Täältä tulee vihdoin raporttia suomalaisen luonnonkosmetiikkamerkki Flow Kosmetiikan tuotteista. Tuotteita sain testiin kesäkuussa, mutta osaa niistä en ole ehtinyt edelleenkään käyttää. Hiustuotteet jäävät odottamaan arviotaan ensi vuoteen.

Savi & Yrtti -kasvosaippua. Mielettömän riittoisaa, loppuisiko tällainen pala koskaan? ^_^ Palaa tarvitsee vain vähän pyöräyttää sormissa (eikä sormiin siis näennäisesti jää mitään!), ja kun kädet hieroo kasvoille niin tulee runsas, pehmeä vaahto. Ainoa mistä en niin tässä saippuassa tykkää on, no, hyvin saippuamainen, nitisevän puhdas jälkitunne. Iho jää niin nahkeaksi etteivät sormet enää kunnolla liu'u sen pinnalla huuhtelun loppuvaiheessa.

Kiinnostaisi tietää johtuuko saippuan jättämä narskuvuus ihon pH:sta vai mistä.... Kuivuttuaan iho jää kyllä ihan miellyttävän tuntuiseksi.

Joinain päivinä on myös tuntunut vähän siltä, ettei saippua ole ehkä irrottanut kaikkea meikkiä. Tämän huomaa viimeistellessä puhdistusta kasvovedellä, kun vanulappuun jää vielä likaa. Joskus vanulapussa on näyttänyt olevan lian rippeitä vielä seuraavana aamunakin. Ehkäpä saippua toimii parhaiten kaksoispuhdistuksessa kun meikki on ensin poistettu toisella tuotteella...?

Puhdistusöljy. Flow'n Suvi suositteli tätä tuotetta silmämeikinpoistoon, kun kerroin että silmäni ovat todella herkät ja suurin osa putsareista saa ne kirvelemään. Kerroin myös, etten ole koskaan saanut öljyillä silmämeikkiä kokonaan pois. Suvi halusi silti antaa tuotteen testiin.

Flow'n öljy ei todellakaan kirvele silmissä, mutta en minä sillä kyllä ripsareita kokonaan irti saa. Niinkuin en ole saanut Weledan Manteliöljyllä, puhtaalla oliiviöljyllä tai muillakaan meikinpoistoon suositelluilla öljyillä. Kuva kertoo mitä tarkoitan. Jonkun kestomeikkivoiteen poistoon tämä varmasti on hyvä tuote.

Laventeli-Sheavoi. Mielettömän ihanan tuoksuinen vartalosalva. Flow Kosmetiikan sivuilla kerrotaan, että "Laventeli lievittää erilaisia iho-ongelmia kuten kutinaa, rikkoutunutta tai tulehtunutta ihoa, auringon polttamia ja palovammoja." Olen käyttänyt voidetta kutisevan ihon rauhoittamiseen ja kuiviin kantapäihin.

Vedettömät salvat eivät kuulu koostumuksensa puolesta suosikkivartalonhoitotuotteisiini, mutta aromaterapeuttisessa mielessä tällaista tuotetta on ihana käyttää iltaisin. Kantapäät saan paremmin kuntoon perinteiseen öljy vedessä -voidepohjaan tehdyllä voiteella, joten sheavoi jää minulla satunnaisten hetkien käyttöön, kun ihossa on ärtyneitä, ihottumaisen kuivia kohtia tai kutinaa.

Ruusuvesi. Ihana, todella raikastavan ja kosteuttavan tuntuinen hienojakoinen suihke. Itse en ole niin ihastunut ruusun tuoksuun missään tuotteessa, mutta jos tuoksua ei lasketa niin tuote on loistava.

Hamppuvoide. Tykkään voiteen tuoksusta ja koostumuksesta tosi paljon, erittäin miellyttävän tuntuinen voide. Tuotetiedoissa kerrotaan että voiteessa tuoksuvat mandariini, mirhami, teepuu ja laventeli. Mmmm...! Voisin kuvitella että kuivaihoisen kasvoille aivan nannaa.... Itse en kuitenkaan tarvitse näin täyteläistä voidetta kasvoille, joten olen käyttänyt Hamppuvoidetta kesän ajan säärten pieniin ihottumakohtiin ja kynsinauhavoiteena. On muuten toiminut aivan loistavasti siinä tarkoituksessa!

Mustikkavoide. Tämä uutuusvoide on Flow'n viimeisimpiä lanseerauksia, ja sopii normaalista sekaiholle, myös rasvoittuvalle. Voiteessa on kosteuttavien ainesosien lisäksi ihoa puhdistavia, kirkastavia ja talineritystä tasapainottavia eteerisiä öljyjä.

Mustikkavoiteessa on tyypillinen luonnonkosmetiikkamainen koostumus, mutta ei missään nimessä rasvainen / liian täyteläinen tai salvamainen. Tuoksuu jännälle (siis minun mielestä hyvälle!) ja tuntuu iholla raikkaalta. Imeytyy hyvin ja sopii meikin alle. Sanoisin, että Mustikkavoide on itse asiassa yksi tämän vuoden lemppareita kaikista testituotteista. Joidenkin tuotteiden kohdalla vain tulee sellainen erityisen miellyttävä fiilis.

Annoin Mustikkavoidetta testiin myös Kosmetiikkapaneelin Tanjalle, jolla on helposti kiiltelevä, epäpuhtauksiin taipuvainen iho. Tässä Tanjan mielipide:

Plussat:

+ mukava koostumus, ei liian tuhti mutta ei lirukaan

+ imeytyi hyvin ja nopeasti, meikin pystyi laittamaan melko pian voiteen levittämisen jälkeen

+ riittoisa

Miinukset:

- mäntysuopamainen tuoksu. Ekan käyttökerran jälkeen mietin, että tuoksu on hauschkamainen, mutta parin kerran jälkeen olin haistavinani vain mäntysuopaa. (Sanni sanoo: mitä ihmettä Tanja, mä kun tykkään kovasti tästä tuoksusta! ^_^)

- aika peruskosteusvoide, ei aiheuttanut riemunkiljahduksia mutta ei paljon muitakaan reaktioita.

* * *

Millaisia kokemuksia teillä on Flow'n ihonhoitotuotteista? Onko jollain kuivaihoisella esim. käytössä tuota ihanaa hamppuvoidetta?

Yves Rocher jatkaa ekosertifioitujen tuotelinjojen lanseerausta. CosmeBio-sertifioitu Organic Cosmetics –linja pitää sisällään kuusi tuotetta; puhdistusgeelin, päivävoiteen, vartaloemulsion, vartalokuorinnan, suihkugeelin ja deodorantin. Tuotteet pohjautuvat luonnonmukaiseen Meksikossa viljeltyyn aloe veraan.

Sain testiin päivävoiteen, vartaloemulsion ja vartalokuorinnan. Aiemmin testaamaani Culture Bio –linjaan verrattuna uusi sarja erottuu ensimmäiseksi edukseen tuoksullaan. Jostain syystä pidin osaa Culture Bion tuoksuista piparmintusta huolimatta jollain tapaa jopa tunkkaisina, mutta Organic Cosmetics on raikas, tuoksussa on ripaus kukkaista makeuttakin. Minulle tuli tuoksusta itse asiassa mieleen Acorellen luomuparfyymit, etenkin R Of Rose! Liekö näissä käytetty jotain samoja tuoksuraaka-aineita.

Puhtaanraikas vaaleanturkoosi värimaailma on sekin mielestäni onnistuneempi kuin Culture Bion kelta-violetit sävyt.

Käyttökokemuksia olisi sitten tässä:

Päivävoide: täyteläisempi kuin Culture Bio -päivävoide, samettinen koostumus tuntuu "ylellisemmältä". Hyväntuoksuinen! Reseptissä aloevettä, glyserolia, seesaminsiemenöljyä, shea-voita, jojobaöljyä ja muita kasviöljyjä. Ollakseen normaali- ja sekaiholle tarkoitettu voide, koostumus on vähän yllättävänkin täyteläinen. Minulle tämä sopii parhaiten yökäyttöön.

Vartalokuorinta: vaahtoaa ja sisältää puhdistavia ainesosia eli voi käyttää suihkugeelin tavoin. Isorakeinen ja rakeita aika harvassa, kuorintateho tuntuu hyvin miedolta. Kuorivana aineena bambunydinjauhe ja mantelinkuorijauhe. Ei voita Les Plaisirs Nature -sarjan purkissa olevaa hiekkamaista kuorintaa!

Vartalovoide: maitomainen ja hyväntuoksuinen. Jättää iholle hieman nahkean tunnun joka katoaa vasta tuntien kuluttua. Pidin Culture Bio -linjan vartalovoiteesta enemmän.

Hinnat ovat todella edullisia, esim. suihkugeeli 2,50€, puhdistusgeeli 4,90€ ja päivävoide 6,90€.

Kerroin teille viikko sitten "naamakohtauksestani".

Todennäköiseksi syyksi selvisi hiljattain aloittamani läääkekuuri joka liittyy hormoniepätasapainoon. En heti yhdistänyt ihon repeämistä lääkkeeseen, sillä lääkäri ei maininnut mitään tämänsuuntaisista sivuoireista vaikka sitä erikseen kysyin. Eräs toinen konsultoimani lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että aknen kaltaiset oireet nimenomaan kuuluvat lääkkeen yleisiin haittavaikutuksiin.

Noniin. Eli se siitä sitten.

Iho on nyt viikkoa myöhemmin jo hyvässä kunnossa. En tiedä liittyykö se siihen, että elimistö alkaa tottua lääkkeeseen vai siihen, että olen hoitanut ihoani asianmukaisilla tuotteilla. Ehkäpä kummallakin on vaikutuksensa asiaan.

Ainakin ehdin hyvin testailla muutamien eri tuotteiden peittokykyä! :)

Pahimpien näppypäivien ajan laitoin meikkipohjan alle Schrammekin BB-voidetta hoitamaan näppyjä ja tuomaan lisäpeittoa. Edelleenkin voimme todeta, että mineraalimeikkipohjalla saa näpyt ja punoitukset erinomaisesti piiloon.

Näppyjen tulehdustila ei kuitenkaan lähtenyt helpottamaan. Ennenkuin apuun riensi Mr. Karkkipäivän luottotuote, yksi kosmetiikka-alan klassikkotuotteista; Ella Bachén Créme Intex No 2.

Oikeasti, tässä on tuote johon mies on tutustuttanut minut, ei toisin päin. En ollut koskaan kuullutkaan Créme Intex kakkosesta kun tapasin mieheni. Mr. Karkkipäivällä on epäpuhtauksiin taipuvainen iho, ja hän on jo vuosikaudet vannonut tämän kalanhajuisen tökötin nimeen.

Créme Intex No 2:n "tuoksu" tulee turskanmaksaöljystä, joka korjaa ja rauhoittaa tulehtunutta ihoa. Muita vaikuttavia aineita ovat sinkkioksidi ja timjamiöljy jotka vähentävät tulehdusta ja punoitusta ja estävät ihon kuivumista. Vaikka kyllä voide kuitenkin oman kokemukseni mukaan jonkun verran kuivattaa ihoa. Mutta se todellakin toimii!

Paukamat iholla laskivat heti ensimmäisenä yönä Créme Intex -käsittelyn jälkeen. Tässä iho maanantaiaamuna, kun se vielä sunnuntaina oli punoittava ja näpyt koholla.

Jatkoin Créme Intex -yökuuria koko tämän viikon, ja tällä hetkellä iho on lähes entisensä. Tietenkään en voi tietää, palaavatko iho-oireet uudelleen jossain vaiheessa lääkekuurin aikana, mutta toivoisin kovasti että eivät....

Jos jotain positiivista ihokohtauksessa oli/on, niin ainakin osaan nyt paremmin ymmärtää miltä ongelmaihoisesta tuntuu. Vaikkei oma ihoreaktioni varmastikaan ollut lähelläkään pahinta aknea, niin pystyn nyt jollain tapaa asettumaan akneihoisen asemaan. Ihoa kuumottelee, paukamat ovat kipeitä.... Tuntuu, kuin iho eläisi omaa elämäänsä. En voi kieltää, etteikö minulla olisi muutaman päivän ajan ollut aika paha mieli ihoni takia. En ole koskaan näyttänyt siltä.

Millaisia kokemuksia teillä on epäpuhtaan/akneihon hoidosta? Onko kosmetiikasta tai ruokailutottumusten muutoksesta apua vai onko lopullisen ratkaisun tarjonnut vasta lääketeollisuus...?

Edit. Kysyjille: täältä näette Ella Bachén jälleenmyyjät: http://www.rohdos-ala.fi/kauneushoitolat/

  Naisten ikuinen taistelu karvoja vastaan.

Siinäpä meillä asia, jonka ympärille on kehitetty oma teollisuutensa. Naiset haluavat ihonsa olevan niin karvavapaa ja sileä kuin mahdollista, ja vieläpä mielellään niin kivuttomasti, helposti ja pitkäkestoisin tuloksin kuin mahdollista, ja tämän ansiosta jotkut pyörittävät miljoonabisnestä.

Miettikää nyt miten hullua. Joku tienaa sillä, että me emme kestä katsella ihokarvojamme…! Sheiverit, epilaattorit, vahat, sokeroinnit ja hoitoloissa suoritetut karvanpoistot tuottavat vuosittain ihan mielettömiä summia.

Tämä on osa kauneusbisneksen mielenkiintoisia ulottuvuuksia.

Oletteko koskaan miettineet, mistä inhotuksemme ihokarvoitusta kohtaan on edes lähtöisin? Mehän olemme syntyneet karvaisina aikojen alussa ja karvat ovat luonnollinen osa kroppaamme. Vuosien saatossa ne ovat vähentyneet tarpeettomina, ja voidaan ehkä evoluution perusteella olettaa, että joskus tuhansien vuosien kuluttua olemme täysin karvattomia. Tarvitaankohan enää edes hiuksia päätä lämmittämään…?

Vaikka tämänhetkinen jäljellä oleva karvoituksemme onkin lämpö- ja suoja-aspektin kannalta tarpeetonta, ei se silti mielestäni selitä vimmaista tarvettamme päästä siitä eroon. Miksi karvat koetaan vastenmielisenä? Miksi sileä, karvaton iho on (ainakin länsimaisessa kulttuurissa) kaunista?

Kuten kauneusihanteissa yleensäkin, taustalla on tietenkin kulttuurin luoma ”malli”, jota puolestaan välittää voimakkaimmin media. Ja mediaan taas vaikuttavat markkinavoimat. Olen miettinyt, onko koko sheivaustarve kehitetty pelkästään tuottamaan rahaa. Vai ovatko naiset ajelleet karvojaan jo antiikin aikoina, jolloin kauneus ei ollut samanlainen bisnes kuin tänä päivänä…?

Asia täytyi googlata. Kyllä, karvaton iho on koettu esteettisesti tai hygieniasyistä miellyttävänä jo faaraoiden Egyptissä. Myös antiikin Kreikassa ja Roomassa suosittiin ajeltua ihoa (vaikka tänä päivänä Välimeren naiset tunnetaan karvaisista kainaloistaan…). Eli ihan pelkästään Gillette ja kumppanit eivät ole vastuussa karvanpoistomaniastamme.

Mutta antiikin aikaan karvanpoisto ei epäilemättä ollut samanlainen bisnes kuin tänään. Milloin karvoista eroon pääsy alkoi kaupallistua…?

Aina niin palvelualtis Google tietää vastauksen tähänkin. Ihokarvojen ajelu oli välillä vuosisatoja ”poissa muodista”, tai vähintäänkin hyvin underground-toimenpide, mutta naisten pukumuodin alkaessa 1920-luvulla paljastaa sääriä ja kainaloita alkoi karvojen poistaminen olla taas ajankohtaista.

Ensimmäinen varsinainen ihokarvojen poistoon kannustava mainos nähtiin amerikkalaisessa Harper’s Bazaar –lehdessä vuonna 1915. Mainoksessa toisen olkapään paljastavaan toogaan pukeutunut nainen on taivuttanut kätensä pään yli kaarelle, paljastaen sileäksi ajellut kainalot. Kuvateksti kertoo ihokarvojen poiston olevan tarpeellista ”kesämuodin ja tanssin yhdistelmälle”.

Anti-kainalokarvamainontaa seurasi pian säärikarvakampanjoita, ja viimeistään Toisen maailmansodan aikaisen pin-up –tyttö Betty Grablen ikoninen kuva teki säärten paljastamisesta Amerikassa lähes isänmaallisen teon. Se yhdistettynä jälleen lyhenevään helmaan ja läpinäkyviin sukkahousuihin tekivät säärikarvoista ei-toivottuja.

Bikinimuodin astuessa kuvaan sai alapäänkin karvoitus lähteä…. Tämän alueen karvatrendi tuntuu vaihdelleen paljonkin vuosikymmenien aikana. Kaikki muistavat 70-luvun ”puskat”, kun taas 2000-luvulla ihanteena on täysin sileä ”brasilialainen”.

Ensimmäiset naisten depilaattorit ilmestyivät markkinoille 20-luvulla, ja loppu onkin historiaa. Joka vuosi höyläfirmat lanseeraavat uusia, toinen toistaan liukkaammin ja mukavammin hommansa hoitavia epilaattoreita, voiteita, vahoja, teriä ja sokereita. Etenkin tämän hetken ”kaikki pois” –ideaali pitää karvanpoistobisneksen kuumana.

Tunnustan itse olevani erittäin laiska sheivailija, etenkin mitä tulee ”down under” –alueeseen. Koko postausaihe tulikin mieleeni tänä aamuna kun kävin kuntosalilla. Huomasin pukuhuoneessa vilkuilevani ympärilleni saisiko epäsiisti biksurajani paheksuvia katseita osakseen. Ärryin omasta huolestani. Mitä sillä on väliä minkä verran jollain random puntilla kävijällä on karvaa tai missä päin vartaloa? Miksi välitän muiden mielipiteistä? Ilmeisesti juuri siksi, että kulttuuri on sitonut minuun niin voimakkaan kuvan siitä että karvoitus on ”väärin”.

Lähdin kotiin ja laitoin paikat siistiksi. Ja kirjoitin tämän jutun.

Mikä on teidän suhteenne sheivaukseen? Mitä teidän karvoillenne kuuluu? Saavatko ne elää ja rehottaa rauhassa vai kitkettekö ne pois kun puolikin milliä pilkottaa? Onko karvojen ajelussa oikeasti mitään järkeä...?

Ja hei - ajellaanko me niitä brasseja muka itsemme vai pelkästään miesten takia.....?

Lukijani Mirri pyysi minua kesäkuisen vartalovoidepostaukseni kommenteissa ilmoittamaan, kun seuraavan kerran bongaan Estelle & Thildin tuotteet tarjouksesta. (Itse siis aina ostan niitä säästöluonteelleni ominaisesti alennuksista ;)).

Ja nyt Estelle & Thildin vartalotuotteet ovat jälleen -20% Kickseissä. Eli ei muuta kuin Mirri ja muut kipin kapin hankkimaan maailman paras vartalovoide kokeiluun! ^_^ Hintahan on edelleen selvästi tyyriimpi kuin perus-Dovet sun muut, 200 ml jotain 15 euroa ja risat, mutta on se neljäkin euroa ihan kiva säästää kun siihen tulee tilaisuus. ^_^

Mun suosikit on siis Neroli Bergamot ja Baby & Child (hajustamaton) Body Lotion. Paksumpaa Baby & Child Body Creamia en ole kokeillut, se varmaan sopii paremmin syväkuivalle iholle.

Olin maanantaina toista kertaa elämässäni ekokasvohoidossa. Ensimmäinen kerta oli Dr. Hauschka –kosmetologilla kaksi vuotta sitten.

Tämänkertainen kokemus oli paljon Hauschkaa kokonaisvaltaisempi. Kerroin teille aiemmin maarianhaminalaisesta ekohoitolasta Lustansista, jossa Nina Axell Hartvik tarjoaa asiakkailleen luonnonmukaista hoitoa pintaa syvemmältä. Täällä ensimmäiseen hoitokertaan kuuluu aina puolen tunnin konsultaatio, jossa käydään läpi ihonhoidon lisäksi myös ravintoasioita ja mahdollisia elämäntilanteen kuormitustekijöitä jotka voivat heijastua ihon hyvinvointiin.

Varasin ”Lilla Ansiktsbehandling” –hoidon (”Pieni kasvohoito”) niin itselleni kuin Maarianhaminassa vierailevalle äidilleni. (Äidit ansaitsevat välillä yllätyslahjoja vaikkei olisikaan merkkipäivää... ^_^) Hoidossa käsitellään kasvot, kaula ja dekoltee ja siihen kuuluu puhdistus, kuorinta, yrttikompressi, hieronta, naamio ja hoitovoide.

Nina aloitti ”haastattelemalla” minua ihonhoitotottumuksistani, ruokavaliostani ja vuorokausirytmistäni. Ilmeisesti hoidan ihoani hyvin, sillä en saanut mitään suosituksia. Muuta kuin että kasvoveden sijaan kasvoille voi myös taputella pelkkää raanavettä.

Oli mielenkiintoista seurata, kun Nina kertomani perusteella valitsi hoitotuotepohjiini minulle sopivat eteeriset öljyt. Minulle valittiin ylang-ylangia, kamomillaa, laventelia, salviaa, muskatellisalviaa ja vetiveriä.

Kasvot puhdistettiin Care Of Gerdin rapsiöljyllä ja kasvovetenä Nina käytti nerolivettä johon oli sekoitettu ylang-ylangin ja laventelin eteerisiä öljyjä. Kasvovettä suihkutettiin kasvoille aika ajoin koko hoidon ajan ja iholle laskeutuva pehmeä sumu tuntui ja tuoksui niiiin hyvältä…!

Hierontaöljypohjan muodostivat oliivi- ja vehnänalkioöljy. Tähän seokseen Nina sekoitti pisaroita yllämainituista eteerisistä öljyistä. Vatsaani nipisteli muuan ikävän tutkimuksen seurauksena, ja Nina valitsi seokseen salviaa ja muskatellisalviaa auttamaan juuri tähän tilaan. Vaikka öljyjä ei siis hierottu vatsani alueelle, ne auttaisivat kuulema silti kipuihin.

Ennen hierontaa dekolteen ja olkapäiden iho kuorittiin miedolla sokerikuorinnalla. Kasvot puolestaan kuorittiin harjaa ja syyrialaista alepposaippuaa apuna käyttäen. Harmi etten itse pystynyt näkemään miten käsittely suoritettiin…! Olin tuossa vaiheessa jo tajunnan rajamailla enkä oikein edes kunnolla käsittänyt mitä kasvoilleni tehtiin.

Syvän rentoutuneessa unen ja valveen välitilassa aistin vain terapeuttisen kosketuksen ja ihanat tuoksut. Havahduin vasta kun Nina alkoi nostaa tuolia takaisin istuma-asentoon. Ikävä tunne vatsan seudulla oli poissa ja mieli rauhoittunut.

Minulle oli torkkuessani laitettu turkkilaiseen jogurttiin sekoitettu Khadin ruusunaamio kera ylang-ylangin ja myrtin eteeristen öljyjen, Care Of Gerdin mustikkaseerumi ja Care Of Gerdin lakkahoitovoide. Mieleen tuli heti Aromtech - liekö tuotteiden sisältämät marjaöljyt mahdollisesti sieltä… :) (C/o Gerd mainostaa tuotteidensa olevan "From Swedish Lapland".)

Hoito kesti konsultaatio mukaan luettuna runsaat 90 minuuttia, ja koin todellakin saavani 60 eurolle vastinetta.

Myös äiti oli silminhavaittavan ”elpynyt” (heh) hoidon jälkeen, ja taidan nyt tietää miltä näyttää kun samea iho saadaan kirkkaan ja  terveen näköiseksi. ^_^ Kasvot näyttivät levänneiltä ja pienet ilmejuonteet tasoittuneet ravitsevien öljyjen ja rentoutuksen seurauksena. Täytyykin varmaan tarjota äidille useammin tällaisia hemmotteluja!

Hoidetut

Täytyy sanoa että Ninalla on kyllä aivan kadehdittavan viihtyisä työpaikka... Tunnelmallisempaa kauneushoitolaa saa hakea. Nina sanoikin että hänen lempiaikaansa on se kun liike on sulkeutunut ja hän saa puuhailla tilassa omassa rauhassa salvoja valmistellen tai hyllyjä laitellen.

Seuraavalla kerralla taidan kokeilla ekohiustenvaalennusta! Vierailu jätti minuun myös aivan uudenlaisen kiinnostuksen eteerisiä öljyjä kohtaan. Pitääkin varmaan käydä lainaamassa joku kirja aiheesta. :)

Ehkä moni Kicksin Oliv-puhdistusvaahdon ystävä on jo huomannutkin, että tämä mainio tuote on harmillisesti poistunut myynnistä. Esittelin teille vaahdon viime kesän lempparituotepostauksessa. Putsaria myytiin Kickseissä, ja jostain käsittämättömästä syystä se poistui Oliv-sarjan valikoimasta. Buu, sanon minä. Putsari oli sisältämiensä risiini- ja oliiviöljyn kautta vallan loistava tuote hieman kuivaihoisemmille vaahtomaisten puhdistustuotteiden ystäville.

Oliv-vaahto on nyt kuitenkin historiaa. Jonnekin mieleni takamaille jäi aikomus pitää silmät auki ja etsiskellä Oliville mahdollista korvaajaa.

Eräänä päivänä se sitten tapahtui ihan sattumalta. Kävelin muuan apteekin ohi, ja yhtäkkiä silmiini osui ikkunan läpi vihreä purkki jossa luki Olive Fresh Cleansing Mousse. Menin sisään ja havaitsin, että tuote kuuluu ACOn NatuVive-sarjaan. Purkki näytti ihan Kicksin Oliv-vaahdon sisarelta! :)

Ajattelin, että odottelisin ensin että saisin pari putsaria kotoa loppuun ennen NatuViven testaamista. Uteliaisuuteni kasvoi kuitenkin liikaa ja viikkoa myöhemmin Mousse jo löytyikin Casa Karkkipäivän kylppäristä. ^_^ Hintakaan ei ole paha, muistaakseni jotain 11 euron kieppeillä.

Hassusti sitten juuri  kun olin hankkinut NatuViven, sain Guinotin maahantuojalta sähköpostia jossa minulle tarjottiin testiin Guinotin vaahtoputsaria. Samoihin aikoihin posti toi mukanaan viimeisimmän testisatsin Laveralta, ja siellähän oli myös pumppuvaahto. Näissä kahdessa ei kuitenkaan ole oliiviöljyä, eli ne eivät raaka-aineidensa puolesta olleet suoria haastajia Oliville.

NatuViven Olive Fresh Cleansing Mousse on kuvauksen mukaan tarkoitettu normaalille ja sekaiholle. Ainesosaluettelo on ilahduttavan lyhyt, mutta PEG-yhdisteitä vältteleville tiedoksi että tuotteesta löytyy kolmea eri (kosteuttavaa) etoksyloitua yhdistettä. Kolmas on oliiviöljy (oliiviglyseridit).

Pesukokemus on seuraavanlainen:

Pehmeä, liukas moussemainen vaahto. Tuoksu odottamattoman voimakas ja makeahko, jopa hedelmäinen. Liukuu iholla miellyttävästi ja tuntuu ylelliseltä.  Iho jää todella pehmeän ja sileän tuntuiseksi. Huuhtoutuu iholta vaivattomasti ilman nahkeutta, kalvomaista tai narskuvaa jälkitunnetta.

Guinotin BiOxygene Cleansing Foamissa on NatuViveä miedompi tuoksu, mutta tämäkin makeahko. Vaahto ei myöskään ole ihan yhtä täyteläinen kuin NatuVivessä, mutta nimi onkin 'foam' eikä 'mousse'. Puhdistaa ihon tehokkaasti ja jättää sen puhtaan ja hyvän tuntuiseksi ilman "extra"fiiliksiä. Jos puhdistuksen jälkeen ei heti levitä päälle voidetta, ihoa alkaa kiristää ja pintakuivat kohdat tulevat pian näkyviin. Vilkaisu ainesosaluetteloon kertookin, että BiOxygene on paljon voimakkaammin pesevä tuote kuin Oliv, NatuVive ja Lavera. Tuntuu NatuViveen verrattuna vähemmän ylelliseltä, sellaiselta perustuotteelta.

Laveran Neutral-puhdistusvaahto poikkeaa ylemmistä selvimmin koostumuksessa. Luonnonkosmetiikan pumppuvaahtoputsarit  ovat aina normikosmetiikan vaahtoja "ohuempia" ja vähemmän kermaisia. Joku kokeilemani on jopa ollut kuin tiskivaahtoa.

Viimeisin käyttämäni luonnonkosmetiikan putsari on Sanctum-vaahto, ja siihen verrattuna Lavera Neutral on vähän täyteläisempää. Putsarissa on soijaöljyä ja triglyseridejä heti veden jälkeen ennen ensimmäistäkään pesevää ainesosaa, ja ensimmäinen sellainen on hyvin mieto coco-glucoside. Inci on muutenkin luonnonkosmetiikalle tyypillisesti hyvin vakuuttava.

Tuoksu on hajusteeton, niinkuin koko Neutral-linjassa. Ei minulla oikeastaan ole muuta sanottavaa Neutral-vaahdosta kuin että hoitaa hommansa ja tykkään. :) Ehdottomasti miellyttävin tähän asti kokeilemistani Laveran putsareista. Soijaöljyn ja triglyseridien korkeasta pitoisuudesta huolimatta en kuitenkaan koe, että Neutral tuntuisi iholla erityisesti juuri kosteuttavalta. Epäilemättä se kuitenkin on porukan hellävaraisin.

. . .

Summa summarum: NatuVive tuntui kolmikosta koostumuksensa (ja tietysti myös oliiviöljypitoisuutensa) perusteella lähimmältä vastineelta Oliv Mousselle. Hintakin on edullisin. Jos haluat kuitenkin vältellä synteettisiä sulfaatteja, valitse Lavera. Jos taas etsit todella tehokasta puhdistajaa ehkäpä hieman rasvoittuvalle iholle, kolmikosta Guinot on sopivin.

Kävin vanhalla työpaikallani ja silmiini osui kahvihuoneen pöydällä vanha kunnon Dermoshop-lehti. Voi mikä nostalgia minuun iski..! "Entisessä elämässäni" tilasimme aina työporukalla Dermoshopista....

Tykkään kovasti Dermoshop-konseptista; huokeaa koko perheen peruskosmetiikkaa yksinkertaisissa, konstailemattomissa pakkauksissa. Ja suomalainen yritys. (Vaikkakin kosmetiikka itsessään valmistutetaan muualla Euroopassa.)

Selailin lehteä vähän haikeana ja panin merkille että Dermoshopin valikoima on kasvanut hurjasti sen kolmen ja puolen vuoden aikana jolloin en ole Dermolta mitään tilaillut. Valikoimaan on tullut trendin mukaisesti sertifioitu luonnonkosmetiikkalinjakin.

Kun työkaveri sanoi että tässä olisi juuri tilaus lähdössä vetämään, niin päätin että hemmetti, minähän tilaan edes jotain pikkuista silkasta jälleenkohtaamisen riemusta - vaikka mistään kosmetiikan tuotteesta ei todellakaan ole puutetta. :P

Paitsi jalkavoiteesta. :) Se on oikeastikin lopussa ja rasvailen tällä hetkellä jalkojani Yves Rocherin yövoiteella joka oli liian paksua kasvoilleni. Jaloillehan se taas on oikeasti liian ohutta.

Minulla on päkiöissä ja kantapäissä erittäin kuiva ja paksu "norsunnahka", ja voiteen täytyy olla t-o-d-e-l-l-a  stydiä että se saa ihossa mitään pehmennystä aikaiseksi. Kaikkien aikojen lempparini onkin ollut Dermosilin Extra-voide, josta olen täällä joskus ennenkin maininnut. Se on niin paksua että pysyy käytännössä pystyssä yksinään kun sitä pursottaa tuubista! ^_^

Tilaukseen lähtikin Extra-voide, ja samoin uutuus(?)tuote Karbamidijalkavoide. Karbamidihan on erittäin tehokkaasti kosteuttava ainesosa joka lisäksi suurina pitoisuuksina liuottaa keratiinia ja sopii näin kuivan ja paksun sarveiskerroksen ohentamiseen. (Olen aiemmin käyttänyt mm. yhden tuubin Schollin karbamidia sisältävää kantapäävoidetta, sekin oli tosi hyvää.)

 Lisäksi tilasin käsisaippuaa jota kuluu aina, ja deodorantin. Ihan hulluna en siis äitynyt shoppailemaan, mutta sehän ei ollut tarkoituskaan. Nostalgiatrippi jatkuu ensi viikolla kun käyn hakemassa tuotteet työpaikalta.

Kuka muu tykkäilee Dermoshopista? Suosikkituotteita?

Mun vanhoihin suosikeihin kuuluu Extra-voiteen ohella Kasvopesugeeli ja Tyrnikäsivoide, niitä on tullut vuosien varrella tilattua monta kappaletta.

Pyörän voi keksiä vain kerran. Ja tietyt meikki- & kauneus”totuudet” eivät koskaan muutu. Oletteko huomanneet lukevanne lehdistä vuodesta toiseen samoja artikkeleita ihonhoidosta ja meikkinikseistä?

Tajuan kyllä, että joka vuosi jutut lukee myös joukko uutta kohdeyleisöä, ja olenhan itsekin joskus ollut 12-vuotias ja kuullut ensimmäistä kertaa että ihoa olisi hyvä kuoria säännöllisesti. Jollekulle tieto on aina uutta. Ja osa meistä kaipaa välillä muistutustakin perusasioista.

En siltikään voi välttää haukotusta kun naistenlehdet esittelevät jokakesäisiä nudemeikkiohjeitaan tai antavat vinkkejä kestävälle meikkipohjalle. ”Voit levittää ihon sävyistä luomiväriä koko luomelle ja harjata ripsiin yhden kerroksen maskaraa.” Aijaa? ”Huulimeikin kestoa voi lisätä rajaamalla huulet.” Ihanko totta?

Entäpä oletteko huomanneet vuodenaikojen vaihtumiseen liittyvät kauneudenhoidon standardiartikkelit? Jos ette, niin kiinnittäkääpä huomiota mitä lehdissä neuvotaan joka kevät ja syksy. Yllättäen ohjeet niin talven kuin kesänkin kuluttamalle iholle ovat lähes samat.

Talven jälkeen: ”Kirkasta pimeän vuodenajan ja pakkasten samentama ihosi kuorinnalla ja valmista hipiäsi kesään syväkosteuttavalla naamiokuurilla. Vaihda päivävoiteesi kevyempään ja meikkivoiteesi ohuempaan.” Kesän jälkeen: ”Uudista auringonpaahtaman ihosi pinta tehokkaalla kuorinnalla ja palauta ihon kosteus ravitsevilla kosteusnaamioilla. Valmista iho talveen päivittämällä kevyet kosteusemulsiot suojaavampaan, täyteläisempään voiteeseen ilmojen viilentyessä.”

Oli vuodenaika tai tilanne mikä hyvänsä, aina suositellaan kuorintaa ja naamioita. Kesälle sitten ne kevyemmät kosteusvoiteet ja talvelle tanakammat…. Olenkohan kuullut tämän joskus aiemminkin..? Ei mutta niinhän se vain on että ihonhoito ja perusehostus eivät ole niin kuin esimerkiksi vaatemuoti joka vaihtuu joka sesonki. Muotitoimittajien ei tarvitse kahtena syksynä peräjälkeen nostaa esiin samoja asusteita ja trendivärejä. Kaneusreporttereilla on tylsempää… Onneksi on sentään catwalkien inspiroimat trendimeikit ja eri merkkien kausilookit!

Olen havahtunut pohtimaan tätä vakioartikkelien toistumista kirjoittaessani silloin tällöin editorial-juttuja Indiedaysin etusivulle. ID:n päätoimittajan tilatessa minulta juttuja olen usein päätynyt vastaamaan, ”Mutta minähän olen jo kirjoittanut sellaisen viime vuonna…” johon päätoimittaja naurahtaa takaisin että ”Kuules Sanni, tällaista se journalismin maailma on.” Ja tiedänhän minä sen. Hän on tietysti ihan oikeassa ja minä en vain osaa nähdä asiaa ammattitoimittajan näkökulmasta. Minun täytyisi oppia sujahtamaan kirjoittajana eri rooliin kun teen editorial-materiaalia.

Tykkään hurjasti kirjoittamisesta, ja blogiympäristö on minulle se kaikkein luontevin ”media”. Tämähän on tosiaan vähän kuin oma lehteni jota toimitan, ja täällä kirjoittamistani ohjaa halu tehdä juttuja joista itse kokisin saavani hyötyä/kiinnostavaa tietoa/naurunpirskahduksen tai hymynkareen arjen keskelle. Jos olisin fiksu, kierrättäisin vanhoja suosituimpia postauksiani. Minun kannattaisi epäilemättä kirjoittaa aika ajoin uudelleen jutut vaikkapa eri muotoisten silmien meikkauksesta, klassisesta smoky-meikistä, vanhojen tansseihin sopivasta juhlameikistä tai silmien rajauksesta. Mutta en tee niin.

On tietysti melko lailla mahdotonta pitää monta vuotta kauneusblogia sivuamatta koskaan samaa asiaa useamman kerran, mutta punaisena lankana on koko ajan ollut pyrkimys välttää itsensä toistamista. Niinpä olen vähemmän fiksu ja linkkaan smoky- & juhlameikkien kyselijöille vanhoja postauksiani. Eikä Karkkipäivässä tulla koskaan neuvomaan kuinka ihon saa joka kevät kuulaaksi kuorinnalla. Siitä voitte lukea naistenlehdistä.