No niin jee! Nyt voin ainakin lukijani Emmin iloksi kertoa, että hankin vihdoin oikeat juoksukengät! :)

Ja pöksyt!

Tein maaliskuussa elämäni ensimmäisen kunnollisen ulkoilmalenkin. Saavutuksesta kertovassa postauksessa näkyi aika uupunut henkilö (alla :D). Ja vähän epätarkoituksenmukaisemmassa vaatetuksessa.

Tarkoituksena oli opetella tänä vuonna juoksemaan myös ulkona, hankittuani ylipäänsä jonkinlaisen aerobisen peruskunnon salin juoksumatolla. Olen hölkkäillyt menemään säännöllisen epäsäännöllisesti maaliskuusta lähtien, mutta vasta eilen sain tsempattua itseni urheiluvälineliikkeeseen ja hankittua vihdoin vähän tuoreemmat tossut.

Vanhat kun olivat vuodelta 2003 eivätkä todellakaan mitkään juoksukengät. :) Ihan hyvin niillä on kuitenkin lenkit sujuneet.

Motivaationi vaatehankintoihin on todella alhainen, siksi meni näinkin kauan saada itsensä kenkäostoksille. Halusin toisaalta myös varmistua siitä, että ulkona lenkkeilystä oikeasti tulee minulle pysyvä harrastus.

Nyt puolen vuoden jälkeen voi todeta, että on siitä tullut. Kummoinen juoksija en edelleenkään ole enkä lajiin millään lailla koukuttunut, mutta lenkille on kiva lähteä. Reissuissa huomasin jopa vähän kaipaavani sitä. Se oli mukava tunne :)

Olen aina vähän pyöritellyt silmiäni tämän hetken sateenkaaren väriselle juoksukenkätrendille (minusta kengät ovat olleet ihan karsean näköisiä :D), mutta saatuani eilen uudet violetti-neon-kirjavat ystäväni, huomasin heti pehmeneväni.

Nämähän ovat lopulta aika mylittleponymaiset :)

Ja siis mikä ero juostessa...! Nämä tuntuvat jalassa ihan sukilta vanhoihin Nike-"veneisiini" verrattuna! :D Kyllä askel kulki kevyesti!

En ymmärrä kengistä yhtään mitään, ja pyysin apua kaupan myyjältä. Olen parhaillaan Kuopiossa ja oli hauskaa, kun palvelutilanteessa huomasin yhtäkkiä vaihtavani kunnon "savvoon". Välillä unohdan, että minulla on jossain tuolla sisuksissa sekin taito. :D (Meillä ei kotona puhuttu savoa, mutta olen täällä syntynyt.) Myyjä vaikutti jotenkin hermostuneelta ja epävarmalta ja tuntui, että kommunikaatio leveää murretta haastelevan myyjän kanssa helpottui heti kun puhuimme samaa kieltä ^_^ Tunnelmakin leppoistui. Myyjä tunnustikin myöhemmin olevansa ensimmäistä päivää töissä kesäloman jälkeen ja pahoitteli hapuilevaa palvelua. Löytyihän sieltä lopulta kuitenkin se mitä tulin hakemaan eli hyvät kengät, ja alerekistä vähän juoksuvaatettakin. :)

"Missäs tiälä olis hyvää juoosta?"

"No keskustassa Valakeesella, vaekka suattaahan tuohon noppeesti kyllästyvä kun on vuan sen kiloometrin kierros. Tai Vänäärillä."

Valkeiselle, jees! :) Lempipaikkojani Kuopiossa. Ehkä tänään sitten Väinölänniemelle. :)

Miksi kirjoitin juoksukengistä? En tiedä. Tulin  iloiseksi kun sain vihdoin edettyä asiassa ja on kiva kirjoittaa sellaisesta joka ilahduttaa.

Vaikka vain itseä :)

(Ja ehkä Emmikin ilahtui ;D)

Välikevennys kilometrirahka- ja purnukkapostausten vastapainoksi. :)

Kerroin uutena vuotena, kuinka iloinen olin, kun olin vuoden aikana oppinut juoksemaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen saavuttanut jonkinlaisen aerobisen kunnon, enkä taivu kaksinkerroin hengästyksestä vartin hölköttelyn jälkeen.

Olen pysytellyt harrastuksineni kuntosalin juoksumatolla koska a) se pakottaa ihmisen juoksemaan liikkumalla henkilön jalkojen alla ja b) muistikuvat aiemmista ulkonalenkkeily-yrityksistä ovat veren maun ja kylkipistosten sävyttämiä.

Viikonloppuna uskaltauduin miehen houkuttelemana ulos oikeille lenkkipoluille. 12 vuotta vanhat lenkkitossut jalkaan ja huivi pään yli.

Harva varmasti voi ymmärtää riemuni, kun yhtäkkiä huomasin olevani juoksemassa elämäni ensimmäistä täyspitkää lenkkiä ulkona. Ja jopa varovaisesti nauttivani siitä..! En hyytynyt ylämäkiin. En kompastunut puunjuuriin. En nieleskellyt raudan makua. Juoksin, enkä pysähtynyt.

Hölkkäsit, miehen ääni korjaa päässäni. Opin, että 10 km tuntivauhdin alla tapahtuva juoksun kaltainen liikehtiminen on hölkkää. Miehet... :) No, se ei yhtään vähentänyt iloani ja pientä ylpeyttä itsestäni ("Sä jaksat..!!), ja hölkkäsin tunnin lenkit sekä lauantaina että sunnuntaina.

Olen ihminen, joka hyvin harvoin menee mukavuusalueensa ulkopuolelle. Joskus se kannattaa. Vaikka on koko elämänsä hokenut itselleen että ei jaksa tai osaa jotain, tai jopa inhoaa jotain, niin se ei ehkä olekaan totta.

En edelleenkään julista itseäni Miss Liikunnan Iloksi, mutta on hienoa huomata, että omat itsestäänselvinä pitämät olettamat voivat murtua. Niin monesti ihminen vain päättää, että en mä tykkää tästä enkä halua edes yrittää, ja kun ei koskaan yritä, niin voi perustella itselleen että noniin, ei minusta tosiaan ole tähän. Vaikka näköjään 35 vuotta lenkkeilyä vihannutkin voi eräänä päivänä omasta tahdostaan pyrähtää ulos ja hymyillä polun päässä tunnin kuluttua.

Imelää, pahoittelut.

Mutta imelän onnellinen oli olokin viikonloppuna..! ^_^

Rakastan luonnossa liikkumista. Miksi en siis voisi oppia tykkäämään siellä juoksemisestakin?

Mitattiin myös mun maksimisyke. En ole ennen viime viikonloppua tiennyt sykealueista yhtään mitään, hyvä jos tiesin oman perussykkeeni.

"Juokset niin kovaa että meinaa tulla oksennus ja jalat pettää", mies neuvoi.

Nauratti yhden vanhemman pariskunnan ilme kun pingottiin heitä vastaan, olivat varmaan ihan että mitä tuo mies rääkkää tuota naisparkaa... :) Äijä juoksi edellä kiljuen että jaksaajaksaa ja mä yritin pysyä perässä henki vinkuen ja huusin että eipystyeipystyenää... Ja mies karjui takaisin että "Jos jaksaa valittaa niin jaksaa juosta!"

Syke: 182. Ja joo, melkein tuli oksennus. ;)

Kauneusbloggaajan ominaisuudessa kerron vielä, että viikonloppuhölkkäilijän kynsillä nähtiin Essien Mint Candy Apple ja Benecosin Urban Grey.

Eikä ollut edes suunniteltu lenkkipuseroon mätsääväksi. ;)

Aurinkoista viikkoa toivotellen!

Mä tiedän. Tää aloituskuva on jotenkin niin irvokas :D

Etenkin kun muistellaan tätä.

Tässä sitä nyt hymyillään sen näköisenä että jumppa on ihanaa. :)

Minulta on kysytty reissujumpastani jo viime syksynä, ja nyt kun siitä toivottiin jälleen postausta niin ajattelin, että mikäs tuossa. Jos joku muukin liikuntaan nihkeästi suhtautuva inspiroituu jumpanvihaajan helposta aamutreenistä vähän  liikkumaan, niin hyvä juttu! Sillä liikuntahan on tärkeää, ei siitä mihinkään pääse. Mutta ei siitä tarvitse hirveästi tykätä. ;)

Kotona en tee jumppaa. Aamujumppa kuuluu elämässäni ainoastaan reissuolosuhteisiin, ja korvaa kotoisen kuntosalitreenin.

Päätin aloittaa reissujumpparutiinin syksyn 2012 kolmen kuukauden matkani jälkeen. Pidin tuolloin taukoa liikunnasta, ja se johti lopulta niin huonoon oloon sekä fyysisesti että psyykkisesti, että päätin etten enää halua kokea sellaista. Pidin liikunnasta tai en, kroppani on tottunut siihen (olen tehnyt salitreeniä 10 vuotta) ja haluaa sitä.

Aluksi jumppaa piti tehdä todella hampaat irvessä. Joka aamu tuntui siltä, että kuminauhan kanssa heiluminen on viimeinen asia mitä haluaisi tehdä. Sitten se alkoi pikkuhiljaa muodostua rutiiniksi. Tämä tapahtui siis viime syksynä. Sen jälkeen olen tehnyt samaa settiä kaikilla reissuilla, ja nyt se on kropalle tuttua puuroa.

Välineenä minulla on yksinkertainen, kuminen jumppanauha. Siinä oli alun perin pehmustetut kahvat mutta ne irtosivat ajan myötä. Eikä niitä itse asiassa tarvitsekaan, kunhan muistaa hanskat. Paljasta ihoa tuo kumi hiertää aika ikävästi.

Jumppaohjelmani on kaksiosainen, päivä 1 yläkropalle ja päivä 2 alakropalle. Vatsat teen kumpanakin päivänä. Liikkeitä on 7 per jumppa, ja lämmittelyn kanssa setti kestää noin 50-60 minuuttia. Teen jumpan kahtena aamuna putkeen ja pidän yhden päivän väliä.

Tarvitsen jumppanauhaa vain yläkropan treeniin. Alakroppa menee kehon omalla painolla.

Tässä siis jumpanvihaajan helppo aamujumppa, olkaa hyvä :)

Ja nuo shortsit - joo, ei todellakaan mikään jumppavaate ja näyttää kuvissa törkeältä mutta jumppaan aina alusvaatteissa enkä viitsinyt näitä kuvia ihan alkkareissa ottaa. Pitkät shortsit olisivat myös näyttäneet kuvissa vähän hassuilta, hameesta puhumattakaan,  joten nuo pienet (Skiathokselta ostetut) shortsit saivat kelvata.

.

YLÄKROPPA

Unohdin ottaa kuvan etunojapunnerruksesta, se kuva lainattu täältä.

Kuvien alla sarjojen ja toistojen määrät. Niissä liikkeissä, jotka tehdään yhdellä jalalla tai kädellä, sarja on per käsi/jalka.

Liitän tähän myös pienet selitykset liikkeistä, jos juttua vaikka lukee joku joka ei ole eläissään tehnyt yhtäkään jumppaliikettä. :)

Etunojapunnerrus (rintalihakset): tämä lienee jo kuvan perusteella selvä? :) Teen naisten punnerruksena kuten kuvassa,  eli polvet maassa.

Kulmasoutu (selkälihakset): kuminauha jalkojen alle, päät käsiin sopivalle kireydelle. Vedä kädet kyynärpääjohtoisesti kohti kylkiä. Purista lapoja yhteen.

Olkapunnerrus (olkalihas): kuminauha yläselän taakse, nauhan päät kämmeniin sopivalle kireydelle. Nosta käsivarsia yläviistoon ja palauta suoraan eteen. Käsivarret tulee pitää liikkeen ajan suorina.

Hauiskääntö (hauikset): kuminauha jalkojen alle, pieni haara-asento, nauhan päät kämmeniin hyvälle kireydelle, niin että tuntuu sopivasti hauiksissa. Kyynärpäät olisi hyvä pitää lähellä kylkiä, minulla on tuossa kuvassa vähän lepsusti. Tee kyynärvarren koukistus ja palauta kädet takaisin suoriksi alas.

Pystypunnerrus (olkalihas, ojentaja): salilla tämä liike ei tunnu minulla juurikaan ojentajissa, mutta nauhalla tehtynä kyllä. Kuminauha selän taakse, ota alakädellä hyvä ote kuminauhasta, punnerra yläkädellä suoraan ylöspäin ja palauta olkapään viereen.

Ojentajat (mä en tiedä mikä tämän liikkeen "virallinen" nimi on, tai onko sillä edes sellaista, mutta salilla tämä tehdään taljassa): Samanlainen ote kuminauhasta selän takana kuin pystypunnerruksessa, mutta ylösnoston sijaan pidä käsivarsi paikoillaan kuvassa näkyvällä tavalla ja liikuta ainoastaan kyynärvartta. Vie kyynärvarsi suoraksi eteen ja palauta takaisin olkapään kohdalle.

Vatsarutistus (vatsalihakset): makuulle lattialle, kädet niskan taakse tai rinnan päälle ristiin, rutista vatsalihaksia niin että selkä nousee irti lattiasta.

Näitä kuvia oli kyllä pikkuisen koomista ottaa... ^_^

.

ALAKROPPA

Tuolille nousu (pakaralihakset): nouse tuolille niin että nouset ja laskeudut samalla jalalla. Yksi sarja = yksi jalka. Kirjoitin sarjamäärään kolme vaikka pitäisi lukea neljä - kaksi sarjaa per jalka.

Kyykyt (pakaralihakset): pidä kädet edessä tai mihin ne nyt ikinä luontevasti saat laitettua :D ja tee syvä kyykky. Lisäpainoa saa esim. repulla jonka täyttää kirjoilla tai muulla painavalla. :) Käytän joskus tätä kikkaa kun yövyn reissussa kavereiden luona ja on mahdollista lainata reppua ja siihen täytettä. :)

Jalkakyykky (reisi- ja pakaralihakset): astu toisella jalalla eteenpäin ja kyykisty, pitäen edessä oleva jalka 90 asteen kulmassa. Polvi ei saisi mennä varpaiden yli. Liikkeen voi tehdä joko niin, että pitää eteen astutun jalan paikallaan ja jää pumppaamaan kyykkyjä, tai niin, että vie kyykyn jälkeen jalan takaisin toisen viereen. Toista liike samalla jalalla.

Jalkakyykky on muuten  mun suurin inhokki, siis voi että mä vihaan tätä liikettä. Tässä mun lihakset ei vain ilmeisesti koskaan kehity, aina tuntuu yhtä raskaalta ja vaikealta ja sattuu. Reisilihas alkaa täristä yleensä jo 10 toiston jälkeen. Olen kuullut muiltakin vastaavia squat-tarinoita... Harvan lemppari? :P

Jalannosto (pakaralihakset): tälläkin liikkeellä on varmaan joku fiksumpi nimi :P Asetu kuvassa näkyvään asentoon ja nosta jalkaa ylöspäin, niin että pakara pysyy koko ajan jännittyneenä eikä reisi laske liian alas.

Hehheh, tämän liikkeen kuvista tuli kyllä niin rivoja... :D Tää oli ainoa vähänkään järkevä. :)

Reiden loitonnus (reisi- ja pakaralihas): asetu kylkimakuulle. Koukista päällimmäistä jalkaa ja nosta polvea ylöspäin. Tässä liikkeessä saa tehdä reilusti toistoja että alkaa tuntua jossain, kun ei ole vastusta.

Liikkeen voi tehdä myös kontallaan, tällöin liikettä käsittäkseni kutsutaan "koiran kusetukseksi". :) Nosta polvea sivulle niin kuin olisit koira puhelinpylväällä.

Vatsarutistus: sama kuin aiemmin.

Jalkojennostot (vatsalihakset): tämä liike onnistuu parhaiten kun saat otettua käsillä kiinni jostain, vaikkapa sängyn jaloista tai reunasta. Asetu makuulle ja nosta jalkojasi yhtäaikaa ylös, niin että alaselkä irtoaa lattiasta. (Kuvassa jalat ovat juuri palaamassa yläasennosta.) Palauta jalat takaisin lattian tasoon suorina, mutta älä päästä niitä koskemaan lattiaa. Vatsalihasten tulee pysyä koko ajan jännittyneinä.

Ja siinäpä se! Jumpat jumpattu ja kropassa toivon mukaan sellainen olo että jotain on tehty. Nauhan on oltava sen verran kireällä tai toistoja oltava sen verran monta, että lihas väsyy. Ilman painoja tai vastusta lihasta joutuu rasittamaan useammilla toistoilla että se väsyy. Jos lihaksessa ei tunnu miltään, on nauha liian löysällä tai teet liian vähän toistoja.

Sitten vain kahvin keittoon.... :)

.

Loppukevennys.

Miten saa otettua tällaisia jumppakuvia kun on yksin kameran kanssa...?

Vastaus...

Asettamalla sängyn päälle tuolin ja tuolin päälle roskiksen ja roskiksen päälle kameran.

Ja juoksemalla itse nurkkaan vetämään posea.

:)

En päätä tätä juttua sanomalla liikunnan iloa, vaan liikunnan oloa. Liikunnasta on mahdollista tehdä luontevasti rullaava osa elämää vaikka se ei suuremmin nappaisikaan. Eihän moni tykkää tiskaamisestakaan, mutta silti tulee tiskattua päivittäin, kuin huomaamattaan ;)

Olen tehnyt paluun painoharjoittelun pariin. Ja lihassärky on sen mukainen.

Aiheena siis liikuntakuulumiset vol. 2.

Miten on sujunut edellisen päivityksen jälkeen? Olen...

* Käynyt ensimmäistä kertaa kahvakuulatunnilla - ja jäänyt tunneille :)

* Käynyt testaamassa Grit Strength -tunnin - ja läkähtynyt

* Käynyt Bodypump-tunneilla - ja todennut että askelkyykyt on samanlaista kuolemaa kuin aina ennenkin

* Käynyt treenitreffeillä kavereiden kanssa saadakseni heiltä inspiraatiota ja myönteisiä ajatuksia

* Yrittänyt löytää tsemppiä haastattelemalla terveyspedagogia

* ..ja palannut tällä viikolla vihdoin salitreenaamaan

KAHVAKUULA - tykkään..! Tämä on jumppa minunlaisilleni! :) Nopea (treeni 30 min), helpot ja tehokkaan tuntuiset liikkeet. Salitreeniin verrattuna on mukavaa vaihtelua kun syke nousee. Kahvakuula tuli ja jäi.

- Mutta ei, en minä tästäkään mitään endorfiinipöllyjä saa. Tunneille ei kuitenkaan ole yhtään vastenmielistä mennä. Treenin jälkeen on hyvä ja tyytyväinen olo.

GRIT STRENGTH - Tästäkin voisin tykätä. Kuten "kahvis", tämäkin on 30-minuuttinen, helppo ja tehokas treeni. Mutta Gritissä mennään paljon kuulaa korkeammilla sykkeillä. Olo oli puolituntisen jälkeen kuin olisi ollut jossain armeijan alokasleirillä. :D Voisin käydä Gritissä silloin tällöin, mutta minun salillani näitä on vain iltaisin - ja minulla päiväjäsenyys. (Pyysin luvan päästä kerran testaamaan uteliaisuudesta.)

BODYPUMP - Vanha tuttu neljän vuoden takaa. Vähän jännitti mennä tunnille pitkän tauon jälkeen mutta kropan motorinen muisti toimi ja liikkeet palautuivat heti mieleen. Ja helppojahan ne ovat joka tapauksessa. Pumppi on ihan kivaa, vaikka askelkyykkyä en pysty ikimaailmassa tekemään niin pitkinä sarjoina.

Mutta tiedättekö mikä noille jumpille on yhteistä tehokkuudestaan huolimatta? En tunne seuraavana päivänä että olisin treenannut. Minä tykkään että kropassa tuntuu että on liikkunut. Ilmeisesti pitäisi nostaa painoja - mutta painavammalla ei taas jaksaisi tehdä kyseisten tuntien vaatimia pitkiä sarjoja.

Jututin Maarianhaminan salillani Avanciassa työskentelevää terveyspedagogia ja personal traineria Emelie Westerlundia.

"Emelie, kerro mulle, onko mahdollista että joku ihminen on oikeasti immuuni liikunnan ilolle?"

Kysymykseni on niin outo että Emelietä alkaa naurattaa. Selitän, että olen käynyt salilla 9 vuotta tuntematta mitään suurempaa riemua tai liikunnan koukuttavuutta. Emelie toteaa, että endorfiinit purskahtelevat lähinnä pulssia nostattavan liikuntaharjoituksen yhteydessä, rautaa pumpatessa sitä kokee vähemmän. Hmm. En ole tuntenut iloa crossarissakaan vaikka varmasti syke nousee.... Ei, taidan oikeasti olla harvinaisen vaikea tapaus. :D

"No mitä mä voisin tehdä että saan entisen fiiliksen takaisin ja treeni alkaisi taas luistaa? Vaihdan lajia? Muutan ruokavaliota? Jatkan taukoa?"

Emelien mielestä tauko ei ole ratkaisu eikä välttämättä lajin vaihtokaan. Hän sanoo, että tuskin olisin jaksanut painoharjoittelua yhdeksän vuotta jos se oikeasti olisi minulle täysin väärä laji. "Vaikka treeni kuinka tökkisi, en neuvo jäämään kotiin. Tee treeni pienemmällä teholla; pudota painoja ja tee vähemmän toistoja."

"Ja vaihda hyvä ihminen ohjelmaa jos se viimeisin ei tunnu kivalta." (Aivan. Sangen itsestäänselvä neuvo, jonka osa teistäkin antoi kun kerroin *itutuksestani.)

Ruokavalioasioiden kohdalla Emelie huokaa syvään. Hän kuuluu oman pt:ni tavoin siihen ryhmään, jonka mielestä jokaisen kannattaa löytää omaan elämäntyyliin sopiva tapa syödä, eikä kuvitella jonkun ulkopuolisen osaavan sanoa millä pöperöillä voit paremmin. Tietenkin on itsestäänselviä seikkoja kuten karkin ja pullamössöruoan epäedullisuus terveydelle, mutta Emelien mielestä ei ole mitään "tämä-ruokavalio-sopii-ja-tämä-taas-ei-liikunnan-harrastajalle" -sabluunoita.

Yritän kuitenkin saada Emeliestä puristettua kannanottoa siihen, että vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaisi epäedullisesti liikunnassa jaksamiseen, mutta Emelie puistelee päätään. "Niin ei vain voi sanoa." Emelien mielestä on pääasia, että ylipäänsä syö ja pitää huolen energiansaannista ennen ja jälkeen urheilun. Tietysti on suotavaa, että nautittu ravinto olisi mahdollisimman luonnollista ja vähän käsiteltyä, muu on toissijaista. "Ei ole olemassa mitään yleispätevää tapaa syödä, mikä toimii yhdellä ei toimi toisella".

Kerron Emelielle, että olen tykästynyt kahvakuulaan ja mietin myös jonkun toisen ryhmäliikuntatunnin lisäämistä liikunta"lukkariini". Kysyn, miten saisin treenit mahtumaan viikkoon kun kuitenkin haluaisin edelleen jatkaa myös painoharjoittelua, mutta en ole valmis lisäämään liikuntakertoja yli neljään viikossa. Emelie ehdottaa, että kävisin yhtenä päivänä ryhmäliikunnassa, tekisin kahtena päivänä salitreenin ja yhdistäisin neljäntenä päivänä lyhyemmän ryhmäliikuntatunnin lyhennettyyn painoharjoittelutreeniin.

Ideaa...

Nyt, kuuden viikon tauon jälkeen, palasin siis painojen pariin. Kaivoin esiin kahden vuoden takaisen ohjelman josta tykkäsin. Ei vituttanut. (Miten minusta tuntuu niin vaikealta kirjoittaa blogiin kirosanaa vaikka todellisuudessa käytän aika paljonkin voimasanoja... :D)

Lihakset on kipeinä joka puolelta.

Jess. Se on hyvä tunne.

Ahhh miten tylsä otsikko, voin vain kuvitella kuinka moni skippaa tämän jutun huokaisten syvään, "Ei saamari nyt tuokin alkaa tehdä jotain reenipostauksia...."

En mä ala, lupaan sen :) (vaikka öhm, niinhän mä "lupasin" aikoinaan ruoastakin.... mutta vaikea nähdä että liikunnasta tulisi minulle koskaan sellaista intohimoa josta tekisi mieli kirjoittaa säännöllisesti). Kun nyt kuitenkin tein tuon Suuren Itutuspostauksen niin saatetaan se stoori loppuun muutamien lyhyiden liikuntapäivitysten muodossa tässä kevään aikana.

(Minä en ole kuvassa :))

Pidin liikuntataukoa puolitoista viikkoa. Pitkään asiaa mietittyäni, lievästi vastahakoisesti, päätin myös tehdä niin kuin osa teistä lukijoista ehdotti - lisätä hiilihydraattien osuutta ruokavaliossani. Mitäpä minä tässä menetän? On joskus hankalaa olla niin "ehdoton" luonne mitä minä olen, sitä vain pitää hulluna kiinni jostain päättämästään vain sillä perusteella että kiinnipitäminen sopii omaan mentaliteettiin. Ei tekisi pahaa oppia relaamaan joissain asioissa. Niin kuin joku teistä kirjoittikin - eihän ruokavaliossa joustaminen sitä tarkoita että tarvitsee lähteä pullaa ja ranskalaisia vetämään, muutoksia voi tehdä ihan siellä terveellisellä puolella pysyen.

Puolentoista viikon tauon jälkeen palasin salille, mutta en punttitreenin pariin. Tein pehmeän laskun cross trainerin muodossa - koko viime viikon tein vain 50-minuuttista cross trainerilla. Tuohan on jotain ihan käsittämättömän tylsää puuhaa, mutta keksin alkaa seuraamaan treenin ajan iPadilta Australian Masterchefiä (hehheh, kiitos siitäkin vinkistä lukijalle :D)) niin 50-minuuttinen sujuu siedettävästi.

Tänään tein lajikokeilun nro 1: CrossFit. Käytiin mieheni ja siskon kanssa paikallisen salin avoimissa ovissa. Treeni oli tietysti vain pintaraapaisu lajiin, mutta tämänpäiväisen perusteella kyllä tykkäsin siitä. Yksinkertaisia mutta tehokkaita liikkeitä korkealla intensiteetillä.

Teimme etunojapunnerruksista, kahvakuulaheilautuksista ja laatikon päälle hyppelystä koostuvan WODin eli workout of the dayn (CrossFitissä näköjään kaikki termit on englanniksi, liikkeistäkin puhuttiin englanninkielisillä nimillä...). Tyytyväisenä panin merkille, että jaksan ainakin kirkkaasti paremmin tehdä punnerruksia kuin  kovassa tikissä oleva, erittäin monipuolisesti liikuntaa harrastava sisareni...! Muahhahhah... Nojoo, mutta siihen se paremmuus jääkin. :D

Ensi viikolla on tarkoitus jatkaa kiltin crossailun (ja Masterchefin, hehe) parissa, ja kokeilla taas yhtä uutta tuntia: kahvakuulaa. Tällä kuviolla mennään toistaiseksi, pysyn edelleen kaukana perinteisestä salitreenista että saan *itutukseen kunnon välimatkan ja voin sitten palata painojen luokse neutraalilla pohjalla.

Ruoasta. Olen lisännyt hiilihydraattia lähinnä juuresten, suuremman marjamäärän ja omenan muodossa. Papuja ja kikherneitäkin olen syönyt joillain aterioilla. Kun perusaamiaiseni munakkaan ohella on ollut rahkaa ja jogurttia muutamalla marjalla, olen kääntänyt sen viime viikkoina muotoon "marjaa rahkajogurtilla". Lisäksi olen syönyt enemmän itseleipomaani vhh-leipää. Eihän niissä tokikaan ole samalla lailla hiilihydraattia kuin kokojyväleivässä, mutta ihan kunnon leipälinjalle en halua lähteä. Mieluummin otan kuitenkin hiilihydraatit pääsääntöisesti kasviksista.

Pakastekalapostauksen kommenteissa kysyttiin, teenkö koskaan vegaaniruokaa. Todella harvoin, mutta nyt minulla olisi esittää kuluneelta viikolta vallan mainio vegaaniruokaohje, joka on jälleen sarjassamme erittäin yksinkertaista perusruokaa.

* * Paahdettu punajuurisosekeitto * *

Tämä on punajuuren ja bataatin ansiosta huomattavan korkeahiilihydraattista ruokaa verrattuna normiaterioihini.

Juuresten paahtaminen on jutun juoni. Teen sosekeittoja aika usein, mutta en ole koskaan aiemmin kokeillut paahtaa kasviksia ennen soseutusta. Oi mikä maku keittoon tuleekaan uunin ansiosta, suosittelen tuon vaivan näkemistä!

Ainekset:

Punajuurta (n. puolet kasvisten määrästä)

Porkkanaa

Bataattia

Sipulia ja valkosipulia

Kasvislientä

Kuivattua inkivääriä

Makeutusainetta (mitä nyt käytätkään; sokeria, steviaa, erytritolia...)

(Raastettua appelsiininkuorta)

Ranskankermaa tai vaahtoutuvaa soijakermaa (vegaaniversio)

Pilko kasviksia sen verran kuin on syöjiä. Minä pilkoin suuren pellillisen verran ja tuli kivasti pakastimeen täytettä, ainakin viisi-kuusi annosta. Pyörittele pilkotut kasvikset oliiviöljyssä ja sheikkaa sekaan inkiväärijauhetta. Pyörittele punajuuret omassa kulhossaan sillä ne menevät uuniin ennen muita kasviksia pidemmän kypsymisajan takia.

Sekoita ranskankermaan tai vaahdotettuun soijakermaan inkiväärijauhetta ja ripaus makeutusainetta. Määristä en osaa sanoa kun laitan itse kaikki maun mukaan - maistele milloin on omassa suussa nam. :) Laita seos jääkaappiin maustumaan siksi aikaa kun paahdat juurekset.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista punajuuria 30 minuuttia. Lisää pellille loput kasvikset ja paista vielä toiset 30 minuuttia. Keitä kasvisliemi.

Kumoa paahdetut kasvikset blenderiin tai monitoimikoneeseen ja kaada joukkoon kasvislientä noin puolet kasvisten määrästä. Soseuta. Lisää kasvislientä jos haluat löysempää keittoa. (Jos teet isoa satsia joudut mahdollisesti soseuttamaan kasvikset erissä.) Halutessaan seokseen voi blendausvaiheessa vielä lisätä ripauksen raastettua appelsiininkuorta. Tai inkivääriä, jos tuntuu ettei se maistu tarpeeksi.

Kaada keitto kattilaan ja lämmitä ennen tarjoilua. Tarjoile inkivääriranskankerman/soijakerman kanssa.

En ole ikinä ennen maustanut juureksia inkiväärillä, aivan tajuttoman hyvää! Paahdetuissa juureksissa oli niin paljon makua ettei keitto kaivannut edes suolaa ja pippuria..! :)

Proteiinilisän keittoon saa laittamalla blenderiin mukaan raejuustoa tai pehmeää tofua. Raejuustossa on enemmän proteiinia. ;) (Hämmästyin kun tajusin pehmeän tofun ravintoarvoja lukiessa miten vähän siinä on proteiinia kiinteään tofuun verrattuna.)

*

Tällaisia juttuja ruoka/liikuntaosastolla. Korkeamman hiilaripitoisuuden muuten huomaa kyllä - minulla on melkein koko ajan nälkä. :/ Se inhottava, jatkuva "voisin napostella jotain..." -tunne, josta eroonpääsystä olin niin iloinen vaihtaessani vhh:lle. No, yritetään sinnitellä...

Ymppään tänään samaan postaukseen kolme toisiinsa liittymätöntä asiaa. Mutta haetanneeko tuo mittään, niinkuin savolainen sanoisi. Saippuapäivitykset tuskin joka kerta kaipaavat omaa varsinaista postaustaan.

Olen miettinyt eiliseen postaukseen jättämiänne kommentteja ja tilannettani koko päivän.

Tätä hymyä odotellessa...

Kyllä vain siitä on apua kun tarpeeksi moni ihminen sanoo jotain. En esimerkiksi itse, niin hullulta kuin se kuulostaakin, ollut kertaakaan tullut ajatelleeksi että tauon pitäminen voisi auttaa ja on todennäköisesti se ainoa ja oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Olen vain odottanut ja toivonut että *itutus menisi ohi ja entinen neutraali, "olis-sitä-parempaakin-tekemistä-mutta-sitten-on-ihan-jees-kun-pääsen-salille" -fiilis treeniä kohtaan palaisi.

Koska niin moni kirjoitti samankaltaisia asioita/ehdotuksia/kysymyksiä kommenteissaan, päätin vastata niihin tässä postauksessa koska henkilökohtainen vastaaminen kommenttiboksissa olisi mennyt toistoksi.

* Sali on tylsää ja aivotonta treeniä, miksi et vaihda johonkin muuhun lajiin?

- Minun "liikuntaprofiiliini" sopii aivoton ja rutiininomaiseen toistoon perustuva treeni johon ei liity kiinteitä aikatauluja. Niin kamalalta kuin se kuulostaa, liikunta on minulle suoritus, ei asia jota lähdetään harrastamaan koska se tuo iloa. Tietysti olisi aivan mahtavaa jos jostain löytyisi laji joka toisi myös iloa ja sitä kautta aivan erilaista motivaatiota, mutta toistaiseksi kaikkiin lajeihin on liittynyt jotain ahdistavaa tai muuta mikä on estänyt sen jäämisen osaksi elämääni.

Minulle sopivassa liikunnassa tulisi yhdistyä seuraavat asiat:

1. Liikunnan "luokse" on päästävä nopeasti ja helposti, harrastuspaikan on sijaittava kävelyetäisyydellä --> bussi- tai automatka saa käynnit vääjäämättä hiipumaan. Tämä karsii hyvin suuren osan paikkakuntani liikuntamahdollisuuksista.

2. Sitä on voitava harrastaa omalla aikataululla.

3. Siinä ei saa olla paljon koreografiaa tai koordinaatiota vaativaa sisältöä.

4. Siihen ei saa sisältyä alkulämmittelyä enempää juoksua.

5. Sen on oltava rakenteeltaan helppoa ja nopeasti omaksuttavaa mutta samalla tehokasta niin että kropassa tuntuu.

Salitreeni sopii kaikkiin näihin kohtiin, siksi siitä on muodostunut minulle ihanteellinen liikuntamuoto.

Parhaimmillaan salitreeni ei tunnu lainkaan ikävältä. En suinkaan ole käynyt kaikkia näitä yhdeksää vuotta salilla kiroillen joka kerta kun pukuhuoneen ovi kolahtaa. Silloin kun sujuu hyvin, treeni tuntuu neutraalilta ja "harmittomalta". Toki aina lähtiessä on olo, että mieluummin jäisi kotiin enkä todellakaan voi väittää että oikein odottaisin salille pääsyä. Mutta treenin sujuessa jälkeenpäin on hyvä ja tyytyväinen olo.

* Mikä niissä ryhmäliikuntatunneissa sitten mättää?

- Pelkään kaikkia koreografiajuttuja ja itseni nolaamista. Minun on hirveän vaikea seurata ohjaajan liikkeitä ja "tehdä perässä", tuntuu kiusalliselta seistä ihmisten keskellä ja huitoa käsillä ja jaloilla vain sinne päin. Ryhmäliikuntatunneissa on monia jotka sisältönsä puolesta kiinnostaisivat, kuten tanssilliset jutut, mutta olen niin pelkojeni vanki että en uskalla osallistua. Muutama kokemus totaalisesta "mää en tajua yhtään miten tässä pitäis tehdä" -noloushetkestä on pitänyt huolen, että kynnys mennä tunneille on kasvanut entisestään. Kun joku sali lanseeraa pienryhmät tukiopetuksella minun kaltaisilleni pelkureille ilmoittaudun ensimmäisenä.

* Entäs uinti?

- En osaa uida. :( Muuten laji sopisi minulle aivan älyttömän hyvin. Olen NIIN kateellinen ihmisille jotka osaavat uida.

* Tai lenkkeily? Lähde ulos ihminen!

- Valitettavasti en tiedä mitään niin ikävää liikuntaa kuin lenkkeily. Mieluummin menisin vaikka sinne step-tunnille nolaamaan itseni kuin yrittäisin lenkkeillä.

* Ala syödä enemmän hiilareita niin jaksat taas nostaa punttia.

- Kuulostaisi muuten järkevältä, mutta olen ruokavaliollani treenannut kaksi vuotta ilman ongelmia. Itse asiassa syön tällä hetkellä paljon hiilihydraattipitoisempaa ruokaa kuin ensimmäisen vhh-vuoteni aikana. Tällä pohjalla minun  on vaikea nähdä, miten hiilihydraattien lisääminen auttaisi salijumiin.

* Onko järkevää tehdä jotain, jota inhoaa?

- 'Inhoaa' on ehkä kohdallani liian voimakas sana, mutta kyllä, liikunnan kohdalla ON järkevää vaikka pakottaa itsensä treenaamaan jos vaihtoehtona on se, että istuu perseellään eikä koskaan harrasta liikuntaa. Olen kanssanne (tämänpäiväisten pohdiskelujen tuloksena) samaa mieltä siinä, että juuri salitreeniä ei varmastikaan ole tällä hetkellä järkevää yrittää vetää kun se ei vain suju. Se on siis vaihdettava johonkin muuhun, vaikka se "joku muu" vaatii lähtökohtaisesti myös itsensä pakottamista.

.

Päätin nyt pitää ainakin viikon taukoa liikunnasta kokonaan, ja lähteä sitten hitaasti syöttämään erilaisia liikunnallisia virikkeitä. Lenkille minua ei saa, se nyt vain on fakta, joten jäljelle jäävät käytännössä ne pelottavat ryhmäliikuntatunnit. Poimin salini jumppavalikoimasta alhaisimman kynnyksen tunnit joista minulla on aiempaa, ihan positiivistakin kokemusta (bodypump, bodyvive) ja ajattelin uskaltautua myös kahvakuulatunnille. Kahvakuulatreeniin ei  kai voi sisältyä mitään kovin monimutkaisia koreografioita... eihän...?

Salitreeniin palaan vasta kun ajatus nilkkaremmistä tai bulgarialaisesta askelkyykystä ei enää saa nyrkkiä puristumaan.

Mutta siis - suuret kiitokset teille pääkoppani tuuletuksesta! Näköjään tarvitaan ulkopuolisen tuki siihen, että pystyn antamaan itselleni "luvan" ottaa lomaa liikunnasta.

Aiheesta toiseen.... PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA.

Todettuani Ma Provencen toimivan kuten tavallinen shampoo (ja HYVÄ sellainen, palaan vielä MP:hen myöhemmin), siirryin tällä viikolla vanhan ystäväni, Flow Kosmetiikan Blondin pariin. Odotin jännittyneenä uudelleenkohtaamistamme. Olen pessyt Blondilla hiukseni nyt kahdesti.

Haluaisitteko kuulla, että fiilis hiuksissa on erilainen kuin Kreikassa..?

Minä olisin.

Vaan ei. Hiukset ovat huuhdellessa ehkäpä jopa Kreikkaa nahkeammat. Niin kauan menee hyvin kun vain vaahdottaa, mutta heti kun lähtee huuhtomaan, hiukset vetävät ihan "huovaksi". Kuvitelkaa miltä kimppu märkää huopalankaa tuntuu. Siltä minun hiukseni tuntuvat. Ei voisi kerta kaikkiaan kuvitellakaan olevansa ilman hoitoainetta.

Laitan pesun jälkeen Flow Kosmetiikan Kehäkukka-hoitoainetta. Se tuoksuu voimakkaasti alkoholilta - ja alkoholia siinä onkin, sekä omenaviinietikkaa sekoitettuna muuten tavalliseen luonnonkosmetiikan hiustenhoitoainepohjaan. Hoitoaine tuntuu tosi hyvältä ja hiusten huopaisuus helpottuu heti. Saippuaisuus kuitenkaan ei. Huuhdellessa tyveen jää tuttu tahmeus. Kuivuttuaan hiukset ihan tuoksuvat saippualta.

Ja vielä aiheeseen numero 3.

Kuva täältä.

Olen vihdoin käynyt mittauttamassa kolesteroliarvoni!

Tätä on moni minulta kysellyt ruokavaliooni liittyen. Ja voin iloisena kertoa, että tällä kermaa ja kananmunaa vetävällä tytsyllä on lääkärin mukaan erinomaiset kolesteroliarvot. Hyvä kolesterolini eli HDL on 3.54 johon lääkäri totesi että hän aniharvoin törmää näin hyvään HDL-arvoon. Huono kolesteroli eli LDL on 2.0, mikä sekin on oikein hyvä arvo.

En ole koskaan aiemmin mitannut kolesteroliani eli en tokikaan tiedä onko vhh-ruokavalio vaikuttanut siihen mitenkään. Voihan olla, että arvoni ovat aina olleet hyvät. Mutta pääasia on se, että runsaasti kovia rasvoja sisältävä ruokavalio ei ole ainakaan muuttanut arvoja huonoiksi.

Jees, hyvällä mielellä vaan kreikkalaista jogurttia naamaan jatkossakin! :)

Haluan jakaa tämän ISOLLA koska ei samperi helpota!! Kun joku *ituttaa eikä meinaa tulla mitään niin siitä on pakko lopulta päästä huutamaan niin että naapurikunnissa soi! Se tunnetusti aina auttaa. Edes vähän.

Olen harrastanut salitreeniä yhdeksän vuotta. En pidä liikunnasta, kuten olen täällä aiemmin kertonut. Käyn salilla, koska se on minulle hyväksi. Elämässä on asioita joita on vain tehtävä, miellyttivät ne tai eivät.

Kroppa ja mieli kiittävät vanhuksena.

Koko yhdeksän vuoden aikana liikuntaharrastus ei ole tuntunut niin vaikealta kuin viimeiset kaksi kuukautta. Joka viikko vain pahenee. En tajua mikä minua oikein vaivaa! Salille meno on niin vastenmielistä että saan käyttää kaiken tahdonvoimani että saan treenikassin kouraan ja vaatteet niskaan. Ja kun salille saakka pääsee, ei treenistä meinaa tulla yhtään mitään. Painot ovat tippuneet joissain liikkeissä jopa puoleen ja sarjat jaksan hädin tuskin läpi.

Sain marraskuun alussa uuden ohjelman. Sekin *ituttaa. Siinä on liikkeitä joista en pidä. Olo on kuin 4-vuotiaalla tarhalapsella. Tekisi mieli heittäytyä lattialle, takoa nyrkillä jumppamattoa ja huutaa "enhaluaenhaluaenhalua...!"

Yritän löytää uuden vuoden lupaustensa salille saattelemien kinkunsulattelijoiden joukosta yhtä kärsiviä olemuksia, toverisieluja. Katson vetoavasti pallon päällä vatsarutistusten kanssa ähisevää tätiä. Ei, en saa takaisin "tiedän-miltä-susta-tuntuu" -katsetta. En keneltäkään. Eikö kellään täällä kulje reeni niin päin peetä kuin mulla...? Haloo, kai jotain muutakin teistä *ituttaa..??

Yksi liikkeistä mistä en pidä on lonkan ojennus taljassa. Blondiaivot: "Ei saamari että väsyttää vaihtaa tätä *elkkarin nilkkaremmiä jalasta toiseen, tämmöseenkin menee ihan turhaa aikaa..."

Vasta kuukauden kuluttua välähti. Kuules blondi, niitä nilkkaremmejä on salilla useampikin. Laita hyvä ihminen remmi kumpaankin nilkkaan niin ei tarvitse mutristella joka sarjan välillä ja vetää teatraalisia remminvaihtohuokauksia.

Aivot vissiin pikkuisen seis.

Menee vähän nopeammin lonkan ojennukset nyt siis.

Mutta silti tekee mieli pahoinpidellä laitetta joka kerta kun kohdataan.

En tiedä mitä tällä postauksella halusin sanoa. Tai tiedänpäs. Haluan kuulla että teitä on muitakin. Jotka revitte itsenne liikuntaharrastukseen päivästä ja viikosta toiseen vaikka välillä tekee niin vaikeaa ettei tosikaan. Koska vielä tyhmempää on luovuttaa. Liikunta on yksinkertaisesti jotain joka vain kannattaa.

Nyt tekisi hyvää kuulla että joku muukin on päässyt tällaisen mielettömän jumin läpi. Ymmärrän parin viikon väsymykset mutta mun tilanne on jatkunut jo syksystä saakka. :(

Liikunnan ei tarvitse olla hauskaa, mutta ei sen nyt sentään tarvitsisi *ituttaa.

. . .

Edit. Huomaan kommentteja lukiessani, että olisi ollut hyvä tarkentaa tässä jutussa että kuntosalitreeni on kaikista kokeilemistani liikuntalajeista minulle se mieluisin. Lajin vaihtaminen ei siis taida tässä ongelmassa auttaa... :/ Ryhmäliikunnasta en ole onnistunut innostumaan pysyvästi, tunteihin liittyvät kellonajat ja ryhmän aiheuttama "paine" saavat käynnit lopulta aina hiipumaan. Toiset ihmiset vain kokevat ryhmäliikunnan pelottavana, minä kuulun harmillisesti heihin. :/ Hathajoogassa käyn kerran viikossa, mutta sen lasken enemmänkin rentoutumiseksi ja kehonhuolloksi kuin varsinaiseksi kuntoliikunnaksi.

P.S. Vastailen kommentteihin huomenna, kiitos tosi paljon kaikille jotka ovat halunneet sanoa jotain..! Mutta yhteisesti voin nyt kaikki illan aikana tulleet kommentit läpilukeneena sanoa, että niin itsestäänselvältä kuin lajin vaihto tässä tilanteessa tuntuisi, se on minun liikuntahistoriallani sangen epätodennäköinen pelastus. Sali kun on aina ollut se ainoa joka on jaksanut kiinnostaa ja motivoida edes sen tarvittavan määrän. Se on tuntunut siltä "minun lajilta", se sopii minun luonteelleni ja on pysynyt mukana vuodesta toiseen. Kaikki muu liikunta on aina jäänyt.

Ilmeisesti tauko olisi nyt sitten se vastaus.

Kesän Maarianhamina-sarjassa haluan tänään esitellä minulle tosi rakkaan paikan - nimittäin kuntosali-Avancian. :)

Lukijoiden toiveesta sisällytän postaukseen myös viimeisimmän treeniohjelmani. Sitä kyseltiin aikaisemmin talvella liikunta- ja ruokapostausten yhteydessä, ja ajattelin että laitetaan se nyt tänne niin joku ilahtuu. ^_^

Pieni kaupunki kun on, ei Maarianhaminassa montaa kuntosalia ole. Avancia on toinen kahdesta suuresta, yksityisestä ja ns. kaiken palvelun salista (jumpat, solarium, lisäravinne- ja varustekauppa, personal trainerit jne), ja se on se lähempänä keskustaa sijaitseva.

Koko kuntosaliharrastukseni sai itse asiassa alkunsa juuri Ahvenanmaalla, ja vuosi oli 2005. Ihailin erästä liikuntahullua ystävääni jolla oli oma personal trainer, ja surkuttelin itseäni kun en jaksanut satunnaisia kävelylenkkejä lukuunottamatta harrastaa mitään liikuntaa. Eräänä talvipäivänä sitten, ollessani pitkällä pakkaskävelyllä, päätin yhtäkkiä että NYT se tapahtuu - huomenna varaan ajan personal trainerille.

Ja niin myös tein.

Mutta ensin kävin tutustumassa Avanciaan sen treenihullun ystäväni kanssa. Minua nimittäin oikeasti jopa jännitti mennä kuntosalille - koinhan olevani aivan vieraassa ympäristössä ja pelotti että nolaisin itseni kun en tajuaisi laitteista mitään.

(Olin siis vähän niinkuin lapsi joka käy tutustumassa vanhemman kanssa tulevaan kouluun ennen ensimmäisen luokan alkamista... ^_^)

Niin minulle sitten tehtiin ohjelma ja aloin treenata lihaskuntoa. En ikinä unohda pt:n ja minun ensimmäistä tapaamista..! Kun kävimme yhdessä läpi ohjelmaa, olin ihan poikki jo muutamasta askelkyykystä ja vatsalihasliikkeestä. Itse asiassa en edes meinannut löytää vatsalihaksiani - siltä se ainakin tuntui..! Ensimmäiseen ohjelmaani kuului mm. jalkojen nostoa penkillä, ja muistan kuinka järjettömältä voimanponnistukselta liike tuntui. Tietenkin - kun ei ollut koskaan treenannut, olivat lihakset ihan rapakunnossa.

Siitä se sitten pikkuhiljaa kuitenkin lähti, ja muutaman kuukauden kuluttua näin ja tunsin selviä tuloksia. Treenasin alussa neljä kertaa viikossa, ja elämäntilanteiden vaihdellessa rytmi on myöhemmin vaihdellut kahdesta neljään viikkotreeniä välillä.

Tällä hetkellä minulla on 3-jakoinen ohjelma ja käyn salilla neljä kertaa viikossa. Ohjelma pitäisi nyt kesän aikana taas uusia.

Vuodet ovat vierineet ja uusi kotisalini löytyy nykyään mantereelta. Ahvenanmaalla käydessäni käyn kuitenkin edelleen Avanciassa, tuntuu aina mukavalta palata tänne liikuntaharrastukseni synnyinsijoille. Henkilökunta on tuttua ja osa asiakkaistakin on edelleen samoja naamoja 8 vuoden takaa. ^_^

Avancia on Ahvenanmaalta muuttoni jälkeen kasvanut ja laajentanut palveluitaan, ja nykyään sieltä löytyy yhden jumppatilan sijaan kaksi suurta ryhmäliikuntasalia ja spinning-sali. Entisen pienen venyttelynurkkauksen sijaan venyttelyt voi nyt suorittaa rauhassa tilavalla parvella.

Onko lukijoilla jakaa jotain omia liikuntastoorejaan? Onko joku entinen liikunnanvihaaja löytänyt sisäisen lenkkeilijänsä tai spinning-hirmun? ^_^

Turisteille vinkkaan (ihan vain kädenpuristuksena Avancian ihanille tyypeille!), että jos Maarianhaminan lomalla tekee mieli pyrähtää jumpalla tai nostamassa rautaa, pääsee kesähinnoilla treenaamaan 12€ / kerta tai 30€ / viikko. :)

P.S. Miten voi ihminen näyttää noin valkoiselta niinkuin minä näissä kuvissa...? Tule kesä ja aurinko, kiitos! ^_^

Toivepostauksenne; vihdoin. Päätin tänä aamuna mennä sisareni kanssa Ålands Sportcenteriin ja hankkia kuvat juttua varten.

Kiitokset siis kärsivälliselle henkilökunnalle ja ainakin pari asiakasta sai päivän viihdeannoksensa kuvaussessiota kummastellessaan.

Minä en pidä liikunnasta. Silti harrastan sitä. Ja olen koukussa siihen.

En kuulu niihin himoliikkujiin, jotka heräävät aamulla malttaen tuskin odottaa salille tai jumppaan pääsyä ja rallattelevat matkalla juoksumatolle tai crosstraineriin. Ehei. Salille lähtö on minulle joka kerta pieni tuskan vääntö. Aina olisi jotain mukavampaa tekemistä kuin puntille lähtö. Ja lenkille? Sinne minua ei saa edes lahjomalla. Välillä olen yrittänyt juosta hampaat irvessä mutta nyt olen suosiolla luovuttanut. Juoksemishommat eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni.

Aloitin säännöllisen salitreenin vuonna 2005 jotta jaksaisin paremmin töissä. Tiesin, että sali jäisi hyvin nopeasti jos yrittäisin itse vetää jotain random-ohjelmia, joten palkkasin suoraan personal trainerin kolmeksi sessioksi ja niin mentiin. Olin hoikka, niihin aikoihin lähes alipainoinen, ja tavoitteena oli rakentaa minulle "lihasta luiden päälle". Mikään fitness-tyyppinen vartalo ei minua kiinnosta, vaan ennenkaikkea hyvä lihaskunto ja sellainen "toned" yleisilme. (En keksi tuolle erinomaiselle englanninkieliselle sanalle suomalaista vastinetta.) (Okei, ehkä haaveilin myös naisellisesta "Jennifer Lopez light" -takamuksesta, mutta ei mennyt kauaakaan ennenkuin ymmärsin ettei sellaista saa tähän varteen muuten kuin kirurgin kautta.)

Minulle tehtiin 2-osainen kuntosaliohjelma, joka päivitettiin puolta vuotta myöhemmin 3-osaiseksi. Ja 3-osaista olen tehnyt siitä saakka. Olen surkea rutiinin orja. En osaa soveltaa mitään itse. Teen ainoastaan niin kuin personal trainerini neuvoo. Kun opin jonkun ohjelman, vedän sitä kuukausitolkulla haudanvakavalla tarkkuudella vaihtamatta yhtäkään liikettä.

That's me. Ei välttämättä heijasta sitä ah-niin-tärkeää liikunnan iloa, mutta tuloksia syntyy. Ja tunnen oloni hyväksi. Vaikka joka kerta väsyttää raahautua salille, lähden silti. Sillä tiedän, että teen palveluksen tulevaisuuden itselleni. Äitini on minulle upea esikuva. Hän on harrastanut koko elämänsä liikuntaa, ja on 66-vuotiaana vielä mielettömässä kunnossa. Ei krempan kremppaa.

Ensi viikolla minulla on taas pitkästä aikaa tapaaminen pt:n kanssa. On korkea aika päivittää treeniohjelma. Vuoden liikuntatavoitteisiin kuuluu myös jonkun aerobisen liikuntamuodon palauttaminen ohjelmaan. Jumppa olisi helpoin tie, mutta ongelmani on, että en pidä ryhmäliikunnasta. Minulla on onneton koordinaatiokyky ja minun on hurjan vaikea seurata esimerkiksi step-jumpan askelkoreografiaa. En ole ikinä tuntenut oloani yhtä noloksi kuin kerran yritettyäni osallistua step aerobic -tunnille. :(

Tasapäinen punttitreeni kaipaisi rinnalleen myös joogan ja venyttelyn kaltaista kehonhuoltoa. Joogan olen jo aloittanutkin, vielä kun saisi jonkun venyttelytunnin sisällytettyä viikkoon. Sekin kun on vain niiiiiiiin vastenmielistä. Oikeasti, en vihaa mitään liikunnan osaa niin paljon kuin venyttelyä. Olen klassinen tapaus, "Se sattuu, en jaksa, haluan nopeammin salilta kotiin." Mutta silti teen joka kerta 10 minuutin perusvenyttelyn.

Hampaat irvessä, mutta lopulta tyytyväisenä.

.

Muita viharakkaus-liikkujia? :)

.

P.S. Mun mobiililaajakaista ei tällä hetkellä toimi, joten pääsen nettiin täällä Ahvenanmaalla vain käydessäni kirjastossa.. :/ Joten kommentteihin vastaamiseen saattaa mennä tavallista pidempi aika.