Hei lukijani ympäri Suomen!

Minä ja mr. Karkkipäivä halutaan lähteä ensi viikolla "seikkailemaan" jonnekin päin Suomea - mutta ei osata päättää minne!

Haussa on joku ihana "kätketty" kotimaan helmi. Porvoot, Tammisaaret, Turut, Yyterit ja Raumat on käyty, ja Lappiin saakka ei tällä kertaa lähdetä. Etsimme jotain kivaa matkakohdetta akselilla Helsinki-Kuopio - Kuopio siis pohjoisin raja. (Mutta saa ehdottomasti vinkata Pohjois-Suomenkin helmipaikkoja tulevia reissuja varten. :))

Olisimme tosi kiitollisia vinkeistä. Jos siis tiedät jonkun ihanan kotimaan "mansikkapaikan", vierailemisen arvoisen idyllin tai muuten vain kiinnostavan nurkan Suomessa - kerro se minulle! :) Mitkä ovat Suomen kauneimmat kaupungit? Entä sympaattisimmat kylät? Onko tiedossasi joku ihana kylpylä, kartano tai hotelli jonne kannattaisi mennä yöksi tai pariksi jo pelkän elämyksen takia?

Go Finland! :)

Tänä aamuna meidän verkosta löytyi 105 cm pitkä hirviö.

Hauki.

Veimme Viivin tutustumaan siihen. Herra Hauki oli jo mennyt edes.

Viivin ilme kertoo kaiken kohtaamisen mielekkyydestä.

"Oletteko te hulluja, viekää mut pois noiden leukojen lähettyviltä..!!"

Enpä ole koskaan nähnyt tällaista fisua mökin kalaverkoilla. Olen kuullut että hauet voivat olla isoja, mutta.... hei ihan totta...!

Footnote: Viivi-koiraa ei vahingoitettu kuvauksissa.

Hauki on haudattu metsään.

Ranskan matkakertomus, keskiviikko 5. kesäkuuta 2013.

Heräsin tuttuun tapaan seitsemältä vaikka unet olivatkin jääneet vajaiksi. Meikkaus, pakkaus ja aamukahville.

Kolmannen ja viimeisen matkapäivän ohjelmassa oli vierailu Villes Geffsin tehtaalla La Gacillyssa, tutustuminen ulkoilmavalokuvanäyttelyyn ja lounas ennen lentokentälle ja kotiin päin lähtöä.

Ikävä kyllä tehtaalla kuvaaminen ei ollut sallittua, joten ainoa kuva on rakennuksen ulkopuolelta.

Yves Rocherin tuotanto jakaantuu kolmeen tehtaaseen, jotka kaikki sijaitsevat Bretagnessa 30 kilometrin säteellä toisistaan. Villes Geffs sijaitsee La Gacillyssa ja siellä valmistuvat Yves Rocherin nestemäiset ja voidemaiset tuotteet. Hajuvedet valmistetaan Ploërmelin tehtaalla ja meikit Rieuxissa. Logistiikkakeskus, josta kaikki tuotteet jaellaan niihin 88 maahan joissa Yves Rocheria myydään, sijaitsee sekin La Gacillyssa.

Tuotanto on haluttu pitää Bretagnessa kunnioittaen Yves Rocherin alkuperäistä toivetta luoda kosmetiikkayrityksellään työpaikkoja kotikyläänsä. Tänä päivänä Yves Rocher työllistää suoraan tai epäsuorasti 10 000 ihmistä Bretagnessa - Rocherin toive taisi ylittyä moninkertaisesti. ^_^

Villes Geffsin tehtaalla valmistuu 16 tuotelinjalla 5000-8000 tuotetta per tunti ja per linja. Viime vuonna tehtaalta lähti 165 miljoonaa valmista tuotetta. Seurasimme lasi-ikkunoiden takaa kun tutunnäköiset pullot vilistivät liukuhihnoilla. Puhuimme tyttöjen kanssa siitä, kuinka mielettömän monivaiheinen ketju yhden tuotteen taustalla todella onkaan...

Luonnollisten ainesosien pitoisuus Yves Rocherin tuotteissa on muuten keskimäärin 90-95%, luku joka hämmästytti minutkin. Olin rehellisyyden nimissä ollut siinä uskossa, että muissa kuin Yves Rocherin Ecocert-linjan tuotteissa on käytetty kasvipohjaisia ainesosia lähinnä aktiiviaineina ja itse voidepohja on enemmän tai vähemmän synteettinen. Tulinpa nyt viisaammaksi tässäkin asiassa. :)  

Tehdasvierailun jälkeen jalkauduimme La Gacillyn kylään ja lähdimme tutustumaan ulkoilmavalokuvanäyttelyyn. Osa meistä oli ehtinyt näyttelyä jo ihaillakin edellisenä päivänä.

Yksi näyttelyn ulkoilmagallerioista sijaitsee Vegetariumin viereisessä puistossa. Liisan ja minun suosikkeja olivat Florian Schulzin jääkarhut. :)

Idyllinen silta ylittää  Aff-joen La Gacillyn keskustassa.

"Norjalaisjengi" eli Elise, Sara ja Catherine olivat keksineet kylän karusellin tarjoaman photo-opportunityn ja pyysivät Liisaa ja minua kuvaamaan kun he pyörähtelivät laitteessa lentosuukkoja lähetellen. ^_^ Kunkin tytön keskiviikkopostauksissa oltiin viehkeissä karusellitunnelmissa...! :)

Liisa ja minä tyydyimme poseeraamaan jalat maassa. ;)

Ostin Mr. Karkkipäivälle tuliaiseksi Kristinan vinkkaamaa älyttömän hyvää kahvia. Nyt jo harmittaa etten ostanut enempää kuin kaksi pakettia...! ^_^ Kyllä maistuu Pauligit vähän laimealle kun on tätä herkkua ryystänyt aamuisin.

Lounas nautittiin keskellä katua ihanassa lettubaarissa. Voin raportoida että joukostamme yksi tilasi pääruoaksi peräti kaksi Nutella-lettuannosta..! ^_^ Meikäläiselle ja Violalle löytyi taas rehuja eli salaattia. :)

Ryhmäkuva Yves Rocherin kotitalon edessä. Oikealta vasemmalle Emma, Josefine, Linda, Viola, meikä (jaaaaa tietysti ikuisessa Henkkamaukkatrikoossani..! Bongaa rivin ankein tyyli! ^_^), Catherine, Elise ja Sara.

Seuraavaksi jätimme hyvästit La Gacillylle ja lähdimme bussilla kohti Rennesin lentokenttää. Tietämättä, mikä The Waiting meitä oli odottava.

Kuten on jo aiemmin käynyt ilmi, Rennesin koneemme oli taas rikki (näin siis kävi sekä meno- että paluumatkalla), ja vietimme kentällä kolmisen tuntia varakonetta odotellen. Departures-hallin lattialta löytyi väsyneitä, läppäreitään takovia bloggareita. Alkoi olla selvää, ettei juuri kukaan meistä ehtisi jatkolennoilleen ja kotiin samana iltana.

Air France teki mielenkiintoisen ratkaisun lähettämällä Elisen ja Catherinen taksilla Nantesiin, josta heidän piti ehtiä toisella lennolla Bergeniin. Air Francen tilatessa  taksia oli koneen lähtöön alle tunti. Tyttöjen taksimatka kesti 2 ja puoli tuntia, ja he joutuivat jäämään yöksi Nantesiin meidän muiden jäädessä Pariisiin. Koko seurueesta ainoastaan Tukholman lennolle menijät pääsivät keskiviikkona kotiin.

Mutta ei tämä Pariisi-käänne väsymyksestä huolimatta mitenkään hurjasti ketään haitannut, kuten Paris Detour -jutussa kerroin. Lähdimme Liisan, Josefinen ja Saran kanssa Pariisin iltaan nauttimaan myöhäistä päivällistä ja naureskelemaan päivän kuvioille.

Iloisena panin merkille, että taksin kiitäessä kohti Pigallea tunnistin alueita joilla olin kävellyt maaliskuisella reissullani. :) Pariisinkin kokoinen suurkaupunki voi näköjään tuntua tutulta jo parin päivän vierailuhistorialla..!

Masut täyttyivät Le Mansartin ravintolassa, jossa nautimme mm. matkan kiistatta parhaan juustolautasen.

Moulin Rouge on edukseen pimeällä...! (Maaliskuinen vierailu päiväsaikaan ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta ;))

Kiitokset vielä Yves Rocherille ja kaikille matkaseurueen jäsenille!

*

Istuessamme viimein torstaiaamuna Helsingin lennolla sanoin Liisalle, "Tiedätkö, minun jäi tyttöjä melkein ikävä...!" Liisa nyökytteli. Tuntui vähän samalta kun lapsena palasi partioleiriltä ja mietti kaikkia kivoja muistoja ja uusia kavereita joihin oli tutustunut.

Kotona tallensin heti kaikkien blogit La Gacilly -kirjanmerkin alle. <3

Sunnuntailukemisiksi toivepostaus: rakkaat kirjeystäväni. :)

Kuka teistä on viimeksi ottanut kynän käteen ja kirjoittanut oikean kirjeen, liimannut kuoreen postimerkin ja kävellyt postilaatikolle laittamaan kirjeen matkaan?

Minä teen niin viikottain, - no jos nyt en ihan joka viikko enää niin ainakin kuukausittain. Olen harrastanut perinteistä kirjeenvaihtoa vuodesta 1996. Se on yksi parhaista asioista koko elämässäni, ja antanut minulle uskomattoman paljon. Suurin osa kirjeystävistäni on säilynyt kaikkien näiden vuosien läpi ja useista heistä on tullut sydänystäviä - ihmisiä, jotka koen yhtä läheisiksi kuin rakkaimmat ystäväni täällä Suomessa.

Minulla on kirjeystäviä 13 eri maassa, Norjasta Meksikoon ja Sloveniasta Australiaan. Parhaimmillaan, kirjekaveruuden kulta-aikoina 90-luvun lopulla, kirjeystäviä oli yli 40 kappaletta 21 maasta.

Kaikkein ensimmäinen kirjeystäväni oli Sandra Saksasta, ja olemme edelleen yhteydessä. Kirjeitä ei Sandralla ole enää aikaa kirjoittaa kuin parin vuoden välein, mutta vähintään joulukortit vaihtuvat jotta pysymme perillä toistemme tärkeimmistä kuulumisista.

Alussa kirjoitin kirjeitä joka viikko. Aktiivisimpina vuosina eteisen matolla odotti uusia kirjeitä päivittäin. Joka päivä maanantaista perjantaihin oli kuin jouluaatto: odotin postiljoonia kuin Joulupukkia ja pettymys oli suuri niinä aamuina kun postia ei tullutkaan. Viikonloput olivat hirveän pitkäveteisiä. :D

Minulla on kaikki kirjeenvaihto tallella mapitettuna kronologisessa järjestyksessä. Joillain ahkerimmilla kirjeystävillä on oma mappinsa - kuten Pattiella (jonka saatatte muistaa joulukuun USAn vierailultani).

Mistä niitä kirjeystäviä sitten saa? Tämä kysymys putkahti blogin kommenttiboksiin useampaankin otteeseen syksyn matkan aikana, kirjeystävieni vilahdellessa reissupostauksissa. Kun itse aloitin, oli YLEn Teksti-TV:llä ulkomaisten kirjeystävien palsta. Tuota kautta löysin ainakin Sandran ja muutaman muunkin ystävän. Myös kirjeissä kulkevissa ns. Friendship Bookeissa oli kirjeenvaihtoilmoituksia, ja niistäkin löysin kiinnostavia ihmisiä.

Toki oli olemassa myös maksullisia kirjeystävänvälityspalveluita. Muistan että yksi oli rekisteröity Turkuun, ja taisin kokeilla palvelua kerran. Tätä kautta onnistuin saamaan vain länsimaista avustusta vailla olevia "kirjeystäviä" Pohjois-Afrikasta. Kirjeiden pääasiallinen sisältö koostui siitä, että nuoret tytöt ja pojat kertoivat köyhistä oloistaan ja listasivat mitä kaikkea he toivoivat uuden suomalaisen ystävänsä heille lähettävän; jalkapalloa, videopelejä, koulukirjoja, suklaata, jopa rahaa....

Kirjeenvaihtoharrastukseni alku sijoittui samoihin aikoihin, kun aloin käyttää internetiä. Jossain vaiheessa sitten tajusin etsiä kirjekavereita myös netistä, ja sieltä löysin useita laajoja, hyviä kirjeystäväpalveluita. Yksi vanhimmista, vuonna 1996 perustettu PenPalsNow!, on edelleen toiminnassa. PenPalsNow'n kautta löysin todella monta hyvää kirjeystävää. Minulla oli siellä myös oma ilmoitus.

Oman ilmoituksen jättämisellä oli myös varjopuolia. Monet (etenkin ne surullisenkuuluisat afrikkalaiset) tahot kalastivat osoitteita tietokantoihinsa, jakoivat (tai myivät) niitä paikallisissa kirjeystäväjulkaisuissa ja yhtäkkiä saatoit saada 50 kirjettä Algeriasta joissa kaikissa pyydettiin rahaa ja lahjoja. Myös vankilakirjeystäviä välittävät organisaatiot kalastelivat kontakteja netin kirjekaveripalstoilta. Minun osoitteeni ei koskaan joutunut "vankilalistalle", mutta esimerkiksi äitini osoite päätyi. (No, hän sai sitä kautta lopulta muutaman oikein fiksun ja kiinnostavankin kirjekaverin..! ;))

Vuonna 1998 tapasin ensimmäistä kertaa yhden kirjeystävistäni livenä. Matkustin Osloon tapaamaan norjalaista kirjeystävääni Gro Elia. Se oli jännää ja hauskaa..! Myöhemmin olen tavannut Gro Elin vielä toisen kerran, ja olemme edelleen kirjeenvaihdossa. Seuraava vierailu on vain ajan kysymys... :)

Kirjeystävyyden antoisimpia puolia on ollut seurata eri ihmisten elämäntarinoita. Aloittaessani useimmat kirjeystäväni olivat lukiota käyviä nuoria - vuosien saatossa olen kulkenut heidän kanssaan läpi ammattiin opiskelut, ensimmäiset vakavat parisuhteet, ensimmäiset työpaikat, avioliitot, lapset..... Eikä surullisiltakaan tapahtumilta ole toki voinut välttyä.

Tsekkiläinen Anna on yksi vanhimpia ja rakkaimpia kirjeystäviäni. Annan tapasin ensimmäistä kertaa interrail-reissulla kesällä 1999, ja sen jälkeen olemme tavanneet lukuisat kerrat niin Tsekissä, Ruotsissa kuin Ahvenanmaallakin. Olemme myös matkustaneet yhdessä, teimme kesällä 2002 ihanan camping-reissun Kroatiaan. Keväällä 2011 saimme Mr. Karkkipäivän kanssa todistaa kun Anna sanoi prahalaisessa kirkossa "Tahdon" kanadalaiselle sulhaselleen. <3

Tällä hetkellä Anna asuu Belgiassa ja viettää varsin kiireistä ja tapahtumarikasta elämää aviomiehensä kanssa. Olen viimeiset kolme vuotta yrittänyt saada järjestymään vierailua Brysseliin. Joskus aikataulujen yhteensovittaminen voi olla todella vaikeaa...! :)

Toinen pitkän linjan tsekkiläinen kirjeystäväni on Radka. Radkan elämä on vienyt häntä pienestä tsekkiläisestä kylästä opiskelemaan Englantiin ja vuosiksi parisuhteeseen Lontooseen, ja jänniin työkuvioihin joista olen lukenut suurella mielenkiinnolla. Olemme vuosien varrella tavanneet niin Prahassa kuin Lontoossakin. Nyt Radka asuu Prahassa ja odottaa esikoistaan.

Milton! Ensimmäinen miespuolinen kirjeystäväni. Ehkäpä muistatte Miltonin ja hänen vaimonsa Saivan viime syksyn Ateena-stooreistani?

Kuvassa olen ensimmäistä kertaa vierailulla Miltonin luona. Miltonin perhe on aivan ihana, ja hänen kodistaan tuli heti vähän niinkuin minunkin "home away from homeni". Sain mm. asua Miltonin huoneessa viikon syksyllä 2000 ollessani Kreikassa au pairina ja Milton itse oli armeijassa.

Milton kihlautui vuonna 2001 liettualaisen rakkaansa Saivan kanssa, ja vierailin heidän senaikaisessa kodissaan Samoksella saman vuoden syksyllä. Tuo kuva meistä kolmesta Samokselta saa hymyn leviämään korviin... Me kaikki näytetään niin "nuorilta ja viattomilta", etenkin Saiva..! <3

Nyt Milton ja Saiva asuvat Ateenassa kahden ihanan lapsensa kanssa. Miltonin koti on edelleen minulle "Kreikan koti", jonne olen aina tervetullut. Punainen vuodesohva odottaa että saavun taas syksyllä..! ^_^

Slovenialainen Natasha saa kunnian olla Kirjeystävä Jolla On Maailman Kaunein Käsiala. :) Muistan, kuinka Natashan kirjeiden avaaminen oli aina aivan erityinen hetki, kun sain lukea hänen uskomattoman kaunista, koristeellista käsialaansa. Natashalla oli myös taito kirjoittaa parisuhdekuvioistaan niin rikkaasti ja eloisasti että kirjeet olivat kuin jatkokertomus jonka seuraavaa osaa en meinannut millään malttaa odottaa... :)

Olemme Natashan kanssa edelleen yhteyksissä, mutta kirjeet ovat vaihtuneet Facebook-viesteihin. (Itse kirjoitan edelleen kaikkein mieluiten kirjeitä, mutta en voi odottaa samaa kaikilta.... Ajat ja harrastukset muuttuvat.)

Viime syksynä Natasha ajoi miehensä kanssa Ljubljanasta Venetsiaan vain tavatakseen minua pari tuntia. <3

Skotlantilainen Julie ja minä olemme kokeneet yhdessä yhtä jos toista. Julie on henkilö, jolla on kirjeystävistäni ehkä kaikkein erikoisin tausta ja elämäntarina, ja ystävyytemme on antanut minulle todella paljon. On mieletöntä, että olen kirjeenvaihtoharrastuksen kautta saanut tutustua näin mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka tuovat hyvin erilaista perspektiiviä elämääni.

Olemme tavanneet Julien kanssa Skotlannin ulkopuolella myös USAssa. Tämä reissu oli historiallinen siinä mielessä, että kaksi kirjeystävääni tapasivat toisensa. Washingtonin osavaltiossa asuva Kelly on myös pitkäaikainen kirjeystäväni. Julie ja minä matkustimme Seattleen osallistuaksemme Wrestlemania-tapahtumaan (Karkkipäivää alusta saakka lukeneet saattavat hämärästi muistaa paljastukseni WWE-historiastani ;)), ja vierailimme samalla myös Kellyn luona Vancouverissa (Washingtonissa, ei Kanadassa ;)).

Kreikkalainen Marianna on esiintynyt Karkkipäivän sivuilla jo niin useasti, että hän lienee tuttu monellekin lukijalle. Hän on päätynyt blogiin makeover-juttuunkin. (Apua miten lapsilta me muuten näytetään tuossa v. 2001 kuvassa...! Tapaamme siinä ensimmäistä kertaa.)

Marianna on minulle niin läheinen, että en välillä edes meinaa tajuta että asumme tosiaan melkein 3000 kilometrin päässä toisistamme. Aina kun minulle sattuu jotain erityisen hauskaa, ikävää tai muuta "uutisoimisen" arvoista, lähetän Mariannalle tekstarin. Haluan, että hän on sitten vaikka tekstarien kautta mukana arjessani kun emme kuitenkaan voi ihan joka viikko tai edes vuosi tavata. :)

Lukuisista tapaamisistamme ikimuistoisimpia ovat olleet Mariannan vierailu Suomessa ja Mariannan häät Ateenassa syksyllä 2008.

Keväällä 2006 tapahtui toinen historiallinen "penpal moment", kun jälleen kaksi kirjeystävääni kohtasivat. Kävimme Mariannan kanssa hänen Suomen vierailunsa yhteydessä myös Tukholmassa, ja tsekkiystäväni Anna sattui olemaan siellä samaan aikaan silloisen ruotsalaisen poikaystävänsä luona. ^_^

Helsinki-kierroksella huhtikuussa 2006.

. . .

Kaikki rakkaimmat ja tärkeimmät kirjeystäväni eivät olisi tähän postaukseen mahtuneet, heitä on vielä liuta lisää... Pattie ja Sheila Jenkeistä, Jeanette Tanskasta, Eryn Kreikasta, Piia Suomesta, Hisae Japanista, Laura Hollannista....

Mutta yhden heistä nostan vielä, ja se on meksikolainen Liliana! Olemme olleet kirjeystäviä lokakuusta 1997 saakka.

Lilianaa en ole vielä tavannut, mutta tämä sähäkkä typy kuuluu niihin kirjekavereihin, joista minulla on alusta saakka ollut tunne että olemme "tunteneet aina". Luultavasti sitten, kun tapaamisemme päivä lopulta koittaa (sillä olen päättänyt, että se myös koittaa!! :)), on tunnelma kuin kohtaisi vanhan lapsuudenystävän.

Liliana saattaa olla joillekin lukijoille tuttu Karkkipäivän Facebook-sivulta, jossa hän välillä käy heittämässä ihania välikommenttejaan. :D <3 Liikuttavaa kun joku kirjeystävä jaksaa seurata blogiani Google Translaten kautta. (Ja Luis - tiedän että myös sinä luet...! :))

* * *

Noniin, kertokaas nyt te, lukijani! Kuka muu harrastaa kirjeenvaihtoa? Onko jollain edes joskus menneisyydessä ollut kirjekaveria? Millaisia kokemuksia teillä on? Onko joku minun tavoin löytänyt elämänmittaisia ystävyyksiä tai peräti puolison kirjekaveruuden kautta?

Ranskan matkakertomus, tiistai 4. kesäkuuta 2013.

Edellisessä osassa olimme juuri nauttineet lounaan ja palasimme kylästä hotellille.

Seuraavana ohjelmassa oli La Grée Des Landesin kylpylään tutustuminen.

Kylpylän vastaanotto on jotenkin retro..! ^_^

Kylpylän manager (?) ja tulkki esittelevät yhtä hoitohuoneista. Huoneet on nimetty kukkien mukaan, ja kaikkien sisustuksessa on käytetty violettia - eräs tykkää...!

Kylpylä on itse asiassa aika pieni. Pieni ja söpö! Täällä on tarkoitus nauttia hyvästä olosta ja rauhallisesta tunnelmasta minimalistisen estetiikan ja hiljaisuuden keskellä, kauniin maiseman hoitaessa sielua. (Meninkö jo liian runolliseksi..? :)) Kyseessä on siis kylpylä nimenomaan aikuiseen makuun, täällä eivät lapset viihtyisi.

Vastaanotosta lähtee lyhyt käytävä odotustilaan, josta voi joko siirtyä allasosastolle ja aurinkoterassille tai portaita alas hoitotiloihin. Hotellivieraat saapuvat kylpylään kylpytakissa ja tossuissa.

Tytöt aurinkoterassilla. Minä taisin koko reissun aikana olla ainoa joka hyödynsi tämän tilan ja lekottelin aurinkokylvyissä... ^_^ The "tan-o-maniac" that I am...! :)

Esittelykierroksen jälkeen meille oli varattu aikaa hoitoihin. Minun aikani oli klo 17, ja käytin odotusajan lähtemällä kävelylle La Gacillyyn Liisan kanssa. La Grée Des Landesilta on kylään 10 minuutin kävelymatka metsäistä polkua pitkin.

La Gacillyssa järjestetään joka kesä Ranskan suurin ulkoilmavalokuvafestivaali. Valokuvia on joka puolella kylää rakennusten seinille tai omiin ulkoilmanäyttelytiloihinsa sijoitettuna. Kaunista..!

Tokihan sitä piti poiketa myös Yves Rocherin myymälässä..! ^_^

Kylän keskustassa. La Gacilly on pieni, 2000 ihmisen kylä. Asukkaista 90% on töissä Yves Rocherilla. :)

La Gacilly on tunnettu kukista. Ja hyvää kahviakin sieltä sai. :)

Ohitimme aamuisen vierailukohteemme, Yves Rocherin synnyintalon. Ihanan näköinen katu..!

Hotellille palattua vaihdoin kylpytakkiin. Nyt kohti hemmotteluhetkeä...!

Täällä sitä maataan.... Hoitajani lähti käymään jossain ja räpsäisin kuvan...! ^_^ Saimme valita neljän hoidon välillä ja minä valitsin lämpimillä entada-siemenillä (sellaisia suuria kämmenen kokoisia lituskoja) tehdyn kokovartalohieronnan. Se oli taivaallinen....

Hoidon jälkeen pulahdin hetkeksi altaaseen...

....ja sitten viihdyin tunnin verran auringossa... Kesän ensimmäinen virallinen auringonottohetki! :) Huoneessani ihailin rusketusrajoja, tsihi...

Puoli kahdeksalta tapasimme drinkkien merkeissä hotellin ravintolan terassilla.

Ilta oli niin lämmin ja ihana... Ilta-auringossa Emma, Sanni ja Catherine.

Skål!

Josefine.

Illallisruokaa odotellessa.

Herkkuretiisejä....

Elise ja Catherine.

Aina niin upea Linda.

Alkuruokana uppomunaa ja jotain vihreää... :) Pääruoaksi oli lohta ja jälkkäriksi jäätelöä (muille) ja juustoa (mulle :D). Hyvää oli jälleen kerran! Mutta aika varovaisesti maustettua. Ranskalainen keittiö ei ehkäpä yleisestikään käytä paljon mausteita..?

Illallisen jälkeen kokoonnuimme tuttuun tapaan aulaan, ja Kristina järjesti meille leikkimielisen Yves Rocher -tietokilpailun.

...jonka minä voitin! :) Yhden pisteen kaulalla! ^_^ Woo-hoo! Sain palkinnoksi luomuviiniä ja hotellin omaa hilloa. 

.

Kello oli jo paljon, mutta ilta jatkui vielä Violan haastattelulla puoleen yöhön. Tuntui että päivä olisi kestänyt vähintään 48 tuntia, se oli niin täynnä ohjelmaa ja elämyksiä...   Kyllä uni maittoi! :) 

P.S. Ennätinpäs julkaisemaan tämän vielä perjantain puolella...! ;)  

Ranskan matkakertomus, tiistai 4. kesäkuuta 2013.

Aamiainen tarjoiltiin hotellin ravintolassa, Les Jardins Sauvagesissa.

Aamiainen koostui vaaleasta leivästä, jogurtista, tuoreesta paikallisesta rahkasta (ihan eri makuista kuin täällä), kananmunista, erilaisista hilloista, juustoista ja lihaleikkeleistä. Meikäläinen sai hyvin vatsansa täyteen juustosta ja kananmunasta (ne juustot.... mmmm...).

Aamupalan jälkeen lähdimme Yves Rocher -oppaamme ja emäntämme Anne-Sophien (oikealla) johdolla kohti päivän moninaista ohjelmaa. Tässä odottelemme hotellin edustalla muutamaa pommiin nukkunutta.... Heh.

Ensimmäiseksi vierailimme Yves Rocherin synnyintalossa.

Täällä, asunnon ullakolla, herra Rocher aloitti 50-luvulla ensimmäiset kokeilunsa kosmetiikan valmistuksen saralla. Alkuperäiset laitteet on säästetty tänne kotimuseoon.

Nina ja Malin kuuntelevat jotain hauskaa juttua.

Yves Rocherin ensimmäinen tuote - peräpukamavoide 50-luvulta :) Tästä voiteesta tuli hitti jonka suosion siivittämänä herra Rocher lähti rakentamaan kosmetiikkaimperiumiaan.

Seuraava vierailukohteemme oli L'Herbier Cosmétique Végétale eli englanniksi Botanical Beauty Herbarium - eli suomeksi jotain sen tapaista kuin "Kasvipohjaisen kauneuden kasviainesosien tutkimuslaitos". Hmm. Toimii paremmin ranskaksi. Sanotaan suosiolla L'Herbier. ^_^

L'Herbierin yhteydessä on kasvitieteellien puutarha, jossa koeviljellään tutkimuksen alla olevia lajikkeita. Istutettuna on myös esimerkkejä Yves Rocherin jo valmiiksi käyttämistä kasveista. Kunkin kasvin kohdalta löytyy infokyltti jossa kerrotaan mikä osa kasvista käytetään ja millaisia ihonhoidollisia ominaisuuksia sillä on.

Kasvitutkija Axelle de Joussineau piti meille valtavan kiinnostavan presentaation Yves Rocherin tuotekehittelystä. Haluaisin kirjoittaa teille enemmänkin tästä esitelmästä, mutta odottelen vielä englanniksi käännettyä materiaalia Ranskasta.

Kasvien kuivattamossa. L'Herbierissä kuivataan ja varastoidaan Yves Rocherin kasviraaka-aineita.

Tässä laatikossa varastoidaan kuivattua ruiskukkaa. Axelle kertoi, että kasviraaka-ainetta säilytetään maksimissaan kolme vuotta, sitten se on menettänyt enimmät tehonsa.

Kasvitutkimuskeskuksen jälkeen oli lounaan aika. Nautimme sen La Gacillyssa Les Enfants Gâthés -ravintolan idyllisellä takapihalla. Tarjoilijan kärsivällisyys oli uskomaton kun hän otti iloisesti vastaan kaikkien eri ruokavalioihin pohjautuvia tilauksia. ^_^

Jälkiruokani: kolmea eri juustoa. Vuohenjuustojäätelö osittautui hieman liian eksoottiseksi makuelämykseksi ja laitoin pallon kiertämään muiden maisteltavaksi. :)

Sitten bussiin ja takaisin kohti hotellia.

.

Lupasin teille vielä esittelyä kylpylästäkin, mutta kuvia ja juttua tulisi yhteen postaukseen ihan liikaa (en malta typistää..! ^_^) enkä halua väsyttää teitä liian pitkillä jutuilla. (En sellaisia jaksa lukea itsekään.) Niinpä päivän 2 matkakertomus jatkuu... todennäköisesti perjantaina. Huomenna olen "on the road" koko päivän joten en ikävä kyllä ehdi tekemään päivitystä.

Eli.... To Be Continued :)

Toivottavasti jaksatte lukea näitä Ranska-juttuja vielä parin postauksen verran! :)     

Ranskan matkakertomus, maanantai 3. kesäkuuta 2013.

Lähdin matkaan Helsingistä varhain aamulla seuranani Yves Rocherin tiedottaja Liisa Sippola (kuvassa keskellä). Kohtasimme muut matkan osanottajat Pariisin lentokentällä, jossa meillä oli koneenvaihto.

Matkalle osallistuivat Norjasta Livingdoll -blogin Elise, Cath In The City -blogin Catherine (kuvassa vasemmalla), Prinsessans Dagbok -blogin Josefine ja Sara Strand -blogin Sara. Ruotsista mukaan oli kutsuttu Linda Hallberg (vihreäpaitainen tyttö oikealla), Killer Colours -blogin Viola sekä Att Vara Någons Fru -blogin Emma.

Pöydän ympärillä Sara, Nina (Yves Rocherin PR-tiimistä), Elise, Catherine ja minä. Jouduimme odottelemaan tovin Rennesin konettamme joka piti vaihtaa uuteen teknisen vian vuoksi. Kulutimme aikaa mm. kirjoittamalla lappusille jonkun hauskan tai erikoisen asian itsestämme, ja sitten Yves Rocherin Kristina luki laput ääneen ja saimme arvailla, kehen mikin fakta liittyi. Hauska tapa "murtaa jäätä" ja tutustua toisiimme. Koko joukosta vain muutama oli aikaisemmin tavannut toisensa.

Tein huomion, että Charles De Gaullen kahviloissa tarjoiltavat salaatit ovat sellaista "supermallin lounas" -kokoa... ^_^ No, kana/lihaversioita olisi saanut tuollaisissa Catherinen edessä olevassa koossa, mutta katsokaas tuota pikkuruista tötteröä minun edessäni... :) Kala/kasvissalaattien syöjillä ei odoteta olevan nälkä. Otin kolme purkkia! :D

Rennesistä oli noin tunnin bussimatka La Gacillyyn, Yves Rocherin kotikylään. Meitä hemmotteli bretagnelaisittain epätavallisen lämmin sää, mikä ei varsinaisesti ainakaan latistanut kenenkään matkatunnelmia. :)

Majoituimme Rocherin ekologiseen kylpylähotelliin, La Grée Des Landesiin. Hotelli sijaitsee satumaisen kauniilla paikalla hieman La Gacillyn kylän yläpuolella. Ympärillä levittäytyy Ranskan kaunein maaseutu uneliaan seesteisenä. Hotelli on suunniteltu sulautumaan osaksi maisemaa ja koko paikka henkii luonnonläheisyyttä, rauhaa ja rentoa oloa.

YR:n porukka tsekkaa meidät sisään hotelliin.

Hotellin aulaa. Ovi vie ravintolaan, Les Jardins Sauvages'iin. Ravintolassa tarjoillaan luomu- ja lähiruokaa ja salaatit ja yrtit noudetaan omasta, ravintolan vieressä sijaitsevasta keittiöpuutarhasta.

Aulasta. Täällä kokoonnuimme iltaisin. Itse hiipsin tänne varhain aamuisin nauttimaan kahvista ja hiljaisuudesta (taisin olla ainoa hotellivieras Liisan lisäksi joka heräsi jo ennen seitsemää ^_^) ja päivittämään blogia.

Huonekäytävästä.

Huoneeni. Jokaiseen huoneeseen kuuluu oma terassi.

Kylpyhuoneesta oli ikkuna jonka saattoi halutessaan avata ja katsella suihkusta vihreää maisemaa joka levittäytyy terassin ulkopuolella.

Les Jardins Sauvages -ravintolan terassi. Oikealla näkyy keittiöpuutarhaa.

Illallispöydässä Yves Rocherin Kristina ja etualalla Linda.

Tuoreita, rapeita retiisejä tarjoiltiin voin ja merisuolan kanssa. Nam! Ravintolassa pidetään retiiseistä, niitä tarjoiltiin alkupalana kahteen muuhunkin otteeseen.

Linda.

Maanantain illallisella alkuruokana oli jotain rapua (en osaa ranskaa, ja ruoka suomennettiin "jotain hummerin tapaista").

Pääruokana vaaleaa kalaa yrttipedillä ja pinaattipureella. Matkan aikana huomioimme, että paikallisessa keittiössä suositaan syötäviä kukkia - niitä oli lähes joka annoksessa. Kaunista!

Jälkiruokana raikas tuoreilla mintunlehdillä maustettu kiwi-omena-appelsiinisalaatti.

.

Illallisen jälkeen kokoonnuimme aulaan drinkeille. Minua huvitti näky, kun saavuin paikalle; jokainen bloggaaja istui älypuhelimensa/läppärinsä ruutuun liimautuneena. :D Yhteisestä jutustelusta ei enää tässä vaiheessa tullut oikein mitään.

...mutta tällaista voi luonnollisestikin odottaa, kun kyse on bloggaajamatkasta. ;)

Pohjoismaiset kollegani ottivat bloginsa päivityksen matkan aikana paljon vakavammin kuin itse tein. Heille oli ehdottoman tärkeää tehdä päivitykset sillä aikataululla mihin lukijat olivat tottuneet. Osa teki kaksikin päivitystä päivässä. Oli kiehtovaa seurata olan yli, millä rutiinilla ja tehokkuudella he käsittelivät kuviaan.

Matkakumppaneihini tutustuminen oli vähintään yhtä mielenkiintoinen ja antoisa osuus reissusta kuin itse La Gacillyyn ja Yves Rocherin historiaan tutustuminen. Oli äärettömän kiinnostavaa vertailla ammattimaisen bloggauksen ulottuvuuksia kotimaidemme välillä ja ylipäänsä kuulostella millaiset "blogiscenet" maissamme on. Kauniiden nuorten naisten päiväkirjamaiset lifestyle-blogit vaikuttavat olevan se suosituin genre niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin.

.

Minulle tuli matkan jälkeen sellainen hauska fiilis, kuin olisin kokenut pienen "Bloggaaja Big Brother" -elämyksen. Kahdeksan toisilleen tuntematonta bloggaria eri maista ympätään yhteen kolmeksi päiväksi, tilanteesta tulee välittömästi sosiaalisesti kiinnostava.

Heti ensimmäisen illan jälkeen alkoivat eri persoonallisuudet erottua toisistaan. Löysin itseni välillä tarkkailemasta tyttöjen olemusta; eleitä, puhetapaa, yleistä säteilyä. Toisten karisma veti heti mukaansa, toisten persoona alkoi avautua vasta hitaammin päivien aikana. Oli erityisen kiinnostavaa verrata blogin kautta saatua mielikuvaa IRL-persoonaan.

La Gacilly. The Experience.

Matkakertomus jatkuu huomenna, jolloin pääsette vierailemaan kanssani Yves Rocherin synnyintaloon, La Gacillyn viehättävään kylään, kasviainesosien tutkimuskeskukseen ja La Grée Des Landesin kylpylään.

Rakastan suklaata. Tummaa suklaata.

Ja ihan niinkuin kosmetiikkaa, rakastan myös analysoida eri suklaiden makuvivahteita ja koostumuksia.

Mikäpä siis minulle mieluisampi teema illanistujaisiin kuin suklaamaistajaiset..! Kun viimeksi kokoonnuimme ystäväporukalla, saivat vieraat perinteisten suolaisten naposteltavien sijaan pelkästään suklaata. :) Valitsin maistajaisiin kahdeksaa eri laatua (joiden kaikkien piti olla tummaa mutta Brunbergin suklaa osoittautuikin ns. semi-tummaksi 44 kaakaoprosentillaan). Kaksi laaduista oli sokeritonta.

Asettelin palat tarjoiluastiaan päällyspinta alaspäin, jotta maistelijat eivät tunnistaisi suklaata pintakuvion tai mahdollisen tekstin perusteella. Kyseessä oli siis sokko-tasting.

Maisteluraatiin kuului kuusi henkeä, jotka kaikki yhtä lukuunottamatta pitävät tummasta suklaasta. Eikä se yksikään suoranaisesti  inhoa tummaa suklaata. ;) Jokaisen palan jälkeen suklaan mausta käytiin keskustelua ja maistelijat kirjoittivat paperinpalalle arvioitaan.

Lopuksi äänestimme voittajan, minkä jälkeen paljastin mitä suklaita olimme illan aikana maistelleet. (Ja se voittajasuklaa selviää postauksen lopussa. ;))

Tarjottimelta löytyi seuraavia suklaita:

Lindt Excellence 70%

Fair Mary Tumma Suklaa 70%

Balance Dark 70% (makeutettu stevialla)

Fazer Thin Dark 70%

Brunberg Sokeriton 44%

Marabou Premium 70%

Bellarom Finest Dark 74%

J.D. Gross Ecuador Premium Cocoa 70%

Yksi suklaista tuomittiin yksimielisesti aivan navetan makuiseksi, toisessa maistui tupakka ja kolmannessa kaikki havaitsivat selvän kookoksen vaikkei ainesosista kookosta löytynytkään. Yhden koostumus ja maku osoittautuivat sokkotestistä huolimatta hämmästyttävän tunnistettaviksi. Lue eteenpäin niin  saat tietää mistä suklaista on kyse..! :) Esittelen teille raadin arviot makupaloista maistelujärjestyksessä.

.

1. Lindt Excellence 70%

- Makeahko, pehmeä mutta hieman kitkerä

- Täyteläinen, pehmeä, samettinen

- Makea, marjainen, täyteläinen, pehmeä

- Perus-tummasuklaan maku

- Kirsikkainen, makean marjainen

- Makea, pehmeä, tasapainoinen, ei maistu 70-prossaiselta, ei yhtään kitkerää

2. Fairy Mary

- Enemmän kaakaoinen, pehmeä, ei kitkerä

- Mieto ja pehmeä, melko makea

- Sellainen "taloussuklaa"

- Miedompi, pehmeähkö

- Mieto

- Mauttomampi kuin edellinen, vetinen?

Kaakaomaukujen kuvailu sai verbaliikan valloilleen...! :)

3. Balance Stevia 70%

(makeutettu stevialla ja maltitolilla)

- Pehmeä ja kermainen mutta tavallinen

- Makeampi, jotenkin "vaaleamman" makuinen, taloussuklaamainen

- Pähkinäinen, rasvainen

- Rasvainen ja hyvä

- Ei marjainen, taloussuklaamainen, tavallisempi

- Joulukalenterisuklaamainen, ei niin hienostunut, vähän halvemman makuinen

4. Fazer Thin Dark 70%

- Perussuklaamainen, tuttu, herkullinen! Pystyisin syömään enemmänkin..!

- Rasvainen, ihan hyvä

- Oikein pehmeä, makea

- "Fazermainen", täyteläinen, pehmeä

- Pehmeä, täyteläinen, makea

- Tavanomainen, fazermainen

.

5. Brunberg Sokeriton 44%

(makeutettu maltitolilla)

- Imelä, kookosmainen, rakeinen koostumus, rasvainen

- Kookoksinen, maitosuklaamainen, tosi makea, rasvainen

- Kookosmainen, vaaleampi, kiteinen

- Kookos, konvehtimainen

- Paras, vaalean makea, kookos, rakeinen

- Pehmeä, vaalea, kookoksinen, ihan erilainen

6. Marabou Premium 70%

- "Navettamainen", homejuuston vivahde, pehmeä

- Tunkkainen kellarin maku, navetta

- Aurajuustomainen, ei-niin-makea

- Lanta :D, aurajuustomainen, vahva

- Ensimaussa aurajuusto, kitkerää, murenevainen koostumus

- Erikoinen, navettamainen, hyvä koostumus, pehmeä, kermainen, sellainen "hyvä-outo"

.

7. Bellarom 74%

- Hieman kitkerämpi, tummempi, tupakkamainen jälkimaku, ei niin hienostunut

- Rommikonvehtimainen, kitkerä, tupakkamainen

- Alkoholikonvehtimainen, kitkerähkö

- Kitkerä rommikonvehti

- Kitkerä, ei hyvä

- Viinin makua ja jälkimaussa tupakkaa

8. J.D. Gross Ecuador 70%

- Maistuu sellaiselta "lehtikeksin" toiselta puolelta, sukujuhlilta

- Makeampi, ei niin hyvä

- Samettinen, lehtikeksimäinen

- Perus, suklaakeksimäinen, neutraali

- Mummola

- Perus, ei hienostunut, keksimäinen

. . .

.....ja voittajasuklaaksi äänestettiin lähes yksimielisesti (edelleen tietämättä minkä merkkisiä suklaita oli maisteltu)..... FAZERIN Thin Dark!

Fazerin koostumuksen ja makumaailman tunnisti raadista useampi henkilö ja eräs kommentoi, "Tämähän lohkeaa ihan niinkuin Fazer...." Mielenkiintoista että suuressa suomalaisessamme on noin tunnistettava tuntu...!

Maraboun navettamaisuus oli todellinen yllätys, Maraboun kun useimmat mieltävät sellaiseksi helpoksi perussuklaaksi. Yksi raadin jäsen kertoi myöhemmin ostaneensa Maraboun vaaleampaa suklaata, josta oli aiemmin pitänyt, ja nyt sekin maistui kuulema ihan navetalta..! ^_^

Minua kiinnosti, olisiko raati tunnistanut stevialla makeutetun suklaan, mutta sen makeus ei nostanut esiin mitään erityisiä kommentteja. Brunbergin maltitolilla makeutettu suklaa sai palautetta oudon rakeisesta koostumuksestaan ja päällehyökyvästä kookoksen mausta, mikä oli varsin erikoista ottaen huomioon ettei suklaan ainesosissa mainittu lainkaan kookosta.

Oma tämänhetkinen suosikkisuklaani ei ollut mukana tastingissa. Se on Green & Black'sin 85%. Se on niin pehmeää ja täyteläisen makeaa eikä yhtään kitkerää että ei millään uskoisi sen olevan yli 80-prosenttista. Aivan syntisen herkullista..! (Green & Black'silla on muuten aivan upeat nettisivut, enpä ole nähnyt noin tyylikästä kotisivua millään makeismerkillä..! Klikkaa joku suklaamauista ja kelaa sivua alaspäin, wow miten hienot grafiikat..!)

Minulle nämä maistajaisten 70-prosenttiset olivat hitusen liian makeita, mutta en halunnut ostaa vielä tummempia sillä arvelin niiden todennäköisesti maistuvan liian "kaakaoiselta" osalle raadin jäsenistä. Tottumattomalle todella tumma suklaa maistuu useimmiten vain kitkerältä.

Mitkä ovat teidän lempisuklaitanne? Onko joukossanne enemmän maitosuklaan vai tumman suklaan ystäviä? Entäpä missä muodossa suklaa on parasta: levynä, patukkana vai artesaanikonvehtina? Vai jopa juomana? :)

Ahh, suklaa.... siitä voisi puhua loputtomiin...! ^_^

Kirjoitan teille aamuyöllä pariisilaisesta lentokenttähotellista. En saa unta kun join kahvin vartin yli puolenyön. :P

Eihän me minnekään kotiin eilen päästy.

Matka oli muuten mitä onnistunein, mutta onni ei todellakaan ollut kanssamme lentojen suhteen. Menomatkalla koneemme Pariisista Rennesiin hajosi, ja jouduimme odottelemaan CDG:lla että Air France hommasi jostain korvaavan koneen.

Nohh. Kai Rennesissä on sitten joku kirous, kun myös paluumatkamme Rennes-Pariisi kone sai jonkun teknisen vian, ja odotimme Rennesin kentällä kolmatta tuntia uutta lentokonetta. Tämä johti siihen, että yli puolet porukasta myöhästyi jatkolennoiltaan, ja Suomen, Oslon ja Tukholman seurueet joutuivat jäämään Pariisiin yöksi.

Ei kai siinä mitään, ihan mieluustihan sitä viettää illan Pariisissa Helsingin sijaan..! ^_^ Mutta - - ilta oli mennä kokonaan hukkaan kiitos Air Francen käsittämättömän palvelun. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta ruumaan tsekattuja laukkujamme - jotka olivat siirtyneet jatkolentojen transit-tiloihin - ei meinattu millään suostua toimittamaan meille, ja niiden etsimisestä yritettiin jopa veloittaa rahaa (!!). Seisoimme CDG:lla lopulta melkein kaksi tuntia pelkästään väittelemässä baggage-henkilökunnan kanssa. Saman ajan olisi toki huomattavasti mieluummin viettänyt Pariisin illasta nauttien, kun nyt kerran tänne jumiin jäätiin.

Norjalaiset (kuvassa: Sara Strand vasemmalla ja Josefine kauempana oikealla kuvaamassa, keskellä Yves Rocherin Liisa Sippola) olivat niin raivoissaan, että aikovat kuulema "sahata Air Francen kappaleiksi" blogeissaan. ^_^ Kun baggage-äijä vain kohautteli olkapäitään ja totesi että laukkujen paikantamiseen menee ainakin puolitoista tuntia, astui Josefine melkein mieheen kiinni, muljautti vihaisena silmiään ja lausui pehmeästi, ääntään korottamatta, "No. You will get me my bag - now."

Ja niin sitten laukut yllättäen löytyivätkin 15 minuutissa. Tällä kertaa norjalainen päättäväisyys löi suomalaiset uupuneet vaatimukset. :D

Vaikka jossain vaiheessa tuntui jo siltä että emme koskaan pääse Charles De Gaullelta, niin loppu hyvin, kaikki hyvin. Me Liisan kanssa olimme niin väsyneitä että olisimme kelpuuttaneet hotelli-illallisenkin, mutta Sara ja Josefine sanoivat säpäkästi että "Illallinen ON Pariisissa!" Ja niin sitten istuimme pian taksissa kohti kaupunkia ja löysimme itsemme vihdoin viimeinen yhdentoista aikaan illalliselta täyteenahdetusta, iloisen hälyisestä pigallelaiskuppilasta.

Täytettyämme lentokenttien tyhjiin lypsämät energiavarastomme hyvällä ruoalla lähdimme vielä yölliselle kävelylle Montmartren tunnelmallisille kaduille.

Nautimme drinksut (ja minä sen kahvin joka nyt valvottaa minua.... 02.46 local time and counting.. +_+) ja jatkoimme Air Francen palvelun päivittelyä. Siinä vaiheessa kun suusta alkoi kuulua enemmän haukotuksia kuin puhetta, otimme taksin takaisin CDG:lle ja hotellille.

Eli tulipahan nyt sitten käytyä Pariisissakin. Toisen kerran tänä vuonna. :)

.

Jospa tänään pääsisi illalla kääriytymään oman tutun sängyn lakanoihin...? Nyt kääriydyn Ibis Airport Hotelin peittoihin noin kolmeksi tunniksi.... Bonne nuit!

Edit. Aamulla check-inissä kävi  ilmi, että Air France ei ollutkaan buukannut minua ja Liisaa Finnairin aamulennolle - tai millekään muullekaan lennolle. Siinä vaiheessa meinasi jo kärsivällisyys loppua. Onneksi aamulento ei ollut täynnä ja Finnair sai järjestettyä meidät koneeseen. Air France ei nyt ihan suoranaisesti vetänyt pisteitä kotiin tällä reissulla.