Pian on itsenäisyyspäivämme, ja olemme saaneet juhlistaa Suomen 100-vuotisjuhlaa myös täällä Yhdysvalloissa.

Lauantaina osallistuimme paikallisen Finlandia Foundationin Suomi 100 vuotta -juhlalounaalle.

Tilaisuus oli todella tunteikas ja saimme kuulla monia koskettavia puheita Suomen historiasta ja suomalaisuudesta. Puheissa toistuivat teemat kuten suomalainen sisu, lannistumattomuus ja lojaalius. Paikalla oli niin Suomesta Amerikkaan muuttaneita kuin sellaisia, joiden isovanhemmat tai toinen isovanhemmista oli Suomesta.

Amerikansuomalaisten puheita kotimaastaan ei voinut kuunnella kuivin silmin. Myös äitini esiintyi tilaisuudessa esittäen mm. Jorma Eton runon Suomalainen.

Tietysti lauloimme myös Finlandian ja Maamme-laulun.

Tilaisuuden puhenaisena toimi serkkuni Tiina, kuvan pitkä nainen Aino-puvussa

Jorma Etto: Suomalainen

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään - paitsi kuolema ja poliisi.

.

Keskiviikkoaamuna yritämme seurata linnanjuhlia netistä, jos vain internet meille tämän mahdollisuuden suo. :)

.

Vaikka Suomi on kaunis, niin niin on kyllä Utah'kin. En malta olla lisäämättä tähän loppuun vielä muutamia kuvia Indianolan ranchilta, se on varmasti upeimpia paikkoja joissa olen koskaan käynyt. Niin seesteistä ja rauhoittavaa, ja ympäröivät vuoristomaisemat sulattavat kaikki mielen levottomuudet. Ylhäällä kukkuloilla kävellessä kuului vain tuulen suhina kuivassa heinikossa. Suuri metsäpalo tuhosi tilan ympäristöstä lähes kaikki puut muutama vuosi sitten ja oli todellinen onni, että tila itse säästyi.

Pitäisi muuten joskus päästä käymään Minnesotassa. Serkkuni Tiina asui siellä perheineen 17 vuotta ja kertoi, että Minnesotan luonto ja ilmasto ovat ihan kuin Suomesta. Tiinan nuorimmat lapset kaipaavat yhä Minnesotaan ja sanovat, ettei kuiva ja ruskea Utah vedä vertoja Minnesotan raikkaalle, järvien täplittämälle kauneudelle. No, minulle kyllä kelpaavat Utahinkin maisemat.... <3

Paras opas; aina iloinen Duke. <3

Karkkipäivän joulukalenteri - luukku neljä

Lahjoittaja: Flow Kosmetiikka

Lahjoitus 100€ Mannerheimin Lastensuojeluliitolle Kiusaamisen vastaiseen työhön.

Flow Kosmetiikan Suvi Kunnari ja Riitta Jänkälä

Flow Kosmetiikan terveiset:

"Monista tärkeistä hyväntekeväisyyskohteista valitsimme kiusaamisen vastaisen työn.

Kiusaaminen on vain yksinkertaisesti inhottavaa, ja sen vaikutukset voivat pahimmillaan jättää syvät arvet. Kouluissa kiusaamiseen tulisi puuttua tiukemmin. Toivottavasti lahjoitusten avulla kiusaamista voitaisiin paremmin estää ja mahdollisimman moni säästyisi kiusaamiselta."

Flow Kosmetiikka on perheyritys, joka valmistaa omissa tiloissaan Hyvinkäällä saippuaa, luonnonkosmetiikan ihonhoitotuotteita ja mineraalimeikkejä. Flow'n tuotteita löydät useimmista eko- ja luontaistuotemyymälöistä ympäri Suomea, kuten myös verkkokaupoista.

Vuodesta 1920 toiminut Mannerheimin Lastensuojeluliitto tekee työtä lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyväksi. Liiton laajaan toimintaan kuuluu mm. perhekahviloita, kerhoja, tukipuhelin nuorille ja vanhemmille, perhekummeja, tukimummoja- ja vaareja, kaveritoimintaa, lastenhoitoapua ja tukioppilastoimintaa kouluissa.

Kuva: Clarisse Meyer / Unsplash

Näin MLL tekee työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi:

Liitolla on yli 11 000 vapaaehtoista tukioppilasta jotka auttavat nuorempia oppilaita löytämään kavereita ja tutustumaan yläkouluun. MLL kouluttaa tukioppilaita huomaamaan kiusaamista ja olemaan kiusattujen tukena koulussa ja netissä. MLL kouluttaa tukioppilaille ohjaajia ja tuottaa koulujen ja päiväkotien käyttöön aineistoja ja koulutusta kiusaamisen ehkäisemiseen. Koulurauha-ohjelma vahvistaa nuorten omaa toimintaa kiusaamista vastaan. Lisäksi MLL tarjoaa kouluvierailujen ja verkkopalvelujen avulla tietoa ja tukea nuorille. MLL:n Nuortennetissä nuoret voivat jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea muilta nuorilta.

Blogin kirjoittajalla on itselläänkin henkilökohtaisia, lämpimiä muistoja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta, sillä yksinhuoltajaperheessämme kävi usein MLL:n lastenhoitaja. Mieleen on jäänyt pullan tuoksu keittiössä ja miten kivaa oli kun hoitaja tuli käymään. Kahta työtä tekevällä äidilläni ei juuri ollut aikaa leipoa ja oli ilon hetki, kun MLL:n hoitaja pyöräytti pullataikinan <3

Kuinka voin autta? Voit auttaa lahjoittamalla, tulemalla vapaaehtoiseksi tai liittymällä jäseneksi. Voit lahjoittaa aikaasi tulemalla vaikka kaveriksi nuorelle, vertaistukiryhmän ohjaajaksi tai päivystäjäksi vanhempainpuhelimeen.

Lämmin kiitos Riitalle, Suville ja koko Flow Kosmetiikan porukalle lahjoituksesta.

Karkkipäivän joulukalenteri - luukku kaksi

Lahjoittaja: Lh-Beauty

Lahjoitus 500€ Suomen Eläinsuojeluyhdistykselle.

Lh-Beauty on ylöjärveläinen, vuonna 1993 perustettu kosmetiikan, hygienia- ja puhdistustuotteiden valmistaja, tunnettu mm. merkeistään Lacto Line ja Bio Rich. Lh-Beautyn tuotteissa ei käytetä eläinperäisiä ainesosia eikä tuotteita tai niiden ainesosia ole koskaan testattu eläimillä yrityksen perustamisesta saakka.

SEY eli Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry on vuodesta 1901 toiminut Suomen suurin eläinsuojelujärjestö ja eläinsuojelun asiantuntija. SEYn toimialaan kuuluvat kaikki eläimet ja liiton toiminta kattaa koko maan. SEY toteuttaa käytännön eläinsuojelutyötä yli 40 jäsenyhdistyksen ja noin 100 vapaaehtoisen eläinsuojeluvalvojan ja -neuvojan voimin.

Kuinka voin auttaa? SEYn toimintaa voi tukea lahjoituksin, liittymällä jäseneksi tai vapaaehtoistoimintaan tai ryhtymällä eläinsuojelukummiksi. Lisää tietoa saat täältä. Sivulla selvitetään mm. mihin lahjoitusvaroja käytetään. Esimerkiksi 10 eurolla voidaan ruokkia löytöeläintä viikon ajan tai mikrosiruttaa koira tai kissa.

Suuri kiitos Ilpo Laurilalle ja koko Lh-Beautyn väelle lahjoituksesta.

Karkkipäivän joulukalenteri - luukku yksi

Hyvää alkanutta joulukuuta :) On aika avata blogin joulukalenteri.

Karkkipäivän joulukalenteri on toteutettu tänä vuonna eri tavalla. Rakastan arvontoja ja ilahduttaa lukijoitani tuotepalkinnoilla, mutta tänä vuonna tunsin että haluan antaa jotain muutakin. (Arvontojen fanit hypätkää postauksen loppuun ;))

Olen aika ajoin puhunut blogissa hyväntekeväisyydestä, mutta en ole todellakaan ollut paras esimerkki. Kuinka moni uusi vuosi onkaan alkanut siten, että olen vakaasti aikonut liittyä jonkin minulle tärkeän kohteen kuukausilahjoittajaksi. Ja mitä on tapahtunut? Ei mitään. Meillä on niin paljon hyviä aikomuksia ja varmasti vilpittömiä, mutta usein ne jäävät vain ajatuksen tasolle. Sellaisia me ihmiset olemme.

Tänä vuonna Karkkipäivän joulukalenterin teema on hyväntekeväisyys. Arvontapalkintojen sijaan pyysin yhteistyökumppaneiltani lahjoitusta minulle tärkeiden asioiden hyväksi. Näitä ovat etenkin kiusaamisen vastainen työ, lasten ja nuorten hyvinvointi (jos nuorten tukemiseen olisi enemmän resursseja, voitaisiin välttyä niin monilta ongelmilta tulevaisuudessa), yksinäisyyden ja ulkopuolelle jäämisen lievitys sekä eläinten hyvinvointi.

Kuva: Priscilla du Preez / Unsplash

Avun kohteita on valtavasti ja kohteet kuten katastrofialueiden ja vakavasti sairastuneiden auttaminen sekä lääketieteellinen tutkimus ovat kaikki yhtä tärkeitä. Mutta jokin asia on aina lähimpänä kunkin yksilön sydäntä, ja minulle näitä ovat nuoret, yksin jäävät ja eläimet. Siksi toivoin kumppaneiltani lahjoitusta juuri näihin kohteisiin liittyen.

Aloitan joulukalenterin omalla lahjoituksellani.

Lahjoittaja: Karkkipäivä

Lahjoitus 100 € Punaisen Ristin ystävätoimintaan

Yksi asia, joka herättää minussa paljon tunteita, on yksinäisyys ja kokemus siitä että jää ulkopuolelle. On paljon ihmisiä jotka jäävät yksin, syystä tai toisesta. Toiset ehkä omasta tahdostaankin, mutta moni on yksinäinen tahtomattaan ja kärsii siitä.

Kuinka moni meistä on ainakin joskus tuntenut surua siitä, että on jäänyt ulkopuolelle? Ettei kukaan huomaa tai välitä? Joillekin tämä tila voi olla krooninen.

Kuva: Punainen Risti / Katja Lösönen

Joulukalenterin ensimmäinen oma lahjoitukseni menee Punaisen Ristin ystävätoiminnalle. Ystävätoiminnasta voi lukea lisää täältä. Lahjoitusvaroilla koulutetaan vapaaehtoisia Punaisen Ristin ystäviksi.

"Kaikkialla maailmassa jokainen ihminen tarvitsee ystäviä. Suomen Punaisen Ristin ystävät antavat aikaansa, jotta kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Sinun tukesi auttaa Punaisen Ristin ystäviä ylläpitämään arvokasta toimintaansa."

Auttaa voi myös hakemalla itse mukaan vapaaehtoiseksi ystävätoimintaan.

.

Koska kuitenkin rakastan myös arvontoja ja minulla on blogityöni puolesta paljon ylimääräistä, käyttämätöntä kosmetiikkaa, joulukalenterissa on myös muutamia perinteisiä arvontaluukkuja joista voi voittaa kauneuteen liittyvän palkinnon.

Minulle tuo paljon hyvää mieltä se, että joku saa käytännön hyötyä ja iloa tuotteista, joilla on itselleni vain työarvoa. Tärkeä arvo sekin, mutta kun minulla on jo yllin kyllin, voin antaa siitä muillekin.

Pitäkää siis silmällä myös arvontaluukkuja :)

Huomenna se avautuu jälleen.

Kuva: Mira / Unsplash

Karkkipäivän joulukalenteri.

Kuva: Ben White / Unsplash

Tänä vuonna kalenterini on vähän erilainen. Olen puuhastellut kalenterin parissa antaumuksella viimeiset kuusi viikkoa ja odotan ilolla ja pienellä jännitykselläkin sen avautumista. Toivottavasti tekin pidätte siitä. <3

Pyrin siihen että joulukalenterin luukku avautuu joka aamu viimeistään kahdeksaan mennessä, mutta aikaeron (ja hieman epävarman nettiyhteyden) vuoksi luukkujen julkaisussa voi olla viiveitä 11.12. saakka jolloin olen taas kotona Suomessa.

Tervetuloa mukaan avaamaan luukkuja tuttuun tapaan. Joulu on antamisen iloa <3

Vegas on imaissut minut humuunsa enkä ole ehtinyt päivittää blogia tällä viikolla tavalliseen tapaan. Ehkä sitä eivät kaikki lukijat odotakaan kun olen lomalla, mutta odotan itse että pääsisin jakamaan teille kaikkia kivoja kokemuksia. :)

Ai että mä tykkään Vegasista, toinen vierailu kaupunkiin vahvisti sen aseman yhtenä kaikkien aikojen suosikkikohteistani. Aivan mieletön mesta. Viihdettä kolossaalisen suurella V:llä.

Huomenna matka jatkuu huomattavasti rauhallisempaan tunnelmaan sukulaisten luo Utahiin. Siellä varmasti - tai nettiyhteyden niin salliessa - ehdin päivitellä blogia tiheämmin.

Tädilläni ei ole kotona nettiä (kyllä, sellaisiakin ihmisiä vielä on...) ja serkkuni ovat yrittäneet järkätä minulle jonkun väliaikaisen mobiilinettiyhteyden tätini luokse. Toivottavasti se toimii. :)

Ja hei.... täällä on vasta Black Friday valjennut ;) Ei muuta kuin kauppoihin....!

Kävin tänään kunnioittamassa minulle tärkeän henkilön muistoa.

Chris Cornell lepää Hollywood Forever -hautausmaalla.

Kirjoitin toukokuussa miten oudolta tuntuu, että itselle tuntemattoman julkisuuden henkilön ja ihailun kohteen kuolema voi tuntua näin voimakkaasti. Se tuntuu pahalta edelleen. Kouraisevan haikealta.

Aikani suurin artisti minulle.

Kauniissa paikassa hän lepää.

Lepää hyvin, Chris.

Jotkut valinnat maailmassa tuntuvat niin vääriltä.

Mutta ne eivät ole meidän.

Olin isän tyttö, tykkäsin enemmän isästä kuin äidistä. Sellaiset ovat muistoni. Isä oli hauska isi, sellainen joka pelleili, tykkäsi leikkiä ja askarrella kanssani. Rennompi kuin äiti, näin minä ajattelin. Isä suuttui harvoin.

Kerran kun minulla oli synttärit, isä askarteli kaikille vieraille hauskat ja hienot paperihatut. Saattoi siinä äitikin auttaa :) Mutta isällä oli aina kaikkia hassuja ideoita, hän oli kai aika lapsenmielinen. Hänestä oli hauskaa järjestää tempauksia jotka saivat pienen tyttären haltioihinsa. Eräänä iltana isä sai päähänsä tehdä täytekakun vaikka oli tavallinen arki-ilta ja oli Sannin nukkumaanmenoaika.

Isä valvoi myöhään ja teki töitä usein öisin. Hän kirjoitti. Muistan, kuinka aamuisin piti olla hiljaa, ettei isä heräisi. Kun hän kirjoitti päivisin, häntä ei saanut häiritä. Silloin isä oli omassa maailmassaan, keskittynyt.

Äiti vei minut aamuisin päiväkotiin ja kun tulimme illalla kotiin, oli kivaa nähdä isä. Usein isä oli tehnyt jotain ruokaa. Hän oli hyvä kokki.

Kesällä isä opetti minua uimaan Valkeisen lammella. Muistan että leikin kerran krokotiilia, isä piti minusta kiinni ja pärskin käsillä ja jaloilla ja näytin hampaita muille vedessä oleville lapsille.

Vahvin muisto isästä on piipun tuoksu. Isä poltti piippua. Tuhkakuppi oli muovinen ja keltainen. Viikonloppuaamuisin isä teki olohuoneen lattialla jumppaa. Hänellä oli siniset farkkuhaalarit ja ruudullinen flanellipaita.

Tällaisia asioita muistan isästäni. Hän oli hauska, kekseliäs ja voimakas.

Olin kuusivuotias kun isäni kuoli.

Välillä mietin, millainen isä olisi nyt jos hän vielä eläisi. Minä ja sisareni, olisiko meistä tullut erilaisia jos olisimme saaneet pitää isän pidempään..? Olisiko elämäni toisenlainen? Millainen suhde minulla olisi isääni aikuisena? Vieläkö hassuttelisimme yhdessä?

Äitini on sanonut, että minussa on eniten isää meistä siskoksista. Joskus sanon tai teen jotain, mistä äidille tulee ihan mieleen isä. Jokin ele, tapa reagoida tai puhua. Isä osasi perustella asiat niin että sai tahtonsa läpi, hän puhui kumoon kenet tahansa, niin kuulema minäkin. Minulla on samanlainen nopea temperamentti. Ehkä minussa on ripaus taiteellisuuttakin.

Pidän ajatuksesta, että minussa on niin paljon isää. Isä kulkee aina mukana, niin minussa kuin siskoissani. Hän jatkuu meissä. Usein lähetän isälleni mielessäni terveisiä. "Minusta ei tullut kirjailijaa, isä, mutta minäkin kirjoitan. Minä tykkään kirjoittaa."

Kun äiti ja isä odottivat minua, esikoistaan, isä kirjoitti minulle runon.

Toivotan sen myötä hyvää isänpäivää kaikille isille.

Älä säikähdä minua, lapseni,
kun huoneeseen ilmestyy varjo.
Älä sulje vielä silmiäsi,
kuunläikkä verhossa on sinun toverisi,
te voitte jatkaa leikkiä unessa,
luomiesi takana.

Purista sormeni pieneen nyrkkiisi,
se tykyttää ilosta, kun tuntee lämpösi,
yö on vain aikaa,
eikä aikaa tarvitse pelätä.

Minä seison edessä maailman,
jota en ehtinyt muuttaa kauniiksi
ennen kuin jokelsit luokseni
ja ojensit pinnasängystä pikkiriikkinilkkasi,
aivan kuin kelopuu yhtäkkiä versoisi rohkean oksan.

Aamulla minä nostan sinut ikkunaan,
niin että näkisit tuulen
joka ei ole kahleissa,
ja siitä arvaisit minun ikäväni.

Tuuli kuiskutti korvaani
että mistä minä löytäisin äitisi,
ja kun minä hänet löysin,
tiesin että sinun aikasi on tullut.

Älä pelkää tähtiä lapseni,
ota ne valoksi mukaan uneesi,
mastoksi laivaasi ja purjehdi aamuun,
sokeriksi äitisi huulille
silloin kun hän nostaa kuppinsa
juodakseen kahvin.

Niin kuin tuuli
on vapaus minun satuni,
sitä minä kerron, lapseni,
että se joskus olisi totta
niin kuin sinun kasvosi,
jotka aamu piirustaa esiin
yön tummilta pieluksilta.

Minulla on ongelma. Tampere on ollut toinen kotipaikkani jo kohta 10 vuotta mutta... en ole oikein löytänyt Tamperetta.

Minulla on ollut täällä koko ajan vähän hassu olo. Sellainen, että olen täällä vain vieraana. Turistina. En ole tamperelainen, eikä savolaisesta kai sellaista saakaan, mutta haluaisin kotiutua tänne enemmän. Saada syvemmän suhteen kaupunkiin. Ehkä... kiintyä Tampereeseen.

Jos ajattelen kotia, se on Maarianhamina. Se on se paikka, josta minä osaan kertoa muille ne mansikkapaikat ja kätketyt helmet. Ihanimmat lenkkipolut, parhaat ravintolat, hienoimmat näköalat... missä ruokakaupassa on huonoin palvelutiski, mistä saa kauneimman kukkakimpun ja missä on parhaat bileet. Se on paikka, jossa minulla on turvallinen olo. Olen perillä. Minun paikassani.

Kertokaa te minulle Tampereesta.

Minulla ei ole Tampereella yhtään paljasjalkaista tamperelaista ystävää. Muutin tänne mieheni takia, eikä hänkään ole Tampereelta, ei edes Pirkanmaalta. Kaikki tamperelaiset ystäväni ovat jostain muualta kuin täältä. Työkavereistanikaan yksikään ei ole Tampereelta.

Kai täällä sentään asuu joitain paikallisiakin..? :D

Minulta puuttuu tamperelaissuhde.

Tamperelaiset lukijani, auttakaa minua tutustumaan Tampereeseen.

Olen asunut täällä monta vuotta mutta tavallaan en tunne täältä juuri mitään. On hullua, että matkustelen maailmalla ja tunnen paikkoja kuten Ateena ja Santorini, mutta samalla olen jäänyt vähän vieraaksi toisen kotikaupunkini kanssa.

On minulla täällä muutamia lempipaikkoja sentään <3

Ne ovat:

Kauppahalli

Laukontori

Gastro Pub Tuulensuu

Lapinniemi

Rauhaniemen Kansankylpylä

Kirjastotalo Metso

Kahvila Runo

Finlaysonin alue

Pispalanharju

Pyynikki

.

Olisi ihanaa kuulla lempipaikoistanne eri kaupunginosissa keskustan ulkopuolelta. Kissanmaa... Nalkala... Kalkku... tuntemattomia territorioita.

Mikä Tampereessa on ihan parasta? Mikä nakkikioski? Museo? Kahvila? Joenuoma? Silta? Pubi? (Ei sillä että nakkikioskilla koskaan asioisin... :) Mutta se on osa kaupunkikulttuuria :))

Kertokaa. <3