Tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä kosmetiikan kanssa, joten pelkästään kosmetiikkajutuista kiinnostuneet voivat hypätä postauksen yli.
Minusta vain tuntui siltä, että tästä täytyy avautua.
Toukokuun Olivia-lehdessä oli juttu, joka kiteytti suoraan kaikki viimeaikaiset ajatukseni. Matkalla vapun viettoon mökille kommentoin miehekkeelle taas (teen sitä usein), kuinka koneen äärellä roikkuminen on varmasti pehmentänyt aivoni - ja kun sitten mökillä leväytin auki Olivian, oli siellä artikkeli juuri siitä asiasta. Voin samaistua jutun aloitusaukeaman viimeiseen lauseeseen täydellisesti.
Niin, jotakin omituista.
Onko teillekin?
Viime vuosina olen huomannut itsessäni varsin epämieluisia asioita. En pysty enää lukemaan kunnolla, en jaksa kirjoittaa kirjeystävilleni, en pysty keskittymään mieheni kertomaan juttuun päivän kuulumisista. Muistini on huonontunut hälyttävästi. Joudun kirjoittamaan ylös käytännössä kaikki asiat, jotka haluan saada hoidetuksi. Minun on vaikea priorisoida asioita. Päässäni laukkaa rataa 359 eri asiaa jotka kaikki tuntuvat vaativan huomiota välittömästi, ja koska fokuksen jakaminen niin moneen kohteeseen on mahdotonta, saatan unohtaa ne kaikki ja tajuta päivän päätteeksi että en ole saanut mitään aikaiseksi. Tämän tajuaminen saa minut ahdistumaan entisestään.
Mutta kaikkein voimakkain on tunne, että olen tyhmentynyt. En ole enää ihan viivalla. Voin melkein konkreettisesti tuntea, kuinka aivoni raksuttavat tyhjää. Mieheni yrittää keskustella kanssani eduskuntavaaleista, ja minä pystyn ajattelemaan vain jotain eilen ottamaani kivaa kuvaa koirista jota voisin nyt lähteä koneelle käsittelemään. Ja mitäpä minä osaisin eduskuntavaaleista keskustellakaan. Enhän minä mistään puolueista ja edustajien ajamista asioista mitään tajua. Enkä enää edes tiedä, milloin lempiyhtyeeni uusin levy on ilmestynyt. Tai onko kotikaupungissani meneillään taidefestivaali. Vaikka näiden asioiden pitäisi kiinnostaa minua.
Olin ennen fiksumpi. Ihan oikeasti olin. Ja yleissivistyneempi. Tiesin asioista. Seurasin monia eri kulttuuri-ilmiöitä lehdistä ja tv:stä ja keskustelin niistä ystävieni kanssa maitokahvin äärellä jossain sopivan boheemissa kahvilassa. Olin kiinnostunut ja valveutunut, luin, luin ja luin. Tilasin monia lehtiä jotka kaikki ehdin lukea; Vogue, Kerrang, Condé Nast Traveller, Image. Lukiossa vedin ysejä ja kymppejä kokeisiin lukematta. Olinhan fiksu.
Rakastin kirjoittamista. Hankin kirjeystäviä ympäri maailmaa, ja kirjoitin joka päivä sivukaupalla tekstiä Meksikoon, Sloveniaan, Japaniin tai Norjaan. Suunnittelin matkoja ja uppouduin matkakirjallisuuteen.
Sitten tuli internet (tai Internet, siihen aikaan se kirjoitettiin vielä isolla). Meni vuosia ennenkuin sen vaikutukset minussa alkoivat kunnolla näkyä. Olin viimeisten joukossa jotka hankkivat liittymän kotiin. Se oli itse asiassa niinkin hiljattain kuin keväällä 2008. Se oli kai sitten menoa.
Nyt en juuri muuta tee kuin istun koneen äärellä. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet imeä itseeni yhä vain enemmän tietoa, mutta en tee sitä. En oikein edes tiedä mitä teen. Aika vain katoaa jonnekin.
En tiedä, mitä elokuvia lempinäyttelijäni Benicio Del Toro on tehnyt viime vuonna. En tiedä, miksi Libyassa soditaan. En ole soittanut yhdelle parhaimmista kavereistani vuoteen, koska en muista. En myöskään muista varata aikaa hammaslääkärille, jossa viimeksi kävin 2004. Jos kerrot minulle, mitä eroa on Kokoomuksella ja Vihreillä, olen kuukauden kuluttua unohtanut sen. Milloinkahan viimeksi kävin taidenäyttelyssä?
Olivian artikkelissa kerrotaan näin:
"(Tilastojen) mukaan keskittymishäiriöiden diagnoosit ovat lisääntyneet kymmenen viime vuoden aikana ainakin Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa.
Nicholas Carr uskoo, että syypää paisuneisiin lukuihin on internet. Netin logiikka perustuu siihen, että se hajauttaa huomiomme jatkuvasti eri kohteisiin. Klikkaamme linkkiä, katsomme kuvat, kommentoimme kaverin statusta, etsimme halvinta lentoa, kuuntelemme musiikkia, tarkistamme sähköpostit ja suljemme ärsyttävän mainosbannerin. Moni meistä räplää älypuhelintaan myös töiden jälkeen ja muiden ihmisten seurassa.
Tietysti netissäkin voisi keskittyä. Harva kuitenkaan tekee niin."
Artikkelissa pohditaan myös, onko kirjojen massalukemisen aika ohi, ja kutistuvatko kirjojen lukijat pieneksi eliitiksi, "lukevaksi luokaksi". Tai vaikuttaako uusi teknologia pysyvästi aivojemme rakenteisiin. Emme enää opettele asioita ulkoa, koska minkä tahansa tiedon voi koska tahansa tarkistaa netistä. Internetin keinotekoinen muisti on korvaamassa biologista muistia.
Jutun lopussa kerrotaan, että Yhdysvalloissa on nyt pinnalla "digitaalinen dieetti", jonka avulla voi hallita netin liikakäyttöä. Toimittaja on aloittanut oman dieetin, ja kertoo päättäneensä lukea joka päivä kirjaa tunnin verran. Ilman keskeytyksiä. Siitä minäkin haaveilen.
Lainasin kirjastosta toiveikkaana Harry Potterin ja kuoleman varjelukset. Kuukauden laina-ajan jälkeen olen uusinut lainan kerran, ja olen nyt sivulla 128. 16-vuotiaana olisin lukenut samassa ajassa 4-5 kirjaa. Sotaa ja rauhaa en taida enää tässä elämässä pystyä lukemaan. :(
Kuka tunnistaa itsessään samanlaisia vaikutuksia? Tai onko jollakulla hyviä vinkkejä itsensä asteittaiseen takaisin-sivistämiseen?
Vai oliko tämä vain hemmetin outo postaus?
95 comments on “Netti tekee meistä tyhmiä?”
Hyvää pohdintaa. Jos vain selaa nettiä fläp-fläp-fläp, varmasti se tekee aikanaan jotain keskittymiskyvylle ja yleissivistykselle. Mutta mulle ainakin blogien lukeminen ja kirjoittaminen on avannut väyliä asioihin ja ihmisiin joista muuten en olisi kuullutkaan, enkä katso sitä tyhmentymiseksi vaan just päinvastoin :-)
Mikroblogipalvelut koukuttaa vähemmän - käyn Qaikussa ja Twitterissä pari kertaa päivässä katsomassa mitä muilla on ollut asiaa, mutta en itse sano joka päivä mitään.
Netin kanssa eläminen menee liiallisuuksiin vain joskus. Huomaan sen heti, ei tarvi istua toista päivää perätysten kun on jo fyysisesti niin jäykkä että pakko päästä tekemään ihan muuta. Kirjojen lukeminen ei ole tippunut pois, ei elokuvat eikä kaverien tapaaminen livenä. Eikä lehdet. Luen kaikkea, koko ajan. Olen teksti-ihminen :-)
Tulin nettiin jo parikymmentä vuotta sitten, ja voin kertoa että silloin kun oli 1-2 paikkaa missä voi länkyttää kivojen ja fiksujen ihmsiten kanssa, silloin tuli istuttua todella paljon enemmän koneella. Nyt kun huomio on hajaantunut kymmeneen eri palveluun (enkä edes ole Facebookissa enkä LinkedInissä) netti on edelleen kiinnostava, muttei niin kiinnostava kuin silloin kun seura oli valikoitunutta ja nähtiin paljon vakiporukoiden kesken myös livenä.
Musta tuntuu, että koko nykymaailma on sellainen, että pitäisi handlata tuhatta asiaa yhtä aikaa. Virikkeitä ja ärsykkeitä tulvii joka suunnasta töissä ja vapaalla. Rauhoittuminen ja keskittyminen alkaa olla old fashion. Ihmiset yhä stressaantuneempia oravanpyörissään.
Onko vinkkiä mistä voisi edullisemmin tilata Dr Hauschkaa (ja Primaveraa), ihonhoitoa ja meikkejä?
Tilasin Naturflegestä, mutta ne palauttivat rahat.
Hyvää kivipuuteri vinkkiä?
Hauschkaa on vähän vaikeampi löytää nettikaupoista, mutta Primaveraa saat esim. Beauty Center Europesta tai Violeystä.
Luonnonkosmetiikan kivipuutereista olen kokeillut vain Laveraa jota käytän tälläkin hetkellä ja tykkään. Hauschkaa olen kuullut myös kehuttavan.
Kiinnostava kirjoitus, todella. Suhtautuisin vähän varauksella siihen, että keskittymishäiriödiagnoosien määrän ja netin välille vedetään heti yhtäläisyysmerkit. Tunnettiinko 10 vuotta sitten edes ADHD:ta, aspergeriä ja muita oireyhtymiä? Ennemmin ihmisten tietoisuus on lisääntynyt, osittain juuri netin ansiosta, ja he osaavat itsekin etsiä apua ammattilaisilta. Ennen saatettiin ajatella että keskittymishäiriöinen on vain tyhmä. Tietysti diagnoosit lisääntyvät, jos yhä useammat ihmiset osaavat hakeutua oikean ammattilaisen puheille, tai opettajat osaavat ohjata oppilaita eteenpäin.
Itse olen viime aikoina huomannut ennemminkin vastareaktion: yksi syy ruuanlaiton suosioon harrastuksena on, että ihmiset kaipaavat tietokoneistetun arjen vastapainoksi oikeaa tekemistä. Myös käsityöt, lautapelit ja vaikkapa fantasiakakkujen teko ovat suosittuja harrastuksia nykyään.
Omat lapseni kuuluvat "diginatiivien" sukupolveen, mutta eivät ole saaneet käyttää tietokonetta ennen ekaluokkaa, eikä se vieläkään paljoa kiinnosta. Enemmän olisin huolissani siitä, että tiedonvälitys pintapuolistuu, kun toimittajatkin napsivat tietoja jenkkisateilta netistä viitsimättä tarkistaa, onko tiedoissa mitään perää. Esim netissä kiertää sitkeästi faktana tieto, että deodoranttien alumiini aiheuttaisi rintasyöpää, vaikkei sitä ole pystytty tutkimuksissa todistamaan. Välillä näkyy jopa kapinaa lääkäreitä ja tutkijoita kohtaan, kun on netistä luettu, mitä muut tavalliset tallaajat ajattelevat. Tyyliin "sen bloggaajan äiti käytti 12-vuotiaasta saakka alumiinideodoranttia ja sit se sai syövän, joten varmana se on totta".
En usko että olet tyhmentynyt, kun kerran kirjoitit näin hyvän tekstin aiheesta. Suosittelen Vesa Vierikon upeasti lukemaa Harry Potter -äänikirjaa. Neule vaan käteen ja sohvalle kuuntelemaan.
Kiitos Gabriela. :) Ja kirjoitit itsekin asiaa. Harry Potter -äänikirja voisi olla tutustumisen arvoinen.... Siinähän ehtisi vaikka lakata kynnet samalla! ^_^
Hei,
Kirjoituksesi herätti minussa pitkälti samanlaisia ajatuksia kuin muillakin kommentoijilla. Mielenkiintoista on, että tähän aiheeseen oon nyt kevään aikana törmännyt vähän siellä sun täällä. Olen itse pohtinut omaa muistiani ja sitä olenko tosiaankin tyhmentynyt? Lisäksi YO-kokeissa oli tosi mielenkiintoisen oloinen tehtävä tähän aiheeseen liittyen. Viime viikon lopulla, tätä postausta ennen, törmäsin Uuden Mustan kautta tällaiseen alkavaan dokkarisarjaan
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/tiededokumentti-virtuaalivallankumous-1-4
josta tulee siis telkkarista tällä viikolla ensimmäinen osa. Viimeinen osa näyttäisi erityisesti käsittelevän netin käytön vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen ja ajattelemiseen. Ehkä se tarjoaa myös jotain vastauksia siihen, miten omia aivoja voi harjoittaa. Pakko katsoa! (jos muistaa...)
Hei, kiitos vinkistä!! Laitoin ihan kännykän hälyttämään että muistan tuon ohjelman. :)
Samoja piirteitä täälläkin. Ärsyttää, kun netti vie kaiken ajan, mutta ilmankaan ei oikein osaa olla. Joskus olen kokeillut netinkäytön rajoittamista. Eli sallin itseni olla koneella päivässä vain esim. 2 tuntia. Ihan järkyttävää, miten paljon saa aikaan, kun ei vain roiku jossain facebookissa.
Tunnistan itsessäni samaa, mutta isoin tyhmentäjä minulla on mielestäni tämä kotiäitiys. Missään ei sinänsä tarvitse aivojaan käyttää ja on monen monta asiaa mitä pitää kuitenkin hallita ja pitää järjestyksessä, sosiaalisia kontakteja muihin aikuisiin on niukasti ja siten pää pehmenee kun on vain lasten kanssa..
Kiitos tästä postauksesta! Nyt tiedän etten ole yksin :)
Minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo että olen tyhmentymässä. Olen monesti todennutkin miehelleni siitä että "minusta on alkanut tulla ihan oikea blondi", kun en ole tajunnut esimerkiksi jotain aivan yksinkertaista vitsiä tai muuta vastaavaa.
Kai se täytyy sitten pikkuhiljaa alkaa vieroittaa itseä netistä. Sain minä sentään yhden neljäsataa sivuisen kirjan luettua äskettäin. Ja tällä kertaa todella yritin keskittyä kunnolla, yleensä luen ihan hutiloiden.
Mielenkiintoista. Olen itse viime aikoina ihmetellyt miksi muistini on selvästikin heikentynyt. Olen pistänyt sen alkoholin käytön piikkiin, mutta niin paljoa ei kuitenkaan tule juotua jotta se voisi vaikuttaa muistiin, ainakaan lukemani perusteella:
http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/225-alkoholi-ja-muisti
Tässä muutama hyvä tekninen vinkki miten saada netin selaamisesta (esim. juuri blogien tmv. lukemisesta) selkeämpää siinä mielessä, että lukiessa ei ole montaa virikettä samaan aikaan, ainakaan näytöllä:
Paina näppäimistöstä F11, eli käytä koko ruutu -tilaa, jolloin näytön täyttää vain juuri silloin selaamasi sivu.
Muutenkin käytännöllistä silloin, kun käytössä on pienempi ja/tai huonompi resoluutio.
Adblock plus -lisäosa Mozilla Firefox ja Google Chrome -selaimiin. Suurin osa mainoksista pois nettisivuilta. Ei poista oleellisia elementtejä, mutta otettava pois päältä esim. tiettyjä webtv-palveluja käytettäessa, Kuten IS TV ja ruutu.fi.
Firefox: http://addons.mozilla.org/fi/firefox/addon/adblock-plus/
Chrome: http://adblockplus.org/en/chrome
Siis tämä oli kuin olisin itsestäni lukenut, kirjekavereita myöten! :) Olen ajatellut, että kyseessä on joku ikään liittyvä muutos, mutta toisaalta nykyään informaatiota yksinkertaisesti tulee niin monesta tuutista, ja samalla itsellä on tavallaan monta eri roolia (työ-minä, koti-minä, ystävä-minä jne), että ei mikään ihme, jos paletti ei ihan pysy hanskassa. Mielenkiintoista pohdintaa ja hyvä kirjoitus!
Kyllä minäkin olen huomannut itsestäni samoja piirteitä. Olen tiennyt tämän asian jo kauan aikaa, mutta silti kököttelen tietokoneella joka päivä. Yleensä kuitenkin keskusteluiden ja informaation etsimisen merkeissä, mutta kuitenkin. Voisin käyttää aikaani vaikkapa ulkoiluun, mutta ei! Tietokoneen käytön myötä olen paljon laiskempi, mikään ei oikein huvita, ja aika usein jopa ärsyyntynytkin. Harmittaa ihan vietävästi. Kaipa tähän täytyy nyt tehdä loppu, kun vielä tämän sinun postauksesi luin. Eikä ollut turha postaus, havahdutti minut tämän asian kanssa, kiitokset!
Heippa! I'm back! ;-) Ja luettavaa on paljon, varmaankaan en voi vastustaa kiusausta kommentoida (minulta) rästiin jääneitä juttuja. ;-)
Mutta tämä oli kyllä mielenkiintoinen aihe ja jotenkin en nyt oikein osaa suhtautua siihen. Itselläni on aina useampi välilehti auki, parhaimmillaan (pahimmillaan) pari-kolme ikkunaa välilehtineen... Johtunee siitä, että haluan keskittyä yhteen sivuun kerrallaan ja siksi haluan avata lähes kaikki linkit jne. uusiin välilehtiin. Joskus niitä saattaa olla jopa kymmeniä odottamassa vuoroaan.
Rakastan tiedonhakua ja minusta on tyydyttävää kaivella nettiä ja nähdä vähän vaivaa ja haastaa itseni löytämään tarvitsemani tiedon. Samalla tulee vastaan kaikenlaista mielenkiintoista jonka sitten avaan sinne uusiin välilehtiin ja luen myöhemmin. Minä koen internetin aivojani ruokkivana asiana.
Aloitin nettailuni sähköpostilistoista ja olin jäsenenä useammalla erilaisella listalla. Kirjoitin todella paljon. Osallistuin myös mielipiteenvaihtoon erilaisilla julkisilla keskustelufoorumeilla. Minusta se oli/on mielenkiintoista (tosin nykyään listat ovat kutistuneet muutamaan hassuun enkä enää niin jaksa vääntää tuolla yleisillä palstoilla koska en jaksa typeriä ja provosoivia hyypiöitä ;) ). Lisäksi minulle sopii kirjallinen kommunikointi niin paljon paremmin kuin korvan lämmittäminen luurin kanssa. Juttelen mieluummin ihmisten kanssa kasvotusten. Elokuvissa en ole ikinä ollut ahkera käymään enkä ymmärrä miksi pitäisikään. Musiikkia rakastan mutta siihenkin löydän kaiken tarvitsemani tiedon internetistä. Minusta jokainen voi itse vaikuttaa siihen mitä tekee koneella ollessaan.
Toki kone voi nielaista elämän. Itse olen siitä hyvä esimerkki. Pakotin itseni lopettamaan hetkeksi blogiin kirjoittelun ja näiden blogien lukemisen (vaikka seuraankin vain muutamaa blogia) ja muutaman muun huvituksen jonka kone mahdollisti, koska oikeat hommat jäivät muuten helposti tekemättä. Toisaalta kyse on loppujen lopuksi vain minun huonosta itsehillinnästäni, ei varsinaisesti tästä koneesta tai netistä. Samalla tavalla joudun rajoittamaan itseäni kirjojen suhteen; yleensä minun on pakko saada lukea kirjat kannesta kanteen mielellään yhdellä istumalla. ;-) Jos kirja on hyvä siis, huonoja en jaksa loppuun asti väkisin lukea.
Tietenkin koneaika on pois jostakin muusta, sitä en kiistä. Mutta toisaalta, onko se aina välttämättä huono asia?
Jee, Mohn! :)
Nyt täytyy sanoa, että mä luulin sun oikeasti kuolleen jossain onnettomuudessa tai jotain, kun et vastannut enää blogisi kommentteihinkaan, tai julkaissut niitä. Vähänkö mahtavaa että palasit! Tervetuloa takaisin! :)
Voi kiitos, ihanaa taas olla täällä! :-) Joo, olihan se tosi tyly veto, että lopetin kuin seinään. Tosin kuvittelin, että kukaan ei ollut kommentoinut mitään, kun luulin että kommentit tulee mun sähköpostiin. Mutta ne tuleekin sinne vasta hyväksymisen jälkeen... No, anyways, nyt olen kuitenkin taas nettikartalla. ;-D
Olen täällä myöhässä mutta antaapi olla. Olen huomannut saman asian. Häiritsee vähän, sillä olen opiskelija, ja ainoat asiat missä tunnun enää pärjäävän ovat sellaiset, missä olen ollut ennestään luonnonlahjakkuus. Asiat, missä olisi parantamista jäävät unholaan, sillä niiden ulkoaopettelu on niin kamalan tylsistyttävää, kun vaihtoehtona on 10 välilehteä Wikipediasta jotka lisääntyvät sitä mukaa mitä enemmän lukee (hemmetin nykyselaimet!).
Itse luen siis edelleen paljon, mutten oikeita asioita. Yhteen 200-sivuiseen romaaniin meni puoli kesää lukea loppuun. Tekstiä kyllä vilisee jatkuvasti silmieni edessä, mutta ne ovat aina jotain hyödytöntä niinkuin Ilta-sanomien Hullu maailma-osion typeriä huomionhakuisia otsikoita. Kaikkein eniten on kärsinyt opiskelu, ja asiat missä olen huono ovat huonontuneet entisestään. En kyllä ole koskaan jaksanut tehdä pitkään asioita mitä inhoan, mutta yleensä itsekuri on saanut minut menemään edes sieltä, mistä aita on matalin. Onneksi ruotsi ei ole pakollinen oppiaine ylioppilaskirjoituksiin!
...Toisaalta yliopistoon menemisen kannalta voisi olla hyvä idea käydä kysäisemässä joltain asiantuntijalta, onko keskittymiskykyni tosiaan alittanut ADHD-rajan, sillä tunnen pari sen sairastajaa joiden kertomukset elämästä ennen lääkkeitä ovat olleet vähän samanlaisia fiilikseltään kuin tilanteeni nyt.
Olen tavallaan ollut tyhjäpää koko elämäni, eli muistiongelmani on synnynnäinen ja liitoksissa autisminkirjoon. Luen ja kirjoitan paljon kylläkin, valitettavasti viime vuosina vähemmän. Muistan sattumanvaraisia asioita 30 vuodenkin takaa, mutta en kuluvaa viikkoa, viikonpäivää tai muutakaan tärkeää. Nettiaika ja älypuhelimet eivät ainakaan ole auttaneet asiaa, nykyisin häviävät sanat ja asiatkin mielestä. Ennen muistamattomuus oli enemmänkin sitä että olin vajonneena oman pääni sisään enkä ollut läsnä. Nykyään lyö tyhjää ja jumittaminen johtuu enemmän siitä että koitan saada ajatuksesta kiinni. Kaipaan sitä että elämä tuntui hitaammalta. Olen utelias luonne joten tiedon imeminen netistä on helppoa ja nopeaa. Mutta tavallaan mikään ei voita kirjan tuoksua ja kahisevia sivuja 😍 Silti netti on voittanut kätevyydellään.
Mukavaa että löysit vanhemmankin postauksen, tämä taisi olla niitä ekoja kirjoituksia (ellei ensimmäinen..?) joissa itse tunnistin informaatioteknologian vaikutuksen muistiini ja keskittymiseen.
Mulla oli ennen todella hyvä muisti. Se on nyt (heh 🤪) muisto vain....
Mun elämä on tavallaan edelleen hidasta, jos mietin tekemisiäni. Mutta tietoa ja viihdykettä on tarjolla niin paljon, että ne muodostavat kuin valtavan highway'n jolla ruuhka ei koskaan lopu. Olo on kuin seisoisi sen highway'n reunalla ja vaikka voi valita kävellä itse hitaasti, ei voi välttyä hurjalla vauhdilla ohi kiitävien asioiden vaikutukselta. Se on se, joka saa pään pyörälle.