Lukijani twihead toivoi jokunen päivä sitten kynsilakkakuvaa yhdistelmästä Isadora Dazzling Ocean + valkoinen särölakka. Tämä oli niin nopea tehdä että eipä muuta kuin ole hyvä, twihead. :)

Käytin saman tien tilaisuutta hyväkseni ja vertasin lähes identtisiä Dazzling Ocean - ja Sparkling Aquamarine -lakkoja. Ovathan ne hyvin samannäköiset, mutta Ocean on vähän turkoosimpi - ja selvästikin ihanampi! ^_^

Lakkaukset varjossa...

...ja auringossa.

Ja kerronpa muuten tässä samalla, että hankin sitten minäkin tämän joissain blogeissa vilahdelleen Sally Hansenin Insta-Dri-pikakuivattajan, ja tykkään kovasti. Tämä maksoi Prismassa muistaakseni jotain 10,90€. Olen aiemmin tilannut pikakuivattajani Jenkeistä (sillä haluan AINA säästää rahaa, kun se on mahdollista! Ja ostan siis sieltä mistä halvimmalla saa...), mutta nyt en vain jaksanut.

Edellisenkin pikakuivattajani, Mavalan Mavadry'n, ostin muuten Suomesta. Sally Hansen on koostumukseltaan Mavadry'ta paksumpaa ja muistuttaa suosikkiani Poshén pikakuivattajaa. Koska Sally on myös Mavalaa edullisempi, niin epäilemättä ostan tästä lähtien mieluummin tätä.

P.S. Olen ottanut suojakerroinkeskustelun tiimoilta yhteyttä kolmeen asiantuntijaan, joista kaksi on jo vastannut. :) Tulen tekemään asiantuntijoiden vastauksista kesän aikana oman postauksensa. Ehkäpä jo tämän kuun aikana, jos vain ehdin.

Dr. Hauschkan hiustuotteita käyttävät ovat varmaankin huomanneet, että Hauschkan shampoot katosivat joku aika sitten kauppojen hyllyiltä. Valikoimaan jäivät jäljelle vain Jojoba-Malva-hoitoaine sekä Neem-hiusöljy ja Neem-hiusvesi. Siinä missä muutamalla muulla ekomerkillä on tarjota hiustenhoitoon vain shampoita, on Hauschkalla sitten ainoastaan hoitoaineita.

Shampoiden katoaminen tuntui sen verran oudolta, että laitoin asiasta kyselyn Hauschkan maahantuojalle.

Sain sieltä seuraavanlaisen selityksen:

"Dr.Hauschka -shampoita ei enää valitettavasti valmisteta lainkaan, koska markkinoilla ei ole enää saatavilla joitakin raaka-aineita sen laatuisena kuin tehdas edellyttäisi. Tämä toisaalta osoittaa sen, että tehdas ei ole valmis tinkimään korkeasta luonnonkosmetiikalle asettamastaan tasosta. Tällä hetkellä ei ole tietoa siitä, tulevatko Dr.Hauschka -shampoot takaisin markkinoille jossakin vaiheessa uudella koostumuksella."

Aika mielenkiintoista! Ja osoittaa ainakin palturiksi erään kosmetiikan kemian opettajamme hurjan väitteen.

Tämä nyt on täysi sivupolku Hauschka-aiheesta, mutta kerron sen nopeasti. Meille nimittäin väitettiin erään opettajan toimesta, että suuret, sertifioidut luonnonkosmetiikkamerkit ovat ainesosiltaan osittain huijausta. Opettajan mukaan ei ole mitenkään mahdollista, että kasviperäisiä ainesosia riittäisi niin paljon kuin suurten luonnonkosmetiikkamerkkien tuotevolyymit vaativat, ja että osa ainesosista valmistetaan kaikessa hiljaisuudessa synteettisesti. Kuulema esimerkiksi synteettinen jojobaöljy on kemiallisesti aivan sama asia kuin luonnollinen jojobaöljy, ja sama siis muidenkin luonnon raaka-aineiden kanssa.

Meillä oppilailla tippui haavit auki, ja taisin itse viitata ja kysyä arasti, että ihanko kaikkia luonnosta saatavia ainesosia voi valmistaa myös synteettisinä, ja opettaja sanoi kyllä. Kun ilmeistämme näki, että emme todellakaan aikoneet niellä tätä paljastusta luonnonkosmetiikasta, opettaja havainnollisti väitettään kertomalla, että kun esimerkiksi yhteen kiloon ruusuöljyä tarvitaan tuhansia kiloja ruusun terälehtiä, niin ei ole mahdollista kasvattaa niin paljon ruusuja että niiden tuottama öljy riittäisi kaikkiin luonnonkosmetiikan ruusuöljytuotteisiin. Opettaja näytti säälivän naiiviuttamme, mutta vaikka hänen perustelunsa (monisanaisemmat kuin pelkkä ruusuöljyesimerkki) kuulostivatkin lopulta aika vakuuttavilta ja jopa järkeenkäyviltä, valitsin silti olla uskomatta tätä väitettä ihan sellaisenaan.

Mutta siis, palataksemme Hauschkaan, shampoiden valmistuksen lopetus oikeanlaatuisten raaka-aineiden puutteessa vetää ainakin pohjan opettajan tarinalta. Muutenhan Hauschkakin olisi iloisesti valmistuttanut puuttuvat ainesosat synteettisesti.

Noniin.

Sain kokeiltavaksi Jojoba-Marshmallow (ei siis vaahtokarkki vaan malva! ^_^) -hoitoaineen ja Neem-hiusöljyn. Kummallakin tuotteella on BDIH-sertifikaatti.

Jojoba-Malva-hoitoaine on tarkoitettu kaikille hiustyypeille. Se on ohuehkoa ja ikävä kyllä aika pahanhajuista. Levittyy hiuksiin hyvin, vaikka ei tunnu erityisen liukkaalta. Ei "katoa" hiuksiin, niinkuin esimerkiksi Santen Mango-hoitoaine ja Estelle & Thildin Neroli-Bergamotti-hoitoaine (nekin sertifioituja), ja tuntuu hiuksissani selvästi hoitavammalta kuin nuo kaksi. Huuhdellessa hiukset ovat selvät ja ehkä hieman raskaat, siis sen tuntuiset, että hoitoaineessa olisi ollut paljon öljyä. Hiukset eivät ole erityisen sileät tai liukkaat, mutta selvät kuitenkin.

Incin ensimmäiset kymmenen vaikuttavaa ainesosaa ovat betaiini (poistaa sähköisyyttä), sorbitoli (kosteuttaa), setearyylialkoholi (pehmentää), jojobaöljy (pehmentää), glyseryylilauraatti (emulgaattori ja humektantti), hydrolysoitu vehnäproteiini ja hydrolysoitu maitoproteiini (sitovat kosteutta ja poistavat sähköisyyttä), rohtosalkoruusun uute (pehmentää), tammenlehtiuute (supistaa) ja nokkosuute (tuo kiiltoa - tosin ei virallista funktiota). Incin alkupäässä on myös alkoholia, mikä on yleistä luonnonkosmetiikan hoitoaineissa.

Hauschkan hoitoaine ei (odotetusti) vedä vertoja synteettisillä ainesosilla parannelluille luonnonkosmetiikan hoitsikoille, mutta testaamistani sertifioiduista se on ehdottomasti paras.

Neem-öljyn suomenkielisiin käyttöohjeisiin on livahtanut pieni kömmähdys. Siellä neuvotaan pesemään hiukset öljykäsittelyn jälkeen saippualla. :) Muilla kielillä puhutaan shampoosta. Öljy on tarkoitettu kuurinomaiseen käyttöön elottomille ja kuiville hiuksille tai ongelmaiselle päänahalle. Öljyä neuvotaan hieromaan joko päänahkaan ja/tai latvoihin, ja sen annetaan vaikuttaa n. 20 minuuttia ennen shampoopesua.

Itse koin helpommaksi ja itselleni sopivammaksi tavaksi käyttää Neem-öljyä sekoittamalla sitä muutaman pisaran hoitoaineeseen, kuten teen muidenkin luonnonöljyjen kanssa. Ja toimii! Pehmentää hiuksia todella tehokkaasti. Öljycocktail koostuu maapähkinäöljystä, neem-uutteesta, vehnänalkioöljystä, kamomillauutteesta, lesitiinistä ja rosmariininlehtiöljystä ja tuoksuu eteerisille öljyille.

Olen varmasti jo monesti aiemminkin maininnut blogissa, että öljyn lisääminen hoitoaineeseen on maailman helpoin kikka muuttaa tavallinen hoitis tehohoidoksi. Mutta kerronpa sen nyt jälleen kerran. :) Itse olen käyttänyt öljyjä hiustenhoidossa jo runsaat kaksi vuotta.

P.S. Aion muuten jatkaa vielä edellisen postauksen kommentteihin vastaamista. :) Päätin tänä iltana sen sijaan naputella tämän postauksen, mutta huomenna palaan kommentteihinne.

Tämä on aihe, jota on käsitelty blogissa aiemminkin (Mikä blogeissa ärsyttää? / heinäkuu 2010).

(Postauksen kuvituksena käytetty Make Up Store Magazinessa nähtyä lookkia ja sen inspiroimaa silmämeikkiä.)

Eräs lukija ilmaisi suojakerroinpostauksen kommenttilaatikossa loukkaantuneensa, kun en vastannut hänen kommenttiinsa. Lukija kertoi kokevansa olevansa "häirikkö", koska aina sivuutan hänen kommenttinsa.

Minulle tuli tästä paha mieli. Arvostan itsestäänselvästi jokaista vaivannäköä jättää blogiini kommentti, ja tuntuu kurjalta että saatan loukata jotakuta ihan vain jättämällä reagoimatta tämän kommenttiin. En halua tässä mitenkään nostaa tätä yhtä lukijaa esiin, vaan tuulettaa ajatuksiani aiheesta yleisesti. Sillä arvaan, että moni muukin lukija kokee hiljaa mielessään samoin kuin tämä anonyymi.

Kukaan bloggaaja ei halua, että lukijat kokevat hänen aliarvostavan heitä. Tiedän, että on olemassa lukijoita, jotka toivoisivat bloggaajan vastaavan tai reagoivan edes lyhyellä "Kiitos!" tai hymiö-kommentilla jokaiseen kommenttiin. Joidenkin mielestä tämä jopa kuuluu blogimaailman kohteliaisuusetikettiin. "Jos saat kommentin, on hyvän tavan mukaista vastata siihen".

Kuten kirjoitin aiemmassakin keskustelussa, luen aina joka ikisen kommentin ajatuksella ja arvostan sitä, että lukija haluaa kommentillaan osallistua keskusteluun. Jokaiseen kommenttiin kohteliaisuudesta vastaaminen ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut tyyliini. Ei siksi, että olisin epäkohtelias, vaan siksi ettei se vain ole tuntunut luontevalta. Olen reagoinut niihin kommentteihin, jotka minussa jonkun sanallisen reaktion synnyttävät. Tai sitten suoriin minulle esitettyihin kysymyksiin. En tietenkään halua loukata ketään, mutta ei vain ole minulle luontevaa vastailla lyhyillä "Voi kiitos!" ja "Hih, kiva juttu!" -tyylisillä heitoilla. Se tuntuisi väkinäiseltä.

Minulle kommenttilaatikon sisältö on keskustelua. Siellä on erilaisia repliikkejä, niinkuin live-keskustelussakin. Live-keskustelussa kuunnellaan eri ihmisten kommentteja, mutta keskustelun "aloittaja" ei heitä vastarepliikkiä jokaiseen suunvuoroon. Kenties nyökkäily tai katse kertoo jo, että repliikki on kuultu. Kun luen lukijoiden jättämiä kommentteja, luotan siihen, että he tietävät minun luonnollisestikin lukevan ne, ja kenties juurikin nyökkäävän tai vaikka hymyilevän täällä koneeni ääressä. Ilman, että minun täytyisi "vahvistaa" lukemiseni jonkinlaisella kirjallisella vastauksella.

Minusta tuollainen vastausvelvollisuus tuntuu hurjan stressaavalta. Vaikka haluaisikin vastata jokaiselle, ei siihen aina ole edes aikaa. Esimerkiksi edellisen postauksen kommenttien lukemiseen ajatuksella meni yhteensä varmaan toista tuntia, ja vastaamiseen kahden päivän aikana 3-4 tuntia. Itse asiassa enemmänkin, kun luin myös lukijoiden kommenteissaan linkittämiä sivuja. Jos olisin vastannut kirjaimellisesti joka ikiseen kommenttiin, siihen olisi mennyt kokonainen päivä.

En tietenkään aina saa yhtä paljon kommentteja kuin suojakerroinkeskustelussa, mutta en siltikään halua tuntea jotain bloggaajan kirjoittamatonta velvollisuutta heittää pakollinen reaktio jokaiseen kommenttiin. Tuntuu hurjan ikävältä ajatella, että ruudun takana on ihmisiä jotka sitten loukkaantuvat kun "hyppään heidän kommenttinsa yli". Tai että ylipäänsä ajatellaan, että bloggaaja on jotenkin "huono bloggaaja", jos hän ei vastaa jokaiseen kommenttiin.

En tietenkään halua kenenkään kokevan, että jotenkin "syrjin" heidän ajatuksiaan tai etten arvostaisi heidän osallistumistaan keskusteluun. Olen todella pahoillani, että olen aiheuttanut tällaisen tunteen joillekin lukijoille. Minulla vain on oma tyylini. Olen mielestäni empaattinen ja lukijoitani suuresti arvostava ihminen, mutta esimerkiksi P.S. I Love Fashion -blogin Lindan tyylistä superherttaista jokaisen kommentin huomioivaa bloggaajaa minusta ei tule. Linda on aivan mahtava, mutta ei hänen huomioonottavaisuutensa tee meistä muista suoraan "kommenttipahiksia". Me vain olemme eri tyylisiä.

Toivon, että ymmärrätte myös minun näkökantani.

Tulisikohan niistä lukijoista pitkäkin tilasto, jotka ovat lopettaneet Karkkipäivän lukemisen suivaantuneena siihen, että en reagoinut heidän kommenttiinsa...? :/

Tänään haluaisin jutella minua paljon askarruttavasta ja kiinnostavasta asiasta: aurinkosuojavoiteet ja suojakertoimet.

Kaikkihan me tiedämme, että UV-säteilyltä kannattaa suojautua, vaikka haluaisikin ruskettua. UV-säteily voimistuu vuosi vuodelta, ja näin ollen myös aurinkovoiteiden suojakerroinsuositukset ovat nousseet sitä mukaa.

Minun lapsuudessani suojakertoimet kuten 4 ja 6 olivat yleisiä. Kymmentä ja viittätoista pidettiin jo korkeina, jostain 20+ puhumattakaan. SK 50 -voiteta ei kukaan käyttänyt, eikä niitä kyllä kaupoissa näkynytkään. Oletan, että niiden myynti rajoittui lähinnä apteekkeihin ja niitä myytiin tyyliin vuorikiipeilijöille tai muille extreme-urheilijoille tai ihosairauksista kärsiville.

Olen kasvanut "auringonpalvojaperheessä", jossa kesän hellepäivistä on aina otettu kaikki irti. Onneksi myös ihon suojaamisesta pidettiin aina huoli, ja olen tottunut rasvaamaan itseni aina kiireestä kantapäähän. Ihoni ruskettuu helposti, mutta jos jätän suojavoiteen laittamatta, iho kyllä palaa. Palamiselta suojaamiseen on tosin aina riittänyt matalin mahdollinen suojakerroin. Olen käyttänyt koko elämäni lähinnä SK 6:a, ja vasta viime vuonna upgreidannut "peräti" SK 10:een.

Mitä suojakertoimen luku sitten tarkoittaa? Tämä on varmaan monelle selvää, mutta kerrataan vielä. Luku ilmoittaa, kuinka kauan auringossa voi oleilla palamatta. Jos siis ihosi alkaa ilman voidetta punoittaa 20 minuutin jälkeen, tarkoittaa SK 6 tällöin, että voit olla auringossa 6 x 20 minuuttia eli kaksi tuntia palamatta.

Vaikka tämä esimerkiksi minun ihollani toimiikin, on kaava käytännössä virheellinen. Suojakertoimet määritetään kokeissa, joissa joko lasilevylle tai ihmisen iholle levitetään huomattavan paksu määrä voidetta (2mg neliösenttimetriä kohden), ja sen jälkeen mitataan kuinka suuri osa UV-säteilystä pääsee läpi tai kuinka pian iho alkaa punoittaa. "Oikeassa elämässä" kukaan ei kuitenkaan laita iholleen niin paljon voidetta. Näin ollen voiteen todellinen suojakerroin on käytännössä vain n. puolet ilmoitetusta.

Nykyään suojakertoimen minimisuositus on 15. Järkevänä pidetään SK 20-30:n käyttöä. Ja fiksuimmat verhoutuvat siihen viiteenkymppiin.

Minä en ymmärrä. Lainaan nyt suoraan ihotautien erikoislääkäri Matti Hannukselaa, joka on kirjoittanut auringon hyödyistä ja haitoista kirjankin. "Jos suojavoidetta levitetään ohjeen mukaan runsaasti, kukaan ei tarvitse edes tropiikissa korkeampaa suojakerrointa kuin 15. Jos suojaus tehdään hutiloiden ja pienellä voidemäärällä, ei edes SPF 50 estä palamista."

Oletan, että minun SK kutoseni on toiminut niin hyvin, koska levitän voidetta suhteellisen runsaasti (en nyt kuitenkaan varmaan tuota labrakokeen määrää) ja lisään sitä aina parin tunnin välein. Miksi siis minun pitäisi siirtyä korkeampiin kertoimiin? Miksi SK 20 suojaisi minua paremmin, kun en pala alemmallakaan? Siinä vaiheessa kun poltan itseni alle kympin SK:lla, niin siirryn varmasti korkeampiin.

Olen aivan ehdottomasti ihon huolellisen suojaamisen kannalla, mutta en vain käsitä tätä suojakerroinhysteriaa. Jos alle SK 15:n voiteet eivät turvallisesti suojaisi UVA- ja UVB-säteiltä, nehän olisi jo kielletty jonkun terveysviranomaisen taholta. Niitä kuitenkin edelleen valmistetaan ja myydään.

Seuraava ihmetyksen aiheeni liittyy myyttiin "korkea suojakerroin ei estä rusketusta." Bullshit. Tätähän hoetaan aina kaikissa aurinkosuojaa käsittelevissä artikkeleissa.

Hei, jos suojakerroin ei vaikuta ihosi päivettymiseen, silloinhan markkinoilla kannattaisi olla vain yksi korkeimman mahdollisen suojakertoimen voide. Jos kerran viidelläkympillä ruskettuisi yhtä hyvin kuin kympillä, miksi kukaan vaivautuisi käyttämään kymppiä tai mitään muutakaan? Mitä tekoa muun vahvuisilla suojavoiteilla edes olisi? Olisihan paljon käytännöllisempää levittää aamulla SK 50 ja unohtaa voiteet koko loppupäiväksi. Jos palat 20 minuutissa, viidenkympin pitäisi - puolitettunakin - antaa sinulle yli kahdeksan tunnin aurinkosuoja! (Olettaen että et kävisi uimassa tai voide ei muilla toimenpiteillä poistuisi iholtasi.)

Siis totta maar korkea suojakerroin hidastaa rusketusta. Sehän on selvä. Itse huomaan eron jo SK 8:n ja SK 15:n välillä. Olen käyttänyt kasvoillani viimeiset viisi vuotta  SK 8-voidetta, ja kokeilin ihan mielenkiinnosta yksi päivä SK 15 -voidetta. Kropalla oli SK 10. Makasin auringossa vajaa kolme tuntia. Tulos: vartalolla selvästi syventyneet rusketusrajat, kasvot -- yhtä vaaleat kuin kotoa lähtiessä. Niillä ei näkynyt edes hienointakaan punoitusta.

Jos alkaisin käyttää viittäkymppiä, olisin varmasti kesän jälkeen valkoinen kuin alabasteri. :)

Kolmas ihmetyksen aihe: suojakertoimelliset päivävoiteet vs. aurinkovoiteet.

Nykyään suojakertoimelliset päivävoiteet ovat erittäin yleisiä. SK 15 näyttäisi olevan vakiintunut kerroin tämäntyyppisissä voiteissa, mutta myös korkeampia lukuja löytyy. Kysymys kuuluu: miksi suojakertoimellinen päivävoide ei suojaa ihoa auringolta yhtä tehokkaasti kuin "oikea" aurinkovoide?

Suojakertoimellinen päivävoide ei kuulema anna riittävää suojaa vaikkapa rannalla. Miksi ei? Jos kerran SK-luvun on tarkoitus kertoa, kuinka kauan henkilö voi oleskella auringossa palamatta,  miksi se ei yhtäkkiä kosteusvoiteen kohdalla pidäkään paikkaansa? Silloinhan päivävoiteiden SK valehtelee.

Kollegani mietti, että päivävoiteen suoja on aurinkovoidetta huonompi siksi, että päivävoidetta levitetään ohuemmin kuin aurinkovoidetta. No mutta entäs jos levittäisi paksummin? Levitetäänhän aurinkovoiteitakin liian ohuesti. Miksei SK-päivävoide voisi riittää kasvoilla siinä missä aurinkovoidekin?

Jos lukijoiden joukossa on joku tämän alan guru, niin valottakaa ihmeessä tätä mysteeriä. Olen kysynyt asiasta maahantuojien koulutuksissakin, ja saanut vastaukseksi vain hämmentyneitä köhähdyksiä ja selityksiä siitä, että suojakertoimellinen päivävoide on tarkoitettu vain "city-suojaksi". Citysuoja my ass, jos purkin kyljessä on SK 15 tai SK 25, niin täytyyhän sen SK:n silloin olla aivan sama kuin vastaavat aurinkovoiteissa. Jos ei, niin silloin siinä täytyy lukea joku muu luku.

Loppuun lisään vielä, että en missään nimessä halua kannustaa ketään alentamaan suojakertoimiaan tai alkavan aliarvioida UV-säteilyn vaikutuksia. UVA ja UVB-säteet ovat huonoksi iholle, se on varma homma. Ja niiltä todella kannattaa suojautua. Mutta miksi suojakerroinbisnes on niin sekavaa? Mitä ja ketä pitäisi uskoa?

EDIT. Lauantai klo 13.01 Kiitos runsaasta keskustelusta! Jatkan kommentteihin vastailua illemmalla tai sunnuntaina, sillä nyt on lähdettävä rantaan! :)

EDIT 2. Jatkopostaus aiheeseen kera asiantuntijavastausten löytyy täältä.

Make Up Storen kesälook on nimeltään Grace.

Huvitti, kun luin MUSin promomateriaalista lookin kuvauksen. Is it just me, vai sopiiko seuraava kuvaus aivan harvinaisen huonosti yhteen lookin meikkityylin ja tuotteiden värimaailman kanssa? ^_^

"Grace on romanttinen, intohimoinen ja hellä. Hän on todellinen boheemi, joka ihailee luontoa. Hänen meikkinsä on hempeä ja saanut inspiraationsa kesäniityn pastellisista sävyistä.

Liila, vaaleanpunainen ja vihreä korostavat hänen silmiään ja hänen huulensa ovat viettelevän kiiltävät. Hänen suosikkikukkiaan ovat pionit, ruusut ja tulppaanit. Hän on Grace."

Kun katsoo lookin mainoskuvaa tai allaolevia Grace-lookin tuotteiden swatcheja, ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen hempeät pastellisävyt. Mielenkiintoinen näkemys luontoa ihailevasta, hellästä boheemitytöstä. :)

En mitenkään hurjasti innostunut tästä lookista, muuten kuin promokuvan vasemmanpuolimmaisesta vihreä-kelta-violetista meikistä. Se näytti niin hauskalta, että sitä oli kokeiltava.

Minun kasvoillani nuo lämpimän punaiset huulet eivät todellakaan toimi viileän ja muutenkin erikoisen värisen silmämeikin parina. Huulet ja silmät riitelevät sen verran pahasti, että näytän tolkuttoman ylimeikatulta. Töissä vaihdoin huulimeikin nudempaan ja viileään.

Punaisiin huuliin käytin MUSin Survivor-kuultopunaa sormella töpötellen, ja lisäsin päälle väritöntä huulikiiltoa.

Silmämeikkiin käytetty Diorin Secret Charm -palettia ja Manly 120 -palettia. Luomen sisäpuolikkaalla Secret Charmin platinanvaaleaa ja ulkonurkassa & alaluomella Secret Charmin siniviolettia. Luomivaossa kirkasta vihreää ja sen yläpuolella keltaista Manly-paletista. Kulmaluulle taisin laittaa Revlonin Frosty Whitea. Ylärajaus Lord & Berryn tussieyelinerilla ja alasisärajaus Indeliblen Venomous-geelieyelinerilla.

Meikkikuvaoverload pitkästä aikaa! ^_^

Tykkäsin tästä värikombosta jotenkin hirveästi. Tumma sinivioletti ja ärtsy kirkkaanvihreä eivät häivyty toisiinsa mitenkään, mutta silti ne sopivat kumman viehättävästi rinnakkain.

.

Oikeanpuoleinen kuva on otettu illalla töiden jälkeen. Valaistuskin on viileämpi, mutta huomaatte eron kun huulimeikki on muutettu. Iltakuvassa huulilla Lumenen huulikiilto Rakkauden Tunnustus.

Violetti sisärajaus <3

Mitäs te sanotte? Viileät vai lämpimät huulet? Ja mitä tykkäätte lookista yleisesti?

P.S. Uusi suojakerroinkysely sivupalkissa! :)

Kesäkuun idoliksi sopivat hyvin uuden levynkin juuri julkaisseet velikullat New Yorkista, eli vanha kunnon Beastie Boys.

Olen suhteellisen "nuori" Beastie-fani, sillä hurahdin kolmikon musiikkiin vasta vuonna 1998 Hello Nasty -albumin myötä. Toki olin diggaillut eeppistä Sabotage-raitaa jo vuonna 1994 (niinkuin kaikki muutkin), mutta sen syvällisemmin en bändiin silloin jaksanut tutustua.

Beastie Boysin muodostavat Michael Diamond (aka Mike D), Adam Yauch (aka MCA) sekä Adam Horovitz (aka Ad-Rock). Yhtye on perustettu vuonna 1979.

Minusta tuli "Beastie girl" Ruisrockissa kesällä 1998. Olin mennyt festareille lähinnä katsomaan Björkiä, mutta nähtyäni Beastieiden energisen esiintymisen olin täysin myyty. Taisin nähdä seuraavana yönä unta Adam Horovitzista. <3 Tsihi. Seuraavana kesänä hankinkin sitten liput vaatimattomasti sekä Tukholman, Oslon että Köpiksen keikoille. Kun eivät Suomeen enää sillä kiertueella tulleet.

Olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen, mutta rap tai hip-hop ei ole koskaan mitenkään erityisemmin kolahtanut. Ennen Biistareita. Mutta Beastiet ovatkin niin paljon enemmän kuin perinteistä hip-hoppia, musiikkityyli levyillä vaihtelee punkista bossanovaan. :) Ennenkaikkea Beastiet ovat vain niin cool. Jos sanakirjassa olisi määritelty käsite 'cool', siinä olisi Beastie Boysin kuva.

Minuun vetoavat totaalisesti tällaiset pähkähullun huumorintajun omaavat, hassuttelevat mutta samalla älykkään viileät ihmiset. Petopoikien charmiin ei  voinut olla lankeamatta.

Ja nyt nämäkin veijarit ovat jo yli 4-kymppisiä, lähenevät itse asiassa viittäkymppiä. Hui että! Mutta poikamainen huumorintaju ei ole väljähtynyt prosenttiakaan. Siitä todisteena vaikkapa uuden Make Some Noise -sinkun video, jossa Elijah Wood, Seth Rogen ja Danny McBride esittävät Beastie-poikia Fight For Your Right (To Party) -videon aikaan sijoittuvassa örvellysparodiassa. Videolta voi bongata kasan Hollywood-näyttelijöitä Orlando Bloomista Kirsten Dunstiin.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=WdgLMslbDuY&version=3&hl=fi_FI&rel=0]

Mutta ei mulla tässä muuta. En kyllästytä teitä pidemmillä Beastie-jupinoilla (koska en arvele tämän idolin kiinnostavan niin huuurjan montaa lukijaa ^_^), mutta jos nyt joku kokee kutkuttavaa halua tutustua kolmikon musiikkiin vähän tarkemmin, niin suosittelen tsekkaamaan seuraavat raidat (jotka ovat omia suosikkivideoitani):

Intergalactic (1998) - ihan paras <3

Body Movin' (1998) - niin hauska, ja Fatboy Slimin mixaama versio on killeri tanssilattialla.

Three MCs and One DJ (1998) - awww, söpöyden huippu! Pojat vetää kotivideotyyppisessä videossa biisin yhdellä otolla kellaristudiossa.

She's On It (1985) - poikien ihka ensimmäinen video, eeppistä teinidorkailua! ^_^

Hey Ladies (1989) - aahhahaa, nämä kasarivideot...

Kultainen 80-luku....

Mikä eyeliner ei rapise, ei lähde vesi- tai lumisateessa tai sotkeennu rasvaisillakaan silmäluomilla? Ja kestää vaikka 3-päiväiset festarit vaikka kävisit välillä suihkussa? Ja lähtee silti helposti silmämeikinpoistoaineella.

Vastaus: Estee Lauderin Double Wear Zero-Smudge Liquid Eyeliner.

Tämä superkestävä kaveri kuuluu Estee Lauderin Double Wear -kestomeikkilinjaan, ja on ehdottomasti nimensä arvoinen.

Olen huomannut eyelinerin ällistyttävän keston esitellessäni sitä töissä asiakkaille, kun kämmenselkään piirtämäni swatch on jäljellä vielä seuraavanakin päivänä - vaikka olen pessyt kädet saippualla lukuisia kertoja. Lopulta olen aina poistanut jäljen vanutupolla ja silmämeikinpoistoaineella.

Päätin asettaa Double Wear Eyelinerin ultimaattiseen testiin. Kauanko jälki kestää kädessäni, kun en poista sitä silmämeikinpoistoaineella tai yritä erikseen hangata sitä?

Laitoin ympärille vertailuswatchit Clarinsin vedenkestävällä kynällä, Lauderin rajauskynällä ja Lancômen lötkötussieyelinerilla. Swatchit on tehty aamulla kello 9.50.

Kello 12.25 pesen käteni ensimmäisen kerran swatchien laiton jälkeen. Lancômen Artliner ja Lauderin Double Wear -kynä eivät kestä lämmintä saippuavettä. Clarinsin turkoosi kynä jaksaa vielä tässä vaiheessa.

Kello 15.07 pesen käteni seuraavan kerran. Nyt Clarins'kin alkaa liueta.

Kun seuraavan kerran tunnin kuluttua pesen taas käteni, huuhtoutuvat viimeisetkin Clarins-jäljet pois.

Loppukuvat selittävät itse itsensä. :)

Tänään on seitsemäs päivä, ja viimeisetkin eyelinerit lähtivät aamusuihkussa.

Mutta eikö ole aika mieletön kesto? Mikäli Double Wear Eyelineria ei ala erikseen kunnolla hangata tai käytä silmämeikinpoistoainetta, se ei liukene moneen päivään edes lämpimään saippua-, shampoo- tai suihkugeeliveteen. :)

Myyn tätä paljon asiakkaille, joilla mitkään rajaustuotteet eivät meinaa pysyä luomilla, ja olen saanut sangen kiitollista palautetta. Double Wearin kynäversion pitäisi myös pysyä paremmin kuin ns. tavalliset kynät, mutta kuten kuvistakin näkyy, sen pysyvys ei ole mitään verrattuna nestemäiseen versioon.

Käytin Double Wear Eyelineria myös Suvin häämeikissä.

Eli mikäli etsit todella kestävää nestemäistä rajausta, tämä kaveri on kokeilun arvoinen! Hintakaan ei ole mikään hurjan paha,  jossain 25 euron kieppeillä.

P.S. Tyhjentelin taas kaappien nurkkia ja Huutikseen lähti jälleen erä kosmetiikkaa myyntiin.

P.P.S. Jos et omista Huuto.net-tiliä, voit myös laittaa minulle sähköpostia mikäli olet kiinnostunut jostain tuotteesta.

Meillä on kotona vitriiniongelma.

Kun viime vuonna muutimme uuteen pikkuiseen asuntoomme, ei ponivitriinilleni enää ollut tilaa.

Eikä se edes sovi asunnon tyyliin.

Silti se jäi täyteen ahdettuna ja rumana makuuhuoneeseen sängyn viereen litistettynä. "Pakkaan ponit kohta laatikoihin ja viemme vitriinin pois", sanoin miehelleni.

Vuotta ja viittä kuukautta myöhemmin, vitriini on yhä paikallaan. Niin tyypillistä meitä. Emme vain oikein saa asioita hoidettua. Ja sitäpaitsi säälin poneja. :(

Kun tässä kuukausi takaperin kaivoin kaikki kynsilakkani esiin lakkakokoelmakuvausta varten, tajusin, etten voi säilyttää niitä kaikissa eri pikku laatikoissa ympäri kylpyhuonetta koska en kerta kaikkiaan muista niitä. Loin silmäyksen vitriiniin. Siinähän se edelleen jökötti, vaikka ei voisi vähempää sopia ahtaaseen makuuhuoneeseemme. Mutta olkoon. Lakat siirtyisivät sinne.

Poniraukat. Ne matkustavat mukanani asunnosta toiseen, eivätkä koskaan pääse ansaitsemalleen paikalle. :( Koskahan muutan kotiin, jossa ponit saavat suuren ja tarkoituksenmukaisen vitriinin? Yli puolet kokoelmastani ei ole koskaan edes päässyt esille.

Nyt vitriinin kaksi ylintä hyllyä näyttävät tältä. Eihän niitä lakkoja niin paljon olekaan..! Näyttävät kovin pieneltä määrältä näin yhteen kerättynä. Nyt muistan varmasti käyttää unhoon jääneitäkin sävyjä.

Alimmalla hyllyllä tungeksii edelleen ponikrääsää, joka täytyisi siirtää pois. Katsotaanpa tilanne vuoden kuluttua....

Vitriinihirvitykseen oli päässyt esiin lähinnä G3-osastoa ponikokoelmastani, sekä eBaysta ostamiani liikuttavia So Soft -poneja. Viime vuoden tammikuun Suuressa Ponipostauksessa esittelin teille suosikkejani G1-poneista, ja tällä kertaa päätin kuvata muutaman G3-lempparin ja So Softit.

Blue Mist on lahja amerikkalaiselta ystävältäni.

Pineapple Paradise tuoksuu miedosti. Ponia katsoessa tulee heti mieleen joku trooppinen smoothie.

Party Cake näyttää niin reippaalta! :) Pidän sen ilmeestä.

Peri Winklessä pidän eniten rauhallisen valkoisen ja kauniin siniturkoosin sävymaailmasta.

Desert Palmin väritys ja asento ovat kivat, samoin 3D-kuvio.

So Soft -poni Magic Star on yksi kokoelmani helmiä. Se on upeassa kunnossa ollakseen vuodelta 1985, ja sen takajaloilla seisova asento on erittäin harvinainen.

Nukkapintaisia So Softeja ei koskaan myyty Suomessa. Siksi olinkin niin onnellinen, kun sain haalittua näitä eBaylta. So Softeissa näkyvät leikin jäljet tavallisia poneja paremmin, ja ne ovat ulkonäöltään jotenkin vetoavan haalistuneita ja elämää nähneen näköisiä.

So Soft -poni Bouncyn kaviossa lukee entisen omistajan nimi. <3 Joku pieni amerikkalainen Jenny-tyttö on tällä leikkinyt. :) Eipä Jenny varmaan aavistanut, että pikku-Bouncy tulee joku päivä seisomaan suomalaisen ponikeräilijän Ikea-vitriinissä.

"Oops, I did it again..." eli pari uutta lakkaa tuli taas hankittua. Nämä ovat IsaDoran kesäkokoelmasta.

Lilac Bikini oli harmikseni kynsillä paljon tummempi kuin mitä pullon pastellinen sävy antaa ymmärtää. Sävy muistuttaa itse asiassa ensimmäistä ei-punaista kynsilakkaani, Star Gazerin violettia, jonka ostin seitsemännellä luokalla. Nostalgiaa..!

Dazzling Ocean sen sijaan on juuri niin ihastuttava kuin pullon sävy kertoo; kimalteleva ja shimmerinen turkoosi. Juuri sopiva kesään!

...ja muistuttaa erehdyttävästi edellistä ostamaani lakkaa, SnowCrystalin Sparkling Aquamarinea. :) Tarvitsinko näitä nyt oikeasti kaksi? Näköjään.

Tällaisia höpinöitä tällä kertaa. Huomenna esittelyssä ehkä maailman kestävin eyeliner!