Heinäkuun osuus lomasta on nyt ohi, ja toinen puolisko odottaa syyskuussa - toiveikkaana tavoitteena päästä silloin Kreikkaan. <3
Vietin heinäkuun lomasta ensimmäisen viikon purjehtien, ja pyrin veneen rajallisen säilytystilan - sekä purjehdusolosuhteiden erilaisen kosmetiikan tarpeen (ei meikkiä, ei hiustenlaittoa) huomioonottaen ottamaan mukaan vain ns. välttämättömät jutut.
Tämä tarkoitti tietysti erityisesti aurinkovoiteita, joita muutenkin testaan tänä kesänä erityisellä omistautuneisuudella, ja niitä olikin mukana muovikassillinen. :)
Ja olihan minulla toki myös pieni meikkipussi - olihan tarkoituksena mennä ystäväni juhliin Ahvenanmaalle (jotka sitten siirrettiin elokuulle).
Ihonhoidon suhteen lomakosmetiikkani oli tässä. (On tähänkin kuvaan näköjään pujahtanut pari aurinkovoidetta..)
Postauksen tuotekuvat ovat muuten ihanan (?? - tai ärsyttävän, näkökulmasta riippuen) "old school"-maisia, siis henkivät sitä aikaa, kun blogikuvia ei vielä viilattu hullun lailla ja kuvattu studio-olosuhteita vastaavissa valaistus- ja rekvisiittaolosuhteissa... Myönnän, että samalla kaipaan tätä aikaa, koska kaikki oli niin paljon rennompaa ja spontaanimpaa, mutta samalla on pakko myös myöntää, että nämä kuvat ovat niin rumia, että pikkuisen arvelutti edes tehdä niiden ympärille postausta...
Minulla ei ollut lomalla mukana järkkäri-kameraani ja nämä on napsittu Canonin Powershot G5X:llä, joka valitettavasti suoriutuu muista kuin maisema- ja yleiskuvista harmillisen kehnosti. (Tähän saisi ujutettua erillisen "valituspostauksen" Canonille, sillä oikeasti on ketuttanut että ostin tuon kameran, se ei ole vastannut odotuksia, murrmurr... No, on ainakin kevyt ja helppo kantaa mukana.)
Vaikka aiheena on "mitä kosmetiikkaa kaipasin lomalla", niin esitellään nyt kuitenkin nopeasti myös mukana ollut kosmetiikka.
PUHDISTUS
Dermosil Clay Cleanser
Dermosil Instant Makeup Remover
Nivea Micellair -silmämeikinpoistogeeli (tämä on muuten tosi hyvä! Pitkästä aikaa löysin keväällä kaupasta (minulle) uuden geelimäisen silmämeikinpoistoaineen, ja herkät silmäni ovat olleet tähän tosi tyytyväiset!
Pure Beauty Rose Mist -ruusukasvovesi (myös osa kosteutusta, käytän aamuin illoin)
Laponien pieni 50-millinen kasvovesipullo on tyhjennyttyään siirtynyt matkakäyttöön, täytän sen aina kulloisellakin lempikasvovedelläni
KASVOJEN KOSTEUTUS
Lavera Hydro Effect -seerumi
YA Naturae -seerumi
(käytän Laveran ja YA:n seerumeita päällekkäin, Naturae päällimmäisenä kun se on emulsiomainen <3 Kummatkin seerumit ovat loppumaisillaan, ah loppuun saadun pullon ihanuutta...)
Mádara SOS-silmänympärysvoide/naamio (käytin tätä myös kasvonaamiona rauhoittamaan ihoa parin erityisen vahvan aurinkoisen päivän jälkeen - toimii!)
Novexpert C-vitamiini-silmänympärysvoide
VARTALO
Dermosil-minisuihkugeelit
Dermosil Nature-käsivoide
Cattier Milky Oil After Sun -voide
Dermosil Karbamidi-kantapääpuikko
Rexona-deodorantti
Bepanthen-salva
Minulla on veneessä oma "designated" kosmetiikkakaappi. ☺️
Keväällä, kun vene laskettiin vesille, ostin kaappiin asumaan ihon perushoidon must-selviytymisvälineet; kasvojenpuhdistusliinat, topsipuikkoja ja vanulappuja.
Ehkä joku näkisi, että must-kittiin kuuluisi ehdottomasti myös kosteusvoide, mutta mä en :D Ihon puhdistus on minulle ihonhoidon numero yksi, ja siitä en tingi missään tilanteessa. Ihotyyppini on normaali, ja ilman kosteusvoidettakin sen kosteustasapaino palautuu itsestään. Mutta lika, tali ja aurinkovoiteen jämät eivät katoa iholta itsestään...!
Mitä sitten jäin kaipaamaan loman aikana?
Hassua kyllä, vaikka veneillessä ei ole mitään järkeä "laittaa" hiuksia, koska ne ovat joka tapauksessa suuren osan ajasta ponnarilla tai hupun alla suojassa sääolosuhteilta (etenkin tuulelta), huomasin tuntevani oloni orvoksi ilman kiharoita jäntevöittävää geeliäni. Hiukset jäävät niin "löysiksi" ja ryhdittömiksi ilman sitä.
Lisäksi tajusin, että hiuksiin jätettävät hoitoaineet kuuluvat nykyään "välttämättömiin" hoitotuotteisiin, niin kuivat ja huonokuntoiset hiukseni tällä hetkellä ovat. Pelkkä poishuuhdeltava hoitoaine, edes Curly Girl -tyyppisellä squish-metodilla laitettuna, ei riitä hoitamaan mun hiuksia, vaan hiukset jäävät kuiviksi ja sähköisiksi.
Toinen asia, minkä huomasin häiritsevän minua - ja kertoo kaiketi omaa tarinaansa mun turhamaisesta(kin) puolesta, olivat silmäpussit. Jep. Mulla on vuosi vuodelta kroonisemmat silmäpussit, ja kun jouduin eroon kotikaappien "eye bag SOS"-arsenaalistani, huomasin, kuinka paljon silmänalusturvotus minua häiritseekään.
Muutamalla tuotteella (etenkin yhdellä!) pussit on helppo madaltaa, ja vaikka oltiin veneolosuhteissa joissa ketään (muuta) ei varmasti haittaa tai kiinnosta pätkääkään turvonneet silmänaluset, niin mä huomasin aamuisin ajattelevani kaihoisasti viilentäviä geelilappujani ja jääkaapissa asuvia anti-puffiness-silmänympärysvoiteitani....
Näitä kaipasin:
HIUKSET
PHYTO Huile Soyeuse - maitomainen hiuksiin jätettävä hoitoaine, ihan älyttömän hyvä ja laadukas tuote! (Saatu muinoin blogin kautta.)
HERBINA (tai oikeastaan minkä merkin tahansa) kosteuttava hiussuihke - en tajua miten saatoin olla pakkaamatta kosteuttavaa hiussuihketta...! Se on aamujen pelastus. Tämän unohtuminen oli puhdas moka.
FOUR REASONS Moisture Oil - hiuksiin jätettävä hoitoöljy (olen saanut tämän töistä) - Four Reasonsin luonnonkosmetiikkasertifioidun Nature-sarjan hiusöljy on kultaa, ihanan kevyt koostumus ei lähmää ja kiillottaa & silottaa kuivaa, pörröistä latvaa tehokkaasti.
EKOPHARMA Minttu -hiusgeeli. Mun holy grail -hiusgeeli kosteuttaa ja tuo jäntevät, erotellut kiharat. Parhautta, ei muuta todettavaa.
BRUNS Hårsuffle #14 - toinen mintun tuoksuinen hiusmuotoiluihanuus. Hoitaa, kosteuttaa ja jäntevöittää kiharaa - kevyempi muotoiluteholtaan kuin geeli. (Saatu blogin kautta.)
SILMÄNALUSET
KICKS Hydrogel Under-Eye Patches - silmänalus-holy grail -tuote. Ei lupaa poistaa turvotusta, mutta tekee sen kuitenkin, tehokkaammin kuin mikään muu koskaan käyttämäni tuote. (Valitettavasti Kicks on lopettanut tämän valmistuksen ja viimeisiä saattaa vielä löytää liikkeistä, itse ostin näitä jemmaan alkukesästä.)
THE ORDINARY Caffeine Solution - turvotusta ja pigmenttimuutoksia lievittävä silmänalusseerumi. Ei tee mitään yhtä selkeästi havaittavaa kuin hydrogeelilaput, mutta eron huomaa, kun tuotetta ei käytä - kuten viimeisen kahden viikon aikana. Säännöllisellä käytöllä silmänaluset pysyvät huomattavasti freeseimpinä ja iho napakampana.
100% PURE Coffee Bean Eye Cream - viime vuosien suosikkisilmänympärysvoiteeni niin koostumuksensa, vaikutuksensa kuin tuoksunsa perusteella. Vaniljainen voide kosteuttaa ja pehmentää ja napakoittaa turvonnutta ihoa.
LAVERA Firming -silmänympärysvoide on toinen suosikkivoide turvonneelle iholle - voide itsessään on todella raikasta ja ohutta, mutta todellisen taian tekee metalliapplikaattori, joka auttaa madaltamaan silmäpusseja viilentämällä ihoa tehokkaasti (tämän tyyppiset metalliapplikaattorivoiteet kannattaa aina säilyttää jääkaapissa viileysefektin maksimoimiseksi).
Jälleen aihe, josta on tehnyt mieli kirjoittaa pidempään.
Kuluttaminen, ja millainen kuluttaja minä olen. (Jep, bloggaajat ovat egosentrisiä ja puhuvat suurimman osan ajasta itsestään ja omista kokemuksistaan 😛 Sitähän bloggaus kai on..?)
Tiedostan, että olen aina ollut rahan suhteen tunneihminen. No, enköhän ole melkein kaiken muunkin.... Joka tapauksessa, suhdettani rahaan voi ehkä kutsua myös naiiviksi. En ole koskaan ollut orientoitunut säästämiseen tai sijoittamiseen, enkä ole koskaan osannut nähdä rahaa omaisuutena. Se on ollut minulle väline tehdä kivoja asioita.
Asenne liittyy varmasti olennaisesti myös siihen, etten ole "5-year-plan"-ihmisiä, vaan elän tässä hetkessä. Suunnitelmani liittyvät aina välittömään lähitulevaisuuteen ja pidemmälle ajattelu melkein ahdistaa.
Haluan keskittyä käsillä olevaan hetkeen ja siihen mikä tekee minut onnelliseksi nyt, kun elän, kävelen, näen, kuulen ja maistan. Ymmärrättekö mitä tarkoitan..?
En sano, että olen sellainen synkkä ja pessimistinen ihminen, joka pelkää jäävänsä auton alle hetkenä minä hyvänsä ja elää siksi jokaista päiväänsä kuin viimeistä, siitä ei ole kyse. Ei ole kyse pelosta. Olen vain äärettömän vahvasti tunteiden ohjaama ihminen. Mitä voin tehdä tunteakseni itseni onnelliseksi ja hyväksi juuri nyt?
Toki hyvinvointiini liittyy myös pidempiaikaista satsausta, kuten liikunnan harrastus sekä kuormittavien asioiden harkittua purkamista, nämä ovat asioita joita kyllä toteutan ihan suunnitelmallisesti. Mutta näihin ei liity raha, ainakaan merkittävästi. Liikuntaa voi harrastaa tuloksellisesti kotonakin ja ulkoilmassa ilman mitään saleja, kuten tuli huomattua erityisesti "koronteenin" aikana. :)
Nyt oli ajatuksena puhua kuluttamistyylistäni kuluttajana.
Käytän rahaa ennen kaikkea elämyksiin ja epämaterialistisiin asioihin. Nuoremmassa iässä oli toisin - minulla on surullisenkuuluisa menneisyys mm. postimyyntiriippuvaisena.... 😔 Päästyäni tästä vaiheesta eroon, menin materian suhteen melkein toiseen ääripäähän, ja joku voi olla sitä mieltä, että minun jopa voisi olla hyvä välillä ostaa uusia vaatteita sen sijaan että hengailen vuosia vanhoissa H&M:n trikoissa.
Ainoastaan kosmetiikka on säilynyt sellaisena materialistisena asiana, johon edelleen laitan (jopa mielelläni) rahaa.
Hyvä esimerkki täysin älyvapaasta, tunnepohjaisesta kuluttamiseni kohteesta on Ahvenanmaan vuokra-asuntoni. Jep, minulla on siellä vuokra-asunto, ei omaa asuntoa. (Olen kyllä tarjoutunut ostamaan asunnon sen omistajilta mutta eivät halua myydä.... ja mä kun olen kiintynyt juuri siihen asuntoon.)
Talvikylpy Maarianhaminassa
Olen kuluttanut vuosikausia rahaa siihen, että minulla on mahdollisuus koska tahansa mennä Ahvenanmaalle kotiin, ja nauttia minulle rakkaan paikan tuomasta ilosta, onnesta ja rauhan tunteesta. (Mikään paikka ei rauhoita minua niinkuin Ahvenanmaa.) Omaan kotiin meneminen on ihan eri asia kuin hotelliin tai kaverin luo meneminen.
Kun vihdoin viime vuonna aloitin säästämään, ensimmäistä kertaa elämässäni, pankin rahastoneuvoja melkein parkaisi kuullessaan mihin olin valuttanut vuokrasumman verran rahaa kuukaudessa viimeiset kymmenen vuotta... ("En sano mitään mutta vähän koskee..!", mies sanoi - ihan oikeasti :D).
Mä ajattelen, että tätä on ihan turha enää surra - tai surra ollenkaan. Mulla on mennyt Ahvenanmaahan ihan tosi paljon rahaa, kyllä, mutta Ahvenanmaa on myös tehnyt minut valtavan onnelliseksi. Sellaisia asioita ei voi mitata rahassa.
Nyt olen järkevöitynyt jonkin verran, ja Maarianhaminan asunnossani asuu nykyään alivuokralainen. Saan edelleen pitää saaristokotini ja mahdollisuuden vielä palata juuri siihen rakkaaseen asuntoon, mutta minulla ei mene siihen enää kuluja.
Niinpä saatoin jopa aloittaa säästämisen :)
Tällä hetkellä teen kahta työtä ja taloudellinen tilanteeni on varsin hyvä. Se antaisi mahdollisuuden enempään säästämiseen ja kunnon omaisuuden hankintaan. Asunto, auto, mökki... kannattaisiko jotain jo omistaa 40+ -vuotiaana..? Ehkä kannattaisi.
(Mitä mieltä te olette? Kannattaako ihmisellä olla materialistista omaisuutta..?)
Olen kuitenkin toistaiseksi valinnut toisin, ja kulutan edelleen elämyksiin - ja kasvavassa määrin myös palveluihin.
Matkailu on aina ollut minulle ykköskohde johon laittaa rahaa, näin on ollut alaikäisestä saakka (!) - säästin 15-vuotiaana kuukausirahana saamani lapsilisän ulkomaanmatkoihin. Ensimmäisen oman ulkomaanmatkan tein 17-vuotiaana (Kreikkaan...! Tosin rahat loppui kesken ja äidin piti lähettää lisää... 😆)
Sittemmin matkailun rinnalle on noussut ruoka (ja täytyy myöntää, myös hyvä viini - tästä vilpittömät kiitokset eksälleni Mr Karkkipäivälle!).
Joitain vuosia sitten määrittelin taloudellisen vapauden tilan olevan minulle se, jos/kun pystyisin hintoja katsomatta menemään mihin tahansa ravintolaan ja tilaamaan ihan mitä tahansa ruokaa ja juomaa.
Ihan sitä tilannetta en ole saavuttanut (ehheh), mutta ruoan ja juoman osuus kulutuksestani on tätä nykyä varmasti suurempi kuin koskaan. Sijoitan todella mielelläni hyviin ravintoloihin, ja haaveenani on tehdä jonain päivänä viinille ja ruoalle omistettu matka Saksan viinilaaksoihin tai Ranskaan.
PALVELUT
Ne ovat toinen asia, joista maksan mielelläni. Käyn säännöllisesti kampaajalla, kynsihuollossa, kosmetologilla ja nykyään myös kulmakarvojen laminoinnissa.
Nämä ovat asioita, joihin minulla on ennen ollut erilainen suhtautuminen, ja olen esimerkiksi halunnut säästää kampaajan kuluissa niin usein kuin mahdollista. (Lue: kävin kampaajalla vain "pakon" edessä.) Värjäsin hiukseni itse ja kosmetologin hoidoissa en käynyt juuri koskaan, en edes vuosittain.
Totta kai taloudellinen tilannekin on vaikuttanut. Ja, ihan kieltämättä; kyllähän Maarianhaminan vuokran vapautuminen muuhun käyttöön on tuonut mahdollisuuden maksaa asioista, joista ennen ei yhtä herkästi halunnut maksaa.
Olen viime vuosien aikana tutustunut moniin yrittäjiin, toisiin läheisestikin, ja alkanut nähdä yrittäjyyden uusin silmin. Olenhan itsekin yrittäjä, vaikkakin myymäni palvelut ovat erilaisia kuin ne mitä itse käytän.
Juustomestari Annika valtakunnassaan <3
Arvostan käsityöammatit huikean korkealle, ja koen, että on jotain aivan fantastista, jos voi tienata elantonsa oman kätensä työllä.
Kun jollain on lahjakkuus, intohimo ja rautainen ammattitaito johonkin asiaan, on mahtavaa, että me muut saamme hyötyä siitä lahjasta. Nykyään haluan hyötyä siitä entistä enemmän.
Kampaajat, leipurit, kosmetologit, personal trainerit, kokit... käytän ilolla heidän palvelujaan, vaikka osaan leipoa, tehdä kasvohoidon ja lakata kynnet kotonakin.
Nautin toisen ammattitaidosta ja haluan tukea yrittäjiä ja yrittäjyyttä. Kynsihuollossa käyminen on yhtä lailla pientä arjen hemmottelua kuin upean kynsiteknikkoni Maaritin työn tukemista.
Syksyllä 2019 kulutin tamperelaiseen ruokaosaamiseen Tamperrada-festivaaleilla - ei lainkaan ikävä sijoitus
Samalla osallistun Suomen talouden elävänä pitämiseen ja työpaikkojen luomiseen.
Ihan suoraan sanottuna mieluummin laitan rahan kiertämään palveluihin kuin säästän sitä tililläni. Jokainen on varmaan jo kuullut, että jos jokainen meistä käyttäisi vain kympinkin enemmän kuussa suomalaisiin tuotteisiin tai palveluihin, se loisi vuositasolla 10 000 uutta työpaikkaa.
Olen itse intohimoinen valokuvaaja ja kirjoittaja. Jos joku nauttii kirjoituksistani, se on aivan ihanaa. Yhtä ihanaa minusta on mennä kampaajalleni Saaralle, kuunnella hänen kuulumisiaan, saada kauniisti ja tasaisesti värjätyt hiukset ja intoilla kauneusalan ihmisille yhteisistä ilon aiheista. :)
Olen myös alkanut käyttää taksia. (Ja pk-seudulla Uberia, voi kun se saataisiin Tampereellekin...) Tämä on palvelu, jonka käyttöä olen "entisessä elämässäni" välttänyt viimeiseen asti. Taksi on Suomessa kallis, enkä ole kokenut saavani siitä hintaa vastaavaa hyötyä. Mieluummin olen mennyt julkisilla vaikka se olisi vaivalloisempaa ja hitaampaa.
Koettuani uupumuksen ja loppuunpalamisen arvostan nyt osittain eri asioita elämässä - tai sanotaan uusia asioita. Tunnistan paremmin mistä kuormitun ja mitä minun on hyvä välttää, että vältän liiallisen stressin.
Yksi asia mitä yritän välttää parhaani mukaan, ja mikä samalla on myös mahdotonta koska sitä vain tulee elämässä, on kiire. (Joo, tämä pohjustus on johtamassa taksin käyttöön...! 😊)
Kiire on minulle pahimpia stressin laukaisijoita, ja pyrin järjestelemään asiat arjessa niin, että voin minimoida kiireen. Olen tekemisessäni hidas ihminen, minkä olen hyväksynyt, enkä enää yritäkään suoriutua nopeasti. Hidas tempo sopii minulle ja rauhoittaa minua - onhan sisäinen temponi jo maksimilukemilla..! En tarvitse ulkoiseen tekemiseen ja olemiseen enää lisää tehoa ja nopeutta.
Tässä taksi astuu kuvaan.
Olen usein myöhässä, ja viime hetken siivous ja pakkaaminen esimerkiksi ennen reissuun lähtöä tai pukeutuminen 4 minuuttia ennen kaveritreffejä on minulle (valitettavasti) hyvin tyypillistä. Tämä on aiheuttanut minulle valtavaa stressiä ja ahdistusta, enkä vain saa itsestäni sen tehokkaampaa lähtijää.
Niinpä taksista on tullut hintansa arvoinen. Pirssi säästää minulle arvokkaita minuutteja, ja voin rentoutua paremmin ennen lähtöä. 👍
Mieluummin saavun esimerkiksi junalle pusero kuivana ja pulssi tasaisena, kuin naama punaisena ja hiestä valuen.
Ensi viikolla olen menossa kulmien laminointiin, jalkahoitoon, fiksaamaan kynnet ja värjäyttämään (vihdoin!) tyvikasvuni.
Se ilahduttaa minua. ❤️
Mihin sinä kulutat mieluiten rahaa?
Mun lomasuunnitelmat muuttuivat täysin yllättäin, ja Ahvenanmaan sijaan löysinkin itseni viime perjantaina Espoosta.
Kalastaja lähti remppaamaan vanhaa perhemökkiä ja minä levitin Visit Espoo -esitteen eteeni.
Olin jo aiemmin huvittanut itseäni ajatuksella Espoo-turisteilusta, Espoo kun on niin outo paikka jolla ei tunnu olevan mitään persoonallisuutta. (Sori Espoo.) Espoosta on vaikea saada kiinni. Se on vain "se paikka Helsingin vieressä".
"Eiks se oo vähän niinkuin Helsingin lähiö...?" (ei.)
Kaunis Elisa seuranani Hanasaaren illassa
Espoolta puuttuu imago ja tunnusomainen paikallinen kohde tai ilmiö (tyyppiä "savolainen lupsakkuus", tunturit, hiekkadyynit, historiallinen linna... jne), se omintakeinen juttu, joka tekisi siitä Kohteen isolla K:lla.
Nuuksion kansallispuiston tuntee moni. "Se Suomen ainoa kansallispuisto johon pääsee melkein metrolla...!" Mutta moniko pk-seudun ulkopuolella asuva yhdistää Nuuksion Espooseen..? Minäkään en. Tuotanoin, taisin luulla että se kuuluu Helsinkiin.
Espoossa ei ole mitään erityistä jonka kaikki tietäisivät, eikä espoolaisuus herätä mitään mielikuvia. (Poislukien ehkä helsinkiläisten ja vantaalaisten sieluissa.)
Jep. Minäkään en tiedä Espoosta mitään. Työpaikkani on nykyään siellä (--> Leppävaara) ja parisuhteen myötä siellä on tullut pyörittyä jonkin verran kevään aikana.
Myös Lauttasaaren naapuruus Espoon kanssa on tuonut Espoota hieman lähemmäs minua. Sisareni asuu Lauttasaaressa, ja vieraillessani sisareni luona, olemme välillä retkeilleet Espoon puolella. "Ai kappas, tää Karhusaari on jo Espoon puolella?"
No mutta joo. Totuus on, että Espoo on minulle yksi suuri vaikeasti hahmotettava klöntti.
Nyt olen päättänyt tutustua tähän klönttiin paremmin. Pehmeänä laskuna toimi sisar-retkiltä tuttu Hanasaari, jonka olemme usein ohittaneet pyörillä. "Tuo on sellainen konferenssikeskus, kai ihan hieno paikka", sisareni on kertonut.
Minulle Hanasaaressa kiinnostavinta oli 'saari'-osa, ja sen mukanaan tuoma merellisyys. Olin kaavaillut viettäväni tätä lomaa saaristossa, ja kun se toteutui vain puoliksi, päätin pitää kiinni merellisyyden rippeistä niin hyvin kuin mahdollista.
Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Hanasaaresta. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan olen maksanut majoituksen ja ruoat itse.
Hanasaari on itse asiassa ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus. Se on perustettu vaalimaan Suomen ja Ruotsin välistä vuorovaikutusta ja maiden - sekä muiden Pohjoismaiden, kulttuuria. Tänä päivänä siellä sijaitsee kongressikeskuksen lisäksi hotelli, tasokas ravintola ja taidegalleria. Saari on tavallaan kuin yksi suuri ulkoilmagalleria; taidetta löytyy siroteltuna joka puolelta hotellin ympäristöstä.
Tsekkasin Hanasaaren hinnat, totesin yhden hengen hinnan varsin edulliseksi (88€ aamiaisella) ja varasin huoneen. Mun Espoon loma alkaisi tästä! Kahta päivää myöhemmin olin varannut kaksi yötä lisää - viihdyin paikassa niin hyvin. ❤️
Hanasaari osoittautui mitä hurmaavimmaksi merellisen luonnon, taiteen ja hyvän ruoan keitaaksi. Tavallaan Hanasaressa saattoi melkein unohtaa, että on lomalla... Espoossa.
Jos ei satu luomaan katsetta Keilaniemen urbaaniin kaupunkisiluettiin, olo Hanasaaressa on kuin missä tahansa pienessä saaressa erillään kaikesta.
Olen todennut aiemmin tämän vuoden kotimaan matkailun juttujen yhteydessä, että kun hotelli tai muu majapaikka on tarpeeksi persoonallinen, viehättävä ja tunnelmallinen, tai tarjoaa lisäarvoa muussa muodossa, voi majapaikka itsessään olla reissun arvoinen kohde.
Hanasaari upeine ympäristöineen on minusta juuri sellainen kohde.
Hotellirakennus ei ehkä vedä jalkoja alta. En tiedä muista, mutta minuun rakennuksen 70-lukulainen arkkitehtuuri ei juuri vetoa vaan luo jopa aika kolhon vaikutelman, mutta viimeistään kiertäessään rakennuksen toiselle puolelle (meren puolelle), jossa suuri osa ulkoilmataideteoksista sekä ravintolan terassi sijaitsevat, ei voi olla ihastumatta.
Kokonaisuus ja upea ympäristö ovat ne, jotka tekevät Hanasaaresta helmen.
Vai mitä sanotte? <3 Valoisa terassi kylpee auringossa koko päivän.
Hotellin ympäristö on yhdistelmä taidepuutarhaa ja saaristomerta.
Voit kävellä tuoksuvien mäntyjen ja rehevien lehtipuiden keskellä, ihastella kukkaistutuksia ja veistoksia, pulahtaa uimalaiturilta veteen tai vain istua ravintolan terassilla hyvästä juomasta (ja ruoasta) ja kauniista maisemasta nauttien. 
Myös huoneet ovat tyylikkään viihtyisiä.
En tiedä johtuuko koronasta vai onko tämä hotellin normaalikäytäntö, mutta yhdelle hengelle myydään samaan hintaan kahden tai kolmen hengen huone. Minä otin tietysti suuremman huoneen - - ja nautin (köh) saadessani sannimaisesti levitellä tavaroitani sängyille ja sohvalle.
(On muuten uskomatonta, miten sotkuisen näköiseksi saan minkä tahansa tilan tavaroillani hyvin lyhyessä ajassa... 🙈)
Hotellin yleiset tilat tuovat rusehtavassa sävymaailmassaan minulle retro-fiiliksen, mutta sympaattisen sellaisen. Kokonaisuutena Hanasaaren tilat värikkäine tyynyineen, taiteineen ja takkahuoneineen muodostavat tyylikkään kokonaisuuden symppiksen kodikkaalla tavalla.
Tämä on sellaista helposti lähestyttävää ja pehmeää tyylikkyyttä, miten sen nyt sanoisi :) Tiedättekö, ei mitään kiillotettua modernismia, jonka itse koen kovana, vaikka hienolta saattaakin näyttää.
Hotellilla on myös sauna ja iso uima-allas, jolta pääsee ulos mereen pulahtamaan.
Vieraat voivat veloituksetta lainata polkupyöriä. Suosittelen rentoa pyöräretkeä etenkin Espoon rantaraittia pitkin.
Luonto, hyvä ruoka ja mahdollisuus rauhalliseen, kiireettömään oleiluun ovat minulle tärkeitä asioita ja vaikuttavat olennaisesti fiilikseeni lomalla (no, - aina ;)). Ja jos haluan päästä nopeasti muiden palvelujen äärelle, senkin toteutuminen on ehdotonta plussaa.
Hanasaaressa toteutuu tämä kaikki. Siellä voi kokea saaristomerellistä tunnelmaa omassa rauhassa, ja samalla Helsingin keskustaan pääsee 15 minuutissa. (Lähin metroasema Koivusaari on vain 1,5 km päässä, bussipysäkki suoraan saaren edessä.)
Hanasaaren ravintola ansaitsee oman osionsa.
(Ravintola oli aiemmin nimeltään Johannes, ja joissain hotellin esitteissä puhutaan edelleen Johanneksesta.)
Kolmen vierailupäiväni aikana tuli syötyä läpi lähes koko menu kala- ja kasvisruokien osalta..! 😍😙Ruoka on kevyesti fine dining -henkistä mutta rennolla fiiliksellä - täällä ei ole valkoisia, tärkättyjä pöytäliinoja. Sanoisin, että annokset ovat "reheviä" ja maut very fine. ;)
Alkuruoista suosittelen Norröna-silliä, sitruunasilakkaa ja luomukananmunaa, joka tällaiselle ei-niin-silli-ihmisellekin putosi täysillä. Silli ei ollut sellaista mahdottoman makeaa, niinkuin maustetut sillit usein ovat. Keltuaisen samettinen koostumus hipoo täydellisyyttä. Alkuruoaksi tämä annos on sangen ruokaisa, vink vink isonälkäisille. ;)
Myös punajuuri & Västerbotten-juusto-annos alkuruokalistalla on tyylikäs ja maistuva, eikä villilohessa & hernepyreessäkään vikaa.
Menun tähti on kuitenkin mielestäni kasvispääruoka-annos paahdettua kukkakaalia ja sieniä, jonka söin kahtena päivänä - en vain saanut siitä tarpeekseni!
Annoksesta tosin uupuu proteiini, mikä on aina vähän ikävää kasvisruoissa, mutta silloin kun maut ovat erityisen kohdillaan, annan proteiinin puutteenkin anteeksi. Tämä annos on myös sen verran muheva, että nälkä kyllä lähtee!
Kokonaisena paahdettu kukkakaali lepäää lehtikaali- ja kukkakaalipyree-ohrattopedillä, seuranaan sieniä, kaprista, pehmeää sipulia ja salviavoikastiketta.
Salvia on jäänyt minulle jostain syystä vähän etäiseksi yrtiksi, enkä osaa sitä omassa keittiössäni käyttää, mutta aijjai että se maistuu (ja tuoksuu, ahh..!) tässä annoksessa.
Kukkakaalipyreellä pehmennetty ohratto on oikeasti to die for. 🙌 Jestas miten hyvän makuista..!
Sananen kalapääruoasta, joka toissapäivänä oli siikaa. Kaunis annos oli erittäin hyvän makuinen, mutta makumaailmaltaan yllätyksetön ja hillitty (vaikka en nyt väitä, että makujen täytyykään aina yllättää, tärkeintä on hyvä maku - klassinenkin). Kalaa oli sen verran vähän, että esimerkiksi kukkakaali-annoksella vatsa täyttyy huomattavasti paremmin.
Vaihdoin perunat kasviksiin - joita tosin on annoksessa muutenkin. Ihanasti rouskuviksi jätetyt naattijuurekset ilahduttivat värikkyydellään - ja olipa joukossa vähemmänkin värikäs mutta oikein maukas uusi tuttavuus, valkojuuri.
VINKKI: hotellin aulassa sijatsevan kahvila & viinibaarin Tapas-annos on englanniksi ilmaistuna steal - eli törkeän hyvän hintalaatusuhteen "mättö!"
Yksi tapas-annos maksaa 5€ ja 15€:lla niitä saa neljä. Kuvassa on tällainen annos. Tapakset saa valita itse suolaisten ja makeiden annosten listalta. Valitsemissani tapaksissa (lämminsavulohta, grillattuja kasviksia ja juustoa, kananmunaa, majoneesia ja silliä) oli niin paljon syötävää että en jaksanut kaikkea (!).
Käytännössä tuossa 15€:n tapas-kokonaisuudessa oli enemmän ruokaa kuin ravintolan a la carte -listan pääruoissa. 👌
Auringonlasku Espoon tyyliin.
Miksi vierailla Hanasaaressa?
Kotisivut:
Hanasaaren hotelli
Ravintola Plats
Hanasaari sjaitsee Helsingin Lauttasaaren ja Espoon Westendin välissä. Lähialueen vinkkeinä heitän Espoon Keilaniemen ja sen Lucy In The Sky -näköalaravintolan Accountor Towerin katolla, sekä Suomen suurimpana vesiurheilupuistona itseään mainostavan Laguunin.
P.S. Espoon retkistäni on tulossa muitakin juttuja blogiin :) Yritän kovasti piirtää kasvot tälle kummalliselle epäkaupungille, jolla ei ole valtavasta koostaan ja asukasmäärästään huolimatta edes kunnollista keskustaa...! :D
P.P.S. Lauttasaaren siskoni on sitä mieltä, että "espoolaiset yrittävät pimittää Espoota muilta, etteivät he löytäisi sinne. Haluavat pitää Espoon hienot paikat itsellään..!" 😂
Viimeinen P.S. Olen kirjoittanut tämän jutun teille tänään Espoon Isossa Vasikkasaaressa istuessani lounaalla ja miellyttävästi pitkittyneellä jääkahvilla.
On taas Dermosil-katsauksen aika. :)
Viimeisimmistä uutuuksista poimin esittelyyn ehdottoman ajankohtaiset aurinkovoiteet, palashampoon, savipohjaisen kasvoputsarin sekä kimaran uusia minikokoja.
”Vanhoista” tuotteista mukaan pääsivät Nature-luonnonkosmetiikkasarjasta niinikään ajankohtainen käsisaippua ja käsivoide.
(Tämän jutun tuotteiden ensimmäisestä - hyvin harmaasta ja tuulisesta -kuvaussessiosta Tampereella Pyhäjärven rannassa saisi huvittavan kuvasarjan.. Oli niin tuulista, että tuotteet lentelivät sinne tänne aina kun sain kameran käteen ja tarkennuksen kohdilleen.. :D Lopulta luovutin.
Yllä oleva kuva on otettu vähemmän tuulisissa olosuhteissa :)
SUN PROTECTION MILKY SPRAY SPF 30 11,90€ / 150 ml
SUN PROTECTION MILKY SPRAY SPF 50 14,60€ / 150 ml
Dermosil on jälleen uudistanut aurinkosuojatuotteensa, ja ai että - nämä uudet ”maitosuihkeet” jatkavat oivasti kesän mittaan käymääni kommentointia aurinkovoideteknologian kehityksestä.
Uusi koostumus on pehmeää, kermaista maitoa, joka on niin nestemäistä, että sitä voi suihkuttaa.
☀️ VÄLIRÖNSYILYÄ..... ☀️
Suihke on (ymmärrettävästi) vallalla oleva aurinkotuotteen muoto, koska sen saa levitettyä niin vaivatta. Kun nykyteknologia mahdollistaa korkeankin suojakertoimen formuloimisen ohuen nestemäisenä, on tämä muoto useimpien valmistajien preferenssi.
Asiakkaan tehtäväksi jää vain tutustua eri valmistajien erilaisiin suihkekoostumuksiin ja valita niistä mieleisensä - on kuivaöljymäistä suihketta, täyteläisempää spray-öljyä, täysin vesimäistä (tässä usein miinuksena alkoholipitoisuus ja tendenssi kuivattaa ihoa), ”kuivaa” maitomaista, ”rasvaisempaa” maitomaista ja emulsiomaista. Mousseakin löytyy.
(KYSYMYS: kuinka moni teistä vielä käyttää vartalolla perinteistä voidemaista, ei-suihkutettavaa aurinkosuojaa..?)
Ahh, huomaan että olen niin innostunut aurinkotuoteteknologiasta että voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka pitkän esseen..! :D
Dermosilin Milky-suihkeet edustavat silkkisessä pehmeydessään sellaista aurinkosuihketyyppiä, jonka laatuista en ole aiemmin käyttänyt. Maito levittyy iholle superhelposti ja tuntuu iholla ihanalta - etten sanoisi ylelliseltä..!
Ohut mutta silti kermaisen tuntuinen koostumus tuntuu hoitavalta, mutta ei jätä ihoon rasvaista ja tahmeaa tuntua vaan imeytyy nopeasti. Iho jää pehmeän tuntuiseksi.
UV-suodattimet eivät näissä suihkeissa käytännössä tunnu lainkaan. SPF30- ja SPF50 -suihkeiden ihotuntumassa on vain ihan aavistuksenomainen ero, kumpikin levittyy todella liukkaasti ja notkeasti vailla mitään vaaleaa kajoa ihossa.
Näitä voi vain suositella, ihan supermiellyttävät aurinkosuojatuotteet..! 👍
MUUT KNOPPITIEDOT SUN PROTECTION MILKY SPRAY:
UV-suoja: kemiallinen
Suojaa sekä UVA- että UVB-säteilyä vastaan
Hajusteeton
Vedenkestävä
Sopii herkälle iholle
Sisältää alkoholia (mutta ei incin kärjessä, kosteuttavaa glyserolia on enemmän kuin alkoholia)
CLAY CLEANSER KASVOJEN SYVÄPUHDISTUS
7,90€ / 125 ml tai 2,50€ / 30 ml
Ihana uutuus! Tämä putsari tuo mieleen Lumenen Harmonia-turveputsarin, mikä ei ole lainkaan huono referenssi. Dermosilin Clay Cleanserissa on vastaava, vain hyvin vähän vaahtoava geelimaitomainen koostumus ja syväpuhdistavana aktiiviaineena savea.
Tykkään tästä valtavasti ja tuubi on jo melkein lopussa :D <3 Rakastan tällaisia pH-ystävällisiä, iholta helposti huuhtoutuvia koostumuksia jotka eivät jätä ihoa narskuvaksi. Koostumus on myös sulfaatiton. Mentoli tuo putsariin raikkaan viileyden - mutta mentolin tunne ei ole voimakas.
Itse asiassa - nyt kun katson Dermosilin sivujen tietoja tarkemmin, ei näytä siltä että saviputsari on lainkaan mikään uutuus, vaan ainoastaan sen matkakoko on uutuus. Minulle tuote on joka tapauksessa uusi, se on jäänyt ihan huomaamatta aiemmin. Dermosililla on niin paljon tuotteita...! Aina tekee löytöjä vanhemmastakin valikoimasta ❤️
Clay Cleanser on kehitetty erityisesti rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle ja sopii päivittäiseen käyttöön, mutta se sopii myös normaalille iholle harvemmin käytettäväksi syväpuhdistukseksi. (Ehm, mä olen kyllä tyytyväisenä käyttänyt tätä joka päivä..! :D)
(Onko Clay Cleanser aiemmin tuttu teille muille Dermosilin käyttäjille..?
Matkakokoisten Dermosil-tuotteiden valikoima on tosiaan kasvanut, ja ajan tasalla olevan minikokovalikoiman näet täällä: minikoot / ihonhoito ja minikoot / hiustenhoito.
Ihanaa, että suosikkiani Karbamidi-jalkavoidetta saa nyt myös minituubissa (2€ / 30 ml)! Paljon reissaavana arvostan suuresti, kun saan luottotuotteeni mukaan mahdollisimman pienessä koossa.
Dermosilin käsivoiteet ovat myös kestosuosikkeja. Klassikkokäsivoide Tyrni (2€ / 30 ml) on iloinen ilmestys kirkkaan oranssissa minituubissaan 🤗🧡
PALASHAMPOO 6,90€ / 58 g
Tämä oli odotettu uutuus - nyt myös Dermosililla on kiinteä shampoopala! 👍
Lue tästä postauksestani, mitä eroa on saippuapohjaisella ja tensidipohjaisella palashampoolla; koostumuksella voi olla täysin ratkaiseva vaikutus palashampoon toimivuuteen. Tensidipohjainen on varmempi valinta ja toimii useammilla.
Dermosil-palashampoon speksit :
Mä tykkään! Minun hiuksissanihan saippuapohjainen shampoo ei toimi, joten luon katseeni ilolla näihin saippuattomiin.
Dermosilin palashampoosta on kuitenkin sanottava, että se on jopa hieman liian hoitava mun hiuspohjalle. Tai sitten en vain ole huuhdellut riittävän hyvin..! :D
Voimakkaasti puhdistava tämä ei ole, ja sopii hyvin kuivalle päänahalle.
Eli yhteenvetona: tsekkaa Dermosil-palashampoo, kun etsit mietoa, sulfaatitonta, hoitavaa, hellävaraista ja ympäristöystävällistä shampoota.
.
Sokerina pohjalla: Dermosilin Ecocert Cosmos Organic -sertifioidun Nature-sarjan käsisaippua ja käsivoide.
NATURE-KÄSISAIPPUA 6,50€ / 250 ml
NATURE-KÄSIVOIDE 5,90€ / 100 ml
Kiinnostuin Nature-käsisaippuasta erityisesti kiitos tekstin creamy. Kaikki kermainen puhdistavuus tänne päin, kiitos!
Koostumus onkin iholla ihanan pehmeän ja hellästi puhdistavan tuntuinen (vaikka sisältää sulfaattia). Hoitaviin ainesosiin lukeutuvat koivunmahla, manteliöljy ja glyseroli.
Käsivoide on kevyt ja sopii ei-niin-kuivalle-iholle. Tässä olemme siis Dermosilin kanssa eri mieltä :D Dermosilin kuvaus kuuluu "Nature-käsivoide hoitaa kuivaa ja halkeilevaa käsien ihoa".
Minusta tämä tuntuu aika kevyeltä ja olenkin käyttänyt tätä enemmän vartalolla helpon ja nopean levittyvyytensä ansiosta. Rutikuivat käteni vaativat stydimpää rasvaa! :D Hyviä öljyjä voiteesta kyllä löytyy, kuten manteli-, jojoba- ja kookosöljyä sekä sheavoita, mutta veden pitoisuus on sen verran suuri että koostumus jää kevyeksi.
Nyt mä lähden grillamaan vähän vegenakkeja ja sitten mustikan poimintaan..! :) Siinä välissä ehkä vielä laiturilta järveenkin ^_^ Ihanaa sunnuntaita kaikille!
P.S. Eilisen postauksen kommenteissa on tosi hyvää keskustelua, pahoittelut etten ole vielä ehtinyt osallistua kunnolla. Omistaudun kommenteille tänään illemmalla.
Jännä ilmiö.
Kehopositiivisuutta ja vahvuutta olla oma itsensä promotoidaan kaikkialla ja Insta-perfect-maailman keskellä luonnollisuuden arvot kroolaavat voimalla vastaan. Ole lempeä ja myötätuntoinen itseäsi kohtaan, seuraa arvojasi, tee sitä mikä tuntuu hyvältä juuri sinulle, ole sellainen kuin juuri sinä olet. Jes.
Vaikka suomalaiset nuoret ovat 2010-luvulla masentuneempia ja ahdistuneempia kuin koskaan, myös itsensä arvostamisesta sekä kehon ja mielen hyvinvoinnista puhutaan enemmän kuin koskaan. Se on hienoa.
Useimmat meistä allekirjoittavat ehdottomasti ääneen kannatuksensa sellaiselle sosiaaliselle ilmastolle, jossa omien valintojen seuraaminen on entistä helpompaa ja hyväksytympää. Että me kaikki voisimme luottaa siihen, että saamme olla JUST sellaisia kuin haluamme, että ei tarvitsisi pelätä, että valintojamme, elämäntyyliämme ja tapojamme koko ajan arvostellaan. Pitäisi tuntua turvalliselta olla sellainen kuin haluaa ja elää siten kuin haluaa.
Pinnalla on näin. Kaikki ovat tästä yhtä mieltä.
Pinnan alla?
Siellä jyllää edelleen itsetuntomme pahin vihollinen - me itse. Toinen ihminen.
Jostain syystä erityisesti naiset ovat ilkeitä toisilleen. Tämä on älyttömän absurdia ja surullista. WTD-Nata kirjoitti aiheesta joitain vuosia sitten tosi hyvän kirjoituksen. Me naiset olemme kautta historian olleet se "heikompi" sukupuoli ja miesten älyllisen ja fyysisen vallan ikeessä - eikö meidän pitäisi vähintään olla toistemme puolella?
Silti naiset ovat miehiä alttiimpia arvostelemaan toisiaan, jopa puhumaan ilkeästi omista ystävistään, kavereistaan ja kollegoistaan. Työpaikkojen kahvitaukojen "juoruringit" ovat surullisen tunnettu esimerkki tästä. (En yleistä - joka työpaikalla ei ole tällaista ilmiötä mutta valitettavan monella on.)
Missä on solidaarisuus? Mistä juontaa naisten alttius arvostella ja vähätellä toisiaan? Miksi saamme "voimaa" toisten lyttäämisestä?
Kahvi- ja tupakkatauolla voisi keskustella kivoistakin asioista, ja toki keskustellaankin, mutta jostain syystä juorut ja negatiivinen arvostelu tuovat naisia erityisen "lähelle" toisiaan.
Jonkin asian, henkilön tai organisaation haukkuminen yhdistää naisia (varmasti miehiäkin), ja saa haluamaan itsekin osallistua. Tiedättekö ilmiön, jota kuvailen...? Positiivinen keskustelu ei aiheuta yhtä suurta tunteen paloa, mutta kun joku heittää ilmaan mehevän juorun laskutusosaston Maijasta tai ihmettelee ääneen Katri Kulmunin tyyliä, alkaakin monella olla yhtäkkiä paljon omaa sanottavaa.
Some on vienyt "kahvipöytäarvostelun" ihan uudelle levelille.
Käsittelin aihetta viimeksi huhtikuussa korona-ahdistuksen lietsoman arvostelun ja yksityisempienkin asioiden teemalla.
Tällä kertaa teki mieli käsitellä aihetta kevyemmin. Tai no, ylipäänsä käsitellä aihetta jälleen, koska ilmiö aiheuttaa minussa niin paljon hämmennystä ja ajatuksia. (Bloggaus eli julkinen kirjoittaminen on minun tapani käsitellä joitain mieltä vaivaavia asioita.)
Ilmiö on niin perin kummallinen jo puhtaasti biologisesta (--> selviytyminen....!) eikä vähiten feministisestä näkökulmasta.
Miksi naiset mollaavat toisiaan? Miksi toinen nainen ja hänen valintansa näyttäytyy naiselle usein "uhkana"?
Pelko on pohjimmiltaan se, joka saa meidät hyökkäämään ja arvostelemaan. Mitä me pelkäämme toisissa?
Tunnistatteko itsessänne taipumusta "heittäytyä" juorurinkeihin ja liittyä mukaan peesaamaan, kun keskustelu kääntyy negatiiviseen arvosteluun? En ole itsekään puhdas pulmunen ja voin tunnustaa, että varhaisteini-ikäisenä olen ollut mukana tällaisessa likapuheessa. Silloin se on varmasti tuntunut, kamalaa kyllä, sosiaalisen käytöksen normilta. 😔 Silloin on halunnut tuntea yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää kaikin mahdollisin tavoin. Vaikka sitten osallistumalla toisten haukkumiseen.
Teinien ja lasten käytöksen voi kenties ymmärtää ja laittaa epäkypsyyden piikkin (vaikkei se tee käytöksestä sen hyväksytympää) - mutta kun aikuisetkin tekevät sitä. Lasten äidit ja isät. Miksi?
Loppukevennykseksi jätin....
mun hiukset.
Kuten huhtikuun postauksessakin jutustelin, minua ei ole juurikaan kiusattu netissä. (Tai no, en lue Jodelia joten onnekseni en ehkä tiedä 😄) Ruokavalioni on aiheuttanut kaikkein eniten arvostelua, blogin alkuaikoina kulmakarvani (hehheh - syystäkin) sekä karrrrmeat kynteni.
Viime vuosina arvostelurinkien kestoaiheeksi on muodostunut mun hiustenväri. Ennen kaikkea se, "miten nelikymppinen täti voi pitää tuollaista pastelliväriä tukassa..!!"
Violetti väri oli jotain ihan kamalaa ja minun arveltiin suunnilleen pimahtaneen, kun syksyllä 2016 julkaisin uuden lookkini, vaaleanpunainen sävy ei saanut sen hellempää käsittelyä ja nyt korallista tukkaa ja "hirveää tyvikasvua" päivitellään vieläkin syvemmällä antaumuksella 🤗
"Sillä on joku keski-iän kriisi". "Ei ihme että mies jätti kun on tuon näköinen..!" "Noin karmee tukka ja yrittää olla kauneusbloggaja, huhhuh!"
Hellyttävää ja huvittavaa. (Tietysti ehkä ripauksen ilkeääkin.) Ja samalla: mun mielestä vilpittömästi ihmeellistä.
Tiedättekö mitä, mun mielestä mun tukka on ihan mahtava! Mä tykkään siitä itse ihan tosi paljon. Erityisesti koralli sävy sopii mulle mielestäni todella hyvin, ja tulen aina iloiseksi kun katson peiliin ja näen hiukseni. Ja sen hehkun, mitä persikkainen sävy mun kasvoille ja ihoon tuo. 🧡
Mulle mun hiukset tekee hyvän mielen ja viihdyn niissä tosi hyvin. Sitten on toisia aikuisia ihmisiä, toisia naisia, jotka näkee jotain ihan muuta.
Jännää, että on yhä sellaisia ajatusmaailmoja, jossa jokin hiusten sävy / farkkujen pituus / koruvalinta / meikkityyli / jne ei "sovi" tietyn ikäiselle ihmiselle. - Tai kokoiselle. ("Miten se voi laittaa sellaisen paidan kun maha pursuaa / ei oo tissejä / ihan hirvee vyötärö....")
Tuntuu hassulta, että kun itse on tosi onnellinen jostain asiasta, ja se onnellisuus ja ilo näkyy myös ulospäin, joku toinen katsoo sitä iloa ja toteaakin, "Ei helvetti miten huono valinta!"
Eikö ole ihmeellistä?
Haluamme olla toisillemme välillä 'susia'.
Tämä on vain niin hassu juttu. Kuorin ihoani säännöllisesti - ja aivan erityisen säännöllisesti kesäisin - ja silti TAAS unohdin kuorintatuotteet kotiin. On se nyt kumma ettei mikään kuorintavoide voi löytää vakiopaikkaa mun reissu-nesessäärissä..!
Ihon kuorintaanhan ei välttämättä tarvita mitään tehdasvalmisteista kosmeettista valmistetta, mutta ovathan valmiit kuorinnat helpompia ja kätevämpiä kantaa mukana kuin paketti suolaa tai rasiallinen kahvinpuruja.
Silloin kun kosmeettinen kuorinta uupuu reissupakaaseista, käännän katseeni keittiön tarjontaan - jos sellaista on tarjolla.
Sokeri, suola ja kahvinpurut ovat erinomaisia kuorinta-aineita, ja itse sekoitettuna kuorinnasta saa täydellisesti omaa mieltymystä vastaavan.
Suodatinkahvinpurut ovat oma suosikkini, mutta tällä venereissulla kahvia edustaa Nescafén pikakahvi tai espresso-jauhe - joten kahvikuorinnan saa unohtaa.
Eli suola vai sokeri?
SUOLA
Suolakiteet ovat sokeria karkeampia ja teräväreunaisempia, joten suola on sokeria järeämpi kuorinta-aine. Suola sopii sokeria paremmin paksuille ja karheille ihoalueille kuten jalkapohjat ja kyynärpäät.
Suola, erityisesti merisuola, on antimikrobista joten se syväpuhdistaa ja on hyväksi erityisesti tulehtuneelle iholle kuten akneiholle. Suolan sisältämät mineraalit kuten magnesium ovat myös hyödyllisiä iholle.
SOKERI
Sokerikiteet ovat "pehmeämpiä" ja pyöreämpireunaisia kuin suola, ja liukenevat nopeammin ihon ja veden lämmössä. Tämä tekee sokerista hellävaraisen kuorinta-aineen. Sokerikuorintaa voi käyttää myös kasvoille - suosittelen sokerin sekoittamista kasvojen kuorinnassa johonkin emulsiomaiseen kasvovoiteeseen.
Sekä suola että sokeri sitovat ihoon kosteutta, mutta sokeri on kosteuttavampaa.
Kummatkin sopivat mainiosti kaikille ihotyypeille, mutta suolaa voi suositella enemmän epäpuhtaalle ja paksulle iholle, sokeria taas kuivalle ja herkemmälle iholle.
Minä valitsin sokerin.
MITEN KÄYTTÄÄ?
Suola- ja sokerikiteet tai kahvinpurut voi hieroa suoraan kostealle iholle (voimakkain kuorinta), tai sekoittaa suihkugeeliin (helpoin levittää) tai öljyyn (hoitavin, mutta voi vaatia jälkipuhdistuksen suihkugeelillä, jos ihotyyppi ei ole kuiva ja ihon pintaan jäävä öljy ei imeydy).
Minä sekoitan kahvinpurut aina suihkugeeliin, koska ne eivät liukene veteen ja ovat niin karkeita, että kaipaavat suihkugeelin tuomaa liukuvuutta.
(Alla kuvitusta purjehdukselta... kivemman näköisiä kuvia kuin suolat ja sokerit 😄)
Sokeri liukenee kostealla iholla nopeasti, ja vielä nopeammin, jos sen sekoittaa suihkugeeliin tai muuhun vesipohjaiseen aineeseen.
Levitin sokerikiteet käsivarsiin ja ohuimmalle ihoalueelle eli dekolteelle (käsi)saippuan avulla (Dermosilin Nature-saippua on ihanan pehmeää ja hellävaraista) ja muualle vartaloon yksinään "raakana".
Ai että iho kehräsi... se jäi niin pehmeäksi ja sileäksi. <3 Kuorinta on todellakin ihonhoitorutiini, josta en koskaan luopuisi.
Ainiin - suolan ja sokerin etu kahvinpuruun verrattuna on se, että niistä ei jää jätettä. Kahvinpurutkaan eivät tuki viemäreitä kohtuudella käytettynä (1-2 rkl parin viikon välein), mutta toki ne menevät veden mukana kuormittamaan vedenpuhdistamoita. Suola- ja sokerikiteet liukenevat kokonaan veteen.
Loppuun pieni lomakuulumispäivitys:
Meidän piti tänä aamuna matkustaa Maarianhaminaan, mutta kun ahvenanmaalaisen ystäväni (ulkoilma)syntymäpäiväjuhlat siirrettiin yllättäen elokuulle viikonlopun huonon sääennusteen takia, päätimme pienen harkinnan jälkeen jäädä mantereelle ainakin viikonlopuksi. Vedin vaihteen "Plan B:lle", eli pääkaupunkiseudun lomailulle.
Tällä hetkellä olen vierailulla niinkin odottamattomassa paikassa kuin Espoon Hanasaaressa, joka on tullut tutuksi moninaisten Espoo-Lauttasaari-kulkujen kautta. Olen pitänyt paikkaa silmällä, ja nyt tarjoutui spontaani mahdollisuus tutustua Hanasaareen muutenkin kuin auton ikkunasta käsin.
Hanasaaressa sijaitsee mielenkiintoinen hotelli/kongressi/ravintola/taide/kulttuurikeskus. Kun maisemat ovat merelliset ja aurinkoista terassia on tarjolla kera persoonallisten, ympäristöön levittäytyvien taideteosten - mikäs täällä on lomaillessa :) Söin juuri ihan käsittämättömän hyvän makuisen paahdetun kukkakaalin kera korvasienten ja salviavoikastikkeen. 👌
Jos teillä on muuten heittää jotain persoonallisia pk-seudun vierailukohdevinkkejä - bring it on ❤️🔥 Minua kiinnostaa erityisesti meren ja luonnon läheisyys, näköalapaikat, hyvät ravintolat ja viehättävät majapaikat. Urbaanin ympäristön ja luontokokemuksen yhdistyminen jännällä ja kauniilla tavalla on erityisen kivaa pk-seudulla - siksi olen vähän hurahtanut Lauttasaareen viime aikoina..!
Huuuh, meikäläisellä olisi alkamassa maanantaina ensimmäinen oikea (lue: palkallinen) loma yhdeksään vuoteen...! Ei kun olisiko kahdeksaan... joo, kesällä 2012 olen viimeksi ollut virallisella lomalla - tosin senkin taisin viettää ainakin osittain Ahvenanmaalla kesätöissä :D
Otin eilen varaslähdön ja lähdimme purjein kohti Porkkalaa ja sieltä Inkoon saaristoon.
Kirjoitan tässä 'me'-muodossa. Seurastani voin kai kertoa sen verran, että olen tutkiskelemassa mahdollisuuksia me-muotoisen elämän jatkumiseen muuan herrasmiehen, kutsutaan häntä vaikka Kalastajaksi, kanssa. Yksityiselämästäni en edelleenkään läheisten ihmisten osalta kirjoita blogissa paljonkaan, mutta jos me-tilanne vakiintuu, ehkä Karkkipäivän sivulauseissa tulee tulevaisuudessa välillä näkymään tällainen Kalastaja-tyyppi. Aika näyttää. ☺️
Joka tapauksessa, olen nyt siis lähtenyt lomaa kohti veneillen, ja olen valtavan innoissani tästä uudesta aluevaltauksesta elämässäni.
Aika hassua, että olen asunut vuosia saaristossa Ahvenanmaalla ja rakastan veneitä, merta, järviä ja satamia, mutta en ole koskaan purjehtinut. Tuttavapiiriini Ahvenanmaallakaan ei kuulu ketään, joka purjehtisi. Näin ovat elämässä palikat sattuneet.
Nyt sitten viimein kypsään 40+ -ikään päästyäni avautui mahdollisuus kokea purjehdusta.
Pari muutaman yön purjehdusta alkukesästä on jo takana, ja nyt purjehdimme viikon verran. Sitten tauko Ahvenanmaalla, jossa ohjelmassa on rakkaan ystäväni, "Ahvenanmaan perheeni" äidin Dianan, synttärit.
Tähän astisen purjehduskokemuksen voin summata näin:
Meri on veneestä katsellen vielä kauniimpi kuin rannalta. No, onhan se jo tullut todettua monien isojen laivojen kansillakin... Ei vähiten Egeanmerellä ❤️🇬🇷
Ehkä jonain päivänä vielä toteutuu myös se unelma, että saisi purjehtia Kreikan merillä....
Eilen purjehdimme koko päivän vastatuuleen ja matka Espoosta Halsö’hön vei 7,5 tuntia.
Stora Halsö on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämä ihastuttava, maksuton vierasvenesatama Inkoon saaristossa Kopparnäs-Strörsvikin alueella. Saimme paikasta vinkin alkukesän purjehduksella eräältä venekunnalta Lähteelän satamassa, ja kävimme täällä jo kuukausi sitten. Paikka on niin viehättävä, että tulimme uudestaan.
Stora Halsön saarella on laituri, sauna, grilli- ja keittokatos sekä käymälä ja venepaikat noin kahdeksalle veneelle. Lisätietoa Stora Halsö'stä saa täältä.
Veneily elämäntyylinä on kyllä kiehtova maailma.... Täällä Halsö'ssäkin on "kantiksensa", jotka viihtyvät paikan rauhassa viikkokausia, tehden ruokaa keittokatoksessa ja peseytyen saunassa. Mikäs täällä on ollessa, kun palveluista ei peritä maksua ja paikka on suhteellisen tuntematon ja rauhallinen - ja uskomattoman kaunis.
Aamulla juttelin miehen kanssa, joka oli pystyttänyt soolo-telttansa syrjempään, rannalle laituria vastapäätä. Hän oli liikkeellä avomerikelpoisella kanootilla. "Taidat olla aikamoinen sissi", sanoin. "Joo, on tässä tullut kokemusta jo kymmenen vuoden ajalta Pohjanmereltä saakka", mies vastasi.
Mmmm.
On elämiä ja on elämiä.
Tänään on satanut koko päivän, mutta se ei haittaa. Olen istunut viihtyisän grillikatoksen lämmössä muiden veneilijöiden kanssa jutellen ja nauttinut kodikkaan, suojaisan katoksen ja ulkona piiskaavan sateen ja tuulen kontrastista.
Blogi päivittyy heinäkuussa satunnaisesti, mutta lomakuulumisiani voi seurata Instagram-tililläni @karkkipaivasanni. Päivittelen etenkin stooreja.
Ihanaa heinäkuuta ja hyviä lomia muillekin! 🤗
Tänä päivänä melkein kaikki käyttävät auringossa vähintään suojakerrointa 20 - useimmat ihonhoitoon vihkiytyneet eivät edes katso SK 30:n tai 50:n alle.
Toisin oli 20 vuotta sitten. Nuoruudessani kaupoista hädin tuskin löytyi mitään voiteita yli suojakertoimen 10. Vielä kymmenenkin vuotta sitten viidenkympin kerroin oli jotain, jota käyttivät vain lapset, vuorikiipeilijät tai ne, joiden iho oli aivan erityisen aurinkoherkkä.
Nyt SPF 50 tuntuu olevan ihan standardi, oli ihotyyppi mikä hyvänsä - jos yhtään välittää ihostaan (annetaan ymmärtää ;))
Tapasin eilen lukijaani Yves Rocher -nostalgian merkeissä, ja näitä ihania katalogeja selatessa aurinkovoidemarkkinoiden valtava muutos piirtyi mitä konkreettisimmin esiin.
(Lukijani oli vanhoja Rocher-kuvastoja esitelleen postaukseni jälkeen jäänyt haaveilemaan, että pääsisi joskus selaamaan näitä aarteita.. tapaaminen järjestyi tänä kesänä :))
Minulla on tallella Yves Rocherin kaikki tuotekuvastot vuosilta 1994-2002, ja "tuoreemmista" kuvastoista vuodet 2012 ja 2013. Vieläkö näitä kuvastoja muuten ilmestyy..?
Tässä on Yves Rocherin aurinkovoidevalikoima vuosimalla 1994.
Suojakertoimet kautta 90-luvun pysyivät maltillisesti välillä SK 3 ja SK 12, ja kerrointa 12 pidettiin jo vahvana.
Jännä huomio: tässä vaiheessa (ainakaan Rocherin aurinkotuotteissa) ei mainita mitään UVA- ja UVB-säteistä, puhutaan vain yleisesti "aurinkosuojasta" ja "suojasta ultraviolettisäteitä vastaan".
"Voimakkaasti suojaava aurinkoemulsio lapsille, SK 12".
Mun kysymys ja ihmetys kuuluu: eivätkö lapset siis ole palaneet auringossa tällaisilla kertoimilla 90-luvulla? Jos eivät, miksi SK 50 on nyt ainoa lapselle turvalliseksi koettu kerroin? (En kyllä itsekään muista palaneeni nelosilla ja vitosilla joita käytin pitkälle teini-ikään... )
Onko UV-säteily voimistunut niin paljon runsaassa 20 vuodessa, että ihmiset palaisivat nyt niillä aurinkovoiteilla, jotka 90-luvulla vielä olivat ihan kelpo kamaa..?
Olen joskus googlannut aihetta, ja silloin löysin (ihan pätevän oloisia artikkeleita), joiden mukaan UV-säteily ei olisi juurikaan voimistunut viime vuosikymmeninä. Mistä sitten johtuu, että "ysäri-suojakertoimia" pidetään nyt ihan vitsinä, ja ihokin ruskettuu 2000-luvun auringossa ihan eri tapaan kuin lapsena ja nuorena?
Jaoin seuraavan havainnon menneinä viikkoina Instagramissa, ja moni laittoi viestiä kertoen, että kokee ihan samaa: teininä 'aurinkoaika' loppui viimeistään puoli neljältä, eikä sen jälkeen ollut enää mitään mieltä yrittääkään "ottaa aurinkoa", koska iho ei enää ruskettunut myöhäisen iltapäivän auringossa - illasta puhumattakaan.
Nyt saan syvän rusketuksen viikossa, oleilemalla auringossa neljän jälkeen. Iho on jo pitkään ruskettunut myös ilta-auringossa - tämä on tullut todettua Maarianhaminan kesinä, kun olen päässyt parvekkeelleni aurinkotuoliin vasta viiden - kuuden aikaan töiden jälkeen.
Mielenkiintoista.
Vielä vuonna 1997 Yves Rocher on myynyt jopa vain SK 2 -suojan aurinkotuotetta, ja korkein kerroin on edelleen ollut 12. UVA- ja UVB-säteitä ei vieläkään mainita.
Mutta - seuraavana vuonna numerot ovat lähteneet nousuun ja säteiden kirjaimet liittyneet mukaan!
Vuonna 1998 Yves Rocher lanseerasi Cap Soleil -sarjan rinnalle tehokkaamman Prévention Soleil -sarjan, jonka kertoimet ylsivät jo kolmeen kymppiin ja kaikissa voiteissa komeilivat kirjainyhdisteet UVA + UVB (+IR = infrapunavalo...!).
Prévention Soleil -sarja vuonna 1998
Uuden sarjan alin suoja oli SK 8, ylin SK 30+.
Mikähän tuon "plussan" pointti oli..? Miten se pitäisi tulkita..? 30 ja risat? 32? 33 ja puoli..?
Vuonna 2000 Prévention Soleil -sarja täydentyi SK 40-voiteella.
Huomatkaa erikoinen tapa ilmaista UVA- ja UVB -suoja; muissa sarjan tuotteissa "Protection UVA" on sijoitettu omaan laatikkoon SK-numeron ja "Anti-UVB" -tekstin alle. Mutta SK 40 -voiteessa UVA-suoja on ilmoitettu erillisellä numerolla: 7! En ole tällaistakaan koskaan muualla nähnyt.
Cap Soleil -sarjassa puolestaan hyvin alhaiset kertoimet jatkoivat vielä 2000-luvullekin, ne olivat välillä SK 3 ja SK 12 aina vuoteen 2002 joka on viimeinen säilyttämäni kuvasto 2000-luvulta.
Ja mielenkiintoista tämäkin... siis mitä ihmettä...
Yves Rocher oli vuonna 2001 päivittänyt klassisen Cap Soleil -aurinkovoidesarjansa teknologian mango-hedelmän uutteeseen pohjautuvalla auringonsuoja-aineella..! 👀 Piti lukea kaksi kertaa: siis mangouuteko suojaisi UV-säteiltä...? Kuka on kuullut tällaisesta?
Seuraavan vuoden kuvastossa keksinnön kerrotaan vielä saaneen patentinkin Ranskassa..! Ja mycket riktigt; patenttihan sille löytyy! Ei liene Rocherin labroratorioiden keksintö kuitenkaan ottanut tuulta alleen UV-suojamarkkinoilla, sillä en ole koskaan törmännyt minkään (muun) aurinkosuojatuotteen kohdalla väitteeseen, että sen sisältämä UV-suoja tulisi (kokonaan tai edes osittain) mango-hedelmän uutteesta.
Jos noiden 2000-luvun alun Cap Soleil -tuotteiden inceihin pääsisi käsiksi, kävisi todennäköisesti ilmi, että voiteiden todellinen funktionaalinen UV-suoja on tullut ihan "oikeista" kosmetiikkalainsäädännön tunnistamista UV-suodattimista.
Kosmetiikkalaki tuntee mangouutteelle vuonna 2020 edelleen vain funktion 'hoitava'.
Vuonna 2012 Cap Solel - ja Prévention Soleil -sarjat olivat muuten jo historiaa, ja tilalle oli tullut Protectyl Vegetal -sarja kera suojakerrointen 6, 15, 30 ja 50.
Tilanne Rocherilla vuonna 2020? Suojakerroin 15 on alin. :)
Kaupallinen yhteistyö: Pure Beauty * Sis. mainoslinkkejä
Voi kasvovesien ihanuutta...! Minusta on tullut todellakin oikea vesipeto - kasvovesipeto..! :D
Käytän kasvovesiä runsaasti joka päivä. Aloitan aamun ja päätän illalla ihonpuhdistuksen aina vesimäisellä, raikastavalla kasvovesikoostumuksella ja lisään sen jälkeen päälle jonkin paksumman ja ihoa pehmentävämmän kasvoveden. Kaapeissani on monen eri koostumuksen ja ominaisuuden kasvovesiä, ja valitsen koostumuksen sekä tuoksun kunkin hetken fiiliksen sekä ihotilan mukaan.
Jos vielä jokin aika sitten olin happohifistelijä, nyt voisin väittää olevani kasvovesihifistelijä..! :D
Kun Naviterilta kysyttiin, haluaisinko kokeilla ja esitellä heidän uusimpiin kuuluvan sarjansa Pure=Beautyn tuotteita, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä = kasvovesisuihkeita..!!
Kun Naviterista on kyse, tiedän jo, että heillä tämä kategoria todella osataan. Naviter-brändien kosteuttavat kasvosuihkeet ovat ihan mielettömiä ja hands down luonnonkosmetiikkamarkkinoiden parhaita, jos minulta kysytään.
Suosikkieni rivissä seisovat jo Atopikin, Ekopharman ja BTB13:n kasvosuihkeet, ja nyt sinne voi lisätä Pure Beautyn. Nämä olivat juuri niin hyviä kun saatoin odottaa. 🙏🏻
(Lukemisen helpottamiseksi päätin jättää =-merkin pois sanojen välistä, vaikka virallisesti se Pure=Beautyn kirjoitusasuun kuuluu... ;))
Sain testattavaksi myös kolme sarjan vartaloöljyä ja vartalovoin, ja myös ne ovat todella hyviä; monoikuivaöljystä muodostui minulle yksi tämän kesän hc-tuotteita! 🙏🏻Käytän sitä joka päivä.
Jos valmistaja Naviter ei ole jollekulle vielä tuttu, niin kyseessä on suuri suomalainen luonnonkosmetiikan valmistaja, ehkä parhaiten tunnettu Ekopharma Helsinki -brändistään.
Postauksen hintaesimerkit ovat House Of Organicilta, jolla on Pure Beautyn jälleenmyyjistä tällä hetkellä edullisimmat hinnat. Kaikki jälleenmyyjät löydät täältä.
22,90€ / 100 ml
Millaiselle iholle? Kaikille ihotyypeille, myös herkälle
❤️ SUOSIKKI ❤️
Ruusuvesipohjainen Rose Mist -kasvosuihke tuntuu ja tuoksuu aidolta ruusuvedeltä. (Olen käyttänyt ruusuvettä jo vuosia ja yksinkertaisesti rakastan sitä.) Kokemus on hyvin samankaltainen kuin Flow Cosmeticsin ruusuvettä käyttäessä, mutta Pure Beautyn ruusuvesi sisältää muitakin hoitavia ainesosia kuten kosteuttavaa glyserolia sekä prebioottiyhdistelmän inuliini/alfaglukaani-oligosakkaridi.
Rose Mist on täysin vesimäinen eikä jätä iholle "ravittua" tunnetta, se raikastaa ja kosteuttaa. 'Ravitulla' tunteella tarkoitan pehmentävää vaikutusta, ainesosia, jotka tekevät veden koostumuksesta liukkaan ja/tai paksumman.
Rose Mist on täydellinen tuote raikastamaan, virkistämään ja kosteuttamaan kaikkia ihotyyppejä. Aidon ruusuveden aromaterapeuttinen tuoksu hellii myös mieltä.
Erityinen huomio ja liitännäisrönsy: olen omalla kohdallani käytännön kautta todennut aromaterapian hienovaraiset vaikutukset, kun aina kukkaisvesiä tai eteerisiä öljyjä sisältäviä kasvovesiä käyttäessäni huomaan jotenkin "ilahtuvani", tai kokevani mielihyvää - vaikka itse tuoksu ei olisi "suoraan" superihana.
Vaikea selittää, mutta kokemus on ihan erilainen kuin käyttäessä ei-eteerisiä öljyjä sisältäviä, synteettisillä hajusteilla tuoksutettuja tuotteita.
Esimerkiksi ruusuveden tuoksu, kamomillavedestä puhumattakaan, ei ole minusta tuoksuna mikään erityisen hurmaava, mutta siitä tulee hyvä olo ja sitä haluaa käyttää uudelleen ja uudelleen sen olon takia. :) Sanokaa, jos joku teistä pystyi yhtään samaistumaan tähän..! :D Aromaterapeuttinen vaikutus on hyvin erityinen ja tehokas, eikä sitä voi selittää vain tuoksun miellyttävyydellä. Aromaterapia on valtavan mielenkiintoista...!
* BIRCH SAP MIST -KOIVUNMAHLAKASVOVESI
22,90€ / 100 ml
Millaiselle iholle? Erityisesti kuivalle ja ikääntyvälle iholle.
❤️ SUOSIKKI ❤️
Koivumahla-kasvovesisuihke on hieman liukkaampaa ja hoitavamman tuntuista kasvovesityyppiä. Ihana! Paksua se ei ole, vaan ihan suihkutettavan nestemäistä, mutta taputellessa kasvovettä iholle nesteessä voi tuntea liukkautta. Iholle myös jää hoidetumpi tunne kuin ruusu-mistin jälkeen.
Mitään rasvamaisia tai öljymäisiä ainesosia mahlasuihkeessa ei kuitenkaan ole, ellei sitten koivunmahla itsessään tuo nesteeseen liukasta ja kevyen täyteläistä tuntumaa. Vai voisikohan pakurikääpäuute tehdä sen..? En tunne näiden ainesosien olomuotoa "raakana" ja yksinään.
Koivunmahlakasvovesi on joka tapauksessa ihastuttava! Sen vaikutus on Rose Mistiin verrattuna hoitavampi ja kosteuttavampi, kun Rose on raikastavampi.
Koivunmahla-mistissä on kosteuttavan koivunmahlan ja antioksidanttisen pakuriuutteen lisäksi superkosteuttavaa hyaluronihappoa. Tunnistettava "Naviter-tuoksu" tulee valmistajan paljon käyttämästä fenetyylialkoholista (ei kuivattava vaan "hyvä", aromaattinen alkoholi), joka toimii tuoksun ohella säilövänä aineena.
* JUNIPER MIST -KATAJANMARJAKASVOVESI
22,90€ / 100 ml
Millaiselle iholle? Erityisesti seka- ja rasvoittuvalle iholle
Juniper Mist -kasvovesisuihke sisältää antibakteerista ja tasapainottavaa katajanmarjavettä, antioksidanttista mustikkauutetta, kosteuttavaa glyserolia, kosteuttavaa sokeriruoko- ja vaahteranmahlauutetta sekä AHA-happopitoisia sitruuna- ja pomeranssiuutteita.
AHA-happopitoisuus Juniper-kasvovedessä on matala, mutta valmistaja kertoo kasvoveden kuitenkin olevan kevyesti kuoriva.
Raikas, iholla hyväntuntuinen (ja ihanan fenetyylialkoholin tuoksuinen!) kasvosuihke tämäkin! <3 Todella hyvä koostumus vaikuttavien aineiden suhteen, kaikilla kasviainesosilla on ihoa hyödyttävä funktio eikä tuotteessa ole mitään ns. ylimääräistä. Plussaa myös siitä, että koostumus on alkoholiton, kuten kaikki Pure Beautyn kasvosuihkeet.
ÖLJYT JA VOI
Pure Beautyn valikoimassa on seitsemän hoitavaa kasviöljyä ja yksi vartalovoi.
Sain kokeiltavaksi porkkana-, argan- ja monoikuivaöljyn sekä monoi-vartalovoin.
19,90€ / 100 ml
Millaiselle iholle? Erityisesti kuivalle ja ikääntyneelle.
Porkkanaöljy tunnetaan vahvasta antioksidanttisesta ja anti-age-vaikutuksestaan, ja se sisältää komean kattauksen vitamiineja aakkosten kärjestä; A, B, C, D ja F. Erityisesti porkkanaöljyssä on A- ja E-vitamiinia, jotka tekevät siitä loistavan öljyn ikääntyneen ihon hoitoon.
Porkkanaöljyn luonnostaan oranssihtava sävy antaa iholle kauniin, terveen hehkun. (...mutta ei oranssin..! :D Niin värikästä öljy ei ole..! :)) Porkkanaöljyn sanotaan myös edistävän rusketuksen syntymistä. Miten tämä mekanismi toimii, en tunne (olen yrittänyt googlata..!), mutta jollain tapaa porkkanaöljyn vitamiinit valmistavat ihoa auringolle. (Beetakaroteenin sisäisen vaikutuksen rusketukseen kyllä tunnen, mutta ulkoista.) Niin tai näin, porkkanaöljy on tehokkaasti ihoa hoitava, uudistava ja pehmentävä öljy.
Pure Beautyn porkkanaöljy valmistetaan uuttamalla kuivattuja luomuporkkanoita luomuauringonkukkaöjyssä. Koostumukseltaan porkkanaöljy on täyteläisehköä.
Millaiselle iholle? Kaikille ihotyypeille sekä hiusten hoitoon
❤️ Monoi-kuivaöljy on mun suursuosikki!! ❤️ Tämä on niiiin kevyen tuntuinen ja nopeasti imeytyvä, että hyvä jos voi puhua öljystä ollenkaan..! Kuivan tunteen saa aikaan ainesosa nimeltä 'dicaprylyl carbonate', jota käytetään paljon kuivaöljytuotteissa vähentämään muiden öljyjen rasvamaista tunnetta. Se on luonnollinen emollientti-ainesosa itsekin, ns. esterirasva.
Pure Beautyn Monoi-kuivaöljyssä on jojoba-, kookos- ja arganöljyä. Se ei siis ole "puhdas" monoiöljy, sillä perinteinen monoiöljy sisältää vain kookosöljyä ja gardeniankukkauutetta. Kookosöljy on kuitenkin koostumukseltaan aika paksua, ja moni kuluttaja suosii mieluummin nopeammin imeytyviä öljyjä. Siksi monoi-öljystä valmistetaan paljon myös tätä "kuivaa", helpommin levittyvää versiota, joka on enemmän myös minun mieleeni :)
Pure Beautyn Monoi Dry Oil on suihkutettavassa muodossa, ja sitä on niin helppo ja nopea levittää. 👌 Se imeytyy hetkessä ja jättää ihon ihanan tuoksuiseksi; kookos + gardenia.... mmmm!
Tämä on vielä nopeampi levittää kuin vartalovoide, siksi olen nyt kesällä siirtynyt tähän kun ihoa täytyy tiheämmän suihkussa käymisen takia rasvata useammin. Käytän tätä myös hiusten latvoihin taltuttamaan pörröisyyttä.
(...tätä kirjoittaessa katson vatsani ihoa, joka on taas pölyisen kuivan iho"tomun" peitossa.... gaawww... ja just vielä kuorinkin ihon...! On vain tullut oltua liikaa auringossa 🙈)
22,90€ / 100 ml
Millaiselle iholle? Erityisesti kuivalle ja ikääntyneelle
Klassinen arganöljy on "sitä itseään"; pullossa on vain arganöljyä ja E-vitamiini säilömässä.
Argan on koostumukseltaan ohut öljy, se levittyy helposti eikä tunnu paksulta tai raskaalta. Se on toki paksumpaa kuin kuivaöljy, mutta paljon ohuempaa kuin porkkanaöljy.
Pure Beautyn arganöljy on korkealaatuista premium-luokan luomuarganöljyä. Sen valmistusprosessista ja argan-pähkinästä on kerrottu huolellisesti ja perusteellisesti Pure Beautyn sivulla. Valmistaja on käynyt itse Marokossa varmistamassa tuotannon vaiheet.
Kokeilen puhdasta arganöljyä nyt ensimmäistä kertaa, ja kylläpä se onkin miellyttävän tuntuista. Jostain syystä olin luullut sitä paksummaksi. Voisin käyttää tätä myös kasvoilla.
Arganöljyä voi käyttää koko vartalolla sekä hiusten hoidossa. Muutama tippa silottaa pörröiset hiuslatvat, tai levitä öljyä koko hiuksiin (kuiviin) ennen shampoopesua tehohoidoksi. Anna öljyn vaikuttaa hiuksissa tunti tai jopa yön yli, ja pese aamulla normaaliin tapaan - hiuksista tulee unelmapehmeät ja joustavat.
Millaiselle iholle? Kaikille ihotyypeille yleisvoiteeksi, sopii myös lapsille ja vauvoille. Erityisesti voiteesta hyötyy kuiva ja atooppinen iho.
❤️ Toinen suosikki! ❤️
Ensimmäinen reaktioni oli; "miten tää sulaa iholle ja levittyy niin helposti..?"
En yleisesti ole vedettömien, 100% rasvaan perustuvien balmi/salva-tyyppisten tuotteiden ystävä. En esimerkiksi pidä 100% sheavoista, se ei vain toimi mun iholla. Pure Beautyn Monoi-vartalovoi on sekoitus sheavoita ja monoiöljyä, ja odotin ulkomuodostakin päätellen paksua, tahmeaa rasvaa.
Eipä ollutkaan! 😍 Tämä levittyy paksusta olomuodostaan huolimatta iholle äärimmäisen helposti ja tuntuu ohuelta ja notkealta.
Selityskin löytyy: Pure Beautyn Monoi-vartalovoissa käytetty sheavoi on erityistä itäafrikkalaista shea nilotica -laatua, joka muihin koviin ja vahamaisiin sheavoihin verrattuna on voidemaisen pehmeää ja hyvin levittyvää.
Tämä oli löytö! Ensimmäisen sheavoi-tuote josta todella tykkään! 😍Ja monoin tuoksu... ahh! Pure Beautyn nilotica-sheavoi on aidossa muodossaan; puhdas, vispaamaton, raffinoimaton ja kylmäpuristettu.
Nilotica-sheavoin ominaisuuksista voi lukea lisää täällä. Se sisältää hyvien rasvahappojen ja vitamiinien lisäksi runsaasti tulehduksia ehkäiseviä komponentteja, mikä tekee siitä erityisen hyvän etenkin kuivalle ja atooppiselle iholle.
Pure Beautyn valikoimaan kuuluu myös puhdas luomu-Nilotica-sheavoi ilman monoi-öljyä.
Jos kuulut sheavoin ystäviin, tsekkapa tuo kuningatar..! Se soveltuu voidemaisen levittyvyytensä puolesta tavanomaista sheavoita paremmin myös kasvoille käytettäväksi. Todellinen luonnon yleisvoide!
Nilotica-sheavoi maksaa * House Of Organicilla 19,90€, mutta kaikkein edullisin se on tällä hetkellä Ruohonjuuressa; 17,95€. :) (Sanni - halvimpien hintojen scouttaaja jo vuodesta 1990-jotain..! :D)
Pure Beauty -sarjaa myyvät luonnonkosmetiikan myymälät, ekokaupat, valikoidut apteekit sekä monet verkkokaupat. Jälleenmyyjät löydät täältä.
