Olen todella iloinen että tulin Albaniaan.
En osaa kunnolla pukea sanoiksi miten erilaista ja erikoista täällä on mihinkään muuhun aiemmin vierailemaani maahan verrattuna, mutta tunne on todella virkistävä ja mielenkiintoinen.
Kreikka tuntuu Albaniaan verrattuna kuin tutulta mummolalta. Albania on niin lähellä, mutta tunnelmallisesti niin kaukana Kreikasta.
En pääse eroon tunteesta, että tipahdin tänne saapuessani läpi jostain universumin aukosta toiseen aikaan ja tilaan. Kaupat, ravintolat ja kahvilat ovat kuin eläviä museoita kommunistiselta ajalta kymmenien vuosien takaa.
Kaikki on niin askeettista, mutta samalla täynnä sydäntä. Paikallisten kasvoilta eivät tunteet paista, palvelu on kohteliasta ja ilmeetöntä, mutta vilpitöntä. Rakastuin tähän koruttomaan ravintolaan, jonka omistaja ei hymyillyt minulle kertaakaan kahden vierailuni aikana, mutta toi ääneti pöytään herkullisinta ruokaa mitä olen koko matkan aikana syönyt. Ja kiitti minua kädestä puristaen kun tänään lähdin.
Kasvissyöjän unelmalounas.
Kun tänään aamulla heräsin, olin niin kohmeessa että tuskin sain kengännauhoja solmittua. Täällä on hyvin kylmä. Niin ulkona kuin sisällä hotellihuoneessani.
Lähdin aamiaiselle vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan hotelli Cajupin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan viehättävään näköalaravintolaan. Tilaamani kaksi kahvia lämmittivät minua kuin joku elämän eliksiiri.... En usko että kahvi on koskaan tuntunut niin hyvältä. Nimenomaan tuntunut, ei pelkästään maistunut.
Kuitenkin vasta ylhäällä Gjirokastran linnalla esiin tullut aurinko sai minut vihdoin lämpiämään. Maatessani muurin reunalla Kreikan aurinko tuntui hyvin kaukaiselta... Ajatella, että vasta runsas viikko sitten olin vielä hiekkarannalla bikineissä...
Minulle tuli tunne, että vasta nyt olen todella matkalla. Jätettyäni turvallisen "mummolan" taakseni ja tultuani tänne minulle aivan uuteen, vieraaseen maahan. Jossa kukaan ei oikein ymmärrä mitä sanon ja jossa ihmisten ilmeettömät kasvot kertovat tarinaa pitkään suljettuna olleesta valtiosta.
Kun hain illalla teetä hotellini aulasta, antoi hotellin omistajan vaimo minulle teen kanssa keitetyn kananmunan. Olin liikuttunut tästä eleestä. En ole varma, mutta ilmeisesti nainen oli aiemmasta keskustelustamme ymmärtänyt, että pidän kananmunista. Niinkuin pidänkin. :)
0 comments on “Kohmetta, kahvia ja kananmunaa - eli toinen päiväni Albaniassa”
tekisi mieli pukea sinulle villasukat jalkaan kun nätät olevan paljain jaloin kuvassa. mutta ehkei siellä ihan niin kylmä ole? meillä täällä etelä-karjalassa on ollu lunta nyt viikon ajan, viimeyönä tuli lisää. paleltaa..
mausteinen marokko kuulostaisi mahtavalta kohteelta seuraavaksi, lähettäisit vähän lämpöä tänne sieltä :)
melkein toivon ettet tulisikaan jouluksi takaisin, keksi jotain ja jatka kevääseen?!
ann, täällä on ulkona ehkä joku 5-8 astetta veikkaisin.... (En ole nähnyt missään astemittaria). Käytän läpinäkyviä sukkia, paksummat sukat ei mahdu tuonne mun pieniin kenkiin... :/ En rehellisesti sanottuna yhtään ajatellut että matkalla toki voi olla näinkin kylmä kuin täällä....
Hihhi...! ^_^ Sanotaan vaikka näin, että jos siskoni ei olisi palaamassa jouluksi Suomeen niin saattaisin jopa jäädäkin reissun päälle joulun yli... Mutta joulu siskoni kanssa kolmen vuoden näkemättömyyden jälkeen on jotain mitä en ikimaailmassa jätä välistä...! <3
Ihana lukea sun matkajuttujasi, nyt varsinkin kun on normaalia loskaa ja märkää, "helmikuiset aurinkoiset pakkaspäivät" ovat taaksejäänyttä (sitä kesti n. 3pv). Itsellä niin kiirus töissä, ettei voisi kuvitellakkaan muutamaan viikkoon, kuukauteen, minkäänlaista lomaa, saati sairaslomaa.
Kadehdin :)
Aivan ihana kirjoitus. Tästä oikein huokui sellainen tunne, kuinka hyvinkin vähästä ja eleettömästä voi löytää niin paljon hyvää.
Meillä kaikilla on tuossa paljon oppimista.
Tipi
Mä haluun Albaniaan! Kuulostaa juuri sellaiselta paikalta, joka "häviää" kun joka paikkaan tulee samat henkkamaukat ja mäkit. Olin viime kesänä 10 päivän saarihyppelyllä (Rhodos-Patmos-Lipsi-Kalymnos-Rhodos)ja ajattelin ensi kesänä palata ainakin Lipsille (suosittelen rantoja ja rauhaa rakastavalle), mutta ehkä voisin lisätä matkareittiin vielä Albanian... Päiväunelmia työpöydän ääressä :D
Kiitos ihanasta blogista!
pitääkö sun käyttää siellä huivia koko ajan? ;o tai naisten ?
Ei tarvitse, käytän päähineenä koska on kylmä :)
Näytätpä onnelliselta! Edellisessä(kö?) postauksessa mietit, karkottavatko matkakertomukset kosmetiikasta kiinnostuneet lukijat - voin kertoa, ettei ainakaan minua!
Oi, oot saanut ihanan päivetyksen kasvoillesi, se pukee sua kauniisti. :)
Kananmunatarina puhutteli mua <3
Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä, itse en ole rannalla viihtyvää sorttia. Siksi Albania-kertomukset herättivät kiinnostuksen heti. - Kiinnostavat maisemat, mahtava lounasannos!
Ei oo kiva jos on kylmä, nimmerkillä patterit kiinni viime yönä.
Kiitos mahtavasti kirjoitetusta ja elämänmakuisesta blogista! Olen seuraillut sinua jo pitkän aikaa ja aina vaan paranee. Kosmetiikka-suosituksesi osuvat aina nappiin ja kaikki ei-kosmetiikka -juttusikin ovat aina todella mielenkiintoisia. Arjen harmaudessa kaipaa aina pientä kevennystä ja karkkipäivää, mutta osaat kirjoittaa koskettavasti myös niistä synkemmistä aiheista ja fiiliksistä.
Sä näytät onnelliselta :)
Minusta myös tuntuu siltä.... :)
Ihana postaus!
Ihana postaus, kerro vielä lisää Albaniasta! Tosi mielenkiintoista, kun kyseisestä maasta ei tosiaan mitää käsitystä ole ja jos kuvia saisi toivoa ;)
Minua ei ainakaan häiritse yhtään, että blogisi poikkeeaa hieman kosmetiikkateemastaan, sillä tämä on tosi mielenkiintoista! :D
Aivan ihania matkakertomuksia, kirjotat niin sujuvasti ja lennokkaasti, kiitos! Ja lisaksi kaikki ruokakuvat on niin ihania. Jos sulle tulee inspiraatiota, minua kiinnostaisi lukea sohvasurffauksesta. Niin. ja ei haittaa minuakaan jos Karkkipaiva muuttuisi matkablogiksi kosmetiikkahoystein. :)
tää reissubloggaus on ihan parasta :D harva blogi on koskaan näin mielenkiintoinen! vietä ihana reissu!
Kehuin sun edellisessä blogikirjoituksessa Etelä-Albania. Siellä on aivan mahtavat rannat. Ei uskois, että noin lähellä on noinkin upeita tuntemattomia rantapaikkoja ekä koskemattomia ja puhtaita rantoja.
Tässä vähän todisteita:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150105865382417.279773.128253052416
Tiranasta mä en niinkään henkilökohtaisesti tykkännyt. Mun paikka oli ja tulee olemaan Etelä-Albania;)
On kyllä upeita kuvia..! :) Seuraavalla kerralla tulen varmasti lämpimämpään vuodenaikaan ja silloin nuo rannikkoseudun mestat pääsee varmaan parhaiten oikeuksiinsa. Tällä reissulla ehdin vain kolmeen kaupunkiin, viivyn Albaniassa vain 6 päivää.
Ihanan olonen reissu! Siellä maailman armoilla tutkailemassa. Varmaan aika hyvin aikaa miettiä itseään.
Mulla tahtoo reissussa aina iskeä se tajunta, miten hupsuista asioista sitä stressaantuukaan kotona. Semmoisista kotikutoisista asetelmista ja odotuksista. Kun oikeasti tärkeää on tehdä semmosta, mistä tulee onnelliseksi, eikä vain suorittaa mitä muut odottavat.
Nimenomaan..! Nyt tuskin muistan mistä aina olen niin stressissä ja ylikierroksella kotona.... Jostain vain kehittää jotain ihme velvollisuuksien verkkoja ympärilleen joihin sotkeentuu sitten ikävin seurauksin..
Voi että. Tämä teksti herättää jopa mussakin matkakuumeen. (Minä en halua yleensä matkustella, haluan vaan olla paikoissa.) Tekisi mieli päästä sinne tutustumaan!
Näytät tosi onnelliselta kuvissa.
Hei! Luemme tässä blogiasi Albaniasta.Olemme tulossa Tiranaan miehen tyttären luo käymään ja reissailemaan Istanbulin 2pv tutustumisen jälkeen. Hän on siellä töissä YK jehitysyhteistyöhommissa.Mieheni UM:ssa ollessaan vastasi Suomi-Albania suhteista.Siitä on nyt yli 30v aikaa. Moni asia on säilynyt! Aasien lukumäärä on vakio!!! Tiet yhtä huonoja ja vaarallisia,luonto karua ja koskematonta, aitous ystävällisyys. Siihen aikaan Albanian TV:sta tuli ainoastaan Neuvostoliiton parjausta ja Maon Kiinan ylistystä.Ulkomaailman kanssa ei tehty kauppaa.Outokumpu oli yksi poikkeus ja sai ostaa kromimalmia silloisella rahalla 1 miljoonaan markan arvosta.Se kauppa oli Albanian historian siihen astisen historiansa suurin yksittäinen kauppa kapitaalisen maan kanssa! Suomeen suhtaudutaan edelleen hyvin myös Kosovon tilanteen hoidon ja Ahtisaaren ansiosta! Maassa vallitsi myös ns. "uskonnottomuuden pakko"! Nämä asiat ovat muuttuneet. Yksi mikä on säilynyt on kansallissankari Skanderbeg,jota palvotaan, vaikka poliittiset järjestelmät vaihtuvat!
Odotamme innolla matkaamme! Nyt ainakin on lämpötila kulkijalle sopiva!
Kaarina 6.11.2012
olen harkinnut albanian-matkaa kesäksi.raporttisi vahvisti intoani.kirjoitat muuten todella hyvin.näin saltviikkarina oli myös mukava lukea myönteistä tekstiä oolannista.elämästä löytää koko ajan kivoja pikkujuttuja.niitä jos on tiuhaan peräkkäin,tuloksena on onnellisesti vietetty elämä.