Anteeksi. En oikeasti voi sietää sisällöttömiä postauksia, mutta nyt en voi hillitä itseäni. On vaan pakko kertoa teille että mä olen löytänyt kosmetiikkasarjan jonka tuotteita haluan ostaa vain koska ne purkit on niin söpöjä...!! Siis niin söpöjä!!

Söpöyssarjan nimi on Badger eli Mäyrä, ja purkkeja ja purnukoita koristavat - aivan, liikuttavasti piirretyt suloiset mäyrät! Mä olen juuri oikeaa kohdeyleisöä tällaiselle markkinoinnille; piirretään purkkeihin hellyttäviä eläimiä ja mä olen heti avaamassa kukkaronnyörejä. Voisin esim. ostaa melkein minkä tahansa tuotteen, jonka päälle on piirretty Julia Vuoren Sika tai Jänis -hahmo.

Ilokseni tämä sarja vaikuttaisi myöskin olevan sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, jopa luomua. Tuotteilla on amerikkalainen USDA Organic -sertifikaatti, ja incit näyttävät hyvälle. Suomesta Mäyrää ei saa, joten tilaus on naputeltava ulkomailta. Badgerin tuotteita myyvät ainakin iHerb.com ja Uncommon Scents. Mä laitan pikapuoliin tilausta vetämään, ja kertoilen sitten teille ovatko pikkumäyrät muutakin kuin pelkkää söpöä ulkokuorta. :) Onko joku muuten jo peräti kokeillut jotain Badgerin tuotteita? Arvelen, että merkki on Suomessa aika tuntematon.

Pahoitteluni vielä kerran höpsöstä postauksesta. Mulla ei ollut tänään aikaa oikealle postaukselle ja nää mäyrät vaan sai mut ihan sekaisin. :)

Voiko tällaista aurinkovoidetta vastustaa...?

Mäyris lähdössä vaeltamaan.... voidetta jaloille!

Ehkä vähän houkuttais nämä huulirasvat....

Madagaskarin vaniljaa vai inkiväärisitruunaa...? Vai sittenkin mandariinia..?

Auttaiskohan tämä purkki mun hajamielisyyteen...?

Aaawww... ja yhä vaan lisää huuliherkkuja...

Vicksin tilalle Mäyrän talvi-ihmevoidetta...

Tässä vielä linkki Badgerin kotisivulle, jos joku kiinnostui: http://www.badgerbalm.com/default.aspx

Olin lauantaina kaverin polttareissa, joissa oli löyhästi 50-lukuinen teema. En ole koskaan yrittänyt tehdä mitään vuosilukumeikkiä, mutta arvelin 50-luvun olevan aika helppo; mustat eyeliner-rajaukset, kevyesti luomiväriä, ei juurikaan poskipunaa ja punaiset huulet.

Näyttääkö yhtään 50-lukuiselta? :P Hiuksiahan en osaa tunnetusti laittaa, joten yritin pelastaa tilanteen rusettipannalla. Nyt on kyllä todettava että en jaksanut tarkistaa käytettiinkö 50-luvulla useinkin rusetteja, mutta jotenkin se näyttää istuvan lookkiin.

Tässä alan rakentaa meikkiä. Luomilla vaaleaa luomiväriä ja toinen, kulmikkaaksi muotoiltu kulmakarva valmis.

Eyeliner-rajaukset yläluomelle. Tässä kuvassa näkyy taas hyvin mun silmien (tai luomien) kokoero, toinen näyttää olevan ihan nukuksissa toiseen verrattuna.

Luomivaon varjostus, ripsiväri ja alaluomen kevyt luomivärirajaus lisätty. En muuten ollut sitten tähän varjostukseen tyytyväinen, sillä minusta se oli hieman liian tumma ollakseen 50-lukumainen. Vaalensin sitä kuvan oton jälkeen vetämällä päälle mattaa kermanvaaleaa luomiväriä.

Poskilla ainoastaan Dr. Hauschkan aurinkopuuteria varjostamassa, ja huulilla Laveran tulipunainen huulipuna nro 27, Shocking Red.

Mitään täysin 50-lukulaista asuakaan mulla ei ollut, mutta H&M:n leveähelmainen mekko oli lähin vastine kellohameelle mitä kaapistani löytyi (olen muuten itse ommellut mekon helmaan tuon violetin nauhan, tai okei - siskoni sen ompeli). Koska ulkona satoi, liikuin polttareiden ulko-ohjelman ajan tämän näköisenä! Kai 50-luvullakin oli jo kumppareita? ^_^

Oli kyllä hauskat polttarit sadesäästä huolimatta. Suoritin illan aikana myös morsiamen meikkauksen, mutta siitä ei ole mitään kuvia (tai mitään sellaisia mitä saisin blogissani julkaista).

Sannin "meikkipäiväkirja" tältä viikolta: maanantai - Yves Rocher Aurore Fumée, L'oreal Golden Sunset & TBS Shimmer Waves, tiistai - Rimmel Smoky Brun, keskiviikko - MAC Shimmermoss, MAC Freshwater & Revlon Frosty White, torstai - L'oreal Platinum Beige & L'oreal Golden Beige, perjantai - L'oreal Platinum Beige & L'oreal Golden Beige...... Viisi päivää, neljä beigeä. Keskiviikkona jaksoin ihan kunnostautua vihreällä & sinisellä.

Vanhat suosikkini, nyt vakiokäytössä jälleen. L'orealin Platinum Beige oli yhteen aikaan mulle niin rakas sävy, että olin jo valmiiksi suruissani siitä päivästä kun se loppuu. Mainittakoon, että tämä oli ennen kuin löysin värit. Nyt voidaan jo melkein luvata ettei se koskaan tule kulumaan loppuun.

Yves Rocherin Aurore Fumée -duo (suomennetun nimen muistelen olleen jotain sen suuntaista kuin "Aamun kajo") on yksi harvoista voidemaisista luomiväreistä, jota tykkään edelleen käyttää ihan yksinään, siis en pohjustuksena. Tämä pronssi/toffeenruskea duo on aivan täydellinen mun silmien sävylle. No, tähänkään en kyllä ollut koskenut varmaan 1,5 vuoteen (!) ennenkuin meikkiapatiani iski, mutta kyllä se vaan toimii loistavasti. (Ja kyllä, käytän voidemaisiakin luomivärejä vaikka kuinka monta vuotta hygieniariskistä huolimatta... :p)

Aurore Fumée -meikki. Pronssia liikkuvalla luomella ja luomivaossa, ruskeaa rajauksena. Käytän ruskeaa voidesävyä jopa sisärajauksena. Pysyy aika hyvin, mutta ärsyttää silmiäni, joten en suosittele kenellekään. :P

Taputtelen luomivakoon ja luomen keskelle pronssisen sävyn päälle sormella kevyesti puuterimaista, saman sävyistä luomiväriä The Body Shopin Shimmer Waves -paletista, niin voidemainen luomiväri kiinnittyy ja pysyy paikoillaan. Ilman tätä toimenpidettä Aurore Fumée löytyy rullaantuneena luomivaosta muutaman tunnin kuluttua.

Aurore Fuméen sävyt ovat niin metalliset ja valoaheijastavat, että yksi sävy näyttää luomella valojen ja varjojen ansiosta kahdelta - ikäänkuin mulla olisi tummempaa pronssia luomen ulkonurkassa ja vaaleampaa keskellä. Niin tylsää, niin toimivaa. :)

Keskiviikon väritsemppaus näytti tältä. Tämä värikombo lienee jo nähty blogissa aiemmin, mutta sietää nähdä useamminkin, niin kiva ja raikas se on! Yleensä käytän tämän kanssa mustaa rajausta, mutta nyt laitoin kirkkaansinistä. Tuli vieläkin parempi! :)

Todella nopea tehdä; MAC Shimmermoss liikkuvalle luomelle, Freshwater luomivakoon ja häivytys kulmaluulle vaalealla luomivärillä. Toimii etenkin kesällä kun on vähän ruskettunut.

Sitten vielä ihan randomina havainto mun kynsien nykykunnosta. Muistatteko, kun maaliskuussa valitin, ettei OPIn Nail Envy -kuuri ollut auttanut mun kynsiä yhtään? Olin siis käyttänyt Envyä säännöllisesti kolme kuukautta, ja kynnet olivat yhä hirveässä kunnossa.

No, ilmeisesti taisin tuomita Nail Envyn liian hätäisesti. Sillä nyt, viiden kuukauden säännöllisen käytön jälkeen, voin todeta että kynteni ovat paremmassa kunnossa kuin vuosikausiin. Kaikki liuskoittuminen on poissa ja kynsien pinta on tasainen - eivätkä kynnet edes väänny niin pahasti kuin normaalisti! Ne ovat siis silminnähden vahvistuneet. Verratkaa itse.

Kynnet maaliskuussa. Etusormen kynsi on niin ohut ja hauras että se vääntyy melkein rullalle.

Kesäkuu. Vaikka kynnet ovat toki viilausavuttomuuteni takia hirveät lapiot, ovat ne huomattavasti suoremmat ja vahvemmat kuin ylemmässä kuvassa. Mä en oikeasti edes muista milloin etusormeni kynsi olisi viimeksi ollut näin suora luonnontilassa, normaalisti se olisi kaartunut jyrkästi sivulle tässä pituudessa.

Kuvassa näkyy myös uusi kynsiöljyni, Dependin myrttiöljy. Sain joku aika sitten vihdoin loppuun ensimmäisen kynsiöljyni, China Glazen Orange Cuticle Oilin, ja kävin noukkimassa kauppojen valikoimasta sen kaikkein edullisimman tilalle. Tällä 5ml:n myrttiöljyllä on hintaa 2,90€, ja täysin epäloogisesti samalta merkiltä löytyy myös toinen myrttiöljy, hienommassa pakkauksessa ja 8ml:n koossa, mutta tällöin hinta onkin 7,90€. Eli jos olette hankkimassa Dependiltä kynsiöljyä, niin kurkatkaa sinne minilakkahyllyyn, sieltä löytyy tämä miniöljy ja muita minikoon hoitotuotteita.

Uskon, että runsas kynsien öljyäminen on myös osaltaan parantanut mun kynsien kuntoa. Ennen käytin kynsinauhavoidetta, mutta öljy on ehdottomasti parempaa sillä se imeytyy itse kynteenkin. Tykkään tästä myrttiöljystä paljon enemmän kuin China Glazen appelsiinista, suosittelen lämpimästi! Tuoksuu kivalle ja imeytyy suhteellisen nopeasti.

Kuva-arvoitus: mitä tässä oikein on?

Torso, jossa on USB-pää. Ja tarkemmin katsottuna Jean Paul Gaultierin Le Male -tuoksun torso. Mitäs ihmettä? Kyseessä ei ole mikään muistitikku.

Ei muuta kuin tökkää torso tietsikkaan, ja voit datailla Le Malen tuoksussa! :D Kaikkea ne keksii.

Tämä hassutin ei kuitenkaan ole mikään JPG:n viimeisin laajennus Le Male -sarjaan, vaan koulutuksesta saatu promolahja. Näitä ei siis löydy myyntikappaleina. Kyllä mä vähän repesin kun avasin pussukan.... Ainakin sai aikaan hyvää mieltä ja hymyä! :) Ajattelin että mun on pakko jakaa tää teidänkin kanssa.

Töiden kautta siunaantuu purkkia ja purnukkaa, enkä millään ehdi käyttää kaikkea itse. Tällä hetkellä sitäpaitsi käytän pelkästään luonnonkosmetiikkaa, joten en edes harkinnut näiden voiteiden korkkaamista.

Voisin siis myydä nämä pois. Voiteet ovat tuoretta tavaraa, saatu tämän kevään aikana.

Edit. No nyt on kyllä pakko lisätä että HUHHUH noita teidän kommentteja. Olen tienannut nämä voiteet omalla päivätyölläni, myyntikilpailuiden palkkiona, ja kommenteissa ilmaistaan että mä rahastan nyt lukijoitani myymällä nämä, ja että mun olisi pitänyt antaa nämä teille ilmaiseksi??? Ei ole todellista. Miettikääs nyt vähän mitä sanotte. En katsonut tähdelliseksi lisätä alkuperäiseen tekstiin tietoa myyntikilpailuista, koska ei tullut mieleenkään että joku luulisi näitä näytekappaleiksi tai blogin kautta saaduiksi lahjuksiksi. Ikävää että osa lukijoista oli valmis uskomaan mun voivan toimia niin epäasiallisesti.

Mä olen tehnyt töitä saadakseni nämä tuotteet, mutta en tee niillä mitään. Voin siis yhtä hyvin myydä tai antaa ne pois. Mutta miksi ihmeessä blogin kautta myyminen olisi jotenkin paheksuttavaa? Olisin yhtä hyvin voinut viedä nämä kirpparille tai laittaa Huutonettiin.

KAIKKI TUOTTEET MYYTY. Kiitokset mielenkiinnosta, mukavaa että putelit pääsivät parempiin koteihin! :)

Kuten blogin päivityksistäkin on voinut huomata, en ole jaksanut pitkiin aikoihin panostaa värikkäisiin meikkeihin. Tai meikkeihin ylipäänsä. Mulla on kai jonkinlainen meikkiapatia. Viime viikot olen sutinut naamaani vain kaikkein yksinkertaisimpia ja tuttuja sävykomboja. Multa puuttuu kokonaan inspiraatio. :/ Ihan kuin en edes keksisi mitään uusia väriyhdistelmiä, en jaksa edes miettiä niitä.

Viime kesänä tilanne oli ihan toinen. Monina päivinä tein kaksi tai kolmekin eri meikkiä, kun en malttanut olla kokeilematta jotain päähän pälkähtänyttä ideaa. Olin koko kesän Ahvenanmaalla, ja mulla oli mukana käytännössä pelkästään värikkäitä luomivärejä; IsaDoran ihanat Blooming Spring - ja Delirious -paletit, Manly 120 ja MACin paletti. Luin joitain viime kesän postauksia ja melkein purskahdin nauruun kun yhdessä kirjoitin jotain tyyliin, "Voi ei, tänään en ehtinyt meikata kunnolla niin oli pakko heittää luomille vaan jotain beigeä ja tuntui kuin ei olisi ollut meikkiä ollenkaan..." Hahhaa. Tällä hetkellä tartun beigeen melkein joka päivä kun en vaan jaksa miettiä. Tai vielä "pahempaa" - monina päivinä mulla on kuulkaas pelkkää UDPP:tä ja ruskea rajaus. On siinä meillä värikäs meikkailija. :/

Mikähän tähän nyt sitten auttaisi...? Ei kai oikein muu kuin odottaa fiilistä. Onneksi Suomessa on monia muitakin värikkäitä meikkiblogeja jotka jaksavat ilahduttaa pirteillä lookeillaan. Tsekatkaapa vaikka Lazy Dynamite, jota Nekku päivittelee suht. harvoin, mutta kun päivittää on luvassa aina joku törkeän makea meikki. Nekun silmät on myös <3.

Mun meikkimasennukseen saattaa vaikuttaa osaltaan myös mun meikkinurkkaus, joka ei näköjään koskaan tule valmistumaan käyttökuntoon. :( Jokunen lukija saattaa muistaa, että muutin uuteen asuntoon helmikuussa, ja mulle piti tulla tänne ikioma meikkinurkkaus parvelle. Ostin uuden, uljaan meikkipöydän ja kaikki meikit ovatkin olleet jo monta kuukautta siistissä järjestyksessä pöydän laatikossa ja alla asustavassa pakissa. Ensimmäistä kertaa elämässä mulla on ihan oikea meikkipöytä!

Mutta koska parvella ei ole ikkunaa, en voi meikata siellä ilman asianmukaisia valoja. Lamput meikkipöytää varten on hankittu, mutta koska me ollaan miehekkeen kanssa niin älyttömän saamattomia, ei valot ole edelleenkään asennettuna pöydän takana olevaan seinään. Lamppuja varten seinään on vedettävä sähköt, ja me ei vaan saada soitettua sähkömiehelle. *syvä huokaus* Olen joutunut meikkaamaan koko kevään joko kylppärissä (hirveää!) tai olohuoneessa sohvalla, ja tosi kiva raahata aina meikkejä edestakaisin parvelta vessaan ja vessasta olkkariin ja taas takaisin. Mieluusti sitä sitten vain vetää kylppärin ankeassa valossa luomille jonkun perusbeigen mikä ei vaadi häivyttelyjä tai sävyjen asettelua.

Jos blogissa jatkuu tylsä tai olematon meikkipostauslinja, niin tiedätte syyn. Toivon kyllä pian piristyväni.

Kuvituksena arkimeikkejä keväältä.

Mun työkavereista useampikin on koulutukseltaan meikkitaiteilijoita, ja aina välillä utelen heiltä näkemyksiä ja vinkkejä ammattilaisen näkökulmasta. (No, pidän kyllä itseänikin jonkun asteen ammattilaisena, vaikkei meikkitaidoista mitään virallista paperia olekaan. ^_^) Olen myös pitkään hautonut ideaa, että pyytäisin jokaista heitä meikkaamaan mut, koska on älyttömän mielenkiintoista nähdä miten muut "näkevät" mun kasvot ja korostavat piirteitäni. Esim. varjostuksissa on jokaisella vähän oma tyyli tehdä.

Tänään oli töissä sen verran hiljaista, että tuli sopiva tilaisuus pyytää työkaveria loihtimaan mulle joku meikki.

Tässä tulos. Huomaatteko eroa mun tyyliin varjostaa?

Meikki on tehty Make Up Storella, mutta sävyistä en muista muuta kuin Cybershadow Buzzerin.

Työkaveri muuten kommentoi silmieni muodosta ihan samaa asiaa mitä itsekin aina tuskastelen, eli jyrkkää kulmaluuta joka muodostaa varjostusten kannalta ikävän kulman. :( Hän sanoi, että etenkin ulkonurkka on vaikea laittaa nätisti mun kaltaisissa silmissä. *nyyh* Tämä nyt on varmaan maailman pateettisin ja triviaalein murhe, mutta kyllä mua meikkifriikkinä harmittaa ihan älyttömästi että silmäni ovat tällaiset. Oi luoja mitkä mahdollisuudet mulla olisikaan meikkailun saralla jos omistaisin vaikka Sheilan kaltaiset simmukat.......

Havahduin tässä vähän aikaa sitten siihen todellisuuteen, että nyt on jo kesäkuu eikä mulla ole kaapeissa lainkaan aurinkovoidetta. Tämä on hyvin epätavallinen tilanne mun elämässä, sillä olen ihan mieletön aurinkonarkomaani, ja normaalisti olisin jo paahtanut itselleni rusketusrajat toukokuun auringossa parvekkeella makoillen. Tänä keväänä mun elämä on kuitenkin ollut sikäli erilaista kuin aiempina vuosina, että olen käytännössä aina iltavuorossa ja pääsen kotiin vasta kahdeksan aikoihin, ja olen töissä melkein aina lauantaisinkin. Aurinkoa en siis ole paljoa ehtinyt palvoa.

Toivon mukaan  pääsen kuitenkin aurinkoon edes jokusen kerran tässä kesän aikana, ja aurinkovoide on pakollinen hankinta. Olin jo ajatuksissani suuntaamassa Clarinsin hyllylle, sillä olen käyttänyt Clarinsin kasvoaurinkovoidetta yli 10 vuotta, kun tajusin että minähän olenkin vaihtanut kaikki ihonhoidon tuotteeni luonnonkosmetiikkaan. Ja tämä koskee tietysti myös aurinkovoiteita. Voit unohtaa Clarinsin, Sanni! :)

Suunnittelin lähteväni kiertämään seudun luontaistuotekauppoja aikeenani löytää hyvä luonnonkosmetiikan aurinkorasva, mutta valikoima osoittautui erittäin rajalliseksi. Löysin aurinkovoiteita ainoastaan Laveralta ja Frantsilalta, ja Laverankin tuotteista osa oli päässyt loppumaan. Laveran jäljellä olevat SK 15 (Anti-Ageing Sunscreen) ja SK 20 (en muista oliko Baby&Children vai Neutral) tuntuivat ihooni liian tahmeilta, ja Frantsilan Luontoäidin aurinkovoidetta en voinut edes kokeilla koska siitä ei ollut testeriä.

Aioin ensin kirjoittaa blogiin arvion luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista yleensä, mutta koska kokemukseni niistä ovat nolla, ajattelin kääntää pöydän toisinpäin ja pyytääkin apua teiltä hyvän aurinkovoiteen löytämiseen. Tiedän että blogia lukee monia luonnonkosmetiikan käyttäjiä, joten kertokaas ihmeessä millä aineilla te suojaudutte auringolta. Hakusessa on notkea, helposti levittyvä voide joka ei jätä tahmeaa pintaa. Mä olen tässä vähän mietiskellyt, että voikohan tuon tahmean koostumuksen välttäminen ylipäänsä olla mahdollista luonnon aurinkosuojissa... Luonnonkosmetiikan aurinkovoiteissahan käytetään aina titaanidioksidia ja sinkkioksidia, jotka ovat siis pigmenttijauhetta, ja kun näitä aineita on pakosti voiteissa aika korkeakin pitoisuus niin eihän voide voi olla kovin ohutta ja notkeasti levittyvää....? Mä en tiedä. Toivottavasti joku osoittaa nämä pohdinnat vääriksi. :)

Mulle pitäisi olla tulossa testiin Santen kasvoaurinkovoide, mutta en yhtään tiedä milloin sen saan. Kellään kokemuksia ko. tuotteesta? Hassua muuten ettei Ruohonjuuresta löytynyt Santen aurinkotuotteita, vaikka Santella sellaisia on. Ehkä nekin oli sitten lopussa...?

Käsi ylös, kuinka moni on kuullut väittämän että tavallinen saippua kuivattaa? Minä ainakin elin siinä uskossa pitkään. En myöskään ollut ihan täysin selvillä siitä, mikä pala- ja nestemäisen saippuan ero ylipäänsä on.

Edit. Tämä kirjoitus sisältää osin väärää tai ainakin puutteellista tietoa, jonka olen korjannut myöhemmin tässä kirjoituksessani: Saippuan kuivattavuudesta. Nyt lukemassasi postauksessa en ole ottanut huomioon pesuaineen pH-arvon vaikutusta ihoon, vaan tarkastelen ainoastaan pesevien aineiden (saippuan ja sulfaattien) ominaisuuksia. Ph-arvo on kuitenkin myös erittäin ratkaisevassa roolissa mitä tulee pesuaineen hellävaraisuuteen ja erityisesti kuivattavuuteen.

Vahvasti emäksinen tuote liuottaa ihon omaa hydrolipidikalvoa. Hydrolipidikalvo, joka on pH:ltaan hapan, puolestaan suojaa ihoa kosteuden haihtumiselta. Saippua on emäksistä. Siksi sillä todellakin on kuivattava potentiaali, vaikka tässä postauksessa väitän muuta. Jos haluaa puhdistaa ihon mahdollisimman hellävaraisesti ja kuivattamatta, kannattaa valita mietoja tensidejä sisältävä, happaman pH:n pesuaine tai puhdistusmaito tai -öljy. 

Jos joku muukaan ei tiedä, niin kerron sen nyt. :) Tavallinen saippua ei suinkaan kuivata, päinvastoin. Eivätkä useimmat nestemäiset saippuat sanan varsinaisessa merkityksessä edes ole saippuaa, sillä niitä ei tehdä saippuoimalla. (Saippuoituminen = rasvoja keitetään emästen kanssa.)

Nestemäiset puhdistustuotteet; saippuat, suihkugeelit, shampoot, tiskinpesuaineet jne sisältävät lähes poikkeuksetta sulfaatteja, jotka ovat voimakkaita tensidejä. Yleisin näistä on sodium laureth sulfate, joka on niin voimakas että voi suurempina pitoisuuksina aiheuttaa ihoärsytystä (herkistyneille jo pieni määrä riittää). Useimpien meistä iho ei kuitenkaan reagoi sulfaatteihin, muuten kuin että voimakkaasti pesevän tuotteen jälkeen iho tuntuu kuivemmalta.

Saippuaa voidaan käyttää pesevänä ainesosana myös nestesaippuassa, mutta se on loppujen lopuksi aika harvinaista. Jos kurkistatte minkä tahansa nestemäisen putsarin inciä, on niissä järjestään sulfaatteja. Itse olen törmännyt saippuaan nestemäisessä muodossa ainoastaan luonnonkosmetiikassa.

(Pala)saippuat valmistetaan useimmiten kookosrasvasta ja/tai palmuöljystä, ja ovat huomattavasti hellävaraisempia. Iholle olisi ihanteellisempaa käyttää aina palasaippuaa, mutta nestemäinen versio on luonnollisestikin paras vaihtoehto mm. yleisissä tiloissa hygieenisyytensä vuoksi.

"Oikean" saippuan ja sulfaatteihin perustuvan saippuan eron voi kiteyttää näin: saippua jättää ihon pinnalle rasvaa, sulfaatit poistavat rasvaa. Luonnollisestikin saippua myös puhdistaa, mutta rasvamaisen koostumuksensa ansiosta se on käsille ehdottomasti vähemmän kuivattavaa kuin sulfaateilla puhdistava tuote. Edit. myös pH-arvo erottaa saippuapohjaisen ja sulfaattipohjaisen puhdistusaineen. Vaikka saippua jättää iholle rasvaa, se voi kuivattaa ihoa emäksisyytensä vuoksi.

Saippuan kuivattavuutta ei voi suoraan määritellä tuntematta tarkasti sen pH-arvoa tai rasvakompositiota, ihan kuin sulfaattipohjaisen puhdistusaineen ominaisuuksia ei voi määritellä tuntematta sulfaattien pitoisuutta, muiden aputensidien osuutta ja reseptin muuta kokonaisuutta (sisältääkö kosteuttavia ja pehmentäviä aineita).

Tässä kurkistus saippuoiden inceihin.

Käsisaippua Il Frutteto (kiinteä)

SODIUM PALMATE = natriumsuola/perussaippua palmuoljystä

SODIUM COCOATE = natriumsuola/perussaippua kookosrasvasta

SODIUM PALM KERNELATE = natriumsuola/perussaippua palmuydinöljystä

AQUA = vesi

PARFUM = hajuste

GLYCERIN = glyseroli, kosteutta sitova aine

CITRUS LIMONUM = sitruskasvi, mutta inci ei kerro missä muodossa kasvia on käytetty. Veikkaisin että hajusteena.

SODIUM CHLORIDE = natriumkloridi (ruokasuola), viskositeetinsäätäjä

TETRASODIUM ETIDRONATE = metalliyhdisteitä sitova aine, emulsiota stabiloiva aine, viskositeetinsäätäjä

TETRASODIUM EDTA = metalliyhdisteitä sitova aine

CITRAL = hajuste

LIMONENE = hajuste

LINALOOL = hajuste

Kolmesta eri öljystä valmistettu saippua (nuo sodium palmate/cocoate/palm kernelate ovat jo itsessään saippuoitumisen tuotoksia), jossa on paljon hajusteita. Il Frutteto -saippuoiden ideana ovatkin voimakkaat, hedelmäiset tuoksut, mikä selittää hajusteiden runsaan käytön.

Käsisaippua Oliv Naturell (nestemäinen)

AQUA = vesi

SODIUM LAURETH SULFATE = pinta-aktiivinen (puhdistava, vaahtoava) aine

COCAMIDOPROPYL BETAINE = pinta-aktiivinen (puhdistava, vaahtoava) aine

SODIUM CHLORIDE = viskositeetinsäätäjä

PEG-7 GLYCERYL COCOATE = emulgaattori, pinta-aktiivinen aine

GLYCERIN = kosteuttava aine

PEG-4 DISTEARYL ETHER = viskositeetinsäätäjä

PROPYLENE GLYCOL = kosteutta sitova aine, liuotin

OLEA EUROPAEA OIL = oliiviöljy, pehmentävä aine

OLEA EUROPAEA LEAF EXTRACT = oliivin lehdistä saatava uute, ihoa hoitava aine

Odotetusti incistä löytyy kaksi tensidiä, tuttu sodium laureth sulfate ja myöskin erittäin yleisesti käytetty cocamidopropyl betaine. Peg-7 glyceryl cocoate on sekin puhdistava aine. Tämä inci on nestemäiselle "saippualle" hyvin tavanomainen; tensidejä, nesteen paksuntajia, emulgaattori, kosteuttavaa ainetta ja sitten joukosta löytyy pehmentävänä aineena oliiviöljyä.

Useimmat meistä käyttävät saippuaa käsien pesuun, mutta mm. Cliniquella on valikoimassaan myös kasvosaippuoita. Niitä on sekä kiinteinä paloina että nestemäisenä. Kysyin kerran Cliniquen edustajalta mitä eroa näillä kahdella koostumuksella on, ja hän vastasi, että ne ovat käytännössä samaa ainetta, mutta on makuasia tykkääkö kiinteästä vai nestemäisestä. Itse asiassa nämä saippuat ovat ainesosiltaan ihan erilaiset. Kiinteä saippua on "oikeaa" saippuaa, ja koska se siis on paljon hellävaraisempi ja vähemmän kuivattava kuin nestemäinen versio, niin suosittelisin sitä herkälle, helposti ärtyvälle ja kuivalle iholle.

Palasaippuassa on palmu- ja kookosöljyjä, vaseliinia ja glyserolia. Nestemäisestä löytyy peräti viisi eri tensidiä, joista kolme on voimakkaimmin peseviä anionisia tensidejä (tarkastelun kohteena Facial Soap Mild). Näillä on siis suurikin ero.

Oletteko te tulleet ajatelleeksi näitä saippuoiden eroja? Tykkäättekö käyttää enemmän pala- vai nestemäistä saippuaa? Saippuaahan on muuten helppo valmistaa itsekin, ja toiset hurahtavat siihen kokonaan. :) Tietoa saippuasta ja sen valmistuksesta löytyy esim. tältä sivulta: Käsintehty saippua. Sivulta löytyy mm. helppo ohje oman oliiviöljysaippuan valmistamiseen.

P.S. Mulla on ollut tällä viikolla tosi pitkiä työpäiviä ja paljon iltamenoja, ja blogikommentteihin / sähköposteihin vastaaminen on viivästynyt. Viime postausten kommenteissa tuli paljon kysymyksiä tuotteista, ja kirjoitin kaikki kysymykset lapulle ja kiersin eilen töissä hyllyjä etsien kyselijöille sopivia tuotteita. Naputtelen vastauksia myöhemmin tänään illalla, halusin käyttää tän aamun mieluummin uuden postauksen tekemiseen. Toivottavasti ymmärrätte. :) Nyt on taas lähdettävä töihin.