Diorin Pink Idol -paletti ensikokeilussa. Tästä tuli jotenkin hurjan punertava meikki, hieman sellainen itkettyneen oloinen. Alaluomen persikkahäivähdys pelastaa hieman, mutta muuten tämä on vähän liian vaaleanpunainen mun makuun. Paletin tumma luumukin näyttää iholla ihan punaruskealta.

Luomen sisäpuolikkaalla oikean ylänurkan vaalea, keskellä vasen ylänurkka (erikoinen vihertävä sävy jota en oikein osaa kuvailla), ulkonurkassa oikean alanurkan tumma luumu. Luomivaon yläpuolella vaaleanpunainen sävy paletin keskeltä. Alaluomella luumua ja häivähdys vasemman alanurkan persikkaa tuomassa lämpöä. Yläluomen rajaus Dr. Hauschkan nestemäisellä eyelinerilla, jonka päälle vedetty tummanruskeaa luomiväriä Rimmelin Lynx-paletista.

Lukijakyselyssä valtaosa on yllättäen vastannut toivovansa blogiin enemmän yksinkertaisia arkimeikkejä. Kysymys: onko tällainen Pink Idolin tyylinen tapaus tarpeeksi yksinkertainen, vai tarkoitatteko vieläkin simppelimpiä meikkejä?

Mulle on oikeasti vaikeaa olla tekemättä siipirajausta, sillä käsi haluaa automaattisesti vetää rajan reunan yli ja yläviistoon. Rajan lopettaminen luomen ulkonurkkaan tuntuu kömpelöltä ja se näyttää jotenkin töksähtävältä. Tässä eyeliner-rajauksen päälle vedetty tummanruskea luomiväri hieman pehmentää vaikutelmaa, mutta yleisesti "katkaistu" rajaus (kuten mä siivettömän rajauksen itselläni näen) näyttää luonnottomalta ja oudolta. Siis mun mielestä. :)

Ihan kiva arkimeikki. Mutta ensi kerralla laitan enemmän persikkaa ja vähemmän vaaleanpunaista. ;)

Tässä on jälleen yksi aihe, josta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Kulutus. Ja tarkemmin sanottuna kosmetiikan loppuunkulutus. Ystävämme Virvehän on tehnyt loppuunkaavittujen kosmetiikkaputeleiden laskemisesta melkein muoti-ilmiön, ja joka toisessa kosmetiikkablogissa tehdään nykyään kuukausittaiset yhteenvedot loppuneista purkeista. Karkkipäivässä ei tehdä.

Miksei?

No kun ei täällä kulu juuri mitään loppuun.

[Kuvituksena neljän vuoden takaisia otoksia silloisista kosmetiikkavarastoistani - pahoittelen kuvien huonoa tasoa mutta en jaksanut ottaa uusia kuvia]

Kosmetiikan tuotteiden käyttövauhti on tylsyydessään kiehtonut minua aina. Olen niin outo ihminen että pohdin usein, oikeasti ihan antaumuksella, miten eri tavalla ihmiset annostelevat kasvorasvojaan, shampoitaan ja dödöjään. Virven aloittama trendi on tuonut lisämateriaalia pohdintoihini, kun olen hämmästyneenä saanut seurata eri ihmisten joka kuukausi loppuunkuluttamia tuotteita. Virven itsensä legendaarinen kulutustahti on tietystikin ihan omaa luokkaansa. En voi  kuin hämmentyä siitä, miten täysikokoisen vartalovoiteen saa kulutettua loppuun kahdessa viikossa tai huulikiillon parhaimmillaan viikossa. Se on, lukijatoverini, ihan ällistyttävää.

Olen jutellut purkkien kulumisesta myös työkavereideni kanssa. He ovat olleet aika lailla puulla päähän lyötyjä kulutustahdistani. Cliniquen kasvovettä käyttävä kollega kuluttaa yhden 200 ml:n pönikän kuukaudessa ja kosteusvoiteita menee useita kappaleita vuodessa. Kevään aikana myyntikilpailuista kertyneet voiteet, jotka itse myin, oli kollega käyttänyt jo aikapäiviä sitten loppuun. Itsehän käytin koko viime syksyn, talven, kevään ja kesän kahta tai kolmea eri voidetta, joista yksikään ei ole vieläkään lopussa. ^_^

Kerronpa vähän  kulutustottumuksistani.

Käytän deodoranttia päivittäin. Yksi dödö kestää minulla noin vuoden.

Käytän kasvojen kosteusvoidetta päivittäin n. 10 kk vuodesta. Kesäkuukausina ihoni ei ole käytännössä lainkaan kuiva, ja käytän voidetta harvemmin. Laitan kosteusvoidetta kasvoille ehkä 10-senttisen kokoisen nokareen, ja se riittää hyvin koko kasvoille. Pahimpina talvipakkasina voidetta saattaa kulua hieman enemmän. 50 ml:n voidepurkki kestää minulla yli vuoden.

Yövoide kuluu hieman nopeammin, sillä sitä käytän (tai olen käyttänyt, meneillään on edelleen heinäkuussa alkanut rasvaton yöhoitokokeilu) joka ilta vuoden ympäri. 50 ml:n yövoidepurkki on nopeimmillaan kulunut minulla 8:ssa kuukaudessa.

Kasvovettä käytän päivittäin, välillä sekä aamuin että illoin tai sitten vain aamuisin. 150 ml:n purkki kestää käytössäni 5-7 kuukautta.

Sebamedin 200ml:n puhdistusneste on niin riittoisaa, että se kestää käytössä 1,5 vuotta! Kyllä. Sitä tarvitsee kerralla vain viiden sentin kolikon kokoisen pisaran. Tällä hetkellä kasvoputsarit kuluvat nopeammin kun olen vaihtanut luonnonkosmetiikkaan, tosin purkkien kulumisvauhtia on myöskin vaikeampi seurata kun niitä on käytössä useita samaan aikaan. Mutta arvioisin, että 150 ml:n geeliputsari kului n. neljässä kuukaudessa. Tällä hetkellä olen ihan innoissani, kun Laverén vaahtoputsari on loppumassa vain parin kuukauden käytön jälkeen - mutta ainetta onkin putelissa vain 50 ml!

Nopeiten minulla kuluvat silmämeikinputsarit. Tänä vuonna olen kuluttanut loppuun jo neljä Natural Coden silmämeikinpoistoainetta. Siinä sentään olen hyvä!

Vartaloemulsioiden kulumiseen vaikuttaa voiteen koostumus; täyteläiset kuluvat luonnollisesti nopeammin. 200 ml:n pönikkä kestää käytössäni keskimäärin 3 kuukautta.

Hiustuotteet kuluvat tuskastuttavan hitaasti. Pesen hiukset joka toinen päivä, tai joskus joka kolmas, mikäli saan rasvoittumissykliä hieman pidennettyä. Kirjanpitoni mukaan olen kuluttanut neljän vuoden aikana 13 shampoota, 11 hoitoainetta ja 10 tehohoitoa. Putelit kokoa 250-300 ml (tehohoidot 125-150 ml). Yksi shampoo kestää minulla siis noin neljä kuukautta. En mitenkään pihistele suihkussa, vaan vaahdotan hiukset kahdesti ja käytän shampoota yhteensä sellaisen kämmenellisen. En voi siis kuin ihmetellä, miten joku saa shampoon loppuun kuukaudessa.

Viime vuonna koko vuoden loppuunkuluneiden tuotteiden saldo oli 43. (Postaus aiheesta löytyy täältä.) Tänä vuonna ollaan päästy lukuun 26, ja ollaan lokakuussa. :) Näyttäisi siltä, että jäädään runsaasti viime vuotta jälkeen.

Summa summarum: olen mielestäni aivan tavallinen kosmetiikan kuluttaja, enkä millään lailla pihistele purkkieni kanssa. Miksi ne siis kestävät niin pitkään? Miksi toinen samalla ihotyypillä ja hiustenpesusyklillä varustettu ihminen kuluttaa kaksi, kolme tai jopa neljä kertaa enemmän tuotteita vuodessa? Mitä he oikein tekevät? Kylpevät vartaloemulsiossa? Valelevat ihoaan kasvovedellä? Hierovat hiuksiin desin hoitoainetta?

Kertokaa te minulle! :D

Mukavat laveralaiset lähettivät minulle lipun Kauneusmessuille, mutta ikävä kyllä olen viikonlopun kiinni työ- ja muissa kuvioissa, enkä pääse messuille. Voisinkin lähettää lipun jollekulle uskolliselle lukijalleni, joka on messuille menossa. Hihkaise kommenttiboksissa mikäli kiinnostuit, ja laita osoitteesi sähköpostille tarkoitetulle riville (ei näy muille kuin minulle), jotta voin postittaa lipun jo tänään. En nimittäin töissä pääse sähköpostiini, joten osoitetiedot pitäisi näkyä kommentissasi. Edit. Kommentteja on tullut paljon, mutta toistaiseksi kukaan ei ole antanut osoitettaan..... Vaikea siis postittaa lippuja...! ;)

Laveralta muuten vinkattiin myös, että heidän osastollaan myydään uudistuvan Basis Sensitiv -sarjan vanhat pakkaukset ja muutakin Lavera-kosmetiikkaa puoleen hintaan, joten sieltä voi tehdä todella edullisia löytöjä.

Harmittaa ihan sikana etten pääse messuille! Mm. luento kollageenin roolista ihonhoidossa olisi ollut niiiiiin kiinnostava. Puhumattakaan maskeerauksen SM-kisoista, jotka onnistun joka kerta missaamaan. :/

Edit 2. No voihan p***a. Täytyy kai potkaista itseäni, sillä tämä WordPressin systeemi ei näköjään anna laittaa s-postiosoiteriville muuta kuin s-postin, teidän katuosoitteet oli siis kadonneet painettuanne 'send'-nappia. :( Olen todella pahoillani. Ehdin postilaatikolle tunnin kuluttua (jolloin laatikko tyhjennetään), ja jos nimimerkki YLVA ehdit vielä ennen klo 15.30 laittaa osoitteesi minulle uudestaan, niin lippu lähtee sulle. Laita osoite kommenttikenttään, en julkaise sitä. Mikäli Ylva ei ehdi, niin arvon lipun niiden kesken, jotka olivat olleet minua fiksumpia ja laittaneet osoitteen kommenttikenttään. Vielä kerran pahoitteluni, en voinut aavistaa että WordPress toimii näin.

Edit 3. Arvonta suoritettu, ja onni suosi Susannaa Vantaalta! :) Pidähän hauskaa messuilla! Jätän osallistuneet kommentit nyt julkaisematta, kun monessa oli mukana se osoite.

Karuimpaankin kerrostalokylppäriin voi taikoa ihanan spa-tunnelman. Näin päätin sunnuntaina, ja järjestin minulle ja miehelle rentouttavan hemmottelutuokion meidän yleensä täysin kaoottiseen kylpyhuoneeseen.

Kylppäri näyttää normaalisti kaikkea muuta kuin kutsuvalta - hyvä jos sinne sekaan mahtuu kuivuvien pyykkien ja erinäisten siivoussankojen ja pyykkikorien joukkoon. Saunan lauteetkin ovat yleensä säilytystilana, mikä taitaa olla tuttu kuvio monelle pienessä asunnossa asuvalle.

Sunnuntaina kuskasin kaikki rojut ulos saunasta ja tyhjensin pesutilan kaikesta ylimääräisestä. Tilalle kynttilöitä, kosmetiikkaa ja viinilasilliset. Taustalle sopivaa musiikkia ja valot sammuksiin - ja tunnelma on valmis.

Kaapeista kaivettiin naamioita ja kylpysuolarakeita. Ja kyllä - käyttöön pääsi myös Mr. Karkkipäivän hyljeksimä kasvokuorinta!

Tein itselleni cola-punaviinisekoituksen, jonka maku muistutti yllättäen glögiä. Pianhan se glögikausi alkaakin...! Mies ei viiniinsä kolaa huolinut. ^_^

Tykkään Lumenen Turvenaamiosta kovasti, mutta sen käyttö vain aina unohtuu, kun en ole "naamioihmisiä". Dermosilin Vadelmanaamiota en ole montaa kertaa käyttänyt, niin kuin en myöskään Weledan Iiris-naamiota. Mutta sunnuntaina molemmat pääsivät käyttöön. Lasissa on Laveran maitohunajakylpyrakeita, joita käytämme ammeen puutteessa jalkakylpyyn.

Oikeanlainen musiikki luo tunnelman... Airin Walkie Talkie on ikisuosikkejani eikä levyyn kyllästy koskaan. Sopii täydellisesti rentoihin koti-iltoihin.

Turvenaamio-otus.

Spa-ilta oli oivallinen hetki korkata Essential Caren Coconut Candy Scrub. Tämä sokerinen vartalokuorinta tuoksuu niin herkulta, että pystyin vain vaivoin vastustamaan halua ohjata mönjä ihon sijaan suuhuni.... ^_^

Kuorinta on kookosöljypohjainen ja jättää ihon todella pehmeän - ja öljyisen - tuntuiseksi. Öljy kuitenkin imeytyy nopeasti eikä iho ole pyyhekuivauksen jälkeen tahmea. Vartalovoiteenkin voi skipata, sillä kookosöljy ja sheavoi ovat jo huolehtineet kosteutuksesta. :)

Mieskin sai kasvoilleen naamion, "miehekkäästi" vadelma-sellaisen. :)

Minulla ei ole pitkään aikaan ollut yhtä rentouttavaa iltaa kuin sunnuntaina, eikä siihen juuri muuta tarvittu kuin sauna, kynttilöitä ja tuoksuvaa ihonhoitoa.  Ja no, tietysti kylpyhuoneen siivous. :) Kun istuin hämärässä jalat hunajamaidolta tuoksuvassa kylpyastiassa, kynttilät saunan lämmössä lepattaen, minusta tuntui kuin olisin jossain ihan muualla kuin kotona. Koko kylpyhuone tuoksui ihanasti kookokselta ja hunajalta, ja mieli oli täydellisen rauhoittunut.

Suosittelen kylpyläiltoja muillekin, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksikaan ahtaan ja sotkuisen kylppärinsä muuttamista koti-spa'ksi. :)

Smashbox-meikkaukset jatkuvat. Tällä kertaa luomilla kultaa ja vihreää.

Vilautetaan taas palettia muistin virkistämiseksi.... :)

Hyvin syksyinen meikki tämäkin.

Liikkuvalla luomella vaalea kulta #3, ulkonurkassa vihreä # 10 ja luomivaon yläpuolella tumma kulta #7. Kulmaluulla MAC Shroom. Rajaukset Urban Decayn kynä, sävy Stash, ja vaalea sisärajaus tuttuun tapaan IsaDoran Blonde-kajal.

Poskilla Rimmelin Santa Rose ja huulilla Pierre Cardinin huulikiilto #4.

Hauska verrata näitä kuvia edelliseen, violetti-vihreään Smashbox-meikkiin. Edellinen on niin kylmä, sopivasti kuvissakin jotenkin kylmä valaistus/fiilis, ja tämä taas mielettömän lämmin.

Ei ole mikään salaisuus, että rakastan violettia. Tykkään violetista kaikissa sen sävyissä, mutta yksi sävy on yli muiden. Se on murrettu, savuinen, hieman siniseen taittava violetti, vähän sellainen mustikkamaidon värinen.

Ja OPIlla on sen sävyinen kynsilakka.

Kauneuden nimi on Parlez-Vous OPI? ja se ilmestyi OPIn vuoden 2008 syyskokoelmassa. En tiedä, saako tuon kokoelman sävyjä enää muualta kuin eBaysta.

Sävy on jotain käsittämättömän kaunista. Aivan täydellinen. Sopii yhteen niin torkkupeiton sävyn kanssa....

....kuin saappaideni.....

...ja aiemmassa postauksessa vilahtaneen GT:n kaulahuivini....

Ja yllättäen se mätsää myös kotilökövaatteideni kanssa. Mums!

Sävy on livenä ehkä hieman harmahtavampi violetti kuin kuvissa, mutta yhtä kaikki aivan upea. Sävy on varmasti tuttu monille kynsiharrastajille, jotka seuraavat OPIn lookkeja. Parlez-Vous OPI? nousi kaksi vuotta sitten syyskokoelman suosikiksi mutaisen You Don't Know Jacques! -sävyn kanssa. OPI oli tuolloin taas aikaansa edellä - tänä syksynähän mudan sävyjä on melkein kaikilla kynsilakkasarjoilla.

...

Mietin muuten tässä vähän aikaa, että lopettaisin kynsilakkakuvien postauksen. Olen postaillut niitä aika harvakseltaan, sillä tämähän ei ole kynsiblogi, eikä minulla ole mitään ns. intohimoa kuvailla kynsiäni tai kynsilakkojani. Silti on tehnyt silloin tällöin mieli jakaa teidän kanssanne joku lakkasävy, josta olen tykännyt erityisen paljon. Kuten nyt vaikkapa tämä Parlez-Vous. Olen kuitenkin aikamoisen väsynyt kynsien vastaanottamiin haukkukommentteihin. Typerien kommenttien laittajat eivät näy tajuavan, että haluan vain esitellä kynsilakan sävyä, en saada neuvoja kynsien muotoiluun. Ei riittänyt, että tein kokonaisen postauksen siitä, että pidän kynteni tietoisesti tämän näköisenä. Silti tulee kommenttia tyyliin, "Hei, et ole kai tajunnutkaan että kyntesi ovat ihan järkyt?!"

Päätin kuitenkin, että jatkan kynsilakkakuvien julkaisua vastaisuudessakin. Harvoinhan niitä tulee, mutta päätin, etten rajoita postauksen aiheita vain lapsellisten kommenttien takia. Tästä eteenpäin en kuitenkaan enää julkaise kommentteja, joissa kerta toisensa jälkeen kysellään, miksen tajua leikata kynsiäni tai pitää niitä saman mittaisina. Olen jo valottanut asiaa blogissa ihan tarpeeksi. Varmasti ymmärrätte. :)

Blogin sivupalkissa on taas uusi kysely, ja sen hengessä päätin tehdä vähän laajemmankin kyselyn lukijoilleni. Ihan vaan koska kyselyt on niin kivoja! ^_^ Terveisin Neiti Statistiikkahirmu.

Kysely ei ole kovin pitkä, siinä on yhdeksän "rasti ruutuun" -kohtaa ja kaksi vapaaehtoista vapaan tekstin kohtaa. Olisi mukavaa jos moni teistä vastaisi kyselyyn, näin voin kehittää blogia tulevaisuudessa teitä kiinnostavampaan suuntaan. Tietystikin kirjoitan Karkkipäivää aina omista lähtökohdistani, ja jos minua esim. kiinnostaa kirjoittaa kosmetiikkablogiin sadonkorjuujuhlista, niin sittenhän minä kirjoitan. :) On kuitenkin kiinnostavaa kuulla, mistä te lukijat pidätte. Teitä vartenhan minä blogia pidän, tämä ei ole mikään päiväkirja jota kirjoitan itselleni ja perheenjäsenille.

Aloitin pitämään Karkkipäivää puhtaasti meikkiblogina, mutta itse asiassa pelkät meikkikuvapostaukset saavat järjestään vähemmän lukijoita kuin muut kirjoitusaiheet. On siis syytä selvittää, pitäisikö sisältöä jotenkin kehittää. (Mutta ei huolta - meikkikuvat eivät tule täältä katoamaan, sen verran paljon meikkailusta kuitenkin tykkään, vaikken mikään meikkitaiteen Rembrandt olekaan..! ^_^)

Kyselyyn pääsette tästä linkistä.

Vastaus tapahtuu täysin anonyyminä. Pidän kyselyn auki varmaankin noin kuukauden, ja käyn sitten tulokset läpi täällä.

Kiitos jo etukäteen vastaajille! :)

Viime viikolla vilautin blogissa kuva-arvoitusta laastaroiduista jalkapohjista. Muutama lukija arvasi heti mistä oli kysymys, mutta epäilen, ettei asia ihan auennut suurimmalle osalle meistä. Tässä tulee nyt selvennys jalkapohjien arvoitukseen.

Terapiaa nukkuessasi - - - kyseessä ovat Kawase Takaran vyöhyketerapeuttiset jalkapohjalaastarit!

Mitä ne sitten oikein tekevät? Mä aloin ensimmäisenä miettimään, että mitähän minussa pitää olla vialla että saan käyttää näitä. Pakkaustekstit eivät nimittäin itse asiassa kerro, miten laastarit vaikuttavat. Mikäli ymmärrät englantia, voi nimestä Foot Detox Patch tietysti päätellä jotain, mutta minusta pakkauksessa tulisi kuitenkin olla selkeämpi ja suomenkielinen kuvaus tuotteen vaikutuksesta. Tässä siis vähän terveisiä maahantuojalle! ;)

Maahantuojan nettisivuilta sitten löysin perusteellisen kuvauksen laastarien toiminnasta. Kyseessä on japanilaisen tohtori Kawasen kehittämä menetelmä puhdistaa elimistöämme kuona-aineista. Jalkapohjalaastareissa on sekoitus vaikuttavia luonnonaineita, jotka stimuloivat lymfanestettä vapauttamaan itsestään elimistöön kertyneitä solumyrkkyjä. Verenkierto ja lymfanestekierto saavuttavat ääreispisteensä juuri jalkapohjissa. Mielenkiintoista....!  Laastareita käytetään öisin, ja niiden kuuluu olla paikoillaan vähintään 8 tuntia. Täytyy sanoa, että en ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta tuotteesta.

Laastarit ovat tämän näköisiä. Yhdessä pakkauksessa on 8 tai 10 laastaria, ja niitä on tarkoitus käyttää 4-5 päivän kuurina. Laastarit ovat puhtaina valkoisia ja littanoita, mutta muuttuvat yön aikana vihertävän tai rusehtavan värisiksi ja pullistuvat imettyään itseensä kuona-aineita. Laastarien värin pitäisi muuttua yö yöltä vaaleammaksi, mikä indikoisi kuona-aineiden vähenemistä.

Voi että jännitti kun aloitin kokeilun! Poikaystävä suhtautui asiaan erittäin skeptisesti ja pelotteli, että en voi tietää mitä pahoja aineita laastareista imeytyy elimistööni. Kawase Takaran laastareilla on kuitenkin patentti Japanissa ja USAssa, joten uskon, että ne ovat läpeensä tutkittuja ja täysin turvallisia. Vaikuttavina aineina on viinietikkaa ja joukko erilaisia kasveja ja yrttejä kuten valkosipulia, anista, basilikaa ja inkivääriä.

Ensimmäisenä yönä jalkapohjissani tuntui pientä kihelmöintiä. Aamulla laastarit olivat vihertävän ruskeat. Näyttivät suoraan sanottuna aika yököttäviltä, enkä tosiaan viitsinyt ottaa aamulaastareista kuvaa blogiin. Toisena yönä kihelmöintiä ei enää tuntunut, ja laastarien väri oli vaalentunut. Kolmen viimeisen yön aikana laastarien väri ei enää muuttunut. Maahantuojan sivulla kerrotaan, että optimaalinen elimistön puhdistus on saavutettu silloin, kun laastari on käytön jälkeen lähes yhtä vaalea kuin käyttämätön laastari. Ilmeisesti minun elimistössäni on sitten paljon kuona-aineita, ja minun olisi pitänyt jatkaa käyttöä vielä pidempään.

Niin tai näin, en kovista odotuksista huolimatta voi sanoa huomanneeni laastariterapian vaikuttaneen minuun mitenkään. Laastareiden pitäisi poistaa kipua, ahdistusta ja levottomuutta ja parantaa vastustuskykyä. Minulla olisi siis ehkä pitänyt olla kipua, ahdistusta tai levottomuutta, jotta olisin kokenut konkreettisempia vaikutuksia. Tavallaan minusta kyllä tuntuu hyvältä, että elimistöni kai oikeasti puhdistui ainakin jonkun verran. Minusta ei olisi koskaan tekemään mitään mehukuureja vai mitä näitä muita puhdistusmetodeja onkaan. Olisi ollut mielenkiintoista jatkaa vielä toiset viisi yötä, ja katsoa, olisivatko laastarit vaalenneet lisää.

Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen kokeilu. Jos joku kiinnostui laastareista, niin lisätietoa saa maahantuoja Nettexin sivuilta.

Onko joku sattumalta myös kokeillut tätä metodia? Tai ylipäänsä muuta tapaa puhdistaa elimistöä?

Eilispäivän meikissä oli jälleen lempisävyjäni - vihreää ja violettia. Tykkään yhdistää näitä etenkin niin, että toinen on yläluomella ja toinen alaluomella. Edellisen kerran yhdistelmä nähtiin toisin päin täällä. Kullan jälkeen vihreä on suosikkivalintani violetin kaveriksi.

Yläluomella Smashboxin violetit #5 (liikkuva luomi) ja #9 (ulkonurkka). Luomivaossa MACin Stars'n'Rockets ja kulmaluulla MACin Vellum. Alaluomella Smashboxin vihreä #10 ja sisänurkassa vaaleaa vihreää L'orealin Golden Green -triosta. Rajaukset Indelible Magnetism (joka muuten päätyi mikrotuksen kautta roskiin tämän meikin jälkeen) ja MACin Smolder.

Poskilla Dr. Hauschkan Natural Pastels -poskipuna ja huulilla Diorin Addict-huulikiilto sävyssä Fuchsia Poplin.

MACin highlighter-sävy Vellum shiftaa voimakkaasti siniviolettiin ja tuo meikkiin aina erityisen kylmän säväyksen.