Skördefest. Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlat.

Sadonkorjuujuhlat kuulostaa ehkä maailman tylsimmältä tapahtumalta. Sitä ne voivat varmasti jollekulle ollakin, mutta Ahvenanmaalla tämä viikonloppu syyskuun lopussa on saaren toiseksi suosituin vuotuinen tapahtuma. Juhlat houkuttavat kävijöitä bussilasteittain myös manner-Suomesta, ja kävijämäärä ylittää 15 000. Kävin Skördefesteillä ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, ja jäin koukkuun! Minä olen cityihminen 363 päivää vuodesta, ja nämä kaksi päivää omistan heinäpaalien, lehmien ja lampaiden keskellä fiilistelyyn.

Viikonlopun aikana kymmenet maatilat avaavat ovensa, ja kuluttajat pääsevät tutustumaan tuottajiin. Kävijät saavat käteensä kartan ja maatilakuvaukset, joista voi valita mieleisensä vierailukohteet. Tapahtumaan osallistuville maatiloille johdattavat punaiset omppukyltit (tai tomaatit, niinkuin me niitä haluamme kutsua). Tilat ovat avoinna kahden päivän ajan aamusta myöhään iltaan. Kumpparit jalkaan ja menoksi!

Ilta on minusta parasta aikaa käydä maatiloilla. Hämärän laskeutuessa heinäpaalien keskelle syttyvät lyhdyt, ja tunnelmallisempaa ympäristöä syödä vaikkapa bolstaholmburgarea saa hakea. Itsehän en syö lihaa, joten minun valintani on ledholmare - hampurilainen silakkapihvillä.

Ystäväni ottivat viikonlopun aikana tosi kivoja kuvia, joita toivoin saavani julkaista tässä postauksessa. En ehtinyt kuitenkaan saada kuin yhden, joten lisään ehkä kuvia myöhemmin. Kuva Leenasta syömässä ledholmarea olisi piristänyt postausta kummasti! ^_^

Omat suosikkitilani ovat Bolstaholm (jonka päärakennus näkyy ylemmässä kuvassa) ja Limnäs Gård Getassa, Tjudö Vingård sekä Ollas ja Twilightin hevostila Lumparlandissa.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=7gaYWqS0fXU&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Toissavuonna uskaltauduin kokeilemaan traktorilla ajamista, ja tällä kertaa ilta Bolstaholmissa huipentui rodeoon...... Kuka väittää, että landella on tylsää? :)

Syyskuu on ehkä parasta aikaa matkustaa Kreikkaan. Suomessa on tuolloin jo kylmää ja syksyistä, mutta Kreikassa vielä täysi kesä päällä ja 30 asteen helteet. Syyskuu on kuitenkin useissa paikoissa jo "low season", mikä tarkoittaa esim. majoituskustannusten tippumista jopa puoleen. Turisteja on myöskin huomattavasti vähemmän kuin heinä-elokuussa, joten saatat saada jonkun upean rannan vaikka kokonaan itsellesi. Niinkuin me olemme tällä reissulla kokeneet.

Tässä hieman lomaterveisiä Elafonisoksen pikkusaarelta kuvien muodossa. Tästä tulikin itse asiassa aika pitkä blogiloma, silla postaustaukoa jatkuu aina ensi viikon lopulle. Täältä Kreikasta menemme melkein suoraan Ahvenanmaalle viettämään viikonloppua sadonkorjuujuhlien merkeissä, ja sitten mulla on vielä parin päivän koulutuskin ennenkuin pääsen kotiin ja sorvaamaan uusia blogiposteja.

Simos Beach.

Elafonisos Town, saaren ainoa kylä. Asukasluku n. 300.

Kreikkalainen ystäväni Marianna.

Illallinen.

Näköala kylän yli manner-Kreikkaan hotellimme terassilta. Elafonisos on niin lähellä mannerta että lauttamatka kestää vain 15 minuuttia.

Elafonisos by night.

Saari on tunnettu erityisen hienohiekkaisista, vaaleista rannoistaan ja turkoosista vedestään. Täällä kelpasi uida!

Aurinkoooooooo...!!!!

Mä sitten riehuin rannalla siihen tyyliin, että jo paranemassa ollut flunssani otti takapakkia, ja seuraavana aamuna heräsin yskän ja uuden nuha-aallon kanssa.

Meikkihöpötys-ilta hotellin terassilla. :) Marianna "lukee" blogiani (eli katsoo kuvia koska ei osaa suomea) ja tuntee meikkifriikkeyteni. Hän oli ottanut reissuun mukaan koko meikkivarastonsa esitelläkseen sen minulle.

Kaikki meikit mahtuvat yhteen pussukkaan.

Joukosta löytyi myös yksi MACin luomiväri, jonka Marianna esitteli ylpeänä. Sävy on Pink Venus, ja Marianna ihmetteli miten siitä lähtee niin huonosti väriä kun kyseessä on sentään minun niin paljon hehkuttamani MAC. Ikävä kyllä Pink Venus on lustre-koostumusta, joka on tunnetusti MACin laaduista se heikoin. Ohjeistin Mariannaa välttämään lustrea tulevaisuudessa! ^_^

Nopea 15 minuutin ehostus. Marianna ei käytä tummaa luomiväriä tai poskipunaa, joten laitoin hänelle tummaa siniviolettia luomiväriä siniharmaalla rajauksella ja henkäyksen vaaleaa roosaa poskipunaa. Meikki on superkevyt, mutta eron huomaa.

Tällä hetkellä olemme Ateenassa, ja myöhemmin tänään suuntaamme Eviaan jossa hyödynnämme parin yön verran äkkilahtöpakettiimme kuuluvaa majoitusta.

Huomioita kosmetiikasta Kreikassa:

- Täällä myydään erittäin monia edullisempia meikkimerkkejä joista Suomessa ei ole tietoakaan. Voisin vaikka vannoa, että merkkejä on tullut lisääkin sen jälkeen, kun viimeksi olin täällä kaksi vuotta sitten. Meikit ovat myös huomattavasti värikkäämpiä kuin Suomessa.

- Täällä käytetään paljon enemmän luomiväriä kuin Suomessa. Kauppojen myyjättärillä on poikkeuksetta kaikilla viimeistelty ehostus johon kuluu hieno silmämeikki. Myös kaduilla näkee näyttäviä silmämeikkejä enemmän kuin Suomessa.

- Kosmetiikka on pääsääntöisesti kalliimpaa kuin Suomessa. Jopa edulliset merkit kuten L'oreal.

Nyt kun syyskuu ja Uuden Mustan kuuden vaatteen haaste on pyörähtänyt käyntiin, en malta olla kirjoittamatta vielä muutamaa riviä asiasta. Katsoin äsken Yle Areenasta pätkän Aamu-TV:stä jossa Pupulandian (aina niin suloinen!) Jenni, Uuden Mustan Terhi ja Vihreät Vaatteet -blogin Anniina puhuvat haasteesta. Keskustelu herätti minussa hämmennystä. Voitte ymmärtää, millainen juntti olen, kun en millään lailla voinut samaistua keskustelijoiden "huolen"aiheisiin.

6 vaatetta / 30 päivää. Mikä tästä yhtälöstä tekee niin haastavan? Keskustelussa nousi esiin mm. se, "pystyykö ihminen olemaan tyylikäs, vaikka hänellä on koko ajan sama kolttu päällä?" Samoin haasteellista on uusien yhdistelmien luominen, kun käytössä on vain kuusi vaatetta.

Käsitän, että en ymmärrä tyttöjen keskustelua, koska en ilmaise itseäni vaatteilla. Minulle vaatteet ovat pelkistetyimmillään vain sitä, että saan jotain lämmintä päälle. Totta, lämmitän itseäni mieluummin nätillä, yksivärisellä ja tyköistuvalla neuleella kuin kirjavalla, 90-luvun alun XXL-kokoisella perunasäkkivillapaidalla, mutta siihen vaatetietoisuuteni sitten jääkin. Minulle riittää se, että päälläni olevat vaattet ovat neutraaleita, siistejä sekä vartaloni malliin ja vuodenaikaan sopivia. Ajatus siitä, että miettisin joka päivä erilaisia asukokonaisuuksia, on vieras. Olen usein miettinyt, mikä minussa on vialla, kun en ole kiinnostunut muodista. Mutta ei minussa ole mitään vialla. Muoti on itseilmaisun väline, ja minä ilmaisen itseäni muilla tavoilla.

Kertokaahan, eikö ihminen todellakaan voi olla tyylikäs, jos hänellä on joka päivä sama paita päällä? Jos paita itsessään on tyylikäs, miksi se muuttuu tyylittömäksi päivittäisellä käytöllä? Ihan hullua, että vaatteet voivat määritellä meitä näin! Hullua, että on tuhansittain ihmisiä, jotka ihan ahdistuvat siitä jos eivät saa pukea joka päivä päälleen eri vaatteita kuin edellisenä päivänä.

Yhdellä parhaista kavereistani (miespuolinen) on lempivaate. Vihreät sammarit. Hän käyttää niitä lähes koko ajan, vaihtaen välillä ehkä ruskeisiin sammareihin tai silloin tällöin peräti farkkuihin. En ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, sillä sammarit istuvat niin hyvin hänen tyyliinsä. Kunnes eräänä päivänä kaveri otti asian itse puheeksi. Hänellä on kuulema neljä paria samoja vihreitä samettihousuja. Minua hymyilytti, sillä lailla positiivisesti. Aivan loistavaa.

Sammarikaverini on suosittu ja sosiaalinen heppu ja trendikkäässä työssä, eikä kenellekään tulisi mieleenkään pitää häntä tyylittömänä vaikka hän saapuukin bileisiin aina samoissa vaatteissa. Vaatteet eivät tee tyyliä, vaan ihminen niiden sisällä.

Minulla ei ole muodikkaita vaatteita, ja tälläkin hetkellä olen pitänyt samaa H&M:n violettia neuletta viikon. Se on ihan ok. Myös se on ok, että jollekulle toiselle vaatteet ovat intohimo ja persoonallisuuden jatke. En silti anna Uuden Mustan kaltaisten muotihaasteiden uskotella, että samaan vaatteeseen pukeutuminen on jotenkin erikoinen uhraus, ja että on haasteellista näyttää hyvältä siinä samassa violetissa neuleessa päivästä toiseen. Give me a break!

Ostin tänään Gina Tricotista kaulahuivin. Kääreen. Shaalin. Vai mikä ihme tämä on. Olen käyttänyt sitä jo näin monella tavalla! :) *

*) Huumoria.

Karkkipäivässä alkaa tänään uusi sarja; Kuukauden idoli. Koska Karkkipäivä on kosmetiikkahössötyksen lisäksi myös hyvän mielen blogi, haluan esitellä teille asioita, ihmisiä tai eläimiä jotka tuovat minulle hyvää mieltä tai ovat muuten vain esiin nostamisen arvoisia. Arjen idoleita.

Syyskuun idolina esittelen teille sympaattisen TV-sankarin, JIM-kanavalta tutun chihuahuan Kenraali Panchon.

Laittakaahan taustalle soimaan ohjelman leppoisasti svengaava tunnusmusiikki, johon jää koukkuun.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=RXglUSPHk94&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Kenraali Pancho & Pojat Pohjoiskalotilla on ehkä sympaattisimpia TV-ohjelmia mitä olen nähnyt. Näyttelijät Kari "Hissu" Hietalahti ja Tommi Korpela samoilevat Pohjoiskalotilla Hissun chihuahuan Panchon johdolla ja kalastavat. Ohjelmassa on kiireetön tempo, eikä yhden jakson aikana välttämättä ehdi tapahtua mitään. Pojat yrittävät saada kalaa Panchon katsellessa vierestä. Välillä nappaa, välillä ei. Ihanaa, että tehdään tällaisiakin ohjelmia joissa tärkeintä on vain oleminen. Tulee sellainen "takaisin luontoon" -olo, tekisi mieli pakata teltta ja vaellusbuutsit autoon ja ajaa kauas Lappiin. Ja yrittää ehkä jopa laittaa matoa onkeen. :)

Jos vaadit, että seuraamallasi TV-ohjelmalla on joku juoni, älä katso Panchoa ja poikia. Jos taas etsit hymyn huulille tuovaa, leppoisaa ja mielen stressistä tyhjentävää syysiltojen seuraa, keitä mukillinen teetä ja avaa televisio tiistaisin klo 22.00 JIM-kanavalta. Uuden tuotantokauden jaksot alkavat 28. syyskuuta. Ensimmäisen kauden jaksoja voi katsoa Ruutu.fi'ssä.

Jokohan sitä kissakalaa tulisi...?

My Little Pony -keräilijälle saattaa kertya muutakin ponikrääsää kuin itse poneja. Mun koti on vuosien saatossa täyttynyt kuin huomaamatta kaikenlaisesta poniaiheisesta tavarasta, joka kuuluisi ehkä enemmänkin jonkun 8-vuotiaan elämään. Toisaalta, onhan olemassa 6-kymppisiä Star Trek -intoilijoitakin joiden koti näyttää avaruusasemalta.... ^_^

Aloitetaan vaikka näistä pehmoista. Tässä kaksi suosikkiani, jotka nukkuvat vieressäni silloin kun poikaystäväni on reissussa.

Parasol-pehmo on vanhinta mallia, olettaisin sen ilmestyneen vuosina 1983-1984 jolloin "normaali" Parasol ilmestyi Rainbow Ponies-sarjassa. Tämä yksilö on ostettu eBaylta ja siinä näkyy liikuttavasti käytön jäljet. Ehkä tämä Parasol on aikoinaan ollut jollekin lapselle hyvin rakas...?

Sunny Daze on G3-mallia. En osaa sanoa tarkasti milloin Sunny Daze -pehmo on ilmestynyt, mutta USAlainen ystäväni lähetti sen minulle joskus vuoden 2006 kieppeillä.

Nämä mukit kuuluvat rakkaimpiin poniesineisiini. Olen ne itse ostanut lapsena joskus 80-luvun loppupuolella. Olen muistavinani jopa hinnankin - 8 markkaa! :) Minulla on mukeja yhteensä 6 kappaletta.

Mukit on valmistettu (tai lisensioitu?) 1986 ja hassuna yksityiskohtana niissä on ruotsinkielinen teksti.

Tämän pehmon nimeä en tiedä, sillä en omista sen normaalia versiota, mutta siihen liittyy mukava tarina. Asuin tuolloin vielä Maarianhaminassa, ja juhlin 26-vuotissyntymäpäivääni kotona työkaveriporukalla. Juhlat olivat ylimmillään, kun poikaystäväni (joka asui mantereella) soitti. Puhelimesta kuului vain, "tuletko avaamaan oven". Minä olin ihan että "minkä oven?" Poikaystäväni piti olla työmatkalla."No tule nyt alas vaan", poikaystäväni sanoi, ja siellähän hän seisoi talon ulko-ovella lumisateessa tämä jättiläisponi sylissään. Hän oli lentänyt Maarianhaminaan yllätysvierailulle. Ikimuistoiset synttärit!

Kunnon keräilijällä on tietysti myös keräilijän opaskirjat. :) Minulla on nämä kaksi Debra L. Birgen toimittamaa kirjaa, ensimmäinen käsittelee lähinnä Yhdysvalloissa ilmestyneitä poneja ja toinen Euroopassa ja muualla maailmassa ilmestyneitä variantteja.

Kirjoissa on kuvat ja hinta-arviot jokaisesta ponista.

Tässä kuvassa brittiversioita amerikkalaisista So Soft -poneista. Nämä yksilöt kuuluivat jo lapsena suosikeihini, ja haaveilin omistavani joku päivä ne kaikki. Tänä päivänä omistan vain kolme, ja se riittää.

Olen luonnollisestikin teettänyt myös ponipostimerkkejä. Nämä merkit on teetetty Ahvenanmaan postilla.

MLP-koru on H&M:ltä. <3

Tämä köntys vasemmalla ei ole mikään leluponi vaan suihkugeeli. Oikealla oleva pesusieni voi olla tuttu joillekin lukijoille tästä juhlalookki-postauksesta, jossa sitä käytettiin aika mielikuvituksellisesti. ^_^

Hammasmuki ja shampoo ovat lahjoja USAlaiselta ystävältäni Pattielta. Hän muistaa minua aina tasaisin väliajoin kivoilla pikku ponipaketeilla, ja välillä vähän suuremmillakin. Pattie on 4-kymppinen ja intoilee itse mangajutuista...! ^_^

No onhan minulla tietty ponihammasharjakin, mutta sen olen toistaiseksi päättänyt säästää käyttämättömänä keräilykappaleena. Tämä tosin olisi arvokkaampi jos se olisi G1 - mutta kuka tietää missä hinnoissa G3-krääsä liikkuu vaikka 10 vuoden kuluttua... ;)

Kun täytin 30, sain ystäviltäni tämän huippusöpön käsinpiirretyn kortin! En tosiaankaan ole kovin aikuinen. :)

Jääkaapin ovessa leiriä pitävät ponimagneetit.

Pattielta saatua; ponireppu (no tuota en kieltämättä ole käyttänyt :p), tarrapakkaus, värityskirja :D ja käsilaukku.

Ponikello eBaylta. <3

Poni-T-paidat. Turkoosin toi sisareni Uudesta Seelannista ja rakastan sitä! Violetin ostin itse Jenkeistä, mutta käytän sitä harvemmin kun se on niin kittana.

Yksi Pattien hassuista lahjoista; ponikarkkia.

Minulla on vielä vaikka kuinka paljon muutakin ponitavaraa, mutta kaikkea en saanut kuvattua kun osa on muuton jäljiltä edelleen varastossa laatikoissa. Kuvaamatta jäivät mm. ponilaastarit (!!), ponipöytäliina, ponijoulukuusenkoriste, ponipussilakanat, ponikukkaro, poniservietit ja lukuisia ponipalapelejä joita ostin jo itse lapsena.

Meillä kotona nämä ponijutut eivät kuitenkaan ole mitenkään näkyvästi esillä. Kylppärissä törmää ponihammasmukiin ja seinällä ponikelloon, ja ponivitriini etsii vielä lopullista paikkaansa uudessa kodissa. Vaikka poneista pidänkin, en haluaisi tehdä koko kodista vaaleanpunaista satumaailmaa. Jos joskus asumme niin isossa kodissa että sinne jäisi sopivasti ylimääräinen huone, niin siitä voisin tehdä pienen ponigallerian ja sijoittaa kokoelmani sinne.

Uusi kyselyni osoittautui näköjään blogin tämänastisen historian kiinnostavimmaksi, kun ensimmäisen vuorokauden aikana siihen on vastannut jo melkein 600 lukijaa. Vertauksena, edelliseen kyselyyn vastasi runsas 1000 lukijaa kuukauden aikana. Selkeästi teillä on tarve ilmaista, mikä blogeissa ärsyttää! :)

Osa teistä kommentoi blogiärsytyksiään jo edellisessä postauksessa, mutta aihe näyttäisi äänestysinnon perusteella kaipaavan laajempaa keskustelua (tai sitten se on vain mun uteliaisuus ;)). Eniten blogeissa näyttäisi vastausten perusteella ottavan aivoon kirjoitusvirheet tai muuten vain huono kieli. Se on minusta täysin ymmärrettävää, enkä itsekään jaksa lukea teinix-kielellä kirjoitettua tekstiä josta puuttuu isot alkukirjaimet, välimerkit ja kasvavassa määrin  myös välilyönnit. Joku kommentoi, että virheet kuten 18€ kirjoittaminen yhteen saavat hänet näkemään punaista, mutta minä en voi kertakaikkiaan sietää tekstiä,jossa välimerkkiä ei seuraa välilyönti. Jätän välittömästi sellaisen blogin lukematta, tosin en tuollaisiin ole onneksi kovin monesti törmännyt.

Sekava tai muuten vain huono layout on saanut toiseksi eniten ääniä. Tämäkin on ihan selvä juttu. Jos esimerkiksi tekstiä pitää lukea kirkkaan punaiselta taustalta ja fontti on valkoisella, ja blogin sivupalkit ääriään myöten täynnä pientä sipellystä eikä joukosta meinaa edes löytää tekstiarkistoa, ei kiinnostus kyllä kauaa pysy yllä.

Kolmanneksi eniten ärsytystä aiheuttaa harva tai epäsäännöllinen postaustahti. Tähän kohtaan tahtoisin saada teiltä lisäselvitystä. Mikä on harva postaustahti? Joka toinen päivä? Kerran viikossa? Pari kertaa kuussa? Itse koen lievää ahdistusta blogimaailman hektisyydestä johon olen itsekin tempautunut mukaan, ja syvällä sisimmässäni toivoisin, että jossain olisi joku säännös joka määrittäisi lailliseksi bloginpäivitystahdiksi vaikka maksimissaan kolme kertaa viikossa. Okei, tiedänhän minä, että olen vapaa päivittämään juuri niin usein tai harvoin kuin haluan, mutta en voi estää syyllisyydentunteita jos en ehdi postata vaikka kahteen päivään. Se on ehkä suosion "nurja puoli" (ja hei, en nyt kuvittele olevani mikään Suomen Top 10 -bloggaaja). Jos blogia lukevat vain tutut ja kaverit, ei ole mitään väliä jos ehdit päivittää kerran viikossa. Mutta kun tiedät, että postausta odottaa 2000 ihmistä, sinulle alkaa kertyä velvollisuudentunteita joita on vaikea karistaa. Luulen, että monikin bloggaaja tunnistaa tämän tunteen.

Neljänneksi ärsyttävimpänä koetaan huono kuvanlaatu. Tämä menee minunkin ärsytyksieni kärkeen. Jotkut kännykkäkameralla otetut, suttuiset kuvat latistavat tunnelmaa vaikka blogin teksti olisikin laadukasta. Lisäksi mun pedanttia luonnetta saattaa ärsyttää jopa kuvien kompositio, eli jos on otettu vaikka kuva uudesta sormuksesta ja kuvassa näkyy sen sormuksen lisäksi puolet pöydästä ja taustalla tiskikone ja pikkuveljen kyynärpää. Onneksi tällaista näkee enää aniharvoin missään kun kaikilla on niin hyvät kamerat ja bloggaajat tuntuvat ylipäänsä osaavan ottaa tyylikkäitä, kauniisti sommiteltuja kuvia.

Sitten päästään kohtaan viisi, joka on viimeinen kohta jota tässä aion käsitellä (pitkien pohdiskelutekstien vihaajat huokaavat helpotuksesta). Bloggaaja ei vastaa lukijoiden kommentteihin. 31%, eli melkein kolmannes vastaajista kokee tämän ärsyttävänä. Tähänkin kysyisin ujosti pientä tarkennusta. Toivoisitteko te, että bloggaaja vastaisi aina jokaiseen kommenttiin? Vaikkapa vain huomioiden kommentin sanalla "kiitos"? Onko tämä tärkeää?

Indiedaysin myötä huomasin, että täällä monellakin bloggaajalla on tapana vastata juurikin joka ikiseen kommenttiin. Ehkä se on joku kohteliaisuussääntö, jota mä en nolona ole vielä tajunnut. Itse vastaan tyypillisesti lähinnä kysymyksiin, tai jos kommentti muuten herättää minussa vastakommentin. Minusta tuntuisi jotenkin vaivaannuttavalta alkaa vastaamaan "Voi kun kiva", "Kiitos kovasti" jne jokaiseen yhdenkin sanan kommenttiin. En ehkä ole tullut ajatelleeksi, että sen yhdenkin sanan kommentoija saattaa odottaa, että huomioisin hänet jotenkin. En tiedä.... Kertokaa te? Loukkaannutteko te, jos/kun en vastaa jokaiseen kommenttiin? Luen aina kaikki kommentit ja olen iloinen jokaisesta positiivisesta sanasta, tai keskustelusta jonka postaukseni mahdollisesti herättää.

Nyt jätän sanan teille. Antakaas palaa ja purkakaa frustraationne jos sellaista tunnette! :)

Edit. 30.7. klo 23.53 Yritän nyt oikeasti vastata jokaiseen tän postauksen kommenttiin, etenkin kun useimmissa on todella ajateltua ja mielenkiintoista pohdiskelua. Mutta nyt puolentoista tunnin vastaussession jälkeen joudun toteamaan, että eihän tätä yhdessä illassa vedetä läpi. :) Jatkan huomenillalla (päivällä ei ole aikaa), ja varmaan menee vielä sunnuntaillekin.

Edit. 31.7. klo 22.37. Pääsin tänään nimimerkki Sannun kommenttiin saakka ja nyt ajattelin lähteä koirien kanssa lenkille. Huomenna jatkuu taas. :) Taitaa olla noin parikymmentä vielä vastaamatta.

Edit 1.8. klo 19.35. Mission accomplished! Taisin vastata 98% kommenteista, muutamaan sellaiseen en vastannut jossa erikseen sanottiin ettei tarvitse vastata, tai sellaisiin jotka oli jonkun toisen kommentoijan vastauksia aiempiin kommentteihin.

Onneksi Forecassa ei aina ihan olla viivalla vallitsevasta säätilasta.

Ennuste viikonlopulle:

Totuus:

Sunnuntai-illan konsertti oli paras Kentin keikka missä olen ollut, vaikka Gamla Ullevia ei ihme kyllä kuultu. Tunnelma oli aivan mahtava ja täytyy tunnustaa että muutama kyynelkin vierähti Det finns inga ord'in:n aikana. Yhdistän Kentin vahvasti siihen aikaan kun muutin Ahvenanmaalle, ja olen aina toivonut näkeväni Kentin juuri täällä. Ilta oli minulle hyvin tunteellinen. 747:kin kuultiin taas, ja kyllä se vaan saa ihon kananlihalle kauneudellaan eikä kulu vuosien saatossa naarmuakaan.

Tällaisella meikillä olin liikkeellä.

Liikkuvalla luomella MAC Beautiful Iris, luomivaossa MAC Stars'n'Rockets ja Swish, kulmaluulla Revlon Frosty White ja alaluomella MAC Freshwater.

Tänään olisi vielä tiedossa rock-iltama Mustachin tahtiin ja sitten taas paluu punaisella laivalla kotiin.

P.S. Tämä otsikointi on varmasti kuukauden vähiten "myyvä"....! ;)

Tänään haluan esitellä teille kolme lempikauppaani Maarianhaminassa.

Alice Vintage on avattu vasta kuukausi sitten, mutta siitä tuli välittömästi uusi suosikkini. Maarianhaminassa ei ole aiemmin ollut tyylikästä second hand -liikettä, joten odotukset olivat korkealla kun Gyne Dan avasi pikkuisen 35 neliön liikkeensä kesäkuussa. Vaatteet tulevat Pariisista, Tukholmasta ja New Yorkista.

Alice Vintage sijaitsee osoitteessa Ålandsvägen 43, Ålandsvägenin ja Nygatanin kulmauksessa.

Gyne Danin tytär Petra (kuvassa) tekee mallintöitä Pariisissa, ja vieraillessaan tyttären luona Gyne on inspiroitunut pariisilaisista second-hand -liikkeistä.

Tätä näyteikkunassa ollutta mekkoa jonotti kuulema yhdeksän ihmistä.

Itse olisin halunnut ostaa nämä ihanat kengät, mutta valitettavasti koko oli ehkä puoli numeroa lian pieni...

Edit. Alice Vintage second hand -konseptilla on sulkenut ovensa vuonna 2011 ja Gyne Dan pitää nyt Torggatanilla Modehuset Alice -nimistä myymälää.

.

Seuraavaksi siirrytään kukkien maailmaan. Tai ihan pelkistä kukista ei ole kysymys, sillä City Blommor ei ole mikä tahansa "Kukkia ja sidontaa" -liike. Ihastuin kauppaan heti kaupunkiin muutettuani, ja kävin siellä usein vain ihastelemassa kauniita esillepanoja ja tunnelmaa.

Torggatanin ja Nygatanin kulmassa, aivan Maarianhaminan ydinkeskustassa sijaitseva City Blommor on tunnelmallisimpia liikkeitä mitä tiedän. Ulkoa liike näyttää aivan tavalliselta kukkakaupalta, mutta sisään astuessa huomaa tulleensa tyylikkääseen sisustus- ja lifestyle -liikkeeseen.  Kokonaisuus ja esillepanot on mietitty viimeistä yksityiskohtaa myöten.

Kaupan ilmettä vaihdetaan muutaman kuukauden välein.

City Blommorista voi ostaa kukkien ohella myös saippuaa ja vartalokosmetiikkaa.

Täältä löytyy myös kauniita kuvakirjoja sisustuksesta ja kukkien- ja puutarhanhoidosta sekä ihania postikortteja.

Liikkeen perällä tunnelmaa luo pieni puinen kasvihuone.

Kukista siirrytään keramiikkaan ja käsityöhön.

Judy's Hantverk & Inredning on keraamikko Judy Kuitusen työpaja ja myymälä Köpmansgatanilla, Emmauksen yläkerrassa.

Edit 2015. Judyn keramiikkapaja sijaitsee nykyään Jomalan Gölbyssä.

Värikäs liike pursuaa ihania esineitä. Judy myy liikkeessä oman keramiikkansa lisäksi monien muiden ahvenanmaalaisten käsityöläisten tuotteita, kuten Korpi & Gordonin tekstiilejä ja Annika Åkerfeltin hopeatöitä.

Judy muutti Ahvenanmaalle vuonna 1978, ja on pyörittänyt keramiikkapajaansa siitä lähtien. Hänen astiansa ovat Ahvenanmaalla yhtä tunnettuja kuin Marimekko ja Iittala, ja jokaisen ahvenanmaalaisen kotoa löytyy joku Judyn valmistama keramiikkaesine.

Pirteät sitruunakuvioiset astiat kuuluvat suosituimpiin tuotteisiin.

Myös veikeä kissa-sarja on klassikko. Allekirjoittaneelta löytyy tästä sarjasta kaksi mukia! :)

Korpi & Gordonin brändi on kovassa nousussa. Suunnittelijakaksikko kertoo olevansa vastuussa mm. tiskirättien nousemisesta uuteen arvoon design-esineinä heidän printtiensä ansiosta. ^_^

Tää tahtois nämä lintu-mukit...!

Tähän loppuun haluan vielä vinkata ihanasta herkuttelupaikasta suklaan ystäville -  Chocolaterie Amorina.

Mercedes Winquistin suklaapuoti osoitteessa Strandgatan 8 on uusin lisäys Maarianhaminan kahvilakulttuuriin. Täällä voit nauttia Mercedeksen käsintehdyistä suklaapraliineista, leivonnaisista ja kuumista juomista. Mercedeksen suklaata sai ennen ostaa vain Eckeröstä Café Lugn & Ro'sta, mutta viime talvena Mercedes avasi vihdoin oman liikkeen Maarianhaminaan.

Amorinaan voi varata myös suklaanmaisteluvierailun! Maisteluvierailu kestää noin 1½ tuntia ja maksaa noin 25-30 euroa hengeltä. Hinta sisältää maistiaiset sekä kaakaota, kahvia, teetä ja vettä.

Mums!

Kuulutko niihin, jotka katsovat "ranta-ruotsalaisia" vähän kieroon? Onko Ahvenanmaa sinulle vain laivojen pakollinen pysähdyspiste joka mahdollistaa tax free -ostokset? Nukutko aina Långnäsin ohi? Ei kannata! Ahvenanmaa on aivan mahtava paikka, ja jos mitenkään kestät sen, että ruotsi on täällä ainoa virallinen kieli, niin pakkaa laukkusi ja lähde tutustumaan "Suomen ulkomaihin". Ahvenanmaa on lähellä, mutta saaret ovat aivan oma maailmansa.

Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, joista 10 sijaitsee manner-Ahvenanmaalla ja 6 saaristossa. Pääkaupunki Maarianhaminan jälkeen suurimmat kunnat ovat Jomala (4041 asukasta) ja Finström (2441). Ahvenanmaan ja samalla koko Suomen pienimmässä kunnassa Sottungassa asuu 127 asukasta.

Turistin näkökulmasta Ahvenanmaan kiinnostavin kohde Maarianhaminan jälkeen on hiekkarannoistaan ja suosituista leirintäalueistaan tunnettu Eckerö, tai historiallisia nähtävyyksiä tarjoileva Sund. Jokaisesta kunnasta löytyy kuitenkin jotain näkemisen arvoista. Tämän tietänevät ainakin polkupyöräturistit, jotka ovat saarella jokakesäinen tuttu näky heidän polkiessaan kylästä toiseen. Pisin etäisyys manner-Ahvenanmaalla on vain 67km ja maasto on kauttaaltaan suhteellisen tasaista, eli olosuhteet leppoisalle pyöräilylomalle ovat ihanteelliset.

Olen käynyt itse kaikissa Ahvenanmaan kunnissa pohjois-saariston Brändöä ja Kumlingea lukuunottamatta. Poimin kaikista muutaman mielenkiintoisen vierailukohteen ja nähtävyyden. Maarianhaminan lomavinkit esiteltiin jo omassa erillisessä osassaan, jonka voit lukea täältä.

...

Mikäli vietät Maarianhaminassa vain viikonlopun eikä sinulla ole aikaa lähteä seikkailemaan kauemmas maaseudulle, suosittelen jotakuta seuraavista, helposti toteutettavista päiväretkistä;

Ramsholmen

Kuvankaunis luonnonsuojelualue Jomalassa, 10 minuutin ajomatkan päässä Maarianhaminasta. Kauneimmillaan keväällä kun kukkivat valkovuokot peittävät melkein koko alueen. Aja 1-tietä kohti Eckeröä, ja käänny Ramsholmen-kyltin kohdalla vasempaan. Ota picnic-kori mukaan!

Kobba Klintar

Tunnetuin maa(vai pitäisikö sanoa meri-)merkki Maarianhaminaan sataman edustalla. Kobba Klintarin luotsisaarelle pääset venetaksilla Maarianhaminan kalasatamasta, matka kestää 15 minuuttia. Kobban luotsit ohjasivat laivat turvallisesti perille kaupungin satamaan 110 vuoden ajan. Nyt luotsitalo toimii museona ja saaren luotsituvassa on myös pieni kahvila. Kesällä täällä esitetään myös teatteria.

Nåtö / Järsö

Nåtön ja Järsön luontoreservaatit sijaitsevat Lemlandissa, lyhyen pyöräilymatkan päässä Maarianhaminasta. Pyöräilyreitti kulkee upeiden saaristomaisemien keskellä tien puikkelehtiessa luotojen ja pikkusaarten läpi.

Helmiä jokaisesta kunnasta:

JOMALA

- Jomalan kivikirkko on vanhin Suomen keskiaikaisista kivikirkoista. Kirkko sijaitsee Kyrkby'ssa vain 5 minuutin ajomatkan päässä Maarianhaminasta.

- Ulfsby Gård on lampaan kasvatukseen erikoistunut ekologinen maatila. Tilalla on myös tunnelmallinen kellariravintola. Piipahda täällä lounaalla tai käy tilan emännän Ann Gustafssonin käsityömyymälässä.

- Önningebyn kylässä toimi vuosisadan vaihteessa taiteilijoiden siirtokunta, jonka sanotaan olleen Suomen ainoa varsinainen taiteilijasiirtokunta. Tänne tultiin Pariisista saakka harrastamaan ulkoilmamaalausta impressionismin hengessä. Idyllisen kylämaiseman läpi kulkee kiemurainen tie Lemlandintieltä Jomalan Kyrkby'hyn, ja matkalla kannattaa ehdottomasti pysähtyä Önningebyn pieneen, mutta sitäkin tasokkaampaan taidemuseoon. Museon pysyvän näyttelyn lisäksi täällä on joka kesä uusi, vaihtuva näyttely.

FINSTRÖM

- Godby on Maarianhaminan jälkeen Ahvenanmaan toiseksi suurin taajama ja pohjois-Ahvenanmaan keskus monine palveluineen. Täältä löytyy terveyskeskus, moderni uimahalli, koulu, apteekki, pankki, ravintoloita, kongressihotelli ja yksi saaren kolmesta suurimmasta ruokakaupasta. Godbyssa ei sinänsä ole mitään erityistä nähtävää, mutta tulet joka tapauksessa ajamaan kylän läpi matkalla Sundiin, Vårdö'hön, Getaan tai Saltvikiin.

- Uffe på Bergetin kahvila ja näköalatorni on ehdoton pysähdyspaikka matkalla pohjoiseen. Uffe sijaitsee heti Godbyn jälkeen Färjsundetilla, ennen Saltvikiin vievää siltaa. Korkealla kalliolla sijaitsevasta kahvilasta ja näköalatornista on upeat maisemat Färjsundetin salmen yli.

- Tjudö Vingård on Ahvenanmaan oma viinitila, jossa valmistetaan viinejä tilan omista marjoista ja hedelmistä. Tjudön tunnetuimpiin juomiin kuuluu mm. omenaviinistä tislattu väkevä Ålvados, sekä oma henkilökohtainen suosikkini, omenalikööri Appleaud (mä en edes tykkää likööristä, mutta tuo herkku vie kielen mennessään!). Poikkea Tjudöön opastetulle viinitilakierrokselle tai nauti tilan ravintolassa tunnelmallinen lounas tai päivällinen.

Edit.  Ravintoloitsija Michael Björklund osti Tjudö Vingårdin toiminnan vuonna 2011 ja juomien valmistus on siirtynyt Björklundin Smakbyn-ruokakylään Kastelholman linnan kupeeseen.

SALTVIK

- Orrdalsklint on 129 metrin korkeudessaan Ahvenanmaan korkein kohta. Täällä on kauniita luontopolkuja, jotka johtavat ylös huipun näköalatornille. Huipulla on myös nuotiopaikka. Yksi suosikkiretkikohteistani! Orrdalsklintin alueelta löytyy jälkiä kivikautisesta asutuksesta, ja läheisyydessä sijaitsee myös Stenåldersby ("Kivikauden kylä"), jonka läpi kulkee niinikään luontopolku.

- Silverskär on oivallinen kohde hieman eksklusiivisempaa Ahvenanmaa-kokemusta tavoitteleville.  Alunperin kalastajaperheen kotina toiminut Silverskärin pikkusaari toimii nykyään majoitus- & kokouskohteena ja se tunnetaan elegantista tunnelmastaan. Ahvenanmaalaiset firmat vievät usein vieraitaan Silverskäriin elämysillallisille. Haaveenani on järjestää täällä joskus juhlat, harmi kun en 3-kymppisille ehtinyt. http://www.silverskar.ax/

- Kvarnbo Gästhem on yksi Ahvenanmaan sympaattisimmista majapaikoista. 1800-luvun kartanomiljöössä majataloa pitävät herttainen Ella miehensä Martinin kanssa, ja voin sydämellisesti sanoa että olen harvoin tavannut yhtä ihastuttavia ihmisiä. Ella tunnetaan myös viinieksperttinä, ja hän järjestää majatalossa suosittuja viininmaistajaisia. Osallistuimme kerran entisen työpaikkani porukan kanssa Ellan viininmaistajaisiin, ja se jäi mieleeni yhtenä hauskimmista illoista elämäni aikana. Majatalon ruoka vie sekin kielen mennessään. http://www.kvarnbogasthem.com/

LEMLAND

- Yksi Lemlandin tunnetuimmista nähtävyyksistä, laivanvarustaja Peter Erikssonin tila Pellas, paloi lähes maan tasalle vuonna 2005, mutta rakennettiin entiseen kuosiinsa vuonna 2008. Nyt tila toimii jälleen kotiseutumuseona, ja jokakesäinen navettateatteri (Pellas Ladugårdsteater) on Ahvenanmaalla jo käsite. Jos ymmärrät yhtään ruotsia, suosittelen lämpimästi visiittiä navettateatterin esitykseen! Lipun hintaan kuuluu väliaikatarjoilu.

- Herröskatan on jälleen yksi saaren monista luontoreservaateista ja oivallinen retkikohde luontopolkujen ystäville. Täällä pääset patikoimaan manner-Ahvenanmaan eteläisimpään merenrantaan. Aja tietä 3 Maarianhaminasta Lemlandiin päin, käänny Söderbyn kohdalla oikealle Västerängaan ja jatka kohti Flakaa. Seuraa Herröskatan-kylttejä.

GETA

- Getabergen on Getan vierailukohde numero yksi. Täältä löydät yhden saaren suosituimmista ravintoloista, Soltunan, joka ei ulkonäöllään prameile mutta on tunnettu hyvästä ruoastaan ja reilun kokoisista kahvilaherkuistaan. Ravintolan kupeesta lähtee luontopolku alas kallioluolalle, joka toimi kyläläisten turvapaikkana 1700-luvun alun levottomuuksien aikaan. Luolalta polku jatkuu alas Djupvikenin luonnonsatamaan, joka on yksi Getan kuvatuimpia maisemia.

- HavsVidden on neljän tähden elämyshotelli kirjaimellisesti keskellä ei-mitään, Ahvenanmaan pohjoisimmalla niemellä, karuilla kallioilla. Täydellinen kohde esimerkiksi romanttiselle viikonloppugetawaylle.

Kun ensimmäisen kerran kävin HavsViddenissä seitsemän vuotta sitten, en vielä ymmärtänyt paikan viehätystä tai nähnyt sen potentiaalia. Paikka tuntui olevan liian eristyksissä, eikä siellä ollut kertakaikkiaan mitään muuta kuin kallioita ja aavaa merta. Vuonna 2005 hotellin osti joukko innokkaita ruotsalaisyrittäjiä, jotka pistivät tuulemaan. He päättivät hyödyntää HavsViddenin eristyneisyyttä ja ympäröivää villiä luontoa, ja loivat hotellille kokonaan uuden konseptin rauhan ja harmonian tyyssijana. Hotellirakennukset uusittiin täydellisesti vastaamaan uutta tyylikästä ja eksklusiivista imagoa. "Täällä kohtaat vain meren ja meidät", kuuluu nykyinen mainoslause. Ja se on todellakin purrut. Asiakkaita virtaa ja hotellia on ylistetty ulkomaisissa lehdissä.

Täältä voit lukea ihanasta syntymäpäiväviikonlopustani talvisessa HavsViddenissa.

Majoitus HavsViddenissä ei ole halvimmasta päästä, mutta jos haluat kokea jotain erityistä isolla E:llä, eikä mökki- tai pyöräilyloma ole sinua varten, varaa viikonloppu HavsViddeniin. Tai käy nauttimassa illallinen hotellin terassilla, josta on esteetön merinäköala. Varakkaammat saapuvat hotelliin helikopterilla tai lipuvat purjeveneellään hotellin omaan vierassatamaan.... http://www.havsvidden.com/

SUND

- Kastelholman keskiaikainen linna on yksi henkilökohtaisista suosikkikohteistani Ahvenanmaalla. Olen kiinnostunut historiasta, ja etenkin linnat vetävät minua puoleensa. Kastelholman linnan loistoaika sijoittui 1400- ja 1500-luvuille, ja 1500-luvun lopulla linna kuului Kustaa Vaasan viimeiselle puolisolle, leskikuningatar Katariina Stenbockille. Vuosien saatossa linna vaurioitui monta kertaa niin tykkitaistelujen kuin tulipalojenkin seurauksena. Viimeisen kerran linna paloi vuonna 1745, ja se hylättiin vankilana 1770-luvulla. Linna on osittain restauroitu, ja kuuluu Ahvenanmaan tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Linnaan voi tutustua opastetuilla kierroksilla, ja joinain kesinä linnassa järjestetään myös kummituskävelyitä tai haamuteatteriesityksiä.

- Bomarsundin linnoituksen rauniot ovat Kastelholman ohella saaren klassisia nähtävyyksiä. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että rauniot ovat kirjaimellisesti raunioita, eikä paikalla loppujen lopuksi ole paljon muuta nähtävää kuin muutama varta vasten turisteja varten kasattu seinämä ja kivikasoja. Siitäkin huolimatta Bomarsund on mielestäni vaikuttava paikka, ihan vain jo kun kuvittelee, miten valtava rakennelma alueella on aikoinaan seissyt. Linnoitus rakennettiin vuosina 1832-1854, ja Venäjän keisarikunta tarkoitti sen Ahvenanmaalle sijoitettavien joukkojen tukikohdaksi. Linnoituksen rakennusvuosina sen ympärille kehittyi pieni kaupunki, joka koostui Skarpansin ja Nya Skarpansin kylistä. Skarpansin on sanottu olleen asukasluvultaan yhtä suuri kuin Maarianhamina tänä päivänä. Todella mielenkiintoista! Tänä päivänä Skarpansista ei ole käytännössä jäljellä yhtään mitään, eikä alueen läpi kulkiessa voi käsittää, että siinä on joskus ollut kaupunki.

ECKERÖ

- Eckerön turistikeskus numero 1 on Käringsund. Tämä lomakylä hiekkarannan äärellä yhdistää joka kesä sadoittain ellei tuhansittain mökkeilijöitä ja camping-turisteja. Eckerö on yksi Pohjoismaiden aurinkoisimpia paikkoja aurinkotunneissa mitattuna, joten ei ihmekään että kunta vetää Maarianhaminan jälkeen eniten matkailijoita koko Ahvenanmaalla. Lomakylästä on kaunis kävelyreitti rantakallioita pitkin vierassatamaan, Kalastus- ja metsästysmuseolle ja Riistasafarille. http://www.karingsund.ax/

Lomakylän lähellä sijaitsee myös Eckerö Hotell, joka on tunnettu niinkin erikoisesta asiasta kuin Elviksestä. Oikea Elvis ei luonnollisestikaan täällä koskaan käynyt, mutta hotellin omistaja Ronald Karlssonin Elvis-show tunnetaan aina ulkomaita myöten. Itse en ole koskaan Karlssonia päässyt kuulemaan, mutta hän on kuulema oikeasti todella hyvä.  http://www.eckerohotell.ax/text.con?iPage=3&iLan=3

- Lasten kanssa Ahvenanmaalla lomaileville suosittelen Eckerön Riistasafaria (Viltsafari). Aikuisten makuun kiertoajelu riistaeläintarhassa voi olla lepsu, mutta lapsista on varmasti hauskaa päästä ajamaan safarivaunulla ja nähdä villisikoja, strutseja, saksanhirviä ja kuusipeuroja lähietäisyydeltä. Safarit ovat erittäin suosittuja ja tykättyjä.

- Degersandin ranta. Ahvenanmaan "riviera" ja upein hiekkaranta. Brittiläisen Metro-lehden ja matkailublogi Beach Tomaton mukaan Degersandin merenranta on yksi Euroopan parhaita "kätkettyjä" hiekkarantahelmiä.

- Keskellä Eckerön maalaisidylliä kohoaa aivan väärään paikkaan joutuneen näköinen, majesteetillinen Posti- ja tullitalo. Se valmistui vuonna 1823 ja rakennettiin tsaarin Venäjän etuvartioksi ja Venäjän vallan osoitukseksi Ruotsin suuntaan. Se rakennettiin tarkoituksella ylisuureksi, jotta se näkyisi kauas merelle ja tekisi vaikutuksen lännestä saapuviin. Rakennuksessa toimii suosittu kahvila Lugn & Ro, taidegalleria ja postiruotumuseo. Vuoteen 2008 saakka täällä toimi myös oikea postikonttori, joka paikallisten protesteista huolimatta suljettiin.

HAMMARLAND

- Skarpnåtö Hammarlandin pohjoisimmassa kärjessä on pieni kylä vain 500 metriä leveällä niemellä. Täällä sijaitsee majoitusyritys Skarpnåtö Turistanläggning mökkeineen sekä Skarpnåtön kotiseutumuseo. Täältä kulkee myös polkupyörälautta Getaan. http://www.aland.com/fi/skarpnato

- Skarpnåtön laiturista lähtevät kesäkeskiviikkoisin retket Sälskärin majakalle. Retket vetää Sälskärillä kasvanut majakanvartijan poika Bengt Häger, joka kertoo eläytyen tarinoita majakanvartijoiden elämästä karulla saarella.

- Palokuntamuseo on jälleen oivallinen kohde lasten kanssa matkustaville (vaikka kyllä minäkin jopa pidän museota aika mielenkiintoisena). Museo sijaitsee yksityisellä tilalla Hammarlandin Mörbyssä. Pihalla on paloauto jossa lapset saavat hyppiä ja leikkiä mielin määrin, samoin kuin vanhan ajan käsikäyttöinen paloruisku jolla voi leikkiä entisajan palomiestä.

BRÄNDÖ, KUMLINGE ja KÖKAR

- Island In The Sun -musiikkifestivaali Brändössä, Jurmon pienellä saarella, voi olla juuri sellainen sympaattinen, erikoinen elämys jonka voi kokea vain saaristossa. Pikkuinen festivaali järjestetään nyt kolmatta kertaa ja se kasvattaa suosiotaan vuosi vuodelta. Juhlilla alkaa jo nyt olla kulttimaine. Musiikki on alternative pop, rock ja punk -painotteista. Viime kesänä festareilla soitti mm. Le Corps Mince De Francoise, ja tämän kesän ohjelmistosta löytyy sellaisia nimiä kuin The Concretes, Anna Von Hausswolff ja Manna. http://www.islandinthesun.nu/ 

Edit. Island In The Sun -festivaali järjestettiin viimeisen kerran kesällä 2013 ja koki harmillisen kohtalon: se kasvoi lopulta liian suureksi ja kävijämäärät olivat liikaa pienen Jurmon infrastruktuurille.

Jurmo on muuten kaikista Ahvenanmaan saarista lähimpänä manner-Suomea, täältä on yhteysaluksella vain 35 minuutin matka Kustaviin.

- Hermasin saaristotila Kumlingessa, Enklingen saarella, on yksi Ahvenanmaan kotiseutumuseoista. Tilan juuret ulottuvat 1500-luvulle asti, ja rakennusten sisätilat ovat alkuperäisessä asussaan.

- Glada Laxen on maineikas kalaravintola Kumlingen Bärössä. Glada Laxen tarjoaa myös majoitusta. Bärön saarelle tullaan omalla veneellä tai yhteysaluksella, autoa ei voi ottaa mukaan. Tämä pieni kolkka tarjoaa todellista saariston rauhaa ja meren läheisyyttä. Glada Laxen järjestää myös vaellus- ja kalastusretkiä sekä hyljesafareita.

- Källskärin pikkusaari Kökarin edustalla on yksi Ahvenanmaan erikoisimmista nähtävyyksistä. Ruotsalainen vapaaherra Göran Åkerhielm ihastui karuun, kivikkoiseen saareen vuonna 1958, osti sen omakseen ja alkoi rakentaa sinne omaa paratiisiaan. Vaikka saari oli niin säiden piiskoma ettei siellä ollut tarpeeksi kasvillisuutta edes karjan ravinnoksi, päätti Åkerhielm luoda sinne runsaan puutarhan etelä-Eurooppalaiseen tyyliin. Hän kehitti kallioiden keskelle kastelujärjestelmät ja sai kuin saikin puutarhan kasvamaan. Hän rakensi saarelle myös sataman ja lukuisia taloja ja huvimajoja, ja rakennustöihin osallistuivat kaikki vapaaherran vieraat. Åkerhielmilla oli paljon ystäviä taidepiireissä, joihin lukeutui mm. saarella useasti vieraillut Tove Jansson. Jansson on maalannut Källskärillä muumi-aiheisen taulun jonka hän lahjoitti Åkerhielmille. Kopio taulusta roikkuu Janssonin vierasmajassa, alkuperäinen löytyy Maarianhaminan taidemuseosta.

Källskär on aivan uniikki paikka - kauniit puutarhat, kreikkalaiset patsaat ja istutukset keskellä Ahvenanmeren jylhiä luotoja ovat odottamaton, absurdi ja upea näky. Älä missaa tätä jos olet lähelläkään Kökaria!

VÅRDÖ ja FÖGLÖ

- Simskälan pikkusaaret Vårdön pohjoispuolella tunnetaan kirjailija Anni Blomqvistin synnyinseutuna. Blomqvist tuli tunnetuksi Myrskyluodon Maija -romaaneistaan. Simskäla on aikoinaan ollut Vårdö'n suurimpia kyliä, mutta nykyään siellä asuu vain 25 ympärivuotista asukasta. Östra Simskälalla toimii sympaattinen ravintola ja majatalo Stormskärs Värdhus. http://www.stormskar.ax/suomi.php

- Idyllinen Degerby Föglössä on saaristo-Ahvenanmaan vilkkaimpia keskuksia. Tänne on helppo tehdä vaikka päiväretki Maarianhaminasta, sillä laivamatka Svinön satamasta Lumparlandista kestää vain 25 minuuttia. Istu jäätelölle vierassatamaan tai nauti lounas tai päivällinen kalaruokiin erikoistuneessa ravintola Seagramissa aivan veden äärellä.

LUMPARLAND

- Långnäs ei ole mikään nähtävyys, mutta on tärkeä paikka matkailijalle, sillä täältä liikennöivät Vikingin ja Siljan laivat sekä yhteysalukset Sottungaan, Kumlingeen ja Kökariin (ja edelleen Korppooseen). Vikingin ja Siljan laivat pysähtyvät täällä öisin, päivävuorot kulkevat Maarianhaminan kautta.

- Ollas Shop & Café on viehättävä maatilakahvila ja putiikki Lumparbyn kylässä. Puodissa myydään tilan omia lampaanvillatuotteita  ja muita ahvenanmaalaisia käsitöitä. Yksi viehättävimpiä kahvilapysäkkejä Ahvenanmaan maaseudulla, suosittelen lämpimästi.

- Klemetsby on Lumparlandin keskus, ja täältä löytyvät palvelut niinkuin posti ja pankki. Klemetsby'ssä sijaitsee myös Lumparlandin kirkko, St. Andreas, joka on vanhin Ahvenanmaan kolmesta puukirkosta.

SOTTUNGA

Asukasluvultaan Suomen pienin kunta Sottunga on nähtävyys itsessään. Täällä asuu 127 ihmistä, eikä saarella todellakaan ole juuri muuta kuin peltoja ja maataloja. Pienuudestaan huolimatta saarella on kaikki palvelut kuten kauppa, pankki, posti, päiväkoti, koulu ja kirjasto. Sottungan keskusta on niin pieni ja huomaamaton, että allekirjoittanut pyöräili ensimmäisen kerran sen läpi edes tajuamatta että ohitti juuri keskustan. Laivamatka Sottungaan kestää n. 1h 15 minuuttia.

Kesällä 2014 avattu kodikas ja suosittu Salteriet-ravintola Sottungan vierasvenesatamassa tarjoilee maukasta saaristolaiskotiruokaa ja yllättää välillä teemailloillaan kuten sushilla.

VINKKIKULMA: LASTEN AHVENANMAA

Keräsin tähän vielä pähkinänkuoressa kohteita lapsiperheille:

* Lilla Holmenin puisto ja uimaranta Maarianhaminassa; alueella on eläimiä kuten kaneja, marsuja, riikinkukkoja ja kanoja, ja matalapohjainen uimaranta.

* Käringsundin riistasafari

* Smartpark-perhepuisto Eckerössä

* Hammarlandin Palokuntamuseo

* Mariebadin kylpylä-uimahalli Maarianhaminassa vesiliukumäkineen

* Gocart-mikroautorata Lemlandin Vessingbodassa

* Ångbåtsbryggan-minigolf Maarianhaminan itäsatamassa (tasokas minigolf, kaukana leirintäalueiden säälittävistä viritelmistä)

* Lasten luontopolku Trollstigen Getabergenillä

* Viikinkimarkkinat Saltvikissa heinäkuun lopulla

.

Tämä artikkeli päivitetty 06/2016