Seuraa jatkoa aurinkosuojakeskusteluun. Esitin muutamia edellisessä rusketuspostauksessa esillä olleista kysymyksistä ihotautilääkäri Tapio Rantaselle, ihotautilääkäri Matti Hannukselalle ja Helsingin Allergia- ja Astmayhdistyksen kosmetiikka-asiantuntijalle, Päivi Kousalle. (Kousa on taustaltaan farmaseutti, estenomi ja tuleva kemisti.)
Olen iloinen, että kirjoitukseni auringosta ja rusketuksen turvallisuudesta herätti niin paljon keskustelua, sillä opin sen kautta itsekin paljon uutta asiasta. Nyt esimerkiksi tiedän, että ihoni voi vaurioitua UVA-säteiden vaikutuksesta, vaikka en palaisikaan.
Toisaalta opin myös sen, ettei auringolta ole syytä piiloutuakaan, ja että oma ihotyyppini antaa itsessään tietyn suojan ja ihoni voi jopa korjautua saamistaan säteilyvaurioista. Kohtuullinen oleskelu auringossa omalle ihotyypilleen sopivalla suojavoiteella varustettuna ei ole vaarallista. Auringolla on myös terveysvaikutuksia, kuten d-vitamiinin muodostus ja suoja tiettyjä syöpiä vastaan. Ja kukapa ei huomaisi auringon vaikutusta endorfiinin tuotantoon ja mielen piristymiseen.
Tsekkaa taulukosta oma aurinkoihotyyppisi. (Lähde STUK)
Kysymys: kun iho ruskettuu, onko se suoraan ihon vaurioitumista, vaikka iho ei palaisikaan? Tapahtuuko siis aina hallaa, kun iho päivettyy?
Päivi Kousan mukaan ruskettuminen ei ole vaurioitumista, vaan osa ihon normaalia suojamekanismia auringonsäteitä vastaan. ”Jos iho ruskettuu palamatta, ei tapahdu hallaa, vaan sitä tapahtuu vasta palamisessa. Palaminen on ihon varoitussignaali, että jotain on pielessä.” Hän kuitenkin lisää, että iho vanhenee ennenaikaisesti, jos aurinkoa ottaa liikaa.
Matti Hannuksela on samoilla linjoilla. Hän vastaa, että ruskettuminen suojaa orvaskeden solujen tumia auringon UV-säteilyn aiheuttamilta haitoilta sekä valovaurioilta verinahan sidekudoksessa. ”Sopivasta määrästä aurinkoa on enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä se suojaa monilta syöviltä.”
Tapio Rantanen vastaa seikkaperäisemmin. ”Tavallinen (viivästynyt) rusketus käynnistyy orvaskeden melanosyyttien aktivoitumisen tuloksena 3-4 vrk:n kuluessa UV-altistuksesta, jolloin ne syntetisoivat tyrosinaasi-entsyymiä, joka aloittaa melaniinipigmenttien synteesin. Tähän johtavia stimuluksia voivat olla DNA-vaurion seurauksena irronneet DNA-fragmentit (ilman että iho olisi näkyvästi palanut) sekä joukko orvaskeden valtasolujen, keratinosyyttien, tuottamia välittäjäaineita.”
Rantanen jatkaa, että ”Jatko on mutkikkaampaa kemiaa eräänlaisen multiproteiinikompleksin ympärillä. Lopputuloksena voi syntyä hyvin suojaavia mustanruskeita eumelaniineja (hyvin ruskettuvilla ihotyypeillä) tai huonosti suojaavia feomelaniineja” (esimerkiksi punatukkaisilla ihotyypeillä).
”Lyhyenä vastauksena kysymykseen: kyllä, rusketus käynnistyy yleensä aina vaurioiden kautta. Vauriot ovat kuitenkin hyvin ruskettuvilla ihotyypeillä varsin hyvin korjautuvia, mutta eivät huonosti ruskettuvilla.”
Tämä kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että esitin Rantaselle lisäkysymyksen ihon kyvystä korjata itseään. Halusin tietää, voisiko karkeasti ajatella minunkin helposti ruskettuvan ihoni aina syksyisin korjautuvan kesän UV-haitoista, vai jääkö ihooni aina muistijälkiä joka kesän jälkeen. Rantasen mukaan ”Ihotyypeillä III-IV on vähäisemmän palamisriskin lisäksi ainakin DNA-vaurioiden korjaamiskyky parempi kuin tyypeillä I-II, ja ihosyöpäriski siten vähäisempi, mutta kyllä sinnekin muistijälkiä jää. Verinahan kollageenin vauriot (valovanheneminen) eivät kuitenkaan parane, joten ryppyyntymistä kyllä tulee tapahtumaan.”
Kysymys: Jos yleisen tutkimustiedon mukaan UV-säteily on voimistunut niin paljon, että suojakertoimen tulisi olla vähintään 30, miksi sitä pienemmillä suojakertoimilla varustettuja voiteita valmistetaan? Millä motivaatiolla minun tulisi vaihtaa korkeampiin suojakertoimiin, jos en pala kertoimella 8?
Rantanen ja Hannuksela vastaavat, ettei UV-säteilyn määrä itse asiassa ole juuri voimistunut. Otsonipitoisuus laski 1990-luvulla, mutta on nyt taas nousussa.
Rantanen sanoo, että suojakerroinsuositusten muuttumisen takana on enemmänkin aurinkosuotimien ja aurinkotuotteiden paraneminen sekä tieto siitä, että ihmiset käyttävät tuotetta vain 1/4 - 1/3:n siitä paksuudesta, mitä tuotteen kerrointa määrittäessä on käytetty. Hyvin ruskettuva ihotyyppi pärjää matalallakin kertoimella, mutta vähemmän vaurioita (kuten ihon vanhenemista) syntyy korkeammilla kertoimilla.
Hannuksela toteaa, että jos suojavoidetta käyttää oikein, riittää SK 8 aina Suomessa, SK 15 tropiikissakin. Oletan, että hän tässä viittaa ihon palamiseen, eikä UVA-säteiden vanhentaviin vaikutuksiin.
Päivi Kousa vastaa, että suojakertoimen valintaan vaikuttaa oma aurinkoihotyyppi sekä UV-indeksi. Näin ollen myös alempien suojakerrointuotteiden valmistus on perusteltua. UV-suojan tarve vaihtelee ihon ruskettumiskyvyn ja maantieteellisen alueen mukaan, esimerkiksi korkean UV-indeksin maissa on viisasta suurentaa kertoimia.
Jos iho voi hyvin suojakertoimella 8, ei ole tarvetta vaihtaa korkeampiin lukuihin. Kousa neuvoo kuitenkin miettimään suojausasiaa ihon vanhenemisen näkökulmasta. Ylenpalttinen aurinkoaltistus korkean UV-indeksin alueilla tulee näkymään ihossa vanhempana. Kohtuus on siis tässä asiassa taikasana.
Kousa painottaa, että lain mukaan ei saa myydä sellaista kosmetiikkaa, jolla terveys vaarantuu. Ihmisellä on itselläänkin vastuu omista auringonottotottumuksistaan. ”Jollekin riittää suojakerroin 8, ja sellainen henkilö, joka on valinnut suojakertoimen 8 ja palaa silti, on tehnyt väärän valinnan. Tarve on yksilöllinen, aina yksilöllinen.”
Kysymys: mitä eroa on suojakertoimellisilla päivävoiteilla ja aurinkovoiteilla?
Tässä asiassa kaikki kolme asiantuntijaa ovat selkeän yksimielisiä; ei mitään käytännön eroa. Jos suojakerroin päivävoiteessa ja aurinkovoiteessa on sama, ne antavat yhtä hyvän suojan UV-säteilyä vastaan. Ero on imagollinen ja koostumuksellinen. Rantasen mukaan päivävoiteissa on miellyttävämpi koostumus ja enemmän vesiliukoisia suotimia.
Kysymys: Mitä tarkoittaa Syöpäjärjestön sivulta poimittu lause: ”Oikein käytettynä voiteet voivat estää palamisen, mutta UV-säteilyltä ne eivät suojaa, eikä niillä voi pidentää auringossaoloaikaa.”
Hannuksela arvelee, että maininta lienee jäänne menneiltä vuosilta. ”Jos suojavoide sisältää vain UVB-suojan, voi UVA:ta saada haittaavia määriä. Nykyisin kaikissa voiteissa taitaa olla molemmat suojat.”
Rantanen ja Kousa eivät myöskään täysin ymmärrä, mitä neuvolla halutaan sanoa. Kumpikin sanovat, että voiteista saa suojaa, mutta mikään voide ei luonnollisestikaan anna totaalisuojaa. Kousan mukaan ”Suurimmalla kertoimella 50+ tarkasti rasvattu kroppa on liki sataprosenttisesti suojattu jonkun aikaa, kunnes UV-suoja-aineiden teho pikkuhiljaa laskee”.
Tapio Rantanen antaa myös näkemyksensä amerikkalaisista aurinkovoiteista. Hän kertoo, että amerikkalaiset voiteet ovat paljon eurooppalaisia huonompia, koska FDA (US Food and Drug Administration) ei ole aikoihin hyväksynyt uusia tehokkaampia ja turvallisempia suotimia, joita Euroopassa ja Australiassa on ollut käytössä jo pitkään. Muutama viikko sitten FDA antoi ohjeistuksen, jonka mukaan ilman kunnon UVA-suojaa olevissa tuotteissa pitää mainita, että ne suojaavat ihoa palamiselta, mutta eivät ihosyöviltä tai valovanhenemiselta. Euroopassa noudatetaan yleisesti EY-komission vuoden 2006 ohjetta, jonka mukaan tuotteen UVA-suojan täytyy olla vähintään 1/3 UVB- eli palamissuojakertoimesta.
* * *
Luulen, että näillä tiedoilla jatkan entisiä auringonottotottumuksiani. Olen jo niitä viime vuosikymmenellä fiksummiksi muuttanutkin, kuten aurinkokylpyjen ajoittaminen pääsääntöisesti kello 16:n jälkeen. Korkeampaa suojakerrointa en katso edelleenkään tarvitsevani. :) Uskon, että haluni päivettyä kesäisin on joka tapauksessa pienempi paha, kuin se, jos vaikka tupakoisin.
Voi olla, että kuitenkin nostan kasvovoiteen suojakertoimen sinne viiteentoista. Ja myönnän, että tähän vaikuttaa Tapio Rantasen suosittelu korkeammasta suojasta kasvoille. Vaikka en ole tähänkään mennessä auringossa rypistynyt, niin ehkä voisin tämän verran tulevaisuutta ajatella. 15 tuntuu aika hyvältä kompromissilta. Ja päivetynhän minä loppujen lopuksi silläkin, mutta vain hitaaaaaaammin. Malttia, Sanni, malttia. :)
Suuret kiitokset asiantuntijakolmikolle. Tänään olemme taas vähän viisaampia!
Tämäkin päivä piti sitten kokea. Mr. Karkkipäivä soitti eilen hilpeänä, ja kertoi käyneensä ostoksilla Lushissa. Siis itselleen.
Tämä on oikeasti meidän perheessä jo sillä asteikolla, että "hell freezes" ennenkuin Mr ostaa itselleen jonkun kasvovoiteen. Mutta niinpä vain tapahtui. Ja vielä Lushissa, of all places..! (Ilman että helvetille kävi mitään...) Saatatte muistaa herra Karkkipäivän aatoksia ihonhoidosta Mies Hoitoon! -postauksesta, jossa mies lähetettiin kosmetologille vuosihuoltoon.
Mr. Karkkipäivän ostoskassista löytyivät sitten seuraavat tuotteet: partavoide Prince ja kosteusvoide Imperialis. Partavoiteen saatan vielä jotenkin ymmärtää, mutta kasvovoide? "Onko sulla iho sitten vihdoin alkanut kuivua?", kysyin. "Joo, jotain sinne päin", mies sanoi.
No, ovathan nämä pakkaukset mustanpuhuvine värimaailmoineen itse asiassa aika miehisiä, mutta itse kauppa... Ihan hullua kuvitella mun kovanaama-misteri tuonne karkinväriseen myymälään...! ^_^
Itselleen shoppailevat miesasiakkaat lienevät erikoisuus myös Lushin henkilökunnalle. Miehekettäni palvellut neitonen vaikutti hämmästyneeltä miehen kertoessa, että etsi voidetta itselleen. Mies oli sitten tyytyväisenä selittänyt, että häntä on kotona koulutettu ymmärtämään kosmetiikan tarpeellisuuden päälle. Lopulta hän oli myös kertonut, että "Tyttöystäväni kirjoittaa sitä Karkkipäivä-blogia." (**LIEVÄN NOLO!!**) Mutta terveisiä vaan sinne Citykäytävän Lushiin, hyvät tuotteet olitte äijälle löytäneet. :)
Imperialis-voide vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että taidan itsekin sitä vähän kokeilla. Lushin sivuilla kerrotaan, että:
"Imperialis on ennen kaikkea sekaiholle - tosin, koska se sopii sekä kuivalle että öljyiselle ja aknesta kärsivälle iholle, se käy oikeastaan melkein kaikille. Se sisältää kuninkaallista tiikerinliljaa sekä yrttejä kuten mustaseljauutetta, tuoksuorvokkiuutetta sekä mäkikuismaa. Mäkikuisma rauhoittaa tulehduksia ja sen sanotaan karkoittavan pahoja henkiä!
Sekaiholle sopivimmaksi Imperialiksen tekee laventelin eteerinen öljy. Laventeli tasapainottaa ihon talintuotantoa. Siis mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että laventeli saa kuivan ihon tuottamaan lisää talia, ihon omaa kosteusvoidetta, ja öljyisellä iholla laventeli hillitsee talin liikatuotantoa. Ei hullumpaa!"
Inci on siitä mielenkiintoinen, että vesi on vasta kolmantena (!). En muista, että olisin koskaan nähnyt moista voideinciä. Ensimmäisenä on laventeliuutetta, toisena ukontulikukkauutetta ja kolmantena appelsiininkukkavettä. Jännä!
Itsehän en ole edelleenkään käyttänyt yhden ainutta Lushin tuotetta, vaikka kiinnostusta kyllä löytyisi. Täytyy vain hyväksyä se asia, että yksi elämä on liian lyhyt kaikkiin houkutteleviin kosmetiikkamerkkeihin tutustumiseen...! :)
Minulla on tällä hetkellä ihan hurjasti vartalovoiteita, ja voi ehkä sanoa, että jossain määrin aloin ymmärtää Virven vartalovoidemaniaa. ^_^ Olen koukuttunut hyväntuoksuisiin vartalotuotteisiin, ja olin melkein pahoillani kun talvella ostamani Anne Lindin Hunaja-Maito-vartalovoide loppui - sen tuoksu aamuisin suihkun jälkeen oli herkullisuudessaan lähes terapeuttista.
No, onneksi jonossa odotti seuraava hyväntuoksuinen voide. Weledan vanhaksi jääviä vartalotuotteita sai töistä talvella edullisesti, ja minäkin pelastin niistä osan.
Tyrni-vartalovoiteen parasta ennen -päiväys on ollut helmikuussa, mutta mitään pilaantumisen merkkejä ei ole havaittavissa. Mehukas tuoksukin tuo veden kielelle. Aloin miettimään, että tuoksuuko tyrnimarja itsessään näin hedelmäiselle. Pikainen Google-konsultointi kertoi, että tyrnin tuoksun sanotaan muistuttavan ananasta ja passionhedelmää. Ilmankos!
Minulla on aiemmin ollut Weledalta Calendula-vartalovoidetta, josta en juurikaan pitänyt sillä se jätti iholle rasvaisen pinnan. Tyrni-voide on ohuempaa (oikeastaan hyvin maitomaista) ja imeytyy nopeammin, mutta pinta jää kuitenkin öljyisemmäksi kuin esimerkiksi Anne Lindin, Laveran tai Estelle & Thildin vartalovoiteilla. Jotenkin tämä rasvaisuus tuntuu olevan ominaista kaikille Weledan voiteille.
Sitten jotain kotimaista; Blueberry Living ja Vivisanté. Kummatkin olen saanut blogin kautta arvioitavaksi.
Blueberry Living on viime lokakuussa lanseerattu suomalainen luonnonkosmetiikkamerkki, jonka valikoimaan kuuluu pelkästään vartalotuotteita. Firma on kunnostautunut inci-listojen tulkkaamisessa pakkauksissaan. Jokainen heprealta kuulostava nimi on käännetty sekä suomeksi että ruotsiksi, ja ainesosan jälkeen kerrotaan vielä onko ainesosa luomua ja/tai ekosertifioitu. Hieno juttu!
Posti toi minulle sarjan mansikan tuoksuisen vartalovoiteen. Ensivaikutelma oli, että onpa tylsän ja vaatimattoman näköinen pullo. Sitten nuhtelin vähän itseäni ja päätin, että minunhan täytyy ennemminkin sympata kotimaista kosmetiikkayrittäjyyttä ja ymmärtää, ettei uudella ja pienellä merkillä ole välttämättä heti alussa varaa panostaa pakkausdesigniin.
Joka tapauksessa totean pienellä präntillä tähän väliin, että pakkausten ulkonäöllä on mieeeeeletön vaikutus ostopäätökseen. Kun tuotteesta ei tiedä mitään, on pakkauksen visuaalinen puoli ainoa houkutin. Monen firman pitäisi sisäistää tämä entistä paremmin.
Mansikka Body Lotion on erittäin kevyttä ja nopeasti imeytyvää. Kuivalle iholle tätä täytyy laittaa monta pumppausta, ja 150 ml:n pullo kuluu varmasti hetkessä. Luonnollinen mansikan tuoksu on suloinen! Body Lotionilla on hintaa 16,90€ (Hyvinvoinnin Tavaratalo, muualla kalliimpaa), eli litrahinta tällä on varsin kova verrattuna moniin kilpailijoihin. Kotimaisuutta arvostavat maksanevat hinnan silti mielellään, ja Blueberry Livingin tuotteet ovatkin jo löytäneet laajan jälleenmyyntiverkoston aina Sokokselta pieniin luontaistuoteliikkeisiin.
Vivisanté Natural Skin on ensimmäinen suomalainen ekosertifioitu kosmetiikkasarja (Ecocert). Sarja tuli markkinoille viime syksynä.
Kun näin Vivisantén pakkaukset, oli ensimmäinen ajatukseni; "Estelle & Thild!" Pakkaukset ovatkin lähes identtiset E&T:n kanssa. Kun sekä Vivisanté että E&T valmistetaan Suomessa, heräsi minulla tietysti heti ajatus, että lieköhän ovat samalta tehtaalta. :) Ja tämä tunne vahvistui vartaloemulsion korkattuani.
Koostumus on hyvin samanlainen kuin E&T:n vartalovoiteissa, ja tuoksukin muistuttaa erehdyttävästi E&T:n Neroli Bergamot -voidetta. Inci-vertailu osoittaa, että voiteilla on 78-prosenttisesti sama inci. Vivisantéssa on viisi ainesosaa enemmän, mm. esteriöljyjä, jojobaöljyä ja mustaherukansiemenöljyä. Voiteilla vaikuttaisi silti olevan sama voidepohja. Mielenkiintoista!
Odotan mielenkiinnolla, miltä kasvotuotteet vaikuttavat. Jos nekin muistuttavat koostumuksiltaan E&T:tä, niin täytyy ehkä tutkia asiaa lähemmin. Ei sillä, että asialla nyt hirveästi merkitystä olisi, muuten kuin kuriositeettina. Käsittääkseni moniakin kosmetiikkasarjoja valmistetaan maailmalla samoissa tehtaissa, ja kuluttajat voivat tietämättään käyttää lähes samoja tuotteita vaikka merkki ja brändinimi vaihtelee.
Mitäs Viva La Juicy EdP tekee suihkugeelien seurassa ja ylipäänsä ihonhoitopostauksessa? Noo, nuo värit vain näyttivät niin herkuilta yhdessä että tuuppasin Juicynkin kuvaan. :) Ja Juicy on mun kesäiltatuoksu!
Jos en Weledan voiteista niin hurjasti tykkääkään, niin suihkugeelit ovat toista maata. Näistä on tullut suosikkejani, kun ne pesevät ihon niin hellävaraisesti ja kuivattamatta, ja tuoksut ovat nameja. Ne ovat nimensä mukaisesti voidemaisia ja jättävät ihon pehmeäksi. Minulla on nyt kesäkäytössä Tyrni- ja Sitrussuihkugeelit joita vaihtelen fiiliksen mukaan. Nuo pakkausten iloiset värit saavat minut jotenkin hyvälle tuulelle kun näen ne kylpyhuoneessa.
(Ja jos palataan tähän pakkausten psykologiaan, joka on minusta niin kiehtovaa, niin näistä tuotteista saa esim. töissä paljon houkuttavamman esillepanon kuin vaikkapa Dr. Hauschkan vartalotuotteista.)
Niin, ja sitten se pikku-Juicy.
Kun Juicy Couture -tuoksut ilmestyivät keväällä Suomessa, en ensin tiennyt tykkäänkö niistä vai en. Kolme tuoksuista on raskaan makeita, ja yksi taas kevyen "ruohomainen", hieman Issey Miyaken A Scent -tuoksun hengessä. Makeat tuoksut olivat minulle vähän "too much", ja kevyin taas jotenkin tylsä.
Kun sitten sain lahjaksi Viva La Juicy -rollerin ja rullailin sitä satunnaisesti iholle, alkoi tuoksu pikkuhiljaa puhua minua puolelleen. Sen sokerinen ensituoksu on edelleen tavallaan liian päällekäyvä omaan makuuni, mutta pehmennyttään tuoksu muuttuu varsin koukuttavaksi sekoitukseksi hillitympää karamellia, vaniljaa ja jasmiinia. Ei missään nimessä päivätuoksu minulle, vaan ehdottomasti bilerintamalle. Kun tuoksutan tätä, haistan lämpimän kesäillan jossain hikisellä tanssilattialla, ruskettuneita vartaloita ja makeita cocktaileja...
Eli tänä kesänä Sanni tuoksuu sekoitukselta tyrniä, mansikkaa, sitrusta ja sulanutta karamellia...! :) Miltä te tuoksutte?
Hassu juttu. Minulla on kasvojen ja kropan ihot eri paria, ja ne käyttäytyvät päinvastoin kesällä ja talvella.
Kuvat Mádara.
Talvella kasvot ovat kuivemmat, ja käytän täyteläisempiä voiteita. Vartalon iho puolestaan on vähemmän kuiva, eikä se nyt mitenkään rapise pois jos en rasvaa joka suihkun jälkeen. Kesällä sitten tarvitsen tuskin lainkaan voidetta kasvoille (aurinkovoiteita ei lasketa), mutta vartalon iho kuivuu ja vaatii jopa öljyjä.
Oletteko te huomanneet ihossanne erilaista käytöstä vuodenaikojen mukaan? Talvellahan yleisesti melkein kaikkien iho on kuivempi pakkasen ja kuivan, lämmitetyn sisäilman takia, mutta mikäköhän selittää minun kroppanahkani talvisen hyvinvoinnin... Voisikohan se johtua ihan vain suojaavista vaatteista?
Oli miten oli, olen ihan innoissani kun pääsen kesällä holvaamaan kunnolla vartalovoiteita. Kutsukaa minua pöhköksi, mutta olen aina ollut salaa vähän kateellinen kuivaihoisille. (Joo, siis niin tyhmää.) Ihanaa, kun tarvitsee kosmetiikkaa. Ihanaa kuluttaa jotain, jota iho oikeasti vaatii.
Kun iho loppukesästä on kunnon paahtunut (krhm, inhottavaa käyttää tällaista sanaa tuon aurinkokeskustelun jälkeen...! ^_^), sille ei aina riitä pelkkä voide vaan laitan alle ensin vartaloöljyn ja päälle vielä voiteen. Ja sinne humahtavat...! Olen friikahtaneen iloinen tästä ilmiöstä. Talvella moinen käsittely ei ikinä imeytyisi ihooni.
Mutta kasvot sitten... Kesällä minulla kyllä kuluu kasvoaurinkovoidetta, mutta ei juurikaan kosteusvoidetta. Kasvojen iho ei tunnu kaipaavan voidetta juuri lainkaan. Kun herään aamulla, iho on miellyttävän tuntuinen. Puhdistan yön hiet kasvovedellä, ja iho on sen jälkeen kosteutetun ja tasapainoisen tuntuinen. Voin levittää mineraalipohjan suoraan paljaalle iholle ilman mitään voitelutoimenpiteitä. Kuitenkin esimerkiksi suihkun jälkeen iho on pakko voidella, kuuma vesi vetää ihon sen verran kosteusjanoiseksi.
Illalla en laita muuta kuin seerumin. En varmaan tarvitsisi sitäkään, mutta etenkin auringossaoleilupäivien jälkeen ajattelen, että iho kuitenkin kaipaa lisäkosteutta. Iho on joka tapauksessa aamuisin aina hikinen ja jopa öljyinen, eli se voitelee kyllä itse itsensä yön aikana. (Tähän ajatukseenhan perustuu mm. Dr. Hauschkan yövoiteeton hoitofilosofia.)
Tähän postaukseen voin samalla liittää muutaman tuotearvostelun minulla tällä hetkellä käytössä olevista tuotteista. Edit. Huomasin, että postauksesta tulee kaikkine arvosteluineen ihan liian pitkä, joten siirsin vartalotuotteiden arviot omaan postaukseensa.
Nämä kolme tuotetta olen saanut testattavaksi jo viime syksynä, mutta niiden käyttöajankohta sopii itselleni paremmin kesäksi.
Mádaran Deep Moisture Fluid on kevyt kosteusvoide normaalille ja sekaiholle. Koostumus on juuri sopiva kesään ja on ehdottomasti voide, jonka voisin itsekin ostaa. En aluksi pitänyt heinäpeltomaisesta tuoksusta yhtään (se toi minulle ensin mieleen Issey Miyaken A Scent -tuoksun!), mutta sittemmin totuin siihen ja nykyään ihan tykkäänkin siitä.
Mádaran päivävoiteisiin on mieleenkiintoisesti lisätty titaanidioksidia, jonka ilmeisesti on tarkoitus antaa ripaus UV-suojaa kasvoille. Pakkauksissa ei tosin puhuta mitään UV-suojasta, mutta koska yövoide on ainoa johon titaanidioksidia ei ole lisätty, voin vain veikata että tällä ainesosalla on haluttu antaa lisäsuojaa päivän auringonsäteitä vastaan. Mádaran kasvovoiteilla on hintaa 23,90€ / 50 ml.
Mádaraa enemmän olen kuitenkin huomannut tänä kesänä käyttäväni Laveran Basis Sensitiv -sarjan porkkanavoidetta. Porkkanavoide on varmasti ohuin ja "vesimäisin" kosteusvoide jonka tällä hetkellä omistan. Se tuntuu ihanan raikkaalta ja jättää iholle hennon terveen sävyn (joka tosin on niin huomaamaton, ettei voida puhua mistään sävyttävästä päivävoiteesta). Voide on keltaista, mutta kasvot eivät missään nimessä jää kellertäviksi. Annoin voidetta kokeiluun myös Kosmetiikkapaneelin Annalle (pintakuiva sekaiho), ja hänkin ihastui siihen kovasti. Annan sanoin, "Voide imeytyi ihoon hetkessä mutta tuntui silti tarpeeksi kosteuttavalta, ja sopi erinomaisesti meikin alle."
Laveran porkkanavoide maksaa 12,90€ / 50 ml. (Poimin hintatiedot aina Hyvinvoinnin Tavaratalosta, jossa käsitykseni mukaan on useimmiten edullisimmat hinnat.)
Estelle & Thildin ruususeerumista oltiin lukijoiden taholta kiinnostuneita kuulemaan jo viime syksynä, mutta otin sen käyttöön vasta nyt keväällä. Rose Otto -seerumi on tarkoitettu kuivalle ja/tai ikääntyneelle iholle, ja se on selvästi "täyteläisempää" ja kosteuttavampaa kuin aiemmin kokeilemani seerumit. Täyteläisyydellä en tarkoita rasvaista, mutta selvästi koostumus on hieman paksumpi ja ravitsevampi kuin seerumeissa yleensä.
Kuivaihoinen ystäväni osti tätä talvella, ja ihastui siihen ikihyviksi. Minun normaalille iholleni tämä riittää iltaisin yksinään. Ruusun tuoksu kosmetiikassa jakaa mielipiteitä, ja itse kuulun niihin, jotka pitävät vain tiettyjen ruusulajikkeiden tuoksusta. (Ruusu voi kosmetiikassakin tuoksua hyvin monenlaiselta.) Rose Oton tuoksu ei ole se viehättävin ruusu minun nenääni. Lisäksi pullon annostelija saisi olla parempi. Se ampuu välillä seerumia sinne tänne kun pumppaat. Seerumi ei siis aina päädy kämmenelle vaan välillä seinään, lavuaariin tai rinnuksille.
Hintakin voi kirpaista, sillä 30 ml:n pullolla on hintaa 46,90€. Inci on kuitenkin pullollaan tehokkaita aineita kuten mustaviinimarja- ja männynneulasuutteista eristettyjä antioksidantteja, flavonoideja ja polyfenoleja, ja koska seerumissa ei ole mitään synteettisiä lisä-, väri- tai tuoksuaineita, ovat kalliit pisarat täynnään vaikuttavia aineita. (Sehän luonnonkosmetiikassa onkin niin mahtavaa, kun asiakas ei maksa mistään normikosmetiikalle tyypillisistä lisäaineista vaan tuotteet ovat täynnään niitä "oikeita", vaikuttavia aineita! :))
Mitenkäs teidän iho voi nyt kesällä?
Tänään haluaisin jutella minua paljon askarruttavasta ja kiinnostavasta asiasta: aurinkosuojavoiteet ja suojakertoimet.
Kaikkihan me tiedämme, että UV-säteilyltä kannattaa suojautua, vaikka haluaisikin ruskettua. UV-säteily voimistuu vuosi vuodelta, ja näin ollen myös aurinkovoiteiden suojakerroinsuositukset ovat nousseet sitä mukaa.
Minun lapsuudessani suojakertoimet kuten 4 ja 6 olivat yleisiä. Kymmentä ja viittätoista pidettiin jo korkeina, jostain 20+ puhumattakaan. SK 50 -voiteta ei kukaan käyttänyt, eikä niitä kyllä kaupoissa näkynytkään. Oletan, että niiden myynti rajoittui lähinnä apteekkeihin ja niitä myytiin tyyliin vuorikiipeilijöille tai muille extreme-urheilijoille tai ihosairauksista kärsiville.
Olen kasvanut "auringonpalvojaperheessä", jossa kesän hellepäivistä on aina otettu kaikki irti. Onneksi myös ihon suojaamisesta pidettiin aina huoli, ja olen tottunut rasvaamaan itseni aina kiireestä kantapäähän. Ihoni ruskettuu helposti, mutta jos jätän suojavoiteen laittamatta, iho kyllä palaa. Palamiselta suojaamiseen on tosin aina riittänyt matalin mahdollinen suojakerroin. Olen käyttänyt koko elämäni lähinnä SK 6:a, ja vasta viime vuonna upgreidannut "peräti" SK 10:een.
Mitä suojakertoimen luku sitten tarkoittaa? Tämä on varmaan monelle selvää, mutta kerrataan vielä. Luku ilmoittaa, kuinka kauan auringossa voi oleilla palamatta. Jos siis ihosi alkaa ilman voidetta punoittaa 20 minuutin jälkeen, tarkoittaa SK 6 tällöin, että voit olla auringossa 6 x 20 minuuttia eli kaksi tuntia palamatta.
Vaikka tämä esimerkiksi minun ihollani toimiikin, on kaava käytännössä virheellinen. Suojakertoimet määritetään kokeissa, joissa joko lasilevylle tai ihmisen iholle levitetään huomattavan paksu määrä voidetta (2mg neliösenttimetriä kohden), ja sen jälkeen mitataan kuinka suuri osa UV-säteilystä pääsee läpi tai kuinka pian iho alkaa punoittaa. "Oikeassa elämässä" kukaan ei kuitenkaan laita iholleen niin paljon voidetta. Näin ollen voiteen todellinen suojakerroin on käytännössä vain n. puolet ilmoitetusta.
Nykyään suojakertoimen minimisuositus on 15. Järkevänä pidetään SK 20-30:n käyttöä. Ja fiksuimmat verhoutuvat siihen viiteenkymppiin.
Minä en ymmärrä. Lainaan nyt suoraan ihotautien erikoislääkäri Matti Hannukselaa, joka on kirjoittanut auringon hyödyistä ja haitoista kirjankin. "Jos suojavoidetta levitetään ohjeen mukaan runsaasti, kukaan ei tarvitse edes tropiikissa korkeampaa suojakerrointa kuin 15. Jos suojaus tehdään hutiloiden ja pienellä voidemäärällä, ei edes SPF 50 estä palamista."
Oletan, että minun SK kutoseni on toiminut niin hyvin, koska levitän voidetta suhteellisen runsaasti (en nyt kuitenkaan varmaan tuota labrakokeen määrää) ja lisään sitä aina parin tunnin välein. Miksi siis minun pitäisi siirtyä korkeampiin kertoimiin? Miksi SK 20 suojaisi minua paremmin, kun en pala alemmallakaan? Siinä vaiheessa kun poltan itseni alle kympin SK:lla, niin siirryn varmasti korkeampiin.
Olen aivan ehdottomasti ihon huolellisen suojaamisen kannalla, mutta en vain käsitä tätä suojakerroinhysteriaa. Jos alle SK 15:n voiteet eivät turvallisesti suojaisi UVA- ja UVB-säteiltä, nehän olisi jo kielletty jonkun terveysviranomaisen taholta. Niitä kuitenkin edelleen valmistetaan ja myydään.
Seuraava ihmetyksen aiheeni liittyy myyttiin "korkea suojakerroin ei estä rusketusta." Bullshit. Tätähän hoetaan aina kaikissa aurinkosuojaa käsittelevissä artikkeleissa.
Hei, jos suojakerroin ei vaikuta ihosi päivettymiseen, silloinhan markkinoilla kannattaisi olla vain yksi korkeimman mahdollisen suojakertoimen voide. Jos kerran viidelläkympillä ruskettuisi yhtä hyvin kuin kympillä, miksi kukaan vaivautuisi käyttämään kymppiä tai mitään muutakaan? Mitä tekoa muun vahvuisilla suojavoiteilla edes olisi? Olisihan paljon käytännöllisempää levittää aamulla SK 50 ja unohtaa voiteet koko loppupäiväksi. Jos palat 20 minuutissa, viidenkympin pitäisi - puolitettunakin - antaa sinulle yli kahdeksan tunnin aurinkosuoja! (Olettaen että et kävisi uimassa tai voide ei muilla toimenpiteillä poistuisi iholtasi.)
Siis totta maar korkea suojakerroin hidastaa rusketusta. Sehän on selvä. Itse huomaan eron jo SK 8:n ja SK 15:n välillä. Olen käyttänyt kasvoillani viimeiset viisi vuotta SK 8-voidetta, ja kokeilin ihan mielenkiinnosta yksi päivä SK 15 -voidetta. Kropalla oli SK 10. Makasin auringossa vajaa kolme tuntia. Tulos: vartalolla selvästi syventyneet rusketusrajat, kasvot -- yhtä vaaleat kuin kotoa lähtiessä. Niillä ei näkynyt edes hienointakaan punoitusta.
Jos alkaisin käyttää viittäkymppiä, olisin varmasti kesän jälkeen valkoinen kuin alabasteri. :)
Kolmas ihmetyksen aihe: suojakertoimelliset päivävoiteet vs. aurinkovoiteet.
Nykyään suojakertoimelliset päivävoiteet ovat erittäin yleisiä. SK 15 näyttäisi olevan vakiintunut kerroin tämäntyyppisissä voiteissa, mutta myös korkeampia lukuja löytyy. Kysymys kuuluu: miksi suojakertoimellinen päivävoide ei suojaa ihoa auringolta yhtä tehokkaasti kuin "oikea" aurinkovoide?
Suojakertoimellinen päivävoide ei kuulema anna riittävää suojaa vaikkapa rannalla. Miksi ei? Jos kerran SK-luvun on tarkoitus kertoa, kuinka kauan henkilö voi oleskella auringossa palamatta, miksi se ei yhtäkkiä kosteusvoiteen kohdalla pidäkään paikkaansa? Silloinhan päivävoiteiden SK valehtelee.
Kollegani mietti, että päivävoiteen suoja on aurinkovoidetta huonompi siksi, että päivävoidetta levitetään ohuemmin kuin aurinkovoidetta. No mutta entäs jos levittäisi paksummin? Levitetäänhän aurinkovoiteitakin liian ohuesti. Miksei SK-päivävoide voisi riittää kasvoilla siinä missä aurinkovoidekin?
Jos lukijoiden joukossa on joku tämän alan guru, niin valottakaa ihmeessä tätä mysteeriä. Olen kysynyt asiasta maahantuojien koulutuksissakin, ja saanut vastaukseksi vain hämmentyneitä köhähdyksiä ja selityksiä siitä, että suojakertoimellinen päivävoide on tarkoitettu vain "city-suojaksi". Citysuoja my ass, jos purkin kyljessä on SK 15 tai SK 25, niin täytyyhän sen SK:n silloin olla aivan sama kuin vastaavat aurinkovoiteissa. Jos ei, niin silloin siinä täytyy lukea joku muu luku.
Loppuun lisään vielä, että en missään nimessä halua kannustaa ketään alentamaan suojakertoimiaan tai alkavan aliarvioida UV-säteilyn vaikutuksia. UVA ja UVB-säteet ovat huonoksi iholle, se on varma homma. Ja niiltä todella kannattaa suojautua. Mutta miksi suojakerroinbisnes on niin sekavaa? Mitä ja ketä pitäisi uskoa?
EDIT. Lauantai klo 13.01 Kiitos runsaasta keskustelusta! Jatkan kommentteihin vastailua illemmalla tai sunnuntaina, sillä nyt on lähdettävä rantaan! :)
EDIT 2. Jatkopostaus aiheeseen kera asiantuntijavastausten löytyy täältä.
Nytpäs ajattelin kirjoittaa varsin hassusta aiheesta. Nimittäin kosmetiikkapakkausten "kielestä" ja niiden toimivuudesta työvälineinä.
En tiedä, tuleeko kukaan kuluttaja pohtineeksi tällaisia asioita. Tuskin. Luoja tietää, että en itse nähnyt purnukoita tässä valossa ennen alalle tulemista. Mutta kun puolitoista vuotta sitten syksyllä aloitin harjoitteluni tulevassa työpaikassani, alkoivat ennen niin tavallisilta näyttäneet purkkirivistöt viestiä minulle aivan uudella tavalla. Minun piti alkaa ymmärtää niitä. Minun piti alkaa hallita niitä.
Kun aloin tutustumaan minua ympäröivään purkkiyhdyskuntaan, näyttivät kaikki saman sarjan purnukat ensin ihan samoilta. Havainnointini taso oli suunnilleen tätä luokkaa; "Cliniquet - vihreitä, Lancomet - no noita hopeisia, Clarinsit - aika paljon punaista" jne. Kun saavuin hyllylle, silmäni kiisivät kuumeisina hyllyltä toiselle ja yrittivät painaa mieleen jokaisen eri merkin omaa järjestyslogiikkaa. Yhdellä merkillä tuotteet on sijoitettu nuorimman ihon tuotteista vanhimpaan, toisella merkillä tuotelinjat on ryhmitelty ihotyypeittäin ja kolmannella taas ei ole näennäisesti mitään logiikkaa. "Ai miksi juuri nämä XX:t on tässä keskimmäisellä hyllyllä?" "No ne on sijoitettu asiakkaan silmien tasolle, kun me X-firmassa pidämme tätä tärkeimpänä linjanamme."
Okei.
Kun purkkien ja tuotelinjojen järjestys alkoi jäädä mieleeni, oli seuraavaksi tarpeen muistaa mille eri ihotyypeille ja iho"ongelmille" eri merkeillä on tuotteita. Koska myyjän on täysin mahdoton muistaa ulkoa satoja tuotteita ainakaan ensimmäisen työvuotensa aikana, auttavat asiassa purkit itse. Ja niiden tapa kommunikoida.
Tästä päästään minua niin hurjasti kiehtovaan aiheeseen. Pakkaussuunnittelu. Työskenneltyäni purkkimeren keskellä lukuisia kuukausia, alkoivat purnukat näyttäytyä minulle aivan eri tavalla kuin alussa. Niistä oli tullut persoonia. Huomasin, että toiset merkit vetivät minua puoleensa enemmän kuin toiset. Toiset tuntuivat yksinkertaisesti helpommilta myydä kuin toiset. Puhun samaa kieltä niiden kanssa.
Aloin miettiä, miksi toiset valmistajat suunnittelevat pakkauksensa niin, että ammattilainenkin joutuu kaksi kertaa tihrustamaan, ennenkuin varmistuu siitä onko kyseessä kuivan vai normaalin ihon tuote. Ei ihmekään, että asiakkaat tarvitsevat kosmetiikkaostoksilla apua. On merkkejä, joiden tuotteiden kommunikaatio on kuin tarkoituksella tehty vaikeaksi.
Ja nyt en siis puhu tuotteiden sisällöstä ja tehoista, vaan ainoastaan ulkoisesta viestinnästä.
Lempisarjani on Clinique. Se on kuin tehty myytäväksi. Cliniquessa on myyjän kannalta kaikki kohdallaan. Tuotevalikoima on laaja, ja jokaiselle ihotyypille ja -ongelmalle löytyy tuote. Oli asiakas sitten aknesta kärsivä 14-vuotias, couperosaposkinen 3-kymppinen tai pigmenttiläiskäinen 60-vuotias, hänelle löytyy heti tuote Cliniquelta. Ja tuotteet kertovat minulle yhdellä vilkaisulla, kenelle ja mihin tarkoitukseen ne ovat. Jokaisen pakkauksen reunassa lukee selkeästi, minkä tuotelinjan tuotteita ne ovat. Hydration - peruskosteutukseen. Redness - punoitukseen. Pore - laajentuneisiin ihohuokosiin. Anti-age - aikuiselle iholle. Jne. Helppoa kuin heinänteko. Ja ihotyypit on merkitty sanallisen selityksen lisäksi myös numeroilla. 1 - kuiva iho, 2 - kuiva sekaiho, 3 - rasvainen sekaiho, 4 - rasvainen iho. Voiko olla selkeämpää?
Cliniquen luokse on helppo mennä. Näin se vain on.
Lancôme taas on anti-sarjani. Nämä pakkaukset ovat vaitonaisia eivätkä todellakaan artikuloi selvästi. Kaksi eri ihotyypin voidepurkkia ovat täsmälleen samannäköiset - pientä extra-riche -pränttieroa lukuunottamatta. Entäpä testerit? Niistä et näe edes etupuolelta mille ihotyypille voide on, vaan sinun pitää kääntää purkki. Näitä purnukoita ei todellakaan ole suunniteltu nopeaa silmäystä ja helppoa myyntitilannetta ajatellen. Pisteitä Lancômelle sentään siitä, että tuotelinjat on järjestetty ikä-loogisesti peruskosteutuksesta vaativimpaan ikääntyneen ihon hoitoon. (Tuotteiden hyllyjärjestyksen määräävät muuten maahantuojat, eivät kaupat itse.)
Jos vertaa Cliniquen ja Lancômen anti-age-tuotevalikoimaa, on Lancômella ehdottomasti panostettu siihen puoleen enemmän. Mutta onko se välttämättä selkeää? Cliniquella on yksi kiinteyttävä voide, Lancômella kolme. Heillä on eri kiinteytyksen tasoja. Haluatko kiinteämmän ihon ja samalla madaltaa myös ryppyjä? Vai haluatko kenties uudelleenmuotoilla kasvoja kollageenia ankkuroivalla tekniikalla? Vai kaipaatko ihoosi kiinteyden lisäksi myös täyteläisyyttä? Vaihtoehtojen moninaisuus ei aina tee asiakasta tyytyväiseksi, vaan päinvastoin hämmentyneeksi. Ja mikäli myyjä ei ole käynyt Lancômen peruskoulutusta, voi hänkin jäädä purkkien edessä välillä hämmentyneeksi. Voin kertoa, että ei se ole myyjillekään aina aivan itsestäänselvää, miten "lifting and shaping" ja "lifting and firming" -voiteet käytännössä oikeasti eroavat toisistaan. Enkä nyt puhu vain alalle juuri tulleista.
Pelkäsin pitkään myös Biothermin hyllyä. Hui miten paljon tuotteita ja epämääräisiä tuotelinjoja. Meni ehkä kaikkein pisimpään, ennenkuin aloin kunnolla hahmottaa Biothermin tuotelinjat, vaikka myös Biotherm on kunnostautunut pakkausmerkinnöissä. Ihotyypit on merkitty sekä sanallisesti että värikoodeilla, ja ongelma/tarvekin on ilmoitettu suhteellisen selkeästi. Tuotteiden kommunikaatiossa häiritsevät kuitenkin pakkausten epäyhtenäisyys tuotelinjojen välillä ja kohderyhmän epämääräisyys tiettyjen tuotteiden kohdalla. (Jos joku Biotherm-konsulentti lukee tätä, niin vinkkejä Source Therapien myyntiin otetaan aina vastaan! ;))
Biotherm on kuitenkin helpommin lähestyttävä kuin vaikkapa Lancôme ja Dior, ja imagoltaankin rennompi. Kyllä me tullaan ihan kivasti juttuun Biothermin kanssa.
Dior noudattaa selkeää normal skin / dry skin -merkintää ainoastaan peruskosteuttavassa linjassaan. Muissa tuotteissa käytetään "light and fresh texture / rich texture" -ilmaisuja. Kyllähän ne tietysti ainakin ammattilaiselle kertovat suoraan jotain myös ihotyypistä, mutta keskivertokuluttajalle eivät. Keskivertoasiakkaalle edes ilmaisu 'sorbettivoide' ei välttämättä sano mitään. Kommunikaatiossa olisi siis täälläkin parantamisen varaa. Ihon ongelma/tarve on kuitenkin asiakasystävällisesti painettu pakkauksen yläreunaan, niin että yhdellä silmäyksellä näkee onko tuote ensisijaisesti kosteutukseen, juonteiden hoitoon vai kiinteytykseen.
Viimeisenä esimerkkinä purkkien viestinnästä nostan esiin Weledan. Kun ostin ensimmäisen luonnonkosmetiikan voiteeni (Weleda Iris-päivävoide), en ollut vielä alalla eikä termien "day cream" ja "moisture cream" ero ollut minulle mikään itsestäänselvyys. Ostin voiteen laivalta, eikä tax freen henkilökuntakaan osannut neuvoa siinä, kumpi voideversio iholleni sopisi paremmin. (Eli termit eivät aina ole selviä niille ammattilaisillekaan.) Pitkän arvonnan jälkeen päädyin Day Creamiin, ja sehän meni sitten juurikin väärin.
Weledan Day Cream on huomattavasti täyteläisempää ja rasvaisempaa kuin Moisture Cream, mutta pakkauksessa ei ihotyypeistä puhuttu mitään. Minun iholleni, joka ei ole kuiva, olisi moisture-versio tietysti sopinut paremmin. Melkein tuomitsin koko luonnonkosmetiikan ylirasvaiseksi, imeytymisongelmaiseksi skeidaksi, sillä kuvittelin, että moinen rasvaisuus on ominaista koko "genrelle". Onneksi en jättänyt kokeilua Iiris-päivävoiteeseen.
Kun sitten myöhemmin perehdyin Weledaan tarkemmin, oli Day Creamin ja Moisture Creamin ero päivänselvä. Mutta se todellakin vaati syvällisempää tutustumista kuin pelkkien pakkaustekstien lukeminen. Weleda lienee saanut palautetta muiltakin kaltaisiltani kuluttajilta, sillä pakkausuudistuksen myötä valmistaja lisäsi purkkeihin merkinnät ihotyypeistä. Nyt päivävoiteessa lukee "kuivalle tai erittäin kuivalle iholle" ja kosteusvoiteessa "normaalille ja sekaiholle". Yksinkertainen toimenpide, joka olisi jo aikaisemmin toteutettuna säästänyt minutkin virheostokselta.
Purkkien merkinnöillä ON väliä.
Onko kukaan muu tullut pohtineeksi tällaisia? Nyt en odota kovin monen käden nousevan pystyyn. :)
Hyviä uutisia hajusteallergikoille tai tuoksuyliherkille! Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa maaliskuussa avattu pelkästään hajusteetonta luonnonkosmetiikkaa myyvä nettikauppa Tuoksuton.fi.
Ajattelin jakaa linkin kanssanne, kun hajusteettomasta kosmetiikasta puhutaan mediassa aivan liian vähän. Työnikin kautta olen huomannut, että hajusteallergikoilla on oikeasti vaikeaa löytää sopivia tuotteita.
Tässä vielä linkki aiempaan postaukseeni aiheesta:
Hajusteetonta luonnonkosmetiikkaa
(Sisältää hajusteettomien tuotelinjojen esittelyä ja tuotearvioita.)
Muutamaltakin merkiltä on tänä keväänä tullut valikoimaan uudet sävyttävät päivävoiteet, ja niitähän piti tietysti kokeilla.
Diorin sävyttävä päivävoide uudistui jo vuosi sitten, mutta se pääsee vertailuun vasta nyt.
(Selvyyden vuoksi: sävyttävät kosteusvoiteet eivät sisällä itseruskettavia ainesosia, vaan ainoastaan sävyttävät ihoa kevyen meikkivoiteen tavoin.)
DIOR Hydra Life Pro-Youth Skin Tint. 50ml 47,50€ (litrahinta 950€). Suojakerroin 20.
Kun Dior vuosi sitten uudisti sävyttävän kosteusvoidelinjansa, saivat vaaleimmat kalpeaihoisten sävyt kyytiä. Kun entisessä Hydraction-linjassa oli peräti kaksi vaaleille sopivaa sävyä, vastaa uuden Hydra Life -linjan vaalein sävy ehkä entisen linjan kolmosta. Näin ollen pystyn minäkin testaamaan Hydra Life Skin Tint'iä vain päivettyneelle iholleni. Ja kun ihoni on nyt saanut hieman väriä, sopii sävy 01 Natural aika hyvin.
Kuten edeltäjänsäkin, tuntuu Hydra Life Skin Tint melkein meikkivoiteelta. Siinä on paljon pigmenttiä ja se peittää ja tasoittaa ihoa selvästi. Voide jää paikoin näkyviin, se ei siis imeydy ihoon täysin kosteusvoiteen tavoin, ja etenkin nenän kohdalla jälki näyttää meikatulta. Mutta ei todellakaan mitenkään huonolta! :) Koostumus on kermaisen voidemaista ja tuntuu hyvin ravitsevalta ja kosteuttavalta. Kokeilin voidetta ensimmäisen kerran vapaapäivänä enkä laittanut päälle mitään. Tunnin kuluttua levityksestä iho näytti hieman "hikoilevan", pinta olisi siis selvästi kannattanut puuteroida. Seuraavalla kerralla laitoin Skin Tintin töihin meikkipohjaksi ja kiinnitin puuterilla, ja iho pysyi siistinä koko päivän.
Plussat: erinomainen kosteusteho ja käy myös meikkivoiteesta. Miellyttävä tuntu ja tuoksu.
Miinukset: ei sävyjä vaaleille, hinta vähän kirpaisee. Ei sovi kovin hyvin rasvoittuvalle iholle.
Clinique Moisture Surge Tinted Moisturizer. 30ml 31,50€ (litrahinta 1050€). Suojakerroin 15.
Cliniquen uutuus on todella ilahduttava parannus vanhaan Moisture Sheer Tint -versioon verrattuna. Siinä missä Dior heivasi vaaleimmat sävynsä, on Clinique tehnyt päinvastoin; sävyvalikoimaa on laajennettu neljään ja mukaan on otettu kaksi vaaleaihoiselle sopivaa sävyä. Sävy 01 on jopa liian vaalea tämänhetkiselle iholleni, ja otin testiin sävyn 02. Se sopikin täydellisesti.
Moisture Surge on ohuempaa kuin Diorin Hydra Life, mutta sisältää runsaasti pigmenttiä ja tasoittaa ihoa hyvin. Jättää himmeän, kauniin näköisen pinnan. Tykkään! Kosteusteho on myös riittävä ainakin nyt kesän kynnyksellä. Talvella saattaisi olla, että tarvitsisin alle "oikean" kosteusvoiteen. Clinique tuntuu mieltävän uuden Moisture Surge Tintedin enemmän meikkivoiteeksi kuin kosteusvoiteeksi, sillä se on siirretty ihonhoidon puolelta meikkikalustoon ja ohjeissa neuvotaan levittämään voide siveltimellä parhaan tuloksen saamiseksi. Itse levitin sormilla, ja hyvin toimi. :) Tuli sellainen fiilis, että tätä voisin jopa käyttää kesällä.
Plussat: kevyen meikkivoidemainen ja ihoa tasoittava, jättää himmeän pinnan.
Miinukset: kohonnut hinta (pakkauskoko pienentynyt mikä nostaa litrahinnan jopa Diorin yli).
Clarins Hydra Quench Tinted Moisturizer. 50 ml 37€ (litrahinta 740€). Suojakerroin 6.
Clarins tarjoaa edelleenkin edullisimman sävyttävän päivävoiteen selektiivisellä puolella. Uuden HydraQuench-voiteen hinta on kohonnut vain 1,40€ edellisestä versiosta. Ikävä kyllä sävyvalikoima on edelleen markkinoiden huonoimpia. :( Vaalein HydraQuench sävy 02 Beige on reilusti Diorinkin vaaleinta tummempi. Mutta koostumus on kuitenkin parantunut huimasti! Ainakin allekirjoittaneen mielestä.
Clarinsin edellinen sävyttävä päivävoide, Hydra-Care, oli jäykkää ja meikkivoidemaista ja jätti matan pinnan. Uusi HydraQuench on ohutta ja notkeaa ja tuntuu iholla miellyttävän kosteuttavalta. Se ei peitä vaan tuo ainoastaan väriä. Imeytyy nopeasti ja tuoksuu hyvältä. Sävy 02 näyttää ensin aivan liian tummalta ihollani, mutta koska pigmenttiä on suhteellisen kevyesti saan voiteen sulautumaan ihooni loppujen lopuksi oikein hyvin. Iho jää heleän ja kevyesti ruskettuneen näköiseksi. Pieni pohjapäivetys auttoi varmasti asiaa, talvella sävy olisi kuitenkin auttamatta liian tumma.
Plussat: tuo läpikuultavan, terveen värin kasvoille ja kosteuttaa hyvin.
Miinukset: ei vaaleita sävyjä.
Estee Lauder Daywear Sheer Tint Release Formula. 50ml 59,50€ (litrahinta 1190€). Suojakerroin 15.
Estee Lauder on pudottanut 'plus'-sanan pois suositusta DayWear-linjastaan, mutta plussannut samalla hintaa oikein isolla kauhalla. DayWear-voiteen hinta on pompsahtanut peräti 41% (17,50€) vanhasta versiosta. Jestas, sanon minä.
Lauder kutisti viime vuonna sävyttävien päivävoiteiden valikoimaansa pudottamalla pois varsinaiset sävytetyt voiteet, ja jätti jäljelle ainoastaan supersuositun Sheer Tint Formulan. Sheer Tint on väritykseltään vaaleanharmaata, ja muuttuu vasta iholla rusehtavaksi. Sen pitäisi "mukautua ihon omaan sävyyn". Uudistuneen version koostumusta on parannettu jättämällä vanhalle voiteelle tunnusomainen rakeisuus pois, ja lisäämällä antioksidantteja. Kuulema sävynkin pitäisi nyt olla parempi. :) Itse en ehtinyt vanhaa versiota niin monesti kokeilla että pystyisin vertaamaan sävyjä, mutta yhtä läpikuultava tulos on kuitenkin. Voide on hyvin ohutta ja melkeinpä hitusen kuivan tuntuista muihin testivoiteisiin verrattuna, ei peitä yhtään ja tuo kevyesti päivettyneen sävyn kasvoille. Uskon, että sävy kuitenkin sopii kaikille, koostumus on niin kevyt ja pigmenttiä vähän.
Plussat: kevyt, rasvoittuvallekin iholle sopiva koostumus. Tuo kasvoille terveen sävyn. Antioksidanttinen.
Miinukset: hinta.
Mádara Decoface Sun Flower Tinting Fluid. 50 ml 23,90€ (litrahinta 478€).
Tämä voide ei valitettavasti ehtinyt mukaan ylimpään swatch-vertailukuvaan, koska keksin hakea siitä näytteen vasta kun postaus oli käytännössä valmis ja kaikki kuvat otettu.
Mádaralla on kaksi sävytettyä kosteusvoidetta; Moon Flower ja Sun Flower. Moon Flower on vaaleampi ja viileämpi, ja Sun Flower tummempi ja lämpimämpi. Kumpikin sävy on kuitenkin suhteellisen neutraali, ja esimerkiksi minulle menisivät varmasti kummatkin vuodenajasta riippuen. Mádaran voide sijoittuu testivoiteiden joukossa Lauderin DayWearin ja Clarinsin HydraQuenchin seuraan, sillä sekään ei juurikaan peitä vaan tuo ainoastaan sävyä. Sun Flower sulautuu ihooni kauniisti ja korostaa sen kevyttä päivetystä. Voiteen koostumus tuntuu samalta kuin Mádaran Deep Moisture Fluidin eli sekaihon päivävoiteen. Kuivalle iholle tämä ei siis varmaankaan yksinään riittäisi. Tuoksu on tutun madaramainen eli tuo mieleen jonkun yrttipellon.
Plussat: hyvä vaihtoehto luonnonkosmetiikan ystävälle, joka haluaisi käyttää sävyttävää päivävoidetta mutta kokee Dr. Hauschkan sävyttävän voiteen liian täyteläisenä.
Miinukset: mahdollisesti tuoksu, Mádaran ominaistuoksu on erikoinen ja voi vaatia tottumista.
* * *
Tässä vielä linkit aiempiin sävyttävät kosteusvoiteet -postauksiini:
Lancôme, Estee Lauder ja Clinique
Dr. Hauschkan valikoima täydentyi huhtikuun alussa uudella kosteusvoiteella, joka ilahduttaa varmasti ainakin sekaihon omaavia hauschkalaisia. Uutuuden nimi on Melissa-päivävoide, ja pakkauksen kylki kertoo näin:
"Melissa-päivävoide tasapainottaa herkkää, pintakuivaa sekaihoa, joka kiiltää ja punoittaa helposti. Ihossa saattaa myös olla hieman epäpuhtauksia tai tulehduksia.
Kosteuttava päivävoide sisältää sitruunamelissaa, masmaloa ja taikapähkinää, jotka hoitavat ja rauhoittavat ihoa sekä hillitsevät kiiltoa."
Eikö kuulosta lupaavalta? Luulen, että monellakin suomalaisella on tällainen iho, joten tällaiselle tuotteelle on ollut ainakin Hauschkan käyttäjien joukossa tilausta. Hauschkan valikoimaan ei ole entuudestaan kuulunut mitään pintakuivalle mutta rasvoittuvalle sekaiholle tarkoitettua voidetta, vaan tällaisen ihon omaavaa asiakasta on neuvottu sekoittamaan hoitovoide kasvoöljystä ja voidenaamiosta.
Melissa-voiteen nimi tulee tietenkin sitruunamelissasta, ja voide tuoksuukin ihan sille. Todella raikas ja pirteä tuoksu, aika epätavanomainen kasvovoiteissa.
Itseni lisäksi tämän voiteen on testannut kosmetiikkapaneelini Tanja ja Anna. Ja tätä mieltä me olimme:
Sanni (normaali iho): kevyen ja raikkaan tuntuinen voide, tuntuu selvästi kevyemmältä ja vähemmän rasvaiselta kuin muut Hauschkan voiteet. Imeytyy nopeasti, mutta jättää iholle kuitenkin tutun hauschkamaisen "nahkeuden". Miellyttävä voide, mutta pidän itse omalla ihollani enemmän Kevyestä Ruusuvoiteesta. Mitään mattavaikutusta en huomannut, tosin ihoni ei juuri kiilläkään.
Anna (pintakuiva sekaiho, epäpuhtauksia): voide tuntuu humahtavan ihoon nopeasti, täytyi lisätä paikoitellen toinen kerros että voiteen kosteustehot riittivät. Iho jäi vähän nahkeaksi, mutta voide ei tuntunut rasvaiselta levittäessä. Ei pitänyt ihoa mattana, mutta sopi hyvin meikin alle.
Tanja (t-alueelta rasvoittuva sekaiho, kokeilee luonnonkosmetiikkaa ensimmäistä kertaa): tykkäsin voiteesta kovasti. Ihanan raikas tunne kasvoille heti aamusta. Tykkään tuoksusta, tulee mieleen sitruunalaku! Voiteesta tulee aluksi mattapinta, mutta iho ei pysy mattana koko päivää. Parin tunnin päästä iho alkaa kiillellä. Voide toimi meikin alla tosi hyvin, ei rullannut yhtään. Kaikenkaikkiaan hyvä voide. Voisin vaikka ostaakin!
Onko joku lukijoista vielä ehtinyt tutustua Melissaan?
Jos jotakuta kiinnostaisi tutustua, niin voisin lähettää loput testivoiteestani eteenpäin. 30 ml:n tuubista on käytetty vajaa puolet, ja koska minulla näitä testivoiteita riittää, ajattelin laittaa osan eteenpäin niin pääsee joku muukin testaamaan. :)
Huikatkaa siis jos olette kiinnostuneita. Jos halukkaita on useampia, suoritan arvonnan torstai-iltana (14.4.) klo 21.00. Edit. No halukkaita oli tosiaankin useampia. ^_^
KLO 21.00 Random.org arpoi voiteen voittajaksi kattryn. Laitan kattrylle sähköpostia.
