Testauksessa tuote, jota vasta harkitaan Suomen markkinoille.
Sain Laveralta kokeiltavaksi sarjan uuden silmämeikinpohjustajan, joka on jo myynnissä Saksassa. Maahantuoja pohtii, olisiko tällä mahdollisesti menekkiä Suomessa ja onko tämä ylipäänsä toimiva tuote. Luonnonkosmetiikan puolella pohjustustuotteet ovat harvinaisia, sillä hyviä sellaisia on haastavaa valmistaa luonnonkosmetiikan sallimilla raaka-aineilla. Kuten lähes kaikki tiedämme, silikoni on perinteisen pohjustajan pääasiallinen raaka-aine.
No mutta d'oh! Tajusin juuri, että eihän mulla ole tämän pohjustajan inciä nyt käsillä että olisin sen voinut tähän naputella. Tuubi on parhaillaan eri osoitteessa kuin minä.
Lisään sen tähän myöhemmin.
Edit. Tässä:
Inci: aqua, aloe barbadensis leaf juice, alcohol, glycerin, lauroyl lysine, dehydroxanthan gum, parfum, hippophae rhamnoides fruit extract, argania spinosa kernel oil, shea butter, coconut oil, cocoa seed butter, olive fruit oil, rosa centifolia flower extract, tilia cordata flower extract, mallow flower extract, chicory root extract, xylitylglucoside, anhydroxylitol, xylitol, sodium hyaluronate, camelina sativa seed oil, olus oil, algae, magnesium gluconate, maltose, tocopherol, sunflower seed oil, hydrogenated lecithin, mica, titanium dioxide, tin oxide, ascorbyl palmitate, limonene, benzyl salicate, linalool, geraniol, citral, citronellol, benzyl alcohol.
Tuotteen koostumus on erikoinen - ollakseen pohjustaja. Se on hyvin ohutta, vetistä geeliä. Lähes nestemäistä. Väriltään vaaleahkon läpikuultavaa. Tuotetta on hassua annostella iholle, kun se on niin märkää. Pienen pieni pisara kostuttaa koko silmäluomen. Geeli kuivuu kuitenkin hetkessä.
Inci-ihmettely: noin pitkä raaka-aineluettelo vesimäiseen tuotteeseen...! Noita kaikkia öljyjä täytyy olla tuotteessa ihan vain prosentin murto-osa..! Pakko miettiä onko noilla kaikilla uutteilla ja öljyillä oikeasti merkitystä tuotteen koostumuksessa? Ja onko noin mittava hajustecocktail todella tarpeen luomenpohjustustuotteessa..? Itse haju on erittäin mieto, käytännössä huomaamaton.
Minulla on sen verran kirjavat luomet, että arvostan pohjustajassa aina pigmenttiä ja tasoittavuutta. Laveran Eye Shadow Base saa siis siitä miinuspisteen. Toki on varmasti käyttäjiä, joille peitto-ominaisuudella ei ole merkitystä.
Lähdetään liikkeelle. Tässä ovat luomeni luonnontilassa.
On suhteellisen selvää, miksi kaipaan omilta pohjustajiltani kykyä tasoittaa ihon sävyä. ;)
Ennen näitä varsinaisia kuvattuja testipäiviä olin jo kokeillut pohjustajaa muutamaan otteeseen. Täytyy sanoa että tulos yllätti - näinkin vetisen ja olemattoman tuntuinen pohjustaja näytti toimivan - meikki pysyi koko päivän viiruuntumatta.
Kunnes kuvauspäivät alkoivat.
Ensimmäiseksi otin vertailuun Laveran voidemaisen peiteaineen, jota olen aiemmin menestyksekkäästi käyttänyt luomen pohjustustuotteena.
Testipäivä sisälsi 65 minuutin session kuntosalin juoksumatolla. En tiedä oliko juuri sillä vaikutusta, mutta tällä kertaa meikki ei pysynyt. Muistaakseni pyrähdin vähän vesisateessakin ilman sateenvarjoa.
Seuraavana päivänä taputtelin Eye Shadow Basen päälle Laveran peitepuikkoa saadakseni luomen kirjavuuden tasoittumaan.
Peitepuikko on pysynyt silmänalusilla erinomaisesti sulamatta lainkaan juonteisiin, joten minulla oli toiveita sen kestosta myös luomilla.
No ei.... Ei pysynyt. Luomet kävivät jälleen läpi juoksumattorääkin, ja joutuivat myös ulkona räntäsateen koettelemiksi.
Kuntosaliolosuhteet ovat muuten mitä erinomaisin tapa hoocee-testata meikkien kestävyyttä... ;) Siihen kun lisää vielä vesi- tai räntäsateen niin saadaan aika ultimaattinen testitilanne... :)
Kolmantena päivänä vertasin Laveran silmämeikinpohjustajaa synteettiseen pohjustajaan, Make Up For Everin Eye Primeen joka on mielestäni yhtä hyvä kuin Urban Decayn Primer Potion. (Tuote esitelty alkujaan täällä.)
Tämä testipäivä päättyi saunailtaan. Jätin tarkoituksella meikit silmiin löylyjen ajaksi.
Ja mitäs ihmettä. MUFEn Eye Primen odotin - ja tiesinkin - kestävän, mutta tällä kertaa pysyi Laverakin moitteettomasti..!
Hämmentävää. Samaan päivään kuului muuten jälleen myös juoksumattoa ja salitreeniä. Tältä päivältä siis täydet pisteet.
.
Mitä Laveran Eye Shadow Basesta voi sitten sanoa?
Ottaen huomioon tuotteen todella olemattoman tuntuisen koostumuksen (oikeasti melkeinpä katoaa ihoon, tekee mieli laittaa toinen tai kolmaskin kerros kun aine vain... häviää...), tuote toimii yllättävän hyvin. Olen testannut pohjustajaa yhteensä noin kymmenenä päivänä, ja näistä valtaosan meikki pysyi viiruuntumatta.
Tietenkään tuotteeseen ei voi luottaa samalla lailla kuin vaikka UDPP:hen.
Kannattaisiko se ottaa Suomen valikoimaan? No mikä ettei. Onhan se erikoistuote jota ei monelta muulta luonnonkosmetiikamerkiltä löydy. Eikä tuote näytä toimivuudeltaan olevan ihan susi. Ehkäpä kuitenkin itse tykkään Laveran peiteaineesta pohjustajana vieläkin enemmän sen tasoittavuuden ansiosta. Yhdistelmä Base + Concealer olisi kenties paras..?
Olen aiemmin testannut luonnollisista pohjustajista Benecosin Natural Eyeshadow Basen (joka on enemmänkin sävytetty, voidemainen luomiväri) sekä Lily Lolon Eyelid Primerin.
Mies on parhaillaan Jenkeissä ja hänellä oli eilen shoppailupäivä. "Mitä mun pitää tuoda sulle täältä?" kuului kysymys.
Amerikan Yhdysvallat. Tuo kiistaton kosmetiikkaparatiisi. Kuka tahansa meikkifriikki innostuu, kun tulee tilaisuus saada Ameriikan tuliaisia.
Paitsi että mulla löi eilen ihan tyhjää.
Kuvat: Benefit
Olinhan tiennyt jo pitkään että äijä on menossa Jenkkilään, mutta jotenkin kosmetiikkatilauksen laadinta vain siirtyi ja siirtyi... kunnes eilen koitti deadline.
Mun päässä raksutti tyhjää. Tiesin vain, että haluan Diorin Cuir Cannagen. Nyt loppui sen edullisimman mahdollisen tarjouksen metsästys, Mykonos-välikohtauksesta jäi niin suuri, excuse my French, *itutus, että nyt se Dior tulisi mun luo. Viimein.
"Mä lähden tunnin kuluttua, onko lista valmiina?"
Tällainen viesti pälähti iMessagen ikkunaan eilen illalla juorutessani puhelimessa siskoni kanssa.
Puhelu poikki ja koneen ääreen. Tarvitsenko mä jotain? No en tietenkään. Haluanko mä jotain? Muuta kuin sen Diorin...? No joo, joo! Mutta mitä?!!
Taustatietona kerrottakoon, että nukuin edellisenä yönä kello kahdesta kello viiteen. Sekin saattoi selittää puuroutunutta päätä.
Mitä tehdään kosmetiikkainspiraatio-emergency-tilanteessa?
"Kilautetaan kaverille!" Eli näinä sosiaalisen median aikoina, kysytään apua kollegoilta. Kosmetiikkabloggaajakollegoilta. Kiitos Mark Zuckerbergin, he ovat tavoitettavissani yhdellä klikkauksella.
Ei muuta kuin Naamakirjaryhmään ja avunhuuto eetteriin.
Mies ehti tällä välillä jo lähteä ostosreissulleen. Puhelin piippasi tasaisesti väliaikatietoja.
"Hintavertailut tehty Macyllä ja Sephorassa. Dior kummassakin 60 dollaria. Menen nyt vaatekauppoihin ja teen sitten sun ostokset".
"Et sitten lähde Sephorasta ennen kuin mun tilaus on valmis...!!" mun sormet kiljuivat näppiksellä.
Noin kahta tuntia ja kuuttakymmentäyhtä Facebook-"helpdesk" viestiä myöhemmin mies poistui Atlantin toisella puolen Sephoran kassalta parin sadan dollarin ostosten kera.
Tuli ehkä ihan 4 sekunnin minimorkkis - mitämänytmenintekemään - emmä noita tarvii... Ne on ihania mutta mulla on jo kaikkea...
No herranjestas Sanni, et sinä voi noin ajatella. Skärp dig! niinkuin ahvenanmaalainen ystäväni sanoisi. Totuus on, että omistat niin paljon kosmetiikkaa, ettet saisi kaikkea kulumaan edes kahden elämän aikana. Ei tällaisessa tilanteessa ole enää vuosiin voinut ajatella kosmetiikkaostoksia jotenkin järkevinä.
Ei niissä ole järkeä. Ne ovat harrastus. Intohimo. Ja nyt sallit itsellesi nuo tuliaiset! Ne ON turhia mutta ihania!
Niin joo - mieshän ei siis noita minulle omasta pussistaan tuo. Lasku seuraa herkkukassien myötä. ;)
Tällainen jouluaatto minulla on parin päivän päästä tiedossa:
Benefit Feelin' Dandy Kit.
Pakkaus sisältää muutaman Benefitin kulttituotteen kuten Dandelion-poskipunan, nestemäisen Posie Tint- huuli- ja poskipunan sekä High Beam -korostusvoiteen.
Kat Von D Chrysalis -paletti.
Olen jo pitkään kuolannut Kat Von D -meikkejä Charming Nailsin blogissa, ja nyt koitti vihdoin mun aika päästä Kat-kinkereille.
Siispä, yksi paletti ei riittänyt, vaan ostoskoriin sujahti myös lämpimänsävyinen....
Monarch.
Kummatkin paletit ovat saaneet netissä tosi hyviä arvosteluja ja swatch- & meikkikuvat olivat vähintäänkin vakuuttavia.
Viimeistään huipputaitavan Ilonan Chrysalis/Monarch -hehkutukset saivat mut lankeamaan.
Hylsytkin ovat makeat.
Tuo violetti.... <3 Värien psykologia on oikeasti mielenkiintoista. Olin jo päättänyt ottavani vain Monarchin, mutta kun näin tuon Chrysaliksen hylsyn.... Se vain allekirjoitti tiensä luokseni.
Kuva: Tarte
Tarte Amazonian Clay 12-Hour Blush. Blogikollegat vakuuttivat minut siitä, että tähän merkkiin kannattaa tutustua.
Ja seuraanko nyt helkkari edes aikaani, kun en ole jo tutustunut.
Yritin henkihieverissä valita sävyä kellon juostessa kilpaa kanssani, ja päädyin lopulta 15 herkun sävyn joukosta kaikkein neutraaleimpaan, nudepinkkiin Exposed'iin.
Kiitos Mustaa Kajalia -Heidin. ;)
Tarten poskipuna oli viimeinen tuote jonka sain lisättyä tekstariin. Mies oli tässä vaiheessa jo Sephorassa Cuir Cannage kourassaan ja matkalla kassalle.
Niin. Tämä upeus.
It will be mine at last. Oh yes, you will be mine. :)
Kuva: AllCosmeticsWholesale
Ostoslistalle löysi tiensä vielä MACin Dipdown-geelirajaus. Indeliblen samansävyinen Chocolate Mousse -geelirajaukseni on jo aika kuivahtanut ja minun on pitkään pitänyt hankkia uusi. MACin versio USAsta ostettuna ei ole niin paljon kalliimpi kuin Indeliblen purkki netistä tilattuna.
Yhtä en saanut.....
Katsokaa tätä kaunotarta..! Ihan mieletön...!
Make Up For Ever limited edition Artist Palette.
Loppuunmyyty.
Siamese Lipstickin Kaisuli ehti shopata omansa syksyn Jenkki-reissullaan.
Yritän unohtaa, että koskaan edes näin tämän paletin. Ehkä houkuttavin meikki-herkku vuosikausiin.... JUST mun sävyt.
*
Tällaista pre-joulun odotusta täällä. :)
Tänään vastasin muuten kaikkiin eilisen postauksen kommentteihin. ^_^ No - melkein kaikkiin. Nyt vastaan niihin loppuihin.
Benefit Feelin' Dandy, Kat Von D ja Tarten poskipuna -kuvat: Sephora.com.
Minulla heräsi paljon ajatuksia lukiessani parin viikon takaisen yödeodorantti-kyselyn vastauksia.
Oli hämmentävää näinkin "vanhana" tajuta, että niin tavallinen ja arkinen asia kuin deodorantin käyttö jakaa ihmiset täysin erilaisiin käyttäjäprofiileihin. Minulle deodorantti on aina edustanut samaa kuin hammasharja - eihän sitä voi käyttää kuin yhdellä tapaa.
Voin ihan vilpittömästi sanoa, ettei minulle kaikkina elinvuosinani ennen tuota postausta ollut tullut mieleenkään, että on käyttäjäkunta, jolle deodorantin laitto ennen nukkumaanmenoa on itsestäänselvyys. Aivan yhtä itsestäänselvää, kuin toiselle käyttäjätyypille dödön kuuluminen päivään tai valveillaoloaikaan. Kummatkin tahot pitävät toisiaan vähän outoina.
Omaa miestäni pidin siis vähän hassuna hänen yödödöilyineen. Siitä koko keskustelu sai alkunsa.
Käytän kirjoituksessa yksinkertaistamisen vuoksi sanaa 'deodorantti', jolla tarkoitan tässä yhteydessä sekä deodoranttia (hien hajua vähentävää tuotetta) että antiperspiranttia (hikeä estävää tuotetta).
Myönnän, että lukiessani noita lähes 200 kommenttia, hämmennyin. Enkä nyt sano, että pidän omaa käyttötapaani parempana tai "oikeana", sillä oikeaa tapaahan ei ole juuri missään asiassa. On omia tapoja.
Yödödöilijät perustelivat tapaansa mm. näin:
1 En ehdi/jaksa laittaa deodoranttia aamulla, helpottaa aamuja kun se on jo laitettu illalla
2 Deodorantista saa parhaan hyödyn kun sen laittaa suoraan puhdistetulle iholle, eihän se enää aamulla auta kun kainalot ovat yön aikana möhnäytyneet.
3 Jos en heti laita deodoranttia suihkun jälkeen, haisen aamulla pahalle
Mutta eniten ajatuksia herättivät seuraavan tyypin perustelut:
4 "Mä laitan yöksi, kun eihän sitä tiedä, jos sattuu hikoilemaan yöllä."
5 En halua hikoilla yöllä
6 Kai sitä yölläkin hikoilee? Hyi! Pakko siis laittaa deodoranttia!
Näitä oli kommenttien joukossa useita.
.
Heitän tähän nyt kommenttia yödödöperusteluihin omalta kannaltani.
1 Ei ehdi laittaa aamulla dödöä...? Ajatus tuntuu ihan hullulta. Eikö ihminen pese aamuisin myös hampaansa, pukeutuu ja useimmiten myös meikkaa ja kenties syö aamiaisenkin? Miten tähän aikaan ei mahdu kainaloiden huuhtelu ja deodorantin rullaus...? Deodorantinhan voi antaa kuivua vaikka meikatessa tai syödessä.
2 Tottakai, on selvää että deodorantti kuuluu laittaa puhtaalle iholle. Mutta me aamukäyttäjät tietysti puhdistamme kainalot myös aamuisin. Se on yhtä selvää. :)
3 OK, tämän ehkä ymmärrän. Jos haju on niin voimakas, ettei se lähde kunnolla aamupesunkaan yhteydessä (niinkuin ainakin yhdessä kommentissa kerrottiin). Silloin kun hien haju on henkilölle ihan ongelmatasoa, niin estotoimenpiteet ovat tietenkin täysin ymmärrettäviä.
Mutta sitten nämä perustelut tyyppiä 4, 5 ja 6...
Siis hetkinen. Missä vaiheessa hien eritys on ihmisten mielessä muuttunut jotenkin epäluonnolliseksi asiaksi joka täytyy estää vuorokauden ympäri? Ihmisen kuuluu hikoilla! Normaali hieneritys on 0,5 - 1 litraa vuorokaudessa. Kauhistuitko? Se on täysin normaalia ja kuuluu elimistön toimintaan. Jos hikirauhasten toiminnan jotenkin saisi blokattua kokonaan, sillä olisi varmasti terveyttä vaarantavia seurauksia. Hiki osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn ja kuljettaa mukanaan kuona-aineita.
Jokainen hikoilee öisin.
Silloin kun kyse ei ole hajuhikisyydestä (eli siitä, että hiki todellakin haisee jatkuvasti pahalta, usein perinnöllisistä syistä), näen yöhikoilun estotoimenpiteet jotenkin hyvin epäluonnollisina. Mitä se ketään haittaa, että elimistö erittää hikeä nukkuessasi? Kainalosi kenties kostuvat yöllä - entäs sitten? Miksi tämä koetaan ällöttävänä? Kuka tätä hikeä on unesi aikana havainnoimassa - tai haistelemassa?
Jäin miettimään tätä niin pitkään, että päätin lopulta kirjoittaa aiheesta postauksen.
Kulttuuriimme kuuluvat tietyt kauneuteen ja hygieniaan liittyvät käsitykset ovat lopulta ihan hulluja. Monet eivät edes kyseenalaista niitä. Olen aiemmin pohtinut kulttuurimme karvahysteriaa, ja suhtautuminen hikoiluun kuuluu saman ihmettelyn piiriin. Korostan vielä, että en nyt puhu oikeasti ongelmallisesta hajuhikisyydestä, vaan ihan normaalista hien erityksestä.
Ajelen itsekin karvojani (mutta voin välillä olla pitkään ajamattakin, etenkin talvella), ja käytän useimpina päivinä deodoranttia. En hikoile voimakkaasti ja joskus deodorantti unohtuu. Ei paniikkia.
(Kuvassa KARVOJA, iik. Kainalokarvani kahden viikon kasvukauden jäljiltä.)
En ihmettele sitä, että halutaan käyttää ainetta, joka estää vaikkapa tilanteen, jossa istut tärkeässä kokouksessa märät rinkulat puserosi kainaloissa. Tai että sileä iho koetaan esteettisesti kauniimpana kuin karvainen iho.
Mutta että karvat ja hiki koetaan suorastaan luonnottoman ällöttävinä ja niiden estotoimenpiteet osana itsestäänselvää toimintaa - ja karvaisia naisia tai ilman deodoranttia eläviä kummastellaan ja jopa paheksutaan avoimesti - sitä voi vähän miettiä.
Kuinka moni teistä ei käytä deodoranttia ollenkaan?
Sivupalkissa deodoranttikysely!
Tänään esittelyssä klassikkotuote sekä jälleen yksi rakastamiani "luonnollinen kuultomeikki" -demoja. :) Minä vain niin tykkään näistä "bare skin" -lookeista, ehdottomasti kaunistavin meikki ainakin minulle tällä hetkellä.
Aamunaama viime viikolta ennen ja jälkeen meikin.
Nyt tuo "paise" on muuten rupeutunut ja irronnut ja sen kohdalla on tällä hetkellä punoittava, palovammaa muistuttava läntti. Seuraan sen parantumista ja kerron paiseen tarinan kun iho on parantunut. :) (Toivottavasti se paranee....)
Vierailullani Riikassa kysyin Mádaran perustajalta, Lotte Tisenkopfa-Iltnereltä, mitkä ovat merkin suosituimpia tuotteita. Sain kuulla, että yksi ehdottomia klassikkotuotteita on Mádaran sävytetty päivävoide. Myönnän, että vähän hämmästyin. Tunnen kyseisen tuotteen, mutta täällä Suomessa se ei ole ollut mikään "buzz-tuote". (Ainakaan omien havaintojeni mukaan.) En muista lukeneeni siitä paljonkaan lehdistä tai blogeista.
Lotte kuitenkin kertoi, että sävytetyt päivävoiteet, Moon Flower - ja Sun Flower -nimeltään, ovat Mádaran rakastetuimpia ja myydyimpiä tuotteita. Ne ovat olleet Mádaran valikoimassa lähes sarjan alkuajoista lähtien, ne kehitettiin vuonna 2007 eli seuraavana vuonna merkin perustamisesta, ja saavuttivat välittömän suosion.
Sain vierailulta mukaani Sun Flower -voiteen. Sun Flower on kahdesta sävyvaihtoehdosta se tummempi ja lämmin. Moon Flower taittaa roosaan ja on vaaleampi.
Olen aikaisemmin testannut Sun Floweria pienen Ruohonjuuresta hakemani näytteen verran. Kirjoitin siitä kevään 2011 sävyttävien päivävoiteiden vertailussani. Tykkäsin siitä tämän pienenkin kokeilun perusteella, mutta nyt pääsin testaamaan voiteen ihan kunnolla. Olenkin käyttänyt Sun Floweria lähes joka päivä Riikasta kotiuduttuani.
Sävy sulautuu tämänhetkiseen päivettyneeseen ihon sävyyni erinomaisesti.
Tuoksu on samanlainen kuin Mádaran peruskosteuttavissa kasvovoiteissa, eli se tuttu "ruohomainen". Keskustelimme vierailullani myös Mádaran tuoksumaailmasta, jonka madaralaiset myönsivät jakavan mielipiteitä. Minä totuin ruohon tuoksuun ajan myötä Deep Moisture Fluid -kasvovoiteen myötä, ja huomasin lopulta tykkääväni siitä.
Nyt kun korkkasin Sun Flowerin, tuli ihan sellainen "oih, tämä tuoksu..!" -fiilis. Omituinen ruohon haju on muuttunut aisteissani miellyttävän raikkaaksi ja puhtaaksi luonnon tuoksuksi.
Näytän tuossa jälkeen-kuvassa ihan vajukilta, nevermind... :D Kuvaussessiosta ei jäänyt käteen yhtään parempaakaan. ^_^ Kuva kuitenkin tekee tehtävänsä eli siitä näkee hyvin Sun Flower -voiteen vaikutuksen iholla. Kuvat on otettu samoilla valotusarvoilla ja salaman voimakkuudella.
Taisin kyllä laittaa silmien alle peiteainetta... En kirjoittanut sitä ylös, mutta Sun Flower ei kykene peittämään tummuutta noin hyvin, joten luulen että jälkeen-kuvassa on myös peiteainetta (sitä aina käyttämääni Estee Lauderin Double Wearia).
Kulmakarvoissa on muuten kestoväriä... Niitä ei ole meikattu kuviin, mutta eivät ole luonnostaan noin tummat.
Tässä vielä lähikuva ihon pinnasta ennen ja jälkeen sävyttävän päivävoiteen. Voiteen koostumus on ohut, notkea ja kosteuttavan tuntuinen, aika vesimäinen. Tämä ei siis ole koostumukseltaan lainkaan BB-voiteiden tyyppiä, joissa on enemmän voidetta paksuntavia ja peittokykyä lisääviä puuteripartikkeleita (ja tietysti enemmän pigmenttiäkin).
Sun Flowerin jälki on läpikuultavaa ja hillitysti valoa heijastavaa, ja se sopii ihanteellisesti iholle joka on hyväkuntoinen ja väritykseltään suhteellisen tasainen. Hyväkuntoinen iho jää voiteen jäljiltä "kaunistetun" näköiseksi; hehkuvaksi ja kevyesti tasoitetuksi. Huokosia Mádaran Tinting Fluid ei juurikaan blurraa. Kovin epätasaiselle ja läikikkäälle iholle en usko tuotteen tekevän juuri muuta kuin kosteuttavan.
Minun ihoni on rusketuksen jäljiltä vielä paremman näköinen ja tasaisemman sävyinen kuin talvikalpeuden aikoihin (joka korostaa silmänalustummuuden ja pienimpienkin länttien sävyeroa kasvoissa), ja siksi Mádaran sävytetty päivävoide sopii tällä hetkellä oikein hyvin meikkipohjakseni. En halua laittaa tämän päälle puuteria, sillä se sammuttaa pinnan todella kauniin hehkun. Nenän päähän tulee vähän sipaistua irtopuuteria, mutta ei muualle kasvoihin.
Sitten vähän juttua muusta meikistä.
Tässä on superluonnollinen silmää korostava meikki, ideana mahdollisimman meikittömän näköinen silmä.
Kevytkin rajaus yläluomella ripsien yläpuolella tekee heti meikatumman vaikutelman, mutta haluamme kuitenkin tummentaa ripsirajaa ja tuoda katseeseen intensiteettiä. Sen voi tehdä huomaamattomasti ja tehokkaasti tightliningilla eli yläluomen sisärajauksella.
Olen pohjustanut luomen ihon värisellä silmämeikinpohjustajalla ja lisännyt kulmaluulle sekä luomen keskelle vaalean korostuksen helmiäisluomivärillä. Miksi en levittänyt helmiäisluomiväriä koko luomelle? Se jälleen olisi tehnyt silmästä hitusen meikatumman näköisen - valo osuu luonnostaan luomen korkeimpaan kohtaan eli keskelle, ja siksi levitin korostuksen vain siihen kohtaan.
Silmän muodosta riippuen alaluomen voi luonnollisessa meikissä jättää kokonaan meikittäkin, mutta pieni silmä hyötyy aina kevyestä rajauksesta, jolloin silmä tulee paremmin esiin. Sipaisin ripsien tyveen kevyesti mattaista, vaaleanruskeaa luomiväriä. Nuden sävyinen kajal on mielestäni must kenelle tahansa. :)
Mitä ripsiväriin tulee - alaripset voi jättää kokonaan maskaroimatta, tai käyttää ruskeaa maskaraa.
Tightlining-rajauksen sijainti.
Itse asiassa kuvassa ei ole ihan täysin oikeaoppinen tightlining, vaan perus-sisärajaus. ;) Sijainti on sama, mutta jos haluaa hifistellä, niin tightliningissa rajausväriä tuputellaan vielä ripsien väliinkin, niin että tyvi täytetään kokonaan värillä. Minä jätän tämän usein tekemättä, sillä ripsityveni rakenne on sellainen, että väleihin on hankala saada väriä tasaisesti. Tässäkin on eroja - toisten ripsiin tämä onnistuu paremmin kuin toisten. Aivan niinkuin sisärajaus ylipäänsä onnistuu toisille helpommin kuin toisille.
Sisäluomen reunan paksuus vaihtelee ihmisillä huomattavasti, ja mikäli reuna on todella ohut, on rajauksen teko vaikeampaa kynän tai siveltimen osuessa herkästi silmään. Jos siis olette kokeneet, että sisärajaus etenkin yläluomelle tuntuu mahdottomuudelta (saan usein tällaisia kommentteja), niin syy voi olla luomen rakenteessa.
Kasvoilla Mádaran Sun Flowerin ja peiteaineen lisäksi ainoastaan helmiäisluomivärikorostus poskipäällä (Laveran Golden Beige -luomiväri) ja poskiluulla henkäys Laveran Illuminating Powderia sävyssä Total Reflection (toimii poskipunana). Nenän päähän sipaistu Laveran irtopuuteria.
Huulilla Laveran huulikiilto Rosy Sorbet.
Laveran ja Mádaran tuotteet saatu blogin kautta.
*
Yleisestä uteliaisuudesta: onko moni teistä vaihtanut sävyttävän päivävoiteen BB-voiteeseen BB-buumin myötä? Vai kävikö jonkun kohdalla jopa niin, että entinen lemppari-"tinted moisturizer" vain vaihtoi nimensä BB:ksi? ;)
Välillä mietin, onko perinteisille, ohutkoostumuksellisille sävyttäville kosteusvoiteille enää tilausta markkinoilla, kun BB- ja CC-voiteet ovat lyöneet itsensä niin vahvasti läpi.
Minulla on häiriö.
Ripsivärikäytöshäiriö.
Minä en saa niitä käytettyä.
En meinaa jaksaa edes testata niitä.
Kuka meikeistä kiinnostunut nainen ei jaksa korkata uutta ripsaria? - Joka on kaikkien tilastojen mukaan maailman tärkein, kiinnostavin ja mahtavin meikkituote! Pelkästään seuraamalla naistenlehtien mainontaa ja harva se kuukausi tapahtuvia maskaralanseerauksia, voi ymmärtää tämän pienen pötkylän merkityksen maapallomme ehostusta käyttävälle väestölle.
Minussa täytyy olla joku häiriö.
Bloggaajien ei juuri maskaroita tarvitse ostaa. Mitään muuta tuotetta ei lähetellä yhtä auliisti - maskara on mainostaholle mitättöman halpa kulu, ja mikä onkaan kustannustehokkaampaa mainontaa kuin postittaa parin euron uutuuspötkö innokkaalle bloggaajalle - tai viidellekymmenelle -, ja seurata kun maskarahyllyt pian tyhjenevät kaupoissa. ;)
Myös minä vastaanotan uutuusmaskaroita tiheään tahtiin. Kauneusbloggaajan voisi tietysti odottaa iskevän hampaansa (tai ripsensä) viimeisimpään ripsari-ihmeeseen friikin kiilto silmissä ja repivän muovikäärön hylsyn ympäriltä nopeammin kuin posteljooni ehtii seuraavalle ovelle. Normaalin ripsarikäytöksen alle kuuluvat kauneusbloggaajat näin varmasti tekevätkin.
Minä saatan löytää jemmoistani vuoden 2011 uutuusmaskaran koskemattomana...
Mikä minua sitten oikein vaivaa? Miksi ripsarit eivät kiinnosta?
Blogiani vakituisesti seuraavat mahdollisesti tietävät syyn; aivan; melkein kaikki ripsarit näyttävät silmissäni ihan samalta. Käyttökokemus toki vaihtelee ripsarista toiseen, aivan ehdottomasti yksi ripsari on harjansa ja massansa puolesta toista parempi - mutta se tulos. 90% ripsiväreistä näyttää lupauksestaan riippumatta ihan samalta.
Siksi maskarat eivät juuri jaksa minua innostaa. Kun löydän jonkun suosikin, juutun mieluusti käyttämään sitä. Mikäli en olisi kauneusbloggaaja, en todennäköisesti juuri edes vaivautuisi kokeilemaan muita. Esimerkiksi juuri nyt minun tekee mieli käyttää vain IsaDoran Precision Mascaraa. Se on minulle niin täydellinen maskara, että en vain jaksa motivoitua muiden korkkaamisesta.
Häiriö. Todellakin. Olen sitä mieltä, että kyllä minun kuuluisi kiinnostua. Tsiisus, miksi en voi avata ripsaria, kokeilla pari kertaa, todeta harjan ja massan laadun ja heittää pötkylää sitten vaikka seinään? En tajua. Tiedän, että teitä kiinnostaa arvioni erilaisista maskaroista. Miksi en siis voi uhrata paria päivää viikossa jonkun ripsivärin kokeiluun ja tarjota blogin lukijoille sitä mitä he mielellään lukisivat? Ei ole paljon vaadittu. Kokeilenhan minä innoissani uusia luomivärejäkin, vaikka nekin näyttävät luomilla samoilta kuin sadat muut omistamani sävyt...!
Minun pitäisi kyllä tsempata.
Kokosin tänään meikkipöydältäni, meikkipussistani, kylppärin kaapista ja olohuoneen kosmetiikkalipastosta kaikki tällä hetkellä hallussani olevat ripsivärit. Niitä oli 24. - 27. Vielä löytyi kolme lisää yhdestä laatikosta...
Osa on jo vaikka kuinka vanhoja ja täysin kuivahtaneita eikä niiden olemassaololle ole mitään järkevää perustelua. Ne vain ovat jääneet lojumaan. Osasta minun on ollut tarkoitus kirjoittaa arvostelu ja postauksen hahmotelmakin löytyy blogin luonnoksista... Eikä se kuitenkaan ole koskaan toteutunut valmiiksi saakka.
Tällaista maskarajengiä kätköistä löytyi:
Lavera Butterfly Effect -arvostelu täällä, Sensain 38 Volumising -tilitys täällä.
Laveran Deep Darkness "menetti neitsyytensä" kuvan oton jälkeen....
Huhheijaa... Miksi nämä tyypit eivät ole päätyneet roskikseen jo ajat sitten... on mysteeri.
Maybellinen The Rocket Volum' Express -maskara oli minulla käytössä keväällä 2013, arvio täällä.
Takimmaisena olevan Dermosilin maskaran sain Dermosil-tehdasvierailun yhteydessä syksyllä 2012. Testasin sen saman tien, enkä tykännyt ollenkaan. Miksi kapistus siis vielä hengaa kotonani?
Lumenen Sensitive Touch Easy Wash Mascarasta en edes muista, milloin olen sen saanut, mutta se kulki meikkipussissani (huomaa lika) koko viime vuoden ja on käytännössä ollut "loppuunkaluttu" jo talvesta 2013 saakka. Silti se on jäänyt nököttämään kylpyhuoneen peilikaappiin. Ja tuota.... nyt hygieniafriikit yökkäävät, (eikä moni varmasti ikinä sanoisi tätä ääneen) mutta olen joskus vieläkin laittanut sitä kuntosalille mennessä, kun se on sopivasti ollut siinä sormien ulottuvilla. Joo, maskara on täysin kuivahtanut, ja 10 metrin päässä lipastossa odottaa läjä tuoretta tavaraa valmiina palvelukseen. Silti en ole heittänyt sitä roskiin.
Häiriö.
(Mutta tätä kirjoittaessani kaikki kuvan maskarat on heitetty menemään. ;))
Lancômen Hypnôse Star -minimaskara oli minulla reissuripsarina syksyn 2012 matkalla. Miten se ylipäänsä palasi enää Suomeen 3 kk:n matkan jälkeen, on hyvä kysymys.
Nämä kolme ovat ainakin vuoden vanhoja, mutta eivät kuivahtaneita. Laveran Double Blackia käytän alaripsimaskarana, harja on sopivan pieni ja tekee niin hentoa jälkeä, että sopii loistavasti alaripsien meikkaukseen.
Lumenen Raspberry Miracle on ollut satunnaisessa testikäytössä, ja Yves Rocherin Ultra-Volumea (sama maskara kuin lempparini Sexy Pulp, mutta kultaisella Collector's-hylsyllä) käytän välillä monta viikkoa putkeen, kunnes IsaDoran Precision Mascara vie taas voiton.
Eniten käytössä. <3
Lancômen Hypnôse Doll Eyesin olen saanut vanhalta työpaikaltani.... Se on seissyt meikkipöytäni telineessä siitä lähtien. Siitä piti pyyhkiä pölyt ennen kuvaan asettamista....
Lancômen Grandiose oli lähetetty minulle Kreikan matkan aikana, ja Sensain 38'n olen saanut Sensain maahantuojalta joskus viime vuonna. Volumising-version "sukseen" valossa en usko tuota perus-kolmekasia koskaan avaavanikaan...
Nämä värilliset maskarat taisivat olla syksyn 2013 juttu....
*
Nyt olen astunut kaapista lopullisesti maskarahäiriökäytöksineni.
Pitäisiköhän minun tehdä lupaus vuodelle 2015.... "Opettelen heittämään kuivahtaneet ripsarit pois." "Opettelen avaamaan ja testaamaan uusia maskaroita useammin kuin kerran puolessa vuodessa."
Aion ainakin yrittää. ;)
P.S. Olihan minulla kysyttävääkin - montako ripsiväriä teillä kuluu vuodessa? Millaisia käyttäjiä olette - uskollisia jollekin tai joillekin suosikkimaskaroille vai innostutteko herkästi ostamaan uutuuksia ja vaihtelemaan merkkiä?
Noniin, nyt se kuulkaa on kliinisesti selvitetty.
Kuinka paljon ihoni oikeasti on vaurioitunut vuosien auringonpalvonnan seurauksena.
Saatoinhan vähän ounastella mitä tulokset kertoisivat.... Silti. Auts. It ain't pretty.
Sain samalla myös selville muita mielenkiintoisia seikkoja ihoni kunnosta.
Kävin torstaina Helsingin Siluetti Spa'ssa Visia-ihoanalyysissä. Otin itse yhteyttä Siluettiin ja ehdotin yhteistyötä, tällainen medikaalinen syväanalyysi ihosta on nimittäin kiinnostanut minua jo pidempään ja se on ehdottoman kiinnostavaa blogimateriaalia.
Visia-analyysi on kuvallinen analyysi ihon kunnosta. Erityiskamera kuvaa ihon pinnan lisäksi pintakerroksen alla olevia muutoksia kuten UV-vaurioita, pigmentaatiota ja syvällä huokosissa olevia bakteerikertymiä. Analyysi mittaa myös ryppyjä, huokosia, aknen jättämiä jälkiä sekä yleistä ihon laatua.
Melkein pelotti nähdä kuvat... Osa oli aika karua katsottavaa.
Ihonalyysin minulle suoritti sairaanhoitaja Taina Heikkinen.
Siluetti Spa'ssa hoitoja ja analyyseja suorittavat niin kosmetologit kuin sairaanhoitajat. Osa hoidoista vaatii sairaanhoitajan koulutuksen. Taina Heikkinen tekee Siluetissa mm. laserhoitoja, kemiallisia kuorintoja ja pistoshoitoja.
Heikkinen tarkasteli kasvojani hetken ja arvatkaas mitä sitten kuului... :D "Aika pian voisi olla aika botox-hoidoille, sinulla on otsassa jo aika selvät leporypyt."
Apua..! :D ^_^ No mutta eihän tämä toisaalta mikään ylläri ollut, minulla on ollut uurteita otsassa jo teinistä saakka. Olen kutsunut niitä ilmerypyiksi, ja sellaisiahan ne ovat tietysti nuorempana olleetkin. Ikääntymisen myötä ne ovat syventyneet ja selkiintyneet - ja näkyvät nykyään ihon ollessa levossakin. Ei pääse karkuun ajan hammasta...
Visia kertoo arvot kahdeksasta eri ominaisuudesta, neljästä näkyvästä ja neljästä ihon pinnan alaisesta. Näkyviä mitattavia ovat läikät, rypyt, ihon pinnan laatu sekä huokoset. Silmälle näkymättömiä mitattavia ovat UV-läiskät, ruskeat läikät (nämä ovat muun kuin UV-säteiden aikaansaamia pigmenttimuutoksia), punaiset kohdat eli couperosa sekä porfyriinit eli syvällä huokosissa olevat bakteerit ja epäpuhtaudet.
Visia vertaa tuloksia samanikäisten ja saman etnisen taustan omaavien naisten keskiarvoon. Vertausarvo on 50, sitä korkeampi tulos kertoo, että iho on keskimääräistä paremmassa kunnossa, ja alempi tulos taas vastaavasti kertoo keskimääräistä huonompilaatuisesta ihosta.
Ylläolevassa kuvassa mitataan ihoni näkyviä läikkiä. Mittauksen numeraalinen arvo näkyy kuvan oikeassa laidassa, aika huonosti tosin. Läiskäarvoni oli 36, eli minulla on keskimääräistä enemmän läiskiä kasvoilla.
(Todellisia "beauty"-kuvia nämä :D - tässä taas mainio esimerkki aiheesta josta puhuin blogissa eilen - laajan kuvakulman vaikutuksesta kasvoihin.)
Ihoni pinta sai hyvän arvon, 70. Se tarkoittaa sitä, että ihoni on tasainen eikä siinä ole paljon esimerkiksi arpia tai näppylöiden aiheuttamia kohoumia.
En laittanut kuvia kaikista arvoista, esimerkiksi ryppyarvoja vääristivät Heikkisen mukaan hiukseni ja ihokarvani. Kamera tulkitsee näkyvät karvat ryppyinä, ja minulla on kasvoissa aika paljon pientä "nukkaa". Ryppyarvoni oli 45, mutta se olisi kuulema oikeasti parempi - pitäisi siis kai ajella kaikki ihokarvat ennen analyysiin menoa :D
Huokosarvo oli myös hyvä, 69.
Sitten se pahin pommi....
Aijai kun on kaunista katseltavaa.
Karmein kuva minusta koskaan blogissa? :D Katsokaas noita pigmenttiviiksiä... wow-wee!
(Ihokarvatkin näkyy komeasti... minähän olen kuin mikäkin fuzzy ewok...)
Joooh. Auringossa on tosiaan tullut vietettyä 35 vuoden aikana tovi jos toinenkin. Mun täytyy kyllä ostaa äidille lahjaksi tämä analyysi...! Vähänkö haluan nähdä tulokset kohta 70-vuotiaalla äidilläni, joka on varmasti vielä ahnaampi aurinko"narkkis" kuin minä...!
Arvo: 17. Huhhuh.
"Ei muuta kuin SK 30-voidetta kasvoille tästä lähtien", Heikkinen hymyili. Hän mainitsi, ettei SK 30:n ja 50:n välillä ole juuri eroa, minkä tiesinkin entuudestaan.
Arvoon kuulema vaikutti se, että olen juuri viettänyt 7 viikkoa voimakkaassa aurinkoaltistuksessa, ja luku on todennäköisesti hieman parempi talviaikaan mitattuna. Mutta olisi toiveajattelua odottaa sen pompsahtavan lähellekään keskiarvoa... Vaurioitunut mikä vaurioitunut.
Karmeinta tässä on se, että näin sen, mikä odottaa edessä. Tuho ei tosiaan vielä näy ihollani - mutta se tulee näkymään. Kuvat ovat kuin aikamatka tulevaisuuteen...
Heikkinen kertoi, että ikävuosi 40 on yleensä sellainen maaginen raja, jonka jälkeen ikääntymisen merkit alkavat ilmestyä nopealla tahdilla, ja iho voi muuttua huomattavankin lyhyen ajan sisällä. Heikkinen esitteli omaa käsivarttaan, joka oli pigmenttiläiskien täplittämä. "Olin nuorempana sinun kaltaisesi auringonpalvoja", hän kertoi. "Rusketuin hyvin enkä juuri koskaan palanut, sain aina kauniin ja tasaisen päivetyksen. Ja katso ihoani nyt".
Huuuuh. No. Ainakin olen nauttinyt kaikista ihanista hetkistä auringossa.... Elämä on.
UV-arvon heikkoutta saatoin odottaakin, se ei tullut yllätyksenä, mutta tämä sen sijaan tuli - couperosa. Arvo oli 60, eli keskimääräistä parempi, mutta se kertoo, että minulla kuitenkin on iholla couperosaa. Itse en ole koskaan pitänyt ihoani couperoottisena.
"Punoittaako nenäsi esimerkiksi saunan jälkeen"? Heikkinen kysyi.
"Jjoooo...." (Muistutan Petteri Punakuonoa koko loppu illan löylyjen jälkeen - en voisi koskaan lähteä mihinkään juhliin saunan jälkeen.)
Tämä on kuulema yksi merkki couperosasta. Tuli sitten tämäkin selvitettyä.
Ruskeiden läikkien (eli muun kuin UV-säteilyn aiheuttaman pigmentaation) arvo oli hyvä, 76.
Viimeinen mitattava kohta, porfyriinit, toi sekin couperosan ohella minulle odottamatonta tietoa. Porfyriinit kertovat syvällä ihossa olevista bakteereista, eli ihon "syväpuhtaudesta". Minun arvoni oli 32, eli ihossani on paljon syväepäpuhtauksia.
Olin ihan että herranjestas, minulla? Minullako, joka olen niin överitunnollinen ihon puhdistaja enkä ikinä kuunaan never-ever mene esimerkiksi nukkumaan meikit naamassa! Mutta niin vain kuva kertoo totuuden.
Heikkinen kertoi, etteivät nämä syvällä muhivat bakteerit lähde millään perusputsareilla tai kuorinnoilla. Tämän tyyppisen epäpuhtauden poistoon tarvitaan järeämmät keinot, kuten esimerkiksi ultraäänipuhdistus.
Olipa kyllä kerrassaan supermielenkiintoista.
Kotihoitosuositukseksi sain rakeellisista kuorinnoista luopumisen (couperosani kuulema vain pahenee niistä, minun kannattaa vaihtaa happo- tai entsymaattisiin kuorintoihin) sekä suojakertoimen noston kolmeen kymppiin.
Kosmetologisista hoidoista minulle suositeltiin timanttihiontaa ja ultraäänipuhdistusta sekä pigmenttiläiskiä tasoittavaa c-vitamiinihoitoa. Medical Spa -hoitojen puolelta (nämä ovat niitä tehokkaampia, syvävaikutteisempia laite- ja pistoshoitoja) suositeltiin Oxygeneo-happikuorintaa.
Radiofrekvenssihoidon tuloksellisuuden valossa voisin kyllä olla tulevaisuudessa varsin kiinnostunut kokeilemaan muitakin medikaalisia hoitoja. No, botoxia en ole otsaani laittamassa (tai katsotaan mikä on fiilis 5-kymppisenä... :P Jos otsa on kuin kreppipaperia....), mutta tuollaiset esimerkiksi pigmenttiläiskiin vaikuttavat hoidot ovat minulle varmasti hyvinkin ajankohtaisia jokusen vuoden päästä.
Siluetti Spa'n Visia-analyysi maksaa 65 euroa.
Kun edellisessä postauksessa puhuttiin kosmetiikan estetiikasta....
...niin mitäs tuumaatte Estelle & Thild -uutuuksista?
<3 <3 <3
Kävin tänään postissa hakemassa Estelle & Thildin PR:ltä tulleen lähetyksen. Hyvä etten huokaissut ääneen ihastuksesta kun avasin paketin.
Tämä merkki se vain vahvistaa asemaansa THE viehättävimpänä kosmetiikkasarjana markkinoilla. Siis minun mielessäni. Eikä mitenkään haittaa että tuotteetkin ovat hyviä! :) Tai että ne valmistetaan Suomessa.
Estelle & Thild'hän oli ensimmäisiä luonnonkosmetiikkasarjoja jonka löysin Weledan ja Dr. Hauschkan jälkeen siirryttyäni kesällä 2009 luonnonkosmetiikan käyttäjäksi. Bongasin E & T:n tulevalla työpaikallani, jossa sitten pääsinkin tutustumaan tuotteisiin perusteellisesti. Sarjan hajusteettomasta kasvovoiteesta löysin tuolloin korvaajan aiemmalle suosikilleni Aqualan L:lle. (Kyllä - ennen luonnonkosmetiikan aikakautta oli Aqualan L suosikkikasvovoiteeni varmaan 10 vuotta... Tuntuu oikeastaan ihan hullulta, nyt kun miettii, että Aqualan L-ajoista on lopulta niin vähän aikaa...)
Uudet BioHydrate- ja BioDefense -linjat näyttävät korvanneen vanhat Rose Otto- ja Neroli Bergamot -linjat. Hajusteeton Fragrance Free -linja on jo aiemmin päivittynyt BioCalm-nimiseksi.
Estelle & Thild on selvästi hakemassa uudistuksillaan hienostuneempaa ilmettä. Alkuperäiset purkit olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan hellyttäviä ja lähes kömpelöitä (mutta mä tykkäsin siitäkin ilmeestä!), eikä niillä ollut ulkopakkauksia. Ulkopakkausten ilmestyessä niiden tarve selitettiin mm. laajentuneella viennillä ja vientimaiden vaatimuksilla, mutta epäilemättä asiaan liittyi myös imagollinen syy - kukapa kiistäisi kukkien vetovoimaisen vaikutuksen pahvipakkausten kyljessä. ;) Itse puteleissa kukkasia ei ole.
.
Sitten vähän toisenlaista estetiikkaa.
Päivän look.
(Saan samalla taas tilaisuuden havainnollistaa polttovälin vaikutusta lärviin... Tämä kuva on otettu itselaukaisimella 105 mm:n polttovälillä, joka on ihanteellinen kasvojen mittasuhteiden kannalta - mittasuhteet eivät juuri vääristy kuvassa. Pitkällä polttovälillä kasvot myös "latistuvat", mikä on usein kaunistavaa, vink-vink siis jos haluatte "beauty-kuvia" ;))
Tämä kuva on otettu käsivaralla 65 mm:n polttovälillä. Kasvojen mittasuhteet vääristyvät helposti lyhyemmällä polttovälillä läheltä kuvatessa, ja esimerkiksi nenä ja leuka näyttävät helposti jättimäisiltä jos niitä vähänkään tilttaa kameraan päin.
Mutta kuvissa on jotain muuta epäesteettistä, joka saattoi osua jonkun silmään.
Joo, mulla on naamassa nätti pieni "paise".
Halloween-look ^_^
Pakko myöntää, että päädyin aamulla peittämään sen laastarilla mennessäni pankkitapaamiseen. (Jess - nyt ollaan Kreikan korttiongelmien jälkimainingeissa shoppaamassa uutta pankkia! ;)) Paiseen koko ja väri ei ihan tule kuvissa esiin, mutta se on todella ulkoneva ja punainen. Saattoi kyllä olla, että laastari herätti vielä enemmän huomiota... :P Vältin kiusauksen alkaa selittämään pankkineidille miksi naamani on laastaroitu. ^_^
Paiseelle on ihan kiinnostava selitys. Mutta kerron siitä sitten viikon-kahden kuluttua, kun möntti toivon mukaan on kadonnut iholtani. :)
P.S. Tämä kuukausi tuntuu kestäneen vähintään kolme kuukautta.
Nyt kun ajattelen, että oli tätä samaa lokakuuta kun toivottelin teille hyviä huomenia Syroksen ihanasta penthouse-huoneestani tai fiilistelin Mykonoksella auringonlaskua, se tuntuu ihan käsittämättömältä. Nuo hetket tuntuvat kuuluvan johonkin toiseen aikaan... Jälleen voimme siis todeta, että matkustamalla saa lisää aikaa. <3
Täältä pesee hieman pikselimössäkuvia lauantai-illan palkintogaalasta.
(En tykkää julkaista blogissa näin huonolaatuisia kuvia, mutta totuus on, että en ikinä jaksa raahata minnekään iltamenoihin mukaan järkkäriä ja hyvää, valovoimaista linssiä, joten kuvat ovat aina tätä puuroa...)
Inspiroivimman Kauneusblogin tittelin vei tuttuun tapaan Saara Sarvas, Karkkipäivä sijoittui toiseksi ja kolmantena palkittiin minullekin suhteellisen uusi tuttavuus (vaikkakin jo usean vuoden ikäinen), häikäisevää meikkitaidetta tarjoileva Rose Shock.
Saara ja Rose Shock -Tanja.
Saara.
Hieman vähemmän pikselimössöinen Saara. :)
Saaran lookin inspiraationa toimi @theonlydetox (- josta voin heti tunnustaa ettei se sanonut minulle mitään... Nimimerkillä "Vähän huonosti kärryillä viihdemaailman jutuissa").
Emilia ja Rilla.
Kuvan oikeassa reunassa supersymppis, Pastellimaja-blogia pitävä Hanna, joka on ns. etä-tuttujani mieheni ystäväpiirin kautta. Illan aikana kävi ilmi, että olen aikoinaan ollut Hannan häissäkin - enkä yhtään muistanut sitä...! ^_^ Tulossa vanhaksi for real?
Heidin ja Rillan kanssa.
Valtaosa minusta otetuista kuvista illalta näytti tältä:
Haukkaamassa palaa Rillasta...?
Blogissa voi näyttää itsensä juuri sellaisena kuin päättää, valikoiden postauksiin ne 2% kuvista, jotka onnistuvat. Minun naamani vääntyilee tosielämässä jatkuvasti kuin Jim Carreylla konsanaan. :) Jos pitäisin blogia sen kuvamateriaalin pohjalta, jota about 98% kuvistani edustaa, ei minulla todennäköisesti olisi kauneusblogia vaan komediablogi. ;)
Mustaa Kajalia -blogin Heidi oli upea ilmestys, siis herranjestas tätä kaunotarta..! Oli pakko jäädä tuijottamaan aina kun Heidi kulki ohi... ^_^
Minun muodoillani voi vain haaveilla tällaisista korsetti-lookeista. Ihanaa, Heidi!
Heidi on Saaran ohella pitkäaikaisia meikki-idoleitani, harmi että meikkien tallentuminen kameralle illan valaistuksessa oli mahdottomuus...
.
Sitten niistä HIUKSISTA. Jotka näköjään alkoivat eilen elää netissä ihan omaa elämää. Voikohan sitä pitää jonkinlaisena saavutuksena blogiurallaan, kun omalle tukalle perustetaan ketju keskustelupalstalle...? Lisään CV:hen ;)
Kyseessä oli siis tosiaan peruukki, kuten moni oivalsikin. Mutta hämmästyttävästi, lähes yhtä moni piti tukkaa aitona. :)
Livenä hiukset näyttivät paljon luonnollisemmilta kuin kuvissa (tietysti tilaisuudessa oli hämärä valaistus jne), eikä kukaan muu kuin minut lähemmin tuntevat arvanneet, että kyseessä oli peruukki. Sain paljon kiitoksia ja kehuja uudesta leikkauksestani. :)
Ystäväni on töissä Kinnusella, ja sitä kautta minulle järjestyi lainaan gaalatukka. Koska inhoan hiusten laittoa, keksin, että tällä kertaa skippaan kampaajan kokonaan ja lyön vain päähäni valmiin tukan :)
Tykkäsin hiuksistani aivan valtavasti. Sorry kuva-overload! ^_^ Sävykin oli niin ihana että..! Olen aina karsastanut ruskeaa (olen kerran elämässäni värjännyt hiukset ruskeiksi ja se oli suurin floppi ever), mutta tämä pähkinäinen, vaaleanruskea sävy oli jotenkin kuin tehty mulle.
Mieskin oli ihan että "Miksi et leikkaa tällaisia? Leikkaaleikkaa..!"
Mutta eihän minun hiuksistani tulisi tämän näköisiä vaikka leikkaisin. Hiuslaatuni on aivan erilainen, ja tämän kuohkean, sileän ja suoran polkan sijaan minun kasvojani kehystäisi lättänä, kiharalle koko ajan pyrkivä, pörröinen nössötukka.
Lisätietoja Kinnusen peruukeista saa täältä. Heiltä saa mittatilausperuukkeja ja oikeastaan ihan mitä tahansa peruukkeihin liittyvää. Nykyajan laatuperuukit eivät todellakaan näytä "peruukeilta", ja parhaiden kanssa voi mennä vaikka uimaan.
Minun peruukkini oli kuituhiusta, eikä sitä näin ollen voinut käsitellä tai muotoilla muotoiluaineilla. Eli sitä perunajauhoakaan ei olisi voinut tähän tukkaan laittaa kiillon hillitsemiseksi, terkut muuan lukijalle! ;)
Voisin oikeasti jopa harkita peruukin ostamista.... Luopuminen omista pitkistä kutreistani tuntuu todella vaikealta, mutta pakko myöntää, että tuo lyhyt malli käy minulle mielestäni jopa paremmin kuin pitkät hiukset. Peruukin avulla voisin saada nuo hiukset... menettämättä omia pituuksiani...!
Gaalamekostakin kyseltiin. Se sitten vaihtui ihan viime tingassa... Kävi nimittäin niin, että mä en mahtunut enää siihen Barcelonasta ostettuun French Connectionin mekkoon. :D Jeshh. Taisi Kreikan herkut vähän jättää kylkeä.... ;) (Oikeasti söin siellä ihan sairaasti... tämä postaus on vielä tuloillaan...!)
Niinpä otin päälleni käytännössä ainoan muun kaapissa roikkuvan pikkumustan, Closetin kellohelmaisen mekon joka on tämän vadelmanpunaisen mekon sisko. Eivät ole ihan samaa mallia, mutta kummassakin kellohelma ja taskut = Sanni loves. :)
Nyt on kiire meikkaamaan - Mádaralta tullaan hakemaan minua 30 minsan päästä ja istun tässä vielä sängystä nousseen näköisenä! :D
Mun eilinen Indiedays Blog Awards -look.
Kera ihanien naisten Rillan ja Emilian.
Lisää juttua seuraa myöhemmin. :)
