Karkkipäivän joulukalenterissa on joka päivä koiramaisuuksia :)
Joulukalenterissa tutustumme avustajakoiriin ja niiden käyttäjiin. Kakkosluukussa tapaamme Rian.
Avustajakoirista muuten valtaosa on labradorinnoutajia, ja esimerkiksi kaikki Kemiön avustajakoirakoulusta valmistuvat koirat ovat labradorinnoutajia. Itsekoulutettujen avustajakoirien joukossa on muitakin rotuja, muutamiin heistäkin tutustumme joulukuun aikana :)
Ria-koira on sekoitus labradorinnoutajaa ja kultaista noutajaa. Se on ollut käyttäjällään Henna-Liisalla vuoden verran, ja astui remmiin Henna-Liisan edellisen avustajakoiran Bonan jäädessä eläkkeelle.
Avustajakoirat muuten eläköityvät noin 10 vuoden iässä. Bona asuu nyt Henna-Liisan vanhempien luona.
Ria auttaa tavaroiden nostamisessa ja painavampien kantamusten kantamisessa ja avaa Henna-Liisalle ovia. Saan kuulla, että koira saa oven auki köydellä, joka on Henna-Liisalla aina mukana. Köydenpää ovenkahvaan ja koira vetää oven auki.
Henna-Liisa liikkuu pyörätuolilla, mutta pystyy välillä myös kävelemään jonkin verran. Ria on hänelle tukena kävelyssä, ja auttaa Henna-Liisaa pysymään tasapainossa. Riasta on apua erityisesti portaissa.
Etujalat ristissä - tämä on Henna-Liisan mukaan Rian lempiasento <3
Valokatkaisimia Ria painaa kuonollaan. Se sytyttää ja sammuttaa valot ja tilaa Rialle hissin, ja osaa myös painaa hissin oikeaan kerrokseen.
Minua kiinnostaa kuulla, miten kauan yhteisen sävelen löytämiseen menee kun käyttäjä saa uuden koiran. Henna-Liisa kertoo, että siihen voi mennä puolikin vuotta, mutta hänen ja Rian peli lähti sujumaan jo muutamassa kuukaudessa. Koira on aina oma persoonansa ja vuorovaikutus kunkin avustajakoiran kanssa on omansalainen, vaikka kaikki koirat osaavatkin ammattinsa perusasiat. :)
"Avustajakoiran elämässä on tietysti tärkeää, että saa välillä myös rentoutua ja olla vapaalla ja nuuhkia rauhassa. Koiralle on tärkeä tietää milloin se on työssä ja milloin vapaalla," Henna-Liisa kertoo.
Koira oppii tulkitsemaan missä ympäristössä ollaan vapaalla ja missä taas ollaan töissä. Kun koiran kanssa esimerkiksi mennään metsään, se ymmärtää, että nyt ollaan ympäristössä jossa saa olla vapaasti nuuskien. Kaupunki- ja toimistoympäristössä se taas tietää olevansa töissä. Koira ei kuitenkaan poistu koskaan Henna-Liisan viereltä ja työmoodista ilman merkkisanaa, ja "vaihtaa vapaalle" vasta saatuaan siihen Henna-Liisan luvan.
Vaikka koira tekeekin paljon töitä, työ on sille leikkiä ja Henna-Liisan mukaan Riakin oikein odottaa koska se saa seuraavan työtehtävän ja palkinnon. Muilta avustajakoiran käyttäjiltä kuulen samaa; koira saattaa jopa tylsistyä jos ei saa tasaisesti tehtäviä.
Mikä Riassa on parasta?
Se tuo turvaa, sanoo Henna-Liisa, joka asuu yksin. Koiran kanssa on turvallinen olo, kun tietää että se osaa auttaa hädän tullen.
Koiran kanssa on myös monella tapaa helpompi olla kuin ihmisavustajan. Toki kummatkin ovat tarpeen ja täydentävät toisiaan, mutta ihmisavustajan kanssa on aina erilainen tunne, ei voi välttyä esimerkiksi ajattelemasta, että ihminen kenties tylsistyy jos joutuu odottamaan pitkään.
Ihmisavustajalla on työajat ja työajan päättyessä hän menee kotiin, koira ei. Koira ei kysele eikä vastustele, sille ei tarvitse selittää mitään. Se vain on, sinua varten.
Kerro vielä lopuksi jotain erityistä Riasta. :)
Ria tykkää pehmoleluista. Se hakee nukkumaan mennessä itselleen unilelun!
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Voit lahjoittaa vapaavalintaisen summan Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoituksin tuetaan uusien avustajakoirien koulutusta. Tällä hetkellä Invalidiliiton koiria valmistuu vuodessa alle 10.
AVUSTAJAKOIRIEN ITSEKOULUTUSPROJEKTI
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
4 comments on “JOULUKALENTERI 2019 - LUUKKU 2”
Onpa hän kaunis ja valloittava ystävä❤️
Niin on ❤️
Ihana joulukalenteri-idea! Pyytäisin kiinnittämään huomiota pieneen, mutta merkitykselliseen sanavalintaan, eli "xx liikkuu pyörätuolilla" luo aivan erilaisen mielikuvan lukijalle pyörätuolia liikkumisen apuvälineenä käyttävästä henkilöstä kuin "xx istuu pyörätuolissa" tai "xx on pyörätuolissa". Ihan pahinta olisi toki käyttää ilmaisuja kuten olla sidottuna pyörätuoliin tai olla pyörätuolipotilas, mutta sellaisen näkemiseen en toki täällä uskokaan.
Voi kuulostaa todella pilkunviilaukselta ja turhalta valitukselta, jos ei ole ikinä asiaa miettinyt, mutta edelleen jatkuvasti törmätään siihen, että toimintarajoitteisia ihmisiä ei "oteta tosissaan", esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa puhutaan mukana olevalle kaverille tai puolisolle, vaikka ei missään nimessä pitäisi, joten mitä enemmän kaikki ihmiset nähdään aktiivisina olijoina ja omiin asioihinsa vaikuttajina, niin sen parempi! t. fysioterapeutti, jonka tarkoituksena ei ole olla mielensäpahoittaja tai vahvistaa sitä kulttuuria, vaan vaikuttaa positiivisesti asiakaspiirinsä arkeen ja luoda parempaa huomista.
Kiitos korjauksesta, Jannika :) Olet oikeassa, ehdottamasi ilmaisu on parempi kuin epähuomiossa käyttämäni. Kiinnitän asiaan jatkossa huomiota ja korjaan tätäkin tekstiä saman tien.