireita-ratkaisu-tervehtymiseen-on-helppo/134254
Eli sen vehnäproteiinin voi jättää leipomuksista pois. Se, että kaupan ns. karppileipiin on lisätty gluteenia, ei tarkoita, että ne olisivat terveellisiä. Kaukana siitä, ne sisältävät jopa enemmän gluteenia kuin normileivät.
Sinappi sisältää paljon sokeria, joten karppaajana en sillä maustaisi kastikkeitani, paitsi ehkä etikkainen (sokeriton) Dijon kävisi, mutten pidä siitä. Mietin, kävisikö hippunen sinappijauhetta mausteeksi sinapin sijaan? Siinäkin on kyllä vähän hiilareita. :)
Käytän luonnollisestikin Dijon-sinappia tai muita sokeroimattomia. Tuo USAsta tilaamanikin on sellainen.
Gluteenijauhoa käytän niin vähän että en katso sillä olevan ruokavaliossani suurtakaan merkitystä.
Tiedätkö toimiiko erythitoli kuin sokeri, esimerkiksi vatkaamista/vaahdottamista vaativissa leivontaresepteissä? Monessa reseptissä ohjeena siis vatkataan munat+sokeri / voi+sokeri vaahdoksi ja mietin olisiko sinulla kokemusta tästä? :)
Kestääkö erythitoli muuten kuumennusta?
Mulla ainakin vaahdottuu esim. munien tai voin kanssa sokerin kaltaisesti. En osaa verrata vaahdon rakennetta sokeriin, että onko ihan yhtä kuohkea, mutta vaahto kuitenkin muodostuu.
Kestää.
Tämä kun on jo aika vanha postaus, niin Pofiberista: nykyään sen hh-pitoisuudeksi ilmoitetaan 17 g / 100 g.
Tosi vähän sekin kyllä edelleen, kun ajattelee, että 1 dl Pofiberia painaa vain n. 17 g. ;)
Eli Pofiberia pitäisi syödä melkein 6 dl kerralla, jotta siitä saisi tuon 17 g hiilareita. :D
(Esim. yhteen kokonaiseen keto-paahtovuokaleipään - josta sitten leikataan normaalisti 20-25 kpl leipäsiivuja - menee 3 dl Pofiberia, eli saadakseen 100 g perunakuitua, pitäisi syödä 40-50 paahtissiivua kerralla...)
Oho, onpas sen laskennallinen arvo muuttunut..! No, vähän sama juttu kuin manteleissa: riippuen mantelin alkuperästä ja mikä taho ravintoarvot on laskenut, ilmoitettu hh-pitoisuus voi vaihdella välillä 6-20%. 🤷♀️
Mutta Pofiberin etu on tosiaan tuo keveys, niitä käytetään muutenkin niin vähän, että 17% hiilaripitoisuudellakin niiden tuoma hh-osuus jää tosi pieneksi.