Aaahh, minulla on perheessä ihan loistava ihokoekaniini!
Sisarellani on punoittava, hieman couperoottinen pintakuiva sekaiho johon tulee helposti mustapäitä. Ihon pinta on karhea, huokoset usein laajentuneet ja talvisin iho vetää koppurakuivaksi. Siis iho, johon voisi suunnilleen testata kaikkki mahdolliset tökötit...! Aina kun sisareni tulee yökylään sormeni syyhyävätkin päästä kirjaimellisesti hänen iholleen purkkiarsenaalin kera.
Kuten olen joskus blogissa maininnut, kosmetiikkafriikkiys ei ole levinnyt perheen muihin jäseniin eikä sisarenikaan juuri kiinnostu erinäisistä erityishoitotuotteista joita hänelle sujauttelen jouluna ja, no, aina kun on tilaisuus :D Yksi erittäin hyödyllinen hoitotuote helposti tukkiutuvalle iholle, tai mun mielestä kaikille ihotyypeille mutta etenkin sellaiselle jonka huokoset herkästi keräävät talia, on kuorinta. Perusihonhoidon juttuja, mutta sisareni hallussa on tällä hetkellä jo kaksi korkkaamatonta "Hyvää joulua t. Sanni" -toivotusten kera annettua kasvojenkuorintaa. Ei hän niitä muista käyttää.
Kyläilyn aikana suoritin sisarelle ihon syväpuhdistuksen kuorinnalla ja turvenaamiolla ja oi mikä pehmyt, kirkkaampi ja tasaisempi hipiä sieltä paljastui.
Ennen hoitokäsittelyä ehdin kuitenkin hyödyntää huokostilanteen :D ja testasin siskon iholle NYXin infotilaisuudesta saamaani Pore Filleriä.
Tältä näyttää sisareni puhdistettu ja kosteutettu iho. (Siis ei syväpuhdistettu vaan perusputsarilla pesty ja tavallisella päivävoiteella kosteutettu.) Iho punoittaa ja kiiltää vaikka voide on ehtinyt imeytyä jo hyvän tovin. Huokoset erottuvat selvästi.
Pore Filler, näytä mihin pystyt!
Ja sehän pystyi..! Katsokaas tätä! Ihan kuin iholle olisi laitettu meikkivoidettakin tai peiteainetta, jollain kumman ilveellä läpinäkyvä Pore Filler onnistui myös tasoittamaan ihon sävyä.
Inci on odotetun kaltainen eli tehot tulevat silikoneista ja silicasta: dimethicone crosspolymer, silica, dimethicone, cyclopentasiloxane, isononyl isononanoate, isododecane, polymethyl methacrylate, vp/hexadecene copolymer, trimethylsiloxysilicate, phenoxyethanol, caprylyl glycol.
Pore Fillerin koostumus tuntui erittäin miellyttävältä eikä liian kuivalta. Hyvin usein vedettömät silikonipohjustajat ja blurraajat saavat etenkin pintakuivalla, karhealla iholla kuivat kohdat näkyviin ja jopa vähän rullaavat levittäessä.
Ei NYX, se levittyi silkkisesti ja näkymättömästi, tehden juuri sen minkä lupaa: häivyttäen huokosia ja luoden tasaisen, mattaisen ihonpinnan.
Wau! Tätä voisi todellakin käyttää vain yksinään luonnolliseen lookkiin. Iho näyttää meikkaamattomalta mutta sen pintaa on näkymättömästi paranneltu. Sitähän meikkipohjatuote on parhaimmillaan: näkymätön apuri joka huomaamattomasti kohentaa ihon ulkonäköä.
.
Illalla iho sitten sai syvällisemmän käsittelyn.
Iho kuorittiin Kivvin Bambu-kuorinnalla ja peiteltiin sen jälkeen turvenaamiolla.
Olen nyt testannut itsekin kumpaakin Sosarin naamiota; turvetta ja mutaa, ja tykkään kovasti. Näissähän on vain yksi ainoa raaka-aine: turve tai muta. Siinä missä "normikosmetiikan" savi/muta/turvenaamioissa ko. ainesosa on vain yksi osa tuotteen formulaa, Sosarin naamiot ovat pelkkää sitä itseään.
Olen saanut naamiot Sosarin maahantuojalta.
Turve on todella intensiivisen tummanruskeaa, mutanaamio puolestaan vihertävän ruskeaa.
Naamiot tuntuvat iholla erilaisilta kuin normikosmetiikan savi/mutanaamiot, jotenkin kosteammilta, märemmiltä. Iho ei myöskään jää yhtä kuivan tuntuiseksi näiden jälkeen kuin "tavanomaisten" sekasynteettisten savi/muta/turvenaamioiden. Jos naamion antaa ohjeiden vastaisesti kuivua iholle kokonaan, sitä on jopa vaikea saada irtoamaan, niin hanakasti maapartikkelit tarttuvat ihoon. Naamiot kirkastavat ihoa, kuorivat kevyesti ja supistavat tehokkaasti huokosia, nämä ovat ulkoisesti todettavia välittömiä vaikutuksia. Näiden lisäksi on sitten niitä lukuisia pitkäkestoisempia ja syvällisempiä vaikutuksia joista kerroin Sosar-jutun yhteydessä.
Siskon iho näytti silminnähden ilahtuvan hoidosta:
Heleämpi, tasaisempi ja pehmeämpi iho.
Iho ei varmaan panisi pahakseen jos saisi tällaisia hoitoja vähän useamminkin... ;)
Ennen...
Jälkeen.
Vielä kun saisi ujutettua jonkun BHA-happotuotteen siskolle säännölliseen käyttöön niin mustapäätkin saisi kyytiä...! ^_^
Älkää ymmärtäkö väärin, jokainen saa mielestäni hoitaa ihoaan juuri niinkuin tykkää eikä naaman puunaaminen todellakaan ole mikään itseisarvo. En menetä yöuniani vaikka perheenjäseneni jättäisivätkin antamani seerumit ja kuorinnat käyttämättä :D Yhtä rakkaita he ovat mustapäineen ja pintakuivuuksineenkin <3 Heidän ihonsa pakkohoitaminen ei kuulu peleihini... ;D
Kauneusfriikit voivat kuitenkin todennäköisesti ymmärtää, miten ihanaa on saada konkreettisesti nähdä "tököttien" toimivan ja saavan muutoksia aikaan iholla. Kun mahdollisuus pehmeämpään ihoon on vain purkin päässä, niin sitä purkkia tekee mieli tarjota...! <3
(NYX Pore Filler jäi kuitenkin toistaiseksi omaan haltuuni... :))
P.S. NYX-arvonnassa voitti zinde.
Tämä aihe tuli mieleeni, kun luin Beauty Highlights -blogin keskustelua Glamglow'n naamioista. Kommenteissa jaettiin kokemuksia ja rakkauden julistuksia Glamglow'n naamioista ja puhuttiin yleisesti naamioiden ihanuudesta.
Etenkin Mian kommentti, "Hyväntuoksuiset ja oikeasti tehokkaat naamiot saa rakastumaan vieläkin enemmän, on ne vaan niin "nopea apu" melkein kaikkiin pulmiin" sai mut mietiskelemään omaa suhdettani naamioihin ja ylipäänsä sitä, mitkä tuotteet itselle olisi niitä kosmetiikan rakkaustuotteita.
Olen vasta viime aikoina tajunnut, että saatan ilmeisimmin kuulua vähemmistöön mitä tulee suhteeseeni naamioihin. Minulle ne ovat aina olleet se kaikkein vähiten kiinnostava kosmetiikan tuoteryhmä, ja tylsästi joudun usein vastailemaan lukijoiden naamiokyselyihin että "En ole testannut"...
Myönnän, että rasvaisen, ravitsevan naamion iholle levittäminen tuntuu minusta jopa vastenmielisiltä. En ole koskaan ollut voiteilla läträilijä ja tykkään mahdollisimman ohuista voidekoostumuksista ja rasvattomasta tunteesta iholla. Tältä pohjalta kosteuttavat naamiot ovat luonnostaankin edustaneet minulle ei-niin-houkuttavaa tuoteryhmää. Toisille naamiot ovat ihanaa, hellivää hemmottelua josta iho vieläpä silminnähden hyötyy, minulle ne ovat aina olleet yhdentekeviä. Naama näyttää ja tuntuu kosteusnaamion jälkeen ihan samalta kuin ennen naamiota.
Syväpuhdistavat savi- ja mutanaamiot ovat poikkeus, niitä olen käyttänyt koko aikuisen ikäni ja niistä pidän. Ne tietysti vaikuttavatkin iholla eri lailla kuin rasvaiset kosteusnaamiot.
Tälle iholle riittää vain pesu + kosteusvoide
Koska itse pidän naamioita niin tylsinä tuotteina, oli kiinnostavaa ja jotenkin virkistävää lukea keskustelua, jossa naamiot nousivat esiin ihon "kaikissa pulmissa" auttavina ihanuustuotteina. Oma kokemukseni ei todellakaan kerro mitään siitä, mitä naamiot voivat saada aikaan toisten iholla. Melkein alkoi jo kosmetiikkafriikkinä harmittaa, että itse olen jäänyt paitsi noista kokemuksista.
Keskustelussa mainittiin myös Glamglow'n Thirstymud-naamio, joka kuulema tuoksuu toffeelta. Tämä on se ainoa Glamglow-tuote joka itsellänikin on hallussa (näytekokoinen tuubi tuli viime syyskuun LivBoxin bloggaajaboksissa). Nyt mä testasin sen viimein! :)
Toffeevanukkaan tuoksu tuo heti mieleen Tigi-maailman. Niinikään kinuskikastikkeen näköinen koostumus saa aikaan halun nuolaista tuotetta... :)
Naamion koostumus on lopulta aika ohut eikä niin valtavan rasvaisen tuntuinen, sitähän kosteusnaamion ei tietenkään tarvitse olla. Kun voiteen levittää kasvoille avautuu makean toffeen keskeltä vielä herkullinen eksoottisen hedelmän tuoksu sekä tujaus mentolia.
Naamion vaikutettua iholla hetken alkaa tuntua siltä, ettei mentolia olekaan tuotteessa niin kovin vähän. Ihoa nipistelee ja kuumottelee. Katsastan incin, ja löydän ainesosan vastuussa kuumottelusta: menthoxypropanediol. Se on synteettinen mentolijohdannainen, Paula Begounin mukaan "can result in allergic dermatitis and carries the same potential for irritation as menthol."
Menthoxypropanediolia käytetään tuotteissa hajusteena ja tuomaan kihelmöinnin tunnetta ja elämyksellisyyttä --> kokemusta siitä, että iholla "tapahtuu jotain" ja aine vaikuttaa. EU:n mukaan menthoxypropanediol on kuitenkin turvallinen kosmetiikan raaka-aine eikä sen käyttöön liity rajoituksia. On hyvä kuitenkin tietää, etteivät nämä iholla kihelmöivät ainesosat hoida ihoa tai ole merkki siitä, että voide vaikuttaa.
Annan Thirstymudin vaikuttaa puolisen tuntia. Se ei imeydy. Lopulta huuhdon sen pois ja kuivaan ihon. Iho jää ihan tavallisen tuntuiseksi, sellaiseksi miltä se tuntuu pesun ja kosteusvoiteen levityksen jälkeen. Ei mitään extra-glow'ta. Vain mentolin ikävä pistely iholla joka jatkuu vielä pitkään naamion poispesun jälkeenkin. Sellainen pikareissu Hollywoodin glam-maailmaan.
.
Mitkä sitten ovat niitä mun rakkaustuotteita kosmetiikassa? Jos pitäisi valita yksi ainoa tuoteryhmä josta innostun eniten, mikä se olisi?
Putsarit.
Kaikessa arkisuudessaan :) Mä kerta kaikkiaan rakastan puhdistustuotteita. Niin shampoita kuin kasvoputsareita. (Suihkugeelit jäävät jumboksi eivätkä aiheuta niin suuria tunteita.)
Olen miettinyt, mistä ihastukseni putsareihin johtuu. Se liittyy varmaankin ihoni kuntoon ja siihen, ettei ihollani juuri koskaan ole ollut erityisvaatimuksia. Se on aina (yhtä poikkeuksellista aknevuotta lukuunottamatta) ollut helppo ja tasapainoinen. Näin ollen millään hoitavilla aineilla ei ole ollut sen kunnon kannalta merkitystä. On ihan sama mitä voidetta olen käyttänyt tai ollut käyttämättä.
Mutta putsarit. Normaali ja tasapainoinenkin iho likaantuu, ja se täytyy puhdistaa. Ja JOS sitä ei puhdista kunnolla, silloin se reagoi. Ainakin minun ihoni. Puhdistus on siis itse asiassa se kauneudenhoidollinen toimenpide, joka näkyy ihossani selvimmin. Silloin kun olosuhteet eivät salli ihon perusteellista puhdistusta lämpimällä vedellä ja runsaalla, poishuuhdottavalla puhdistusaineella, kuten vaikkapa retkeillessä, ihoni kertoo sen heti. (Juttu ihonhoidosta eräolosuheissa täällä.)
Näin on ollut koko ikäni. Tarvitsi mennä nukkumaan vain pari kertaa teininä meikit naamassa että opin läksyni: iho meni heti tukkoon. Ei, meikit naamassa nukkumaanmeno on asia jota en vain kerta kaikkiaan tee ^_^ Sellaisia promilleja en ole kuunaan vetänyt että naamanpesu olisi unohtunut :D
Putsarit ovat siis minun "naamioni", se rakkaustuoteryhmä joka on kaiken ihonhoitoni perusta ja jolla on kaikkein olennaisin vaikutus ihoni kuntoon. Olen mieluusti vaikka ilman kosteusvoidetta mutta putsari on oltava ja puhdistus suoritettava joka ilta, oli kasvoilla meikkiä tai ei.
Kuvassa on muuten yksi luonnonkosmetiikan suurimpia lemppariputsareitani, Kivvin vaahtoava Salvia-Piparminttu -pesuneste ja viimeisin luonnonkosmetiikan tuotetuttavuuteni, hyvin mielenkiintoinen ja erilainen putsari, Flow Kosmetiikan Mustikka-öljygeeli. Siitä pian lisää tulevalla teemaviikolla :)
Kertokaas te, mikä on teille se kosmetiikan tuoteryhmä, josta innostutte eniten? Onko se kosteusvoiteet? Seerumit? Shampoot? Naamiot? Ripsivärit? I'm all ears! :)
Nojoo, tiesinhän mä että viileän vaalean hiusvärin aikaansaaminen kaupan väreillä on haasteellista. Juuri siksi olen värjäyttänyt hiukseni kampaajalla päätettyäni vaihtaa viileään viime kesänä. Jotenkin mä vain niin näin sieluni silmin, että ei se onnistu markettiväreillä.
Ja tänäänhän tuo tuli todistetuksi.
Lämmin vaalea ei ole mikään ongelma, sen kanssa olen aina saanut hyvän tuloksen kaupan väreilläkin. Tulos ei ole edes koskaan ollut liian keltainen, vaan aina nätti ja sellainen minkä olen halunnutkin.
No, nyt sain keltaisen tyven! :D
Minun oli tarkoitus varata aika kampaajalle, mutta kemppariosastolla pyöriessä keksin hetken mielijohteesta kokeilla kuitenkin edes kerran kaupan väriä viileän vaaleiden sävyjen puolelta. L'Oreal Preference Blondissimes Ultra Light Cool Crystal Blonde näytti juuri siltä mitä halusin; vieläkin kirkkaammalta kuin nykyinen sävyni (alla).
Heipat tyvikasvulle. Lämpimän sävyn aikoina tyvikasvuni pääsi harvoin näin karseaan tilaan koska hoidin sitä värjäysten välillä vaalennussuihkeella, mutta viileän sävyiseen tukkaan se ei sovi.
Värin vaikutettua hetken näytti tyvi jo huolestuttavan punertavalta. Kuuluuko viileän sävyisen värin näyttää tältä..?
Noo, ajattelin, että useinhan värit näyttävät vaikutusvaiheessa ihan erilaiselta kuin lopputulos. Kuitenkin arvelutti, että näinköhän tuo oranssius huuhtoutuu pesussa pois ja alta paljastuu pakkauksen kaunottaren platinan kirkas sävy.
No, eihän sieltä paljastunut. Tyvestä tuli tällainen persikkainen kulta. Cool Crystal Blonde? No, ehkä jollain toisella :)
Jo vaalennetut pituudet eivät kellertyneet yhtä voimakkaasti mutta kokonaisuus jäi silti lämpimäksi.
Ihan nätti sävy jos hakee kullanvaaleaa.
...mutta aika kaukana pakkauksen sävystä.
Mitä tästä opimme? Palaan kipin kapin kampaajalle - ainakin niin kauan kuin haluan ylläpitää viileää vaaleutta.
Mutta tulipahan kokeiltua ja varmistuttua siitä, että mutu-tuntumani oli oikea ;)
Tiedän että aineet toimivat eri hiuksissa eri lailla joten en kysy vinkkiä vaan ihan uteliaisuudesta: onko monikin teistä onnistunut saamaan markettiväreillä kunnon viileän vaalean sävyn?
....oli tää viime kesänä värjätty sävy kyllä niin ihana <3 <3 Yli 30 vuotta viihdyin hunajablondina mutta nyt myönnän viihtyväni paremmin viileänä :)
*
P.S. Jos nyt jotain hyvääkin Préférencen hiusväristä voi sanoa, niin ainakin se tuntui todella hoitavalta, samaa tasoa suosikkini Korresin kanssa. Hiukset tuntuivat sileiltä ja selviltä jo väriä poishuuhdellessa, ennen hoitoainetta. Näköjään kauppojen hiusväreissä on tapahtumassa paljon kehitystä hoitavampaan suuntaan.
Lähipostini tädit näkevät minua usein.
Mietin aina välillä mitä he ajattelevat paketteja noutaessaan.
"Tuolla naisella on ongelma"...
No, niinhän mulla tavallaan onkin, kun nämä eivät meinaa mahtua minnekään ^_^
Ja silti tulin juuri matkoilta omienkin tuomisten kanssa. Tällaista kosmetiikkafriikin bloggaajan elämä on. :)
Päivän saaliin kiinnostavin tuote on Mádaran uuden SOS-sarjan seerumi.
Saa nähdä skippaako se jonon ja pääsee testiin heti kun viimeinen sarja kotimaisen kosmetiikan teemaviikolle on kokeiltu. Ahh, seerumit....
Sillä välin kun tein Prahassa tuttavuutta tshekkikosmetiikan kanssa, ovat suomalaiset päässeet tekemään lähempää tuttavuutta NYXin kanssa sarjan tullessa viime viikolla myyntiin Sokoksille. Oliko joku teistä lanseeraustilaisuudessa tai oletteko muuten jo ehtineet käydä norkoilemassa hyllyillä..? Mä en ehtinyt vielä tänään käydä vaikka tarkoitus oli.
Yhdestä postisaaliin kuoresta paljastui sama setti NYX-tuotteita jotka olin jo saanut viime kuussa NYXin infotilaisuudessa. Tai melkein sama, setissä on Butter Glossin sijaan kahden sävyn Eyebrow Cake Powder ja lisäksi White Liquid Liner.
Tuon valkoisen lainerin voisin pitää, mutta laitetaan loput kuoren sisällöstä jonkun teistä iloksi. Itsehän en tee kahdella setillä mitään.
Pika-arvonta :) Jos kuvan NYX-pläjäys (miinus Butter Gloss mutta plus kulmakarvapuuteri sävyssä 05 Brunette) kiinnostaa, ilmaise intosi kommenttilaatikossa. Settiin kuuluu:
Osallistumisaikaa arvontaan on lauantaihin 16.4. kello 24.00 saakka.
Edit. Arvonnassa voitti: zinde. Onnea! :) Zindeen on otettu yhteyttä.
*
Arvatkaa mikä näky odotti kotona kun palasin matkalta.
Yksi onnettomista herneenversoviljelmistäni oli ihmeen kaupalla selvinnyt kaksi viikkoa kastelematta ja vieläpä kasvanut uuteen kukoistukseen vaikka olin juuri ennen lähtöä saksinut siitä kaikki pituudet salaattiin! Uskomatonta! Tässä yksilössä oli siis elämää! ^_^ Tiedä kuinka monta satoa siitä vielä saa :D
Home sweet home :)
Minun piti kirjoittaa aiheesta GLAMGLOW aivan eri ponnahduslaudalta, mutta tutustuttuani yrityksen taustaan en malta olla avaamatta sanaista arkkuani tämän sukseefirman tuhkimotarinasta.
Siis voi pojat (tai tytöt, naiset), juuri tällaisilla tarinoilla asioita myydään!
Minua samaan aikaan huvitti tarinaa lukiessani ja pyörittelin päätäni (jo pelkästään tekstissä käytettyjen ilmaisujen kömpelyydelle) ja samaan aikaan teki mieli nostaa hattua ja onnitella Glamglow'ta menestyskonseptista. Kun kyseessä on parissa vuodessa miljoonaliikevaihdon saavuttanut kosmetiikkayritys, jonka menestystuotteen ovat kehittäneet kaksi oikeastaan mitään kosmetiikan kemiasta tai kehitystyöstä ymmärtämätöntä ihmistä, ei voi kuin haukkoa henkeään saavutetusta menestyksestä.
Kuva: Feelunique
Kuka on kuullut Glamglow Mud-tuotteista?
Kaikki sai alkunsa sittemmin Youthmud-nimen saaneesta saveen ja teeuutteeseen pohjautuvasta "ihmeseoksesta" jonka Hollywoodissa asustava ja starojen kanssa kaveeraava pariskunta Glenn ja Shannon Dellimore kehittivät julkkiskavereilleen.
Glenn ja Shannon Dellimore. Kuva: Todayonline
Megamenestys sai alkunsa vain 6 vuotta sitten. Tarina kertoo, kuinka Glenn ja Shannon istuivat kotisohvallaan jutustelemassa näyttelijäystäviensä kanssa ja puhe kääntyi ihonhoitoon. Paikalla ollut Keanu Reeves tuli todenneeksi pariskunnalle, ettei markkinoilta löydy tuotetta joka tekisi hänen ihostaan välittömästi "kameravalmiin"; blurraisi huokoset, häivyttäisi juonteet, tasoittasi ihonsävyn ja haihduttaisi kasvoilta kaiken väsymyksen jättäen ihon pitkäkestoisen hehkuvaksi. Glow, you know.
(On se kumma ettei tänä kaikkien ihmeseerumien, kiristäjien, tasoittajien, hehkutippojen ja superblurraajien aikakaudella muka vielä ollut 2010 saatavilla yhtä tuotetta joka tekisi tuon kaiken. No, näin tarina kertoo ;D)
Oletteko muuten huomanneet, että käytännössä kaikkien menestystuotteiden tai -sarjojen taustalla on sama tarina: yrityksen perustaja / hänen kaverinsa/ koiransa / kumminsa ei löytänyt iholleen sopivaa tuotetta kun kaikissa markkinoiden tuotteissa oli jotain epäilyttäviä kemikaaleja ja tyypin /kaverin /koiran iho sai allergiareaktioita ja lopulta oli sitten kehitettävä oma, täydellinen tuote. Tämä tarina toistuu jossain muodossaan aina.
Kuva: Kicks
No, Glenn ja vaimonsa Shannon ottivat näyttelijäkaiffarinsa huolenaiheen sen verran vakavasti, että päättivät ryhtyä kehittämään Keanulle omaa taikavoidetta. Ja mitkä referenssit Glennillä ja Shannonilla oli lähteä kehittämään kosmetiikkaa? Shannon oli tehnyt uraa asianajotoimistossa, Glenn työskenteli Bliss-kylpylässä. Shannonin kokemukseksi kosmetiikka-alalta mainitaan äidin pestin Chanelin tiskillä. Jep, näillä on hyvä lähteä tuotekehitykseen :)
Näin uskomattoman köykäisellä alan taustalla ja ammattitaidolla on kuitenkin mahdollista päätyä muutamassa vuodessa tilanteeseen, jossa käsissä on yksi maailman suosituimpia kasvonaamioita ja miljoonaluokan bisnes. Miten Glenn ja Shannon onnistuivat? Saattoiko entisellä asianajajalla ja kylpyläkonsultilla olla oikeasti kosmetiikan raaka-aineiden vaikutuksista jotain salaista, mullistavaa tietoa joka oli jäänyt huomaamatta suurten kosmetiikkalaboratorioiden tutkijoilta ja kemisteiltä? Ei varmastikaan.
Kuva: Sephora
Tarina kertoo, että Glenn ja Shannon "alkoivat tutkia erilaisia raaka-aineita" ja löysivät mudassa esiintyvän tehokkaan yhdisteen sekä vihreän teen uutteen. Uusia ainesosia? Ei, pariskunta vain pani merkille, että näitä kahta ainesosaa esiintyi usein tuotteissa jotka he kokivat tehokkaiksi. He päättivät yhdistää ainesosat ja luoda niiden ympärille oman supertuotteen. Vailla omaa kemian osaamista, pariskunta konsultoi Glennin kylpylätyöpaikan käyttämän sarjan valmistajaa, joka lupasi valmistaa tuotteen Glennin idean pohjalta.
"Velkaantunut pariskunta" maksoi ensimmäisen koe-erän raaka-aineista 80 dollaria (tätä tuhkimotarinassa rakastetaan tietysti korostaa: 80 dollarin satsauksella miljoonamyyntiin ^_^) ja purkitti mönjän kotonaan. Kuppi mutaa annettiin Keanulle ja loppu on historiaa.
Pian pieniä nimettömiä purkkeja kulki Hollywoodissa kädestä käteen ja supernaamiolla kaunistautuivat starat Lindsay Lohanista Natalie Portmaniin. Vuoden kuluttua Glennin ja Shannonin puhelin soi ja langan päässä ollut Neiman Marcus -ketjun edustaja tarjosi pariskunnalle retail-diiliä. Vasta tässä vaiheessa tuotteelle keksittiin nimi, ja hehkua tuovasta Hollywood-starbojen nassut nuorentavasta mössöstä kun oli kyse, päädyttiin brändi nimeämään Glamglow'ksi ja hittituote Youthmudiksi.
Kuva: Businessmadame
Tänä päivänä Glamglow'ta myydään yli 80 maassa ja liikevaihto ylittää 100 miljoonaa dollaria. Youthmud on äänestetty maailman parhaaksi naamioksi 44 maassa. Wow, ei voi muuta sanoa. Tähän tarvittiin "vain" oikeat suhteet kosmetiikkatehtaisiin ja nimekäs kaveripiiri. Mutta! Vaikka kuinka tekisi mieli laittaa koko homma noiden piikkiin, niin eihän se niin ole. Vaikka satu Keanusta on todennäköisesti ronskilla kädellä väritelty, niin jotain perää tarinassa varmasti on ja itse tuotteessakin täytyy olla jotain erityistä. Hype voi lähteä liikkeelle kahdella tapaa: joko markkinointikoneiston suunnitelmallisesti orkestroimana (kuten BabyLips) tai sitten oikeasti word-of-mouth -tyyppisesti ilman mitään ostettua mainoskampanjaa.
Kuka tietysti tietää onko Glamglow'nkin tarina väsähtäneistä nassuistaan murehtivasta näyttelijäjoukosta hobnob-pariskunnan kotibileissä lopulta vain mainostoimiston taitavasti ideoima juttu, mutta eikö olisi fantastista jos tarina oikeasti pitää jossain määrin kutinsa..? Ehkä kyseinen näyttelijä ei ollut Keanu Reeves vaan joku C-luokan tv-tähti 80-luvun tv-sarjasta... Ja kenties idea koko mutanaamioon tuli vaikka Glennin hoitolatyökaverilta? Ken tietää, ken tietää... Mutta se mitä halusin sanoa on, että mieletön tarina ja osoitus siitä, millä keinoin kauneuden maailmassa voi menestyä. It's all about a good story. :)
Supermud? Nope. Kuva: ThePoreexpert.com.
Ainiin - mistä minun piti alun perin kirjoittaa? Siitä, että Glamglow'n MUTAtuotteissa ei ole mutaa. Ei yhdessäkään. Niissä on savea, ja savi ei ole sama asia kuin muta, kuten juuri opimme. Savi on edullisempi ja kosmeettisesti vähemmän aktiivinen ainesosa kuin muta, niillä on hyvinkin erilaisia vaikutuksia ihoon. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, etteivätkö Glamglow'n tuotteet silti toimisi ja ihmiset saisi niillä tuloksia. Huvittaa vain pirusti, että taianomaisella MUDALLA markkinoitu sarja sisältää mutaa... nolla prosenttia. ^_^
Voidaan vain toistaa: it's not about ingredients, it's about a good story ;)
Onko joku kokeillut Glamglow'n hypetettyjä tuotteita?
Oletteko kokeneet "Keanu-efektin"? Ovatko purnukat hintansa arvoisia?
.
Glennin ja Shannonin tarinan voi lukea englanniksi täältä, tai vieläkin kömpelömmällä meiningillä ja pidemmäksi venytettynä suomeksi täällä.
P.S. En ehdi vielä tänäänkään (keskiviikkona) vastata kunnolla kommentteihin, olen pahoillani :( Katsotaan illalla lentokentällä jos siellä on nettiyhteys.
Kerroin helmikuussa kulmakarvageelin tärkeästä asemasta meikkausrutiinissani. Postauksen jälkimainingeissa kävi ilmi, että suosikikseni julistamani Ardellin kulmageelin myynti on lopetettu Suomessa. Tyypillistä - niin usein kun kerrot jostain suosikista, se katoaa pian markkinoilta. Tässä tapauksessa tuote oli jo tehnyt sen. :/
Kulmageeli on hentoisten karvojen ojentaja
Uuden Ardellin sijaan päädyin ostamaan postauksen kommenteissa minulle vinkatut Anastasia Beverly Hillsin ja Dermosilin kulmageelit. Tässä arviot niistä.
Dermosilin tuotteella ei ainakaan köyhdy; 6 ml sisältävällä kulma- ja ripsigeelillä on hintaa 3,90€.
Koostumus: Dermosilin geeli on märkää ja nestemäistä, ja kuivuu hitaahkosti. Harja annostelee sitä kerralla runsaasti.
Dermosilin mukaan: "Väritön geeli sisältää aktiivisia ainesosia jotka hoitavat ja kosteuttavat ripsiä ja kulmia samalla, kun se antaa ripsille tuuheutta ja kulmille pitoa. Geeli tuntuu miellyttävältä eikä tee kulmista kovan tuntuisia". Tästä voikin jo päätellä, että tuote on enemmän hoitava ja vähemmän muotoileva. Joten:
Kesto ja pito: heikko. Samaa luokkaa kuin Lumenen, eli ei kovin kiitettävä. Ei kiinnitä kulmakarvoja niin että ne pysyisivät harjattuina asennossa. Jos mielii pitoa, tuotteen on jätettävä kulmat tietysti myös vähän kovan tuntuisiksi.
Harja: modernin maskaraharjan tyyppinen polymeeriharja, tykkäisin tästä jos se olisi pienempi ja jäykempi. Löysä ja "nuljuva" rakenne ei ole omiaan kulmien tehokkaaseen muotoon harjaamiseen ja tuotteen tarkkaan kohdentamiseen, ja märkä geeli leviää ympäri kulmaluuta.
Ostaisinko toiste: en.
Plussat: hinta ja allergiaystävällisyys. Tuotteella on Allergia- ja astmaliiton tunnus.
Miinukset: huono pito.
Anastasia Beverly Hillsin kulmageeli maksaa 23,30€ (ostin Eleven-verkkokaupasta) ja tavaraa siinä on 7,93 g.
Kommenteissa Anastasian geeliä kehuttiin hyväpitoiseksi, ja sitä se onkin.
Koostumus: Ardellin tyyppinen, ei-niin-märkä geeli joka on ohutta ja nopeasti kuivuvaa. Sisältää alkoholia joka edesauttaa kuivumista mutta tuo tuotteeseen myös ikävän hajun. Voimakas tuoksu häiritsi alussa kun olin ottanut geelin käyttöön, mutta totuin siihen pian ja nyt en juuri huomaa sitä.
Kesto ja pito: oikein hyvä. Jättää kulmat sopivan jäykiksi niin että ne pysyvät muodossaan, ilman että tulos on kuitenkaan panssarimaisen kova. Plussaa nopeasta kuivumisesta.
Harja: ei niin hyvä. Pullean pulloharjan spiraalimuoto leveine harjasväleineen ei omasta mielestäni ole ihanteellisin kulmakarvojen muotoiluun, mutta tämä on epäilemättä makuasia. Harja on vähän liian leveä minun ohuille kulmilleni ja geeliä menee jonkun verran yli karva-alueen.
Ostaisinko toiste: kyllä.
Plussat: kesto ja sievä hylsy.
Miinukset: tuoksu ja hinta. (Ei ole mikään superkallis mutta puolet tyyriimpi kuin Ardell jonka hintalaatusuhde oli ehdottomasti parempi.)
Löysinpä sitten muuten Hemnesin uumenista Lumenen uudistetun kulmageelinkin. Heheh. :)
Lumene-geelin uudistus tuli minulle edellisen kulmageelipostauksen kommenteissa yllätyksenä, vaikka olin saanut uuden version kotiin jo aikaa sitten. :D En vain ollut tullut korkanneeksi sitä joten harjaosan uudelleenmuotoilu oli jäänyt minulta huomaamatta.
Täytyy sanoa että pidän uudesta, pienemmästä harjasta aika lailla. Se on kooltaan erinomainen juuri minun tyyppisilleni kapeille, ohuille ja hennoille kulmakarvoille jotka hyötyvät tiheästä ja tarkasta harjasta.
Aluksi innostuin luulemaan, että myös geelin koostumusta olisi muutettu. Ensikokeilulla se tuntui kiinnittävän kulmat paremmin kuin vanha. Myöhemmät käyttökerrat kuitenkin murensivat intoni ja vaikuttaisi siltä, ettei itse koostumusta ole parannettu ja uudistus koski vain harjaa ja hylsyä. Mööh.
Tässä vielä harjavertailu - tosin miksihän otin mukaan Lumenen vanhan enkä uutta harjaa :D No, näistä harjoista kuitenkin Lumenen vanha on eniten mieleeni kapeutensa ja tiheytensä perusteella. Se ei levitä tuotetta tarpeettoman laajalle alueelle, ja uusi miniharja onnistuu tehtävässä vieläkin tarkemmin.
Dermosilin harja voisi olla loistava jos se olisi pienempi ja jäykempi. Tiheä harjasrakenne on mielestäni todella hyvä.
Jos jolle kulle tulee vielä mieleen hyviä kulmageelivinkkejä niin saa heittää :)
Garnierin hiusväri. L’Oreal Parisin silmämeikinpoistoaine. Lancômen seerumi. Miten ne ovat kaupan hyllyille päätyneet? Millainen kehitystyön kaari niiden taustalla on? Miksi luksusseerumin tähtiainesosaa saa parin vuoden päästä markettiversionakin? Tässä aihe josta haluan tänään kirjoittaa.
L’Orealin laboratoriovierailun antoisinta sisältöä oli hahmottaa tuotekehityksen kulku kokonaisuudessaan ideasta tai pelkästä aktiiviaineinnovaatiosta siihen, että purkki on kuluttajan kädessä.
Yrityksen tuotekehityksen parissa työskentelee aivan valtava määrä tutkijoita ja kemistejä ympäri maailmaa kymmenissä tutkimus-, arviointi ja tuotekehitysyksiköissä.
L'Orealin tuotekehitysorganisaation rakenne näyttää (yksinkertaistettuna) tältä:
Tutkimuskeskuksissa keskitytään raaka-aineiden ja eri teknologioiden tutkimukseen ja luodaan ainesosa- ja teknologiainnovaatioita, esimerkkinä vaikka yrityksen tunnetuimpiin ainesosiin kuuluvat Mexoryl-UV-filtterit ja LR2412 ja Pro-Xylane –molekyylit.
Varsinaiset tuoteformulat (eli valmis voide, putsari, hiusväri jne) kehitetään brändikohtaisissa laboratorioissa. Lancômen, Vichyn, Redkenin ja L’Oreal Parisin tuotekehitys tapahtuu eri tiimeissä ja labroissa. Tiimit toki tekevät yhteistyötä ja labrat hyödyntävät toistensa keksintöjä, esimerkiksi L’oreal Parisin Extraordinary Oil –tuotesarjan formulaa on hyödynnetty luksuspuolella.
Formula = tuotteen resepti.
Mitä ns. tähtiainesosiin tulee, tai ennemminkin ”tähtiformuloihin” eli vaikuttavan aineen ympärille kehitettyihin optimoituihin tuoteresepteihin, kuten L’Orealilla painotetaan, homma menee näin: tutkimuskeskuksen kehittämä uusi innovaatio hyödynnetään ensin luksuspuolella, mutta samalla aloitetaan heti innovaation ”cascading process” eli suunnitelma siitä miten ja mille muille konsernin brändeille innovaatio jaetaan myöhemmässä vaiheessa. Innovaatio voi olla ainesosa tai se voi myös olla tuotteen toimivuutta parantava teknologia. Kaikki ainesosat eivät kuitenkaan aina päädy laajempaan käyttöön konsernin sisällä, päätöksen ainesosien levityksestä tekee L'Orealin toimitusjohtaja.
Otetaan kaksi käytännön esimerkkiä: LR2412 –molekyyli (ihonhoidon anti age –ainesosa) ja ODS eli Oil Delivery System (hiustenvärjäyksen teknologia).
LR2412 lanseerattiin aluksi Lancôme-brändin Visionnaire-linjassa, ja muutamaa vuotta myöhemmin se oli leivottu sisään myös edullisempaan L’Oreal Parisin Skin Perfection –tuotelinjaan.
Noiden muutaman vuoden aikana alun perin kalliin kehitystyön tuloksena syntyneen kemikaalin hintaa saadaan raaka-ainekehityksen kautta alas jolloin lopulta on mahdollista tuoda tähtiainesosa myös edullisempiin tuotesarjoihin.
ODS-systeemi taas lanseerattiin ensin L’Oreal Professionalin Inoa –kampaamotuotesarjassa, ja tuotiin myöhemmin päivittäistavaramarkkinoille Garnierin OLIA-brändin alla. Kyseessä on hiustenvaalennuksen hellävaraisemmaksi tekevä öljypohjainen teknologia (itsekin muuten tykkäsin Oliasta kovasti).
Olin kovasti kiinnostunut kuulemaan, ovatko edullisemmat versiot innovaatioista yhtä tehokkaita kuin luksusmerkkien alla myydyt. Tutkimus- ja innovaatio-osaston viestintäpäällikkö Patricia Pineau vastasi, että formulat ja aktiiviainesosien pitoisuudet toki poikkeavat eri brändien sisällä, mutta ei suoranaisesti kiistänyt etteikö edullinen ”markettiversio” vaikkapa tehoseerumista voisi olla ihonhoidollisesti yhtä tehokas kuin kalliimpi versio. Hän myönsi, että luksustuotteissa asiakas luonnollisestikin maksaa myös arvokkaammasta kokonaiselämyksestä.
Patricia Pineau ja Tarja Kuusela
En odottanutkaan että L’Orealilla olisi suoraan todettu ”köyhän miehen version” olevan tehoiltaan vastaava kuin selektiivisen brändin nimissä myydyn, mutta yllätyin positiivisesti siitä ettei markettiversion tehoa mitenkään vähätelty ja tulkitsin niin, että vaikka tehoainetta ympäröivä formula kuinka olisi erilainen, se ei automaattisesti tarkoita sitä että edullinen tuote olisi myös heikompi ja ikään kuin laimennettu versio kalliimmasta ja ensin lanseeratusta.
Skin Summit –tapahtuman aikana meille korostettiin joka yhteydessä koko formulan ratkaisevuutta tuotteen tehokkuuden ja menestyksen kannalta. ”There are no winning ingredients, but winning formulas”. Paraskaan ainesosainnovaatio ei ole mitään ilman sen tehot optimoivaa ja kuluttajaa miellyttävää formulaa.
Tähtituote syntyy, kun siinä yhdistyvät tehokas aktiiviaine, aktiivinen teknologia ja sensorinen miellyttävyys.
”Aktiivinen teknologia” tarkoittaa kosmeettisen tuotteen yhteydessä koostumusta, joka on kehitetty kuljettamaan aktiiviaine mahdollisimman tehokkaasti sinne missä sen kuuluu vaikuttaa tai yleisesti optimoimaan aktiiviaineiden vaikutus.
Sensorisella kokemuksella on lopulta yhtä suuri ellei suurempikin merkitys tuotteen menestyksen kannalta kuin innovatiivisilla raaka-ainelöydöillä. ”Jos tuotteen tuntu ei miellytä kuluttajaa, hän ei käytä tuotetta", puheenvuoroissa todettiin. Niin yksinkertaistahan se on. Upealla ”rypyt pois taikovalla” ainesosalla ei paljon ole merkitystä jos tuote tuntuu tahmealta ja jää käyttämättä. Se ihofiilis, siitä mä olen aina puhunut... :) Erittäin tärkeä osa tuotteen vaikutusta myös minulle.
Vielä voisin kirjoittaa pakkausvalinnoistakin vaikka kuinka, mutta tiivistän osuuden muutamaan riviin ettei teksti veny liian raskaaksi annokseksi.
Lopulta asia on myös tylsän yksinkertainen: kuluttajien odotukset ohjaavat pakkausvalintoja. Kukaan L’Orealillakaan ei kiellä etteikö tuubi- tai pumppupullo olisi se kaikkein optimaalisin pakkausvaihtoehto säilyvyyden kannalta, mutta valtaosa kuluttajista haluaa purkin. Ja purkkeja heille täten annetaan.
Toki aktiiviaineiden stabiliteetti tutkitaan ja testataan, ja kuluttaja voi odottaa myös purkkipakkauksiin pakattujen tuotteiden säilyttävän tehonsa pakkauksessa ilmoitetun ajan purkin avaamisesta. Vaikka teho ei siis välttämättä ole yhtä hyvä kuin ilmatiiviissä pakkauksessa. Sellaisia ainesosia, jotka hapettuvat hyvin herkästi, ei pakata purkkeihin, tai niistä pyritään kehittämään ”purkkistabiilimpia” versioita. Esimerkkinä CG-vitamiini joka on johdannainen C-vitamiinista. Se kuulemma säilyy hyvin myös purkissa.
Entä mikä on tuotteen hyllyikä? Kauanko tehtaalta lähtevä tuote kestää käyttökelpoisena jos sitä ei avata? Vastaus: kolme vuotta. Testiolosuhteissa purkkeja pidetään 2 kk 45 asteen lämpötilassa, tämä vastaa kolmea vuotta kylpyhuoneen lämpötilassa. Kuitenkin esimerkiksi kosmetiikkaosastojen tehokkailla lampuilla valaistut hyllyt luovat harmillisesti kosmetiikkapurnukoille huomattavasti peruskylppäriä kuumemman säilytystilan. Näin ollen jo kaupan olosuhteet ovat saattaneet lyhentää tuotteen säilyvyyttä.
.
Lopuksi mielipide: miksi oi miksi L'Orealin tuotteita ei myydä meillä yhtä kauniissa pakkauksissa kuin Aasian markkinoilla? (Jutun kuvissa näkyvät raikkaat ja tyylikkäät purkit ovat Aasian maissa myytäviä L'Oreal Paris -tuotteita.) Omaan L'Oreal- tai ylipäänsä markettituotenihkeyteeni on aina vaikuttanut suurimmaksi osaksi pakkausten epäesteettisyys. Minusta ne ovat tylsiä ja tätimäisiä. Koskahan tähän tulisi muutos Euroopankin markkinoilla...?
Ahh, nyt on taas löytynyt sellainen violetti überihanuus ettei tosikaan! Kyllä tässäkin blogissa ihanuuskuolauspostauksia piisaa jos niikseen tulee! ^_^ Viitaten toissapäivän postaukseen :)
Tänään ihkutellaan Urban Decayn Tonic-luomiväriä, jonka bongasin samalla hipelöintireissulla kun etsiskelin persikkaisia luomivärejä. Nähdessäni Tonicin tiesin, että kuulumme yhteen :) Ja kun Sokoksen seuraava alekuponki osui käteen, ei kun ostoksille! ^_^ (Säästö se on pienikin säästö :D)
Tonic on duochrome-sävy eli shiftaa kulmasta riippuen kahden pääsävyn välillä. Tietyssä kulmassa se on sinisempi...
...tietyssä pinkimpi. Virallinen kuvaus kuuluu "lilac with blue shift".
Aaaah kauneutta!! Rrakastan duochrome-sävyjä koska ne jos mitkä toimivat luomella täydellisesti yksinään luoden vivahteikkaan, jännittävän meikin ilman muiden sävyjen peesausta.
En tullut ottaneeksi Tonicista swatch-kuvaa ennen reissuun lähtöä, mutta koska haluan kirjoittaa luomiväristä just nyt tänään enkä enää odotella että pääsen Suomeen kuvailemaan, lainaan swatch-kuvan toisesta blogista:
Kuva: Rosalina Young
Katsokaa näitä..! Kaikki ovat Urban Decayn luomivärejä ja onhan tässä muitakin kaunottaria kuin Tonic, mm. aiemmin esiinnostamani u-p-e-a persikkainen duochrome-sävy Fireball. Lounge on myös huikea (muistuttaa Diorin Mystic Jade -paletin vihreään shiftaavaa punaruskeaa) mutta on käytännössä vähän hankalampi sävy eikä ehkä niin imarteleva, ainakaan minun sävytykselläni.
Mutta tänään piti keskittyä Toniciin :)
Aivan mieletön, ei voi muuta sanoa. <3
Ja parit meikkikuvat perään:
Tonic voi olla hyvinkin haalea kevyesti levitettynä, kuten tässä meikissä.
Tai voimakkaampi kuten tässä meikissä. Voin vain kuvitella miten intensiivinen se olisi mustan voidemaisen luomivärin päälle levitettynä.
Rajaus Sephoran Purple Stilettos -kynällä joka tuntuu viime vuoden aikana hämmentävästi syrjäyttäneen käyttötiheydessään kaikki geelimäiset ja nestemäiset eyelinerini. Se vain on niin ihanan true-violetti :) Ostin juuri Pariisista uuden kappaleen niin riittää taas seuraavaksi vuodeksi :D
Minulla oli Tonic-meikki Pariisin ensimmäisenä päivänä ja se sai ihailevia kommentteja kollegoilta, "Oi, mikä on tuo upeasti kimaltava violetti?"
Päivän päätteeksi yritin kuvata meikin hotellin kylppärissä ennen nukkumaanmenoa:
Suttuisesta kännykkäkuvastakin näkee sävyn intensiivisen hohteen ja shiftauksen...
.
Violetin ja pinkin ystävät: saatatte haluta tehdä tämän tyypin kanssa lähempää tuttavuutta :)
Urban Decayn solo-luomivärit maksavat Suomessa 20,50€. - Ja huomasinpas muuten Pariisissa että Ranskassa Urban Decayn hinnat ovat kalliimmat kuin meillä.... ;)
Miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisiäkin arvosteluja, toiset eivät? Ja toiset enemmän sponsoroituja, toiset eivät?
Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään.
Aloitan määrittelemällä otsikon termin. Läpinäkyvyydellä tarkoitan sitä, että kirjoittajan motiivit kirjoitusten taustalla ovat mahdollisimman selvät ja käyvät lukijalle ilmi luontevasti ilman, että lukijan täytyy miettiä, miksi aihe on tuotu esiin. Onko kyseessä ostettu mainos vai omasta aloitteesta tehty kirjoitus? Jälkimmäisetkin toki ovat mainoksia siinä mielessä, että kaikki näkyvyys on mainosta, oli se sitten ulkopuolisen tahon ehdottamaa tai omasta kiinnostuksesta/hankinnasta kummunnutta sisältöä. Karkkipäiväkin on tällä perusteella muinoin listattu Indiedaysin kaupallisimmaksi blogiksi (!!).
Olen itse pyrkinyt blogissani mahdollisimman hyvään läpinäkyvyyteen ja minusta tuntuu, että lukijani ovatkin aika hyvin viivalla filosofiastani kauneus- ja tuotebloggaajana. Haluan kirjoittaa vapaasti rehellisiin mielipiteisiin, fiiliksiin ja kokemuksiin perustuvaa sisältöä jota ei ohjaa ulkopuolisen tahon odotus siitä, millaista sisällön tulee olla. Toki esimerkiksi Indiedays odottaa, että kirjoittamani sisältö on lain puitteissa hyväksyttävää ja hyvän tavan mukaista ^_^
Tykkään sisällyttää juttuihini kritiikkiä kun se on paikallaan, mutta kiinnostavaa kyllä, olen huomannut että tämä tyyli on saanut aikaan myös tietyn odotusmallin joissain lukijoissa. Kun blogissani välillä on kritiikittömiä juttuja (mikä on luonnollista), se saa joidenkin lukijoiden "mainostutkan" heräämään. "Miksi se ei sano tästä mitään negatiivista? Onko tämä nyt pelkkä mainos?" Ymmärrän tämän, mutta samalla se myös huvittaa, sillä eihän kaikista tuotteista ole ikävää sanottavaa. Eikä siinä varmastikaan ole järkeä, että tuotteista alkaisi väkisin keksiä huonoja puolia vain koska sitä odotetaan. Vaikka kyseenalaistava tyyli on minulle luonteva, kritiikki ei saa mielestäni muodostua itseisarvoksi jota täytyy sisällyttää uskottavuuden nimissä jokaiseen tuotearvosteluun.
Takaisin alun kysymyksenasetteluun: miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisemmin, toiset yksipuolisesti positiivisemmin?
Olen jostain syystä tykännyt mietiskellä tätä paljon. Etenkin sitä, mitä tarkoitusta kriittisetkin arviot palvelevat. Minusta se on kiinnostavaa. :)
Yksi tekijä on lukijat. Lukijoita on erilaisia ja toiset haluavat mieluummin lukea vain kritiikittömiä juttuja pelkästään ihanista tuotteista. Mm. tällä perustelevat linjaansa myös bloggaajat, jotka jättävät kielteiset tai kritiikkiä sisältävät tuotekokemukset blogin ulkopuolelle.
Toinen tekijä on bloggaajan oma henkilökohtainen tyyli. Toisille kirjoittajille negatiiviset kokemukset eivät sovi luontevaksi osaksi blogisisältöä. Pelkästään positiivisia arvioita kirjoittavat perustelevat valintaansa sillä, että eivät halua antaa näkyvyyttä huonoksi kokemalleen tuotteelle. Ymmärrettävä näkökulma tuokin.
Moni kuluttaja kuitenkin kaipaa tuotteista monipuolisia, kaikenlaisia kokemuksia, myös niitä negatiivisia. Jos netistä löytyisi vain ja ainoastaan positiivisia arvioita, sehän loisi tuotteista epärealistisen kuvan, koska mikään tuote ei todellisuudessa toimi kaikilla.
Kokemuksia googlaillessaan ainakin minä ja moni muu kuluttaja lukee mielellään mahdollisimman monipuolisia arvioita joiden pohjalta tehdä päätelmä tuotteen mahdollisesta sopivuudesta itselle esimerkiksi ihotyypin kautta. Vaikuttaako tuote saavan hyviä arvosteluita vain kuivaihoisilta ja heikompia normaali-ihoisilta? Jos kaikki huonotkin kokemukset jäävät pois sosiaalisesta mediasta, eihän tuotteesta voi syntyä kokonaisvaltaista käsitystä. Mielestäni kielteisetkin tai perustellusti kritiikkiä sisältävät kokemukset ovat palvelus kuluttajalle.
Tämä on syy miksi itse kirjoitan myös ei-niin-myönteisiä tuotearvioita tai tuon esiin seikkoja, joissa asetan tuotteen, sen pakkauksen, hinnan tai funktion tavalla tai toisella kyseenalaiseksi.
Ymmärrettävää, että toiset bloggaajat jättävät tällaisen sisällön bloginsa ulkopuolelle, koska haluavat säilyttää hyvät välit ns. "ruokkivaan käteen". Negatiivisia arvioita ei haluta kirjoittaa sen pelossa, ettei yhteistyötaho enää lähetäkään tuotteita testattavaksi. Tämä pelko on ihan inhimillinen kannustin kritiikittömään tuotearviointiin, jos on kauneustuotteita rakastava kosmetiikkahörhö <3 :) Kukapa haluaisi menettää mahdollisuuden ilmaisiin tuotteisiin? Nostan hattua myös sellaiselle läpinäkyvyydelle, jossa tämä vaikutin tuodaan rehellisesti esiin. (Kuitenkin, moni bloggaaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei kriittinen kirjoitus välttämättä katkaise välejä yrityksiin, mihin tulen seuraavassa osuudessa tuossa alempana.)
Sitten on vielä olennaisempi vaikutin: tulot. Toisille bloggaajille sponsoroidut tuotearvostelut ja mainoskampanjat ovat merkittävä tulonlähde, jolloin on erittäin ymmärrettävää, että bloggaaja tuottaa asiakkaan toivomaa ja/tai tilaamaa sisältöä.
Näkyvyydestä
Kaikki yhteistyötahot, etenkin markkinoinnin vaikutuksia tuntevat sellaiset, eivät kuitenkaan pelästy perusteltua kritiikkiä. He arvostavat myös läpinäkyvyyttä ja rehellisiä mielipiteitä, ja ymmärtävät lisäksi että negatiivinenkin mainos = mainos. Lähes kaikenlainen näkyvyys on lopulta hyväksi, niin hassulta kuin se voi kuulostaa.
Näkyvyydellä on eri ulottuvuuden vaikutuksia. On konkreettinen, välitön "tän mä haluun! / En halua" -vakutus, joka voi ohjata kuluttajan saman tien kaupan hyllylle. Mutta lisäksi on myös pitkäkestoinen vaikutus: tuotteet jäävät ihmisten alitajuntaan. Kun näet tarpeeksi monta kertaa kuvan tietyn merkin c-vitamiinipurkista ja menet sitten apteekkiin hakemaan c-vitamiinia, saatat asiaa sen kummemmin ajattelematta tarttua juuri siihen purkkiin jonka tunnistat, joka vaikuttaa tutulta.
Juuri sitä on näkyvyyden vaikutus parhaimmillaan, ja tätä moni mainostajataho hakee/toivoo: laaja altistus tuotteelle kohderyhmän keskuudessa = tuotteesta tulee kuluttajalle tuttu = valintatilanteessa valinta ohjautuu tuttuun tuotteeseen.
:)
Nyt tämä meni vielä markkinoinnin analyysiksikin ^_^ Minusta nämä asiat ovat valtavan kiehtovia. Moni ajattelee vain positiivisten arvioiden olevan positiivista mainosta, vaikka niin ei ole.
Kritiikki ei muuten tietenkään ole yhtä kuin negatiivinen arvio. Kritiikki on myös puutteellisten ja/tai kyseenalaistettavien seikkojen esiintuomista, kuten vaikka tuotteen säilyvyyttä heikentävä pakkausvalinta tai harhaanjohtava markkinointiväittämä. Ne eivät tee tuotteesta itsestään välttämättä huonoa, mutta ovat asioita, joita on mielestäni perusteltua tuoda esiin kuluttajille.
*
Millaisia blogeja te luette mieluiten? Kriittisiä vai kritiikittömiä?
.
Luoko kritiikki tai ikävä tuotekokemus mielestänne blogiin negatiivista fiilistä, ja lukisitteko mieluummin vain positiivisia ihanuustuotearvosteluja?
.
Millaisia ajatuksia aihe teissä ylipäänsä herättää? Mietittekö usein kirjoittajan motiiveja blogien tuote-esittelyjä lukiessanne? Tai laajemmin mitä tahansa sisältöä lukiessanne: ravintolakokemuksia, matkapäiväkirjoja, tapahtumaesittelyjä..?
Ahh, aihe on minulle niin kiinnostava että näette ettei mun kysymyksillekään meinaa tulla loppua...! :D
