Kalenteri on tullut puoleen väliin (huuu, enää 12 päivää jouluun..! ❤️)
Toivon, että kalenterin koirasankarit tarinoineen ovat tuoneet iloa ja hyvää mieltä päiviinne. :)
Eläinten moniulotteinen vaikutus meihin ihmisiin on uskomaton. Vuosituhansien ajan ne ovat olleet tovereitamme, ystäviä, työkavereita, läheisiä. Niiden merkitys psyykkisenä ja fyysisenä tukena ihmiselle on korvaamaton.
Minulle avustajakoiraprojekti on antanut paljon ja olen oppinut valtavasti tästä tärkeästä aiheesta. On ollut ilo tutustua koirakoiden, kouluttajien ja erilaisten ihmisten elämään ja ammatteihin. Jokainen tarina on syventänyt ymmärrystäni siihen, miten tärkeää avustajakoiran työ on. Ei vain yksilölle, vaan myös yhteiskunnallisesti. Nelijalkainen avustaja säästää terveydenhuollon kustannuksia huomattavasti.
Toivon, että jonain päivänä avustajakoirat ovat Suomessa yhdenvertaisia opaskoirien kanssa ja saavat saman valtion tukeman aseman, jolloin yhä useampi aputassun tarvitsija saisi tärkeän tukensa ja mahdollisuuden toimivaan, itsenäisempään elämään ilman vuosien jonotusta.
Tällä hetkellä avustajakoiratoiminta on kuitenkin vielä suurelta osin lahjoitusten varassa.
Haastoin työnantajani Nordic Health Systems Oy:n osallistumaan Karkkipäivän joulukalenteriin, ja he lähtivät ilolla mukaan.
Lahjoitimme Invaldiliiton Avustajakoiratoiminnalle, koska haluamme olla mukana tukemassa tärkeää asiaa.
Nordic Health Systemsin henkilökuntaan kuuluu myös oma "aputassu", maskottimme Nemo. Kotonaan Nemoa puhutellaan terapiakoiraksi, sen antamat halaukset ja pyyteetön rakkaus on emännän mukaan ihan parasta terapiaa. Jokainen koiran tai muun tärkeän lemmikin omistaja voi varmasti samaistua. ❤️
Nemo lähettää kollegoilleen terveiset:
"Siskot ja veljet, teette tärkeää työtä! Muistakaa pyytää nakkipalkkaa!"
*
Tue sinäkin avustajakoiratoimintaa.
Haastan kaikki Karkkipäivän ystävät ja yhteistyökumppanit lahjoittamaan! 🙂
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään saamme lukea terveisiä Lapista.
"Minun nimeni on Filo.
Asun Lapissa. Isona poikana minusta tulee mammalleni avustajakoira ja kipukoira.
Työhöni kuuluu olla kävelyn tukena, tuoda ja viedä tavaroita sekä hälyttää ennakoivasti kipukohtauksista että mamma pääsisi helpommalla kun kerkiää ottaa lääkettä.
Koulutukseni kestää noin 2 vuotta ja mamma kouluttaa minut itse Avustajakoira ry: n tuella.
Tule sinäkin mukaan tukemaan meidän koulutusta ja työelämäämme."
- Filo
Tällaiset terveiset meille lähettää pieni kolmen ja puolen kuukauden ikäinen avustajakoiraoppilas Rovaniemeltä.
Filon emäntä Helena on ensimmäinen henkilö joka on Suomessa kouluttanut avustajakoiran itse. Koira oli Filon edeltäjä, labradorinnoutaja Lumi, joka löytyy kuvattuna myös Avustajakoira ry:n sivulta.
Lumin koulutuksen aikaan ei itsekoulutukseen saanut vielä tukea vaan Helena maksoi kaiken itse. Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa jonossa jopa kymmenen vuotta Invalidiliiton avustajakoiraa.
"Lumi oli kaiken rahan arvoinen tyttö", Helena sanoo.
Helena sairastaa kroonista kipuoireyhtymää, fibromyalgiaa ja on elänyt kivun kanssa yli puolet elämästään. Työkyvyttömyyseläkkeelle 53-vuotias Helena jäi sairautensa vuoksi jo vuonna 2004.
Filosta ollaan kouluttamassa myös kipukoiraa, jotta Helena voisi tehokkaammin ennaltalääkitä kipukohtauksia ja elää vähemmällä kivulla. Kysyn, voiko jo pennusta nähdä että sillä on kipukoiran ominaisuuksia, ihan kaikista koiristahan ei ole kipukoiriksi. Helena kertoo, ettei tästä voikaan olla varma, mutta jos pentu käyttää kuonoaan tehokkaasti ja on erityisen utelias tutkimaan paikkoja, ne ovat Helenan mukaan merkkejä siitä että koirassa on kipukoiran potentiaalia.
Avustajakoiran koulutus aloitetaan heti kun se on saavuttanut luovutusiän eli kahden kuukauden iässä. Sosiaalistamisella ja leikin varjolla aloitetaan perusasioiden opettelua kuten luoksetuloa, istumista ja koiran käsittelyä, Helena kertoo.
Tietyt pentukoiralle luontaiset puuhastelut ovat jo tavallaan tulevan koulutuksen rakennuspalikoita.
Helena kertoo: "Tämä rasavilli on joka paikassa nuuskimassa ja penkomassa asioita, sukat on kaikki hukassa ja muitakin tavaroita kannellaan sinne tänne. Pyykkiä kun laittaa koneeseen niin herra käy nappaamassa aina jonkun vaatteen sieltä pois. Nämä ovat itse asiassa hyviä juttuja, niitä pitää vain jalostaa eteenpäin."
Isona poikana ja valmiina aputassuna Filo ei enää vie pyykkiä koneesta vaan laittaa sen sinne, ja etsii sukat sen sijaan että piilottaa :)
Hyvää joulun odotusta Filolle ja Helenalle lumiseen Pohjoiseen :)
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Filon kaltaisia tassuja tarvitaan paljon enemmän, eivätkä kaikki vammautuneet ja liikuntarajoitteiset pysty kuntonsa puolesta kouluttamaan koiraa itse. Siksi on tärkeää, että myös ammattikouluttajien kouluttamia Invalidiliiton valmiita koiria on mahdollista saada ilman vuosien jonotusta.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään tapaamme mielettömän parivaljakon - Jan osoitti epäilyt vääriksi ja koulutti itselleen oman aputassun!
Kun vaikeasti vammainen Jan ilmaisi halunsa lähteä kouluttamaan itselleen avustajakoiraa hänelle sanottiin suoraan, ettei hän tulisi onnistumaan. Janilla on niin paha puhevamma, että epäiltiin, ettei koira koskaan pystyisi ymmärtämään hänen käskyjään.
Myös tämä haastattelu tehtiin Janin henkilökohtaisen avustajan avustuksella, avustajan tulkatessa Jania.
Jan päätti osoittaa koulutusmahdollisuuteen kohdistuvat epäilyt vääriksi ja lähti sinnikkäästi työskentelemään labradorinnoutaja Viisaan kanssa.
Ennen Viisasta Janilla oli epävirallinen aputassu Musti, jolla oli avustajakoiran taidot mutta ei virallista statusta. Mustilla oli tärkeä rooli Viisaan koulutuksessa; koiranpentu oppii matkimalla ja Musti toimi Viisas-pennun oppiesikuvana ja "neuvonantajana", kuten Jan asian sympaattisesti ilmaisee. Eläkkeelle siirtynyt Musti toimi Viisaan rinnalla ensimmäiset puolitoista vuotta.
Saadessaan virallisen avustajakoiran statuksen Viisas oli ensimmäisiä Suomessa itsekoulutusprojektin kautta valmistuneita avustajakoiria. Jan ja Viisas ovatkin toimineet projektissa mallina. Itsekoulutusprojekti on Suomessa vielä tuore, se on alkanut vasta kolme vuotta sitten.
Janilla on myös henkilökohtainen avustaja 16 tuntia päivässä. Koira- ja ihmisavustaja muodostavat työparin ja täydentävät toisiaan.
Viisas suorittaa hyvin monipuolisia avustustehtäviä; se auttaa Jania pukeutumaan ja riisumaan, kantaa ja nostaa tavaroita, laittaa valoja päälle ja viestii Janin terveydentilaan liittyvistä asioista joita ei ihmisaistein pysty havaitsemaan. Janilla on nielussaan spastisuutta jonka Viisas aistii. Spasmin lähestyessä Viisas signaloi sen tuijottamalla, jolloin ihmisavustaja osaa ottaa tämän huomioon esimerkiksi ruokailutilanteissa.
Jania ja Viisasta seuratessa parivaljakon välinen tiivis yhteys ja syvä ystävyys on päivänselvää. Vaikka ulkopuolinen ei välttämättä ymmärrä mitä Jan sanoo, Viisas ymmärtää, ja tietää täsmälleen mitä isäntä haluaa.
Jan, mikä on parasta Viisaassa?
Jan vastaa henkilökohtaisen avustajansa avulla, että koira tekee hänen elämästään täydellisemmän ja tuo vapautta, jota ei saa muilla keinoin.
Janin avustaja lisää hymyillen, että koira tukee myös ihmisavustajia työssään. "Viisas huomaa kyllä meidänkin huonon päivän ja pyrkii ilahduttamaan ja tsemppaamaan."
Tulen todella hyvälle mielelle tämän kolmikon kohtaamisesta. Janilla on epäilemättä paras mahdollinen, kokonaisvaltainen aputiimi ympärillään! ❤️
Avustajakoirista on huutava pula. Lahjoita tärkeän toiminnan mahdollistamiseksi!
Avustajakoira on usein käyttäjälleen se ratkaiseva tekijä joka mahdollistaa hyvän elämänlaadun, pitää aktiivisena, kuntouttaa niin mieltä kuin kehoa, ylläpitää käyttäjän työkykyä ja lisää sosiaalisia kontakteja. Aputassun tuki säästää yhteiskunnan varoja. Toiminta on nykyisellään vahvasti lahjoitusten varassa.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään tapaamme Saijan ja Joy-koiran.
Saija ja Joy ovat ensimmäinen avustajakoirakko jota haastattelen joulukalenteriani varten.
Musta labradorinnoutaja Joy on Saijan ensimmäinen aputassu ja ollut Saijalla 6 vuotta. Hätkähdän, mutta toki vain mielissäni, kun haastattelun aluksi ilmenee että Saija lukee blogiani. :)
Kun kohtaan kaksikon, minun on aluksi todella vaikea olla katsomatta suloista Joy’ta ja estää luontainen halu silittää koiraa. Saan hillittyä itseni, mutta voin vain kuvitella miten paljon innokkaita käsiä kurottuu avustajakoiria kohti niiden liikkuessa käyttäjineen julkisissa paikoissa.
Kouliinnun haastattelusarjan myötä huomattavasti ja totun laittamaan "paijaa koiraa" -valmiuteni offille, mutta on helppo ymmärtää miten hankalaa avustajakoiran työtä tuntemattoman voi olla pitäytyä ottamasta niihin kontaktia ilman lupaa. Hellästi ja omistautuvasti käyttäjäänsä katsovan aputassun olemus oikein kutsuu eläinrakasta ihmistä tulemaan lähemmäs. Niitä saa kuitenkin huomioida vain jos niillä ei ole työliiviä ja käyttäjä antaa siihen luvan.
Joy auttaa Saijaa tyypillisissä asioissa kuten tavaroiden nostamisessa ja kantamisessa sekä pyykkikoneen tyhjentämisessä. Joy on erittäin työmotivoitunut ja oikein odottaa uusia tehtäviä, se nostaa tavaroita pyytämättäkin ja hakee nenäliinat suunnilleen ennen kuin Saijan nenä edes alkaa vuotaa..! :)
Saijan töissä Joy on myös mukana ja auttaa erinäisten tavaroiden kanssa. Avustajakoira on monelle käyttäjälleen todellakin kuin "kädet".
Saija kertoo että Joy tuo hänelle turvallisen olon ulkona liikkuessa. Jos puhelin tippuu tai pyörätuoli jumittuu, Joy auttaa. Se nostaa pudonneet avaimet ja auttaa ostosten kantamisessa.
Saija, mikä on parasta Joy’ssa?
"Avustajakoira mahdollistaa mahdollisimman itsenäisen elämän", Saija sanoo. Koira helpottaa monia asioita ja vaikka ihmisavustajakin on tärkeä, koiralla on monet etunsa ihmiseen nähden.
”Kynnys pyytää apua koiralta on matalampi kuin pyytää apua ihmiseltä”, Saija sanoo lopuksi.
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Voit lahjoittaa Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Voit myös lahjoittaa ostamalla avustajakoira-heijastimen, kalenterin tai parkkikiekon. :)
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Luukussa 8 tutustumme erilaiseen avustajakoiraan: Ransu on Suomen ensimmäinen allergisille sopiva avustajakoira.
Hellyttävä Ransu edustaa harvinaisempaa avustajakoirarotua: se on ensimmäinen Suomessa avustajakoiraksi koulutettu Australian labradoodle. Nimensä Ransu on saanut TV:n Ransu-koirasta, ei ole vaikea nähdä miksi..! :)
Ransulla on mielenkiintoinen tarina liittyen sen avustajakoiruuteen.
Avustajakoirina käytetään yleensä labradorinnoutajia, mutta allergisille ne eivät sovi. Ongelma on ollut tiedossa pitkään ja allergiselle sopivaa ja samalla avustajakoiran työhön sopivaa rotua on ollut haasteellista löytää.
Kolme vuotta sitten Ransun isännän Paulin vaimo Hannele, joka kouluttaa avustajakoiria, löysi sopivan rodun: Australian labradoodle. Pohjavillattomana koirana labradoodle sopii monelle allergikolle ja astmaatikollekin. Rotu on Australian opaskoirayhdistyksen jalostama ja käyttämä.
Ransu pentuna
Sipoolainen kenneli Wonder’s ALD/ACD lahjoitti Ransun ilmaiseksi kuullessaan mihin tarkoitukseen pentua lähdettäisiin kouluttamaan.
Ransu tuli Paulin ja Hannelen luokse alkukoulutukseen, ja sen piti alunperin mennä toiselle käyttäjälle. Kun alkuperäinen käyttäjä ei voinutkaan ottaa Ransua, Pauli päätti kouluttaa Ransun itselleen. Paulin edellinen avustajakoira Aamu oli samoihin aikoihin jäänyt eläkkeelle.
Pauli kertoo, että labradoodle on rotuna hiukan haasteellisempi kouluttaa kuin perinteisesti käytetty labradorinnoutaja. Paulilla on ollut kaksi avustajakoiraa ennen Ransua, mutta Ransu on ensimmäinen jonka hän on kouluttanut itse. Ammattikouluttajana työskentelevä vaimo vastasi Ransun alkukoulutuksesta, ja Pauli loppukoulutuksesta.
Ransu sai keväällä 2017 Apu-lehden hyvien hankkeiden Apu-tonnin. Raha käytettiin Ransun koulutukseen. Kuva: Kari Kaipainen
"Olin ajatellut, että eihän tuo yhden koiran koulutus voi olla niin erikoista, ettei siihen teknikon koulutus riitä," Pauli kertoo Aputassu-lehdessä. Koulutuksen edetessä kävi selväksi, ettei koulutus ihan niin helppoa ollutkaan. "Olen kouluttanut työkseni taksinkuljettajiakin, mutta haasteellisempaa oli tuon Ransu-koiran koulutus avustajakoiraksi."
Pauli on Avustajakoirayhdistys ry:n puheenjohtaja ja yhdistyksen itsekoulutusprojektista vastaava, ja toteaa, että oma kokemus itsekouluttamisesta oli tietenkin hyvä. Nyt hän tietää omakohtaisesti, miten vaativaa koulutus voi olla.
Ransu valmistui viralliseksi avustajakoiraksi marraskuussa 2018. Se auttaa Paulia tyypillissä tehtävissä kuten tavaroiden nostamisessa, hissin tilaamisessa, valokytkinten painamisessa ja vie Paulin ulos. Niin Pauli asian ilmaisee - Ransu ulkoiluttaa häntä, ei toisin päin :)
"En osaa enää sanoa millaista olisi elämä ilman avustajakoiraa, kun olen jo 30 vuotta elänyt koirien kanssa yhdessä ja avustajakoiriakin minulla on ollut vuodesta 1996", Pauli kertoo.
Paulilla on myös ihmisavustajia, jotka auttavat häntä asioissa jotka ovat koiran työmahdollisuuksien ulkopuolella, kuten autolla ajaminen, ruoanlaitto ja suihkussa käynti.
Kuva: Hannele Rossinen
"Koira on avustaja, jonka kanssa ei tarvitse miettiä voinko pyytää tekemään tuota, koska koira tekee monesti asiat heti, kun jokin esine putoaa minulta lattialle."
Pauli, mikä on parasta Ransussa?
"Parasta Ransussa on sen kiintymys käyttäjäänsä ja innokas toimintarmo".
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Voit lahjoittaa Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Tänään tapaamme avustajakoirien kollegan, opaskoiran.
Tiedätkö, miten opas- ja avustajakoira eroavat toisistaan?
Kultainennoutaja Ferry on opaskoira ja hypokoira.
Hypokoira on nimitys koiralle, joka on koulutettu ilmaisemaan verensokerin vaihteluita. Se toimii diabetestä sairastavien apuna, ja koiralle voidaan kouluttaa erilaisia verensokerin raja-arvoja hyvinkin tarkasti käyttäjän yksilöllisen tilanteen mukaan. Eri käyttäjien hypokoirat hälyttävät siis eri asteisiin verensokerin arvoihin. (Ihan mielettömän kiehtovaa...!) Kun koira haistaa verensokerin lähestyvän kriittistä rajaa, se hälyttää tökkimällä kuonollaan, kuten kipukoirat.
Avustajakoira voi myös olla hypokoira, mutta opaskoira ei ole avustajakoira. Koulutus on erilainen ja koirilta vaaditaan myös hieman erilaisia ominaisuuksia.
Suurin ero näiden kahden hyötykoiran välillä kiteytyy tottelevaisuuteen.
Opaskoiran tulee pystyä itsenäisiin päätöksiin ja olla tarvittaessa myös tottelematon; jos se havaitsee käyttäjän valitsemalla reitillä esteen tai vaaran, on koiran ohjattava käyttäjä toista reittiä vasten annettuja ohjeita.
Avustajakoira taas ei saa kyseenalaistaa käyttäjänsä käskyjä. Sen on aina toteltava käyttäjäänsä ja oltava täysin käyttäjän hallinnassa.
Luonteissakin on eroja; avustajakoiraksi paremmin soveltuva koira on luonteeltaan opaskoiraksi soveltuvaa energisempi ja herkemmin motivoituva. Opaskoira on rauhallisempi ja usein myös fysiikaltaan suurikokoisempi. Avustajakoiralla tulee olla intoa ja energiaa toimia käyttäjänsä kanssa ja suorittaa moninaisia työtehtäviä.
(Kuvituskuva: Humphrey Muleba)
Ferryn omistaja Hely käyttää Ferryä nykyään pääsääntöisesti opaskoirana, hän parantui diabeteksestaan aikaisemmin uuden haiman ansiosta. Hely on saanut näkövamman vanhemmalla iällä ja hankki opaskoiran puolitoista vuotta sitten. Hely näkee valossa ääriviivoja mutta vamma tekee hänestä hämärässä käytännössä sokean.
Helyllä on myös henkilökohtainen avustaja, mutta hän pitää koiran etuna ehdottomasti riippumattomuutta; ihmisavustajalla on työajat, koiran kanssa voi lähteä ulos koska haluaa.
"Parasta Ferryssä on se, että uskallan nyt lähteä yksin kävelylle iltaisinkin, tai mennä yksin junaan. Koira tuonut itsenäisyyttä, ennen minulla on pitänyt aina olla joku ystävä tai perheenjäsen mukana."
Opaskoiria työskentelee Suomessa noin 200, avustajakoiria 70. Opaskoiraa haetaan oman sairaanhoitopiirin kautta, avustajakoiraa Invalidiliitolta tai sen voi mahdollisuuksien mukaan kouluttaa itse Avustajakoirayhdistyksen tuella.
Jonot opaskoiran saamiseen ovat huomattavasti lyhemmät kuin avustajakoirien kohdalla, mikä voi johtua opaskoiria kouluttavien tahojen suuremmasta määrästä ja erilaisesta rahoituksesta. Opaskoirien koulutusta ei rahoiteta lahjoituksilla vaan siitä vastaavat sairaanhoitopiirit ja vahinkovakuutusyhtiöt.
Sekä opas- että avustajakoirat tekevät arvokasta työtä. Avustajakoiratoiminta Suomessa on suurelta osin mahdollista lahjoitusvarojen ansiosta. Myös sinä voit auttaa. ❤️
Lahjoita Ferryn kollegoiden koulutuksen hyväksi.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Tänään tutustumme oppilaskoira Metkaan ja avustajakoiran koulutukseen.
Tapaan koirakouluttaja Mari Kallion aurinkoisena aamuna Ylöjärven keskustassa.
Yksivuotias labradorinnoutaja Metka loikkaa terhakasti Marin auton takakontista ja seuraa meitä kuuliaisesti sisään läheiseen kahvilaan. Sillä on yllään ’Koira koulutuksessa’-liivi, eikä se kiinnitä minuun mitään huomiota. Metka tietää olevansa ”töissä”, ja se huomioi ainoastaan Marin.
Mari kouluttaa Metkaa Avustajakoirayhdistys ry:n itsekoulutusprojektin kautta.
Metka on tullut Marille 8-viikkoisena ja siirtyy tulevalle käyttäjälleen alkukoulutuksen jälkeen. Tämä ns. puolikoulutetun koiran vaihtoehto sopii sellaisille avustajakoiraa tarvitseville henkilöille, jotka eivät vammansa tai sairautensa vuoksi pysty hoitamaan ja kouluttamaan koiraa aivan pennusta lähtien
Metkan päätymisellä avustajaoppilaaksi on sympaattinen tarina; se on ostettu yhdistykselle yksityisen ihmisen syntymäpäivälahjavaroilla. Joku lahjoitti 50-vuotissyntymäpäiväksi saamansa varat avustajakoiran koulutukseen.
Metkan alkukoulutukseen kuuluu avustajakoiran perusammattitaitoon kuuluvia tehtäviä kuten vierellä kulkemista, rauhoittumista erilaisissa ympäristöissä, luopumista kiinnostavista kohteista (koira ei saa lähteä oravan tai pallon perään), pudonneiden tavaroiden nostamista sekä ovien ja laatikoiden avaamista ja sulkemista.
Kun Metka siirtyy tulevalle käyttäjälleen loppukoulutukseen, aletaan treenata käyttäjän yksilöllisiin tarpeisiin liittyviä taitoja.
Ennen tulevalle käyttäjälle siirtymistä koiraoppilas käy luonnetestin ja terveystarkastukset. Metka on läpäissyt jo kummatkin. Luonnetestissä testataan koiran rohkeutta ja rauhallisuutta, se ei saa mm. säikkyä kovia ja äkillisiä ääniä. Terveystarkastuksessa selvitetään mm. luuston kunto. Koiran täytyy olla aivan terve.
Koulutettavan oppilaskoiran päivän kulku riippuu koiran iästä. Ihan pienelle pennulle aletaan opettaa erilaisia ympäristöjä, kuten vilkas kaupunki, ostoskeskus, ruokakauppa, koulu, työpaikka jne. Pennun kasvettua siirrytään opettamaan erilaisia taitoja, kuten tavaroiden nostaminen, laukun kantaminen ja elintarvikkeiden poimiminen hyllystä kaupassa.
Seuraavassa vaiheessa yhdistetään ympäristö ja taidot, koiran täytyy esimerkiksi osata nostaa pudonnut lompakko ostoskeskuksen hälinässä ja tilata hissi erilaisissa paikoissa, ja pysyä vierellä vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.
Avustajakoirat koulutetaan positiiviseen vahvistamiseen perustuvalla koulutustavalla. Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa, että koiraa palkitaan oikeista suorituksista, jolloin haluttu käytös vahvistuu. Ei-toivottu käytös jätetään huomioimatta
Oikeista suorituksista palkitaan
Metkan koulupäivä voi olla esimerkiksi tällainen:
Mari ja Metka lähtevät kaupunkiin, ja opetellaan ihmisten keskellä ja erilaisissa ympäristöissä olemista. Metka opettelee kulkemaan ostoskeskuksissa pyörätuolin rinnalla tai istutaan kahviloissa, joissa Metkan on opittava odottamaan rauhallisesti pitkiäkin aikoja.
Muita erityisiä rauhoittumista ja pitkää odottelua vaativia ympäristöjä ovat mm. työpaikkojen kokoustilat ja yliopistojen luentosalit. Metka odottelee meidänkin jutellessa ja tehdessäni haastattelua kiltisti kahvilan pöydän alla maaten. Tosin pari kertaa se nousee Marin syliä vasten kuin sanoakseen, ”Hei, minullekin vähän huomiota, kun selvästi juttelette minusta”.
Metka voi koulupäivän aikana käydä oppimassa myös ruokakaupoissa toimimista; miten nostetaan leipäpaketteja alahyllyiltä ja laitetaan ostoksia liukuhihnalle.
Metkan tulevasta käyttäjästä päätetään yhdistyksen hallituksen toimesta alkuvuodesta. Yhdistyksellä on hakijalista kuten Invalidiliitollakin, ja hakijoista valitaan se, jonka tarpeisiin Metka ominaisuuksiltaan parhaiten sopii. Koira luovutetaan käyttäjälle maksutta, ja käyttäjä vastaa koiran ylläpitokuluista.
Kun käyttäjä on valittu, koiraa aletaan totuttaa uuteen ihmiseen pikkuhiljaa; ensin se käy tulevan käyttäjän luona esimerkiksi vain päivähoidossa, kunnes siirtyy kokonaan uuteen kotiinsa. Mari jatkaa avustavana kouluttajana joka ohjaa ja tukee tulevaa käyttäjää Metkan koulutuksessa.
Metka ja uusi käyttäjä treenaavat yhdessä noin puolesta vuodesta vuoteen, ja sitten on edessä Metkan ”lopputentti” eli Invalidiliiton käyttöönottokoe. Kokeeseen mennään yhdessä käyttäjän kanssa. Koe ja vaadittavat taidot on auditoitu kansainvälisen avustajakoirajärjestön toimesta.
Kokeen läpäistyään Metka valmistuu viralliseksi avustajakoiraksi, ja sillä on lain tukema oikeus liikkua kaikkialla käyttäjänsä kanssa.
Avustajakoira ei automaattisesti säilytä statustaan koko työuransa ajan vaan sen taitoja seurataan kahden vuoden välein järjestettävillä osaamisarvioilla.
Lähdemme kahvilasta. Ajamme metsän reunaan ja Metka vapautetaan liivistään. Mari kertoo sille että se on nyt vapaalla, ja Metka pomppii innoissaan pusuttelemaan minua. Nyt se on kuin mikä tahansa leikkisä nuori koira.
Kävelemme metsässä ja Metka säntäilee onnellisena puiden keskellä.
Katselen sitä, ja mietin miten merkittävä elämäntehtävä sillä on edessään. Metka tulee mahdollistamaan jollekin liikuntarajoitteiselle helpomman elämän ja tukemaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti kenties hyvinkin kovia kokenutta ihmistä. Metkan tuleva omistaja voi kiitos nelijalkaisen avustajansa ehkä käydä yksin kaupassa, uimahallissa ja sosiaalisissa riennoissa, ja jatkaa työelämässä.
Aika mahtavia otuksia nämä koirat.
* * *
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Kivunkin kanssa voi elää hyvää ja kaunista elämää.
Viidennessä luukussa tapaamme kipukoira-Pepin ja Minna-emännän.
Kultainennoutaja Pepillä on hyvin harvinainen ammatti; se on kipukoira. Suomessa kipukoiria on alle 10.
Koira aistii ja haistaa monia asioita, jotka meidän ihmisten aisteille vaikuttavat ihan yliluonnollisilta. Kipu on yksi sellainen. Koiran superherkkä hajuaisti erottaa ne hienovaraiset aineenvaihdunnalliset ja hormonaaliset muutokset jotka liittyvät alkavaan kiputilaan kuten lihaskipuun, kramppeihin tai migreeniin. Koira voi haistaa myös verensokerin muutokset, näitä diabetestä sairastavien avuksi koulutettuja erityiskoiria kutsutaan hypokoiriksi.
Minnan tarina
Taiteilijaperheeseen syntynyt Minna ehti toimia kuusi vuotta unelma-ammatissaan kätilönä, kunnes aikaisemmin arkiset kivut alkoivat rajoittaa Minnan toimintakykyä. Lopulta Minna päätyi osittain pyörätuoliin kroonisten selkäkipujen vuoksi ja hänellä diagnosoitiin perinnöllinen Ehlers-Danlosin syndrooma. Minna joutui luopumaan unelmatyöstään ja jäi sairaseläkkeelle.
Eläinten kanssa koko elämänsä viettänyt Minna päätyi kouluttamaan itselleen kipuun erikoistuneen avustajakoiran. Peppi on Minnan toinen avustajakoira, ensimmäinen avustaja Martti-koira on jäänyt eläkkeelle.
Peppi
Peppi aistii Minnan kipukohtaukset ennen kuin Minna itse tuntee niitä. Näin Minna voi ehkäistä kiputilan tai ainakin merkittävästi lievittää sitä, joko lääkkeettömin tai lääkkeellisin keinoin.
Peppi signaloi tulevan kipukohtauksen tökkimällä Minnaa kuonolla. Kipukohtauksia voi tulla myös yöllä. Silloin Peppi herättää Minnan käyttäen apuna kelloa.
Peppi haistaa kivun vaikka olisi toisessa huoneessa. Kerran Peppi hälytti yöllä kun Minnan ystävä, joka oli Minnan luona yötä ja nukkui toisessa huoneessa, oli saamassa migreenikohtausta.
Pepillä on toki muitakin avustajakoiran tehtäviä kuin kiputiloista hälyttäminen, se nostaa, tuo ja kantaa tavaroita. Tavatessani Minnan Peppi kantaa hänen käsilaukkuaan.
Työ
Peppi on Minnan apuna myös työssä. Jouduttuaan luopumaan kätilön ammatista, Minna tarttui siveltimeen. Alkuun Minna maalasi lievittääkseen kipua, nykyään hän käsittelee maalausten kautta tunteitaan.
Kun Minna maalatessaan keskittyy työhön, Peppi hälyttää jos Minna on liian kauan väärässä asennossa joka saattaa johtaa kramppeihin. Pepin herkkyys aistia Minnan kiputiloja on opettanut Minnaa ymmärtämään, millaisissa asennoissa hän helposti saa kipuja. Näin Minna voi pyrkiä välttämään tiettyjä asentoja.
Lahjakas Minna pitää myös näyttelyitä. Tutustu Minnan töihin hänen kotisivullaan.
"Maalatessa pääsen pois tästä maailmasta, kipu helpottaa. Itsensä toteuttaminen kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Saada jotakin aikaiseksi. Maalaan itselleni, en kenellekään muulle. Tauluni ovat henkilökohtaisia. Eräs henkilö halusi ensimmäisen työni, jossa kipuni näkyy korsettimaisena puristuksena. Aloin itkeä, en halunnut myydä, tuntui kuin möisin itseni. ”Taulu kuuluu seinälleni” ajattelin. Nyt ajattelen toisin."
-Minna Marttinen
Minna toimii myös Innomedidogs-yhteisössä, joka kehittää ja tutkii kipukoirakoulutusta. Kipukoirat käyvät saman Invalidiliiton käyttöönottotestin kuin muutkin avustajakoirat, saadakseen virallisen avustajakoiran statuksen.
* * *
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään tapaamme "tassukalenterissa" Akun ja Ollin. :)
Aku-koira on 3-vuotias ja isäntänsä Ollin ensimmäinen avustajakoira. Aputassun hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun pyörätuolissa istuvan Ollin liikuntakyky alkoi rajoittua.
Olli haki avustajakoiraa ensin Invalidiliiton kautta. Liitosta hänelle kuitenkin ehdotettiin mahdollisuutta kouluttaa koira itse, koska jono oli niin pitkä ja Ollilla oli paljon kokemusta koirista. Mitä enemmän hakijalla on aiempaa kokemusta koirista, sitä paremmin itsekoulutus voi hänelle sopia, hakijan fyysisestä kunnosta riippuen tietenkin.
Olli päätyi kouluttamaan koiran itse, ja Aku valmistui viralliseksi avustajakoiraksi aiemmin tänä syksynä läpäistyään Invalidiliiton järjestämän käyttöönottokokeen.
Akun työtehtäviin kuuluu tyypillisiä avustajakoiran tehtäviä; se nostaa ja tuo Ollille tavaroita, avaa ovia ja auttaa tyhjentämään pyykinpesukoneen. Lisäksi Aku avustaa Ollia kuntoutusharjoittelussa; kun Olli venyttelee, se menee makaamaan Ollin jalkojen päälle ja toimii "lämpöpatterina".
Olli kertoo, että Aku on myös herkkä aistimaan hänen mielentilojaan ja kipuja, ja pyrkii lievittämään jos Ollilla on huono olo tai hermokipuja.
Akulla on Ollille ilman muuta myös sosiaalinen merkitys. "Olemme hitsautuneet yhteen kun Aku on ollut minulla pennusta saakka, olemme kavereita", Olli sanoo.
Aku käy Ollin mukana myös töissä, kuten monet avustajakoirat tekevät.
Kysyn, onko avustajakoiran kaltaisessa apuvälineessä mitään huonoja puolia. Ollille tulee mieleen ainakin yksi esimerkki; kun töissä joutuu sanomaan työkavereille, ettei koiraa saa huomioida, he eivät sitten huomioi Olliakaan.
Julkisissa tilanteissa Akun status saa myös välillä huonosti ymmärrystä. Olli kertoo, että saa tuon tuosta ikäväsävyisiä kommentteja joissa ihmetellään ja kyseenalaistetaan, miksi koira kulkee vapaana. Avustajakoira-liivi ei ilmeisesti kerro kaikille koiran lainmukaisista oikeuksista.
Parhaina asioina avustajakoirassa Olli pitää sen tuomaa itsenäisyyttä sekä sitä, että koira mahdollistaa töissä käynnin ja pidentää näin käyttäjänsä työuraa.
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Voit lahjoittaa Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoituksilla hankitaan uusia koiria sekä katetaan niiden koulutuskuluja. Tällä hetkellä koiria valmistuu vähien varojen vuoksi niin vähän, että keskimääräinen jonotusaika on 4-6 vuotta.
