Ranskan matkakertomus, maanantai 3. kesäkuuta 2013.

Lähdin matkaan Helsingistä varhain aamulla seuranani Yves Rocherin tiedottaja Liisa Sippola (kuvassa keskellä). Kohtasimme muut matkan osanottajat Pariisin lentokentällä, jossa meillä oli koneenvaihto.

Matkalle osallistuivat Norjasta Livingdoll -blogin Elise, Cath In The City -blogin Catherine (kuvassa vasemmalla), Prinsessans Dagbok -blogin Josefine ja Sara Strand -blogin Sara. Ruotsista mukaan oli kutsuttu Linda Hallberg (vihreäpaitainen tyttö oikealla), Killer Colours -blogin Viola sekä Att Vara Någons Fru -blogin Emma.

Pöydän ympärillä Sara, Nina (Yves Rocherin PR-tiimistä), Elise, Catherine ja minä. Jouduimme odottelemaan tovin Rennesin konettamme joka piti vaihtaa uuteen teknisen vian vuoksi. Kulutimme aikaa mm. kirjoittamalla lappusille jonkun hauskan tai erikoisen asian itsestämme, ja sitten Yves Rocherin Kristina luki laput ääneen ja saimme arvailla, kehen mikin fakta liittyi. Hauska tapa "murtaa jäätä" ja tutustua toisiimme. Koko joukosta vain muutama oli aikaisemmin tavannut toisensa.

Tein huomion, että Charles De Gaullen kahviloissa tarjoiltavat salaatit ovat sellaista "supermallin lounas" -kokoa... ^_^ No, kana/lihaversioita olisi saanut tuollaisissa Catherinen edessä olevassa koossa, mutta katsokaas tuota pikkuruista tötteröä minun edessäni... :) Kala/kasvissalaattien syöjillä ei odoteta olevan nälkä. Otin kolme purkkia! :D

Rennesistä oli noin tunnin bussimatka La Gacillyyn, Yves Rocherin kotikylään. Meitä hemmotteli bretagnelaisittain epätavallisen lämmin sää, mikä ei varsinaisesti ainakaan latistanut kenenkään matkatunnelmia. :)

Majoituimme Rocherin ekologiseen kylpylähotelliin, La Grée Des Landesiin. Hotelli sijaitsee satumaisen kauniilla paikalla hieman La Gacillyn kylän yläpuolella. Ympärillä levittäytyy Ranskan kaunein maaseutu uneliaan seesteisenä. Hotelli on suunniteltu sulautumaan osaksi maisemaa ja koko paikka henkii luonnonläheisyyttä, rauhaa ja rentoa oloa.

YR:n porukka tsekkaa meidät sisään hotelliin.

Hotellin aulaa. Ovi vie ravintolaan, Les Jardins Sauvages'iin. Ravintolassa tarjoillaan luomu- ja lähiruokaa ja salaatit ja yrtit noudetaan omasta, ravintolan vieressä sijaitsevasta keittiöpuutarhasta.

Aulasta. Täällä kokoonnuimme iltaisin. Itse hiipsin tänne varhain aamuisin nauttimaan kahvista ja hiljaisuudesta (taisin olla ainoa hotellivieras Liisan lisäksi joka heräsi jo ennen seitsemää ^_^) ja päivittämään blogia.

Huonekäytävästä.

Huoneeni. Jokaiseen huoneeseen kuuluu oma terassi.

Kylpyhuoneesta oli ikkuna jonka saattoi halutessaan avata ja katsella suihkusta vihreää maisemaa joka levittäytyy terassin ulkopuolella.

Les Jardins Sauvages -ravintolan terassi. Oikealla näkyy keittiöpuutarhaa.

Illallispöydässä Yves Rocherin Kristina ja etualalla Linda.

Tuoreita, rapeita retiisejä tarjoiltiin voin ja merisuolan kanssa. Nam! Ravintolassa pidetään retiiseistä, niitä tarjoiltiin alkupalana kahteen muuhunkin otteeseen.

Linda.

Maanantain illallisella alkuruokana oli jotain rapua (en osaa ranskaa, ja ruoka suomennettiin "jotain hummerin tapaista").

Pääruokana vaaleaa kalaa yrttipedillä ja pinaattipureella. Matkan aikana huomioimme, että paikallisessa keittiössä suositaan syötäviä kukkia - niitä oli lähes joka annoksessa. Kaunista!

Jälkiruokana raikas tuoreilla mintunlehdillä maustettu kiwi-omena-appelsiinisalaatti.

.

Illallisen jälkeen kokoonnuimme aulaan drinkeille. Minua huvitti näky, kun saavuin paikalle; jokainen bloggaaja istui älypuhelimensa/läppärinsä ruutuun liimautuneena. :D Yhteisestä jutustelusta ei enää tässä vaiheessa tullut oikein mitään.

...mutta tällaista voi luonnollisestikin odottaa, kun kyse on bloggaajamatkasta. ;)

Pohjoismaiset kollegani ottivat bloginsa päivityksen matkan aikana paljon vakavammin kuin itse tein. Heille oli ehdottoman tärkeää tehdä päivitykset sillä aikataululla mihin lukijat olivat tottuneet. Osa teki kaksikin päivitystä päivässä. Oli kiehtovaa seurata olan yli, millä rutiinilla ja tehokkuudella he käsittelivät kuviaan.

Matkakumppaneihini tutustuminen oli vähintään yhtä mielenkiintoinen ja antoisa osuus reissusta kuin itse La Gacillyyn ja Yves Rocherin historiaan tutustuminen. Oli äärettömän kiinnostavaa vertailla ammattimaisen bloggauksen ulottuvuuksia kotimaidemme välillä ja ylipäänsä kuulostella millaiset "blogiscenet" maissamme on. Kauniiden nuorten naisten päiväkirjamaiset lifestyle-blogit vaikuttavat olevan se suosituin genre niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin.

.

Minulle tuli matkan jälkeen sellainen hauska fiilis, kuin olisin kokenut pienen "Bloggaaja Big Brother" -elämyksen. Kahdeksan toisilleen tuntematonta bloggaria eri maista ympätään yhteen kolmeksi päiväksi, tilanteesta tulee välittömästi sosiaalisesti kiinnostava.

Heti ensimmäisen illan jälkeen alkoivat eri persoonallisuudet erottua toisistaan. Löysin itseni välillä tarkkailemasta tyttöjen olemusta; eleitä, puhetapaa, yleistä säteilyä. Toisten karisma veti heti mukaansa, toisten persoona alkoi avautua vasta hitaammin päivien aikana. Oli erityisen kiinnostavaa verrata blogin kautta saatua mielikuvaa IRL-persoonaan.

La Gacilly. The Experience.

Matkakertomus jatkuu huomenna, jolloin pääsette vierailemaan kanssani Yves Rocherin synnyintaloon, La Gacillyn viehättävään kylään, kasviainesosien tutkimuskeskukseen ja La Grée Des Landesin kylpylään.

Heippa nassukat!

Pääsen tämän viikon keskiviikkona haastattelemaan Sim Sensitiven kosmetiikkakemistiä, ja ajattelin että teillä voisi varmaan olla kysymys jos toinenkin hänelle. :) Luonnollisestikaan en jokaista pysty/ehdi hänelle esittämään, mutta joitain kiinnostavimpia valitsen mukaan haastatteluun.

Eli eipä muuta kuin mietintämyssyt päähän! :) Mitä olet aina halunnut kysyä kosmetiikkakemistiltä? Onko jokin ainesosiin liittyvä asia askarruttanut mieltäsi? Kosmetiikkakemistejä ei suoranaisesti kasva puissa (harmi vain kun en voi hankkia omaa taskukemistiä vastailemaan päivittäisiin kysymyksiini ^_^) joten olen erittäin innoissani tästä tilaisuudesta.

Voitte jättää kysymyksiänne tiistai-iltaan 11.6. klo 20 mennessä.

* * *

P.S. Aivan eri asiaan liittyen - käykääpä lukemassa White Trash Disease -Natan hyvä keskustelunherättelijä koskien blogimainonnan tulevaa säännöstöä. Nata kirjoitti aika lailla kaiken mitä itsekin asiasta ajattelen (tosin WTD-tyyliin huomattavasti särmikkäämmin ;)). Olen itsekin aiemmin kirjoittanut mainostuksesta ja kysynyt, miten te Karkkipäivän lukijat haluaisitte blogin kautta testiin saadut tuotteet merkittävän postauksiin. Ja te olitte sitä mieltä, että ilmaisen PR-mielessä minulle lähetettyjen tuotteiden alkuperän tarpeeksi selkeästi.

Olen sitä mieltä, että yhtenäinen toimintamalli blogien yhteydessä toteutettavaan mainontaan on ehdottoman hyvä juttu, mutta ei tuossa blogin visuaalisuutta ja persoonallista kirjallista ulosantia "amputoivassa" muodossa mitä tämänhetkinen luonnos ehdottaa.

Kuva täältä. Tom Grill/Getty Images.

Rakastan suklaata. Tummaa suklaata.

Ja ihan niinkuin kosmetiikkaa, rakastan myös analysoida eri suklaiden makuvivahteita ja koostumuksia.

Mikäpä siis minulle mieluisampi teema illanistujaisiin kuin suklaamaistajaiset..! Kun viimeksi kokoonnuimme ystäväporukalla, saivat vieraat perinteisten suolaisten naposteltavien sijaan pelkästään suklaata. :) Valitsin maistajaisiin kahdeksaa eri laatua (joiden kaikkien piti olla tummaa mutta Brunbergin suklaa osoittautuikin ns. semi-tummaksi 44 kaakaoprosentillaan). Kaksi laaduista oli sokeritonta.

Asettelin palat tarjoiluastiaan päällyspinta alaspäin, jotta maistelijat eivät tunnistaisi suklaata pintakuvion tai mahdollisen tekstin perusteella. Kyseessä oli siis sokko-tasting.

Maisteluraatiin kuului kuusi henkeä, jotka kaikki yhtä lukuunottamatta pitävät tummasta suklaasta. Eikä se yksikään suoranaisesti  inhoa tummaa suklaata. ;) Jokaisen palan jälkeen suklaan mausta käytiin keskustelua ja maistelijat kirjoittivat paperinpalalle arvioitaan.

Lopuksi äänestimme voittajan, minkä jälkeen paljastin mitä suklaita olimme illan aikana maistelleet. (Ja se voittajasuklaa selviää postauksen lopussa. ;))

Tarjottimelta löytyi seuraavia suklaita:

Lindt Excellence 70%

Fair Mary Tumma Suklaa 70%

Balance Dark 70% (makeutettu stevialla)

Fazer Thin Dark 70%

Brunberg Sokeriton 44%

Marabou Premium 70%

Bellarom Finest Dark 74%

J.D. Gross Ecuador Premium Cocoa 70%

Yksi suklaista tuomittiin yksimielisesti aivan navetan makuiseksi, toisessa maistui tupakka ja kolmannessa kaikki havaitsivat selvän kookoksen vaikkei ainesosista kookosta löytynytkään. Yhden koostumus ja maku osoittautuivat sokkotestistä huolimatta hämmästyttävän tunnistettaviksi. Lue eteenpäin niin  saat tietää mistä suklaista on kyse..! :) Esittelen teille raadin arviot makupaloista maistelujärjestyksessä.

.

1. Lindt Excellence 70%

- Makeahko, pehmeä mutta hieman kitkerä

- Täyteläinen, pehmeä, samettinen

- Makea, marjainen, täyteläinen, pehmeä

- Perus-tummasuklaan maku

- Kirsikkainen, makean marjainen

- Makea, pehmeä, tasapainoinen, ei maistu 70-prossaiselta, ei yhtään kitkerää

2. Fairy Mary

- Enemmän kaakaoinen, pehmeä, ei kitkerä

- Mieto ja pehmeä, melko makea

- Sellainen "taloussuklaa"

- Miedompi, pehmeähkö

- Mieto

- Mauttomampi kuin edellinen, vetinen?

Kaakaomaukujen kuvailu sai verbaliikan valloilleen...! :)

3. Balance Stevia 70%

(makeutettu stevialla ja maltitolilla)

- Pehmeä ja kermainen mutta tavallinen

- Makeampi, jotenkin "vaaleamman" makuinen, taloussuklaamainen

- Pähkinäinen, rasvainen

- Rasvainen ja hyvä

- Ei marjainen, taloussuklaamainen, tavallisempi

- Joulukalenterisuklaamainen, ei niin hienostunut, vähän halvemman makuinen

4. Fazer Thin Dark 70%

- Perussuklaamainen, tuttu, herkullinen! Pystyisin syömään enemmänkin..!

- Rasvainen, ihan hyvä

- Oikein pehmeä, makea

- "Fazermainen", täyteläinen, pehmeä

- Pehmeä, täyteläinen, makea

- Tavanomainen, fazermainen

.

5. Brunberg Sokeriton 44%

(makeutettu maltitolilla)

- Imelä, kookosmainen, rakeinen koostumus, rasvainen

- Kookoksinen, maitosuklaamainen, tosi makea, rasvainen

- Kookosmainen, vaaleampi, kiteinen

- Kookos, konvehtimainen

- Paras, vaalean makea, kookos, rakeinen

- Pehmeä, vaalea, kookoksinen, ihan erilainen

6. Marabou Premium 70%

- "Navettamainen", homejuuston vivahde, pehmeä

- Tunkkainen kellarin maku, navetta

- Aurajuustomainen, ei-niin-makea

- Lanta :D, aurajuustomainen, vahva

- Ensimaussa aurajuusto, kitkerää, murenevainen koostumus

- Erikoinen, navettamainen, hyvä koostumus, pehmeä, kermainen, sellainen "hyvä-outo"

.

7. Bellarom 74%

- Hieman kitkerämpi, tummempi, tupakkamainen jälkimaku, ei niin hienostunut

- Rommikonvehtimainen, kitkerä, tupakkamainen

- Alkoholikonvehtimainen, kitkerähkö

- Kitkerä rommikonvehti

- Kitkerä, ei hyvä

- Viinin makua ja jälkimaussa tupakkaa

8. J.D. Gross Ecuador 70%

- Maistuu sellaiselta "lehtikeksin" toiselta puolelta, sukujuhlilta

- Makeampi, ei niin hyvä

- Samettinen, lehtikeksimäinen

- Perus, suklaakeksimäinen, neutraali

- Mummola

- Perus, ei hienostunut, keksimäinen

. . .

.....ja voittajasuklaaksi äänestettiin lähes yksimielisesti (edelleen tietämättä minkä merkkisiä suklaita oli maisteltu)..... FAZERIN Thin Dark!

Fazerin koostumuksen ja makumaailman tunnisti raadista useampi henkilö ja eräs kommentoi, "Tämähän lohkeaa ihan niinkuin Fazer...." Mielenkiintoista että suuressa suomalaisessamme on noin tunnistettava tuntu...!

Maraboun navettamaisuus oli todellinen yllätys, Maraboun kun useimmat mieltävät sellaiseksi helpoksi perussuklaaksi. Yksi raadin jäsen kertoi myöhemmin ostaneensa Maraboun vaaleampaa suklaata, josta oli aiemmin pitänyt, ja nyt sekin maistui kuulema ihan navetalta..! ^_^

Minua kiinnosti, olisiko raati tunnistanut stevialla makeutetun suklaan, mutta sen makeus ei nostanut esiin mitään erityisiä kommentteja. Brunbergin maltitolilla makeutettu suklaa sai palautetta oudon rakeisesta koostumuksestaan ja päällehyökyvästä kookoksen mausta, mikä oli varsin erikoista ottaen huomioon ettei suklaan ainesosissa mainittu lainkaan kookosta.

Oma tämänhetkinen suosikkisuklaani ei ollut mukana tastingissa. Se on Green & Black'sin 85%. Se on niin pehmeää ja täyteläisen makeaa eikä yhtään kitkerää että ei millään uskoisi sen olevan yli 80-prosenttista. Aivan syntisen herkullista..! (Green & Black'silla on muuten aivan upeat nettisivut, enpä ole nähnyt noin tyylikästä kotisivua millään makeismerkillä..! Klikkaa joku suklaamauista ja kelaa sivua alaspäin, wow miten hienot grafiikat..!)

Minulle nämä maistajaisten 70-prosenttiset olivat hitusen liian makeita, mutta en halunnut ostaa vielä tummempia sillä arvelin niiden todennäköisesti maistuvan liian "kaakaoiselta" osalle raadin jäsenistä. Tottumattomalle todella tumma suklaa maistuu useimmiten vain kitkerältä.

Mitkä ovat teidän lempisuklaitanne? Onko joukossanne enemmän maitosuklaan vai tumman suklaan ystäviä? Entäpä missä muodossa suklaa on parasta: levynä, patukkana vai artesaanikonvehtina? Vai jopa juomana? :)

Ahh, suklaa.... siitä voisi puhua loputtomiin...! ^_^

Nyt kun ihanat helteet hemmottelevat meitä, on sopiva aika nostaa esiin pari aurinkoon liittyvää aiempaa postaustani ja järkätä teille samalla aurinkoinen arvonta! ^_^

Kirjoitin auringonotosta ja UV-säteiltä suojautumisesta kesäkuussa 2011 kaksi suuren suosion saanutta ja paljon asiaa sisältänyttä artikkelia. Koska lukijoita on tullut tuplasti lisää noiden kahden vuoden jälkeen, on joukossanne varmasti monia jotka eivät ole noita juttuja lukeneet. Toisessa artikkelissa haastattelin ensimmäisessä jutussa heränneiden kysymysten pohjalta kahta ihotautilääkäriä sekä Allergia- ja Astmayhdistyksen kosmetiikka-asiantuntijaa.

Jos siis tietopaketti ruskettumisesta, aurinkoihotyypeistä ja auringon terveellisyydestä kiinnostaa, niin ei kun lukemaan nämä:

Scorchio! Eli juttua rusketuksesta ja suojakertoimista

Aurinkokeskustelu osa 2 - Asiantuntijat vastaavat

(....vaikka sitten illalla kun olette palanneet puistosta tai rannalta... ^_^ Kukapa tällaisena päivänä istuisi sisällä lukemassa blogeja..? :P)

. . .

ARVONTA.

Minulle pätkähti postissa Luis Widmerin PR:ltä paketti, joka sisälsi vedenkestävän, värittömän sprayn ja kätevän tuubipakkauksen jossa on sekä vedenkestävä suojavoide että huulirasva. Kummassakin tuotteessa on suojakerroin 30.

En itse käytä näin korkeita suojakertoimia joten mielelläni arvon kaverukset teille. Arvon tuotteet erikseen, eli kaksi voittajaa saa Widmerin aurinkotuotteen.

Osallistut arvontaan kertomalla kommenttiboksissa, muututko kesällä laiskemmaksi blogien lukijaksi vai kurkkaatko lempiblogeihisi yhtä tiiviisti kuin muulloinkin. (Tilastot nimittäin kertovat, että jengi ei jaksa lukea blogeja kesäisin ^_^)

Eli: aurinko voi blogit? :D

Osallistumisaikaa on maanantaihin 10.6. klo 21.00 saakka.

ARVONTA SUORITETTU. Onni suosi nimimerkkejä eev_a ja Simpukka. Onnittelut! :) Voittajiin on otettu yhteyttä.

Henkilökuva-sarjassa tapaamme tänään…. kosmetiikkabloggaajan!

Viola Holmgrenin Killer Colours on yksi Ruotsin suurimmista kauneusblogeista. Blogi on ollut 21-vuotiaalle Violalle täysipäiväinen työ viimeiset kolme vuotta. Viola kirjoittaa sekä ruotsiksi että englanniksi, ja blogilla on suunnilleen yhtä paljon ulkomaalaisia kuin ruotsalaisia lukijoita. Killer Colours kuuluu myös monen suomalaisen meikkifriikin suosikeihin – myös allekirjoittaneen. :)

Sain tilaisuuden haastatella Violaa Yves Rocherin järjestämällä Ranskan matkalla. Upeiden värimeikkien takaa paljastui verbaalisesti lahjakas, älykäs ja taiteellinen persoona.

Kun kysyn milloin Viola innostui meikeistä, hän kertoo olleensa aina kiinnostunut taiteesta. Viola on käynyt maalaus- ja veistokursseja, ja visuaalinen luominen on aina ollut hänelle tärkeää. Yläasteen alussa Viola tajusi, että myös meikkaus on yksi taiteen muoto. Kasvojen muodostama kanvas tuntui kiinnostavammalta pohjalta verrattuna tyhjään tauluun tai savimöykkyyn. ”Kasvot eivät ole koskaan tyhjä paperi”, Viola miettii. ”Niissä on oma persoonallinen materiaalinsa mitä lähteä työstämään, se on kiinnostavaa.”

Viola innostui värikkäistä mineraalimeikeistä, ja alkoi tilata sampleja eri merkeiltä. Mineraalit olivat helppo ja edullinen tapa koota itselleen laaja väripaletti, jolla lähteä luomaan ja leikkimään. (My thought exactly, kun itse hurahdin mineraaleihin. :))

Viola alkoi laittaa meikkikuviaan Bilddagboken.se -sivulle (vastaa suunnilleen Suomen IRC-Galleriaa). Taidokkaat meikit saivat huomiota, ja kaverit kommentoivat eikö Violan kannattaisi avata kuvilleen oma blogi. Aluksi Viola oli sitä mieltä, ettei hän ole mikään ”blogityttö” (”I stil med Blondinbella”, Viola sanoo), mutta perusti lopulta blogin. Vuosi oli 2008 ja Viola 16-vuotias. Killer Colours oli syntynyt.

Suosiota ei tarvinnut kauaa odotella. Ruotsin tuon ajan suurin kosmetiikkabloggaaja Bjooti bongasi Killer Coloursin ja nosti Violan esiin blogissaan. Killer Colours sai saman tien tuhansia seuraajia.

Viola jatkoi mineraalien suosimista, ja asiakassuhde amerikkalaiseen Mad Minerals –meikkiyrikseen johti Violan ensimmäiseen kaupalliseen yhteistyöhön vuonna 2009. Violasta tehtiin Mad Mineralsin sanansaattaja ja Killer Colours –blogin meikkikuvia liitettiin Mad Mineralsin sivuille inspiraatiokuviksi. Mistään taloudellisesti merkittävästä diilistä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan Viola sai palkkion meikeissä.

Palkkatyöksi blogi muuttui vuonna 2011, kun Viola sainattiin bloggaamaan Solo-lehden alla. Sopimukseen kuului myös sisällön tuottoa paperilehteen, ja Viola toimitti lehdelle kolme kauneusaiheista artikkelia kuussa.

Viola La Gacillyssä

Myöhemmin samana vuonna Viola siirtyi Rodeo-lehdelle, jossa bloggaa tänäkin päivänä. Hän tekee edelleen silloin tällöin myös lehtijuttuja.

Upeat meikkikuvat ovat yhä Killer Colours –blogin kantava voima ja ”se juttu”. Violan  raikas luonnonkauneus, veistokselliset kasvot ja selkeät piirteet saavat lookin kuin lookin näyttämään tyrmäävän upealta. Tällaisesta blogista jos mistä saa haettua inspiraatiota! (…ja syyn tulla kateelliseksi…;))

Pidän itse henkilökohtaisesti myös siitä, etteivät kuvat Violan blogissa ole ylikäsiteltyjä ja viimeisen päälle photoshopattuja, vaan meikkeihin voi ikäänkuin "samaistua" ja tulee fiilis että tuollaisen voin itsekin ehkä saada aikaan. Esimerkiksi Linda Hallbergin (Violan rinnalla Ruotsin suosituin kauneusbloggari) niinikään upeassa blogissa meikkikuvat ovat niin virheettömiksi muokattuja, että ne näyttävät (ainakin minulle) usein tavoittamattoman täydellisiltä.

Meikkibloggaajaa haastatellessa on tietenkin aivan pakko kysyä hänen Holy Grail – eli ehdottomista suosikkituotteistaan. Violan kasvot syttyvät hänen innostuessaan aiheesta. ”Kuinka monta tuotetta saan luetella?” hän nauraa. Luettelosta saisi varmasti oman postauksen verran materiaalia, joten pyydän Violaa listaamaan ne ensimmäisinä mieleen tulevat. Ja ne ovat tässä:

MANASI Make-Up Lyster Cream Bronzer (ruotsalainen merkki). Täydellinen terveen ihon luoja, todella hyvä luonnollista rusketusta imitoiva punertava pohjasävy, ei oranssinen niin kuin useissa bronzer-tuotteissa. Hohtava, kevyesti kimaltava finish, mutta ei tee naamasta ”diskopalloa”. Ei tunnu iholla tahmealta. Plussaa myös appelsiininsuklaan tuoksu!

ILLAMASQUA Brow And Lash Gel. Täydellisen koostumuksen omaava läpinäkyvä geeli joka pitää kulmat kurissa. Ei jätä vaaleaa kökköä tai rapise päivän mittaan niin kuin jotkut heikommat kulmatuotteet. Hieman hohtava finish, kulmat jäävät freesin ja eloisan näköisiksi. Violalle korvaamaton tuote.

SLEEK New Skin Revive. Silikonipohjainen, luonnollisen, ihonkaltaisen lopputuloksen luova meikkivoide. Käyttäytyy Violan mukaan iholla niin kuin ihmiset odottavat oikein hyvän BB-voiteen tekevän; sulautuu ihoon täydellisesti, blurraa ihohuokoset, peittää kevyesti, korjaa värivirheitä eikä tahraa vaatteita. ”Your skin but better” – yksinkertaisesti.

ORIFLAME HyperStretch Mascara. Ripsiväri, jonka lopputuloksessa on Violan mukaan täydellinen volyymin ja pituuden balanssi. Ei klimpitä, pysyy hyvin ja myös lähtee hyvin. Viola ei pidä waterproof – tai water resistant –koostumuksista koska niitä on hankala saada irti, mutta HyperStretch vastustaa kosteutta ja lähtee silti hyvin pois.

Viola tekee myös satunnaisia mallintöitä. Mikä ei varmaan hämmästytä ketään. ;)

Kysyn lopuksi Violan tulevaisuudensuunnitelmista tai toiveistaan kauneusbloggaajan uralla. Viola vastaa, ettei hänellä oikeastaan ole kosmetiikan suhteen mitään sen kummempia ura-ambitioita, ja että hän on iloinen jos tilanne edelleen viiden vuoden kuluttua on yhtä antoisa ja kiinnostava kuin se tähän saakka on ollut.

”Otan kyllä mielelläni vastaan ne tilaisuudet ja mahdollisuudet mitä kosmetiikkabloggaus minulle tarjoaa, mutta en rakenna tulevaisuuttani sen varaan", Viola sanoo. "Meikkaus on lopulta minulle vain yksi taideilmaisun muoto muiden joukossa”.

Syksyllä Viola alkaa opiskella yliopistossa elokuvatiedettä (filmvetenskap – mikä lie suomeksi..?), ja tässä vaiheessa haastattelua paljastuu, että Viola on todellinen kauhufilmifanaatikko. ”Kauhu on minulle yhtä suuri intohimo kuin meikkitaide”, Viola selittää silmät tuikkien ja käsillä elehtien. ”Kauhufilmit puhuttelevat ’luolamiestä’ meissä kaikissa, me kaikkihan pelkäämme jotain. Kauhu on primitiivinen reaktio jota ei voi analysoida.”

Kuuntelen Violaa kiehtoutuneena ja samaistuen. Itsellänikin on kaukainen historia kauhukirjojen suurkuluttajana, mutta Violan hienostuneempien suosikkien Poen ja Lovecraftin sijaan ahmin itse Stephen Kingiä ja Clive Barkeria.

Kello lyö jo puolta yötä ja olemme istuneet sohvalla kaksi tuntia meikkikeskusteluun uppoutuneena. Uni kutsuu… Oman huoneensa kohdalla Viola sanoo, ”Hei, sun täytyy nähdä  se Manasin voide-bronzeri…!” ja pian kaksi meikkifriikkiä seisoo penkomassa Violan meikkipussia ja fiilistelemässä eri tuotteiden koostumuksia.

Vihdoin puoli yhdeltä olen huoneessani, suklaa-appelsiinin tuoksua nuuhkien.

Kyllä kosmetiikka on ihana intohimo! :)

Kuvat Killer Colours -blogista, lukuunottamatta kahta La Gacillyssa itse ottamaani kuvaa.

Kirjoitan teille aamuyöllä pariisilaisesta lentokenttähotellista. En saa unta kun join kahvin vartin yli puolenyön. :P

Eihän me minnekään kotiin eilen päästy.

Matka oli muuten mitä onnistunein, mutta onni ei todellakaan ollut kanssamme lentojen suhteen. Menomatkalla koneemme Pariisista Rennesiin hajosi, ja jouduimme odottelemaan CDG:lla että Air France hommasi jostain korvaavan koneen.

Nohh. Kai Rennesissä on sitten joku kirous, kun myös paluumatkamme Rennes-Pariisi kone sai jonkun teknisen vian, ja odotimme Rennesin kentällä kolmatta tuntia uutta lentokonetta. Tämä johti siihen, että yli puolet porukasta myöhästyi jatkolennoiltaan, ja Suomen, Oslon ja Tukholman seurueet joutuivat jäämään Pariisiin yöksi.

Ei kai siinä mitään, ihan mieluustihan sitä viettää illan Pariisissa Helsingin sijaan..! ^_^ Mutta - - ilta oli mennä kokonaan hukkaan kiitos Air Francen käsittämättömän palvelun. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta ruumaan tsekattuja laukkujamme - jotka olivat siirtyneet jatkolentojen transit-tiloihin - ei meinattu millään suostua toimittamaan meille, ja niiden etsimisestä yritettiin jopa veloittaa rahaa (!!). Seisoimme CDG:lla lopulta melkein kaksi tuntia pelkästään väittelemässä baggage-henkilökunnan kanssa. Saman ajan olisi toki huomattavasti mieluummin viettänyt Pariisin illasta nauttien, kun nyt kerran tänne jumiin jäätiin.

Norjalaiset (kuvassa: Sara Strand vasemmalla ja Josefine kauempana oikealla kuvaamassa, keskellä Yves Rocherin Liisa Sippola) olivat niin raivoissaan, että aikovat kuulema "sahata Air Francen kappaleiksi" blogeissaan. ^_^ Kun baggage-äijä vain kohautteli olkapäitään ja totesi että laukkujen paikantamiseen menee ainakin puolitoista tuntia, astui Josefine melkein mieheen kiinni, muljautti vihaisena silmiään ja lausui pehmeästi, ääntään korottamatta, "No. You will get me my bag - now."

Ja niin sitten laukut yllättäen löytyivätkin 15 minuutissa. Tällä kertaa norjalainen päättäväisyys löi suomalaiset uupuneet vaatimukset. :D

Vaikka jossain vaiheessa tuntui jo siltä että emme koskaan pääse Charles De Gaullelta, niin loppu hyvin, kaikki hyvin. Me Liisan kanssa olimme niin väsyneitä että olisimme kelpuuttaneet hotelli-illallisenkin, mutta Sara ja Josefine sanoivat säpäkästi että "Illallinen ON Pariisissa!" Ja niin sitten istuimme pian taksissa kohti kaupunkia ja löysimme itsemme vihdoin viimeinen yhdentoista aikaan illalliselta täyteenahdetusta, iloisen hälyisestä pigallelaiskuppilasta.

Täytettyämme lentokenttien tyhjiin lypsämät energiavarastomme hyvällä ruoalla lähdimme vielä yölliselle kävelylle Montmartren tunnelmallisille kaduille.

Nautimme drinksut (ja minä sen kahvin joka nyt valvottaa minua.... 02.46 local time and counting.. +_+) ja jatkoimme Air Francen palvelun päivittelyä. Siinä vaiheessa kun suusta alkoi kuulua enemmän haukotuksia kuin puhetta, otimme taksin takaisin CDG:lle ja hotellille.

Eli tulipahan nyt sitten käytyä Pariisissakin. Toisen kerran tänä vuonna. :)

.

Jospa tänään pääsisi illalla kääriytymään oman tutun sängyn lakanoihin...? Nyt kääriydyn Ibis Airport Hotelin peittoihin noin kolmeksi tunniksi.... Bonne nuit!

Edit. Aamulla check-inissä kävi  ilmi, että Air France ei ollutkaan buukannut minua ja Liisaa Finnairin aamulennolle - tai millekään muullekaan lennolle. Siinä vaiheessa meinasi jo kärsivällisyys loppua. Onneksi aamulento ei ollut täynnä ja Finnair sai järjestettyä meidät koneeseen. Air France ei nyt ihan suoranaisesti vetänyt pisteitä kotiin tällä reissulla.

Tuntuu melkein syylliseltä kirjoittaa näin, mutta La Gacillyn matka on ollut aivan mieletön ja olen nauttinut joka hetkestä sataprosenttisesti. Minulla on teille niin paljon kirjoitettavaa että en tiedä mistä aloittaisi...! ^_^ Ranskan maaseudun idylliset maisemat, kiinnostavat vierailukohteemme Yves Rocherilla ja pohjoismaisiin blogikollegoihin tutustuminen on ollut uskomattoman inspiroivaa ja antoisaa.

Huoh! Aivan mahtava tilaisuus tämä reissu. Meillä on täällä sen verran intensiivinen ohjelma että pääsen purkamaan kuvia ja tekemään Kunnon Matkapostauksia vasta kotona. Eilen illalla olisi ollut aikaa, mutta käytin sen Violan haastatteluun. :)

. . .

Matkakynnet.......... ovat niin kivat että tästä lakasta tuli uusi HG-lakkani..!

Yves Rocherin Couleurs Nature, sävy 23 Mauve Poudré. Harvalta lukijalta varmaan on jäänyt väliin rakkauteni violettia kohtaan, ja tästä sävystä tuli kertaheitolla THE liila suosikkini OPIn Parlez-Vousin rinnalle.

Ihastuttava murrettu mustikkamalva, nimensä mukaisesti puuterinen sävy. Peittää täysin jo yhdellä kerroksella, kuten kaikki kokeilemani Couleurs Nature creme-koostumuksen lakat.

Näitä kuvia ei muuten ole otettu Ranskassa vaan mökillä päivää ennen lähtöä. :)

.

Noniin, olisikohan tässä jo tarpeeksi kynsikuvia.... ^_^

. . .

Sitten muutama fiiliskuva eiliseltä kylpylätuokiolta. Pääsin ensin ihanaan vartalohoitoon ja sitten rentoutumaan allasosastolle. Olo oli niin euforinen että tuntui että melkein sulan auringon säteisiin ja hyvään oloon.....

Ehheh, aikamoinen "pönötyskuva".... Sorry...! :p

.

[vimeo 67676802 w=600 h=450]

Tänään ohjelmassa vierailu tehtaalla ja La Gacillyn kylän ulkoilmavalokuvanäyttelyssä ennen kuin suuntaamme kohti kotimaitamme.

Sain sähköpostiin tiedon tosi kiinnostavasta tilaisuudesta matkailusta ja videokuvauksesta kiinnostuneille! :)

Aurinkomatkat lähettää tänä kesänä viisi kahden hengen videotiimiä Etelä-Eurooppaan. Kohteet ovat Mallorca, Rimini, Rhodos, Kreeta ja Alanya. Tiimien tehtävänä on toteuttaa annetut videoihin ja valokuvasisältöön liittyvät toimeksiannot (eli vähän niinkuin Maikkarin muinaisen Far Out! -ohjelman tyyliin...! Kuka muistaa Tatun ja Eekan legendaariset videopätkät..?) ja olla muuten kuin lomalla konsanaan. Aurinkomatkat piffaa valituille tiimeille matkat Helsingistä kohteeseen, lentokenttäkuljetukset ja hotellit kohteessa, mahdolliset autonvuokraukset ja muut kuljetukset sekä maakohtaiset päivärahat.

Kuulostaako ehkä vähän kivalta mahdollisuudelta? :D

Kyseessä on kisa, ja parasta materiaalia aikaansaanut tiimi palkitaan kahdella 1000 euron matkalahjakortilla.

Kilpailu on tarkoitettu ensisijaisesti alan harrastajille tai opiskelijoille, tai jo opiskeilleille, mutta toki jos kuvaus- ja esiintymistaidot on hallussa ilman koulunpenkkiäkin niin ei kun hakemaan! :)

Hakemuksen voi jättää osoitteessa http://videotiimit.aurinkomatkat.fi/

Täytä sivun lomakkeeseen yhteystietosi, vapaamuotoinen hakemuksesi sekä linkit mahdollisiin kuva- tai videoportfolioihin tai muihin työnäytteisiin. Aurinkomatkat toivoo vapaamuotoisen hakemuksen yhteyteen tiimin luovuutta kuvaavan parin minuutin mittaisen videopätkän, jossa hakijapari esittelee kotipaikkakuntansa kiinnostavimmat kohteet uudesta näkökulmasta.

Hakemukset tulee olla jätettyinä 10. kesäkuuta mennessä. (Mielestäni kisasta tiedotettiin aiiikas myöhään.....) Valituille ilmoitetaan 14.6. ja matka osuu Aurinkomatkojen määrittelemälle ajalle kesä-heinäkuussa.

Harmi kun meikä on niin huono videoiden kanssa...! Eikä mulla ole kunnon laitetta videomateriaalin tuottamiseenkaan.... Muuten olisin hakenut ihan satavarmasti! :) Hauska idea Aurinkomatkoilta.

Ja matkailusta puheen ollen, loppuun kuva eilisillan auringonlaskusta La Gacillyssa.

....ja bloggaajat tietysti paikalla kameroineen...! ^_^

Nopeat terkut La Gacillyn matkalta!

On ollut tosi kiinnostavaa tavata muiden Pohjoismaiden bloggaajia. Porukka on oikein mukava ja olen kyllä tosi iloinen että osaan ruotsia ettei kaikkien muiden tarvitse vain pelkästään minun takiani puhua englantia.

Tässä odotamme uutta konetta Pariisin Charles De Gaullen kentällä. Rennesin koneemme meni rikki ja odotimme kaksi tuntia sijaislentskaria. Onneksi aika meni nopeasti jutustellessa ja toisiin tutustuessa. :)

Saapuminen Yves Rocherin ekologiseen kylpylähotelliin La Gacillyssa. Sää on yhtä helteinen kuin Suomesta lähtiessä. :)

Huoneeni terassi.

Small talkkia terassilla.

Josefine Oslosta.

Ruotsin suosituimpien kosmetiikkabloggaajien seurassa; Killer Coloursin ihana Viola ja minulle uusi tuttavuus, Linda Hallberg.

Jännää ja hauskaa täällä! On ollut kiinnostavaa jutella Violan ja Lindan kanssa Ruotsin kauneusblogipiireistä. Pyysin Violalta saisinko haastatella häntä blogiini (pienestä idolistani kun on kyse), ja hän suostui. :) Eli Viola-haastista tulossa tällä viikolla. :)

Nyt menen vaihtamaan vaatteet ennen illallista! Adieu!