Yhdet lähtee hiihtolomalla Alpeille, toiset Leville, jotkut Kanarialle.
Minulla ei ole hiihtolomaa, mutta tää lähtee "äkkilähdöllä" Hämeenlinnaan! :)
Olen jo pitkään halunnut tehdä pienen nostalgiareissun tuohon sympaattiseen kaupunkiin jossa olen viettänyt niin monta muistojen kultaamaa lapsuuden kesää. Mummoni asui siellä, ja meillä oli mökki Hattulassa.
Nyt en ole käynyt kaupungissa vuosiin. Aina kun ajamme siitä ohi, katson linnan siluettia haikeana. Hämeenlinna....
Viikonloppuna katselin kalenteriani. Onpas tyhjää tällä viikolla. Ja olen yksin kotona koko viikon. Ja onpas VR:llä kivoja vitosen lipputarjouksia.... No mutta! Minähän lähden minivierailulle Hämeenlinnaan!
Tuumasta toimeen ja etsimään majoitusta. Katselin hotelleja, mutta Suomen majoituspalvelujen hintataso on.... nohh, masentava. Yhden yön halvimmalla tarjoushinnalla saan neljä yötä Kreikasta. Mieluummin käytän saman rahan johonkin muuhun elämykseen.... kuten hyvään ravintolaan tai vaikka perskeles kampaajalla käyntiin! :)
Vuorokautta myöhemmin minulla oli Hämeenlinnasta Couchsurfing-emäntä. :)
Huomenna lähden fiilistelemään mummoni kaupunkia. Käyn mummon vanhalla talolla, ehkäpä hautausmaalla (vaikka pelkäänpä etten löydä mummin hautaa näin monen vuoden jälkeen), palauttelen mieleen keskustan maisemia, käyn tietysti klassisella linnavierailulla, syön hyvin... Varasinpa saman tien itselleni ajan myös paikalliseen kauneushoitolaan. Milloin olen viimeksi suonut itselleni kauneudellisen hemmotteluhetken? Valitan aina, etten koskaan käy kosmetologilla. Nytpäs menen! :) Kaikki eivät pääse pakoon tätä säälittävän harmaata talvenretaletta Sveitsiin tai edes Lappiin, mutta minä voin hemmotella itseäni vaikka sitten Hämeenlinnassa. ^_^ <3
Hei - jos blogia lukee joku h-linnalainen, niin aamiaispaikkavinkkejä otetaan vastaan! Olin jo ajatellut meneväni aamiaiselle hotelli Emiliaan, mutta siellä on aamiaista vain yhdeksään saakka. Huominen lounaspaikkakin on vielä hakusessa. :)
Minulla on tänään synttärit (jee - vielä tunnin ^_^). Sain tilaisuuden juhlia niitä viikonloppuna aivan mielettömässä paikassa - keskellä Ahvenanmaan karuinta luontoa, ja silti ylellisesti hemmoteltuna. Hotelli HavsVidden. Olen kertonut teille paikasta aiemmin, jutussa Lomakohteena Ahvenanmaa.
Pääsimme Mr. Karkkipäivän kanssa yöpymään ja nauttimaan kulinaristisesta viikonlopusta HavsViddenissä hotellin kutsumana. Olen käynyt paikassa useasti Ahvenanmaan vuosinani, mutta aiemmin en ole yöpynyt. Tänä viikonloppuna hotellissa oli sopivasti vieläpä Gourmet-teemaviikonloppu. "Kyllä, kiitos! :)"
HavsViddenissä on jotain maagista... Paikka sijaitsee kirjaimellisesti "korvessa", 45 minuutin ajomatkan päässä Maarianhaminasta (ja uskokaa pois, se on Ahvenanmaalla pitkä matka ;)). Paikalliset tulevat tänne päiväretkille ihailemaan alueen kauneutta, nauttimaan kesällä illallista hotellin ravintolassa tai patikoimaan kallioilla. Paikka on myös suosittu valokuvaajien keskuudessa etenkin myrskyn aikaan.. Minäkin olen ollut täällä kameroineni ikuistamassa kallioille lyöviä vaahtopäitä...
Alueen rakennukset on haluttu pitää niin maastoon sulautuvina kuin mahdollista. Punaisten kallioiden takana häämöttää hotellin päärakennus.
Vaikka kyseessä on moderni hotellikompleksi palveluineen, paikkaan ei haluta perinteisen lomakeskuksen tunnelmaa vaan säilyttää karun luonnon oma henki. Maastoon ja alueen alkuperäiseen luontoon on haluttu vaikuttaa niin vähän kuin mahdollista, periaatteella "jos hotelli ja kaikki sen rakennukset täältä joskus katoaisivat, näyttäisi siltä kuin ne eivät koskaan olisi täällä olleetkaan."
Viimeisen vierailuni jälkeen konsepti on laajentunut ja HavsViddenillä on tätä nykyä tarjota hotellimajoituksen lisäksi todella upeita kalliohuviloita. Myös niiden rakennuksessa ympäröivä luonto on huomioitu, ja paikoin saattaa nähdä jopa puun kasvavan terassin läpi koska sitä ei ole haluttu kaataa.
En ole aiemmin törmännyt HavsViddenin kaltaiseen huvilakonseptiin, vaikka varmasti tällaista harjoitetaan muuallakin. Huvilat ovat yksityisessä omistuksessa, ja omistajat ovat valtuuttaneet HavsViddenin vuokraamaan niitä hotellivieraille kun eivät itse ole paikalla.
Tämä kaksikerroksinen talo kolmella makuuhuoneella on yksi suurimmista huviloista. Huviloita on neljää eri tyyppiä ja kaikissa on keittiö ja suuret oleskeluterassit merinäköalalla. Huvilanomistajat päättävät itse sisustuksesta joten jokainen talo on yksilöllinen. Osassa on myös sauna ja poreallas.
Hotelli siivoaa ja valmistelee huvilan ennen omistajan saapumista. Ylellisyyttä kerrakseen... Ei ehkä ihan jokaiselle perus-pentille..? :)
Me, joilla tällaiseen "mökkiin" ei ole varaa, voimme kokea paikan tunnelmaa hotellivieraan ominaisuudessa.
Minulle ja misterille oli varattu romanttinen sviittihuvila. Sviittihuvilat ovat pienempiä kuin kalliohuvilat ja tarkoitettu vain kahdelle hengelle (kalliohuviloihin mahtuu 1-6 henkeä).
Terassilla oli oma poreallas... Ei herran jestas mitä ylellisyyttä..! Katsottiin vaan miehen kanssa toisiimme että ei hyvänen aika, mihin me ollaan päästy..? Illalla olisi takuuvarmasti luvassa kylpy tähtien alla..!
Ei voi valittaa... On huonompiakin tapoja viettää viikonloppua..!
Asettauduttuamme ihanaan huvilaamme jatkui Gourmet-viikonlopun ohjelma viininmaistajaisilla.
Kokoonnuimme kello 16 päärakennuksen Storm-kokoustilaan jossa odotti makunystyröitä kutitteleva kattaus....
Katsoin noita kaatoja vähän että "Ohoh..." "Hyvä että jätettiin auto huvilalle", sanoi äijä. :)
Maistajaisten teemana oli "Miten yhdistää punaviini ja ruoka".
Sommelier-Simon kävi ensin läpi perusasioita viineistä ja mauista, ja sitten käytiin itse asiaan. Maistelimme pinot noiria Uudesta-Seelannista ja Itävallasta, cabernet sauvignonia Chilestä ja yhtä italialaista viiniä jonka rypäleen olen jo ehtinyt unohtaa. Mutta juuri se oli suosikkini. ;)
Rakastan viiniä mutta olen vasta alkutaipaleella viinien tuntemuksessa (pari kirjaakin on kyllä jo aiheesta luettuna :)). Maistelu on äärimmäisen kiinnostavaa, etenkin tuoksu vs. maku -elämyksen kontrastisuus on välillä tosi jännittävää. Nuuhkaisee lasia ja nenään tulvahtaa esimerkiksi vaniljaisen mausteista, pehmeää ja kutsuvaa, mutta kieli maistaakin jotain joka saa naaman ruttuun. :D Tai sitten voi olla juuri päin vastoin.
Maistajaisissa ei todellakaan kaadoissa kursailtu ja tilaisuus muuttui illan tummetessa yhä vain äänekkäämmäksi... ^_^ Me pysyttiin äijän kanssa ruodussa sillä edessä olisi kohta illallinen täyden viinipaketin kera...
Meidän lähtiessä osa asiakkaista jäi iloisena "maistamaan" avatut pullot loppuun. :D Siis ihan luvan kanssa. Talk about value for money..!
Kävimme maistajaisten jälkeen tutustumassa hotellinjohtaja Katarina Stylanderin kanssa hotellirakennuksen huoneisiin ja rentouduimme sitten päärakennuksen tunnelmallisessa aulassa.
Kello 19 saapui nopeasti, ja minulla oli maha vielä aikamoisen täynnä wine tastingin jäljiltä. "Voi miksi menin syömään niitä juustoja ja katkarapuja..."
Gourmet-viikonloppupakettiin kuului viiden ruokalajin illallinen. Ruoka oli todella hyvää ja monen teistä iloksi voin kertoa, että söin myös rehellistä, valkoista HIILARIA! :D Liekö viininmaistajaiset löystäneet pipoa vähän liikaakin... ^_^ Mutta varmasti oli sen arvoista.
Kerron illallisesta erikseen omassa osassaan, sillä haluan ottaa tällaisista ruokajutuista kaiken irti ja illalliserittely tekisi tästä postauksesta liian pitkän. Voitte sillä välin arvuutella mitä kaikkia pahoja hiilihydraatteja söin..! :D (<-- huumoria, joo, ketä kiinnostaa! ;))
Lähdimme hotellin ravintolasta masut pulleina, kello oli ehtinyt jo kipaista kymmeneen.
Huvilalle päästyä laitoimme porealtaan päälle ja äijä korkkasi minulle synttärishampanjan - jota en sitten jaksanut juoda koska ilta oli jo ollut pitkä ja takana monta lasia. No, otin mä yhden hörpyn. Hyvää syntymäpäivää minä!
(Kilistän kuvassa itseni kanssa kun piti sensuroida Mr. Karkkipäivä pois :) Hahhah, nuo mustat sukat olisin kyllä voinut heittää pois kuvan ajaksi, vähän karun näköiset... mutta pakkanen ja ulkoterassi, you know....)
Mies laittoi vielä Sigur Rósia soimaan ja sitten höpöteltiin yön pimeydessä altaan poristessa, hiljaiset puut ja meri ympärillä. Ei tule heti mieleen tunnelmallisempaa hetkeä. Jossain vaiheessa muistettiin että onhan meillä saunakin päällä ja käytiin heittämässä löylyt. Sitten tuli Nukkumatti - ja nopsaan.
Aamulla heräsimme yllättävän pirteinä, pakkasimme tavaramme ja suuntasimme aamiaiselle. Mies mussutti onnellisena ahvenanmaan pannukakkua, minä tyydyin perussettiini kananmuniin, salaattiin ja juustoon.
Toive HavsViddenille: saisiko kahvin kanssa myös kermaa...?
Aamiaisen jälkeen kävimme vielä kävelyllä päärakennusta ympäröivillä kallioilla. Alueella kulkee myös merkattuja luontopolkuja.
HavsViddenissä on myös ehta savusauna. Se sijaitsee uima-allasrakennuksen takana.
HavsViddenissä voi kylpeä joko merialtaassa, allasosaston perinteisessä uima-altaassa tai porealtaassa tai savusaunan yhteydessä olevassa kylpytynnyrissä. Jos siis tekee mieli pulahtamaan..! :) Meriallas on käytössä vain kesäisin.
Mr. katsoo merta... Voi, miten rakastan tätä peri-Ahvenanmaalaista maisemaa - punaisten kallioiden, vihreiden havupuiden ja sinisen meren ja taivaan kontrastia.
Suuri kiitos HavsViddenille että sain tulla tutustumaan tähän minulle niin tuttuun paikkaan aivan uudella tavalla.
Kesä on luonnollisestikin HavsViddenin vilkkain sesonki, mutta hiljainen talvi tarjoaa oivat puitteet kokea paikka aivan eri tavalla. Hotelli on auki vuoden ympäri.
Hintaesimerkkejä: sviittihuvila kahdelle hengelle 360€/yö, kalliohuvila neljälle hengelle alkaen 432€/yö, hotellihuone kahdelle hengelle 160€/yö.
Gourmet-viikonlopun kaltaisia paketteja on tarjolla eri muodossa vuoden ympäri, viime viikonlopun paketti kustansi 294€ per henkilö. Ei mitään halpaa hupia tokikaan, mutta sisällön huomioon ottaen ei todellakaan törkykalliskaan. Veikkaan että Helsingissä ei saisi vastaavaa sviittimajoitusta, wine tastingiä ja viiden ruokalajin illallista ihan tuohon hintaan..! ;)
. . .
Minusta on tosi kivaa kun Ahvenanmaalla on niin erilaisia matkailukonsepteja "karppi"campingista" kaupunkihotelleihin ja eräjormailusta ylelliseen luontofiilistelyyn. :) Moni mieltää Ahvenanmaan vain luokkaretkikohteena tai pyöräilymestana, mutta monikohan tietää että saari tarjoaa myös HavsViddenin kaltaisia elämyspaikkoja..? Niille, jotka haluavat nauttia luonnosta - mutta luksuksella ;)
Luvassa jouluista saaristofiilistelyä! :)
Voi ihanuutta! Pääsin viime tiistaina käymään Ahvenanmaan Silverskärillä! Tämä on jälleen sarjassamme maineikkaita ahvenanmaalaisia paikkoja, jonne yksityishenkilön, ja etenkin autottoman ja veneettömän yksityishenkilön, on todella hankala päästä. Ahvenanmaalla on paljon tällaisia "kätkettyjä helmiä" jonne ei tuosta vain hurautakaan vierailulle vaikka kyseessä on matkailuyritys.
Visit Åland kutsui minut mukaan Silverskärin joulupöytään, jonka Silverskär tarjosi tiistaina yhteistyökumppaneilleen.
Silverskär on Saltvikin kunnassa sijaitseva pieni saari, joka tarjoaa kokous-, juhla- ja majoituspalveluita ryhmille. Paikka tunnetaan hyvästä ruoastaan ja idyllisestä tunnelmastaan. Alkuperäinen kalastajasaaren tunnelma on haluttu säilyttää palveluiden tasosta tinkimättä. Todella elegantti paikka!
Jos Silverskäriin mielii tutustua ilman ryhmäbuukkausta, on siihen tilaisuus syksyisin rapukauden aikaan jolloin Silverskärissä katetaan perinteinen "kräftskiva", tai marras- ja joulukuussa jolloin tarjolla on runsas joululounas.
Joulupöytään saapuvat vieraat toivotetaan tervetulleeksi Mellangårdsissa, joka on saaren vanhin rakennus. Mellangårdsin tunnelmallisessa tuvassa meille tarjoiltiin glögiä ja asiaankuuluvia oheisnaposteltavia kuten pipareita ja erilaisia pähkinöitä.
(Ainakin muut saivat niistä nauttia :D No, minä säästelin fiksusti vatsaani pääohjelmalle eli RUOALLE ^_^)
Mellangårds ja taustalla venevaja johon Silverskärin taksivene "parkkeeraa". Silverskäriin voi saapua myös omalla veneellä, mutta veneettömille joulupöytävieraille on tarjolla taksiveneyhteys Skatanin laiturista.
Joulupöytä tarjoillaan Norrgårdsissa, jonka alakerrassa on tilat noin 40 hengelle.
Lunta ei ole vielä Ahvenanmaalla satanut, mutta joulutunnelmasta ei ollut puutetta..! <3
Ahvenanmaalaisessa joulupöydässä yhdistyvät mannersuomalaiset ja ruotsalaiset jouluruokaperinteet. En muuten tiennytkään, ettei Ruotsissa tunneta meille niin perinteisiä porkkana-, lanttu- ja perunalaatikoita..! Naapurimaan suosituimpiin jouluruokiin kuuluvat kinkun ohella lihapullat, prinssinakit, silli ja Janssonin kiusaus.
Kalaa oli Silverskärin joulupöydässä varmaan 15 eri tavalla... Pelkästään silliä oli kuutta eri laatua. Lisäksi löytyi silakkaa, kylmä- ja lämminsavustettua lohta, savuahventa ja mitähän vielä... Huhhuh jos vielä söisi lihaakin..! Buffet-pöydät ovat ihania, mutta kuinka ihmeessä välttää ylisyöminen..? :D
Kokosin "alkuruoka"lautaselle kalaa kaikessa mahdollisessa muodossa, punajuurisalaattia, juustoa, mätiä ja kananmunaa. "Pääruoaksi" lisää kalaa, lanttu- ja porkkanalaatikkoa (porkkanaa vain ihan vähän koska riisi.. ;)), ruusukaalia, lehtikaalia, punakaalisalaattia, puolukkaa ja erilaisia maustettuja vaahtoja (miksi näitä kutsutaan..?). Oi jouluruoka...! On se kyllä niin hyvää. Aina 12 kuukauden odotuksen arvoinen..! ^_^
Onneksi olin jättänyt aamupalan syömättä, näille herkuille kannatti todellakin jättää tilaa..!
Jälkiruokapöytä notkui myöskin niin runsaana että melkein tulin ähkyyn jo pelkästä pöydän katselusta... Minulle jälkkärivalikoimasta löytyi ihania juustoja, mutta pääruoka oli täyttänyt vatsani niin tehokkaasti että kykenin nauttimaan vain pienet palat sinihomejuustoa ja Silverskärin omaa vuohenjuustoa.
Silverskärin joulupöytä kustantaa 48€, eli ei ole kalliimmasta päästä Ahvenanmaan joulupöytien joukossa. Hintaa tietysti nostaa venekuljetus (15€) mikäli ei omista omaa venettä. Todellakin uniikki ympäristö nauttia joulupöytä ja auto- & venematkan vaivan arvoinen..!
Saaristo <3
Ensi syksynä taidan ottaa tavoitteeksi Silverskärin rapujuhlat..!
. . .
Mitä ruokia teidän joulupöytäänne kuuluu? Mikä on lempijouluruokaanne?
...ja kuinka monena päivänä ylipäänsä jaksatte jouluruokaa syödä..? Minulle tippuu vaikka joka päivä aatosta uuteen vuoteen...! ^_^ Mutta sitten alkaa tulla raja vastaan... :P
Tuli vihdoin nähtyä Euroopan pääkaupunkikin. No, ainakin pikainen vilkaisu. :) Viivyin Brysselissä vain kaksi päivää, mutta ehdin nähdä kaupunkia sen verran että oikein mukava kuva siitä syntyi. Pieni ja kompakti keskusta, kauniita rakennuksia, ja tietysti suklaata ja paksuja vohveleita joka nurkalla.
(Manneken Piss - patsaan vetovoimaa en ymmärrä. ;))
Mr. Karkkipäivä oli aiemman Brysseli-kokemuksensa perusteella sitä mieltä, että en tulisi kaupungista oikein pitämään. No, eihän paikka toki esteettisesti mikään Pariisi, Praha tai Barcelona ole, mutta kyllä historiallinen keskusta näyttää oikein viehättävältä minun suomalaiseen laatikkotaloarkkitehtuuriin tottuneisiin silmiini. On kyllä tosi tylsää ettei meillä Suomessa ole tällaisia vanhan kaupungin alueita. Tukholmassakin on niin miksei meillä...? :/
Kun saavuin Brysseliin keskiviikkoaamuna silmät ristissä (kahden tunnin yöunet..) ja ihan eksyksissä, minut pelasti Midin rautatieasemalta Karkkipäivän lukija Satu. :) Satu oli aiemmin syksyllä jättänyt blogiin kommenttia josta kävi ilmi että hän asuu Brysselissä, ja meikähän laittoi sitten Satulle viestiä että josko hänestä saisi keskiviikolle seuraa. Ja olipa kyllä mainiota että hänelle sopi! :) Midin rautatieasemalla ei ole turisti-infoa eikä minulla ollut Brysselin karttaa, ilman Satua en olisi edes tiennyt minne päin lähteä koko Midiltä... Ystäväni Anna oli töissä eikä päässyt minua vastaan.
(Belgialaiset vaikuttavat muuten jopa haluttomammilta puhumaan englantia kuin ranskalaiset... Joten eksyneen, ranskaa taitamattoman matkalaisen ei ole niin helppoa lähestyä heitä, tämä oli ainakin minun kokemukseni kahden päivän jälkeen.)
Ainoaksi varsinaiseksi ravintolakokemukseksi Brysselissä jäi Annan ja miehensä Jeanin lempipaikkoihin kuuluva Le Chou De Bruxelles. "Jos haluat syödä belgialaista, niin sitten mennään syömään simpukoita!" En yhtään tiennyt että simpukat ovat the juttu Belgiassa! :)
Simpukat tarjoillaan valtavan näköisistä kattiloista ja tarjoilija sitoo isot ruokalaput asiakkaiden kaulaan. Ihan kuin jossain päiväkodissa! :D Hämmästyin, kun simpukoiden peruslisukkeena tarjoillaan - - ranskalaisia perunoita..! Se kuulema kuuluu ehdottomasti asiaan. Simpukoita ja ranskalaisia..? No, itse tyydyin ihan kattilan sisältöön, joka sekin oli jo niin valtava etten tajua kuka tuon lisäksi pystyy vielä syömään leipää ja perunoita....!
Le Chou De Bruxellesissa simpukoiden syöntivälineenä on muovinen lelusimpukka. :) Sillä olikin kätevä kaapia sisukset suihinsa. Anna sanoi, ettei tämä väline ole mitenkään yleinen Brysselin ravintoloissa, vaan on kuulema päätynyt Le Chou'n jutuksi jonkun vitsin kautta.
Simpukoiden, sateen, suklaan ja täysin mitäänsanomattoman Manneken Piss -patsaan lisäksi ehdin nähdä Magritte-museon. Brysselissä näytti olevan tosi paljon kiinnostavia museoita, olisin voinut jäädä sinne vielä pariksi päiväksi pelkkiä museoita kiertämään. Lukijan vinkkaama Suklaamuseo jäi väliin koska minulla ei ollut enää käteistä eikä siellä voinut maksaa kortilla.
* * *
Tänä aamuna heräsin taas mielettömän aikaisin ja pongahdin non-stop-turbulenssin saattelemalla aamulennolla Tukholmaan. (Voi kun toivoin että olisi taas ollut joku "Veikko" vieressä jota pitää kädestä, melkein tartuin viereisellä penkillä istuvan ruotsalaisen pukumiehen käsivarteen pahimpien pomppujen aikana mutta sain hillittyä itseni...)
Tukholmassa kulutin laivanodotusaikaa tapaamalla entisen Indiedays-"kollegani" Lindan, joka tietää aina kaupungin parhaat lounas- ja kahvipaikat. Nytkin hän vei minut kahvilaan, josta sai ällistyttävän runsaan lohiannoksen parmesaanikastikkeella ja ihanilla kasviksilla hintaan 99 kruunua..!
Mitenkähän minun seurassa ihmisillä on aina taipumus vetää esiin meikkipussinsa..? ^_^ Hehheh. Ei kun oikeasti, minusta on tosi kiinnostavaa nähdä mitä ihmisillä kulkee meikkipusseissaan, mitkä ovat niitä "oltava-aina-mukana" -tuotteita.
Lindan viimeisin innostus on Lancômen Teint Idole Ultra 24H -meikkivoide, johon hän vaihtoi käytettyään pitkään Bare Mineralsia.
Linda naureskeli, että hänen meikkipussinsa on enemmänkin "meikkisäkki" ja siellä kulkevat kaikki meikkipohjaan tarvittavat tuotteet. Lindan tämänhetkiseen meikkirutiiniin kuuluu Estee Lauderin Matte Perfecting Primer, Lancômen Teint Idole Ultra -meikkivoide, Lancômen Effacernes -peiteaine, Make Up Storen valo/peitevoide, näiden päälle ohut kerros Bare Mineralsin Matte -mineraalipohjaa, päällimmäiseksi Graftobianin irtopuuteria ja poskipäille Benefitin High Beam -highlighteria. Sitten väriä MACin aurinkopuuterilla ja Lumenen poskipunalla ja silmämeikki Urban Decayn Naked Basics -paletilla.
Olipa kivan näköinen tuo Naked Basics'kin... Äsch tuota Urban Decay'ta Naked-buumeineen...! ^_^
Nyt istun Silja Symphonylla ja odotan illan kohokohtaa.... joka ei suinkaan ole tax free -kosmetiikkaosasto vaan Happy Lobster -ravintola! :D Sain kesällä Ahvenanmaan työpaikkani kollegalta vinkin, että Happy Lobster on yksi "laivamaailman" parhaita ravintoloita. Kollegani oli ihan hämmästynyt kuullessaan, etten ollut koskaan siellä syönyt, etenkin kun niin pidän meren elävistä. No, käytyäni Lobsterissa kerran jäin koukkuun heidän äyriäislautaseensa, ja olen sen jälkeen käynyt syömässä sen jo kolmesti. Itse asiassa - olen vähän niinkuin vaihtanut Viikkarista Siljaan ihan vain Happy Lobsterin takia...! ^_^ Niin suuri merkitys voi olla ruoalla. :)
Noniin - sitten vain kohti saksiniekkoja..!
Vielä kerran - Gràcia.
Vaikka rakastan Kreikkaa lempikohteenani ylitse muiden, on myönnettävä, että kyllä Barcelona nousee omaan kategoriaansa kaupunkikohteena. Mieleen ei ihan heti tule toista yhtä kuvauksellista, tunnelmallista, kotoisaa, siistiä, tyylikästä, kaunista ja monipuolista kohdetta. Ateenalla on erikoisasema sydämessäni, mutta siinä on enemmän rosoisuutta ja vastakohtia kuin elegantissa Barcelonassa.
Tiedän jo nyt, ettei mene varmaan kauaakaan ennenkuin olen täällä taas.
Kuvia eiliseltä iltakävelyltäni.
Herkkuhetki. Juon hyvin harvoin kahvia enää viiden jälkeen, mutta kesken kävelyn alkoi tehdä ihan älyttömästi mieli kahvia ja tummaa suklaata. Puigmarti-kadulla silmiin osui suklaakauppa ja kuppila vierekkäin, ja pian istuin autuaana makustelemassa herkkujani...
Kuinka monta henkkamaukan perustrikoota- tai neuletta ihmisellä voi olla päällekkäin..? Monta. :) (Kuva otettu kahvilan vessassa, jossa suklaasuinen peilikuvani paljasti minulle, miksi baarimikko oli katsellut minua huvittuneena...)
Gran de Gràcia -katu vie suoraan Barcelonan sydämeen muuttuen Gràcian ja keskustan rajalla kaikkien turistien(kin) tuntemaksi Passeig de Gràciaksi.
.
Kiitos Luis, kiitos Barcelona. <3
Huomenna kohtaan ensi kertaa Brysselin. :)
Taas näitä kummia arjen juttuja jotka jaksavat mietityttää… Kahvin juonti. Suomalaiset ja kahvin juonti.
Kuinka moni teistä juo kahvia? Montako kuppia menee päivässä? Tuletteko koskaan ajatelleeksi, että kahvinkulutuksenne olisi jotenkin poikkeavaa?
Minä joudun tämän asian eteen lähes joka ikisellä ulkomaanmatkallani. Välillä alkaa jo olla huumori lopussa. Joka-aamuiset kaksi (Suomi-koon) kuppiani kahvia aiheuttavat lähes kaikkialla Yhdysvaltoja lukuun ottamatta suurta hämmästelyä ja suorastaan negatiivisia reaktioita. Joka paikassa saan olla selittelemässä ja puolustelemassa kahvinkulutustani.
Suomessa kaksi kahvikupillista päivässä on varmaankin sieltä maltillisemmasta päästä..! Käsitykseni mukaan ei liene millään lailla harvinaista että suomalainen perusjamppa tai –pirkko tuhoaa viisi tai jopa kymmenenkin kuppia kahvia työpäivän aikana. (Ainakin omaan lähipiiriini kuuluu tällaisia henkilöitä…)
Suomalaiset juovat eniten kahvia koko maailmassa. Tämä on kuulemma totta. Ennen pidin väitettä ihan naurettavana, mutta mitä enemmän matkustan, sitä todennäköisemmältä sen paikkansapitävyys vaikuttaa. Kahden kahvikupin rutiinini on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) johtanut jopa riitaisiin väittelyihin siitä, mikä on sopivaa kahvinkulutusta ja mikä menee jo terveysuhan puolelle.
Kerroinkos teille viime syksynä kahvifarsseistani Albaniassa? En tainnut kertoa. Albania vaikuttaisi olevan maa, jossa kahvinjuontia ymmärretään ehkä kaikkein vähiten. Siellä ei kahviloissa ensinnäkään tunneta latte-tyyppistä kahvijuomaa eli ns. isoa maitokahvia. Lähin vastine on cappuccino. Ja sekin tarjoillaan pienempänä kuin mihin muualla olen tottunut.
Eräässä kahvilassa pyysin, voisivatko he tehdä minulle korkeampaan lasiin tuplacappuccinon. Minua katsottiin kuin idioottia, tai kysymystäni ei ymmärretty. Seuraavalla kerralla tilasin kerralla kaksi cappuccinoa. Tätäkään ei ymmärretty. Sain vain yhden, ja kun toistin toiveeni toisesta kupillisesta, tarjoilija katsoi ensimmäistä cappuccinoani huolestuneena ja kysyi, mikä siinä on vialla. ”Ei mikään”, sanoin. ”Haluan vain toisen kupillisen”. Tarjoilija tarttui ensimmäiseen kupilliseeni ja yritti viedä sitä pois, ja jouduin käyttämään kaikki elekielen taitoni jotta viesti toisesta kupillisesta menisi perille. Lopulta sain toisen kupin, ja tarjoilija pysähtyi pitkään viereeni tuijottamaan mitä aioin kahdella kahvillani tehdä. Oli ehkä pikkuisen friikki olo.
Kaikkein erikoisin välikohtaus sattui Tiranan hotellillani. Siellä aamiaiseen kuuluvaa kahvia ei otettu itse, vaan se piti tilata tarjoilijalta. Luonnollisesti täälläkään ei tunnettu lattea tai ilmaisua ”iso kahvi maidolla”, enkä myöskään saanut läpi tilaustani kahdesta cappuccinosta. Huitaisin pikku-cappuccinon naamaan parilla hörppäyksellä ja vinkkasin tarjoilijan uudestaan luokseni.
”Saisinko nyt sen toisen kahvin?” pyysin. Tarjoilija katsoi minua kulmiaan kurtistaen. ”Toisen kahvin? Toisen kahvin? Et kai oikeasti halua juoda kahta kahvia peräjälkeen?” hän sanoi. ”Kyllä, haluan juoda toisen kahvin heti perään.” Hämmästyksekseni tarjoilija jatkoi toiveeni kyseenalaistamista. ”Tiedätkö yhtään, kuinka epäterveellistä se on? Oletko nyt aivan varma?” tarjoilija jatkoi. Kerroin olevani aivan varma, ja aloin lopulta jo ärtyä. Hyvänen aika, ei kai hotellin henkilökunnan kuulu alkaa kyseenalaistaa asiakkaidensa kahvinjuontitottumuksia..!
Tarjoilija toi lopulta kahvin, ja totesi vielä kuppia ojentaessaan, että ”Toivottavasti tiedät mitä teet. On todella epäterveellistä juoda näin paljon kahvia kerralla.”
Ei herran jestas! Ja juttua ei ole oikeasti yhtään liioiteltu. Enpä ole kuunaan saanut noin outoa palvelua missään.
Fast-forward nykyhetkeen. Täällä Luisin luona kahvinjuontini on myöskin suuren kummastelun aihe. Vaikka vierailen Luisin luona jo kolmatta kertaa, hän on aina yhtä sanalla sanoen järkyttynyt aamukahvistani. Etelä-Euroopassa normaali kahviannos on pieni espressokupillinen, ja kahvi on toki myös vahvempaa kuin meidän suomalaisten nauttima perus pannu- tai filtterikahvi. Minä juon kahvini aina ”lattena” eli ison kupillisen jossa on n. 2 dl kahvia ja 1,5 dl (soija)maitoa. Ja perusaamuun kuuluu kaksi tuollaista kupillista. Täällä juon siis yhteensä 4 x espressokupillinen + maidot. Luis juo itse yhden espressokupillisen, eikä voi käsittää että jonkun vatsa voi kestää neljä samanlaista annosta.
Itse alan jo olla aika väsynyt tähän ikuiseen selittelyyn. Eikö ihminen oikeasti saa rauhassa juoda sen verran kahvia kuin itse tykkää ilman että siitä tehdään jatkuvasti numero? Olen niin hämmentynyt siitä että kahvi ylipäänsä aiheuttaa ihmisissä näin voimakkaita tunteita ja kannanottoja..!
Ollaanko me suomalaiset jotenkin extra-karaistuneita kahvimonstereita kun pystytään ”kylmän viileästi” tällaiseen kulutukseen muiden laskiessa huolestuneena päivittäisiä kupillisiaan? Mistä tämä suhtautuminen oikein tulee? Ollaanko ME (ja mahdollisesti jenkit) niitä outoja ja muut oikeassa..?
Palataanpa taas Ahvenanmaalle. Ei fyysisesti, sillä nyt en edes tiedä milloin ehdin siellä seuraavan kerran vierailla. Mutta vien teidät mukanani tutustumaan yhteen aivan ihanaan paikkaan josta olen halunnut kirjoittaa kunnon jutun jo vaikka kuinka pitkään.
Paikka on Kvarnbo Gästhem eli Kvarnbon majatalo Saltvikissa Kvarnbon kylässä. Majatalon omistavat Ella Grüssner Cromwell-Morgan ja Martin Cromwell-Morgan. Ella tunnetaan Ahvenanmaan THE viiniasiantuntijana, ja hän järjestää Kvarnbossa myös viinimaistajaisia. (Vasta myöhemmin sain kuulla että hän on mannersuomalaisille tuttu myös tv-ohjelma Strömsöstä.) Vierailin majatalossa ensimmäisen kerran viinimaistajaisten yhteydessä vuosia sitten, kun menimme silloisen työpaikkani kanssa viettämään Kvarnbon majataloon ”tyky”-iltaa.
Paikka, Ella ja Martin tekivät minuun pysyvän vaikutuksen, ja olenkin mainostanut Kvarnbo Gästhemiä kaikille yhtenä Ahvenanmaan persoonallisimmista ja ihastuttavimmista majoituspaikoista. Tekisi oikeasti mieli itsekin tehdä Ahvenanmaan sisäinen lomamatka ja varata Kvarnbosta huone joksikin kesäviikonlopuksi ihan vain päästäkseen nauttimaan paikan tunnelmasta.
Elokuun lopussa lähdin varta vasten Visit Ålandin edustajan kanssa vierailulle Kvarnbo’hon tehdäkseni majatalosta vihdoin esittelyn blogiini.
Kvarnbo Gästhem sijaitsee 25 kilometria Maarianhaminasta pohjoiseen. Ihastuttava kartanomainen rakennus on vuodelta 1880, ja se on vuosien saatossa toiminut pankkina, postina ja ”paremman väen” pensionaattina. Pensionaatin toiminta loppui 1960, ja rakennus seisoi tyhjänä kunnes Ella ja Martin iskivät siihen silmänsä ja ostivat talon vuonna 2001.
Rakennus oli tuolloin lähes käyttökelvottomassa kunnossa, mutta Ella ja Martin näkivät siinä potentiaalia. Pariskunnan ystävät toivottivat ”lycka till” ja moni taisi epäillä tulisiko projektista koskaan yhtään mitään. Ellalla ja Martinilla oli kuitenkin vahva visio ja he tekivät töitä tauotta kaivaakseen esiin rakennuksen alkuperäisen charmin. Ja siinä he todella onnistuivat.
Kvarnbo Gästhem avasi ovensa vuonna 2005, jolloin valmiina oli rakennuksen pohjakerros. Tänä päivänä myös yläkerta on valmis ja käytössä. Majatalossa on yhteensä 8 viehättävää ja persoonallista huonetta, kaikki erilaisia.
Rakennuksen sydän on ihastuttava ruokasali jossa tarjoillaan aamiainen ja järjestetään viinimaistajaisia. Juuri tässä salissa istuin vuosia sitten syksyisenä iltana kynttilöiden valossa viinejä maistellen ja vietin yhden elämäni antoisimmista illoista. Taisi olla juuri niihin aikoihin kun kiinnostukseni viiniin lähti syttymään..!
Suuri osa yleisten tilojen sisustuksesta on alkuperäistä, esimerkiksi verhot, osa tuoleista sekä kirjahyllyt. Ella ja Martin ovat metsästäneet alkuperäishuonekaluja takaisin Ahvenanmaan antiikkiliikkeistä ja alueen muista taloista joihin huonekaluja on päätynyt.
Huonekierroksen aikana Martin kertoo, että jokaisen huoneen sisustukseen liittyy tarinoita. Yhden huoneen tuolit muun muassa tulevat liverpoolilaisesta pubista.
Sinisessä huoneessa tapaamme yhden majatalon vakioasiakkaista, ahvenanmaalaisen kirjailijan joka tulee Kvarnboon muutamia kertoja vuodessa kirjoittamaan. Täältä hän löytää inspiraatiota.
Kvarnbo Gästhem on auki maalis-huhtikuusta syyskuuhun. Ella ja Martin nauravat, että eivät he oikeastaan tarvitse lisämainostusta sillä tänäkin vuonna paikka oli täyteenbuukattu koko kesän. Ihmettelen mielessäni, miten matkailijat löytävät tänne Kvarnbon pieneen kylään joka sijaitsee vähän syrjässä Ahvenanmaan suurimmista matkailukohteista, mutta ilmeisesti sana kulkee. Ei kai näin viehättävä paikka kauaa salaisuutena säily ;). Ella kertoo iloisena, että monet asiakkaista palaavat ihan vain sydämellisen palvelun vuoksi. ”He saavat meiltä henkilökohtaisen kokemuksen, jotain muuta kuin suurissa hotelleissa”.
Tätä en epäile hetkeäkään. Mikä ihana hyvän mielen paikka! :)
. . .
Footnote: Tämä esittely on kirjoitettu yhteistyössä Visit Ålandin kanssa, mutta kukaan ei ole tilannut artikkelia minulta eikä minulle makseta siitä. Esittelen kiinnostavia paikkoja Ahvenanmaalta täysin omasta kiinnostuksestani ja Ahvenanmaan-rakkaudestani. Otin itse yhteyttä Visit Ålandiin viime kesänä ja ehdotin heille yhteistyötä. Haluan kertoa Ahvenanmaan ”mansikkapaikoista” entistä laajemmin, mutta autottomana minun on vaikea päästä kaikkialle. Visit Åland mahdollistaa sen, että pääsen kirjoittamaan entistä monipuolisempia Ahvenanmaa-juttuja. :) Kaikki juttuideat tulevat minulta itseltäni enkä saa kirjoituksista mitään korvausta.
Hei sitten Kreikka! Näkemiin ensi vuoteen (toivottavasti)..!
Saavuttuani Kreetalle 4 viikkoa ja 5 päivää sitten ajattelin, että tällä reissulla en tulisi hyppäämään yhtä monella saarella kuin viime vuonna. Nyt otetaan rennommin.
Mutta vielä mitä. Plakkariin kertyi kuitenkin 9 saarta + Ateena – eli sama luku kuin viime vuonna. Täytyy myöntää, että niin se vain on että nälkä kasvaa syödessä. Saarille saavuttua sitä huomasikin yhtäkkiä yrittävänsä ahneuksissaan ahtaa matkapäiviin niin monta saarta kuin budjetti ja matkapäivät antoivat myöten.
Matkabudjettini oli 40€/päivä (eli kympin alhaisempi kuin viime vuoden reissulla), ja vaikka tuntui, että olin koko ajan jäljessä, niin viimeisillä viikoilla budjetti tasoittui. 33 päivän aikana kulutin yhteensä 1260€ eli 38€ 20 senttiä per päivä. Tästä summasta majoituksen osuus oli 465€ ja kulkuneuvojen (laivat, bussit) 147,10€.
Faktacorner / edullista lomailua Kreikassa:
* Kreikan matkailun low season alkaa syyskuussa.
* Domatia ("Rooms for rent") -tyyppistä majoitusta saa alkaen n. 20€ / yö syyskuussa (kesällä sama huone on 60-80€). Huoneet ovat erittäin siistejä ja hyvin varustettuja, usein ihan hotellitasoisia.
* Trendikkäät saaret kuten Mykonos ja Santorini ovat kalliita vielä syys-lokakuussakin, joten vältä niitä mikäli reissusi on erittäin low-budget.
* Hitaammilla ja vanhemmilla laivoilla matkustaa todella edullisesti, minun halvin lippuni kustansi 5€. Välillä low-seasonilla löytää myös hyviä tarjouksia kalliimpiinkin laivoihin, itse löysin Ateena-Rhodos -lipun hintaan 20€ (normaalisti 75€).
* Low seasonilla saa myös muita erilaisia matkailupalveluita edullisemmin, esimerkiksi Rhodokselta lähteviä Turkin ja lähisaarten päivälaivaretkiä kaupataan jopa puoleen hintaan.
* Jos Suomesta ei meinaa löytyä edullisia lentoja, pääsee Tukholman Skavstan kentältä Ryanairilla Kreetalle, Thessalonikiin ja Rhodokselle alkaen n. 20€.
Seuraava matkakin on jo buukattuna marraskuulle. Bongasin Ryanin tämän kauden viimeisen Barcelona-lennon Tampereelta hintaan 29,90€ (EDIT - ei helkkari, sama lento on muuten nyt 14,99€! Noista ei koskaan tiedä milloin saa parhaan hinnan... :p). Ei muuta kuin Luisia moikkaamaan! Ja paluumatkalla pääsen vihdoin näkemään Brysselinkin. Pysähdyn pariksi päiväksi vierailemaan tsekkiystäväni Annan luona joka asuu Brysselissä. Lentopari Barcelona-Bryssel + Bryssel – Skavsta oli samanhintainen kuin Barcelona – Skavsta.
Olen todennut tämän aiemminkin, mutta täytyy se taas sanoa – enpä olisi 15 vuotta sitten innokkaana matkailumaijana ja vuodenkin verran lentolippuihin säästävänä uskonut, että vielä tulee aika jolloin pääsee halvemmalla Barcelonaan, Venetsiaan tai Pariisiin kuin Helsinkiin… :)
Minun tekee mieli kirjoittaa aiheesta, joka lankeaa vähän niin kuin kategoriaan ”sosiaaliporno”… Joku saattaa mahdollisesti pitää sopimattomana, että kirjoitan Couchsurfing –perheestäni tämän sävyisen kirjoituksen, mutta toisaalta henkilöitä ei voi mitenkään tunnistaa. He ovat vain… anonyymi perhe Rhodokselta.
Kun minua alkaa ihmetyttä joku juttu oikein todella kovasti, niin se on vain pakko päästä jakamaan! Tiedätte varmaan tunteen. (”Asioiden ajoittainen valtava päivittely”… kuten misterikin kirjoitti… Niin, that’s me. Kenelle muulle mä näitä täällä päivittelisin ellen teille? ^_^)
Pohjustan juttua toteamalla, että aihe ’kreikkalaiset ja rahankäyttö’ on ihmetyttänyt minua vuosien varrella muutenkin. On faktoja, jotka vain ovat kiistatta olemassa ja luovat tietyt olosuhteet kulutusmahdollisuuksille - - mutta silti kulutuskäyttäytyminen on… jotain ihan muuta. Ja sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla mahdotonta.
Fakta: kreikkalaiset tienaavat vähemmän kuin suomalaiset. Palkkataso on huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Minimipalkka on 500 euron tuntumassa, ja tyypillisesti esimerkiksi kaupan myyjä tai toimistotyöntekijä tienaa noin 800 euroa kuussa. Fakta nro 2: hintataso ei todellakaan ole palkkojen mukainen. Asiat kuten ravintolaruoka ja alueesta riippuen asunnon vuokra ovat jonkun verran edullisempia kuin Suomessa, mutta kulutushyödykkeet kuten vaikka vaatteet ja kosmetiikka – ja itse asiassa valtaosa kaupan elintarvikkeista! - ovat ihan Suomen hinnoissa elleivät kalliimpiakin.
Heitän nyt vain ilmaan tällaisen esimerkin, mutta eikö teitäkin askarruttaisi, jos myyjän palkkaa nostava kreikkalainen pystyy maksamaan osuutensa palkkaansa isommasta vuokrasta, käymään viikoittain ulkona syömässä ja maksaa mieluummin 50 euroa nopeammasta laivayhteydestä kuin ottaa halvemman kun ”se on niin aikaavievää”? Saavatko kreikkalaiset rahalahjoituksia pyhältä hengeltä..?
Majoitun Rhodoksella erittäin mukavan ja kiinnostavan perheen luona. Kun saavuin heidän kauniiseen kotiinsa, sain heti vaikutelman hyvin toimeen tulevista ihmisistä. Kolmikerroksinen talo, tyylikäs sisustus, kokoelma kalliita musiikki-instrumentteja. (Lapset harrastavat soittamista.) Istumme syömään. Seuraavaksi kuulen hymyileviltä isänniltäni, että he ovat ”aivan persaukisia”.
Kreikkalaiset eivät yleensä puhu raha-asioistaan, mutta isäntiäni aihe ei vaivaannuta. Emäntäni toteaa hyväntuulisesti, että innostui Couchsurfaamisesta, koska heillä ei tällä hetkellä ole varaa matkustaa. ”Kun en juuri nyt pysty matkustamaan, niin ajattelin, että voin sen sijaan tuoda matkustajat luokseni!” (Ihana ajatus, muuten!)
Emäntäni tekee töitä satunnaisesti. Hänellä on oma yritys, jota hän ei mainosta. ”Saan asiakkaani suositusten perusteella. Teen töitä kun joku sattuu varaamaan ajan. En oikeastaan edes halua lisää asiakkaita”.
Monilahjakkaaksi osoittautuvalla isännälläni on myös oma toiminimi ja hän on trendikkäässä, taiteellisessa ammatissa. En pysty kätkemään hämmentynyttä ilmettäni, kun mies toteaa, ”En halua tällä hetkellä tehdä töitä. En ole työskennellyt kahteen vuoteen”.
Istun perheen isossa ruokailuhuoneessa enkä keksi mitä sanoisin. Isäntieni täytyy varmaankin käsittää, miten ristiriitaiselta heidän kertomansa vaikuttaa. Heillä on kaksi autoa, upea koti ja lapset käyvät kalliissa harrastuksissa. He ovat myöskin juuri tarjonneet minulle lounaan.
Okei. Heillä on siis säästöjä. Niin tietenkin.
Mutta teoriani kumoutuu jo samana iltapäivänä. Isäntäni vie minut tutustumaan läheiseen antiikin nähtävyyteen, ja jatkaa kävelymme aikana raha-aiheen käsittelyä (ihan oma-aloitteisesti). Mies kertoo välinpitämättömään äänensävyyn, ettei hänellä ole edes varaa maksaa talon vuokraa. Ja vain hetkeä myöhemmin viemme perheen pojan soittotunnilleen isolla SUVilla.
Mitä ihmettä…?
En saa palapeliä millään kasaan. Elääkö perhe velkakierteessä? Ei, sillä keskustelimme myös luottokorteista ja luoton ottamisesta, minkä perhe tuomitsee jyrkästi. Luottokorttia käytetään vain kun on ihan pakko, vaikka lentolippua varatessa.
Sympaattisten isäntieni raha-asiat eivät tietenkään kuulu minulle pätkääkään, mutta koska he itse niistä sangen vuolaasti kertovat, pidätän itselläni oikeuden hämmästellä tilannetta. Tuottaakohan heille jopa suurtakin huvia antaa elämästään näin ristiriitainen kuva ja jättää vieras ihmettelemään kysymysmerkkien keskelle?
Kaikenlaisia mielenkiintoisia kokemuksia tämä ”sohvasurffaus” kyllä tarjoaa. :)
.
Kuvituksena ei Rhodos, vaan.. (kuka tunnisti viime vuoden postauksesta? :D) kuvankaunis Symi jossa kävin perjantaina päiväretkellä.
