Latvialainen Mádara on yksi viime vuosien huomattavimpia vihreän aallon menestyjiä. Pitkään luonnonkosmetiikkamarkkinoilla hallitsivat, ainakin Suomessa, genren ”dinosaurukset” Weleda ja Dr. Hauschka, saaden pikkuhiljaa seuraa 70-, 80- ja 90-luvulla kehitetyistä, etablisoituneista merkeistä kuten Sante, Logona ja Lavera.

Logo: Liene Drazniece / Mádara Cosmetics

2000-luvulla alkoi luonnonkosmetiikan uusi buumi, ja vanhukset alkoivat nopeasti saada kilpailijoita tuoreista, nuorekkaista brändeistä. Nämä merkit valitsivat uutta aikakautta vastaavan, trendikkäämmän imagon. Pian ”vihreä kosmetiikka” siirtyi valikoidun kohderyhmän luontaistuotekaupoista kosmetiikkaliikkeisiin, tavarataloihin ja elegantteihin kivijalkamyymälöihin.

Uuden aallon luonnonkosmetiikka on raikasta, tyylikästä ja innovatiivista. Vanhat markkinajohtajat ovat edelleen voimissaan uskollisen käyttäjäkuntansa keskuudessa, mutta tuoreet brändit ovat onnistuneet voittamaan puolelleen täysin uutta kohderyhmää, joka ei aiemmin ollut juurikaan kiinnostunut ”ituhippeihin” assosioidusta luontaiskosmetiikasta.

Mádara on yksi niistä.

Sain tilaisuuden vierailla Mádaran tuotantotiloissa Riikassa lokakuun lopulla. Pääsin haastattelemaan merkin perustajaa, Lotte Tisenkopfa-Iltnereä ja tutustumaan tehtaaseen ja laboratorioon. Sain vierailusta paljon kiinnostavaa materiaalia, jonka jaan muutamaan erilliseen postaukseen jotta jutut säilyvät mielekkään pituisina annoksina.

Mádaran sielu: Paula, Lotte, Zane ja Liene

Vuonna 2006 perustetun Mádaran tarina kuulostaa yritysmaailman sadulta. Neljän nuoren naisen luoma merkki onnistui lyömään itsensä läpi lähes saman tien, vaikka kellään naisista ei ollut kosmetiikan tuotekehityksen tai kemian alaan liittyvää taustaa. Sen sijaan heillä oli usko luonnon raaka-aineisiin sekä vahva visio ja idea - konsepti, joka johti menestykseen.

Kasvu on ollut perustamisestaan saakka 25-30% luokkaa joka vuosi, ja Mádaraa myydään tätä nykyä 20 maassa. Suomi on vientimaista tärkeimpien joukossa. Maamme erityisasema näkyy mm. Mádaran ja Noora Shinglerin yhteistyön muodossa, Suomi on toistaiseksi ainoa maa jossa Mádara on lanseerannut omia, targetoituja tuotteita.

Miten kaikki sai alkunsa?

Kuten lähes kaikkien uudempien vihreiden merkkien tarinaan, myös Mádaran syntyyn liittyy kosmetiikka-allergia ja siitä kummunnut kiinnostus kosmetiikan raaka-aineisiin.

Lotte Tisenkopfa-Iltnere

Parikymppinen yliopisto-opiskelija Lotte Tisenkopfa alkoi kirjoitella netin keskustelupalstalla kosmetiikasta ja sen ainesosista. Elettiin vuotta 2004. Lotte oli alkanut iho-oireiden seurauksena etsimään ratkaisuja luonnollisempien ainesosien maailmasta, ja kokkaili kotonaan omia voideseoksia. Hän jakoi kokemuksiaan internetissä, ja pian Loten seikkaperäiset kirjoitukset saivat innokkaan lukijakunnan.

Zane, yksi lukijoista, otti Lotteen yhteyttä. He tapasivat ja naisten kemiat kohtasivat välittömästi. Pian naiset alkoivat suunnitella luonnollisen kosmetiikan maahantuontia Latviaan, mikä lopulta johti ideaan oman merkin kehittämisestä.

Joukkoon liittyivät Zanen kollega Liene ja Loten sisko Paula. Naiset alkoivat kerätä ympärilleen kosmetiikan valmistuksen ja tuotekehittelyn asiantuntijajoukkoa, Lotte vastasi labrapuolen kehityksestä Zanen ja Lienen keskittyessä markkinointipuoleen. Idean synnystä merkin lanseeraukseen meni kaksi vuotta – Mádara näki päivänvalon vuonna 2006.

Ensimmäiset tuotteet olivat neljä vartaloemulsiota, joista kaksi on edelleen Mádaran valikoimassa. Seuraavaksi kehitettiin kasvotuotteet, ja siitä valikoima on vuosien mittaan kasvanut hiustuotteisiin, vartalotuotteisiin ja erikoistuneempiin kasvotuotteisiin, kuten anti-age-voiteisiin. Värikosmetiikkaa merkin valikoimaan ei kuulu, eikä se ole suunnitelmissakaan.

Nimi 'mádara' tulee baltialaisesta niittykasvista, matarasta. Se on yksi Mádaran tuotteissaan käyttämistä ainesosista.

Suomeen Mádaraa alettiin tuoda vuonna 2010.

Tuotelinjan kasvu on harkitun hidasta. Lotte kertoo, että tuotekehitys vie kaksi vuotta, erikoistuotteille kolme. Luonnonkosmetiikkamerkeille markkinanäkyvyys uuslanseerausten myötä ei ole samassa mielessä elinehto kuin perinteisille merkeille, jotka pukkaavat ulos uusia tuotteita monta kertaa vuodessa ja vanhoja siivotaan tieltä samaan tahtiin.

Mádara käyttää tuotteissaan pohjoismaisia yrttejä ja muita kasviainesosia, joista ei aikaisemmin ollut saatavilla paljon tutkimustietoa kosmetiikan alalta. Niinpä Mádara suorittaa omia tutkimuksia. Tutkimusten tuloksena on löytynyt mm. koivunmahlan kyky vaikuttaa ihon ikääntymisen merkkeihin. Kerron koivunmahlasta lisää Time Miracle –tuote-esittelyn yhteydessä.

Mádaran käyttämistä aktiiviraaka-aineista valtaosa tulee Latviasta. Suomestakin ostetaan joitain ainesosia, mm. koivua ja marjoja.

Mádara-tuotteilla on Ecocert-sertifikaatti

Minulle jäi vierailun jäljiltä Mádarasta kuva enemmän ”high-tech”-yrityksenä mitä olen oikeastaan koskaan luonnonkosmetiikkamerkeistä ajatellut. Mádara satsaa paljon tutkimuksiin ja tekniikkaan, ja tuo tuotteiden aktiiviaineiden taustalla vaikuttavaa tiedepuolta esiin myös kuluttajille – seikka, jota en ollut aikaisemmin huomannut. Mádaran kotisivulta löytyy informaatiota Latvian yliopiston ja Riga Stradins –yliopiston kanssa toteutetusta tutkimuksesta koskien kasvien bioaktiivisten aineiden anti-age-ominaisuuksia.

Seuraavassa jutussa kerron enemmän Mádaran tuotekehittelystä ja merkin näkemyksestä luonnonkosmetiikasta parhaana valintana iholle. Lotella oli tarjota tälle puhtaasti tieteeseen pohjautuva selitys. ;)

Noniin, nyt se kuulkaa on kliinisesti selvitetty.

Kuinka paljon ihoni oikeasti on vaurioitunut vuosien auringonpalvonnan seurauksena.

Saatoinhan vähän ounastella mitä tulokset kertoisivat.... Silti. Auts. It ain't pretty.

Sain samalla myös selville muita mielenkiintoisia seikkoja ihoni kunnosta.

Kävin torstaina Helsingin Siluetti Spa'ssa Visia-ihoanalyysissä. Otin itse yhteyttä Siluettiin ja ehdotin yhteistyötä, tällainen medikaalinen syväanalyysi ihosta on nimittäin kiinnostanut minua jo pidempään ja se on ehdottoman kiinnostavaa blogimateriaalia.

Visia-analyysi on kuvallinen analyysi ihon kunnosta. Erityiskamera kuvaa ihon pinnan lisäksi pintakerroksen alla olevia muutoksia kuten UV-vaurioita, pigmentaatiota ja syvällä huokosissa olevia bakteerikertymiä. Analyysi mittaa myös ryppyjä, huokosia, aknen jättämiä jälkiä sekä yleistä ihon laatua.

Melkein pelotti nähdä kuvat... Osa oli aika karua katsottavaa.

Ihonalyysin minulle suoritti sairaanhoitaja Taina Heikkinen.

Siluetti Spa'ssa hoitoja ja analyyseja suorittavat niin kosmetologit kuin sairaanhoitajat. Osa hoidoista vaatii sairaanhoitajan koulutuksen. Taina Heikkinen tekee Siluetissa mm. laserhoitoja, kemiallisia kuorintoja ja pistoshoitoja.

Heikkinen tarkasteli kasvojani hetken ja arvatkaas mitä sitten kuului... :D "Aika pian voisi olla aika botox-hoidoille, sinulla on otsassa jo aika selvät leporypyt."

Apua..! :D ^_^ No mutta eihän tämä toisaalta mikään ylläri ollut, minulla on ollut uurteita otsassa jo teinistä saakka. Olen kutsunut niitä ilmerypyiksi, ja sellaisiahan ne ovat tietysti nuorempana olleetkin. Ikääntymisen myötä ne ovat syventyneet ja selkiintyneet - ja näkyvät nykyään ihon ollessa levossakin. Ei pääse karkuun ajan hammasta...

Visia kertoo arvot kahdeksasta eri ominaisuudesta, neljästä näkyvästä ja neljästä ihon pinnan alaisesta. Näkyviä mitattavia ovat läikät, rypyt, ihon pinnan laatu sekä huokoset. Silmälle näkymättömiä mitattavia ovat UV-läiskät, ruskeat läikät (nämä ovat muun kuin UV-säteiden aikaansaamia pigmenttimuutoksia), punaiset kohdat eli couperosa sekä porfyriinit eli syvällä huokosissa olevat bakteerit ja epäpuhtaudet.

Visia vertaa tuloksia samanikäisten ja saman etnisen taustan omaavien naisten keskiarvoon. Vertausarvo on 50, sitä korkeampi tulos kertoo, että iho on keskimääräistä paremmassa kunnossa, ja alempi tulos taas vastaavasti kertoo keskimääräistä huonompilaatuisesta ihosta.

Ylläolevassa kuvassa mitataan ihoni näkyviä läikkiä. Mittauksen numeraalinen arvo näkyy kuvan oikeassa laidassa, aika huonosti tosin. Läiskäarvoni oli 36, eli minulla on keskimääräistä enemmän läiskiä kasvoilla.

(Todellisia "beauty"-kuvia nämä :D - tässä taas mainio esimerkki aiheesta josta puhuin blogissa eilen - laajan kuvakulman vaikutuksesta kasvoihin.)

Ihoni pinta sai hyvän arvon, 70. Se tarkoittaa sitä, että ihoni on tasainen eikä siinä ole paljon esimerkiksi arpia tai näppylöiden aiheuttamia kohoumia.

En laittanut kuvia kaikista arvoista, esimerkiksi ryppyarvoja vääristivät Heikkisen mukaan hiukseni ja ihokarvani. Kamera tulkitsee näkyvät karvat ryppyinä, ja minulla on kasvoissa aika paljon pientä "nukkaa".  Ryppyarvoni oli 45, mutta se olisi kuulema oikeasti parempi - pitäisi siis kai ajella kaikki ihokarvat ennen analyysiin menoa :D

Huokosarvo oli myös hyvä, 69.

Sitten se pahin pommi....

Aijai kun on kaunista katseltavaa.

Karmein kuva minusta koskaan blogissa? :D Katsokaas noita pigmenttiviiksiä... wow-wee!

(Ihokarvatkin näkyy komeasti... minähän olen kuin mikäkin fuzzy ewok...)

Joooh. Auringossa on tosiaan tullut vietettyä 35 vuoden aikana tovi jos toinenkin. Mun täytyy kyllä ostaa äidille lahjaksi tämä analyysi...! Vähänkö haluan nähdä tulokset kohta 70-vuotiaalla äidilläni, joka on varmasti vielä ahnaampi aurinko"narkkis" kuin minä...!

Arvo: 17. Huhhuh.

"Ei muuta kuin SK 30-voidetta kasvoille tästä lähtien", Heikkinen hymyili. Hän mainitsi, ettei SK 30:n ja 50:n välillä ole juuri eroa, minkä tiesinkin entuudestaan.

Arvoon kuulema vaikutti se, että olen juuri viettänyt 7 viikkoa voimakkaassa aurinkoaltistuksessa, ja luku on todennäköisesti hieman parempi talviaikaan mitattuna. Mutta olisi toiveajattelua odottaa sen pompsahtavan lähellekään keskiarvoa... Vaurioitunut mikä vaurioitunut.

Karmeinta tässä on se, että näin sen, mikä odottaa edessä. Tuho ei tosiaan vielä näy ihollani - mutta se tulee näkymään. Kuvat ovat kuin aikamatka tulevaisuuteen...

Heikkinen kertoi, että ikävuosi 40 on yleensä sellainen maaginen raja, jonka jälkeen ikääntymisen merkit alkavat ilmestyä nopealla tahdilla, ja iho voi muuttua huomattavankin lyhyen ajan sisällä. Heikkinen esitteli omaa käsivarttaan, joka oli pigmenttiläiskien täplittämä. "Olin nuorempana sinun kaltaisesi auringonpalvoja", hän kertoi. "Rusketuin hyvin enkä juuri koskaan palanut, sain aina kauniin ja tasaisen päivetyksen. Ja katso ihoani nyt".

Huuuuh. No. Ainakin olen nauttinyt kaikista ihanista hetkistä auringossa.... Elämä on.

UV-arvon heikkoutta saatoin odottaakin, se ei tullut yllätyksenä, mutta tämä sen sijaan tuli - couperosa. Arvo oli 60, eli keskimääräistä parempi, mutta se kertoo, että minulla kuitenkin on iholla couperosaa. Itse en ole koskaan pitänyt ihoani couperoottisena.

"Punoittaako nenäsi esimerkiksi saunan jälkeen"? Heikkinen kysyi.

"Jjoooo...." (Muistutan Petteri Punakuonoa koko loppu illan löylyjen jälkeen - en voisi koskaan lähteä mihinkään juhliin saunan jälkeen.)

Tämä on kuulema yksi merkki couperosasta. Tuli sitten tämäkin selvitettyä.

Ruskeiden läikkien (eli muun kuin UV-säteilyn aiheuttaman pigmentaation) arvo oli hyvä, 76.

Viimeinen mitattava kohta, porfyriinit, toi sekin couperosan ohella minulle odottamatonta tietoa. Porfyriinit kertovat syvällä ihossa olevista bakteereista, eli ihon "syväpuhtaudesta". Minun arvoni oli 32, eli ihossani on paljon syväepäpuhtauksia.

Olin ihan että herranjestas, minulla? Minullako, joka olen niin överitunnollinen ihon puhdistaja enkä ikinä kuunaan never-ever mene esimerkiksi nukkumaan meikit naamassa! Mutta niin vain kuva kertoo totuuden.

Heikkinen kertoi, etteivät nämä syvällä muhivat bakteerit lähde millään perusputsareilla tai kuorinnoilla. Tämän tyyppisen epäpuhtauden poistoon tarvitaan järeämmät keinot, kuten esimerkiksi ultraäänipuhdistus.

Olipa kyllä kerrassaan supermielenkiintoista.

Kotihoitosuositukseksi sain rakeellisista kuorinnoista luopumisen (couperosani kuulema vain pahenee niistä, minun kannattaa vaihtaa happo- tai entsymaattisiin kuorintoihin) sekä suojakertoimen noston kolmeen kymppiin.

Kosmetologisista hoidoista minulle suositeltiin timanttihiontaa ja ultraäänipuhdistusta sekä pigmenttiläiskiä tasoittavaa c-vitamiinihoitoa. Medical Spa -hoitojen puolelta (nämä ovat niitä tehokkaampia, syvävaikutteisempia laite- ja pistoshoitoja) suositeltiin Oxygeneo-happikuorintaa.

Radiofrekvenssihoidon tuloksellisuuden valossa voisin kyllä olla tulevaisuudessa varsin kiinnostunut kokeilemaan muitakin medikaalisia hoitoja. No, botoxia en ole otsaani laittamassa (tai katsotaan mikä on fiilis 5-kymppisenä... :P Jos otsa on kuin kreppipaperia....), mutta tuollaiset esimerkiksi pigmenttiläiskiin vaikuttavat hoidot ovat minulle varmasti hyvinkin ajankohtaisia jokusen vuoden päästä.

Siluetti Spa'n Visia-analyysi maksaa 65 euroa.

Kun edellisessä postauksessa puhuttiin kosmetiikan estetiikasta....

...niin mitäs tuumaatte Estelle & Thild -uutuuksista?

<3 <3 <3

Kävin tänään postissa hakemassa Estelle & Thildin PR:ltä tulleen lähetyksen. Hyvä etten huokaissut ääneen ihastuksesta kun avasin paketin.

Tämä merkki se vain vahvistaa asemaansa THE viehättävimpänä kosmetiikkasarjana markkinoilla. Siis minun mielessäni. Eikä mitenkään haittaa että tuotteetkin ovat hyviä! :) Tai että ne valmistetaan Suomessa.

Estelle & Thild'hän oli ensimmäisiä luonnonkosmetiikkasarjoja jonka löysin Weledan ja Dr. Hauschkan jälkeen siirryttyäni kesällä 2009 luonnonkosmetiikan käyttäjäksi. Bongasin E & T:n tulevalla työpaikallani, jossa sitten pääsinkin tutustumaan tuotteisiin perusteellisesti. Sarjan hajusteettomasta kasvovoiteesta löysin tuolloin korvaajan aiemmalle suosikilleni Aqualan L:lle. (Kyllä - ennen luonnonkosmetiikan aikakautta oli Aqualan L suosikkikasvovoiteeni varmaan 10 vuotta... Tuntuu oikeastaan ihan hullulta, nyt kun miettii, että Aqualan L-ajoista on lopulta niin vähän aikaa...)

Uudet BioHydrate- ja BioDefense -linjat näyttävät korvanneen vanhat Rose Otto- ja Neroli Bergamot -linjat. Hajusteeton Fragrance Free -linja on jo aiemmin päivittynyt BioCalm-nimiseksi.

Estelle & Thild on selvästi hakemassa uudistuksillaan hienostuneempaa ilmettä. Alkuperäiset purkit olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan hellyttäviä ja lähes kömpelöitä (mutta mä tykkäsin siitäkin ilmeestä!), eikä niillä ollut ulkopakkauksia. Ulkopakkausten ilmestyessä niiden tarve selitettiin mm. laajentuneella viennillä ja vientimaiden vaatimuksilla, mutta epäilemättä asiaan liittyi myös imagollinen syy - kukapa kiistäisi kukkien vetovoimaisen vaikutuksen pahvipakkausten kyljessä. ;) Itse puteleissa kukkasia ei ole.

.

Sitten vähän toisenlaista estetiikkaa.

Päivän look.

(Saan samalla taas tilaisuuden havainnollistaa polttovälin vaikutusta lärviin... Tämä kuva on otettu itselaukaisimella 105 mm:n polttovälillä, joka on ihanteellinen kasvojen mittasuhteiden kannalta -  mittasuhteet eivät juuri vääristy kuvassa. Pitkällä polttovälillä kasvot myös "latistuvat", mikä on usein kaunistavaa, vink-vink siis jos haluatte "beauty-kuvia" ;))

Tämä kuva on otettu käsivaralla 65 mm:n polttovälillä. Kasvojen mittasuhteet vääristyvät helposti lyhyemmällä polttovälillä läheltä kuvatessa, ja esimerkiksi nenä ja leuka näyttävät helposti jättimäisiltä jos niitä vähänkään tilttaa kameraan päin.

Mutta kuvissa on jotain muuta epäesteettistä, joka saattoi osua jonkun silmään.

Joo, mulla on naamassa nätti pieni "paise".

Halloween-look ^_^

Pakko myöntää, että päädyin aamulla peittämään sen laastarilla mennessäni pankkitapaamiseen. (Jess - nyt ollaan Kreikan korttiongelmien jälkimainingeissa shoppaamassa uutta pankkia! ;)) Paiseen koko ja väri ei ihan tule kuvissa esiin, mutta se on todella ulkoneva ja punainen. Saattoi kyllä olla, että laastari herätti vielä enemmän huomiota... :P Vältin kiusauksen alkaa selittämään pankkineidille miksi naamani on laastaroitu. ^_^

Paiseelle on ihan kiinnostava selitys. Mutta kerron siitä sitten viikon-kahden kuluttua, kun möntti toivon mukaan on kadonnut iholtani. :)

P.S. Tämä kuukausi tuntuu kestäneen vähintään kolme kuukautta.

Nyt kun ajattelen, että oli tätä samaa lokakuuta kun toivottelin teille hyviä huomenia Syroksen ihanasta penthouse-huoneestani tai fiilistelin Mykonoksella auringonlaskua, se tuntuu ihan käsittämättömältä. Nuo hetket tuntuvat kuuluvan johonkin toiseen aikaan... Jälleen voimme siis todeta, että matkustamalla saa lisää aikaa. <3

Tämä, arvoisat lukijat, oli niitä kosmetiikka-aiheisia postauksia, joista olin tehnyt luonnoksen Kreikan matkalla julkaisua varten. (Tällaisia luonnoksia oli yhteensä viisi. Yhtäkään niistä en sitten päätynyt kirjoittamaan valmiiksi Kreikassa.)

Oikeastaan tämä voidetärppi sopiikin paremmin nyt kylmien säiden aikaan julkaistavaksi. Sopii paremmin omaankin mielentilaani. Ja tietysti brändikin on ajankohtainen, kun maanantaina olen menossa vierailulle Mádaralle Riikaan. :)

Olen varmasti viimeisten joukossa, jotka tästä voiteesta kirjoittavat; Mádaran Pihlaja Daily Defence -voide. Tuote lanseerattiin jo runsas vuosi sitten, ja siitä tulikin nopeasti suomalaisten suuri suosikki. Voidehan on muuten kehitetty nimenomaan Suomen markkinoille, käsittääkseni sitä ei myydä muissa maissa. Olen saanut voiteen maahantuojalta.

Tuubi pyöri kosmetiikkavarastossani pitkään avaamattomana. Sen kuvaus kuulosti voiteelta, joka ei ole minun juttuni; "auttaa ehkäisemään ihon kuivumista ja ahavoitumista, suojaa ihoa kylmältä ja viimalta, auttaa parantamaan rohtumia huulilla, hoitaa ja pehmentää kynsinauhoja, kyynärpäitä ja muita kuivia ihoalueita. Sopii suojaamaan ihoa ympäristön ääriolosuhteita vastaan".

Eli taas näitä rasvaisia "yleisvoiteita", vähän niinkuin luonnonkosmetiikan Bepanthen, Vitalis tai 8 Hour Cream. Minun ihossani ei ole kuivia ja karheita kohtia jalkapohjia lukuunottamatta, enkä ole koskaan löytänyt käyttöä tämän tyyppisille voiteille. Bepanthen hoitaa rohtuneet huulet, mutta esimerkiksi legendaarinen 8 Hour Cream on jäänyt minulla täysin käyttämättä.

Sitten kuitenkin lopulta korkkasin Pihlaja DD:n tuossa kesän lopulla.

Ensireaktio; mmmm, jännä tuoksu....! Aika kiva...! Erilainen.

Seuraava ajatus: hmmm, onpas miellyttävä koostumus....ollakseen rasvaista jankkia...

Kolmas ajatus: No mutta... tämähän toimii vallan loistavasti käsivoiteena!

Muutaman viikon jälkeen tajusin, että olin ihan koukussa voiteeseen. Myönnän, että minulla oli sitä Kreikassa ihan ikävä.

Voide on rasvapitoisuudeltaan liian tuhtia ihoni tarpeisiin, mutta koostumus on jännästi sellainen, että voide silti imeytyy yllättävän hyvin, ja iho jää miellyttävän tuntuiseksi. Toimii aivan täydellisesti yövoiteena käsille. Käytän yleensäkin öisin paksumpaa käsivoidetta, mutta aiemmin en ole käyttänyt ihan näin rasvaista.

Minulla on makuuhuoneen voidelaatikossa muitakin käsivoiteita, mutta korkattuani Pihlajan, olen käyttänyt vain sitä. Tämä on aina paras todiste sille, että todella tykästyt johonkin tuotteeseen - kun huomaat aina vain tarttuvasi juuri siihen, vaikka muitakin vaihtoehtoja on vieressä.

Ajatus siitä, että joku pystyy käyttämään tätä myös kasvoilla, on outo. Mutta niin vain moni käyttää..! :) Minun on itseni vaikea edes kuvitella miltä tuntuisi niin kuiva kasvojen iho, joka imaisee tällaiset rasvat. Jos lukijoiden joukossa on Pihlaja DD:n "kasvokäyttäjiä" (mä keksin näitä hienoja uus-sanoja :P), niin kertokaas, voitteko laittaa tätä ihan meikin allekin? Imeytyykö täysin tahmattomaksi?

Pihlaja-voiteeseen liittyy yksi vähän hassu asia, jota en malta olla tuomatta esiin. Vaikka ei se Mádarankaan puolelta mikään salaisuus ole.

Pihlaja-voiteita (joita on nyt kaksi - Body Butter -versio ilmestyi tänä syksynä) markkinoidaan mielikuvilla pohjoismaisista raaka-aineista. Tuotteessakin lukee "Vitamiinipitoinen, pohjoinen pihlajanmarja". Itse olin pitkään siinä kuvitelmassa, että pihlaja tulee nimenomaan Suomesta - tuotekin kun on juuri Suomen markkinoille kehitetty.

Pihlajauute ei kuitenkaan tule Suomesta, eikä edes Pohjoismaista. Kysyin Mádaralta syytä tähän, ja minulle kerrottiin, että pohjoismaisuus oli niin Mádaran kuin tuotteen kehityksessä mukana olleen Noora Shinglerin toive, mutta Suomesta tai muista pohjoismaista ei pihlajauutetta ehditty saamaan vaadituilla kriteereillä. Uute on siis muualta Euroopasta. Pihlaja-viljelijää Suomesta kuitenkin etsitään...

Jos siis tuttavapiiriisi kuuluu luomupihlajan viljelijä.... ^_^

Viimeinen sana: voiteen tuoksu. Siis oikeasti. Ahh. Kirpeä ja samalla pehmeä, makea, erikoinen, kuin kettukarkit. Tämä jos mikä kuuluisi tämän postauksen koukuttavien tuotteiden listalle.

Minulla on tunnustettavaa.

En ole saanut aurinkovoidepulloani loppuun.

Senhän olisi päivittäisessä käytössä kuulunut loppua jo pari viikkoa sitten.

Ne lukijat, joiden mielestä minun kuuluu näyttää hyvää esimerkkiä kosmetiikan käytön suhteen, järkyttyvät todennäköisesti seuraavasta ”paljastuksesta”. Olenhan jo saanut nuhteita siitä, että julkisesti kerron käyttäväni vain suojakerrointa 10. Pitäisihän minun ihonhoidon ammattilaisena tietää paremmin… jne. No, tietäähän ne huomattavasti pätevämmätkin asiantuntijat. ;)

Tunnustan, että voide ei ole loppunut, koska en ole käyttänyt sitä päivittäin. Tai lisäillyt niin tiheästi kuin normaalisti.

Olen oleillut ulkona vahvassakin auringonpaisteessa ilman suojavoidetta. En ole palanut. Eikä ihoni ole ruskettunut sen syvemmin kuin normaalisti. Se ei ole reagoinut käytännössä millään tavalla. Mutta se on tuntunut erilaiselta.

Tämä on syy – vaikkakaan ei millään lailla hyvä ja anteeksiantava selitys – voiteen käyttämättömyydelleni. Normaalisti aurinko ”tuntuu” mun iholla, myös silloin kun se on päivettynyt ja jo aurinkoon tottunut. Tiedättekö millaista tunnetta tarkoitan? Sellaista pientä kuumottelua. Ja jos iho on voitelematta, kuumotus muuttuu pikkuhiljaa poltteluksi. Lopulta iho alkaa punoittaa.

Mutta ei nyt. Ei tänä syksynä.

Aurinko ei jotenkin… tunnu ihollani juuri lainkaan. No okei, totta kai on vähän kuumotellut kaikkein kuumimpina 40-asteen päivinä jos jää seisomaan paikalleen porotukseen, mutta ei sellaisina normaaleina n. 30-35 asteen päivinä, yleisoleilussa tai edes rannalla. Iho ei todellakaan ole punoittanut yhtenäkään päivänä, oli minulla voidetta tai ei.

(Puhun muuten nyt vain kropan ihosta, kasvoilla – ja dekolteella –minulla on aina aurinkovoidetta kun menen aurinkoon.)

Aurinkovoide on kulkenut joka päivä mukanani laukussa, mutta sitten sen laitto tai lisäily päivän mittaan on vain…. jäänyt. Kun iho tuntuu niin normaalilta eikä signaloi säteiden tunnetta iholla, niin koko aurinkosuoja sitten vain, ehm, unohtuu.

Hätkähdin kun tajusin, että Piz Buin ei vielä edes yskähtele vaikka ostin sen kohta 6 viikkoa sitten.

Ja en nyt ihmiset todellakaan halua tässä näyttää esimerkkiä. Älkää tehkö näin. UV-säteilyltä on AINA järkevää suojautua. Minä olen siis vain helkkarin tyhmä. Ja laiska.

Miksi ihoni sitten reagoi tänä syksynä aurinkoon eri lailla kuin ennen? Onko jotain mikä poikkeaa aiemmista vuosista? No on juu – ne aurinkotabletit.

Koska tämä on ensimmäinen kerta kun syön aurinkovitamiineja (tabletit on saatu Imedeeniltä blogin kautta), en voi olla vetämättä jonkinlaista yhteyttä niiden ja ihon käytöksen välille. Rusketusta ne eivät ole mitenkään syventäneet (rusketun muutenkin helposti), mutta kenties lisänneet ihon sietokykyä säteilylle..? Ja siksi ihoni ei viestitä kuumottelemalla? Koska se sietää enemmän ainakin niitä polttavia (eli UVB) säteitä? Jos se tuollaisilla lisäravinteilla on mitenkään mahdollista.

En tiedä voiko joku ravintoaine suojata myös UVA-säteilyltä..? Kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä. Vaikka ihoani ei kuumottele eikä se pala, niin UVA:t ne siellä silti tekevät näkymätöntä tuhoaan…

Täytyykö tässä vetää sellainen johtopäätös, että aurinkotablettien positiivinen vaikutus on lopulta plus-miinus-nolla (ainakin minun kohdallani)... Jos ne lisäävät ihon auringonsietokykyä sen verran että se ei pala niin herkästi, mutta samalla käyttäjä sitten ”unohtaa” voidella itsensä ja suojautua UVA:lta…

Me tunnemme Korresin. Kiistatta Kreikan tunnetuin kosmetiikkamerkki kansainvälisesti. Trendikkään ”vihreän aallon” harjalla ratsastava, alun perin apteekkarin kehittämä menestyssarja, jossa kreikkalaisia yrttejä ja lääkekasveja hyödynnetään pääosin luonnollisista ainesosista koostuvissa kosmetiikkatuotteissa, yhdistettynä tyylikkääseen, tunnistettavaan graafiseen ilmeeseen.

Mutta Kreikassa on toinenkin kosmetiikkasarja hyvin samankaltaisella imagolla ja tuotefilosofialla. Tätä sarjaa suosivat kreikkalaiset itse. Apivita.

Kuva: Apivita

Ei ole (kreikkalaisten mielestä) sattumaa, että sarjojen imago on niin samanlainen.

Useampikin kreikkalainen tuntuu olevan sitä mieltä, että Korres on kaupallisempi, heikkolaatuisempi kopio Apivitasta. Heidän näkemyksensä mukaan Korres otti Apivitan idean ja muokkasi siitä oman, kaupallisen version. Oli tässä sitten perää eli ei, minusta tämä asenne Korresia kohtaan kreikkalaisten itsensä taholta on kiinnostava. Ja sanalla sanoen yllättävä – kuvittelin Korresin olevan Kreikassa niin kuin Lumene Suomessa – kaikkien oma ”kotisarja”.

Kun minä hehkutan Korres-ihastustani, katsovat paikalliset ystäväni minua vähän oudosti. Sympatiat menevät toiselle merkille.

"The Tinted Lip Balm Queen" :)

”Sinunhan pitäisi tehdä juttu Apivitasta!” huudahti ystäväni Marianna, kun kaksi vuotta sitten syksyllä olin menossa vierailulle Korresin tehtaalle.

Tällöin sain ensimmäistä kertaa kuulla Apivitasta. Sen jälkeen tuntuikin, että törmäsin merkkiin kaikkialla. En pelkästään kaupoissa ja apteekeissa (Apivitalla on myös samat myyntikanavat kuin Korresilla, usein ne ovat apteekeissa vierekkäisillä hyllyillä) vaan ihmisten puheissa ja kylpyhuoneen kaapeissa. Jopa Symillä asuvat suomalaiset Lasse ja Pekka vannoivat Apivitan nimeen. ^_^

Apivitan perusti vuonna 1979 nuori apteekkaripariskunta, Nikos ja Niki Koutsianas. Tarina on hyvin samankaltainen kuin Korresilla (ja miksei monella muullakin luonnollisiin ainesosiin pohjautuvalla sarjalla); Nikos ja Niki olivat kiinnostuneita lääkekasvien ja muiden luonnollisten raaka-aineiden hyödyntämisestä kosmetiikassa, ja alkoivat valmistaa yrtteihin ja mehiläistuotteisiin (vaha, hunaja, propolis) pohjautuvia tuotteita.

Nimi APIVITA tarkoittaa ”Mehiläisen elämää” ja tulee latinan sanoista APIS (mehiläinen) ja VITA (elämä).

Apivita mainostaa itseään Kreikan ensimmäisenä luonnollisena kosmetiikkasarjana. Sertifikaatteja sillä ei ole, eikä se täysin kunnioita luonnonkosmetiikan perusperiaatteita. Tuotteissa on mm. parabeeneja. Luonnollisuuspitoisuus on silti korkea ja Korresin tavoin sarja välttää mineraaliöljyjä ja silikoneja.

Apivitan ”the juttu” on edelleen tänäkin päivänä mehiläistuotteiden, etenkin propoliksen käyttö. Propolista on lähes kaikissa heidän tuotteissaan. Propoliksella on mm. antimikrobisia ominaisuuksia.

Haastattelin juttua varten ystävääni Mariannaa, ja kysyin häneltä, minkä hän arvelee olevan Apivitan suosion salaisuus Kreikassa. Miksi se on paras? Mariannan mielestä Apivitan tuotteet yksinkertaisesti vain toimivat, hän ei ole kokeillut sarjalta yhtäkään huonoa tuotetta. Apivita on onnistunut vakiinnuttamaan aseman luotettavana, laadusta tinkimättömänä sarjana. Kysyt keneltä tahansa, saat saman vastauksen. Apivita on laatua.

Juuri tällaisia juttuja tykkään pohtia kosmetiikan maailmassa… Kerrassaan hurjan mielenkiintoista. Miksi jostain merkistä tulee The Merkki? Miksi joku on suositumpi kuin toinen?

Tässäkin tapauksessa meillä on kaksi todella samankaltaista sarjaa samanlaisella taustalla ja filosofialla – näennäisesti on hyvin vaikea ymmärtää, miksi toinen on kotimaassaan suositumpi kuin toinen. Mariannan mukaan positiivinen ”word-of-mouth” on luonnollisestikin paras tae minkä tahansa sarjan suosiolle. Kreikkalaiset kokevat Apivitan tuotteet parempina kuin kilpailijoiden. Niistä puhutaan. Niitä suositellaan. Ne ovat yksinkertaisesti saavuttaneet laadukkaamman maineen kuin Korres. Vaikka tokihan Korreskin on täällä hurjan suosittu. Apivitalla vain on maine sinä ”laadukkaampana Korresina”.

Vaikka en Apivitan tuotekehittelyyn olekaan tutustunut, en voi olla miettimättä, että kreikkalaisten asenne Apivita vs. Korres -asiassa voi olla myös puhtaasti tunnepohjainen. Apivitalla on pidempi historia. Se oli ollut markkinoilla jo melkein 20 vuotta Korresin tullessa mukaan pelikentälle. Incejä silmäillessä minusta itsestäni vaikuttaa, että Korres ainakin on luonnollisempi eli käyttää vähemmän synteettisiä raaka-aineita. Se ei tietenkään ole mikään universaali laadun mittapuu, mutta itselleni tällaisilla asioilla on merkitystä.

Syy, miksi en ole aiemmin kirjoittanut Apivitasta, on simppeli: merkkiä ei saa Suomesta. Sarjan saatavuus kansainvälisesti on heikohko, sitä myydään vain 11 maassa Kreikan ulkopuolella. Meitä lähin maa on Ruotsi. Nyt sitten ajattelin, että miksipäs en esittelisi Apivitaa joka tapauksessa, voihan joku innostua tutustumaan merkkiin Kreikassa lomaillessaan.

Apivitalla on myös nettikauppa joka toimittaa EU-maihin. Marianna on selvästi hellyttävän innoissaan lempisarjansa promoamisesta Suomeen (hän ei siis todellakaan ole Apivitalla töissä ;)), ja haluaa kertoa, että ”joka tilauksen yhteydessä saa kolme ilmaista näytettä”. :)

Entä minä ja Apivita?

Toistaiseksi olen kokeillut vain hius- ja suihkutuotteita ystävieni luona (hyviä ovat), ja nyt sitten ostin vihdoin ensimmäisen oman Apivitani – matkakokoisen kasvoputsarin. (Kun Suomesta mukaan otettu kasvoputsari loppui, jee! Aina on ilon aihe kun saa perustellun syyn ostaa uuden!)

Creamy Face & Eye Foam Cleanser on sulfaatiton, miedosti ja todella kermaisesti vaahtoava putsari. Aivan ihanan tuntuinen, tykkään todella paljon. Silmämeikkiä en kyllä tällä poista, sillä en pysty laittamaan mitään vaahtoavaa silmiin (olkoon kuinka mieto), seurauksena on aina kirvely.

Tuote on koostumukseltaan paksua maitomaista geeliä ja se on todella riittoisaa, tarvitsee vain 20 sentin kolikon kokoisen pisaran ja se muodostaa iholla veden kanssa paksun kermaisen massan.

Seuraavalla Kreikan reissulla pitäisi kenties ostaa Apivita-setti matkakosmetiikaksi Korresin sijaan. Ihan jotta saisi perusteellisemman kuvan sarjasta. Se tosin riippuu myös budjetista – Apivita kun on Korresia arvokkaampi merkki. ;)

Onko Apivita entuudestaan tuttu merkki jollekin teistä?

Kuva: dkd

Lukijani Outi teki Santorinilla erittäin spontaanin Apivita-hankinnan. Olimme Firan apteekissa nuuskimassa kosmetiikkaa ja olin hetkeä aiemmin pitänyt Outille ”luennon” Apivitan suosiosta Kreikassa. Outilla oli jo ostoskori täynnä Korresia. Nostin Apivitan shampoon hyllyltä ja luin ääneen pullonkylkitekstin, ”Kuiville pituuksille ja rasvoittuvalle päänahalle”. Outi vain nappasi sen mun kädestä ja sanoi, ”Kuulostaa just siltä mitä mä kaipaan, tänne kiitos!” :)

Mitäs olet tykännyt, Outi? ;)

Ajattelin nyt saattaa päätökseen kesällä aloittamani pohdiskelun aurinkosuojatuotteista ja siitä, millä kriteereillä tuotetta saa kutsua aurinkosuojaksi.

Laitoin asiasta itse asiassa kysymyksen suoraan Euroopan Komissiolle, mutta en koskaan saanut vastausta. Siellä on varmaan tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin jonkun kosmetiikkabloggarin päätä vaivaavat UV-filtterikysymykset...! :D

Pohdiskeluni sai alkunsa Biosoliksen aurinkoöljystä, jossa on suojakerroin 6 vaikkei tuotteessa ole käytetty mitään varsinaista UV-filtteriä. Sen aurinkosuojasta vastaa karanjaöljy, jolla ei virallisesti ole muuta funktiota kuin "ihoa ja hiuksia hoitava".

Kävin kesän aikana aiheesta hyvin perusteellisen keskustelun Biosoliksen valmistajan Proveran omistajan Cédric Mourlon Beernaertin kanssa, ja vaikka en EU-komissiolta vahvistusta asiaan saanutkaan, Beernaertin perustelu tuntui lopulta loogiselta. Vaikkakaan se ei selitä sitä, miksi niin monet muut luonnonkosmetiikan valmistajat ovat luopuneet aurinkosuojatuotteiden valmistuksesta. Saattaako kyseessä heidänkin puoleltaan olla EU:n Kosmetiikka-asetuksen tulkintavirhe...? En tiedä, se tuntuisi kyllä epätodennäköiseltä. Kaupan alan ollessa kyseessä luulisi valmistajien etsivän kaikki keinot jotta saadaan lisää tavaraa myyntiin. ;)

Noniin, mutta asiaan. :)

EU:n Kosmetiikka-asetuksessa on siis liite VI, jossa luetellaan kosmeettisissa tuotteissa EU:n alueella sallitut UV-suodattimet eli kemikaalit, joita saa käyttää kosmetiikassa "ihoa ja hiuksia UV-säteilyltä suojaavina" ainesosina. Koko pitkä sähköpostien vaihto tiivistettynä; Beernaert selitti, ettei tuo lista suinkaan tarkoita sitä, etteikö tuote ilman kyseisiä UV-filttereitä myöskin saisi kantaa lupausta suojata UV-säteilyltä. Tuotteessa on oltava ainesosia, joilla virallisin, riippumattoman laboratorion suorittamin testein voidaan todistaa olevan UV-säteilyltä suojaavia ominaisuuksia. Tai lopputuotteella on oltava UV-säteilyltä suojaava ominaisuus, kuten Biosoliksen Huile Solairen kohdalla. Testitulokset koskevat siis koko tuotetta, eivät karanjaöljyä erikseen. Kun tällaiset testitulokset voidaan esittää EU:lle, tuotetta saa markkinoida aurinkosuojatuotteena.

Beernaert kehotti minua tutustumaan Kosmetiikka-asetuksen ensimmäisiin 20 sivuun. Lukeeko siellä missään, että aurinkosuojatuotteen on sisällettävä varsinaisia UV-filtteriksi nimettyjä ainesosia? Ei lue. Virhetulkinta on (ainakin minun, mutta ilmeisesti myös monen muun asiaa ihmetelleen kohdalla) tapahtunut siinä, että olen kuvitellut, että aurinkosuojatuotteen täytyy sisältää näitä "varsinaisia" UV-filttereitä. Kosmetiikan ainesosille on EU-komission taholta annettu tiettyjä, testein todistettuja funktioita (kuten pehmentävä/pinta-aktiivinen/humektantti jne), ja UV-suodattimiksi nimetyillä aineilla on siis todistetusti "ihoa tai hiuksia UV-säteilyltä suojaava" vaikutus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, Beernaertin mukaan, etteikö tuotteelle voi saada UV-säteilyltä suojaavaa ominaisuutta muillakin ainesosilla.

Selvä.

Selitys tuntuu loogiselta, mutta jään edelleen ihmettelemään luonnonkosmetiikan valmistajien ongelmaa aurinkotuotteiden kanssa. Beernaertin esittämän "mallin" mukaan tuote, jolla voidaan todistaa olevan UV-säteilyltä suojaava ominaisuus, ON virallisesti aurinkosuojatuote - oli incissä varsinaisia filttereitä tai ei.

Kun esimerkiksi sinkkioksidia sisältävän tuotteen voidaan todistaa suojaavan auringolta, niin mikä on ongelma? Miksi valmistajat EU:ssa vetoavat siihen, ettei sinkkioksidia enää saa käyttää UV-filtterinä? Jos ei kerran ole tarviskaan?

Sen kun vielä joku avaisi.

(Otsikon pituusennätys? :D)

Suomeen on tällä viikolla pulpahtanut uusi kotimainen kosmetiikkasarja; Anne Kukkohovin luoma Supermood. Supermood on "luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävä" sarja, joka pohjautuu luonnollisiin raaka-aineisiin, mutta jolta puuttuu sertifikaatti. Kuten tiedämme, sertifikaatti ei ole ainoa tae kosmetiikan luonnollisuusasteesta, ja jotkut merkit jättävät tietoisesti hakematta sertifikaattia imago- tai muista syistä. Sertifiointiprosessihan myös maksaa.

Supermood-tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa.

Supermoodin tuotelinjat lanseerataan "moodeina", joista ensimmäinen on nimeltään Egoboost. Moodit eivät pohjaudu perinteiseen ihotyyppiajatteluun, vaan ihon tarpeisiin. Moodin tuotteet tukevat toinen toisiaan ja hoitavat kauneutta ja mieltä kokonaisvaltaisesti, niin sisältä kuin ulkoa. Tuotteiden joukosta löytyy myös syötäviä kauneusherkkuja.

Seuraava moodi, marraskuussa ilmestyvä Beauty Sleep, sisältää mm. tyynylle ja liinavaatteille suihkutettavan, mieltä rauhoittavan sprayn sekä, siis kuunnelkaas tätä; anti-wrinkle-tyynyn...!! Alunperin kirurgisten toimenpiteiden jälkeen käytettäväksi suunniteltu, anatomisesti muotoiltu tyyny lupaa estää ryppyjen syntymisen ja silmänympärysalueen turvotuksen. Whoa...!! Jälleen voi vain todeta että kaikkea se kauneusteollisuus kehittääkin meidän naisten loputtomiin tarpeisiin..! ^_^

Egoboost-linjan pääraaka-aineena (eli pää-aktiiviaineena) on superfoodina tunnettu pakurikääpä. Superfood, supermood... :) Epäilemättä harkittu rimmaus ^_^

Jolien toimituksen blogista: "Pakurikääpä sisältää poikkeuksellisen suuria määriä superoksididismutaasia (SOD). SOD on entsyymi, joka on yksi kehomme voimakkaimmista antioksidanteista. Ihonhoidossa pakurikääpää on käytetty mm. ihon eheyttämiseen ja pigmenttivirheiden korjaamiseen".

Mitkään Supermood-tuotteet eivät sisällä tavanomaisimpia luonnonkosmetiikan välttämiä ainesosia kuten silikoneja, PEG-yhdisteitä, parabeeneja ja petrokemian tuotteita.

Egoboost-linja koostuu kahdeksasta tuotteesta.

Kosteutus:

The Perfect Day Cream - mentholia sisältävä piristävä päivävoide kaikille ihotyypeille (kuivemmalle iholle Moisture Kick seerumi alle tuomaan lisäkosteutta)

Moisture Kick Serum - tehokosteuttava seerumi jota voi käyttää yksinään tai sekoittaa toisen Egoboost-kosteustuotteen kanssa

One Minute Facelift Serum - kiinteyttävä, välittömästi kiristävä seerumi

Eyes Wide Open Serum - silmänympärysihoa napakoittava ja piristävä seerumi, "avaa" silmät

Puhdistus:

Gentle Foam Wash - pumpullinen vaahtoputsari

Pure Micellar Foam Toner - vaahtoava misellivesi, toimii sekä kasvovetenä että kevyenä putsarina

Sisäisesti nautittavat:

Inner Beauty -kauneusjuomajauhe

Beauty Chocolate -kauneussuklaa (!)

Supermoodin sivuilla tykkään kovasti incien selkeästä esillepanosta (monet kosmetiikkamerkit eivät edelleenkään laita ainesosaluetteloja esille nettiin, vaikka sen pitäisi tänä päivänä jo olla itsestäänselvyys) ja siitä, että ainesosien perään on merkitty ovatko ne synteettisiä, orgaanisesti tuotettuja vai luonnollisia.

Silmänympärysseerumin inci:

Myönnänpä tässä, että en itse ole ihan varma mitä tuo "orgaanisesti tuotettu" tarkoittaa - miten se eroaa "luonnollisesta"? Laitoin asiasta itse asiassa kysymyksen Anne Kukkohoville, mutta hän ei ole ehtinyt vielä vastaamaan, ja malttamattomana haluan punkea postauksen jo ulos. :) Ehkä joku viisaista lukijoistani tietää..?

*

Supermoodia myyvät Sokos-tavaratalot ja Emotionit sekä Sokoksen verkkokauppa, hyvinvarustetut apteekit sekä Jolie-myymälä Helsingissä ja Jolien verkkokauppa.

Kyseessä on selektiivinen sarja, joten hintaluokkakin on sen mukainen. 30 millin pulloon pakattu kosteusvoide maksaa 39 € ja seerumit, niinikään 30 ml:n pulloissa, 59-69 €. Puhdistusvaahdon ja miselliveden hinta on kaikkein suolaisimmasta päästä - 120 milliä maksaa 39 €. Pidän hintaa erityisen kovana siksi, että pumpattavat vaahtoputsarit kuluvat tunnetusti todella nopeasti. Minulla kuluu tuon kokoinen pumppuvaahto päivittäisessä käytössä runsaassa kuukaudessa.

Supermoodiin voi tutustua Jolien liikkeessä (Uudenmaankatu 26, Helsinki) tämän viikon perjantaina 29.8. klo 16-20 järjestettävässä tilaisuudessa. Anne Kukkohovi on itse paikalla kertomassa sarjasta ja paikan päällä pääsee maistelemaan kauneussuklaata. :) Se muuten sisältää kollageeniä - kiinnostaisi tietää mikä on suositeltu päiväannos! :) Ajatelkaa - lupa syödä suklaata kauneuden eteen..! ^_^

Miltäs Supermood teistä vaikuttaa? Vai herättääkö mitään ajatuksia? Itse tykkään sarjan luonnollisuuteen pohjautuvasta filosofiasta ja pakkaus-design'kin miellyttää silmää. Ja aina on hienoa, kun markkinoille saadaan uusia kotimaisia, täällä valmistettuja kosmetiikkasarjoja. En kuitenkaan hintaluokan perusteella kuulu kohderyhmään.

Kuvat: Supermood.fi

"Eikö tätä saisi maistaa..?" :D

Tämä oli ensimmäinen ajatukseni avatessani Lushilta saamiani purnukoita.

Koostumus Lushin tuotteissa on todellakin erilainen kuin normikosmetiikassa - tai en nyt enää tiedä mikä olisi sopiva ja korrekti ilmaisu viittaamaan siihen tavanomaisimpaan, peruskaupoissa myytävään kosmetiikkaan. Käytän yleensä 'normikosmetiikka' -termiä erottamaan synteettisiä ainesosia käyttävät merkit luonnonkosmetiikasta, mutta Lush ei runsaista syötävän kuuloisista ainesosistaan huolimatta itse (käsittääkseni, saa korjata) halua profiloitua luonnonkosmetiikaksi. Mutta ei se ole ihan tavallistakaan kosmetiikkaa :D

Koostumukset ovat kuin vanukasta, moussea, hyytelöä ja kastiketta. Koostumus voi hyvinkin johtua valmistustavasta, mutta se on myös saatettu valita tietoisesti korostamaan merkin "Keittiöstä suoraan tuoreena sulle" -filosofiaa.

Lush on minun kosmetiikkaelämässäni niitä merkkejä, jotka ovat kutkutelleet tietoisuudessani jo vuosikaudet. Vähän niinkuin kosmetiikkamaailman Ranska, jossa kävin ensimmäistä kertaa vasta 32 täytettyäni, tietäen koko elämäni että "jonain päivänä se Ranska koittaa"... :)

Säännöllisin väliajoin olen kiepsahdellut sisään ja ulos eri maiden Lush-liikkeissä miettien, "Koska mä oikein kokeilen jotain näistä...?" "No, kyllä se päivä tulee". :)

Vuosi 2012 oli sitten viimein se vuosi, jolloin ostin ensimmäisen Lush-tuotteeni. Sitruunan tuoksuinen, rasvainen voide kuiville kantapäille. Njoo, ihan ok, mutta en mitenkään heti vajonnut suureen Lush-huumaan. Vuonna 2013 ostin Fair Trade Honey -shampoon. Vasta vuonna 2014 kokeilin sitä. ^_^ Ja silloin oli menoa. Pian lähtikin lukijasuositusten innoittamana tilaus Lushiin.

Tämän postauksen tuotteet olen saanut Suomen Lushilta.

Ajele karvasi tuoreiden mansikoiden siivittämänä... D'Fluff Strawberry Shaving Soap. Ylellisyystuote! Minulle siis, ainakin. Itse ajelen karvat aina milloin milläkin suihkugeelillä tai kasvoputsarilla, en ole koskaan hankkinut puuhaan mitään omaa erillistä tuotetta. Tämä mansikkaherkku on siis sarjassamme "En ostaisi itse, mutta ihan kiva kokeilla kun se minulle lähetettiin".

Kuunnelkaas tämän ainesosalistaa, panee tosiaan miettimään pitäisikö purkin sisältö oikeasti ennemmikin ohjata suuhun kuin sääreen:

rypsiöljy, kookosöljy, siirappi, glyseroli, ruusunmarjaöljy, kaakaovoi, tuoreet mansikat (inci haluaa korostaa niiden olevan FRESH :)), vapaan kanan luomumunanvalkuaiset, vaahterasiirappi, vanilja-absoluutti....

Tuotteessa on saippuapohja, mutta minun ihollani se ei juurikaan vaahtoa. Pirkan höylä sujahtaa tottuneesti liukastetun ihon yli haukaten mukanaan karvakaverit. Pirkka ei huomaa eroa Lushin mansikkamoussen ja tavallisen käsisaippuani välillä. Ei se mitään. :) D'Fluffia purkista lusikoidessa saan ainakin päähäni mielikuvan siirapista ja mansikoista... :) Elämyksiä, ihmiset, elämyksiä. Siitähän tässä on kysymys. D'Fluffin saa mukaansa kun ojentaa Lushin kassaneidille 10,95€.

Tämä purkki!! Ah! Oh! Uuuu!

African Paradise Body Conditioner. Kyllä! Vartalonhoitoaine.

"Siis... onko tuo hienompi tapa sanoa 'vartalovoide'?" kysytte.

Näin minäkin ensimmäiseksi ajattelin. Mutta paratiisimönjä toimiikin kuin hiustenhoitoaine - sitä levitetään suihkussa kostealle iholle ja huuhdellaan pois. Kenties annetaan vaikuttaa ja imeytyä hetki siinä välissä. Sitten kuivataan iho pyyhkeellä taputellen. Ja iho on peeeeehmeä ja hoidettu, ei tarvetta enää lisätä kosteusvoidetta.

"Häääh, no kuulostaa just sellaiselta turhakkeelta joka on keksitty että saadaan taas joku uuden ja erikoisen kuuloinen tuote!" kuulen jonkun sanovan.

No, näinkin voi toki ajatella. Totta, että ihon voi yhtä lailla hoitaa pehmeäksi suihkun jälkeen perinteisellä vartalovoiteellakin. Mutta voiteilla on eroja. On niitä vauvanpepun tuovia Estelle & Thildejä ja täysin yhdentekeviä Garniereita (--> kirjoittajan henkilökohtainen mielipide). Body Conditionerin voi nähdä yhtenä erilaisena vartalovoiteena, poispestävänä sellaisena. Jonka etuna on se, että hyvin rasvainen koostumus ei jääkään iholle kiilteleväksi tahmaksi, vaan iho on.... no, ultrapehmeä ja sileä, ilman tahmaa.

Ja mikä pehmeys...! Hei, tiedätte että en turhista hihku, minut täytyy todellakin vakuuttaa! Minulla on muuan takuuvarma vartalovoiteen tehomittari. Ja se on mun per-- siis takamus. Sen iho on karhea ja, yhm, sanotaan nätisti epätasainen vähemmän mairittelevien ilmaisujen sijaan. Tähän mennessä Estelle & Thildin voiteet ovat ainoina onnistuneet karkottamaan tuon karheuden ja tekemään pebasta "vauvanpehmeän" säännöllisellä käytöllä. Nyt väittäisin, että Lushin kroppahoitsikalla sain saman tuloksen yhdellä kerralla. Mun koko iho on niin älyttömän pehmeä että sitä ei vain voi olla hipelöimättä African Paradise -käsittelyn jälkeen...!

Entä tuoksu? Paratiisilla ja Mansikkavaahdolla ei (onneksi) kummallakaan ole mitään tekemistä kesällä tilaamani Godiva-palashampoon hajuvolyymin kanssa - näissä on mieto ja hienovarainen, oikein miellyttävä tuoksu. African Paradise tuoksuu kevyesti kaakaolle ja mantelille ja ehkäpä hieman aromaattiselle puulle.

Mutta sitten se ikävämpi uutinen. Purkilla on hintaa 34,95€ (225g).  Arvioisin, että purkista riittää noin 10-15 käsittelykertaan. Niin paljon kuin tuotteeseen hullaannuinkin, joutuisin kyllä miettimään maksaisinko tästä noin paljon. Anteeksi Lush, pakko olla rehellinen. (Joku muu kenties jättäisi hintakannanotot tekemättä... no, mä tykkään jauhaa kaikesta ;)).

Joka tapauksessa. Todella ihana tuote. Koostumus on hyvin rasvainen, ja iho jää huuhdellessa rasvaisen näköiseksikin. Mutta kun olet taputellut ihon kuivaksi (älä hankaa ettet poista ihosta hoitavia aineita), pintaan jäänyt rasva imeytyy nopeasti jättäen sinut vain ihastelemaan ravittua, sileää, hämmentävän pehmeää hipiääsi. Ja tämä tunne kestää iholla koko päivän.

Vielä loppuun: esimerkki siitä, kuinka pienillä asioilla voi olla merkitystä! :) Mä niin tykkään kun Lushilla on tuotteissaan hassut pikku-tarrat, joissa kerrotaan kuka työntekijä ja minä päivämääränä tuotteen on valmistanut. Olettaisin, että tarrojen ihmiset ovat jopa ihan oikeita henkilöitä Lushin tehtaalta. Hauska ja yksinkertainen idea, ja tekee tuotteen heti henkilökohtaisemmaksi.

Mun Paratiisin oli purkittanut Rafael! :)