Biotherm lanseerasi lokakuussa uuden semi-luonnonkosmetiikkasarjan, Skin.Ergetic. Tai Skinergetic, miten sen nyt haluaa kirjoittaa.
Niin se vain on, että luonnonmukaisuus on trendinä jo niin valtava, että perinteiset kosmetiikkafirmatkin alkavat julkaista synteettisistä ainesosista vapaita tuotteita. Skin.Ergetic -sarjan päivä- ja yövoiteessa on 97,5% luonnollisia raaka-aineita, ja tammikuussa julkaistavassa seerumissa peräti 99%. Jäin ihmettelemään, miksei tuotteita ole samantien sertifioitu, mutta kai niissä on jotain mikä estää sertifioinnin. Biothermilla on entuudestaan valikoimassaan yksi luonnonkosmetiikaksi sertifioitu tuote; deodorantti.
Voiteita mainostetaan voimakkaasti antioksidanttisina, ja ne on kehitetty "väsyneille 3-kymppisille naisille". ^_^ Biothermin valikoimasta löytyy jo ennestäänkin energisoiva linja Multi Recharge, mutta ilmeisesti näiden tuotteiden ilmestyttyä naiset ovat väsyneet yhä enemmän, ja on tarvittu vieläkin tehokkaampaa herättelyä iholle. Skin.Ergetic onkin toki ainesosiltaan aivan erilainen kuin Multi Recharge, mutta saas nähdä jääkö Multi Recharge pian pois mikäli nämä hedelmäiset uutuudet otetaan innolla vastaan.
Skin.Ergetic-voiteissa on vaikuttavina aineina hedelmiä ja vihanneksia; päivävoiteessa granaattiomenaa, parsakaalia, tomaattia, omenaa ja viininrypälettä ja yövoiteessa rautamyrttiä, appelsiinia, sitruunaa, omenaa, parsaa, karpaloa, teetä ja tattaria. Aika jännät sopat! Voiteiden nimeksi olisikin voitu laittaa vaikka "The Gardener's Cocktail"..! ^_^ Nämä tehoaineet sijaitsevat kuitenkin aivan incin loppupäässä. Vaikea tietysti sanoa millä pitoisuuksilla ne vaikuttavat, voihan olla että niitä tarvitaan vain pikkiriikkiset määrät toimiakseen. (Mutta teen silti omat päätelmäni... Minua jaksaa aina kiinnostaa/ihmetyttää, miksi aidossa luonnonkosmetiikassa vaikuttavat aineet ovat incin kärkipäässä ja tavanomaisessa kosmetiikassa loppupäässä...)
Ei taida olla ihmekään, että voidepurkit kestää ikuisesti mun käytössä, kun tällainen pikkuinen näytepurkkikin riitti mulle kahdeksi viikoksi!
Päivävoidetta on kahta erilaista, geelivoide normaalille ja sekaiholle ja täyteläisempi "rich cream" kuivalle iholle. Kuitenkin myös "rich cream" on koostumukseltaan geelivoidemainen. Kummatkin tuntuvat liukkailta ja suhteellisen paksuilta, ja ne jäävät pyörimään iholle hetkeksi ennenkuin imeytyvät. Pari kollegaakin kommentoi voiteen pyörimistä. Yövoide tuntuu aavistuksen vähemmän geelimäiseltä.
Mitäs näistä sitten tykkäsin? No, geelikoostumus ei ole koskaan ollut minun juttuni, enkä siis oikein ihastu voiteisiin jo pelkästään tämän takia. Lisäksi voiteen pyöriminen iholla tuntuu hieman epämukavalta, ja kun voide lopulta imeytyy, jää silti tunne että voide jää enimmäkseen ihon pintaan. Mitenkään syväkosteuttaviksi en näitä siis sanoisi, ja kevyemmällä versiolla mun iho jää jopa hieman kiristäväksi.
"Vähentää näkyvästi väsymyksen merkkejä", pakkausteksti lupaa. Mitä ovat väsymyksen merkit? Millainen on väsynyt iho? Tiedättekö te? Sillä minä en oikein tiedä. Silmäpussit? Kalpeus? Sameus? Pitäisikö voiteen poistaa näitä hedelmäuutteiden avulla? En tiedä, mutta ihoni on samannäköinen kuin ennenkin. :) Silmänaluset yhtä tummat ja iho yhtä kalpea. Voisinkin tässä suoraan tunnustaa, että tällaiset "anti-fatigue"-voiteet ovat olleet minusta aina sangen omituinen tuotealue. Rypyn silottamisen, ihon kirkastamisen ja napakoittamisen periaatteet ymmärrän, mutta en ihon "energisointia".
Luulen, että moni kuitenkin ihastuu voiteeseen jo tuoksun perusteella. Päivävoide todella tuoksuu siltä, kuin sinne olisi puristettu tuoreita hedelmiä. Ja tuoksu on 100% luonnollinen. Yövoiteen tuoksu on hieman miedompi.
Tammikuussa ilmestyvä tuoreseerumi se vasta mielenkiintoinen tuote onkin. Kuluttaja saa itse sekoittaa vaikuttavat aineet seerumiin, ja sekoituksen jälkeen seerumi on käytettävä muutaman kuukauden kuluessa.
Vihreänturkoosi meikki viime viikolta. Tykkäsin tästä kovasti!
Otsikko tulee siitä, että yhdistän vihertäviin silmämeikkeihin aina persikkaiset posket ja huulet. Tai ei välttämättä juuri persikkaiset, mutta ylipäänsä joku oranssiin taittava sävy kuten vaikka koralli.
Kasvomeikkiin käytetty:
En tiedä näettekö te, mutta minusta tässä kuvassa näkyy hyvin miten "jähmeän" oloiseksi nestemäinen meikkivoide tekee ihoni. Näytän ihan joltain vahakabinetin asukilta.
Tykkään Diortropic-duon väriyhdistelmästä, sillä se tuo mieleen lempi-Dior-palettini Mystic Jaden pastellisen omenanvihreän ja mintun. MACin Clarity on kuin tehty näiden seuralaiseksi.
Rajasin yläluomen niin, että laitoin sisemmälle puolikkaalle kirkkaanturkoosia Electric-kynää ja ulommalle puolikkaalle metallisen vihreää Covet-kynää. Harrastan tällaisia kahden sävyn rajauksia aika usein, helppo tapa lisätä hauska värikikka meikkiin (vaikka muuten pitäisikin meikin hillittynä).
Silmämeikkiin käytetty:
Sävykaaviota taas pitkästä aikaa. Kokeneemmille meikkaajille nämä ovat varmasti vitsi, mutta palautteen perusteella moni lukija kaipaa tällaisia superperusohjeita.
Ensimmäinen meikkivoideviikko on nyt takana, eikä iho ole moksiskaan.
Koen kyllä nestemäisen meikkivoiteen laiton aikamoisen työläänä mineraalipuuterin nopsaan pyörittelyyn verrattuna. Levitän meikkivoiteen siveltimellä, ja vaikka sillä saa kauniin tasaisen pinnan, ei se kyllä ole mikään nopein tapa laittaa. Siveltimen vetojen jäljet täytyy häivyttää huolellisesti ja ylipäänsä meikkivoiteesta jää ihoon selvemmät "jäljet" kuin mineraalipuuterista, eli pitää olla tarkkana hiusrajan, kulmakarvojen ja leukaperien kanssa.
Lancômen Teint Idole Silky Mat on kevyehkö mattapinnan jättävä meikkivoide. Sävyistä ei löytynyt minulle sitä ihan parhaiten sopivaa, ja tyydyin sitten sävyyn 01 joka näytti kasvoille levittäessä omituisen kellertävältä, mutta muuttui sitten jotenkin kalvakaksi kun koko kasvot oli käsitelty.
Mietteitä Silky Mat -viikolta:
- Iho jää meikatumman näköiseksi kuin mineraalipuuterilla
- Ei kuivu mattaiseksi vaan päälle on laitettava puuteria kiinnittämään meikki
- Meikkivoide "näkyy" ihon päällä vaikka yrittäisi laittaa kuinka ohuelti
- Kestää useimpina päivinä siistinä koko päivän, ei vajoa ihohuokosiin
- Muutamana päivänä meikki "sulaa" ja näyttää epäsiistiltä
- Viimeisenä päivänä iho kiiltää koko päivän eikä jatkuva puuterointikaan auta
- Yleisesti ottaen meikki kestää hyvin, mutta ihon pinta ei pysy mattana
Minulle jäi Silky Mat'ista sellainen "ihan hyvä perusmeikkivoide" -fiilis. Se on Lancômen edullisin meikkivoide ja myydään muovituubissa lasipullon sijaan, joten Lancômekin lienee tarkoittanut sen peruskamaksi. Ei mitään valittamista, mutta en kyllä olisi heti vaihtamassa mineraalejani tähän. :)
Seuraavalla viikolla testissä Cliniquen Anti-Blemish Solutions -meikkivoide.
Sama väriyhdistelmä kuin eilen, eli kultaista ja violettia, mutta osittain eri sävyt ja aivan erilainen toteutus. Tämä meikki on enemmän mun omaa tyyliä.
Kuvassa näkyy Kylie-meikkiin piirretty kulmakarva.
Kylien show-meikissä varjostus oli vedetty sisänurkkaan ja ylös kulmakarvaan saakka, mutta tähän meikkiin tein perinteisemmän, ulkonurkkapainotteisen varjostuksen.
Sisänurkasta kulmakarvaan saakka vedettyjä varjostuksia näkee paljon lehtien editorial-kuvissa, muotinäytöksissä ja esiintymismeikeissä, ja ne tuovat meikkiin dramaattisen ilmeen. Normaaliin juhlameikkiin tällainen varjostustyyli on minusta liian voimakas, eikä se edes sovi kaikkien silmänmuotoon.
Meikkiin käytetty:
Kulta-liilaan meikkiin saa elävyyttä käyttämällä luomivaossa erisävyistä violettia kuin ulkonurkassa. Tässä meikissä luomivaossa käyttämäni violetti on melkeinpä fuksian sävyistä.
Katsottiin tässä äijän kanssa yksi ilta Kylie Minoguen Showgirl-konserttia, ja mä juutuin ihastelemaan Kylien upeaa meikkiä. Tuumasta toimeen ja väsäämään omaa versiota Kylien show-silmistä!
Valitettavasti en löytänyt netin ihmemaailmasta lähikuvaa Kyllin meikistä, mutta siinä oli liikkuvalla luomella paljon suurihileistä kimallusta, mahdollisesti jopa pieniä helmiä. Sellaisia ei mun varastoista löydy, joten mun versiossa nähdään Make Up Storen irtoglitteriä.
Mulla ei itse asiassa ollut mitään, millä kiinnittää tuota glitteriä, joten suurin osa siitä irtosi kuvien oton aikana. :P
Mulla ei myöskään ole mitään tarpeistoa kulmakarvojen peittoon, joten oma kulmakarva jäi näkyviin kun piirsin päälle Kylie-kulmat.
Meikkiin käytetty:
Tähän kuvaan photoshoppasin kömpelösti omat kulmakarvani piirretyn alta pois.
Mun oli ensin tarkoitus tehdä show-meikki kumpaankin silmään, mutta sitten ajattelin että teenpähän ihan eri meikin toiseen silmään, kun kuitenkin pesen nämä samantien pois. Toisessa meikissä on sama "Kylie-kulmakarva" ja Make Up Storen kultainen pohja liikkuvalla luomella, mutta muuten eri sävyt. Tämä meikki on vuorossa huomisen postauksessa.
Anne, mitä ihmettä?
Hassua. Juuri kun Anne Kukkohovi oli vakuuttanut koko Suomen REN-ihonhoitosarjan ylivertaisuudesta, hän vetää "luonnonkosmetiikkamaton" jalkojemme alta ja vaihtaa täysin vastakkaiseen leiriin. Tällä viikolla ilmestyneen lehdistötiedotteen mukaan Anne Kukkohovi on nyt Suomen oma Olay-kasvo.
Eipä tässä mitään ihmeellistä. Kai. Annehan on malli, mainoskasvona toimiminen kuuluu hänen työhönsä. Toisaalta on vähän eri asia olla yksittäisen mainoskuvan anonyymi malli, kuin toimia jonkun merkin keulakuvana.
Jotenkin vaan tämä Olay-uutinen oli minusta Annelta erikoinen veto. Koko vuoden 2010 Anne toimi erittäin näkyvästi luonnonkosmetiikkasarjaksi* profiloituneen RENin keulahahmona, ja mainoskuvat julistivat Annen "kunnioittavan arvoja, joita REN edustaa". Eli puhtautta ja luonnonmukaisuutta. Anne hehkutti Reniä joka tilaisuuden tullen, ja joku varmaan luuli hänen ihan oikeasti käyttävänkin tuotteita. Olay puolestaan on niin kaukana luonnonmukaisesta kosmetiikasta kuin olla voi. Se on perinteistä, seka-synteettistä päivittäiskosmetiikkaa à la L'oreal ja Nivea.
Tässäpä taas nähdään, kuinka paljon sarjojen keulakuvat todella vannovat mainostamansa merkin nimeen. Kun joku tarjoaa paremman mainosdiilin, unohtuvat "puhtaat arvot" nopeasti. On mielestäni myös aika harvinaista, että jonkun tietyn merkin mainoskasvona tutuksi tullut henkilö vaihtaa yhtä näkyvään rooliin kilpailijan leirissä näin lyhyen ajan sisällä. Viime kuussa saatoit vielä nähdä Annen hymyilevän REN-julisteissa, tänään hän suosittelee sinulle Olayn voidetta.
Minua vaan huvittaa. Ja tämä oli muuten ihan vain mielipidekirjoitus.
*) REN ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mutta ei käytä useimpia luonnonkosmetiikan kieltämistä ainesosista.
Ja toteanpa vielä samaan hengenvetoon, että en oikein ymmärrä Nordic Cosmeticsin Olay-uutista; "...lanseerataan vihdoin Suomessa marraskuussa 2010." Siis häh? Miten niin lanseerataan vihdoin Suomessa? Olay'tahan on saanut Suomesta ainakin koko minun elinikäni. Vuoteen 1999 saakka merkin nimenä oli vielä Oil Of Olay, ja heidän vartaloemulsionsa oli ihan klassikko. Olen ostanut Sokokselta sarjan silmämeikinpoistoainetta monet kerrat, ja kasvojenhoitosarjaa on myyty viime vuodet ainakin Kickseissä.
IsaDoran alkusyksystä lanseeraama Graffiti-kynsilakka on ollut syksyn suurimpia hittejä, ja lakat vietiin kirjaimellisesti käsistä niiden rantauduttua Suomeen. Ensimmäisten erien kadottua hyllyiltä antoi maahantuoja ensin ymmärtää, että lisää ei olisi tulossa, tai jos olisi, niin mahdollisesti vasta lähempänä joulua. Tuntui kyllä hullulta myydä ei-oota, kun kerrankin olisi tuote joka menee kuumille kiville. Ihmettelimme töissä porukalla, miten maahantuoja oli valmistautunut Ruotsissakin hitiksi nousseen lakan myyntiin niin huonosti.
Karkkipäivä-blogi kirjoitti Graffiti-lakoista syyskuun lopussa
Ilmeisesti IsaDoralle oli kuitenkin käynyt niin, että lakkojen suunnaton suosio tuli heillekin hieman yllätyksenä. Pari viikkoa tässä oltiin kokonaan ilman lakkoja, mutta nyt Suomeen on saapunut uusia eriä - hätäratkaisuna vääriin pulloihin pakattuna...! IsaDoralta on näköjään loppunut alkuperäiset Graffiti Nail Top -pullot, ja uudet erät on pakattu Perfect Nail Polish -pulloihin, joiden päälle on vain läntätty Graffiti-tarrat. Perfect Nail Polish -pullot lienevät jotain ikivanhoja, tai sitten ne ovat IsaDoran Amerikan markkinoilta, sillä meilläpäin IsaDoran tavalliset kynsilakat kulkevat Wonder Nail -nimellä ja ovat kulmikkaammissa pulloissa. Oli miten oli, mutta väärään pulloon pakkaaminen on aika hassua, enkä ole tällaiseenkaan ennen kosmetiikka-alalla törmännyt.
Perfect Nail Polish -teksti kuultaa päälle liimattujen tarrojen läpi.
Jos joku on jäänyt ilman Graffiti-lakkaansa, niin nyt niitä siis taas saa kaupoista - ainakin jonkun aikaa! ;)
Joskus asiakkaat eivät oikein tiedä, mitä haluavat. Tai he luulevat tietävänsä, tai ainakin tietävät, että haluavat jotakin, josta ovat aika varmoja. Mutta lopulta huomaavatkin, että eivät halunneetkaan sitä, mitä luulivat haluavansa.
Tässä pieni tarina asiakaskohtaamisesta. Kertomuksen tarkoituksena ei ole millään lailla "dissata" asiakasta, vaan kuvata, kuinka vaikeaa joskus voi olla ymmärtää, mitä itsekään tarkoittaa. Asiakas oli erittäin mukava ja sympaattinen.
Rouva tuli luokseni innosta ja päättäväisyydestä puhkuen. Hän tarvitsisi nyt apua luomivärin hankintaan. (Tulit oikean ihmisen luokse, ajattelin! :)) Rouva oli juuri saanut uudet, ns. hengettömät silmälasit, jotka mahdollistivat nyt silmien korostamisen aivan uudella tavalla. Rouva halusi luomivärin, joka todella toisi hänen silmänsä esiin.
"Mitä sävyä suosittelisit minulle?"
Rouvalla oli haaleansiniset silmät ja lämmin sävytys. Hänen pukeutumistyylinsä oli neutraali ja maanläheinen.
"Kyllä minä melkein taipuisin ruskeaan, se sopii sinisiin silmiin ja on turvallinen niin arki- kuin juhlameikissäkin", vastasin.
"Minä en pidä ruskeasta", rouva vastasi. "Eikö se muka saa silmät näyttämän ihan punaisilta? Minun silmäni näyttävät ruskean kanssa aina ihan punaisilta."
Vastasin, ettei ruskea yleensäkään tee sellaista, ellei nyt sitten valitse voimakkaan punaruskeaa sävyä. "Mutta mikäli te ette pidä ruskeasta, niin emme tokikaan katso ruskeita sävyjä."
Rouva nyökytteli, hän ei halunnut ruskeaa. Keskustelimme seuraavaksi harmaasta. Kerroin, että harmaa on hyvin klassinen ja tyylikäs valinta, ja tummanharmaalla varjostuksella rouva saa kyllä silmänsä hyvin esiin. Rouva ei kuitenkaan tuntunut vakuuttuvan harmaasta.
"Minä kun pukeudun arkena aina niin neutraalisti, niin olisi mukava jos silmämeikki toisi kasvoille jonkun väripilkun", rouva selitti.
"Eli haluatte jotain ihan väri-väriä, ei mitään maanläheistä? Ymmärsinkö nyt oikein?"
"Kyllä, jotain värikästä".
"Jos olen ihan rehellinen, niin en kuitenkaan näe teillä ihan mitään kirkkaan turkoosia, sinistä tai punertavaa meikkiä. Vai mitä olette itse mieltä? Ette varmaan kuitenkaan tarkoita mitään kirkkaita värejä?"
"Ei, ei tietenkään. Ja violetista en myöskään pidä."
Selvä. Nyt oli rajattu pois harmaat ja ruskeat, sekä siniset, turkoosit ja violetit, ja ylipäänsä kaikki kirkkaat "shokkivärit". Vaihtoehdoksi jäi ehdottaa vihreää. Rouva innostui. Esittelin hänelle kauniita oliivin ja khakin värejä, joiden arvelin sopivan hänen väritykseensä.
"En halua mitään tuollaisia murrettuja sävyä, mieluummin jotain kunnon rehellisen vihreää", rouva sanoi.
Yritin jälleen miettiä, mihin päin rouvaa johdattaisin. Vihreät tyyliin Make Up Storen Eclipse tuntuivat edelleenkin vähintään yliampuvalta ajatukselta asiakkaani kasvoilla. Muistin sitten Lancômen kauniin vihreän paletin, josta rouva innostui kovasti. Hyvä! Nyt päästiin samalle aaltopituudelle. Olimme jo menossa meikkipisteelle kokeilemaan paletin sävyjä, kun rouva huomasi paletin hinnan.
Lancôme täytyi hylätä.
Rouva oli harmissaan, koska Lancômen Renaissance Printaniere oli vaikuttanut niin lupaavalta. Esittelin hänelle muiden, edullisempien merkkien vihreitä, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Kun kokeilin rouvan luomille kellanvihreää/oliivinvihreää duoa, rouva kommentoi hämmentyneenä, "Mutta korostaako tämä nyt minun silmiäni? Eihän se näytä yhtään korostavan."
Pidin pienen tauon, ja mietin, miten selittäisin asian.
"Jos haluatte korostaa silmienne väriä, on hyvä käyttää vastavärejä. Vastavärit korostavat, sukulaissävyt luovat harmoniaa. Vihreä ei ole paras mahdollinen sävy korostamaan silmien sinisyyttä, mutta se sopii teille kyllä hyvin. Mikäli haluatte korostaa sinistä, on käytettävä oranssisia, kellertäviä tai punertavia sävyjä. Käytännössä tämä tarkoittaa persikkaa, kuparia ja kultaista, sillä en usko että haluatte kuitenkaan meikata punaisella tai oranssilla."
Rouva kuunteli hiljaisena.
"Vastavärejä....?"
Ehdotin, että voisin kokeilla rouvalle jotain persikkaista ja kultaista meikkiä, niin hän näkisi, mitä tarkoitan. Rouva suostui. Tein toiseen silmään meikin kuparilla ja kullanruskealla ja toiseen persikkaisella kullalla. Silmien sinisyys todella pomppasi esiin, ja rouva ymmärsi.
Mutta vaikutti empivältä.
Ymmärsin asiakkaan kehonkielestä, että hän ei viihtynyt kuparisessa tai persikkaisessakaan meikissä. Nyt olin jo hieman neuvoton. Keinot rouvan silmien korostamiseen alkoivat käydä vähiin.
"Ainahan voitte tietysti kokeilla neutraalia, haaleaa kultaa joka ei taita yhtään oranssiin tai keltaiseen," ehdotin. "Se ei korosta sinistä yhtä hyvin kuin persikkaiset sävyt, mutta on parempi kuin luonnonvaalea." Hain hänelle hyllystä L'orealin kullanruskean trion, jossa on ehkä hillityimmät värit kaikista liikkeen paleteista. Kermanvaalea, vaalea kulta ja vaalea kullanruskea.
Rouvan kasvoille syttyi hymy.
"Minä otan tämän!" hän sanoi iloisena.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aikaa meni n. 35 minuuttia, ja kiersimme sävyn etsinnässä täyden kehän. Olisimme säästäneet puoli tuntia, jos rouva ei olisi heti tyrmännyt alkuperäistä ehdotustani. Arvelin pystyväni näkemään rouvan tyylistä heti, ettei hän todellakaan tulisi käyttämään mitään selkeästi iholta erottuvaa väriä. Mutta eihän sille mitään voi, että asiakas ei aina liikkeeseen tullessaan todellakaan tiedä, mitä itsekään tarkoittaa, vaikka hänellä olisi asiasta valmis visio.
Luulen, että tämä on tuttua monille myyjille, oli ala sitten mikä tahansa. :)
Huulipuna on hankala meikki, siitä ei pääse mihinkään. Läpikuultavat kiiltopunat ovat asia erikseen, mutta kun puhutaan kunnon näkyvästä ja tuntuvasta, värikkäästä huulipunasta, ei käyttäjä pääse ihan helpolla. Ainakaan minun kaltaiseni käyttäjä, jolla on kalpeat, heikkorajaiset ja kuivat huulet
Kun teen aamulla silmämeikin, voin unohtaa sen loppupäiväksi. Se pysyy kellon ympäri, ellen nyt satu joutumaan räntämyrskyyn. Mutta huulipuna? En selviä edes lounastaukoon ilman, että huulilla alkaa tuntua epämiellyttävä, kuiva tunne ja koen pakonomaista tarvetta vetää päälle huulirasvaa. Mutta sitähän ei oikein punan kanssa voi tehdä. Tai jos teen, joudun kaivamaan punan esiin ja laittamaan huulirasvan liuottaman kerroksen päälle uuden punakerroksen. Ja tulos ei tietenkään ole enää yhtä siisti kuin ennen huulirasvaa.
Lounastauko on huulimeikin lopullinen kuolema. Käytit sitten mitä kestohuulipunaa tahansa, mikään huulimeikki ei kestä ruokailua siistissä kunnossa. Vaikka väri kuin ihmeen kaupalla pysyisi huulillasi, tarttuu pintaan joka tapauksessa ruoan muruja, ja kun pyyhit ne pois = huulimeikki on pilalla. Joudut käytännössä aina tekemään huulimeikin uudelleen alusta ruokailun jälkeen. Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että pyyhin punan jämät puhdistusemulsiolla pois, rasvaan huulet, painelen ylimääräisen huulirasvan kevyesti kasvopaperiin, laitan ehtiessäni vielä pohjustuksenkin uudestaan, rajaan huulet ja laitan punan.
Tämä operaatio täytyy tehdä uudestaan joka kerta, kun syön päivän aikana. Lisäksi peiliin pitää muistaa vilkuilla joka välissä todetakseen, onko huulipunaa on tarttunut hampaisiin, onko huulten sisäpinnalle muodostunut kuivat "punariutat", onko puna karkaillut tai kulunut tai onko huulen pinta muuten vain siistin ja tasaisen näköinen. Useimpien punien kanssa punaa täytyy lisätä vähintään kerran tunnissa. Ja jokaisella lisäyskerralla huulet tuntuvat epämukavammilta ja meikki näyttää epäsiistimmältä. Työpäivän jälkeen en enää jaksa freesata huulimeikkiä, vaan pesen sen pois.
Vaikka huulipuna on merkkiin ja laatuun katsomatta mielestäni vaivalloinen meikki, on punien välillä luonnollisestikin eroja.
Maanantain puna Diorin Rouge Dior on pehmeä ja voidemainen, ja tuntuu huulilla jopa aika kosteuttavalta. Pysyy voidemaisesta koostumuksestaan huolimatta siistinä yllättävän pitkään, eikä vaadi juuri muita korjailuja kuin ruokatauon jälkeen.
Tiistain Clinique Long Last Soft Shine on sekin voidemainen ja tuntuu huulilla suhteellisen miellyttävältä, mutta on käytössä painajaismainen. Se tarttuu hampaisiin koko ajan, vaikka kuinka haukkaisin välillä paperinpalaa. En meinaa edes uskaltaa hymyillä töissä. Joudun siistimään punaa ja pyyhkimään hampaitani lakkaamatta, ja voin todeta että tämä jäi varmaankin Black Violetin viimeiseksi käyttökerraksi.
Torstain puna Laveran Soft Pink on -ilmeisesti helmiäisyytensä vuoksi- koostumukseltaan kuivahko, ja saa huuleni näyttämään epätasaisilta. Kuten jo mainitsinkin, en pidä helmiäiskoostumuksesta yhtään, enkä tunne oloani mukavaksi Soft Pinkissä. Puna myöskin pysyy huonosti ja näyttää iltapäivällä jo niin huonolta, että luovutan ja vedän päälle huulikiiltoa. Laveran creme-huulipunien kanssa ei tätä ongelmaa ole ollut.
Perjantain MAC Matte Lipstick pysyy viikon meikeistä parhaiten. Sen kestävyys on lähes ilmiömäinen. Puna on ja pysyy, eikä tartu voimakkaasta pigmentistään huolimatta hampaisiin. Matta-koostumuksensa vuoksi se tietenkin saa huulet tuntumaan kuivilta, mutta pärjään silti ruokailuun saakka ilman huulirasvaa. Gladiola-punaa tarvitsee korjata ja lisätä vain kerran koko päivän aikana. Uskomatonta!
Lauantain Lancôme L'Absolu Rouge muistuttaa koostumukseltaan Rouge Dioria, ja tuntuu huulilla mukavalta. Nude-sävy on korjailun kannalta helppo, sillä sen kuluminen ei näy yhtä selvästi kuin värikkäiden punien. Lisäilen punaa muutamia kertoja päivän mittaan. Sävy ei edes vaadi rajausta, mikä helpottaa korjailua huomattavasti.
Nudepäivänä huomasin yhtäkkiä kaipaavani värikkäitä huulia. Peilistä katsoi kumman valju naama. Koska silmieni muoto pitää värikkäätkin meikit usein hyvin piilossa, on kirkas huulipuna minulle dramaattisempi tapa tuoda väriä kasvoille. Pidän siitä, miltä näytän huulimeikeissä. Mutta tämä viikko vain vahvisti sitä fiilistä, että en ikinä jaksaisi käyttää punaa päivittäin. Enkä varmaan edes viikottain.
Kysymys: mikä viikon huulimeikki-lookeista sopi mielestänne minulle parhaiten tai oli muuten vain onnistunein?
Lopuksi haluan ilahduttaa yhtä pitkäaikaisimmista ja ahkerimmin kommentoivista lukijoistani, Sissiä, Diorin huulipunalla. Sissi on lukenut blogiani jo Bloggerin ajoista saakka, kommenttien perusteella ainakin vuoden. Laitatko Sissi minulle osoitteesi, voit laittaa sen kommenttikentän kautta (en julkaise), niin näen IP-osoitteesta että olet se samainen Sissi jota tarkoitan. :)
Ajattelin tulevaisuudessa tehdä näin, että ilahdutan mieluummin välillä vakkarilukijoitani kuin järjestän yleisiä arvontoja (vaikka arvontojakin varmaan tulee vielä ainakin joskus). Mulle tuli taas tosi tyhmä olo, kun huomasin sattumalta, että edellisen arvonnan voitto meni kuin menikin loppujen lopuksi netin kilpailusivujen kautta arvontaan osallistuneelle henkilölle, ei blogin lukijalle. Olen todella [insert kirosana] harmissani tästä ilmiöstä, että palkintojenahneet ihmiset kahlaavat harrastuksenomaisesti läpi netin, jopa blogienkin arvontoja, ja että siihen tarkoitukseen on oikein perustettu sivustoja ettei vaan mene yksikään palkinnonvoittotilaisuus ohi suun. Minua ei kiinnosta "palkita" tällaisia ihmisiä, vaan oikeasti haluan ilahduttaa nimenomaan lukijoitani.
