Taisinkin jo aiemmin mainita, että rakastan aurinkoa. Siis olen ihan hulluna aurinkoon. Tiedän, että auringolle altistuminen on nykyään kasvavassa määrin epäterveellistä, mutta mä haluan fixini. En polta tupakkaa ja juon alkoholia erittäin harvoin ja kohtuudella, joten katson että mulla on oikeus yhteen kunnon terveyttä uhkaavaan päihteeseen. Se on aurinko.
Nyt kun mä olen täällä rakkaalla Ahvenanmaallani, niin mitäs mä teenkään päivisin? Jep, mä otan hirveällä höökillä kiinni alkukesän menetettyjä aurinkotunteja. Eilen ja tänään olen maannut tuntitolkulla aurinkorasvan tuoksuisessa nirvanassa parvekkeella. Kestohymy kasvoilla.
Aurinkomeikki. Siis ei aurinkoon, mutta auringon inspiroima.
Trendissäkin on ymmärretty että oranssia sen olla pitää.
Santen aurinkovoide korkattiin viikonloppuna. Kerron kokemuksia kun ehdin käyttää tuotetta kunnolla ja pitempään.
"Sun, sun, sun, here it comes...."
Tämä kertoo jo aika paljon; olin litistyneenä viimeiseen aurinkoviiruun parvekkeen reunalla kunnes minusta mahtui läikkään enää vain olkapää ja takareisi. Tässä vaiheessa luovutin. Ja menin sisään katsomaan tyytyväisenä rusketusrajojani. :)
Aurinkomeikissä sävyjä MACiltä; liikkuvalla luomella kellankultainen Goldmine, luomivaossa Coppering ja sen yläpuolella Expensive Pink. Kulmakarvan alapuolella Shroom. Rajaukset Eye Kohl Smolder ja mattamusta luomiväri Carbon.
Miten lukijat suhtautuvat aurinkoon? Välttelettekö, vai kirmaatteko ulos biksuissa heti pienenkin mahdollisuuden tullen? Onko rusketus teille tärkeää? Istutteko ulkona mieluummin varjossa vai suorassa porotuksessa? Mä tunnen erään tytön (joka mahdollisesti lukee tätä nyt, terveisiä vaan K:lle!), joka kulkee helteessäkin pitkähihaisissa takeissa ja peittää päänsä huiveilla suojautuakseen auringolta mahdollisimman hyvin. Hänen ihonsa varmasti kiittää 30 vuoden kuluttua, kun taas minä olen ryppyinen ja maksaläikikäs.... ^_^ Se on kenties hinta, jonka maksan aurinkotrippailustani.
Me vietettiin todella ihana juhannus Eckerön Kråkskärissä. Tässä kuvia viikonlopulta.
First things first; juhannusmeikki. Valitsin kiireessä MACin paletistani ne sävyt, jotka sattuivat olemaan vierekkäin. Liikkuvan luomen turkoosi Shimmermoss ja ulkonurkan vihreä Humid ovat viihtyneet keskenään jo aiemminkin, mutta luomivaon kuparipersikkaisen Expensive Pinkin yhdistin näihin sävyihin vasta ensimmäistä kertaa. Ei mikään perinteinen väriharmonia, mutta toimi yllättävän kivasti.
Kråkskärs fritidsområde.
Edes juhannusta ei voi viettää ilman läppärin jatkuvaa läsnäoloa... Se toimi kuitenkin lähinnä musiikin lähteenä.
Juhannuksena lakkaillaan myös kynsiä; vetäisin edellisessä postauksessa esitellyn Sun Worshiperin päälle kerroksen Lumenen läpikuultavaa Aurinkoon-sävyä, joka toi Sun Worshiperille kauniin vaaleanpunaiseen shiftaavan pinnan. Keskisormen lakkaus sitten ehti lohjetakin ennen kuvan ottoa.
Grillimaestro tarjoili meille liekitettyjä maisseja.
Soijanakkia, nam!
Uupuneet auringonpalvojat.
Kesän oranssiin väriteemaan liittyen; koulutuksesta lahjaksi saatu JPG:n MaDame-huulikiilto. Aivan i-h-a-n-a!
Näitä kallioita jään kaipaamaan.
Ihan vaan vaikka sen kunniaksi, että sain eilen taas pitkästä aikaa meikattua väreillä, arvon pois muutamat pikkuroinat. Ja ei, luvassa ei ole mitään Lancômen ryppyvoidetta. ;)
Meikki tehty Inglotilla ja Fyrinnaella. Sisänurkan keltainen ja ulkonurkan punainen ovat Inglotia (hukkasin lapun johon olin kirjoittanut sävyjen numerot enkä jaksa alkaa kaivaa nappeja ulos paletista) ja keskellä Fyrinnaen Electro-Koi. Jos tänä kesänä tulee väriin tartuttua, niin kyllä se on aika lailla kelta-oranssi-linjoilla. Yläluomella oranssi rajaus Inglotin geelieyelinerilla. Josta tulikin mieleeni, että eräs lukija kysyi ajat sitten Inglotin geelieyelinerin inciä. Sain kuin sainkin vastauksen Inglotilta, mutta ei ole tullut sopivaa rakoa julkaista inciä. Mutta tässä se nyt tulee:
TRIMETHYLSILOXYSILICATE, ISODODECANE, CYCLOPENTASILOXANE, POLYETHYLENE,
PHENYL TRIMETHICONE, DISTEARDIMONIUM HECTORITE, PROPYLENE CARBONATE,
CAPRYLYL GLYCOL, PHENOXYETHANOL, HEXYLENE GLYCOL
[+/- (MAY CONTAIN): BORON NITRIDE, LAUROYL LYSINE,
POLYPERFLUOROPOLYMETHYLISOPROPYL ETHER, YELLOW 5 LAKE (CI 19140), BLUE 1
LAKE (CI 42090), CARMINE (CI 75470), ULTRAMARINES (CI 77007), BLACK 2 (CI
77266), CHROMIUM HYDROXIDE GREEN (CI 77289), IRON OXIDES (CI 77491, CI
77492, CI 77499), FERRIC AMMONIUM FERROCY-ANIDE (CI 77510), MANGANESE
VIOLET (CI 77742), TITANIUM DIOXIDE
Arvottavana muutama pikkujutska. Muistatte varmaan hullunkurisen JPG Le Male -USB-tuoksun jonka esittelin joku aika sitten? No, enhän mä sillä mitään itse tee, ja kun moni lukija ilmaisi mielellään haluavansa sellaisen, niin arvontaan vaan. Kaveriksi Kropalle lähtee taskukokoinen Le Male -voidetuoksu. Mun mielestä aika gay, en siis osaa kuvitella kenenkään heteromiehen sipaisevan korvan taakse Malea voidemuodossa, mutta ehkä joku Maleen koukuttunut antaa tällekin kodin. (Ainiin - Virve oli hoksannut että USB-tuoksussa tosiaan on myös hieman muistiakin! Eli toimii myös muistitikkuna. :P)
Sitten mulla olisi arvottavana Konadin Stamping Nail Art -kitti, jossa mukana kaksi lakkaa (valkoinen ja shimmer-musta), päällyslakka, leimasinvälineet ja yksi kuviolaatta perhos- & kukkaiskuvioilla (m36). Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Essien Matte About You -mattapäällyslakka. Kaikki ovat käyttämättömiä. Konadointia en ole koskaan kokeillut (muuten kuin että Charming Nails kerran konadoi mun kynsiin ponit!), ja Essien mattalakka on mulla jo omasta takaa.
Kerro kommenttiboksiin haluatko Le Malet, Konadin vai Essien, ja miksi haluat. Fiiliksen mukaan arvon voitot ihan perinteisesti, tai sitten vain lahjoitan ne hauskimman kommentin jättäneille. Osallistumisaikaa juhannuksen yli eli sunnuntaihin klo 23.59 saakka. Viestiin mukaan sähköpostiosoite. Edit. 27.6. Nyt on taas alkanut Plazan Nettikilpailut-linkityksen kautta tulla sen verran ulkopuolisia osallistumisia että kilpailuaika loppuu nyt, klo 21.36. :)
Mä lähden huomenna juhannuksen viettoon kohti Eckeröä, enkä oikein tiedä miten ehdin postauksia väsäilemään kahden viikon Ahvenanmaan hiatukseni aikana. Juttuluonnoksia on jonossa montakin, mutta en tiedä milloin ehdin kirjoittaa ne valmiiksi / ottaa kuvat. Harmittaa vähäsen kun Mäyrä-tilaukseni ei ehtinyt saapua ennen saaristoon lähtöä. Nyt joudun odottamaan kaksi viikkoa että pääsen käpälöimään söpöjä purkkejani....
OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!
Ahvenanmaan kesälomavinkit paisuivat niin pitkäksi postaukseksi, että jaoin ne kahteen osaan. Tässä osa 1: Maarianhamina. Olkaa hyvä!
Sjökvarteret itäsatamassa (N)
11 000 asukkaan Maarianhamina on pieni, kompakti saaristolaiskaupunki joka on koostaan huolimatta vilkkaampi ja kaupunkimaisempi kuin useampi muu vastaavankokoinen paikkakunta manner-Suomessa. Maarianhamina on Ahvenanmaan maakunnan ainoa kaupunki, ja seuraavaksi suurimmassa asutuskeskuksessa Jomalassa on asukkaita 4000. Maarianhamina sijaitsee kapealla niemellä, jonka kummallakin puolella on satama. Satamasta toiseen on vain noin kilometri.
Maarianhaminan pääkadut ovat itä-länsi-suunnassa kulkeva puistokatu Esplanadgatan, pohjois-etelä-suunnassa kaupungin halkova Ålandsvägen ja kaupungin sydän; ostos- ja kävelykatu Torggatan. Orientoitumisen kannalta tärkeitä paikkoja ovat myös itä- ja länsisatama (Väster- ja Österhamn).
Tutustuminen kaupunkiin kannattaa aloittaa Torggatanilta, jonka varrelta löydät paljon pieniä kauppoja, suosittuja ravintoloita ja kahviloita. Pysähdy Café Juliukseen syömään kaupungin parasta ja edullisinta Ålandspannkakaa (riisipuurosta valmistettua pannukakkua hillon ja kermavaahdon kera) tai poikkea Lilla Torgetille jossa voit valita lounaspaikaksi trendikkään à la carte -ravintola Indigon, rennomman rock-henkisen Dinosin tai perinteikkään lounaskahvila Bagarstuganin.
Kahvila Bagarstugan (S)
Torggatan (G1)
Torggatan päättyy pohjoispuolella linja-autoasemaan, josta lähtevät bussit Ahvenanmaan maalaiskuntiin. Toisessa päässä ovat kaupungin pikkuruinen tori (josta löydät suositun salaatti- ja voileipäravintola Eatin) sekä kaupungintalo, jonka ohi Torggatan jatkaa vielä eteenpäin liittyen myöhemmin Ålandsvägeniin.
Turistin kannattaa kuitenkin kääntyä kaupungintalon ohitettuaan oikealle Södragatanille, jota reunustavat kulttuuri-merkityt vanhat puuhuvilat. Tämä puoli kaupunkia on vanhaa Maarianhaminaa, ja täällä kadut ovat leveämpiä ja talot arvokkaampia. K-merkintä tarkoittaa sitä, että talot kuuluvat kaupungin kulttuuriperintöön, eikä niitä saa purkaa. K-merkittyjen talojen julkisivussa on aina pieni plakaatti, joka kertoo rakennuksen historiasta.
Södragatan (N)
Kaupungintalo (S)
Södragatan johtaa Maarianhaminan vanhalle Merenkulkuopistolle, joka on arkkitehti Lars Sonckin käsialaa. Tästä voit jatkaa oikealle Neptunigatania, kunnes saavut puistoesplanadille. Tästä on lyhyt matka länsisatamaan ja kaupungin ykkösnähtävyyteen, eli museolaiva Pommernille. Suosittelen vierailua Pommernille kaikille, vaikka ette museoista muuten niin välittäisikään. Yli satavuotias Pommern on maailman ainoa alkuperäisessä kunnossaan säilytetty nelimastoinen parkki, ja on autenttisuudessaan todella mielenkiintoinen vierailukohde.
Pommern ja Pub Niskan terassi (S)
Pommernilta pääsee suoraan Norragatania pitkin takaisin Torggatanille, mutta jos jalat vielä kantavat, voi kävellä vehreän Badhusparken -puiston läpi ja kiivetä Badhusbergetille. Badhusbergetiltä on kauniit maisemat länsisataman yli ja kaupunkiin. Puisto ja kukkula ovat saaneet nimensä 1900-luvun alun kylpyläepokilta, jolloin kaupunki oli suosittu kylpyläkohde ja länsisatamassa sijaitsi upea kylpylähotelli. Badhusparkeniin pystytetään joka kesä kaupungin virallinen juhannussalko, joten jos olet Maarianhaminassa juhannuksen aikoihin, voi salonpystytystraditio olla mielenkiintoista seurattavaa.
Västerhamn (G2)
Kävelyn ystäville suosittelen klassista Strandpromenaden-kävelyreittiä, joka kiertää koko Maarianhaminan niemen itä- ja länsirantoja pitkin.
Läntinen osa reittiä lähtee Viking Linen terminaalin tuntumasta, entisen Mariepark-viihdepuiston kupeesta. Itärannan puolella reitti lähtee Nabbenin uimarannalta ja kulkee Merikorttelin ja Lilla Holmenin uimarannan läpi Östernäsin kaupunginosaan. Rantareitit yhdistyvät Övernäsin kaupunginosassa jossa polun sijaan kuljetaan asutusalueen läpi. Tämä kohta reittiä oli ennen turistille lähes mahdoton hahmottaa koska sitä ei ole kyltitetty, mutta kesällä 2016 reitti merkittiin vihdoin kokonaisuudessaan Maarianhaminan turistikarttoihin. Jess!
Sjökvarteret eli Merikortteli (N)
Vaikkei koko Strandpromenadia jaksaisikaan vetää, kannattaa itäpuolella kuitenkin käydä katselemassa kauniita perinteisiä purjealuksia ja vanhoja puulaivoja Merikorttelissa ja chillaamassa Lilla Holmenin uimarannalla riikinkukkojen ja kanien keskellä.
Lilla Holmen oli pitkään keskustan suosituin uimaranta, mutta on saanut pari vuotta sitten kovan kilpailijan Mariebad-biitsistä. Mariebad vie rantapalvelut astetta pidemmälle, sillä täällä soittaa kesän huippusesonkina DJ ja löytyypä rannalta myös beach bar josta voi auringonpalvonnan lomassa noutaa kylmän siiderin tai oluen. Minut löytää täältä takuuvarmasti aurinkoisena vapaapäivänä!
Mariebad (kuva Mariehamn Visitors Guide)
Illanviettoa Merikorttelin meripäivillä. (S)
Keskustan tuntumasta löytyy vielä kaksi muutakin, suurempaa hiekkarantaa. Gröna Uddenin leirintäalueella on erinomainen uimaranta vuokrattavine rantasaunoineen (myös muut kuin leirintäalueen asiakkaat saavat vuokrata saunan), ja kaupungin pohjoispuolella levittäytyy Nabbenin suosittu, todella matalapohjainen uimaranta.
Kun vatsa alkaa murista, löytyy Maarianhaminasta monenmoista ravintolaa niin nopeaan nälänsammutukseen kuin kulinaristisempaankin nautintoon. Pikaruoan ystävät löytävät helpotuksen tutuista Hesburgerista ja Koti-Pizzasta tai viikonlopun yöruokapaikkanakin tunnetusta Draken Kebabista. Itäsataman suosittu Ångbåtsbryggan tarjoaa sekin pikaruokahenkisen (ja -hintaisen) menun.
Perheet suuntaavat usein syömään jo aiemmin mainittuun Dinosiin, jonka listoilta löytyy yksinkertaisia annoksia hampurilaisista pastaan ja pihviin. Jos vaadit ruoalta hieman enemmän, suosittelen Dinosin naapuria Indigoa, tai länsisataman huikean suosittua kesäravintola ÅSS Paviljongenia. Iltaa ei mitenkään heikennä vierassataman iloinen, kansainvälinen tunnelma ja upeat auringonlaskut. Kaikkein vaativin kulinaristi ottaa osoitteekseen White Guiden listaaman, Suomen parhaisiin ravintoloihin lukeutuvan Nauticalin. Yläkerran ympäri vuoden auki oleva ravintola tarjoaa fiiniä apetta valkoisilta pöytäliinoilta, alakerran kesäterassi Nauticaltan taas edullista ja rentoa, mutta yhtä lailla mauista tinkimätöntä ruokaa.
Itäisen vierassataman puolelta löytyy sieltäkin kaksi kivaa ravintolaa; simppelimpi Club Marin ja erittäin suosittu rentotunnelmainen laivaravintola Von Knorring, jonka kannella voi muuten nauttia pisimpään ilta-auringosta itäsatamassa muiden paikkojen jäädessä varjoon jo alkuillasta.
Minigolfia Ångbåtsbryggan Äventyrsgolfissa (S)
Kahvila(ja leivos!)kulttuurin ystäville ehdoton pysähdyspaikka on Norragatanilla sijaitseva Svarta Katten, jonka suussa sulavat leivonnaiset riittävät kokonsa puolesta vaikka kahdelle.
Kahvila Svarta Katten (S)
Illan tullen menojalka saattaa alkaa vipattaa, ja tässä vaiheessa vaihtoehdot hieman kutistuvat. Alkuillan menopaikkoja ovat Indigon terassi ja yläkerran lounge-baari, Von Knorringin terassi ja rockimpaan tunnelmaan Dinos. Loppuillasta tanssilattiaa kaipaaville on tarjolla vain yksi* vaihtoehto; Hotelli Arkipelagin yökerho (puhekielessä 'Arken'), jonne suuntaakin 90% Maarianhaminan yön juhlijoista. Tänne on viikonloppuisin lähes aina jonot puolenyön kieppeillä, ja kesällä turistit kasvattavat jonoja rakennuksen toiselle puolelle saakka. Arkenin ravintola on kuin Ruotsin laivan yökerhot maalle siirrettynä. Ravintolassa on kaksi kerrosta ja rauhallisempi casino-aulabaari. Yläkerran suuremmalla tanssilattialla humppaavat seniorit, ja alakerran night clubin piskuisen pienellä tanssilattialla tungeksivat kaikki nuoret. Arkenin outo erikoisuus on se, että DJ:n sijaan täällä soittaa useimpina viikonloppuina ruotsalainen cover-bändi. Tämä ärsyttää ainakin allekirjoittanutta, joka mieluiten viihteellä kuulisi kunnon tanssihittejä, mutta muutaman lasillisen jälkeen on minutkin usein nähty joraamassa Arkenin alakerrassa.
*) Update kesä 2011 - Arken sai kilpailijan Nygatanille avatusta, modernista Kino Nightclubista jonka sisustus yllättää varmasti jokaisen Ahvenanmaan kävijän. Aivan mahtava paikka kunnon tanssimenosta tykkääville!
Indigon terassi kesäisenä yönä (S)
Hotelli Arkipelag (G3)
Majoitusta löytyy hotelleista mökkeihin ja leirintäalueeseen. Hostelleja Maarianhaminassa ei ole, joten edullisimmatkin hotellit ovat suhteessa aika hintavia. Ainoa todella halpa majoitustapa on leirintäalue.
Hotell Arkipelag - tyyrein ja hienoin (ja hei, pääset yökerhoon ilmaiseksi :P)
Hotell Savoy - Nygatanilla ydinkeskustassa
Hotell Pommern - Norragatanilla ydinkeskustassa (täällä on kaupungin laadukkain lounasmenu mielettömän runsaalla salaattipöydällä!)
Hotell Park Alandia - Norra Esplanadgatanilla ydinkeskustassa (hotellissa on myös suosittu pub)
Hotell Adlon - länsisatamassa aivan Viking Linen terminaalin vieressä
Hotell Cikada - kesähotelli Badhusparkenin vieressä, lähellä Pommernia (hinnat edullisimmasta päästä)
Kaptensgårdar - edullisempi majoitusvaihtoehto Adlonin yhteydessä
Hotell Esplanad - talvisin oppilasasuntolana toimiva, edullinen majoitusvaihtoehto yhdinkeskustassa
Gröna Udden - leirintäalue n. kilometrin päässä keskustasta, tarjolla myös pieniä mökkejä
Övernäsgården - mökkejä ja pensionaattiasumista, lähellä Gröna Uddenia
Ahvenanmaalle pääsee päivälautalla Helsingistä tai nopeammin Turusta sekä aamu- että iltalautoilla. Matka Helsingistä kestää n. 10 tuntia ja Turusta 4-6 tuntia. Kolmas laivayhteys kulkee ns. saaristoreittiä, jolloin lähtö tapahtuu Kustavista tai Korppoosta. Air Åland lentää Helsingistä Maarianhaminaan 2-4 kertaa päivässä (liput alkaen 79€/suunta).
Melkeinpä paras aika saapua Maarianhaminaan on heinäkuu, jolloin kaupunki on vilkkaimmillaan. Heinäkuussa täällä järjestetään mm. Meripäivät, 9-päiväinen kaupunkifestivaali Rockoff (jonka pääesiintyjänä on tänä vuonna Kent - I will so be there!) ja Alandia Jazz Festival. Rockoffin aikaan koko keskusta elää kellon ympäri ja kadut ovat täynnään väkeä.
Rockoff (S)
Minä muuten sain kuin sainkin palkatonta vapaata töistä (lomapäiviähän oli kertynyt vain neljä), ja jään juhannuksen jälkeen kahdeksi viikoksi Ahvenanmaalle! Olen niin onnellinen! Juhannuksena meillä on suunnitteilla vuokrata mökki Eckeröstä. Hassua myöntää, että saarella asutun kuuden vuoden aikana ei koskaan tullut vuokrattua mökkiä... Mutta se puute paikataan nyt! :) Ainiin, tiesittekös muuten, että Ranskan Elle listasi huhtikuun numerossaan maailman mielenkiintoisimpia saarikohteita, ja Ahvenanmaa sijoittui vaatimattomasti sijalle 2!! Artikkelin johdosta saarelle onkin kuulema tänä kesänä tulossa ranskalainen kuvausryhmä tekemään matkailuohjelmaa.
Ahvenanmaan lomanähtävyydet osa 2 julkaistaan toivon mukaan ennen juhannusta. Kertokaahan ihmeessä kokemuksianne, jos vaikka tänä kesänä tulette vierailemaan saarella ensimmäistä kertaa.
Karolina-laiva Merikorttelissa (N)
VI SES PÅ ÅLAND! :)
Lisää Ahvenanmaa-tietoutta ja kuvia löydätte muista Ahvenanmaa-postauksistani klikkaamalla tunnistetta 'Åland'.
Kuvien lähteet: S - minä itse, N - ystäväni Nikola, joka anteliaasti luovutti minulle kuviaan tätä postausta varten ja G - Google. G1 täältä, G2 täältä, G3 täältä.
Kun nyt edellisessä postauksessa jo oltiin ysäritunnelmissa, niin jatketaan vielä nostalgiatrippiä toisen jutun verran. :)
Löysin asunnostamme remontin yhteydessä vanhan lattian alta Anttilan kevätkuvaston vuosimallia 1990-jotain. Päivämäärää ei lehtisestä löydy, mutta kuvat ja mainokset sijoittavat lehden jonnekin vuoteen 1992 tai 1993.
Kosmetiikkaa. L'orealin perusihonhoitosarja oli tuolloin vielä nimeltään Plenitude. (Voin vielä jopa muistaa miltä tuo Plenituden puhdistusemulsio tuoksuu.)
Meikkipuolella kaupoista löytyi vielä kaksi 80-luvun suurta (nyttemmin lopetettua) sarjaa, ranskalainen Arcancil ja ruotsalainen Pierre Robert. Max Factorin kynsilakat näyttävät edelleen ihan samalta kuin 90-luvun alussa, nimi Diamond Hard on vain vaihtunut Nailfinityksi.
Katsokaas näitä kännykkämainoksia...! GSM-puhelimet tekivät vasta tuloaan ja suurimmalla osalla ihmisistä oli vielä NMT-luurit. Edit. Tajusin juuri huonon sanavalinnan; "suurimmalla osalla" on vähän liioiteltu ilmaisu, kun kännyköitähän oli vain aniharvalla! Itse tunsin koko yläasteen aikana vain yhden ainoan ihmisen jolla oli kännykkä. Nuorilla kouluikäisillä ei luonnollisestikaan mitään kännyjä ollut.
Hihii, puheaika on ollut peräti 60 minuuttia....!! Huomatkaa myös hinta; halvinkin puhelinmalli on maksanut tarjouksessa euroina 335!
Aurinkosuojavoiteista huomaa myös erittäin hyvin että eletään 90-lukua. Suojakertoimet olivat vielä tooodella pieniä, ja jo 10-kerrointa pidettiin korkeana. Kun minä olin lapsi (tai nuori), 20 oli korkein suojakerroin mitä löytyi. Nykyäänhän suositellaan, että 15 olisi se minimi mitä kaikkien kuuluisi käyttää. Tuollaista kuvan 3- tai edes 5-suojakerrointa ei varmaan enää tänä päivänä kaupoista löydy.
Bonuksena nolouskuva suoraan blogittaren teini-iästä. Mietin pitkään kehtaanko oikeasti väläyttää tämän kuvan mutta noo, menneisyytensä kanssa on elettävä. ^_^ Ja ollaanhan me oikeasti aika herttaisia hirvittävästä tyylistämme huolimatta...! :D
Vuosi on siis 1992, ja luulen että kuva on otettu syksyllä, kun olemme juuri aloittaneet 7-luokan. Olemme tässä lähdössä perjantai-iltana juhlimaan, ja vaatetuksemme kuvastaa täydellisesti sen ajan "muotia". (Tuohon aikaan muoti ei ollut yläasteikäisille vielä sellainen juttu kuin nykyään.)
Kaikilla meillä on tietysti trendin mukaisesti permanentit ja tupeeratut otsahiuskukkulat. Vaatteiden kuului olla monta numeroa liian suuret, ja itse ostin jopa kengät 2-3 numeroa liian suurina. Farkkuhaalarit olivat vuonna 1992 the shit, ja mulla oli sellaiset useissa eri väreissä. Tässä kuvassa olen lainannut punahiuksisen H:n haalareita, muista kuinka kateellinen olin H:lle kun hän löysi juuri tuollaiset oranssit...!
"Muotia" olivat baseball-henkiset takit, flanellipaidat, suuret, säkkimäiset neuleet, Leviksen 501:t, koristossut (pitkä matka Converseihin...), ribatut pooloneuleet ja suuret kaulakorut, etenkin ristin muotoiset (eikä sillä ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa). Ulkona liikuttiin tietysti aina repun kanssa, käsilaukkuja oli vain snobeilla. Ylipäänsäkään käsi- tai olkalaukut eivät kuuluneet yläasteikäisten tyyliin, niitä pidettiin liian aikuismaisina.
Mulla on tässä kuvassa outona yksityiskohtana huopainen lierihattu, jollaisia ei käyttänyt kukaan tuohon aikaan. Hatut olivat ylipäänsä täysin out, virkattuja, päätä nuolevia hellemyssyjä lukuunottamatta. ^_^ Hattu oli H:n, ja mun mielestä se oli niin cool että halusin lainata sitä. Mulla on myös poskeen piirrettynä sydän. Piirsimme usein pieniä kuvioita kasvoihin lähtiessämme "bilettämään". Meikki oli erittäin yksinkertainen; puuteria, ripsiväriä, kajalia ja huulipunaa. Kulmakarvoja ei laittanut 7-luokalla vielä kukaan, itse aloin meikata kulmat vasta kasilla.
Mitä muistoja blogin 3-kymppisillä lukijoilla on 90-luvun alusta? Onko kuvan vaatetyyli teillekin tuttu? :)
Vietän koti-iltaa chihujen kanssa. Meillä on tylsää ja kulutamme aikaa leikkimällä Photo Boothilla ja kuuntelemalla kultaisia tanssihittejä 90-luvulta.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=SI6KTW0Z-4Y&hl=fi_FI&fs=1&rel=0&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Tuntevatkohan blogin 14-20 -vuotiaat lukijat tämän biisin...? ^_^ Ihan hullua ajatella että moni blogin lukija ei ollut edes syntynyt silloin kun tämä biisi oli hitti. Kyllä sitä vaan on vanha....
Päätöntä menoa Totin kanssa.
4 x Viivi & Sanni.
Tämä biisi vuodelta 1991 on edelleen yksi suurimpia suosikkejani tanssilattialla. Aivan mahtava!! Ajan hammas ei ole pilannut tätä klassikkoa yhtään.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=_KztNIg4cvE&hl=fi_FI&fs=1&rel=0&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Huomaan että Crystalillahan on muuten todella suttuinen ja huonosti tehty meikki videolla.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=xl_F74xBvkk&hl=fi_FI&fs=1&rel=0&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
C+C Music Factoryn videot tanssivine muskeliäijineen on niiiin huvittavia.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=Nx64_N4AA04&hl=fi_FI&fs=1&rel=0&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Vaan kenelle aukeaa tämä läppä...? ^_^ Minut tämä ainakin saa aina totaalisesti repeämään.
Hyvää illanjatkoa.... Ainiin - huomenna on muuten Viivin syntymäpäivä! Pikku-nöpöläinen täyttää 3 vuotta ja on mamin mukaan luvannut leipoa meille sen kunniaksi juustosarvia. :)
Leluosastojen My Little Pony -hyllyt ovat nykyään surullista katseltavaa.
Sinisellä ympyröity pakkaus on viimeinen muisto originaalien G3-ponien ajasta. :'-( Nyt voisi melkein vuodattaa kyyneleen.
Talven aikana hyllyt ovat pikkuhiljaa täyttyneet uusista, Bratz-mäisistä, suuripäisistä ponihirvityksistä jotka ovat syrjäyttäneet vanhat, vuodesta 2003 hallinneet G3:set. Mitä Hasbro onkaan mennyt tekemään.
Ei.....
...ja EI....!!! Ei tällaisia! Miten te voitte tehdä tämän meille?
En ole (häpeäkseni) seurannut aktiivisesti ulkomaisia ponikeskusteluareenoita, joten olen jäänyt pimentoon siitä miksi Hasbro päätti muuttaa rakastettujen My Little Ponien ulkonäköä jo kolmannen kerran. Voin vain kuvitella keräilijöiden vallitsevan mielipiteen asiasta.
No. Eipähän tarvitse enää kiertää ponihyllyjen kautta Prismassa tai Cittarissa ruokaostosten yhteydessä. Näitä mutaatioita en enää tule kokoelmaani ostamaan. R.I.P. G3. :´-( Mitä te olette mieltä näistä "vesipäistä"? (Kysymys suunnattu lähinnä toisille keräilijöille tai poniharrastajille. Muutkin saa toki vastata.)
On muuten jännä, miten ponien keräilystä onkin tullut yhä vain laajeneva trendi. Joka toinen tuntuu nykyään keräilevän poneja. Eniten minua ihmetyttävät nuoret lapsikeräilijät, jotka haalivat innoissaan G1-poneja jotka olivat nostalgisia muistoja jo heidän syntyessään. Heillä ei siis itsellään ole mitään henkilökohtaista suhdetta poneihin, he vain tykkäävät kerätä niitä. Syyhän se on sekin. :) Itse vain suhtaudun ponien keräämiseen niin tunneperäisesti, että on jotenkin hassua ajatella näitä lapsia.
Äitini lähetti minulle joku aika sitten paikallislehdestä leikkaamansa artikkelin 8-vuotiaasta ponikeräilijästä. Tyttö oli omien sanojensa mukaan aloittanut keräämisen 3-vuotiaana. Hän ei siis ehtinyt nähdä G2-ponejakaan silloin kun ne olivat kaupoissa.
Aika kunnioitettava kokoelma penskalla! :)
Tulin muuten käyneeksi eBayn ponitarjonnassa pitkästä aikaa ihan vain tuon kaupan masentavan näyn siivittämänä. Nyt alkoi ponihammasta kolottaa ja tekisi hurjasti mieli tilata muutamia G3:sia joita en niiden "kauppa-aikana" tullut hankkineeksi.
Vuoden 2008 Collector Art -poni. Olin hyvin lähellä ostaa tämän suoraan Hasbron nettikaupasta (Suomestahan näitä ei tietenkään saanut), mutta en sitten kuitenkaan.... Ja voi, miten tyylikäs tämä kaunotar onkaan...! Josko nyt klikkaisin "buy-it-now"....
Baby Romperooni vuodelta 2004. Mulla ei ole edelleenkään yhtäkään G3-vauvaponia, joten tämä puute tulee korjata mahdollisimman pian. Kun aikaa kuluu, alkavat näidenkin hinnat tietysti kohota. Nyt näitä saa vielä muutamilla dollareilla.
Onneksi on internet. Mutta ei voi mitään, kyllä mua oikeasti surettaa että viimeinenkin ripaus sitä vanhan ajan ponia on nyt kadonnut kaupoista.
Kävin taas tankkaamassa annoksen saariston rauhaa.
Minua surettaa. Edessä on ensimmäinen kesä kahdeksaan vuoteen jota en vietä Ahvenanmaalla. :/
Norragatan n. klo 22.10 sunnuntai-iltana.
Västerhamn klo 22.20.
Iltakävelyni suuntautuvat lähes aina Västerhamniin eli Länsisatamaan, koska täällä näkee kauniita auringonlaskuja. Satamassa oli niin tyyntä ja kaunista. Purjeveneilijät eivät ole vielä saapuneet. Istuin laiturille pitkäksi aikaa kuuntelemaan hiljaisuutta ja lintujen satunnaisia ääniä. Miten voi olla niin ihana paikka kuin tämä? Kuukauden kuluttua vierassatamassa on jo eloa, ja heinäkuussa paikka on tupaten täynnä. Lempipuuhaani on istua jossakin sataman ravintoloista ja katsella purjeveneitä ja iloisia, ruskettuneita ihmisiä. Veneet kiehtovat minua. Jonain päivänä haluaisin purjehtia itsekin.
Majesteetillinen Pommern-laiva klo 22.25.
Pub Niska avattiin Länsisatamaan vasta kaksi kesää sitten, mutta siitä on jo ehtinyt tulla kaikkien kesäsuosikki. Täällä voit nauttia oluen, siiderin ja muiden juomien lisäksi nimellä "plåtbröd" kulkevaa pizzaa. Oma lempparini on kylmäsavulohi-ruccola-plåtbröd. 
Pub Niska klo 22.40.
Niskan terassi avautui jo pääsiäisenä, mutta silloin oli niin kylmä että emme vielä käyneet starttaamassa terassikautta. Kylmältä näytti edelleen.
Nygatan klo 23.30.
Entinen esimieheni kysyi jälleen enkö tulisi tänne kesäksi töihin. Arvatkaa vaan haluaisinko? Saisin viettää kesän täällä rakkaassa ympäristössä ja tienaisin paremmin kuin nykyisessä työpaikassani. Mutta minähän kuitenkin rakastan myös uutta työtäni, enkä voi lähteä pois kesäksi. Kirpaisee, mutta sellaista elämä on. Varmasti ajattelen purkkien ja puteleiden keskellä haikeana Lilla Holmenin rantahiekkaa ja Café Juliuksen pannukakkua. Saa nähdä, miten pahaksi vieroitusoireet käyvät.
Onko kukaan suunnittelemassa kesäreissua Ahvenanmaalle? Mietin, josko tekisin jossain vaiheessa "Parhaat lomatärpit Ahvenanmaalla" -tyylisen postauksen. Olisikohan siitä iloa kenellekään? (Ainakin minulle.:))
Ajattelinpa tehdä teille vaihteeksi kevyen postauksen työpäivästäni. Tällainen oli siis Sannin työpäivä tiistaina 4. toukokuuta. :)
(Kuvia olisi voinut olla enemmänkin, mutta töissä ei kuitenkaan voi kuvata ihan solkenaan...)
Työmatkamusiikiksi valitsin tänään A-Han singlekokoelman. Kasaripopista tulee aina niin hyvälle tuulelle! Voiko päivä alkaa hauskemmin kuin laulaen ratissa Take On Me'ta matkalla töihin. :)
Saavun töihin puoli tuntia ennen liikkeen avaamista. Silmämeikin olen tehnyt jo kotona, mutta ihon olen jättänyt nudeksi sillä haluan jälleen testata jotain nestemäistä meikkivoidetta. Tänään sellaiseksi valikoituu L'orealin True Match. Sävyn valinta tuotti vaikeuksia, True Matchissä oli itse asiassa useampi mun ihoon sopiva sävy.
Ennen liikkeen avautumista ehdin vielä suihkauttaa päivän tuoksua. Jatkan Jean Paul Gaultierin Ma Dame Edp:hen tutustumista, kyllä se vaan onkin jännä tuoksu. Ei yhtään mun tyylinen, mutta jotenkin se vetää mua puoleensa.
Ohjelmassa tänään on mm. tavaran purkua. Jonkun mielestä varmasti tylsää - siis availla pahvilaatikoita, hinnoitella ja hälyttää tuotteet ja kiikuttaa ne hyllypaikoilleen, mutta minusta se on hauskaa! Tällä viikolla saapuvia uutuustuotteita ovat mm. Estee Lauderin Sumptuous-maskaran waterproof-versio sekä Biothermin Aquasource Eye Perfection -silmänympärysvoide.
Liioiteltujen pakkauslaatikoiden koko jaksaa ärsyttää viikosta toiseen... Kaksi ylintä kuvaa edustaa taas fiksua säästeliästä pakkaustapaa. Not.
Välillä pitää käydä syömässäkin. Lounaaksi tänään itsetehtyä perunasalaattia ja kaksi ruisnappia. Jälkiruoaksi Muksu-hedelmäsosetta.
Ruokatauon jälkeen tavaran purku jatkuu. Yhdestä laatikosta paljastuu uusi OPIn Hongkong-kokoelma! Iiih, vähänkö ihana! Omin displayn itselleni työkaverin näpeistä ja haluan koota sen. Kokoelmassa on aivan ihania superkirkkaita creme-sävyjä. Mun suosikkeja ovat Jade Is The New Black, Hot And Spicy ja A Good Mandarin Is Hard To Find.
Asiakkaiden palvelun välissä käyn läpi hyllyjä ja vetolaatikoita ja laitan Estee Lauderin huulipunat ja Diorin meikkivoiteet numerojärjestykseen. Nämä laatikot ajautuu aina kaaokseen... Mä rrrakastan järjestelyä ja etenkin asioiden lajittelua! Tavaroiden järjestely numero- tai aakkosjärjestykseen tuottaa mulle suurta tyydytystä. ^_^
Päivän mieleenjäävimmät asiakkaat ovat nelikymppinen naisparivaljakko, jotka pysähtyvät hipelöimään Make Up Storen Eye Dusteja. Kun kysyn voinko olla avuksi, toinen hihittelee että on jo pitkään kuolannut (kyllä, hän käytti juuri tuota ilmaisua!) MUSin Eye Dusteja ja miettii olisiko hänellä rohkeutta repäistä ja ostaa kirkkaanvioletti luomiväri. Lopulta kummatkin naiset ostavat Eye Dustit ja ovat kassalta lähtiessäänkin vielä ihan innoissaan. Violetin sävyn ostanut nainen myhäilee pyytävänsä tyttäreltään apua luomivärin käytössä. :) Mahtavaa.
Kun kello tulee kolme, mun työpäivä on jo päätöksessään. Töissä on minusta aina niin mukavaa, että en melkein malttaisi lähteä kotiin. On tosi ihanaa olla työpaikassa, missä ei ole stressiä eikä ahdistavia deadlineja tai suuria vastuukysymyksiä. Tietysti, vastuullista työtä tekevät tienaavatkin paremmin. Mutta itse tienaan mielelläni vähemmän ja teen työtä joka on hauskaa ja antoisaa.
