Enpähän tiedä kadunko tämän kirjoitusta myöhemmin, mutta kirjoitan nyt kumminkin.
Puhuin äsken mieheni kanssa puhelimessa ja koitin saada häneltä myötätuntoa. Samalla tiesin, etten sellaista todellakaan tarvitse. Minullahan on oikeasti kaikki hyvin.
Myötätunnon kerjäys koski sitä, että en ole ollut itseni kanssa ihan sujut viime aikoina. Fiilis on äitynyt yhä vain pahemmaksi muistuttaessani itseäni, että olen täysin naurettava eikä tuntemuksillani ole mitään perusteita. En h*lvetti vieköön halua myöntää olevani näin..... pinnallinen. Tai muuten vain etsiväni jotain säälittävää tilanteista, joissa sellaista ei ole.
Minulla on kuitenkin ollut viime viikkoina hieman huonot hapet. Ja ajattelin vierittää ne nyt ulos. Vähän niinkuin marraskuussa Lissabonissa, jossa oksensin blogiin itsesyytösten mustaamaa oloani päästettyäni läppärini varkaiden käsiin.
Minulla on ilmeisesti vakituisen päivätyön jätettyäni meneillään joku "et ole missään tosihyvä ja olet nyt kaikkialla vähän ulkopuolinen" -vaihe. Jopa blogin pitäminen on tuntunut viime aikoina tosi raskaalta. Huomasin, että olin esimerkiksi todella ahdistunut siitä että en ehtinyt tekemään Pariisissa "tarpeeksi". Ajattelin, "Aurinkomatkat on varmasti pettynyt kun en pystynyt kertomaan kaupungista monipuolisemmin, miksi edes hain mukaan kun minulla ei ollut rahaa tehdä siellä mitään." Tiedän että tämä on ihan hullua mutta en voi ajatuksilleni mitään. Näin Pariisista pelottavia uniakin.
Olen aina kokenut oloni turvalliseksi ja voinut hyvin tuntiessani että hallitsen asiat. Jos menetän hallinnan tunteen, muutun heikoksi. Olen perfektionisti, ja esimerkiksi töissä haluan tietää kaiken. Minulle ei riitä, että osaan "sinne päin" tai "suunnilleen". Minä haluan osata kaiken niin hyvin kuin mahdollista, ja jos en pysty jotain tietoa omaksumaan tai oppimaan nopeasti, ahdistun.
Tällä viikolla olen vanhassa työpaikassani joutunut sanomaan itselleni, että "Hei, siitä on yli neljä vuotta kun olit täällä duunissa, sinä et voi enää muistaa kaikkea...!" ja silti olen tuntenut itseni vajavaiseksi, surrut sitä kun joudun kysymään työkavereilta, tuntenut punan nousevan poskille kun haen jotain ruotsinkielistä sanaa ja se ei vain tule mieleen. "Minä olin tässä ennen hyvä..... Ennen minulta tultiin kysymään, että hei miten tämä juttu tehtiinkään..."
Istun kahvitauot yksin lehden takana. En uskalla osallistua keskusteluihin koska änkytän kuitenkin.
Yksi keino tuntea hallitsevansa edes jotain on hallita omaa ulkokuortaan. Jos et voi muuttua rakettitiedemieheksi tai osata vierasta kieltä täydellisesti, voit ainakin pitää kroppasi kunnossa. Eikö niin? Jos on tyytyväinen peilikuvaansa, niin sitten on yksi asia vähemmän murehdittavana. (Eikö niin........?)
Minulla ei ole kertakaikkiaan mitään syytä valittaa yhtään mistään, ja silti olen viimeaikaisessa kaaoksessani onnistunut kehittämään fiksaation reisiini. Ne kun eivät muka kadonneet mihinkään vuodenvaihteen jälkeen ja nyt mä näen VAIN ne pahkurat jotka ovat silmissäni yksi manifestaatio epäonnistumisestani. Tiedän, että muut eivät näe mitään pahkuroita, mutta minä tunnen ne unissanikin. Oikeasti, ei mene yhtäkään aamua etten juokse peilin eteen ja toivo että ne näyttäisivät pienemmiltä. Sairasta.
On helppo syyttää puristavia farkkuja huonosta olosta kun oikeasti pitäisi korjata jotain ihan muuta.
Viime aikoina olen kokenut suunnatonta väsymystä kosmetiikkaakin kohtaan. Armaat lukijani, olen raahannut viisi viikkoa mukanani Natural Coden seitsemää luomiväriä joista haluan (siis oikeastikin, haluan!) tehdä teemaviikon blogiin. Yhtäkään kuvaa en ole saanut otettua. Pikkuiset makaavat matkalaukkuni pohjalla....
Joinain päivinä olen miettinyt, että bloggaaminen on jollain tavalla riistänyt alkuperäisen, "viattoman" viehätykseni kosmetiikkaan. Kun testattavia tuotteita tulee ovista ja ikkunoista ja saunan lauteet ovat muuttuneet löylytilasta kosmetiikkavarastoksi niin suhteen kosmetiikkaan voi todella sanoa muuttuneen. Kosmetiikan kulutus on kuin.... työtä.
Viime päivät päässäni on takonut ajatus, "Olenko minä hyvä kosmetiikkabloggaaja kun tunnen näin? Mikä minua vaivaa? Mitä Karkkipäivälle tapahtuu?"
Ja sitten sanon itselleni, "Rauhoitu. Se menee ohi. Se on mennyt ennenkin..."
En nyt oikein tiedä miksi halusin näistä tuntemuksista kirjoittaa. Sanoin poikaystävälleni, että haluaisin jutella näistä asioista jonkun kanssa... Hän yritti parhaansa, mutta ei kai tällaisia voi oikein vakavasti ottaa. Hän vastasi kuluneesti, "Meillä kaikilla on välillä näitä fiiliksiä, kultaseni... Se on ihan normaalia".
Niinhän se on. En vain ymmärrä miksi minun pitää tuntea näin juuri nyt, kun elämän pitäisi olla siinä pisteessä mistä olen aina haaveillut? Olen vapaa, saan asua ihanissa erilaisissa kodeissa (en ole teille kertonutkaan millainen maalaisparatiisi anoppilani on, mutta se taitaa olla jo toisenlaisen blogin aihepiiriä...!), olen terve ja läheisenikin ovat terveitä. Mistä tämä väsymys ja alemmuuden tunne tulee?
"Tsemppiä niiden reisien kanssa!" mieheni sanoi puhelun lopuksi. Kuulin pilkkeen silmäkulmassa vaikka en sitä nähnytkään.
Kiitos muru. Pääset puristamaan niitä ylihuomenna. ;)
Edit. Kiitos kommenteistanne <3, vastailen niihin pikkuhiljaa. En suoraan sanottuna odottanut että niin moni samastuisi tilanteeseeni, kuvittelin enemmänkin saavani silmienpyörittelyä.....
Nyt on sitten upea Pariisi koettu Aurinkomatkojen kampanjan myötä ja ehditty kotona sulattelemaan kaikkea näkemäänsä. Kaksi ja puoli päivää Pariisin kokoisessa kaupungissa voi olla todella hengästyttävä kokemus - etenkin kun haluaa nähdä jalkaisin niin paljon kuin minä!
Ja kyllä vain on todettava, ettei Pariisi kengännauhabudjetilla ollut lopulta haaste eikä mikään...! ^_^
Haluatte varmaankin kuulla, paljonko minulla lopulta meni matkan aikana rahaa. *drumroll, please....* Kahdeksankymmentäkuusi euroa ja yksi sentti. :) Täytyy todeta, että olin itsekin yllättynyt. Tällä rahalla en edes kokenut mitenkään erityisesti nuukailevani. Pääasiallisesti vietin aikaa ilmaiseksi jalkojeni päällä ja söin omia eväitä, mutta ehdinpä käymään teatterissa ja neljän ruokalajin mainiolla illallisellakin. Museotkin olisivat vielä mahtuneet budjettiin hienosti - jos vain aika olisi antanut myöten.
Ei kahdessa päivässä oikeastaan edes ehdi kuluttaa paljon rahaa edes välttämättömiin menoihin.
Rahaa meni...
Pont de l'Archevêché-sillan lukot ja Pantheon
Tuo ensimmäisen päivän menetys harmitti kyllä todella. Alkuperäinen Pariisi Tehokkaasti Kolmessa Päivässä -suunnitelmani oli siis tällainen:
Keskiviikko: Kävely Concorde-aukio - Champs Elysees - Riemukaari - Eiffel-torni - Batobus-jokilaiva Jardin des Plantesille - Latinalainen kortteli - Ile de la Cite (ja Notre Dame) - metro hotellille - illalla teatteri.
Torstai: Kävely Montmartrelle - metro Père Lachaise -hautausmaalle - kävely Bastilleen ja Maraisiin - illallinen jossain kivassa ravintolassa.
Perjantai - Museopäivä: Parfyymimuseo - Pompidou-keskus - Les Docks
Jardin du Palais Royal
Keskiviikon kadotessa kirjaimellisesti lumeen päädyin siis jättämään perjantain ohjelman pois nähdäkseni mahdollisimman paljon itse kaupunkia. Yhdessä museossa sentään tuli vierailtua - soma Parfyymimuseo sijaitsee sopivasti RoissyBus -lentokenttäbussipysäkin lähellä joten ehdin sinne lauantaiaamupäivällä ennen kentälle lähtöä. :)
Mitä ruokailuun tulee, itse asiassa ruoka ei ollut lainkaan niin kallista mihin olin varautunut. Ihania lettubaareja on joka nurkalla ja sellaisessa syö lounaan kuudella-seitsemällä eurolla. (Tai jos ei syö lettuja niinkuin minä, voi ostaa vaikkapa Monoprix-kaupasta oliiveja, juustoa ja pähkinöitä :)) Illallisen saa keskikaupungillakin alle kahdellakympillä kun bongailee ravintoloiden valmiita kolmen ruokalajin menukomboja. Ja ne ravintolat.... voih, miten kutsuvia..! Pikkuruisia pöytiä vieri vieressä ihanan hämyisissä interiööreissä.
Kuten vinkkasitte, niin Latinalaisen korttelin alueella ravintolat olivat kaikkein edullisimpia. Muutenkin alue oli todella viehättävä.
La Maison Guerlain Boutique osoitteessa 68 Champs Elysees on parfyymifriikin must-kohde. Katsokaapa tuo boutiquen "guided tour" linkin takaa... Wow.
Oikeanpuoleisessa kuvassa Printemps - tavaratalon kupoli Blvd Haussmannilla, taustalla kohoaa Oopperan koristeellinen katto. Shoppailunnälkäisille Bldv Haussmann on hyvä osoite - tällä kadulla sijaitsee myös Pariisin toinen eeppinen tavaratalo, Galeries Lafayette. Toimivat erinomaisesti myös "window-shoppaukseen" ja sisään kannattaa kurkata vaikkei olisikaan ostoaikeissa.
Café de Floressa (Blvd St-Germain 172) voi nauttia kalliin kupin kahvia kulttuurihistorian havinassa - täällä istuivat aikoinaan kirjoittamassa niin Sartre kuin de Beauvoir'kin. (Itse nautin kahvin vain silmilläni ^_^) Oikeanpuoleisessa kuvassa Notre Dame.
Montmartre ja portaat Sacre Coeur -kirkolle.
Vinkki: nähdäkseen Montmartrelta avautuvat upeat näköalat kannattaa Sacre Coeurille saapua mieluummin iltapäivällä kuin aamulla, kuten itse sain huomata. Aamulla kaunis näköala on pelkkää harmaata sileuttia, myöhemmin päivällä & illalla aurinko on suotuisammassa kulmassa.
Hotellini Lautrec Operan sijainti oli muuten ihan huippu. Sieltä käveli Montmartelle alle 30 minuutissa ja Louvrelle 12 minuutissa (kyllä, katsoin kelloa! :)). Lisäksi se sijaitsee ihan lähellä Oopperaa jonne Roissy-bussi tulee Charles de Gaullen kentältä.
Huone oli perustasoa ja kodikas. Buffet-aamiaiseen kuului munia keitettynä ja kokkelina, jogurttia, leipää, mysliä ja leikkeleitä. VHH:lainenkin sai vatsan joka aamu täyteen juustolla ja munakkaalla. :)
Ihastuttava Galerie Vivienne (vasemmanpuoleisin kuva) on yksi Pariisin useista viehättävistä ostoskäytävistä. Moulin Rouge -teatterin upea näytös jäi odottamaan seuraavaa kertaa (mieheni olisi tarjonnut minulle lipun), kun päätin valita lähempänä hotelliani sijaitsevan Olivier Giraudin show'n.
Billetreduc-sivulta muuten saa teatteriin ja konsertteihin halvempia lippuja. Palvelu vaatii kirjautuessa ranskalaisen osoitteen, itse käytin hotellin osoitetta. Olivier Giraudin show'n lipun sai tuota kautta jopa 46% normihintaa edullisemmin kuin teatterin omalta lippuluukulta.
Rue Montorgueil Les Hallesin takana oli yksi lempikatujani. Katua reunustavat pikkuliikkeet kuten juusto- ja hedelmäkaupat, kahvilat, ravintolat ja muut myymälät. Kadun Rue Réaumurin päässä sijaitsee ranskalaisen luonnonkosmetiikkamerkki Melvitan ihana myymälä.
Les Hallesin päässä taas on yksi Naturalia-ketjun ekokaupoista, joista kasvissyöjä löytää loistavan valikoiman luomutuotettua evästä - ja yllättävän huokeaan hintaan ollakseen luomua! Itse nappasin täältä eväsporkkanoideni seuraksi merilevä-tofu-pateen. :)
Todella halpaa mutusteltavaa keksien, karkkien, sipsien ja pähkinöiden muodossa saa HEMA-myymälästä, niinikään Les Hallesin kulmalla Rue Rambuteau-kadulla. Halvin pussi keksejä kustantaa euron, ja siitä riittää vaikka isommallekin seurueelle Seinen varteen naposteltavaksi!
Ja lisää edullista suuhunpantavaa - L'as du Fallafel -ravintolasta Maraisin juutalaiskorttelissa (Rue des Rosiers 34) saa kuulema kaupungin parhaat falafelit. Ainakin jatkuvasta jonosta (kuljin paikan ohi kahdesti) päätellen paikan maine ei ole ihan tuulesta temmattu.
Maraisista bongasin myös ihanan värikkään sisustus- & lahjatavaraliike Fleux'in (Rue Ste Croix de la Bretonnerie 39) jossa varmasti olisi tullut shopattua jotain "toisessa elämässä" (...ja toisessa asunnossa, jonne mahtuisi jotain... :P) Maraisissa sijaitsee myös tykkäilemäni MUJIn liike. Jonain päivänä vielä ostan sieltä uudet akryylilaatikostot meikeille.... (Tukholman MUJI on lähin.)
Oma kulinaristinen highlighttini sijoittui Bouillon Chartieriin, josta sain vinkin teiltä lukijoilta. Lukuisat tarrat ravintolan ikkunassa kertovat, että paikka on "muutaman" muunkin turistin tiedossa, mutta kyseessä on myös ranskalaisten itsensä suosima ruokapaikka.
Chartier tarjoilee mutkatonta ranskalaista ruokaa edulliseen hintaan. Itse söin alkupalaksi avokadoa ja katkarapuja (3,50€), pääruoaksi meribassia (13,50€, taisi olla menun kallein ruoka) sienilisukkeella (3€) ja jälkiruoaksi sinihomejuustoa (2,20€). Ruoat huuhdoin alas viinillä (25 cl:n karahvi 3,50€). Ruoka oli erittäin hyvää ja annoksista tuli kylläiseksi. Menu on ainoastaan ranskaksi ja käänsin sen hotellilla ennen syömään lähtöä jotta tiesin mitä tilata! ^_^
Toinen hyvä budjettiystävällinen ravintola (josta luin vasta reissun jälkeen) on Polidor. Tuonne täytyy sitten mennä seuraavalla kerralla!
Louvre on upea ilmestys niin päivällä kuin yölläkin...!
Näin lopuksi on todettava, että Aurinkomatkojen lento + hotelli -paketti sopii budjettimatkalaiselle erittäin hyvin - sen voi nimittäin maksaa myös osamaksulla. Tämä oli minullekin uutta tietoa. Eikä noissa hinnoissa ole mitään "matkanjärjestäjälisää", Aurinkomatkojen sivuilta voi siis löytää aivan yhtä edulliset - tai halvemmatkin - lennot ja hotellin kuin perinteisiltä lentomatkasivustoilta. Tein vertailua...! ;)
Lento + hotelli -kohteita on yli 250 ympäri maailmaa aina kotoisesta Berliinistä eksoottisiin Seychelleihin. Samalla kun varaa lennot ja hotellin voi mukaan lisätä myös muuta tekemistä kohteeseen ja varata esim. viinimaistelun, musikaalin tai kiertoajelun.
Jos jotain, niin ainakin pyrähdykseni Valon Kaupunkiin jätti polttavan halun palata takaisin...! Nyt minulla on jo lista paikoista mihin seuraavalla kerralla menen...! ^_^
Muistuttelen vielä ILOVEPAR-koodista, joka on voimassa 2.4. saakka. Koodilla saa Aurinkomatkoilta 20 euroa alennusta Pariisin matkasta, matkustusaika 31.8. saakka. :)
Ilmaista tekemistä Pariisissa:
- Kattava linkkilista Pariisin ilmaisista museoista ja monumenteista löytyy täältä.
- Tökkivätkö perinteiset turistikiertokävelyt ja -ajelut? Vapaaehtoisten pyörittämän Paris Greeter -palvelun kautta voi varata itselleen personoidun kävelyretken paikallisen kanssa. Kävely on täysin maksuton ja saat itse kertoa oppaalle mikä alue tai mitkä nähtävyydet sinua kävelylläsi erityisesti kiinnostavat. Kävely täytyy varata minimissään kaksi viikkoa etukäteen.
- Puistot, kirkot ja hautausmaat. Käy ainakin Luxembourgin puutarhassa, Champ de Mars -puistossa Eiffelin juurella, Père Lachaisen hautausmaalla, Notre Damen katedraalissa ja Sacre Coeurin kirkossa.
- Näköalapaikat; Printempsin kattoterassi, Bellevillen puisto, Sacre Coeur.
*
Ai niin - jos jotakuta alkaa "ottamaan päähän" mun köyhäily, niin toisenlaista näkökulmaa Pariisiin tarjoaa Uino. :)
Pariisin kirjeenvaihtaja täällä päivää. :)
Kuva Julia Vuori
Kaksi ja puoli päivääni Ranskan pääkaupungissa ovat olleet sangen intensiiviset, ja aika monta kilometria on tullut kulutettua Pariisin katuja. Torstaina ja perjantaina kävelin kumpanakin päivänä yli 8 tunnin lenkit.
Pariisi on samalla kompakti, ja samalla ei. Nähtävyyksien välillä tosiaankin on matkaa, eikä Eiffeliltä Sacre Coeurille heilahda ihan tunnissa. Koska kaikkialla on kuitenkin kiinnostavaa nähtävää ja ihan millä tahansa kadulla kävely on itsessään "sightseeingiä", taittuvat välimatkat kuin itsestään ja yhtäkkiä huomaakin olevansa kaupungin toisella laidalla.
Torstaina sain seurakseni Julia LK -blogin Julian, mikä oli todella mukavaa. Sää oli kirkastunut ja sain nauttia kaupungista auringonvalossa. Kävelimme Ile de la Citen ja Ile St. Louisin kautta latinalaiseen kortteliin ja sieltä Luxembourgin puistolle. Tässä vaiheessa Julia lähti kotiin ja minun reittini jatkui vielä Seinen rantaa Eiffel-tornille, sieltä Riemukaarelle ja Champs-Elyseelle. Auringon laskiessa nautin huikeista maisemista Printemps-tavaratalon kattoterassilla.
Perjantain oli tarkoitus olla museopäivä, mutta koska keskiviikko meni lumitilanteen takia käytännössä hukkaan, jouduin tekemään valinnan. Haluanko viettää aikaa sisätiloissa taidetta katsoen vai ulkona aurinkoisesta säästä ja Pariisin romanttisista maisemista nauttien? No, kun sääkin jatkui aurinkoisena niin ulkoilma veti pidemmän korren. Kyllä minä täällä vähäisen aikani mieluummin käytän itse kaupungin kuin museoiden seinien katseluun! :)
Eilen sitten kävelyreitti vei Montmartreen ja sieltä Maraisiin ja Bastilleen.
Ajattelin, että ehkäpä kuitenkin ehdin Pompidou-keskukseen palatessani Maraisista. Mutta.... Ilmoitus Pompidoun sisäänkäynnillä kertoi, että Dalí-näyttelyyn oli kahden tunnin jono. Jäädäkö jonottamaan, jolloin joudun luopumaan illallissuunnitelmistani Chartierissa? Vai lähteäkö hotellin kautta syömään jolloin minun ei puolestani tarvitsisi jonottaa ravintolaan? (Chartieriin on aina seitsemän jälkeen pitkät jonot.) Hyväksyin kohtaloni. Minun ei ollut tällä matkalla tarkoitus päästä museoon.
.
.
.
.
.
Julian kanssa vierailimme Pariisin art deco - & moorilaistyylisessä moskeijassa joka sijaitsee lähellä Jardin des Plantesia. Upea paikka, eikä mikään ihan perinteisin Pariisin nähtävyys. Kannattaa ehdottomasti poiketa tänne jos liikut latinalaisessa korttelissa! Sisään astuessa ei enää tunnu että on Pariisissa lainkaan.
Moskeijan yhteydessä on myös perinteinen hammam, tunnelmallinen ravintola ja ihastuttava teehuone. Kuuma minttutee lämmitti ihanasti kohmeisia käsiä. Auringosta huolimatta lämpöasteet pysyttelivät nimittäin nollan tuntumassa.
Teen vielä kotiin palattua koontipostauksen muista lempparipaikoistani ja vinkeistä budjettiystävälliseen Pariisin lomailuun.
Olettehan muuten Pariisin kävijät käyneet laittamassa vinkkejänne tuonne Aurinkomatkojen kamppis-sivulle? :) Vinkkien jättäneiden kesken arvotaan 300 euron matkalahjakortti. Sillä pääsee jo kivasti viikonloppureissulle johonkin ihanaan Euroopan kaupunkikohteeseen..!
Ja jos joku on innostumassa varaamaan Pariisin matkaa, saa koodilla ILOVEPAR Aurinkomatkoilta 20 euron alennuksen. Matkustusaika on 31.8.2013 saakka.
....muuten, vähänkö eri tyylinen "viime-hetken-impulssiostos"- laari Sephorassa. :D Siinä missä Suomessa tuollaiset laarit on täytetty jollain mahdollisimman halvalla ja pienellä "krääsällä" jonka jonottava asiakas tulee helposti ostaneeksi, pursuavat Pariisin Sephoran viime hetken tärppikorit Miss Dior -tuoksuja. Jotenkin hassu näky..! :)
"Ohhoh... kestääpä tässä jonossa... mmmh, mitäs tässä on..? Diorin uusin tuoksu..? Hmmmm, eihän tämä ole kuin 68 euroa, otetaanpas se vielä tähän päälle."
This must be Paris. ^_^
Pariisin kirjeenvaihtaja täällä päivää. :)
Kuva Julia Vuori
Kaksi ja puoli päivääni Ranskan pääkaupungissa ovat olleet sangen intensiiviset, ja aika monta kilometria on tullut kulutettua Pariisin katuja. Torstaina ja perjantaina kävelin kumpanakin päivänä yli 8 tunnin lenkit.
Pariisi on samalla kompakti, ja samalla ei. Nähtävyyksien välillä tosiaankin on matkaa, eikä Eiffeliltä Sacre Coeurille heilahda ihan tunnissa. Koska kaikkialla on kuitenkin kiinnostavaa nähtävää ja ihan millä tahansa kadulla kävely on itsessään "sightseeingiä", taittuvat välimatkat kuin itsestään ja yhtäkkiä huomaakin olevansa kaupungin toisella laidalla.
Torstaina sain seurakseni Julia LK -blogin Julian, mikä oli todella mukavaa. Sää oli kirkastunut ja sain nauttia kaupungista auringonvalossa. Kävelimme Ile de la Citen ja Ile St. Louisin kautta latinalaiseen kortteliin ja sieltä Luxembourgin puistolle. Tässä vaiheessa Julia lähti kotiin ja minun reittini jatkui vielä Seinen rantaa Eiffel-tornille, sieltä Riemukaarelle ja Champs-Elyseelle. Auringon laskiessa nautin huikeista maisemista Printemps-tavaratalon kattoterassilla.
Perjantain oli tarkoitus olla museopäivä, mutta koska keskiviikko meni lumitilanteen takia käytännössä hukkaan, jouduin tekemään valinnan. Haluanko viettää aikaa sisätiloissa taidetta katsoen vai ulkona aurinkoisesta säästä ja Pariisin romanttisista maisemista nauttien? No, kun sääkin jatkui aurinkoisena niin ulkoilma veti pidemmän korren. Kyllä minä täällä vähäisen aikani mieluummin käytän itse kaupungin kuin museoiden seinien katseluun! :)
Eilen sitten kävelyreitti vei Montmartreen ja sieltä Maraisiin ja Bastilleen.
Ajattelin, että ehkäpä kuitenkin ehdin Pompidou-keskukseen palatessani Maraisista. Mutta.... Ilmoitus Pompidoun sisäänkäynnillä kertoi, että Dalí-näyttelyyn oli kahden tunnin jono. Jäädäkö jonottamaan, jolloin joudun luopumaan illallissuunnitelmistani Chartierissa? Vai lähteäkö hotellin kautta syömään jolloin minun ei puolestani tarvitsisi jonottaa ravintolaan? (Chartieriin on aina seitsemän jälkeen pitkät jonot.) Hyväksyin kohtaloni. Minun ei ollut tällä matkalla tarkoitus päästä museoon.
.
.
.
.
.
Julian kanssa vierailimme Pariisin art deco - & moorilaistyylisessä moskeijassa joka sijaitsee lähellä Jardin des Plantesia. Upea paikka, eikä mikään ihan perinteisin Pariisin nähtävyys. Kannattaa ehdottomasti poiketa tänne jos liikut latinalaisessa korttelissa! Sisään astuessa ei enää tunnu että on Pariisissa lainkaan.
Moskeijan yhteydessä on myös perinteinen hammam, tunnelmallinen ravintola ja ihastuttava teehuone. Kuuma minttutee lämmitti ihanasti kohmeisia käsiä. Auringosta huolimatta lämpöasteet pysyttelivät nimittäin nollan tuntumassa.
Teen vielä kotiin palattua koontipostauksen muista lempparipaikoistani ja vinkeistä budjettiystävälliseen Pariisin lomailuun.
Olettehan muuten Pariisin kävijät käyneet laittamassa vinkkejänne tuonne Aurinkomatkojen kamppis-sivulle? :) Vinkkien jättäneiden kesken arvotaan 300 euron matkalahjakortti. Sillä pääsee jo kivasti viikonloppureissulle johonkin ihanaan Euroopan kaupunkikohteeseen..!
Ja jos joku on innostumassa varaamaan Pariisin matkaa, saa koodilla ILOVEPAR Aurinkomatkoilta 20 euron alennuksen. Matkustusaika on 31.8.2013 saakka.
....muuten, vähänkö eri tyylinen "viime-hetken-impulssiostos"- laari Sephorassa. :D Siinä missä Suomessa tuollaiset laarit on täytetty jollain mahdollisimman halvalla ja pienellä "krääsällä" jonka jonottava asiakas tulee helposti ostaneeksi, pursuavat Pariisin Sephoran viime hetken tärppikorit Miss Dior -tuoksuja. Jotenkin hassu näky..! :)
"Ohhoh... kestääpä tässä jonossa... mmmh, mitäs tässä on..? Diorin uusin tuoksu..? Hmmmm, eihän tämä ole kuin 68 euroa, otetaanpas se vielä tähän päälle."
This must be Paris. ^_^
Ensimmäinen päiväni Pariisissa alkoi varsin, sanoisinko jännittävissä merkeissä. En nimittäin ollut päästä pois Charles De Gaullen kentältä...! Jossain vaiheessa meinasi jo itku päästä kun mikään bussi tai juna ei lähtenyt. Taksit voi tällä budjetilla unohtaa.
Keski-Euroopan lumitilanne oli saattanut CDG:n pienoiseen kaaokseen. Lento lähti jo tämän vuoksi Suomesta myöhässä, ja laskeuduttuamme saimme odottaa toista tuntia että kone pääsi ylipäänsä parkkiin. Ikkunoista avautuivat hohtavat hanget... :)
Olin etukäteen arvioinut olevani kaupungissa aamu-yhteentoista mennessä. Lopulta saavuin hotellilleni puoli neljältä. Suunnitelmat pitkästä Eiffelille ulottuvasta kävelylenkistä laitettiin uusiksi, ja vaeltelin sen sijaan pienemmän pätkän Madeleine-kirkolle, Concorde-aukiolle, Tuileriesin puiston halki Louvrelle ja sieltä Palais Royalin puutarhan kautta takaisin hotellille.
Siellä se häämöttää...! :) Tuntui ihan vatsanpohjassa saakka vihdoin nähdä livenä Pariisin symboli..!
Valtaosa lumesta oli jo sulanut kun pääsin hotellille, mutta tästä autosta voi päätellä miltä täällä on aikaisemmin aamulla näyttänyt...
.
Madeleinen kirkko.
.
Suihkulähteeseen jäätynyt tuoli Palais Royalin puistossa. Tämä kuva tiivistää erinomaisesti millainen sää täällä nyt vallitsee.... Keväinen Pariisi taitaa nyt jäädä kokematta. Onneksi otin toppatakin...! :)
.
Morsiusparia kuvataan Palais Royalilla.
.
Villamyssyihin verhoutuneita turisteja Tuileriesin puistossa.
.
Tuileries.
.
Louvre.
.
.
Illalla menin katsomaan teidän lukijoiden vinkkien perusteella tämän uskomattoman hupaisan englanninkielisen monologinäytöksen. Koomikko Olivier Giraud tiivistää tuntiin, kuinka oppia pariisilaisen töykeyden taidot...! Kun tämän olette nähneet, ette enää koskaan voi kuunnella Britney Spearsin Gimme More -biisiä ilman että pokka pettää.... ^_^ Nauroin ihan kippurassa.
Lumen aiheuttamista erikoistilanteista ja viimasta huolimatta ensimmäinen päiväni Pariisissa oli oikein onnistunut. Illalla oli ihana nauttia pieni lasillinen punaviiniä ja käpertyä kodikkaan hotellini Lautrec Operan lämpimässä huoneessa peittoihin.
Tänään ikkunasta näkyy sinistä taivasta ja aurinkoakin! :)
Enpähän ole aikoihin juonut niin paljon teetä kuin eilen... Heräsin pelottavan tuttuun polttelevaan tunteeseen rintakehässä, ja nyt ei kyse ole mistään matkakuumeen aiheuttamasta positiivisesta oireilusta.
Mr Karkkipäivä on ollut viime viikon aivan hirveässä kuumeflunssassa ja ihan pikkuisen tässä on jännittänyt että millähän todennäköisyydellä mä olen sairaana Pariisissa. :/ Eilen ne oireet sitten ilmestyi. Ei muuta kuin päivän suunnitelmat uusiksi, kääriytyminen viltteihin ja vedenkeitin porisemaan koko päiväksi. Mun resepti flunssapöpöjen taltuttamiseen on C-vitamiini"yliannostus", mustaherukkateetä tai -mehua ja Carmolis-yrttitippoja. Aina tämä ei tietenkään auta, mutta joskus olen onnistunut nitistämään alkavat oireet tällä kuurilla.
Päästin itseni sängystä siksi aikaa, että sain kynnet lakattua. Pariisin matkalakaksi valikoitui Lumenen kevätkokoelman ihastuttava, pehmeän murrettu vihreä Luonto Herää. Tästä lakasta oli tarkoituskin laittaa blogiin vinkki, todella viehättävä sävy johon ihastuin heti kun näin nuo kevätkokoelman tuotteet. (Ei, en ostanut itse, ne lähetettiin minulle.)
Clipperin mustaherukkateen violetti pakkaus on niin kaunis, että tuota teetä on pakko pitää kaapissa ihan vain jo siksi että voi nostaa sen välillä esille pelkästään ihailua varten. (Ja kyllä, teen olen ostanut ihan itse! ;))
Vietin loppuillan Pariisin matkaoppaita lukien ja tulostin kaikki teidän antamat vinkit. Reittisuunnitelmia on jo alkanut syntyä ja keskusta hahmottuu nyt paremmin. Lueskelin myös nautinnolla Julian ja Riinan blogeja. Muutamaan otteeseen piti pyytää Pellava-kaveriani rauhoittumaan, kun huomasin että matkasuunnitelmien teosta alkoi jo poreilla pientä stressiä... Pariisi VALTAVA - aikaa 3 päivää = et mitenkään voi nähdä kaikkea mitä haluat.
Tuntuu kyllä ihan hullulta että huomenna tähän aikaan talsin Pariisin kaduilla ja näen livenä noita teidän suosittelemia mestoja..! Koko tämä matkahomma tuli niin nopealla aikataululla että mieli ja keho ei ole ehtineet oikein tajutakaan että kohta ollaan Ranskassa. :)
Muuten, vinkkaamalla Pariisin suosikkikohteistasi voi osallistua Aurinkomatkojen 300 euron arvoisen lahjakortin arvontaan. Ja jos joku teistä on itsekin suunnittelemassa kevät- tai kesäreissua Pariisiin, saa koodilla ILOVEPAR 20 euroa alennusta Aurinkomatkojen Pariisin matkasta. Alennuskoodia ei voi käyttää muiden alennusten yhteydessä ja se koskee vain uusia varauksia. Koodi on voimassa 2.4.2013 asti, ja matkustusaika on 12.3.-31.8.2013.
Kun joulukuussa kotiuduin suurelta syysreissultani kaikki mehut ulos puristettuna, jäin väsyneenä mutta uteliaana odottamaan, koska olisin taas "oma itseni". Totaalinen matkauupumus on nimittäin jotain, mitä en ole koskaan aiemmin kokenut. Matkakuumeilu ja seuraavan reissun suunnittelu on minulle kuin toinen luonto, se on aina läsnä...
Palautumiseen meni kaksi kuukautta. Helmikuussa havahduin siihen, että tuttu tunne kutitteli mielen perukoilla... "Olisipa kyllä kiva lähteä jonnekin..."
Ja mitä ihmettä..! Vain muutamaa viikkoa myöhemmin sain kuulla, että olen päässyt mukaan Aurinkomatkojen ja Indiedaysin yhteistyökampanjaan, joka lennättää minut Pariisiin.....!!! Ei hyvänen aika että olin revetä liitoksistani! Voiko minulle käydä tällainen tuuri?
Kyllä, ilmeisesti voi käydä! :) Paljon olen maailmaa nähnyt mutta Pariisin ja minun tiet eivät ole vielä kohdanneet. Vuodesta toiseen Pariisi on odottanut, ja tyynin mielin olen tiennyt, että jonain päivänä on sen vuoro. Ja se joku päivä tulee nyt, maaliskuussa 2013! Lähden reissuun jo seuraavana keskiviikkona.
Aurinkomatkat on minulle hyvinkin tuttu firma "menneisyydestäni", olenhan alunperin kouluttautunut nimenomaan matkailualalle. Matkatoimistoympäristö on minulle aluetta, jossa koen olevani kala vedessä yhtä lailla kuin kosmetiikkamyymälässä.
Varhaisimpiin matkakokemuksiini kuuluvat valmismatkat, joita minä suunnittelin koko perheelle. (Kyllä! Toimin perheen itseoikeutettuna "matkavirkailijana" ja puhuin äidin ympäri milloin mihinkin matkakohteeseen. Mä olen ollut aika jyräävä teini kun olen jotain oikein halunnut..! ^_^) Tykkäsin Aurinkomatkojen katalogista eniten, se kun oli paksuin kaikista. Muistan kuinka etsin aina niitä sinisellä tai oranssilla merkittujä lähtöjä joilla sai alennusta - taloudellinen ajattelu oli selkärangassa jo tuolloin..! ;)
Taisin olla 19 tai 20-vuotias, kun ensimmäisen kerran tein omatoimimatkan. Siihen saakka valmismatkat olivat tuntuneet turvallisimmalta tavalta matkustaa.
Aurinkomatkat tunnetaan valmismatkapaketeistaan, mutta viime vuosina tuotetarjonta on uudistunut myös omatoimimatkailun puolelle. Aurinkomatkojen kautta voi nykyään varata reittilentoja kaikilla lentoyhtiöillä, hotelleja ympäri maailmaa sekä Lento + Hotelli -matkoja joissa hotelli ja lennot ostetaan yhdessä. Lento + Hotelli -paketin varaajalla on etuna valmismatkalain tuoma suoja; vaikka reissu onkin täysin omatoiminen, auttaa Aurinkomatkat tarvittaessa matkalaista reissun aikana, esimerkiksi poikkeustilanteissa.
Minä olen lähdössä Pariisiin juuri tuollaisella Lento + Hotelli -matkalla. Aurinkomatkat valitsi minulle mukavan näköisen kolmen tähden hotellin kaupungin sydämestä, lähellä ovat mm. Louvre ja Opéra Garnier. Minulle ei Pariisin kartta sano vielä yhtään mitään, enkä osaa ollenkaan hahmottaa millaiset välimatkat kaupungissa on. Mieheni on käynyt Pariisissa ja sanoo, että etäisyydet eri nähtävyyksien välillä ovat valtavia....
Koska ylimääräinen tuohi ei juuri meikäläisen tiliä tällä hetkellä paina, tulee Pariisin matkaan aika mielenkiintoinen näkökulma. Pariisia kun ei suoranaisesti pidetä minään budjettimatkakohteena. Mutta!! Minä aion ottaa tämän haasteena! Aivan varmasti Pariisiinkin voi tutustua kengännauhabudjetilla, ja saada kaupungista paljon irti ilman että köyhtyy satoja euroja!
Löysinkin jo tällaisen sivun kuin Visiting Paris On A Budget johon aion tutustua huolellisesti. Kaipaisin kuitenkin myös teidän apuanne..! Kaikki vinkit budjettiystävällisestä Pariisi-ohjelmasta otetaan kiitollisena vastaan! Tunnelmasta, kauniista rakennuksista ja ihmisvilinästä nauttiminen on toki aivan ilmaista, mutta syödäkin pitää. ;) Ja taidemuseot kiinnostavat aina....
Viivyn Pariisissa keskiviikosta lauantaihin. Mitä kaupungissa kannattaa nähdä kun aikaa on kolme päivää? Mihin kaupunginosaan suunnata, jos tykkää kävelyretkistä kauniin arkkitehtuurin keskellä? Onko kellään vihiä mukavista, edullisista ravintoloista?
Aion tehdä reissubudjetista tarkan raportin ja jaan sen sitten täällä teidän kanssanne. Aivan mahtava tilaisuus päästä tutustumaan yhteen maailman klassisimmista kohteista, vaikka shoppailut Sephorassa voin unohtaa...! ^_^
Lupasin kertoa stressinhallintakuulumisiani Nivean ja Indiedaysin Stress Protect –kampanjaan liittyen. Kirjoittelin elämästäni "kotiressaajana" täällä.
Pääsin käymään life coach Anne Karilahdella yhteensä kolme kertaa. Lähtötilanne oli se, että kuvittelin life coachin pystyvän suoraan kertomaan minulle että ”hei, teet asiat ihan väärin!” ja esittävän tilalle jonkun konkreettisen, paremmin toimivan mallin. Minun tapauksessani siis odotin, että Anne suunnilleen kertoisi, missä järjestyksessä ne kotiaskareet pitää suorittaa ettei niistä kerry mieletöntä, elämää varjostavaa vuorta.
Olipa naiivia.
Eihän se niin mene. Life coach ei ole kuin personal trainer, joka kertoo kädestä pitäen millä toimenpiteillä asiakas saa ongelma-alueensa hallintaan. Life coachin rooli on abstraktimpi, hän antaa työkaluja joiden avulla voi lisätä itsetuntemusta ja lähteä selkiyttämään mielen epäjärjestystä. Mielikuvaharjoitukset ovat tässä tärkeässä roolissa.
Lempiharjoitukseni on todella yksinkertainen. Aloitan aamuni istumalla sohvalle mukavaan asentoon ja sulkemalla silmäni. Keskityn hetken aikaa hengitykseen. Sitten kuvittelen mieleeni saippuaoopperamaisen vision täydellisestä päivästäni – miltä päivä näyttäisi jos saisin kaikki tehtävät hoidettua sulavasti ja hyvällä mielellä, ilman stressiä. Annen mukaan tämän pitäisi säännöllisesti toteutettuna alkaa ohjelmoimaan mieltäni kohtaamaan päivä tyynemmin ja rennommin.
Ennen kolmatta life coach -tapaamista olin tehnyt vielä yhden oivalluksen. Minua ei stressaa pelkästään koti suoritteineen. Stressin ytimessä on tunne kiireestä. On ymmärrettävää, että ihminen voi tuntea kiirettä jos on vaikka myöhässä töistä, pinkomassa junaan, järjestämässä kutsuja tai matkalla tapaamiseen. Mutta miksi minulla on kiire silloinkin, kun kukaan ei odota minua mihinkään?
Olen alkanut pysäyttää itseäni tilanteissa, joissa tunnen erityisen ahdistavaa kiirettä. Kysyn itseltäni, ”Siis minne sinulla on kiire? Tekemään mitä?” Useimmiten vastaus on, ”Kotiin. Kun pitää laittaa ne valokuvat/tiskata/kirjoittaa/lakata kynnet/pyyhkiä pölyt/vastata sähköpostiin” jne. ”Mutta kuka sanoo että nämä asiat pitää tehdä johonkin tiettyyn kellonaikaan mennessä?” En osaa vastata. Tunnen vain, että minulla on kiire tekemään. Koska tekemiset kuuluu saada valmiiksi.
Ei auta, vaikka muistutan itselleni, ettei arkea voi "saada valmiiksi". On ihan sama, suoritanko saman päivän aikana kaksi vai kymmenen asiaa, sillä ennen pitkää ne ovat edessä taas. Miksi en voi ottaa rennosti?
Anne kuunteli kertomukseni kiireestä, ja minusta tuntui että olin taas ihan sumpussa. Lähdimme tekemään aiemmalta tapaamiselta tuttua mielikuvaharjoitusta, jossa oma stressin aiheuttaja kuvitellaan hahmoksi ja sen kanssa käydään keskustelua. Tällä kertaa keskustelu ei onnistunut. Stressillä ei ollut minulle mitään sanottavaa.
Sitten teimme toisen harjoituksen. Minun piti kuvitella lämmin, rakastava huone, ja kutsua Stressi sinne. Anne neuvoi, että minun pitäisi ystävystyä Stressini kanssa ja viettää tästä lähin sen kanssa aikaa päivittäin. Harjoitus oli minusta vaativa, ja minun oli ensin todella vaikea keskittyä mielikuvaan. Minun piti myös antaa Stressi-ystävälleni nimi. Ensimmäinen mieleeni tullut sana oli pellava – minusta se on pehmeä ja ystävällinen sana. Niin Stressistä tuli Pellava.
Vaikka harjoitus jätti minulle vähän epävarman ja hölmistyneen olon, taisin kuitenkin onnistua. Nyt näen Pellavaa aina kun koen sen tarpeelliseksi. Esimerkiksi eräänä aamuna heräsin hurjan ahdistuneena nähtyäni todella painostavia uunia päälleni kaatuvista velvollisuuksista. En meinannut haluta nousta sängystä. Sitten tein niin kuin Anne oli neuvonut – kutsuin Pellavan viereeni ja otin sen kainaloon. Tämä kuulostaa kyllä minustakin ihan pimeältä – mutta se toimi. Hetken kuluttua rauhoituin.
Välillä olen kutsunut Pellavan mukaan kuntosalillekin. Jos huomaan vilkuilevani kelloa hieman liian tiheästi keskityn ajatukseen Pellavasta. Kuvittelen sen vaikka juoksumaton viereen ja juttelemme. Yleensäkin Pellavasta on ihan mukavaa, että pyydän sitä mukaan harrastuksiini. Eikä sillä tunnu olevan mikään kiire kotiin. ;)
Olen selkeästi ollut vähemmän kuormittunut aloitettuani stressinlievitysprojektini. Ja ymmärrän, ettei ongelmani ratkea sillä, että joku tulisi sanomaan että ”Ei kun tee tää ensin ja sitten vasta toi ja nää sitten kerran kahdessa viikossa”. Olen tosi iloinen, että pääsin kampanjaan mukaan ja sain mahdollisuuden tavata Annen.
* * *
Millaisia stressinlievityskeinoja teillä on? Onko joku tutustunut mielikuvaharjoituksiin vai onko "sauna, suklaa & viinilasi" -linja tehokkaampi?
Saan arpoa teille vielä kaksi settiä Nivean mainioita Stress Protect –deodorantteja (ja käsittääkseni kassissa on muitakin Nivea-tuotteita), joten laittakaas jakoon parhaita vinkkejänne stressiä vastaan. Osallistumisaikaa on perjantaihin 8.3. klo 21.00 saakka. Anne Karilahden vinkkejä löytyy muuten Indiedaysin Nivea-brändisivulta, jossa tuo samainen arvonta on myös vielä käynnissä.
Mä muuten tein yksi aamu testin - laitoin toiseen kainaloon tuota Nivean dödöä ja toiseen toista antiperspiranttia. Sitten meikkaamaan. Ja kyllä vain - stressidödökainalo pysyi kuivana, toinen ei. :D
P.S. Kuvituksena Hugo Simbergin teoksia. Kun Anne pyysi minua visioimaan miltä Stressini näyttää, näin mielessäni ensimmäisenä Simbergin peikkohahmoja.
Edit. 10.3. ARVONTA SUORITETTU. Onni suosi nimimerkkejä Henna ja datariina! Voittajiin on otettu yhteyttä.
Mikä ilostuttaa tänään?
No kun löytää viikon aikana saapuneen postin joukosta "uuden" puhelimen!!
Mä ihan sulin hellyyteen kun avasin kuoren. Lämpimät kiitokset vanhan Nokiansa adoptioon antaneelle lukijalleni!
Mun vanhuksella on nyt kaveri, joka tulee jatkamaan sen elämäntehtävää kun Pinkistä aika jättää...! <3
