Erilaisista eyelinereista puhuttiin jo vähän Silmän rajaus osa 1 -postauksessa, mutta tänään ajattelin jutella niistä vähän enemmän. Eyeliner on niin klassinen tuote, että ansaitsee oman postauksensa.
'Eyeliner' on vakiintunut tarkoittamaan nestemäistä rajaustuotetta, vaikka itse asiassahan sana tarkoittaa mitä tahansa silmänrajaustuotetta. Jotkut merkit kutsuvatkin myös kyniä eyelinereiksi. Puhekielessä eyeliner on kuitenkin aina nestemäinen. Eyelinereita on monenlaisia.
1. Dip-eyelinerit
Dipattavat eyelinerit lienevät se tunnetuin ja yleisin eyeliner-muoto. Applikaattori on yleensä kovahko ja huopakärkinen, ja se dipataan säiliössä olevaan väriemulsioon. Joissain harvoissa dip-eyelinereissa, kuten Diorin pikkutarkassa Style Linerissa, on sivellinpää.
Dip-eyelinerin suurin heikkous on sen sotkevuus. Applikaattori nappaa itseensä useimmiten liikaa nestettä, joka sitten leviää luomella rajausta tehdessä. Kärki kannattaakin aina pyyhkäistä ensin kädenselkään ennen silmäluomelle vientiä. "Niistämisestä" huolimatta ainakin minä saan melkein aina dip-eyelinerilla hieman epäsiistin ja "vapisevan" näköisen jäljen.
2. Tussieyelinerit
Tussieyelinereita ei tarvitse dipata mihinkään, ja ne ovat nimensä mukaisesti kuin väritusseja. Nämä ovat helpoimpia aloittelijalle. Tussista ei lähde märkää jälkeä, eikä rajaus leviä yhtä helposti kuin dippiversion kanssa. Toki tussinkin kanssa täytyy käsi pitää vakaana. Tusseja on nykyään saatavilla kolmessa eri koossa; IsaDoran valikoimasta löytyy pikkutarkka Fine Liner ja tosipaksu Bold Tip Liner, ja esimerkiksi Lancômelta perinteinen keskipaksu. Maybellinella oli ennen ihan huippu tussilaineri, mutta menivät pöljät sen lopettamaan.
3. "Lötkö"eyelinerit
Tämä ei sitten tosiaankaan ole mikään virallinen nimitys, vaan keksin sen ihan itse. :) Mutta se kuvaa hyvin tämän tyyppisiä eyelinereita. Nämä ovat myöskin tavallaan tusseja, ja pää on huopamainen, mutta toisin kuin jäykät tussit, lötköeyelinerin pää on joustava ja -- no, sanalla sanoen lötkö. :) Pää on myöskin paksumpi kuin tusseissa, ja jälki nestemäisempää. Mä en ole oikein osannut päättää mitä mieltä näistä olisin. Lötköeyelinereita ovat mm. kuvassa näkyvät L'orealin Superliner ja Lancômen Artliner. Esimieheni vannoo Artlinerin nimeen ja pitää sitä maailman parhaana eyelinerina.
4. Geelieyelinerit
Kuten on jo aiemmin monesti tullut todettua, geelieyelinerien nimi voisi paremminkin olla "voidemainen eyeliner". Silti purkeissa lukee aina "gel eyeliner".
Geelilainerit ovat mielestäni kaikkein helpoin - ja paras - tapa tehdä kaunis ja intensiivinen rajaus - ja niin lähelle ripsirajaa kuin mahdollista. Kynällähän ei tunnetusti pääse ihan ripsen tyveen, ja moni valittaa siitä kun rajauksen ja ripsien väliin jää kuin tyhjä kohta. Geelilainerilla minimoit tämän ongelman. Otat rajausvoidetta pienenpieneen siveltimeen, jonka harjakset pääsevät huomattavasti lähemmäs ripsen tyveä kuin kynä tai tussikaan. Voidemainen rajaustuote on paljon helpommin hallittavissa kuin nestemäinen, sillä se ei heti lähde leviämään luomella kun kosket siveltimellä ihoon. Jälki on skarpimpaa kuin kynällä, mutta pehmeämpää kuin tussilla. Siipirajausten ulkonurkat on maailman helpoin tehdä voidemaisella rajauksella!
5. Kakkueyelinerit
Kakkueyeliner on kuin luomiväri, jota otat kostutetulla siveltimellä. Kakkueyelinerilla voit itse määritellä, miten kostean rajauksen haluat. Kakkueyeliner on oikealla kosteusmäärällä yhtä helppo käyttää kuin geelieyeliner, tosin jälki on omien kokemusteni mukaan usein läpikuultavaa ja sivellintä joutuu dippaamaan edestakaisin vedessä ja kakussa monta kertaa ennenkuin tummuusase on halutunlainen. Kostuttamalla sivellintä reilummin saa massaakin mukaan enemmän, mutta tällöin on vaarana taas liika märkyys ja sotkuinen jälki.
6. "Click" eli automaattieyelinerit
Tämän luokan nimen olen taas ihan itse keksinyt, enkä tiedä millä yleisnimellä näitä voisi fiksusti kutsua. Kyseessä on kynätyyppi, jota Diorin lisäksi löytyy muistaakseni ainakin YSL:ltä. Kynän säiliöstä vapautetaan sivellinkärkeen nestettä pohjaa kiertämällä ja kliksauttamalla, kuten valokynissä. En ole itse koskaan tätä kynätyyppiä kokeillut, mutta kuvittelisin että tässäkin voisi itselläni olla hankaluuksia rajauksen "hallinnassa". Jos nestettä vapautuu liikaa, täytyy sivellintä olla taas dipattavien tavoin pyyhkimässä ja "niistämässä".
Tässä yritys demonstroida eri eyelinerien jälkeä. Dip-eyeliner ja etenkin lötköliner tekevät hieman sotkuisempaa ja märempää jälkeä, kun taas tussilla saa vakaan ja tasaisen viivan. Geelieyeliner-näyte ei oikein onnistunut tähän demoon, sillä Lancômen Ink Artliner oli totaalisen kuivahtanut purkkiinsa.
Loppuun vielä oma keksintöni käyttää dip-eyelinereita hallitummin. Keksin tämän tavan meikatessani Suvia blogin makeoveriin, kun huomasin että mustat tussi- ja geelieyelinerini olivat lopussa (lue: kuivahtaneet), ja halusin kuitenkin tehdä Suville mustan nestemäisen rajauksen. Pelkäsin sotkevani Suvin meikin Santen eyelinerilla, ja keksin sitten ottaa nestettä dippiapplikaattorista siveltimeen. Rajaus onnistui hienosti, ja sen jälkeen olen käyttänyt dip-eyelinereitani siveltimellä! Sivellin imee ylimääräisen nesteen itseensä, toisin kuin nesteen täysin kyllästämä applikaattoripää, ja jäljestä tulee yhtä siisti kuin geelilainerilla.
Millaista eyelineria te käytätte? Onko joku vannoutunut dippailija vai ihastunut lötköihin?
Biotherm lanseerasi lokakuussa uuden semi-luonnonkosmetiikkasarjan, Skin.Ergetic. Tai Skinergetic, miten sen nyt haluaa kirjoittaa.
Niin se vain on, että luonnonmukaisuus on trendinä jo niin valtava, että perinteiset kosmetiikkafirmatkin alkavat julkaista synteettisistä ainesosista vapaita tuotteita. Skin.Ergetic -sarjan päivä- ja yövoiteessa on 97,5% luonnollisia raaka-aineita, ja tammikuussa julkaistavassa seerumissa peräti 99%. Jäin ihmettelemään, miksei tuotteita ole samantien sertifioitu, mutta kai niissä on jotain mikä estää sertifioinnin. Biothermilla on entuudestaan valikoimassaan yksi luonnonkosmetiikaksi sertifioitu tuote; deodorantti.
Voiteita mainostetaan voimakkaasti antioksidanttisina, ja ne on kehitetty "väsyneille 3-kymppisille naisille". ^_^ Biothermin valikoimasta löytyy jo ennestäänkin energisoiva linja Multi Recharge, mutta ilmeisesti näiden tuotteiden ilmestyttyä naiset ovat väsyneet yhä enemmän, ja on tarvittu vieläkin tehokkaampaa herättelyä iholle. Skin.Ergetic onkin toki ainesosiltaan aivan erilainen kuin Multi Recharge, mutta saas nähdä jääkö Multi Recharge pian pois mikäli nämä hedelmäiset uutuudet otetaan innolla vastaan.
Skin.Ergetic-voiteissa on vaikuttavina aineina hedelmiä ja vihanneksia; päivävoiteessa granaattiomenaa, parsakaalia, tomaattia, omenaa ja viininrypälettä ja yövoiteessa rautamyrttiä, appelsiinia, sitruunaa, omenaa, parsaa, karpaloa, teetä ja tattaria. Aika jännät sopat! Voiteiden nimeksi olisikin voitu laittaa vaikka "The Gardener's Cocktail"..! ^_^ Nämä tehoaineet sijaitsevat kuitenkin aivan incin loppupäässä. Vaikea tietysti sanoa millä pitoisuuksilla ne vaikuttavat, voihan olla että niitä tarvitaan vain pikkiriikkiset määrät toimiakseen. (Mutta teen silti omat päätelmäni... Minua jaksaa aina kiinnostaa/ihmetyttää, miksi aidossa luonnonkosmetiikassa vaikuttavat aineet ovat incin kärkipäässä ja tavanomaisessa kosmetiikassa loppupäässä...)
Ei taida olla ihmekään, että voidepurkit kestää ikuisesti mun käytössä, kun tällainen pikkuinen näytepurkkikin riitti mulle kahdeksi viikoksi!
Päivävoidetta on kahta erilaista, geelivoide normaalille ja sekaiholle ja täyteläisempi "rich cream" kuivalle iholle. Kuitenkin myös "rich cream" on koostumukseltaan geelivoidemainen. Kummatkin tuntuvat liukkailta ja suhteellisen paksuilta, ja ne jäävät pyörimään iholle hetkeksi ennenkuin imeytyvät. Pari kollegaakin kommentoi voiteen pyörimistä. Yövoide tuntuu aavistuksen vähemmän geelimäiseltä.
Mitäs näistä sitten tykkäsin? No, geelikoostumus ei ole koskaan ollut minun juttuni, enkä siis oikein ihastu voiteisiin jo pelkästään tämän takia. Lisäksi voiteen pyöriminen iholla tuntuu hieman epämukavalta, ja kun voide lopulta imeytyy, jää silti tunne että voide jää enimmäkseen ihon pintaan. Mitenkään syväkosteuttaviksi en näitä siis sanoisi, ja kevyemmällä versiolla mun iho jää jopa hieman kiristäväksi.
"Vähentää näkyvästi väsymyksen merkkejä", pakkausteksti lupaa. Mitä ovat väsymyksen merkit? Millainen on väsynyt iho? Tiedättekö te? Sillä minä en oikein tiedä. Silmäpussit? Kalpeus? Sameus? Pitäisikö voiteen poistaa näitä hedelmäuutteiden avulla? En tiedä, mutta ihoni on samannäköinen kuin ennenkin. :) Silmänaluset yhtä tummat ja iho yhtä kalpea. Voisinkin tässä suoraan tunnustaa, että tällaiset "anti-fatigue"-voiteet ovat olleet minusta aina sangen omituinen tuotealue. Rypyn silottamisen, ihon kirkastamisen ja napakoittamisen periaatteet ymmärrän, mutta en ihon "energisointia".
Luulen, että moni kuitenkin ihastuu voiteeseen jo tuoksun perusteella. Päivävoide todella tuoksuu siltä, kuin sinne olisi puristettu tuoreita hedelmiä. Ja tuoksu on 100% luonnollinen. Yövoiteen tuoksu on hieman miedompi.
Tammikuussa ilmestyvä tuoreseerumi se vasta mielenkiintoinen tuote onkin. Kuluttaja saa itse sekoittaa vaikuttavat aineet seerumiin, ja sekoituksen jälkeen seerumi on käytettävä muutaman kuukauden kuluessa.
Vihreänturkoosi meikki viime viikolta. Tykkäsin tästä kovasti!
Otsikko tulee siitä, että yhdistän vihertäviin silmämeikkeihin aina persikkaiset posket ja huulet. Tai ei välttämättä juuri persikkaiset, mutta ylipäänsä joku oranssiin taittava sävy kuten vaikka koralli.
Kasvomeikkiin käytetty:
En tiedä näettekö te, mutta minusta tässä kuvassa näkyy hyvin miten "jähmeän" oloiseksi nestemäinen meikkivoide tekee ihoni. Näytän ihan joltain vahakabinetin asukilta.
Tykkään Diortropic-duon väriyhdistelmästä, sillä se tuo mieleen lempi-Dior-palettini Mystic Jaden pastellisen omenanvihreän ja mintun. MACin Clarity on kuin tehty näiden seuralaiseksi.
Rajasin yläluomen niin, että laitoin sisemmälle puolikkaalle kirkkaanturkoosia Electric-kynää ja ulommalle puolikkaalle metallisen vihreää Covet-kynää. Harrastan tällaisia kahden sävyn rajauksia aika usein, helppo tapa lisätä hauska värikikka meikkiin (vaikka muuten pitäisikin meikin hillittynä).
Silmämeikkiin käytetty:
Sävykaaviota taas pitkästä aikaa. Kokeneemmille meikkaajille nämä ovat varmasti vitsi, mutta palautteen perusteella moni lukija kaipaa tällaisia superperusohjeita.
Ensimmäinen meikkivoideviikko on nyt takana, eikä iho ole moksiskaan.
Koen kyllä nestemäisen meikkivoiteen laiton aikamoisen työläänä mineraalipuuterin nopsaan pyörittelyyn verrattuna. Levitän meikkivoiteen siveltimellä, ja vaikka sillä saa kauniin tasaisen pinnan, ei se kyllä ole mikään nopein tapa laittaa. Siveltimen vetojen jäljet täytyy häivyttää huolellisesti ja ylipäänsä meikkivoiteesta jää ihoon selvemmät "jäljet" kuin mineraalipuuterista, eli pitää olla tarkkana hiusrajan, kulmakarvojen ja leukaperien kanssa.
Lancômen Teint Idole Silky Mat on kevyehkö mattapinnan jättävä meikkivoide. Sävyistä ei löytynyt minulle sitä ihan parhaiten sopivaa, ja tyydyin sitten sävyyn 01 joka näytti kasvoille levittäessä omituisen kellertävältä, mutta muuttui sitten jotenkin kalvakaksi kun koko kasvot oli käsitelty.
Mietteitä Silky Mat -viikolta:
- Iho jää meikatumman näköiseksi kuin mineraalipuuterilla
- Ei kuivu mattaiseksi vaan päälle on laitettava puuteria kiinnittämään meikki
- Meikkivoide "näkyy" ihon päällä vaikka yrittäisi laittaa kuinka ohuelti
- Kestää useimpina päivinä siistinä koko päivän, ei vajoa ihohuokosiin
- Muutamana päivänä meikki "sulaa" ja näyttää epäsiistiltä
- Viimeisenä päivänä iho kiiltää koko päivän eikä jatkuva puuterointikaan auta
- Yleisesti ottaen meikki kestää hyvin, mutta ihon pinta ei pysy mattana
Minulle jäi Silky Mat'ista sellainen "ihan hyvä perusmeikkivoide" -fiilis. Se on Lancômen edullisin meikkivoide ja myydään muovituubissa lasipullon sijaan, joten Lancômekin lienee tarkoittanut sen peruskamaksi. Ei mitään valittamista, mutta en kyllä olisi heti vaihtamassa mineraalejani tähän. :)
Seuraavalla viikolla testissä Cliniquen Anti-Blemish Solutions -meikkivoide.
Sama väriyhdistelmä kuin eilen, eli kultaista ja violettia, mutta osittain eri sävyt ja aivan erilainen toteutus. Tämä meikki on enemmän mun omaa tyyliä.
Kuvassa näkyy Kylie-meikkiin piirretty kulmakarva.
Kylien show-meikissä varjostus oli vedetty sisänurkkaan ja ylös kulmakarvaan saakka, mutta tähän meikkiin tein perinteisemmän, ulkonurkkapainotteisen varjostuksen.
Sisänurkasta kulmakarvaan saakka vedettyjä varjostuksia näkee paljon lehtien editorial-kuvissa, muotinäytöksissä ja esiintymismeikeissä, ja ne tuovat meikkiin dramaattisen ilmeen. Normaaliin juhlameikkiin tällainen varjostustyyli on minusta liian voimakas, eikä se edes sovi kaikkien silmänmuotoon.
Meikkiin käytetty:
Kulta-liilaan meikkiin saa elävyyttä käyttämällä luomivaossa erisävyistä violettia kuin ulkonurkassa. Tässä meikissä luomivaossa käyttämäni violetti on melkeinpä fuksian sävyistä.
Katsottiin tässä äijän kanssa yksi ilta Kylie Minoguen Showgirl-konserttia, ja mä juutuin ihastelemaan Kylien upeaa meikkiä. Tuumasta toimeen ja väsäämään omaa versiota Kylien show-silmistä!
Valitettavasti en löytänyt netin ihmemaailmasta lähikuvaa Kyllin meikistä, mutta siinä oli liikkuvalla luomella paljon suurihileistä kimallusta, mahdollisesti jopa pieniä helmiä. Sellaisia ei mun varastoista löydy, joten mun versiossa nähdään Make Up Storen irtoglitteriä.
Mulla ei itse asiassa ollut mitään, millä kiinnittää tuota glitteriä, joten suurin osa siitä irtosi kuvien oton aikana. :P
Mulla ei myöskään ole mitään tarpeistoa kulmakarvojen peittoon, joten oma kulmakarva jäi näkyviin kun piirsin päälle Kylie-kulmat.
Meikkiin käytetty:
Tähän kuvaan photoshoppasin kömpelösti omat kulmakarvani piirretyn alta pois.
Mun oli ensin tarkoitus tehdä show-meikki kumpaankin silmään, mutta sitten ajattelin että teenpähän ihan eri meikin toiseen silmään, kun kuitenkin pesen nämä samantien pois. Toisessa meikissä on sama "Kylie-kulmakarva" ja Make Up Storen kultainen pohja liikkuvalla luomella, mutta muuten eri sävyt. Tämä meikki on vuorossa huomisen postauksessa.
Anne, mitä ihmettä?
Hassua. Juuri kun Anne Kukkohovi oli vakuuttanut koko Suomen REN-ihonhoitosarjan ylivertaisuudesta, hän vetää "luonnonkosmetiikkamaton" jalkojemme alta ja vaihtaa täysin vastakkaiseen leiriin. Tällä viikolla ilmestyneen lehdistötiedotteen mukaan Anne Kukkohovi on nyt Suomen oma Olay-kasvo.
Eipä tässä mitään ihmeellistä. Kai. Annehan on malli, mainoskasvona toimiminen kuuluu hänen työhönsä. Toisaalta on vähän eri asia olla yksittäisen mainoskuvan anonyymi malli, kuin toimia jonkun merkin keulakuvana.
Jotenkin vaan tämä Olay-uutinen oli minusta Annelta erikoinen veto. Koko vuoden 2010 Anne toimi erittäin näkyvästi luonnonkosmetiikkasarjaksi* profiloituneen RENin keulahahmona, ja mainoskuvat julistivat Annen "kunnioittavan arvoja, joita REN edustaa". Eli puhtautta ja luonnonmukaisuutta. Anne hehkutti Reniä joka tilaisuuden tullen, ja joku varmaan luuli hänen ihan oikeasti käyttävänkin tuotteita. Olay puolestaan on niin kaukana luonnonmukaisesta kosmetiikasta kuin olla voi. Se on perinteistä, seka-synteettistä päivittäiskosmetiikkaa à la L'oreal ja Nivea.
Tässäpä taas nähdään, kuinka paljon sarjojen keulakuvat todella vannovat mainostamansa merkin nimeen. Kun joku tarjoaa paremman mainosdiilin, unohtuvat "puhtaat arvot" nopeasti. On mielestäni myös aika harvinaista, että jonkun tietyn merkin mainoskasvona tutuksi tullut henkilö vaihtaa yhtä näkyvään rooliin kilpailijan leirissä näin lyhyen ajan sisällä. Viime kuussa saatoit vielä nähdä Annen hymyilevän REN-julisteissa, tänään hän suosittelee sinulle Olayn voidetta.
Minua vaan huvittaa. Ja tämä oli muuten ihan vain mielipidekirjoitus.
*) REN ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mutta ei käytä useimpia luonnonkosmetiikan kieltämistä ainesosista.
Ja toteanpa vielä samaan hengenvetoon, että en oikein ymmärrä Nordic Cosmeticsin Olay-uutista; "...lanseerataan vihdoin Suomessa marraskuussa 2010." Siis häh? Miten niin lanseerataan vihdoin Suomessa? Olay'tahan on saanut Suomesta ainakin koko minun elinikäni. Vuoteen 1999 saakka merkin nimenä oli vielä Oil Of Olay, ja heidän vartaloemulsionsa oli ihan klassikko. Olen ostanut Sokokselta sarjan silmämeikinpoistoainetta monet kerrat, ja kasvojenhoitosarjaa on myyty viime vuodet ainakin Kickseissä.
IsaDoran alkusyksystä lanseeraama Graffiti-kynsilakka on ollut syksyn suurimpia hittejä, ja lakat vietiin kirjaimellisesti käsistä niiden rantauduttua Suomeen. Ensimmäisten erien kadottua hyllyiltä antoi maahantuoja ensin ymmärtää, että lisää ei olisi tulossa, tai jos olisi, niin mahdollisesti vasta lähempänä joulua. Tuntui kyllä hullulta myydä ei-oota, kun kerrankin olisi tuote joka menee kuumille kiville. Ihmettelimme töissä porukalla, miten maahantuoja oli valmistautunut Ruotsissakin hitiksi nousseen lakan myyntiin niin huonosti.
Karkkipäivä-blogi kirjoitti Graffiti-lakoista syyskuun lopussa
Ilmeisesti IsaDoralle oli kuitenkin käynyt niin, että lakkojen suunnaton suosio tuli heillekin hieman yllätyksenä. Pari viikkoa tässä oltiin kokonaan ilman lakkoja, mutta nyt Suomeen on saapunut uusia eriä - hätäratkaisuna vääriin pulloihin pakattuna...! IsaDoralta on näköjään loppunut alkuperäiset Graffiti Nail Top -pullot, ja uudet erät on pakattu Perfect Nail Polish -pulloihin, joiden päälle on vain läntätty Graffiti-tarrat. Perfect Nail Polish -pullot lienevät jotain ikivanhoja, tai sitten ne ovat IsaDoran Amerikan markkinoilta, sillä meilläpäin IsaDoran tavalliset kynsilakat kulkevat Wonder Nail -nimellä ja ovat kulmikkaammissa pulloissa. Oli miten oli, mutta väärään pulloon pakkaaminen on aika hassua, enkä ole tällaiseenkaan ennen kosmetiikka-alalla törmännyt.
Perfect Nail Polish -teksti kuultaa päälle liimattujen tarrojen läpi.
Jos joku on jäänyt ilman Graffiti-lakkaansa, niin nyt niitä siis taas saa kaupoista - ainakin jonkun aikaa! ;)
Joskus asiakkaat eivät oikein tiedä, mitä haluavat. Tai he luulevat tietävänsä, tai ainakin tietävät, että haluavat jotakin, josta ovat aika varmoja. Mutta lopulta huomaavatkin, että eivät halunneetkaan sitä, mitä luulivat haluavansa.
Tässä pieni tarina asiakaskohtaamisesta. Kertomuksen tarkoituksena ei ole millään lailla "dissata" asiakasta, vaan kuvata, kuinka vaikeaa joskus voi olla ymmärtää, mitä itsekään tarkoittaa. Asiakas oli erittäin mukava ja sympaattinen.
Rouva tuli luokseni innosta ja päättäväisyydestä puhkuen. Hän tarvitsisi nyt apua luomivärin hankintaan. (Tulit oikean ihmisen luokse, ajattelin! :)) Rouva oli juuri saanut uudet, ns. hengettömät silmälasit, jotka mahdollistivat nyt silmien korostamisen aivan uudella tavalla. Rouva halusi luomivärin, joka todella toisi hänen silmänsä esiin.
"Mitä sävyä suosittelisit minulle?"
Rouvalla oli haaleansiniset silmät ja lämmin sävytys. Hänen pukeutumistyylinsä oli neutraali ja maanläheinen.
"Kyllä minä melkein taipuisin ruskeaan, se sopii sinisiin silmiin ja on turvallinen niin arki- kuin juhlameikissäkin", vastasin.
"Minä en pidä ruskeasta", rouva vastasi. "Eikö se muka saa silmät näyttämän ihan punaisilta? Minun silmäni näyttävät ruskean kanssa aina ihan punaisilta."
Vastasin, ettei ruskea yleensäkään tee sellaista, ellei nyt sitten valitse voimakkaan punaruskeaa sävyä. "Mutta mikäli te ette pidä ruskeasta, niin emme tokikaan katso ruskeita sävyjä."
Rouva nyökytteli, hän ei halunnut ruskeaa. Keskustelimme seuraavaksi harmaasta. Kerroin, että harmaa on hyvin klassinen ja tyylikäs valinta, ja tummanharmaalla varjostuksella rouva saa kyllä silmänsä hyvin esiin. Rouva ei kuitenkaan tuntunut vakuuttuvan harmaasta.
"Minä kun pukeudun arkena aina niin neutraalisti, niin olisi mukava jos silmämeikki toisi kasvoille jonkun väripilkun", rouva selitti.
"Eli haluatte jotain ihan väri-väriä, ei mitään maanläheistä? Ymmärsinkö nyt oikein?"
"Kyllä, jotain värikästä".
"Jos olen ihan rehellinen, niin en kuitenkaan näe teillä ihan mitään kirkkaan turkoosia, sinistä tai punertavaa meikkiä. Vai mitä olette itse mieltä? Ette varmaan kuitenkaan tarkoita mitään kirkkaita värejä?"
"Ei, ei tietenkään. Ja violetista en myöskään pidä."
Selvä. Nyt oli rajattu pois harmaat ja ruskeat, sekä siniset, turkoosit ja violetit, ja ylipäänsä kaikki kirkkaat "shokkivärit". Vaihtoehdoksi jäi ehdottaa vihreää. Rouva innostui. Esittelin hänelle kauniita oliivin ja khakin värejä, joiden arvelin sopivan hänen väritykseensä.
"En halua mitään tuollaisia murrettuja sävyä, mieluummin jotain kunnon rehellisen vihreää", rouva sanoi.
Yritin jälleen miettiä, mihin päin rouvaa johdattaisin. Vihreät tyyliin Make Up Storen Eclipse tuntuivat edelleenkin vähintään yliampuvalta ajatukselta asiakkaani kasvoilla. Muistin sitten Lancômen kauniin vihreän paletin, josta rouva innostui kovasti. Hyvä! Nyt päästiin samalle aaltopituudelle. Olimme jo menossa meikkipisteelle kokeilemaan paletin sävyjä, kun rouva huomasi paletin hinnan.
Lancôme täytyi hylätä.
Rouva oli harmissaan, koska Lancômen Renaissance Printaniere oli vaikuttanut niin lupaavalta. Esittelin hänelle muiden, edullisempien merkkien vihreitä, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Kun kokeilin rouvan luomille kellanvihreää/oliivinvihreää duoa, rouva kommentoi hämmentyneenä, "Mutta korostaako tämä nyt minun silmiäni? Eihän se näytä yhtään korostavan."
Pidin pienen tauon, ja mietin, miten selittäisin asian.
"Jos haluatte korostaa silmienne väriä, on hyvä käyttää vastavärejä. Vastavärit korostavat, sukulaissävyt luovat harmoniaa. Vihreä ei ole paras mahdollinen sävy korostamaan silmien sinisyyttä, mutta se sopii teille kyllä hyvin. Mikäli haluatte korostaa sinistä, on käytettävä oranssisia, kellertäviä tai punertavia sävyjä. Käytännössä tämä tarkoittaa persikkaa, kuparia ja kultaista, sillä en usko että haluatte kuitenkaan meikata punaisella tai oranssilla."
Rouva kuunteli hiljaisena.
"Vastavärejä....?"
Ehdotin, että voisin kokeilla rouvalle jotain persikkaista ja kultaista meikkiä, niin hän näkisi, mitä tarkoitan. Rouva suostui. Tein toiseen silmään meikin kuparilla ja kullanruskealla ja toiseen persikkaisella kullalla. Silmien sinisyys todella pomppasi esiin, ja rouva ymmärsi.
Mutta vaikutti empivältä.
Ymmärsin asiakkaan kehonkielestä, että hän ei viihtynyt kuparisessa tai persikkaisessakaan meikissä. Nyt olin jo hieman neuvoton. Keinot rouvan silmien korostamiseen alkoivat käydä vähiin.
"Ainahan voitte tietysti kokeilla neutraalia, haaleaa kultaa joka ei taita yhtään oranssiin tai keltaiseen," ehdotin. "Se ei korosta sinistä yhtä hyvin kuin persikkaiset sävyt, mutta on parempi kuin luonnonvaalea." Hain hänelle hyllystä L'orealin kullanruskean trion, jossa on ehkä hillityimmät värit kaikista liikkeen paleteista. Kermanvaalea, vaalea kulta ja vaalea kullanruskea.
Rouvan kasvoille syttyi hymy.
"Minä otan tämän!" hän sanoi iloisena.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aikaa meni n. 35 minuuttia, ja kiersimme sävyn etsinnässä täyden kehän. Olisimme säästäneet puoli tuntia, jos rouva ei olisi heti tyrmännyt alkuperäistä ehdotustani. Arvelin pystyväni näkemään rouvan tyylistä heti, ettei hän todellakaan tulisi käyttämään mitään selkeästi iholta erottuvaa väriä. Mutta eihän sille mitään voi, että asiakas ei aina liikkeeseen tullessaan todellakaan tiedä, mitä itsekään tarkoittaa, vaikka hänellä olisi asiasta valmis visio.
Luulen, että tämä on tuttua monille myyjille, oli ala sitten mikä tahansa. :)
