Yksi asia, mikä on mietityttänyt minua siitä lähtien, kun kiinnostuin etenkin selektiivisestä (= suomeksi kalliista ;)) kosmetiikasta, on hintakehitys. Kun ostin ensimmäisen Diorin viiden sävyn luomiväripalettini, sen ovh Suomessa oli n. 50 euron hujakoilla. Saattoi olla peräti 47 euroa ja risat. Tämä oli vuonna 2006. Itse ostin palettini laivalta, ja siellä se maksoi n. 33 euroa. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, et löydä Diorin viisikkoa 33 eurolla edes hongkongilaisesta nettikaupasta, ja Suomen normihinta on sydäntä rutistavat n. 67 euroa!
33 euroa on paljon rahaa meikkituotteesta. 47 euroa on jo tosi paljon. 67 euroa luomiväristä on (minun mielestäni) jo ihan järkyttävä summa. (Tai sitten, kuten poikaystävälläni on tapana sanoa, ”Köyhästä se vain saattaa tuntua siltä.”) Kuulun itse matalatuloisten luokkaan, ja näin ollen suhtaudun hintoihin luonnollisestikin eri tavalla kuin sellaiset henkilöt, joiden ei tarvitse ruokakaupassa katsoa kärryyn heittämiensä tuotteiden hintalappuja.
Vaikka tiedän, että itse olen ns. köyhä, niin työssäni olen huomannut että suomalaisten kosmetiikka-asiakkaiden kipuraja tuntuisi kuitenkin olevan ihan minkä tahansa tuloisten kesken sellainen n. 50 euroa. Yli 50 euroa maksava tuote koetaan yleensä poikkeuksetta hintavaksi (vaikka siihen olisi varaakin), ja sen ostoa harkitaan enemmän kuin kahden kympin tuotteen.
Vielä tällä hetkellä löytyy asiakkaita, jotka mielihyvin maksavat ällistyttävät 70 euroa luomiväristä tai 100 euroa meikkivoiteesta. Mutta hinnat nousevat joka vuosi. Viiden vuoden kuluttua Diorin klassinen viisikko kustantaa todennäköisesti jo lähemmäs 3-numeroisen summan. Kysymys kuuluu: milloin kosmetiikkatuotteelle tulee hintakatto vastaan? Kuinka paljon huulipuna, luomiväri tai kynsilakka saa maksaa, ennen kuin asiakas kokee tuotteen hinnan kohtuuttomaksi? Kyllä, aina löytyy ”miljonäärivaimoja” joilla on varaa ostaa se tuhannenkin euron yövoide, mutta ei kosmetiikkateollisuus elä näillä harvoilla ja valituilla. Tavalliset massakuluttajat ovat ne, jotka tuovat firmoille suurimmat voitot. Ja siinä vaiheessa, kun tavallinen rouva Jansson päättää, että nyt käytän tämän satasen mieluummin uuteen takkiin tai ravintolalaskuun, on Firma pulassa.
Itse olen sellainen ”rouva”, jolle jo se viiden vuoden takainen 47 euroa oli aivan liikaa luomiväristä. Minulla olisi siihen käytännössä varaa, mutta ihan periaatteesta en halua laittaa viikon ruokakuluja tuotteeseen, jonka saan halvemmallakin. Nyt kun hinta on sen 67, niin aidosti hämmästyn joka kerta, kun joku sen epäröimättä maksaa. Tajuan suhtautumiseni kapeakatseisuuden, kun tosiaan ihmisiä ja lompakkoja on monenlaisia, mutta en siltikään voi olla ihmettelemättä. Etenkin, kun käytäntö on vahvistanut mielikuvaani tuosta viidenkympin maagisesta rajasta.
Saisiko Firma tuotteestaan X enemmän voittoa, jos se olisi hinnoiteltu edullisemmaksi ja sitä myytäisiin sen vuoksi kappalemäärällisesti enemmän? Kai jossain hienoissa markkinointi-instituuteissa on tarkoin mietitty ja laskettu, millä hinnalla joku tuote on vielä kannattava vaikka sitä hintansa puolesta myydään vain harvoille. Nämä ovat älyttömän kiehtovia juttuja, joihin liittyvät vielä olennaisesti tuotteen imago ja sen ostajalleen tuoma statuksellinen lisäarvo. Jonkun Guerlainin luomivärin on vain maksettava tosi paljon, jotta se olisi luksuskategoriassa. Tuote tuntuisi ihan eriltä, jos sen saisi kolmella kympillä.
Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan sitä päivää, kun en enää saa ”viisikoita” kaupaksi. Hintojen nousuhan ei voi pysähtyä, eikä minusta tunnu siltä että palkat nousevat ihan samassa tahdissa. Nämä ovat tietystikin paljon laajempia kokonaisuuksia, joita pienen kosmetiikkabloggaajan pää ei riitä käsittelemään.
Mikä on teidän henkilökohtainen kosmetiikan hintakattonne? Paljonko maksaisitte vaikkapa kasvovoiteesta, ripsiväristä tai huulipunasta?
0 comments on “Kosmetiikan hintakatto - kuinka paljon asiakas on valmis maksamaan?”
Mä olen aina ollut pihi kosmetiikan kanssa, mut nyt kun muutin just kotoota pois ja alotin opiskelijaelämän, muutun varmaan vieläkin pihimmäksi. Huulimeikeistä maksan korkeintaan 5e, samoin luomiväristä, oli se sitten kummonen setti tahansa. Ripsivärin kipuraja menee siinä kympissä, joskus tulee ostettua jopa 15 euron ripsari, ja kadun sitä sit seuraavan viikon, kunnes unohdan koko asian. Oikeestaan puolet mun ripsiväreistä saan ilmaseks äidiltä/siskolta, ne kun kyllästyy aika äkkiä ostamaansa ripsariin nähdessään lehdessä mainoksen jostain uudesta mahtavasta ripsarista, joka on pakko saada! Rasvoihin en myöskään rahojani pistä, ehkä sitten myöhemmin kun tarvitaan tehokkaammat linimentit, mut nyt mennään apteekista parilla eurolla saatavalla perusrasvalla, josta siis kela maksaa mulle suurimman osan takas. :D
Meikkivoide ja puuteri on ainoat mihin panostan! Pari vuotta sitten käytin Blascon meikkivoidetta, joka makso aina tarjouksessa vähän päälle 40e. Sen verran siitä maksaisin edelleen saadakseni huonon ihoni piiloon, ellen olisi löytänyt sille halvempaa korvaajaa. Korvaaja löytyi kuitenkin naamiaiskaupasta, Grimasin superpeittävän meikkivoiteen kun saa sieltä kahdeksalla eurolla, ja se kestää yli vuoden. Se on vaan aika rasvaista tavaraa ja vaatii paljon puuteria kaveriksi. Tähän asti se on ollut Lumenen Natural Coden puuteri, joka maksaa alle kympin, mut olen ettimässä sen tilalle hyvää irtopuuteria. Siinäkin piheys iskee, koska niitä ei tahdo saada halvalla, enkä yli viittätoista euroa halua siihen pistää.
Mut tällä opiskelijabudjetilla se kipuraja menee keskimäärin jo siinä kympissä, ja vaikka toisen meikkejä ei saisi käyttää, otan ilolla kaiken puolikäytetyn vastaan perheenjäseniltä ja ystäviltä! :)
Minä käytän ainoastaan Diorin,Lancomen,Chanelin,YSL ja Estee Lauderin kosmetiikkaa.Olin todella pihi kosmetiikasta kun olin ala-asteella mutta kun menin yläasteelle ja sain sen ensimmäisen lancomen matkapaletti setin niin siittä lähtien olen ostanut vain merkkitalojen kosmetiikkaa.Merkkitalothan saavat eniten rahaa kosmetiikasta ja hajuvesistä.Kannattaa lukea Voguen Beauty kauneudenkirja joka kertoo terveellisistä elämäntavoista aina parfyymin tekemiseen asti ja kauneusleikkauksiin.Otan kirjan aina mukaan minne olen menossa.Löysin netistä listan joka kertoo mitä eläinperäisä aineita kosmetiikat sisältävät,osa on kyllä sellaisia joita ei naamaan haluaisi laittaa:http://www.vegaaniliitto.fi/kosmetiikka.html
Käytän kosmetiikkaan ja näihin puhdistusaineisiin ehkä 200 euroa kuussa.
Ai Diorin viisikko on näin haluttu luomiväri? Hmm, pitänee siis näköjään pistää blogiarvonta pystyyn ;) Omistan montakin viisikkoa, mutta eivät kyllä ole Guerlainin voittanutta!
Hintakatto riippuu niin tuotteesta. Mun oma luksustuotteeni on UD:n Naked- paletti, josta maksoin sen 40e. Ja sen hankkimista harkitsin kauan ja sitä varten myin vanhaa tavaraa pois kirpparilla. Ripsarissa raja on 20e, mieluummin maksan reilusti alle. Ihonhoitotuotteissa tyydyn ihan perustuotteisiin, esim. Pirkan lastenvoiteeseen ja Rainbown kasvoveteen. Ja vaikka kuinka mielelläni haluaisin tukea suomessa toimivia kosmetiikkaa myyviä myymälöitä (esim. Kicks), en vaan useinkaan voi, sillä hinnat saavat minut useimmiten huimaamaan. En ole koskaan raaskinut ostaa esim. MAC -tuotteita muuten kuin käytettynä alle kympillä (tosin täällä päin saatavuuskin on huono). Ostankin siis melkein kaikki kosmetiikkani ulkomailta ja perustuotteet sitten ruokakaupasta.
Kyllä tuo Diorin viisikon hinta on jo maksimissaan mulle, sellaiseen voi laittaa rahaa kerran, pari vuodessa. Onneksi niiltä ei ole tullut mitään ihkua pitkiin aikoihin, ehkä jouluksi ilmestyy jotain kiinnostavaa mikäli nettikuviin on uskominen.
Chanelin lakoista voin maksaa sen reilun 20e, mutta Opia en osta Suomi-hinnalla.
Lorkun ripsaritkin on sikakalliita, melkein kaksikymppiä! Rimmelin on viel järelliset hinnat alle kympin.
Kosteusvoiteista voin parisenkymppiä maksaa, putsarit on siinä ja siinä. Kymmenen euroa jostain vaahtoavasta kasvoputsarista on liikaa, vaikka niitä kalliitakin on tullut kokeiltua.
Mun kipuraja on varmaan semmonen 30-40 euroa. Riippuen vähän siitä, miten paljon tuotteesta on iloa. Eli jos kyseessä on iso pakkaus, siitä voi maksaa, mutta ei mistään, mikä nopeasti loppuu. Eli et kasvorasva voi maksaa paljon, mutta vartalovoide ei niin paljoa, koska se kuluu mulla kamalan nopsaan.
Meikeissä mulla on Cliniquen pohjustajaa (maksaa jotain sen 30 euroa), mutta toisaalta myös hm:n kulmakynä käytössä ties monettako vuotta :D Eli toisaalta kallista ei ole pakko olla, koska halpakin voi olla ihan toimiva. Ja en halua maksaa tuotteista vain siksi, että ne ovat jotain tiettyä merkkiä, jonka kuuluu olla kallis. Vaikka onhan siinä tietty hohto, kun on ollut varaa ostaa vähän arvokkaampia tuotteita ;)
Tiedostan myös sen, että nyt töissäkäytävänä olen valmis tuhlaamaan enemmän. Toisaalta en osta sinäänsä kalliita tuotteita, vaan enemmän... Että ompa järkevää, hmph. Mutta sitten taas se, että oon valmis ostamaan heräteostoksena parinkympin meikkituotteen, mitä en IKINÄ olisi ostanut vielä vuosi sittenkään. Jotenkin koen, että kun vihdoin oon vuosien opiskelujen jälkeen töissä, saan asuntolainan jälkeen jäävillä rahoilla vähän hemmotellakin :) Mutta järjettömään tuhlailuun en suostu. Jos jotain saa netistä tilattuna huomattavasti halvemmalla kuin kaupasta, tilaan sen varmasti mielummin kuin haen kaupasta ;)
Ostoskäyttäytyminen riippuu tietty myös myyntipaikasta. Esim. pikkukaupungin Emotionissa tai pienen kauppakeskuksen Kicksissä ei välttämättä mene kalliimpia tuotteita samaan tahtiin kuin esimerkiksi Helsingin Stockmannilla, jossa kertaostos asiakkaalla saattaa olla jopa yli tuhat euroa yhden sarjan tuotteista ja se maksetaan silmää räpäyttämättä. Eri liikkeissä on yleensä hieman erilainen asiakaskunta.
Oma hintakatto meikkituotteiden kohdalla on siellä n. 30€ nurkilla. Jos tiedän jonkun tuotteen olevan enemmän kuin erinomainen, voin ostaa kalliimpiakin, varsinkin jos tiedän niiden olevan riittoisia myös. Työni ansiosta mun tarvitsee harvoin ostaa mitään ihonhoitoa täydellä hinnalla ja lahjoinakin tulee enemmän kuin tarpeeksi, mutta jos jotain ostan niin kyllä se melkeinpä siellä 50€ nurkilla on se hintakatto mullakin, kun yhdestä tuotteesta puhutaan. Ei tämä kosmetiikkamyyjän palkka kuitenkaan mikään hirveän hyvä ole...
Kosmetiikan suurkuluttajana on kyllä saanut kauhistella hintojen nousua.. Meikkivoiteena käytän Lancomen suhteellisen kallista teint miraclea, ja aina kyllä sydäntä kirpaisee kun putelin ostaa, taitaa olla jotain 48e luokkaa? Onneksi ko. meikkivoide on mielettömän pitkäkestoista niin ei tarvitse ostaa kuin kahdesti vuodessa, mutta yhtään kalliinpaa meikkivoidetta en kyllä ostaisi. Kasvovoiteessa kipuraja kulkee n. 20 eurossa, kasvovoiteen kulutusaste on kuitenkin niin korkea. Ripsivärissä varmaan saman verran.
Kasvovoiteessa pidän kipurajana n. 50 euroa. Ripsarista voisin maksaa 25-30 euroa. Huulipunasta en kovin mielellään maksa yli 20 euroa. Diorin luomivärit ovat kyllä järkyttävän kalliita, itse olen niitä alennuslaareista joskus ostanut.
Mielenkiintoinen aihe kyllä tosiaan ! :)
Oma kipuraja menee kyllä huomattavasti alempana kuin tuo sun ajattelema 50€. Kallein tuotteeni, jota jatkuvasti ostan edellisen loputtua, on ripsivärini, eli Sensain Volumising, joka kustantaa noin 29€. Tässä nyt kuitenkin tulee pientä huijausta, enkä ehkä koskaan ole ostanut sitä normaalihinnalla, sillä jos ei ole muuten ollut yleisiä -20% päiviä tai muuta, niin nykyään saan henksualen, jolla hinta putoaa ihan kivasti, vaikka joo, kirpasee se silti. Mutta minkäs teet, jos oot koukuttanu. :D Eikä uuden luottokaverin metsästäminen kiinnosta yhtään.
Muu kosmetiikka saa olla halvempaa. Ihonhoidossa pyörin aika paljolti Lumenen piireissä, olen vain todennut itselle toimiviksi ja hyviksi, ja vielä toistaiseksi ihan suht kohtuuhintaisiksi, vaikka kai näidenki hinta on noussut, ainakin tuntuu siltä. Meikitkin löytyy markettimerkeiltä, paitsi no jaa..muistin juuri, että käytän Bare Mineralsin pohjaa, mutta sen tilaan muualta kuin Suomesta, niin ei ole niin kovin kallista mielestäni.
Oon ite ehkä vähän sellanen, että jos vaan tietäsin, että vaikka esimerkiksi jollain Diorilla ois joku mulle just kympin arvonen luottokamu niin varmaan voisin ostaakin sitä, jatkuvasti edellisen loputtua, oli se kallis tai ei. Mutta koska en voi tietää, eikä oikein ole kokemusta niin ei raaski lähteä kokeilemaan, kun hinnat ei tosiaan ole mitään "kokeilenpa oisko kivaa" -sorttia.
Onneksi valinnan varaa on ja paljon, joten eiköhän kaikille löydy sopivaa. :)
Mielestäni olet kyllä todella oikeassa tuossa 50 euron hintarajassa, minullakin raja menee yleensä siinä. Elikkä en enää maksaisi 67 euroa Diorin viisikoista. Olenkin ihmetellyt kuka niitä sillä hinnalla enää ostaa, kun tax freestakin saa reilulla 40 eurolla, jonka ehkä voisin vielä maksaa jos jonkun oikein paljon haluaisin.
Chanelin kynsilakoista en maksaisi niiden normaalihintaa n. 26 euroa, mutta tax free hinnan 17 euroa voin maksaa ja olen joskus maksanutkin. :) Ja Armanin meikkivoiteeni maksaa sen 50 euroa, mutta onneksi sitä riittää yksi pullo vuodessa. Eli siinä 50 eurossa se raja kulkee minullakin. :)
En osaa sanoa mitään tiettyä maksimisummaa. Toisaalta olen erittäin pihi ja en meinaa raaskia mitään kymppiä tai paria kalliimpaa ostaa mutta sitten taas toisaalta saatan laittaa paljonkin rahaa johonkin jonka olen todennut hyvin toimivaksi.
Toisaalta haluan ostaa mieluummin enemmän samalla rahalla eli halvempia tuotteita mutta ristiriitaisesti arvostan kuitenkin hyvää laatua, joka yleensä on kalliimpaa. En kuitenkaan automaattisesti yhdistä laatua ja hintaa perinteisellä tavalla eli että halpa=huono ja kallis=hyvä. Yritän aina löytää halpoja mutta hyvälaatuisia tuotteita. ;-)
Olen myös niitä ihmisiä jotka saatuaan päähänsä, että jokin tietty tuote on vain yksinkertaisesti _pakko saada_, niin rahalla ei ole juurikaan väliä (jos sitä vain on, yleensä ei ole). Yleensä kuitenkin harkitsen ja punnitsen ostokseni melko tarkkaan ja joka kerta kysyn itseltäni tarvitsenko todella ja jos tarvitsen niin yritän myös perustella tarpeeni. Tosin toisinaan pelkkä "mutkunmähaluuuun!!!" on riittävä perustelu.... ;-)
Luomiväreihin en panosta lainkaan. Ne ovat mulla yleensä ihan markettimerkkejä. Kalleinta kaapissa ovat Dermalogican naamanhoitoaineet, joita ostaessa aina itku meinaa tulla. Mutta toisaalta tajusin just käyttäneeno samaa putsaria pumppupullossa jonkun 1,5 vuotta! Ei se hinta sitten ollutkaan kova kuin kertaostona.
Ripasreissa maksan kyllä sen 30-40 e jos tiedän saavani sillä hyvän. Nyt olen ihastunut pohjustuksissa ja poskipunissa MACiin, ja sen verran maksan, mutten kyllä enää oikein enempää.
Joskus palkitsen itseni jostain uroteosta (hah) ostamalla tarkoituksella sieltä kalliimmasta päästä, esim. huulipunan tai hajuveden.
Olen työssäkäyvä ja hyvätuloinen ihminen ja olen valmis maksamaan laadukkaasta kosmetiikasta. Diorin paletteja omistan tosin vain yhden (sekin tax freestä), koska en ole nähnyt Diorilla sellaisia sävyjä mistä olisin pitänyt ja tuo nykyinenkin paletti on jäänyt aika vähälle käytölle. Kynsilakat ostan yleensä halpiksina, koska kyllästyn sävyihin nopeasti, ja huulikiiltoja ostan myös usein markettimerkeiltä. Eniten haluan panostaa ihonhoitoon, koska hyvä iho on kauneuden perusta, enkä ole löytänyt vaativalle iholleni markettituotteista sellaisia, jotka hakkaisivat Clarinsin. Tosin ostan ihonhoitotuotteeni usein lentokentältä tai netistä. Hyvästä kasvovoiteesta maksan 50€ ja ripsiväristä 25€ (en osta Stocalta Hypnosejani, koska netistä/kentältä saa halvemmalla). Huulipunaa en käytä, mutta riittoisasta huulikiillosta (Clarinsin tuubit) voisin maksaa lähemmäs parikymppiä. Meikkivoide on tärkeä ja vaikuttaa ihon kuntoon, joten siinä en pihistele. Pidän Guerlainin meikkivoiteista ja jos en satu löytämään niitä netistä, niin ostan Stockalta, vaikka hinta onkin lähemmäs 60€. Yksi pullo kestää mulla kuitenkin vuoden. Sama juttu puuterin kanssa. Luomivärit mulla on etupäässä selektiivisenä (UD, MAC), mutta ne kestävät niin pitkään, että ovat hintansa arvoisia. Tietyt luottotuotteet (MACin kulmakynä, Diorin valokynä, Too Faced primer) ostan aina samana, maksoivat ne sitten mikä maksoivat, koska mikään muu tuote ei ole yhtä hyvä. Hiusjuttuja vaihtelen enemmän, mutta nekin tilaan netistä isoina pulloina. Shampoosta ja hoitoaineesta maksaisin noin 20€, mutta pullolla on oltava kokoa 750ml. Aamut sujuvat nopeammin kun kosmetiikka on laadukasta. Voi olla, että markettipuolelta löytyisi hyviä korvaavia tuotteita, mutta arvostan myös sitä, että pakkaukset ovat hyviä ja kestäviä. Nuorempana ja köyhempänä käytin IsaDoran ja Rimmelin luomivärejä ja mua raivostutti, kun pakkaukset poikkeuksestta hajosivat kesken käytön tai vähintäänkin niiden sisällä olevat luomivärit menivät murusiksi. Selektiivisellä puolella pakkausten kestävyys on toista luokkaa (miinus MAC), joten sillä tavalla tuotteet myös maksavat itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä.
Mulla menee hintakatto kasvovoiteessa n. 15 eurossa, en välitä mistään erikoisista ominaisuuksista tai merkistä, kunhan vaan on herkälle iholle sopivaa ja muutenkin toimivaa. Olen tyytyväinen pitkään käyttämääni Erisanin voiteeseen, joka jää reilusti alle tuon hinnan, mutta tarvittaesa voisin maksaa vähän enemmänkin. Ripsarista voisin samaten maksaa n. 15e maksimissaan (yleensä metsästän kuitenkin tarjouksista n. 10e ripsareita). Huulipunasta saattaisin maksaa vähän enemmän, jos löytyisi aivan huikea sävy ja koostumus, ehkä 20-25e olisi kuitenkin kipuraja. Tässäkin tapauksessa tavallisesti kulutan vain kymmenisen euroa tuotteeseen.
Suosin siis tuotteita ihan edullisimmasta päästä, koska olen niistä löytänyt hyviä ja toimivia, opiskelijana tuli sen verran koluttua läpi halvinta valikoimaa. ;) Nyt työssäkäyvänä voisin joustaa hinnoissa vähän ylöspäin tarpeen mukaan. Oon kuitenkin todennut, että edullisesti voi löytää aivan valtavan hyviä tuotteita, enkä siksi koe tarvetta ostaa kallimpaa vaikka ehkä voisinkin. Mulle ei myöskään kosmetiikka ole kovin tärkeää ylipäätään, saan enemmän iloa kivoista sisustutavaroista ja vaatteista. Jos haluan esim. ihon kuntoon vaikuttaa niin mieluummin urheilen ja syön terveellisesti kuin maksan maltaita voiteesta. :)
Hyvä kirjoitus! Itse olen pitänyt kovasti noista Diorin luomiväreistä. Ostan yleensä luonnonkosmetiikkaa, mutta muutamista tuotteista en ole löytänyt sellaisia, jotka toimisivat minulla. Näitä ovat lähinnä ripsiväri, deodorantti ja luomivärit. Diorin 5 värin paleteista olen ihastunut niihin, joissa on pohjustus ja voidemainen rajaus mukana. Mutta se hinta! En kestäisi kyllä ikinä ostaa noita normaalihinnalla silloinkaan, kun rahaa on tavallista väljemmin. Viimeksi ostin yhden paletin 20 %:n alekupongilla ja silti harkitsin tosi tarkkaan ihan vain periaatteen, en pelkästään rahan takia. Kyllä se 50 euroa on jonkinmoinen kipuraja myös minulle. Riippuu tietysti tuotteesta, en toki maksaisi läheskään tuotakaan summaa esim. ripsiväristä.
Lisään vielä omaan kommentiini, että mun mielestä tuo 50 e kosmetiikkatuotteesta on jo hillittömän paljon! Tuon verran voin maksaa hajuvedestä, mutta en muusta. Joskus muinoin olen kyllä maksanut (hyllystä löytyy juurikin kuuluisa Dior-paletti...), mutta en kuitenkaan koe että mikään tuote on tuon hinnan arvoinen.
Mun kipurajat vaihtelee vuodenajan mukaan ;) kesällä voi ostaa enemmän, kun tienaa, mutta syksyllä, kun "Voi helv. mun tileillä on noin ja noin paljon rahaa ja näillä pitäis elää loppuvuosi!" -paniikki iskee, iskee piheys.
Ripsariin mä olen valmis laittamaan korkeintaan 25-30. jos on pakko. Mä en käytä mitään muuta kuin Kanebon 38 (volumizing) tai shiseidon samanlaista, joiden hinnat pyörii tuolla tasolla, onneksi Sokokselta sai tuon kanebon nyt 21 euroon!
Meikkivoiteena on mulla on nyt lähes 60 euron Dior, johon olen pettynyt, ei se edes ole hyvä. Lemppariluomiväripaletti on Clarinsin, jolle hintaa on tainnut tulla lähemmäs 50 euroa, mutta se nyt kestääkin vaikka kuinka kauan.
Kasvorasvat ostan melkein aina apteekista, hinta-laatusuhde on hyvä :)
Huulimeikkeihin en mielelläni sijoita yli 10 euroa, koska niitä tulee käytettyä niin harvoin.
No itselleni tuli vastaan YSL:n huulipuna, jonka hinta oli 35-40e väliltä (en tarkalleen muista) ja se on minulle jo hieman liikaa, kunnen kuitenkaan kosmetiikan suurkuluttaja ole enkä siis tarvitse välttämättä edes merkkihuulipunaa. Halvempikin versio sopisi. Itse voisin maksaa 20-25e huulipunasta. Nyt onkin hakusessa halvempi malli YSL:n oranssinpunaisesta huulipunasta (numero oli joko 13 tai 14)
Mulla on toi YSL #14, joka tais olla olevinaan joku must-tuote keväälle 2009. Eipä oo tullut juuri käytettyä aikka koko kesän oli hyllyn päällä tyrkyllä. Tekee ainakin musta ihan kuolleen näkösen ja ei pysy. Jollain tavalla siitä saa ihmismäisen, kun keväällä on oikein vaalean värinen ja pohjustaa ja rajaa
Minä elän sitä vaihetta elämääni kun köyhä opiskelijatyttö alkaa pian tienata hieman rahaa, ja laatukin alkaa kiinnostaa halvan rinnalla. Silti vaikka katselen jo kalliimpia kenkiä ja vaatteita (ostamatta kylälkin), en vaan pysty kuvittelemaan että koskaan maksaisin meikeistä yli 50e kpl. Sanoisin että superihanasta luomivärisetistä voisin ehkä maksaa 30-40e. Ripsiväristä maksimi 20e. Rasvoissa joustan enemmän koska itse omannut aina hankalan ihon, joten nytkin käytössä 20e maksavat voiteet, jota pidän näillä tuloilla jo tarpeeksi hintavana..
Itse olen aika kranttu kosmetiikan suhteen ja INCI-listoja ymmärtävänä en suostu maksamaan 30-40 euroa kasvovoiteista. Tehokkasta ja toimivaa ihonhoitokosmetiikkaa saa 20 euron hujakoillakin ja reilusti sen alle, enkä halua maksaa brändistä. Luomiväreissäkin halvemmalla saa toimivaa ja voisin maksaa korkeintaa 10-15 euroa luomiväreistä, jos laatu on erityisen hyvä. Pohjameikistä voin maksaa enemmän, sillä sopivaa peiteainetta ja meikkivoidetta on vaikea löytää. Tällä hetkellä käytän n. 20 euron peiteainetta, joten eipä sekään ole erityisen kallis.
Kosmetiikassa voi viehättää luksus, mutta se on silti mielestäni aikamoista huijausta. Esimerkiksi silmämeikkikyniä ei luksusmerkitkään valmista omissa tehtaissa kalliiden koneiden takia vaan samalta hihnalta tulevat niin luksusmerkin kuin halppistenkin kynät. Pullot ja koostumukset tilataan eri hankkijoilta, joten taas kerran samat keksinnöt ovat käytössä useammallakin merkillä eri hintaisina.
Mulla noita kipurajoja on useita ja vähän riippuen tuotteesta. Kokeiltavaksi en osta yleensä mitään yli kympin hintaisia, päivittäiskäytössä oleville taas sellainen 20-25 euroa on kipuraja. Oikeastaan ainoa, jossa keksin kipurajakseni 50€, on lempihajuveteni, jonka hinta on parissa vuodessa noussut 47 eurosta 57 euroon, ja alkuperäinenkin hinta kirpaisi, mutta uudella hinnalla en vain ole kyennyt sen ostamista itselleni perustelemaan, vaikka tuoksu on ihana ja käyttäisin sitä joka päivä. (Tai oikeastaan juuri siksi, se loppuisi niin pian.)
Muutamia poikkeuksia näihin kipurajoihin on, lempiripsarini on Diorilta, enkä yrityksistä huolimatta ole onnistunut löytämään toista yhtä hyvin toimivaa. Yritän sitten oikeuttaa hinnan sillä, että ostan toiseksi ripsariksi mahdollisimman edullisen ja vuorottelen niiden välillä. (-->keskiarvoksi tulee joku järjellinen summa) Toinen poikkeus on UD:n paletit, joista hankin ne, jotka ovat väreiltään minulle sopivia. Kestävät kuitenkin luultavasti ikuisesti.
Lisäksi minulla on kipuraja, joka koskee Suomen ja ulkomaiden hintojen välistä eroa. Esimerkiksi jotkut Orlyn tai Opin tuotteet maksavat Suomessa 3 kertaa enemmän kuin ulkomailla. Vaikka ynnää mukaan postikuluja ja alv:tä, niin silti hintaerot ovat välillä käsittämättömiä. Maksan mielelläni hieman kalliimpaa hintaa suomalaisista kaupoista ostaessani, mutta ehkä sellainen 2x ulkomaan myyntihinta muodostuu kipurajaksi.
Ja tuosta viimeisestä kohdasta päästään siihen ajatukseen, joka minulle ensimmäisenä tästä postauksesta tuli: brändinmuodostus. Esimerkiksi kun katsoo Opin hintaeroa Suomen ja muiden maiden välillä, niin jotenkin aika selkeästi tulee mieleen, että kyse on siitä, että esitetään merkki laatuna ja luksuksena hinnan kautta. (Laadukashan se on muutenkin.) Halpiskynsilakkojahan voi kuka tahansa teini, köyhä, ruma, työtön jne. ostaa, mutta kun nostetaan hintaa tarpeeksi, niin päästään rajaamaan asiakaskuntaa brändiin sopivaksi. Ja toisaalta asiakaskunta vastaa tähän, koska brändiä ostamalla he pääsevät kuulumaan menestyjien, varakkaiden, tyylikkäiden jne. ihmisten joukkoon.
Olen opiskelija, elän pelkällä opintotuella, joten olen tällä hetkellä todella tarkka rahankäytöstäni, vaikka kosmetiikkaa himoitsenkin, kallistakin.:)
Hintakatot siis ovat:
Kasvovoiteesta 10e
Ripsiväristä 15e
Huulipunasta 10e
Itse olen siksi valmis maksamaan tuon kohtuuttoman summan,
koska vain Diorin viisikot (ei jokainen koostumus kuitenkaan) ovat lähes ainoita, jotka käyvät herkille silmilleni. Eli herkkien silmieni vuoksi olen valmis maksamaan enemmän. Olen laskenut että yhdelle napille tulee hintaa kuitenkin suunnilleen saman verran, kun esim. MAC veloittaa yhdestä napista (Grammamäärät toki eroavat?)
Kiitos ihanasta blogista! :)
Mun rahankäytössäni ei ole oikein mitään logiikkaa, kipurajaan vaikuttaa se kuinka paljon tuotetta hingun. Ehkä jonkin verran myös se, kuinka kauan tuote kestää käytössä, esim. ripsarista en maksaisi kolmosella alkavaa summaa kun sitä pystyy käyttämän hyvin rajallisen ajan. Puuterimaiset tuotteet taas kestävät vuosiakin..
Aiemmin en käyttänyt ollenkaan selektiivistä kosmetiikkaa, ja siinä oli runsaasti uutuudenviehätystä kun aloin sitten ostamaan sitä. Huomasin kuitenkin että hinta&laatu eivät aina kulje käsi kädessä.
Joku kirjoitti, että selektiivisissä meikeissä pakkaukset ovat paremman laatuisia, ja sen kyllä allekirjoitan! Edullisissakin on kivan näköisiä pakkauksia, mutta monesti niissä tökkivät eniten rumat/epäkäytännölliset/huonolaatuiset pakkaukset.
On kyllä kiva löytää selektiivistä hyvällä alennuksella, tai sitten taas halvalla jotain tosi hyvää. Olen tosi vaihtelunhaluinen, joten ostan kaikenlaista kosmetiikkaa.
Rahankäytössäni mua huvittaa se, että laitan aika paljon menemään kosmetiikkaan, mutten sitten taas esim. suurimman osan vaatteista ja asusteista ostan kirpputorilta eikä mulla ole muitakaan isompia menoeriä.
Minulla tämä kosmetiikka-kuluttaminen menee sykleissä. Olen huomannut että minulla on kausia jolloin haluan panostaa laatuun ja kausia jolloin tyydyn edullisempaan. En ole vielä ratkaissut, mistä tämmöinen johtuu. Sen voin kuitenkin sanoa että hieman ehkä materialistisena ihmisenä saatan alakuloisena ostaa huomattavasti kalliimpia tuotteita kun taas onnellisina hetkinä ajattelen että edullinen kelpaa, olen kaunis joka tapauksessa.
Kalliimmat tuotteet minulla on selkeästi kasvojen hoitotuotteilla, putsarit voivat olla edullisemmastakin päästä mutta kasvolel jäävät tuotteet kuten kasvovedet ja hoito-, kosteusvoiteet etsin selektiivisistä merkeistä. Meikeissä panostan pohjaan eli meikkivoiteesta voin maksaa enemmän kun puolestaan huulikiillot ja ripsivärit saattavat olla edullisemmasta päästä. Kallein tuote mitä olen maksanut on La Prairien ja La merin kasvotuotteet, taisin kerran maksaa kosteusvoiteesta melkein 300 euroa. Meikkivoiteesta voin maksaa 80-100 euroa sillä edellytyksellä että tuote kohentaa merkittävästi ihoni ulkonäköä ja kuntoa.
Kipuraja vaihtelee täälläkin tuotteen mukaan. Ripsiväri, huultenrajauskynät ja huulikiilto esim. ovat sellaisia, joista en paljoa maksa. Tax free:stä ostettuna suostun vielä maksamaan 20-25 e ripsarista, mutta kun ne Diorshow ja Lancome Hypnose eivät mielestäni olleet parempia kuin Max Factor, niin en kyllä suostu maksamaan vain merkistä.
Silmänrajauskynistä pääosin ostan halpiksia, mutta mustan ostin MAC:ltä, koska 16 e on ihan ok tuotteesta, jota käyttää päivittäin lähes vuoden.
Meikkivoiteessa haluan panostaa, koska ihon kauneus ja kuulaus tekee meikin. Ostin viimeksi Lancomen Teint Miraclen (suosituksestasi!) ja rakastuin siihen. En kuitenkaan suostu maksamaan 50 e siitä, vaan tax free -hinnan. En edes tajua maissa miltei 100% kalliimpi (n. 29 e laivalla). Älytöntä hinnoittelua, ei voi olla vain verotuksesta johtuva ero.
Luomiväreissä halpikset ovat laadussa kirineet niin paljon, että en enää pysty perustelemaan itselleni Dior:ia tai edes MAC:a, kun varastoista löytyy kasapäin värejä ihan hyvälaatuisilta merkeiltä. Esim. Inglot on niin upealaatuista, että tuntuu hölmöltä maksaa enemmän huonommasta/samantasoisesta tuotteesta, kun silmään ei ole koskaan tarttunut sydämen pysäyttävän upeaa väriä.
Yleensä kulutan tärkeämpiin tuotteisiin enemmän, esimerkiksi olen ostanut Diorin meikkivoidetta (n. 55e) ja puuteria ihan siitä syystä, että kun ensi kerran ostin tätä tuotetta ja huomasin huomattavan eron verrattaessani tuotetta vaikkapa max factroin meikkivoiteeseen. Pohjustukseen panostan siis huomattavasti enemmän pohjustusvoiteesta puuteriin voi helposti maksaa n.200e luokkaa. Tosin tätä kyseistä tuotetta riittää päivittäin todella vähäinen määrä ja iho näyttää luonnolliselta ja kuultavalta. Ripsi- ja luomiväreissä tyydyn tosin huomattavasti halvempaan, koska niissä en ole kovin usein panostanut.
INyt tulee aika pitkä kommentti :)
itse, (14-vuotias tyttö) käytän siis meikkiä, ostan itse oikeastaan kaikki meikit (äiti ei kamalasti meikeistä välitä, mikä toisaalta on ihan kiva ettei oma äiti ole mikään meikkipelle, toisaalta ärsyttää kun joutuu omat syntymäpäivä-, ensimmäisen tutun luona tehdyt kesätyörahat yms. käyttää) koska kuitenkin tykkää meikeistä ja on nykyään enemmän niissä, vaikka ei joka päivä muuta käytäkkään kuin ripsiväriä, peitevoidetta jos tarvitsee, puuteria ja sitten jotain huulituotetta(nykyään huulipunat on ollut tosi kivoja ja käytänkin niitä nyt aika paljon, muttei mitään kirkasta pinkkiä vaan hennon nuden-vaaleanpunaista (joskus poskipuna ja aurinkopuuteri, ei suinkaan joka päivä) (Rakastan myös kynsilakkoja ja koristelenkin kynsiäni aikas paljon!)
Kynsilakkoja siis omistan aikast paljon, omistan yhden OPIn ja yhden china glazen ja muut ovatkin sitten jotain norm. lumene yms. (toisaalta voisi kyllä pian tilata china glazen lakkoja netistä, kun sieltä niitä saa niin paljon halvemmalla kuin suomessa :D ) ripsivärin koitetaan ostaa alle 15 eurolla joka käy nyt ihan hyvin kun maybellineltä löytyy ihan hyviä, ja max factorin niin paras false lash effect saa helposti tarjouksessa 14 eurolla. Puuteri ja peitevoide (tällä hetkellä siis mitä nyt käytetään) ovat aika kauan sitten ostettuja ja peitevoide on joku jonka olen "ottanut" äidiltäni :) Meikkivoidetta en niinkään käytä. Silti nyt huomaan tätä kommenttiä kirjoitellessani että kyllä sitä rahaa on mennyt tuotteisiin vaikka niitä ei joka ikinen päivä käyttäisikään. Jos ostaa kerralla vähän, ja esim. viikon päästä lisää tuntuu kuin rahaa ei menisi sitten yhtään. Nyt tajuan että kyllä monen vuoden aikana yhteensä juuri esim. niihin kynsilakkoihinkin on mennyt monta sataa euroa, joista melkein kaikki on omasta pussista! :D:)
Opiskelijana kipuraja on hyyyyvin matala. Varaa ei olisi edes 10 euron tuotteisiin, mutta onneksi olen äitin lellikki vielä ja hän sitten jeesaa välillä hankinnoissa. Käytän ihan markettikosmetiikkaa, vahtaan tarjouksia ja priorisoin.
Olen löytänyt muutamia edullisia ja hyviä tuotteita, esim. Lumene Natural Coden kasvovesi (ei haise alkoholille<3) joka maksaa n. 6e sekä saman sarjan kosteusvoide samaa hintaluokkaa. Tosin nyt sarja on ilmeisesti uudistunut, minulla on vielä ne vanhemmat tuotteet käytössä.
Meikkivoiteena on Maybellinen vaahtomeikkivoide, luottotuotteeni jo teini-iästä! Hintaa on se 12-15e, jonka voin maksaa kun tiedän tuotteen minulle hyväksi.
Ripsarina käytän Max Factoria, niiden hinta lähentelee 20 euroa ja näistä yritänkin bongailla tarjouksia (tai kurotella äitin kukkaroa kohti).
Luomivärejä minulla onneksi onkin varmaan loppuelämän tarpeisiin tällä hetkellä, mutta niitä löytää ihan muutamilla euroilla alennuksista ja ultimatehalpismerkeiltäkin. (Perusmeikkini on ihan vaan tylsä beige/ruskea, joten en näe tarvetta turhaan hifistelyyn)
Huulimeikistä en maksaisi juuri mitään, käytän niitä niin harvoin loppujen lopuksi.
Mielelläni kokeilisin uusia meikkivoiteita ja etsisin vielä parempaa kuin nyt käytössä oleva (minulla on rasvainen iho ja meikkipohja muuttuu kiiltäväksi mössöksi parissa tunnissa), mutta eipä nyt "ihan vaan kokeilumielessä" voi ostaa oikeastaan mitään näillä opintotuilla.
Ja vaikka sattuisin löytämään jonkun hyvän tuotteen, joka olisi ihan unelma ja riittäisi vuodeksi ja muutenkin täydellinen, niin ei minulla silti olisi sitä varaa ostaa. Opintotuesta kun jää alle 40 euroa vuokranmaksun jälkeen, sillä pitäisi sitten kulkea kouluun ja ruokkia itsensä ja muutenkin elää... Enkä nyt koe ihan fiksusksi sellaistakaan, että "nyt säästän 10e joka kuukausi niin voin sitten puolen vuoden päästä ostaa uuden meikkivoiteen".
Kipuraja menee siinä 10 euron paikkeilla, riippuen tuotteesta ja siitä tiedänkö sen hyväksi vai onko kyseessä kokeilu.
Minulla hintakatto on suunnilleen 20 euroa tuotteesta riippuen. Make Up Storen huulipuna (19 euroa) taitaa olla kallein kosmetiikkatuotteeni. Kosteusvoiteena käytän 2,10 euroa maksavaa Rainbow'n Hoitovoidetta, ihonpuhdistukseen käytän öljyä ja saman merkin vauvan pesunestettä ja kasvovesi on halpaa Lacto Linea. Nuo toimivat niin hyvin, että en näe mitään syytä ostaa kalliimpaa. Lisäksi monet selektiivisten sarjojen ihonhoitotuotteet ovat kokeiluissa osoittautuneet paljon huonommiksi.
Meikkipohja ei ole ihan halvin mahdollinen (Lily Lolo), mutta sitäkin riittoisampi. Luomivärejä löytyy Anytimesta MAC:iin, tosin kalleimmat olen ostanut huutiksesta. NYX:in luomiväreistä pidän todella paljon, ja ovat ulkomailta tilattuna edullisia. SIlmämeikin pohjustaja on kallista (UDPP), mutta sekin kestää pienen ikuisuuden. Ripsivärin ostan tarjouksesta, esimerkiksi Hulluilta Päiviltä. Siveltimistäkään en ole valmis maksamaan kymppejä, Sigmalta saa aivan loistavia siveltimiä melko edullisesti.
Hiustuotteetkin tilaan halvalla iHerbistä. En ikinä maksaisi kampaamotuotteiden hintoja, kun paljon halvemmalla saa paljon parempaa.
Kaiken kaikkiaan ihon- ja hiustenhoitotuotteissa on helppo pihistää, jos opettelee lukemaan INCI-listoja. Halvalla saa monesti hyvää.
Mulle on hintakatto aika tuotekohtainen, ja ennen ostopäätöstä yleensä luen mahd. paljon arvosteluja. Jos olis rahaa, ostaisin kalliimpia ihonhoitotuotteita,nyt ostan laivalta, kentältä, netistä ja metsästäm varastoon Stovkan Hullut Päivät ja alet. Yleensä aina on varastossa jotain alesta ostettua ennen kun edellinen loppuu.
En juurikaan käytä kuin selektiivistä kosmetiikkaa, jollen ole kuullut hillittömiä kehuja jostain markettituotteesta. Joskus tietysti saattaa tulla joku kausituote, tai ulkomailla osua silmiin jotain mikä on pakko saada. Mutta jos saan valita otanko 50 eurolla MACin tiskiltä vai marketista kassillisen -50%, otan sen MACin. Vuosien kokemuksella tiedän että laatu ei korvaa määrää. Olen ennemmin sarjaa käyhä, ja panostan mieluummin kosmetiikkaan, vaatteet eivät niinkään kiinnosta.
Olen tässä kai jo vuoden verran harkinnut luomivärin ostoa. Ei vaan taida parilla eurolla löytyä :D Oikeasti köyhänä ja vähän meikkaavana en halua mistään tuotteesta paljoa maksaa. Ja jos varaa olisi selektiiviseen kosmetiikkaan niin keksisin kyllä rahoilleni parempaakin käyttöä.
Minulla hintakatto riippuu ihan siitä paljon jotakin tuotetta haluan. Tällä hetkellä tuloni ovat todella niukat, mutta jos todella haluan sen 70euron hajuveden niin sen myös ostan. Mietin sitten jälkeenpäin miten pärjään seuraavaan palkkaan asti :D
Tällä budjetilla ei ole rahaa lähteä huvikseen kokeilemaan esimerkiksi jotain 30 euron ripsiväriä, mutta jos olisin aiemmin tuotetta joltain kokeillut ja todennut todella hyväksi niin silloin revin ne rahat jostain. Tällä hetkellä rahatilanteestani huolimatta suosin esimerkiksi Lancomen meikkivoiteita, koska pidän niistä todella. Sittenkun rahatilanteeni paranee niin uskon että lähden rohkeasti kokeilemaan niitä minulle tuntemattomia kalliimpiakin tuotteita.
Kyllä ne vähän arvokkaammat meikkituotteet tuovat sitä pientä piristystä ja luksusta arkeen :) Vaikka muut eivät osaisi sanoa onko sinulla sillä hetkellä naamassa Lancomen vai Rimmelin meikkivoidetta, sen kyllä itse tietää ja sillä tavalla on hieman parempi olo itsestään.
Ensiksi haluaisin osoittaa kiitokset tästä hirmu kivasta blogista, on löytynyt paljon vinkkejä tumpeloimmimmallekin meikkaajalle! :)
Kysymyksiisi vastatakseni, hinta budjettini meikkien suhteen on hyvin pieni. 30 euroa tuntuu jo liian suurelta summalta, vaikka pitäisi varmaan ymmärtää, että mikäli haluaa kestävämpää laatua, pitäisi niihin sijoittaa enemmän kuin viisi euroa. Tosin, onhan sekin nähty, ettei hinta kerro välttämättä kaikkea laadustakaan. Silti kyllä kirpaisee maksaa 30 euroa pelkästä kosmetiikasta. Vaikka sain kerran huippusuositukset yhdestä ihorasvasta kaikilta tutuilta, jotka sitä käyttivät, en raskinut sitä ostaa, kun siihen olisi hieman päälle 30 euroa pitänyt upottaa... Tuntuu älyttömältä maksaa pelkästä kosmetiikasta niin paljon, ajattelen, että pärjään kyllä vähemmälläkin. Ja sitten en pärjää. Enkä siltikään suostu maksamaan :D Joskus hyvin harvoin on kiva hemmotella itseään jollakin vähän "hienommalla", ja silloin saatan sitten vähän törsätä. Mutta ihan vain vähän.
Haluaisin kysäistä vähän meikin pohjustuksesta. Yritin etsiä, mutta ilmeisesti olin tämän kanssa yhtä tumpelo kuin itse meikkaukse, että en löytänyt vastausta, joten ajattelin kysyä.
Minulla on siis iho, joka alkaa kiiltää melkoisen nopeasti. Tavallisesti naamaan laitan tällaisen kerroksen: puhtaalle iholle kiillon pois vievää kasvorasvaa, jossa on kevyt sävyte (joka tosiaan ei vie sitä kiiltoa pois, vaikka pitäisi...), Maybellinen Dream Matte Mousse –vaahtomeikkivoidetta mikäli on finnejä tv. peitettävänä (ja niitähän on), ja koko kasvoille Artdecon mineraalipuuteria.
Ongelma tässä on tosiaan se, että kasvot alkavat kiiltää hetkessä. Olen kokeillut myös Lumenen Beauty base mattifying primeria, eli meikinpohjustusvoidetta, joka auttaa kasvoille hieman, mutta esimerkiksi luomien pohjustukseen ei sovi, eikä auta mitään. Luomivärien käyttö on siis ongelmallista, kun ne pysyvät tunnin pari, ennen kuin ovat valuneet pois tai muodostuneet rumiksi paakuiksi.
Olisiko sinulla mitään hyviä vinkkejä, millä luomet kannattaisi pohjustaa, etteivät ne luomivärit juoksisi välittömästi pois? Vai onko vika vain huonolaatuisissa luomiväreissä tai jotain?
Opiskelija täällä!
Itse en osta yli 10€ ripsiväriä saati luomiväriä, jos ei ole pakkotilanne. Mulla on Lily Lolon puuteri ja meikkivoide, ja niiden hinta oli ostoaikaan muistaakseni 15€ tienoilla, postikuluineen kabukin kera vähän yli 40€. Periaatteessa kai meikkivoide+puuteri taitaisi tulla marketista halvemmalla, vaan iho vaatii nämä tuotteet. Erona tietysti se, että nämä LiLot kestävät ikuisesti (ostin hätäisenä jo lisää finishing powderia, mutta tuo näköjään vain kestää ja kestää).
Olen ehkä vähän huono yksilö tilastoihin luomi- ja ripsivärien osalta, kun en niitä käytä kun ehkä kerran viikossa. Mulle on tullut Coastal Scentiltä täkyinä näytteitä ihan kivoista luomiväreistä, ja pihinä tietysti olen laittanut ne pikkurasioihin talteen. Viimeisin omaehtoinen ostos marketista oli Lumene Natural Coden daring-setti ja netistä ELFin Brightening Eye Color Ivy-setti (joka on muuten paljon tummempi kuin elfin sivuilta saa käsityksen!). Hintaa elfin paletilla oli hurjat 1,70€. Pari LiLon luomiväriä löytyy myös, noin 6€/2,5g purkki.
Huulipunaa en käytä (sen syön), kiillot ovat jotenkin hankalia (limaiset huulet? O_o) ja sävyttäviin huulirasvoihin en ole vielä ehtinyt, kun huulirasvana olen käyttänyt sheavoita (450g / 6€)... Tosin ostin ihan vasta elfiltä punertavan All Over Color Stickin, jota olen välillä viitsinyt töpötellä huuliin kevyesti. 1,70€!
Akneiholle mulla on apteekin iso humektan-tuubi (säästeliäs osti isomman, muistaakseni 12-15€/200g) päiväkäyttöön ja yöksi Nivean joku herkän ihon, vähän paksumpi tökötti (3€/150ml alelaarista). Minäkin metsästän aina tarjoustuotteita, kasvovettä en käytä. Kuorinnat teen itse sokerista kasvoille ja iholle merisuolasta ja oliiviöljystä.
Vauh, tulipas pitkästi taas.
YHTEENVETO: Meikkipohjasta olen valmis maksamaan n. 15€/tuote, muusta alle 10€. En usko että tämä tulee kauheasti muuttumaan työelämään siirtymisen jälkeenkään. :)
Nöööyy, tietysti jäi sitten se oleellisin ydin pois:
Olen ostanut kerran 50€ naamaputsaria. Tämä oli epätoivisimmassa aknetaistelussani, eikä se minua auttanut. Toisaalta liian halvat tuotteet ovat monesti osoittautuneet ihoa ärsyttäviksi. Omalla kohdallani olen aina ollut tyytyväisin markettihintaiseen. Ehkä sitä muutenkin odottaa yli 30€:n purnukalta muuttuvansa silmänräpäyksessä supermalliksi! 15-20€ on kipurajoilla.
Hintakattoa ei valitettavasti varmaan tule vastaan niin kauan, kuin asiakkaita riittää - Diorin viisikoilla on sellainen kulttimaine ja niitä esitellään ympäri maailmaa ihanissa blogeissa jne., että fanitus tuskin tyssää hintaan... Prioriteettinsa kullakin. Kosmisfanit laittavat vaikka sen viimeisen pennosen himottuun tuotteeseen, siinä missä joku muu saattaa investoida mieluiten kirjoihin ja vaikkapa elektroniikkaan...
Kalliimmissa brändeissä on pitkälti kyse markkinoinnista ja mielikuvien luomisesta, eikä kallis hinta ole laadun tae ihonhoidossa tai meikeissä. Mutta meikkivoiteen suhteen valitettavasti joutuu usein maksamaan saadakseen sopivan. Pohjustukseen/meikkivoiteseen kannattaa jo sijoittaa, sillä raikkaan meikin edellytys on oikeanlainen pohja - silmätuotteet voi sitten jo olla halpiksia, sillä kynissä jne. ei suurensuuria eroja ole.
Jos iholle ihanteellinen meikkivoide löytyy Lumenelta, niin mikäs sen parempi. Mulle ei niin vain koskaan käy..
Joka tapauksessa kipuraja olisi ihanassa meikkivoiteessakin ehkä 50-60€, ihan mitä tahansa en ole valmis maksamaan..
Ihonhoitopuolella käytän sekä kalliimpia että edullisempia, INCi ratkaisee. Tärkeintä on, että tuote on ärsyttämätön, sisältää edes jotain hyödyllistä (antioksidantit, rauhoittavat aineet jne) ja hyvin pakattu (ilmatiivis). Onneksi alemmissa hintaluokissa on paljon laadukkaita tuotteita, ja netin kautta valikoima on laaja :)
Hipsanhei! En ole vielä tainnut vastata tähän joten täältä pesee.
En osaa sanoa ihan selkeää, mustavalkoista rajaa sille, kuinka paljon fyffeä tiettyyn tuotteeseen käytän. Ehkä nykyisin perusteluna toimii pikemminkin se että "mullahan on jo viiskytämiljoonaa liilaa lakkaa, mihin mä totakin tarvitsen". Lisäksi saan Mary Kayn tuotteita joko hyvin edullisesti tai lahjaksi töistä, joten saan laatukamaa töiden puolesta.
Perusperiaatteena muuten kosmisshoppaillessa on kuitenkin se, että näihin panostan:
-meikkivoide ja pohjustus yleensä (sekä lärviprimeri että luomienpohjustus)
-Pensselit (erityisesti hyvät synteettiset, mm ecotoolsin pläästimet)
-kynsilakat (kuitenkin halpoja halveksumatta, mm dependillä ja isadoralla on kivoja lakkoja)
-hajuvedet ja tuoksut yleensäkin
-hiustenhoitotuotteet
-luomivärit (joskus halpakin voi toki yllättää positiivisesti, pohjustuksella pärjää pitkälle)
-käsisaippuat (LUSH!!!!)
Näissä saatan pihistellä:
-Pumpulit, ripsientaivuttajat, meikkisienet, pinsetit yms tykötarpeet, ns "tylsät tuotteet"
-kasvovesi (jollen ole saanut sitä töistä, muuten käytän kasvojenhoitoon nykyisin lähinnä MKn TimeWise-sarjaa)
-sama ripsarissa, jollen ole juuri saanut sellaista töistä.
-meikkikynät, kulma- ja rajauskynät
-perusdödö voi olla ihan pirkkaa :)
Meikkivoiteesta ja ripsarista olen valmis maksamaan vähän enemmän. Meikkivoiteen kipuraja on siellä 50e tietämillä ja ripsarista 30e. Kaikessa muussa pihistelen sitten, mutta en nyt kovin mielelläni mitään rimmeliä tms osta =)
Minä en mielelläni maksa kosmetiikasta kovin paljoa. Sanotaan nyt, että kipuraja menee 40 eurossa - tosin valtaosa käyttämistäni tuotteista on alle 30 € - jopa alle 20 € hintaluokassa. Värikosmetiikassa tulee suosittua melko paljon keskihintaista MACia ja edullisia mineraalimeikkejä.
Vielä ennen satsasin jonkin verran enemmän meikkivoiteisiin ja ihonhoitotuotteisiin. Sitten löysin iHerbin ja mineraalimeikit - ja ylipäätään yksinkertaistin ihonhoitofilosofiaa.
Niin joo, hajuvesissä en pihtaile, mutta niitäpä en usein ostakaan.
Sen takiahan mä olen siirtynyt MACille melkein exclusively, luomarit 15e nappi. "Merkkimeikkejä" ostan vain ja ainoastaan alennuksista :) Mutta joskus tulee semmone OMG PAKKO SAADA, ja silloin ei kyllä ole oikeastaan hintakattoa (mulla tällainen tuote oli esim Diorin jazzclub paletti, taisin maksaa siitä Sokoksella 89e joka oli mun mielestä aika järkyttävää mutta silti..)
Itse olen opiskelija ja lempiripsarini maksaa n. 17 e ja sen ostaminen jo kirpaisee. Meikkivoiteet yms. ostan edullisempina.
Olen kanssa opiskelija, ja meikkiin tulee satsattua rahaa vaihtelevasti. Teini-ikäisenä tuli panostettua ihonhoitoon ja käytettyä apteekin Vichy -sarjaa, jonka hinta tuntui silloin kirpaisevalta. Nykyään en enää puunaa kasvojani ollenkaan niin paljoa, ja olenkin huomannut, että ihoni, joka on aika herkkä, on paljon paremmassa kunnossa. Siksi käytän puhdistukseen ja kosteutukseen alle 10 tuotteita. Sen sijaan olen koukuttunut Bella Pierren mineraalimeikkipohjaan, josta maksan ylihintaa, mutta joka sopii iholleni älyttömän hyvin. Lisäksi tuote on kestänyt käytössä kohta 2 vuotta, ja sitä käyttäessäni ihoni on parantunut huomattavasti. Sillä oikeutan tuotteen kalliin hinnan; olen säästänyt tuotteen hinnan jo kolminkertaisesti tähän mennessä. Meikkipaleteissa käytän Coastal Scentsiä, ja olen ollut niihin tyytyväinen. Loppujen lopuksi luomivärejä käytän niin harvoin, että niihin ei kannata tuhlata. Ripsarista maksan sen yli 20, kun käytän Cliniquen ripsaria. Olen kokeillut muitakin, mutta minkäs teet, kun se oikea on löytynyt -se on vain puhdasta rakkautta. :D
Riippuu niin tuotteesta.. Sen 50 euron kohdalla rupean kyllä jo tarkkaan harkitsemaan ja 70 euroa alkaa olla melkein liikaa. Yhteensä meikkipussin sisällön hinta on suunnilleen 500-700 euroa (+ihonhoitotuotteet päälle), mikä on törkeen paljon, koska olen aika pienituloinen.
On yksi tuote, josta maksan, mitä vaan on pakko: YSL Semi Loose Powder:
http://www.yslmakeup.net/P0_YSL__Powder__Semi_Loose_Powder_w_Brush_Semi_Loose_Powder_w_Brush__No_01_Ivory_43402.aspx
Itsekkin olen kauhistellut "merkkikosmetiikan" hintoja. Tuntuu että näissä asia menee vähän niinkuin vaatteissakin, merkki ratkaisee puolet hinnassa, vaikka laatu ei olisikaan huomattavasti erilainen? Ainakin siltä se tuntuu. En nyt väitä että Tokmannilla ja Stockmannilla myydään samaa laatua, mutta ymmärtänette mitä ajan takaa?
Itse voin panostaa ihonhoitotuotteisiin max. 30e/purnukka, mikäli tuote on hyvä ja riittoisa. Suosin Lumenen ihonhoitotuotteita, talvisin/tarpeen vaatiessa ravitsen ihoani apteekin kosteuttavilla voiteilla (esim. Acualan L).
Mitä meikkeihin tulee, ostan sitä mikä on mielestäni toimiva. Puuterista ja meikkivoiteesta voin surutta maksaa yli 20e, mutta ripsivärin kohdalla mietin tarkemmin. Olen myös löytänyt halpakosmetiikasta löytöjä, esim. Seppälän kulmaväri on ihan pakollinen ja hintaa oli vain 7 euroa.
Omistan kaksi 88 värin palettia (shokkivärejä ja toinen neutraalimpi). Ne ovat "kopioita", jonkun huippufirman paletista, todella riittoisia ja pigmenttisiä värejä... maksoivat 15e/kpl ja mielestäni ihan yhtä hyviä kuin jotkut Diorit yms. joita olen joskus testereissä testaillut... eli en missään nimessä maksaisin melkein 70euroa luomiväristä, koska halvempaakin saa ja ihan yhtä toimivaa.
sanoisin siis että se 30e alkaa olla se kipuraja.. itsekin olen "matalapalkkaisella" alalla, joten sadan euron kosmetiikkaostos olisi aika iso lohkaisu.