Heräsin tänä aamuna suuressa kynsi-inspiraatiossa.

Bongasin eilen Saaran blogista ihanat metallikynnet, ja heti tuli minäkin-minäkin! –olo.

Kiitos kollegan, tiedän nyt myös millaiset ovat syksyn trendikynnet. ;)

Ei muuta kuin lakat esiin ja puuhaamaan.

Valitsin pohjasävyksi hopean ja tein päälle viiruja kullan, kuparin, ja liilaan taittavan tummanhopean sävyillä. Lisäsin lopuksi bling-efektiä kimallelakalla, josta noukin erikseen noita pikku-paljetteja ja asettelin kynnelle.

.

Snow Crystal Sparkling Champagne, Color Club Wild And Willing, IsaDora Gold Sparkles, Lumene Hiekkamyrsky, Viva La Diva # 84 (jännästi vihertävä hopea) ja Depend Art Liner Kulta.

Tuo Color Clubin Wild And Willing on muuten aivan ihana!

Käytin viirujen tekoon Dependin Art Liner –koristelakan sivellintä. Pyyhkäisin sen puhtaaksi joka lakan välillä. Art Linerin kultainen sävy oli minusta liian keltainen muiden sävyjen rinnalle, ja valitsin kultaiseksi lakaksi mieluummin IsaDoran vähemmän keltaisen Gold Sparksin.

.

Varmasti tyylikkäämpiäkin versioita on nähty, mutta minusta lakkauksesta tuli oikein hauska :)

…mutta melkeinpä vieläkin hauskempaa oli meikata tänä aamuna..! Oikeasti – nyt saattaa hyvinkin olla niin, että viimeiset seitsemän viikkoa ovat elämäni pisin aika ilman luomiväriä sitten ikävuoden 14..! En liioittele! :D

Minulla ei ollut koko Kreikan matkan aikana kertaakaan luomiväriä. Aloin käyttää luomiväriä säännöllisesti 7. luokalla, ja sen jälkeen se on kuulunut vakiorutiiniini läpi elämän. Kesäisin meikkaan vähemmän, enkä laita luomiväriä joka päivä, mutta seitsemän viikkoa täysin luomiväritöntä aikaa on varmasti ennätys.

Tänään oli siis varsinainen nautinto kaivaa paletti-muruset esiin. :)

Paluu kosmetiikkafriikin arkeen konkretisoitui viimeistään, kun puhelin alkoi hälyttää kello 9. Olin ihan että ”Mitä mä oon nyt unohtanut…?” Ei tullut yhtään mieleen mitä tänä aamuna muka olisi pitänyt muistaa – muuta kuin tapaaminen josta en tarvinnut erikseen muistutusta.

No:

Haha..! Olin laittanut puhelimeen muistutuksen viikkoja sitten Kreikassa yhden lukijan ehdottaessa minulle hiustenpesua kananmunalla..! Minun on pitänyt kokeilla tätä jo vaikka kuinka pitkään ja se on asia joka näköjään vaatii muistutuksen. Aamulla en kuitenkaan ehtinyt munapesua suorittamaan, oli sen verran kiire bussiin, mutta huomenna..! (Täytyy laittaa uusi hälytys ;))

.

Ja vielä yksi juttu! Ensi maanantaina pääsen jälleen tutustumaan kosmetiikkatehtaaseen. :) :) Minut on kutsuttu vierailulle Riikaan, Mádaran tuotantotiloihin! Asiaa! :)

Kosmetiikkabloggaaja-Sanni on palannut.

Lempeä lasku arkeen. Eilinen meni melkein nukkuessa, olin niin väsynyt lentokentältä tullessa että melkein nukahdin haarukka suussa ruokapöytään.

Tänään teille kirjoittelee hyvin tyytyväinen, vaikkakin edelleen hurjan väsynyt bloggaaja. Vaikka ulkona tervehtii sadesää - enkä eilen saanut kentältä sitä Diorin palettiakaan - voitteko kuvitella että juuri Cuir Cannage ei kuulu niin Ateenan kuin Helsinginkään lentokentän valikoimaan? - niin sisällä paistaa hyvä olo. Vatsa on juuri täytetty suomalaisella raejuustolla ja vadelmilla ja kahvilla tutusta mukista. Kotona.

On aika alkaa pikkuhiljaa päivittäytyä Suomen tapahtumiin. Ja blogimaailman tapahtumiin. Edessä on taas vuotuinen Inspiration Blog Awards.

Kreikassa kaikki normaaliin blogiarkeeni kuuluvat asiat tuntuivat niin kaukaisilta, että Awards-pöhinät ovat menneet kutakuinkin ohi.

Olen ehdolla. :) Tiedätte, että en ole palkintogaalaihmisiä, eikä itsensä esiinnostaminen tämän tyyppisissä tapahtumissa ole minulle luontevaa. En ylipäänsä pidä "kuka/mikä on paras" -asettelusta, vaikka hauskaa viihdettähän tämän on tarkoitus olla eikä sitä pidä ottaa vakavasti.

Myönnettäköön, että juuri tällä hetkellä kategoria "Inspiroivin Kauneusblogi" tuntuu sekin hyvin kaukaiselta. Olen silti, tai ehkä juuri siksi kuitenkin hyvin otettu siitä, että joku tai jotkut teistä ovat minut tähän kategoriaan ehdolle esittäneet. Kaikesta muusta sisällöstä huolimatta Karkkipäivä on monen silmissä edelleen kauneusblogi. Se ilahduttaa minua vilpittömästi. :) Kiitos siis teille.

Indiedays Blog Awards -gaala järjestetään lauantaina 25.10. ja vielä tänään (19.10.) voi käydä jättämässä äänensä.

Kauneusblogi-kategoriassa on 10 ehdokasta, ja äänen omalle ehdokkaalleen voi käydä antamassa täällä.

Kymmenen ehdokkaan joukossa on tuttuja naamoja :)

Henkeäsalpaavan taidokkaasta meikkitaiteesta inspiroituville vinkkaan Roseshock-blogiin tutustumista, siis wow...! Ei arkimeikkailijoille, mutta näyttävistä fantasiameikeistä innostuvat löytävät täältä kerrassaan upeita kuvia. Tällainen violetti-fani on ihan heikkona etenkin viimeisimpiin meikkeihin. ;)

Itse annan ääneni kuitenkin pitkän linjan idolilleni Saara Sarvakselle, joka on ansaitusti vienyt kotiin kaikki Suomen blogigaaloissa tähän saakka jaetut Paras Kauneusblogi -tittelit. Olen seurannut Saaran kaikkia blogeja Tiptoesista lähtien, ja jos johonkin bloggaajaan voi liittää termin 'inspiroiva', niin se on Saara.

Itse kun olen vielä henkisesti osittain Kreikassa, niin laitetaan tähän sopivasti Kreikassa otetut kuvat. :)

Lokakuussa 2012 tein ystävälleni Mariannalle smokey eye -meikin kynän avulla, juttu + tutorial täällä.

Mariannan Baby Lips -juttu oli muuten Karkkipäivän kirkkaasti suosituin blogipostaus syyskuussa...! :) Kyllä vauvahuulet jaksavat kiinnostaa... ^_^ Hauskaa, että kreikkalaiset ystävänikin ovat lipuneet osaksi blogin "sivuhahmogalleriaa". :)

.

Ai niin... hehheh, olin viime syksynä kaukaa viisas :D

Muistatteko, kun pähkäilin marraskuussa Barcelonassa mekko-ongelman kanssa, yrittäen löytää jonkun koltun ensimmäiseen Indiedays Blog Awards -gaalaan? Sekin postaus oli täysin odottamatta älyttömän suosittu, välillä tulee ihan puun takaa mitkä jutut teitä kiinnostaa..! :-0 Yli 100 henkeä "äänesti" mikä mekko minun tulisi valita..! :)

Päädyin sitten ostamaan kaksi mekkoa, joista tuo mustavalkoinen, paikallisen suunnittelijan käsin tekemä, päätyi Blog Awardseihin.

Numeroa 1, French Connectionin pitsiyksityiskohdalla varustettua, en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Sen vuoro taitaa sitten olla nyt. :)

Eipähän tarvitse enää tällä kertaa stressata mekon etsinnästä...! ;)

Seurantapäivitys Trind Nail Repair -kynsikuurista. Hyvin menee edelleen liuskoittumisen suhteen, yhdestäkään kynnestä ei ole erottunut liuskan liuskaa alettuani käyttää hoitolakka. Siinä mielessä Nail Repair siis toimii kuin unelma.

Mutta se formaldehydin kuivattavuus.... muistatte, kun puhuin "kuiva oksa" -efektistä...

Se on valitettavasti käynyt toteen, ahkerasta kynsibalsamin käytöstä huolimatta.

Kynnet eivät jousta yhtään.

Ja kolme niistä on katkennut. :( Napsahtanut poikki juuri niin kuin kuiva puunoksa. Vasen nimetön, oikea peukalo ja oikea etusormi. Nimettömän ja etusormen kynnet napsahtivat ihan juuresta, peukalo keskeltä.

Nyyh. :´-(

Kuiva kynsi ei jousta, jolloin ne katkeavat helposti pienestäkin kolauksesta. Kosteutettu kynsi kestää kolhut paljon paremmin.

Pelkäänpä, että Benecosin Nail Care -balsamin koostumus on liian paksua imeytyäkseen kynteen kunnolla. Sehän ei ole öljyä, vaan koostumukseltaan balmimaista. Mitä ohuempi öljy, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on imeytyä. Veikkaan, että tuo Benecosin tuote on tarkoitettu enemmänkin hoitamaan kynsinauhoja kuin kynttä, vaikka nimessä ei 'cuticlesta' puhutakaan.

Voih.. Olisi pitänyt ottaa kunnon öljy mukaan. :/

Tietysti on enemmän kuin mahdollista, että formaldehydi vain on kuivattavuudeltaan niin stydiä kamaa, ettei mikään öljy auta kynsiä pysymään joustavina. Ainakaan minun tapauksessani, tulos varmasti vaihtelee yksilöittäin.

Huokaus.

Ja nyt Benecosin balmikin on loppunut.

Mitenkäs muilla Trind-kuurilaisilla menee?

*

Taaskaan en malta olla laittamatta loppukevennystä... :)

Haamusormiteatteria?

Ei, vaan operaatio "glitterkynsilakan irroitus". :)

Foliota minulla ei täällä ole, mutta irtoaa ne glitterit ihan mukavasti pelkällä vanutuppohaudutuksellakin. Mun hermot ei riitä glitterlakan irtihinkkaukseen niin mieluummin jätän sormenpäät hautumaan lakkakylpyyn, vaikkei se varmasti iholle kovin hyvää tee.

Sanni, (3)5 vee....

Dial 911...

Ainoa kysymys kuuluu: miten mä saatoin lähteä reissuun vain yhdellä Blistexillä..??

.

Olen ollut Blistex-riippuvainen vuodesta 1993. Jo pelkkä ajatus blistexittömyydestä saa huulet rohtumaan...! Huulirasvariippuvuus ei ole kiva juttu, mutta yhteen (tai kahteen, Carmexin purkki on myös hyvä) ainoaan huulirasvalaatuun addiktoituminen on vielä huonompi juttu. Se tietää ongelmia.

Täällä ei tietenkään myydä Blistexiä eikä edes Carmexia.

A-p-u-a-!

Mä tiedän. Tää aloituskuva on jotenkin niin irvokas :D

Etenkin kun muistellaan tätä.

Tässä sitä nyt hymyillään sen näköisenä että jumppa on ihanaa. :)

Minulta on kysytty reissujumpastani jo viime syksynä, ja nyt kun siitä toivottiin jälleen postausta niin ajattelin, että mikäs tuossa. Jos joku muukin liikuntaan nihkeästi suhtautuva inspiroituu jumpanvihaajan helposta aamutreenistä vähän  liikkumaan, niin hyvä juttu! Sillä liikuntahan on tärkeää, ei siitä mihinkään pääse. Mutta ei siitä tarvitse hirveästi tykätä. ;)

Kotona en tee jumppaa. Aamujumppa kuuluu elämässäni ainoastaan reissuolosuhteisiin, ja korvaa kotoisen kuntosalitreenin.

Päätin aloittaa reissujumpparutiinin syksyn 2012 kolmen kuukauden matkani jälkeen. Pidin tuolloin taukoa liikunnasta, ja se johti lopulta niin huonoon oloon sekä fyysisesti että psyykkisesti, että päätin etten enää halua kokea sellaista. Pidin liikunnasta tai en, kroppani on tottunut siihen (olen tehnyt salitreeniä 10 vuotta) ja haluaa sitä.

Aluksi jumppaa piti tehdä todella hampaat irvessä. Joka aamu tuntui siltä, että kuminauhan kanssa heiluminen on viimeinen asia mitä haluaisi tehdä. Sitten se alkoi pikkuhiljaa muodostua rutiiniksi. Tämä tapahtui siis viime syksynä. Sen jälkeen olen tehnyt samaa settiä kaikilla reissuilla, ja nyt se on kropalle tuttua puuroa.

Välineenä minulla on yksinkertainen, kuminen jumppanauha. Siinä oli alun perin pehmustetut kahvat mutta ne irtosivat ajan myötä. Eikä niitä itse asiassa tarvitsekaan, kunhan muistaa hanskat. Paljasta ihoa tuo kumi hiertää aika ikävästi.

Jumppaohjelmani on kaksiosainen, päivä 1 yläkropalle ja päivä 2 alakropalle. Vatsat teen kumpanakin päivänä. Liikkeitä on 7 per jumppa, ja lämmittelyn kanssa setti kestää noin 50-60 minuuttia. Teen jumpan kahtena aamuna putkeen ja pidän yhden päivän väliä.

Tarvitsen jumppanauhaa vain yläkropan treeniin. Alakroppa menee kehon omalla painolla.

Tässä siis jumpanvihaajan helppo aamujumppa, olkaa hyvä :)

Ja nuo shortsit - joo, ei todellakaan mikään jumppavaate ja näyttää kuvissa törkeältä mutta jumppaan aina alusvaatteissa enkä viitsinyt näitä kuvia ihan alkkareissa ottaa. Pitkät shortsit olisivat myös näyttäneet kuvissa vähän hassuilta, hameesta puhumattakaan,  joten nuo pienet (Skiathokselta ostetut) shortsit saivat kelvata.

.

YLÄKROPPA

Unohdin ottaa kuvan etunojapunnerruksesta, se kuva lainattu täältä.

Kuvien alla sarjojen ja toistojen määrät. Niissä liikkeissä, jotka tehdään yhdellä jalalla tai kädellä, sarja on per käsi/jalka.

Liitän tähän myös pienet selitykset liikkeistä, jos juttua vaikka lukee joku joka ei ole eläissään tehnyt yhtäkään jumppaliikettä. :)

Etunojapunnerrus (rintalihakset): tämä lienee jo kuvan perusteella selvä? :) Teen naisten punnerruksena kuten kuvassa,  eli polvet maassa.

Kulmasoutu (selkälihakset): kuminauha jalkojen alle, päät käsiin sopivalle kireydelle. Vedä kädet kyynärpääjohtoisesti kohti kylkiä. Purista lapoja yhteen.

Olkapunnerrus (olkalihas): kuminauha yläselän taakse, nauhan päät kämmeniin sopivalle kireydelle. Nosta käsivarsia yläviistoon ja palauta suoraan eteen. Käsivarret tulee pitää liikkeen ajan suorina.

Hauiskääntö (hauikset): kuminauha jalkojen alle, pieni haara-asento, nauhan päät kämmeniin hyvälle kireydelle, niin että tuntuu sopivasti hauiksissa. Kyynärpäät olisi hyvä pitää lähellä kylkiä, minulla on tuossa kuvassa vähän lepsusti. Tee kyynärvarren koukistus ja palauta kädet takaisin suoriksi alas.

Pystypunnerrus (olkalihas, ojentaja): salilla tämä liike ei tunnu minulla juurikaan ojentajissa, mutta nauhalla tehtynä kyllä. Kuminauha selän taakse, ota alakädellä hyvä ote kuminauhasta, punnerra yläkädellä suoraan ylöspäin ja palauta olkapään viereen.

Ojentajat (mä en tiedä mikä tämän liikkeen "virallinen" nimi on, tai onko sillä edes sellaista, mutta salilla tämä tehdään taljassa): Samanlainen ote kuminauhasta selän takana kuin pystypunnerruksessa, mutta ylösnoston sijaan pidä käsivarsi paikoillaan kuvassa näkyvällä tavalla ja liikuta ainoastaan kyynärvartta. Vie kyynärvarsi suoraksi eteen ja palauta takaisin olkapään kohdalle.

Vatsarutistus (vatsalihakset): makuulle lattialle, kädet niskan taakse tai rinnan päälle ristiin, rutista vatsalihaksia niin että selkä nousee irti lattiasta.

Näitä kuvia oli kyllä pikkuisen koomista ottaa... ^_^

.

ALAKROPPA

Tuolille nousu (pakaralihakset): nouse tuolille niin että nouset ja laskeudut samalla jalalla. Yksi sarja = yksi jalka. Kirjoitin sarjamäärään kolme vaikka pitäisi lukea neljä - kaksi sarjaa per jalka.

Kyykyt (pakaralihakset): pidä kädet edessä tai mihin ne nyt ikinä luontevasti saat laitettua :D ja tee syvä kyykky. Lisäpainoa saa esim. repulla jonka täyttää kirjoilla tai muulla painavalla. :) Käytän joskus tätä kikkaa kun yövyn reissussa kavereiden luona ja on mahdollista lainata reppua ja siihen täytettä. :)

Jalkakyykky (reisi- ja pakaralihakset): astu toisella jalalla eteenpäin ja kyykisty, pitäen edessä oleva jalka 90 asteen kulmassa. Polvi ei saisi mennä varpaiden yli. Liikkeen voi tehdä joko niin, että pitää eteen astutun jalan paikallaan ja jää pumppaamaan kyykkyjä, tai niin, että vie kyykyn jälkeen jalan takaisin toisen viereen. Toista liike samalla jalalla.

Jalkakyykky on muuten  mun suurin inhokki, siis voi että mä vihaan tätä liikettä. Tässä mun lihakset ei vain ilmeisesti koskaan kehity, aina tuntuu yhtä raskaalta ja vaikealta ja sattuu. Reisilihas alkaa täristä yleensä jo 10 toiston jälkeen. Olen kuullut muiltakin vastaavia squat-tarinoita... Harvan lemppari? :P

Jalannosto (pakaralihakset): tälläkin liikkeellä on varmaan joku fiksumpi nimi :P Asetu kuvassa näkyvään asentoon ja nosta jalkaa ylöspäin, niin että pakara pysyy koko ajan jännittyneenä eikä reisi laske liian alas.

Hehheh, tämän liikkeen kuvista tuli kyllä niin rivoja... :D Tää oli ainoa vähänkään järkevä. :)

Reiden loitonnus (reisi- ja pakaralihas): asetu kylkimakuulle. Koukista päällimmäistä jalkaa ja nosta polvea ylöspäin. Tässä liikkeessä saa tehdä reilusti toistoja että alkaa tuntua jossain, kun ei ole vastusta.

Liikkeen voi tehdä myös kontallaan, tällöin liikettä käsittäkseni kutsutaan "koiran kusetukseksi". :) Nosta polvea sivulle niin kuin olisit koira puhelinpylväällä.

Vatsarutistus: sama kuin aiemmin.

Jalkojennostot (vatsalihakset): tämä liike onnistuu parhaiten kun saat otettua käsillä kiinni jostain, vaikkapa sängyn jaloista tai reunasta. Asetu makuulle ja nosta jalkojasi yhtäaikaa ylös, niin että alaselkä irtoaa lattiasta. (Kuvassa jalat ovat juuri palaamassa yläasennosta.) Palauta jalat takaisin lattian tasoon suorina, mutta älä päästä niitä koskemaan lattiaa. Vatsalihasten tulee pysyä koko ajan jännittyneinä.

Ja siinäpä se! Jumpat jumpattu ja kropassa toivon mukaan sellainen olo että jotain on tehty. Nauhan on oltava sen verran kireällä tai toistoja oltava sen verran monta, että lihas väsyy. Ilman painoja tai vastusta lihasta joutuu rasittamaan useammilla toistoilla että se väsyy. Jos lihaksessa ei tunnu miltään, on nauha liian löysällä tai teet liian vähän toistoja.

Sitten vain kahvin keittoon.... :)

.

Loppukevennys.

Miten saa otettua tällaisia jumppakuvia kun on yksin kameran kanssa...?

Vastaus...

Asettamalla sängyn päälle tuolin ja tuolin päälle roskiksen ja roskiksen päälle kameran.

Ja juoksemalla itse nurkkaan vetämään posea.

:)

En päätä tätä juttua sanomalla liikunnan iloa, vaan liikunnan oloa. Liikunnasta on mahdollista tehdä luontevasti rullaava osa elämää vaikka se ei suuremmin nappaisikaan. Eihän moni tykkää tiskaamisestakaan, mutta silti tulee tiskattua päivittäin, kuin huomaamattaan ;)

Minulla on tunnustettavaa.

En ole saanut aurinkovoidepulloani loppuun.

Senhän olisi päivittäisessä käytössä kuulunut loppua jo pari viikkoa sitten.

Ne lukijat, joiden mielestä minun kuuluu näyttää hyvää esimerkkiä kosmetiikan käytön suhteen, järkyttyvät todennäköisesti seuraavasta ”paljastuksesta”. Olenhan jo saanut nuhteita siitä, että julkisesti kerron käyttäväni vain suojakerrointa 10. Pitäisihän minun ihonhoidon ammattilaisena tietää paremmin… jne. No, tietäähän ne huomattavasti pätevämmätkin asiantuntijat. ;)

Tunnustan, että voide ei ole loppunut, koska en ole käyttänyt sitä päivittäin. Tai lisäillyt niin tiheästi kuin normaalisti.

Olen oleillut ulkona vahvassakin auringonpaisteessa ilman suojavoidetta. En ole palanut. Eikä ihoni ole ruskettunut sen syvemmin kuin normaalisti. Se ei ole reagoinut käytännössä millään tavalla. Mutta se on tuntunut erilaiselta.

Tämä on syy – vaikkakaan ei millään lailla hyvä ja anteeksiantava selitys – voiteen käyttämättömyydelleni. Normaalisti aurinko ”tuntuu” mun iholla, myös silloin kun se on päivettynyt ja jo aurinkoon tottunut. Tiedättekö millaista tunnetta tarkoitan? Sellaista pientä kuumottelua. Ja jos iho on voitelematta, kuumotus muuttuu pikkuhiljaa poltteluksi. Lopulta iho alkaa punoittaa.

Mutta ei nyt. Ei tänä syksynä.

Aurinko ei jotenkin… tunnu ihollani juuri lainkaan. No okei, totta kai on vähän kuumotellut kaikkein kuumimpina 40-asteen päivinä jos jää seisomaan paikalleen porotukseen, mutta ei sellaisina normaaleina n. 30-35 asteen päivinä, yleisoleilussa tai edes rannalla. Iho ei todellakaan ole punoittanut yhtenäkään päivänä, oli minulla voidetta tai ei.

(Puhun muuten nyt vain kropan ihosta, kasvoilla – ja dekolteella –minulla on aina aurinkovoidetta kun menen aurinkoon.)

Aurinkovoide on kulkenut joka päivä mukanani laukussa, mutta sitten sen laitto tai lisäily päivän mittaan on vain…. jäänyt. Kun iho tuntuu niin normaalilta eikä signaloi säteiden tunnetta iholla, niin koko aurinkosuoja sitten vain, ehm, unohtuu.

Hätkähdin kun tajusin, että Piz Buin ei vielä edes yskähtele vaikka ostin sen kohta 6 viikkoa sitten.

Ja en nyt ihmiset todellakaan halua tässä näyttää esimerkkiä. Älkää tehkö näin. UV-säteilyltä on AINA järkevää suojautua. Minä olen siis vain helkkarin tyhmä. Ja laiska.

Miksi ihoni sitten reagoi tänä syksynä aurinkoon eri lailla kuin ennen? Onko jotain mikä poikkeaa aiemmista vuosista? No on juu – ne aurinkotabletit.

Koska tämä on ensimmäinen kerta kun syön aurinkovitamiineja (tabletit on saatu Imedeeniltä blogin kautta), en voi olla vetämättä jonkinlaista yhteyttä niiden ja ihon käytöksen välille. Rusketusta ne eivät ole mitenkään syventäneet (rusketun muutenkin helposti), mutta kenties lisänneet ihon sietokykyä säteilylle..? Ja siksi ihoni ei viestitä kuumottelemalla? Koska se sietää enemmän ainakin niitä polttavia (eli UVB) säteitä? Jos se tuollaisilla lisäravinteilla on mitenkään mahdollista.

En tiedä voiko joku ravintoaine suojata myös UVA-säteilyltä..? Kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä. Vaikka ihoani ei kuumottele eikä se pala, niin UVA:t ne siellä silti tekevät näkymätöntä tuhoaan…

Täytyykö tässä vetää sellainen johtopäätös, että aurinkotablettien positiivinen vaikutus on lopulta plus-miinus-nolla (ainakin minun kohdallani)... Jos ne lisäävät ihon auringonsietokykyä sen verran että se ei pala niin herkästi, mutta samalla käyttäjä sitten ”unohtaa” voidella itsensä ja suojautua UVA:lta…

Eiiiih...!! Eikä mitä mä missasin!!

Kävelin äsken yhtä Mykonos Choran labyrinttikaduista. (Jos olen aiemmin puhunut labyrinteista, niin ne eivät oikeasti muualla Kreikassa ole mitään Mykonokseen verrattuna.)

Eteeni putkahti Sephora. Mitä pikkuisin, söpöin mini-Sephora.

Astuin sisään. Skannasin myymälää. Clinique, Make Up For Ever, Benefit, Dior... Minkäs hintaisia Diorin viisikot ovat täällä... jahas, 55,60€. No ei ole paha tuokaan Suomen hintaan verrattuna.

Katse ylös seinälle. Iso plakaati, -35%. Mitämitä, 35% mistä? Kaikesta?

Käännyin sydän lepattaen myyjän puoleen. Hän näytti pahoittelevalta. "Kyllä, kaikesta, mutta tarjous päättyi eilen."

Eilen??

Älä viitsi!!

Dioristakin?

Myyjä nyökkäsi. Kaikesta.

Räpläsin tärisevin käsin kännykän esiin. 55,60 x 0,65 = 36,14€.

Ei-KÄ. Katsoin myyjää anovasti. Eikö hän voisi vielä antaa minulle alennusta? Olihan heillä sitä paitsi aleplakaatit vielä esillä. (Suomessa alennus olisi pakko antaa jos mainos on esillä - asiakkaalla on oikeus niihin tarjouksiin jotka ovat myymälässä esillä ja on myymälän moka jos he eivät poista alemateriaalia ajoissa.)

Myyjä pudisti päätään. Ei, ei hän mitenkään voi antaa alennusta. Mutta kiinnostaisiko minua joku muu merkki? Tänään saisi 25% alennusta esimerkiksi Benefitistä ja MUFEsta. Ei, ei. Mun viisikko…!

Tuijotin Cuir Cannagen testeriä. Kiusasin itseäni vielä kysymällä, oliko heillä ylipäänsä Cuir Cannagea jäljellä. Yksi löytyi. Sekin vielä.

Ei hemmetin hemmetti. Oikeasti. Mä olisin eilen voinut saada sen 36 eurolla!! Miten voi ihmisellä olla tällainen tuuri? Miksi mä en osunut tuolle kadulle eilen? Eiiih... Eipä tuo paletti lentokentältäkään noin halvalla irtoa.

*vetää henkeä*

Yritän nyt rauhoittua ja palaan ulos aurinkoon. Jospa aurinkoterapia tekisi tehtävänsä.

(Ja tiedän - onhan se naurettavaa saada slaagi missattuaan mahdollisuuden säästää joku säälittävä 20 euroa. Mutta se on se periaate. Että alennus olisi ollut eilen tarjolla alle 300 metrin päässä. Ja kävelin sen ohi.)

No niin, en mä sitten eilen saanutkaan tätä postattua. Koska en enää palannut kämpille ennen puoltayötä. Ei oikeasti ole montaakaan raivostuttavampaa asiaa kuin tekniikan *ittuilu kun yrität saada jotain valmiiksi. Bloggaajat ainakin voivat varmasti samaistua tähän 100-prosenttisesti - istut innoissasi käsittelemään kuvia ja kirjoittamaan ja odotat vain että kohta tää on valmis ja pääsee jakamaan tämän..! Ja sitten Computer says no.

Teki kyllä hyvää päästä eilen ulos tynkäpostauksen jälkeen, olin ihan ylikierroksilla ja lounaskin oli unohtunut  koneen kanssa taistellessa. Menin suoraa tietä syömään ja tilausta tehdessä tajusin että kello oli jo 17 - vaivaiset 8 tuntia aamupalasta. Melkein tärisin kun oli niin nälkä. (Sori, nää ei liity mitenkään postauksen varsinaiseen aiheeseen, kunhan vain puran taas pään sisältöä tähän alkuun...)

Ruoan jälkeen lähdin kävelylle Ano Syrosiin. Kävelin siellä pimeän tuloon saakka. Ai että teki hyvää tuulettua. Loppuillan vietin elokuvafestivaalilla. Tällä kertaa filmit eivät olleet ihan niin ahdistavia kuin muutamat aiemmat, lukuunottamatta illan viimeistä, jonka väkivaltaisuus veti jälleen mykäksi. Kolmen päivän festivaalikokemuksen perusteella voisi vaivatta vetää sen johtopäätöksen, että aikuisten animaatiofilmimaailmassa ei kerrota kauniita ja iloisia tarinoita.

Mutta nyt: kauniiseen ja iloiseen kosmetiikan maailmaan :)

Kun ollaan suuremmassa kaupungissa, on kosmetiikkatarjontaakin taas vähän enemmän. Rakastan kosmetiikkaliikkeissä haahuilua. Työ liikkeessä ei mitenkään vähentänyt tätä viehtymystä, enkä koskaan väsy niiden kotoisten Sokosten ja Stockmannienkaan kosmehyllyjen hiplailuun.

Otin perjantain päiväkävelyn teemaksi kosmetiikkaliikkeet. Seuraavassa esittelyssä Ermoupolin kosmetiikkatarjontaa.

Ermoupolin pääostoskadun, Stamatiou Proioun varrelta bongasin erityisen viehättävän, retrohenkeen somistetun apteekin näyteikkunan. Ihana!

Apteekit muodostavat Ermoupolinkin kokoisessa kaupungissa sen suurimman kosmetiikan myyntiväylän. Kreikkalaiset ovat tottuneet ostamaan peruskosmetiikkansa sieltä. Esimerkiksi Korresia ja Apivitaa saa vain apteekeista, poikkeuksena Ateena (ja varmaan Thessaloniki, Kreikan toiseksi suurin kaupunki), jossa ko. merkit löytyvät edudstettuina myös tavarataloista ja Hondos Centeristä.

Protopapadakhi-kadulta löytyi tyylikkään näköinen Dust + Cream -liike. Ulkoa olisin päätellyt valikoimaa erilaiseksi, mutta sisältä löytyi halpiksen oloisia, vähemmän tunnettuja meikkimerkkejä. Nuo ihanat My Little Pony -värimaailman eyelinerit houkuttivat kovasti.... Vain 2,50€. :) Muuten olisin varmaan ostanutkin, mutta kämmenselkään tekemäni swatchit eivät kuivuneet koko liikkeessä viettämäni 15 minuutin aikana. Voi siis arvata miten hienosti ne pysyisivät luomilla....

Liila + keltainen -yhdistelmä olisi kyllä ollut niin makea....

Pääkadulta, läheltä retroapteekkia, löytyi liike nimeltä Glossy. Tämä myymälä oli niin ulkoa kuin sisältä todella halvan näköinen, sisustukseen oli panostettu tasan sen verran että liiketilaan oli tuotu hyllyt ja kassatiski. :P Näyteikkunastakin saattoi toki päätellä jotain... Esteettinen silmäni hämmästelee aina tällaisia kohtaamisia. Minulle täysin tuntemattomien merkkien joukosta löytyi sentään China Glazen kynsilakkoja. :)

Oletteko muuten koskaan ostaneet ulkomailta noita feikkituoksuja? (Suomessa en ole niitä nähnyt... Suomessa ei tosin oikein ole sen tyyppisiä liikkeitäkään mistä feikkituoksuja voisi kuvitella löytävänsä. Ehkä jotain markkinakojuja lukuunottamatta.) Tuoksuttelin liikkeessä muutamia ja kyllähän ne aika hyvin on kopsattu. On tietysti asia erikseen millaisiksi nuo muuttuvat iholla.... Yksi nuuhkuttelemani oli suursuosikkini Diorin Hypnotic Poison, erittäin hyvin kopsattu. (Eilen illalla elokuvafestivaalilla muuten tunsin teatterin hämärässä Hypnotic Poisonin tuoksun leijailevan joltain penkkiriviltä...)

Myyjä esitteli minulle innostuneesti muutamaa kreikkalaista kosmetiikkasarjaa, Yellow Rosea ja Venus Secretsiä. Kumpikin vaikutti pakkaustensa perusteella halpatuotannolta (muovikin niin ohutta että pullot ihan lommolla), mutta Venus Secretsillä on yllättäen oma nettikauppa joka toimittaa muualle maailmaankin.

Premium Natural Products, kertoo Venus Secretsin esite. No mineral oil. No, kääntelin tietysti purkkeja, on ihan ammattitauti katsoa aina ensimmäiseksi inciä. (Henkilökunta tarkkaili toimintaani selvästi ihmetellen...) Veden jälkeen seuraavana paraffinum liquidum. Lähes joka tuotteessa.... Ilmeisesti tuote-esitteiden väsääjät luottavat siihen, ettei kukaan osaa lukea incejä. Voi morjens. "Only natural ingredients", myyjä vakuutti. Katsoin häntä enkä viitsinyt sanoa mitään. Tuskin nainen itsekään ainesosalistoista mitään ymmärtää. Vai minkähänlainen keskustelu meillä olisi syntynyt parafiiniöljyn ympärille? :)

Ermoupolin rantakadulta löytyy se Suurin ja Kaunein, Kreikan oma "Sephora/Kicks", eli Hondos Center. Täältä löytyvät kaikki tunnetut merkit niin selektiiviseltä kuin edullisemmaltakin puolelta. Hondos Centereitä on kaikissa vähänkään suuremmissa kaupungeissa ympäri Kreikkaa.

Oli pakko tsekata Diorin viisikoiden hinta. 52 euroa ja rapiat...! (Tosin tässä oli joku pieni prosenttialennus, Hondoksella on käytännössä koko ajan meneillään jotain alennuspromootioita.) Taidan kuitenkin odottaa vielä Ateenan lentokentälle... Sieltä, oi sieltä olisi tarkoitus kotiuttaa joku niistä uusista kaunokaisista.... :)

Protopapadakhi-kadulta löysin apteekin, jonka Korres- ja Apivita -valikoima vaikutti laajimmalta. (Etsin sellaista apteekkia jotta saisin parhaimmat kuvat ^_^)

Oikean alakulman kuvassa muuten FrezyDerm, jälleen yksi kreikkalainen sarja. Tämä on enemmänkin Avénen ja La Roche-Posayn tyylinen, erilaisiin iho-ongelmiin erikoistunut apteekkisarja. Värikkäät Korresit ja Apivitat edustavat toista kosmetiikkamaailmaa - ylipäänsä on hassua että ne ovat apteekkisarjoja. Kiitos näiden, Kreikassa apteekkien yleisilme onkin värikkäämpi kuin meillä päin.

Juttelin pitkään apteekin myyjän (vai pitäisiköhän häntä kutsua farmaseutiksi..?) kanssa Korresista ja Apivitasta ja kreikkalaisesta kosmetiikasta ylipäänsä. Täältä kuulin taas saman vastauksen; "Apivita on parempi kuin Korres". "More natural", myyjä lisäsi jostain syystä. Mariannakin tuntuu olevan siinä uskossa, että Apivita olisi luonnollisempi kuin Korres. Kuitenkin incit kertovat toista, samoin purkkien kyljissä ilmoitetut luonnollisuusprosentit (kumpikin merkki ilmoittaa tuotteissaan luonnolisten ainesosien pitoisuuden), joita sentään tavalliset kuluttajatkin ymmärtävät. Jotenkin Apivita on silti onnistunut markkinoimaan itsensä luonnollisempana kuin kilpailija.

Myyjä nosti esiin seikan, joka erottaa Korresin Apitivasta. Värikosmetiikka. Apivitalla ei ole meikkejä. Ehkä tämänkin vuoksi Korresin on ollut helpompi  saavuttaa kansainvälinen menestys, sillä on tarjota kokonaisvaltaisempi paketti. Tai kenties Apivita ei edes halua laajentua ulkomaille samalla volyymilla kuin Korres..? Mä vain jatkan näiden merkkien välisen kilpailutilanteen pohtimista... :D

Oli miten oli, minua itseäni Korresin (vasemmalla) graafinen ilme ja pakkaus-design miellyttää paljon enemmän kuin Apivitan (oikealla).

Jos pitäisi ostaa pelkkien pakkausten perusteella, valitsisin ilman muuta Korresin.

Niinkuin perjantaina taas teinkin. :)

Suihkugeelini ja vartalovoiteeni korisevat viimeisillään, ja oli aika ostaa uudet. Päädyin Päärynä-Bergamotin sijaan lopulta Santorini Vineen, tässä on jotain jännän persoonallista. Ja nuo pakkaukset... Kyllä minuun vain uppoaa. Niin kauniit. Täydellinen Santorini-fiilis.

Apteekin myyjä kertoi, että ulkomaiset "Korres-turistit" ovat heille perusasiakaskuntaa. :D Korres on Kreikassa niin halpaa että sarjan ulkomaiset fanit riehaantuvat täällä totaalisesti ja palaavat kotiin kassit täynnä purkkeja. Ja onhan teiltä lukijoiltakin tullut vastaavia kommentteja... :)

Vahdin vaihto... :) Tuntuu muuten hullulta että ihoni on imaissut sisäänsä koko tuon tuubin - 2oo milliä voidetta viidessä viikossa. Kotioloissa 200 ml:n kropparasva kestää mulla runsaat kolme-neljä kuukautta.

Kuivaihoiset saavat ostaa useammin uusia voiteita... ;)

Sain apteekista myös läjän näytteitä. Apivitan silmänympärysvoidenäytteet tulivat juuri sopivasti tarpeeseen, Kiehl'sin matkasilmänympärysvoiteeni vetää sekin viimeisiään. Noilla näytteillä pärjään loppumatkan.

Voi sitä onnea kun saa korkata uudet Santorini Vinet.... :) Täällä kosmetiikkailo on niin erilaista kuin kotona ^_^

Tämä on nyt taas niitä aiheita, joista todennäköisesti tulee kuraa niskaan. Hoikkienhan ei kuulu sanoa ääneen mitään kielteistä kropastaan, etenkään jos se liittyy pehmeään navanseutuun -  se oikeus on varattu ylipainoisille. Kun hoikka valittaa turvotuksesta, ylipainoiset pyörittelevät silmiään. "Ettäs kehtaa, mokoma luikku, ihan kuin tolla olisi jotain oikeita ongelmia".

Ainiin, ja tietysti tästä aiheesta tulee negaa myös kuvituksensa puolesta. Minähän olen joidenkin näkemysten mukaan niin huomionhakuinen että pitää esitellä kroppaa ja muutenkin kerjään blogissa kehuja. Sanni-ressu. Tämä postaus on ihan paras esimerkki - niin monelta meni koko jutun pointti totaalisesti ohi. :/ Hoikka ihminen ei voi laittaa kuvia joissa hänen vartalonsa on esillä, ilman tulkintaa huomion ja ihailun kerjäyksestä.

No, ajattelin kuitenkin uskaltaa. Minä haluan kirjoittaa turvotuksesta. Ja hiilihydraateista. Koska tällä matkalla niiden vaikutus on ollut taas niin mielettömän selvä. Ehkä joku saa kirjoituksestani apua omaan turvotukseensa..?

Olen aina ollut hoikka, koko ikäni. Koko perheeni on hoikkia ihmisiä. Minun ei tarvitse esitellä kuvia itsestäni saadakseni vahvistuksen tälle faktalle.

Mutta minulla ei käytännössä koskaan ollut litteää vatsaa. Olin litteä kaikkialta muualta paitsi vatsasta. Littana perse, lättänät tissit jne. Ja sitten keskellä pullottava vatsa. Kyllähän se aika hassulta tuntui ja näytti. Laiha tyttö jolla on möhömaha. Ei kumpu millään lailla ainakaan imarrellut vartaloani. Ajattelin nuorempana, että kai minulla vain kertyy jostain syystä rasvaa juuri vatsan seudulle. Ja yritin raukka saada pömppää litistymään loputtomilla situps-kuuri-yrityksillä.

No eihän se maha millään rutistuksilla tai rasvanpolttojumpilla lähtenyt. Koska kupu ei muodostunut läskistä. Se oli turvotusta. Turvotus voi liittyä ruoansulatuksen häiriöihin tai johtua nesteen kertymisestä elimistöön (kantsii lukea vaikka Kiloklubin artikkeli Turvotus ei ole lihomista). Turvotuskumpu koostuu aina joko nesteestä tai kaasuista, tai molemmista. Kun jonkun jättiläismäisen pasta-aterian jälkeen vatsa on kuin rantapallo, niin pastan hiilarit ne siellä juhlivat ja sitovat hulluna nestettä ja keräävät ilmaa kehoosi.

Minun pallomahani johtui ruokavaliostani. Kuten olen täällä niin seikkaperäisesti kertonut, söin 32-vuotiaaksi saakka ravintoa, joka koostui 90-prosenttisesti nopeista hiilihydraateista. Elin voileivillä, muroilla, pastalla ja riisillä. Kehoni oli jatkuvassa turvotustilassa.

Muuten, tärkeä huomio - kaikki ihmiset eivät ole yhtä hiilihydraattiherkkiä. Moni voi syödä muroja ja makaronia niin paljon kuin sielu sietää ilman mitään turvotusoireita. En siis sano, että hiilihydraattien vähentäminen auttaa kaikilla turvotukseen. Myös maitotuotteet voivat olla syntipukkina. Samoin gluteeni. (Toinen juttuvinkki: Ainon hyvä postaus Mistä tukala olo ja turvotus johtuu?).

Minun kohdallani toteutui epäonnekas yhtälö: erittäin huono hiilarien sietokyky plus erittäin suuri addiktio hiilihydraattivoittoiseen ruokaan. Eipä ihme että masu pömpötti kroonisesti.

Vatsa littaantui pysyvästi vasta ruokavalion totaalimuutoksella. Vuosia samana pysynyt peruspainoni ei pudonnut (olen saavuttanut takaisin ruokavaliovaihdoksen alussa menettämäni kaksi kiloa), mutta pallomaha on poissa. Niin kauan kuin vältän nopeita hiilihydraatteja. Tahalliset tai tahattomat lipsahdukset näkyvät kropassa saman tien.

Mitä ovat tahattomat lipsahdukset? Ravintoloissa ei valitettavasti ihan aina voi olla varma siitä mitä annos sisältää, vaikka kuinka luulee pysyvänsä turvallisella alueella. Salaatti on oiva esimerkki. Kasviksethan ovat aina mitä parhainta ravintoa. Niiden kastikkeet ikävä kyllä kuuluvat harmaalle alueelle - menussa harvoin listataan mitä salaatinkastike sisältää. Minua ei todellakaan haittaa jos kastikkeessani on esimerkiksi vähän hunajaa, mutta monet makeat salaatinkastikkeet on tehty makusiirappipohjaan.

Yllä olevan kuvan vatsa oli seurausta kahden vuorokauden aikana nautituista kahdesta salaatista - jotka käytännössä uivat sokeriliemessä. Minulla kävi kahdesti peräkkäin huono tuuri ja sain kahdessa eri ravintolassa salaatin supersokerisella kastikkeella. Oli niin imelää että melkein hampaat tippui suusta (kuka tykkää syödä tuollaisia salaatteja..?). Seurauksena kolmen päivän tukala turvotus.

No, opinpahan ainakin kysymään tästä lähin aina onko kastike makeaa vai ei. Olen niin tottunut täällä Kreikassa pelkkiin oliiviöljy- ja viinietikkapohjaisiin kastikkeisiin että jotenkin ei tullut edes mieleen kysyä.

Vain viittä päivää myöhemmin, pysyteltyäni visusti kasvis-juusto-kala- linjalla, vatsa näytti tältä:

Ja nyt, noin kahta viikkoa myöhemmin, masu on tässä kondiksessa:

Olo on kevyt ja normaali. :)

Nopeilla hiilareillakin on eroja. Toiset ovat pahempia kuin toiset. Ja tietenkin sillä on väliä, missä muodossa ne nauttii. Puhdas sokeri on tietysti pahinta.

Kaikki tietävät, että sokeroidut limsat ja mehut ovat kuin vetäisi naamaan lasillisen sokeripaloja. Nestemäinen sokeri vaikuttaa kehossa kaikkein nopeiten ja verensokeri nousee hetkessä pilviin. Niinpä siirappipohjainen kastikekin on pahempi kuin esimerkiksi leivitetty pyörykkä. Olen sallinut täällä itselleni kreikkalaiseen meze-valikoimaan perinteisesti kuuluvia pyöryköitä. (Niitä on kaikissa mahdollisissa mauissa - kesäkurpitsaa, rapua, tomaattia, munakoisoa, juustoa, kalaa, sipulia, kikherneitä.. Ihan törkeän hyviä.) Itse taikinassa jauhoja ei yleensä käytetä (tarkistan aina ravintolasta ;)), mutta pyörykät käytetään kevyesti korppujauhossa ennen paistamista. En ole saanut näistä pyöryköistä mitään oireita. En ole niitä tosin joka viikko syönytkään, mutta ero salaatinkastikkeen välittömään seuraukseen on selkeä.

Piirakoita en ole syönyt yhtäkään. Ei vain ole tullut sellaista mielitekoa. Mitä todella hämmästelen.

Kaikkea muuta ruokaa kyllä on tullut syötyä sitäkin enemmän. Ja minähän tosiaan syön! On niin hassua miten eri lailla ihmiset, ruokavalionäkökulmasta riippuen, näkevät terveellisen ruoan. Toiset välttävät rasvaa. Se on ihan ok. Minä en. Öljyssä kylpevät ladera-ruoat ja rasvainen jogurtti ja juustot ovat Kreikassa jokapäiväistä murkinaani. Normaalin pohjoiseurooppalaisen rasva-asenteen omaava henkilö saisi sydänkohtauksen nähdessään suuhuni katoavat oliiviöljyä ja fetaa tihkuvat paistokset. :)

On ihanaa voida nauttia ruoasta ilman pallomahaa. Se on niin suuri etu ettei piirakoista luopuminen ole siitä suuri hinta. ;)