Kesän Maarianhamina-sarjassa haluan tänään esitellä minulle tosi rakkaan paikan - nimittäin kuntosali-Avancian. :)

Lukijoiden toiveesta sisällytän postaukseen myös viimeisimmän treeniohjelmani. Sitä kyseltiin aikaisemmin talvella liikunta- ja ruokapostausten yhteydessä, ja ajattelin että laitetaan se nyt tänne niin joku ilahtuu. ^_^

Pieni kaupunki kun on, ei Maarianhaminassa montaa kuntosalia ole. Avancia on toinen kahdesta suuresta, yksityisestä ja ns. kaiken palvelun salista (jumpat, solarium, lisäravinne- ja varustekauppa, personal trainerit jne), ja se on se lähempänä keskustaa sijaitseva.

Koko kuntosaliharrastukseni sai itse asiassa alkunsa juuri Ahvenanmaalla, ja vuosi oli 2005. Ihailin erästä liikuntahullua ystävääni jolla oli oma personal trainer, ja surkuttelin itseäni kun en jaksanut satunnaisia kävelylenkkejä lukuunottamatta harrastaa mitään liikuntaa. Eräänä talvipäivänä sitten, ollessani pitkällä pakkaskävelyllä, päätin yhtäkkiä että NYT se tapahtuu - huomenna varaan ajan personal trainerille.

Ja niin myös tein.

Mutta ensin kävin tutustumassa Avanciaan sen treenihullun ystäväni kanssa. Minua nimittäin oikeasti jopa jännitti mennä kuntosalille - koinhan olevani aivan vieraassa ympäristössä ja pelotti että nolaisin itseni kun en tajuaisi laitteista mitään.

(Olin siis vähän niinkuin lapsi joka käy tutustumassa vanhemman kanssa tulevaan kouluun ennen ensimmäisen luokan alkamista... ^_^)

Niin minulle sitten tehtiin ohjelma ja aloin treenata lihaskuntoa. En ikinä unohda pt:n ja minun ensimmäistä tapaamista..! Kun kävimme yhdessä läpi ohjelmaa, olin ihan poikki jo muutamasta askelkyykystä ja vatsalihasliikkeestä. Itse asiassa en edes meinannut löytää vatsalihaksiani - siltä se ainakin tuntui..! Ensimmäiseen ohjelmaani kuului mm. jalkojen nostoa penkillä, ja muistan kuinka järjettömältä voimanponnistukselta liike tuntui. Tietenkin - kun ei ollut koskaan treenannut, olivat lihakset ihan rapakunnossa.

Siitä se sitten pikkuhiljaa kuitenkin lähti, ja muutaman kuukauden kuluttua näin ja tunsin selviä tuloksia. Treenasin alussa neljä kertaa viikossa, ja elämäntilanteiden vaihdellessa rytmi on myöhemmin vaihdellut kahdesta neljään viikkotreeniä välillä.

Tällä hetkellä minulla on 3-jakoinen ohjelma ja käyn salilla neljä kertaa viikossa. Ohjelma pitäisi nyt kesän aikana taas uusia.

Vuodet ovat vierineet ja uusi kotisalini löytyy nykyään mantereelta. Ahvenanmaalla käydessäni käyn kuitenkin edelleen Avanciassa, tuntuu aina mukavalta palata tänne liikuntaharrastukseni synnyinsijoille. Henkilökunta on tuttua ja osa asiakkaistakin on edelleen samoja naamoja 8 vuoden takaa. ^_^

Avancia on Ahvenanmaalta muuttoni jälkeen kasvanut ja laajentanut palveluitaan, ja nykyään sieltä löytyy yhden jumppatilan sijaan kaksi suurta ryhmäliikuntasalia ja spinning-sali. Entisen pienen venyttelynurkkauksen sijaan venyttelyt voi nyt suorittaa rauhassa tilavalla parvella.

Onko lukijoilla jakaa jotain omia liikuntastoorejaan? Onko joku entinen liikunnanvihaaja löytänyt sisäisen lenkkeilijänsä tai spinning-hirmun? ^_^

Turisteille vinkkaan (ihan vain kädenpuristuksena Avancian ihanille tyypeille!), että jos Maarianhaminan lomalla tekee mieli pyrähtää jumpalla tai nostamassa rautaa, pääsee kesähinnoilla treenaamaan 12€ / kerta tai 30€ / viikko. :)

P.S. Miten voi ihminen näyttää noin valkoiselta niinkuin minä näissä kuvissa...? Tule kesä ja aurinko, kiitos! ^_^

Jo kaksi vuotta jatkunut uskollisuuteni Schwarzkopfin Blonde Spray -vaalennussuihkeelle tuli päätökseensä tällä viikolla, kun töissä hiusvärihyllyjä järjestäessäni keksin yhtäkkiä että minunkin täytyy päästä kokeilemaan tätä uutta, kaikkialla rummutettua Garnierin Olia-väriä.

Palasin töistä Olia kassissani. Ostin sävyn 10, Kirkas vaalea. Eli Olian kaikkein vaalein sävy.

Oma luonnollinen sävyni on n. 7:n  luokkaa, mutta vaikka en koskaan värjäisi hiuksiani, näkyy seiska käytännössä vain tyvessä. Aurinko vaalentaa hiuksiani niin tehokkaasti, että ne ovat aina olleet pituuksista 9-10:n asteen sävyiset, silloinkin kun en vuosikausiin värjännyt hiuksiani.

Viimeiset kaksi vuotta olen käsitellyt tyveäni vain puoli astetta kerrallaan vaalentavalla Blonde Spraylla, ja se on pitänyt juurikasvun nätisti kurissa. Kuvassa näkyy noin kahden kuukauden tyvikasvu, viimeksi tein käsittelyn maaliskuussa.

Nyt halusin sitten mainosten uhrina kokeilla tätä uuteen öljyteknologiaan pohjautuvaa Oliaa. Ja vähän houkutti pitkästä aikaa saada sellainen kunnon kirkkaanvaalea tyvi.

Olian väripohjassa on peräti 60% öljyjä. Öljyn kerrotaan auttavan viemään hiusväriä syvemmälle hiuskuituihin - ilman ammoniakka. Väite pitää paikkansa, tuotteessa ei ole ammoniakkia ja öljy todella tehostaa värin imeytymistä hiukseen -  mutta: jotta hiuksiin saadaan kestävä väri, on hiussuomut kuitenkin ammoniakin puutteessa avattava jollain muulla emäksellä. Öljyt eivät suomuja avaa. ;)

Oliassa tällaisia emäksiä ovat etanoliamiini ja 2,4-diaminofenoksietanoli hci. Moni peruskuluttaja pitää ammoniakkia jonain suurena mörkönä (ihan niinkuin silikoneja, parabeeneja ja sulfaattejakin), mutta on hyvä huomata, että tosiasiassa harva allergisoituu ammoniakille. Sen ikävin puoli on pistävä haju. Etanoliamiini haisee vähemmän kuin ammoniakki, mutta on iholle jopa ärsyttävämpi kuin "iso, paha ammoniakki".

Markkinointistooreista ja niiden välittämistä mielikuvista kiinnostuneena kiinnitin huomioni Olian suomalaisilla nettisivuilla lukevaan väitteeseen kukkaisöljyistä. Itse pakkauksessa teksti on tässä muodossa: "Värivoide sisältää 60% öljyjä, mm. luonnollisia kukkaisöljyjä". Aivan, muun muassa kukkaisöljyjä.

Nettisivuilla väite on muuttunut muotoon "60% kukkaisöljyjä". Incistä voimme lukea, että värivoiteen suurin yksittäinen raaka-aine ja öljypohjan muodostaja on parafiiniöljy, jolla ei tokikaan ole kukkasten kanssa mitään tekemistä. Kukkaöljyjäkin koostumuksesta löytyy, mutta ne ovat vasta loppupäässä. Pitoisuus on muutaman prosentin luokkaa, sillä ne sijoittuvat incissä tolueeni-2,5-diamiinin jälkeen, jota ei saa käyttää kosmetiikassa yli 4% pitoisuutena.

No, tämä on varmasti monen mielestä ihan vain lillukanvarsiin tarttumista, mutta minulle markkinointilauseiden syynääminen on suurta viihdettä. :) Niiden maailma on loputtoman kiehtova. Haluan vielä korostaa, että sillä ei Olian tapauksessa ole mitään merkitystä, onko käytetty öljy peräisin petrokemian tuotteista vai kasveista. Öljy kuin öljy - teho on tässä tapauksessa sama. Mutta luodessa markkinointimielikuvia kuulostaa "kukkaisöljy" tietysti paremmalta kuin "mineraaliöljy" - eikö totta? ;)

Noniin. Mutta nyt sitä väriä päähän!! :D

Yleensä hiukseni on aina värjännyt siskoni (paitsi ei sen jälkeen kun löysin Schwarzkopfin Sprayn jota on helppo suihkia ominkin avuin), mutta tällä kertaa hänellä ei ollut aikaa. Käännyin sitten Mr. Karkkipäivän puoleen. Kai nyt mieskin osaa väriseoksen toisen päähän levittää?

Hiukan emmittyään herra Karkkis sitten lopulta suostui operaatioon.

....mutta eikö Olian värjäyshanskoja ole tarkoitettu miesten käsille...? :D ^_^

Ei tosi, kyseessä oli vain toiseen hanskaan sattunut virhe, mutta ensin nauratti että eikö muka miesten ole tarkoitus käyttää Oliaa lainkaan... :P Toinen hanskoista meni siis misterin käteen ihan normaalisti, mutta toisen saumat piti leikata saksilla että sen sai jotenkin sormien ympärille. Kun kotoa ei löytynyt muitakaan muovihanskoja.

Ja näin mennään! :) Hyvinhän se sujui! Vasta kun väri oli laitettu, muistin että olisihan meillä ollut sellainen värjäyssutikin...

Väri laitetaan kuiviin hiuksiin ja se todella tuntui siltä kuin olisi levittänyt hiuksiin öljyä. Minun hiuksiin, vaikka pitkät ovatkin, riitti yksi pakkaus oikein hyvin. Minusta pakkauksessa oli tavallista enemmän ainetta, pitääköhän se paikkansa..?

(Kuinka moni teistä muuten pystyy laittamaan kotivärin päähän yksinään? Miten te näette laittaa taakse?)

Ja tässä sitten tulos ja vertailua lähtötilanteeseen.

Sanalla sanoen: ei tuo hiuksisto nyt ihan hirveästi muuttunut. :) Tyvi toki kirkastui, mutta pituuksien käsittely oli itse asiassa vähän turhaa... Pituudet oli ehkä sitä ysin luokkaa, eikä asteen kirkastus niissä niin kummoisesti näy.

Tässä vertailukuvassa varmasti valo vaikuttaa siihen, että before-kuva on lämpimämmän sävyinen. Tai no oli ne ehkä vähän kultaisemmat ennen Olia-käsittelyä. Oliassahan ei ollut mitään taittosävyä. Yleensä tykkään valita jonkun kultaan/hunajaan taittavan sävyn, mutta tällä kertaa sellaista ei ollut valikoimassa.

Waaaa! :)

Tässä vielä parit kuvat tältä aamulta, sävy näkyy näissä minusta hyvin totuutta vastaavana. Eli kaunis, luonnollinen sävy tuo Olian kymppi. Ei niin vaalea mitä odotin, mutta toisaalta tällaiset luonnolliset sävyt ovatkin enemmän mun juttu.

Jos kymppi on vielä näin naturelli, niin millä numerolla niitä tosivaaleita platinasävyjä muuten merkataan...?

Värjääjämaestro ja Värjätty. <3

.

Loppuun totean vielä sellaista, että vaikkei ammoniakin puute itsessään tee Oliasta sen hellävaraisempaa, niin öljypohjalla hiusväristä on kuitenkin saatu huomattavasti hoitavampi kuin "peruskestoväristä". 60% öljyä on paljon, ja se tarkoittaa sitä, että ammoniakin korvaavia emäksiä on perinteistä kestoväriä paljon vähemmän. Pienempi pitoisuus emäksiä yhdistettynä öljyyn tekee kokonaisuutena Oliasta hellävaraisemmin hiussuomuja avaavan ja hoitavan värin.

Eli ihan positiivinen tuttavuus tämä Olia. Jepulis. :)