Luukussa 13 yövytään jään keskellä lumesta rakennetussa hotellissa Rovaniemellä.
Toisin kuin toinen viime talvena kokemani Lapin elämyskohde Kakslauttanen, joka alitti odotukset, Rovaniemen Arctic Snow Hotel ylitti ne iloisesti. 👏
Tämä oli upea paikka, jossa kaikki yksityiskohdat ja palvelun koko ketju tuki uniikkia matkailuelämystä.
En ole varma, käyttäisinkö vierailustani nimitystä "luksusmatka", tai kuuluuko Arctic Snow Hotel ylipäänsä Lapin varsinaisiin luksuskohteisiin, sillä yhden yön normaalihinta lumihotellin perushuoneessa ei lopulta ole (tai ollut ennen pandemiaa) paljon kalliimpi, kuin yö Helsingin hienommissa hotelleissa.
Joka tapauksessa, kokonaisuutena Arctic Snow Hotel -vierailu oli ehdottomasti vuoden eniten luksus kokemus. ✨
Alkuperäisen, yksityiskohtaisen kirjoitukseni lumihotellista löydät täältä. :)
Arctic Snow Hotel sijaitsee Sinetän kylässä 20 km päässä Rovaniemen keskustasta.
Hotelli on rakennettu kokonaan lumesta ja se rakennetaan joka vuosi uudestaan.
Tänä talvena lumihotelli on auki 15.12.-31.3. Linnaa voi käydä ihailemassa myös päiväretkellä vierailijana, ja tätä kyllä ehdottomasti suosittelen, jos olet lomailemassa talviaikaan Rovaniemen alueella. Hotellialueella on myös lasi-iglumajoitusta, joka on avoinna syyskuusta maaliskuun loppuun.
Häkellyttävän upeiden sviittien, lumikappelin ja jääbaarin ohella hotellin ikimuistoisimman elämyksen tarjoaa jääravintola.
Illallinen jääravintolassa maksaa 60€. Kolmen ruokalajin menu on laadultaan yksinkertaista mutta erittäin maukasta kotiruokaa, josta ei toki tavallisessa ravintolassa maksaisi tällaista hintaa, mutta täällä maksetaankin puitteista; elämyksestä ravintolasalissa, joka on tuoleja myöten rakennettu kokonaan lumesta ja jäästä.
Ihan mieletön!
Tämä illallinen kyllä jää mieleen. Henki huuruaa ja pukeutumiskoodi on mekon sijaan tyyppiä pilkkihaalari :D
Ravintolaelämyksen voi nauttia myös ilman majoitusta, Arctic Snow Hotel järjestää jääravintola-illallispaketteja kuljetuksineen Rovaniemen keskustasta.
Hotellin hulppeat sviitit olivat tämän vuoden helmikuussa täysin budjettini ulkopuolella, mutta "kiitos" koronan, sviittiin voi tulevana sesonkina majoittua halvemmalla kuin normaalisti perushuoneeseen. (Hotels.comin hinta kahdelle hengelle helmikuussa 2021 on 261€).
Nyt tulee paljastus 😁 En siis suinkaan nukkunut yötäni joulukalenterin luukun kuvassa näkyvässä upeassa huoneessa, joka on sviitti. Oma huoneeni näytti tältä:
Tämä 9 neliömetrin hyvin simppeli perushuone maksaa normaalisti yksin majoittuvalle 280€.
Nyt samalla hinnalla voi yöpyä täällä:
Pitäisiköhän tehdä uusi reissu tänä talvena.... 😍
Hotellilla voi myös kokea lumisaunaelämyksen.
Lumisaunassa saa kunnon rehelliset löylyt. Saunoja rakennetaan kauden alussa x määrä, jotka riittävät hotellivieraiden tarpeeseen koko talvikaudeksi.
Yksi lumisauna kestää kymmeniä saunomiskertoja ennenkuin se sulaa saunakelvottomaksi. En muista tarkkaa lukua, mutta saunaa voi käyttää yllättävän pitkään. Kun yksi sauna on "käytetty loppuun", otetaan käyttöön uusi.
Nyt kun mietin, niin tällainen lumihotelli/sauna/ravintola-bisneshän on itse asiassa mitä parhaiten ajan hengen mukaista zero waste -matkailua.
Ihan jätteetöntä lumimatkailukaan ei tietenkään ole, mutta periaate on todellakin kestävän kehityksen mukainen; hyödynnetään luonnon tarjoamaa materiaalia majoitus- ja ohjelmapalvelukäyttöön, kun sitä on saatavilla. Koska linnat, hotellihuoneet, saunat ja ravintolasalit rakennetaan joka vuosi uudestaan, toiminnalla on myös toistuvasti työllistävä vaikutus.
Minä muuten tunnustettavasti valitsin vähemmän zero waste -henkisen iltaohjelman, nimittäin ulkoilmaporealtaan....
Entä miten uni maittoi jäähotellin miinusasteissa? Hotellissa on tasainen -5 asteen lämpötila.
Nukuin oikein hyvin. :) Paksu makuupussi ja jäävuodetta peittävä talja pitivät olon mukavan lämpimänä. Olen myös retkeilevänä ihmisenä tottunut nukkumaan viileässä(kin) ulkoilmassa, joten viileä ilma ei sinällään vaikuta nukahtamiseeni. Toki lumilinnan puitteet itsessään tekivät yöpymisestä uniikin ja ikimuistoisen.
Niitä vieraita varten, joille extreme-yö jäähuoneessa muodostuu liian jännittäväksi kokemukseksi, hotellissa on konttiin rakennettu "paniikkihuone", jonka lämmitettyyn tilaan ja kerrossänkyihin voi tulla nukkumaan jos uni jäähuoneessa ei ota tullakseen - tai alkaa pelottaa. Sitäkin käy joskus.
Päivän luukku vie meidät kotikaupunkiini Kuopioon, ja sen eeppisiin maisemiin Puijolle.
Puijo ja Puijon torni ovat Kuopion sydän, vaikka joku voisi väittää, että se on tori..! Minulle luontoihmisenä Puijon alue aarniometsineen, luontopolkuineen ja rinteineen on maaginen paikka. Kun seisoo Puijon laella keskitalvella ja katsoo pakkasen huurtamaa, ympärillä levittäytyvää metsää, paikka on kuin palanen Lappia.
Rakastan Puijoa.
Blogiani säännöllisesti seuraavat saattavat myös tietää, että rakastan torneja ja korkeita maisemapaikkoja - ja vähemmän yllättäen, rakastan hyvää ruokaa.
Kuopion symbolissa, Puijon tornissa, yhdistyvät nuo kaikki. Puijon torni on Kuopiolle maisemallisesti ja kulinaristisesti sitä, mitä Näsinneula on tamperelaisille. :)
Puijon tornin ravintola- ja kahvilatoiminta vaihtoi omistajaa ja uudistui täysin vuonna 2019. Uudistus oli todella onnistunut, ja mikä ilahduttavinta, uusi omistaja satsaa Puijon alueeseen kokonaisvaltaisesti kehittämällä alueella aktiviteetteja ja uudenlaista virkistystoimintaa.
Puijon luonnonsuojelualue ja kuopiolaisten oma kaupunkimetsä on herännyt uuden toimijan myötä eloon ihan uudella tavalla, josta olen tosi iloinen. Puijo on uskomattoman kaunis alue, ja ansaitsee satsauksen!
Jos olette Kuopiossa joulun tienoilla, älkää missatko Puijon joulua..! Torni ja Puijon maja valoineen vievät ihanaan tunnelmaan.
Käy kahvilassa glögillä ja ihaile maisemia! Suosittelen myös reippailua kauniilla luontopoluilla, tai miksipä ei myös hiihtäen :) (Niinkuin useimmat varmaan tekevät, itse olen vasta aloittelemassa suksiuraani...) Lyhyt kävely tai latureitti vie esimerkiksi Konttilan torpalle, jossa on talvisin tunnelmallinen latu- ja ulkoilukahvila.
Kuten otsikkokin kertoo, tämän päivän luukussa keskitytään kuitenkin ruokaan ja Puijon tornin ravintolaan.
Uudistuneessa torniravintolassa tarjoillaan kolmen ruokalajin illallista, jonka alkuruokana toimii upea Puijon lähiruokapöytä.
Lähiruokapöydästä saa halutessaan vatsansa jo ihan täyteen :) - Mutta ken malttaa, säästää vatsaansa pää- ja jälkiruoalle. ☺️
Tarjolla on runsasti niin kasvis-, kala kuin liharuokia, ja kaikkien kohdalla kerrotaan, minkä lähituottajan antimista ne on valmistettu.
Kävimme nauttimassa Puijon lähiruokapöydän ystäväni Milin kanssa tämän vuoden tammikuussa, uuden vuoden kunniaksi.
Nyt tuo pöytä pääsee myös saattelemaan tätä erikoista vuotta loppua kohden blogin joulukalenterissa.
Mun alkuruokalautaselta löytyi mm. sienisalaattia, haukiterriiniä, mätikakkua, kylmäsavulohimoussea ja paahdetuista porkkanoista valmistettua tahnaa.
Tuon tumman nökäreen arvelen olevan punajuurta..? :) Kaikkia ruokia ei enää pysty muistamaan, mutta sen muistaa, että herkullista oli..!
Ruoka on vain yksi osa illan ohjelmaa Puijon torniravintolassa. Toinen yhtä antoisa osuus on seurata, kuinka aurinko laskee ja valaistus ulkona muuttuu illan aikana, luoden kaupungin, Kallaveden ja ympäröivien metsien ylle milloin minkäkin värisen filtterin.
Kaunis, kaunis Kuopio..!
(Jos illastat valokuvausta harrastavan ystävän tai kumppanin kanssa, varaudu keskeytyksiin......)
Hämmästyttävää kyllä, jaksoin vielä syödä pääruoankin. À la carte -annokset tarjoillaan kauniisti aseteltuina ja maut ovat erinomaisen hyviä. Puijon ravintolatoiminnasta vastaavan Ravintolamestareiden ravintoloihin kuuluu mm. legendaarinen fine dining -paikka, jo kohta 40-vuotias Musta Lammas, ihan vain toisena Kuopio-vinkkinä hyvän ruoan ystäville.
Torniravintolan kolmen ruokalajin menun hinta hämmentää (ainakin meikäläistä) edullisuudellaan; lähiruokapöytä, valinnainen pääruoka ja valinnainen jälkiruoka maksavat yhteensä vain 49€. Ne voi myös ostaa erikseen, ja esimerkiksi pelkkä lähiruokapöytä maksaa 29€.
Puijon menukokonaisuus on helppo julistaa hinta-laatusuhteeltaan vuoden parhaaksi. ✨🙏🏻
Haluaisitko päästä maistelemaan Puijon herkkuja?
Osallistu joulukalenterin kilpailuun, jossa voit voittaa
Menut tulee nauttia 31.3.2021 mennessä. Palkinto ei sisällä ruokajuomia, poislukien vesi. Palkinnon arvo on 98€.
Arvonta suoritettu, Puijon lähiruokamenusta pääsee nauttimaan MerjaO.
Osallistut kilpailuun kertomalla, mikä on suhteesi Kuopioon :) Mitkä asiat tulevat Kuopiosta ensimmäisenä mieleen?
Osallistumisaikaa on 15.12. saakka.
Hyvää viikonloppua kaikille..!
Luukussa 11 vieraillaan Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvassa Merenkurkun saaristossa Mustasaaren Raippaluodossa.
Mikä vierailusta teki erityisen mukavan ja mieleenpainuneen - ja ylipäänsä mahdollisen - oli blogini lukijan sydämellisesti tarjoama aika, seura ja auto ❤️
Raippaluodon silta yhdistää mantereen saaristoon Mustasaaren kunnassa
Vierailin kesällä Vaasassa, ja lähellä sijaitseva Merenkurkun saaristo houkutti ilman muuta tekemään lähempää tuttavuutta.
Autottomana ja käytännössä myös ajotaidottomana ihmisenä (ajokorttini "tilanne" olisi oman postauksensa aihe 😀) mahdollisuuteni alueella liikkumiseen rajoittui kuitenkin omiin jalkoihin ja polkupyörään. Merenkurkun risteilytkin olivat hyvin rajalliset pandemian takia.
Svedjehamnin idylliä Raippaluodossa
Sain yhteydenoton alueella kesälomaansa viettävältä lukijaltani Annilta, joka ystävällisesti tarjoutui Merenkurkku-oppaaksi ja seuraksi.
Niin sitten Vaasa-reissuni viimeisenä päivänä pääsin tekemään ihanan roadtripin Raippaluodon kuvankauniisiin maisemiin Annin kanssa 😍 Paikallisena Anni tuntee alueen kaikki "kylät, polut ja kuppilat". :)
Olen vuosien varrella saanut kohdata lukijoitani milloin missäkin mieleenpainuvissa yhteyksissä; madridilaisessa kahvilassa, kirjoituskurssilla Santorinilla ja koirakävelyllä Lauttasaaressa..! Nämä lämpimät kohtaamiset jäävät yhdeksi arvokkaaksi perinnökseni blogivuosilta ❤️
Raippaluodon komea silta on alueen kuvatuimpia nähtävyyksiä. Se on 1045 metrin pituudellaan Suomen pisin silta.
Raippaluodon kauniit saaristomaalaismaisemat toivat minulle erehdyttävästi mieleen Ahvenanmaan.
Idyllisten pikkukylien ja peltojen ohi kiemurteleviä teitä, sieviä taloja ja siistejä pihoja, puutarhoja, veden äärelle rakennettuja rustiikkisia ravintoloita ja kahviloita ja punaiseksi maalattuja venevajoja.
Niin kaunista. Saaristoihmisen sielu lepää näissä maisemissa.
Björköby'ssä sijaitsee Raippaluodon tunnetuimpiin kohteisiin kuuluva Saltkaretin näköalatorni. Huipulta avautuvat maailman perintökohteen tittelin arvoiset maisemat.
Suomen värit. Tällaisiin kuviin ja näihin väreihin kiteytyy minulle Suomen luonto ja maaseutu; vihreää metsää, sinistä vettä, valkoisia pilviä ja punaiseksi maalattuja taloja.
Samat värit toistuvat niin järvi-Suomessa kuin saaristomerelläkin. 🇫🇮
Saltkaretin läheltä lähtee kaksi vaellusreittiä; pidempi Björköby-Panike-reitti ja lyhempi, 4,2 km Bodvattnet-polku.
Me kävelimme Annin kanssa Bodvattnetin luontopolun. Panike jää seuraavaan kertaan :)
Raippaluodon päivämme päättyi herkulliseen myöhäislounaaseen merenrannassa sijaitsevassa ravintola Arkenissa.
Tämä kruunasi "Åland away from Åland" -kokemukseni; yksi Ahvenanmaan tunnetuimpia ravintoloita (joka on samalla hotelli ja koko saaren viihdekeskus) on myös nimeltään Arken. 🤗 Tai Arkipelag, mutta kaikki sanovat Arken :)
Saapuessamme Raippaluodon Arkeniin olin todelllla nälkäinen, ja se nälkä taittui mitä maukkaimmissa merkeissä saaristolaislautasen (kuvassa) ja paistettujen ahvenfileiden täyttäessä vatsan. 😋 Ah, paistetut ahvenet... Nautin ne Suomen kesässä kaikkein mieluiten tunnelmallisessa merenrantakrouvissa. Kun aina ei pääse Maarianhaminan länsisatamaan, niin Merenkurkun maailmanperintökohteen maisemat toimivat kyllä varsin upeana korvikkeena...!
Kiitos vielä kerran Annille ❤️
P.S. Jos mielit kokea saaristotunnelmaa ihan Helsingin kupeessa, vielä tänään perjantaina voi osallistua arvontaan, jossa voi voittaa yöpymisen kahdelle Hotelli Hanasaaressa 😊
Luukku 8 avaa teillekin mahdollisuuden majoittua saaristomerellisessä idyllissä, johon ihastuin viime kesänä niin syvästi, että yövyin täällä kahdesti ja olen nähnyt paikasta jopa unta: Espoon Hanasaari.
Hanasaari on pieni saari Helsingin Lauttasaaren ja Espoon Keilaniemen välissä. Se on yhteydessä länsiväylään, eli veneellä ei tarvitse tähän saareen tulla - jos ei halua :) (On siellä venelaiturikin.)
Saarella sijaitsee kulttuurikeskus, hotelli, ravintola ja taidepuutarha. Tavallaan koko saari on kuin suuri taidetta ja luonnon kauneutta ylistävä galleria; taidetta löytyy siroteltuna joka puolelta hotellin metsäisessä ympäristössä ja sisältä hotellin ja ravintolan tiloista.
Hotellia ympäröivä merimaisema on itsessäänkin luonnon taidetta parhaimmillaan.
Päädyin vieraaksi Hanasaareen täysin suunnittelematta, puhtaasti erilaisten sattumien seurauksena. Tästä paikasta en ollut kuullut aiemmin missään matkailumediassa enkä myöskään word-of-mouthin kautta.
Espoo ylipäänsä on ollut minulle ennen tätä vuotta käytännössä täysin tuntematon alue. Hanasaari astui tietoisuuteeni viime keväänä, kun teimme Lauttasaaressa asuvan sisareni kanssa pyöräilyretken Lauttasaaresta Karhusaareen. Reitti kulkee länsiväylää Hanasaaren ohi.
"Mikä paikka tuo on?" kysyin sisareltani. Panin myös merkille ravintola-symbolin.
"Se on joku kokoushotelli, kai ihan hieno paikka", sisareni vastasi.
Tämän varhaiskeväisen retken jälkeen tuli ohitettua Hanasaari muutamalla muullakin retkellä, ja nimi piirtyi mieleeni. Kaikki, mikä liittyy saariin, ruokaan (!) ja matkailupalveluihin, herättää mielenkiintoni. Koska saaren naapurit, Koivusaari ja Karhusaari, ovat nekin superidyllisiä paikkoja, ajattelin, että Hanasaareen voisi joskus tutustua kävelyllä.
Heinäkuussa Hanasaari sai yhtäkkiä tilaisuutensa, kun lomasuunnitelmani odottamatta muuttuivat. Ystäväni syntymäpäiväjuhlat Ahvenanmaalla siirrettiin huonon sään vuoksi toiseen ajankohtaan, ja äijä häipyi remppaamaan mökkiä. Istuin espoolaisessa pikkuasunnossa surren saaristolomani keskeytymistä miettien, pitäisikö tässä lähteä Tampereelle vai keksisinkö jotain lomatekemistä pk-seudulla.
Silloin Hanasaari välähti mieleeni.
Hei!! Sehän on saaressa! Ja siellä on hotelli! Ja se on käytännössä tässä melkein vieressä!
Surffasin Hanasaaren sivulle ja löysin huoneen 88 eurolla. Jes! Mä lähtisin minilomalle Hanasaareen!
Ja mitä löysinkään...? Yhden vuoden parhaista paikoista...! Ihastuin Hanasaaren tunnelmaan niin, että varasin kaksi yötä lisää, ja kippasin äijänkin mukaan - mitä nyt rempastaan malttoi irrottautua yhdeksi yöksi. (Houkuttelin hänet mukaan saunalla, uima-altaalla ja lupauksilla erinomaisesta ruoasta..! 😄)
Alkuperäisen Hanasaari-esittelyni voi lukea täältä.
Muutamaan sanaan tiivistetynä: Hanasaaren kuvankauniissa miljöössä voi viettää rentouttavan saaristo-, taide- ja gastronomialoman - vain kivenheiton päässä pääkaupungin keskustasta. Ja psst - Hanasaaresta pääset suoraan reippailemaan Espoon ihanalle rantaraitille..! 🤗
Julkisivultaan vähän kolkon näköinen 70-luvun rakennus paljastaa sisältään retrohenkisen lämmintunnelmaisen ja tyylikkään hotellin takkahuoneineen, taideteoksineen ja värikkäine yksityiskohtineen (esimerkiksi hotellihuoneiden tyynyt ovat sympaattinen touch!).
Ja täällä on aivan tajuttoman hyvä ravintola..!
Hotellissa järjestetään paljon tapahtumia taiteen ja kulttuurin hengessä, ja olipa siellä loppukesästä myös Sampanjaa ja taidetta -viikonloppuja (olin vähällä osallistua, mutta aikataulu ei antanut myöten).
Nyt sinulla on mahdollisuus testata, miten sinä viihdyt Hanasaaren tunnelmassa...! ❤️
Palkinnon voi käyttää 5.1.-30.4.2021 välisenä aikana ja sen arvo on 124 euroa.
Matkoista Espooseen vastaa voittaja itse. Arpajaisveron maksaa arvonnan järjestäjä.
Arvonta suoritettu, voittaja on Leena. Voittajaan on otettu yhteyttä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenteissa oman kesälomamuistosi. :) Osallistumisaikaa on 11.12.2020 saakka. Jätäthän kommenttiin sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville, se näkyy vain minulle.
KILPAILUN SÄÄNNÖT
Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮
Päivän luukussa tutustumme Suomen itsenäisyyspäivän arvokkaaseen henkeen sopivasti yhteen Suomen vanhimmista, yhä toimivista hotelleista; perinteikkääseen Grand Hotel Tammeriin Tampereella.
Kun presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto poikkeuksellisesti vuonna 2013 järjestettiin Tampereella, olivat "Linnan" juhlien jatkot itsestäänselvästi hotelli Tammerissa. Tämän arvokkaampaa tilaa saa Tampereelta hakea.
Grand Hotel Tammerin rakennutti vuonna 1929 Tampereen teknillinen seura. Seura halusi itselleen talon, jossa olisi myös tuottavia tiloja kuten ravintola. Lopulta Tammerista tehtiin loistohotelli ja Tampereen uusi maamerkki. Hotellissa on vieraillut lukuisia merkkihenkilöitä kuten marsalkka Mannerheim, F.E. Sillanpää ja Juri Gagarin. Mannerheimilla oli hotellissa oma vakiohuoneensakin, joka on nyt hänen mukaansa nimetty sviitti.
Minulle Tammer on ollut vuosia tuttu paikka alakerrassa sijaitsevan mukavan, viinikellarimaisen ravintolansaa puolesta. Käyn siellä usein lounaalla ja kaveritreffeillä. Vietimmepä siellä myös sukutapaamista, kun Amerikan sukulaisemme olivat viimeksi vierailulla Tampereella.
Tammerin tunnetuin tila on ilman muuta sen juhlava sali, jossa Linnan juhlien jatkotkin pidettiin. Itse olen ollut täällä kauan sitten hääjuhlissa, se oli muuten ensimmäinen kerta, kun vierailin Tammerissa :)
Kun esittelin Seinäjoki-luukun yhteydessä Hotelli Alman salia, joka on melkein nähtävyys itsessään, niin Tammerin sali sitä vasta onkin. Kyllä kelpaa särpiä aamiaiskahviaan tilassa, joka sopii presidentin juhliinkin. 👌
Viime kesänä halusin viimein kokea yöpymisen Tammerissa. Ja kun kerran Tampereen hienointa hotellia testataan, niin otetaan toki myös hotellin hienoin huone..!
Varasin yhden Tammerin sviiteistä, ja arvoin pitkään saunallisen ja parvekkeellisen huoneen välillä. Tammerissa on vain viisi parvekkeellista huonetta, tai pikemminkin parveketta voi kutsua terassiksi. Terassilliset huoneet ovat juhlasalin yläpuolella, ja niistä avautuu kaunis näköala Tammerkoskelle.
Koska elettiin kesäkuun helteisiä viikkoja, tuntui parveke lopulta saunaa fiksummalta valinnalta.
Esittelen sviitin teille vasta jutun lopussa, sillä (etenkin nyt yövyttyäni hotellissa) olen sitä mieltä, että Tammeriin tullaan ennen kaikkea sen upeiden, historiaa huokuvien yleisten tilojen sekä tietysti loistavan sijaintinsa puolesta.
Huoneet kalpenevat hotellin muille puitteille. Minulla tosin oli tällainen fiilis jo ennen huoneessa majoittumista, netissä katselemieni kuvien perusteella. (Se ei silti hillinnyt haluani kokea hotellissa Tampere-staycation :))
Tammer oli pitkään Sokos-hotelli, mutta on vuodesta 2016 lähtien ollut osa Radisson Blu -ketjua.
Hotellin vastaanotto ja aula vastaanottavat tulijan heti arvokkuutta henkivällä tunnelmalla.
Aulakerroksen käytävää reunustavat vanhat valokuvat kertovat hotellin historiasta. Tapahtumia, juhlia, merkkivieraita...
"Vihtorin olohuone" -nimeä kantava valoisa oleskelutila hotellin talvipuutarhassa edustaa modernimpaa tunnelmaa.
Vinkki: Grand Hotel Tammerin tunnelmaa voi käydä kokemassa ilman majoittumista joululounaan merkeissä. (Tosin en ole varma, onko näinä aikoina hyvä asia rohkaista ketään lähtemään ulos syömään... )
Joululounas katetaan juhlavasti Tammerin juhlasaliin. Lisätietoa täältä.
Kattaukset ovat:
Ke - pe 9.-11.12. klo 11.00 ja klo 14.00
Ma - pe 14.-18.12. klo 11.00 ja klo 14.00
Ma -ti 21.-22.12. klo 11.00 ja klo 14.00
Sitten huone-kokemukseen....
Mieltymykset ovat yksilöllisiä, ja sanotaan näin, että varaamani sviitin tyyli ei puhutellut juuri minua. (Eikä oikestaan muidenkaan huoneiden, kun niitä kuvista katselin.)
Tammerin huoneissa on haluttu säilyttää ajan henki, ja yleensä vanhaa aikaa kunnioittava sisustus miellyttää minua suuresti. Tammerin sviitissä tämä ei tällä kertaa toteutunut.
Olen nyt ehkä turhan rehellinen (hyvän mielen joulukalenteripostauksessa), mutta minusta huoneen tunnelma oli jollain tapaa kolkko ja ankea.
Plyysisohvan, nojatuolien ja maton kaunis punainen väri ei riittänyt lämmittämään vaaleansinisten kalpeiden seinien, väsyneinä roikkuvien beessien verhojen, sotilaallisen riisutun työpöydän ja kuluneen lattian synnyttämää kolkkoa tunnelmaa, joka ei avautunut minulle sellaisena hemmottelevana luksuksena, jota 290€ maksavasta huoneesta odottaisin.
Keskellä huoneen lattiaa on luukku (!), jonka todellakin olisin hotellin taholta peittänyt matolla, tai vähintään huolitellut luukun reunat ja reiän niin, ettei huoneessa yöpyvä vieras vahingossa kompastu siihen. Eikä luukku nyt mikään esteettinen ilokaan ole hienossa sviitissä.
Näen sieluni silmin jonkun hääpäiväänsä (tai yötään...) huoneessa juhlivan morsiamen korkokengän koron juuttuvan tuohon reikään.... Aijjai. Tällaiset yksityiskohdat pitäisi ehdottomasti hoitaa näin arvokkaassa huoneessa. Toki edullisemmassakin. Ei lattiassa saisi olla reikiä. Huomautin asiasta hotellin henkilökunnalle, ja ehkä asia on nyt korjattukin..?
Harmikseni en muista mikä varaamani sviitin nimi oli. Ehkä Tammerkoski-sviitti...? Kaikissa sviiteissä oli kuvien perusteella sama sisustustyyli, vain huoneen muoto vaihteli, ja kaikissa sviiteissä ei ole parveketta.
Huoneessa parasta oli parveke / terassi, jolta avautuvat kauniit maisemat Tammerkoskelle ja hotellin edustan "ankkalammelle".
Hotelli Tammerin lampi on joskus vuosikymmeniä sitten toiminut talvisin luistelukenttänä :) Tuolta ajalta on romanttisia mustavalkovalokuvia hotellin käytävien seinillä.
Tänä päivänä lammen reunalla voi istua päivänvarjon alla viihtyisällä terassilla nauttimassa alakerran bistron ruokia ja juomia.
Otin sviitissäni kameran itselaukaisimella "Sanni ja Tammer" -muotokuvan.
Tarkoitus ei kenties ollut näyttää noin kohtalokkaalta, kuitenkaan...! :D 🤗
Tarkoitus ei myöskään ollut vierailla Tammerissa yksin. Mutta niin sitten kävi.
Se on ehkä se muisto, joka kesäkuisesta Tampereen staycationista vahvimmin jäi. Se ei toki ole Tammerin syy.
Tampereen vierailijalle suosittelen ehdottomasti vähintään piipahdusta Tammerin aulassa kurkkaamassa kaupungin hienointa ja Suomen kolmanneksi vanhinta, yhä toiminnassa olevaa hotellia. Tunnelma on todellakin ainutlaatuinen.
Myös aamiaisen voi ostaa erikseen ja nauttia hotellin upeassa salissa, vaikka ei majoittuisikaan Tammerissa. Romanttiset aamiaistreffit Tampereella - tämä on osoitteesi ;)
Luukku 4: Alma-hotelli Seinäjoella.
”Erikoisia majapaikkoja kaipaavat matkailijat ilahtuvat takuulla Seinäjoella, jonka keskustassa on mahdollisuus majoittua entisessä vesitornissa. Aivan Seinäjoen rautatieaseman kupeessa sijaitseva hotelli toimii vuonna 1909 rakennetussa rautatieläisten talossa, ja sen vieressä kohoava vesitorni muutettiin vuonna 2015 osaksi hotellia, kun sinne rakennettiin seitsemän hotellihuonetta.
Punatiilinen, 18 metriä korkea vesitorni on mieleenpainuva yöpymispaikka, jonka huoneissa voi nauttia persoonallisesta sisustuksesta ja rakennuksen historiasta kertovista yksityiskohdista.”
Luettuani tämän tekstin Rantapallo-sivuston artikkelista, varasin saman tien viikonloppuloman Seinäjoella - vaikka oltiin kaukana kesästä ja Provinssirockista..! :D
Googlasin vuoden alussa "Suomen persoonallisimpia hotelleja", ja Seinäjoen Hotelli Alma oli niiden joukossa. Ihastuin välittömästi kuviin VR:n vanhassa vesitornissa sijaitsevista huoneista, ja koska ajatus talvilomasta Seinäjoen kaltaisessa kesäfestivaaleistaan tunnetussa kaupungissa tuntui riittävän hullulta ja erikoiselta, varasin matkan. :)
Vuodenaika ei tosiaan tuonut kaupunkia esiin parhaimmassa valossaan, mutta vierailu oli silti ihana! Hotelli Alma oli jo itsessään vierailun arvoinen, kuten olin toivonutkin. Ja toki Seinäjoelta löytyi muutakin kiinnostavaa katseltavaa (ja syötävää...!), harmaasta säästä huolimatta.
Almassa voi majoittua joko päärakennuksessa, uudisrakennuksessa ("Uudessa tornissa") tai vanhan vesitornin huoneissa. Kaikkein tunnelmallisin majoitus löytyy juuri vesitornista.
Tornihotellin kaikissa huoneissa on oma sauna. Rakennuksessa on kuusi kahden hengen huonetta ja yksi sviitti kattokerroksessa.
Tornihotellin huoneet punatiilisine seinineen ovat todella tunnelmallisia. Valitut materiaalit, lamput, matot ja nojatuolit luovat lämmintä ja kodikasta tunnelmaa. Ihan mun tyylinen paikka - erityisesti punatiiliseinissä on sitä jotain, jolle oikein kehrään. ❤️ Lämpimiä värejä ja pehmeitä materiaaleja... Viihdyn tällaisessa rustiikkisen romanttisessa miljöössä.
Koska teen töitä useimmilla reissuillani, hyvä työpöytä on minulle tärkeä varuste majapaikassa. Alman tornihuoneissa on todella hyvä työpöytä.
Vanha päärakennus on rautatieläisten talo vuodelta 1909. Siellä sijaitsevat Alman ravintola / juhlasali sekä baari/kahvila. Päärakennus linkittyy uuteen rakennukseen yhdyskäytävällä, joten aamiaiselle pääsee sisäkautta. Paitsi jos asuu Tornihuoneissa, silloin tullaan muutama metri pihan yli :)
Vanha rautatieläisten talo on allekirjoittaneen mielestä vesitornin ohella Alman the juttu. Olen heikkona vanhan ajan tunnelmaan, ja tämä rakennus todella tarjoaa sitä.
Mutta katsokaapa ravintolasalia....
😍 Oh...!!
Näin persoonallisessa ravintolasalissa en muista aiemmin syöneeni. Ravintola toimii rautatieläisten vanhassa jugend-tyylisessä juhlasalissa. Iltaisin ja viikonloppuisin täällä on myös elävää musiikkia.
Aika makeat puitteet nauttia aamiaista..! Ravintolan à la carte tuli myös todettua erittäin laadukkaaksi. Keittiössä käytetään paljon lähituottajien tuotteita ja ruoka on mutkatonta, herkullista ja kauniisti tarjoiltua.
Tästä pääset lukemaan alkuperäisen Seinäjoki-juttuni.
MIELEENJÄÄNEIN HETKI SEINÄJOELLA
Olin nauttinut yksinäisen mutta miellyttävän kolmen ruokalajin illallisen Juurella-ravintolassa ja palasin hyisen kaupungin läpi hotellille. Kello oli jo yli 23. Huoneessa odotti (ajastimella) valmiiksi lämminnyt sauna ja jääkaapissa Pirkan ranskalainen siideri.
Minulla oli jännä olo. Samalla aavistuksen haikea, samalla jotenkin rento. Illallisen aikana olin katsellut tyhjää tuolia vastapäätäni, ja jutellut sille mielessäni. Hotellille palatessa jotain oli ikäänkuin muuttunut sisälläni. Irronnut. Menin saunaan ja lämmittelin lauteilla.
Vaikka oli myöhä, istuin saunan jälkeen työpöydän ääreen ja aloin kirjoittaa. Kirjoitin jotain, joka oli vaikuttava koko loppuvuoteeni. Silloin en vielä sitä tiennyt, mutta en koskaan unohda sitä hetkeä ja tunnelmaa.
Nyt sinullakin on mahdollisuus kokea uniikki Seinäjoki-elämys Alman Tornihotellissa! ❤️
Voit voittaa
Palkinnon voi hyödyntää koska vain vuoden 2021 aikana. Majoitukseen kuuluu aamiainen.
Palkinnon arvo on 376€. (Arpajaisvero maksetaan kilpailun järjestäjän puolesta.) Matkoista Seinäjoelle voittaja huolehtii itse.
Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Sano vaikka jotain mukavaa :) Osallistumisaikaa on 7.12.2020 saakka.
KILPAILUN SÄÄNNÖT
Luukku 3: vuoden paras aamiainen.
Kotimaan matkamuistoja jakavassa kalenterissa muistellaan tänään vuoden ihaninta aamupalaa. Sellainen nautittiin Rovaniemellä syntymäpäivänäni, hotelli Arctic Lightissa.
Aamiais- ja matkaseurana minulla oli sisareni (jolla myös on synttärit lähes samaan aikaan :)). Vegaanina sisareni tarkastelee hotelliaamiaisia aina erityisestä vinkkelistä, ja koska vegaanius on kasvava valinta, tällainen tarkastelu on myös tarpeen.
Hotellikin minun on tarkoitus joskus esitellä paremmin, mutta tämä postaus keskittyy aamiaiseen. ❤️
Lyhyesti hotellivalinnasta sen verran, että tutustuin synttärimatkaani varten huolellisesti Rovaniemen hotellivalikoimaan, ja valitsin persoonallisimmalta ja tunnelmallisimmalta vaikuttavan. Toiveena synttäriyöpymiselle oli myös ripaus luksusta. Perheomisteisuus on myös aina plussaa, ja sitä Arctic Light on.
Arctic Lightin aamiaiskonseptin on kehittänyt Sara La Fountain.
Aamiainen on niin suosittu (ja ilmeisesti tunnettu ympäri Suomea), että sitä käydään syömässä ilman hotelliyöpymistäkin. En ihmettele miksi.
Syitä, miksi aamiainen oli vuoden paras:
🍽 Laaja, houkuttava ja kauniisti esillepantu valikoima ruokia, painopiste terveellisyydessä
🍽 Runsaasti värikkäitä kasviksia, hedelmiä ja marjoja
🍽 Ylipäänsä värikylläisyys ja tyylikäs ja samalla raikas esillepano. Vaikka ruokia on paljon, vaikutelma ei ole raskas ja överi, kuten joillain hotelliaamiaisilla. Väreihin on kiinnitetty paljon huomiota. Terveellisen ruoan ei todellakaan tarvitse näyttää tylsältä.
🍽 Tarjolla myös perushotelliaamiaista huomattavasti hienostuneempia kasvispainotteisia, lämpimiä lisukkeita kuten paahdettua kukkakaalia ja parsakaalia. Bulkkilaarien sijaan ruoat ovat tarjolla pienemmissä vuoissa ja kattiloissa --> kerralla ei valmisteta mieletöntä määrää
🍽 Vegaanisuus on huomioitu erinomaisesti ja tyylikkäästi; mm. erilaisia vegaanisia levitteitä ja tahnoja oli tarjolla useita erilaisia.
☕️ Erittäin hyvän makuinen kahvi 👌 (Hämmentävää kyllä - tämä ei usein toteudu arvokkaissakaan hotelleissa. Kestoihmetyksen aihe minulle.)
Nams.
Odotan jo seuraavaa kertaa näiden patojen äärellä.
Yksi merkittävä tekijä aamiaisen päätymisessä vuoden parhaaksi on myös ympäristö. Hotellin tilat ovat samalla tyylikkäät ja kotoisat; niissä yhdistyy onnistuneella tavalla modernius, taide ja lämmin kodikkuus. Hotellin ravintola, jossa aamiaista nautitaan, on todella tunnelmallinen.
Ja vaikka Rovaniemi on kaukana "umpi-Lapista", kyllä tällaiselle etelän asukille jo Rovaniemen katujen lumiset näkymät henkivät pohjoista eksotiikkaa. Tätä on vaikea selittää, sen vain kokee. Se tietty, omansalainen pohjoinen hämäryys, jota lumi sekä kaupungin valot valaisevat.... Se on jotain ihan erilaista kuin sama hämärä kaupungin valoineen etelämmässä.
Tämä ikkunapaikka aamiaisella. Voin tälläkin hetkellä muistaa, miten ihana tunnelma pöydässä vallitsi.
Millainen oli sun vuoden para aamiaishetki...?
Hyvää joulukuuta..! On vuosittaisen blogijoulukalenterin aika. :)
Ehtiköhän joku lukijoista jo odottaa luukun avautumista..?
Olin vielä kuukausi sitten melkein päätynyt siihen, että jätän joulukalenterin tänä vuonna väliin.
Miksi? Koska tunsin, että en enää keksi yhtä hyvää mieltä tuovia kalentereita, kuin edellisinä vuosina. Ja materialististen tavarapalkintokalenterien aika kohdallani on jo ohi, ne eivät enää ole sellaisia, joita jouluisin haluan järjestää. (Kosmetiikka-arvontoja on Karkkipäivässä jo niin paljon ympäri vuotta :))
Viime vuoden avustajakoirille omistettu kalenteri oli sellainen, että tuntui, että en enää edes halua "ylittää" sitä. Se oli suosikkikalenterini. ❤️
Mutta sitten ajattelin: miksi pitäisi joka vuosi ylittää edelliset..? Pitääkö joulukalentereissakin suorittaa, olla aina hitusen parempi kuin edellinen suoritus..? Ei, ei todellakaan tarvitse...! Mitä *ittoa! Mä tykkään tehdä joulukalentereita, koska ne tuovat hyvää mieltä. Ja kyllä mä haluan tehdä tänäkin vuonna sellaisen. Se on perinne. ❤️
Niin syntyi Karkkipäivän joulukalenteri 2020, jonka teema on koronavuoden hengessä omistettu kotimaan ihanille kohteille. Jokaisessa luukussa jaan muiston kotimaan kohteesta, jossa olen vuoden aikana vieraillut. Ja onpa muutamassa luukussa myös Karkkipäivän tyyliin erikoisyllätyksiä.... Saattaa olla, ettei arvonnoiltakaan täysin säästytä tämän vuoden kalenterissa 😊
Tervetuloa mukaan avaamaan luukkuja ja laskemaan päiviä jouluun :)
Luukun 1 muisto on Kemin matkalta.
Vierailin Kemissä tänä vuonna ensimmäistä kertaa koskaan. En tiennyt kaupungista muuta, kuin kaikkien tunteman Lumilinnan. Hyvä jos osasin sijoittaa Kemin kartalla oikeaan kohtaan..!
On oikeastaan ihan parasta, kun matkustaa kohteeseen, jota kohtaan ei ole mitään ennakko-odotuksia tai -asenteita. Ilman odotuksia kohteella on parhaat edellytykset avautua juuri omana itsenään, ja kokemus piirtyy matkailijaan kuin tyhjään tauluun. Matka on kuin sokkotreffit. Millainen kemia minulla ja tällä kohteella on..? Se selviää vasta perillä.
Päivä, jona saavuin Kemiin, oli hyvin sumuinen. Kaupungin yllä makasi paksu harsovaippa, joka loi kaupungin kaduille salaperäisen Tim Burton -maisen tunnelman.
Kaikkialla oli hiljaista, ja paksut luminietokset vaimensivat vähäisetkin äänet. Kaduilla vastaan tuli vain muutamia ihmisiä. Kävelin kaupungin keskustan ympäri rantoja seuraten, ja hengitin utuisen tummaa tunnelmaa. Todellisuus oli kuvaa hämärämpi.
Illan laskeutuessa Kemi kylpi aivan erityisen kiehtovassa valossa.
Kemi-postaukseeni kirjoitin: "Ulkona valaistus oli muuttunut täysin, ja horisontissa hehkui jotain, jonka täytyi kaiketi olla auringonlasku. Aurinkoahan ei ollut koko päivänä näkynyt, mutta nyt se muistutti olemassaolostaan värjäämällä horisontin kultaoranssiseksi.
Näky vain korosti päivän mystistä tunnelmaa; sumupilvien alareuna roikkui oranssin taivaanrannan päällä kuin uhkaava verho jostain Sormusten Herran maailmasta. Jäin katsomaan valoilmiötä pitkäksi aikaa."
Helmikuinen viikonloppuni pienessä, tuntemattomassa Kemissä Suomen Meri-Lapissa muodostui yhdeksi vuoden mieleenpainuneimmista matkaelämyksistäni.
Kun mietin tämän eriskummallisen vuoden aikana tapahtuneita asioita, mieleni palaa usein Kemin sumuisille kaduille. Hetkeen, kun avasin kohmettuneilla käsilläni ravintola Meripaviljongin oven vain putkahtaakseni kuin toiseen maailmaan, lämpimän tunnelmalliseen vanhan ajan ravintolaan.
Tai tuokioon, kun istuin yksin historiallisen hotelli Merihovin Bar Ankkurissa nauttimassa lasillista siideriä ja kirjoittamassa postikorttia. Baari oli kiinni, ja hotellin vastaanottovirkailija päästi minut kuitenkin ystävällisesti sisään lämmittelemään aikoinaan maankuulun taiteilijakapakan tunnelmalliseen saliin. Ostin respasta kuivan siiderin.
Pieniä, ohimeneviä hetkiä. Jotka kuitenkin ovat lopulta suuria ja ajattomia ja elävät mielessä pitkään.
Sellainen oli minun Kemini.
Alkuperäisen Jutun Kemin vierailustani voi lukea täältä.
Kesän ihanimpiin kokemuksiin kuuluu ilman muuta Saimaa ja vierailu Hotelli Punkaharjulla.
Olen saanut viettää tänä vuonna paljon aikaa Saimaalla, ja alueesta on tullut minulle aivan eri lailla merkityksellinen. Kerrottakoon, että olen muinoin opiskellut Savonlinnassa matkailualaa, ja olen tuolloin vieraillut Punkaharjulla ensimmäisen kerran.
Pohjoissavolaiselle Etelä-Savo on muuten henkisesti sen verran kaukainen paikka, että se hädin tuskin tuntuu Savolta. Ainakin minulle se on ollut sellainen. Jo 'mie' tuntuu ihan epäsavolaiselta..! :D Mutta nyt kun Etelä-Savossa on viettänyt enemmän aikaa, niin onhan se savolainen lupsakkuus ja verkkaisuus ilman muuta siellä. 'Mie' tai 'mää', savolaisiahan me kaikki :)
Olin keväällä treffeillä Punkaharjulla - kai niitä voisi treffeiksi sanoa -, ja sightseeing-ajelumme vei meidät myös Hotelli Punkaharjun pihaan.
Upean näköinen paikka, ajattelin..! Täällä haluan käydä kesällä..!
Ja niin myös kävin :)
Vierailuni ei ollut kaupallinen yhteistyö, mutta Hotelli Punkaharju halusi tarjota vierailun minulle kuullessaan, että kirjoitan visiitistä blogiini. Samalla hotellin omistava Saimi Hoyer esitti toiveen, että kirjoittaisin vierailusta vasta myöhemmin kesällä, sillä hotelli oli jo käytännössä täyteen buukattu kesä- ja heinäkuuksi.
Siispä juttu tulee ulos vasta nyt. :)
Kesän viimeistä viikkoa viedään, mutta Hotelli Punkaharju on auki vuoden ympäri ja tarjoaa lähes joka viikko kiinnostavia tapahtumia taiteen, gastronomian, luonnon ja rentoutumisen merkeissä. On sieniviikonloppuja, joogaa, musiikkiesityksiä, maalauskursseja ja ruokaelämyksiä.... Mitä sanotte esimerkiksi syyskuisesta Metsänhenki-illasta;
Jyrki Tsutsunen, Tatu Rönkkö ja DJ Bunuel hämmentävät ja hemmottelevat yleisöä tapahtumalla, jossa moderni suomalainen ruoanlaitto ja äänitaide kohtaavat ennenkokemattomalla tavalla. Kolmikon tarjoileman maku- ja ääni-menun innoittaja ja raaka-aineiden lähde on suomalainen metsä. Metsänhenki on kulinaristinen äänimatka, jossa syöjä/kuulija matkaa metsän sisimpään ja sen tuntemattomiin ulottuvuuksiin.
Ai että kuulostaa kiinnostavalta..! Kaikki tapahtumat löydät täältä.
Nyt kun Karkkipäivässä on viime aikoina ollut PUURO tapetilla, niin kerrottakoon, että Hotelli Punkaharjun aamiaispuuro on vuoden paras puuro! Jestas että se oli hyvää!
Nimellä 'siemenpuuro' kulkeneessa puurossa taitaa olla enemmän siemeniä kuin puuroa, ja sehän passaa meikäläisen makuun..! Varsinainen puuropohja oli muistaakseni valmistettu speltistä ja ohrasta. Aivan taivaallisen hyvää.
Hotelli Punkaharjulla on komea historia; talossa on ollut majoitustoimintaa yhtäjaksoisesti 175 vuotta.
Keisari Nikolai I määräsi vuonna 1845 harjulle rakennettavaksi metsänvartijan talon matkailijahuoneineen. Myöhemmin talosta tuli Suomen vanhin valtionhotelli, kunnes rakennus siirtyi Saimi Hoyerin omistukseen vuonna 2016 ja aloitti uuden tarinansa Hotelli Punkaharjuna.
Kauniisti entisöidyn hotellin tunnelma on kerrassaan ihastuttava, ja kun ympärillä avautuu Suomen kaunein kansallismaisema, on vaikea keksiä upeampia puitteita vanhan ajan romantiikkaa tihkuvalle rentoutumislomalle.
Itse vierailin hotellilla yksin vailla romantiikkaa, mutta kokemus oli yhtä kaikki superlatiivinen..! 😍
Hotelli Punkaharjussa voi majoittua elegantissa päärakennuksessa, eksklusiivisessa Keisarinnan Huvilassa tai rennoissa metsähuoneissa. Metsähuoneet sijaitsevat omalla niemenkärjellään hotellin alueella.
Kaikki huoneet ovat erilaisia. Tässä katsaus muutamiin:
Vanamo on hotellin sviitti ja kenties romanttisin huone.
Historiallinen Muikku on alkuperäisen rakennuksen metsänvartijan huone, tästä huoneesta kaikki sai siis alkunsa.
Korento-huoneessa vierailla on käytössään oma parveke.
Norppa-huoneessa on kaksi erillistä huonetta kahdelle majoittujalle.
Metsähuoneessa on rentoa tunnelmaa.
Hotellin yleiset tilat ovat niin tyylikkäät kuin viihtyisätkin, ja kutsuvat viipymään ja rauhoittumaan.
Rakastan tällaisia huolella kunnostettuja ja rakkaudella ja ajatuksella luotuja majapaikkoja, joissa rakennuksen historia ja oma, persoonallinen tunnelma ovat käsinkosketeltavia. Kuten Kemin pieni Putiikkihotelli. Siellä oli omalla tavallaan tätä samaa henkeä. Miten kaukana tällaiset paikat ovatkaan ketjuhotelleista....
Ketjuhotelli on (minulle) paikka, jossa vain yövytään. Hotelli Punkaharjun ja Kemin Putiikkihotellin kaltaiset majatalot ovat paikkoja, jonne tulen viettämään aikaa ja nauttimaan olosta.
Hotelli Punkaharjun ehkä upein soppi löytyy ylhäältä...
Kapeat portaat vievät rakennuksen torniin, jossa on pieni, intiimi ravintolakabinetti kahdelle hengelle.
Voiko olla romanttisempaa....
Tornikabinetin voi varata omaan käyttöön, for that very special occasion. Torni-illallispaketin hintaan kuuluu oma tarjoilija.
Hotellin ympäristö uimarantoineen, luontopolkuineen ja harjumaisemineen on tyrmäävän upea. Suomen luontoa kauneimmillaan.
Jos et ole koskaan kävellyt Punkaharjun harjulla - kävele! (Hotelliin ei tarvitse sen vuoksi majoittua ;))
Harjualue on paikoin hyvin kapea, siksi patikkareitti harjun laella kulkee autotien yhteydessä. Autollakin harjureitti on kyllä mahtava kokemus - mutta lupaan, että tekee mieli pysähtyä ;) Reitillä on muutama eväs- ja näköalapaikka jonka yhteydessä on parkkitilaa parille ajoneuvolle.
Hotellin oma ranta on matala ja lapsiystävällinen. Rantasaunan aamusaunavuoro kuuluu hotellihuoneen hintaan kaikille vieraille. Saunan porealtaineen voi varata myös omaan käyttöön.
Hotellin ravintola on foodien paratiisi. Etenkin, jos satut vielä tykkäämään sienistä..! 😍 Saimi Hoyer on hulluna sieniin, ja se näkyy ravintolan listalla.
Viime viikonloppuna järjestettiin hotellin tämän syksyn ensimmäinen sieniviikonloppu, jonka aikana nautittiin peräti 12 ruokalajin sieni-illallinen a la Sami Tallberg. Oijjoi onnekkaita jotka pääsivät sen äärelle....
No, olipahan minun kesäkuussa nauttimani kuuden ruokalajin lounaskin jo aikamoinen makuspektaakkeli..! (Ja siis: kuusi ruokalajia - 29 euroa...!! Ei ole varsinaisesti hinnalla pilattu elämys...)
Kuvassa alkuruokiin kuulunutta savustettua lahnaa, joka oli sieni-tabboulehin ohella lounaan kenties maukkain annos.
Sieni-"tabbouleh" on Saimin ja Sami Tallbergin erikoisuus, jota on aina tarjolla. Annoksen koostumus vaihtelee saatavien raaka-aineiden mukaan, mutta siinä on aina kvinoaa, sesongin yrttejä ja sieniä.
Yksinkertaisen näköinen annos raikkaine villiyrtteineen maistui aivan mielettömän hyvältä.
Tässä puolestaan on Puruveden muikkua ja kuusenkerkkää.
....voin kertoa, että olin nämä syötyäni jo ihan täynnä, ja sitten oli vasta pääruoan vuoro:
Paistettua kuhaa ja korvasientä kookosmaidossa.
Kookosmaito oli erikoinen valinta, täytyy sanoa..! Sami Tallberg kertoi, että hän suosii usein maidottomia vaihtoehtoja keittiössä. Hotelli Punkaharjun ravintolassa vegaaniset versiot listan (kasvis)annoksista eivät ole ongelma, vaan päinvastoin mitä tervetullein toive :)
Jälkiruokaakin pöytään vielä kannettiin (ruusuista puolukkavaahtoa, mansikoita ja siitepölyä), mutta tämä jäi kohdallani vain lusikan kärjelliseen. Vaikka söisinkin makeaa, vatsa oli ratkeamaisillaan ruoan määrästä..!
Oikeasti, jos hotellin lounaat ovat aina tätä tasoa, ei voi kuin suositella vierailua jo pelkästään lounaan merkeissä - alle 30 eurolla tällainen taidokkaiden herkkumakujen juhlakattaus..! 😍
Punkaharju-juttu on hyvä päättää tähän kuvaan ja tunnelmaan.
Se puuro. Vieressä myös jogurttia hotellin omalla pähkinä-granolalla.
Vielä kaksi kuukautta vierailun jälkeenkin haaveilen yhä Punkaharjun siemenpuurosta. ❤️
Jotenkin tuo puuro oli ihan täydellinen päätös ihanalle vierailulle joka oli niin täynnä kaikkea äärimmäisen kaunista ripauksella luksusta. Rustiikkinen puuro, maitoa ja voisilmä. 🙏🏻
Kun pääsisin taas joskus maistamaan sitä..!
.
Hotellin yhteystiedot:
Punkaharjun Harjutie 596
58450 Punkaharju
welcome@hotellipunkaharju.fi
(varaukset vain sähköpostitse tai puhelimitse)
