Joku jo kysyi enkö aio joulukuussa muuta postata kuin kalenteria, ja vastaus on: totta kai aion :) En malta odottaa että pääsen taas säännölliseen, normaaliin "blogipäiväjärjestykseen" kotona, vaikka enpä voi väittää etteikö matkakin olisi ollut aivan fantastinen. :)

Vielä tänään ja huomenna en ehdi tehdä mitään "perusteellisia" bloggauksia koska koko viikonloppu kuluu kotimatkaan (10 tunnin lento, 7 tunnin välietappi Tukholmassa, 12 tunnin laivamatka, 2 tunnin bussimatka....), mutta laitan tähän vähän koottuja fiiliksiä reissusta. Kopsasin osan tekstistä eilisestä Facebook-päivityksestäni, päivittelin sinne kuulumisia kun en päässyt blogiin. Facen ja Instan puolella ilmestyy muuten vähän tiheämmin päivityksiä kuin blogissa, vaikkakin lyhyitä, joten niistä voi käydä kurkkimassa missä Sanni on menossa silloin kun ei ehdi päivittää blogia.

Facebookista:

"Laitanpa sitten lyhyet kuulumiset tänne Faceen kun en pääse blogiin. Nyt ollaan siis jo kotimatkalla, tänään bussilla Vegasiin josta huomenna lento Tukholmaan ja maanantaina vihdoin kotona.

Matka on ollut aivan mahtava ja sain paljon syvemmän ja monipuolisemman kuvan USAsta kuin millään aiemmalla Yhdysvaltojen reissulla. Aiemmin olen tehnyt tänne lähinnä kaupunkireissuja ja nyt tuli nähtyä todella paljon myös luontoa. Ja ennenkaikkea vietettyä aikaa paikallisten kanssa.

Kalifornian rannikon villiys ja "tyhjyys" yllätti, valtaosa alueesta välillä San Francisco - Los Angeles on ihan maaseutua, kun itse odotti että rannikko on täynnään vilkkaita kaupunkeja toinen toisensa jälkeen.

Koko reissun highlight oli kuitenkin ilman muuta Utah, jonka jylhät, lumihuippuiset vuoristomaisemat ja kuin toisesta maailmasta olevat, häkellyttävät punakiviset luonnonpuistot lumosivat täysin. Olin mielessäni tulosa Utahiin vain tapaamaan sukuani, ja perillä odottikin mieletön bonus mykistävän luonnonkauneuden muodossa. Tänne haluan uudestaan! Ja vuortenvalloittajamies mukaan. :) Mr. Karkkipäivä tykkäisi niiiiin näistä mestoista :)

Rinkastani lehahtaa välillä jouluisen makeita tuoksuja.. Siellä painaa 3 kpl Bath & Body Worksin suuria tuoksukynttilöitä. Onneksi siskoni esti minua ostamasta kolmea kappaletta lisää, minkä olin kovasti aikeissa tehdä kun kynttilät olivat niin mielettömässä tarjouksessa. Sillä mitä hyötyä olisi ollut alennuksesta, kun olisin lisäkynttilöiden takia joutunut maksamaan uudesta laukusta lennolle... ^_^"

(Tähän sain Facebookkiin kommentin Virveltä, joka halusi kertoa, että Arlandan kentällä on myös B&B Works jossa voisin vielä toteuttaa mahdollisia mielitekojani.. ^_^)

Matka oli siitä erityisen special, että reissasimme yhdessä perheenä ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. (Nuorin sisareni tosin ei päässyt mukaan opintojensa takia.)

Kuvassa olemme Oremin BYU-yliopiston taidemuseossa. Sisareni (joka ei halua esiintyä blogissa kasvoillaan) ja minä näytämme kuin kalapuikoilta jähmettyneine asentoinemme... :D Vähänkö nauratti tämä kuva.

Laulamme serkkuni Tiinan järjestämässä illanvietossa Ultra Bra'n Haukea :)

Odotin, että reissussa olisi voinut olla tiedossa paljonkin hermojen menetystä puolin ja toisin, kaikkihan me tiedämme millaista on välillä aikuisena viettää aikaa vanhempiensa kanssa, mutta kaikki on mennyt todella hyvin. Minä ja sisareni olemme saaneet vain pikkuisen välillä torua äitiä kun hän häviää aika ajoin kameroineen jonnekin räpsimään ilmoittamatta muulle seurueelle  ^_^ No, taitaa olla samaa vikaa minussakin, tykkään jumittua ottamaan kuvia enkä halua että minua hoputetaan. (Siksi on tavallaan parasta reissata yksin kun saa toteuttaa näitä jumituksiaan... <3)

Teatterissa katsomassa "Saiturin joulua" tyttöporukalla. Etualalla äiti, minä ja Irmeli-täti. Taaempana penkkirivillä serkkuni Carolynin poikien ihastuttavat vaimot.

Kuvia tätini valokuva-albumista. Äitini näyttää minusta niin coolilta tuossa 70-luvun kuvassa :)

Äitini kaksi vanhempaa sisarta muuttivat Yhdysvaltoihin 50-luvun lopussa ja jäivät sille tielleen. Meillä on täällä valtava kimara serkkuja, heidän lapsiaan ja heidän lapsenlapsiaan :)

Vaikka edellisestä vierailusta oli vierähtänyt 25 vuotta, tuntui siltä, kuin olisin saapunut kotiin. Kaikki ne kasvot jotka ovat olleet lähinnä kuvia tätini lähettämissä joulukirjeissä ja päivityksissä vuosien varrelta, olivat nyt siinä ympärillä elävinä ja niin läheisinä. <3 Olen valtavan iloinen ja onnellinen että matka vihdoin toteutui.

Tätini Irmeli ja serkkuni Bryan ja Carolyn Suomen vierailulla 60-70-lukujen taitteessa.

Rakastan katsella vanhoja, ajan patinoimia valokuvia... :)

.

Postauksesta tuli nyt vähän kömpelö ja hiomaton kun sen pikaisesti kokosin aamukohmeessa hotellissame Las Vegasissa, mutta ehkä siitä välittyi niitä ihania, lämpimiä tunnelmia joita olemme saaneet matkalla kokea. :) Teen kotona vielä kokoomapostauksen reissun eri "pysäkeistä". San Luis Obisposta olisi kiva kirjoittaa kokonainen oma juttu, kaupunki ympäristöineen osoittautui todelliseksi Kalifornian helmeksi :)

Jos huomisen joulukalenteriluukkua ei muuten kuulu, se johtuu siitä, ettei Las Vegasin kentällä ollut nettiyhteyttä... Aikeenani on julkaista luukku lentokentällä ennen koneeseen menoa viiden maissa iltapäivällä paikallista aikaa eli aamuyöllä teidän aikaa. Toivottavasti netti ei sabotoi aiettani :)

*

P.S. Kiitos sille lukijalle joka vinkkasi Sephoran vaihto-oikeudesta. :) Käytetynkin tuotteen saa palauttaa 60 päivän sisällä ostosta. Vaihdoin epäonnistuneen rajauskynähankinnan eilen Vegasin Sephorassa UD:n päheään metallisenvihreään eyelineriin. :)

Maisemat vaihtuvat niin tiuhaan että hitaampaa heikottaa. Eilen aamulla heräsin kello 04.20 Santa Barbarassa, söin lounasta Los Angelesissa ja painoin illalla pään tyynyyn Las Vegasissa.

Päädyimme jättämään Los-seikkailut kokonaan pois tältä reissulta ja viivyimme kaupungissa vain 3 tuntia bussin vaihtojen yhteydessä. Vinkkiennekin perusteella vaikutti lopulta järkevämmältä kohdentaa käytettävissä olevat päivät pikkukaupunkeihin kuin yrittää suoriutua Los Angelesista liian tiukalla aikataululla.

Tässä kuvaterveiset Vegasista. Kaupunki on juuri niin tyrmäävä kaikessa överissä neonvaloloisteessaan ja casinoiden ja monumentaalisten hotelli- ja viihdekeskusten hengästyttävässä määrässään kuin kuvitella saattoi. Stripillä (eli Las Vegas Boulevardin keskeisimmällä alueella) meno jatkuu 24/7/365. Strip on kokonaisuudessaan anniskelualuetta ja jengi ostaa kadunvarsikojuista valtavia, jopa litran vetoisia drinkkejä muovitötteröissä, lasisten juomalasien käyttö on kielletty.

Ei täällä pitkään kestäisi olla mutta parin päivän elämysannoksena paikka on aika mieletön kokemus. Voi todellakin sanoa etten ole aiemmin tällaisessa paikassa käynyt.

Saatan tänään uskaltautua tuonne maailmanpyörään. Se olkoon ainoa adrenaliini-kokemukseni kaupungissa; jätän pilvenpiirtäjän katoilla sijaitsevat vuoristoradat toiseen elämään... ^_^

Cesars Palacen Forum Shops antaa uuden merkityksen kokemukselle nimeltä "ostoskeskus". Siis HUH.

Ostoskeskuksen siivet ovat kuin oikeita katuja joiden yllä kaartuu taivas. Kaikki sisätiloissa tietenkin. Täällä voi aina shoppailla hyvässä säässä. Koko Cesars Palacen läpikäymiseen saisi varmasti kulumaan päiviä. Aivan mieletön paikka.

Vegasissa on tunnetusti läjäpäin loistoluokan legendaarisia hotelleja, mutta kaupungista löytää helposti myös halpoja hotelleja ihan ydinkeskustasta.

Koska Vegas tienaa pääsääntöisesti casinoillaan ja hotelleja on todella paljon, on mahdollista löytää superedullinen, hyvätasoinen majoitus vaikka Cesars Palacea vastapäätä, niinkuin me. Hotelliyömme kustantaa 30 dollaria per naama.

37-vuotiaalle oli omansalainen elämys, kun en saanut tilattua eilen illallisen yhteydessä viinilasillista. "We need to see your ID", ilmoitti tarjoilija hymyillen kun pyysin saada lasillisen cabernet sauvignonia. Kuka 4-kymppinen kanniskelee enää henkkaria mukanaan - ainakaan sillä merkityksellä että täytyisi todistaa ikänsä alkoholia tilatessaan..? ^_^ :D

No, ainakin sain matkan upeimman salaatin. "Red Quinoa Salad in a Bowl" -niminen viritys tarjoiltiin kirjaimellisesti kulhossa. :)

Maisemia Greyhoundin ikkunasta matkalla Losista Vegasiin.

Koko viiden tunnin pätkä oli todella kaunista maisemareittiä, vaikka paikalliset ystäväni olivat todenneet, "There's really nothing special on the way, you'll be disappointed". Kaikki on suhteellista. Suomalaiselle tämä on something special :)

Päässäni soi koko matkan Fear And Loathing in Las Vegas -elokuvan dialogi. “We were somewhere around Barstow, on the edge of the desert, when the drugs began to take hold", sanoi Johnny Deppin ääni päässäni kun Greyhound kääntyi Barstow'n pysäkille. Tämä elokuva on kultaa, sanoivat kriitikot mitä tahansa. <3

Oma Vegas-kokemuksemme ei taida sentään yltää Deppin ja Del Toron eeppiseen rellestykseen saakka... ^_^

.

Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/

Päivämme Bay Arealla menivät nopeasti ja tätä kirjoittaessani istun junassa kohti San Luis Obispoa (...sekä kahvilassa Santa Barbarassa, jossa sain jutun vihdoin loppuun päiviä myöhemmin :)).

Saattoi jälleen kerran vain todeta, että Friscon ja sen lähiympäristön kaltaisella alueella ehtii viiden päivän aikana maistaa vain pienen murusen seudun tarjonnasta ja listata semiturhautuneena kuinka kiinnostavaa tekemistä ja näkemistä riittäisi vähintään kahdeksi viikoksi. Edellisellä kerralla viivyin Friscossa myös viisi päivää.

Bay Arealla viitataan alueeseen San Franciscon lahden ympärillä ja lähietäisyydellä. Alueeseen kuuluvat Friscon itsensä lisäksi lahtea reunustavat kaupungit Oakland ja Berkeley sekä Golden Gate -sillan pohjoispuolella sijaitsevat Marin County luonnonpuistoineen ja Sonoman ja Napan laaksot tunnettuine viinialueineen.

Seutu on kuin minulle räätälöity kohde. Täällä on kaikkea mikä kiinnostaa minua matkaillessa (ja elämässä ylipäänsä): kulttuuria, arkkitehtuuria, upeita vaellusmahdollisuuksia, hyvää ruokaa, viehättäviä viinikyliä ja kuvauksellista rannikkoa. Huom, ei uimista vaan kauniiden, tuulisten (ja kylmien) rantojen ja surffareiden ihailua. :) Alueella yhdistyvät miellyttävässä ja lopulta suhteellisen kompaktissa paketissa urbaani kaupunkikulttuuri, luontoelämykset ja kulinaristiset nautinnot. My kind of place!

Päivän voi aloittaa patikoimalla tuhatvuotisten punapuumetsien keskellä, nauttia lounasta trendikkäässä fuusioravintolassa Oaklandin Grand Avenuella ja päättää päivä shoppaillen San Franciscon Union Squarella. Siinä välissä ehtii vielä käydä moikkaamassa merileijonia Fisherman’s Warfilla ja ihailla Golden Gaten klassista siluettia, jos on oikein tehokas.

Ihmiset täällä pursuavat niin ihanan positiivista energiaa että jäyhä suomalainen ei voi kuin sulaa. Vaikka pidän itseänikin positiivisena, ihmisten myönteinen asenne ja sosiaalisen olemisen rento vaivattomuus tekevät vaikutuksen. Amerikkalaisten sosiaalisuus on totta kai tunnettu käsite, mutta itse myönnän helposti ajattelevani tämän myönteisyyden olevan osittain myös pinnallista, opittua rutiinia, sellaista vähän feikattua pintakiiltoa. ”Kuuluu hymyillä ja olla avoin ja iloinen”. Tällä reissulla tunne ei ole kertaakaan ollut läsnä. Kohtaamiemme ihmisten lämpö ja tapa tehdä kaikkien olo tervetulleeksi on ollut käsin kosketeltavaa.

Paikallisten vilpitön ylpeys, innostus ja välittäminen omaa kotikaupunkiaan ja yhteisöään kohtaan on äärettömän inspiroivaa. Amerikkalaisten yleissivistystä moititaan ja ehkäpä moni heistä ei tiedä Norjan pääkaupunkia, mutta ainakin he ovat kiinnostuneita omasta ympäristöstään ja kohdistavat energiaa ja resursseja alueensa kehittämiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Hieno esimerkki tällaisesta on mm. monella alueella tai paikkakunnalla järjestettävät viikottaiset iltatapahtumat jotka vetävät porukkaa kuin meillä festivaalit konsanaan. Tunnelma on katossa ja se kuuluisa ”love thy neighbor” –tunne lämmin ja tiheä kuin pitkään haudutettu äidin keittämä kaurapuuro.

Viiteen päivään Bay Arealla mahtui seuraavaa:

Patikointia luonnonpuistoissa: Redwood Regional Park ja Sibley Volcanic Preserve Park

Kalifornialaisten viinien maistelua

Retki Sausalitoon

Allasbileet ystävieni aidossa 60-luvun pool party -talossa

Tutustumista Oaklandiin paikallisen vapaaehtoisjärjestön Urban Path –kävelyllä

Klassinen San Franciscon turistikierros

Mountain View Cemeteryn ihastelua Oaklandissa

Hyvää ruokaa paikallisesta clam chowderista vietnamilaiseen ja välimerelliseen (joka päivän joka aterialle voisi valita erilaisen ravintolan..)

Downtown Oakland

Friscoa työväenluokkaisempi, ”arkisempi” Oakland ei häikäise vierailijaa Friscon kaltaisella uniikilla kaupunkimiljööllä ja maailmanluokan kulttuuritarjonnalla, mutta on ehdottomasti vierailun arvoinen. Noin Helsingin kokoinen kaupunki yllättää pikkukaupunkimaisuudellaan ja rentoudellaan, ja tarjoaa kiinnostavia kohteita etenkin puistojen ja luontokohteiden ystäville.

San Franciscosta pääsee Oaklandin keskustaan 15 minuutissa nopealla, lahden ali kulkevalla BART-junalla.

Downtownin alueella must-kohteita ovat vehreä Merrit-järvi ympäristöineen joka on kuin Oaklandin oma ”Central Park” sekä Oakland Museum Of California, etenkin joka perjantai järjestettävä ilmainen Friday Nights at OMCA -tapahtuma. Musiikkia, tanssia, street foodia, ihmisiä, lämpöä. <3

Mountain View

Mountain View Cemetery Rockridgen kukkuloilla on Oaklandin tunnetuimpia nähtävyyksiä.

Puistomaisen, vehreillä kukkuloilla polveilevan kauniin hautausmaan on suunnitellut sama heppu kuin New Yorkin Central Parkin. Hautausmaan korkeimmilta kohdilta avautuvat upeat maisemat lahden yli San Franciscoon. Ihmiset tulevat tänne jopa lenkkeilemään ja picnicille, ja hautausmaalla järjestetään tapahtumia kuten vuotuinen Kurpitsafestivaali ja Joulun valojuhla. Voivatpa lapset käydä siellä tervehtimässä myös Joulupukkia. Vähän erilainen hautausmaa aktiviteetteineen. :)

Redwood Regional Park ja Sibley Volcanic Regional Preserve Park

Patikoinnin ystävät suuntaavat kaupungin yläpuolella kohoaville kukkuloille jotka tarjoavat kymmeniä kilometrejä luonnonpuistoja ja merkittyjä vaelluspolkuja. Sibley Parkista on kirkkaalla säällä alueen huikeimmat näkymät Golden Gate –sillalle ja San Franciscoon.

Paras "matkamuisto" tältä Bay Arean reissulta on kuitenkin ihmiset: ystävien kanssa vietetty aika ja paikallisten mieletön energia. Golden Gate Park ja monet muut alueen klassiset nähtävyydet jäivät ehkä väliin tällä kertaa, mutta en vaihtaisi niitä hetkiin jotka vietimme Sheilan luona pool partyilla, hautausmaalla kävellen, Oaklandin lähiöitä kierrellen ja äidin lapsuudenystävän keittiössä Claremontissa sienimunakkaan kypsyessä hellalla. :)

.

Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/

Joo, ei tästä nyt meinaa tulla mitään, blogin päivityksestä tällä matkalla matkakertomusten osalta. Totta kai, siihen voi suhtautua näin: "Olen lomalla perheeni kanssa, ei minun ole pakko blogata joka päivä". Kyllä, näinkin voi ajatella.

Mutta kun minä haluaisin blogata, minä haluaisin jakaa matkajuttuja teille ihan hirveästi. Se tuttu bloggaajan paradoksi. :) Samalla pitäisi osata antaa itselleen myös vapaapäiviä, mutta samalla ei halua, koska bloggaus on elämäntapa ja halu kirjoittaa valtava. Mun täytyy päästä jakamaan.

Koska tällä matkalla blogiaikaa ei kuitenkaan ole samalla lailla kuin omilla sooloreissuillani, joudun vain hyväksymään tilanteen ja te näette vähemmän blogisisältöä kuin tavallisesti reissatessani. Ei ehkä harmi niiden kannalta joita matkajutut eivät niin kiinnostakaan. ;) Mutta harmi vähintään omalta kannaltani.

Ensi viikolla tahdin pitäisi mahdollisesti vähän rauhoittua kun siirrymme matkan Utah-osuudelle sukulaisten luokse. Siellä emme vaihda ympäristöä parin päivän välein joten ehkä saan omistettua jonkun päivän rehellisesti bloggauksellekin :)

Tässä kuitenkin nopeat terveiset "hitaasta" eli SLO'sta, San Luis Obispon alueelta. Aivan ihastuttava kaupunki ja alue Central Coastin keskellä. Täällä voisin kuvitella vaikka asuvani, todella viehättävä paikka.

Pismo Beach

SLO Farmer's Market

*

Tänään matka jatkuu Santa Barbaraan.

.

Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/

Saatoin eilen vähän pimahtaa.

Bath & Body Works, satumaa värikkäiden ja erityisesti tuoksuvien vartalotuotteiden ystäville. Itse en ole aiemmin kokenut niin valtavaa vetovoimaa B & B Worksia kohtaan, sillä tuoksut ovat todellakin sieltä imelämmästä ja voimakkaammasta päästä (minulle vähän liian päänsärkyosastoa), mutta eilen... Kohtasin San Luis Obispon pääkadulla Bath & Body Worksin jouluasussaan.

Iiiik! Voi sanoa että oikeasti lähes sekosin.

Olen kertonut monesti että olen asiakas, jonka voi saada ostamaan melkein mitä tahansa pelkästään kauniilla, houkuttelevilla pakkauksilla. Pakkauksilla ja esillepanolla on valtavan suuri merkitys kaltaiselleni asiakkaalle. Toki suosin hankinnoissani myös minulle mieleistä koostumus- ja raaka-ainemaailmaa (--> luonnonkosmetiikka), silloin kun olen ostamassa jotain tarpeeseen. Mutta kun näen jotain älyttömän ihanan näköistä kosmetiikkaa, tunnen välitöntä himoa ostaa tarpeeseen katsomatta. Tuskin täysin vieras tunne muillekaan..? ;)

Minun kohdallani tällaiset tuntemukset ovat kuitenkin harvinaisia, en ole shoppailevaa tyyppiä enkä joudu usein ostosmielitekojen valtaan. Ehkä kohdalleni ei siis osu tarpeeksi houkuttavan näköistä kosmetiikkaa tarpeeksi usein..? ^_^

Eilen jouduin kuitenkin kunnon rehellisen ostomanian valtaan. Bath & Body Worksin joulutuotteet lumosivat minut täysin. Ja kun kyltit toitottivat tarjousta "Ota 6, maksa 3", voitte arvata lopun....

Kosmetiikan jouluinen karkkimaa. Eilen oli todellakin Sannin Karkkipäivä. :)

Jopa sisareni, joka ei muuten erityisemmin jaa kosmetiikkafriikkeyttä kanssani, myönsi että liike oli "aivan ihana paikka". :)

Katsokaa näitä kynttilöitä... <3

H-o-u-k-u-t-u-s  d-e-l-u-x-e.

Nämä kynttilät... Siis herranjestas. Niin ihania, niin ihania..!! Miten joku voi olla onnistunut suunnittelemaan näin törkeän söpöjä kynttilöitä jotka ovat juuri mun aaltopituudella...? Olisin voinut katsella näitä kynttilöitä tuntikaupalla. Olisin halunnut ne kaikki.

On ehkä pakko palata vielä ostamaan tämä violetti talvikaunotar.... <3 <3 Nuo violetit lapaset, aaawwww...!

Nämä vain painavat niin älyttömästi että en tiedä miten saan laukun pysymään 20 kilon rajassa...

Eiliseltä karkkiretkeltä mukaan lähti koko Bath & Body Worksin jouluinen vartalovoidekokoelma. Ja tiedättekö mitä? Vaikka nämä ovat aivan ihania, minun ei tarvitse pitää näitä itse :) Nämä ovat lahjaksi. Minulle tuotti suurta mielihyvää saada ostaa tämä suloinen, jouluinen viisikko, mutta en tarvitse niitä eikä mielihyvään liity (aina) omistaminen. En ikinä edes saisi näitä käytettyä loppuun vaikka yrittäisin. Kotona on jatkuvasti enemmän testikosmetiikkaa kuin ikinä ehdin käyttää.

Jokunen läheiseni tulee siis löytämään näitä aattona kuusen alta... ^_^

No, aika monta kynttilää haluaisin kyllä ihan itselleni <3

P.S. Bath & Body Worksia myydään Suomessa ainoastaan Viking Linen Turku-Tukholma -reittiä kulkevalla Grace -laivalla.

.

P.P.S. Pakko myöntää että en meinaa millään löytää tällä matkalla aikaa tehdä kunnon perusteellisia matkabloggauksia :/ Ohjelmaa on aamusta iltaan ja matka on laadultaan sosiaalisempi kuin normaalisti. (Hahah, kuulostaa varmaan ihan hassulta.. ^_^) Aloitin eilen junassa kirjoittamaan juttua Bay Arean osuudesta, katsotaan saanko sen tällä viikolla loppuun... Tänä aamuna (täällä on nyt siis aamu) tuntui siltä, että halusin ennemmin jakaa karkkimaafiilikset kuin San Franciscoa ja Oaklandia :)

*

Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/

Saa nähdä koska mä putoan kesken päivän katuun väsymyksen uuvuttamana.

Olen kolmena viime yönä nukkunut yhteensä alle 10 tuntia. Viime yönä sain nukuttua pisimmät unet kellon näyttäessä neljää kun heräsin. Jesss, ajattelin. Edellisenä yönä makasin silmät apposen auki jo kahdelta aamuyöllä, pään painuttua tyynyyn puoli kahdentoista maissa.

Hullua. Rytmi tuntui soljahtavan niin hyvin uomiinsa kun saapumisiltana väsytti sopivasti Kalifornian aikaa illalla ja menin nukkumaan ennen kymmentä. Kuten joka ilta on nukuttanut "oikeaan aikaan". Mutta kroppa herää aamuyöllä eikä pysty enää rauhoittumaan takaisin lepoon.

Olo on tänä aamuna kuin jossain unideprivaatiokokeessa. Käyn ihan puolikierroksilla ja silmissä tuntuu raskas paino. Silti en pystyisi nukahtamaan vaikka menisin nyt pitkäkseni.

Eilen jaksoin tanssia kolme tuntia putkeen OMCAlla, ei tietoakaan väsymyksestä.

Jään odottamaan koska aivot sammuu ja nukahdan jaloilleni.

Tällaisia kuulumisia.

Univaje poislukien täällä on ollut tosi kivaa. Kuvituksena pari kuvaa San Franciscosta torstailta.

Tänään on Oakland downtown -päivä. Katsotaan näkyykö mielenosoittajia.

Ehkä pitää käydä etsimässä jossain apteekissa melatoniinia...

Huomenet Oaklandista, Kaliforniasta :)

Olin tiistaina huolissani Suomen sääolosuhteista ja siitä kulkevatko junat ajallaan, mutta todellinen huoli odottikin vasta Ruotsin puolella, kun heräsimme keskiviikkona Tukholmassa lumikaaokseen.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Tukholmassa oli ollut kunnon lumimyräkkä johon kaupungin julkinen liikenne ei ollut varautunut (eikö Ruotsissa osata tulkita sääennusteita..?). Paikallisliikenne oli ihan kaaoksessa. Bussit eivät kulkeneet, rekkoja oli jumissa monessa risteyksessä tukkimassa muiden autojen kulkua ja oli vähällä ettemme missanneet lentoa. Jo siihen, että pääsimme pois satamasta, meni toista tuntia.

Kun Värtanin satamahenkilökunta ilmoitti puolen tunnin odottelun jälkeen että bussi saattaisi hyvällä tuurilla ehkä tulla 45 minuutin kuluttua, kiiruhdimme taksitolpalle jossa pirssiä sai vielä odottaa rapiat 30 minuuttia. Lopulta saavuimme Arlandaan kello 12 ja selvisimme portille 30 minuuttia ennen boardausta, huh..! Olimme ostaneet etukäteen liput Flygbusseniin, mutta sillä emme olisi lennolle ehtineet koska liikenne oli Tukholman keskustassa niin tukossa etteivät bussit päässeet ulos kaupungista.

Minun oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus myös treffata Virve City-terminaalissa, mutta Virve-ressu ei monen muun tukholmalaisen tavoin päässyt keskiviikkoaamuna kotoaan mihinkään, ei töihin saati meitä tapaamaan.

No, nyt lumimyräkkä on muisto vain ja olen herännyt tällaisiin maisemiin Oaklandin Rockridge Hillsillä:

Heräsin paikallista aikaa 04.21 ja tunnin pyörittyäni tassuttelin keittiöön aamukahville. Olen käsitellyt kuvia tulevaan Lavera Q10 -postaukseen ja juonut neljä kuppia kahvia, joiden valmistus mörisevällä Nespresso-keittimellä vähän arastutti aamuyön hiljaisuudessa. Talo on onneksi niin suuri ettei kahvimökäni ilmeisesti kuitenkaan herättänyt talon isäntää ja emäntää...

Kello on nyt 7.20 ja sisareni on myös herännyt. Tänään ohjelmassa San Francisco -turisteilua. :)

Saavuimme ystäväni Sheilan luokse eilen pimeydessä ja nyt aamulla on ollut ihana katsella millainen maisema ympärillä avautuu. Itse talokin on aiheuttanut aikamoista ihastelua; Sheila ja hänen miehensä asuvat aidossa, alkuperäisessä 60-luvun pool party -talossa. Sheila kertoi että talo on ihan oikeasti rakennettu alkujaan bilekäyttöön, ja alakerrassa on asiaan kuuluva, ihan "pikkuinen" uima-allas... ^_^

Talolta avautuvat näkymät lahden yli Golden Gate ja Bay Bridge -silloille eivät myöskään mitenkään verota kämpän charmia. Voi olla, että talosta on tehtävä ihan oma postauksensa ^_^ Kiehtovaa, miten erilaisia koteja ihmisillä onkin :)

Olisi taas lähtö edessä.

Tällä kertaa ei käsimatkatavaralla ;) ^_^

Minun oli tarkoitus tehdä tänään juttu luottosiveltimistäni jotka kulkevat aina matkassa mukana, mutta huomaan että olen jotenkin niin lähtöhermostunut että en oikein pysty keskittymään bloggaukseen. Jospa saan sivellinpostauksen valmiiksi huomenna junassa - jos nyt edes junatkaan kulkee kun VR on ilmoittautunut varautuvansa tiistaina "haastaviin keliolosuhteisiin"... Asuminen Helsingin ulkopuolella tuo aina oman lisäjännityksensä matkustuspäiviin kun aina on se pieni vaara että junat ei kuljekaan tai juuttuu kinoksiin matkan varrella.

Olisikohan fiksumpaa kokeilla bussia....

.

Lattialla makaa hyvin epäsannimainen läjä. Mietin tänään kaupassa että mitähän jos joku blogin lukija näkee mun täyttävän koria karkilla ja leivällä ja ajattelee että "No just, se siitä sokerittomuudesta ja viljattomuudesta"... ^_^ No ei, huumoriahuumoria. :)

Kasa on menossa tuliaisiksi ystävälleni Sheilalle. Viimeksi tapasimme San Franciscossa joulukuussa 2012. Tämän jälkeen Sheila miehineen on muuttanut lahden toiselle puolelle Oaklandiin, ja sinne olemme siis matkaamassa.

Minulta kysellään aina vinkkejä edulliseen matkustukseen, ja tässä voin taas sellaisen jakaa. Taikasana on jälleen Norwegian. Luulimme saaneemme onnekkaankin diilin kun buukkasimme lennot jo viime keväänä ja suora lento Tukholmasta Oaklandiin irtosi hintaan 150 euroa. No, nyt kahta päivää ennen matkaa, sama lento maksaa 130,70€.

Kahden kympin menetys ei nyt ehkä niiin hirveästi jää vaivaamaan ^_^

Kun näkee Ruotsiin tai Norjaan hankkiutumisen vaivan, pääsee Norskilla ihan älyttömän halvalla Jenkkeihin ja pariin kohteeseen Karibiallakin suorilla lennoilla. Bongasin kerran lipun Tukholmasta Puerto Ricoon 80 eurolla, nyt halvin lippu joulukuussa maksaa 140,90€.... Ihan kreisiä.

Edullisen matkustuksen "salaisuuksiin" kuuluu hyvien lentodiilien, self catering-ruokailun ja ihanteellisesti halvan kohdemaan ja lisäksi myös mahdollisuus majoittua tuttujen sohvilla. Me olemme menossa USAan neljäksi viikoksi, joista asumme maksullisessa majoituksessa vain noin viikon päivät.

Kirjeenvaihtoharrastus nuoruudessa on tuonut mukanaan syvien ystävyyksien lisäksi useita "koteja" ympäri maailmaa :) Monissa maissa on paikka minne mennä ja rakkaita ystäviä toivottamassa tervetulleeksi sohvalleen ^_^

*

Loppuun vielä nopea innostus jota en malta olla jakamatta, sitten pitää palata pakkaamaan. Olin tänään tapaamisessa koskien kotimaisen Lifehair-merkin tulevaa luonnonmukaista kosmetiikkasarjaa, ja kuulkaas, mä pääsen mukaan tuotekehitykseen :) En nyt millekään pääjakkaralle tietenkään sanelemaan millaisia koostumusten täytyy olla, mutta mukaan kuitenkin, ja ehkä mun näkemyksillä on jotain vaikutustakin..? ^_^

Hur som helst mutta vähänkö mahtavaa ja kiinnostavaa päästä seuraamaan jonkun tuotesarjan kehitystä ideoista purkkiin ja kaupan hyllylle saakka :) Jos jotain, niin saan arvokasta ja huippukiinnostavaa ammattitietoa :) Olen pikkuisen mukana jopa pakkausdesignin suunnittelussa...! Ihan sairaan kiinnostavaa saada tutustua tähänkin osaan kosmetiikkatuotteen valmistuksessa.

Sain mukaan testinäytteet yhdestä tuotteesta; shampoon kahdella eri tuoksuvaihtoehdolla. Jatkan sarjan muiden tuotteiden koe-erien testausta USAsta palattua.

Tarkka lanseerausajankohta on vielä auki mutta sarja ei ole mikään salaisuus joten sain sen täällä paljastaa, vaikka tuotteet ovat vasta kehitysasteella. Saimme ideasta jo vähän kuullakin vuosi sitten järjestetyllä tehdasvierailulla. Nyt ollaan päästy kehitysvaiheeseen :)

Eli stay tuned... :)

.

P.S. Vähän jännä ajankohta mennä Jenkkeihin juuri presidentinvaalien jälkeen... Minkähänlaiset pössikset siellä on...

Nyt olisi taas mun vuoro kysyä teidän apua ja matkailuvinkkejä. Välillä näinkin päin :)

Olen saanut teiltä vuosien saatossa niin hyviä, käytännössä loistaviksi todettuja kohdevinkkejä että ajattelin taas kokeilla onneani, tällä kertaa aiheena Kalifornian rannikko.

Kuva: GoCollette

Kaipaisin pysäkkivinkkejä välille San Francisco/Oakland - Los Angeles.

Kuva: Hoosier Tim's Travel Videos

Ajatuksena on hurauttaa Amtrakin legendaarinen Coast Starlight -junareitti Oaklandista Losiin ja pysähtyä matkan varrella yhdessä tai kahdessa paikassa. Tunnen itse Kaliforniaa todella huonosti, joten vinkit ovat kullanarvoisia.

Haussa on viehättäviä, kävely-ystävällisiä kaupunkeja kauniilla maisemilla :)

Mietin vähän San Luis Obispoa joka olisi sopivasti Oaklandin ja Losin puolivälissä, mutta paikallinen ystäväni Sheilakaan ei osannut sanoa kaupungista kuin, "I guess it's pretty nice". Monesti tuntuu muuten, hassua kyllä, että parhaat kohdevinkit saakin turisteilta eikä paikallisilta. Paikalliset ovat ikäänkuin liian tottuneet ympäristöönsä eivätkä osaa arvioida paikkojen kiinnostavuutta samaan tapaan kuin ulkopuolelta tuleva vierailija. :)

Onko joku teistä sattunut käymään San Luis Obispossa..? Entä Santa Barbara, onko se vähän liian turistillinen..?

Myös Los Angelesin alueelle ottaisin vastaan vinkkejä enemmän kuin mieluusti. Se kun on niin valtava kokonaisuus että kaupungista puhuttessa ei voi sanoa menevänsä vain Los Angelesiin vaan jollekin alueelle siellä. Mä en itse asiassa edes tiedä mikä varsinaisesti on Los Angelesin "keskusta".

Olisiko Hollywood kuitenkin kaikessa turistillisuudessaan ja klisheisyydessään toimiva tukikohta Losissa keskeisen sijaintinsa kannalta..? Eikös sieltä käsin pääse aika kätevästi kaikkialle..?

Suuret kiitokset jo etukäteen jos osaatte heittää jotain apuja :)