Sarjassamme "tällä-nyt-ei-ole-mitään-tekemistä-kosmetiikan-kanssa", mutta.......... Pakko aina välillä päästä fiilistelemään ysärijuttuja! ^_^ Mun pitää ihan luoda tänne uusi tunniste 'Ysäri', kun näitä saattaa aina silloin tällöin purskahtaa blogiin saakka.

Mutta siis. Monet varmasti muistavat ajan, jolloin Leviksen farkkumainokset olivat SE juttu. Levi's on tehnyt suuria TV-mainoskampanjoita jo 80-luvulta lähtien, mutta 90-luku oli niiden ehdotonta kulta-aikaa. Mainosfilmeihin panostettiin julmetusti; ne olivat upeasti, mieleenjäävästi ja välillä jopa taiteellisella ambitiolla toteutettuja, niihin palkattiin lupaavia ohjaajaneroja (joista monista tuli myöhemmin tunnettuja nimiä) ja ennenkaikkea - niihin valittiin tarttuvia biisejä joista tuli maailmanlaajuisia hittejä. Yhteen aikaan tuntui siltä, että oli Leviksen kampanjassa mikä tahansa ralli, siitä tuli hitti.

Mutta ajat ovat muuttuneet. 2000-luvulla eivät Leviksen mainokset enää ole puheenaihe. En edes muista, milloin olisin viimeksi nähnyt Leviksen TV-mainoksen. Tehdäänkö niitä enää ylipäänsä...?  Viimeisin suuri hitti taitaa olla 10 vuoden takaa.... Mutta palataan vielä  90-luvulle muistelemaan joitain Leviksen suosituimpia mainosfilmejä.

Aloitetaan omasta suosikistani, jonka biisi oli myös yksi kautta aikojen suurimmista Levi's-menestyksistä. Vai onko blogin lukijoiden joukossa ketään, joka ei tietäisi Spaceman-biisiä? ^_^ Mä tykkään tästä mainoksesta jostain syystä ihan hirveästi, siinä on ihana värimaailma ja tyttö oli 16-vuotiaan Sannin mielestä jotain niin kaunista että olin kateudesta vihreä.

1995  (Babylon Zoo - Spaceman)

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=2qqg6MJeL_k&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Seuraava klippi on samaiselta vuodelta, ja siivitti Shaggyn Boombasticin listojen kärkeen. Tämä savianimaatiojuttu ei ollut mielestäni niin tyylikäs, mutta aika hauska sekin ja aivan erilainen kuin edellinen filmi.

1995  (Shaggy - Boombastic)

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=R9pEDjW-XmI&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Seuraava filmi on ensimmäinen Levi's-mainos jonka muistan nähneeni. Biisi on vuodelta 1952, mutta se julkaistiin uudelleen Levi's-kampanjan tuoman suosion myötä. Ihana biisi ja ihana tunnelma filmissä, tällaisia ei enää näe tv:ssä. Niin yksinkertainen mutta niin toimiva. Shrink to fit!

1992 (Dinah Washington - Mad About The Boy)

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=RgGfvkaoGpc&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Tämä mainos vuodelta 1990 ei ehkä ole kekseliäimpiä Levi's-filmejä, mutta se tunnetaan sinä Levi's-mainoksena, jossa esiintyy Brad Pitt.

1990 (Marc Bolan - 20th Century Boy)

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=5Ey4tB2ex9Y&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Vuoden 1997 filmi oli moneen aikaisempaan verrattuna jopa aika tylsä, mutta Smoke Cityn vastustamattomasta portugalin ja englanninkielisestä biisistä tuli suuri hitti joka tapauksessa.

1997 (Smoke City - Underwater Love)

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=-XYgeBJyQOk&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Tässä filmissä yhdistyvät Levi's-filmin klassikkoainekset; paidaton, kylpevä, raamikas mies, koukuttava musiikki ja vitsikäs loppu.

1994 (Stiltskin - Inside)

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=awjLH-nBXHs&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Tarvitseeko tätä filmiä edes esitellä? Kaikki muistavat varmasti hellyttävän Flat Ericin, jonka ympärille Levi's teki useita eri mainoksia.

1999 (Mr. Oizo - Flat Beat)

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=hY6WTuvyF7Y&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Viimeinen filmi on niitä harvoja, jossa musiikkia tärkeämpi oli ohjaaja. Nimellä "Drugstore Boy" kulkevan filmin ohjasi Michel Gondry, joka tunnetaan töistään musiikkivideoiden puolella. Hän on myös ohjannut yhden kaikkien aikojen omista lempielokuvistani "Tahraton Mieli" (2004).

1995 (Biosphere - Novelty Waves)

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=URiFTm-EGQs&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Tuliko kenellekään flashbackkeja 90-luvulta ja Music TV:n kulta-ajoista? Those were the days.......

Lokakuun alussa tuli vuosi täyteen siitä, kun aloitin työskentelyn kosmetiikkamyyjänä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin aloitin silloin harjoitteluni, ja tammikuussa siirryin vakituiseksi työntekijäksi.

Nyt seuraa pitkähkö postaus ensimmäisen vuoden kokemuksista.

Vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Tuntuu siltä, että olen aina kuulunut tälle alalle, mutta toisaalta myös siltä, että olen vasta ihan alussa ja opittavaa on vielä hirveästi. Liikkeessä on tuhansia tuotteita, ja minun pitäisi tuntea koko valikoima. Jokainen ymmärtää, että näin moni tuote ei tallennu mieleen vielä vuoden aikana. Mutta hyvällä mallilla ollaan....! Nyt olen aika hyvä kosmetiikkamyyjä, mutta viiden vuoden kuluttua voin olla jo erinomainen.

En myöskään ole mikään ekspertti ihonhoidossa, sillä en ole kosmetologi. Perusasiat ovat hallussa, ja niillä pärjään useimpina päivinä, kuten tässä postauksessa pohdiskelin. Mutta voin myöntää, että kun minulle eräänä päivänä tuli asiakas, joka pyysi apua miliumiensa hoitoon, jouduin ohjaamaan hänet kosmetologikollegani luokse.

Vaikka iho-ongelmat ovat tutumpia kosmetologeille, niin yhdessä asiassa olen kuitenkin parempi kuin työtoverini. Se on ainesosatietämys. Vaikka kosmetologien opintoihin kuuluu jonkun verran ainesosaoppia, ei kukaan minun työpaikallani ymmärrä ainesosista yhtään mitään, minua lukuunottamatta. Jotkut kollegani ovat tunnustaneet, että heitä ei vain kertakaikkiaan kiinnosta puteleiden tarkka sisältö. Heille riittää se tieto, mitä pakkauksessa sanallisesti kerrotaan tuotteen tehoista, siis "kosteuttaa, kiinteyttää, silottaa" jne.

Työkaverini hieman ihailevat mutta samalla myös ihmettelevät kiinnostustani incejä kohtaan. Kun tässä yksi päivä kirjoitin ylös Biothermin uuden voiteen inciä aikeenani tutkia sitä kotona, kollega nauroi että olen minä kyllä hupsu, ja ettei hän tajua miten minua voi oikeasti kiinnostaa. Toisaalta hetkeä myöhemmin hän kysyi minulta, mitkä ainesosat tekevät uudesta Bare Minerals Matte Foundationista matan, ja miten se eroaa alkuperäisestä. Siihen kysymykseen osaan kyllä vastata, vaikka en miliumien hoidosta tiennytkään! :)

Kun valmistuu kosmetologiksi, meikkitaiteilijaksi tai kosmetiikkamyyjäksi ja saa töitä kosmetiikan myyjänä, silloin se "opiskelu" vasta alkaakin. Liikkeiden laajassa tuotevalikoimassa riittää opeteltavaa. Muistan, kuinka kauhuissani itse olin ensimmäisinä viikkoina, kun katsoin loputtomilta vaikuttavia tuoksuhyllyjä. "Miten sinä voit muistaa nämä kaikki?" kysyin yhdeltä etevimmistä kollegoistani. "Kun täällä on katsellut samoja hyllyjä monta vuotta, niin huomaat kyllä että tuotteet vain jäävät mieleen..!" hän naurahti. En silloin meinannut uskoa sitä, mutta nyt tiedän, että näinhän se on.

On turha yrittää ahmia liikaa tietoa kerralla. Harjoitteluni alussa lähdin tutustumaan liikkeen valikoimaan opettelemalla joka päivä uuden sarjan. Luin merkkien koulutuskansioita, tein muistiinpanoja, vaadin työtovereita ja sarjojen konsulentteja pitämään minulle luentoja ja vietin bussimatkat nenä kiinni opintovihossani. Vaikka kuinka luin kerta toisensa jälkeen, mitä tuotteita kuuluu esimerkiksi Biothermin valikoimaan, alkoivat Biothermin purkkirivistöt käydä tutuksi vasta kun olin ollut töissä runsaat puoli vuotta. Aika tekee tehtävänsä.

Myyjillä on luonnollisestikin myös muita tapoja tutustua sarjoihin. Maahantuojat järjestävät muutamia kertoja vuodessa lyhyempiä uutuuskoulutuksia sekä kattavampia peruskoulutuksia. Uutuuskoulutuksissa käydään läpi vain kauden uudet tuotteet ja peruskoulutuksessa tutustutaan valikoimaan perusteellisesti. Uutuuskoulutukset kestävät vain muutaman tunnin ja peruskoulutukset 1-2 päivää.

Koulutukset ovat mielenkiintoisia tapahtumia. Eivät pelkästään siksi, että opimme uutta, vaan merkkien imagon tarkkailun kannalta. Minusta on hurjan kiintoisaa analysoida, millaisen fiiliksen maahantuoja haluaa meille myyjille välittää. Jokainen merkkihän haluaa, että me myisimme ja tarjoaisimme ensimmäisenä juuri heidän tuotteitaan, ja saavuttaakseen tämän tavoitteen heidän on luotava brändistään mielikuva sinä "parhaana" vaihtoehtona. Toiset merkit onnistuvat tässä paremmin kuin toiset.

Erään merkin tilaisuuksissa jo kouluttajat itse ovat päästä varpaisiin viimeisen päälle laitettuja ja kauniisiin, istuviin vaatteisiin pukeutuneita. He puhuvat hymyssä suin, elehtivät innostuneesti ja käyttävät superlatiiveja joka toisessa lauseessa. Tilaisuuksissa esitetään upeita imagofilmejä joiden tarkoituksena on luoda tunnelmaa ja vahvistaa merkin erityistä, trendikästä henkeä. Pompöösiä ehkä, mutta vaikutus? Kuulijalle tulee väkisinkin tunne, että tämä merkki on jotain aivan upeaa, - haluan välittää asiakkaillenikin palan tätä laadun ja luksuksen fiilistä.

Toisen merkin tilaisuudessa valkoisiin labratakkeihin pukeutuneet kouluttajat säästelevät hymyjään, valkokankaalle ei vyörytetä taiteellisia filminpätkiä eikä tuotteita hehkuteta kolmanteen potenssiin. PowerPoint-esitykset ovat värittömiä ja sisältävät vain tarkoituksenmukaisen tiedon. Asiallista, kyllä. Informatiivista, kyllä. Mutta kumpiko tilaisuus jättää meille halun myydä tuotetta? Psykologisesti mielenkiintoista!

Ehkä antoisinta ensimmäisen vuoteni aikana on ollut vakioasiakkaiden saaminen. Vaikka olen vasta myyjän "raakile", uran alkutaipaleella ja edessä paljon kehittymistä, olen saanut muutamia asiakkaita jotka haluavat asioida vain minun kanssani. Se on jotenkin todella liikuttavaa ja tulen siitä mielettömän iloiseksi. Minulla on myyjänä aika persoonallinen tyyli, olen varmasti aika lailla tuttavallisempi ja rennompi - ja ennenkaikkea puheliaampi - kuin monet kollegani, ja tiedän ettei se sovi kaikkien asiakkaiden makuun. Toisaalta ne, joiden makuun se sopii, palaavat mielellään uudestaan palveltavakseni. Parhaat asiakkaani puhuttelevat minua etunimellä ja käyvät välillä liikkeessä vain tervehtimässä minua. Kun kuulee  asiakkaan sanovan ystävälleen, että "Tämä myyjä on oikea löytö!", tietää olevansa oikealla alalla. Ja töihin saapuu aamuisin hymy huulilla.

Skördefest. Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlat.

Sadonkorjuujuhlat kuulostaa ehkä maailman tylsimmältä tapahtumalta. Sitä ne voivat varmasti jollekulle ollakin, mutta Ahvenanmaalla tämä viikonloppu syyskuun lopussa on saaren toiseksi suosituin vuotuinen tapahtuma. Juhlat houkuttavat kävijöitä bussilasteittain myös manner-Suomesta, ja kävijämäärä ylittää 15 000. Kävin Skördefesteillä ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, ja jäin koukkuun! Minä olen cityihminen 363 päivää vuodesta, ja nämä kaksi päivää omistan heinäpaalien, lehmien ja lampaiden keskellä fiilistelyyn.

Viikonlopun aikana kymmenet maatilat avaavat ovensa, ja kuluttajat pääsevät tutustumaan tuottajiin. Kävijät saavat käteensä kartan ja maatilakuvaukset, joista voi valita mieleisensä vierailukohteet. Tapahtumaan osallistuville maatiloille johdattavat punaiset omppukyltit (tai tomaatit, niinkuin me niitä haluamme kutsua). Tilat ovat avoinna kahden päivän ajan aamusta myöhään iltaan. Kumpparit jalkaan ja menoksi!

Ilta on minusta parasta aikaa käydä maatiloilla. Hämärän laskeutuessa heinäpaalien keskelle syttyvät lyhdyt, ja tunnelmallisempaa ympäristöä syödä vaikkapa bolstaholmburgarea saa hakea. Itsehän en syö lihaa, joten minun valintani on ledholmare - hampurilainen silakkapihvillä.

Ystäväni ottivat viikonlopun aikana tosi kivoja kuvia, joita toivoin saavani julkaista tässä postauksessa. En ehtinyt kuitenkaan saada kuin yhden, joten lisään ehkä kuvia myöhemmin. Kuva Leenasta syömässä ledholmarea olisi piristänyt postausta kummasti! ^_^

Omat suosikkitilani ovat Bolstaholm (jonka päärakennus näkyy ylemmässä kuvassa) ja Limnäs Gård Getassa, Tjudö Vingård sekä Ollas ja Twilightin hevostila Lumparlandissa.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=7gaYWqS0fXU&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Toissavuonna uskaltauduin kokeilemaan traktorilla ajamista, ja tällä kertaa ilta Bolstaholmissa huipentui rodeoon...... Kuka väittää, että landella on tylsää? :)

Syyskuu on ehkä parasta aikaa matkustaa Kreikkaan. Suomessa on tuolloin jo kylmää ja syksyistä, mutta Kreikassa vielä täysi kesä päällä ja 30 asteen helteet. Syyskuu on kuitenkin useissa paikoissa jo "low season", mikä tarkoittaa esim. majoituskustannusten tippumista jopa puoleen. Turisteja on myöskin huomattavasti vähemmän kuin heinä-elokuussa, joten saatat saada jonkun upean rannan vaikka kokonaan itsellesi. Niinkuin me olemme tällä reissulla kokeneet.

Tässä hieman lomaterveisiä Elafonisoksen pikkusaarelta kuvien muodossa. Tästä tulikin itse asiassa aika pitkä blogiloma, silla postaustaukoa jatkuu aina ensi viikon lopulle. Täältä Kreikasta menemme melkein suoraan Ahvenanmaalle viettämään viikonloppua sadonkorjuujuhlien merkeissä, ja sitten mulla on vielä parin päivän koulutuskin ennenkuin pääsen kotiin ja sorvaamaan uusia blogiposteja.

Simos Beach.

Elafonisos Town, saaren ainoa kylä. Asukasluku n. 300.

Kreikkalainen ystäväni Marianna.

Illallinen.

Näköala kylän yli manner-Kreikkaan hotellimme terassilta. Elafonisos on niin lähellä mannerta että lauttamatka kestää vain 15 minuuttia.

Elafonisos by night.

Saari on tunnettu erityisen hienohiekkaisista, vaaleista rannoistaan ja turkoosista vedestään. Täällä kelpasi uida!

Aurinkoooooooo...!!!!

Mä sitten riehuin rannalla siihen tyyliin, että jo paranemassa ollut flunssani otti takapakkia, ja seuraavana aamuna heräsin yskän ja uuden nuha-aallon kanssa.

Meikkihöpötys-ilta hotellin terassilla. :) Marianna "lukee" blogiani (eli katsoo kuvia koska ei osaa suomea) ja tuntee meikkifriikkeyteni. Hän oli ottanut reissuun mukaan koko meikkivarastonsa esitelläkseen sen minulle.

Kaikki meikit mahtuvat yhteen pussukkaan.

Joukosta löytyi myös yksi MACin luomiväri, jonka Marianna esitteli ylpeänä. Sävy on Pink Venus, ja Marianna ihmetteli miten siitä lähtee niin huonosti väriä kun kyseessä on sentään minun niin paljon hehkuttamani MAC. Ikävä kyllä Pink Venus on lustre-koostumusta, joka on tunnetusti MACin laaduista se heikoin. Ohjeistin Mariannaa välttämään lustrea tulevaisuudessa! ^_^

Nopea 15 minuutin ehostus. Marianna ei käytä tummaa luomiväriä tai poskipunaa, joten laitoin hänelle tummaa siniviolettia luomiväriä siniharmaalla rajauksella ja henkäyksen vaaleaa roosaa poskipunaa. Meikki on superkevyt, mutta eron huomaa.

Tällä hetkellä olemme Ateenassa, ja myöhemmin tänään suuntaamme Eviaan jossa hyödynnämme parin yön verran äkkilahtöpakettiimme kuuluvaa majoitusta.

Huomioita kosmetiikasta Kreikassa:

- Täällä myydään erittäin monia edullisempia meikkimerkkejä joista Suomessa ei ole tietoakaan. Voisin vaikka vannoa, että merkkejä on tullut lisääkin sen jälkeen, kun viimeksi olin täällä kaksi vuotta sitten. Meikit ovat myös huomattavasti värikkäämpiä kuin Suomessa.

- Täällä käytetään paljon enemmän luomiväriä kuin Suomessa. Kauppojen myyjättärillä on poikkeuksetta kaikilla viimeistelty ehostus johon kuluu hieno silmämeikki. Myös kaduilla näkee näyttäviä silmämeikkejä enemmän kuin Suomessa.

- Kosmetiikka on pääsääntöisesti kalliimpaa kuin Suomessa. Jopa edulliset merkit kuten L'oreal.

Nyt kun syyskuu ja Uuden Mustan kuuden vaatteen haaste on pyörähtänyt käyntiin, en malta olla kirjoittamatta vielä muutamaa riviä asiasta. Katsoin äsken Yle Areenasta pätkän Aamu-TV:stä jossa Pupulandian (aina niin suloinen!) Jenni, Uuden Mustan Terhi ja Vihreät Vaatteet -blogin Anniina puhuvat haasteesta. Keskustelu herätti minussa hämmennystä. Voitte ymmärtää, millainen juntti olen, kun en millään lailla voinut samaistua keskustelijoiden "huolen"aiheisiin.

6 vaatetta / 30 päivää. Mikä tästä yhtälöstä tekee niin haastavan? Keskustelussa nousi esiin mm. se, "pystyykö ihminen olemaan tyylikäs, vaikka hänellä on koko ajan sama kolttu päällä?" Samoin haasteellista on uusien yhdistelmien luominen, kun käytössä on vain kuusi vaatetta.

Käsitän, että en ymmärrä tyttöjen keskustelua, koska en ilmaise itseäni vaatteilla. Minulle vaatteet ovat pelkistetyimmillään vain sitä, että saan jotain lämmintä päälle. Totta, lämmitän itseäni mieluummin nätillä, yksivärisellä ja tyköistuvalla neuleella kuin kirjavalla, 90-luvun alun XXL-kokoisella perunasäkkivillapaidalla, mutta siihen vaatetietoisuuteni sitten jääkin. Minulle riittää se, että päälläni olevat vaattet ovat neutraaleita, siistejä sekä vartaloni malliin ja vuodenaikaan sopivia. Ajatus siitä, että miettisin joka päivä erilaisia asukokonaisuuksia, on vieras. Olen usein miettinyt, mikä minussa on vialla, kun en ole kiinnostunut muodista. Mutta ei minussa ole mitään vialla. Muoti on itseilmaisun väline, ja minä ilmaisen itseäni muilla tavoilla.

Kertokaahan, eikö ihminen todellakaan voi olla tyylikäs, jos hänellä on joka päivä sama paita päällä? Jos paita itsessään on tyylikäs, miksi se muuttuu tyylittömäksi päivittäisellä käytöllä? Ihan hullua, että vaatteet voivat määritellä meitä näin! Hullua, että on tuhansittain ihmisiä, jotka ihan ahdistuvat siitä jos eivät saa pukea joka päivä päälleen eri vaatteita kuin edellisenä päivänä.

Yhdellä parhaista kavereistani (miespuolinen) on lempivaate. Vihreät sammarit. Hän käyttää niitä lähes koko ajan, vaihtaen välillä ehkä ruskeisiin sammareihin tai silloin tällöin peräti farkkuihin. En ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, sillä sammarit istuvat niin hyvin hänen tyyliinsä. Kunnes eräänä päivänä kaveri otti asian itse puheeksi. Hänellä on kuulema neljä paria samoja vihreitä samettihousuja. Minua hymyilytti, sillä lailla positiivisesti. Aivan loistavaa.

Sammarikaverini on suosittu ja sosiaalinen heppu ja trendikkäässä työssä, eikä kenellekään tulisi mieleenkään pitää häntä tyylittömänä vaikka hän saapuukin bileisiin aina samoissa vaatteissa. Vaatteet eivät tee tyyliä, vaan ihminen niiden sisällä.

Minulla ei ole muodikkaita vaatteita, ja tälläkin hetkellä olen pitänyt samaa H&M:n violettia neuletta viikon. Se on ihan ok. Myös se on ok, että jollekulle toiselle vaatteet ovat intohimo ja persoonallisuuden jatke. En silti anna Uuden Mustan kaltaisten muotihaasteiden uskotella, että samaan vaatteeseen pukeutuminen on jotenkin erikoinen uhraus, ja että on haasteellista näyttää hyvältä siinä samassa violetissa neuleessa päivästä toiseen. Give me a break!

Ostin tänään Gina Tricotista kaulahuivin. Kääreen. Shaalin. Vai mikä ihme tämä on. Olen käyttänyt sitä jo näin monella tavalla! :) *

*) Huumoria.

Karkkipäivässä alkaa tänään uusi sarja; Kuukauden idoli. Koska Karkkipäivä on kosmetiikkahössötyksen lisäksi myös hyvän mielen blogi, haluan esitellä teille asioita, ihmisiä tai eläimiä jotka tuovat minulle hyvää mieltä tai ovat muuten vain esiin nostamisen arvoisia. Arjen idoleita.

Syyskuun idolina esittelen teille sympaattisen TV-sankarin, JIM-kanavalta tutun chihuahuan Kenraali Panchon.

Laittakaahan taustalle soimaan ohjelman leppoisasti svengaava tunnusmusiikki, johon jää koukkuun.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=RXglUSPHk94&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Kenraali Pancho & Pojat Pohjoiskalotilla on ehkä sympaattisimpia TV-ohjelmia mitä olen nähnyt. Näyttelijät Kari "Hissu" Hietalahti ja Tommi Korpela samoilevat Pohjoiskalotilla Hissun chihuahuan Panchon johdolla ja kalastavat. Ohjelmassa on kiireetön tempo, eikä yhden jakson aikana välttämättä ehdi tapahtua mitään. Pojat yrittävät saada kalaa Panchon katsellessa vierestä. Välillä nappaa, välillä ei. Ihanaa, että tehdään tällaisiakin ohjelmia joissa tärkeintä on vain oleminen. Tulee sellainen "takaisin luontoon" -olo, tekisi mieli pakata teltta ja vaellusbuutsit autoon ja ajaa kauas Lappiin. Ja yrittää ehkä jopa laittaa matoa onkeen. :)

Jos vaadit, että seuraamallasi TV-ohjelmalla on joku juoni, älä katso Panchoa ja poikia. Jos taas etsit hymyn huulille tuovaa, leppoisaa ja mielen stressistä tyhjentävää syysiltojen seuraa, keitä mukillinen teetä ja avaa televisio tiistaisin klo 22.00 JIM-kanavalta. Uuden tuotantokauden jaksot alkavat 28. syyskuuta. Ensimmäisen kauden jaksoja voi katsoa Ruutu.fi'ssä.

Jokohan sitä kissakalaa tulisi...?

My Little Pony -keräilijälle saattaa kertya muutakin ponikrääsää kuin itse poneja. Mun koti on vuosien saatossa täyttynyt kuin huomaamatta kaikenlaisesta poniaiheisesta tavarasta, joka kuuluisi ehkä enemmänkin jonkun 8-vuotiaan elämään. Toisaalta, onhan olemassa 6-kymppisiä Star Trek -intoilijoitakin joiden koti näyttää avaruusasemalta.... ^_^

Aloitetaan vaikka näistä pehmoista. Tässä kaksi suosikkiani, jotka nukkuvat vieressäni silloin kun poikaystäväni on reissussa.

Parasol-pehmo on vanhinta mallia, olettaisin sen ilmestyneen vuosina 1983-1984 jolloin "normaali" Parasol ilmestyi Rainbow Ponies-sarjassa. Tämä yksilö on ostettu eBaylta ja siinä näkyy liikuttavasti käytön jäljet. Ehkä tämä Parasol on aikoinaan ollut jollekin lapselle hyvin rakas...?

Sunny Daze on G3-mallia. En osaa sanoa tarkasti milloin Sunny Daze -pehmo on ilmestynyt, mutta USAlainen ystäväni lähetti sen minulle joskus vuoden 2006 kieppeillä.

Nämä mukit kuuluvat rakkaimpiin poniesineisiini. Olen ne itse ostanut lapsena joskus 80-luvun loppupuolella. Olen muistavinani jopa hinnankin - 8 markkaa! :) Minulla on mukeja yhteensä 6 kappaletta.

Mukit on valmistettu (tai lisensioitu?) 1986 ja hassuna yksityiskohtana niissä on ruotsinkielinen teksti.

Tämän pehmon nimeä en tiedä, sillä en omista sen normaalia versiota, mutta siihen liittyy mukava tarina. Asuin tuolloin vielä Maarianhaminassa, ja juhlin 26-vuotissyntymäpäivääni kotona työkaveriporukalla. Juhlat olivat ylimmillään, kun poikaystäväni (joka asui mantereella) soitti. Puhelimesta kuului vain, "tuletko avaamaan oven". Minä olin ihan että "minkä oven?" Poikaystäväni piti olla työmatkalla."No tule nyt alas vaan", poikaystäväni sanoi, ja siellähän hän seisoi talon ulko-ovella lumisateessa tämä jättiläisponi sylissään. Hän oli lentänyt Maarianhaminaan yllätysvierailulle. Ikimuistoiset synttärit!

Kunnon keräilijällä on tietysti myös keräilijän opaskirjat. :) Minulla on nämä kaksi Debra L. Birgen toimittamaa kirjaa, ensimmäinen käsittelee lähinnä Yhdysvalloissa ilmestyneitä poneja ja toinen Euroopassa ja muualla maailmassa ilmestyneitä variantteja.

Kirjoissa on kuvat ja hinta-arviot jokaisesta ponista.

Tässä kuvassa brittiversioita amerikkalaisista So Soft -poneista. Nämä yksilöt kuuluivat jo lapsena suosikeihini, ja haaveilin omistavani joku päivä ne kaikki. Tänä päivänä omistan vain kolme, ja se riittää.

Olen luonnollisestikin teettänyt myös ponipostimerkkejä. Nämä merkit on teetetty Ahvenanmaan postilla.

MLP-koru on H&M:ltä. <3

Tämä köntys vasemmalla ei ole mikään leluponi vaan suihkugeeli. Oikealla oleva pesusieni voi olla tuttu joillekin lukijoille tästä juhlalookki-postauksesta, jossa sitä käytettiin aika mielikuvituksellisesti. ^_^

Hammasmuki ja shampoo ovat lahjoja USAlaiselta ystävältäni Pattielta. Hän muistaa minua aina tasaisin väliajoin kivoilla pikku ponipaketeilla, ja välillä vähän suuremmillakin. Pattie on 4-kymppinen ja intoilee itse mangajutuista...! ^_^

No onhan minulla tietty ponihammasharjakin, mutta sen olen toistaiseksi päättänyt säästää käyttämättömänä keräilykappaleena. Tämä tosin olisi arvokkaampi jos se olisi G1 - mutta kuka tietää missä hinnoissa G3-krääsä liikkuu vaikka 10 vuoden kuluttua... ;)

Kun täytin 30, sain ystäviltäni tämän huippusöpön käsinpiirretyn kortin! En tosiaankaan ole kovin aikuinen. :)

Jääkaapin ovessa leiriä pitävät ponimagneetit.

Pattielta saatua; ponireppu (no tuota en kieltämättä ole käyttänyt :p), tarrapakkaus, värityskirja :D ja käsilaukku.

Ponikello eBaylta. <3

Poni-T-paidat. Turkoosin toi sisareni Uudesta Seelannista ja rakastan sitä! Violetin ostin itse Jenkeistä, mutta käytän sitä harvemmin kun se on niin kittana.

Yksi Pattien hassuista lahjoista; ponikarkkia.

Minulla on vielä vaikka kuinka paljon muutakin ponitavaraa, mutta kaikkea en saanut kuvattua kun osa on muuton jäljiltä edelleen varastossa laatikoissa. Kuvaamatta jäivät mm. ponilaastarit (!!), ponipöytäliina, ponijoulukuusenkoriste, ponipussilakanat, ponikukkaro, poniservietit ja lukuisia ponipalapelejä joita ostin jo itse lapsena.

Meillä kotona nämä ponijutut eivät kuitenkaan ole mitenkään näkyvästi esillä. Kylppärissä törmää ponihammasmukiin ja seinällä ponikelloon, ja ponivitriini etsii vielä lopullista paikkaansa uudessa kodissa. Vaikka poneista pidänkin, en haluaisi tehdä koko kodista vaaleanpunaista satumaailmaa. Jos joskus asumme niin isossa kodissa että sinne jäisi sopivasti ylimääräinen huone, niin siitä voisin tehdä pienen ponigallerian ja sijoittaa kokoelmani sinne.

Uusi kyselyni osoittautui näköjään blogin tämänastisen historian kiinnostavimmaksi, kun ensimmäisen vuorokauden aikana siihen on vastannut jo melkein 600 lukijaa. Vertauksena, edelliseen kyselyyn vastasi runsas 1000 lukijaa kuukauden aikana. Selkeästi teillä on tarve ilmaista, mikä blogeissa ärsyttää! :)

Osa teistä kommentoi blogiärsytyksiään jo edellisessä postauksessa, mutta aihe näyttäisi äänestysinnon perusteella kaipaavan laajempaa keskustelua (tai sitten se on vain mun uteliaisuus ;)). Eniten blogeissa näyttäisi vastausten perusteella ottavan aivoon kirjoitusvirheet tai muuten vain huono kieli. Se on minusta täysin ymmärrettävää, enkä itsekään jaksa lukea teinix-kielellä kirjoitettua tekstiä josta puuttuu isot alkukirjaimet, välimerkit ja kasvavassa määrin  myös välilyönnit. Joku kommentoi, että virheet kuten 18€ kirjoittaminen yhteen saavat hänet näkemään punaista, mutta minä en voi kertakaikkiaan sietää tekstiä,jossa välimerkkiä ei seuraa välilyönti. Jätän välittömästi sellaisen blogin lukematta, tosin en tuollaisiin ole onneksi kovin monesti törmännyt.

Sekava tai muuten vain huono layout on saanut toiseksi eniten ääniä. Tämäkin on ihan selvä juttu. Jos esimerkiksi tekstiä pitää lukea kirkkaan punaiselta taustalta ja fontti on valkoisella, ja blogin sivupalkit ääriään myöten täynnä pientä sipellystä eikä joukosta meinaa edes löytää tekstiarkistoa, ei kiinnostus kyllä kauaa pysy yllä.

Kolmanneksi eniten ärsytystä aiheuttaa harva tai epäsäännöllinen postaustahti. Tähän kohtaan tahtoisin saada teiltä lisäselvitystä. Mikä on harva postaustahti? Joka toinen päivä? Kerran viikossa? Pari kertaa kuussa? Itse koen lievää ahdistusta blogimaailman hektisyydestä johon olen itsekin tempautunut mukaan, ja syvällä sisimmässäni toivoisin, että jossain olisi joku säännös joka määrittäisi lailliseksi bloginpäivitystahdiksi vaikka maksimissaan kolme kertaa viikossa. Okei, tiedänhän minä, että olen vapaa päivittämään juuri niin usein tai harvoin kuin haluan, mutta en voi estää syyllisyydentunteita jos en ehdi postata vaikka kahteen päivään. Se on ehkä suosion "nurja puoli" (ja hei, en nyt kuvittele olevani mikään Suomen Top 10 -bloggaaja). Jos blogia lukevat vain tutut ja kaverit, ei ole mitään väliä jos ehdit päivittää kerran viikossa. Mutta kun tiedät, että postausta odottaa 2000 ihmistä, sinulle alkaa kertyä velvollisuudentunteita joita on vaikea karistaa. Luulen, että monikin bloggaaja tunnistaa tämän tunteen.

Neljänneksi ärsyttävimpänä koetaan huono kuvanlaatu. Tämä menee minunkin ärsytyksieni kärkeen. Jotkut kännykkäkameralla otetut, suttuiset kuvat latistavat tunnelmaa vaikka blogin teksti olisikin laadukasta. Lisäksi mun pedanttia luonnetta saattaa ärsyttää jopa kuvien kompositio, eli jos on otettu vaikka kuva uudesta sormuksesta ja kuvassa näkyy sen sormuksen lisäksi puolet pöydästä ja taustalla tiskikone ja pikkuveljen kyynärpää. Onneksi tällaista näkee enää aniharvoin missään kun kaikilla on niin hyvät kamerat ja bloggaajat tuntuvat ylipäänsä osaavan ottaa tyylikkäitä, kauniisti sommiteltuja kuvia.

Sitten päästään kohtaan viisi, joka on viimeinen kohta jota tässä aion käsitellä (pitkien pohdiskelutekstien vihaajat huokaavat helpotuksesta). Bloggaaja ei vastaa lukijoiden kommentteihin. 31%, eli melkein kolmannes vastaajista kokee tämän ärsyttävänä. Tähänkin kysyisin ujosti pientä tarkennusta. Toivoisitteko te, että bloggaaja vastaisi aina jokaiseen kommenttiin? Vaikkapa vain huomioiden kommentin sanalla "kiitos"? Onko tämä tärkeää?

Indiedaysin myötä huomasin, että täällä monellakin bloggaajalla on tapana vastata juurikin joka ikiseen kommenttiin. Ehkä se on joku kohteliaisuussääntö, jota mä en nolona ole vielä tajunnut. Itse vastaan tyypillisesti lähinnä kysymyksiin, tai jos kommentti muuten herättää minussa vastakommentin. Minusta tuntuisi jotenkin vaivaannuttavalta alkaa vastaamaan "Voi kun kiva", "Kiitos kovasti" jne jokaiseen yhdenkin sanan kommenttiin. En ehkä ole tullut ajatelleeksi, että sen yhdenkin sanan kommentoija saattaa odottaa, että huomioisin hänet jotenkin. En tiedä.... Kertokaa te? Loukkaannutteko te, jos/kun en vastaa jokaiseen kommenttiin? Luen aina kaikki kommentit ja olen iloinen jokaisesta positiivisesta sanasta, tai keskustelusta jonka postaukseni mahdollisesti herättää.

Nyt jätän sanan teille. Antakaas palaa ja purkakaa frustraationne jos sellaista tunnette! :)

Edit. 30.7. klo 23.53 Yritän nyt oikeasti vastata jokaiseen tän postauksen kommenttiin, etenkin kun useimmissa on todella ajateltua ja mielenkiintoista pohdiskelua. Mutta nyt puolentoista tunnin vastaussession jälkeen joudun toteamaan, että eihän tätä yhdessä illassa vedetä läpi. :) Jatkan huomenillalla (päivällä ei ole aikaa), ja varmaan menee vielä sunnuntaillekin.

Edit. 31.7. klo 22.37. Pääsin tänään nimimerkki Sannun kommenttiin saakka ja nyt ajattelin lähteä koirien kanssa lenkille. Huomenna jatkuu taas. :) Taitaa olla noin parikymmentä vielä vastaamatta.

Edit 1.8. klo 19.35. Mission accomplished! Taisin vastata 98% kommenteista, muutamaan sellaiseen en vastannut jossa erikseen sanottiin ettei tarvitse vastata, tai sellaisiin jotka oli jonkun toisen kommentoijan vastauksia aiempiin kommentteihin.

Onneksi Forecassa ei aina ihan olla viivalla vallitsevasta säätilasta.

Ennuste viikonlopulle:

Totuus:

Sunnuntai-illan konsertti oli paras Kentin keikka missä olen ollut, vaikka Gamla Ullevia ei ihme kyllä kuultu. Tunnelma oli aivan mahtava ja täytyy tunnustaa että muutama kyynelkin vierähti Det finns inga ord'in:n aikana. Yhdistän Kentin vahvasti siihen aikaan kun muutin Ahvenanmaalle, ja olen aina toivonut näkeväni Kentin juuri täällä. Ilta oli minulle hyvin tunteellinen. 747:kin kuultiin taas, ja kyllä se vaan saa ihon kananlihalle kauneudellaan eikä kulu vuosien saatossa naarmuakaan.

Tällaisella meikillä olin liikkeellä.

Liikkuvalla luomella MAC Beautiful Iris, luomivaossa MAC Stars'n'Rockets ja Swish, kulmaluulla Revlon Frosty White ja alaluomella MAC Freshwater.

Tänään olisi vielä tiedossa rock-iltama Mustachin tahtiin ja sitten taas paluu punaisella laivalla kotiin.

P.S. Tämä otsikointi on varmasti kuukauden vähiten "myyvä"....! ;)