Yksi asia, mikä on mietityttänyt minua siitä lähtien, kun kiinnostuin etenkin selektiivisestä (= suomeksi kalliista ;)) kosmetiikasta, on hintakehitys. Kun ostin ensimmäisen Diorin viiden sävyn luomiväripalettini, sen ovh Suomessa oli n. 50 euron hujakoilla. Saattoi olla peräti 47 euroa ja risat. Tämä oli vuonna 2006. Itse ostin palettini laivalta, ja siellä se maksoi n. 33 euroa. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, et löydä Diorin viisikkoa 33 eurolla edes hongkongilaisesta nettikaupasta, ja Suomen normihinta on sydäntä rutistavat n. 67 euroa!
33 euroa on paljon rahaa meikkituotteesta. 47 euroa on jo tosi paljon. 67 euroa luomiväristä on (minun mielestäni) jo ihan järkyttävä summa. (Tai sitten, kuten poikaystävälläni on tapana sanoa, ”Köyhästä se vain saattaa tuntua siltä.”) Kuulun itse matalatuloisten luokkaan, ja näin ollen suhtaudun hintoihin luonnollisestikin eri tavalla kuin sellaiset henkilöt, joiden ei tarvitse ruokakaupassa katsoa kärryyn heittämiensä tuotteiden hintalappuja.
Vaikka tiedän, että itse olen ns. köyhä, niin työssäni olen huomannut että suomalaisten kosmetiikka-asiakkaiden kipuraja tuntuisi kuitenkin olevan ihan minkä tahansa tuloisten kesken sellainen n. 50 euroa. Yli 50 euroa maksava tuote koetaan yleensä poikkeuksetta hintavaksi (vaikka siihen olisi varaakin), ja sen ostoa harkitaan enemmän kuin kahden kympin tuotteen.
Vielä tällä hetkellä löytyy asiakkaita, jotka mielihyvin maksavat ällistyttävät 70 euroa luomiväristä tai 100 euroa meikkivoiteesta. Mutta hinnat nousevat joka vuosi. Viiden vuoden kuluttua Diorin klassinen viisikko kustantaa todennäköisesti jo lähemmäs 3-numeroisen summan. Kysymys kuuluu: milloin kosmetiikkatuotteelle tulee hintakatto vastaan? Kuinka paljon huulipuna, luomiväri tai kynsilakka saa maksaa, ennen kuin asiakas kokee tuotteen hinnan kohtuuttomaksi? Kyllä, aina löytyy ”miljonäärivaimoja” joilla on varaa ostaa se tuhannenkin euron yövoide, mutta ei kosmetiikkateollisuus elä näillä harvoilla ja valituilla. Tavalliset massakuluttajat ovat ne, jotka tuovat firmoille suurimmat voitot. Ja siinä vaiheessa, kun tavallinen rouva Jansson päättää, että nyt käytän tämän satasen mieluummin uuteen takkiin tai ravintolalaskuun, on Firma pulassa.
Itse olen sellainen ”rouva”, jolle jo se viiden vuoden takainen 47 euroa oli aivan liikaa luomiväristä. Minulla olisi siihen käytännössä varaa, mutta ihan periaatteesta en halua laittaa viikon ruokakuluja tuotteeseen, jonka saan halvemmallakin. Nyt kun hinta on sen 67, niin aidosti hämmästyn joka kerta, kun joku sen epäröimättä maksaa. Tajuan suhtautumiseni kapeakatseisuuden, kun tosiaan ihmisiä ja lompakkoja on monenlaisia, mutta en siltikään voi olla ihmettelemättä. Etenkin, kun käytäntö on vahvistanut mielikuvaani tuosta viidenkympin maagisesta rajasta.
Saisiko Firma tuotteestaan X enemmän voittoa, jos se olisi hinnoiteltu edullisemmaksi ja sitä myytäisiin sen vuoksi kappalemäärällisesti enemmän? Kai jossain hienoissa markkinointi-instituuteissa on tarkoin mietitty ja laskettu, millä hinnalla joku tuote on vielä kannattava vaikka sitä hintansa puolesta myydään vain harvoille. Nämä ovat älyttömän kiehtovia juttuja, joihin liittyvät vielä olennaisesti tuotteen imago ja sen ostajalleen tuoma statuksellinen lisäarvo. Jonkun Guerlainin luomivärin on vain maksettava tosi paljon, jotta se olisi luksuskategoriassa. Tuote tuntuisi ihan eriltä, jos sen saisi kolmella kympillä.
Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan sitä päivää, kun en enää saa ”viisikoita” kaupaksi. Hintojen nousuhan ei voi pysähtyä, eikä minusta tunnu siltä että palkat nousevat ihan samassa tahdissa. Nämä ovat tietystikin paljon laajempia kokonaisuuksia, joita pienen kosmetiikkabloggaajan pää ei riitä käsittelemään.
Mikä on teidän henkilökohtainen kosmetiikan hintakattonne? Paljonko maksaisitte vaikkapa kasvovoiteesta, ripsiväristä tai huulipunasta?
0 comments on “Kosmetiikan hintakatto - kuinka paljon asiakas on valmis maksamaan?”
Oma hintakattoni on opiskelijana erittäin alhainen. Suoraan sanottuna en osta yhtään mitään täydellä hinnalla, ellei ole ihan pakko. Kynsilakkani ostan usein tarjouksista tai käytettyinä, ripsiväreissä 10e tuntuu jo kamalalta hinnalta ja kun viimeksi ihan täydellä hinnalla uuden ostin, se oli kuuden euron kieppeillä oleva kaupan halvin. Lähes poikkeuksetta ostan meikkini kauppojen alelaareista politiikalla "otan mitä sattuu löytymään". Minä olen siis se asiakas joka käy kaupassa vain aletuotteet läpi ja valittaa sittenkin kun on niin kallista :D
Hmm, mulla nuo kaikki taitavat pyöriä (siis noiden tuotteiden hintakatot) 30 euron paikkeilla. Enintään 40. En mä kyllä oikeasti tiedä, mutta näin nopeasti heitettynä.:)
Kasvovoiteesta maksaisin 40€, tosin siinä vaiheessa sen pitäisi jo jonkin sortin ihmeitä tehdä. Ripsiväristä varmaan se 35€, ja sen pitäisi olla TÄYDELLINEN. Huulipunasta 20€, ja sen pitäis olla sävyltään ja kestoltaan täydellinen kans.
Itse olen sitä mieltä, että yleensä selektiivisessä kosmetiikassa maksetaan kaikista eniten brändistä ja mielikuvasta. En esimerkiksi ole löytänyt vielä yhtään Diorin viisikkoa, joka olisi vaan pakko saada sävyjen takia. Ei vaan ole kertakaikkiaan tullut vastaan mielyttävää Diorin viisikkoa. YSL:n (muistaakseni) tämän syksyn paletti, jossa on vihreitä ja violetteja, olisi ihana. Vaan kävimpä testaamassa mokomaa, ja petyin kyllä, kun siinä ihanassa vihreässä (jonka takia kuolasin ko. palettia) olikin mukana ISOJA glitterhippusia. Not for me. Melkein samanlainen vihreä on tullut hankittua jo YR:ltä, ilman kallista hintalappua.
My point being, en voi käsittää miksi ihmiset ovat valmiita maksamaan mielettömiä määriä brändistä ja mielikuvasta.
Näinhän se on. Tätä eivät selektiiviset brändit itsekään mitenkään salaile. Asiakas maksaa kauniista pakkauksesta, henkilökohtaisesta palvelusta ja siitä, että putelissa tosiaan lukee Chanel / Guerlain / Sisley / Armani jne. Nainen, jonka kylpyhuoneesta ei löydy mitään muuta kuin vaikkapa Guerlainin kosmetiikkaa, kokee varmasti omaavansa aivan eri "statuksen" kuin Pirkka-nainen. :) Hän maksaa siitä mielihyvän tunteesta, jonka brändi, ylelliset pakkaukset, tuoksut ja koostumukset luovat. Kun ystävät käyvät kylässä ja näkevät hyllyillä kultaisina hohtavat purkit, on vaikutelma luonnollisestikin aivan eri kuin jos kylppärissä nököttäisi muovisia Rainbow-purkkeja. Jos jollakulla on varaa ja halua tällaisesta maksaa, niin en millään lailla sellaista paheksu. :) Jokaisella on oikeus hankkia iloa ja mielihyvää mistä haluaa - kunhan se vain on laillista...! :P ^_^
Minullakin kipuraja yhdestä tuotteesta menee 30 eurossa. Tällä hinnalla olen ostanut ainokaisen Diorin viisikkoni alennuksesta (vieläpä viime heinäkuussa). Tiesin, että hinta on normaalisti yli kaksinkertainan joten siksi ostos oli "edullinen", joskaan en sitten saanut valita just sitä suosikkiväriäni vaan jouduin tyytymään palettiin jossa kaksi sävyä oli sitä mitä oikeasti halusin ja loput täytettä. Lohduttauduin sillä, että jos en tulekaan palettia paljon käyttäneeksi saan sen todnäk kaupaksi eteenpäin helposti.
30 euroa on minulla kipuraja oikeastaan tuotteelle kuin tuotteelle. Ripsivärissä kalliina pidän lähemänä 20 euroa olevia hintoja, rajauskynästä tai muusta "perusjutusta" en mielelläni maksaisi edes kymmentä euroa. Samoin meikkipohjan hinta olisi mukava pitää siinä 15 euron tietämillä, joskin superhyvän voisin tuohon kolmeenkymppiin ostaa. Kasvovoiteessa minut pitäisi vakuuttaa jotenkin ylivoimaisesti jotta voisin pulittaa siitä edes kaksi kymppiä, nykyään iholleni riittää perus-Aqualan L ja oliiviöljy silloin tällöin.
Glitz&Glamin Minna totesi hyvin näistä selektiivisistä tuotteista: ammattilaiset eivät näitä ikipäivänä ostaisi. Ei siksi ettei laatu olisi riittävää, vaan koska ammattilainen tarvitsee työssään niin montaa eri sävyä luomivärejä ja eri koostumusta meikkivoiteita, ettei ole mitään järkeä ostella erikseen Diorin viisikoita à 68 euroa kun varsinaisilla ammattisarjoilla samalla rahalla saa jo vaikka mitä. Näillä luksustuotteilla siis pyritäänkin saamaan juuri tavallisten Neiti Nepposten huomio ja rahat.
Toisaalta kalliimman kosmetiikan (esim. juuri viisikoiden) ostamisen voi käsittää myös harrastukseksi. Maksaahan esim. autoharrastuksessakin erilaiset osat, postimerkkeilyssä on harvinaisuuksia joista maksaa enemmän mielellään ja arvolasia keräilevä arvostaa nimenomaan sitä Iittalan vm. -43 olevaa lasikippoa kuin halvempaa, merkitöntä laadultaan yhtä pätevää.
Mielikuvia, mielikuvia, mielikuvia. Niillä kalliimpi kosmetiikka kuluttajille myydään ja kun ihminen tuotteen mukana ostaa palasen mielikuvaansa, muuttuu Neiti Nepposenkin tilintarkastajan arki heti hohdokkaammaksi kun huulilla on Sensain The Lipstick (~ 50e) eikä NYX Round Lipstick (~ 1,5 dollaria). Sitä en osaa sanoa, koska leikki muuttuu Nepposille liian kalliiksi mutta pian se varmasti nähdään. Uskon, että esim. viisikoissa 70 euron rajan rikkoutuminen karsii ostajia jonkin verran. 68 euron hinnan kun voi käsittää "no on se alle 70e!".
Sama täällä! Olen kyllä maksanut Diorin luomiväreistä muutamaan otteeseen vajaa 40€, mutta se on jo myös kirpaissut ja olen harkinnut asiaa pitkään. Ripsarista voisin silloin tällöin maksaa "peräti" 24€, mutta yli 25€ on jo liikaa.
Aivan, totta tämäkin. Varmasti voi naisille suoda ilon keräillä kalliita meikkiaarteita kun vastaavan hintaluokan harrastetuotteita löytyy muistakin kategorioista. :)
Maksan hyvästä ihohoitotuotteesta "maltaita" jos ole edes suht varma sen toimivuudesta, meikkituotetta harkitsenkin jo pidempään...jos tiedän sen olevan hyvä esim. Guerlain kiss kiss huulikiilto olen siitä valmis maksamaan, mutta että luomiväristä lähes 70 euroa, en todellakaan, niin erikoisen hyvää ei ole mikään luomiväri laadultaan eikä imagoltaan. Minulle imago ei merkikse mitään, sillä meikkini ja purnukkani (huulikiiltoa tai -punaa lukuunottamatta) ovat kotonani muiden katseilta piilossa.
huh - mulle jo 20e on just ja just ok käyttää kasvorasvaan. itse en meikkejä sen kummemmin käytä, mut kyl sen vähän yli 20e voin käyttää ripsiväriin (rakastuin cliniquen ripsareihin joten muita en ole moniin vuosiin käyttäny.. ei voi mitään).
tuntuu että kyllä noi voiteet ja meikit on niin samanlaisia, että siinä maksaa sitten merkistä jos yli 60e pitää luomiväristä pulittaa.. no mut en ole mikään paras tuomitsija tässä suhteessa kun voin maksaa helposti yli tonnin laukuista ;P himonsa kullakin.
firmat voi nostaa hintaa kun kysyntää riittää.
En ikinä maksaisi mistään tuotteesta 50e (ellei sitä olis ihan pakko saada). Kallein kosmetiikka, mitä oon ite ostanu, niin on ollut 25e meikkivoide (ja se olikin huonoa). Pärjään hyvin halvemmillakin tuotteilla ja mun mielestä monet halvemmat tuotteet on tosi laadukkaitakin.
Riippuu tuotemerkistä. Cliniquesta en maksaisi Suomessa täyttä hintaa, ne on ihan ylihinnoiteltuja. Mieluummin tilaan vaikka netistä. En kuitenkaan maksaisi mistään yli 50 euroa, ainakaan vielä tässä iässä, olen vasta 16. Sitten kun ryppyvoiteisiin ja muihin seerumeihin tulee tarve niin mietitään uudelleen.
Ripsiväristä yli 20 euroa on mielestäni hirveää riistoa. En ole vielä löytänyt mitään kallista ripsiväriä, joka olisi parempi kuin Maybellinet ja Rimmelit. Ripsiväritkin pysyvät hyvinä vain pari kuukautta, joten ihan turhaa maksaa itsensä kipeäksi.
Huulipunista en osaa sanoa. Mulla on pari MACin huulipunaa, jotka ovat sen vähän alle 20 euroa luulisin ja tykkään niistä paljon. Jos löytäisin jonkun todella hyväpigmenttisen, toivomukseni täyttävän huulipunan, voisin pulittaa siitä enemmänkin.
Luomiväreissä yllätys yllätys lempparini on Wet N Wild. Halpaa ja toimivaa. Mulla on myös yksi Diorin viisikko, liila Stylish Move ja pakko sanoa, että se ei ole todellakaan hintansa arvoinen. Värit eivät ole kovinkaan pigmenttisiä ja kunnon pohjustuksenkin kera värit eivät meinaa näkyä. Shimmeriähän noissa kyllä piisaa, muttei muuta. Huijausta. Urban Decay ja MAC on taas asia erikseen. Niissä on hinta-laatusuhde kohdallaan.
Ja mitä nyt meikkivoiteisiin tulee, jos löytäisin täydellisen peittävän, rasvaisuutta vähentävän, luonnollisen näköisen meikkivoiteen pystyisin helposti maksamaan siitä vaikka 70 euroa. Niin epätoivoinen olen tämän ongelmaihoni kanssa :D
Olen muuten pannut merkille, että naiset panostavat nimenomaan meikkivoiteisiin. 55€ meikkivoiteesta ei ole asiakkaille yleisesti ottaen yhtä paha kuin 55€ päivävoiteesta, se on selviö. Opiskelijatkin ovat valmiita pulittamaan sievoisia summia meikkivoiteesta, se kertoo ilmeisesti ainakin kauniin ihon tärkeydestä.
Minulla on noissa todella pieni katto... tosin kun käyttää luonnonkosmetiikkaa joutuu pulittamaan tuotteista usein enemmän kuin päivittäistavarakauppojen merkeistä..
Kasvojen kosteusvoide max. 15-20 euroa
Vartalovoide max. reilu 10 euroa
Ripsiväri max. 25 euroa
Luomiväri max. 10 euroa
Kajal max. 20 euroa
Huulipuna max. 15 euroa
Suunnilleen tuollaisia summia saakin maksaa luonnonkosmetiikasta.. Eli aikalailla pelkästään niillä maksimisummilla tulee ostettua :)
Yli 20 euron luomiväriä en ikinä ostaisi, tämä kyllä johtuu ihan siitäkin, että niitä tulee käytettyä niin harvoin..
Todella mielenkiintoinen teksti!
Olen ihmetellyt samaa, ei mulla ole varaa maksaa meikeistä huimia summia. Käytän pääosin halvimpia merkkejä, poikkeuksena Joe Blascon rajausvärini. Tiedän tuotteen loistavaksi ja kestäväksi, joten se tulee hinnastaan huolimatta lopulta halvemmaksi kuin muut vaihtoehdot. Tätä eyelineriä lukuun ottamatta kipurajani on 20 euron tuntumassa, ja yleensä pyrin ostamaan noin kympin arvoisia tuotteita. Diorin viisikko ei vain ole mulle tuollaisen summan arvoinen.
Tämä aihe uppoaa ja lujaa. Olen aika kummallinen kuluttaja. Toisinaan saatan harkita jo parin euron ostosta pitkään ja toisinaan saatan ostaa useamman sadan euron ostoksen silmää räpäyttämättä. Olen itse todella pienituloinen, koska olen hoitovapaalla. Perheen toinen aikuinen ei ole todellakaan näin pienillä tuloilla. Mutta mieluusti en omia menojani suuressa määrin maksata toisella osapuolella. Kuukaudessa mulla on tietty shoppailubudjetti. Jos tuote mahtuu budjettiin ja todella tarvitsen sitä, niin en epäröi ostaa sitä. Kiinteitä kalliita menoja vältän. Mutta luomivärissä saatan toisinaan ostaa Diorin viisikon, jos sävyt miellyttää. Tällä hetkellä taitaa olla kosmetiikkavarastoissa viisi palettia, jotka on suurempia kuin parin värin minipaletit. Niistä Dioreja taitaa olla kaksi. Yhä enemmän olen ajatellut siirtyä tietyissä vuodesta toiseen käytössä olevissa jutuissa luksusmerkkeihin. Tietyissä asioissa odotan laatua, mutta taas tietyt jutut ovat hyvinkin kausittaisia ja kyllästyn niihin nopeasti. Tuotteisiin, joissa kaipaa vaihtelua, ei kannata pistää paljoa rahaa kiinni. Ja kun kiinteät kulut pysyy matalina, niin sillon on helpompi panostaa satunnaisiin juttuihin, miltä odottaa laatua. Ja sitten taas jos on joku isompi paljon panostusta vaativa projekti elämässä menossa, niin satunnaisista kuluista on helpompi tinkiä ja tarvittaessa siirtää niitä projektiin. En tiedä saiko kukaan kiinni omasta ostosfilosofiasta kiinni. Mutta uskon suuressa määrin siihen, että kannattaa eri hintaluokkia miksailla reilusti halpahallikamasta luksukseen tarpeen mukaan :) .
Mä sain ainakin hyvin sun ostofilosofiasta kiinni. :) Ja allekirjoitan viimeisen lauseen.
Mä aattelen jos et minä ja hinta ei kohdata, niin mä en sitten ole kohderyhmää. Esim. Madaran kosteusvoidetta oon monesti harkinnut, mutta todennut joka kerta etten vaan pysty perustelemaan hintaa itselleni. Vaikea sanoa pystyisinkö, jos oisin varakkaampi.
En osaa sanoa suoralta kädeltä hintakattoa kosmetiikalle, kun se on niin tapauskohtaista. Joidenkin tuotteiden kohdalla oon valmis "ylilyönteihin" eli sijoittaan enemmän kuin normaalisti. Kallein ostamani huulipuna taitaa kuitenki olla 15-17 euroa ja kallein ripsari reilut 20 euroa eli tooodella maltillisista hinnoista puhutaan.
Hyvä postaus! Itselläni kosteusvoide saa maksaa korkeintaan 50e, ripsari 13e ja huulipuna 27e. Ostan kalliimmat tuotteet aina lentokentältä, muuten en raaskisi niitä ostaa...
Niin, onneksi on olemassa tax free... ^_^ Itsekin hankin esim. tuoksut lähes poikkeuksetta tax freesta.
Niinhän sitä meilläpäinkin sanotaan, että "se on vain köyhän ongelma".
Kolmikymppisenä tuli ostettua ehkä suhteessa kalliimpia tuotteita kuin nyt. Ehkä silloin luotti merkkiin eikä ajatellut itse. Nyt 40+ on paljon hintatietoisempi eikä tarvitse enää näyttää kenellekään mitään. Oikein harmittaa, että tuli laitettua pienet tulot joskus liian kalliiseen tuotteeseen. Sittemmin olen löytänyt "halpismerkeistä" todella hyviä tuotteita.
Tällä hetkellä minulla on hintakattona kasvovoiteissa (sis. värivoide) 35 euroa ja huulipuna, ripsiväri, luomiväri ja shampoo 25 euroa. Ja näitäkin todella mietin ja useimmiten ostan halvempia. Se auttaa kovasti päätöksen teossa, kun miettii, että oma tuntipalkka on bruttona 15 e (ei siis korkea). Eli ei kannata maksaa jostain luxus kosmetiikkatuotteesta koko päivän palkkaa, ei se töissä käynti niin kivaa ole. Elämä on valintoja, kaikkea ei voi saada eli, jos otan hiusvärin, niin en osta siinä kuukaudessa kosmetiikkaa jne.
...nyyh, olen hoitoalalla, jos saisin edes tuon olisi iloisempi olo, tekisi mieli vaihtaa alaa, mutta mihin sitä enää "vanhana" ;)
15 euroa tunnilta on kova palkka ja ei kuulu matalapalkkaisten kastiin. ;) Tämä ei ollut mitenkään vinoilua tmv.
Sain töitä teatterilta meikkaaja-maskeeraajana ja minulla on nyt kovin tuntipalkka kun ikinä! Edellisellä alalla olin yli 10 vuotta töissä ja sain TESin mukaista liksaa, joka ei päätä huimannut, vaikka en ollut siivooja tms. Vaikka nyt saan aloittavana uudella alalla kovinta liksaa kuin ikinä, niin en silti pärjää tuolle 15 euroa/h palkalle mitenkään...
Mutta tietysti jos asuu esimerkiksi pk-seudulla, niin kyllähän ne asumismenotkin ovat suuremmat kuin täällä "maalla". Täällä päin 15 euroa tuntipalkkana elää herroiksi ja voi ostella sitä sun tätä jos taloudessa on kaksi tienaavaa.
Mä oon hiustuotteissakin ihan hurjan pihi...! Shampoossa kattona varmaan joku 20€, en tiedä olenko koskaan maksanut senkään vertaa... Hihi. Olen eläessäni ostanut yhden ainoan shampoon suoraan kampaajalta, kaikki muut kampaamotuotteet olen tilannut netistä tai ostanut Jenkeistä.
Kun tuo lancomen visionääri(näin tuttavallisemmin kutsun sitä tuolla nimellä)seerumi tuli myyntiin ja sain siitä näytteen ja luin millaista hypetystä se oli maailmalla aiheuttanut ja kuinka hyvältä se omalla ihollani tuntui, olin ihan haltioissani. Sitten kun menin kauppaan sen hintaa katsomaan, niin kyllä leuka vähän tipahti kun se 85e hintalappu tuli eteen ö__ö siis jotenki siitä olisi vielä voinut 50e maksaa mutta että 85e seerumista tuntuu aika kamalalta ajatukselta suoraansanottuna :D Ilmeisesti sitä maailmalla kuitenkin aika paljon on myyty kun ihan loppuunmyytyä jossain briteissäkin on, mutta itse joudun kyllä pari kertaa opiskelijana miettimään ennen kuin liki 100e laitan seerumiin(kosteusvoiteesta sen ehkä olisi vielä jotenkin käsittänyt..)
Sun leuka tippuu varmaan vielä lisää, kun kerron että Lancômella oltiin sitä mieltä että Visionaire on hinnoiteltu edulliseksi ollakseen seerumi - kun se on "sentään" alle 100€...! ^_^
Seerumeita ei oikein viidellä kympillä taida sele-puolelta saada, joku Biothermin Aquasource Super Serum lienee halvimpia mutta kyllä sekin yli viisi kymppiä kustantaa.
Itse olen vasta teini, joten omaa rahaa ei ole kovin paljoa käytettävissä. Ostan lähes kaiken kosmetiikkani marketista, lukuunottamatta muutamaa tuotetta. Rajani selektiivisessä kosmetiikassa varmaan menee niin että 35e alkaa olemaan kipuraja ripsiväristä, meikkivoiteesta ymmärrän vielä vajaan 50e, ja rasvoista hieman enemmän, etenkin jos ne ovat jotenkin spesiaaleja. Luomiväreistä, paletti on siinä 40e hujakoilla jo aika maksimi. Näitä hintoja kumminkin olisi näillä tuloilla (=satunnaiset palkat ja vanhemmilta saadut rahat :)) olisi liian hintavaa ostaa :D
Mun kipuraja teininä oli markoissa n. 50 - eli n. 8,40€..!! Kallein ever kosmetiikkatuote jonka ostin opiskeluikäisenä oli Lancômen puuteri, ja se maksoi juurikin tuon runsaat 50 mk. Kallein ripsari oli niinikään Lancômen, ostin sen lentokentältä ja markoissa se taisi olla jotain vajaa 30. Ihan järkyttää ajatella että samainen maskara (Definicils) maksaa nyt markoissa yli 200...!! Oikeasti aivan käsittämätöntä. :-0
Mielenkiintoinen aihe! Kyllä se henkilökohtainen kosmetiikkahintakatto on juuri siinä 50 euron paikkeilla, vaikka kalliimmat tuotteet ostan lähes poikkeuksetta Tax Freesta (tai pyydän tuliaisiksi, khöm). Ehkä kyse on enemmänkin siitä, millaista kosmetiikkaylellisyyttä itselleen voi sallia. Oman meikkipussini jalokiviä ovat Chanelin luomivärit, vaikka yleisesti ottaen pidän kuitenkin jo yli 20 euron tuotteita kalliina. Hajuvesissä taas kipuraja on korkeammalla, 150 eurossa, mutta sellaiseen sorrun hyvin, hyvin harvoin ja hajuveden täytyy oll todella erityinen.
Wau, mä en ole ikinä myynyt yli 100 euron hajuvettä...! Kalleimmat myymäni ovat tainneet liikkua 80-90 euron maastoissa.
Yleisesti ottaen ainakin meidän liikkeen asiakkailla tuntuu kipuraja tuoksujenkin puolella olevan se n. 50€. Itsekin miellän nelosella alkavan hajuveden hinnan edulliseksi, ja 3:lla alkavan jo halvaksi. 50-60 on sellainen normihinta hyvästä ja suht. laadukkaasta tuoksusta, mutta heti huomaa että asiakas alkaa aprikoida pitempään kun hinta nousee sinne 6:lla alkavaan tai ylöspäin.
Kyllä on pakko sanoa että minun hintakattoni on niinkin alhaalla kun 30€ ja senkin hintaiset tuotteet on jo sellaisia että mietin tooodella pitkään ennen kun ostan, pari Diorin viisikkoakin löytyy, mutta nekin on tilattu ulkomailta (tuo ihanainen night butterfly on toinen niistä :) ) Olisi ihana käyttää ja ostaa enemmänkin tuota selektiivistä kosmetiikkaa, mutta kun on "matalapalkka duunari" niin on vaan pakko suunnitella tarkemmin se mitä ostaa ja mitä ei, ja kosmetiikka ei ole se ensimmäinen sijoitus kohde, yli vuoden olen haaveillut Naked paletista, mutta en ole vaan raaskinut sijoittaa siihen(kään)
Mua aina välillä huvittaa suunnattomasti omassa työssäni se, että työhöni kuuluu myydä ja suositella asiakkaille kosmetiikkaa, johon minulla itselläni ei palkkatasollani ole varaa. :) Itse en ikimaailmassa ostaisi Lancômen, Diorin tai Estee Lauderin päivävoidetta, sillä minun tuloillani se olisi kohtuutonta luksusta. Ehkäpä juuri siksi kosmetiikkamyyjät saavat niin paljon tuotepalkkioita ja lahjoja maahantuojilta - maahantuojat kun ehkä arvaavat ettei myyjä-ressuilla mahdollisesti muuten olisi varaa testata heidän tuotteitaan. :P
No, tämä nyt oli vähän kärjistystä, mutta itse kuitenkin kuulun kuluttajaryhmään joka on autuaasti selektiivisen puolen ulkopuolella. Ennen kuin aloitin työssäni kaksi vuotta sitten, en ollut eläissäni edes kokeillut selektiivistä ihonhoitotuotetta....!
Kuten blogikommenteistanikin on varmasti huomannut, olen pahamaineinen köyhäilijä. 20 euroa on normaalioloissa ehdoton maksimi, mutta yksittäisestä pikkutuotteesta, kuten jostain perusluomiväristä tai huulikiillosta se on mielestäni jo aivan liikaa. Samassa alle kympin luokassa ovat myös kynsilakat, joita tosin tulee ostettua alennusmyynneistä lukuisia parin euron kappalehintaan :D
10-20 euron välille sijoittuu onnekseni Lily Lolon meikkipohja, joka on mielestäni täysin hintansa väärti ja jopa huokea. Todennäköisesti kuitenkin lakkaisin käyttämästä meikkipohjaa kokonaan, jos joutuisin maksamaan Lolosta "elloksen hintoja". Morkkis viikon ruokarahojen tuhlaamisesta olisi yksinkertaisesti liikaa, vaikka tietenkin meikki säilyy käyttökelpoisena ja riittää pitempään kuin viikon.
Sama. En ole ikinä maksanut edes rakastamani MACin luomiväreistä Suomen normihintaa (onko se nyt nykyään joku 16€), vaan tilannut vaikka Jenkeistä säästäkseni kaksikin euroa. ^_^
opiskelijana mun hinnan kipuraja on vieläkin alhaisempi kuin sun. Ja niin monia tuotteita (myös niitä kalliimpia) kokeilleena tiedän että kosmetiikassa hyvää voi saada vielä kohtuu hintaan. Ripsiväreissä esimerkiksi maxfactor on palvellut aivan loistavasti! nyrkkisääntönä mulla onkin että yhden tuotteen hintakatto on n.20e ja sillä olen ihan hyvin pärjännyt :)Joskus tietysti voi sijoittaa :D
Tämä on aivan ehdottomasti totta. Minäkin pärjäisin vallan mainiosti L'orealin, Grimasin ja vaikka Natural Coden luomiväreillä. Ripsarit ja rajauskynät ovat nekin aivan yhtä hyviä (tai huonoja) markettipuolella kuin selehyllyissäkin.
Koska olen kuitenkin kosmetiikkafriikki, ja minulla silloin tällöin on varaa Dioriin, MACiin, Guerlainiin ja Urban Decay'hin, niin niitä tulee hankittua. :) Opiskelijana tilanne olisi aivan toisenlainen.
Ilmoita toki heti, kun huomaat että viisikkojen myynti taantuu huomattavasti :D On ihan oikeast mielenkiintoinen aihe, yllättävänkin ottaen huomioon että mua ei yleensä tällaiset taloudelliset asiat ihan hirveästi kiinnosta.
Ite vietin viimeset kaksi vuotta opiskellen ainoana tulonani opintotuki ilman lainaa. Nyt kun olen viimeisen vuoden asunut vielä suht kalliissa (opiskelijakämpäksi kalliissa, siis) kaksiossa, on tuista jäänyt kuukaudessa käteen reilusti alle 200e. Sillä ei paljoa kemppariosastolla hippailla! Esimerkiksi voiteissa hintakatto on mulla ollut kympin pakeilla ja näin oikeastaan muussakin kosmetiikassa ripsiväriä lukuunottamatta - rakastan myös monen muun tavoin FLEtä mutta on sen 17 euron hinta kyllä kirpaissut ihan joka kerta.
Päätin vähän aikaa hypätä pois yliopistolta ja menin töihin. Kuulun edelleen vähätuloisiin, mutta tienaan silti jo neljässä päivässä enemmän, kuin mitä mulle jäi kuukaudessa opintotuesta käteen. Tästä huolimatta hintakatto ei ole mitenkään ihan hirveästi mulla noussut, paitsi että ostin ensimmäistä kertaa ikinä jopa yli viiden euron shampoon ja hoitoaineen :D Elämän pieniä iloja jne. Oon huomannut, että kierrän edelleen ne samat osastot kuin aikaisemminkin (eli jätän sen Sokoksen selektiivisemmän puolen välistä ihan kuten aina ennenkin) mutta oon kokeillut enemmän uusia juttuja sieltä halvemmalta puolelta sen sijaan, että ostaisin aina samaa vanhaa, mitä olen jo monta purkkia käyttänyt.
Haaveilen kyllä silti omasta viisikostani :D Ehkä sitten jouluna vois palkita itseään vähän veronpalautusten avulla! Pitää vaan tarkasti valita, että minkä viisikon tilaa ja mistä. :D
Oho, wow...! :D Sähän repäisit!
Itse usein (joo, vieläkin) mietin eurojen tilalle markkoja eli mitä joku 70 euroa olisi markkoina. Olisinko voinut joskus markka-aikana maksaa luomiväristä useamman sadan markan setelin? No way. Apua!
Tykkään kovasti Lancomen Hypnose-mascarasta, mutta etsin jatkuvasti edullisempia vaihtoehtoja ja olen niin onnellinen aina, kun eteen tulee se halpismerkin loistava ripsari, joka maksaa ainakin puolet vähemmän kuin Lancome laivalla. En edes uskalla ajatella mitä se maksaa maissa.
Mikään sävy maailmassa ei ole niin must huulillani, että maksaisin siitä esim. 20 tai 30 euroa. Ehkä kerran vuodessa voisin pitkin hampain ostaa 15 euron huulipunan, mutta onneksi on löytynyt edullisemmalla.
Kasvovoiteen kipukynnys taitaa liikkua 30 euron paikkeilla sekin. Mieluiten max 15 euroa. Miten joku voi ostaa 100 euron pienen purkin ja kuvitella, että hänen ihonsa on sillä paremmin hoidettu ja suojattu? Itse en ainakaan usko siihen. Parempi on keskittyä terveellisiin elintapoihin ja ravintoon =)
Sama täällä. Juuri tuossa ylempänä kirjoittelinkin että Lancômen ripsarit maksaa tätä nykyä markkoina yli 200....!! Oikeasti ihan posketonta.
Niin, on aika jännää että löytyy ihmisiä jotka uskovat voiteiden vaikuttavan ihoon enemmän kuin elintavat... mutta mnjoo, se on sitä aikuisten satua. :)
Ihanaa, kun joku kirjoittaa tästä aiheesta! :) Olen niin monesti miettinyt (erityisesti luomivärien kohdalla), että maksetaanko niissä vain mielikuvista, eikä niinkään tuotteen paremmuudesta. Mielikuva siitä, että tämä on nyt sitä parasta mitä saa, koska maksoin siitä maltaita. Olisi mielenkiintosta tehdä täysin sokkotesti halpismerkkien ja selektiivisen kosmetiikan välillä. Siinä huomaisi sen, että monesti vain brändi ja luodut mielikuvat on se jonka perässä me naiset mennään. Olisi tosi kiva olla itsekin sokkana testaava, että myös testauttajana.
Minulla ripsivärin hinnan kipukynnys on siinä 20 euroa, mutta Sensai 38 C:stä olen valmis maksamaan hieman enemmänkin, mutta en sitä normihintaa kuitenkaan. Huulipuna pitää olla THE HUULIPUNA ennen kun maksan yli 20 euroa.
Kasvovoide sen sijaan saa maksaa 40 euroa tai miksei hieman enemmänkin, jos voide on paras minulle ja huomaan sen olevan ylitse muiden.
Mun kokemuksen mukaan maksetaan sekä että. Tai siis sanoisin näin, että jos ostat esim. Diorin tai MACin luomivärin, saat suuremmalla todennäköisyydellä pehmeän samettisen, kauniisti levittyvän, pysyvän ja pigmenttisen luomivärin kuin jos ostat luomivärin vaikka Maybellinelta. Diorilla ja MACilla on yhtä lailla ihan paskoja luomivärejä niinkuin halvemmissakin merkeissä, mutta todennäköisyys paskan laadun saamiseen on pienempi kuin halpismerkillä. :) Ja luonnollisestikin maksat tietenkin pakkauksesta ja/tai brändistä.
Ripsarista olen joskus hövelillä tuulella maksanut 37 euroa, mutta silloinkin oli kyseessä palkkapäivä, heh. Normaalisti ostan sen 15 euron version. Huulipunasta ehdoton maksukatto on 15 euroa. Yli 10 euron kynsilakkaa en edes harkitsisi. Meikkivoiteesta suostun maksamaan noin 25 euroa.
Kasvovoiteissa ostan sitä mistä pidän. Olen ostanut joskus myös Rubinsteinin ökyvoiteita, mutta palaan kuitenkin aina lopulta parinkympin voiteisiin. Itselleni tärkein kriteeri on tuoksuttomuus, mikä rajoittaa ns. luksussarjojen käyttöä varsin tehokkaasti.
Voin tunnustaa kuuluvani hyvätuloisiin, mutta kukkaronnyörini aukeavat ihan muualla kuin kosmetiikkahyllyllä. Itse käytän mielummin 100 euroa edulliseen luomiväriin ja syön lopuilla ystävien kanssa viikonloppuna ravintolassa, kuin ostan diorin viisikon ja vien sitten mieheni mäkkäriin. :)
Ruoka on erinomainen kohde jos/kun on ylimääräistä lompakossa...! :) Tycker jag.
Maksan itse mielelläni elämyksistä, ja esimerkiksi illallinen ja hyvä viini kivassa ravintolassa on minullekin mieluisampi sijoituskohde kuin joku superduperluksusmeikkipaletti, vaikka kuinka houkuttaisi tällaista kosmisfriikkiä.
Ripsivärissä se oma hinta on about 15 euroa ja huulipunassa mennään varmaan samoilla linjoilla.
Kasvovoide mitä käytän maksaa taas 20 euroa, mutta se pullo on ihan riittävä pitkäksi aikaa. Aika törkeiltä kyllä kuulostaa nuo viisikoiden hinnat, en usko että ostaisin vaikka joskus varaa olisikin. Harmi sinänsä, koska useat värit on aika kivoja.
moikka :) Tää postaus oli tosi mielenkiintonen ja mie ainakin tahtoisin lukea aiheesta lisää. Itse opiskelijana mietin tosi tarkasti mitä pystyn ostamaan ja sitä aina jymähtää sinne kaupan hyllylle puntaroimaan paria eri tuotetta, miettie saako nyt rahoilleen vastinetta vaiko ei.
Hyvää syksyä sinulle Ü
Kiva kuulla että tykkäsit! :) Ehkäpä jutusta riittää pohdiskeltavaa joskus toistekin.
Hintakattoni monen värin luomiväripaletille ja poskipunalle on 22e, ripsivärille 25, huulipunasta en haluaisi maksaa 12e enempää, vaikka muutaman MAC:in punan olenkin ostanut. Meikkivoiteelle ja kasvovoiteelle se on n. 40e, mutta silloin pitäisi jo olla jotain täydellistä.
Itse olen ostanut viimeksi keväällä kaksi tuollaista Diorin luomiväripalettia.Silloin hinta ei huimannut(kun halusin ne niin kovasti), mutta jälkikäteen ajatellen onhan se hurja summa rahaa pelkkiin luomiväreihin. En edes käytä niitä joka viikko. Mutta olen ajatellut että niistä nautin monta vuotta, enkä aio aikoihin tehdä noin kalliita kosmetiikka ostoksia.Kipurajani on normaalisti 20-30euron paikkeilla, sellaisista tuotteista joita käytän päivittäin ja joudun useimmin ostamaan. Niin ja jotka varmasti ovat hyviä. Palkkani on sairaanhoitajan perusliksa, joten mistään huimista tuloista ei ole kyse.
Järkyttäviin hintoihinhan noi on mennyt, onneksi nettikaupoista saa monia juttuja halvemmalla kuin jos menisi liikkeeseen. Vaikka enemmän tykkäisin ostaa meikit ihan kaupoista, mutta opiskelijan budjetti kyllä vaatii etsimään sen halvimman vaihtoehdon.
Mutta omista hintakatoista.. Ensinnäkin oon tottunut saamaan suurimman osan kosmetiikasta sukulaisen kautta ilmatteeksi, joten oon hyvin nirso sen suhteen, mitä ostan. Kasvovoiteen oon ostanut itse ehkä pari kertaa, enkä kyllä ylin 10e lähtis mielellään tuhlaamaan. Ripsaristakaan 10e enempää ei kuulosta hyvältä, koska oon löytänyt mulle ihan täydellisen ripsarin oriflamelta, ja se on ihan superhalpa. Huulipuniakin yleensä saan niin paljon, ettei ostotarvetta ole, mutta jos nyt jonkun tietyn sävyn ehdottomasti haluisin, niin kai siitä pari kymppiä voisi maksimissaan pulittaa, jos oikeen kovasti sitä haluaisin :)
mulla on pari diorin viisikkoa, mutta yhden olen ostanut tax-freena, toinen on saatu lahjaksi. En mä ainakaan uutta jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettua luomiväriä lähde diorin tms. standilta etsimään, niin se vaan on. Luksusmeikit on mulle nimenomaan sitä luksusta, joskus satsaan kalliiseen (tai pyydän lahjaksi)- syitähän on monia - koska se näyttää niin nätiltä, tunnen itseni hienostuneeksi pariisittareksi yms. Ostin juuri uuden ripsarin, olisin halunnut ihanassa hylsyssä olevan helena rubinsteinin, mutta omasta pussista en käytä reilua kolmeakymppiä ripsariin, hyvän lopputuloksen saa paljon halvemmallakin!
Rubinsteinin maskarahylsyt on kyllä ihan kauneimpia...! Eli ymmärrän kyllä kaipuusi. :)
Kuule et ole ainut joka on tätä miettinyt!
Itse kuulun matalapalkkaisiin (mutta "kuka on ns. OIKEASTI matalapalkkainen?"-kysymys kannattaa jättää toiseen kertaan...), joka tarkoittaa sitä että IHAN joka euroa ei tarvitse laskea mutta ainakin joka toinen ;) Tämä taas näkyy siinä että hyvin hyvin HYVIN suuri osa meikäläisen kosmetiikasta on ostettu jostain ale-korista/2 suosikkituotetta 1:n hinnalla, heippa YR!/punaisella lapulla tms. Hyvä asia sinäänsä, koska heräte-ostoksia tulee tehtyä nykyään tosi paljon vähemmän, mutta harmi taas sinäänsä ettei käytännöllisiin (esim. Urban Decayn ihanaan Naked-palettiin, ihanat vaaleat värit!) yksinkertaisesti ole varaa ellei tee suurinpiirtein ylitöitä/saa veronpalautuksia tms. extra-rahaa :(
MUTTA ASIAAN! Mietiskelin että meikeistä maksan yleensä max. 15-20e. Tähän hintahaarukkaan mahtuu hyvin ripsarit, meikkipuuterit, luomivärit ja kynsilakat. Pari (ainakin meikäläiselle>) luksus-tuotetta löytyy, nimittäin joskus kauan KAUAN sitten laivalta ostettu Guerlainin Divinora radiant colour palette Touche de Rose No260 (maksoi alessa jotain 20-30e?) ja tänä kesänä löytyi Kick'sin alesta Clarinsin Coulour Quartet 40 Forest, jotain reilu 20euroa. Hiustuotteista luksusta edustaa Tigin tuotteet, joista on maksettu 20-30e/kpl. Että kyllä korkein kipuraja taitaa mennä siinä 25-30e kieppeillä.
Oijoi, tuo Clarinsin Forest-kvartetti on aivan ihana...! Hyvän löydön teit.
Mielenkiintoinen aihe! :) Minun kipurajani menee 30€:ssa ja sen kalliimpia kosmetiikkatuotteita en osta. Jos en löydä mitä haluan sopivaan hintaan, en osta sitä lainkaan. Mielestäni ei ole mitään järkeä että pyydetään törkeää ylihintaa tuotteesta jonka valmistus on maksanut todella vähän. Tuotteelle on huonoksi sekin että tavalliset ostajat saavat siitä liian kalliin ja luksuksen mielikuvan, jolloin he eivät osta kun "vain rikkailla on varaa."
Minunkin henkilökohtainen raja menee tuossa kolmessa kympissä, mutta poikkeuksen olen tehnyt värikosmetiikassa ja nimenomaan luomiväreissä. Ehdoton yläraja luomiväripaleteille on toistaiseksi ollut 40€.
Riippuu tuotteesta, mutta kyllä se pyöreästi siinä 50€ tienoilla on.
Huulipunasta tai -kiillosta en maksaisi 30€ enempää, mutta luomiväripaletista voisin maksaa vielä sen 50€ - onhan siinä kuvitelmana, että saa enemmän (=useita värejä) kuin vain yhden tuotteen (vertaa se huulipuna).
Ripsivärikin on siinä ja siinä, maksaisinko yli 30€. En ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi, olen aina pärjännyt loistavasti alle 20€ L'Oréalin ripsareilla ja se on mulle ihan sopiva hinta-laatu-suhde.
Kynsilakka on kans sellainen, että kyllä kipuraja on se 20€. Nyt tosin tein superpoikkeuksen ja ostin Diorin (tarj. 21,70€), se oli jo extrahemmottelua itselleni.
Mutta missään tapauksessa en maksaisi esim. 70€ meikkivoiteesta (ei voi olla NIIN hyvä!), 80€ kasvovoiteesta tai edes seerumista tai 38€ shampoosta.
Ja olen sentään intohimoinen kosmetiikkafani ja alan ihminen ;)
Olen työtön ja vailla opiskelupaikkaa. Minulle ei siis juuri rahaa tilille tule yhtään mistään. Minusta 10 euroa on jo liikaa ihan mistä tahansa kosmetiikkatuotteesta. Tosin,olen aina elänyt hyvin pihisti. Teen parhaimmat löydöt poisto/alemyynneistä. Edellinen meikkivoide oli H&M:stä 2e ja puuteri n. 3e. Pari viikkoa sitten ostin luomiväripaletin 2,99e hintaan. Se ei todellakaan ole mikään Diorin tuote mutta kelpaa minulle ja saan sillä sudittua naamaani kohtuu hyvän meikin.
Vaikka minulla olisikin rahaa niin en todellakaan pistäisi melkein 70 euroa siihen että saan merkkiluomivärin. En halua ruokkia firmaa joka pitää tuotteissaan aivan älyttömästi ylihintaa.
Henkkamaukan meikkituotteethan ovat muuten ihan ok, itse omistan pari jopa aivan erinomaista parin euron H&M-luomiväriä. :)
Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta tahtoisin tietää, mitä sivellintä käytät mineraaliposkipunille? Entäpä kasvojen varjostamiseen? En oikein saanut selville noista sun sivellinpostauksista vai oonkohan sitten vaan huolimattomasti lukenut.. :)
Kiitos jos vastaat! Terkuin sivellinongelmainen ;)
En tee eroa normiposkipunan ja mineraaliposkipunan välillä mitä tulee siveltimiin, käytän lähes aina suurinta suosikkiani eli Everyday Mineralsin jo edesmennyttä (ei myydä enää) viistosivellintä. Näkyy sivellinpostauksen toiseksi ylimmässä kuvassa:
http://karkkipaiva.indiedays.com/2011/02/12/kaikki-siveltimeni/
Kasvojen varjostamiseen käytän MACin 116-sivellintä tai nykyään jopa skunkkia (#187), näkyvät tuossa samassa kuvassa.
Itsellä menee hieman tuotteittain. Meikkivoiteesta olen valmis maksamaan enemmän kuin ripsiväristä.
Ripsiväri on saatava alle 20 euron, ja olenkin ihan tyytyväinen ollut esim. MaxFactorin ripsiväreihin jotka ovat mielestäni kohtuuhintaisia. Joskus olen lahjaksi saanut Lancomen ripsivärin, se oli ihan kiva, mutten itse siitä viitsi sitä 30 euroa maksaa. Kerran ostin Cliniquen tai Cuerlainin ripsivärin joka ei sopinut omille silmilleni yhtään. Ripset jäivät tönköiksi ja suoriksi vaikka yritin taivuttaa... Siinä hieman harmitti käytetty raha kun olisin saanut kaksi suosikkituotettani sillä rahalla (oli vissiin palkkapäivä ja halusin kokeilla jotain vähän uutta ja "luksuksempaa"
Meikkivoiteissa olen tykästynyt Diorskinin Nudeen. Myyjän avustuksella valittiin oikea sävy ja tuote tuntuu vain kestävän ja kestävän, kun en hirveästi tarvitse peittoa niin voi laittaa niin vähän.
Kerran pyysin myyjältä apua kun en löytänyt Kabukia mistään. No oli niin, että olivat loppuneet muilta merkeiltä ja hän kiikutti Lancomen kabukin jolla oli hintaa n. 40 e. Siinä kohtaa oli sanottava, että kiitos mutten ihan näin paljoa kyllä ole valmis siitä maksamaan.. Menin Body Shopiin ja löysin kivan kabuksin alta 20 e. :)
Voinpahan itsekin myöntää välillä suositelleeni asiakkaille naapuriliikkeen eli Body Shopin kabukeja, kun ei meidän valikoimasta ole sopivan hintaista löytynyt.. ;) Mieluummin suosittelen jotain oikeasti hyvää tuotetta (vaikka se olisi kilpailijankin), kuin myyn halvan ja paskan. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla en ainakaan saa asiakasta enää palaamaan meidän liikkeeseen.
Todella himoitusta, halutusta, paljon kehutusta tuotteesta olen valmis maksamaan sen yli satakin euroa. Vaikka Guerlain ym. onkin sitä kallista luksuskosmetiikkaa, niin se on valitettavasti yleensä paljon parempaakin kuin markettikama. Erityisesti ripsarit ovat omaa luokkaansa näillä kalliimmilla kosmetiikkamerkeillä. Mutta toki siitä nimestä maksetaan. Mutta, no, kasvovoiteena meikäläisellä toimii edelleenkin, vuodesta toiseen, Nivea Soft Moisturising Cream, hinta taitaa olla kolmen euron paikkeilla :-) Ja siitä en ihan heti luovukaan!
Minä haluaisin Diorin viisikon, vaan hinnan takia on jäänyt vielä hyllyyn. Käyn kyllä säännöllisesti niitä hipelöimässä, katsomassa, kääntelemässä ja joka kerta päätän, että se reilu 60 euroa on liikaa. Mulla olis varaa ostaa se paletti, mutta ei, en vaan saa aikaseksi ottaa sitä ja viedä kassalle, koska hinta on niin kamala. Jos se hinta olisi kolmekymppiä niin mulla olis niitä viisikoita ainakin jo kaks, veikkaisin näin. Mutta tuo 67 euroa on tosiaan aivan liikaa.
Kasvovoiteesta voisin jopa maksaakin 100€, koska käytän sitä päivittäin. Mutta! Sen pitäisi silloin ihan oikeasti tehdä iholleni jotain sellaista, että tulos olisi silmin nähtävissä. Kasvovoiteita olen kokeillut parin euron hintaisesta kalliisiin lähemmäs satasen maksaviin, mutta mikään ei ole onnistunut tekemään muuta kuin viemään kuivuutta pois. Ryppyihin, epätasaiseen väriin tai mustapäihin ei ole vaikuttanut mikään (esim. erästä apteekin kosteusemulsiota jonka pitäisi poistaa epäpuhtaudet/mustapäät olen käyttänyt yli vuoden ilman mainittavaa tulosta). Ripsarista maksaisin maksimissaan 20€ lähinnä siksi että olen pärjännyt jo vuosia Max Factorin 2000 calorie-ripsarilla joita ostan Hullujen päivien tarjouksista yleensä 2kpl 15€ muistaakseni. Huulipunasta maksaisin max 10€, koska en käytä sellaista juuri koskaan.
Opiskelijaperheessä elävänä elämme reilusti maan köyhyysrajan määritelmän alapuolella. Mulla se vaikuttaa ennenkaikkea kulutuksen määrään, ei niinkään laatuun. Sen, mitä laitan itseeni (ja mieheen ja koiraan..) haluan olevan laadukasta. Siispä en suostu juuri laskeskelemaan ruokakaupassa ja käytämme lähes ainoastaan luonnonkosmetiikkaa.
En juurikaan käytä värikosmetiikkaa (en esim. omista huulipunaa tai useita luomivärejä), mutta kosteusvoiteelle sanoisin ehdottomaksi kipukynnykseksi tuon 50e. Käytän Melvitan yövoidetta, joka maksaa kipeät 40e, mutta se vain yksinkertaisesti on parasta.. Jos sen hinta nousisi yli 50e, olisi pakko jo vaihtaa johonkin edullisempaan.
Hyväksi havaitsemani ja edullinen I Care oli poistettu Sokoksen valikoimista (enkä tiedä, mistä muualta sitä saisin) joten jouduin ostamaan 33 euron Green Peoplen tehokosteuttavan päivävoiteen, joka onkin oiken hyvä.. Myöhemmin kuitenkin tajusin feeluniquen myyvän sitä vajaan 13 punnan hintaan..! Ikävää, että suomessa kaikki on niin törkeän kallista ja samalla heikosti saatavaa. Ja saatavuushan vain laskee, kun porukka tilaa ulkomailta, mutta minkäs teet kun hintaero on noin merkittävä!
I care tuotteita saa ainakin Stocmannilta.
Olen vastikään siirtynyt opiskelijastatuksesta täyspäiväiseen työhön, joten olen hivenen sokaistunut kuukausittaisen rahamäärän kasvusta. Tästä syytän viimeaikaisia ostoksiani, joihin kuuluu mm. Chanelin huulipuna sekä Helena Rubinsteinin puuteri... Aikaisemmin suostuin investoimaan "normaalia" enemmän aika lailla ainoastaan Lancômeen meikkivoiteiden ja ihonhoitotuotteiden muodossa, sekä Shiseidon huulipuniin.
Oikeastaan voisin sanoa, että siitä lähtien kun aloin lukea kosmetiikkablogeja säännöllisesti n. vuosi sitten, alkoi kosmetiikan hintakattoni paukkua ja kovaa ;)
Lisään vielä, että kun on sattunut sen itselleen parhaan tuotteen löytämään, ei sitä hevillä vaihda.. Vaikka sen hinta olisikin ollut kovempi. Kuten vaikka tuo Melvitan yövoiteeni. Toisaalta se, mitä minä miellän laaduksi ei ole hinnasta kiinni. En usko kalliin olevan suoraan laadukkainta, enhän käytä selektiivistä kosmetiikkaa itse lainkaan.
Laatu joissain tapauksissa myös kestää pidempään ja siksi on edullisempaa. Esimerkiksi tuo yövoiteeni on todella riittoisaa ja vaativalle iholleni ohutkin kerros riittää tuomaan tarvittavan kosteuden.
Myös sillä, miten usein tuotetta käyttää, on merkitystä. Tuo viidenkympin hintarajani koskee kosteusvoiteita ja meikkipohjaa, sillä niiltä vaadin parasta laatua. Samoin täydellisestä ja riittoisasta ripsiväristä olisin valmis maksamaan. Sen sijaan luomivärit (joita käytän lähinnä parissa kesäjuhlissa) eivät saa maksaa yli 15e, kuten ei myöskään huulikiillot tai rajauskynät. Huulipunan käyttö olisi mulle niin kertaluontoista, että siitä en olisi valmis maksamaan.
Kuten joku sanoikin, tarjouksia kannattaa hyödyntää! Tuota käyttämääni yövoidetta sai kerran hyvinvoinnin tavaratalosta päiväystuotteena 14 eurolla ja tilasin sitä kolme purkkia.. :D Harvoin käytettävät tuotteet, kuten kasvonaamiot, ostan yleensä tarjousten mukaan. Vielä en ole löytänyt mitään lempparia, mutta uusia tuotteita on parasta etsiä juuri tarjoustuotteita kokeilemalla.
Tosi asiallinen postaus! Itsekkään en opiskelijabudjetilla kamalan kallista pysty ostelemaan.. Ripsiväristä pulitan ehkä enintään 25-30e
http://powderpuff-powderpuff.blogspot.com
Itse olen aina viitsinyt törsätä kosmetiikkaan, vaikka kuulunkin aivan tavalliseen keskiluokkaan. Jokin siinä luksuksessa viehättää. Itse kulutan mieluummin kosmetiikkaan kuin vaatteisiin. Minulta selektiivisen kosmetiikan osto on aina jostain muusta pois.
nimim. käytin 12-vuotiaana ihonhoitoon Cliniquea ja ripsari oli aina Diorin...
Mjaa-a. Kaksikymppiä on kipuraja, tosin löydän lähes aina tuotteet alhaisemmalla hinnalla. Kanebon (vai mikä se nykyään onkaan) ripsari on kallein meikkituote minkä olen ostanut, ja siihen voin edelleen satsata. Tosin hermot menee kun sitä pesee iltaisin, mut hyvän pysyvyyden takiahan mä sitä ostan. Nimimerkillä rasvaiset silmäluomet...;)
Mä olen tooooooosi köyhä. Elän pelkästään opintotuella ja siispä kasvovoiteelle mun hintakatto on siinä 8 euron tietämillä. Ostan aina litrahinnaltaan halvimman perusvoiteen, koska oon huomannut että ne toimii ihan yhtä hyvin kuin näteissä purnukoissa olevat. Ennen käytin esim. Garnierin ja Lumenen kasvovoiteita, mutta kaikissa halpismerkeissäkin hinnat on nykyään niin kreisit, ettei sellasta voi ajatella.
Toisaalta mulla on Macin huulipunat, koska ne on ainoat toimivaksi kokemani (tosin ostettu aikana jolloin vielä töissä kävin).
Ainoastaan meikkivoide on sellanen, missä aikoinaan oon pitänyt hintakattona sitä 50 euroa. Tosin nyt ennen köyhtymistäni ostin BareMineralsit niiden vanhentumattomuuden takia, ja koska käytän niin vähän ja harvoin meikkejä, noi on mulla käytännössä ikuiset. Silloin siis tuntui järkevältä maksaa se satanen siitä ja olen nytkin ollut tyytyväinen.
itselläni 20e on jo suht. paljon rahaa meikkituotteesta ja metsästänkin yleensä meikit tarjouksista/taxfreestä tms halvemmista ostopaikoista taikka ostan halvoilta merkeiltä. Ja tosiaan jos tuon 20e jostain maksan sen pitää olla mielestäni todella lupaava tuote:D tämä toki saattaa johtua siitä, että olen lähes tuloton opiskelija (eli pappa be talar..) Mutta silti olen mielestäni onnistunut löytämään mainioita meikkejä! Eli kuka edes tarvitsee niitä 50e tuotteita? Tai no mistäs sitä tietää jos itse olen joskus joku öky ja rahaa on niin voihan niitä sitten ostaa aivan kauniudenkin vuoksi:)
asuntolainaisena pienituloisena 50 egua meikistä kuin meikistä on liikaa. ja kun kallis tuote ei automaattisesti ole sen parempi kuin halpa, etenkään jos niitä ei osaa käyttää.
Tarkoitan että taitava meikkaaja saa halvoillakin tuotteilla hyvän ja kestävän meikin aikaan.. kun taas taitamaton rähmäkäpälä ei saa kalliistakaan tuotteesta ihmeitä aikaan..
Hintakatto vaihtelee tuotteittain. Oma budjetti pysyy jotakuinkin kurissa, kun tietyt tuotteet hankitaan selepuolelta, ja tietyt markettiversioina. Esimerkiksi shampooseen, kynsilakkoihin, ihon kosteutukseen ja ripsiväriin en pistä suuria summia, kun koen omiin tarpeisiini riittävät tuotteet löytyvän matalastakin hintaluokasta. Sitten taas vaikkapa meikkivoiteet, kasvojen puhdistustuotteet ja silmänrajaustuotteet ovat löytyneet selektiivisistä niin merkittävästi mitään markettiversioita parempina, ettei paluuta ole. Selepuoleltakaan en ole kajonnut kaikkein kalliimpiin, vakikäytössä olevat seletuotteeni ovat pahimmillaankin hinnaltaan siinä 40e (poislukien Lancomen meikkivoide, joka normaalihinnaltaan on noin 50e, mutta jota yleensä saa tarjouksesta tuohon 40 euroon). Paljon tuon yli en olisi näillä tuloilla valmis menemään, ja hyödyntelen innokkaasti kaikki alekupongit ja tarjoukset. Pyrin nyt myös pitämään nyt tiukasti kurissa vakikäyttöön asettuvien seletuotteiden määrän kasvamisen, budjetti kun ei enää pitkään veny kattamaan uusia ja uusia tulokkaita.
Itse olen miettinyt tätä monen asian kohdalla, en vain kosmetiikan vaan ihan yleisen elämisen kannalta. Milloin ihmisillä tulee oikeasti ja yleisesti hintakatto vastaan? Kosmetiikastahan nyt on helppo nipistää, ostaa vain halvempaa, mutta monen muun asian kanssa (ruoka, bensa...) näin ei ole. Odotan mielenkiinnolla. ;)
Omat hintakattoni menevät melko alhaalla. Tuoksuihin panostan aina sen 60-100 euroa koska en voi sietää halpishajuvesien pohjatuoksua, ja kasvovoiteissa olen alkanut panostaa kalliimpaan (n.50e), mutta monissa muissa asioissa vähemmän on enemmän, tuotteesta riippuen 10-20 euroa. Laatu merkkaa myös tietenkin paljon, esimerkiksi Lumene on hinnoitellut tuotteensa aivan härskisti pilviin vaikka laadulla nyt ei niin paljon hurrata, ja toisaalta jostain huonosta tuotteesta en halua maksaa edes muutamaa euroa koska se on mielestäni hukkaan heitettyä rahaa sekin.