Tämä, arvoisat lukijat, oli niitä kosmetiikka-aiheisia postauksia, joista olin tehnyt luonnoksen Kreikan matkalla julkaisua varten. (Tällaisia luonnoksia oli yhteensä viisi. Yhtäkään niistä en sitten päätynyt kirjoittamaan valmiiksi Kreikassa.)

Oikeastaan tämä voidetärppi sopiikin paremmin nyt kylmien säiden aikaan julkaistavaksi. Sopii paremmin omaankin mielentilaani. Ja tietysti brändikin on ajankohtainen, kun maanantaina olen menossa vierailulle Mádaralle Riikaan. :)

Olen varmasti viimeisten joukossa, jotka tästä voiteesta kirjoittavat; Mádaran Pihlaja Daily Defence -voide. Tuote lanseerattiin jo runsas vuosi sitten, ja siitä tulikin nopeasti suomalaisten suuri suosikki. Voidehan on muuten kehitetty nimenomaan Suomen markkinoille, käsittääkseni sitä ei myydä muissa maissa. Olen saanut voiteen maahantuojalta.

Tuubi pyöri kosmetiikkavarastossani pitkään avaamattomana. Sen kuvaus kuulosti voiteelta, joka ei ole minun juttuni; "auttaa ehkäisemään ihon kuivumista ja ahavoitumista, suojaa ihoa kylmältä ja viimalta, auttaa parantamaan rohtumia huulilla, hoitaa ja pehmentää kynsinauhoja, kyynärpäitä ja muita kuivia ihoalueita. Sopii suojaamaan ihoa ympäristön ääriolosuhteita vastaan".

Eli taas näitä rasvaisia "yleisvoiteita", vähän niinkuin luonnonkosmetiikan Bepanthen, Vitalis tai 8 Hour Cream. Minun ihossani ei ole kuivia ja karheita kohtia jalkapohjia lukuunottamatta, enkä ole koskaan löytänyt käyttöä tämän tyyppisille voiteille. Bepanthen hoitaa rohtuneet huulet, mutta esimerkiksi legendaarinen 8 Hour Cream on jäänyt minulla täysin käyttämättä.

Sitten kuitenkin lopulta korkkasin Pihlaja DD:n tuossa kesän lopulla.

Ensireaktio; mmmm, jännä tuoksu....! Aika kiva...! Erilainen.

Seuraava ajatus: hmmm, onpas miellyttävä koostumus....ollakseen rasvaista jankkia...

Kolmas ajatus: No mutta... tämähän toimii vallan loistavasti käsivoiteena!

Muutaman viikon jälkeen tajusin, että olin ihan koukussa voiteeseen. Myönnän, että minulla oli sitä Kreikassa ihan ikävä.

Voide on rasvapitoisuudeltaan liian tuhtia ihoni tarpeisiin, mutta koostumus on jännästi sellainen, että voide silti imeytyy yllättävän hyvin, ja iho jää miellyttävän tuntuiseksi. Toimii aivan täydellisesti yövoiteena käsille. Käytän yleensäkin öisin paksumpaa käsivoidetta, mutta aiemmin en ole käyttänyt ihan näin rasvaista.

Minulla on makuuhuoneen voidelaatikossa muitakin käsivoiteita, mutta korkattuani Pihlajan, olen käyttänyt vain sitä. Tämä on aina paras todiste sille, että todella tykästyt johonkin tuotteeseen - kun huomaat aina vain tarttuvasi juuri siihen, vaikka muitakin vaihtoehtoja on vieressä.

Ajatus siitä, että joku pystyy käyttämään tätä myös kasvoilla, on outo. Mutta niin vain moni käyttää..! :) Minun on itseni vaikea edes kuvitella miltä tuntuisi niin kuiva kasvojen iho, joka imaisee tällaiset rasvat. Jos lukijoiden joukossa on Pihlaja DD:n "kasvokäyttäjiä" (mä keksin näitä hienoja uus-sanoja :P), niin kertokaas, voitteko laittaa tätä ihan meikin allekin? Imeytyykö täysin tahmattomaksi?

Pihlaja-voiteeseen liittyy yksi vähän hassu asia, jota en malta olla tuomatta esiin. Vaikka ei se Mádarankaan puolelta mikään salaisuus ole.

Pihlaja-voiteita (joita on nyt kaksi - Body Butter -versio ilmestyi tänä syksynä) markkinoidaan mielikuvilla pohjoismaisista raaka-aineista. Tuotteessakin lukee "Vitamiinipitoinen, pohjoinen pihlajanmarja". Itse olin pitkään siinä kuvitelmassa, että pihlaja tulee nimenomaan Suomesta - tuotekin kun on juuri Suomen markkinoille kehitetty.

Pihlajauute ei kuitenkaan tule Suomesta, eikä edes Pohjoismaista. Kysyin Mádaralta syytä tähän, ja minulle kerrottiin, että pohjoismaisuus oli niin Mádaran kuin tuotteen kehityksessä mukana olleen Noora Shinglerin toive, mutta Suomesta tai muista pohjoismaista ei pihlajauutetta ehditty saamaan vaadituilla kriteereillä. Uute on siis muualta Euroopasta. Pihlaja-viljelijää Suomesta kuitenkin etsitään...

Jos siis tuttavapiiriisi kuuluu luomupihlajan viljelijä.... ^_^

Viimeinen sana: voiteen tuoksu. Siis oikeasti. Ahh. Kirpeä ja samalla pehmeä, makea, erikoinen, kuin kettukarkit. Tämä jos mikä kuuluisi tämän postauksen koukuttavien tuotteiden listalle.

Tuttu näky: mies kävelee kylppäristä iltasuihkunsa jälkeen, pyöritellen dödöä kainaloonsa (ja hinkkaapa hän sitä rintaankin).

En ole koskaan ymmärtänyt tätä.

Miksi joku laittaa deodoranttia yöksi?

Laittaako moni muukin? Naisetkin? Vai onko tämä enemmän miesten juttu? Vai vain mun miehen juttu..?

Ei tuo äijä nyt niin paljon hikoile että voisin sillä perusteella ymmärtää deodorantin ympärivuorokautisen käytön. En voi väittää, että yöllä heräisin pistävään hien hajuun miehen kääntäessä kylkeä...! :D Mies itse ei näe jutussa mitään ihmeellistä. On kuulema luonnollista ja itsestään selvää, että suihkun jälkeen laitetaan dödöä, vaikka sattuisi olemaan menossa nukkumaan.

Onko tämä tuttua muillekin?

Minusta olisi jotenkin inhaa laittaa yöksi kainaloihin jotain. En osaa selittää miksi - laitanhan kuitenkin rasvaa naamaan ja kroppaankin ennen nukkumaanmenoa. Kainaloiden haluan kuitenkin olevan puhtaat. Antaa hien virrata vapaasti tiehyistään yön aikana, kun ne kuitenkin on päivällä osittain tukittu antiperspirantilla.

P.S. Extrakysely - onko teidän miehet stick, roll- vai spray-miehiä? Mun miehelle kelpaa vain stick! Jättää jopa jonkun muuten hyvän tuoksun ostamatta jos siihen ei löydy dödöä stick-versiona.

Päivän meikki:

Ai että mä saan kicksejä näistä ennen-jälkeen -kuvapareista... Kyllä vaan meikillä saa niin paljon aikaan.

Mutta en sano, että jälkeen-tilanne on aina välttämättä parempi... ;)

Meikin avaintuotteita.

Silmämeikkiin käytetty:

(tässä kuvassa olin unohtanut lisätä ripsaria - ripsissä jäljellä huomaamaton "kuntosalimaskara" aamun salikäynnin jäljiltä)

* Maybelline Color Tattoo -voidemainen luomiväri, sävy On And On Bronze (pohjustus) #

* Urban Decay Hustle (ulkonurkan varjostus, alaluomi)

* MAC Satin Taupe (luomivaon varjostus, alaluomi)

* MAC Deep Fixation (häivähdys luomen keskellä ripsirajan tuntumassa) #

* MAC Brule (kulmaluu, "pohjustus")

* Urban Decay Virgin (kulmaluu, toin aavistuksen valoa)

* Indelible Gel Eyeliner, sävy Chocolate Mousse (yläluomen rajaus ja alaluomen sisärajaus)

* Lavera Soft Eyeliner, sävy Golden Brown (alaluomen rajaus ripsien alta) #

* Urban Decay Sidecar (alaluomen sisänurkka)

* IsaDora Precision Mascara (ei vielä tässä kuvassa :D)

* Dermosil-kulmakynä, sävy Medium #

# = tuote saatu blogin kautta

IsaDora Precision Mascara <3

Kasvo- ja huulimeikkiin käytetty:

* Lavera Natural Liquid Foundation (se uudistunut), sävy 03 Honey Sand #

* Estee Lauder Double Wear -peiteaine, sävy Light Medium (silmien alla)

* Benecosin irtopuuteri, sävy Sand #

* Dr. Hauschkan poskipuna vuoden 2009 Natural Pastels -kokoelmasta #

* Poskipäillä kevyesti Lily Lolon Ivory Tower -luomiväriä #

* Dr. Hauschka Natural Pastels -huulipuna, sävy Soft Rose #

* Lavera Glossy Lips -huulikiilto, sävy Rosy Sorbet #

# = tuote saatu blogin kautta

Kuvasta jäi näköjään MAC Satin Taupe (luomivaossa) merkitsemättä...

Testasin tänään ensimmäistä kertaa Laveran uudistunutta meikkivoidetta. Tummin minulle lähetetty sävy on 03 Honey Sand, ja peilin edessä näytti siltä, kuin se sulautuisi oikein hyvin ihoni tämänhetkiseen päivettyneeseen sävyyn. Normaalistihan minulle sopii Laveralta se ihan vaalein meikkivoidesävy. Kuvat kuitenkin paljastavat eron kaulaan ja rintaan... Tai sitten tuo kasvojen vaaleus johtuu vain salaman + meikkivoiteen sisältämän titaanidioksidin yhteisvaikutuksesta. (Olen lukenut jostain että titaanidioksidi tuo iholle kalpean sävyn salaman vaikutuksesta, johtuu jostain heijastuksesta.)

Uudistunut Natural Liquid Foundation tuntui juuri niin hyvältä kuin vanhakin! :) Jess! Levittyy todella vaivattomasti, sulautuu ihoon kauniisti ja jättää ihastuttavan, kuulaan kasteisen pinnan. Lavera säilyy siis koostumukseltaan parhaana luonnonkosmetiikan meikkivoiteena jonka tunnen!

.

Entäs tuo otsikko...? Joo, päivän pääohjelmanumero tänään oli Lidlissä käynti. (Ja mun pitää kertoa teille kohta Lidlin raejuustosta..! :D) Meikki kenties näyttää johonkin toisenlaiseen tilaisuuteen sopivalta. ;)

Heräsin tänä aamuna suuressa kynsi-inspiraatiossa.

Bongasin eilen Saaran blogista ihanat metallikynnet, ja heti tuli minäkin-minäkin! –olo.

Kiitos kollegan, tiedän nyt myös millaiset ovat syksyn trendikynnet. ;)

Ei muuta kuin lakat esiin ja puuhaamaan.

Valitsin pohjasävyksi hopean ja tein päälle viiruja kullan, kuparin, ja liilaan taittavan tummanhopean sävyillä. Lisäsin lopuksi bling-efektiä kimallelakalla, josta noukin erikseen noita pikku-paljetteja ja asettelin kynnelle.

.

Snow Crystal Sparkling Champagne, Color Club Wild And Willing, IsaDora Gold Sparkles, Lumene Hiekkamyrsky, Viva La Diva # 84 (jännästi vihertävä hopea) ja Depend Art Liner Kulta.

Tuo Color Clubin Wild And Willing on muuten aivan ihana!

Käytin viirujen tekoon Dependin Art Liner –koristelakan sivellintä. Pyyhkäisin sen puhtaaksi joka lakan välillä. Art Linerin kultainen sävy oli minusta liian keltainen muiden sävyjen rinnalle, ja valitsin kultaiseksi lakaksi mieluummin IsaDoran vähemmän keltaisen Gold Sparksin.

.

Varmasti tyylikkäämpiäkin versioita on nähty, mutta minusta lakkauksesta tuli oikein hauska :)

…mutta melkeinpä vieläkin hauskempaa oli meikata tänä aamuna..! Oikeasti – nyt saattaa hyvinkin olla niin, että viimeiset seitsemän viikkoa ovat elämäni pisin aika ilman luomiväriä sitten ikävuoden 14..! En liioittele! :D

Minulla ei ollut koko Kreikan matkan aikana kertaakaan luomiväriä. Aloin käyttää luomiväriä säännöllisesti 7. luokalla, ja sen jälkeen se on kuulunut vakiorutiiniini läpi elämän. Kesäisin meikkaan vähemmän, enkä laita luomiväriä joka päivä, mutta seitsemän viikkoa täysin luomiväritöntä aikaa on varmasti ennätys.

Tänään oli siis varsinainen nautinto kaivaa paletti-muruset esiin. :)

Paluu kosmetiikkafriikin arkeen konkretisoitui viimeistään, kun puhelin alkoi hälyttää kello 9. Olin ihan että ”Mitä mä oon nyt unohtanut…?” Ei tullut yhtään mieleen mitä tänä aamuna muka olisi pitänyt muistaa – muuta kuin tapaaminen josta en tarvinnut erikseen muistutusta.

No:

Haha..! Olin laittanut puhelimeen muistutuksen viikkoja sitten Kreikassa yhden lukijan ehdottaessa minulle hiustenpesua kananmunalla..! Minun on pitänyt kokeilla tätä jo vaikka kuinka pitkään ja se on asia joka näköjään vaatii muistutuksen. Aamulla en kuitenkaan ehtinyt munapesua suorittamaan, oli sen verran kiire bussiin, mutta huomenna..! (Täytyy laittaa uusi hälytys ;))

.

Ja vielä yksi juttu! Ensi maanantaina pääsen jälleen tutustumaan kosmetiikkatehtaaseen. :) :) Minut on kutsuttu vierailulle Riikaan, Mádaran tuotantotiloihin! Asiaa! :)

Kosmetiikkabloggaaja-Sanni on palannut.

Lempeä lasku arkeen. Eilinen meni melkein nukkuessa, olin niin väsynyt lentokentältä tullessa että melkein nukahdin haarukka suussa ruokapöytään.

Tänään teille kirjoittelee hyvin tyytyväinen, vaikkakin edelleen hurjan väsynyt bloggaaja. Vaikka ulkona tervehtii sadesää - enkä eilen saanut kentältä sitä Diorin palettiakaan - voitteko kuvitella että juuri Cuir Cannage ei kuulu niin Ateenan kuin Helsinginkään lentokentän valikoimaan? - niin sisällä paistaa hyvä olo. Vatsa on juuri täytetty suomalaisella raejuustolla ja vadelmilla ja kahvilla tutusta mukista. Kotona.

On aika alkaa pikkuhiljaa päivittäytyä Suomen tapahtumiin. Ja blogimaailman tapahtumiin. Edessä on taas vuotuinen Inspiration Blog Awards.

Kreikassa kaikki normaaliin blogiarkeeni kuuluvat asiat tuntuivat niin kaukaisilta, että Awards-pöhinät ovat menneet kutakuinkin ohi.

Olen ehdolla. :) Tiedätte, että en ole palkintogaalaihmisiä, eikä itsensä esiinnostaminen tämän tyyppisissä tapahtumissa ole minulle luontevaa. En ylipäänsä pidä "kuka/mikä on paras" -asettelusta, vaikka hauskaa viihdettähän tämän on tarkoitus olla eikä sitä pidä ottaa vakavasti.

Myönnettäköön, että juuri tällä hetkellä kategoria "Inspiroivin Kauneusblogi" tuntuu sekin hyvin kaukaiselta. Olen silti, tai ehkä juuri siksi kuitenkin hyvin otettu siitä, että joku tai jotkut teistä ovat minut tähän kategoriaan ehdolle esittäneet. Kaikesta muusta sisällöstä huolimatta Karkkipäivä on monen silmissä edelleen kauneusblogi. Se ilahduttaa minua vilpittömästi. :) Kiitos siis teille.

Indiedays Blog Awards -gaala järjestetään lauantaina 25.10. ja vielä tänään (19.10.) voi käydä jättämässä äänensä.

Kauneusblogi-kategoriassa on 10 ehdokasta, ja äänen omalle ehdokkaalleen voi käydä antamassa täällä.

Kymmenen ehdokkaan joukossa on tuttuja naamoja :)

Henkeäsalpaavan taidokkaasta meikkitaiteesta inspiroituville vinkkaan Roseshock-blogiin tutustumista, siis wow...! Ei arkimeikkailijoille, mutta näyttävistä fantasiameikeistä innostuvat löytävät täältä kerrassaan upeita kuvia. Tällainen violetti-fani on ihan heikkona etenkin viimeisimpiin meikkeihin. ;)

Itse annan ääneni kuitenkin pitkän linjan idolilleni Saara Sarvakselle, joka on ansaitusti vienyt kotiin kaikki Suomen blogigaaloissa tähän saakka jaetut Paras Kauneusblogi -tittelit. Olen seurannut Saaran kaikkia blogeja Tiptoesista lähtien, ja jos johonkin bloggaajaan voi liittää termin 'inspiroiva', niin se on Saara.

Itse kun olen vielä henkisesti osittain Kreikassa, niin laitetaan tähän sopivasti Kreikassa otetut kuvat. :)

Lokakuussa 2012 tein ystävälleni Mariannalle smokey eye -meikin kynän avulla, juttu + tutorial täällä.

Mariannan Baby Lips -juttu oli muuten Karkkipäivän kirkkaasti suosituin blogipostaus syyskuussa...! :) Kyllä vauvahuulet jaksavat kiinnostaa... ^_^ Hauskaa, että kreikkalaiset ystävänikin ovat lipuneet osaksi blogin "sivuhahmogalleriaa". :)

.

Ai niin... hehheh, olin viime syksynä kaukaa viisas :D

Muistatteko, kun pähkäilin marraskuussa Barcelonassa mekko-ongelman kanssa, yrittäen löytää jonkun koltun ensimmäiseen Indiedays Blog Awards -gaalaan? Sekin postaus oli täysin odottamatta älyttömän suosittu, välillä tulee ihan puun takaa mitkä jutut teitä kiinnostaa..! :-0 Yli 100 henkeä "äänesti" mikä mekko minun tulisi valita..! :)

Päädyin sitten ostamaan kaksi mekkoa, joista tuo mustavalkoinen, paikallisen suunnittelijan käsin tekemä, päätyi Blog Awardseihin.

Numeroa 1, French Connectionin pitsiyksityiskohdalla varustettua, en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Sen vuoro taitaa sitten olla nyt. :)

Eipähän tarvitse enää tällä kertaa stressata mekon etsinnästä...! ;)

Seurantapäivitys Trind Nail Repair -kynsikuurista. Hyvin menee edelleen liuskoittumisen suhteen, yhdestäkään kynnestä ei ole erottunut liuskan liuskaa alettuani käyttää hoitolakka. Siinä mielessä Nail Repair siis toimii kuin unelma.

Mutta se formaldehydin kuivattavuus.... muistatte, kun puhuin "kuiva oksa" -efektistä...

Se on valitettavasti käynyt toteen, ahkerasta kynsibalsamin käytöstä huolimatta.

Kynnet eivät jousta yhtään.

Ja kolme niistä on katkennut. :( Napsahtanut poikki juuri niin kuin kuiva puunoksa. Vasen nimetön, oikea peukalo ja oikea etusormi. Nimettömän ja etusormen kynnet napsahtivat ihan juuresta, peukalo keskeltä.

Nyyh. :´-(

Kuiva kynsi ei jousta, jolloin ne katkeavat helposti pienestäkin kolauksesta. Kosteutettu kynsi kestää kolhut paljon paremmin.

Pelkäänpä, että Benecosin Nail Care -balsamin koostumus on liian paksua imeytyäkseen kynteen kunnolla. Sehän ei ole öljyä, vaan koostumukseltaan balmimaista. Mitä ohuempi öljy, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on imeytyä. Veikkaan, että tuo Benecosin tuote on tarkoitettu enemmänkin hoitamaan kynsinauhoja kuin kynttä, vaikka nimessä ei 'cuticlesta' puhutakaan.

Voih.. Olisi pitänyt ottaa kunnon öljy mukaan. :/

Tietysti on enemmän kuin mahdollista, että formaldehydi vain on kuivattavuudeltaan niin stydiä kamaa, ettei mikään öljy auta kynsiä pysymään joustavina. Ainakaan minun tapauksessani, tulos varmasti vaihtelee yksilöittäin.

Huokaus.

Ja nyt Benecosin balmikin on loppunut.

Mitenkäs muilla Trind-kuurilaisilla menee?

*

Taaskaan en malta olla laittamatta loppukevennystä... :)

Haamusormiteatteria?

Ei, vaan operaatio "glitterkynsilakan irroitus". :)

Foliota minulla ei täällä ole, mutta irtoaa ne glitterit ihan mukavasti pelkällä vanutuppohaudutuksellakin. Mun hermot ei riitä glitterlakan irtihinkkaukseen niin mieluummin jätän sormenpäät hautumaan lakkakylpyyn, vaikkei se varmasti iholle kovin hyvää tee.

Sanni, (3)5 vee....

Dial 911...

Ainoa kysymys kuuluu: miten mä saatoin lähteä reissuun vain yhdellä Blistexillä..??

.

Olen ollut Blistex-riippuvainen vuodesta 1993. Jo pelkkä ajatus blistexittömyydestä saa huulet rohtumaan...! Huulirasvariippuvuus ei ole kiva juttu, mutta yhteen (tai kahteen, Carmexin purkki on myös hyvä) ainoaan huulirasvalaatuun addiktoituminen on vielä huonompi juttu. Se tietää ongelmia.

Täällä ei tietenkään myydä Blistexiä eikä edes Carmexia.

A-p-u-a-!

Mä tiedän. Tää aloituskuva on jotenkin niin irvokas :D

Etenkin kun muistellaan tätä.

Tässä sitä nyt hymyillään sen näköisenä että jumppa on ihanaa. :)

Minulta on kysytty reissujumpastani jo viime syksynä, ja nyt kun siitä toivottiin jälleen postausta niin ajattelin, että mikäs tuossa. Jos joku muukin liikuntaan nihkeästi suhtautuva inspiroituu jumpanvihaajan helposta aamutreenistä vähän  liikkumaan, niin hyvä juttu! Sillä liikuntahan on tärkeää, ei siitä mihinkään pääse. Mutta ei siitä tarvitse hirveästi tykätä. ;)

Kotona en tee jumppaa. Aamujumppa kuuluu elämässäni ainoastaan reissuolosuhteisiin, ja korvaa kotoisen kuntosalitreenin.

Päätin aloittaa reissujumpparutiinin syksyn 2012 kolmen kuukauden matkani jälkeen. Pidin tuolloin taukoa liikunnasta, ja se johti lopulta niin huonoon oloon sekä fyysisesti että psyykkisesti, että päätin etten enää halua kokea sellaista. Pidin liikunnasta tai en, kroppani on tottunut siihen (olen tehnyt salitreeniä 10 vuotta) ja haluaa sitä.

Aluksi jumppaa piti tehdä todella hampaat irvessä. Joka aamu tuntui siltä, että kuminauhan kanssa heiluminen on viimeinen asia mitä haluaisi tehdä. Sitten se alkoi pikkuhiljaa muodostua rutiiniksi. Tämä tapahtui siis viime syksynä. Sen jälkeen olen tehnyt samaa settiä kaikilla reissuilla, ja nyt se on kropalle tuttua puuroa.

Välineenä minulla on yksinkertainen, kuminen jumppanauha. Siinä oli alun perin pehmustetut kahvat mutta ne irtosivat ajan myötä. Eikä niitä itse asiassa tarvitsekaan, kunhan muistaa hanskat. Paljasta ihoa tuo kumi hiertää aika ikävästi.

Jumppaohjelmani on kaksiosainen, päivä 1 yläkropalle ja päivä 2 alakropalle. Vatsat teen kumpanakin päivänä. Liikkeitä on 7 per jumppa, ja lämmittelyn kanssa setti kestää noin 50-60 minuuttia. Teen jumpan kahtena aamuna putkeen ja pidän yhden päivän väliä.

Tarvitsen jumppanauhaa vain yläkropan treeniin. Alakroppa menee kehon omalla painolla.

Tässä siis jumpanvihaajan helppo aamujumppa, olkaa hyvä :)

Ja nuo shortsit - joo, ei todellakaan mikään jumppavaate ja näyttää kuvissa törkeältä mutta jumppaan aina alusvaatteissa enkä viitsinyt näitä kuvia ihan alkkareissa ottaa. Pitkät shortsit olisivat myös näyttäneet kuvissa vähän hassuilta, hameesta puhumattakaan,  joten nuo pienet (Skiathokselta ostetut) shortsit saivat kelvata.

.

YLÄKROPPA

Unohdin ottaa kuvan etunojapunnerruksesta, se kuva lainattu täältä.

Kuvien alla sarjojen ja toistojen määrät. Niissä liikkeissä, jotka tehdään yhdellä jalalla tai kädellä, sarja on per käsi/jalka.

Liitän tähän myös pienet selitykset liikkeistä, jos juttua vaikka lukee joku joka ei ole eläissään tehnyt yhtäkään jumppaliikettä. :)

Etunojapunnerrus (rintalihakset): tämä lienee jo kuvan perusteella selvä? :) Teen naisten punnerruksena kuten kuvassa,  eli polvet maassa.

Kulmasoutu (selkälihakset): kuminauha jalkojen alle, päät käsiin sopivalle kireydelle. Vedä kädet kyynärpääjohtoisesti kohti kylkiä. Purista lapoja yhteen.

Olkapunnerrus (olkalihas): kuminauha yläselän taakse, nauhan päät kämmeniin sopivalle kireydelle. Nosta käsivarsia yläviistoon ja palauta suoraan eteen. Käsivarret tulee pitää liikkeen ajan suorina.

Hauiskääntö (hauikset): kuminauha jalkojen alle, pieni haara-asento, nauhan päät kämmeniin hyvälle kireydelle, niin että tuntuu sopivasti hauiksissa. Kyynärpäät olisi hyvä pitää lähellä kylkiä, minulla on tuossa kuvassa vähän lepsusti. Tee kyynärvarren koukistus ja palauta kädet takaisin suoriksi alas.

Pystypunnerrus (olkalihas, ojentaja): salilla tämä liike ei tunnu minulla juurikaan ojentajissa, mutta nauhalla tehtynä kyllä. Kuminauha selän taakse, ota alakädellä hyvä ote kuminauhasta, punnerra yläkädellä suoraan ylöspäin ja palauta olkapään viereen.

Ojentajat (mä en tiedä mikä tämän liikkeen "virallinen" nimi on, tai onko sillä edes sellaista, mutta salilla tämä tehdään taljassa): Samanlainen ote kuminauhasta selän takana kuin pystypunnerruksessa, mutta ylösnoston sijaan pidä käsivarsi paikoillaan kuvassa näkyvällä tavalla ja liikuta ainoastaan kyynärvartta. Vie kyynärvarsi suoraksi eteen ja palauta takaisin olkapään kohdalle.

Vatsarutistus (vatsalihakset): makuulle lattialle, kädet niskan taakse tai rinnan päälle ristiin, rutista vatsalihaksia niin että selkä nousee irti lattiasta.

Näitä kuvia oli kyllä pikkuisen koomista ottaa... ^_^

.

ALAKROPPA

Tuolille nousu (pakaralihakset): nouse tuolille niin että nouset ja laskeudut samalla jalalla. Yksi sarja = yksi jalka. Kirjoitin sarjamäärään kolme vaikka pitäisi lukea neljä - kaksi sarjaa per jalka.

Kyykyt (pakaralihakset): pidä kädet edessä tai mihin ne nyt ikinä luontevasti saat laitettua :D ja tee syvä kyykky. Lisäpainoa saa esim. repulla jonka täyttää kirjoilla tai muulla painavalla. :) Käytän joskus tätä kikkaa kun yövyn reissussa kavereiden luona ja on mahdollista lainata reppua ja siihen täytettä. :)

Jalkakyykky (reisi- ja pakaralihakset): astu toisella jalalla eteenpäin ja kyykisty, pitäen edessä oleva jalka 90 asteen kulmassa. Polvi ei saisi mennä varpaiden yli. Liikkeen voi tehdä joko niin, että pitää eteen astutun jalan paikallaan ja jää pumppaamaan kyykkyjä, tai niin, että vie kyykyn jälkeen jalan takaisin toisen viereen. Toista liike samalla jalalla.

Jalkakyykky on muuten  mun suurin inhokki, siis voi että mä vihaan tätä liikettä. Tässä mun lihakset ei vain ilmeisesti koskaan kehity, aina tuntuu yhtä raskaalta ja vaikealta ja sattuu. Reisilihas alkaa täristä yleensä jo 10 toiston jälkeen. Olen kuullut muiltakin vastaavia squat-tarinoita... Harvan lemppari? :P

Jalannosto (pakaralihakset): tälläkin liikkeellä on varmaan joku fiksumpi nimi :P Asetu kuvassa näkyvään asentoon ja nosta jalkaa ylöspäin, niin että pakara pysyy koko ajan jännittyneenä eikä reisi laske liian alas.

Hehheh, tämän liikkeen kuvista tuli kyllä niin rivoja... :D Tää oli ainoa vähänkään järkevä. :)

Reiden loitonnus (reisi- ja pakaralihas): asetu kylkimakuulle. Koukista päällimmäistä jalkaa ja nosta polvea ylöspäin. Tässä liikkeessä saa tehdä reilusti toistoja että alkaa tuntua jossain, kun ei ole vastusta.

Liikkeen voi tehdä myös kontallaan, tällöin liikettä käsittäkseni kutsutaan "koiran kusetukseksi". :) Nosta polvea sivulle niin kuin olisit koira puhelinpylväällä.

Vatsarutistus: sama kuin aiemmin.

Jalkojennostot (vatsalihakset): tämä liike onnistuu parhaiten kun saat otettua käsillä kiinni jostain, vaikkapa sängyn jaloista tai reunasta. Asetu makuulle ja nosta jalkojasi yhtäaikaa ylös, niin että alaselkä irtoaa lattiasta. (Kuvassa jalat ovat juuri palaamassa yläasennosta.) Palauta jalat takaisin lattian tasoon suorina, mutta älä päästä niitä koskemaan lattiaa. Vatsalihasten tulee pysyä koko ajan jännittyneinä.

Ja siinäpä se! Jumpat jumpattu ja kropassa toivon mukaan sellainen olo että jotain on tehty. Nauhan on oltava sen verran kireällä tai toistoja oltava sen verran monta, että lihas väsyy. Ilman painoja tai vastusta lihasta joutuu rasittamaan useammilla toistoilla että se väsyy. Jos lihaksessa ei tunnu miltään, on nauha liian löysällä tai teet liian vähän toistoja.

Sitten vain kahvin keittoon.... :)

.

Loppukevennys.

Miten saa otettua tällaisia jumppakuvia kun on yksin kameran kanssa...?

Vastaus...

Asettamalla sängyn päälle tuolin ja tuolin päälle roskiksen ja roskiksen päälle kameran.

Ja juoksemalla itse nurkkaan vetämään posea.

:)

En päätä tätä juttua sanomalla liikunnan iloa, vaan liikunnan oloa. Liikunnasta on mahdollista tehdä luontevasti rullaava osa elämää vaikka se ei suuremmin nappaisikaan. Eihän moni tykkää tiskaamisestakaan, mutta silti tulee tiskattua päivittäin, kuin huomaamattaan ;)

Minulla on tunnustettavaa.

En ole saanut aurinkovoidepulloani loppuun.

Senhän olisi päivittäisessä käytössä kuulunut loppua jo pari viikkoa sitten.

Ne lukijat, joiden mielestä minun kuuluu näyttää hyvää esimerkkiä kosmetiikan käytön suhteen, järkyttyvät todennäköisesti seuraavasta ”paljastuksesta”. Olenhan jo saanut nuhteita siitä, että julkisesti kerron käyttäväni vain suojakerrointa 10. Pitäisihän minun ihonhoidon ammattilaisena tietää paremmin… jne. No, tietäähän ne huomattavasti pätevämmätkin asiantuntijat. ;)

Tunnustan, että voide ei ole loppunut, koska en ole käyttänyt sitä päivittäin. Tai lisäillyt niin tiheästi kuin normaalisti.

Olen oleillut ulkona vahvassakin auringonpaisteessa ilman suojavoidetta. En ole palanut. Eikä ihoni ole ruskettunut sen syvemmin kuin normaalisti. Se ei ole reagoinut käytännössä millään tavalla. Mutta se on tuntunut erilaiselta.

Tämä on syy – vaikkakaan ei millään lailla hyvä ja anteeksiantava selitys – voiteen käyttämättömyydelleni. Normaalisti aurinko ”tuntuu” mun iholla, myös silloin kun se on päivettynyt ja jo aurinkoon tottunut. Tiedättekö millaista tunnetta tarkoitan? Sellaista pientä kuumottelua. Ja jos iho on voitelematta, kuumotus muuttuu pikkuhiljaa poltteluksi. Lopulta iho alkaa punoittaa.

Mutta ei nyt. Ei tänä syksynä.

Aurinko ei jotenkin… tunnu ihollani juuri lainkaan. No okei, totta kai on vähän kuumotellut kaikkein kuumimpina 40-asteen päivinä jos jää seisomaan paikalleen porotukseen, mutta ei sellaisina normaaleina n. 30-35 asteen päivinä, yleisoleilussa tai edes rannalla. Iho ei todellakaan ole punoittanut yhtenäkään päivänä, oli minulla voidetta tai ei.

(Puhun muuten nyt vain kropan ihosta, kasvoilla – ja dekolteella –minulla on aina aurinkovoidetta kun menen aurinkoon.)

Aurinkovoide on kulkenut joka päivä mukanani laukussa, mutta sitten sen laitto tai lisäily päivän mittaan on vain…. jäänyt. Kun iho tuntuu niin normaalilta eikä signaloi säteiden tunnetta iholla, niin koko aurinkosuoja sitten vain, ehm, unohtuu.

Hätkähdin kun tajusin, että Piz Buin ei vielä edes yskähtele vaikka ostin sen kohta 6 viikkoa sitten.

Ja en nyt ihmiset todellakaan halua tässä näyttää esimerkkiä. Älkää tehkö näin. UV-säteilyltä on AINA järkevää suojautua. Minä olen siis vain helkkarin tyhmä. Ja laiska.

Miksi ihoni sitten reagoi tänä syksynä aurinkoon eri lailla kuin ennen? Onko jotain mikä poikkeaa aiemmista vuosista? No on juu – ne aurinkotabletit.

Koska tämä on ensimmäinen kerta kun syön aurinkovitamiineja (tabletit on saatu Imedeeniltä blogin kautta), en voi olla vetämättä jonkinlaista yhteyttä niiden ja ihon käytöksen välille. Rusketusta ne eivät ole mitenkään syventäneet (rusketun muutenkin helposti), mutta kenties lisänneet ihon sietokykyä säteilylle..? Ja siksi ihoni ei viestitä kuumottelemalla? Koska se sietää enemmän ainakin niitä polttavia (eli UVB) säteitä? Jos se tuollaisilla lisäravinteilla on mitenkään mahdollista.

En tiedä voiko joku ravintoaine suojata myös UVA-säteilyltä..? Kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä. Vaikka ihoani ei kuumottele eikä se pala, niin UVA:t ne siellä silti tekevät näkymätöntä tuhoaan…

Täytyykö tässä vetää sellainen johtopäätös, että aurinkotablettien positiivinen vaikutus on lopulta plus-miinus-nolla (ainakin minun kohdallani)... Jos ne lisäävät ihon auringonsietokykyä sen verran että se ei pala niin herkästi, mutta samalla käyttäjä sitten ”unohtaa” voidella itsensä ja suojautua UVA:lta…