Matkakertomus Cotswoldsista, Englannista, 2.-4.8.2013.
Vuokrasimme auton Stanstedin lentokentältä ja lähdimme matkaan perjantaina aamupäivällä 11 aikaan. Kuten tuli aiemmin kerrottua, juutuimme ruuhkaan kuudeksi tunniksi menettäen melkeinpä koko ensimmäisen matkapäivämme.
(Myöhemmin kuulin tanskalaisen ystäväni mieheltä, mitä reittiä meidän olisi kannattanut mennä... On se julmaa olla navigaattoreiden armoilla ;))
Ensimmäisen päivän pääkohde oli Bath, jossa ehdimme nyt siis viettää vain runsaat kaksi tuntia.
Ajasta suurin osa kului kaupungin päänähtävyydessä eli roomalaisessa kylpylässä.
Kylpylä oli todella kiinnostava paikka, ja paljon suurempi mitä kuvittelin.
Illan majoituspaikkamme sijaitsi Upton St. Leonardissa. 1920-luvulla rakennetussa maalaistalossa sijaitseva Hatton Court Hotel oli erittäin viehättävä ja pidimme hinta-laatu-suhdetta vallan mainiona. Hotelli kustansi vähemmän kuin lähialueen Bed & Breakfastit minkä perusteella odotimme vaatimattomampaa hotellia, mutta yllätyimme iloisesti astuessamme suureen, tyylikkääseen huoneeseemme jonka kylpyhuone oli v-a-l-t-a-v-a.
Päivä 2 alkoi kävelyretkellä Painswickiin, jota pidetään Cotswoldsin "jalokivenä".
Victoria Street on yksi Painswickin pääkaduista. Söimme edellisenä iltana kuvassa vasemmalla näkyvässä St. Michaelsissa. Ruokakokemuksista myöhemmin lisää. :)
Painswickin kirkon puistosta.
Seuraavaksi pysähdyimme Biburyssa, joka tunnetaan erityisesti tästä vuonna 1380 rakennetusta talorivistöstä. Arlington Row -nimellä kulkevaa mökkiriviä pidetään koko Cotswoldsin kuvatuimpana maisemana. Ja olihan se kovin pittoreski. :)
Joimme Biburyssa kahvit ja jatkoimme matkaa.
Seuraava etappi oli Cotswoldsin "Venetsiana" pidetty Bourton-On-The-Water. Keskustaan saapuessamme kylän asema Cotswoldsin suosikkikohteena ei jäänyt epäselväksi. Tunnelma täällä oli jotain aivan muuta kuin elegantissa, uneliaassa Painswickissa tai maalaishenkisessä, yhden kadun Biburyssa.
Bourton-On-The-Waterin halki kulkevan matalauomaisen joen reunat olivat täynnään päivää paistattelevia ihmisiä. Fiilis oli kuin jollain kesäfestarilla! Ilmeisesti tämä on kuitenkin ihan "arkea" Bourtonissa aurinkoisina päivinä. :)
Matka jatkui kohti Chipping Campdenia ja Moreton-in-Marshia.
Chipping Campden postikorttimaiseman keskellä.
Chipping Campden.
Majoituimme Mickletoniin Chipping Campdenin naapuriin. Hotellimme Three Ways House osoittautui jälleen oivalliseksi valinnaksi, tosin tämä hotelli oli aika kallis. Chipping Campdenin alueella edullinen majoitus on kiven alla.
Edellisyön Hatton Courtin huoneet olivat paljon korkeatasoisempia, ja hinta melkein puolet edullisempi. Yleiset puitteet kummassakin hotellissa olivat yhtä ihastuttavat.
Näköälä hotellin puutarhaan huoneemme ikkunasta. Taustalla Mickletonin keskustaa.
Päivä 3 oli sateinen. Se alkoi märällä kävelyretkellä Chipping Campdeniin, jonka High Street oli todella kuvauksellinen.
Chipping Campden oli täynnään houkuttavia ravintoloita, viehättäviä kahviloita ja pieniä herkkuputiikkeja. Tänne olisin voinut jäädä pidemmäksi aikaa..! Tunnelma oli hienostuneempi ja kaupunkimaisempi kuin esimerkiksi Bourton-On-The-Waterissa.
Seuraavaksi pysähdyimme taskukokoisessa, sympaattisessa Snowshillissä jossa aika tuntui pysähtyneen. Kylän keskusta on yhtä kuin kirkko, jonka ympäri kulkee katu.
Sosiaalisen elämän ytimen muodostaa kylän ainoa pubi/majatalo, Snowshill Arms. Tämän perinteisempää pikkukylän pubia saa hakea. <3 Joimme kahvit ja imimme itseemme ajan patinoimaa tunnelmaa.
Pysähdyimme seuraavaksi Broadwayssa ja ostimme katumarkkinoilta paikallista juustoa. Sade pakotti meidät pian takaisin autoon, ja matka jatkui kohti Stratford-Upon-Avonia.
Tyylikäs Stratford-Upon-Avon tunnetaan Shakespearen kotikaupunkina.
Kaupunki on vilkas ja selvästi hyvin turistillinen. Mutta ehdottomasti vierailun arvoinen ja paljon kauniimpi mitä netin kuvat olivat antaneet ymmärtää.
Ihmisvilinää riitti.
Viivyimme Stratfordissa suunniteltua pidempään, ja kovasti odottamani visitti Warwickin linnaan oli jätettävä väliin. Harmaansateinen sääkin tosin teki linnavierailusta vähemmän houkuttavan.
Kello oli myöhäiseksi venähtäneen lounaamme jälkeen jo niin paljon, että oli lähdettävä takaisin Lontoota kohti.
.
Voin muuten suositella Stanstediin lentäville mitä lämpimimmin Hilton Stansted -hotellia, jos vaikkapa tosi varhaisen tai myöhäisen lennon takia on tarvetta yöpyä Stanstedissa. Hotelli on suhteellisen edullinen, ja jos vain on aikaa syödä aamulla, kannattaa ehdottomasti ottaa lisämaksusta aamiaisbuffet. Niin mahtavaa aamiaisbuffaa en ole vielä kuunaan missään kohdannut! Todellakin rahalle vastinetta! Tarjoiluun kuului jopa vegenakkeja, joita en ole nähnyt vielä ikinä minkään hotellin tai ravintolan aamiaiskattauksessa!
Mr Karkkipäivä lensi seuraavana aamuna Suomeen, ja minä jäin vielä viideksi päiväksi Englantiin. Keskiviikkona pääsin palaamaan Cotswoldsin alueelle, kun vierailin tanskalaisen ystäväni Jeanetten luona Wantagessa.
Jeanette ja tyttärensä Isabelle.
Jeanette muutti Englantiin ja meni naimisiin brittimiehen kanssa seitsemän vuotta sitten. Minua huvitti, kun muistin edelliseltä, yli 10 vuoden takaiselta tapaamiseltamme vahvalla tanskalaisaksentilla puhuvan tytön, ja nyt kohtasin täysin englantilaistuneen Jeanetten jonka puhetta ei erota paikallisista. :)
Kävimme iltaretkellä Uffington Hillillä, joka tunnetaan esihistorialliselta ajalta peräisin olevasta, valkealla liitukivisoralla kukkulaan kaiverretusta Uffingtonin Valkoisesta Hevosesta. Kuvio näkyy kunnolla vain ilmasta käsin. Amerikkalainen ystäväni Pattie on jostain syystä aivan hulluna Uffingtonin Hevoseen...! :) Kun aloitimme kirjeenvaihdon, hänellä oli jopa itse valmistettua kirjepaperia Uffingtonin Hevos-kuviolla! Hevonen on muuten todella kaunis, tulee mieleen joku Kalevala Korujen inspiraationa oleva kuvio. Katso kuva täällä.
Pikku-Isabelle otti minut heti ystäväkseen! :) Ymmärsiköhän hän äidin selitystä kirjeystävyydestä...? ^_^ Seisomme muuten Isabellen kanssa Hevosen silmän vieressä.
* * *
Lupasin vielä verrata Enkku-reissun budjettia Suomi-roadtrippiin. Englannin matkani ei Cotswolds-osuuden ansiosta tullut mitenkään erityisen halvaksi. Olin toivonut selviäväni vähemmällä kuin Suomi-tripistä, mutta ei.... Hotellit vain ovat niin pirhanan kalliita. Matkat (lennot, laivat, bussit kentälle ja takaisin) kustansivat yhteensä 170,48€ ja kolmen päivän majoitus,- ruoka & muut kulut Cotswoldsissa 264,73€. Mies maksoi jälleen bensat, mutta ne sentään tulivat Suomea halvemmiksi (no, ajoimmekin kyllä vähemmän).
Lontoon ja Oxfordin/Wantagen osuus matkasta oli alle 170€.
Sen voin sanoa, että reissu kyllä sytytti halun palata tutustumaan Englannin maaseutuun toistekin..! Jos sitten seuraavalla kerralla pääsisi linnaankin..! :)
Esittelyssä kolme tänä kesänä löytämääni uutta ravintola/kahvilahelmeä Ahvenanmaan maaseudulla. Kaikki kolme ovat aivan erilaisia ja tarjoavat erityyppistä ruokailua omansalaisessa miljöössä. Ehkä sinäkin piipahdat joissain näistä ensi kesänä? :)
Saltvikin Kvarnbo'ssa sijaitsee viehättävä pienluomuleipomo ja kahvila Johannas Hembakta (= Johannan kotileivotut). Edit. Johannan leipomo on vuonna 2015 muuttanut Finströmiin vanhan Grelsbyn sairaalan tiloihin.
Johannan kahvila Grelsbyssä on auki kesäisin maanantaista lauantaihin klo 10-16 ja sunnuntaisin 12-16.
Kahvila on sisustettu ihanan rustiikkisesti ja avaran tilan tuntu yllättää täyteen ahdettuihin kaupunkilaiskahviloihin tottuneen.
Ahvenanmaan maaseudulla ei ole moniakaan maininnan arvoisia kahviloita muutamaa kaikkien tuntemaa turistiklassikkoa lukuunottamatta (Uffe på Berget, Stickstugan), ja siksi olin niin hämmästynyt ja ilahtunut kuullessani Johannas Hembakta'sta.
Paikka sijaitsee suhteellisen syrjässä eikä tänne välttämättä löydä ihan sattumalta ellei sitten ole Kvarnbo'ssa Viikinkimarkkinoiden aikaan.
.
Johannan kahvilasta ei saa suolaista (vastaleivottua leipää lukuunottamatta), eli tänne kannattaa poiketa nimenomaan kahville ja jättää lounas toiseen paikkaan. Hapanlimppu on Johannan rakastetuin leivonnainen, nappaa sellainen mukaan vaikka täydentämään picnic-koria! :)
Ahvenanmaan omalla olutpanimolla Stallhagenilla on jo vuosia ollut panimon yhteydessä Finströmin Godbyssa pieni pubi. Muutama vuosi sitten pubi alkoi tarjoilla myös ruokaa, ja pikkuhiljaa (jopa minun huomaamattani..!) Gastropub Stallhagen on kasvanut nauttimaan todellista kulttisuosiota paikallisten keskuudessa.
Kenen tahansa ahvenanmaalaisen kaverini kanssa olen viime aikoina jutellut, on keskustelu jossain vaiheessa päätynyt ruokaan, ja aloin jo epäillä jotain outoa Stallhagen-salaliittoa kun jokainen hehkuttaa pubin ruokaa. "Lounaat on vain ihan parhaat, sun on pakko käydä siellä syömässä..!"
No, tänne, kuten Johannan kahvilaankin, pääsee vain jos on varustettu autolla - tai jaksaa pyöräillä 18 km. Olenkin koko kesän kärkkynyt tilaisuutta päästä Stallhageniin jonkun kyydissä. :) Alkuviikon australialaisvieraillani Chrisilla ja Sarahilla oli auto mukanaan, ja he olivat heti "up for it" kun ehdotin lounasretkeä Godbyyn. Jee!
Lounasmenulla on päivittäin kaksi annosta - liha ja kala (ja kasvissyöjille valmistetaan pyydettäessä oma versio). Pubissa tarjoillaan myös illallista. Ruokalistoja ei julkaista etukäteen, vaan ne saa selville ainoastaan saapumalla paikalle tai soittamalla ja kysymällä. Illallinen Pub Stallhagenissa on ollut koko kesän niin suosittu että paikka on ollut loppuunvarattu lähes joka viikonloppu (varaustilanteesta ilmoitetaan pubin Facebook-sivulla).
Stallhagenin tämän kesän olutlanseeraus on Blueberry Ale. En itse juo olutta (hh:t, you know..), mutta maistoin mustikkaa kavereiltani ja onhan se hyvän makuinen. :)
Chris otti lasagnea ja minä ja Sarah kalaa. Sarah perunoilla, minä pelkillä kasviksilla. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja annokset runsaita. Lounaan hinta on 10-12€, riippuen päivän menusta.
Sääkin suosi. :) Aamulla vielä satoi, mutta saaristossa sää kirkastuu hyvinkin äkkiä ja lounaan saimme nauttia aurinkoisella terassilla. :)
Tämä paikka lieneekin teillä vielä tuoreessa muistissa. Esittelin persoonallisen, vähähiilihydraattiseen ruokaan erikoistuneen Söderhagenin Campingin ja sen ravintolan blogissa heinäkuussa.
Olihan sinne palattava syömään! :) Poikkesimme Mr Karkkipäivän kanssa Söderhageniin päivälliselle juuri ennen Englannin matkaa.
Leirintäalueen ravintola kun on kyseessä, on ruoka ja sen esillepano tietenkin aivan erityylistä kuin "normi"ravintolassa. Täällä saa mutkatonta kotiruokaa kotoisilla lautasilla tarjoiltuna ja eipähän tarvitse kokille valittaa etteikö nälkä lähtisi! :)
Tilasin päivän kala-annoksen (joka oli vaaleaa kalaa mutta olen jo noloudekseni unohtanut mitä kalaa...) ja misteri tilasi (tietenkin!) Svens kycklingin. Kummatkin ruoat tarjoiltiin kyssäkaalimuhennoksen ja tomaatti-kurkkusalaatin kanssa.
Havahtuminen! Kyssäkaali!! Miten en ole tiennyt tällaisen kasviksen mahtavuudesta aiemmin? Kun Susanna kertoi lisukkeena olevan 'kålrabbia', meidän piti miehen kanssa ihan googlata se (kerrankin äijän älypuhelimesta jotain hyötyä ;)) kun se ei sanonut meille mitään. Kyssäkaalista syödään sen maan päälle kehittyvä varsimukula. Ihme kasvi - mukula siinä on mutta ei ole kuitenkaan juures. Hiilareita on saman verran kuin lantussa, eli 4,2 g / 100g. Ja oli muuten ihan mielettömän hyvän makuista. Tämä kasvis tulee kotiutumaan minunkin keittiöön!
Miehen annoksessa oli juustokuorrutteista, pekoniin käärittyä kanaa ja minun kalani oli peitelty suussa sulavaan kermaiseen rapu-juusto-kuorrutteeseen. Ruoka oli todella, todella hyvää.
Olimme edellisenä iltana syöneet Maarianhaminan italialaisravintolassa Umbrassa kauniit, tyylikkäät annokset. Nyt täytyi sanoa, että Söderhagenin vhh-kotiruoka hakkasi mauissaan edellisillan sapuskat mennen tullen.
Jälkiruoka pisti hymyilemään. No kyllä kai kun eteen tuotiin eeppinen Ahvenanmaan pannukakku - Susannan vähähiilihydraattisena versiona...!
Ihmiset, en ole syönyt tätä herkkua yli kahteen vuoteen - ja nyt silmieni edessä oli vihdoin omaan ruokavaliooni sopiva yksilö! Voi sitä autuutta!
Olen tainnut jo käyttää maksimikiintiön ilmaisusta "oli niiin hyvää/maukasta/herkullista" joten tyydyn sanomaan että lautanen tyhjeni vilakkaasti. Vaikka vatsa oli jo pinkeänä pääruoasta.
Tätä ei vain voinut jättää syömättä....... Susanna, kiitos! <3 Kannatti odottaa kaksi vuotta!
* * *
Toivottavasti vinkeistä on jollekulle iloa tulevia Ahvenanmaan reissuja suunnitellessa. :) Ainakin minulle on iloa niiden jakamisesta! ^_^
Pudding. Yleisesti suomennettu vanukas. Ja mitä on vanukas? Ainakin suomalaiselle tulee ensimmäisenä mieleen maitoon tehty, tärkkelyksellä, liivatteella tai kananmunilla kiinteytetty makea, hyytelömäinen jälkiruoka.
Briteissä (ja muissa Kansainyhteisön maissa) pudding tarkoittaa kuitenkin jotain muuta. Englantilainen pudding on rakenteeltaan sienimäinen ja valmistetaan perinteisesti käyttäen perusraaka-aineena jotain viljatuotetta sekä sitovana aineena munia, voita tai muuta rasvamaista ainetta. Tähän perusmassaan sitten lisätään makeita tai suolaisia raaka-aineita ja mausteita. Massa kypsennetään paistamalla, keittämällä tai höyryttämällä. Puddingien valmistus on ihan oma taiteenlajinsa eikä aina todellakaan yksinkertaista hommaa. Jotkut yksilöt vaativat jopa 8 tunnin höyrytyksen..!
Olin kuullut englantilaisista puddingeista aiemminkin, mutta vasta tällä matkalla tein ruokalajiin lähempää tuttavuutta.
Nimittäin.... hotellimme Cotswoldsin Mickletonissa sattui olemaan Englannin virallisen Pudding Clubin kotipaikka! ^_^ The Pudding Club on perustettu vuonna 1985 vaalimaan ja säilyttämään brittiläistä pudding-perinnettä, joka kuulema jossain vaiheessa oli jo kärsimässä inflaatiota. Seuran jäsenet kokoontuvat joka perjantai Mickletonin Three Ways House -hotellin kabinettiin maistelemaan ja arvioimaan "vanukkaita".
Maistelutapaamiset ovat avoimia kaikille, ja niistä onkin tullut suosittuja niin paikallisten kuin ulkomaisten turistien keskuudessa. Ilta alkaa kolmen ruokalajin illallisella, ja sen jälkeen tarjoillaan yhteensä seitsemän (!!) erilaista vanukasta joita saa - ja kuuluukin - mättää naamaan niin paljon kuin vain napa vetää. Meitä harmitti kovasti että vierailumme ei osunut perjantaille, muuten Mr Karkkipäivä olisi ehdottomasti buukattu pudding tastingiin. ^_^ Seremonia kuulosti niin kertakaikkisen hullulta ja omalaatuiselta (puhumattakaan siitä, että jengi oikeasti jaksaa syödä niin paljon....!!) että se olisi todellakin pitänyt nähdä omin silmin. No, onpahan syy palata joskus Mickletoniin! :)
No, kun kerran virallisen pudding-seuran päämajaan olimme saapuneet, olisi tietenkin ollut skandaali lähteä maistamatta edes vähän...! :D Tunteita nostattaneen illallisemme päätteeksi herra tilasi jälkiruoaksi Pudding Selectionin, joka koostui kolmesta eri suosituimpiin kuuluvasta puddingista. Sinä iltana maut olivat Banaani-Kaneli, Very Chocolate ja klassinen Sticky Toffee.
Ensireaktio: herranjumala mikä lautasellinen tavaraa. Jos alku- ja pääruoka jättivät ainakin rouvan kohdalla toivomisen varaa koon suhteen, oli pudding-jälkkäri mitoitettu aivan hervottomaksi annokseksi. Läjästä olisi rittänyt ainakin kolmen ruokailijan makeannälkään!
Kakkosreaktio: siis tuollaista mössöäkö se pudding on..? Niinpä, britti-pudding ei todellakaan usein koreile ulkonäöllään! Puddingista riippuen koostumus voi olla kiinteämpääkin, mutta nämä kolme oli valmistettu höyryttämällä joka jättää rakenteen erityisen puuromaiseksi.
Nämähän ovat tietysti lähes silkkaa sokeria, eivätkä todellakaan kuulu noudattamaani ruokavalioon, mutta kuten todettua; elämästä ei pidä tehdä turhan mustavalkoista. Ja hei - olinhan kuitenkin The Pudding Clubissa. ;)
Kolmosreaktio: eiiiijjjjj hyvänen aika miten hyvää!!!!! Apua pysäyttäkää joku mun lusikka...!!
Surely enough, epämääräinen, höyryävä mössö oli taivaallisen herkullista. Söin ehkä kolme ruokalusikallista ennenkuin sain irrotettua otteeni ruokailuvälineestä ja sysättyä kulhon miehen puolelle. Makea pudding tarjoillaan aina paksun vaniljakiisselin kanssa, ja sitä kuuluu kauhoa päälle niin paljon että vanukas käytännössä ui kiisselissä. Myös mies oli aivan euforinen puddingia maistellessaan. Olimme yksimielisiä siitä, että Sticky Toffee oli parasta.
Yksi parhaita jälkiruokia mitä olen varmaan koskaan maistanut. (Ja arvatkaapa vain alkoiko päässä heti tikittää miten tästä saisi luotua vähähiilihydraattisen version... :P) Mutta miten ihmeessä ihmiset selviävät hengissä Pudding-tapaamisista..? Kun herkkua on tarjolla rajattomasti ja vielä seitsemässä eri maussa, miten voi pysäyttää itsensä ajoissa....? :D
Onko lukijoiden joukossa britti-puddingin ystäviä? Mites suolaiset versiot, esimerkiksi skottilainen haggis jossa on lampaan sydäntä, keuhkoa ja maksaa....?
Linkkejä kiinnostuneille tai muuten vain uteliaille:
Sticky Toffee -vanukkaan resepti (tämä on uuniversio, ei höyrytetty)
Päivä alkoi ostarihengailulla, ja asiaankuuluvasti kosmetiikkabloggaajat pysähtyivät tietysti jokaiseen kosmetiikkaliikkeeseen suorittamaan "ammatin" vaatimaa hipelöintiä.
Superdrugista mukaan lähti meitsin eka Sleekin paletti!
Tämä saakin jäädä koko reissun ainoaksi ostokseksi, sillä matkalaukkuni kiloraja taisi jo tullessa olla vähän "punaisen puolella"....
Kivaa päästä vihdoin kokeilemaan Sleek'iä!
Tuli taas pyörittyä Tescossakin. Hyvänen aika näitä englantilaisia ruokakauppoja - nyt voin todellakin ymmärtää Virven kaiken hehkutuksen! Aivan mielettömän hyvät valikoimat, ja terveellinen syönti tehty sairaan helpoksi. Valmiiksi sekoitetut salaattiaineet ei maksa juuri mitään ja kalaa, lihaa ja seafoodia on loputtomissa "nappaa-mukaan" -bokseissa jotka nekin tosi edullisia.
Otimmekin mukaan seafood-boksit ja suuntasimme seuraavaksi Tower Bridgen kupeeseen picnic-lounaalle.
Ei mitenkään kehno paikka picnicille! :)
Löysin Tescosta tuota samaa sidukkaa mitä joimme maanantaina pubilounaalla. Tosi hyvää! Virven valinta oli hieman erikoisempi, hyvin jälkiruokamainen toffeesiideri.
(Virve on muuten ainoa tuntemani ihminen joka oikeasti tykkää selleristä...! Siinä se rouskutteli menemään raakaa selleriä... :D))
Babe in Britain.
Sitten lähdettiin iltakävelylle Piccadilly Circuksen ja Chinatownin kautta Covent Gardeniin.
Tykkään tästä Olympuksen Dramaattiset sävyt -asetuksesta, kuten huomaatte... ;)
Virve sanoi, että tällainen puhelinkoppikuva on Lontoon vierailijalle aivan pakollinen. Hyvä on, ma'am! :)
Kävely päättyi North Bankille, jolla ihailimme pimenevää iltaa ja joen ympäryksen iltavalaistusta.
Olimme kotona vasta kymmenen jälkeen ja illallisesta tulikin varsin myöhäinen. Mutta voin suositella myöhäisiltakävelyä North tai South Bankin varrella, todella tunnelmallista ja katseltavaa riittää...! (Ja illallisenhan voi myös sijoittaa johonkin joenvarren ihastuttavista ravintoloista, sen sijaan että kävelee viimeiset 60 minuuttia vatsa kurnien ;))
Olen nyt tässä kahden päivän aikana nähnyt sellaista Lontoota, millaista en lainkaan muistanut edellisiltä, kymmenen vuoden takaisilta visiiteiltäni. Eipä ihme että Virve on paikkaan niin rakastunut...!
Saavuin eilen Lontooseen ja minua vastassa oli aina-niin-iloinen Lady Virve! Tie kulki ensimmäiseksi aamiaisostoksille ja sitten lähdimme kunnon pitkän kaavan kävelylle.
Viiden tunnin mittainen kävely vei meidät South Bankilta Big Benille ja Trafalgar Squarelle ja sieltä Buckingham Palacen ja Green Parkin kautta Oxford Streetille ja Saint Christopher's Placelle hyvin myöhäiselle lounaalle.
Ilma oli hiostavan kuuma ja mun päässä alkoi pian takoa pakkomielle tuopillisesta ihanan raikasta, kuivaa englantilaista siideriä. Virve ei normaalisti juo siideriä mutta päätti tilata samanlaisen siiderinjanoisen seuralaisensa houkuttamana. Ja maistui kyllä pubilounaan kyljessä!
Illalla nautiskelimme Virven luona juustoja (Tescosta saa alle 8 punnalla neljän ison juustopalan maistelusatsin...!!! What a bargain..!!!) ja Virveä piti välillä komentaa hellittämään otteensa älyluuristaan. :D
Olipa kyllä mahtava päivä! Tuli käveltyä kunnolla, syötyä hyvin ja juteltua läpi perusteellisesti parin vuoden viime kuulumiset.
P.S. Ruokakaupasta löytyi muutakin kivaa - vihdoin sain maistaa lehtikaalia ja löysin uskomattoman kermaista, peräti 6% rasvaa sisältävää raejuustoa...!! :)
Olen väsynyt.
Siis niin väsynyt.
Kuka sitä voi koskaan ennalta tietää liikenteestä? Ruuhkista? Että viattoman Lontoo-Bath -välin (185 km) taittamiseen voi mennä melkein kuusi tuntia?
Pahimmassa jumikohdassa etenimme 4 km tunnissa.
Sinne sitten meni Day 1.
No shit?
Saavuimme lopulta Bathiin klo 17.10. Menimme Roomalaiseen kylpylään, vietimme siellä kaksi tuntia ja siinä oli meidän Bath. Ihana, lämmin, aurinkoinen päivä kului hukkaan autossa. No, road trip'han tämän piti olla. Kello 20.45 saavuimme Painswickiin ja pääsimme lopultakin illalliselle. Edellisen kerran söin aamulla klo 9. Melkein nukahdin lautaselle.
Nyt hotellissa. Kun tulimme oli jo pilkkopimeää. Uskomaton väsymys ja harmitus. Ehkä huomenna parempi päivä?
Englannin roadtripin matkaohjelma on nyt saatu kasaan! Kiitoksia jälleen avustanne! :) Kohteeksi valikoitui Cotswoldsin maaseutu muutamien alueen ulkopuolelle jäävien pysähdysten kera.
Rannikkokaupungit jäivät nyt tällä kertaa pois reitiltä, sillä kolme päivää on loppujen lopuksi liian vähän aikaa mikäli haluaa yhdistää Cotswoldsin sekä rannikon. Brighton jäi kuitenkin polttelemaan sen verran, että saatanpa ehdottaa Virvelle että teemme sinne päiväretken Lontoosta! Junallahan matkaa on vain alle tunti.
Rakastan suunnitella matkaohjelmia..! ^_^ Siksi viihdyin niin mainiosti myös matkatoimistoympäristössä. Meidän Cotswolds-tripin puitteet tulevat näyttämään tältä:
Perjantai 2.8.
Ajo Lontoo - Bath. Hengailua Bathissa. Lontoo-Bath -reitillä olisi ollut kiva pysähtyä lukijan vinkkaamassa Highcleren linnassa, mutta se ei ole auki perjantaisin. :(
Ajo Bath - Painswick. Hengailua ja illallinen Painswickissa. Majoittuminen hotelliin Upton St. Leonardsissa.
Lauantai 3.8.
Ajo Upton St. Leonard - Sudeleyn linna, Winchcombe. Vierailu linnassa.
Ajo Winchcombe - Bibury. Hengailua ja lounas Biburyssa.
Ajo Bibury - Bourton-On-The-Water. Hengailua Bourtonissa.
Ajo Bourton-On-The-Water - Chipping Campden, ja pysähdyksiä matkan varrella kylissä aikataulun salliessa.
Hengailua ja illallinen Chipping Campdenissa. Majoittuminen hotelliin Mickletonissa.
Sunnuntai 4.8.
Ajo Mickleton - Broadway. Hengailua Broadwayssa ja muissa alueen pikkukylissä (kauniita, vierailun arvoisia kyliä tuolla näkyy riittävän..! :))
Ajo Broadway - Stratford-Upon-Avon. Hengailua ja lounas.
Ajo Stratford-Upon-Avon - Warwickin linna. Vierailu linnassa.
Aikataulun mukaan ajo Warwickista Oxfordiin jossa pieni pysähdys, tai sitten suoraan Lontooseen.
Majoituksen varaaminen oli muuten ihan kiven alla...! Näin lyhyellä varoajalla vaikutti olevan lähes mahdotonta saada persoonallista majoitusta pienistä Inn- tai Bed & Breakfast -tyylisistä paikoista, suurin osa majataloista ei edes vastannut huonekyselyyni ja ne jotka vastasivat, kertoivat heidän olevan täynnä. Viikonloppu elokuun ensimmäisellä viikolla ei varmastikaan ole niitä hiljaisimpia sesonkeja, joten tähän osasin vähän varautuakin. Lopulta vaihtoehdoksi jäi vähän suurempaan hotellityyppiseen establishmenttiin majoittuminen. Valitsin tosin sellaiset kivat kartanotyyliset paikat jotka henkivät englantilaista maaseututunnelmaa.
Palaan heinäkuun alun Suomi-trippiin vielä sen verran, että vastaan erään lukijan kysymykseen matkan kustannuksista. (Niitä on muuten mielenkiintoista verrata Englannin matkakuluihin sitten sen reissun jälkeen.)
Suomi-matkustelu on tunnetusti aika arvokasta puuhaa, mikäli ei majoitu kaverien nurkissa tai leirintäalueilla. Minun osuuteni Suomi-reissustamme oli 424,80€. Tähän summaan sisältyy puolet majoituspaikoista (maksoimme ne suunnilleen 50-50), ruokailut, kahvit sekä muutamat pääsyliput. Misterin osuus oli huomattavasti korkeampi, sillä emäntä ei osallistunut bensakuluihin. (Ai miksi en? Ei ollut varaa.)
Olikohan samainen lukija joka kysyi myös bensoihin mennyttä summaa, tarkkaa lukua minulla ei ole tiedossa, mutta laskutoimituksen voi suorittaa ajotietokoneen infon perusteella. Ajoimme yhteensä 1497 km, ja kun keskikulutus on ollut 9,4 litraa sadalle kilometrille niin bensaa on mennyt noin 141 litraa. Siitä voi sitten laskea eteenpäin, 141 x n. 1,70€ = 240€.
Mitenkähän lie bensan hinta Briteissä..?
Kaikkeen sitä törmääkin! :) Sain kuulla, että Ahvenanmaalla toimii eräs vähähiilihydraattista elämäntapaa promotoiva Camping/Bed & Breakfast -yritys, jonka yhteydessä toimii myös vähähiilihydraattiseen ruokaan keskittynyt ravintola! For real! Satuimme viime sunnuntaisella autoretkellämme ajamaan kyseisen paikan ohi, ja nähdessäni kyltin päätin, että tuollahan on pakko vierailla.
Kyseessä on Söderhagen Camping och Gästhem Eckerössä.
Noustessani autosta olin ihan että voikohan tää nyt pitää paikkansa... Tällainen syrjäisellä maaseudulla sijaitseva leppoisa leirintäalue, voiko täällä muka menestyä joku vähähiilihydraattinen ruokaideologia..?
Kun hetkeä myöhemmin astuin sisään Campingin päärakennukseen ja ravintolaan, minulle selvisi hyvin nopeasti että kyllä voi.
Lyhenne LCHF tulee sanoista "low carb, high fat", ja se on Ruotsissa suosituin "karppauksen" muoto. LCHF on hieman vähemmän salliva ruokavalio kuin esimerkisi Atkins, "älseehooäffät" eivät mm. käytä mitään maan alla kasvavia kasveja kuten porkkanaa ja rasvan määrää korostetaan vielä Atkinsiakin enemmän.
Tiskin takaa minua tervehti Söderhagenin yrittäjäpariskunta Susanna ja Sven Eklund. Tunnustin pistäytyneeni ihan silkasta uteliasuudesta ja kerroin, etten ole aiemmin kuullut pelkkään vhh-ruokaan erikoistuneesta ravintolasta - kokonaisesta matkailuyrityksestä puhumattakaan. Kysyin, eivätkö campingin asiakkaat ihmettele ravintolan ruokatarjontaa.
Sven ja Susanna yllättivät minut kertomalla, että asia on aivan päinvastoin. Eklundien startattua campingin vhh-ravintolatoiminnan vuosi sitten, on asiakkaista valtaosa nykyään nimenomaan karppaajia. Söderhagenin maine on levinnyt nopeasti elämäntapa-karppaajien keskuudessa, ja juuri vhh-konsepti vetää campingille uusia asiakkaita. Kasvoilleni leviää melkein epäuskon ilme, kun kuulen, että Söderhagenilla on jopa virallinen LCHF-ruokasertifikaatti - ravintola on yksi kolmesta ainoasta Pohjoismaissa jolle sertifikaatti on myönnetty. Sarjassamme "onko tällaisiakin oikeasti...?" :D
"Svens kyckling" eli Svenin kana on menun kestosuosikki. Annos koostuu juustokuorrutteisesta pekoniin kääritystä kanafileestä joka tarjoillaan gratinoidun parsakaalin kanssa.
Susanna on syönyt LCHF:n mukaisesti vuodesta 2008 ja Sven viimeiset kaksi vuotta. Sven on pudottanut ruokavaliolla 50 kiloa, Susanna 10. Söderhagenin nettisivuilta voi lukea pariskunnan "vhh-taipaleesta" ennen ja jälkeen -kuvien kera.
Minun olisi tehnyt mieli jäädä lounastamaan Söderhageniin, mutta äitini ja Raita eivät vaikuttaneet ihan jakavan tätä kiinnostusta. Epäilemättä rouvien mielessä kangastelivat uusien perunoiden ja tuoreen leipäkorin kaltaiset herkut. ;) Susanna selitti, että toki ravintolasta saa menun ohitse myös "normaalihiilarista" ruokaa kuten perunaa, pastaa ja leipää, mutta päätimme silti jatkaa matkaa alkuperäiseen lounaspaikkaamme. (Eikä listalta löytynyt mulle kalaakaan...)
Jutustelin vielä hetken Susannan ja Svenin kanssa, ja sain kuulla pariskunnan yhä vain laajemmista suunnitelmista vhh-toiminnan ympärille. Sven kertoi suunnitteilla olevan mm. vhh-leirejä ja teemaviikonloppuja, jolloin ruokavaliosta kiinnostuneilla olisi tilaisuus päästä helposti ja vaivattomasti kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokaa kontrolloiduissa oloissa.
Päärakennuksen seinillä on Söderhagenista kirjoitettuja lehtiartikkeleita. Edellisenä päivänä Sveniä oli käyty haastattelemassa Ruotsin Allers-lehteen. En selvästikään ole ainoa jossa Söderhagenin erikoislaatuinen konsepti herättää uteliaisuutta...!
Susanna on onnistunut kehittämään myös vhh-Ahvenanmaanpannukakkureseptin jonka hän jakoi kanssani. Sitä on päästävä kokeilemaan...! :)
Mutta joo. Siis tällainen paikka! Ja tämän jutun tarkoituksena ei suinkaan ollut hehkuttaa vähähiilarista elämäntapaa (mun puolestahan jokainen saa todellakin syödä ihan miten haluaa ja miten hyvältä tuntuu), mutta heti kun kuulin "karppi-campingista" niin tiesin, että näin omalaatuisesta paikasta on päästävä kirjoittamaan blogiin...! Kaikenlaisia yllätyksiä täältä Ahvenanmaalta löytääkin vielä vuosien jälkeen. :)
(Mr Karkkipäivä pitäisi kyllä viedä syömään Svens kyckling...! :D)
Nojoo, olipas taas "vague" otsikko.... Mutta tässä parin viikon kuluttua olisi tarkoitus haukata pieni pala Britanniaa. Aikeena jälleen toteuttaa "tie-reissu".
Alattekohan nyt väsyä tähän.... Muttamutta... Osoittauduitte niin mielettömän hyväksi avuksi Suomi-trippimme suunnittelussa, että ajattelin ujosti kysyä olisiko joukossanne ketään Englantia, ja etenkin Eteläisen Englannin kohteita tuntevaa...? Olen yrittänyt googlailla hakusanoilla "the prettiest towns in England" mutta en ole oikein löytänyt mitään välitöntä "Tuonne, joo!" -tunnetta herättävää paikkaa. Cotswoldsin alue on vaikuttanut tähän mennessä kiinnostavimmalta, sen pitäisi olla "perienglantilaista maaseutua ja historiallisia pikkukaupunkeja kauneimmillaan".
Autoilemme Herran kanssa kolme päivää, ja sitten minulla on ohjelmassa jotain niinkin hauskaa ja kauan odotettua kuin Lontoo-hengailua Virven kanssa! :) Misterin pitää palata Suomeen mutta minä jään tutustumaan Lontooseen Virve oppaanani.... Viimeisestä Lontoon visiitistä onkin hurahtanut yli 10 vuotta. En malta odottaa että pääsen kokemaan kaupungin uusin silmin, ja varmasti tulee tutustuttua etenkin kaupungin kosmeettisiin helmiin Virven kautta! ^_^ Viivyn Lontoossa viisi päivää, tai yhdeksi yöksi aion karata Oxfordin lähelle Wantageen tapaamaan kirjeystävääni Jeanettea.
Jossain rannikkokaupungissakin olisi kyllä kiva käydä... Ja joku ihana linna olisi myös mahtava saada reitille. Vaikkakin ymmärrän, että kolme päivää on liian lyhyt aika kovin laajaan kierrokseen. Täytyy varmaan tehdä valinta... rannikko vai sisämaa? Kyllä me ollaan taas tosi ajoissa suunnittelemassa tätä reissua :D, mutta toisaalta keksittiin vasta viikko sitten että äijäkin voisi lähteä pariksi päiväksi mukaan. Alun perin olin lähdössä vain moikkaamaan Virveä. Tosi kivaa kyllä päästä näkemään ihan toisenkinlaista Englantia kuin Lontoo.
(....ja kun nyt ollaan aiheessa road trip.... eilen ajeltiin autolla yhteensä 11 tuntia, Maarianhaminasta aina Simskälaan saakka! Ahvenanmaalla ei juuri voi pidempää yhdensuuntaista matkaa autolla taittaa, ellei lastaa autoa välillä saaristolauttaan. - No tehtiin mekin pari lyhyttä lossiylitystä, mutta lossihan lasketaan liikkuvaksi maantieksi, right? :D Tänään on tarkoitus toteuttaa toinen samanlainen autoilu, tällä kertaa itä-länsi-suunnassa. :))
