Päätin tehdä jotain vähän hullua ja spontaania. Ja nyt olisi aika kertoa teillekin.
Tiedättehän, kun olen täällä blogissa puhunut lievästä 3-kympin ”kriisistäni” ja siitä, kuinka tuntuu, että vuodet vierivät niin nopeaan tahtiin ettei meinaa ehtiä tehdä kaikkea mikä kiinnostaa ja mistä on haaveillut.
No, palattuani kesälomalta töihin irtisanouduin. Kahden viikon kuluttua on viimeinen työpäiväni ja sitten suuntaan reppuni kanssa maailmalle. Tarkoitus olisi palata kotiin joskus joulun tienoilla. Ellei matkakassa lopu sitä ennen.
Järkevää? Luulin itsekin, että katuisin päätöstäni heti nukutun yön jälkeen. Mutta sellaista tunnetta ei tullut.
Mistä moinen tempaus?
En yleensä kerro blogissa näin yksityisiä asioita elämästäni, mutta luulin viime keväänä olevani raskaana. Olin viikon jo aivan varma asiasta. Vauvaa ei sitten ollutkaan tulossa, mutta viikko oli minulle todellinen herätysmomentti. Seitsemän päivän ajan ehdin nähdä elämäni tulevana äitinä kaikkine muutoksineen. Kun sitten hälytys osoittautuikin vääräksi, minussa käynnistyi voimakas jälkireaktio. Olen niin tuudittautunut elämäni turvallisiin rutiineihin, että raskausepisodi oikein säikäytti minut. Mutta positiivisella tavalla!
Ensinnäkin, tajusin että en välttämättä kuolekaan ajatukseen äidiksi tulemisesta. Ja toisekseen, välikohtaus sai minut vihdoin laittamaan liikkeelle vuosikausia uinuneen haaveeni. Haluan lähteä yksinäni pidemmälle reppureissulle. Olen jo sysännyt unelman toteuttamista tarpeeksi kauan. Miksi ihmisillä on aina taipumus ajatella, että ”Ehtiihän tässä sitten jonain päivänä”…. ’Joku päivä’ muuttuu kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi. Päivillä on rajansa. Ei meillä ole loputtomiin aikaa sysätä haaveitamme ”parempaan ajankohtaan”. Paras aika on nyt!
Aloin säästää rahaa ja anoin töissä virkavapaata. Lopulta vapaa ei kuitenkaan järjestynyt sellaisena, joka mahdollistaisi matkahaaveeni toteuttamisen ilman kompromisseja. Päätös irtisanoutua syntyi kuitenkin suhteellisen spontaanisti kesäloman aikana.
Ja nyt olen lähtökuopissa kohti seikkailuani…! Kahden viikon kuluttua lennän Ateenaan, josta matka jatkuu ilman tarkkoja suunnitelmia. Menen sinne minne tie - tai Kreikan saariston ollessa kyseessä laivat - vievät. Toiveissa olisi päätyä mahdollisesti Etelä-Amerikkaan saakka tapaamaan elämäntapa-travelleri-siskoani, mutta tulevat kuukaudet näyttävät riittääkö matkakassa sinne saakka.
Siiville....!
Koko reissu ja irtisanoutuminen on taloudellisesti yksi epäviisaimpia ideoita elämäni aikana. Mutta joskus täytyy uskaltaa tehdä vaikka sitten hyppy taloudelliseen epävarmuuteen, jos unelman toteutus sitä vaatii.
Minulla on ensi vuodesta hyvä fiilis. Ei täältä maailmasta kiinnostavat työt lopu! :)
Jään nykyiseen työpaikkaani extraksi, eli saatatte tutut lukija-asiakkaat minua siellä vielä jatkossakin bongailla.
Mitä Karkkipäivälle sitten tapahtuu reissuni aikana? Toiveissa olisi mahdollisuuksien mukaan tehdä päivityksiä "tien päältäkin", mutta en tiedä yhtään mitkä fiilikset matkalla sitten vallitsevat bloggauksen suhteen. Joka tapauksessa Karkkipäivän sisältö siirtyy muutamaksi kuukaudeksi vaihtoehtomoodiin, jossa liikutaan reppureissailutunnelmissa. Kauneusaiheisia juttujakin tulee matkalla varmasti naputeltua jos sille päälle satun, sillä odottavaa materiaaliahan mulla on läppäri täynnä. :)
Näissä merkeissä käynnistyy Sannin syyskuu vuonna 2012. :)
0 comments on “Lähdössä”
Vautsi!! =) Onnea matkaan & seleviä hengissä!! :)
Vou! Mahtavaa matkaa sinulle. Ehkä itsekin uskaltaudun jonain päivänä...
Huikeeta! Good luck :)
Ihana postaus. Mä olen ylpeä sun tekemästä päätöksestä. Onnea ja aurinkoisia polkuja reissulle!
Iso tykkäys täältä suunnasta!! Uskon, että tuo irtiotto on juuri se, mitä sun pitää tehdä, kyllä sen sisimmässään tietää. Siksi sä et ole päätöstäsi katunut. Upeaa, että uskallat! Päivityksiäsi tulee tietysti ikävä, mutta luen kyllä mielelläni reissukuulumisiakin ja kyllähän sä sieltä palaat kotiinkin, ennemmin tai myöhemmin. Onnea ja kaikkea hyvää!
Olet vissiin eronnut miehesi kanssa? :(
Emme ole, kiitos kysymästä :)
Aivan hurjan rohkea päätös! Mahtavaa, upeaa, saat täältä täydet peukut uskaltamisesta. :)
Kiitos myös siitä, että jaat meille lukijoille näin henkilökohtaisen palan elämääsi. Jään innolla odottelemaan, että pääsemme edes silloin tällöin kurkkaamaan reissuusi täältä blogin kautta.
Pakko kuitenkin kysyä (mutta etä tietenkään ole pakko vastata, jos et halua tästä aspektista kertoa) että kuinkas Mr. Karkkipäivä?
Herra on tosi iloinen ja kannustava reissun suhteen ja olisi varmaan itsekin ottanut virkavapaata ja lähtenyt messiin jos se suinkin olisi ollut hänelle mahdollista. Ehkäpä, jos hän saa jonkun pitkän viikonlopun vapaaksi syksyn aikana, hän lennähtää tapaamaan mua jonnekin päin missä nyt satun sillä hetkellä olemaan. :)
Erittäin ihana ajatus, että oma Misterisi voisi joskus piipahtaa luonasi maailmalla. :)
Jännää, kuinka iloinen sitä voikaan olla aivan tuntemattoman ihmisen rohkeasta askeleesta elämässä. :D Olen hiljaa mielessäni päivitellyt päätöstäsi, ja siis kaikella hyvällä vain koska joka kerta asiaa ajatellessa hymy on noussut huulilleni. :) Itse en ole ikinä kaivannut mitään irtiottoa, ja olenkin varsinainen kotihiiri - pian jo kahden lapsen äiti. Mutta jotain tiedän elämän yllättävyydestä: Esim. viisi vuotta sitten en olisi ikinä voinut kuvitellakaan olevani tyytyväinen kotiäitinä, vaan olin aina erittäin urasuuntautunut ja kunnianhimoinen. Nyt olen äiteillyt jo 1,5v ja ainakin yksi vuosi on vielä edessä, enkä todellakaan kaipaa tipan tippaa töihin. :D Niin se elämä yllättää, ja kannattaa antaakin sen yllättää! :)
Voi että. Tää teksti kosketti mua ihan älyttömästi! Ite oon vasta 20-vuotias, mutta kyllä silti mullakin on vähän kriisiä ollut. Syy kriiseilyyn on ollut se, että vertaan itseäni vanhempiini, jotka menivät naimisiin 24-vuotiaina ja pyöräyttivät viiden vuoden sisään kolme lasta. Olen kuvitellut, että munkin pitäisi elää nopeasti oma elämä alta, ennenkuin lapset syntyvät. Tottakai haluan myös perheen, mutta en halua katkeroitua vanhempana kun en lasten takia ehtinyt juuri esimerkiksi matkustella. Olen suurinpiirtein aikatauluttanut seuraavat 5 vuotta elämästäni, jolloin pitäisi saavuttaa kaikki mitä olen aina halunnut tehdä, jotta voisin sitten 25-vuotiaana mennä naimisiin ja perustaa perheen. Tämän kirjoituksen jälkeen tunnen itteni erittäin hölmöksi. :D Onnea matkaan. :)
tuli kyllä niin hyvä fiilis mullekin tosta sun tekstistä ! PIDÄ HAUSKAA !
Onnea matkaan! Itselleni samanlainen "matka" on ollut opiskelu ja yrittäjäksi ryhtyminen. Haaveet eivät toteudu, jos niitten eteen ei ITSE tee mitään.
Eiköhän tuo ole ihan hyvä päätös :)
3-4 kuukautta menee hetkessä, ja jos sitä vielä ajattelee isommassa perspektiivissä koko elämän kannalta, niin sehän on ihan super lyhyt aika. Eikä sitä talouttaankaan kovin kuralle ehdi tuossa ajassa saada, varsinkin jos töitä löytyy sitten kun niitä taas tarvitsee.
Jos tuollainen matkasessio tuntuu henkisestikin tärkeältä, niin kyllähän siihen kannattaa silloin ryhtyä.
Toivon kovasti, että pääset siskon luokse asti <3
Todellakin, vastahan oli kesäkuu mutta siitäkin on jo kaksi kuukautta....
Laitoin sulle muuten Mainostarina-postauksen kommenttilootaan kysymyksen kun ehdin eilen illalla vihdoin paneutua kunnolla sen postauksen kommentteihin. :)
Entäs Mr. Karkkipäivä?
Misteri venailee täällä kiltisti. :)
Enpä osaa sanoa muuta kuin, että vau! Hieno homma Sanni :) Harvat uskaltaa (minä mukaanlukien) näin toteuttaa unelmiaan. Hyvää ja antoisaa reissua!
Ei voi sanoa, muuta kuin VAU! Onnea matkallesi :)
Toivon, että minuunkin tarttuisi tuollaista rohkeutta. Huomasin tällä viikolla, etten ole edes enää unelmoinut mistään, minkä takia pitäisi tehdä uhrauksia tai muutoksia elämässä. Ennen suuria unelmia oli paljonkin. Tämä oli hyvin outo tunne minulle :( Haluan taas unelmoida.
PS. Blogisi on ihana, joten vaikka bloggaamisesta tulisikin pidempääkin taukoa niin eiköhän lukijat tänne tiensä löydä aina! Ja matkastasi olisi jännittävä kuulla kauneuspostauksienkin kustannuksella! ;)
Tuli kyyneleet silmiin kun luin tätä. Olen itse sinua vielä paljon nuorempi, ja välillä silti kriiseilen "vanhuutta" ja "mitä jos en ehdikään kaikkea, mistä olen aina haaveillut". Itselläni on tosin opiskelut vielä kohtalaisen kesken, joten irtiottoa en samassa mielessä vielä haluaisikaan tehdä, vaikka sellaisesta kovasti haaveilenkin.
Toissapäivänä kumppanini kuitenkin yllätti heittämällä ehdotuksen: "Sitten kun sulla on opinnot hyvällä mallilla, mitäs sanot jos irtisanoutuisin mun duunista ja lähdettäisiin ulkomaille, ihan vaan katsomaan maailmaa?" Hetki jos toinenkin ajatuksia on aikaa vielä kypsytellä, mutta tuntui niin ihanalta, että meille molemmille on kasvanut samanlainen haave päästä vähäksi aikaa seikkailemaan - ehkä sen takia tämä postaus iski niin osuvasti minuun. ^_^ (Miten muuten Mr. Karkkipäivä, jääkö hän päivystämään koto-Suomeen? En tarkoita tunkeilla, mutta tuli tässä omien ajatusten lomassa mieleen.)
Äläkä ota tätä seuraavaa yhtään millään pahalla, vaan pelkästään hyvällä, mutta mulla on hyvä mieli kun näen "vanhempia" ihmisiä omalla esimerkillään näyttämässä, ettei elämä ole ohi kun täyttää 18 tai 20 tai 25, jne. Oma äitini on tehnyt elämässään samanlaisia heittäytymisiä ja irtiottoja, ja mietinkin usein, että jos olen puoliksikaan niin elämäniloinen ja kokemusrikas hänen iässään, olen varmasti onnellinen.
Tästä tulikin jo aika metrikommentti, mutta lähetän vielä hurjasti onnea matkallesi! Odotan myös innolla kuulumisia maailmalta, toivottavasti eteen osuu roppakaupalla unohtumattomia elämyksiä ja kokemuksia! :)
Älä huoli, en ottanut pahalla yhtään. :)
Ihana yllätys kumppaniltasi, mahtavaa että hänellä on samansuuntaiset haaveet kuin sinulla..!
Tosi nuorilla ihmisillä on usein käsitys, että elämän paras tai kukkein aika on 18- tai 20-vuotiaana. Uskokaa pois, ei voisi vähempää pitää paikkaansa! Ainakaan omalla ja tuttavieni kohdalla.
Mahtavaa, upean rohkea päätös! Hieno juttu, että lähdet toteuttamaan haavettasi, niin kovin monelta jää tekemättä. Ihan huikeaa. Kivaa reissua, toivottavasti kuullaan susta matkan päältäkin aina joskus edes (tietenkin vain jos susta itsestä siltä tuntuu) :)
Ei muuta kuin kohti uusia kokemuksia ja seikkailuja!:) Hyvää matkaa!
Wow...pelkästään wow :o :D ihan mahtavalta kuulostaa, tämä sai ajattelemaan omaakin elämää, ja nimenomaan aikaa.
Huh. Vau. Antoisaa matkaa!
Hyvää matkaa Sanni! Upeaa että uskallat lähteä matkallle! Itse ainakin aion edelleen seurailla päivityksiä, vaikka aiheet vähän muuttuvatkin... :)
Wau. Ihan mahtavaa! Onnea matkaan. :)
Onnea matkaan! Loppujen lopuksi ihminen pärjää hyvin vähällä, siis taloudellisessa mielessä. Uskon että kaikki menee hyvin, sillä asioilla on tapana järjestyä :) Odotan innolla reissupäivityksiä ;)
upean kuuloista, onnea matkallesi! nyt tulee itsellekin sellainen olo, että "ehkä minäkin jonain päivänä...", mutta miksei jo nyt? Tosin ensin täytyy edes sitä matkakassaa hieman kartuttaa.
Joskus pitää vain repäistä. Tuskin tulet katumaan vanhempana. :-)
Itsekin tein vastaavaa vuosi sitten, tosin pienemmässä mittakaavassa, kun parissa kuukaudessa sain idean, tein hankintoja (uusi rinkka! ja miniläppäri) ja lopullisen päätöksen lähteä ensimmäistä kertaa ja vieläpä yksin reilaamaan. Monellehan Eurooppa on todella tuttu, mutta itse en ollut matkustanut niin paljoa.
Kolme viikkoa omassa seurassa ja melkein joka päivä kaupunkia vaihtaen alkoi kyllä loppua kohden väsyttää (uudet kaupungit eivät enää niin kiinnostaneetkaan), mutta olihan se kokemus. Luxemburgissa tapasin myös itseni ikäisen (34 v.) amerikkalaisen naisen (muistaakseni sairaanhoitaja ammatiltaan), joka vietti sapattivuotensa toista kolmannesta reilaamalla Euroopassa. Sitä ennen oli vierähtänyt 3-4 kuukautta jossain Kaakkois-Aasiassa ja seuraavaksi oli luvassa saman verran Etelä-Amerikassa. Välissä hän ilmeisesti kävi kotonaan. Vaikka minäkin pidän matkustamisesta, tuo olisi minulle jo ehkä liikaa kerralla. :-)
Onnea matkaan! Minä ainakin olisin kiinnostunut esimerkiksi siitä, mitä pakkaat mukaan (ja millainen rinkka sinulla on, olen rinkkaentuasiasti :-P ). Omalla kohdalla huomasin, että vaikka rinkkaan olisi ehkä mahtunutkin vielä jotain, paino oli ihan ylärajoilla jo lähdettäessä, enkä saanut sitä toivomaani n. 12-13 kiloon millään. Kauneudenhoito matkalla kiinnostaisi myös, sillä vaikka jossain metsässä ei tarvitsekaan meikkiä, niin Pariisissa kuljeskellassa tekee yleensä mieli vähän ehostautua. Taisi kyllä jäädä suuremmaksi osaksi tekemättä, vaikka jotain pientä olinkin varannutkin mukaan. :D (Harmi vain, etten ollut vielä löytänyt mineraalimeikkejä tai edes kiinnostunut meikeistä sen vertaa, että olisin tarkistanut sikäläiset Sephorat...)
Onnea matkaan! :)
ja vasta valittelit, että olet köyhä eikä ole varaa junalippuun Hkiin...
Ehkäpä juuri siksi, että säästin ;)
No niinpä. Ethän sinä sitten mikään köyhä ole ;).
En niin. :) Ihan normaali vähätuloinen. :)
Eli valehtelit olevasi köyhä.
Just. Enpä taida jaksaa tähän kommentoida enää mitään.
Muuta kuin että luehan juttu uudestaan.
http://karkkipaiva.indiedays.com/2012/03/28/koyha/
Ja ajatuksella.
O:lle ja muille lukutaidottomille tietoiskuna, että mainitussa postauksessa Sanni mm. kirjoittaa joutuvansa priorisoimaan hankintojaan esimerkiksi sen vuoksi, että säästää jo valmiiksi suht vähästä rahaa matkakassaan. Matkustamista varten niinku.
Se lukee siellä niin selvästi, että pitää välillä ihmetellä mikä motiivi tällaisilla kettuilijoilla oikeasti on.
Mr. Karkkipäivästä: Minua on lähinnä höhötyttänyt miten jotkut ovat huolissaan melkein kuin jostain lemmikistä :D
Misterillähän olisi aineksia päivittää blogia tyyliin kerran kuussa; voitaisiin fiilistellä kaikki Axet ja Intex kakkoset täällä sillä välin läpi.
Ja nyt takaisin Twin Peaksin pariin.
Hahaa.... Päivän naurut.^_^ Mitäs jos laitettaisiinkin herra Karkkis pitämään blogia sillä välin kun mä oon maailmalla? Olisikohan yhtään lukijaa enää jäljellä kun palaisin..? ^_^ Tai yllättäen blogin nimi olisikin vaihtunut vaikka "Automiehen namipäiväksi" ja täällä kuolailtaisiin viimeisimpiä bemareita ja fiilisteltäisiin Top Gearin jaksoja.... :D
Asiaa.
Mainitussa postauksessa bloggaaja valittaa nimenomaisesti olevansa köyhä. Sillä ei ole merkitystä niinkään, onko kyseessä oma valinta tai miten priorisoi menonsa.
Mainitun postauksen kuudennen kappaleen avauslause on: "Minä en ole Suomen virallisen köyhyysmääritelmän mukaan köyhä".
Muut lukijat ymmärsivät kyllä mitä postaus ja sen otsikointi tarkoittivat. Jos sinä et ymmärtänyt, niin olen pahoillani.
Hieno veto! Välillä pitää antaa itselle aikaa toteuttaa niitä haaveita, eivät ne muuten koskaan toteudu :) Ja sitten joskus jos/kun on lapsia, eivät tollaiset reissut enää olekaan mahdollisia.
voihan sitä lapsenkin kanssa reissailla... vaikka muaaliman ympäri,,,
Hauskaa reissua! Itsekin on tullut tässä kesän aikana tajuttua, että elämähän on just tässä ja nyt, ja jos haluaa tehdä jotain, se pitää tehdä nyt ja ihan itse. Go go go!
Ihan mahtavaa Sanni ja iso hatun nosto sinulle! Toivottavasti jaksat päivitellä tätä blogiasi reissun aikana silloin tällöin, seuraan varmasti tiiviisti mukana.
Ihan mieletöntä! <3 Rutkasti onnea matkaan ja täällä myös odotellaan innolla jos ehdit reissupostailla!
Wau, tosi rohkee veto! :) nauti nyt tästä irtiotosta ja toivottavasti ehdit/pystyt siskoasikin käydä katsomassa <3
Hienoa Sanni! Blogiasi tulee ikävä, mutta teit oikean päätöksen :) Itse elin "sitten kun" -elämää ja kuukausi sen jälkeen kun täytin 50 v, sain keuhkoembolian. Elämä täytyy elää silloin kun se on edessä, jälkeenpäin on turha miettiä miksi ei tehnyt niin tai näin. Oikein paljon onnea sinulle reissullesi <3
Bemu - oletko yli 50-vuotias...? Mahtavaa! <3 Olet tullut "tutuksi" kommenttiesi kautta, mutta vaikuttanut sellaiselta iättömältä henkilöltä, ikäähän voi tietysti olla vaikea arvioida pelkän tekstin perusteella. Mä olen jostain syystä todella otettu siitä että vanhemmatkin ihmiset (toivottavasti et vieroksu tuota ilmaisua) lukee mun blogia. Ehkäpä kosmetiikkaintoilut todella ovat lopulta aika iätöntä luettavaa...! ^_^
Itse asiassa tämä sinun blogisi antoi tavallaan minulle "uuden elämän". Kiinnostuin taas meikkaamisesta ja itseni hoitamisesta :)) Kosmetiikkaintoilu on todella iätöntä luettavaa ;D
Hyvä ajatus jollakin että Mr. Karkkipäivä pitämään blogia sen ajan kun sinä reissaat *virn*
Hieno juttu! Noin sitä pitää uskaltaa, kun siltä tuntuu. Tuo aika menee hujauksessa, joten nauti joka hetkestä.
Itselleni pisti silmään, että työnantajallasi on varaa luopua sinun vakipaikastasi, koska ei antanut sinulle tarpeeksi vapaata, näin ymmärsin. No, se on heidän menetyksensä, ei sinun. Löydät varmasti vakipaikan heidän extransa sijaan, jos haluat. Vaikka ei se vakipaikkakaan mikään taivas ja varma nykypäivänä ole. Minun työpaikallanikin on varaa luopua sadoista ihmisistä lähivuosina, parhaat ja rohkeimmat kylläkin lähtevät jo aikaisemmin ennen potkujen tuloa. Joten minullakin on ensimmäistä kertaa elämässäni ihmeellisen vapaa olo ensi surun jälkeen. Minä päätän nyt elämästäni, ei työnantajani. Minun on aika miettiä mitä loppuelämältäni haluan, tähän asti elämä on mennyt niin kuin on ollut "sosiaalisesti hyväksyttävää". Ehkä minäkin voisin repäistä jotenkin, taivas tietää.
Kiitos, että jaoit elämääsi. Turvallista matkaa, me odotamme sinua.
Upeaa, onnea Sanni!
Uskon, että irtiottosi antaa sinulle pysyvää pääomaa elämään ja tekee sinusta vielä enemmän oman itsesi. Omat seikkailuni maailmalla ovat tehneet juuri niin. Ja parasta on se, ettei avoimen mielen tarvitse vanheta, vaikka ikävuosia tulisikin.
Hali!
Ihan mahtava juttu! Onnea matkaan!
Ihmetyttää, kun niin monessa kommentissa oli kuviteltu sinun eronneen miehestäsi, koska olet tällaiselle matkalle lähdössä. Itsekin lähdin pariksi kuukaudeksi suorittamaan työharjoittelujaksoani Tansaniaan, ja avomieheni oli matkani suhteen todella kannustava. Ei ollut puhettakaan, että olisin hänen takiaan jättänyt oman unelmani toteuttamatta.
Ei parisuhteen saa antaa estää tällaisia juttuja, koska reissun jälkeen on taas loppuelämä aikaa olla yhdessä. Lähinnä kommenttini suunnattu siis näille, jotka ihmettelivät Mr. Karkkipäivän suhtautumista :)
Samaa mieltä, osa ihmisistä näkyy elävän 50-lukua. Miten MIES pystyy elämään hetken yksin? Kuka sille tuo tohvelit ja kuivan martinin työpäivän jälkeen? Byäääääääääääää!
Mr. Karkkipäivä huikkaa että martineita on muutenkin näkynyt harvinaisen vähän... ^_^
Täytyy sanoa, että Sinulta löytyy paljon rohkeutta! Harva pystyy samaan. Vietähän mahtava reissu ja toivotaan, että pääset Etelä-Amerikkaan, siskosi luokse!(:
Ihanaa matkaa Sanni! Et varmasti kadu päivääkään! :)
vau, aivan mahtavaa! Olen tosi iloinen sun puolesta että sulla on riittänyt uskallusta tehdä noin iso päätös!!! hienoa myös että kerroit fiiliksistäsi ja ajatuksistasi täällä bloginkin puolella. itsekin kun tulee aivan liikaa harrastettua tuota "sitten kun asiat on näin ja näin, toteutan sen unelman...." ja aina kaikkea voi lykätä. mutta ei se mene niin! tosi huippua!!! tietysti vähän surullinen fiilis kun vuosien aikainen lempiblogi muuttaa muotoaan tai jopa hiljenee, mutta sellaista se on :)
kaikkea parasta sulle reissuun!!! toivottavasti matkakassa riittää oikein pitälle! Ja toivottavasti sulla riittäisi intoa ja aikaa muistaa myös meitä lukijoita aina silloin tällöin postauksilla ;)
Onnittelut rohkeasta päätöksestä. Varmasti koet ikimuistoisen matkan! Kaikkea hyvää matkallesi ja kerrohan kuulumisia, blogisi on yksi niistä harvoista joita seuraan.
Vau, ihan mieletöntä! Ensin Virve muuttaa Lontooseen ja sitten sinä lähdet reppureissulle, kadehdittavia naisia nuo kosmetiikkabloggaajat ;) Itselläni on opiskelut ja itsenäinen elämä vielä niin alussa etten voi kuin haaveilla tällaisesta, mutta sitten kun on ammatti ja vähän säästöjä niin aion ihan varmasti matkustella ainakin jonkinlaisessa mittakaavassa. Et varmasti kadu päätöstäsi ja minä ainakin odottelen innolla reppureissupostauksia ja juttuja vaikkapa matkakosmetiikasta! :) Ihanaa matkaa!
Sanni,
Tervetuloa Bahrainiin, jos matkasi kulkee
tähän suuntaan :)
Vaya con Dios!
vau, pidä hauskaa haha! :)
Mykistyttävää! Oon ensimmäistä kertaa elämäni aikana (25v) kokenut nyt loppukesästä tuota käsittämätöntä, hankalasti selitettävissä olevaa kaukokaipuuta. Näitä viikkoja ennen olen aina ollut VARMA, etten koskaan poistuisi Helsingistä satunnaisia lomamatkoja pidemmiksi ajoiksi. 2 viikkoa Kreikassa tuntui 17 vuotiaana ikuisuudelta.
Ja sitten sä näytät esimerkkiä! Vau! Toivon sydämestäni, että päivittelet reissun päältä tai palattuasi kirjoittelet pitkiä matkapostauksia - odotan niitä enemmän kuin innolla.
Oot mahtava tyyppi ja toivon sun reissusta ikimuistoista ja kaikki unelmasi täyttävää! Extrapisteet miehen kotiin jättämisestä ja siihen vaadittavasta rohkeudesta. Toivottavasti pääset siskon luokse asti :)
Vau, ihailtavaa rohkeutta! :) Itse elän vielä "olispa kiva tehdä sitä ja tätä" -vaihetta, mutta mihinkään ei uskalla tarttua.
Vau, oot tosi rohkea! Toi on kyllä oikea asenne; kerran täällä vain eletään, joten miksi jäädä odottelemaan milloin olisi "paras" mahdollinen aika toteuttaa unelmiaan. Mahtavaa reissua ja toivottavasti postailetkin silloin tällöin! :)
Hieno uutinen! Todella rohkeaa irtisanoutua ja lähteä. Olen vasta löytänyt blogisi ja seurannut sitä tiiviisti, toivottavasti ehdit joskus kirjoitella matkajuttuja mutta jos et niin se on aika ymmärrettävää. Normaalisti en kommentoi, luen vaan mutta nyt oli pakko onnitella rohkeasta päätöksestä. Osalla lukijoista on tosi omituisia kommentteja.. Miehestäsi ja raha-asioista, eihän ne edes lukijoille kuulu. Hienosti sulla riittänyt pinna asiallisiin vastauksiin :D
JES! Tulinpa hyvälle mielelle rohkeudestasi ja halusta toteuttaa unelmia. Nautinnollista ja vapauttavaa reissua! ;)
Rohkeaa! Ihanaa että ihmiset uskaltavat tehdä tälläistä, eipä tarvitse sitten myöhemmin katua että miksi ei tullut lähdettyä! Mahtavaa matkaa sinulle, toivottavasti löydät jotain tai olet löytämättä, kunhan nautit! Carpe diem :)
Upeaa! Kovin moni ei uskaltaisi moista tehdä! Esimerkiksi minä! :D Mutta joka tapauksessa ihanaa ja antoisaa reissua sinulle! :) :)
Upeaa! Kaikkea hyvää loppuvuodelle. Onpahan jotain, mitä muistella kiikkustuolissa:)