Tänään kotimaisen kosmetiikan viikolla vuoron saa monelle tuttu Dermosil, ja tarkemmin vielä merkin Nature-sarja.
Dermosilin tuotteet valmistetaan pääosin muualla Euroopassa, mutta Ecocert-sertifioitu Nature-sarja valmistetaan kahta tuotetta lukuunottamatta Helsingissä, jossa sijaitsee Suomen toistaiseksi ainoa Ecocert-sertifioitu tehdas. Nuo kaksi Suomen ulkopuolella valmistettavaa Nature-tuotetta ovat vanulaput ja deodorantti.
Kävin tutustumassa Dermoshopin tarinaan ja toimitiloihin Korsnäsissä syksyllä 2012, jutun voi lukea täällä jos kiinnostaa :)
Nature-sarjaan kuuluu 15 tuotetta.
Kasvot: puhdistusgeeli, kasvovesi, kasvovoide, silmänympärysvoide, kuorinta, naamio ja huulirasva.
Vartalo: suihkugeeli, vartaloemulsio, käsivoide, vartaloöljy, porkkanaöljy (sopii myös kasvoille), deodorantti, shampoo ja hoitoaine.
Tilasin kokeiltavaksi kolmen kasvotuotteen näytekokoisen setin (tätä ei näköjään enää ole saatavilla) sekä täysikokoisen vartaloemulsion.
Hinnat ovat Dermoshopin tyyliin hyvin edullisia.
Facial Cleansing Gel 6,40€ / 100 ml
(En muuten ole tajunnut kysyä miksi tuotteiden nimet ovat englanniksi? Taisi olla niin että Dermoshopin tuotteita myydään myös Baltiassa ja Ruotsissa, ulkomaan markkinat ovat todennäköinen syy.)
Koostumus on tuttuun tapaan ohutta lirua hyytelögeeliä. Muodostaa iholla kevyen vaahdon ja teen positiivisen havainnon, ettei Dermosilin geeli tunnu lainkaan niin niljakkaalta kuin geeliputsarit niin usein. Tuoksu on raikas ja sitruksinen ja siinä on jotain hurjan tuttua. Mietin, voisiko geeli olla samaa kuin Dermoshopin muinoin valmistuttama Vivisantén putsari (Vivisanté oli oma, Dermosilistä erillinen mutta Dermoshopin omistama luonnonkosmetiikkamerkki.)
Ihan perusmiellyttävä putsari, mutta "nothing to hang in your Christmas tree" niinkuin englanniksi sanottaisiin. :)
Facial Cream 7€ / 50 ml
Koostumukseltaan semitäyteläinen ja iholle suhteellisen jäykästi levittyvä voide. Testijakson aikana kävi muuten jälleen hyvin ilmi, miksi ei ole järkevää kirjoittaa tuotearvostelua ja jakaa kokemuksiaan vain muutaman testikerran jälkeen. Olin kirjannut ensimmäisten päivien muistiinpanoihin: "jäykimpiä ja nihkeimpiä koostumuksia joihin olen luonnonkosmen voiteissa törmännyt. Ei mitenkään valtavan epämiellyttävä mutta ei miellyttäväkään."
Myöhemmin kokemukseni jalostui toisenlaiseksi, enkä enää kuvailisi voidetta noin. Kyllä, voide on jäykempää kuin moni muu teemaviikolle testattu voide, ja päättelisin jäykkyyden johtuvan vahamaisista ainesosista (Dermosilin voiteessa tällaisia ovat ainakin cetearyl olivate, sorbitan olivate ja mehiläisvaha), mutta ei se nyt ihan niin nihkeää ole miltä ensimmäinen muistiinpano saa sen kuulostamaan.
Loppujen lopuksi voide on ihan miellyttävän tuntuinen ja pehmentää ihon todella tehokkaasti, iho on aamuisin selvästi ravitumman tuntuinen ja paremmassa kosteustasapainossa kuin monien ohuempien voidesuosikkieni jälkeen (olemmekin jo puhuneet tästä mun mahdollisesta "alikosteuttamisesta"). Iholle jää voiteesta suojaava kerros, mutta ei yhtään kiiltävä vaan himmeä. Vaikutelma on oikeastaan hyvin samankaltainen kuin Mia Höydön päivävoiteella.
Juuri tällaisten juttujen vuoksi haluan testata tuotteita vähintään viikon ja mieluiten kaksikin, ensimmäiset fiilikset eivät aina suinkaan korreloi pidempiaikaisen kokemuksen kanssa ja olisi epäreilua arvioida tuote vain ensifiiliksen perusteella.
Dermoshopin sivuilla on muuten esimerkillisen hienosti tuotteiden tiedot esillä - incistä saa klikattua lisätietoa kustakin ainesosasta ja voiteen pH, hajusteiden laatu (hypo/normi/hajusteeton) ja osassa tuotteista jopa rasvaprosentti on ilmoitettu! Huikeaa edelläkävijyyttä, Dermoshop! Enpähän tiedä yhtäkään toista suomalaista (tai itse asiassa edes ulkomaista) kosmetiikkayritystä jolla olisi näin yksityiskohtaiset tiedot tuotteista saatavilla. Iso käsi! Kasvovoiteen rasvapitoisuus on 28% eli aika korkea, jo tuosta näkee ilman tuotteen testausta että kyseessä on täyteläisempi voide.
Silmänympärysvoide 5,80€ / 15 ml
Olen käyttänyt tätä koko kasvoille, notkeampi ja minulle mieleisempi koostumus kuin kasvovoiteessa. Vaikka Eye Cream on ohutta, se ei ole "vetisen" ohutta kuin niinkuin esimerkiksi Nafhan päivävoide, vaan lopulta kuitenkin aika ravitseva. Tästä tykkään ja käytän varmasti matkakasvovoiteena kokonsa puolesta.
Silmänympärysvoide on hajustamaton.
Vartalovoide 6,50€ / 200 ml
Samettisen täyteläistä ja hieman jäykähkösti levittyvää, saa hieroa tovin ennenkuin imeytyy. Ei kuitenkaan kiiltävän rasvaista koostumukseltaan ja iho jää voiteen jäljiltä himmeäksi.
Avainsana tämän voiteen kohdalla on nimenomaan tuo samettisuus. Rakastan miettiä miten voiteiden koostumuksia voisi kuvailla jotta voi välittää niiden ihofiiliksen mahdollisimman hyvin, nyanssieroja on valtavasti ja ehta kosmefriikki voi uppoutua niiden analysoimiseen pitkäksi aikaa :) Voide voi esimerkiksi olla paksu ja täyteläinen, mutta ei silti rasvaisen tuntuinen, tai se voi olla ohut ja lähes nestemäinen ja samalla rasvainen.
Vertailun vuoksi Nurmen Grapefruit Body Lotion on ohutta litkua mutta iholla paljon rasvaisemman tuntuista kuin Dermosilin voide. Nurme jättää ihon kiiltäväksi, Dermo himmeäksi. Kummankin kosteutusteho on lopulta aika vastaava mutta tuotetuntu aivan erilainen. Nopeaa rasvausrutiinia ja nopeaa imeytyvyyttä arvostavalle kumpikaan voiteista ei ole paras valinta.
.
Nature-tuotteista voi lukea lisää Dermoshopin sivuilta täällä.
Tämä viikko on omistettu kotimaiselle kosmetiikalle. Joulukuun viikon suosion siivillä päätin tehdä teemalle jatkoa, ja onhan meillä iloksemme kotimaisia merkkejäkin niin paljon että materiaalia riittäisi useammallekin viikolle :)
Joulukuussa esittelyssä olivat:
Päädyin edelleen jättämään suuret "itsestäänselvät" kaikkien tuntemat jättiläiset kuten Lumene, XZ ja Herbina pois ja esittelen sen sijaan pienempiä merkkejä. Toivottavasti tykkäätte viikosta! :)
Tänään esittelyssä Frantsila.
Frantsilan tuotteita on valmistettu Pirkanmaalla Kyröskoskella yli 30 vuotta. Yrityksen ovat perustaneet Virpi Raipala-Cormier ja James Cormier ja tuotteiden pohjana toimivat Frantsilan vanhan sukutilan yrttipeltojen luomuyrtit. Pellot ovat olleet virallisessa luomuviljelyssä jo vuodesta 1977.
Frantsila ei ole halunnut hakea tuotteilleen sertifikaattia, mutta raaka-aineet ja valmistustapa täyttävät eurooppalaiset luonnonkosmetiikkastandardit. Sertifikaattihan on lopulta aina myös kustannuskysymys.
Tänä päivänä Frantsila on myös tunnettu hyvän olon matkailukohde. Yrityksellä on toimintaa kolmessa paikassa; tuotteiden alkutuotanto ja valmistus tapahtuu luomuyrttitilalla Kyröskoskella ja Hämeenkyrössä sijaitsevat hyvinvointikursseja tarjoava Hyvän Olon Keskus ja Frantsilan Kehäkukka-ravintola ja -myymälä.
Olen joskus leikitellyt ajatuksella Karkkipäivän luomukosmetiikkateemapäivästä kursseineen tuolla Hyvän Olon Keskuksessa... :) Olin muinoin siellä itse hemmoteltavana Frantsilan järjestämässä viikonlopputapahtumassa ja paikka oli mitä viihtyisin ja tunnelmallisin. Ja siellä tarjotaan pelkkää kasvisruokaa :)
Puhdistusemulsio 19,50 / 110 ml
Tiedätte etten ole emulsioputsarityypin käyttäjä itse, siksi ne eivät koskaan saa minulta huippukehuja. Frantsilalla ei ole vaahtoavaa putsaria, ainoastaan emulsio.
Frantsilan emulsio on minusta hyvin tyypillisen tuntuinen puhdistusemulsio, koostumus on semitäyteläinen ja tuntuma iholla pehmeä ja rasvainen. Kuivaihoiset tykkäävät.
Eri valmistajien käyttöohjeet emulsioputsareille vaihtelevat, toisten suositellessa tuotteen levitystä kuivalle iholle, toisten kostutetulle. Frantsilan ohjeissa puhutaan kostutetusta ihosta. Iholle jää huuhdellessa jonkun verran tuotetuntua eli tuotteen sisältämiä rasvoja, mikä on maitoputsareissa yleensä tarkoituskin.
Tuoksu on yrttinen ja hyvin perinteisen luonnonkosmetiikkamainen, niinkuin kaikissa Frantsilan tuotteissa lukuunottamatta seuraavaa.
Kasvovesi 19,80€ / 110 ml
Alkoholiton ruusuvesipohjainen kasvovesi. Olen jakanut usein ajatuksiani ruusun tuoksusta, ja kuinka se valitettavan usein tuntuu esiintyvän tuotteissa tunkkaisena ja mummomaisena. Ruusun tuoksuahan on hyvin monenlaista raikkaasta raskaaseen ja puuterisesta makeaan. Jostain syystä se tunkkainen, raskaampi ruusun tuoksu tuntuu olevan kosmetiikkamarkkinoilla vallitseva, ja sen tuoksun kanssa mun kemiat ei kohtaa yhtään.
Frantsilan kasvovessä on se vähän harvinaisempi makeampi ja raikkaampi ruusun tuoksu. Tykkään, tykkään, tykkään! Tosi ihanan tuoksuinen. Siinä missä putsarissa täytyy natsata tosi moni juttu että se saa multa varauksettoman ihastuksen, on kasvovedellä helpompaa; sen täytyy vain olla alkoholiton, tuoksua hyvältä ja olla jättämättä iholle jälkinahkeutta tai tuotetuntua. Frantsila on juuri sellainen.
Kiinteyttävä Turve & Ruusu -seerumi 22,60€ / 30 ml
Seerumissa on vesimäinen koostumus mutta iholle levittäessä tuntee aavistuksen öljymäisiäkin ainesosia. Levittyy liukkaasti ja tuntuu miellyttävältä ja kosteuttavalta. Vaahtoaa vähäsen, mutta ei yhtä runsaasti kuin Mia Höydön Lumous-seerumi. Tuoksu mieto ja hyvin perinteisen luonnonkosmetiikkamainen.
Tuotelupaus: "turve, ruusu ja siankärsämö kiinteyttävät kasvoja ja silottavat pieniä ryppyjä".
Seerumi jättää iholle todellakin vähän napakan tunteen, mutta ei yhtä kiristävän kuin Höydön Lumous. Kaiken kaikkiaan Frantsilan seerumi on kosteuttavamman tuntuinen kuin Lumous ja riittää minulle varmasti kesällä yksinään.
Miinus: todella huono pumppunokka joka ampuu seerumia minne sattuu. Sama pakkaus oli Estelle & Thildin vanhoissa seerumeissa. Näin epäkäytännöllisten pakkausten luulisi jo "kuolevan itsestään sukupuuttoon", kun niiden valmistajat varmastikin saavat asiakkailta huonoa palautetta. Niin kuin EkoPharman nokkapullojen kohdalla, myös tästä pakkaustyypistä kuulin jo E&T:n vanhojen seerumien aikaan kritisoivaa palautetta. Silti näitä yhä käytetään. Hassua. Paras toimintatapa Frantsilan seerumin kanssa on muodostaa kämmenestä kuppi ja painaltaa seerumin pumppua niin lähellä kämmentä kuin mahdollista. Tällöin voidaan minimoida seinille tai peiliin lentävän aineen määrä.
Nuorekas Hehku Tehovoide 16,20€ / 40 ml
Jo on voiteelle nimi keksitty... ^_^ Nuorekas hehku...
Koostumus on mukava - samalla ohut ja notkea eikä selkeän rasvainen, mutta kuitenkin täyteläinen ja kevyen vahamainen eli jättää iholle hieman suojaavan pinnan. Tykkään tästä. Koostumusta voisi kuvailla jollain tapaa vanhanaikaiseksi, ei-moderniksi, ehkä se on tuo vahamaisuus mikä tekee sen. Moderneista koostumuksista puhuessa ajattelen merkkejä kuten Mádara ja Estelle & Thild, joiden kevyen raikkaissa voiteissa on harvemmin vahamaisuutta ja ne ovat kaiken kaikkiaan hyvin eri tyyppisiä kuin "old-school" -merkit Weleda ja Dr. Hauschka. Frantsila kuuluu enemmän Weledan ja Hauschkan jengiin.
Todella ohuiden, vesimäisten koostumusten (tyyliin Nafha) ystäviä Frantsilan voide ei todennäköisesti miellytä.
Voide lupaa elvyttäviä anti-age-vaikutuksia ja sitä neuvotaan levitettävän erityisesti "tehohoitoa tarvitseville alueilla" kuten ryppyisiin kohtiin. Voiteen sanotaan sopivan erinomaisesti couperosa-iholle.
Inci on mahdollisesti pisin mitä olen koskaan nähnyt luonnonkosmetiikassa. Tekisi melkein mieli kysyä Frantsilalta ovatko kaikki nuo kymmenet ainesosat oikeasti välttämättömiä eli onko jokaisen rooli olennainen tuotteen vaikutusten, koostumuksen, säilyvyyden ja stabiiliuden kannalta.
Voiteen tuoksu on yrttinen ja kaurainen, tuoksusta tulee todellakin mieleen vilja. Ei pahankaan tuoksuinen, mutta ei monen mielestä varmasti sellainen joka tekee voiteen levityshetkestä elämyksellisen hemmotteluhetken :D
Ruusu-kasvoöljy 22,60€ / 30 ml
Koostumukseltaan paksuhko öljyseos joka tuntuu yksinään vähän liian raskaalta ihollani. Seos koostuu jojoba-, aprikoosinkivi-, manteli- ja ruusuöljystä sekä eteerisistä öljyistä.
Kun kokeilin sekoittaa öljyä Frantsilan Ruusu-kasvoveteen, löytyi ihan täydellinen cocktail!
Sekoitan öljyn kämmenellä kasvoveteen tai suihkutan kasvovettä iholle ja levitän öljyn päälle heti perään kun iho on vielä kostea. Iho on aivan ihanan tuntuinen, paremman tuntuinen kuin Nuorekas Hehku -voiteen jälkeen. Suloisen pehmeä ja sileä, täydellisen kosteutettu. <3 Olen huomannut, että oikea annostelu on tärkeää: yksi pumppaus öljyä riittää sekoitettuna kahteen kasvovesisuihkaukseen, kaksi pumppausta öljyä on jo liikaa.
On se hauskaa - ensin kesti tosi pitkään että aloin tajuta seerumeita ja lopulta hurahdinkin niihin kokonaan, ja sitten tulevat öljyt, joista en koskaan kuvitellut voivani innostua. Ja nyt? Pakko todeta, että iho voi olla öljykosteutuksen jäljiltä paremman tuntuinen kuin kosteusvoiteen. Öljy ei todellakaan ole yhtä kuin rasvainen ihon pinta, kun valitsee öljyn oikein ja/tai sekoittaa sen kasvoveteen. :)
Live and learn :)
.
Oletteko te tehneet vastaavia yllättäviä positiivisia havaintoja kosmetiikkatuotteista, joita ette aluksi ymmärtäneet ollenkaan tai joista ette tykänneet?
Olen saanut Frantsilan tuotteet blogin kautta.
Tämä aihe tuli mieleeni, kun luin Beauty Highlights -blogin keskustelua Glamglow'n naamioista. Kommenteissa jaettiin kokemuksia ja rakkauden julistuksia Glamglow'n naamioista ja puhuttiin yleisesti naamioiden ihanuudesta.
Etenkin Mian kommentti, "Hyväntuoksuiset ja oikeasti tehokkaat naamiot saa rakastumaan vieläkin enemmän, on ne vaan niin "nopea apu" melkein kaikkiin pulmiin" sai mut mietiskelemään omaa suhdettani naamioihin ja ylipäänsä sitä, mitkä tuotteet itselle olisi niitä kosmetiikan rakkaustuotteita.
Olen vasta viime aikoina tajunnut, että saatan ilmeisimmin kuulua vähemmistöön mitä tulee suhteeseeni naamioihin. Minulle ne ovat aina olleet se kaikkein vähiten kiinnostava kosmetiikan tuoteryhmä, ja tylsästi joudun usein vastailemaan lukijoiden naamiokyselyihin että "En ole testannut"...
Myönnän, että rasvaisen, ravitsevan naamion iholle levittäminen tuntuu minusta jopa vastenmielisiltä. En ole koskaan ollut voiteilla läträilijä ja tykkään mahdollisimman ohuista voidekoostumuksista ja rasvattomasta tunteesta iholla. Tältä pohjalta kosteuttavat naamiot ovat luonnostaankin edustaneet minulle ei-niin-houkuttavaa tuoteryhmää. Toisille naamiot ovat ihanaa, hellivää hemmottelua josta iho vieläpä silminnähden hyötyy, minulle ne ovat aina olleet yhdentekeviä. Naama näyttää ja tuntuu kosteusnaamion jälkeen ihan samalta kuin ennen naamiota.
Syväpuhdistavat savi- ja mutanaamiot ovat poikkeus, niitä olen käyttänyt koko aikuisen ikäni ja niistä pidän. Ne tietysti vaikuttavatkin iholla eri lailla kuin rasvaiset kosteusnaamiot.
Tälle iholle riittää vain pesu + kosteusvoide
Koska itse pidän naamioita niin tylsinä tuotteina, oli kiinnostavaa ja jotenkin virkistävää lukea keskustelua, jossa naamiot nousivat esiin ihon "kaikissa pulmissa" auttavina ihanuustuotteina. Oma kokemukseni ei todellakaan kerro mitään siitä, mitä naamiot voivat saada aikaan toisten iholla. Melkein alkoi jo kosmetiikkafriikkinä harmittaa, että itse olen jäänyt paitsi noista kokemuksista.
Keskustelussa mainittiin myös Glamglow'n Thirstymud-naamio, joka kuulema tuoksuu toffeelta. Tämä on se ainoa Glamglow-tuote joka itsellänikin on hallussa (näytekokoinen tuubi tuli viime syyskuun LivBoxin bloggaajaboksissa). Nyt mä testasin sen viimein! :)
Toffeevanukkaan tuoksu tuo heti mieleen Tigi-maailman. Niinikään kinuskikastikkeen näköinen koostumus saa aikaan halun nuolaista tuotetta... :)
Naamion koostumus on lopulta aika ohut eikä niin valtavan rasvaisen tuntuinen, sitähän kosteusnaamion ei tietenkään tarvitse olla. Kun voiteen levittää kasvoille avautuu makean toffeen keskeltä vielä herkullinen eksoottisen hedelmän tuoksu sekä tujaus mentolia.
Naamion vaikutettua iholla hetken alkaa tuntua siltä, ettei mentolia olekaan tuotteessa niin kovin vähän. Ihoa nipistelee ja kuumottelee. Katsastan incin, ja löydän ainesosan vastuussa kuumottelusta: menthoxypropanediol. Se on synteettinen mentolijohdannainen, Paula Begounin mukaan "can result in allergic dermatitis and carries the same potential for irritation as menthol."
Menthoxypropanediolia käytetään tuotteissa hajusteena ja tuomaan kihelmöinnin tunnetta ja elämyksellisyyttä --> kokemusta siitä, että iholla "tapahtuu jotain" ja aine vaikuttaa. EU:n mukaan menthoxypropanediol on kuitenkin turvallinen kosmetiikan raaka-aine eikä sen käyttöön liity rajoituksia. On hyvä kuitenkin tietää, etteivät nämä iholla kihelmöivät ainesosat hoida ihoa tai ole merkki siitä, että voide vaikuttaa.
Annan Thirstymudin vaikuttaa puolisen tuntia. Se ei imeydy. Lopulta huuhdon sen pois ja kuivaan ihon. Iho jää ihan tavallisen tuntuiseksi, sellaiseksi miltä se tuntuu pesun ja kosteusvoiteen levityksen jälkeen. Ei mitään extra-glow'ta. Vain mentolin ikävä pistely iholla joka jatkuu vielä pitkään naamion poispesun jälkeenkin. Sellainen pikareissu Hollywoodin glam-maailmaan.
.
Mitkä sitten ovat niitä mun rakkaustuotteita kosmetiikassa? Jos pitäisi valita yksi ainoa tuoteryhmä josta innostun eniten, mikä se olisi?
Putsarit.
Kaikessa arkisuudessaan :) Mä kerta kaikkiaan rakastan puhdistustuotteita. Niin shampoita kuin kasvoputsareita. (Suihkugeelit jäävät jumboksi eivätkä aiheuta niin suuria tunteita.)
Olen miettinyt, mistä ihastukseni putsareihin johtuu. Se liittyy varmaankin ihoni kuntoon ja siihen, ettei ihollani juuri koskaan ole ollut erityisvaatimuksia. Se on aina (yhtä poikkeuksellista aknevuotta lukuunottamatta) ollut helppo ja tasapainoinen. Näin ollen millään hoitavilla aineilla ei ole ollut sen kunnon kannalta merkitystä. On ihan sama mitä voidetta olen käyttänyt tai ollut käyttämättä.
Mutta putsarit. Normaali ja tasapainoinenkin iho likaantuu, ja se täytyy puhdistaa. Ja JOS sitä ei puhdista kunnolla, silloin se reagoi. Ainakin minun ihoni. Puhdistus on siis itse asiassa se kauneudenhoidollinen toimenpide, joka näkyy ihossani selvimmin. Silloin kun olosuhteet eivät salli ihon perusteellista puhdistusta lämpimällä vedellä ja runsaalla, poishuuhdottavalla puhdistusaineella, kuten vaikkapa retkeillessä, ihoni kertoo sen heti. (Juttu ihonhoidosta eräolosuheissa täällä.)
Näin on ollut koko ikäni. Tarvitsi mennä nukkumaan vain pari kertaa teininä meikit naamassa että opin läksyni: iho meni heti tukkoon. Ei, meikit naamassa nukkumaanmeno on asia jota en vain kerta kaikkiaan tee ^_^ Sellaisia promilleja en ole kuunaan vetänyt että naamanpesu olisi unohtunut :D
Putsarit ovat siis minun "naamioni", se rakkaustuoteryhmä joka on kaiken ihonhoitoni perusta ja jolla on kaikkein olennaisin vaikutus ihoni kuntoon. Olen mieluusti vaikka ilman kosteusvoidetta mutta putsari on oltava ja puhdistus suoritettava joka ilta, oli kasvoilla meikkiä tai ei.
Kuvassa on muuten yksi luonnonkosmetiikan suurimpia lemppariputsareitani, Kivvin vaahtoava Salvia-Piparminttu -pesuneste ja viimeisin luonnonkosmetiikan tuotetuttavuuteni, hyvin mielenkiintoinen ja erilainen putsari, Flow Kosmetiikan Mustikka-öljygeeli. Siitä pian lisää tulevalla teemaviikolla :)
Kertokaas te, mikä on teille se kosmetiikan tuoteryhmä, josta innostutte eniten? Onko se kosteusvoiteet? Seerumit? Shampoot? Naamiot? Ripsivärit? I'm all ears! :)
Minun piti kirjoittaa aiheesta GLAMGLOW aivan eri ponnahduslaudalta, mutta tutustuttuani yrityksen taustaan en malta olla avaamatta sanaista arkkuani tämän sukseefirman tuhkimotarinasta.
Siis voi pojat (tai tytöt, naiset), juuri tällaisilla tarinoilla asioita myydään!
Minua samaan aikaan huvitti tarinaa lukiessani ja pyörittelin päätäni (jo pelkästään tekstissä käytettyjen ilmaisujen kömpelyydelle) ja samaan aikaan teki mieli nostaa hattua ja onnitella Glamglow'ta menestyskonseptista. Kun kyseessä on parissa vuodessa miljoonaliikevaihdon saavuttanut kosmetiikkayritys, jonka menestystuotteen ovat kehittäneet kaksi oikeastaan mitään kosmetiikan kemiasta tai kehitystyöstä ymmärtämätöntä ihmistä, ei voi kuin haukkoa henkeään saavutetusta menestyksestä.
Kuva: Feelunique
Kuka on kuullut Glamglow Mud-tuotteista?
Kaikki sai alkunsa sittemmin Youthmud-nimen saaneesta saveen ja teeuutteeseen pohjautuvasta "ihmeseoksesta" jonka Hollywoodissa asustava ja starojen kanssa kaveeraava pariskunta Glenn ja Shannon Dellimore kehittivät julkkiskavereilleen.
Glenn ja Shannon Dellimore. Kuva: Todayonline
Megamenestys sai alkunsa vain 6 vuotta sitten. Tarina kertoo, kuinka Glenn ja Shannon istuivat kotisohvallaan jutustelemassa näyttelijäystäviensä kanssa ja puhe kääntyi ihonhoitoon. Paikalla ollut Keanu Reeves tuli todenneeksi pariskunnalle, ettei markkinoilta löydy tuotetta joka tekisi hänen ihostaan välittömästi "kameravalmiin"; blurraisi huokoset, häivyttäisi juonteet, tasoittasi ihonsävyn ja haihduttaisi kasvoilta kaiken väsymyksen jättäen ihon pitkäkestoisen hehkuvaksi. Glow, you know.
(On se kumma ettei tänä kaikkien ihmeseerumien, kiristäjien, tasoittajien, hehkutippojen ja superblurraajien aikakaudella muka vielä ollut 2010 saatavilla yhtä tuotetta joka tekisi tuon kaiken. No, näin tarina kertoo ;D)
Oletteko muuten huomanneet, että käytännössä kaikkien menestystuotteiden tai -sarjojen taustalla on sama tarina: yrityksen perustaja / hänen kaverinsa/ koiransa / kumminsa ei löytänyt iholleen sopivaa tuotetta kun kaikissa markkinoiden tuotteissa oli jotain epäilyttäviä kemikaaleja ja tyypin /kaverin /koiran iho sai allergiareaktioita ja lopulta oli sitten kehitettävä oma, täydellinen tuote. Tämä tarina toistuu jossain muodossaan aina.
Kuva: Kicks
No, Glenn ja vaimonsa Shannon ottivat näyttelijäkaiffarinsa huolenaiheen sen verran vakavasti, että päättivät ryhtyä kehittämään Keanulle omaa taikavoidetta. Ja mitkä referenssit Glennillä ja Shannonilla oli lähteä kehittämään kosmetiikkaa? Shannon oli tehnyt uraa asianajotoimistossa, Glenn työskenteli Bliss-kylpylässä. Shannonin kokemukseksi kosmetiikka-alalta mainitaan äidin pestin Chanelin tiskillä. Jep, näillä on hyvä lähteä tuotekehitykseen :)
Näin uskomattoman köykäisellä alan taustalla ja ammattitaidolla on kuitenkin mahdollista päätyä muutamassa vuodessa tilanteeseen, jossa käsissä on yksi maailman suosituimpia kasvonaamioita ja miljoonaluokan bisnes. Miten Glenn ja Shannon onnistuivat? Saattoiko entisellä asianajajalla ja kylpyläkonsultilla olla oikeasti kosmetiikan raaka-aineiden vaikutuksista jotain salaista, mullistavaa tietoa joka oli jäänyt huomaamatta suurten kosmetiikkalaboratorioiden tutkijoilta ja kemisteiltä? Ei varmastikaan.
Kuva: Sephora
Tarina kertoo, että Glenn ja Shannon "alkoivat tutkia erilaisia raaka-aineita" ja löysivät mudassa esiintyvän tehokkaan yhdisteen sekä vihreän teen uutteen. Uusia ainesosia? Ei, pariskunta vain pani merkille, että näitä kahta ainesosaa esiintyi usein tuotteissa jotka he kokivat tehokkaiksi. He päättivät yhdistää ainesosat ja luoda niiden ympärille oman supertuotteen. Vailla omaa kemian osaamista, pariskunta konsultoi Glennin kylpylätyöpaikan käyttämän sarjan valmistajaa, joka lupasi valmistaa tuotteen Glennin idean pohjalta.
"Velkaantunut pariskunta" maksoi ensimmäisen koe-erän raaka-aineista 80 dollaria (tätä tuhkimotarinassa rakastetaan tietysti korostaa: 80 dollarin satsauksella miljoonamyyntiin ^_^) ja purkitti mönjän kotonaan. Kuppi mutaa annettiin Keanulle ja loppu on historiaa.
Pian pieniä nimettömiä purkkeja kulki Hollywoodissa kädestä käteen ja supernaamiolla kaunistautuivat starat Lindsay Lohanista Natalie Portmaniin. Vuoden kuluttua Glennin ja Shannonin puhelin soi ja langan päässä ollut Neiman Marcus -ketjun edustaja tarjosi pariskunnalle retail-diiliä. Vasta tässä vaiheessa tuotteelle keksittiin nimi, ja hehkua tuovasta Hollywood-starbojen nassut nuorentavasta mössöstä kun oli kyse, päädyttiin brändi nimeämään Glamglow'ksi ja hittituote Youthmudiksi.
Kuva: Businessmadame
Tänä päivänä Glamglow'ta myydään yli 80 maassa ja liikevaihto ylittää 100 miljoonaa dollaria. Youthmud on äänestetty maailman parhaaksi naamioksi 44 maassa. Wow, ei voi muuta sanoa. Tähän tarvittiin "vain" oikeat suhteet kosmetiikkatehtaisiin ja nimekäs kaveripiiri. Mutta! Vaikka kuinka tekisi mieli laittaa koko homma noiden piikkiin, niin eihän se niin ole. Vaikka satu Keanusta on todennäköisesti ronskilla kädellä väritelty, niin jotain perää tarinassa varmasti on ja itse tuotteessakin täytyy olla jotain erityistä. Hype voi lähteä liikkeelle kahdella tapaa: joko markkinointikoneiston suunnitelmallisesti orkestroimana (kuten BabyLips) tai sitten oikeasti word-of-mouth -tyyppisesti ilman mitään ostettua mainoskampanjaa.
Kuka tietysti tietää onko Glamglow'nkin tarina väsähtäneistä nassuistaan murehtivasta näyttelijäjoukosta hobnob-pariskunnan kotibileissä lopulta vain mainostoimiston taitavasti ideoima juttu, mutta eikö olisi fantastista jos tarina oikeasti pitää jossain määrin kutinsa..? Ehkä kyseinen näyttelijä ei ollut Keanu Reeves vaan joku C-luokan tv-tähti 80-luvun tv-sarjasta... Ja kenties idea koko mutanaamioon tuli vaikka Glennin hoitolatyökaverilta? Ken tietää, ken tietää... Mutta se mitä halusin sanoa on, että mieletön tarina ja osoitus siitä, millä keinoin kauneuden maailmassa voi menestyä. It's all about a good story. :)
Supermud? Nope. Kuva: ThePoreexpert.com.
Ainiin - mistä minun piti alun perin kirjoittaa? Siitä, että Glamglow'n MUTAtuotteissa ei ole mutaa. Ei yhdessäkään. Niissä on savea, ja savi ei ole sama asia kuin muta, kuten juuri opimme. Savi on edullisempi ja kosmeettisesti vähemmän aktiivinen ainesosa kuin muta, niillä on hyvinkin erilaisia vaikutuksia ihoon. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, etteivätkö Glamglow'n tuotteet silti toimisi ja ihmiset saisi niillä tuloksia. Huvittaa vain pirusti, että taianomaisella MUDALLA markkinoitu sarja sisältää mutaa... nolla prosenttia. ^_^
Voidaan vain toistaa: it's not about ingredients, it's about a good story ;)
Onko joku kokeillut Glamglow'n hypetettyjä tuotteita?
Oletteko kokeneet "Keanu-efektin"? Ovatko purnukat hintansa arvoisia?
.
Glennin ja Shannonin tarinan voi lukea englanniksi täältä, tai vieläkin kömpelömmällä meiningillä ja pidemmäksi venytettynä suomeksi täällä.
P.S. En ehdi vielä tänäänkään (keskiviikkona) vastata kunnolla kommentteihin, olen pahoillani :( Katsotaan illalla lentokentällä jos siellä on nettiyhteys.
Garnierin hiusväri. L’Oreal Parisin silmämeikinpoistoaine. Lancômen seerumi. Miten ne ovat kaupan hyllyille päätyneet? Millainen kehitystyön kaari niiden taustalla on? Miksi luksusseerumin tähtiainesosaa saa parin vuoden päästä markettiversionakin? Tässä aihe josta haluan tänään kirjoittaa.
L’Orealin laboratoriovierailun antoisinta sisältöä oli hahmottaa tuotekehityksen kulku kokonaisuudessaan ideasta tai pelkästä aktiiviaineinnovaatiosta siihen, että purkki on kuluttajan kädessä.
Yrityksen tuotekehityksen parissa työskentelee aivan valtava määrä tutkijoita ja kemistejä ympäri maailmaa kymmenissä tutkimus-, arviointi ja tuotekehitysyksiköissä.
L'Orealin tuotekehitysorganisaation rakenne näyttää (yksinkertaistettuna) tältä:
Tutkimuskeskuksissa keskitytään raaka-aineiden ja eri teknologioiden tutkimukseen ja luodaan ainesosa- ja teknologiainnovaatioita, esimerkkinä vaikka yrityksen tunnetuimpiin ainesosiin kuuluvat Mexoryl-UV-filtterit ja LR2412 ja Pro-Xylane –molekyylit.
Varsinaiset tuoteformulat (eli valmis voide, putsari, hiusväri jne) kehitetään brändikohtaisissa laboratorioissa. Lancômen, Vichyn, Redkenin ja L’Oreal Parisin tuotekehitys tapahtuu eri tiimeissä ja labroissa. Tiimit toki tekevät yhteistyötä ja labrat hyödyntävät toistensa keksintöjä, esimerkiksi L’oreal Parisin Extraordinary Oil –tuotesarjan formulaa on hyödynnetty luksuspuolella.
Formula = tuotteen resepti.
Mitä ns. tähtiainesosiin tulee, tai ennemminkin ”tähtiformuloihin” eli vaikuttavan aineen ympärille kehitettyihin optimoituihin tuoteresepteihin, kuten L’Orealilla painotetaan, homma menee näin: tutkimuskeskuksen kehittämä uusi innovaatio hyödynnetään ensin luksuspuolella, mutta samalla aloitetaan heti innovaation ”cascading process” eli suunnitelma siitä miten ja mille muille konsernin brändeille innovaatio jaetaan myöhemmässä vaiheessa. Innovaatio voi olla ainesosa tai se voi myös olla tuotteen toimivuutta parantava teknologia. Kaikki ainesosat eivät kuitenkaan aina päädy laajempaan käyttöön konsernin sisällä, päätöksen ainesosien levityksestä tekee L'Orealin toimitusjohtaja.
Otetaan kaksi käytännön esimerkkiä: LR2412 –molekyyli (ihonhoidon anti age –ainesosa) ja ODS eli Oil Delivery System (hiustenvärjäyksen teknologia).
LR2412 lanseerattiin aluksi Lancôme-brändin Visionnaire-linjassa, ja muutamaa vuotta myöhemmin se oli leivottu sisään myös edullisempaan L’Oreal Parisin Skin Perfection –tuotelinjaan.
Noiden muutaman vuoden aikana alun perin kalliin kehitystyön tuloksena syntyneen kemikaalin hintaa saadaan raaka-ainekehityksen kautta alas jolloin lopulta on mahdollista tuoda tähtiainesosa myös edullisempiin tuotesarjoihin.
ODS-systeemi taas lanseerattiin ensin L’Oreal Professionalin Inoa –kampaamotuotesarjassa, ja tuotiin myöhemmin päivittäistavaramarkkinoille Garnierin OLIA-brändin alla. Kyseessä on hiustenvaalennuksen hellävaraisemmaksi tekevä öljypohjainen teknologia (itsekin muuten tykkäsin Oliasta kovasti).
Olin kovasti kiinnostunut kuulemaan, ovatko edullisemmat versiot innovaatioista yhtä tehokkaita kuin luksusmerkkien alla myydyt. Tutkimus- ja innovaatio-osaston viestintäpäällikkö Patricia Pineau vastasi, että formulat ja aktiiviainesosien pitoisuudet toki poikkeavat eri brändien sisällä, mutta ei suoranaisesti kiistänyt etteikö edullinen ”markettiversio” vaikkapa tehoseerumista voisi olla ihonhoidollisesti yhtä tehokas kuin kalliimpi versio. Hän myönsi, että luksustuotteissa asiakas luonnollisestikin maksaa myös arvokkaammasta kokonaiselämyksestä.
Patricia Pineau ja Tarja Kuusela
En odottanutkaan että L’Orealilla olisi suoraan todettu ”köyhän miehen version” olevan tehoiltaan vastaava kuin selektiivisen brändin nimissä myydyn, mutta yllätyin positiivisesti siitä ettei markettiversion tehoa mitenkään vähätelty ja tulkitsin niin, että vaikka tehoainetta ympäröivä formula kuinka olisi erilainen, se ei automaattisesti tarkoita sitä että edullinen tuote olisi myös heikompi ja ikään kuin laimennettu versio kalliimmasta ja ensin lanseeratusta.
Skin Summit –tapahtuman aikana meille korostettiin joka yhteydessä koko formulan ratkaisevuutta tuotteen tehokkuuden ja menestyksen kannalta. ”There are no winning ingredients, but winning formulas”. Paraskaan ainesosainnovaatio ei ole mitään ilman sen tehot optimoivaa ja kuluttajaa miellyttävää formulaa.
Tähtituote syntyy, kun siinä yhdistyvät tehokas aktiiviaine, aktiivinen teknologia ja sensorinen miellyttävyys.
”Aktiivinen teknologia” tarkoittaa kosmeettisen tuotteen yhteydessä koostumusta, joka on kehitetty kuljettamaan aktiiviaine mahdollisimman tehokkaasti sinne missä sen kuuluu vaikuttaa tai yleisesti optimoimaan aktiiviaineiden vaikutus.
Sensorisella kokemuksella on lopulta yhtä suuri ellei suurempikin merkitys tuotteen menestyksen kannalta kuin innovatiivisilla raaka-ainelöydöillä. ”Jos tuotteen tuntu ei miellytä kuluttajaa, hän ei käytä tuotetta", puheenvuoroissa todettiin. Niin yksinkertaistahan se on. Upealla ”rypyt pois taikovalla” ainesosalla ei paljon ole merkitystä jos tuote tuntuu tahmealta ja jää käyttämättä. Se ihofiilis, siitä mä olen aina puhunut... :) Erittäin tärkeä osa tuotteen vaikutusta myös minulle.
Vielä voisin kirjoittaa pakkausvalinnoistakin vaikka kuinka, mutta tiivistän osuuden muutamaan riviin ettei teksti veny liian raskaaksi annokseksi.
Lopulta asia on myös tylsän yksinkertainen: kuluttajien odotukset ohjaavat pakkausvalintoja. Kukaan L’Orealillakaan ei kiellä etteikö tuubi- tai pumppupullo olisi se kaikkein optimaalisin pakkausvaihtoehto säilyvyyden kannalta, mutta valtaosa kuluttajista haluaa purkin. Ja purkkeja heille täten annetaan.
Toki aktiiviaineiden stabiliteetti tutkitaan ja testataan, ja kuluttaja voi odottaa myös purkkipakkauksiin pakattujen tuotteiden säilyttävän tehonsa pakkauksessa ilmoitetun ajan purkin avaamisesta. Vaikka teho ei siis välttämättä ole yhtä hyvä kuin ilmatiiviissä pakkauksessa. Sellaisia ainesosia, jotka hapettuvat hyvin herkästi, ei pakata purkkeihin, tai niistä pyritään kehittämään ”purkkistabiilimpia” versioita. Esimerkkinä CG-vitamiini joka on johdannainen C-vitamiinista. Se kuulemma säilyy hyvin myös purkissa.
Entä mikä on tuotteen hyllyikä? Kauanko tehtaalta lähtevä tuote kestää käyttökelpoisena jos sitä ei avata? Vastaus: kolme vuotta. Testiolosuhteissa purkkeja pidetään 2 kk 45 asteen lämpötilassa, tämä vastaa kolmea vuotta kylpyhuoneen lämpötilassa. Kuitenkin esimerkiksi kosmetiikkaosastojen tehokkailla lampuilla valaistut hyllyt luovat harmillisesti kosmetiikkapurnukoille huomattavasti peruskylppäriä kuumemman säilytystilan. Näin ollen jo kaupan olosuhteet ovat saattaneet lyhentää tuotteen säilyvyyttä.
.
Lopuksi mielipide: miksi oi miksi L'Orealin tuotteita ei myydä meillä yhtä kauniissa pakkauksissa kuin Aasian markkinoilla? (Jutun kuvissa näkyvät raikkaat ja tyylikkäät purkit ovat Aasian maissa myytäviä L'Oreal Paris -tuotteita.) Omaan L'Oreal- tai ylipäänsä markettituotenihkeyteeni on aina vaikuttanut suurimmaksi osaksi pakkausten epäesteettisyys. Minusta ne ovat tylsiä ja tätimäisiä. Koskahan tähän tulisi muutos Euroopankin markkinoilla...?
Nopea juttu tänään:
eilen kosmetiikkahörhöjen lounaalla keskustelun aiheeksi nousi niinkin arkinen asia kuin "miltä voiteen kuuluu tuntua iholla". Minulle valkeni, että kaikki eivät suinkaan toivokaan voiteen imeytymistä. Itselleni voiteen optimaalinen katoaminen ihoon, niin yö- kuin päivävoiteen, on aina ollut itsestäänselvästi hyvä juttu. Tahmeaksi jäävä ihonpinta on ehdoton ei-ei.
Kollegani Virve ja Erika kuuluvat toiseen leiriin.
"Mitääh, ei tietenkään kaikki voide saa imeytyä!"
Jos kaikki voide imeytyy, se on merkki siitä että tarvitsee lisää, sain kuulla.
"Yövoidetta pitää laittaa sen verran että aamulla iholla tuntuu vielä rasvaa, se on ihanaa", tytöt sanoivat. "Päivävoiteestakin kuuluu jäädä sopivan tahmeus, meikkivoide levittyy tällöin kauniimmin."
Kuuntelin Virven ja Erikan voidefiilistelyä mielenkiinnolla, en ollut koskaan tullut ajatelleeksi että joku (poislukien oikein kuivan tai atooppisen ihon omaavat joille paksut rasvakerrokset ovat ihon hyvinvoinnin kannalta välttämättömyys) haluaisi ihon jäävän kosmetiikan jäljiltä tahmeaksi.
Ehkä itse olen jopa alikosteuttanut ihoani...? Olen aina tykännyt levittää voiteita niin ohuelti kuin mahdollista ja kaikkein ohuimmat ja raikkaimmat koostumukset ovat aina olleet eniten mieleeni. Olen perustanut hoitotuotteen kosteuttavuustehon ihon fiilikseen: jääkö sitä kiristämään voiteen jäljiltä, näkyykö pinnalla pintakuivuuden korostamia juonteita, tuntuuko iho kaiken kaikkiaan mukavalta. Jos ihoa jää kiristämään voide/seerumikerroksen jälkeen, lisään uuden kerroksen. Mutta tahmeaa pintaa en halua, kaiken on imeydyttävä. Kun iho tuntuu sileältä ja "tuotteettomalta" noin 10-20 minuuttia hoitotuotteen levittämisen jälkeen, tykkään :)
Toisaalta - kosmetologit ovat hoitojen yhteydessä aina huomauttaneet, että ihoni on reilusti pintakuiva ja selvästi janoinen ja kaipaisi tuhdimpia koostumuksia. Heidän mukaansa ihon konkreettinen tunne (kiristääkö) ei kerro kaikkea.
Lounaskeskustelu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kiinnostava. (Kuva ei liity voiteisiin mutta lounaaseen :D)
Niinpä kysynkin myös teiltä:
tykkäättekö että hoitovoide imeytyy kokonaan ja jättää ihon mahdollisimman tuotteettoman/rasvattoman tuntuiseksi? Vai saako sille jäädä voiteen tuntua ja jopa tahmeutta?
Hahah, välillä en voi kuin nauraa blogini "ajankohtaisuudelle" ^_^
Ostin Kicksin uutuusihonhoitosarjojen kokeilupakkaukset testiin vuosi sitten maaliskuussa, ja nyt olisi sitten vihdoin tuote-esittelyn aika :D Eivät ole enää uutuuksia ^_^
Nohh, näiden kohdalla ei ehkä voikaan puhua minua kaikkein eniten kiinnostavimmista sarjoista, mutta odotin tuotteiden kuitenkin päätyvän arvosteltavaksi vähän nopeammalla aikataululla. Ei kuitenkaan. Runsaslukuinen joukko paljon kiinnostavampia yksilöitä meni ohi. Sori Kicks.
Löytyipä Kicks-setistä kuitenkin yksi "Löytö"-kategoriankin tuote, nimittäin putsari :) Siitä lisää alempana.
Kicksin oma talon sarja käsittää kaksi kasvojenhoidon linjaa: Thirsty Skin peruskosteutukseen kaiken ikäisille ja Turn Back Time ikääntymisen merkkejä vastaan eli kohderyhmänä kutakuinkin 25+ vuotiaat.
Ostin kummankin linjan tutustumispakkaukset, mutta Turn Back Time -pakkauksesta en edelleenkään ole kokeillut kuin silmänympärysvoidetta. Thirsty Skin -pakkauksesta sy-voide puuttuikin, joten oli luontevaa napata se mukaan kokeiluun Turn Back Timen puolelta.
Tänään käsittelyssä Thirsty Skin -linjan puhdistusvaahto, seerumi, päivävoide ja yövoide sekä tuo TBT-silmänympärysvoide. Puhdistusvaahto puuttuu ryhmäkuvasta sillä sen otin testiin jo viime vuoden puolella ja koska se oli niin hyvä, käytin sen loppuun saman tien. :)
Thirsty Skin -päivävoide 16€ / 50 ml
Ei. Valitettavasti ei, meillä ei synkannut. Voide on koostumukseltaan ohuen emulsiomaista ja tunne on välittömästi jotenkin synteettinen ja, no, halpa. Minulla ei ole mitään edullisuutta vastaan, halpakin voi olla ihonhoidollisesti erinomaista, mutta tiedätte mitä "halpa kosmeettinen fiilis" tarkoittaa. Vastakohta ylelliselle ja keskivertoa miellyttävämmälle ihofiilikselle. (Tiesittehän, että 'ihofiilis' tai 'skin-fiilis' ovat muuten valmistajien ihan virallisesti tuotekehittelyssä käyttämiä termejä? :) Oikea skin-fiilis on todella tärkeä etenkin ylellisemmän ihonhoitosarjan kehityksessä.)
Thirsty Skin -päivävoide ei myöskään poikkeuksellisesti riitä kosteuttamaan ihoani. Yleensä kaikkein ohuimmatkin koostumukset riittävät minulle, mutta vaikka Thirsty Skin ei mitään megalirua edes ole, se vain ei tunnu iholla tarpeeksi kosteuttavalta. Tästä voiteesta en voi sanoa pitäväni yhtään. Sen sijaan:
Thirsty Skin -yövoide 16 € / 50 ml
on paljon miellyttävämpi tuttavuus. Sen täyteläisyys riittää kosteuttamaan, eikä se ole ollenkaan liian paksua käytettäväksi päiväsaikaan. Voiteen pehmeys on paljon luonnollisemman tuntuinen kuin aavistuksen muovisen päivävoiteen. Kummassakin kuitenkin on suunnilleen samat ainesosat, mm. silikonia (dimethicone) ja muoviyhdistettä (ammonium acryloyldimethyltaurate/vp copolymer), eri pitoisuuksina tietenkin.
Incit päivävoide - yövoide
Voiteissa on paljonkin kasviperäisiä ainesosia eikä näitä voi pitää minään supersynteettisinä, mutta tuntu on kuitenkin hyvin erilainen kuin luonnonkosmetiikassa. Osa luonnollisista raaka-aineista on myös Fairtrade-sertifioituja.
Tämän voiteen voisin käyttää loppuun vaikka matkavoiteena pienen kokonsa puolesta, se on satunnaiseen käyttöön ihan miellyttävä tapaus. En tiedä maksaisinko näistä kuitenkaan kuuttatoista euroa. Samalla hinnalla saisin halvimman luonnonkosmetiikan voiteen, esim. Laveran Basis Sensitivin, josta pidän huomattavasti enemmän.
Thirsty Skin -seerumi 14€ / 30 ml
Päivävoiteen tavoin seerumi ja minä emme olleet paras mätsi. Seerumi ei ole kategorisen silikonisen tuntuinen, mikä on minun kannaltani aina plussaa, mutta fiilis on kuitenkin tahmea ja ikävä. Koostumus on aavistuksen geelimäinen ja ihotuntuma tuo mieleen Lumenen Moisture-Boosterin. Kummassakin on vaikuttavana aineena biosaccharide gum-1, joka muodostaa ihon pintaan kosteutta sitovan kalvon. Kenties tuo tahmeus on peräisin tästä ainesosasta, koska Lumenekin on vähän tahmeaa. Tai ehkä sukroosista, sekin kosteuttava aine.
Turn Back Time -silmänympärysvoide 21€ / 15 ml
Tästä mä tykkään! Aika ohutta, mutta oikein kosteuttavan ja mukavan tuntuista. Toisin kuin kasvoilla, silmänympärysiholla pidän nykyään enemmän täyteläisemmistä koostumuksista (kai se on se ikä ja juonteet --> täyteläisempi koostumus pehmentää ja silottaa juonteita tehokkaammin kuin ohut ja vetinen).
Voidetta voisi kai parhaiten kuvata sanoilla: toimivaa peruskamaa. Tuntuu iholla miellyttävältä ja kosteuttavalta, mitäpä sitä muuta perustuotteelta kaipaa. Kuitenkin, kun esimerkiksi Lumenen loistavan Bright Now 360° -silmänympärysvoiteen (tulee niin päätymään mun vuoden parhaat tuotteet -listalle) saa samaan hintaan kuin Turn Back Timen, niin en miettisi hetkeäkään kummanko nakkaisin ostoskoriin.
Sitten siihen joukon helmeen:
Pure & Simple Foaming Face Wash 11€ / 150 ml
Tästä putsarista tykkäsin todella paljon, niin paljon ettei se tosiaan ehtinyt edes kuvattavaksi ennen tyhjenemistään. Siksi piti käydä nappaamassa kuva myymälän hyllyllä! :D
Kuten tunnettua, rakastan vaahtoavia putsareita, ja tässä meillä on taas vallan mainio sellainen. Tuotteen koostumus on paksun voidemaista ja tarvitaan vain pieni nokare muodostamaan kermainen vaahto veden kanssa. Tuotteessa käytetyt tensidit eivät ole kuivattavimmasta päästä eikä iho jää narskuvannihkeäksi. Pidän myös tuotteen miedonraikkaasta tuoksusta jossa on myös aavistus kukkaista makeutta. Olen oikeasti aikamoinen putsarihifistelijä ja lopulta vain harva putsari saa aikaan kestävän ihastuksen. Pure & Simplen kohdalla voin ilman muuta todeta että tätä tulen ostamaan lisää! :) Hintakin on oikein kukkaroystävällinen.
Ja kyllä - tällä lähtee myös meikki :) Joku kommentoi viimeisimmän putsariarvosteluni kohdalla kun en ollut maininnut aineen meikinpoisto-ominaisuuksista. Omalla kohdallani kasvojenpuhdistus on oikeastaan aina yhtä kuin meikinpoisto, ja jos pidän jotain tuotetta toimivana, se tarkoittaa myös meikinpoistokykyä. Mikäli joku putsari ei poista meikkiä tai tekee sen heikosti, mainitsen asiasta. Muuten meikin lähtö on selvyys :)
*
Rentouttavaa pääsiäistä ja mukavaa viikonloppua kaikille :)
Olin toissa lauantaina virolaisten luonnonkosmetiikkamerkkien Nurmen ja Sosarin lanseeraus- & koulutustilaisuudessa Helsingissä. Paikalla olivat myös Nurmen Marit Tiits ja Sosarin Triin Mägi kertomassa sarjoistaan.
Kerron tässä osassa Sosarista.
Sosar on minulle entuudestaan tuntematon merkki, mitä nyt joitain purkkeja on osunut Tallinnan matkoilla silmään mutta en ole tehnyt merkkiin lähempää tuttavuutta.
Sosarin on perustanut vuonna 2013 kolme nuorta naista, Kerttu Lohu, Piret Laasik ja Triin Mägi. Sosar on muinaista suomalais-ugrilaista kieltä ja tarkoittaa siskoa.
Sosarin pieni ja harkittu tuotevalikoima keskittyy kolmeen raaka-aineeseen: mutaan, turpeeseen ja hunajaan. Sosar ei ole ns. ”päästä-varpaisiin” –sarja joka sisältäisi kaikki ihon- ja kauneudenhoidon perustuotteet voiteista putsareihin, vaan käsittää ainoastaan muutamia täsmähoitotuotteita.
Kuten tammikuisella Tallinnan vierailulla opimme, virolainen turve on erityisen aktiivista sisältäen poikkeuksellisen korkean pitoisuuden humiinihappoa joka on vahvasti anti-age-vaikutteinen.
Sosarin koulutuksessa opin lisäksi, mitä eroa turpeella, mudalla ja savella on ihonhoidossa. Myönnän, että minulle ne ovat aina näyttäytyneet aika samanlaisina; jokaista käytetään syväpuhdistavien naamioiden raaka-aineena ja ne kuivettuvat iholla. Vaikutusten olen olettanut olevan samantyyppiset. Nyt sain kuulla, että näistä kolmesta savi vaikuttaa ihoon kaikkein miedoimmin vaikutusten painottuessa lähinnä syväpuhdistukseen, turpeen ollessa kaikkein tehokkain ja aktiivisin. Muta on lähes yhtä tehokasta kuin turve mutta vähemmän aktiivinen, jolloin se sopii paremmin herkkäihoiselle. Turve on iholla niin ”säpäkkää” että sitä ei suositella käytettävän useammin kuin kerran viikossa.
Sosarilla on valikoimassaan kahdentyyppistä mutanaamiota (miesten versio eroaa naisten naamiosta lisätyllä piparmintulla) ja yksi turvenaamio. Lisäksi valikoimassa on saippuoita ja huulivoiteita. Sympaattisen Sosarin valikoima on itse asiassa niin pieni että sen voi esitellä tässä kokonaisuudessaan muutamalla rivillä:
Mutanaamio 90 ml, 150 ml ja 250 ml
Turvenaamio 90 ml ja 150 ml
Turvesaippua 100 g
Hunajasaippua 100 g
Hunaja-huulivoide (4 erilaista)
Wild Man –mutanaamio 150 ml
Wild Man –mutasaippua 100 g
Wild Man –partavesi 50 ml
Sosarin tuotteilla ei ole sertifikaattia mutta niiden raaka-aineet täyttävät luomusertifioinnin kriteerit. Kuten kerroin aiemmin, Virossa luonnonkosmetiikkayritykset eivät välitä hakea sertifikaattia, ja nyt vielä paremmin paikallisiin yrityksiin tutustuttua ymmärtää selvemmin miksi. Sertifikaatti on kallis, eivätkä pienet muutaman hengen perheyritykset koe sijoituksen arvoiseksi laittaa siihen rahaa.
Triin sanoikin, että koko Viron voisi melkein sertifioida luomumaaksi sillä maassa ei juurikaan ole viljeltyä metsää ja Viron luonnosta hankitut raaka-aineet (kuten soista kaivettu turve) ovat itsestään selvästi luomua.
Vielä mudasta ja turpeesta:
MUTA
Sosarin tuotteissa käytetty Haapsalu-muta on peräisin Itämeren syvistä mineraaliesiintymistä. Niin mudan kuin turpeenkin kosmeettiset ominaisuudet on tutkittu yhteistyössä Tallinnan yliopiston kanssa.
Muta:
- Palauttaa ihon tasapainon
- Kosteuttaa
- Poistaa ihosta tehokkaasti haitallisia aineita (detox)
- Parantaa ihon verenkiertoa
- Toimii hellävaraisena kuorijana jättäen ihon silkkisen pehmeäksi
- Puhdistaa huokosia ja nitistää epäpuhtauksia
- Kirkastaa ihoa
Huomioitavaa: mudan ja turpeen ei saisi antaa kuivua iholla, toisin kuin valtaosa meistä on tottunut tekemään. Jos aineiden antaa kuivua, niiden sisältämien bioaktiivisten aineiden toiminta iholla heikkenee tai jopa lakkaa. Kosteus pitää turpeen ja mudan aktiivisena. Kun naamio siis alkaa kuivahtaa, kannattaa päälle suihkauttaa vettä suihkepullosta tai taputella ihoa kosteilla sormilla.
Ihania lällyjä!
Tulee ihan mieleen kuraleikit lapsena, oli ihan parasta kaivaa päiväkodin hiekkalaatikolla mutaista mömmöä sateen jäljiltä :)
TURVE
Turpeen terapeuttisia ja lääketieteellisiä vaikutuksia on tutkittu Euroopassa jo yli 200 vuotta. Mikä tahansa turve ei sovi kosmeettisiin ja lääketieteellisiin tarkoituksiin, vain suojärven alla olevan kerroksen turvetta voidaan käyttää. Sosarin turve tulee virolaisten metsäjärvien alta ja sisältää runsaasti mm. fulviini- ja humiinihappoja.
Turve sopii kaikille ihotyypeille mutta erityisesti siitä hyötyvät akne- ja couperosaiho. Se sopii myös tasapainottamaan ihon rasvaisuutta ja kuivuutta. Humiinihapot kuuleman (tutkimusten?) mukaan pystyvät antamaan elimistölle signaalin joko lisätä tai vähentää talineritystä. (Itse olen tällaisiin signaalijuttuihin vähän skeptinen mutta kokemus tietysti kertoo voiko turve todellakin toimia näin…)
Turpeen kosmeettiset ominaisuudet:
- Syväpuhdistaa
- Vilkastuttaa verenkiertoa
- Poistaa haitallisia aineita
- Poistaa tulehdusta
- Imee iholta rasvaisuutta
- Rikastuttaa ihoa hapella ja ravintoaineilla
- Tasoittaa ihonväriä
- Hidastaa ikääntymistä
Kuriositeettina; Triin Mägi käyttää ihonhoidossaan pelkästään Sosarin naamioita ja saippuaa. Kaunisihoinen nainen kertoo, ettei tarvitse lainkaan kosteusvoidetta koska iho on täysin tasapainossa. Viikottaiset turve- ja mutakäsittelyt riittävät pitämään Triinin hipiän kunnossa. (..Mikä vastakohta aasialaiselle kerrostusrituaalille...)
Hiuksensa neito kuulemma pesee Nurmen shampoolla, saippuaa hän ei siihen käytä. :)
Yhden raaka-aineen naamio: tässä on pelkkää mutaa :) Tuntuu muuten ihan erilaiselta kuin normikosmetiikan mutanaamiot jotka ovat täynnään muitakin koostumukseen vaikuttavia aineita ja mutaa (tai turvetta tai savea) on lopulta vain osa.
Mieskin tykästyi omaan "Villimies"-mutanaamioonsa! ^_^ Hän vain olisi kovasti halunnut antaa sen kuivua. "Mä jaksa tätä kastella". Off topic mutta Mr. Karkkipäivähän löydettiin kerran naamioituneena omatoimisesti mun Dermosilin Vadelmasavinaamioon... ;D Joku näissä naamioissa siis äijää viehättää :) Just se kuivuminen...?
.
Hintatiedot:
Misty Sea -mutanaamio 26,05€ / 90 ml, 36,50€ / 150 ml, 39,70€ / 250 ml
Sacred Forest -turvenaamio 31,30€ / 90 ml, 46,90€ / 150 ml
Sacred Forest -turvesaippua 15,60€ / 100 g
Wild Man -mutanaamio 36,50€ / 150 ml
Wild Man -aftershave 26,05€ / 50 ml
Wild Man -mutasaippua 15,60€ / 100 g
Sweet Honey -hunajasaippua 16,35€ / 100 g
Hunajahuulirasvat 12,50€ / 10 ml (Natural, Juniper, Melissa ja Mint)
Postauksen tuotteet saatu maahantuojalta.
Tänään esittelyssä parivaljakko länsinaapurista: True Organic of Sweden –merkin All You Need is Me –monikäyttövoide ja Undercover Agent –mineraalideodorantti. Olen saanut tuotteet merkin maahantuojalta.
All You Need Is Me on näitä suosittuja monikäyttöisiä salvoja joita on monillakin merkeillä selektiivisistä klassikoista (Elizabeth Arden 8 Hour Cream) luonnonkosmetiikkaan (Weleda Calendula) ja apteekkituotteisiin (Ceridal). Yhteistä voiteille on vedettömyys ja erilaisista vahoista, rasvoista, öljyistä ja usein antibakteerisista ja tulehdusta alentavista ainesosista muodostuva koostumus. Voiteita voi käyttää paikallisesti erittäin kuivien ihoalueiden, ihottumien tai pienten naarmujen hoitoon tai yksinkertaisimmillaan huulirasvana. Moni käyttää salvoja myös pakkasilla suojavoiteena mutta kuten todettua, salvojen soveltuvuudesta pakkasvoiteeksi on nykyään vaihtelevia käsityksiä.
Toiset rakastavat näitä, toiset eivät keksi mitä kummaa moisilla tahmajankeilla oikein voi tehdä.
Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään, sillä salva-tuotetyyppi sopii ilman muuta parhaiten kuivalle tai ihottumaiselle iholle tai iholle, jossa on paikoittain karhean kuivia kohtia. Minulla tällaisia ihoalueita ei juuri ole, joten salvojen käyttömahdollisuudet rajoittuvat huuliin ja kynsinauhoihin.
Kantapäävoiteenakaan vedettömät voiteet eivät ole minulla toimineet; ne eivät imeydy paksun nahkan läpi ja vaikutus on olematon.
All You Need Is Me –voide tuntuu huulilla erittäin miellyttävältä. Se on notkeaa ja ihanan rasvaisen (no totta kai ;D) tuntuista eikä juurikaan tahmeaa (verrattuna esim. Ceridaliin). Rasva koostuu risiiniöljystä, mehiläisvahasta, oliiviöljystä, sheavoista, mustikan- ja auringonkukan siemenöljystä. Suojaavia ja tehokkaasti kosteuttavia aineita, tällaisen koostumuksen soisin erittäin mieluusti toimivan huulirasvana.
Vaan ei, tulos on sama kuin 99% huulirasvoista minun huulillani: All You Need Is Me haihtuu nopeasti ja kohta on laitettava lisää. Harmillista. Kun ensimmäisen kerran sipaisin AYNIM:tä huulille olin ihan että jess, voinko vihdoin julistaa luonnonmukaisen huulirasvan joka toimii minunkin huulillani. Olisin kovasti halunnut tehdä niin.
Mutta minun huuleni ovat poikkeuksellisen nirsot, ja liittyyhän asiaan olennaisesti myös käyttäjän huulirasvariippuvuus ja yksilöllinen mieltymys siihen miltä huulten kuuluu tuntua. Kokeilkaa muut ihmeessä, huonoa tämä rasva ei todellakaan ole. Uskon että AYNIM toimii monella muulla erittäin hyvin, koostumus antaa siihen kaikki syyt. :)
Vertaanpa tässä samalla All You Need Is Me’tä kahteen muuhun vastaavaan voiteeseen.
Ceridal on kolmikosta täysin synteettinen, AYNIM täysin luonnollinen ja Decubal on sekoitus synteettisiä ja luonnon ainesosia.
Decubal inci: vaseliini, lanoliini, nestemäinen parafiini, mehiläisvaha, salisyylihappo, tokoferoli (e-vitamiini), risiiniöljy.
Ceridal inci: vaseliini, cyclopentasiloxane, mikrocristallina-vaha, parafiini.
Ceridal-lipogeeli on voiteista tahmein ja paksuin (eikä suomenkielisen nimensä mukaisesti lainkaan geeliä). Kuten tammikuisessa Ceridal-postauksessa kerroin, tästä voiteesta on tullut minulle Blistexin ja Carmexin ohella suosikkihuulivoide: se pysyy huulillani ja tuo juuri sen helpottavan, kestävän rasvaisuuden tunteen jota itse haen huulirasvoilta. Kummallista kyllä, vaikka Ceridal ei sisällä mitään varsinaisesti imeytyviä ainesosia, se tuntuu silti imeytyvän toisin kuin vaikka Baby Lipsin tai Labellon tyyliset vahamaiset huulipuikot, joiden jättämän huuliin ”uppoamattoman” kalvon voi melkein konkreettisesti tuntea. Ceridal ei jätä tällaista tunnetta, mutta en keksi sille ainesosiin perustuvaa selitystä.
Decubal on koostumukseltaan Ceridalin ja All You Need Is Me’n väliltä, notkeampaa kuin Ceridal. Voiteessa on lampaanvillarasvan tuoma eläimellinen navettatuoksu, samaan tyyliin kuin Ardenin 8 Hour Cream –klassikossa. Toiset eivät voi sietää tätä tuoksua, minua se ei haittaa. Decubalilla on sama ongelma kuin AYNIM:llä: lupaavan alkufiiliksen jälkeen se ei kestä huulillani vaan haihtuu/imeytyy, ja alle tunnin kuluttua huulten pinta tuntuu taas kuivalta.
Jälleen voin vain todeta, että huulirasvoissa minulle toimii ennen kaikkea kaksi asiaa: mineraaliöljyt ja tahmeus. Ihanteellisimmillaan sekoituksessa on mukana myös luonnonöljyjä kuten Blistexissä (oliiviöljy) ja Carmexissa (kaakaovoi), mutta mineraaliöljyt ovat ehdottomia kestävän pinnan aikaansaamisessa.
Lopuksi: Undercover Agent -deodorantti. Sanonkin tässä heti saman tien, että tämä taitaa olla viimeinen kerta kun arvioin, tai yritän arvioida, deodorantteja. Miksi? En yksinkertaisesti ole hikinäkökulmasta hyvä henkilö toteamaan deodoranttien tehoa. Saa nauraa. Minun ”arkihikeni” ei oikeastaan haise millekään. Hikoilen, kyllä, mutta koska hiki on hajutonta, en pysty arvioimaan poistaako käytössä oleva deodorantti hajuhaitat. Edes liikuntahikeni ei haise, ainakaan iholla. Olen testannut asian moneen kertaan tunkemalla lenkkihikikainaloni miehen nenään ja vaatimalla tuoksuanalyysia. Ei tuoksu oikein miltään, on vastaus. (Vaatteissa muhinut hiki kyllä haisee, tämä liittyy varmasti johonkin hien ja kankaan väliseen kemiaan.)
Ainoastaan stressihikeni haisee. Ihmisellähän on kahden tyyppistä hieneritystä, elimistön lämpötilaa säätelevää ja stressin laukaisemaa. Kun olen hermostunut tai jännitän jotain, kainaloissa on ihan eri odööri kuin salilla. Kaikkea sitä tulee kerrottua blogissaan tuotearvostelun nimissä… Joka tapauksessa, tällaisia stressihikitilanteita on huomattavan harvoin, ei välttämättä edes viikoittain.
Ilmeisesti en ole ollut Undercover Agentin testauspäivinä erityisen stressaantunut tai jännittänyt mitään, sillä en ole haistanut mitään yhtenäkään testipäivänä. Ja niitä on ollut monia, UA on ollut minulla kokeilussa joulukuusta saakka. Tai sitten – olen stressannut ja UA on onnistunut pitämään hajun poissa. Mahdoton sanoa.
Sama juttu on toistunut kaikkien deodoranttien kanssa, joten arvioistani ei ole kenellekään mitään hyötyä. Jätän siis deodoranttiarvostelut tähän. Antiperspiranteista sentään pystyy helposti sanomaan kuinka hyvin ne toimivat.
Muilla samanlaisia ajatuksia/kokemuksia dödöistä? Huomaatteko te selvästi käyttämänne deodorantin vaikutuksen hajuun?
Ja vielä noista monikäyttösalvoista - onko teillä omaa suosikkia?
Hintatietoja:
All You Need Is Me -voide 50 ml / 27€
All You Need Is Me -voide 15 ml / 14€
Undercover Agent -deodorantti 50 ml / 16,50€
