Vietin eilen ehkäpä yhden mukavimmista päivistä koko matkani aikana. Yhden päivän aikana Tiranassa sain neljä uutta ystävää.
Tiedän, on kulunut reissuklishee hokea että "paikalliset ovat niin ystävällisiä ja ihania", mutta täällä Albaniassa olen oikeasti tavannut aivan eri tavalla sympaattisia, aitoja ja avoimia ihmisiä. Täällä ei kukaan kiinnitä sinuun ulkomaalaisena/turistina mitään erityishuomiota, esimerkiksi jonkun maalaiskylän asukkaat eivät todellakaan tuijota sinua vaikka on selvää että olet "toisesta maailmasta". Mutta ottaessasi kontaktin albanialaisiin saat kaiken huomion ja osaksesi pyyteetöntä ystävyyttä ja avuliaisuutta.
Saavuin Tiranaan ilman karttaa ja olin samantien eksyksissä lähtiessäni hotelliltani etsimään kaupungin pääaukiota, Skanderbergin aukiota.
Pysäytin kadulla nuoren naisen ja kysyin apua. Nainen oli matkalla töihin mutta lähti samantien näyttämään minulle tietä ja sanoi ettei haittaa ollenkaan vaikka hän myöhästyy vähän...
Gertaksi esittäytynyt nainen kertoi olevansa töissä yhdessä Albanian suurimmista sanomalehdistä. Juttelimme Hillary Clintonin torstaisesta vierailusta Tiranaan, mediasta ja kaupungin nykypäivästä. Gerta taisi lopulta myöhästyä töistä enemmänkin kuin vain vähän, sillä hän halusi käydä ostamassa minulle kartan ja viedä minut kaupungin parhaalle näköalapaikalle Sky Toweriin.
Vaihdoimme yhteystietoja ja tapaamme varmasti seuraavan kerran kun tulen Albaniaan! Sillä seuraava kerta on varmaa. :)
Tässä vaiheessa minulla oli hirveä nälkä. Menin erään kadunmiehen suosituksesta italialaistyyliseen paikkaan jonka menussa oli myös kalaa ja seafoodia. Tilasin kalamaria kasviksilla. Tässä paikassa koin sitten reissun ensimmäisen ikävän ruokavälikohtauksen. Ympärilläni pöydät täyttyivät ja kaikki muut saivat ruokansa - paitsi minä. 45 minuutin kuluttua eteeni tuotiin haalea kasvislautanen joka koostui nahistuneista porkkanaviipaleista ja muutamasta orvosta kukkakaalipalasta. Kun aikaa oli kulunut tunti eikä pääruokaa edelleenkään kuulunut eikä ohi juoksenteleva tarjoilija kiinnittänyt minuun mitään huomiota tai pahoitellut ruoan viivästymistä, minulla keitti yli. Tein jotain mitäen ole eläissäni tehnyt - haukuin ravintolan täyteen ääneen ja kävelin ulos maksamatta.
Olin syönyt aamiaisen Beratissa 06.30 ja kello oli nyt 14.00 - verensokerit olivat niin alhaalla että minulla oli fyysisesti paha olo. Sanoin tarjoilijalle että ravintolan palvelu oli kertakaikkiaan "unacceptable" ja että minä lähden nyt, heippa. Viereisestä pöydästä eräs nainen sanoi englanniksi että hän on samaa mieltä ja pahoitteli asiaa ravintolan puolesta. Tarjoilijan alkaessa sopertaa minulle pelästyneenä anteeksipyyntöjä mä aloin huutaa, olin niin sekaisin nälästä ja kiukusta. (Kamalaa..!! En siis oikeasti koskaan, koskaan ole tehnyt näin...!) Huusin että olen todella, todella vihainen ja lähdin.
Päässäni takoi vain että pakko saada ruokaa, ruokaa, RUOKAA! Käännyin jostain kadunkulmasta umpimähkään ja yhtäkkiä edessäni häämötti rakennus jonka seinässä oli kalan kuva. Paikan nimi oli Delicatezza di Mare. Kalaa...! Sisään...!
Voisin kirjoittaa seuraavastakin episodista pienen novellin, mutta blogiformaatin rajoittamana yritän tiivistää sanottavani. Oli kuin olisin astunut taivaaseen jossa enkelikasvoinen mieshenkilö istutti minut pöytään ja sanoi rauhoittavalla äänellä että "ei hätää, tuon sinulle heti pienen alkupalan." Hän siis ihan oikeasti aloitti keskustelun sanomalla "Don't worry". Ilmeisesti minusta aika hyvin näkyi ulospäin että ihan kuohuin.
Pian eteeni alkoi ilmestyä gourmet-tyylisiä alkupaloja. Mustekalaa, simpukkaa, kalaa.... Herranen aika. Mihin ruokataivaaseen oikein olin tullutkaan..? Mies ei kysynyt minulta muuta kuin mitä kalaa haluaisin ja miten toivoisin sen valmistettavan.
Tunnin kuluttua olin syönyt seitsemän ruokalajin fine dining -lounaan hyvällä viinillä ja nautin uskomattoman hyvää cappuccinoa. Kaikki tuotiin pöytääni sen kummempia kyselemättä.
Aloin jutella minua palvelleelle miehelle. Hän oli Aldo. Kävi ilmi että tämä oli hänen ravintolansa, Tiranan viimeisin kalaravintola joka oli avautunut vasta 10 päivää sitten. Aldo valmistaa itse kaikki annokset. Mietin, että Aldo tarjoaa samalla tietämättään myös jonkinlaista sielunhoitoa, niin rauhoittava oli hänen olemuksensa. Tässä vaiheessa tajusin kysyä, mitä ruoka edes oli tullut maksamaan. Tämä oli selvästi hienompi ravintola, ja tajusin että minulla oli lompakossa enää 2000 lekeä (= n. 14 euroa) ja luottokortti hotellilla. Kerroin sen Aldolle, ja hän sanoi jälleen tyynesti hymyillen, "Don't worry".
Laskun loppusumma oli 1800 lekeä - olin saanut 500 lekeä alennusta. Olin niin liikuttunut etten tiennyt mitä sanoa. (Liikuttuminen tuntuu olevan minulle yleinen tunnetila täällä Albaniassa.) Olin nauttinut aterian jota Suomessa ei voisi uneksiakaan syövänsä alle parilla sadalla eurolla, ja täällä minulta veloitettiin 12,90€.
Kiittelin Aldoa ja kerroin kirjoittavani elämyksestä blogiini. Aldo hymyili tyyntä hymyään ja sanoi "Thank you kindly". Olin vain ihan että "No no, thank you."
Kolmas uusi ystäväni on Ansi, 22 vuotta.
Ansi ja pikkuveli
Tutustuin Ansiin istuessani illalla nettikahvilassa. Yhtäkkiä kuulin vierestäni ruotsia albanialaisella korostuksella. Katsoin uteliaana puhujaan, joka oli nuori, intensiivisen katseen omaava mies. Hän jutteli skypessä ruotsalaiselle ystävälleen.
En voinut olla kysymättä nuorukaiselta, miten hän osaa ruotsia. Hän ilahtui suuresti kuullessaan minunkin puhuvan ruotsia. Pian olin kuullut koko hänen elämäntarinansa - Ansi oli perheineen asunut Ruotsissa 6 vuotta kunnes heidät oli täysin ilman selitystä tai perusteltua syytä karkotettu kolme kuukautta sitten. Ansi puhuu täysin sujuvaa ruotsia ja kertoi haikeana, että hänen koko elämänsä on Ruotsissa. Hän oli opiskelemassa poliisiksi ja harrasti nyrkkeilyä mestaruustasolla. Sitten hänet vain eräänä päivänä kutsuttiin poliisilaitokselle ja kuljetettiin samantien Albaniaan. Koulu jäi kesken ja kaikki tavarat jäivät Ruotsiin.
Kävelin Ansin kanssa Skanderbergin aukiolle. Minun kävi poikaa niin sääliksi. Tiedän, tiedän. Tämän on albanialaisten arkea. Sadat ovat kokeneet aivan saman kuin Ansi. Tällaista elämä vain on. Mutta toivon, että Ansi pääsisi joskus takaisin Ruotsiin. Tavallaan hän on jo ruotsalainen. Sovimme pitävämme yhteyttä Facebookin kautta. Haluan tietää jos Ansi jonain päivänä pääsee takaisin ja valmistuu toiveammattiinsa poliisiksi.
Arbri (oikealla) ja veljensä
Neljäs uusi ystäväni on Arbri, maailmankansalainen. Arbri ei ole millään lailla tyypillinen albanialainen. Hän on asunut suurimman osan elämästään Albanian ulkopuolella, mm. 12 vuotta Lontoossa minkä kyllä kuulee Arbrin moitteettomasta englannin kielestä. Onpa Arbri asunut kaksi vuotta Suomessakin. "Minulla on eri mentaliteetti kuin perusalbanialaisella", Arbri sanoi mietteliäästi.
Tutustuin Arbriin Couchsurfing.orgissa. Sovimme tapaavamme Tiranassa kahvin merkeissä, ja meillä synkkasi välittömästi. Arbri puhuu vuolaasti ja on verbaalisesti aivan eri tasolla kuin muut matkan aikana kohtaamani albanialaiset. Hän on myös selvästi erittäin älykäs ja toimelias. Myönnän, että ihan ihan ymmärrä miksi Arbrin kaltaiset albaanit saavat ongelmitta asua muissa maissa kun taas sitten joku Ansin kaltainen itseään kouluttava nuori potkaistaan takaisin Albaniaan. Minun pitäisi varmasti olla paremmin perehtynyt maahanmuuttopolitiikkaan....
Pian minut oli kutsuttu Arbrin lapsuudenkotiin Pohjois-Albaniaan ja Arbri itse kutsuttu meille Suomeen. :) Tänään tapaamme jälleen kävelyretken merkeissä.
* * *
Enemmän kuin mieluusti jäisin Albaniaan vielä pidemmäksi aikaa, mutta "olosuhteiden pakosta" tämä osuus reissustani jää vain kuuteen päivään. Sillä tänä iltana matka jatkuu jälleen..... Minulla on treffit Mr. Karkkipäivän kanssa..... Venetsiassa! ^_^
Seuraava raportti siis tulvien keskeltä...?
0 comments on “4 x Tirana”
Tämä oli jotenkin hirveän ihana ja ennen kaikkea liikuttava postaus! <3 Ihanaa Venetsian reissua!!! ;)
Mukavia tärskyjä! :)
Niin sitä pitää, suorat sanat tuollaiselle "palvelulle"!! Sut oli tarkoitettukin mennä ihan muualle syömään, kismet katos ;-)
Todella mukaansa tempaava tarina! Kiitos, että jaat nämä valtaisat kokemukset kansamme. Mutta:
Muistutan ihmisiä mielelläni siitä, että ennen kuin tuomitsemme, on molempien osapuolien tarinat kuultava. Miten monet virheet, ihan normaalissa jokapäiväisessä kanssakäymisessä, jäisivätkään tällöin tekemättä/sanomatta!
Nyt olet kuullut vain Ansin tarinan ja tuomitset jo. Tietenkään et (todennäköisestikään) koskaan tule kuulemaan ruotsin viranomaisten perusteluja, mutta mielestäni juuri tästä syystä Sinun olisi pitänyt kirjoittaa tämä osa tarinasta "neutraalimmin". Emme voi tietää, mikä oli ruotsin viranomaisten perustelu. En tunne maan lakeja, mutta sen tiedän, että ennen kuin henkilö voidaan käännyttää maasta, on perustelujen oltava painavat. Ja Ruotsihan kuuluu EU:hun, joten täysin omavaltaisesti tälaiset säännökset eivät onnistu. Asia nyt vain on niin, että meidän on kunniotettava viranomaisten päätöksiä niin kauan, kunnes ne on julistettu laittomiksi.
Niinhän se tuppaa olemaan, että me kaikki puolustamme "omiamme".
P.S. Minulla ei ole IHAN VARMASTI mitään Ansia (tai ulkomaalaisia ylipäänsä) vastaan. Olen itse "ulkomaalainen ulkomailla". Toivon Ansillekin kaikkea mahdollista hyvää. Oikeudenmukaisuuden on tultava toteen.
Äh sori. Toi lause olen itsekin "ulkomaalainen ulkomailla" meni nyt siis ihan tosi vikaan. Halusin tietenkin sanoa, että olen suomalainen ulkomilla, eli siis toisin sanoa ulkomaalinen. Joskus on hankalaa kirjotaa suomeksi. Vähän ymmärrystä mulle siis, pliis ;)
Voi, onpa harmi että tekstistäni jäi se vaikutelma että tuomitsin, eihän minulla ole mitään tietopohjaa ymmärtääkseni tai pystyäkseni hahmottamaan mihin Ruotsin viranomaisten päätös pohjautui. Reaktioni oli täysin tunneperäinen.
aivan valloittavan ihana teksti :) miten sä törmäät reissuillasi ihaniin ihmisiin? mä törmään vaan hulluihin.. ehkä hullu tunnistaa toisen hullun :D
Uusiin ihmisiin tutustuminen on varmasti yksin matkustmisen parhaita puolia! Seurassa helposti turvautuu matkakumppaneihin huomioimatta ympäristöä tai ympärillä olevia ihmisiä. Ihanaa, että olet päässyt tutustumaan vieraisiin ihmisiin ja kulttuureihin.
Hyvää matkaa!
Ihanaa, treffit Venetsiassa ja vielä oman miekkosen kanssa! Ihania treffejä! :)
On niin kiva matkustaa sun mukana täällä näytön toisella puolella. :)
Olen aktiivinen blogisi lukija mutta harvoin kommentoin,nyt on pakko..
On mahtavaa että jaksat/ehdit päivittää blogia reissulla. Katson joka päivä jos olisi tullut uutta juttua. Nyt oli niin ihana kirjoitus, etenkin tuo ihana ravintolakokemus sai ihan kyyneleet silmiin :o Kuvastakin näkyy miten rauhoittava olemus Aldolla on, ihanaa. Toivottavasti saadaan nähdä Venetsiasta myös kuvia :)
Hei! Nyt on niin mahtavaa tarinaa, että ihan pakko kommentoida! Uskomatonta, mitä kaikkea olet kokenut matkallasi. Tuosta ravintolakohtauksesta sai jopa lukijana lievää tyydytystä :D Varmasti toimit ihan oikein ja ymmärrettävästi tuossa tilanteessa. Voin niin kuvitella nälkäsi!
Kirjoituksistasi saa sellaisen mielikuvan, että kuljet rohkeasti matkallasi avoimena kaikelle uudelle. Tätä reissupäiväkirjaa on ollut todella hienoa lukea ja odotan aina uusia kirjoituksia innolla :)
Toivottavasti Venetsiassa sää suosii!
Kiitos Jeessi! <3 :) Ihana kuulla että tykkäätte matkajutuistani.
Kiitän tässä samalla kaikkia kommentin jättäneitä, tekisi mieli vasta kaikille erikseen kun on niin symppiksiä kommentteja mutta toivottavasti tämä yhteinen kiitos riittää..! :) Nyt on vähän huonommin aikaa käyttää nettiä kun olen Venetsiassa, hotellissa on tosi kallis wi-fi ja kun olen viikon mieheni kanssa niin ei tule roikuttua nettikahviloissakaan samaan tyyliin kuin yksin ollessani.
Voi että, kun näitä on ihana lukea1 Ihan liikutuin itsekin tapaamiesi ihmisten ystävällisyydestä ja elämäntarinoista. Mukavaa matkaa Venetsiaan, se on romanttinen paikka tavata pitkästä aikaa Mr. Karkkipäivä!
Tuli kyynel silmäkulmaan tämän postauksen tunnelmasta ja sisällöstä. Oi että.
Ihanaa tapaamista sinulle ja miehellesi Venetsiassa! Venetsia on kaunis paikka. :)
Ihanaa! Treffit Venetsiassa. On kuin katsoisi kaunista elokuvaa kuvina. Nauttikaa!
Aivan uskomattoman ihanaa lukea matkastasi, melkein kuin pääsisi itsekin matkalle hetkeksi :) Kiitos!
Mä niiin rakastan lukea näitä sun matkajuttuja ja kirjoitat ihanan elävästi :)
Moi! kiitos näistä ihanista matkapostauksista ja runsaista kuvista :) Ymmärrän täysin purkauksesi ravintolassa, itsekin meinasin alkaa itkemään pari viikkoa sitten kun olin nälissäni huoltsikalla ja henkilökunta UNOHTI valmistaa ruokani >.< don't mess with hungry people :D
Karkotettu ilman minkäänlaisia perusteluja?? Ei nyt ihan kaikkea pidä mennä uskomaan, varmasti on perustelut annettu - vai miten todennäköisenä pidät, että viranomaiset ovat napanneet randomilla ihmisiä ja heittäneet niskaperseotteella maasta ulos?
Ehkä tässä on ollut taustalla esimerkiksi sellainen tilanne, että perhe on elänyt ja opiskellut valtion tuella ilman perusteltua tarvetta turvapaikalle? Kai se on ihan kohtuullista, etten minäkään voi mennä vaikkapa Amerikkaan toteuttamaan unelmiani vastaanottajamaan kustannuksella? Tietysti taustalla voi olla jotain vakavampiakin karkotukseen johtavia perusteita, mutta en nyt niitä alkaisi ensimmäisenä tuijottaa.
Ehkä Ansi voisi hankkia ammatin ja hakeutua sen jälkeen työperäisenä maahanmuuttajana Ruotsiin? Eivät ovet ole hänen kohdallaan täysin suljettuja (riippuen tietysti karkotusperusteesta), jos hän vain itse jaksaa tsempata :) Kielitaitokin kerran löytyy. Valitettava fakta vain on, ettei kuka tahansa voi mennä toiseen maahan kuormittamaan sen sosiaaliturvajärjestelmää. Mutta onneksi muitakin, molempia osapuolia hyödyttäviä reittejä löytyy, joten ne kannattaa kartoittaa vaikka sitten ruotsalaisten kavereiden avustuksella :)
Näissä turvapaikka-asioissa hukkuu tunneperusteiden sekaan helposti sellaiset tosiasiat, jotka on vain pakko ottaa kokonaisuudessa huomioon. Tulijoiden elämä pitää jotenkin kustantaa, eikä yhtälö kestä kovin kauaa sitä, että sosiaaliturvan varassa eläjien määrä kasvaa koko ajan suhteessa veronmaksajien määrään (voi esim. käydä katsomassa millainen tilanne on kriisikunnaksi ajautuneella Vantaalla velkaantumisen ja sosiaalisen väestörakenteen suhteen ). Ideaali ja realiteetit eivät harmittavasti tässäkään asiassa kohtaa.
Toinen edellä mainitun yhtälön tasapainottamiseen liittyvä asia on tietysti se, että turvapaikka (jos tässä sellaisesta on kyse) on tarkoitettu annettavaksi siksi ajaksi kun sille on todellinen tarve. Kun omaan maahan voi palata, sinne on tarkoitus palata ja antaa sen myötä turvapaikka jollekin sellaiselle, joka sitä oikeasti kipeästi tarvitsee.
Mr Karkkipäivä tässä vieressä nyökyttelee että hän on täysin samaa mieltä Mirrin kanssa...
Mä sanon vain, että reaktioni Ansin tilanteeseen oli täysin tunneperäinen. Tiedostan kyllä, että en tiedä koko totuutta enkä myöskään ole perehtynyt maahanmuuttolakeihin tai perusteisiin, olen näissä asioissa naiivi ja tietämätön. Ansi kertoi Ruotsin poliisin sanoneen, että hän saa palata Ruotsiin pysyvästi jos saa vakituisen työpaikan tai menee jonkun ruotsalaisen kanssa naimisiin (mikä kuulostaa minusta erikoiselta - ihanko kannustavat maahanmuuttajia käyttämään tätä avioliittokeinoa...?). Muuten hän saa palata normaalilla 3 kk:n viisumilla. Ansi mietti että yrittää saada nyrkkeilyvalmentajansa kautta jotain järjestettyä... Kuten sanottua, en ymmärrä näistä perusteista yhtään mitään mutta tuntuu vain ihmeelliseltä että joku saa jäädä pysyvästi jos on töissä, mutta ei jos opiskelee.... Tietysti opiskellessa henkilö ei tuo verotuloja Ruotsiin.... ehkä kysymys on vain tästä. En tiedä. Olen hyvin tietämätön. :/
"tuntuu vain ihmeelliseltä että joku saa jäädä pysyvästi jos on töissä, mutta ei jos opiskelee…. "
Siinä on se merkittävä ero, että itsensä elättävä työntekijä hyödyttää Ruotsia, kun taas valtion tuilla elävä opiskelija on menoerä. Opiskelu maksaa ja tässä tapauksessa oletettavasti myös opiskelijan kaikki elinkustannukset ovat menneet niin sanotusti valtion piikkiin. Ja jo ilman mitään asuin- ynnä muita kustannuksiakin opiskelu maksaa valtiolle paljon. Esim. yhden lääkärin kouluttaminen (tosin varmaan niitä kalleimpia opintokokonaisuuksia) maksaa 100 000 - 200 000 euroa per nuppi. Eli ei ole kauhean reilua veronmaksajia kohtaan ottaa suodattamatta ulkomailta opiskelijoita opiskelemaan valtion kustannuksella, koska tulijoita varmasti olisi etenkin niistä ryhmistä, joiden koko eläminenkin maksetaan vielä kaupan päälle (ja se onkin sitten oikeasti raju lasku pienen maan veronmaksajille).
Tähän liittyy tietysti vielä sekin, että läheskään kaikki opiskelijat eivät työllisty - ainakin vielä jokin aika sitten Suomessakin valmistui poliiseja liukuhihnalta suoraan kortistoon - tai sitten kalliin ilmaiskoulutuksen saanut sanoo sayonarat ja muuttaa valmistuttuaan toiseen maahan tuottamaan verotuloja.
Ja ihan reality checkinä vielä, että ethän sinä tai minäkään voi mennä Ruotsiin noin vain opiskelemaan ja vaatia Ruotsin valtiota maksamaan kaiken vuokrista ja terveydenhuollosta lähtien :) Töihin voimme molemmat mennä, jos töitä löytyy ja pystymme elättämään itse itsemme.
Albaniassa voisi tosiaankin käydä vaikka vain syömässä joku viikko...
Haluaisin vain kommentoida Mirrille, ettei kannata lähteä arvailemaan onko kyseessä turvapaikka-asia tuntematta koko henkilöä. Mutta jos nyt haluamme olettaa että kyseessä oli turvapaikkakysymys, niin silloin myös pidetään mielessä, että jokaisen tapauksen kohdalla on kyse oikeista ihmisistä ja perheistä, ei pelkistä prosenteista tai luvuista, joten on luonnollista ajatella näitä asioita myös tunneperäisesti ja inhimillisesti, kuten Sanni postauksessaan teki.
Mitä Vantaan heikkoon huoltosuhteeseen tulee, niin siihen syynä ovat niin monet eri seikat ja ryhmittymät (eläkeläiset, lapset, työttömät, yksinhuoltajat, opiskelijat, syrjäytyneet), ettei pidä yksinkertaistaa asiaa sanomalla että turvapaikanhakijat ovat aiheuttaneet Vantaan kaupungin velkaantumisen :D
Muutenkin, mielestäni jos aikoinaan turvapaikanhakijoina maahan tulleet ihmiset ovat ehtineet asua maassa jo vuosia, käyneet paikalliset koulut, oppineet kielen ja sopeutuneet yhteiskuntaan, niin on hirveää haaskausta jos heidän pitäisi vastentahtoisesti palata omaan lähtömaahansa, vaikka siellä olisi tilanne kuinka rauhoittunut. Eikä tämä estäisi uusia turvapaikanhakijoita saapumasta Suomeen - "vanhat" turvapaikanhakijat saavat ulkomaalaisille tarkoitetun oleskelu/työluvan tai kansalaisuuden ja uudet hädänalaiset ihmiset saavat turvapaikka-statuksen.
Suomessa on lisäksi EU-maiden kireimmästä päästä oleva maahanmuuttopolitiikka, jota olisi varaa jopa höllentää.
Ei hyvää päivää...
Tiinan kannattanee vielä vähän harjoittaa sisälukutaitoa. Kommentissani lukee ihan selvästi, että turvapaikkatekijä on vain arvaus (tosin todennäköisesti melko hyvä sellainen). Kyseessähän voi olla myös vaikkapa laiton maahanmuutto - en ole missään kohtaa väittänyt tuntevani tapausta henkilökohtaisesti. Henkilö on joka tapauksessa saanut karkotuspäätöksen Ruotsin viranomaisilta. En myöskään missään kohtaa syytä Vantaan tilanteesta turvapaikanhakijoita, vaan sitä, että veronmaksajien ja sosiaaliturvalla eläjien suhde on heikko, eikä kuvatunlaista kehitystä ole järkevää tahallisesti kiihdyttää. Tähän ongelmaryhmään (tai miksi sitä ikinä haluaa nimittääkään) sisältyvät KAIKKI sosiaalitukien varassa elävät henkilöt. Mene nyt hyvä ihminen ja lue se kommenttini uudestaan.
Yritin juurikin tuoda esille, ettei kaikkea voida valitettavasti ratkoa tunnesyillä ja ns. inhimillisillä perusteilla. En ole mikään ulkomaalaisvihaaja, vaan olen itsekin asunut suurimman osan elämästi ihan muualla kuin Suomessa ja ystäväpiirissäni suomalaiset ovat selkeä vähemmistö. Se että turvapaikanhakijasta tulee kansalainen, ei harmi kyllä ratkaise ongelmaa. Näkemyksesi tässä asiassa on muutenkin jokseenkin idealistinen. Suomen maahanmuuttopolitiikkaankin kannattaa tutustua vielä vähän tarkemmin :)
Ja tarkennuksena vielä: en halua missään tapauksessa dissata tunneperäistä lähestymistä asiaan, vaan olen sitä kohtaan hyvinkin ymmärtäväinen. Jossain kohtaa se laskin kuitenkin on pakko ottaa esille ja katsoa millaisia asioita on oikeasti varaa tehdä, oli kyse ihmisistä tai ei - niin valitettavaa kuin se onkin. Sanni kirjoitti, että ihmettelee syitä tapahtuneelle, ja yritin kommentillani valottaa mitä siinä on saattanut olla taustalla ja miksi näin tällä hetkellä toimitaan. Se että yrität henkilökohtaistaa asian ja ymmärät ilmeisesti tahallaan väärin kirjoittamani, on ikävää. En ole esimerkiksi missään kohtaa kirjoittanut, että nämä ihmiset ovat MINULLE vain numeroita tai että olen niin helvetin tyhmä, että luulen pelkästään turvapaikanhakijoiden kaataneen Vantaan talouden (face palm).
Lisäyksenä vielä, että turvapaikka ei ole mikään pysyvä maahanmuutoväylä; sitä ei ole laissa sellaiseksi tarkoitettu eikä sitä tulisi siihen tarkoitukseen silloin myöskään käyttää. "Toissijainen suojeluasema (tähän siis sisältyvät turvapaikanhakijat) lakkautetaan, jos sen myöntämiseen johtaneet olosuhteet ovat lakanneet olemasta tai muuttuneet siinä määrin, ettei suojelua enää tarvita."
Ja ei Tiina, tämä ei ole minun laatima laki tai edusta sellaisenaan omaa näkemystäni... (huokaus)
Ja pahoittelut vielä, jos tähän postaukseen räpeltämäni kommentit tuntuvat kauhealta valittamiselta. Onneksi niitä ei varmaan kovin moni jaksa lukea :) Minua vain turhauttaa se, että jos yritän tuoda esille sen faktan, että on yksinkertaisesti pakko ottaa huomioon muutkin kuin tunneperäiset ja inhimilliset syyt, niin joku tulee heti perään viisastelemaan, että muistanko että asiaan liittyvät myös tunneperäiset ja inhimilliset syyt.
Moni ei omassa elämässäänkään voi käyttää rahojaan tunnepohjalta ja suunnata tulojaan vaikkapa SPR:lle, vaikka kohteena olisivatkin "oikeat ihmiset ja perheet". Tunnesyillä on helppo ratsastaa ja niitä on vaivatonta keksiä loputon lista korostamaan omaa "korrektia" ajattelutapaansa. Tunnesyillä argumentoidessa ei asiaa tarvitse oikeasti ymmärtää eikä mielipiteitään tarvitse peilata reaalimaailmaan. Voi vain olla "oikeassa" ja "hyvä ihminen".
Ja mitä tähän röyhkeästi esille tuomaani turvapaikkamörköön tulee, niin ns. Tiina-malli ei ehkä kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä kovin toimiva ratkaisu. Jos ajatellaan, että maailmalla pukkaa erilaista kriisiä vähän väliä, eikä tähän realistisesti ajateltuna ole tulossa muutosta, tarkoittaa se sitä, että uusia turvapaikantarvitsijoita tulee myöskin aina syntymään. Jos Tiinan idean mukaisesti esimerkiksi Euroopan valtioihin otettaisiin aina vain lisää ihmisiä (jotka vieläpä turvapaikkatapauksessa kaikki olisivat etenkin aluksi täysin toimeentulotukien varassa), rajat tulisivat jossain vaiheessa vastaan. Tässä ei tämä huikean nerokas statuksenmuutosmalli toimi.
Eli olisiko hyvä ajatus käyttää vähitellen kaikkien maiden kapasiteetti ja lopulta sanoa turvapaikkaa tarvitsevalle, että sori, meille ei enää mahdu, vai olisiko kenties järkevämpää luoda järjestelmä, joka pyrkii turvaamaan sen, että esim. sodan keskelle jäänyt ihminen pääsee alueelta pois siksi aikaa, kunnes tilanne rauhoittuu? Pysyvään maahanmuuttoon löytyy kyllä monia muita reittejä, jos sellaiseen on tarvetta. "Ongelmana" usein tietysti on se, että tulijan odotetaan laittavan itsekin vähän tikkua ristiin. Summa summarum, Ansi ei annetuista tiedoista päätellen ole hengenvaarassa Albaniassa, joten häneltä edellytetään maahanmuuttajana samoja asioita kuin sinulta ja minulta. Reilu peli. Vaihtoehtoja Ruotsiin paluulle on ehdottomasti olemassa, kunhan ei roikuta siinä ajatuksessa, että ruotsalaisten pitää maksaa eläminen.
Ääh, ja pahoittelut vielä näistä romaanipostauksista. Jotenkin vain tuntuu, ettei tämän asian kohdalla voi jättää kommenttejaan perustelematta, koska muuten saa niskaansa heti ihan ihmeellistä näsäviisastelua.
Mirri:"olisiko kenties järkevämpää luoda järjestelmä, joka pyrkii turvaamaan sen, että esim. sodan keskelle jäänyt ihminen pääsee alueelta pois siksi aikaa, kunnes tilanne rauhoittuu?"
Valitettavasti nykymaailmassa myös sodat ovat toisenlaisia kuin ennen. On olemassa kokonaan romahtaneita ja äärimmäisen epävakaita valtioita, jotka eivät pysty turvaamaan kansalaistensa ihmisoikeuksia, eivätkä ole siihen pystyneet vuosikymmeniin. Syinä jatkuvan sotimisen seurauksena laajalle levinnyt köyhyys ja rikollisuus, etniset konfliktit, heikko hallinto, korruptio, sodan rapauttama infrastruktuuri jne.
Maailma on muuttunut ja sodankäynti on muuttunut. Eniten tästä kärsivät tietysti aivan tavalliset ihmiset, jolloin rikkaimpien maiden on tultava apuun ja tehtävä voitavansa, sillä me kaikki ihmiset olemme yhtä ja samaa porukkaa.
Kiitos Sanni jos viitsit postata vielä tämän kommentin :)
"Jossain kohtaa se laskin kuitenkin on pakko ottaa esille ja katsoa millaisia asioita on oikeasti varaa tehdä, oli kyse ihmisistä tai ei – niin valitettavaa kuin se onkin"
Kuka päättää, mitä on "oikeasti" varaa tehdä ja mitä ei? Kysehän on viime kädessä ARVOISTA ja siitä mitä ihmiset pitävät tärkeänä. Yksinkertaistettuna tyyliin - rakennetaanko Guggenheim vai perustetaanko uusi vastaanottokeskus turvapaikanhakijoille? Ei ole olemassa mitään absoluuttista laskelmaa, joka kertoo esimerkiksi sen, kuinka monta turvapaikanhakijaa Suomi pystyy vastaanottamaan, vaan kyse on poliitikkojen tekemistä ratkaisuista, joiden taustalla vaikuttavat ARVOT - kuka tarvitsee ja mitä, kenelle annetaan tukea ja mistä leikataan.
Lisäksi laki myös sanoo, että vaikka henkilö ei täytä enää vaatimuksia turvapaikkaan, voidaan hänelle myöntää pysyvä oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä, "jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa." (Ulkomaalaislaki 30.4.2004/301,52§)
Enkä luule että olet ulkomaalaisvihaaja, varmasti olet oikein suvaitsevainen ja avarakatseinen.
Anteeksi Sanni, meni ihan aiheen vierestä! Tosi hienoja matkapostauksia ollut, ja rohkea olet :)
Musta taas tuntuu, et aikamoista haaskausta Ruotsin valtiolta maksaa tyypin opiskeluja ja sitten potkaista hänet ulos. Miksi päästää opiskelemaan ylipäätään jos ei anneta mahdollisuuttaa saattaa niitä opintoja edes päätökseen? Mikä järki siinä on?
Tää oli jotenkin aivan ihana postaus. Tuli itsellekin hyvä mieli lukiessa avuliaista ja ystävällisistä ihmisistä. :) Albania vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta maalta.
Ihana postaus, Sanni. Kiitos <3 Ihanaa että jaksat postailla reissusta, nää postaukset on ihan mahtavia.
Kiitos Sanni kun jaat reissusi meidän kanssa! Tämäkin oli hyvin tunnepitoinen teksti ja ai,että nautin tästä postauksesta. Kiitos kun esittelet meille upeita ihmisiä sieltä kaukaa :) Oikein romanttista Venetsian-aikaa! ;)
Heippahei!
Olen lukenut blogiasi n. vuoden verran. Nyt vihdoin päätin minäkin jättää merkintää kommentoimalla. Kirjoitat aivan mielettömän ihanaa ja inspiroivaa blogia! Kiitos, että antamalla palasen omasta elämästäsi, tuot meille monelle positiivisuutta meidän päiviimme :) Hyvää reissua ja mukavia hetkiä uusien ihmisten kanssa. Nauti matkastasi. :)
Sun kuuluisi saada Albanian kunniakansalaisuus, tai ainakin jokin sikäläinen kunniamerkki maan maineen edistämisestä!
Albania-kuume kohoaa Pohjolassa :)
Sori kaameat typot. Tunnen pientä syyllisyyttä netissä roikkumisesta ja yritän aina kirjoittaa kommentit yms. mahd. nopeasti :D Olen kaheli, ei voi mitään.
Sun kuuluisi saada Albanian kunniakansalaisuus, tai ainakin jokin sikäläinen kunniamerkki maan maineen edistämisestä!
Albania-kuume kohoaa Pohjolassa :)
Miten ihanaa matkaasi on ollutkaan. On ollut erittäin mielenkiintoista lukea matkajuttujasi; varsinkin niin eksoottisesta maasta kuin Albania.
Moi Sanni!
En tiedä olenko koskaan aikaisemmin uskaltautunut kommentoimaan, mutta nyt on pakko. Tämä oli niin ihanan positiivinen postaus että tuli itsellenikin todella hyvä mieli tästä! Kiitos ja ihanaa seikkailun jatkoa!
Uskomantonta Sanni, miten saat uusia ystäviä noin helposti! Ja aluksi kauhistelin, että miten voi lähteä yksin (ja vielä kun on nuori nainen) matkalle.. Mutta olet niin avoin, että ilmeisesti uusien ja kilttien ihmisten tapaaminen onnistuu. Vau! En voi kuin taas miettiä, mistä olen repinyt omat rajoittuneet uskomukseni. Kiitos avartavasta jutusta <3
Olet lahjakas blogin kirjoittaja! Kuten tiedetään, niin blogejahan riittää. Karkkipäivä vaan antaa lukijalle jotakin paljon enemmän, kuin monet muut. Oot symppis tyyppi ja se välittyy ruudun toiselle puolelle :) Hienoa että olet ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa läpi reissun, on tosiaankin tosi kivaa olla mukana matkalla. :)
Todella hienoja matkakertomuksia, ihanaa, että olet noin rohkea ja ennakkoluuloton reissaaja !
Tän täytyy olla yksi mun lempipostauksia koko sun blogin historiassa. Ihana.
Taas niin kiva postaus :)!
On kivaa lukea näitä sun matkajuttuja, kiitos!
Ja mikä romanttinen kohtaaminen teillä onkaan Venetsiassa! Ooooooo, ihanaa <3
Kiitos mielenkiintoisesta reissukirjoituksestasi! Maailma avartuu tännekin, Albania uusi tuttavuus, rohkea oletkun yksin reissaat maailmalla!
Voi apuaaa, ihanan romanttista: treffit Venetsiassa! Ihania treffejä teille! <3
Tasta postauksesta voisi tehda pienen novellin ja lukea uudestaan ja uudestaan. Oi vitsit, tippa linssissa melkein. Ja tonne ravintolaan on paastava, siis siihen tokaan, ei ekaan hahah! :)
Ihanaa Venetsiaa!
Hei,
Mä huomaan olevani selvästi hieman vieraantunut kosmetiikasta ja kuluttamisesta, kun tajusin juuri, että sun blogi on matkan aikana tullut paljon aiempaa kiinnostavammaksi :) En yleensä välitä lukea matkablogeja, mutta kun kyseessä on 'tuttu' bloggaaja jonka kirjoitustyylistä tykkään, matkablogikin on tosi kiinnostavaa luettavaa. Aion toki jatkaa blogin seuraamista sun kotiin paluun jälkeenkin. Kiitos sulle! Kaikkialla ei ehdi käymään itse, joten hauskaa että joku muu viitsii kuvailla paikkoja, ihmisiä ja kulttuureita tällä tavalla :)
Ihan mielettömiä tarinoita, kiitos niiden jakamisesta!
Erityisesti nämä rohkaisevat minua, joka arastelen jostain syystä tosi paljon kontaktin ottamista vieraisiin ihmisiin. Tuntuu jotenkin, että vaivaisin heitä tarpeettomasti... Ja ihan turhaan pelkään, tämäkin teksti sen taas osoittaa. Kiitos. :) Parhaita omia kokemuksia ihmisistä ulkomailla on kyllä ollut Skotlannissa, jossa erityisesti vanhemmat ihmiset olivat superavuliaita ja ihania tullessaan neuvomaan tietä, kysymättä ja ennen kuin edes oli ehditty karttaa ottaa esille!
Tuossa ruokakeississä näkyi kyllä hyvin se, että mitä on todellinen kunnon asiakaspalvelu. Hauskinta vielä tuo, että hinta sitten tippui. Ei varmaan tarvitse kahdesti miettiä jos joku olisi tullut myöhemmin kysymään ravintolasuosituksia..
Ihana postaus! Hyvä mieli tuli tästä! Jotenkin loistaa elämänmyönteisyys ja kiitollisuus.:D
Karkkipäivä oli jo aiemmin niiden blogien joukosta, jotka ensimmäisenä klikkasin auki blogilistalta ja täytyy sanoa, että nämä matkapostaukset ovat nostaneet sen YKKÖSEKSI. Niin mielenkiintoisia ja ihanasti kirjoitettuja postauksia ja nyt tuli hirvee hinku matkustaa itsekin Albaniaan. Kiitos Sanni, että jaat meille lukijoille mielettömän reissusi. Kaikkea hyvää loppumatkallesi!
P.s. Komppaan myös Mirriä turvapaikkakeskustelussa. Hyvät perustellut näkökulmat, olen samoilla linjoilla!