Tänään esittelyssä Natural Code -luomivärisarjan pigmenttisempi porukka.

Trio nro. 6, Smoky. Hopea - kanervainen liila - mustanharmaa.

Harmaanliila Smoky on vihreän Indien ohella toinen lempparini NC-paleteista. Tällä triolla saa mielestäni oikein pätevän juhlameikin. Pigmenttiä on ilahduttavasti ja väriharmonia toimii. Lisäsin sisänurkkaan vaaleaa hopeaa Denim-paletista, näin tumma meikki kaipaa aina sen pienen valokohdan.

Trio nro. 3, Denim. Vaalea hopea - "kasari"sininen - tumma indigonsininen.

Myös Denim-paletissa on kiitettävästi pigmenttiä. Eri asia on sitten tykkääkö tällaisesta värimaailmasta. Itse kuulun niihin joiden mielestä kasari/farkkusiniset meikit sopivat parhaiten tummemman ihonsävyn omaaville ruskeasilmäisille. Sininen ei minusta ole yhtään omiaan korostamaan kalpeaa pohjoismaalaista sävytystä, ja vaarana on usein "ABBA-Agnetha-look". Mutta jollain tummaihoisella siniset meikit ovat WOW..!

Trio nro. 8, Chic. Viileä vaalea beige - punaruskea - tummanruskea.

Nyt kyllä yllätytte - koko joukon tavallisin perussävypaletti on ainoa, joka sai pysyvän paikan meikipussistani. :) Käytän sitä joka viikko. Ruskeitahan on monenlaisia, ja Chic'issä vain sattuu olemaan juuri sopivat ruskeat korostamaan minun silmieni sinistä sävyä. Jännä että paletista ei tehty kauttaaltaan lämmintä (punaruskea on niin dominoivan lämmin), mutta loistavasti näkyy viileä beige toimivan lämpimänkin rinnalla. Tummanruskea sävy on neutraali.

Pigmenttiä ei ole yhtä paljon kuin Smokyssa ja Denimissä ja laatu etenkin beigessä on vähän kuivahko ja kariseva, mutta silti tykästyin tähän. Chic on nytkin minulla Barcelonassa mukana matkan ainoana luomivärinä. Se on niin helppo! :)

Sitten vielä parit "sekasotkut". :D Tai yksi sekasotku - tuohon vasemmanpuoleiseen lätkin värejä kaikista NC-paleteista ja tulos oli odotetusti  tuollainen sirkushommeli. Mutta välillä on kiva tehdä noita "meikkikakofonioita" just for laughs.

Oikeanpuoleisessa yhdistin Lulu-paletin violetteja Indie-paletin omenanvihreään. Olen aina tykännyt vihreän ja violetin liitosta, vaikkeivat sävyt toisiinsa luontevasti liu'ukaan.

Natural Coden luomivärisarjaan kuuluu vielä kahdeksaskin trio, sellainen tosi vaalea beige jonka nimeä en muista, mutta sen jätin esittelyn ulkopuolelle kun se on niin extratylsä meikkikuvien kannalta. Tuloksena olisi lähinnä ihonvärinen silmä. Pahoitteluni. :)

Huomenna mietteitä Natural Coden ripsiväreistä.

Noniin, nyt tulisi sitten vihdoin viimein katsausta Lumenen Natural Coden uudistettuihin luomiväreihin. :) "Uusi" sanan voi hyvin laittaa lainusmerkkeihin, sillä uudistetut versiot lanseerattiin jo vuosi sitten. ^_^

Esittelin alkuperäiset Natural Code -triot blogissa omalla teemaviikollaan syksyllä 2011, ja nyt teen vähän samanlaisen läpikäynnin näistä uusista luomiväreistä. Ihan viikon mittaiseksi en teemaa nyt venytä mutta parin-kolmen postauksen verran olisi Natural Codea tarkoitus katsastaa.

Totean muuten nyt samantien, että minusta nuo vanhat NC-luomivärit olivat kivempia. Sävyvalikoima oli persoonallisempi ja ehkäpä jopa laatu tuntui hitusen paremmalta. Näissä uusissa on mielestäni kauttaaltaan hieman hennompi pigmentti muutamaa yksilöä lukuunottamatta, ja meikkaustulos on mieto ja "turvallinen". Sopivat siis hyvin ihmisille, jotka eivät halua selkeän värikkäita meikkejä, mutta kokeilevat mielellään muitakin sävyjä kuin ruskeaa ja beigeä.

Trio nro 9, Divine. Vaalea roosa - koralli - hento vaaleanruskea.

Todella nätti kokonaisuus, mutta ruskea olisi saanut makuuni olla edes vähän tummempi. Triolla ei saa oikein minkäänlaista kontrastia aikaiseksi. Sopii loistavasti sinisilmíselle, ja miksei vihreillekin silmille.

Trio nro 1, Roxy. Vaalea hammastahnan sävy - sinivihreä - tummempi sinivihreä.

Harmoninen trio jossa kaikki sävyt sulautuvat luomella lähes yhdeksi. Klassinen kesäluomivärisävy joka toimii upeasti ruskettuneella iholla. Roxyn sävyt kannattaa asetella paikoilleen vaahtomuoviapplikaattorilla, siveltimellä ei pigmenttiä oikein irtoa.

Trio nro. 7, Lulu. Hento vaaleanpunainen - pastelliliila - violetti.

Kauniit violetit sävyt mutta pigmenttiä niin vähän että true-violetin ystävä pettyy. Pastelliliila muistuttaa MACin Beautiful Iris'ta joka on kautta aikain lemppariliilojani, mutta NC-version pigmentti on siitä vain kalpea aavistus.

Trio nro. 4, Indie. Vaalea omenanvihreä - kullanvihreä - oliivinvihreä.

Yksi lempparipalettejani tästä Natural Code -kattauksesta. Sävyharmonia muistuttaa L'orealin edesmennyttä Golden Green -trioa joka myös on suosikkejani. Indiessä on suhteellisen kiitettävästi pigmenttiä (mutta suosittelen silti vaahtomuoviapplikaattorin käyttöä) ja sillä saa tosi kauniin vihreän kokonaisuuden jossa on pikkuisen kontrastiakin ja sävyt erottuvat toisistaan.

Millaisia kokemuksia teillä on Natural Coden uudistetuista luomiväreistä? Jäikö joku kaipaamaan vanhoja? Itse tykkäsin hurjasti vanhan linjan pinkki-turkoosi-ruskeasta Jollysta ja kellanvihreä - turkoosi - ruskeasta Daringista.

Käydessäni läpi kaappejani Kosmetiikkahuutajaisia varten, löysin eräästä laatikosta tuotekolmikon, joka sai minut huudahtamaan, ”Ai niin nämäkin…!”

Kyseessä on laatuaan ensimmäinen suomalainen ekosertifioitu sarja, Vivisanté, joka lanseerattiin syksyllä 2010.

Tuotteiden parasta ennen -päivämäärät ovat jo paukkuneet ohi, koska sain ne lanseeraamisensa aikoihin. Minun oli ehdottomasti tarkoitus kirjoittaa näistä, mutta tällaista se on kun tuotteita  ja kirjoitettavaa on niin paljon. :D Ainoastaan sarjan vartaloemulsion olen käyttänyt ja arvioinut blogissa.

Otin tuotteet nyt sitten pikaisesti käyttöön eivätkä ne vaikuta pilaantuneilta. Ainakaan tuoksu ja koostumus ei kieli mitään sellaista, lukuun ottamatta voidetta joka on saattanut vähän kuivahtaa.

Pakkauksista haluan sanoa, että kartonkiset ulkokuoret ovat todella tyylikkäät ja kauniit, mutta nuo itse purkit ei kolahda meikäläisen design-silmään. Valittu vihreä sävy on mun mielestä jotenkin tosi outo, ja graafisesta kokonaisuudesta tulee muutenkin mieleen enemmän joku kodinpuhdistussarja kuin ihonhoitosarja.

Toinen Vivisanté-sarjaan liittyvä seikka on se, että se on alusta saakka tuntunut minusta vähän sellaiselta Estelle & Thildin ”dupe”-sarjalta. (Dupe: englanninkielinen ilmaisu jolla viitataan tuotteeseen, joka on hyvin samankaltainen kuin joku aiemmin julkaistu toinen tuote, ikään kuin sen ”duplicate” eli toisennus.) Pakkausten muoto on häviävän pieniä detaljeja lukuun ottamatta yksi yhteen Estelle & Thildin kanssa, samoin tuotteiden koostumus ja ”pohjatuoksu” on hyvin samankaltainen. Jos esimerkiksi olisin saanut sokkotestata näitä tuotteita, olisin heti tunnistanut ”Estellemäisyyden” ja varmaankin luullut että kyseessä on E&T:n uutuussarja.

(Eri sarjoilla on omat tunnistettavat koostumuksensa ja tuoksumaailmansa; esimerkiksi Dr. Hauschkan, Laveran, Weledan ja Mádaran omat tunnistaisin myös vaivatta sokkona.)

Incit eivät sentään kuitenkaan ole yksi yhteen, eli IHAN SAMOJA tuotteita nämä eivät tokikaan ole. Vivisantéssa on haluttu nostaa esiin vaikuttavana aineena mustaherukka, jota ei E&T:n tuotteista löydy. Mutta reseptipohja vaikuttaa  hyvin samankaltaiselta. ELI: näin tiivistäen voikin todeta, että jos pidät Estelle & Thildistä, pidät aivan varmasti myös Vivisantésta!

Vivisantén puhdistusgeeli tuntuisi vaahtoavan hitusen paremmin kuin E&T:n, mutta toisaalta on jo niin kauan siitä kun käytin E&T:n geelin että voin olla väärässäkin. Joka tapauksessa tykkään tästä kovasti, enemmän kuin E&T:stä. Tuoksu on ihanan raikas ja jälkitunne iholla erittäin mukava.

Kasvovesi tuntuu aivan samalta kuin E&T:n, eli ihan parhaita kasvovesiä mitä olen koskaan käyttänyt. Tuoksu ja ihofiilis täydellisesti omaan makuuni.

Kasvovoide tuntuu hitusen paksummalta kuin E&T:n, mikä saattaa johtua myös siitä että se on parasta ennen päiväyksensä –jälkeen hieman kuivahtanut purkissa (vaikka purkki onkin ollut sinetöity). Tai sitten koostumus voi luonnollisestikin olla jo alun alkujaan paksumpi. Muuten voide tuntuu yhtä miellyttävältä kuin E&T: kermainen –mutta ei yhtään Weledan/Hauschkamaisen rasvainen- koostumus joka levittyy notkeasti ja tuntuu suojaavalta. Ei siis hulahda ihoon samalla lailla kuin kevyet emulsiot, eli jättää hitusen ”pintaa”, mutta iho ei jää kiiltäväksi. Käytän tämän koostumuksensa puolesta yövoiteena.

Hahhah! Lähdin googlettamaan että mistäs kaupoista Vivisantéa nykyään saakaan, ja Lazy Dynamite -blogista sitten luin että sarja ollaankin lopetettu viime talven aikana. Tuotteita saa vielä muutamista nettikaupoista, esim. Terveysmarketista.

Tulipa siis hyvään aikaan tämä mun postaus :P

Ehtikö joku lukija käyttämään Vivisantén ihonhoitotuotteita  niiden lyhyen elinkaaren aikana?

...huomaatte että puran tässä ihan olan takaa talven ja kevään aikana kertyneitä tuotearvosteluja... ^_^

Minähän tunnetusti rakastan päivettynyttä ihoa, mutta purkkirusketuksesta ja minusta ei koskaan oikein tullut vakavasti otettavaa paria. Purkit eivät vain pysty hakkaamaan Herra Auringon viehätysvoimaa! <3 Uskollisuuteni kuuluu hyville, pahoille auringonsäteille... :)

(Ainoa säännöllisesti käyttämäni itseruskettava tuote on asteittain päivettävä kasvovoide.)

Sain aiemmin talvella testiin itseruskettavan, josta kiinnostuin kun kuulin sen olevan 80-prosenttisesti ekosertifioiduista ainesosista. Kyseessä on irlantilainen,  kulttiaseman saavuttanut koti- ja ammattikäyttöön suunniteltu sarja Vita Liberata.

Sarjaan kuuluu sekä sävytettyjä että sävyttämättömiä itseruskettajia kolmella eri vahvuudella. Kasvoille ja vartalolle on omat tuotteensa. Tuotteet on jaoteltu geeli- ja moussepohjaisiin koostumuksiin, joista geelikoostumus on kosteuttavampi, ja moussella taas saa hieman tummemman rusketustuloksen. Aktiiviaineina toimivat luonnolliset uutteet ja orgaanisesti tuotettu DHA lupaa kullanhohtoisen sävyn 4-6 tunnissa.

Sain kokeiltavaksi "kahden tähden" eli medium-sävyn mousse-version. (Yksi tähti kertoo miedosta tuloksesta, kolme tähteä lupaa voimakkaan rusketuksen.) Sain mukana myös levityskintaan, mikä oli kiva juttu. Kinnasta ovat minulle kaikki suositelleet kun olen aiemmin ärissyt läikikkäästä tuloksesta tai kämmenselkä/ranne -alueen dilemmasta.

Kokemuksia:

- Kinnas tuntui kömpelöltä ja pyöri kädessä, vaahtoa oli myös vaikea saada puristeltua tasaisesti kintaaseen - toisaalta itse lopputulos oli tästä huolimatta  kaikkina testikertoina tasainen

 - Tuotteita mainostetaan täysin hajuttomina (sarja on siitä ilmeisen tunnettukin), mutta kyllä tässä iiiihan mieto tuoksu on. DHA ei kuitenkaan tuoksu levitysvaiheessa eikä heti sen jälkeen, mutta rusketuksen lähtiessä kehittymään tuttu makea tuoksu pöllähtää lopulta esiin.

- Sävytetty vaahto ei ole kovin tummaa ja koin paikoin vaikeaksi havaita mihin kohtiin olin moussea jo levittänyt

- Kuivuu hetkessä

- Sävy alkoi mielestäni kehittyä tuotetiedoissa mainittua 4-6 tuntia nopeammin, ja jo parin tunnin kuluttua ekasta kokeilukerrasta ihailin kuntosalin peilistä tasaista rusketustani - mutta tässä vaiheessa dha oli jo alkanut haista. (Yleensä levitän itseruskettavat aina illalla hajun vuoksi, ja näin tein jatkossa myös Vita Liberatan kanssa.)

- Sävy on hyvin luonnollinen ja kaunis, ja mielestäni enemmänkin mieto kuin medium. Tulos näyttää tummemmalta suihkuun saakka - eli kunnes peset moussen jättämän sävyn pois iholta.

Kysymys: onko kellään suositella jotain napakkaa itseruskettajahanskaa joka pysyisi kädessä? Katselin erimerkkisiä kintaita netissä ja kaikki näyttivät olevan tuollaisia "muodottomia" malleja. En tiedä miksi olin kuvitellut kintaan olevan hieman muotoon ommeltu tai että siinä olisi edes paikka peukalolle. Miten te hanskan käyttäjät saatte sen pysymään kädessä? :D

Vita Liberataa saa mm. seuraavilta jälleenmyyjiltä: Biodelly, KatriinaSpa ja Eve. Suositushinnat 21,70-27,90€.

Hahaa - meitsi yritti tehdä itselleen viimeisimpien trendien mukaiset "kaviaarikynnet". :)

No, en oikein saanut siroteltua helmiä tasaisesti ja tuloksesta tuli vähintäänkin epämääräinen.

Lakkaukseen käytin Laylan Caviar Effect -helmiä (saatu blogin kautta) ja Viva La Divan kromin sävyistä kynsilakkaa.

Helmet siis sirotellaan tuoreen lakkauksen päälle. Helmet pysyivät paikoillaan noin puoli vuorokautta - 24 tuntia myöhemmin kaikki olivat irronneet. Kaviaarikoristelu lieneekin tarkoitettu vain yhden illan jutuksi.

Ajattelin ensin että päälle tulisi levittää vielä päällyslakka pitämään helmiä paremmin paikoillaan, mutta näin tehdessä pinnasta tulee todella paksu ja ruma. Samoin helmien kolmiulotteinen vaikutelma kärsii.

Ihan hauskan näköiset mutta ei oikein mun juttu. Minua alkoi itse asiassa vähän ällöttämään tuo röpelöinen pinta...... :D (Ja hiuksiahan ei kannata kaviaarikynsien kanssa pestä.... Tukka takertuu helmiin aiiiikas tehokkaasti! ^_^)

Luonnonkosmetiikan puolella ei BB-buumiin ole lähdetty mukaan yhtä innokkaasti kuin perinteisessä kosmetiikassa, ja syykin on toki selvä. Meikkivoiteet ja muut meikkipohjatuotteet ovat luonnonkosmetiikan kehittelijöille niitä haastavimpia tuotteita, eikä millään tuntemallani sarjalla ole edelleenkään tarjota yhtä moitteettomasti toimivaa (peittävää, tasaisesti levittyvää) meikkivoidetta kuin mitä normikosmetiikan keinoin pystytään valmistamaan.

BB-voiteissa suojakerroin on myös ollut hyvin tärkeä elementti, ja luonnonkosmetiikassa pystytään vain hyvin harvoin sisällyttämään tuotteeseen riittävä aurinkosuoja (varsinaiset aurinkosuojatuotteet poislukien). Titaanidioksidi on ainoa UV-filtterinä sallittu ainesosa jota luonnonkosmetiikka käyttää (sinkkioksidia ei enää saa kutsua aurinkosuoja-aineeksi vaikka se UV-säteitä pois heijastaakin), ja riittävään SPF-kertoimeen tarvittava määrä titaanidioksidia tekee voiteesta helposti kuivan, tönkösti levittyvän ja valkoisen pinnan jättävän. Itse tiedän vain yhden luonnonkosmetiikan merkin jolla on suojakertoimellinen päivävoide.

Ja tämän alustuksen jälkeen pääsemmekin Laveran BB-voiteeseen. Kyseessä on siis sävyttävä päivävoide ilman suojakerrointa. Koostumus on miellyttävän pehmeä ja notkea, melkeinpä kuohkea. Kosteusteho on hyvä, en tarvitse tämän alle toista kosteusvoidetta. Sävyjä on vain yksi ja se on aika tumma, ei sovi ihan vaalealle hipiälle. Voide ei juurikaan peitä mutta tasoittaa ihon sävyä jonkun verran ja blurraa huokosia mukavasti. Iho jää samettisen tuntuiseksi, ei nahkeaksi.

Laveran Beauty Balm on käyttäytynyt ihollani vaihtelevasti. Välillä se levittyy kuin unelma - aivan tasaisesti ja jälkiä jättämättä, toisina päivinä taas mineraalipigmentit "takertuvat" (etenkin leuan tienoon) ihokarvoihin ja jättävät hieman epätasaisen pinnan. Kostutetuilla sormilla levittäminen on auttanut hieman.

Toisaalta olen myös pannut merkille, että epätasaiseksi jääneet kohdat ovat parin tunnin kuluttua jotenkin "sulaneet" ja häivyttyneet itsestään. Hassua. :) Lisäys 21.5.13 - Tulin tulokseen, että Lavera-BB:n ajoittainen "takertuva" levittyminen liittyi talvi-ihon pintakuivuuteen. Aloitin voiteen testauksen jo tammikuussa, pidin jonkun aikaa taukoa, ja nyt keväällä pakkassäiden aiheuttaman pintakuivuuden poistuttua Lavera-BB levittyy joka kerta aivan moitteettomasti takertumatta mihinkään. Näin ollen voisin vetää johtopäätöksen, että Laveran Beauty Balm toimii ihanteellisesti nimenomaan normaalilla tai sekaiholla, ei kuivuuteen taipuvaisella.

Tässä esimerkkikuvassa Lavera BB on asettunut iholle tosi nätisti ja tasaisesti. Ihon oma sävy kuultaa läpi mutta pinta on himmeä, huokoset häivyttyneet ja lopputulos meikittömästä vaikutelmasta huolimatta mukavan "viimeistellyn" näköinen.

Lähikuva huokosista. :)

En itse saanut Laveran Beauty Balmista peittävämpää edes kerrostuksella (minusta voide lähtee helposti rullaamaan jos sitä kerrostaa), mutta toisenkinlaisia arvioita löytyy: esimerkiksi Pumpulipupu koki Laveran BB:n "melko peittävänä".

Onko kellään lukijalla antaa omaa kokemustaan voiteen toimivuudesta?

Meikkipöydän siivoaminen  kuuluu vastenmielisimpiin kotitöihin mitä tiedän. Suoritan siivouksen aivan liian harvoin, minkä seurauksena pintaan ehtii pinttyä mineraalipuuteria, rajauskynän jälkiä ja muuta meikkipölyä. Puhumattakaan siitä, miten rumalta koko pöytä näyttää kun sen pinnalla ajelehtii irtonaisia tuotteita käytettyjen topsipuikkojen, paperinpalojen ja meikkikynän teroitusrippeiden joukossa. Usch!

Pari viikkoa sitten päätin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja siivota mokoman nurkkauksen. Jotta puuha olisi edes vähän hauskempaa, keksin tehdä siivouksesta jutun blogiin - eli juuri tämän jota nyt luette. :)

Kuvituksena erinäisiä yksityiskohtia meikkipöytäni iloisesta sekamelskasta.

Kuvassa näkyvä poskipuna on yksi "kosmetiikkamuseoni" jäseniä, eli Yves Rocherin poskipuna vuodelta 1993 tai 1994. Löysin sen lapsuudenkodistani muutama vuosi sitten ja palautin käyttöön. :)

Tässä vaiheessa siivoushommaa kompastuin takanani seisovaan saippuavettä sisältävään kulhoon ja vesi levisi parven lattialle. :( Grrrrr. Note to self: sijoita siivoustarvikkeet jonnekin muualle kuin välittömälle kulkureitille. No, tulipahan samalla puhdistettua listan reunat jotka olivat nekin jo aika pölyiset.....

Meikkipöydän alta löytyy kaikenlaista kassia ja lisäjemmaa. Tämä Dermosilin meikkituotteita sisältävä kassi on odottanut testaustaan jo viime syyskuulta..... Jonain päivänä, people, jonain päivänä.... :)

Tässä vaiheessa puhelin piippasi ilmoittaen, että keittymässä olleet kananmunat olivat valmistuneet. Aika käydä alakerrassa aamupalalla!

Kävin nautiskelemassa pinaattilettuja ranskankerma-raejuustokastikkeella ja munavoilla ryyditettynä. Nyt kelpaa taas jatkaa siivousta.

Pöydän pinnalla risteilevien purkkien joukosta bongaan näytteen L'orealin geelimäisestä BB-poskipunasta, jonka olin kokonaan unohtanut. Ja unohdin muuten saman tien uudelleen siivousoperaation päätyttyä. ^_^ Missähän purkki lie tällä hetkellä....

EcoToolsin vaahtomuoviapplikaattoreita ostin talvella Jenkeistä. Ihan hyviä, mutta yllättäen eivät voita Anttilassa myytäviä, nimettömiä halpisapplikaattoreita jotka ovat jo vuosia olleet suosikkejani! (Harmi vain ettei niitä saa pitkävartisina.)

Tällä hetkellä käytössä olevat tai käyttöönottoa odottavat ripsarit. Plus muutama rajauskynä ja Dermosilin kulmakynä, joka on toistaiseksi ainoa Dermosilin kassista käyttöön päätynyt tuote. Ja on muuten tosi hyvä! Kynästä tulossa oma juttunsa.

Siivoukseen kuuluu tietysti svengaava musiikki, ja tässä vaiheessa kävin vaihtamassa seuraavan levyn Michael Jacksonin boksista. Jacko sopii erinomaisesti siivoukseen. :)

(Onko teillä jotain erityistä lempisiivousmusiikkia?)

Sivellintelineestä löydämme kyllästyneenä vuoroaan odottavan ja pölyttyneen Lancômen Hypnôse Doll Eyes -maskaran jonka olen saanut koulutuksesta..... niin, milloinkas tämä maskara edes lanseerattiin...? Puolitoista vuotta sitten..? Sarjassamme "on-päässyt-taas-unohtumaan"...

.....ja voi hyvänen aika näitä Wet'nWild-luomivärejä! Näitä tuntuu löytyvän joka paikasta, tätäkään kaveria en enää muistanut. Tilasin pari vuotta sitten kasan Wettis-paletteja Jenkeistä, unohdin melkein kaikki ja nyt niitä putkahtelee milloin mistäkin.

Pöydällä lepää myös Black Phoenix Alchemy Labin tuoksunäyte. Again - aihe, josta minun on ollut tarkoitus tehdä juttua blogiin jo ikuisuus. Sain muinoin kirjekuorellisen BPAL-näytteitä eräältä lukijaltani, ja viime syksyn reissulla toisen satsin Jenkeissä tapaamaltani BPAL-harrastajalta.

Katsellaan josko ennen 40-vuotispäivääni saisin perehdyttyä näihinkin niiden ansaitsemalla intensiteetillä... :) Todella kiehtova brändi ja mielenkiintoisia, persoonallisia tuoksuja.

Testaustaan odottaa myös Make Up For Everiltä saamani paletti, jonka sain itse koota. Arvaisitteko että tykkään vihreästä? ^_^ (Violetteja sävyjä minulla jo onkin MUFElta.)

.

Parvelta voi myös vaania alhaalla makuuhuoneessa torkkuvaa Totti-koiraa....

.

Ja sitten..... VALMISTA.

Ah, ihanat, puhtaat pinnat ja laatikkoihin paikoilleen järjestetyt tavarat.

Kyllä nyt kelpaa.... ainakin jonkun aikaa. ;) Parin viikon kuluttua pinta on taas sotkun peitossa.

Tähän loppuun jaan kanssanne vielä yhden "Want List" -jutun. Meikkipöytäni elää jatkuvaa muutosta ja haluaisin siitä niin yhtenäisen näköisen kuin mahdollista. Tuo Clas Ohlsonilta (vai olikohan Bauhausista...) ostettu säilytyslaatikosto on loistava pienelle meikkikrääsälle, mutta tummareunaisena vähän.... ruma.

Viime syksyn reissulla bongasin Mujin liikkeessä ihania, tyylikkäitä, läpinäkyviä akryylilaatikostoja ja siitä lähtien olen halunnut niitä! Mujin myymälää ei valitettavasti Suomessa ole, mutta olen pian menossa Tukholmaan ja sieltä aion kotiuttaa Muji-laatikoston jos toisenkin. :) Akryylilaatikostoja on Mujilla vaikka minkä laisia ja kokoisia.

Aivan täydellisiä meikkijuttujen säilytykseen!

Tällaisissa tunnelmissa tänään, mukavaa sunnuntaita kaikille ja käykäähän vaikka siivoamassa joku kodin nurkka jos on ylimääräistä aikaa..! ;)

 Noniin, nyt sitten vihdoin esittelyssä CC-meikkivoidejutussa vilahtanut meikkivoidesivellin!

Kyseessä on Kicks BB Cream -sivellin, joka muotonsa perusteella on "sukua" Shiseidon suositulle Perfect Foundation Brushille. (En muuten tiedä milloin tuo Shiseidon sivellin itse asiassa on julkaistu, mutta jokunen vuosi sitten kaikki vain alkoivat yhtäkkiä puhua siitä.... Tietääkö joku miten vanha se oikeastaan on..? Ja oliko Shiseido ylipäänsä ensimmäinen tämän muotoisen siveltimen lanseeraaja..?)

Perinteisesti, kun ajattelemme meikkivoidesivellintä, meille tulee mieleen tämän tyylinen lättänäsivellin:

(Kuva The Body Shop)

Myös ns. skunkkisiveltimet ovat suosittuja meikkivoidetyökaluna, joskin edelleen vähemmän tunnettuja ainakin Suomessa. (Ainakaan kukaan asiakas ei ole koko työhistoriani aikana kysellyt skunkkisiveltimen perään...)

(Kuva MAC)

"Shiseido-sivellin" on ikäänkuin tiheän kabukisiveltimen ja perinteisen meikkivoidesiveltimen risteys. Synteettiset harjakset on sidottu tiheästi pyöreään muotoon ja pinta leikattu viistoksi, jotta se mukailee paremmin kasvon muotoja. Myös Diorilla on oma versionsa tästä siveltimestä, nimeltään Full Coverage Brush.

Diorin ja Shiseidon siveltimet ovat hintaluokassaan arvokkaita, mutta nyt on Kicks tuonut meille pienen kukkaron ihmisille oman, halvan version. Jipii! :) Jostain syystä se on nimetty BB-voidesiveltimeksi, mutta tokihan se käy muunkin meikkipohjan levittämiseen. En ole kokeillut noita kalliita siveltimiä joten en tiedä miten taivaita räjäyttävän upeita meikkauselämyksiä ne sitten tarjoavat, mutta tähän halpaankin kaveriin olen vallan ihastunut! Millään muulla en ole meikkivoidetta laittanutkaan sen saatuani (saapui luokseni samassa PR-paketissa Kicksin hiustuotteiden kanssa).

Sivellin tuntui kokonsa puolesta ensin hassun pieneltä, mutta sitten siihen tottui. Tällä voi levittää meikkivoiteen sekä pyörittelevin, buffaavin liikkein (kuten kabukilla), tai sitten pienillä "maalarinvedoilla". Itse käytän tuota vetotekniikkaa, mielestäni buffaamalla tulee ehkä liiankin peittävä ja meikkimäinen tulos. Tein aamulla pienen videon jossa näytän miten käytän sivellintä. :) Suurimmalle osalle teistä aiiiiivan tarpeeton instruktiopätkä, mutta tiedän että siellä joukossa on ihmisiä joille ei ole lainkaan itsestäänselvää miten erilaisia meikkisiveltimiä käytetään. Joten teille tällainen pikademonstraatio! :)

[vimeo 65210195 w=500 h=334]

Olen aiemmin tehnyt myös videon perinteisen "lättänäsiveltimen" ja skunkkisiveltimen käytöstä. Se löytyy täältä.

Lättänään verrattuna tämä tiheä shiseido-tyyppinen sivellin tekee tasaisempaa ja peittävämpää jälkeä. Ohuinta ja luonnollisinta tulosta hakevalle suosittelen skunkkia.

Kicks-siveltimellä on hintaa 13 euron kieppeillä (ei hitto mä olen huono bloggaaja kun en koskaan muista tuotteiden tarkkoja hintoja enkä näköjään kirjoita niitä ylöskään... :P) Onko joku muukin ihastunut näihin "shiseido-spin-offeihin"?

Minun samoillessani metsässä oli Mr. Karkkipäivä humppaamassa Ruotsin laivalla. Ja hyvin epätyypillisesti - hän oli tuonut minulle lahjan! Ja mikä vielä epätyypillisempää - kosmetiikkalahjan. (Jos olisin Sanni Karkkipäivän puoliso, minusta tuntuisi hyvin lannistavalta yrittää keksiä emännälle mitään kosmetiikkaan viittaavaakaan lahjaksi. ;))

No, Mr. Karkkipäivä päätti kumminkin yrittää, ja oli kuulema laittanut laivan tax freen myyjän hommiin. Hän oli jopa (ja tämä kohta kyllä nolotti minua kun kuulin siitä) kysynyt, tunteeko kyseinen myyjä sellaista blogia kuin Karkkipäivä. Kun myyjä oli vastannut myöntävästi, oli misteri ilmoittanut, että nyt sitten pitäisi löytää jotain sen blogin pitäjälle. "Mitä suosittelette?"  - "Nyt menee kyllä vähän vaikeaksi", oli myyjä kuulema vastannut.

Lopulta myyjä ja karkkiherra olivat päätyneet tuoksulahjaan, ja myyjä oli suositellut Givenchyn Bloom EdT:tä. Minun tuoksumaustani ei herralla ole oikein aavistustakaan, eli hän ei ole varmasti osannut kuvailla myyjälle minkä tyyppisestä tuoksusta saattaisin pitää. Ihan niin suuria en itsestäni kuvittele että olettaisin kyseisen myyjän tuntevan tuoksumakuani blogini perusteella, mutta joka tapauksessa hänen valintansa oli aika......hyvä! :)

Bloom on Givenchyn tämän kevään "travel retail limited edition" -tuoksu, eli tuoksu, joka ilmestyy myyntiin ainoastaan lentokenttien ja laivojen myymälöihin. Jotkut merkit harrastavat tällaisia erityisiä travel retail -lanseerauksia. Kun asiaa miettii, se on kaupallisesti hyvin looginen "kikka". Sillä missä voisikaan pyöriä eniten tuliaislahjaa etsiviä miehiä ja naisia kuin juuri lentokentillä? Ja mitä nämä tuliaisen etsijät yleensä ensisijaisesti hakevat? Tietysti jotain, jota lahjan vastaanottajalla ei ole ennen ollut.

"Voitteko auttaa minua? Mitä voisin tuoda vaimolleni, hänellä on aina kaikki uusimmat tuoksut enkä yhtään muista mitä kaikkea hänellä on jo ollut..." Tällaisen kysymyksen kuullessaan myyjän on helppo tarjota esimerkiksi juurikin Givenchyn Bloom EdT:n kaltaista tuotetta. "Ei hätää, herra, tätä tuoksua rouvanne ei ole voinut ostaa ainakaan kaupasta. Se on myynnissä vain rajoitetun ajan ja ainoastaan lentokentällä/laivalla." :)

Bloomin punakukkainen pakkaus saa minut ensin "pelästymään", että kyseessä on ruusuinen tuoksu. Ruusu kun ei ole koskaan kuulunut ykkössuosikkeihini tuoksumaailmassa.

Ensimmäinen testisuihkaus kertoo kuitenkin, että Bloomissa ei tuoksu ruusu. En katso heti virallista tuoksukuvausta netistä vaan yritän itse arvailla mitä Bloom kätkee sisäänsä. En todellakaan ole hyvä tuoksunyanssien tunnistamisessa, ja tälläkin kertaa pieleen menee. Olen haistavinani raikkaan kirpeässä alkutuoksussa greippiä ja ilahdun (rakastan greippiä), mutta kirpeyden tuo joku ihan muu. Jota minulle ei tosin paljasta edes tuoksukuvaus.

"Bloom, a fresh and juicy, delicate and bewitching fragrance, will take you on a journey full of femininity and elegance".

Ensituoksu: kaviaari (!!), vadelma

Sydän: orvokki, iiris, tiaré-kukka

Pohja: puu, suitsuke, myski

Minulla ei ole aavistustakaan miltä kaviaarin pitäisi tuoksua hajuvedessä, ja etenkin yhdistelmä vadelma-kaviaari kuulostaa todella erikoiselta. Fragrantica-sivulla vadelman ja kaviaarin liittoa kuvataan "mehukkaaksi ja kevyen suolaiseksi gourmand-tuoksuksi".

Oli miten oli, pidän Bloomista. Se ei ole mielestäni erityisen tyylikäs tai elegantti hajuvesi, eikä kovin persoonallinenkaan, mutta sopii iloisen kirpeässä makeudessaan loistavasti kesän sesonkituoksuksi. Miinusta siitä, että tuoksu ei kestä iholla kauaa eikä juurikaan kehity, voimakkaan ensituoksun haihduttua loppukompositio jää iholle aika vaimeana, vaikkakin miellyttävänä.

Tämä oli muuten vasta kolmas tuoksu, jonka Mr. Karkkipäivä on minulle lähes 10-vuotisen taipaleemme aikana antanut. :) Siksi se tuntuukin niin erityiseltä ja ilahduin kyllä vilpittömästi herran rohkeasta eleestä ostaa minulle kosmetiikkaa..!

Mr. Karkkipäivän (paikoin hieman erikoisia) kommentteja tuoksukokoelmastani voi muuten lukea täältä (osa 1) ja täältä (osa 2). Tuoksuja on kertynyt tuon jälkeen aika liuta lisää, ja aikeissa onkin tehdä lähitulevaisuudessa osa 3. :)