Ajattelin tänään vihdoin varata syksyn Ateenan lennot.
Joitain tunteja myöhemmin minulla oli lennot Etelä-Koreaan.
En ole koskaan vielä käynyt Aasiassa.
Nyt voisi olla aika.
Minun ja Ateenan lentojen välille sattui tällainen asia:
Selailin uutisia HS:n sivuilla ja silmiini sattui tämä kiinnostava artikkeli Etelä-Korean ja etenkin Soulin asemasta Aasian, ja jälkiaalloissa myös Euroopan muoti- ja kauneustrendien pääkaupunkina.
Minä:
a) en ole tosiaan koskaan käynyt Aasiassa ja
b) olen siitä omituinen kauneusalan bloggaaja ja ammattilainen, että en rehellisesti sanottuna ihan hirveästi ole tähän mennessä innostunut koko K-beauty-scenestä.
(K-Beauty: korealainen kauneudenhoito)
Seuraava kertonee enemmän kuin sata sanaa:
Ostin kesäkuun alussa laivalta läjän kaikkien ihkuttamia korealaisia kangasnaamioita. Nyt mä damn it kokeilen näitä viimein. Pari naamiota lähetettiin minulle myöhemmin myös elevenin toimesta. Kangasnaamioista on vauhkottu jo pitkään, ja itse sain ensimmäisen sheet maskini lahjaksi neljä vuotta sitten japanilaiselta ystävältäni Hisaelta hänen vieraillessaan Suomessa. Hisaen lahja jäi käyttämättä.
Olen hämmentävän anti-naamio. Luontainen epäkiinnostukseni niitä kohtaan on jotain niin vahvaa (savi/muta/turvenaamiot poislukien), että en kahden kuukauden aikana ole edelleenkään saanut parhaista aikeistani huolimatta testattua yhtäkään kangasmaskia. En, vaikka liimasin kylppärin kaapin oveen post-it-lapunkin muistuttamaan asiasta:
No, jospa tähän nyt tulee asennemuutos. Pakkaan laukut ja lähden paikan päälle katsomaan mikä koo-kauneudessa niin koukuttaa.
Ennen kaikkea lähden tietysti tutustumaan minulle uuteen maanosaan ja kulttuuriin. Viivyn Etelä-Koreassa kolme viikkoa ja tarkoitus olisi käydä myös luontokohteissa kuten Jejun saarella ja näyttipä maasta löytyvän upeita vaelluskohteitakin kuten Seoraksanin vuori ja sitä ympäröivä kansallispuisto. Tuttuun tapaan lähden reissuun yksin.
Olen vähän häkeltynyt ja jännittynyt mutta samalla innoissani spontaanista syyskohteen muutoksesta.
...ehkä siellä tulee inspiroiduttua jonkun naamionkin suhteen?
.
P.S. Kreikkakaan ei ole vielä täysin deletoitu syksyltä, mutta kutistuu viikkoon jonka olimme jo aiemmin suunnitelleet viettävämme siellä yhdessä miehen lomalla lokakuussa. :)
Suositus hyvästä, halvasta markettihiusnaamiosta: Garnier Respons Maple Remedy Mask.
Maple Remedy -sarja on tarkoitettu erittäin kuluneille hiuksille (me, baby, me).
Naamio on koostumukseltaan paksua ja kermaista, sanoisin että keskiverto-"markettilaatuisia" naamioita vielä täyteläisempää ja ylellisemmän tuntuista. Tuntuma on Respons-tuotteille tyypillistä tuoksua lukuunottamatta kaiken kaikkiaan hyvin salonki-laatuinen.
Vähäsilikoninen ainesosaluettelo ilahduttaa allekirjoittanutta miellyttävällä kombolla tehokkaasti silottavia ja selvittäviä kvatteja (behentrimonium chloride, cetrimonium chloride) sekä syvältä ravitsevaa kookosöljyä. Amodimethicone, erittäin tehokkaasti silottava silikoniyhdiste, on incissä loppupäässä. (Jos se olisi yläpäässä, naamio olisi hiuksilleni todennäköisesti liian lätsäyttävää.)
Markkinointiainesosa vaahtera (maple) ei itse asiassa tee hiuksille mitään; tuotteessa käytetyn vaahteranmahlauutteen kosmeettinen funktio on keratolyytti eli kuoriva ainesosa ja sen sanotaan toimiivan AHA-happojen tavoin. Miten kulunut, rasittunut hius hyötyy keratolyyttisestä aineesta jää minulle mysteeriksi, mutta tämä on kosmetiikassa tuttua toimintaa; tuotteen markkinoinnillinen ainesosa ei aina välttämättä tee tuotteessa mitään muuta kuin kuulostaa kivalta ja vetovoimaiselta.
Maple Remedy -sarjan nimi voisi siis mainiosti olla jotain muutakin, mutta vaahtera on kenties jännemmän kuuloinen kuin niin-yleisesti-käytetty kookosöljy (mutta, kookos on pirun tehokas ;)) -monium-ainesosista puhumattakaan.
Oli vaahterassa potkua tai ei, Maple Remedy -naamio muine ainesosineen tekee hiukset todella pehmeiksi ja silkkisiksi jättämättä niitä kuitenkaan raskaiksi. Naamio syvähoitaa mutta ei lätsäytä, ainakaan minun hiuksiani.
Olen tykännyt tästä tosi paljon, ja se on jämäkältä rakenteeltaan erinomainen suoraväri-hiusnaamiosekoituksiin koska se paksun koostumuksensa puolesta pysyy hiuksissa mainiosti valumatta. Parhaita markettinaamioita joita olen käyttänyt vuosikausiin.
Maple Remedy -naamiolla on hintaa noin 3,90€ per 300 ml purkki. Olen saanut naamion blogin kautta.
* Sis. mainoslinkin
Tämä sankari on vilahdellut blogissa aiemminkin, mutta ansaitsee nyt viimeistään ihan oman postauksensa: Clinique Even Better Dark Spot Defense -voide.
Kuulun niihin ihmisiin, joille tulee ihoon tietyille alueille UV-säteilyn vaikutuksesta hyperpigmentaatiota eli melasmaa. Hyperpigmentaatiota aiheuttavat myös hormonaaliset tekijät kuten raskaus, e-pillerit ja muu hormonaalinen lääkitys. Minun kohdallani triggeri on nimenomaan UV-säteily.
Ylähuulen alue on erittäin yleinen paikka johon hyperpigmentaatiota ilmestyy, ja ilmiötä voikin läiskien ulkonäön perusteella leikkisästi kutsua "pigmentti- tai aurinkoviiksiksi". Pigmenttiviikset ja muun alueen pigmenttiläiskät ovat tuttu vaiva monelle naiselle, ja vaikka melasma voi käsittääkseni periaatteessa ilmestyä minkä ikäiselle tahansa, sen yleisyys kasvaa iän myötä.
Hyperpigmentaatiota
Minulla hyperpigmentaatio alkoi täytettyäni 30. Eräänä kesänä vain aloin ihmetellä, mitä sitkeää "likaa" ylähuulen päällä oli. Oikeasti yritin pestä sitä pois kun ensimmäisen kerran huomasin sen..! ^_^
Tuon kesän kärsin todella tummista "aurinkoviiksistä", sillä ilmiön ollessa minulle tuntematon, en tajunnut, että minun tulisi alkaa suojaamaan ylähuulen alue erittäin korkeasuojakertoimisella voiteella. (Minulla ei ole kuvaa "viiksistä" ihan tummimmillaan, kuvan tilanne ei siis ole vielä pahakaan vaikka läiskiä näkyy.) Ymmärsin kyllä, että läiskät liittyivät aurinkoon, mutta jotenkin ajattelin sen olevan ohimenevää. Seuraavana kesänä viimeistään tajusin, että vaiva on toistuva ja ryhdyin toimenpiteisiin. Hankin SK50-voiteen vain ylähuulen alueelle käytettäväksi ja se hillitsi läiskittymistä huomattavasti.
Läiskät vaalenevat itsestään syksyllä tai kun on pidempään altistumatta UV-säteilylle. Pysyvä juttu "viikset" siis eivät ole, mutta ilman suojaa ne ilmestyvät ja pysyvät näkyvissä niin kauan kuin altistun auringolle ja tarpeeksi vahvalle UV-säteilylle. Suomessa esimerkiksi talviajan UV-indeksi on niin matala että aurinkoiset talvipäivät eivät aiheita minulle pigmentaatiota.
Ehdin käyttää vain yhtä toisen merkkistä voidetta löydettyäni tämän fantastisen hitin, enkä voisi kylliksi hehkuttaa tätä valkoista purkkia. Cliniquen Even Better Dark Spot Defense SK 50 (ennen SK45) -voide.
Kuvassa nurinpäin viimeiset neljä vuotta käyttämäni SK45 Dark Spot Defense ja vieressä tänä kesänä ostamani, vielä korkeammalla kertoimella päivitetty versio. Vanha DSD ei vieläkään ole ihan lopussa (säilytän sitä nurin päin niin viimeiset pisarat saa helpommin ulos ^_^) mutta halusin varmistua siitä, ettei voide vain lopu kesäloman aikana etenkin täällä Alppien voimakkaalla UV-alueella.
Mitkä seikat tekevät juuri tästä voiteesta niin mahtavan? Minä kerron :)
Voide on ohutta ja erittäin miellyttävän tuntuista, lähes "vesimäistä". Edes koko kasvoille levitettynä (mitä tosin teen hyvin harvoin sillä melasma-alue rajoittuu vain huulten ympärille) voide ei tunnu jähmeältä ja ikävältä.
Dark Spot Defense -voiteen suojakerroin on 100% fysikaalinen eli mineraaleihin pohjautuva, mikä taas aikaansaa sen, että voiteen kyky suojata UV-säteilyltä ei juurikaan (jos lainkaan..?) heikkene ajan myötä.
Siinä missä mineraalifiltteri on stabiili (mitäpä mineraalipartikkeleille voisi tapahtua kuukauden tai 30 kuukauden aikana..? Eivät ne mihinkään liukene), kemialliset UV-suotimet hajoavat ja menettävät tehoaan eikä tänä kesänä ostamasi SK20-voide enää ole yhtä tehokas ensi kesänä.
Koska käytän voidetta niin pienellä alueella, kestää 30 millin purkki käytössäni todella pitkään, näköjään kutakuinkin neljä vuotta, sillä ostin ensimmäisen Dark Spot Defenseni vuonna 2014 ja vieläkin sieltä vain tulee tippaa vaikka purkki tuntuu tyhjältä. Koska mineraalipohjainen UV-filtteri säilyttää voiteen tehon useita vuosia, minun ei tarvitse ostaa välillä uutta = hankinta on erittäin taloudellinen :)
Valmistajat eivät markkinoinnissaan kerro, että mineraalifiltteri säilyttää tehonsa pidempään kuin kemiallinen, ainakaan minun silmiini ei ole tällaista lupausta osunut. Mistä sitten tiedän, ettei Dark Spot Defenseni ole menettänyt tehoaan neljän vuoden aikana? Helposti siitä, että jos vahingossa joudun tilanteeseen, jossa olen ulkona voimakkaassa auringonpaisteessa ilman Dark Spot Defenseä, ylähuulen alue reagoi välittömästi tummumalla.
Näin kävi viimeksi huhtikuussa Patmoksella. Lähdin kävelylle pilvisellä säällä, ja yllättäen aurinko tulikin esiin. Ehdin olla suorassa auringonpaisteessa ehkä 30 minuuttia, ja huulten alue oli jo reagoinut täplittymällä. (Hyperpigmentaatioalueen tunnusmerkkeihin kuuluu juuri tuollainen käytös: se reagoi UV-säteilyyn huomattavasti herkemmin kuin "normaali" ihoalue. Lyhyen ja satunnaisen UV-altistuksen aiheuttama reaktio ei kuitenkaan jää näkyväksi pitkäksi aikaa, mikäli yleisesti suojaa pigmentaatioherkän alueen. "Viikset" tarttuvat ja jäävät näkyviin, jos alue toistuvasti altistuu auringolle ilman suojaa.)
Päivinä, jolloin minulla on Dark Spot Defenseä, ihoalue ei reagoi ja pysyy läiskättömänä. Huhtikuun matkalla käytössä oli vielä tuo vanhempi SK45 DSD.
Tältä huulten ympärykseni näyttää tänä kesänä.
Kuva on otettu eilen, ja takana on oleskelua niin Kreikan auringossa koko huhtikuun, oleilua Suomen vähemmän aurinkoisessa kesässä sekä tällä viikolla ulkoilua Sveitsin Alppien erittäin vahvassa auringossa, esimerkiksi eilen vietin suorassa auringonpaisteessa melkein 7 tuntia. Ei tietoakaan pigmenttiviiksistä! :) Voide kulkee mukanani kaikkialle. Ainiin, ja vielä yksi Dark Spot Defensen etu: kätevän litteä pullo joka sujahtaa helposti vaikka shortsien taskuun!
Yksi juttu on tärkeää muistaa suojautuessa hyperpigmentaatiota vastaan: voiteen tiheä lisääminen. Tämä on ihan avainasemassa mikäli mielii pitää pigmentaatioherkän alueen niin läiskättömänä kuin mahdollista. Minä lisäilin voidetta ensimmäisinä kesinä aloitettuani viiksialueen erityissuojaamisen vain noin kolmen tunnin välein, mutta viime kesänä tihensin voiteluväliä kahteen tuntiin (tai hikisyydestä riippuen tiheämpäänkin ^_^), ja ero oli selvä. Nyt hyperpigmentaatio on pysynyt lähes kokonaan poissa.
Even Better Dark Spot Defense -voide on sävytettyä, ja sitä on saatavana yhdellä läpikuultavalla "Sheer Tint" -sävyllä.
Yksi DSD:n hankkinut lukija raportoi, että hänen kasvoillaan Sheer Tintin sävy näkyy ja jopa tasoittaa ihon sävyä, mutta minun ihollani sävy ei jää käytännössä lainkaan näkyviin.
Kas näin:
DSD kämmenselän reunaan levitettynä.
Olikohan tässä jo tarpeeksi hehkutusta voidekaveristani ^_^ Täällä me kuljetaan yhdessä aurinkoisia patikkapolkuja ja DSD pitää huolen, että saan vaeltaa viiksettömänä :)
Jos joku kaipailee hintatietoa, niin Sokokselta ostamani Dark Spot Defense maksoi 29,90€.
Edit. eleven.fi näkyy myyvän Dark Spot Defenseä* hieman halvemmalla hintaan 28,30€. elevenillä on myös meneillään kamppis jossa saa 20% alennuksen ihonhoitotuotteista kun ostaa 50 eurolla, jos vaikka jollakulla olisi muutakin ihonhoito-ostosta mielessä. DSD näkyy olevan mukana tässä kampanjassa.
...ja niiltä säätiedotusten lupaamilta ukkossateiltakin ollaan vielä toistaiseksi onnistuttu välttymään ^_^ Tiistainen sellainen iski kätevästi 15 minuuttia sen jälkeen kun olimme saavuttaneet vaellusreitin lopun ja istuneet vuoristojunaan. Eilisen säätiedotus taas oli niinkin pielessä että 65% sateen mahdollisuus kääntyi 100% aurinkoon :)
Tässä tuote, jonka kohdalla oletukseni sen koostumuksesta, pesutuloksesta ja ihotuntumasta meni ihan metsään. Se on vieläpä tuote, josta olen vinkannut joillekin lukijoille heidän etsiessään kuivalle (ja herkälle) iholle sopivaa vaahtoavaa putsaria. Ceralan-pesuöljy.
Vinkkaus pohjautui lukemaani markkinointitekstiin ja tuotekuvaukseen, joiden pohjalta innostuin tuotteesta kun se viime vuonna (vai olikohan sitä edellisenä..?) lanseerattiin.
"Vaahtoava voidemainen koostumus". Ja nimessä sana "öljy". Haa, tämän täytyy olla hyvä tuote kuivaihoiselle joka tykkää vaahtoavasta, veden kanssa käytettävästä putsarista..! Valtaosa kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitetuista kasvoputsareista on emulsiomaisia, koska ne kuivattavat vähiten, mutta kuivaihoistenkin joukossa on veden kanssa vaahdotettavista tuotteista tykkääviä. Siksi on kiva juttu että heillekin on vaihtoehtoja.
Minulla on kokemusta muutamasta oikein ihanan tuntuisesta vaahtoavasta, öljymäisestä puhdistustuotteesta ja tein niiden pohjalta jostain syystä oletuksen, että Ceralankin tuntuisi samalta. No, jos olisin kokeillut sitä heti kun se tuli myyntiin, en ehkä olisi vinkannut siitä kuivaihoisten putsarivinkkien kyselijöille.
Pakkausteksti: "Ceralan-pesuöljyn koostumus on voidemainen ja se sisältää runsaasti ihoa kosteuttavia öljyjä. Voide vaahtoaa miellyttävästi. Pesevät ainesosat ovat hellävaraisia ja pesuöljy sopii normaalille, kuivalle ja atooppiselle iholle".
Ensinnäkin, tuote ei vaahtoa juuri lainkaan. Pettymys #1. Koostumus on laihan maitomainen, ja mikäli haluaa saada jotain latteaa vaahdonkaltaista aikaan, täytyy maitoa hieroa kostealle iholle aika pitkään. Silloinkin vaahto on kaukana "oikeasti" vaahtoavien tuotteiden käyttäytymisestä. En tiedä onko Ceralanin triglyseridipohja (rasvaa) sitten niin "raskas" etteivät vaahtoavat ainesosat yksinkertaisesti jaksa paljon "kuplia".
Toisekseen, ja tämä oli suurin hämmästys: Ceralan tuntuu minun ihollani kuivattavalta. Tunne on selvästi kiristävä verrattuna suureen osaan muita putsareita joita käytän. Iho on joidenkin pesujen jälkeen ollut jopa hilseilevän kuiva (jos päälle ei parin minuutin sisällä levitä kosteusvoidetta jolloin kaikki pesuveden jättämä kosteus karkaa iholta).
Yritin ikuistaa Ceralan-ihoa yhden pesun jälkeen:
Yleensä ihoni näyttää pesun jälkeen tältä vain talven kylmimpään aikaan jolloin ihon on kaikkein pintakuivimmillaan.
Olen hämmentynyt. Miten rasvapohjainen putsari voi tuntua iholla kuivattavalta? Ceralanin pesevissä ainesosissa ei ole sulfaatteja ja lisäksi siinä on paljon hoitavina tunnettuja, kosteutta sitovia ainesosia kuten keramideja, kolesterolia ja fosfolipidejä.
Toisaalta, kosmetiikan kemian kurssin muistiinpanojeni mukaan sulfosuccinate-ainesosat ovat samaa vahvuustasoa kuin sulfaatit, kummatkin kuuluvat anionisiin tensideihin. No, mene ja tiedä. Pitoisuus ja muut formulassa käytetyt ainesosat ovat lopulta olennaisempi tekijä vahvuuden suhteen kuin minkä niminen puhdistava aine incissä koreilee. Kuulimmehan juuri myös kemisti Outi Tarakkamäen toteavan, ettei sulfaatiton putsari aina ole miedompi kuin sulfaatillinen.
Joka tapauksessa, useimmat käyttämäni luonnonkosmetiikan putsarit tuntuvat huomattavasti hellävaraisemmilta ja vähemmän kuivattavilta kuin Ceralan.
Minulla oli Ceralanin ostaessani juuri käytössä YA Naturae -puhdistusvaahto (sekin apteekkikosmetiikkaa, mutta sertifioitua luonnonkosmetiikkaa), ja tunne iholla näiden kahden putsarin välillä on kuin eri planeetoilta. Jos näistä pitäisi jompaa kumpaa suositella kuivalle iholle, sanoisin ilman muuta YA Naturae. Ja se vielä oikeasti vaahtoaa ;)
.
Heitänpä tähän loppuun vielä vinkin yhdestä niistä vaahtoavista öljyputsareista joista olen tykännyt valtavasti, tätä merkkiä tosin ei saa Suomesta:
Ranskalainen apteekkimerkki Uriage ja heidän kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitetun Xémose-linjansa Soothing Cleansing Oil. Ihanan tuntuinen. Tämä vaahtoaa kunnolla täyteläisellä, pehmeällä vaahdolla jossa tuntee öljyjen liukkauden ja pehmeyden. Sain Xémose-putsarin kerran vastalahjaksi ahvenanmaalaiselta työkaveriltani (kun välillä kannan työkavereillekin blogin ylijäämäkosmetiikkaa), ja ihastuin. Xémosen vaahdon salaisuus tosin ei ole salaisuus: tässä putsarissa on sulfaatteja.
Napatkaa ostoskoriin vaikka Ruotsin reissulla. :)
Jos teillä on jakaa omia vinkkejä kuivalle iholle tarkoitetuista öljymäisistä, vaahtoavista putsareista niin kertokaa, niitä on markkinoilla edelleen tosi vähän.
Ja hei - onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia Ceralanista..?
Organic Shop. Merkki, josta kuulin ensimmäistä kertaa viime joulun tienoilla lukijan kysyessä olinko jo tutustunut merkin tuotteisiin. Halpaa, sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, melkein kaikki tuotteet maksavat alle kympin.
Merkki oli vielä vuodenvaihteessa minulle ihan vieras, eikä Googlekaan paljon auttanut tutustumisessa. Sittemmin jälleenmyyjien määrä on tässä puolen vuoden aikana kasvanut huimasti ja nyt tuntuu että törmään Organic Shoppiin milloin missäkin.
Markkinointi- ja kotimaa-ihmettelyä (hyppää yli jos haluat vain lukea ihanasta vartalohoidosta :D)
Erikoisesti, vaikka merkki on nyt meilläkin tunnetumpi, syvempää tietoa sarjan kotimaasta tai valmistajasta ei edelleenkään ole helposti tarjolla. Tämä saattaa ehkä olla ihan epäoleellinen asia nostaa esiin, mutta koska minua kiehtovat kosmetiikkamaailman "kulissit", höpöttelen mielelläni pätkän myös tästä.
Yleensähän eri sarjojen kotimaat, ihonhoitofilosofiat, perustajat ja heidän tarinansa (tyypillisesti tyyliä "En löytänyt herkälle iholleni mistään sopivaa tuotesarjaa niin lopulta kehitin sellaisen itse..") ovat näkyvästi esillä sarjojen markkinoinnissa. Organic Shopin taustalta ei löydä mitään sellaista tietoa. Merkillä ei ole omaa kotisivua eikä tuotetiedoissa mainita edes sarjan kotimaata, suomalaisten jälleenmyyjien tiedoissa kerrotaan vain että "Tuotteet valmistetaan Virossa sillä-ja-sillä-tehtaalla".
Eikö ole hassua kommunikaatiota, minkä muun merkin kohdalla olette nähneet korostettavan minkä maan nimetyllä tehtaalla sitä valmistetaan..? Monelle kuluttajalle aika epäolennainen tieto.
Kuva: Organic Shop
Jälleenmyyjien antamien tietojen pohjalta moni Organic Shopista kirjoittanut media onkin päätynyt kutsumaan sarjaa virolaiseksi, mutta sitä se ei ole (eihän Estelle & Thild'kään ole tanskalainen sarja vaikka tuotteet valmistetaan Tanskassa). Sarjan salamyhkäisyys näyttäytyi minulle suorastaan haasteena, ja lopulta Google auttoi sen verran tätä "Cosmetic Inspector Gadgetia", että selvisi, että Organic Shop on suuren venäläisen kosmetiikkavalmistajan Pervoe Reshenien brändi ja Reshenien vuonna 2011 lanseeraaman luonnonkosmetiikkamyymäläketjun nimi. Arvatenkin Organic Shop -tuotteet ovat alkujaan tämän ketjun oma talon sarja, niillä on sama logo kuin myymälällä.
Organic Shopin tuotteet valmistetaan Virossa samalla tehtaalla missä venäläisen (ja ihan avoimesti venäläiseksi tunnustautuneen :D) Natura Siberican tuotteet. Venäläiset merkit näemmä tykkäävät käyttää kyseistä tehdasta.
Eipä tässä sen kummempia, kuin ihmetys, miksi Organic Shopin tausta halutaan pitää niin epämääräisenä..? Miksi sarjalla ei ole edes omaa, virallista kotisivua? Se on erikoista ja harvinaista. Jäin ihan miettimään, onko Venäjällä tällä hetkellä kenties niin negatiivinen kaiku, että sen esiintuomista halutaan välttää kosmetiikan markkinoinnissa?
Noniin, mutta sitten tähän ihanaan tuotteeseen ^_^
5,80€ / 250 ml
Minullekin sitten päätyi blogin kautta testiin joulukuussa kommentoineen lukijankin ihastelema sokeripohjainen hunajakanelikuorinta, ja se osoittautui yhdeksi hemmottelevimmista vartalotuotteista joita olen koskaan käyttänyt.
Niin simppeli tuote joka ei tavallaan antanut odottaa mitään kovin ihmeellistä - sokerikuorintoja olen testannut aiemminkin, ja kuorintahan nyt on aina kuorinta, mutta Organic Shopin Scrub on jotain paljonkin enemmän. Ainakin tämän testaajan mielestä.
Ainesosat: Sucrose, Glycerin, Cetearyl Alcohol, Butyrospermum Parkii Butter, Mel*, Cinnamomum Zeylanicum Bark Extract*, Helianthus Annuus Seed Oil, Cocamidopropyl Betaine, Aqua, Parfum, CI 77491, CI 77492, CI 77499. (*) - issued from organic agriculture
Yksinkertaisesta ainesosaluettelosta voimme lukea, että tuote koostuu sokerista, glyserolista, setearyylialkoholista (emulgaattori), sheavoista, hunajasta, kaneliuutteesta, auringonkukkaöljystä, cocamidopropyl betainesta (puhdistava aine, yksi näitä mietoja sulfaatittomia tensidejä), vedestä, hajusteesta ja väriaineista.
Erittäin kosteuttava, hoitava koostumus. Ei oikeastaan mitään ylimääräistä, ellei nyt hajustetta halua pitää sellaisena, mutta toisille kuluttajile sekin on tärkeä. Tuote tuoksuu itse asiassa niin miedolle että olisi voinut kuvitella sen tulevan jo hunaja- ja kaneliraaka-aineista itsestään.
"Kosteuttava ja hoitava", kirjoitin tuossa ylempänä - ominaisuuksia jotka yleensä ovat kuorintatuotteissa toisarvoisia, kuolleen ihosolukon poiston ollessa tuotteen pääasiallinen tehtävä. Nimeäisin Organic Shopin kuorinnan mieluumminkin kokonaisvaltaiseksi hoitotahnaksi joka kuorii miedosti, puhdistaa, kosteuttaa, pehmentää ja toimii vieläpä antibakteerisesti (kaneliuute on antimikrobinen aine).
Tuotteesta on tullut minulle ihan suosikki saunakäyttöön, sillä saunan lämmössä sen hemmotteleva koostumus pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Tuote toimii ikäänkuin kaksivaiheisesti; kun sitä hieroo ihoon, saa ensin kuorivan vaikutuksen sokerirakeiden ollessa vielä ehjiä. Rakeet alkavat kuitenkin sulaa pian, ja niiden sulaessa jäykähkö, kiteinen tahna muuttuu juoksevaksi, liukkaaksi ja täyteläiseksi balsamiksi jota on todella miellyttävä hieroa ihoon.
"Do-it-yourself"-spa-hoitokäsittely. :) Sheavoi-hunaja-auringonkukkaöljy-seos ei imeydy ihoon nopeasti vaan sallii pyörittelyn iholla minuuttitolkulla. Olenkin käyttänyt "scrubbia" myös hierontaan, tilasin mieheltäkin hunajakaneliselkähieronnan yhdellä mökkireissulla ^_^ (Toki hieroin vastapalveluna myös misterin selän :)) Iho kannattaa käsittelyn jälkeen huuhtoa vain vedellä, ei suihkugeelillä tai saippualla, että hoitavia rasvoja ja öljyjä jää ihoon sitomaan kosteutta. Iho jää ihanan pehmeän tuntuiseksi.
Organic Shopin valikoimassa on sokerikuorintoja monella herkullisella tuoksu- ja raaka-ainekombolla, miltä kuulostavat mm. Brasilian kahvi, belgialainen suklaa, Kenian mango tai vadelma-kerma...? Sarjaan kuuluu myös veden kielelle herauttavia vartalovoiteita, shampoita, hiustenhoitoaineita ja suihkugeelejä. Kaikki paitsi body butterit maksavat alle kympin.
Organic Shop -tuotteita myyvät ainakin Sokos, Stockmann, Ruohonjuuri, Biodelly ja Hyvinvoinnin Tavaratalo.
P.S. Miten sitä saakin yhdestä pienestä purkista ja sen merkistä näin paljon asiaa? :D
* Sis. mainoslinkkejä
Nyt vuorossa lisää ihania Avril-meikkejä.
Huokeiden löytöjen ystävät hurraavat, sillä esiteltävistä tuotteista kallein on 10,90€ :) Huokean, sertifioidun luonnonkosmetiikan ystävät hurraavat vielä enemmän ^_^
Aiemmin esittelin merkin törkeän hyvät ripsivärit, jotka ryöstivät ansaitusti niin suuren huomion että niputin ne omaan postaukseensa. Ehtikö joku tässä välissä ostaa "maailman parhaan luonnonkosmetiikan ripsarin" omaan kokeiluun? Olisi kiva kuulla millaisia teidän kokemuksenne ovat olleet.
Tänään esittelyssä Avrilin meikkipohjatuotteet, poskipuna sekä luomivärejä joilla innostuin tekemään smokey eye -tutorialin (postauksen lopussa). Meikkipohjatuotteista löytyi melkein ripsarin veroinen helmi, ja luomiväritkin ovat tuntumaltaan jotain ihan muuta mitä halpa hinta saattaisi antaa odottaa. Avril voisi laatunsa puolesta mennä helposti luonnonkosmetiikan selektiivisestä sarjasta. Ainoa mitä tämä meikkifriikki jää kaipaamaan on värikkäämpi luomivärivalikoima ja heleämpi sävyvalikoima huulipunissa.
Olen saanut Avril-meikit testiin Biodellyltä.
Meikkipohjatuotteita on kaksi; hoitavampi ja normaalista kuivalle iholle sopiva BB-voide sekä useampia sävyvaihtoehtoja tarjoava, kaikille ihotyypeille sopiva meikkivoide.
Peittävyys näissä on kutakuinkin samaa luokkaa, kummatkin tekevät erittäin luonnollisen, läpikuultavan pohjan korkeintaan medium miinus -peittävyydellä. BB-voide on selvästi kosteuttavampi ja jättää ihastuttavan kasteisen näköisen pinnan (niiden iloksi jotka sen tyyppisestä pinnasta tykkäävät, kuten minun), Le Fond de Teint -meikkivoide jättää aavistuksen himmeämmän pinnan.
BB-voiteesta on kaksi sävyä, meikkivoiteesta viisi joista Suomessa myynnissä kolme.
Sain testiin BB-voiteen tummemman sävyn ja meikkivoiteen kaikkein tummimman sävyn (Biodellyn Tanja halusi varmistua että edes jompi kumpi on mulle tarpeeksi tumma, kun ihoni sävy on tosiaan hämmentävästi tummentunut viime vuosina :)).
Meikkivoiteen sävy Miel oli minulle kuitenkin hitusen liian tumma ja punertava, mutta BB-voiteen lämpimämpi sävy Medium sopi täydellisesti. Näin ollen keskityn BB-voiteen esittelyyn. Se onkin viihtynyt kasvoillani melkein päivittäin sen jälkeen kun sain tuotteet testiin.
Jälkeä voi todellakin luonnehtia sanoilla kasteinen ja kuultava, eikö?
Avrilin BB Cream levittyy kuin unelma; siinä ei ole piiruakaan monille luonnonkosmetiikan nestemäisille meikkipohjatuotteille ominaista jähmeyttä eikä sitä levittäessä tule kiireen tunnetta. Kosteuttava koostumus antaa aikaa työstämiselle ja voidetta saa rauhassa pyöritellä kasvoille ilman huolta ihoon jämähtävistä siveltimen piirroista. Voiteessa on aurinkosuojakerroin 10.
Ihon sävy tasoittuu todella kauniisti. BB-voiteen pinta jää heleän kuultavaksi ja meikittömän näköiseksi. Tykkään lisätä puuteria (tai mineraalipohjaa) nenään ja leukaan koska nuo alueet saavat mielellään olla ainakin meikäläisen naamassa vähemmän kuultavia :)
Ennen
Jälkeen
Avrilin BB-voide kirmasi kärkileiriin kaikkien kokeilemieni luonnonkosmetiikan voidemaisten meikkipohjien joukossa. Plussaa vielä ihanan raikkaasta, jopa naisellisesta tuoksusta!
Suosittelisin Avrilin BB-voidetta normaalista kuivahkolle iholle ja niille jotka hakevat kuultavaa, hoitavaa meikkipohjaa.
Avril BB-voide* ja Avril-meikkivoide* maksavat 10,90€ ja niitä myy Suomessa mm. Biodelly.
Poskipunasävyjä on Suomessa myynnissä neljä, ja toivoin niistä testiin sävyn Rose Nacré.
Se näytti kuvassa roosan sävyiseltä, ja tähän viittaa nimikin, mutta Rose Nacré onkin aika persikkainen ja pigmentiltään paljon hillitympi mitä netin kuva antoi odottaa. Sävy muistuttaa jonkun verran yhtä lemppariani, Zuiin Mangoa, ollen ehkä valoaheijastavampi.
Rose Nacré iholla
Kuvailisin Rose Nacréa sekoitukseksi persikkaa, vaaleaa beigeä ja roosaa. Se on äärimmäisen hillitty, neutraali sävy joka sopinee useimmille ihonsävyille, tosin tummemmalla iholla vaikutelma on todennäköisesti enemmän highlight-tyyppinen koska sävy on niin vaalea.
Kaunis Rose Nacré on erinomainen "poskipunapelkurin" poskipuna, jos nyt näin voi sanoa :D Tällä ei voi tehdä ylilyöntejä ja tulos on erittäin hienovarainen. Kerrostamalla saa vähän enemmän poweria mutta pelleposkia et tällä saa yrittämälläkään :)
Avril-poskipuna maksaa 7,90€.
Toivomaani sävyä ei ollut saatavilla, ja sain sen tilalle marjaisen punaisen Rouge Sang -sävyn. Oikein miellyttävä, voidemainen koostumus mutta testisävy ei ole minun juttuni. Kaunis mutta liian "klassinen" ja ehkä liian tumma minun makuuni.
Huulipuna maksaa 8,50€.
Avrilin silmänrajauskynät ovat perinteistä puuhylsyyn pakattua laatua, sitä joka ennen oli normi ennen silikoniteknologian esiinmarssia rajauskynienkin puolella.
(Uudemman teknologian kynät, jotka eivät toki koskaan voi olla luonnonkosmetiikkaa synteettisten ainesosiensa puolesta, erottaa muovisesta hylsystä.)
Harmaanmustan Charbonin koostumus oli mielestäni paras ja liukuvin, tosin toisetkin kaksi ovat oikein hyviä. Charbon on jotenkin liukuvampi ja pigmenttisempi. Sopii sinulle, joka koet intensiivisen mustan liian vahvaksi. Noir Charbon on pehmeämpi "melkein-musta" :)
(Huom: verkkokauppojen sivuilla sävyn nimi on Noir Charbon, mutta kynässä itsessään lukee Charbon.)
Avril-rajauskynä maksaa 3,90€.
Kaikki valkkaamani luomivärisävyt olivat laadukkaan tuntuisia; hyväpigmenttisiä, silkkisesti levittyviä ja ei-varisevia. Värikkäitä papukaijameikkejä harrastavalle Avrililta ei löydy silmämeikkejä, mutta neutraalin ja klassisen linjan noudattajalle valikoima on juuri passeli.
Luomivärin hinta on 7,90€.
Vaalea roosa, kevyesti helmiäinen Aurore-sävy (kuvassa toinen etualalla) on Laveran Pearly Rose -luomivärisävyn kaltainen monitoimisävy joka käy niin luomille kuin poskipäillekin korostukseksi tai oikein Lumikki-ihoiselle kauniiksi poskipunaksi. Rose Nacré -poskipunan tavoin Aurore-luomivärin sävy on luonnossa vaaleampi kuin verkkokaupan kuvissa.
Vaikka värikkäitä My Little Pony -meikkejä rakastankin, olen myös ikuinen klassisen smokey eyen kannattaja. Se on helppo luottovalinta juhliin tai tilaisuuksiin joissa pitää näyttää skarpilta ja huolitellulta - tai ainakin vähemmän ponilta ^_^ :D Smokey eye näyttää yksinkertaisesti aina hyvältä, se on elegantti ja klassinen valinta eikä varmaan koskaan poistu "muodista".
Tässä tutorial Avril-savumeikkiin:
2. Levitä Charbon-rajauksen päälle ja sen yli tummanharmaata Gris anthracite mat -luomivärisävyä.
3. Levitä tummanharmaan sävyn yläpuolelle (ja osittäin päälle) keskiharmaata Volcan-luomivärisävyä. Sävy saa nousta reilusti luomivakoon ja sen ylikin, silmäluomen muodostasi ja tilasta riippuen.
Tälleen :)
4. Levitä kulmaluulle vaaleanharmaata Gris perle irisé -sävyä. Häivytä tällä sävyllä myös Volcan-sävyn raja.
5. Tee alaluomelle sisärajaus Charbon-kynällä ja levitä ripsirajaan sumuisesti tumminta ja keskitummaa harmaan sävyä.
6. Lisää Volume-maskaraa ja intensiivinen meikkisi on valmis.
.
Avril-meikkejä myy Suomessa mm. Biodelly*. Jolla on muuten ilmaiset postikulut heinäkuun loppuun saakka. :)
* Sis. mainoslinkkejä
Juttua sulfaatittomista shampoista on toivottu, ja tänään esittelen kolme erilaista sellaista.
Jutun lopussa on myös hiustuotekemistin haastattelu sulfaatittomiin shampoisiin liittyen, hyppää suoraan sinne jos ainesosainfo kiinnostaa purkkijaarittelua enemmän ^_^
Esitellyistä tuotteista Biolage R.A.W.-shampoo on saatu blogin kautta.
3,90€ / 250 ml
Pesevät ainesosat: cocamidopropyl betaine, sodium lauroyl methyl isethionate, sodium methyl cocoyl taurate.
Suosikkini kolmikosta. XZ:n shampoo tuoksuu ihanalle, sen geelikoostumus on juuri sopivan paksu ja sen pesutulos on mukavan hoitava. Vaahtoutuvuus on hieman hitaampaa kuin sulfaatillisissa shampoissa, mikä houkuttaa lisäämään kerralla enemmän shampoota - mikä ei olisi itse asiassa tarpeellista sillä vaahto ei korreloi pesutehon kanssa. Minä "vaahtofriikkinä" annostelen shampoota runsaasti koska mä vain niin tykkään vaahdosta :) Mikä taas johtaa sulfaatittoman shampoon nopeampaan kulumiseen kuin runsaasti vaahtoa muodostavan.
Kun Persikkanektarin vaahto lopulta muodostuu, se on ihanan pehmeää ja liukasta. Mitenkään ylelliseltä (tyyppiä luksus-salonkisarja) XZ:n shampoo ei tunnu, mutta ollakseen edullisen päivittäiskosmetiikkasarjan "arkinen" shampoo sen tuntuma hiuksissa on erinomainen. Tykkään tositosi paljon!
Eikä tuotteen jakelukanava suinkaan aina kerro sen käyttökokemuksesta ja toimivuudesta, ei salonkishampoo aina ole ylellisemmän tuntuinen kuin markettishampoo. Seuraavaksi esiteltävä tuote on hyvä esimerkki siitä.
24,90€ / 325 ml
Pesevät ainesosat: decyl glucoside, cocamidopropyl betaine, sodium cocoyl isethionate, cocamide mipa.
Biolagen uusi ympäristöystävällinen hiustenhoitosarjan R.A.W lanseerattiin viime talvena. Sarjalla ei ole ekosertifikaattia mutta tuotteiden luonnollisuusprosentti on 70-100%.
Biolagen sivuilla on muuten kerrottu ihailtavan informatiivisesti sarjan ideologiasta, tuotteiden luonnollisuudesta ja käytetyistä ainesosista. Biolage mm. kertoo, mitä "luonnollista alkuperää" heidän tuotteissaan tarkoittaa. Se tarkoittaa R.A.W.-tuotteissa sitä, että ainesosa on joko täysin muuttumaton alkuperäisestä, luonnossa esiintyvästä molekyylimuodostaan tai jos sitä on muokattu, yli 50% alkuperäisen kasvi- tai mineraalilähteen molekyylirakenteesta on säilynyt ainesosassa. Enpä ole koskaan kuullut näin tarkkaa avausta luonnollisten ainesosien -terminologiasta :) Tuotteissa käytetyt ainesosat on myös kaikki listattu ja niiden funktiot, lähteet ja luonnollisuus/synteettisyys on selitetty. Mainiota asiakaspalvelua :)
Sain testiin Recover-sarjan stressaantuneille, herkistyneille kutreille. (En muuten tiedä mitä herkistyneellä hiuksella itse asiassa tarkoitetaan... :p Että se on käsitelty? Vauroitunut? Kulunut? Ehkäpä kaikkea niitä :))
R.A.W. Recover -shampoon luonnollista alkuperää -prosentti on 70% ja shampoo on sulfaatiton. Aloitetaan positiivisesta: shampoo on ihanan marjaisen tuoksuinen. Mutta siihen tämän shampoon miellyttävyys kohdallani jääkin. Okei, ei se nyt epämiellyttävääkään ole, mutta ei sellainen shampoo, jota tykkäisin käyttää säännöllisesti.
Koostumus on aika nestemäistä mutta ei sentään valu saman tien kämmeneltä lattialle. Kuitenkin pidän itse paksummista koostumuksista. Recover-shampoo vaahtoaa miedosti, vielä miedommin kuin ZX:n Persikkanektari. Ja toisin kuin Persikkanektari-vaahto, Recoverin vaahto on ohutta, ei-liukasta "tiskivaahto"-tyyppistä. Vailla liukkautta, sormia on vaikea liikutella vaahdotettavassa tyvessä ja juuri tämän tyyppinen pesukokemus on minulle epämieluisin. Haluan, että shampoossani on aina sen verran hoitavia, liukastavia ainesosia että vaahtoa on helppoa ja vaivatonta työstää hiuksissa. Tämä tukka taitaa nyt vain stressaantua enemmän Recover-shampoosta. Huuhdellessa tyvi jää nitisevän puhtaaksi ja pituudet hoitoaineen perään huutaviksi.
R.A.W.-testituotteista löytyi kuitenkin yksi tosi hyväkin tuote, kerron siitä erikseen omassa postauksessaan. Biolage-tuotteita myy mm. eleven.fi*.
3,90€ / 200 ml
Pesevät ainesosat: lauryl glucoside (+ behentrimonium chloride ja guar hydroxypropyltrimonium chloride)
Yves Rocherin sulfaatiton tarjokas eroaa kahdesta muusta olennaisesti sillä, että se ei oikeastaan ole shampoota lainkaan, vaan ainesosiensa puolesta puhdistava hoitoaine.
En tiedä miten 'shampoo' virallisesti määritellään, mutta monelle shampoo on varmaan vaahtoava hiustenpesutuote. Low Shampoossa ei ole vaahtoavia ainesosia, vaan puhdistusmekanismi pohjautuu vaahtoamattomiin tensideihin. Tuotteen pääasiallinen puhdistava ainesosa on ioniton tensidi lauryl glucoside. Muut tensidit ovat kationisia, jotka ovat tutumpia hoitoaineiden hoitavina ainesosina (YR:n tuotteessa behentrimonium chloride ja guar hydroxypropyltrimonium chloride). Kationisten tensidien pesuteho yksinään on heikko ja niitä käytetään ionittomien tensidien kanssa.
Moni teistä on varmasti kuullut CO-pesuista eli hoitoaineella suoritettavasta hiustenpesusta, ja Yves Rocherin tuote kuuluu tähän kategoriaan.
Olen kokeillut co-pesuja aiemmin kevyillä, silikonittomilla hoitoaineilla ja tulos on ollut ihan ok, mutta odotetusti vähemmän ilmava kuin shampoolla. Koin myös, että hiukset likaantuivat nopeammin co-pesujen jälkeen, eli ne eivät jääneet yhtä perusteellisen puhtaiksi kuin shampoopesulla.
Rocherin Low Shampoo onnistuu tehtävässään aiempia co-kokelaita paremmin. Jämäkkä koostumus on helppo työstää hiuksiin ja sitä on miellyttävä hieroa hiuspohjaan. Vaikka ohjeissa ei lue niin, annan Low Poon vaikuttaa päässä hetken, sillä co-pesuissa näin neuvotaan tekemään (jotta voidemaiset ainesosat ehtivät liuottaa likaa, näin ainakin itse olen tulkinnut :)). Hiukset tuntuvat huuhdellessa puhtailta, esiselvitetyiltä ja jämäköiltä. En laita enää erikseen poishuuhdeltavaa hoitoainetta vaan suihkuttelen pituuksiin hiuksiin jätettävää hoitoainetta.
Kuivuttuaan hiukset ja hiuspohja tuntuvat yhtä puhtailta kuin vaahtoavan, hyvän shampoon jälkeen, tyvi on myös ilmava. Oikein positiivinen yllätys, sillä erittäin miedot ja hoitavat puhdistavat ainesosat huomioonottaen odotin erilaista tulosta. Vähintään sitä, että hiukset jäävät raskaamman tuntuisiksi, mutta kyllä jotkut superhoitavat silikoniset shampoot jättävät hiukset lättänämmksi.
Vahvempia muotoilutuotteitta Low Shampoo ei kuitenkaan onnistu täysin irrottamaan. Tavallinen keskivahva hiuskiinne lähtee kyllä mutta esimerkiksi Cutrinin tymäkkä kuivashampoo ei peseydy kokonaan pois.
Yves Rocherin Low Shampoota* saa Yves Rocherin verkkokaupasta*.
(...nyt kun YR:llä ei enää ole liikkeitä Suomessa, niisk.)
Kolmikko pähkinänkuoressa:
Lopuksi pieni hiustuotekemistin haastattelu. Haastattelin Bernerin kemisti Outi Tarakkamäkeä.
Sanni: Miksi kuluttajat hakevat sulfaatittomia shampoita? Johtuuko se enemmän sulfaattien ärsyttävyydestä vai siitä, että sulfaatiton shampoo miedommin pesevänä esimerkiksi säästää hiusväriä?
Outi Tarakkamäki: Myös sulfaateilla saadaan tehtyä yhtä mietoja koostumuksia, joten sitä ei voi käyttää perusteena. Yleensä sulfaatittomat shampoot säästävät hiusväriä, mutta tässäkin kannattaa olla tarkkana, kaikki koostumukset eivät välttämättä ole miedompia kuin sulfaatillisetkaan.
Sanni: Sulfaatittomista shampoista kuulee välillä myyttiä, että toisinaan sulfaattien sijaan käytetyt aineet ovat jopa voimakkaampia ja/tai yhtä ärsyttäviä kuin sulfaatit. Onko tässä mitään perää?
Outi Tarakkamäki: Kyllä, historia sulfaatittomuudesta tulee Yhdysvalloista, jossa on perinteisesti käytetty natriumlauryylisulfaattia (SLS) joka on ärsyttävämpi kuin Euroopassa yleisemmin käytetty natriumlauryylieetterisulfaatti (SLES). Ja kyllä usein näkee, että SLS on korvattu sulfaatittomalla vaihtoehdolla, joka ärsyttää enemmän kuin SLES.
Sanni: Mikä lopulta on sulfaatittoman shampoon hyöty sulfaatilliseen verrattuna? Hellävaraisuus?
Outi Tarakkamäki: Sanoisin, että hiusvärin pysyvyys ja hellävaraisuus. Sulfaatiton shampoo pesee miedommin (formulasta riippuen, Sannin huom, mutta Tarakkamäki varmasti viittaa niihin rehellisesti hellävaraisiin), joten etenkin kuivasta päänahasta kärsivät voivat hyötyä sulfaatittomista shampoista. Sulfaatittoman shampoon kanssa ei välttämättä tarvitse käyttää ollenkaan hoitoainetta. Toisaalta, osa voi kokea että sulfaatiton shampoo ei poista tarpeeksi tehokkaasti rasvaisuutta ja lopputulos on liian hoitava.
Lopuksi halusin vielä kysyä, mikä ainesosa tekee XZ:n Persikkanektari-shampoosta niin hoitavan tuntuisen (vaikka arvasin sen jo olevan guar hydroxypropyltrimonium chloride).
Outi Tarakkamäki: Se on kationinen hiusta hoitava yhdiste (eli just tuo guar, Sannin huom.), joka helpottaa hiusten kammattavuutta, vähentää sähköisyyttä sekä auttaa hoitavien aineiden kuten auringonkukkauutteen kiinnittymistä hiuksen pintaan.
*
Lukijoiden joukossa sulfaatittomien shampoiden käyttäjiä? Mistä syystä te olette päätyneet sulfaatittomien klubiin?
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Olen jälleen saanut valita minua kiinnostavimmat tai erityisesti esittelyn arvoiset tuotteet Dermosilin viimeisimmistä uutuuksista ja ajankohtaisista kausituotteista.
Heinäkuun uutuuksista bongasin ilokseni sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, ja nämä kuuluivat ilman muuta esiinnostettavien joukkoon.
Dermosilillahan on Suomessa valmistettu Ecocert-sertifioitu Nature-kosmetiikkasarja. Sarja täydentyi juuri kevyemmällä, kaikille ihotyypeille sopivalla Kanerva-päivävoiteella, kun aiempi Nature-voide on rasvaisempi ja sopii normaalista kuivalle iholle.
Kanervavoide (kanerva: Calluna Vulgaris, siitä nimi pullon kyljessä) ei olisi voinut olla pehmeämpi ja kaukaisempi kontrasti tuoksumaailmallisesti juuri sitä ennen testaamalleni Kivvin Mustaherukka-voiteelle. Nyt puhutaan sitten taas ihan eri luokan miellyttävyydestä ja tuoksun harkinnasta osana kosmetiikan käyttöelämystä. Dermosilin kanervavoide tuoksuu pehmeälle ja lempeälle vailla minkäänlaista kärkevää yrttimäisyyttä, minulle tulee mieleen vaniljakookoskreemi.
Koostumus on samettinen ja mielestäni yleisellä voidemittarilla täyteläisehkö, vaikkakin selvästi kevyempi kuin perus-Nature-kasvovoide. Voide ei hulahda ihoon vaikka imeytyykin hyvin ja jättää himmeän pinnan. Tunne on enemmän suojaava ja pehmentävä kuin vetisen raikas. Esimerkiksi Kivviin verrattuna tämä on nyt sitä hemmottelevaa osastoa; kermainen, sileästi levittyvä ja ihanan tuoksuinen. Alkoholittomassa voiteessa ihoa hellivät koivunmahla, sheavoi, kookosöljy, ruusunjuuriuute, jojoban siemenöljy, kanervauute ja mustaherukan siemenöljy.
Ja entäs hinta? 7,50€ / 50 ml...! Suosikkini heinäkuun uutuuksista.
Toinen luonnonkosmetiikkauutuus tulee siivousosastolta: Living-sarjaan lanseerattiin kaksi Ecocert-sertifioitua puhdistussuihketta. Toinen on keittiön puhdistukseen, toinen yleispuhdistussuihke. Olen itse käyttänyt luonnollisia kodinpuhdistusaineita jo pitkään ja erittäin uteliaana testasin nämäkin.
Biohajoavalla yleispuhdistusaineella pyyhit ja puhdistat mm. pölyt, roiskeet ja sormenjäljet kodin pinnoilta - tai vaikka hoitokoiran pissan matolta, kuten minä tässä muutama päivä sitten ^_^ Tässä suihkeessa on tosi miellyttävä tuoksu, en osaa kuvailla sitä mutta se ei yhtään tuoksu tyypilliseltä puhdistusaineelta. Olisikohan siinä vähän laventelia..? Keittiösuihkeella putsaat tyypilliset rasva- ja ruokatahrat keittiön pinnoilta.
Eilisillan pyhitin kylpyhuoneen kuuraukseen, inhoan sitä hommaa (you know, wc-pytty ja suihkukopin helposti pinttyvät reunat ja kaakeleiden raot jaja....), ja Living-suihkeen kiva tuoksu ehkä vähän helpotti siivouksen tuskaa ^_^ Luonnolliset puhdistussuihkeet eivät muuten myöskään käy henkeen samalla lailla kuin synteettiset, synteettistä siivoussuihketta käyttäessä minun on ainakin poistuttava hetkeksi käsittelemästäni tilasta suihkutuksen jälkeen koska kemikaalit käyvät niin henkeen ja ajatus niiden hengittelystä on epämiellyttävä.
Dermosilin Ecocert Living-puhdistussuihkeet maksavat 5,90€ / 500 ml ja niihin on saatavana myös täyttöpatruunat.
Meikkiuutuuksista valkkasin mehukkaan mansikantuoksuisen (ja makuisen) 360° Spin Gloss Wild Strawberry -huulikiillon.
Tällaiset kimalteettomat, läpikuultavat ja mietopigmenttiset huulikiillot ovat ainaisia suosikkejani, kalpeahuulisena saan niillä vähän eloisamman näköiset huulet ilman että näytän juurikaan meikatummalta. Pigmentti tässä kiillossa on paljon läpikuultavampi kuin pakkaus antaa ymmärtää, väri on huulilla näin luonnollinen:
Spin Lip Glossissa on 360 astetta pyörivä applikaattori. En nyt sanoisi että se tuo tuotteeseen mitään lisäarvoa sillä kiillot levittyvät mielestäni yhtä hyvin paikallaan pysyvällä applikaattorillakin, mutta ainahan on kiva tuoda perustuotteisiin jotain uusia jujuja ;)
Wild Strawberry sisävalaistuksessa
Herkullisella huulikiillolla on hintaa huimaavat 3,90€. Ai että mä tykkään Dermosilin hinnoista ^_^
.
Viimeiseksi valkkasin ikivanhan luottotuotteeni koska on aina kiva nostaa esiin hyödyllisiä tärppejä: klassiset blotting paperit eli kiiltoa poistavat kasvopaperit.
Nämä eivät ole puuteripapereita sillä ne eivät sisällä puuteria. Ohuenohut paperi imee tehokkaasti kasvoilta ylimääräisen rasvan, ihan korvaamaton pikkuapuri iholle, joka rasvoittuu ja kiiltelee herkästi päivän aikana. Käytin näitä ennen jatkuvasti, etenkin ennen mineraalimeikkipuuterin aikoja jolloin iho kiilsi aina parin tunnin välein.
Jos kiillon poistaa puuterilla, ainakin useasti päivän aikana suoritettuna, on tuloksena helposti ennen pitkää "kakkuinen" ja mössöinen meikkipohja, kun puuteri jättää rasvat alleen ja päälle kerrostetaan lisää. On parempi poistaa liiat kiillot imeyttämällä ne paperiin ja sen jälkeen mahdollisesti töpöttää vähän puuteria päälle, jos tarve vaatii. Meikki säilyy pidempään raikkaana.
Pakkaus sisältää 50 arkkia ja hinta on 3,90€.
Dermosilin tuotteita voi ostaa Dermosilin verkkokaupasta (joka nyt näemmä on pudottanut vanhan nimensä Dermoshop.)
Löytyikö Dermosil-faneille heinäkuun kuvastosta jotain mieluisaa? :)
Täällä on puitu jo säärikarvat, kainalokarvat, karvojen ajelun ihanne yleisesti sekä viimeisimpänä alakerran parturointi. Mikä puuttuu?
Käsivarret :) Niiden vuoro olkoon tänään.
Kertokaas, kuinka moni teistä ajelee (myös) käsivarren karvat?
Minä en ole ajellut niitä koskaan, en kertaakaan koko elämäni aikana. Vaikka säärikarvojen höyläily ja alakerran siistiminen tulivat tutuiksi jo teininä, muistan, kuinka lukioikäisenä vilpittömästi hämmästyin kun ystäväni kertoi minulle ajelevansa käsivartensa karvat. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että niitäkin ajellaan.
Myöhemmin opin, että moni todellakin ajelee ja pitää sitä yhtä itsestäänselvänä hygienia/siisteys/kultturimme kauneuskäsitysasiana kuin muidenkin ihokarvojen ajelua. Kulmakarvat ja ripset taitavat olla ainoita karvoja koko kehossamme (hiusten lisäksi) joiden annetaan suurimmaksi osaksi olla rauhassa ja joiden läsnäolo on jopa toivottavaa...! :D Kaikki muut karvat saisivat tämän kulttuurin naisten (ja ehkä miestenkin) mielestä olla jossain muualla kuin meidän kropassamme.
Olen ymmärtänyt, että myös vaaleita ja huomaamattomia käsivarren karvoja ajellaan. Käsivarsien kuuluisi olla yhtä sileät ja "nakut" kuin muidenkin ajeltujen paikkojen. Jokainen tehköön miten haluaa, mutta itseäni karvat eivät häiritse. En ikinä kiinnitä huomiota omiin tai muidenkaan käsikarvoihin (en toisaalta karvattomuuteenkaan). Vaikka sääri- ja kainalokarvat ajelenkin, käsivarren karvat ikäänkuin kuuluvat asiaan ja minusta tuntuisi jopa hassulta olla nakukäsivartinen.
Minun käsivarteni näyttää tältä:
Puistattaako? Saako tämä näky aikaan inhon väristyksiä jossakussa? Onko tällainen käsivarsi esteettisesti loukkaava? :)
Karvani ovat vaaleita ja hentoja mutta niitä on ihan runsaahkosti ja ne ovat pitkiä. Kyllä ne näkyvät ja jopa heiluvat vienosti terassilla kesätuulessa. :)
Mikä on tilanne teidän käsivarsissanne? Kuinka moni ajelee? Miksi?
Kuinka moni kokee käsivarren karvat suorastaan häiritsevinä tai jopa rumina?
Rakkaudella, Karvakäsi <3
Lue myös:
