Haastattelussa kosmetiikkakemisti, osa 2

Kosmetiikkakemisti Vesa Rämön haastattelun osa 2, olkaa hyvä. Kesäkuussa ilmestyneen, Rämön koulutustaustoja, alalle päätymistä ja työtehtäviä käsittelevän osan voi lukea täällä.

Lukijani Mira kysyy Rämön mielipidettä raskauden aikaisesta kosmetiikan käytöstä, ja tarkemmin sanottuna onko siitä haittaa.

Rämö vastaa diplomaattisesti, että kyseessä on jokaisen henkilökohtainen valinta. Teknokemian Yhdistyksen kautta tulleet suositukset ovat kosmetiikkafirmojen virallinen linja tässä asiassa. Ainoa, mikä on selkeästi sanottu, on että hiusten värjäystä ei suositella. Loppuun Rämö kuitenkin lisää, että puolitoistavuotiaan pojan isänä hän sanoo, että kannattaa kosmetiikkaa ainakin vähentää. Ja aina kannattaa konsultoida lääkäriä.

Miira puolestaan kysyy aurinkosuoja-aineista. Millä tavoin päällekkäiset aurinkosuojat vaikuttavat? Voivatko kemialliset ja fysikaaliset aurinkosuojat reagoida toisiinsa tehoa heikentävästi?

Rämö vastaa, että fysikaaliset suoja-aineet (eli mineraalipohjaiset) eivät reagoi orgaanisten (eli kemiallisten) suoja-aineiden kanssa. Esitän jatkokysymyksen kemiallisten filttereiden eroista. Miksi niitä on yhdessä tuotteessa useampaa kuin yhtä? Rämö kertoo, että eri suoja-aineet vaikuttavat eri UV-aallonpituusiin. Aurinkosuojavoiteessa tarvitaan useita erilaisia kemiallisia suoja-aineita, jotta ne kattaisivat mahdollisimman laajan UV-sädespektrin. Okei, loogista.

Kysyn seuraavaksi, mitä mieltä hän on tiettyjen UV-suoja-aineiden aiheuttamasta huolesta. Itse olen kuullut sitkeästi netissä ja mediassakin kiertävän huhun siitä, että jotkut UV-suoja-aineet imeytyisivät verenkiertoon saakka. Rämö ei näe mitään syytä rajoittaa kemiallisten filttereiden käyttöä sen tiedon valossa, mikä hänellä on. Hänelle tärkeintä aurinkotuotteessa on ihofiilis. Jopa nanopartikkeleista on Rämön mukaan tällä hetkellä sellainen tieto, että ne eivät imeydy verenkiertoon.

Sanna kysyy, uskaltaako kosmetiikkakemisti itse käyttää kosmetiikkaa. (Minua huvitti tämä kysymys, miksi ei uskaltaisi..? :)) Tietysti mieskemistin ollessa kyseessä kosmetiikka-altistus ei varmastikaan ole lähelläkään naiskollegan käyttöspeksejä. Rämö vastaa käyttävänsä hiusväriä, deodoranttia, partavesiä ja vartalotuotteita.

Joannan kysymys koskee raaka-aineiden vaikutusta kantasolutasolla. Onko se mahdollista? Voiko raaka-aineilla olla oikeasti vaikutusta esimerkiksi kollageenin tuotantoon?

Rämö toteaa, ettei tunne ihon rakennetta niin hyvin että osaisi vastata. Tässä kysymyksessä nimenomaan ihonhoitotuotteiden kehittelyyn erikoistuneella kemistillä olisi varmasti ollut enemmän sanottavaa, Rämön alaa ovat ensisijaisesti hiustenhoitotuotteet. Sim ei valmista kollageenisynteesiä buustaavia tuotteita, joten Rämö ei osaa ottaa asiaan kantaa. Hän kuitenkin lisää kuulleensa tutkimustuloksista, jotka puoltaisivat sellaisten ainesosien myönteisiä vaikutuksia.

Mitä ns. ryppyvoiteisiin tulee, Rämö sanoo niiden tehon perustuvan useimmiten siihen, että molekyylit menevät solujen väliin sitoen kosteutta ja turvottaen ihoa väliaikaisesti. Juurikin tämä ”pullistusefekti” mitä monien kosmetiikkafirmojen anti-age-voidemainosten grafiikoissa näkee. Voiteiden tehot ovat aina vain väliaikaisia. Ihosi saattaa silitä, kirkastua ja napakoitua – mutta vain niin kauan kuin käytät kyseistä tuotetta.

Henna kysyy, tarvitseeko Rämön mielestä alle 3-kymppisen voidella ja hoitaa ihoaan koko ajan, vai onko kemistin rehellinen mielipide se, että iho pärjäisi vähemmälläkin? Henna kirjoittaa kommentissaan tiedeartikkeleista, joiden mukaan ihon happovaippaa ei pitäisi rasittaa pesemällä ja rasvaamalla ihoa päivin öin. Hän kertoo myös kuulleensa, että valtaosa ihmisistä pärjäisi kokonaan ilman kosteusvoiteita ja runsas ihovoiteiden käyttö olisi juuri kosmetiikkateollisuuden aikaansaamaa. Mielenkiintoinen kysymys ja aihe.

”Totta kai moni pärjäisi vähemmillä tuotteilla”, Rämö vastaa, jälleen diplomaattisesti. ”Mitä pesemiseen tulee, pitää miettiä minkä tyyppisillä tuotteilla ihoa pestään.” Rämön ymmärryksen mukaan iho luo happovaippansa uudelleen suhteellisen nopeasti. Siihen vaikuttavat käytetyn pesuaineen voimakkuuden lisäksi myös mm. ihotyyppi sekä ilmankosteus.

Jos iho on normaali eikä sillä ole ongelmia, ja valitsee sellaisen puhdistustuotteen joka poistaa vain lian ja meikin, voi pärjätä ilman kosteusvoidettakin. Rämö kuitenkin lisää, että jos ei koskaan kosteuta ihoaan pesun jälkeen, iho voi reagoida siten että alkaa puskea lisää talia pintaan.

Minun tekee itse mieli vastata Hennalle, että ihon rasvailu on minusta ihan ”maalaisjärjellistä” hommaa ja että ihoa kuuntelemalla huomaa, mitä se tarvitsee. Varmastikaan jokainen ei hyödy siitä, että voitelee nassunsa kahdella-kolmella tuotteella joka ikinen aamu ja ilta. (Tästä hyötyvät vain kosmetiikkapuljut ;)) Minä olen itse jo päälle 3-kymppinen, runsaasti ihoani auringossa kiduttanut ihminen, enkä todellakaan ole hoitanut ihoani voidearsenaalilla päivin öin 2-kymppisestä saakka. Silmänympärysvoidettakin aloin käyttää säännöllisesti vasta täytettyäni 25. Edelleenkään en rasvaa ihoani välttämättä päivittäin, enkä käytä hi-tech –seerumeita tai yövoiteita. Ja ihoni on mielestäni tosi hyvässä kunnossa.

Hennakaisa haluaa tietää, onko Vesa Rämö ollut mukana testaamassa kosmetiikkaa eläimillä, ja mitä mieltä hän yleensäkin on kosmetiikkateollisuuden eläinkokeista.

Rämöllä on tähän hyvin lyhyt ja ytimekäs vastaus: kosmeettisten tuotteiden eläinkokeet on kielletty jo 10 vuotta sitten. Simin historiassa ei ole koskaan käytetty eläinkokeita, joten Rämökään ei ole ollut sellaisessa mukana. Rämön mukaan on todella hienoa, että myös kosmetiikan raaka-aineiden turvallisuus saadaan nykyisin varmistettua vaihtoehtoisin keinoin, vaikka tieteellä joitain aitoja tällä saralla onkin vielä ylitettävänään.

Koska haastateltavani on nimenomaan hiustuotteiden asiantuntija, juttelemme luonnollisestikin eniten hiustuotteista. Luonnonkosmetiikasta kun tykkään, niin tiedän että kasvipohjaisilla aineilla kuten uutteilla voi olla vaikutusta ihoon, mutta entäpä hiukset, jotka ovat kuollutta proteiinia..? Erästä uutuusshampoota ja hoitoainetta mainostetaan mm. mustikkauutteella. Voiko mustikkauutteella oikeasti olla hiusta hoitavia ominaisuuksia..?

”Kyse on käyttömääristä ja riippuu siitä, mitä ja mistä kasvista on uutettu”, Rämö vastaa. Monilla kasvipohjaisilla uutteilla on yleensä ainakin hiuksia kosteuttavia ja suojaavia vaikutuksia. Hmmm? Hetken kuluttua hän kuitenkin jatkaa myöntäen, että uutteet ovat usein tuotteissa markkinointimielessä. No sitähän minäkin..!

Rämö alkaa avata minulle hiustenhoitoaineen raaka-ainepyramidia. Pyramidin pohjalla ovat antistaattiset ja kammattavuutta lisäävät perushoitoaineet. Kun mennään pyramidissa ylöspäin, tulevat merkityksettömämmät erikoisainesosat kuten uutteet. Kysyn veden ja muiden ainesosien mittasuhteista toisiinsa nähden. Shampoosta ja hoitoaineesta 70-90 prosenttia muodostuu vedestä, ja veden jälkeen hypätään kymmeniin prosentteihin.

Raaka-aineilla on käyttöpitoisuussuositukset, eli missä prosenteissa mitäkin ainesosaa kannattaa käyttää missäkin tuotteessa. Esimerkiksi paljon puhuttua ”silarimörköä” dimetikonia käytetään yleensä puolesta prosentista pariin prosenttiin. (Lukuun ottamatta latvasuojaseerumeita, niissähän dimetikoni saattaa olla suurin yksittäinen raaka-aine.)

Puhumme myös muotoilutuotteista. Nämähän ovat minulle hieman tuntemattomampi osa-alue, kun en itse hiuksiani juuri muotoile. Haluan tietää, onko tuotteissa kuten hiuslakka, tyvikohottaja ja muotoiluvaahto lopulta paljonkaan eroa käytettyjen, hiusta kiinnittävien ainesosien välillä.

Saan tietää, että kyllä todellakin on. Pitoaineissa on kuulemma melkein yhtä laaja ainepaletti kuin hoitavissa aineissa. Valitsemalla oikeat pitoainesosat saadaan erilaisia lopputuloksia; toiset esimerkiksi rohkaisevat kiharaa, toiset suoristavat. Perushiuslakassa voi olla eri polymeerit kuin tyvikohottajissa. Pitoaineet ovat muuten aina polymeereja, koska muuten molekyylin pituus ei riitä pitämään hiusta kuosissa. Tässä vaiheessa huomaan, että pitäisi tuntea enemmän kemiaa ymmärtääkseen kunnolla näitä juttuja… ;)

Saan vihdoin tietää myös sen, mikä ainesosa tuo pitoa aiemmin blogissa esittelemässäni Aussien hoitavassa muotovaahdossa, josta en senhetkisen tietotaitoni varassa löytänyt yhtään muotoilevaa ainesosaa. Kyseinen aine on polyquaternium-4. Nyt on tultu siinäkin asiassa viisaammaksi!

Toivottavasti teillekin, armaat lukijat, on jäänyt jotain ”viisautta” tai vähintään viihdettä tästä haastattelupaketista. Ehkä joku teistä silmäilee shampoopullonsa kylkeä vähän eri valossa tästä eteenpäin. :) Vielä kerran kiitokset Vesa Rämölle.

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä  ja täältä.