Vuokrasimme torstaina auton ja suuntasimme Maranellon kautta Bolognaan.
Tämä ei ollut vuokrakärrymme...
Maranello. Pakollinen retkikohde kaikille, jotka matkustavat Pohjois-Italiassa miesseurassa. Ferrari-museo oli täynnä miehiä, jotka tuijottelivat autoja samanlaisella kuumeisella hellyydellä kuin eräät kosmetiikkaan friikahtaneet naiset puteleita kemppariosastoilla…. (Enkä halua edes ajatella millaisen summan Mr. Karkkipäivä pulitti 20 minuutin testiajosta kuvan kärryllä... Mutta hän oli onnellinen. Hyvin onnellinen.)
Toisten sylinterit on toisten pullomeri... ^_^
Bologna on Italian ruokakulttuurin sydänmaata ja kutsutaanpa sitä Italian ruokapääkaupungiksikin. Kaupunki on tarjonnut maailmalle mm. klassisen bolognese-kastikkeen ja lähitienoo pursuaa tunnettuja ruokapaikkakuntia; on Parmaa kinkkuineen, Modenaa balsamicoineen ja Reggiota parmesaaneineen. Odotukset olivat siis korkealla. Mangia, mangia…!
Löydettyämme aikaavievän kiertelyn jälkeen vihdoin parkkipaikan lähdimme vatsat kurnien ja silmät herkkukauppojen ikkunoita ahmien kohti Bolognan vanhaa kaupunkia. Minkä ihanan, tunnelmallisen lounasravintolan valitsisimmekaan…. Valinnanvaraa varmasti riittäisi.
Mutta. Voi. Voi. Miten olin unohtanut…?
Bolognassa on omat keskiaikaiset pilvenpiirtäjänsä. Cool!
Palataan ihan hetkeksi ajassa taaksepäin vuoteen 1998 jolloin vierailin Italiassa ihka ensimmäistä kertaa. Tähän vierailuun liittyi olennaisesti hermojen totaalinen menetys ruoan suhteen. Matkustimme siskoni kanssa Milanoon, ja meille selvisi, että Italiassa ravintolat eivät suinkaan ole auki aamusta iltaan. Tai edes meille suomalaisille totuttuun päivällisaikaan. Kun minun vatsani kaipaisi illallista siinä viiden-seitsemän paikkeilla, ei se Italiassa onnistukaan. (Paitsi joissain poikkeuksellisissa paikoissa kuten Venetsiassa, joka ei ruoan ja kielitaidon suhteen tunnu kuuluvan Italiaan lainkaan..)
Ei. Täällä ravintolat ovat auki lounasaikaan, menevät kiinni kahdelta tai viimeistän kolmelta, ja avautuvat uudestaan kahdeksalta. Jos satut olemaan nälkäinen siinä välissä, tough luck - sinua palvelevat McDonaldsin ja pizza slice –baarien kaltaiset ruokakulttuurin kehdot.
Olimme saapuneet Italian ruokapääkaupunkiin kolmelta. Ja kaikki trattoriat, osteriat ja ristorantet olivat juuri sulkeutuneet, avautuakseen uudelleen vasta viiden tunnin kuluttua. Kävelimme ympäriinsä kunnes alkoi hämärtää, missä vaiheessa Mr. Karkkipäivä uhkasi jo mennä Mäkkäriin.
Määrätietoisen protestoinnin jälkeen sain misterin pään lopulta käännettyä. Kävelimme vaitonaisina supermarkettiin, ostimme salaattiainekset, palasimme autoon ja söimme Bolognan lounaamme parkkihallissa vuokra-Fiatin etupenkillä.
Kävelymme aikana meille oli myös selvinnyt paikallisesta turisti-infosta, että Bolognan ja lähikaupunkien hotellit ovat aivan täynnä jonkun suurkonferenssin takia. Emme olleet varanneet huonetta etukäteen. Saimme siis myöskin unohtaa illallisen Bolognassa. Sen sijaan loppuilta kului lähitienoon kyliä ympäri ajellessa majapaikkaa etsien. Se löytyi lopulta kaukana mistään viehättävästä asutusalueesta, moottoritien varresta. Hyväksyimme kohtalomme vaikka minun teki mieli purskahtaa itkuun kolkon hotellimme huoneessa. Viimeinen madollisuutemme syödä illallista yhdessä ennen misterin paluuta Suomeen.
Ja se oli nyt sitten tässä. Motellin ravintolassa, keskellä pimeää teollisuusaluetta. (Ei kuvan paikassa..! ;))
*
Kerrottakoon, että perjantaina olimme Bolognassa sitten hyvissä ajoin, ja menimme suosittuun, etenkin opiskelijoiden suosimaan edulliseen Osteria dell'Orsoon syömään. Söin kunnon "student-mätön"; ruhtinaallisen salaatin ja uunikasviksia savujuustokuorrutteella hintaan 15 euroa, tähän kuului viinikin.
Fine dining -elämykset Bolognassa jäivät siis seuraavaan kertaan. Mutta olin tyytyväinen.
.
Edit. Illalla klo 20.34. Mr. Karkkipäivä on nyt saatettu lentokentälle ja tapaamme jälleen jouluna. Olipa kyllä mukava viettää viikko yhdessä! Mutta mukavaa on jatkaa matkaakin. Ja se jatkuu huomenna Sardiniaan. :)
0 comments on “Lounasepätoivoa Bolognassa”
Kiva lukea näitä matkajuttuja! Opettelen parhaillaan italiaa ja oppikirjassa tosiaan lukee, että päivän pääateria (il pranzo) tarjoillaan n. 14.30 asti ja illallinen (la cena) kahdeksan jälkeen. Tuntuu jotenkin hassulta. :)
Näitä hetkiä tulee aina joskus matkan varrella kun kaikki ei menekään niinkuin oli suunnitellut. Sitten arvostaakin paremmin niitä huippuhetkiä :)
Mä olisin voinut kyllä käydä tuolla "miesten osastollakin" siellä Maranellossa ;D
Äh, mulle käy illallisen kanssa tuo sama juttu joka kerta Keski-Euroopassa! Vaikka asuin puoli vuotta Genevessä, jossa noudatetaan samaa systeemiä, olin aina tämän tästä etsimässä ruokapaikkaa juuri väärään aikaan. Onneksi tuona aikana löytyi kuitenkin muutama kohtuullinenkin paikka (=ei Mäkkäri) joista sai ruokaa koko päivän... Ihania kuvia, edellisestä Italian-reissusta onkin jo aikaa, näillä pääsee hyvin tunnelmiin mukaan :)
Onpa jotenkin outoa/hassua ajatella, että ravintolat ovat auki vain tuollaisina aikoina, vaikka kyseessä on noinkin tunnettu paikka missä luulisi käyvän myös paljon turisteja, joista riittäisi asiakkaita myöhemmin iltapäivälläkin.
Toisaalta italialaisille itselleen käytäntö ilmeisesti sopii ja hauska huomata, että eivät ole kokeneet tarpeelliseksi sitä muuttaa. Mutta tuskin se kauheasti naurattaa nälkäisenä :)
Upeita upeita kuvia, olet todella hyvä valokuvaaja. Onnistut saamaan kuviin niin paljon ihania värejä! xx Carolin, Min Boudoir
Ei Maranello pelkästään miesten mieleen ole, meitä formulafaneja löytyy naisistakin. ;) Harmi kuulla, ettei Bolognan reissu mennyt täysin suunnitelmien mukaan!
Niin. Se ei ole kärry. Vaan 458 Italia Spider. Joka muuteen hyökkää Launch Controllilla nollasta lähemmäs kolmattasataa nopeammin kuin hajuveden osto tapahtui. Tosittamistapa; eksperimentointi.
En ole koskaan aiemmin kommentoinut, mutta nyt on pakko...
Kiitos ensinnäkin tosi kivasta blogista, jota oon seurannut jo monta vuotta ja ehdottomasti seuraan edelleen. :)
Mikäli tarkoitit sanoa "syö, syö" italiaksi, oikea muoto on "mangia, mangia", koska ilman i:tä g ääntyy kovana..
Oi, kiitos korjauksesta! :) *nolo minä*
Jännä että ihmiset tykkää olla yömyöhään töissä =)
Niin, kyllä me naisetkin nautimme tuollaisista ihanan punaisista ja nopeista Ferrareista. Pääsisinpä tuolla ajamaan....
Se on tietysti totta..
Aivan oikein Mr, on epäkunnioittavaa kutsua tuota kärryksi ;)) Kiva hyökkäävyys jota ei valitettavasti voi käyttää hyväksi monessakaan maassa *huokaus*
Hahhah, you guys...! ^_^ Suoritan nöyrimmät anteeksipyyntöni. :)