Ei ole mikään salaisuus, että rakastan violettia. Tykkään violetista kaikissa sen sävyissä, mutta yksi sävy on yli muiden. Se on murrettu, savuinen, hieman siniseen taittava violetti, vähän sellainen mustikkamaidon värinen.

Ja OPIlla on sen sävyinen kynsilakka.

Kauneuden nimi on Parlez-Vous OPI? ja se ilmestyi OPIn vuoden 2008 syyskokoelmassa. En tiedä, saako tuon kokoelman sävyjä enää muualta kuin eBaysta.

Sävy on jotain käsittämättömän kaunista. Aivan täydellinen. Sopii yhteen niin torkkupeiton sävyn kanssa....

....kuin saappaideni.....

...ja aiemmassa postauksessa vilahtaneen GT:n kaulahuivini....

Ja yllättäen se mätsää myös kotilökövaatteideni kanssa. Mums!

Sävy on livenä ehkä hieman harmahtavampi violetti kuin kuvissa, mutta yhtä kaikki aivan upea. Sävy on varmasti tuttu monille kynsiharrastajille, jotka seuraavat OPIn lookkeja. Parlez-Vous OPI? nousi kaksi vuotta sitten syyskokoelman suosikiksi mutaisen You Don't Know Jacques! -sävyn kanssa. OPI oli tuolloin taas aikaansa edellä - tänä syksynähän mudan sävyjä on melkein kaikilla kynsilakkasarjoilla.

...

Mietin muuten tässä vähän aikaa, että lopettaisin kynsilakkakuvien postauksen. Olen postaillut niitä aika harvakseltaan, sillä tämähän ei ole kynsiblogi, eikä minulla ole mitään ns. intohimoa kuvailla kynsiäni tai kynsilakkojani. Silti on tehnyt silloin tällöin mieli jakaa teidän kanssanne joku lakkasävy, josta olen tykännyt erityisen paljon. Kuten nyt vaikkapa tämä Parlez-Vous. Olen kuitenkin aikamoisen väsynyt kynsien vastaanottamiin haukkukommentteihin. Typerien kommenttien laittajat eivät näy tajuavan, että haluan vain esitellä kynsilakan sävyä, en saada neuvoja kynsien muotoiluun. Ei riittänyt, että tein kokonaisen postauksen siitä, että pidän kynteni tietoisesti tämän näköisenä. Silti tulee kommenttia tyyliin, "Hei, et ole kai tajunnutkaan että kyntesi ovat ihan järkyt?!"

Päätin kuitenkin, että jatkan kynsilakkakuvien julkaisua vastaisuudessakin. Harvoinhan niitä tulee, mutta päätin, etten rajoita postauksen aiheita vain lapsellisten kommenttien takia. Tästä eteenpäin en kuitenkaan enää julkaise kommentteja, joissa kerta toisensa jälkeen kysellään, miksen tajua leikata kynsiäni tai pitää niitä saman mittaisina. Olen jo valottanut asiaa blogissa ihan tarpeeksi. Varmasti ymmärrätte. :)

Blogin sivupalkissa on taas uusi kysely, ja sen hengessä päätin tehdä vähän laajemmankin kyselyn lukijoilleni. Ihan vaan koska kyselyt on niin kivoja! ^_^ Terveisin Neiti Statistiikkahirmu.

Kysely ei ole kovin pitkä, siinä on yhdeksän "rasti ruutuun" -kohtaa ja kaksi vapaaehtoista vapaan tekstin kohtaa. Olisi mukavaa jos moni teistä vastaisi kyselyyn, näin voin kehittää blogia tulevaisuudessa teitä kiinnostavampaan suuntaan. Tietystikin kirjoitan Karkkipäivää aina omista lähtökohdistani, ja jos minua esim. kiinnostaa kirjoittaa kosmetiikkablogiin sadonkorjuujuhlista, niin sittenhän minä kirjoitan. :) On kuitenkin kiinnostavaa kuulla, mistä te lukijat pidätte. Teitä vartenhan minä blogia pidän, tämä ei ole mikään päiväkirja jota kirjoitan itselleni ja perheenjäsenille.

Aloitin pitämään Karkkipäivää puhtaasti meikkiblogina, mutta itse asiassa pelkät meikkikuvapostaukset saavat järjestään vähemmän lukijoita kuin muut kirjoitusaiheet. On siis syytä selvittää, pitäisikö sisältöä jotenkin kehittää. (Mutta ei huolta - meikkikuvat eivät tule täältä katoamaan, sen verran paljon meikkailusta kuitenkin tykkään, vaikken mikään meikkitaiteen Rembrandt olekaan..! ^_^)

Kyselyyn pääsette tästä linkistä.

Vastaus tapahtuu täysin anonyyminä. Pidän kyselyn auki varmaankin noin kuukauden, ja käyn sitten tulokset läpi täällä.

Kiitos jo etukäteen vastaajille! :)

Viime viikolla vilautin blogissa kuva-arvoitusta laastaroiduista jalkapohjista. Muutama lukija arvasi heti mistä oli kysymys, mutta epäilen, ettei asia ihan auennut suurimmalle osalle meistä. Tässä tulee nyt selvennys jalkapohjien arvoitukseen.

Terapiaa nukkuessasi - - - kyseessä ovat Kawase Takaran vyöhyketerapeuttiset jalkapohjalaastarit!

Mitä ne sitten oikein tekevät? Mä aloin ensimmäisenä miettimään, että mitähän minussa pitää olla vialla että saan käyttää näitä. Pakkaustekstit eivät nimittäin itse asiassa kerro, miten laastarit vaikuttavat. Mikäli ymmärrät englantia, voi nimestä Foot Detox Patch tietysti päätellä jotain, mutta minusta pakkauksessa tulisi kuitenkin olla selkeämpi ja suomenkielinen kuvaus tuotteen vaikutuksesta. Tässä siis vähän terveisiä maahantuojalle! ;)

Maahantuojan nettisivuilta sitten löysin perusteellisen kuvauksen laastarien toiminnasta. Kyseessä on japanilaisen tohtori Kawasen kehittämä menetelmä puhdistaa elimistöämme kuona-aineista. Jalkapohjalaastareissa on sekoitus vaikuttavia luonnonaineita, jotka stimuloivat lymfanestettä vapauttamaan itsestään elimistöön kertyneitä solumyrkkyjä. Verenkierto ja lymfanestekierto saavuttavat ääreispisteensä juuri jalkapohjissa. Mielenkiintoista....!  Laastareita käytetään öisin, ja niiden kuuluu olla paikoillaan vähintään 8 tuntia. Täytyy sanoa, että en ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta tuotteesta.

Laastarit ovat tämän näköisiä. Yhdessä pakkauksessa on 8 tai 10 laastaria, ja niitä on tarkoitus käyttää 4-5 päivän kuurina. Laastarit ovat puhtaina valkoisia ja littanoita, mutta muuttuvat yön aikana vihertävän tai rusehtavan värisiksi ja pullistuvat imettyään itseensä kuona-aineita. Laastarien värin pitäisi muuttua yö yöltä vaaleammaksi, mikä indikoisi kuona-aineiden vähenemistä.

Voi että jännitti kun aloitin kokeilun! Poikaystävä suhtautui asiaan erittäin skeptisesti ja pelotteli, että en voi tietää mitä pahoja aineita laastareista imeytyy elimistööni. Kawase Takaran laastareilla on kuitenkin patentti Japanissa ja USAssa, joten uskon, että ne ovat läpeensä tutkittuja ja täysin turvallisia. Vaikuttavina aineina on viinietikkaa ja joukko erilaisia kasveja ja yrttejä kuten valkosipulia, anista, basilikaa ja inkivääriä.

Ensimmäisenä yönä jalkapohjissani tuntui pientä kihelmöintiä. Aamulla laastarit olivat vihertävän ruskeat. Näyttivät suoraan sanottuna aika yököttäviltä, enkä tosiaan viitsinyt ottaa aamulaastareista kuvaa blogiin. Toisena yönä kihelmöintiä ei enää tuntunut, ja laastarien väri oli vaalentunut. Kolmen viimeisen yön aikana laastarien väri ei enää muuttunut. Maahantuojan sivulla kerrotaan, että optimaalinen elimistön puhdistus on saavutettu silloin, kun laastari on käytön jälkeen lähes yhtä vaalea kuin käyttämätön laastari. Ilmeisesti minun elimistössäni on sitten paljon kuona-aineita, ja minun olisi pitänyt jatkaa käyttöä vielä pidempään.

Niin tai näin, en kovista odotuksista huolimatta voi sanoa huomanneeni laastariterapian vaikuttaneen minuun mitenkään. Laastareiden pitäisi poistaa kipua, ahdistusta ja levottomuutta ja parantaa vastustuskykyä. Minulla olisi siis ehkä pitänyt olla kipua, ahdistusta tai levottomuutta, jotta olisin kokenut konkreettisempia vaikutuksia. Tavallaan minusta kyllä tuntuu hyvältä, että elimistöni kai oikeasti puhdistui ainakin jonkun verran. Minusta ei olisi koskaan tekemään mitään mehukuureja vai mitä näitä muita puhdistusmetodeja onkaan. Olisi ollut mielenkiintoista jatkaa vielä toiset viisi yötä, ja katsoa, olisivatko laastarit vaalenneet lisää.

Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen kokeilu. Jos joku kiinnostui laastareista, niin lisätietoa saa maahantuoja Nettexin sivuilta.

Onko joku sattumalta myös kokeillut tätä metodia? Tai ylipäänsä muuta tapaa puhdistaa elimistöä?

Eilispäivän meikissä oli jälleen lempisävyjäni - vihreää ja violettia. Tykkään yhdistää näitä etenkin niin, että toinen on yläluomella ja toinen alaluomella. Edellisen kerran yhdistelmä nähtiin toisin päin täällä. Kullan jälkeen vihreä on suosikkivalintani violetin kaveriksi.

Yläluomella Smashboxin violetit #5 (liikkuva luomi) ja #9 (ulkonurkka). Luomivaossa MACin Stars'n'Rockets ja kulmaluulla MACin Vellum. Alaluomella Smashboxin vihreä #10 ja sisänurkassa vaaleaa vihreää L'orealin Golden Green -triosta. Rajaukset Indelible Magnetism (joka muuten päätyi mikrotuksen kautta roskiin tämän meikin jälkeen) ja MACin Smolder.

Poskilla Dr. Hauschkan Natural Pastels -poskipuna ja huulilla Diorin Addict-huulikiilto sävyssä Fuchsia Poplin.

MACin highlighter-sävy Vellum shiftaa voimakkaasti siniviolettiin ja tuo meikkiin aina erityisen kylmän säväyksen.

Olen kuullut monen ylistävän The Body Shopin synteettistä kabukia, ja minun on tehnyt pitkään mieli kokeilla sitä. Ennen kaikkea siksi, että olen ollut hyvin skeptinen synteettisiä kabukeja kohtaan. Minussa asuu niin tiukasti usko, että synteettiset siveltimet sopivat parhaiten voidemaisille ja kosteille tuotteille (esim. meikkivoide- ja peiteainesiveltimet) ja aitokarvaiset puuterimaisille. Tämä on edelleenkin se yleis"sääntö", mutta eihän mikään ole kiveen kirjoitettua. Ja itse asiassa yksi lempiluomivärisiveltimistänikin (MAC 228) on synteettinen.

No mutta. Sain hyvän syyn käydä ostamassa reissussa TBS:n kabukin, kun oma Everyday Mineralsilta aikoinaan hankittu kabukini unohtui kotiin.

Tässä hieman vertailukuvia EDM:n ja TBS:n siveltimistä. Tuota kyseistä Everyday Mineralsin kabukia ei ole muuten myyty enää aikoihin, ja nykyäänhän kaikki EDM:n siveltimet ovat nekin synteettisiä. Mutta kun ostin oman kappaleeni vuonna 2006 tai 2007, oli valikoimassa vielä myös aitokarvaisia, ja tämä on sellainen.

EDM:n kabuki on leveämpi ja tiheämpi. Sen harjakset ovat hitusen karkeat, niinkuin useimmissa aitokarvaisissa kabukeissa. Synteettinen TBS:n kabuki on mielettömän pehmeä ja näyttää sekin tiheältä, mutta on huomattavasti EDM:n kabukia "löysempi". Kabukin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat harjasten tiheys ja napakkuus, niin että saat kunnolla painettua ja buffattua mineraalit ihoosi. Löysällä siveltimellä on vaikea painaa, ja levitys jää kevyemmäksi.

Olen tykännyt EDM:n kabukistani hirveästi, enkä ole kokenut tarvetta hankkia uutta. Nyt, kun kuitenkin tulin hankkineeksi TBS:n, niin tunnen kyllä miten paljon miellyttävämmältä superpehmeä sivellin tuntuu ihoa vasten.  Synteettisyydestään huolimatta se kyllä nappaa hyvin jauhetta itseensä, joten voin niellä ennakkoluuloni sitä kysymystä kohtaan. TBS kyllä hoitaa hommansa, mutta ollakseen loistava sen pitäisi olla napakampi. Pohja jää vähemmän peittäväksi ja jotenkin puuterisemmaksi kuin EDM:lla levittäessä.

Kokeilun myötä sanoisin, että synteettisiä kabukeja voi suositella herkkäihoisille, joiden ihoa aitokarvaiset kabukit ärsyttävät. Luullakseni myös aitokarvaisten joukosta pitäisi löytyä niitä erittäin pehmeitäkin, mutta itse olen törmännyt vain hieman karheisiin kabukeihin. EDM:n kabuki ei missään nimessä mitenkään raavi ihoa, mutta ero TBS:ään on kuitenkin aivan selvä.

Millaisia kabukeja te käytätte? Omistatteko useampia?

Tässä vielä toissapäivän harmaa meikki by Smashbox.

Sisänurkassa #4, vaalea hopeanharmaa. Loppuluomella #12, tumma hopeanharmaa, joka muuten tietyssä valossa taittaa ihan pikkuisen myös siniseen. Aivan ihana sävy! Vaalean ja tummanharmaan rajakohtaan taputtelin häivähdyksen sävyä #8, harmaanruskea. Yläluomen rajaus Urban Decayn musta Zero-kynä, jonka päälle vedin sävyä #12, ja sisärajaus MAC Eye Kohl Smolder.

Olen nyt Leenan meikkityylistä inspiroituneena yrittänyt pitää varjostukset matalalla ja hallittuina, mutta taitavat ne silti levitä laajemmalle kuin Leenan tarkkaakin tarkemmat varjostukset.

Harmaa meikki on aina tyylikäs, vaikka se sävynä onkin minusta tosi tylsä.

Nyt lähdetään sitten tutustumaan luonnonkosmetiikkamerkkien hiustuotteisiin. Ensimmäisenä vuorossa Mádara, joka on suhteellisen uusi tulokas Suomen kosmetiikkamarkkinoilla.

Alkuun muutama sana luonnonkosmetiikan hiustuotteista yleisesti. Lukijoiden joukossa on varmaan hc-luomukäyttäjiä, jotka ovat huomanneet, etteivät monenkaan luonnonkosmetiikkabrändin hiustuotteet ole sertifioituja. Tämä on ihan totta ja tavallaan vähän hämmentävää. Mikäli tuote ei ole saanut sertifiointia, se tarkoittaa, ettei tuote täytä luonnonkosmetiikan laatuvaatimuksia. Monien hiustuotteiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tuotteeseen on lisätty synteettisiä tai muuten vain sertifioinnin kannalta ei-sallittuja ainesosia. [Miksi näitä aineita sitten lisätään? Tietonurkka postauksen lopussa niille, jotka vielä jaksavat lukea.]

Ovatko luonnonkosmetiikkabrändien hiustuotteet sitten ylipäänsä luonnonkosmetiikkaa? Kyllä ne ovat, mutta eivät sanan puhtaimmassa merkityksessä. Vaikka tuotteisiin on lisätty joitain synteettisiä aineita, raaka-aineet ovat kuitenkin pääasiallisesti luonnosta. Useimmissa tapauksissa luonnollisia raaka-aineita on yli 90%. Silikoneja, mineraaliöljyjä ja ja SLS:ää (sodium laureth/lauryl sulfate) ei käytä mikään merkeistä.

Mádaran hiustuotevalikoimaan kuuluu kolme linjaa; Nourish & Repair kuiville ja vaurioituneille hiuksille, Colour & Shine värjätyille ja käsitellyille hiuksille ja Gloss & Vibrancy normaaleille hiuksille. Shampoot ovat sertifioituja, hoitoaineet eivät. Muotoilutuotteita ei Mádaralla ole.

Sain testattavaksi Nourish & Repair -shampoon ja hoitoaineen.

Mádaran tuotteissa on käytetty paljon baltialaisia yrttejä ja kukkia, ja tämä on huomattavissa myös tuotteiden tuoksussa. Käytän parhaillaan viittä eri Mádaran tuotetta, ja niissä on kaikissa tunnistettava madaramainen yrtti-heinätuoksu. Nourish & Repair -tuotteet sisältävät kalmojuurta, piharatamoa, takiaista, nokkosta ja kvitteniä.

Shampoo on koostumukseltaan kevyen geelimäistä lirua. (Ei täyteläistä, niinkuin mainosteksti lupailee.) Se pesee hyvin hellävaraisesti, ja sitä tarvitsee "normi"shampoota enemmän. Se vaahdottuu kuitenkin runsaasti, ja tyvi jää kahden vaahdotuksen jälkeen hieman narskuvaksi. Latvat eivät jää takkuisiksi. Shampoo oli minulla mukana myös Kreikan matkalla, missä sen mieto pesuteho kävi erityisen selväksi. Se ei kyennyt täysin puhdistamaan Ateenan saasteisen ilman likaamia hiuksiani, ja päänahka jäi jokaisen pesun jälkeen osittain likaisen tuntuiseksi. Koti-Suomessa tätä ongelmaa ei kuitenkaan enää ole ilmennyt.

Arvio: hyvä shampoo huonokuntoisille hiuksille, joihin ei käytetä paljon muotoilutuotteita. Mitä hellävaraisempi shampoo, sitä parempi kuiville ja rasittuneille hiuksille, mutta epäilen, ettei Nourish & Repair puhdista kunnolla voimakkaita hiusvahoja tai geelejä.

Hoitoaine on aivan mahtavaa! Koostumus on geelivoidemainen, ja tuntuu hiuksiin levittäessä todella liukkaalta. Ei "katoa" hiukseen niinkuin jotkut heikot hoitoaineet tekevät, vaan selvittää hiukset todella tehokkaasti. Tykkäilen kovasti! Hiukset jäävät huuhdellessa sileiksi ja selviksi.

Vaikka hoitoaine ei ole sertifioitu, mainitaan 99% raaka-aineista olevan luonnollisista lähteistä. Vaikuttavina aineina löytyy glyserolia, betaiinia, vehnäproteiinia, yksi pehmentävä rasva-alkoholi sekä yllämainitut kasviuutteet (joista ainakin nokkosella on ihan virallisestikin hiuksia hoitava funktio). Kun silmäilen inciä, en löydä kuin yhden ainesosan joka todennäköisesti on se luonnonkosmetiikan "ei-sallittu"; distearylethyl dimonium chloride. Kyseessä on antistaattinen (= hiusten sähköisyyttä vähentävä) aine.

Arvio: oikein hyvä, kevyehkö hoitoaine. Jättää hiukset kevyen ja sileän tuntuisiksi. Erittäin miellyttävä koostumus. En usko, että Nourish & Repair on ylihoitavaa normaaleillekaan hiuksille (ja nyt kun katson normaalien hiusten hoitoaineen inciä, niin siellähän on samoja vaikuttavia aineita). Suosittelen!

Mádaran tuotteita saa mm. Ruohonjuurista, Ekoloista ja valikoiduista Life-myymälöistä. Tarkka lista jälleenmyyjistä löytyy täältä. Shampoilla ja hoitoaineilla on hintaa 11,90€, ja Hyvinvoinnin Tavaratalossa Nourish & Repair -tuotteet näyttävät juuri olevan tarjouksessa 7,95€.

...

Tietonurkka:

Niin, miksi niitä synteettisiä aineita sitten pitää lisätä luonnonkosmetiikan hiustuotteisiin? Sain asiaan selventävän ja loogisen vastauksen Laveralta, jonka hiustuotteet eivät myöskään ole sertifioituja. Lainaan tässä hieman tiivistäen estenomi Minna Viinikallion tekstiä:

"Hiuksiaan pesevä ja hoitava kuluttaja toivoo, että hiukset olisivat pesun jälkeen helposti kammattavat ja muotoiltavat, ne tuntuisivat pehmeiltä ja kiiltäisivät, eivätkä lentäisi sähköisinä. On jokseenkin mahdotonta valmistaa nykyaikaisiin hiustuotteisiin tottuneen kuluttajan vaatimuksia vastaavia shampoita ja hoitoaineita vain pelkistä luonnonkosmetiikan raaka-aineista. Erityisesti kemiallisesti käsitellyt hiukset jäävät usein luonnonkosmetiikkashampoon ja -hoitoaineen jälkeen vaikeasti käsiteltäviksi, takkuisiksi ja kiillottomiksi. Talvisaikaan ongelmana on hiusten jääminen sähköisiksi, sillä luonnonaineilla ei ole hiusten sähköisyyttä poistavaa ominaisuutta.

Laveran hiustuotteita kehittäessä on tehty  tietoinen kompromissi, jonka haittapuolena on se, että sertifiointimahdollisuus on menetetty. Etuna taas on se, että tuotteilla saavutetaan erinomainen lopputulos sekä pesevyydessä että hoitavuudessa. Tuotteisiin on valittu joitain synteettisiä raaka-aineita, jolloin hiuksista saadaan puhdistettua tehokkaasti myös muotoilutuotteet ja hiusten kammattavuus, muotoiltavuus, kiilto ja sähköttömyys tyydyttävät vaativaakin kuluttajaa."

*Kuvat Mádaran sivulta, paitsi keskimmäinen mun oma.*

Tämä juttu on taustatietoa tulevalle hiustuotepostaussarjalle. Olen kirjoitellut blogissa laajasti luonnonkosmetiikasta, ja nyt aihepiiri laajentuu vielä luonnonkosmetiikan hiustuotteisiin. Kattavasti tietoa luonnonkosmetiikannälkäisille lukijoilleni! :)

En ole kirjoitellut blogissa lainkaan hiustuotteista, koska tämä on ensisijaisesti meikkiblogi. Itsestäänselvä juttu siis. Harva täten arvaa, että hiustuotteet ovat itse asiassa olleet minulle se ensimmäinen friikahdusjuttu - ennen ensimmäistäkään kynsilakkaa, kosteusvoidepurkkia tai ripsiväriä. Hurahdin hiustenhoitoon jo alle teini-ikäisenä. Olin niin ylpeä kun sain joululahjaksi ensimmäiset omat shampooni ja hoitoaineeni - taisivat olla XZ:n Levä (!)-sarjaa.  Ei haitannut vaikka ne haisivat pahalle. Minusta tuntui mielettömän aikuiselta ja hienolta saada käyttää omia puteleita! Olin tuolloin varmaan joku 10-11-vuotias.

Siitä lähtien hiustenpesutuokiot ovat olleet minulle jotain Erityistä. Tätä on vaikea kuvailla kuulostamatta ihan tärähtäneeltä. Minusta on ihanaa pestä hiuksia. Vaikka pesen ne suhteellisen usein, joka toinen päivä, se ei koskaan muutu "arjeksi". Hiustenpesu on aina hemmottelua! Rakastan nuuhkia hiustuotteiden tuoksua, analysoida vaahdon koostumusta, tunnustella miten narskuvaksi hiuspohja peseytyy ja hypistellä hoitoaineen pehmentämiä latvojani. Hoitoaineen koostumus ja tuntu hiuksissa on erittäin tärkeää.

On mielenkiintoista seurata, miten eri hoitoaineet käyttäytyvät hiuksissa. Katoaako hoitoaine hiuksen sisään vai jääkö se pinnalle liukkaaksi massaksi? Miltä hiukset tuntuvat huuhdellessa? Ovatko ne selvät, sileät vai peräti silkkiset? Tuntuvatko ne raskailta vai kevyiltä? Entä kuivuttua? Jäävätkö hiukset pehmeiksi, vai ovatko ne vain muovisen sileät? Vai peräti karheat? Ovatko ne ilmavat vai lähmäiset? Tällaisia asioita pohtii hiustuotefriikki.

Minulla on luonnostaan vaaleat ja taipuisat hiukset. Vastapestyinä ne ovat melkeinpä kiharat. Ne ovat aina olleet hyvin kuivat ja huokoiset, mikä on tyypillistä luonnonkiharille hiuksille. Hiukseni ovat ohuet, ja niihin on lähes mahdoton saada volyymia. Pidän tuotteista, jotka jättävät hiukset ilmaviksi ja pehmeiksi. Sileys on tietysti myös hyvä asia, mutta liian liukkaaksi tekevät tuotteet saavat hiukset myös lässähtämään ja näyttämään entistä ohuemmilta.

Rääkkäsin hiuksiani myös monta vuotta säännöllisillä permanenteilla, joita otin volyymin vuoksi. Kymmenisen vuotta sitten aloin myös vaalentaa tyveäni, joka on aina ollut pituuksia tummempi. Voi siis sanoa, että hiukseni ovat aikamoisen kärsineet perimän ja käsittelyjen ansiosta.

Koska halusin hiuksilleni parasta mahdollista hoitoa, aloin perehtymään hiustuotteisiin ns. pintaa syvemmältä. Olin huomannut, että kaikki kampaajien "supermahtavina tehotuotteina" myymät aineet eivät tehneetkään hiuksilleni mitään. On siis ihan hiusten ansiota, että aloin aikoinaan tutustumaan incien (eli ainesosaluetteloiden) ihmeelliseen maailmaan, ja ottamaan selvää mitä heprean kuuloiset sanat purkkien kyljessä tarkoittavat.

Ilo oli suuri, kun sain päänahan hilseilyn kuriin ymmärtäessäni, että voimakkaita kalvonmuodostajia sisältävät, ns. "ylihoitavat" shampoot eivät sovi minulle. Ja että niinkin yksinkertainen asia, kuin öljyn lisääminen hoitoaineeseen, parantaa hoitoaineen tehoa potenssiin 10.

Kaappeihin on tälle hiustuotehamsterille kertynyt sen verran purnukkaa, että olen ollut hiustuoteostolakossa vuodesta 2007. Lakko on pettänyt vain kahdesti, kun ostin jemmaan Tigin Oatmeal & Honey -hoitoaineen (kun niiden valmistus lopetetaan), ja kesällä kun ostin silkasta uteliaisuudesta paljon kehuja saaneen Mill Creekin keratiinihoitoaineen. Hiustuotteita on kaapeissa sen verran, ettei minun edelleenkään tarvitsisi ostaa yhtä ainutta shampoota tai hoitoainetta ainakaan kahteen vuoteen. Tämän vuoksi en olekaan voinut vielä vaihtaa hiustuotteita luonnonkosmetiikkaan, vaikka muiden hygieniatuotteiden osalta siirtyminen on jo tapahtunut.

Blogin kirjoitus on kuitenkin oiva tapa päästä kokeilemaan tuotteita, joita en muuten olisi vielä ostanut kahteen vuoteen. Tämä palvelee teitä lukijoita, joita mahdollisesti kiinnostaa kuulla, miten luonnonkosmetiikan tuotteet pärjäävät "tavanomaiselle" hiuskosmetiikalle. Tulen tekemään kartoituksen useimmista Suomen markkinoilla myytävistä luonnonkosmetiikan hiustuotteista. Kaikkia en tietenkään ole kokeillut, mutta listaan sarjat joka tapauksessa. Koska listaus on parasta...! ;)

Te, joita hiuspostaukset eivät kiinnosta - älkää masentuko. En kirjoita hiusjuttuja putkeen, vaan niitä ilmestyy muiden postausten lomassa. Ensimmäisenä esittelyyn pääsee latvialainen merkki Mádara, josta juttua huomisessa postauksessa.

Estelle & Thild -seerumiarvonnassa onni suosi nimimerkki antsua. Seerumi lähtee mukavaksi 42-vuotissynttärilahjaksi antsulle, joka ei sanojensa mukaan nyt työttömänä kosmetiikkaan juuri satsaa. Onnittelut antsulle!

Suoritin arvonnan niin, että poimin osallistuneiden kommenttien joukosta parikymmentä vetoavinta perustelua, ja random.org arpoi voittajan näiden joukosta. Tuli taas kyllä sellainen olo, että haluaisin ryhtyä Joulupukiksi ja antaa kaikille jotain kivaa. Arvontaan osallistui todella paljon kommentteja, joissa seerumia toivottiin lahjaksi kovia kokeneelle, töissä raatavalle ja aina lapsiaan tukevalle äidille. Nämä kommentit liikuttivat aivan erityisen paljon. En kyennyt valitsemaan sitä kaikkein parasta perustelua, ja siksi random.org sai suorittaa työn puolestani.

Käyhän antsu sitten kertomassa, oliko seerumista apua..! :)

Tein tämän meikin kolme kertaa, enkä vain saanut siitä just sellaista kuin halusin.

Meikki tehty Smashboxilla ja L'orealin Persian Opulence -trion kullalla.

Pohjustin luomet Smashboxin #13:lla, joka on voidemainen rajausväri. Laitoin sisemmälle puolikkaalle luumunpunaisen #11, keskelle violetin #9 ja ulkonurkkaan hopeanharmaan #12. Koska yrityksenä oli tehdä koko meikki Smashboxilla, laitoin ensimmäisessä versiossa sisänurkkaan ja luomivaon häivytykseen mattaroosan #1 = ei toiminut yhtään. Toisessa versiossa käytin vaaleaa hopeanharmaata #4 = ei toiminut sekään.

En meinannut millään keksiä, minkä sävyn sitten käyttäisin häivytykseen. Päädyin lopulta kultaan, koska kulta + violetti on lempiyhdistelmiäni. Koska Smashboxin #7 on kuitenkin liian keltainen tähän meikkiin, luovuin Smashbox-ideasta ja lainasin kultaa L'orealin triosta. Kulmaluulla MACin Shroom. Meikki on edelleen jotenkin ontuva, koska siinä yhdistyy viileä ja lämmin, mutta kyllä mä siitä lopulta ihan tykkäsin. Tajusin myöhemmin, että mullahan olisi ollut Lorkulta kylmempikin kulta. Ensi kerralla sitten. :)

Olen Smashbox-palettiin erittäin tyytyväinen. Sävyt ovat todella runsaspigmenttisiä ja tummia tarvitsee ottaa vain hipaisu näyttävään jälkeen. Enää on kokeilematta vain sävyt #5 ja #10.

Lid Primer on hyvä sekin, mutta ei kuitenkaan hakkaa UDPP:tä. Yhtenä päivänä minulla oli luomilla pelkkä Lid Primer, ja päivän päätteeksi luomivaot kiilsivät hieman. UDPP:llä iho pysyy mattana koko päivän. Huomasin eron myös sävyjen pysyvyydessä. Smashboxin primerilla sävyt hieman haalistuvat päivän mittaan, mutta UDPP:llä meikki pysyy intensiivisenä. Ei ole Primer Potionin voittanutta! :)