Saa nähdä koska mä putoan kesken päivän katuun väsymyksen uuvuttamana.

Olen kolmena viime yönä nukkunut yhteensä alle 10 tuntia. Viime yönä sain nukuttua pisimmät unet kellon näyttäessä neljää kun heräsin. Jesss, ajattelin. Edellisenä yönä makasin silmät apposen auki jo kahdelta aamuyöllä, pään painuttua tyynyyn puoli kahdentoista maissa.

Hullua. Rytmi tuntui soljahtavan niin hyvin uomiinsa kun saapumisiltana väsytti sopivasti Kalifornian aikaa illalla ja menin nukkumaan ennen kymmentä. Kuten joka ilta on nukuttanut "oikeaan aikaan". Mutta kroppa herää aamuyöllä eikä pysty enää rauhoittumaan takaisin lepoon.

Olo on tänä aamuna kuin jossain unideprivaatiokokeessa. Käyn ihan puolikierroksilla ja silmissä tuntuu raskas paino. Silti en pystyisi nukahtamaan vaikka menisin nyt pitkäkseni.

Eilen jaksoin tanssia kolme tuntia putkeen OMCAlla, ei tietoakaan väsymyksestä.

Jään odottamaan koska aivot sammuu ja nukahdan jaloilleni.

Tällaisia kuulumisia.

Univaje poislukien täällä on ollut tosi kivaa. Kuvituksena pari kuvaa San Franciscosta torstailta.

Tänään on Oakland downtown -päivä. Katsotaan näkyykö mielenosoittajia.

Ehkä pitää käydä etsimässä jossain apteekissa melatoniinia...

Olen saanut muutamia kyselyitä siitä millaisissa tunnelmissa Kaliforniassa nyt ollaan presidentinvaalien jälkeen (kalifornialaiset kannattivat Hillary Clintonia). Myös Oaklandin demonstraatioista on tullut jokunen huolestunut viesti.

Kyllä, Oaklandissa on osoitettu mieltä joka päivä ja yö vaalituloksen selvittyä, mutta mielenilmaukset eivät ole väkivaltaisia. Niihin liittyy jonkun verran vandalismia mutta ei täällä turvatonta ole vaikka Oaklandin keskustassa roihuaakin ja protestoijat pitävät ainakin lähinaapuruston hereillä. Ystäväni Sheilan ystävä kuuluu tähän naapurustoon, ja juttelimme tänään hänen kanssaan tilanteesta. "Olen huolissani oikeastaan vain siitä, että mielenilmaisijat jättäisivät lähikorttelini kaupat rauhaan. Alueella on paljon pienten yrittäjien kivijalkakauppoja jotka eivät ansaitse tulla vandalisoiduiksi vaalien tuloksen seurauksena".

San Franciscon puolella on huomattavasti rauhallisempaa. Sheilan ystävän mukaan se johtuu siitä, että Friscossa asuu paremmin toimeentulevia ihmisiä jotka eivät koe olevansa yhtä lailla uhattuja kuin Oaklandissa asuva monikulttuurisempi ja hieman alempiluokkaisempi väestö.

Mutta Oaklandissakin vallitsevaan tilanteeseen yritetään valaa positiivista energiaa.

Tulos on nyt tämä ja sen kanssa on elettävä, vihan ja epätoivon ilmausten sijaan tulisi keskittyä välittämään lähimmäisistään ja toimimaan omassa elämässään epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

"Let's not waste time in despair about this outcome.

Let's instead do what we can do in our everyday lives to make this country a better place - to fight injustices when we see them, stand up for LGTB rights, to welcome refugees with open arms and hearts, to fight xenophobia and to respect all of our fellow human beings".

"Rakkaus päihittää (trumps) aina vihan, vaikka Trump olisi presidentti", sanoi yksi Oaklandin rauhallisemmassa mielenilmauksessa nähty kyltti.

Demonstraatiot Oaklandin downtownissa jatkuvat tälläkin hetkellä, mutta aggressiivinen tunnelma ei tunnu kaikkialla kaupungissa. Muutaman kilometrin päässä mielenosoituksista vietimme itse eilen (täällä on juuri vaihtunut perjantai lauantaiksi) iltaa Oakland Museum of Californian Friday Nights At OMCA -tapahtumassa. Siellä tanssittiin, laulettiin ja iloittiin ja jonotettiin street food -rekoille.

"Kiitos että tulitte tänään tänne ja jaoitte positiivisuutta tähän hetkeen", illan houst sanoi. "Tätä me tarvitsemme".

Trump on tapahtunut, ja sen kanssa on nyt elettävä. Ja mieluummin keskittyen vaalimaan positiivisia asioita ympärillään. Se täällä Oaklandissa tuntuu pettymyksen ja epäuskon keskellä olevan pääasiallinen tunnelma.

Huomenet Oaklandista, Kaliforniasta :)

Olin tiistaina huolissani Suomen sääolosuhteista ja siitä kulkevatko junat ajallaan, mutta todellinen huoli odottikin vasta Ruotsin puolella, kun heräsimme keskiviikkona Tukholmassa lumikaaokseen.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Tukholmassa oli ollut kunnon lumimyräkkä johon kaupungin julkinen liikenne ei ollut varautunut (eikö Ruotsissa osata tulkita sääennusteita..?). Paikallisliikenne oli ihan kaaoksessa. Bussit eivät kulkeneet, rekkoja oli jumissa monessa risteyksessä tukkimassa muiden autojen kulkua ja oli vähällä ettemme missanneet lentoa. Jo siihen, että pääsimme pois satamasta, meni toista tuntia.

Kun Värtanin satamahenkilökunta ilmoitti puolen tunnin odottelun jälkeen että bussi saattaisi hyvällä tuurilla ehkä tulla 45 minuutin kuluttua, kiiruhdimme taksitolpalle jossa pirssiä sai vielä odottaa rapiat 30 minuuttia. Lopulta saavuimme Arlandaan kello 12 ja selvisimme portille 30 minuuttia ennen boardausta, huh..! Olimme ostaneet etukäteen liput Flygbusseniin, mutta sillä emme olisi lennolle ehtineet koska liikenne oli Tukholman keskustassa niin tukossa etteivät bussit päässeet ulos kaupungista.

Minun oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus myös treffata Virve City-terminaalissa, mutta Virve-ressu ei monen muun tukholmalaisen tavoin päässyt keskiviikkoaamuna kotoaan mihinkään, ei töihin saati meitä tapaamaan.

No, nyt lumimyräkkä on muisto vain ja olen herännyt tällaisiin maisemiin Oaklandin Rockridge Hillsillä:

Heräsin paikallista aikaa 04.21 ja tunnin pyörittyäni tassuttelin keittiöön aamukahville. Olen käsitellyt kuvia tulevaan Lavera Q10 -postaukseen ja juonut neljä kuppia kahvia, joiden valmistus mörisevällä Nespresso-keittimellä vähän arastutti aamuyön hiljaisuudessa. Talo on onneksi niin suuri ettei kahvimökäni ilmeisesti kuitenkaan herättänyt talon isäntää ja emäntää...

Kello on nyt 7.20 ja sisareni on myös herännyt. Tänään ohjelmassa San Francisco -turisteilua. :)

Saavuimme ystäväni Sheilan luokse eilen pimeydessä ja nyt aamulla on ollut ihana katsella millainen maisema ympärillä avautuu. Itse talokin on aiheuttanut aikamoista ihastelua; Sheila ja hänen miehensä asuvat aidossa, alkuperäisessä 60-luvun pool party -talossa. Sheila kertoi että talo on ihan oikeasti rakennettu alkujaan bilekäyttöön, ja alakerrassa on asiaan kuuluva, ihan "pikkuinen" uima-allas... ^_^

Talolta avautuvat näkymät lahden yli Golden Gate ja Bay Bridge -silloille eivät myöskään mitenkään verota kämpän charmia. Voi olla, että talosta on tehtävä ihan oma postauksensa ^_^ Kiehtovaa, miten erilaisia koteja ihmisillä onkin :)

Eilinen juhlalook kokonaisuudessaan:

Jess, laadukasta kuvaa à la kännykkäselfie. ;) Minulla ei ollut kunnon kameraa eilen ollenkaan mukana joten kaikki räpsyt ovat puhelimella otettuja.

Mekko oli lainassa siskoltani, hän on sen itse ommellut. Tosi nätti mekko mutta siskoni on vähän eri kokoa kuin minä, ja sain kiskoa pukua ylöspäin koko illan... ^_^ Kun nopeasti sovitin mekkoa siskon luona se tuntui sopivan hyvin, mutta eihän mun rintavarustus sitä sitten kunnolla täyttänytkään ja mekko valui koko ajan... Pöh.

Yritin kovasti saada lookista ei-selfie-kuvaa miehen ottamana, mutta ei vain onnistunut. Tai joo, kyllähän mä ikuistuin kuviin, mutta millä lailla....

Olin kaikissa kuvissa puhumassa, heiluttamassa päätä, kiskomassa mekkoa ylöspäin tai muuten vain nyrjähtäneessä asennossa. Jos olinkin johonkin kuvaan onnistunut jähmettymään siedettävään poseerausasentoon, oli kuva otettu sellaisesta kulmasta, että mittasuhteet vääristyivät ja pää oli valtava ja alaruumis pieni. :) Tai naama varjossa jne.

Muutama viimeisenä otettu kuva näytti ensin onnistuneelta, kunnes paljastui, että niissä näkyi rintsikat tai puvun kainalosta roikkuva mekon ripustuslenkki tai sekä että.... Huokaus! ^_^

Miksi miehille (tai ainakin tälle yhdelle miehelle) on niin haasteellista nähdä, milloin nainen näyttää kuvassa hyvältä? Tai vähintään, ettei rintaliivit olisi esillä kuvassa tai nenästä kasva retiisi? :D

En tiedä mutta lopulta oli otettava kuva itse peilin kautta. :)

Itse Awards-gaalasta ei tullut otettua paljon kuvia mutta tässä muutama fiilisräpsy.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa ihastuttavat leidit Maija ja Suvi, oikealla aina niin häikäisevissä meikeissä edustavat kauneusblogikollegani Julia ja Heidi.

Ihana (kulmakarvaidolini ^_^) Mami Go Go -Minttu voitti Lifie-kategorian. <3

.

Ja koska rakastan hiusjuttuja, laitan tähän vielä parit hiuskuvat. :) Luottokampaajani, ystäväni Leena teki minulle tällä kertaa hattarakampauksen:

(Täytyy muuten sanoa että niin hullulta näyttää nyt nuo Leena-linkin postauksen kullanvaaleat hiukseni... Kumman nopeasti sitä tottuu pois koko elämän ajan mulla olleesta väristä :) Linkin postauksessa Leena teki minulle makean ompelukampauksen :))

Miehen mielestä hiukset oli ihan "ysärit". :) No mutta sehän on vain trendikästä nyt, eikö...?

Hiukset tänä aamuna. :)

Monen silmään kenties tosi yksinkertainen, tavallinen look mutta minulle jotain ihan erilaista kun hiukseni ovat normikuosissaan niin lättänät ja päänmyötäiset.

Pienistä asioista iloa! :) Ihailen kuohkeaa tupeeraustani vielä tämän päivän ajan ^_^

.

Mun mielestä muuten juhlalookeissa on parasta se, että joku laittaa mun hiukset ^_^ Ei se, että saa laittaa mekon tai jotain ns. parempaa päälle. :) Pukeutumisjutuissa en ole lainkaan mukavuusalueellani ja "hienommat vaatteet" saa olon aina epävarmaksi, mutta ihanat hiukset taas kohottavat itsevarmuutta ja ikäänkuin tasapainottavat tilanteen ^_^

Kiertue on ohi ja olen monta kasvoa ja kokemusta rikkaampi :)

Kiitos kaikille meet & greeteissä käyneille, oli tosi kivaa tavata teitä :) <3

Havainto joka on pakko jakaa:

Tapahtumissa kävi kaikkein eniten vihreäsilmäisiä ihmisiä! Aika mielenkiintoinen ja erikoinen sattuma ^_^ Joka kaupungissa meikattavien tai muuten vain tervehtimässä käyneiden joukossa oli eniten vihreäsilmäisiä. Ottaen huomioon että vihreä on silmienväreistä harvinaisin, sattuma on aika jännittävä :)

Muuta random-hauskaa:

Joensuussa sain eräältä lukijalta terveisinä minigrip-pussillisen korealaisia kosmetiikkanäytteitä ^_^ <3

I Åbo fick jag även öva lite svenska med en läsare! :) Det får bli öl nästa gång..! ^_^

Jyväskylässä olisin voinut järjestää erillisen Kreikka-aiheisen meet & greetin :)

Kuopiossa yksi lukija ilahdutti minua omatekoisella violettisävyisellä käsityölahjalla <3

Tampereella kohtasin lukijan, jonka kanssa olisimme voineet söpöstellä kääpiöhamstereita vaikka koko illan :)

Helsingissä sain tehdä eniten violetteja meikkejä ^_^

Oulussa minut yllätti sukulaiseni jota en ole tavannut varmaan 20 vuoteen, ja joka ilmoittautui blogini lukijaksi....!

*

Lopuksi haluan vielä nostaa turneelta muita tunnelmia ja tärppejä, jos ei muun niin kotimaan matkailun merkeissä :)

TURKU

Turussa olen vieraillut useasti aikaisemminkin mutta tämänkertaisen visiitin jälkeen tekee mieli jakaa nämä highlightit:

Kauppahalli, jossa kävin nyt ensimmäistä kertaa. Rakastan vanhoja kauppahalleja ja niiden tunnelmaa. Turun kauppahallista löytyi myös todella paljon kivoja ruokapaikkoja, niiden joukossa lukijan vinkkaama vegeravintola Roots Kitchen.

Hotelli Centron aamiaisbuffet. Siis aivan mielettömän hyvä, hakkaa monen ketjuhotellin tylsät kaavoihinsa kangistuneet perussetit 6-0. Plussaa erittäin hyvästä tummapaahtoisesta kahvista. Muutenkin oli hauska yllätys kun hotellin vaatimaton julkisivu paljasti todella kotoisan, viihtyisän ja tyyylikkään aulan ravintoloineen.

Ludun maistelumenu, etenkin kasvisruoat. Viiden ruokalajin maistelumenu oli yksi vuoden parhaita ruokaelämyksiä. Ykköshittinä mieleen jäi kasvispääruoka (kuvassa) jossa oli artisokkapaistosta, rapeaksi paahdettuja kikherneitä, hummusta ja paprikavinegretteä. Taas sai vain ihmetellä kokkien taitoa kun he loihtivat ällistyttävän intensiivisiä makuja näin arkisista raaka-aineista. Se erottaa hyvät ravintolat "tavis"ravintoloista :)

JOENSUU

Joensuusta on nostettava esiin jälleen lukijan vinkki: vegaaninen kahvila ja lounasravintola Hyve & Pahe. Alakerran suklaakahvila kulkee nimellä Pahe, yläkerran ravintolan puoli taas on Hyve :)

Kävin hakemassa Hyveen vegaanisesta salaatti- & juustopöydästä junaeväät. Noutopöydän anti oli niin mahtava että mopo lähti totaalisesti käsistä ja lähdin bussia kohden mukanani kolme rasiallista take away -murkinaa ^_^ Ai että kun tällainen paikka olisi Tampereellakin. (Jos on ja multa on jäänyt huomaamatta niin pliis vinkatkaa!)

Salaattipöydässä oli jos jonkinlaista ihanaa, raikasta kasvissekoitusta marinoiduista kaalisalaateista paahdettuihin sieniin ja grillattuihin Välimeren vihanneksiin. Bataattia, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, marinoiutua punasipulia, yrteillä maustettua kukkakaalia, inkiväärillä maustettua parsakaalia... Proteiinia oli tarjolla kahden eri makuisen tofun ja tempehin muodossa. Erilaisia tahnoja ja kastikkeita seisoi rivissä varmaan kuusi tai seitsemän erilaista. Ai herran jestas, siis niin hyvä setti että olisin voinut ottaa kaikkea...!

Ja sitten oli vielä vegaaninen juustopöytä. En ole koskaan aiemmin nähnyt sellaista, vaikka vegaanisia juustoja toki kaupoista löytyy. Harva ravintola näihin vain satsaa. Tarjolla oli yhteensä neljää eri makua: cheddar-tyyppistä, feta-tyyppistä, savujuusto-tyyppistä ja parmesan-tyyppistä. Sinihomejuuston makuinen oli loppunut. Otin mukaan kaikkia neljää makua joista savujuusto oli mielestäni paras, se oli kaikkein eniten oikean juuston makuinen. Cheddar ja parmesaanikin olivat hyviä, mutta "feta" vähemmän onnistunut, se oli aika oudon ja eniten keinotekoisen makuinen. Itse kotona valmistamani, mantelijauhoon pohjautuva vegaaninen "feta" on paljon parempaa :)

Mutta ihan huikea salaattipöytä, suuri peukalo Joensuun Hyveelle & Paheelle!! Kyllä maistui :)

OULU

Olin Oulussa ensimmäistä kertaa, ja täytyy sanoa, että kyllä näissä pohjoisen kaupungeissa on joku aivan erityinen tenho <3 Tunsin sen heti kun astuin junasta. Täällä on on ihan omansalainen energia joka viehättää minua. Kilpisjärvellä ja Rovaniemellä koin samaa. Ehkä tunnetta saattaa selittää sekin että juureni ovat isän puolelta pohjoisessa :)

Oulusta minulle ei jäänyt käteen mitään erityistä täsmävinkkiä, mutta tekee mieli jakaa positiivinen fiilis. :) Viehättävä, kävely-ystävällinen keskusta, paljon kivoja kauppoja (täällähän on Ruohonjuurikin, en muistanutkaan :)) ja mukavan näköisiä kahviloita ja ravintoloita, veden läheisyys, kaunis, satavuotinen Kauppahalli ja iso tori. (Savolaiselle torit ovat tärkeitä ;))

...ja onhan kaupungissa myös nimikkokauppani ;) ^_^

Niin Joensuun kuin Oulun vierailut eivät varmasti jääneet viimeisiksi :)

.

Vielä kerran kiitos kaikille jotka kävivät tapahtumissa, ja kiitokset Lumenelle näin mahtavan tilaisuuden järjestämisestä :)

Jaan teille potentiaalisesti hauskan, nolon tai sitten ihan vain hemmetin tyhmän jutun eiliseltä.

Saatoin vain nauraa kun muistelin vasta kuukausi sitten kirjoittamaani juttua hiestä ja siitä, kuinka harvoin koen haisevani hielle... "Mun normihiki ei haise, vain stressihiki tai kun jännittää jotain".

Eiköhän sitten pidä käydä näin.

Istuin eilen junassa matkalla Turusta Helsinkiin kohti illan Lumene-keikkaa, ja yhtäkkiä tunsin sen. Hien hajun. Ja se tuli minun kainaloistani.

Olin toki aamulla pessyt ja antiperspiroinut kainalot. Mutta kun se jännityshiki puskee, niin ei siinä mitkään perspirantit auta. Hassua oli se, että en kokenut olevani millään lailla hermostunut tai jännittynyt, takana oli jo kolme Lumene-keikkaa ja nämähän ovat juttuja joita tykkään tehdä ihan hirveästi.

Silti. Jossain sisimmässä näköjään jännitti. Varmasti positiivisesti, mutta kun se positiivinenkin stressi saa aikaan hajuhien.

Eipä kuulkaa auttanut muu kuin marssia Helsinkiin saavuttua suoraan kauppaan ja ostaa uusi musta trikoopaita. On minulla mukana vaihtovaatteitakin mutta ei mustaa paitaa, ja käytän työkeikoilla aina mustaa trikoopaitaa (paitsi jos asiakkaalla on oma vaate jota toivoo mun käyttävän, se on asia erikseen). Musta työpaita on minulle aika ehdoton, joku raidallinen okransävyinen paita näyttäisi ihan levottomalta.

Onneksi junan saapumisen ja keikan välillä oli noin tunti aikaa niin ehdin juuri suorittaa tarvittavat freesautumistoimenpiteet.

Eli uusi identtinen paita Maukalta mukaan, hotelli Vaakunan vessaan pesemään kainalot ja hinkkaamaan joku 25 kerrosta deodoranttia, ja saatoin rentoutua ^_^

Saavuin Natural Code -pisteelle naureskellen mielessäni sille, että paikallaolijat eivät yhtään tienneet minkä hikihärdellin kautta olin paikalle porhaltanut... :D No, nyt tietävät ^_^

Note to self: tästä lähin pidät kahta työpaitaa mukana kun olet menossa keikalle.

Tänään olen:

Tällaiset teaserit on tyhmiä, tiedän, mutta en malttanut..! ^_^

Marraskuussa voin kertoa mitä tänään kuvattiin :) Kivaaaa...!

.

P.S. Olen stailauksen uhri ^_^ Hyvällä tavalla :D Kiitos sen helmikuisen EmKa-stailauksen, päädyin ostamaan aikuisen elämäni ensimmäisen farkkupaidan, ja I'm lövin' it ^_^

...ja kyllä ne saman session pinkit buutsitkin piti kotiuttaa :)

Palataan vielä hetkeksi Suomen syksyn koleudesta lämpimämpiin maisemiin. Tämän paikan jos minkä halusin aivan ehdottomasti jakaa kanssanne, aivan mieletön!

Saari on yksi tämän vuoden Kreikan reissuni ehdottomia kohokohtia ja helmipaikkoja. Paikka, joka tunnetaan ällistyttävän kauniista rannoistaan ja niin turkoosinsinisistä vesistään että silmiin sattuu. Täällä asuu alle 400 ihmistä. Saari on niin pieni että sen kävelee ympäri iltapäivän aikana.

Saari on:

Koufonissi kuuluu saariryhmään nimeltä Pikku-Kykladit. Muut ryhmän saaret ovat Donoussa, Iraklia ja Schinoussa, vierailin näistä myös ihastuttavalla Donoussalla josta haluan vielä tehdä oman erillisen postauksen. Ehkä julkaisen sen kylmimmän talven keskellä muistona kesän lämmöstä. :)

Tämä kourallinen miniatyyrisaaria sijaitsee Naxoksen ja Amorgoksen välissä, ja kaikki ovat kuuluja Kreikan upeimpiin kuuluvista rannoista ja häkellyttävän kirkkaista vesistään joiden uskomattoman saturoitunut väri shiftaa kaikissa mahdollisissa vihreän ja sinisen nyansseissa vaalean turkoosista indigonsiniseen. Koufonissi on saarista väkirikkain ja turistillisesti kehittynein, muilla Pikku-Kykladien saarilla asuu kullakin alle 200 ihmistä.

Luulen että näin Koufonissilla sinisen sävyjä joita en tiennyt edes olevan olevassa. Tuntui kuin olisin katsellut ympäristöä vahvojen filtterilasien läpi. Koufonissi sai minut toteamaan vilpittömästi: tänne minäkin haluan tulla pelkästään olemaan rannalla.

Koko saaren tunnelma sen sai aikaan. Kertakaikkiaan hurmaava paikka.

Koufonissi eli Koufonisia (monikko) koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, joista alempi, Kato Koufonissi, on asumaton. Puhuttaessa Koufonissista viitataan asuttuun, pohjoisempaan (Ano) Koufonissiin.

Saarella on vain yksi kylä, Chora. Sieltä kävelee saaren toiseen päähän ja yhdelle sen tunnetuimmista rannoista, Poriin, alle tunnissa. Tosin kiusaus jäädä ihailemaan rantoja jo matkan varrelle on niin suuri että et varmastikaan halua kävellä matkaa niin nopeasti... ^_^ Kannattaa muutenkin ehdottomasti kävellä rantaa myöten eikä päätietä. Reitti Chorasta Poriin on varmastikin kaunein rantapätkä jonka olen missään koskaan kohdannut.

Tänään minulla on vähän sanoja ja paljon kuvia.

Koufonissi, olkaa hyvä.

Koufonissille pääsee joko isolla Blue Star Ferries -yhtiön laivalla Pireuksesta (eli Ateenan satamasta) noin kolmesti viikossa tai pienellä Express Skopelitis -laivalla Naxokselta tai Amorgokselta. Skopelitis on Pikku-Kykladien oma "paikallisbussi" joka liikennöi Naxoksen ja Amorgoksen väliä kuutena päivänä viikossa, pysähtyen kaikilla Pikku-Kykladeilla (kauimpana sijaitsevalla Donoussalla vain kolmesti viikossa).

Skopelitis muuten tunnetaan siitä, että se kulkee säässä kuin säässä... Sen kippari on kuulema huimapää joka lähtee merelle silloinkin kun Beaufortin asteikko (joka mittaa tuulta) jättää isot Blue Staritkin satamaan. Tämän kertoi minulle useampikin pikkukykladilainen.

Enpähän pysty kuvittelemaan kuka hullu menee Skopelitiksen kyytiin myrskysäällä... Itse nimittäin seilasin sillä Amorgokselta suhteellisen tuulisena päivänä, mutta voimakkuus oli vielä kaukana vaarallisesta. Blue Starin kyydissä tuskin olisi edes tuntenut aaltoja, mutta pikkuinen, kevytrakenteinen Skopelitis heilui aalloilla kuin kaarnalaiva ja kokemus oli vähintään rinnastettavissa huvipuiston laitteeseen. Mietin vähän aikaa jaanko näin ällöttävän tarinan Koufonissi-postauksessa, jonka halusin olevan vain kauniiden fiilisten täyttämä, mutta ehkä kuitenkin kerron tämän koska kokemus oli niin, noh, sanalla sanoen ainutlaatuinen.

Olin nimittäin yksi ehkä kolmesta ainoasta matkustajasta, joka ei oksentanut matkan aikana. En ole ikinä, ikinä ollut paikassa jossa on yhtä paljon ja niin voimakkaasti pahoinvoivia ihmisiä. Joka puolelta kuuluva kakominen oli niin äänekästä että peitin välillä korvani ja hyräilin jotta saisin peitettyä äänet ja itse vältettyä pahoinvoinnin. Keskityin vain tuijottamaan yhtä pistettä vastapäisessä seinässä ja hengittelin syvään juoden välillä pitkiä kulauksia vettä. Laiva heilui niin ettei välillä meinannut pysyä tuolilla. Tilanne ääniefekteineen ja ympäri salonkia oksennuspussien kanssa juoksevine henkilökunnan jäsenineen oli aivan kamala mutta samalla myös niin hullun koominen, koska todellakin melkein kaikki oksensivat, että näky olisi voinut olla kuin jostain Monty Python -pätkästä....

Näissä tunnelmissa saavuin satumaisen kauniille Koufonissille. Olen itsekin aika herkkä voimaan pahoin enkä suoraan sanottuna käsitä, miten selvisin tuon 85 minuutin matkan "kuivana"....

Mutta teitä on varoitettu. Jos olette Pikku-Kykladeilla ja jos on tuulista - neuvon harkitsemaan haluatteko nousta Express Skopelitiksen kyytiin ;)

I will be back.

Nopeat terkut lentokentältä.

Olen lähdössä, mutta tunnen jo olevani tervetullut takaisin. Tavallaan olen täällä kai aina. Koska sydämeni on täällä. <3

Sydämeni on myös kotona, ja niin haikealta kuin aina tuntuukin lähteä Kreikasta, on aina yhtä ihanaa palata kotiin rakkaaseen Suomeen ja rakkaan puolisoni luokse. Hymy kareilee huulillani kun ajattelen, että illalla istun mökkisaunassa ja grillissä tirisee kenties lohi tai joku muu kalaherkku ja saan painaa nenän kiinni miehen nenään.

Ja niin vain kävi että tulin violettina, lähden violettina.

^_^