Meillä on kotona vitriiniongelma.
Kun viime vuonna muutimme uuteen pikkuiseen asuntoomme, ei ponivitriinilleni enää ollut tilaa.
Eikä se edes sovi asunnon tyyliin.
Silti se jäi täyteen ahdettuna ja rumana makuuhuoneeseen sängyn viereen litistettynä. "Pakkaan ponit kohta laatikoihin ja viemme vitriinin pois", sanoin miehelleni.
Vuotta ja viittä kuukautta myöhemmin, vitriini on yhä paikallaan. Niin tyypillistä meitä. Emme vain oikein saa asioita hoidettua. Ja sitäpaitsi säälin poneja. :(
Kun tässä kuukausi takaperin kaivoin kaikki kynsilakkani esiin lakkakokoelmakuvausta varten, tajusin, etten voi säilyttää niitä kaikissa eri pikku laatikoissa ympäri kylpyhuonetta koska en kerta kaikkiaan muista niitä. Loin silmäyksen vitriiniin. Siinähän se edelleen jökötti, vaikka ei voisi vähempää sopia ahtaaseen makuuhuoneeseemme. Mutta olkoon. Lakat siirtyisivät sinne.
Poniraukat. Ne matkustavat mukanani asunnosta toiseen, eivätkä koskaan pääse ansaitsemalleen paikalle. :( Koskahan muutan kotiin, jossa ponit saavat suuren ja tarkoituksenmukaisen vitriinin? Yli puolet kokoelmastani ei ole koskaan edes päässyt esille.
Nyt vitriinin kaksi ylintä hyllyä näyttävät tältä. Eihän niitä lakkoja niin paljon olekaan..! Näyttävät kovin pieneltä määrältä näin yhteen kerättynä. Nyt muistan varmasti käyttää unhoon jääneitäkin sävyjä.
Alimmalla hyllyllä tungeksii edelleen ponikrääsää, joka täytyisi siirtää pois. Katsotaanpa tilanne vuoden kuluttua....
Vitriinihirvitykseen oli päässyt esiin lähinnä G3-osastoa ponikokoelmastani, sekä eBaysta ostamiani liikuttavia So Soft -poneja. Viime vuoden tammikuun Suuressa Ponipostauksessa esittelin teille suosikkejani G1-poneista, ja tällä kertaa päätin kuvata muutaman G3-lempparin ja So Softit.
Blue Mist on lahja amerikkalaiselta ystävältäni.
Pineapple Paradise tuoksuu miedosti. Ponia katsoessa tulee heti mieleen joku trooppinen smoothie.
Party Cake näyttää niin reippaalta! :) Pidän sen ilmeestä.
Peri Winklessä pidän eniten rauhallisen valkoisen ja kauniin siniturkoosin sävymaailmasta.
Desert Palmin väritys ja asento ovat kivat, samoin 3D-kuvio.
So Soft -poni Magic Star on yksi kokoelmani helmiä. Se on upeassa kunnossa ollakseen vuodelta 1985, ja sen takajaloilla seisova asento on erittäin harvinainen.
Nukkapintaisia So Softeja ei koskaan myyty Suomessa. Siksi olinkin niin onnellinen, kun sain haalittua näitä eBaylta. So Softeissa näkyvät leikin jäljet tavallisia poneja paremmin, ja ne ovat ulkonäöltään jotenkin vetoavan haalistuneita ja elämää nähneen näköisiä.
So Soft -poni Bouncyn kaviossa lukee entisen omistajan nimi. <3 Joku pieni amerikkalainen Jenny-tyttö on tällä leikkinyt. :) Eipä Jenny varmaan aavistanut, että pikku-Bouncy tulee joku päivä seisomaan suomalaisen ponikeräilijän Ikea-vitriinissä.
"Oops, I did it again..." eli pari uutta lakkaa tuli taas hankittua. Nämä ovat IsaDoran kesäkokoelmasta.
Lilac Bikini oli harmikseni kynsillä paljon tummempi kuin mitä pullon pastellinen sävy antaa ymmärtää. Sävy muistuttaa itse asiassa ensimmäistä ei-punaista kynsilakkaani, Star Gazerin violettia, jonka ostin seitsemännellä luokalla. Nostalgiaa..!
Dazzling Ocean sen sijaan on juuri niin ihastuttava kuin pullon sävy kertoo; kimalteleva ja shimmerinen turkoosi. Juuri sopiva kesään!
...ja muistuttaa erehdyttävästi edellistä ostamaani lakkaa, SnowCrystalin Sparkling Aquamarinea. :) Tarvitsinko näitä nyt oikeasti kaksi? Näköjään.
Tällaisia höpinöitä tällä kertaa. Huomenna esittelyssä ehkä maailman kestävin eyeliner!
Tiesittekö, lukijat, että teistä tulee meille bloggaajille kuin jokapäiväisiä tuttuja? :)
Kymmenistä vakiokommentoijista on tullut minulle niin tuttuja, että jos joku heistä yhtäkkiä hiljenee, huomaan sen välittömästi.
Näin tapahtui esimerkiksi joulukuussa, kun yksi aktiivisimmista lukijoistani, Mohn, katosi kuin, no juuri se, Saharaan. En ole koskaan tavannut Mohnia, en tiedä missä hän asuu tai mikä hänen oikea nimensä on, mutta tiedättekö mitä? Minä huolestuin.
Kävin muissakin blogeissa kyselemässä, onko kukaan "nähnyt" Mohnia. Kukaan ei ollut kuullut hänestä. Mohn lakkasi myöskin päivittämästä blogiaan eikä enää julkaissut kommentteja. Ehkä olen hieman erikoinen kun tällä tavoin aloin "stalkkaamaan" kadonnutta lukijaa, mutta minulle tuli jotenkin oikeasti huoli Mohnin katoamisesta. Olinhan "jutellut" hänen kanssaan kommenttilaatikoissani varmaan joka päivä koko syksyn, ja yhtäkkiä häntä vain ei enää ollut.
Jäin miettimään Mohnin kohtaloa, ja toivoin ettei hän olisi kuollut jossain onnettomuudessa.
Kunnes eilen hän vihdoin palasi! Tietystikin nettihiljaisuuksille on muitakin selityksiä kuin auton alle jääminen, ja nettitauon pitäminen on vain tervettä. Mutta olinpa kyllä huojentunut! :)
En oikein tiedä miksi halusin kirjoittaa tästä, mutta ehkäpä valottaakseni hieman sitä, miten me bloggarit -tai ainakin tämä bloggari- näemme lukijamme. Tietysti äänettöminä lukevat lukijat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin kommentoivatkin, mutta vakionimimerkeistä tulee tavallaan kuin tuttuja. Heistä alkaa muistaa asioita. Heihin kiintyy. Ja heidän "katoamisensa" todella huomataan.
Mitä muut bloggaajat sanotte? Onko teilläkin samoja fiiliksiä lukijoistanne?
Tietysti joillain bloggaajilla on myös niitä ikävämpiä vakiolukijoita, jotka käyvät jatkuvasti haukkumassa blogin pitäjää ja saavat kicksejä toisten loukkaamisesta. Tämä on surullinen ilmiö, muttei toisaalta mikään uusi. "Liekinheittäjiä" on ollut nettimaailmassa jo sosiaalisten verkkoyhteisöjen alkuajoista saakka, eikä heistä varmaan koskaan päästä. En tiedä, miten suosituimmat bloggarit jaksavat ilkeilijöitään.
Mutta palatakseni omiin lukijoihini - hei, mullahan on teitä Suomen jokaisessa maakunnassa! Wuu-huu! :) Enpä olisi uskonut että jopa Ahvenanmaalla on neljä ihmistä, jotka seuraavat Karkkipäivää. Tai no, entisen pomoni tiedän lukevan blogia ainakin silloin tällöin, mutta että kolme muutakin. Hihii!
Ja muuten - yksi toinenkin vakkarinaama on pitänyt todella pitkää hiljaiseloa... Mirri, still there? :)
Huulimeikki. Mitäs opeteltavaa siinä nyt on? :)
Emma Stonen ihastuttava huulipunalook.
No ei välttämättä paljonkaan. Jokainen osaa vetää puikosta väriä huulilleen, eikä siihen tarvita kymmentä eri sivellintä tai häivytystaitoja. Näin ollen postaus ei tule paljastamaan mitään mielettömiä huulipunatricksejä, mutta jotain ajattelin huulien punaamisesta ja erilaisista huulimeikkituotteista kertoa.
Ei ole olemassa kosmetiikka-aihetta, josta meikäläiseltä ei riittäisi jutun juurta. ^_^
Allekirjoittaneen huulet muuttuvat kuin eri henkilön huuliksi huulipunan vaikutuksesta.
Huulipunalla on monia funktioita. Se voi muuttaa arkisimmankin lookin hetkessä wa-wa-woom glamouriksi, tai pelkistetyimmillään kalpeat ja ohuet huulet terveemmän ja täyteläisemmän näköisiksi. Toisille huulipuna on ehdoton osa päivittäistä tyyliä, toiset taas luottavat huulipunaan lähinnä juhlatilaisuuksissa.
Oli miten oli, huulipunia ja -kiiltoja löytyy joka lähtöön.
1. Perinteiset huulipunat
Perinteisissä huulipunissa on yleensä paljon pigmenttiä, ja ne tekevät peittävää jälkeä. Koostumuksia on mattoja, kiiltäviä, helmiäisiä ja kimaltavia. Laatuja on myös monia, ja ne vaihtelevat valmistajittain. Ylellisimmät punat tuntuvat huulilla voidemaisen miellyttäviltä ja kosteuttavilta, ja pysyvät pitkään. Toiset punat tuntuvat kuivilta ja levittyvät epätasaisesti. Ei siis välttämättä ole huuliesi syy jos puna näyttää kamalalta. Kokeile toista merkkiä.
Huulipunan kanssa kannattaa aina käyttää huultenrajauskynää, etenkin jos huulesi ovat vaaleat tai huultesi rajat epäselvät. Rajauskynällä saat huulillesi selkeämmän muodon ja huulipuna kestää pidempään karkailematta huultenympärysiholle.
Sannin huulipunavalinta - Rouge Dior.
Värittömät ja tylsät huulet muuntuvat kunnon juhlahuuliksi tarkalla rajauksella, kirkkaanpunaisella punalla ja huulikiillolla.
2. Kuultopunat
Kuultopunissa on vähemmän pigmenttiä kuin perinteisissä punissa, ja ne tekevät kiiltävää, läpikuultavaa jälkeä. Ne tuntuvat huulilla kevyemmiltä, ja ovat yleisesti ottaen helpompia käyttää kuin perinteiset punat, sillä niiden kanssa ei ole yhtä tarpeen käyttää rajauskynää. Kuultopunien hylsy voi erota perinteisestä puikkomaisesta huulipunasta, sillä kuultopunat ovat usein pehmeämpiä rakenteeltaan.
Sannin kuultopunavalinta - Clinique Buttershine.
3. "Lipstainit"
Lipstain eli suoraan suomennettuna huulentahraaja on nestemäinen pigmentti, joka imeytyy huuleen ja kestää erittäin pitkään. Tälle huulimeikkiryhmälle ei ole ilmeisesti vieläkään keksitty suomenkielistä nimeä. :) Lipstainit ovat useimmiten tussi- tai sivellinmuodossa. Koska lipstain ei jää huulen pinnalle vaan imeytyy, se tuntuu hyvin luonnolliselta ja olemattomalta. Päälle voi laittaa huulirasvaa, jos huulet tuntuvat kuivuvan.
Näitä huulimeikkejä ei löydy kotimaan markkinoilta monia, viimeisimpänä mainstream-tulokkaana on Max Factorin keväällä Suomeen rantautunut Lipfinity Lip Tint.
Sannin lipstainvalinta - en ole käyttänyt, mutta tekisi mieli kokeilla Tarten tai Stilan staineja.
4. Huulikiilot
Huulikiiltojen alakategorioita on yhtä monia kuin erilaisia huulipunia, mutta kaikille on yhteistä kiilto ja huulipunia ohuempi ja "juoksevampi" koostumus.
Perinteinen huulikiilto tulee joko vaahtomuoviapplikaattorilla tai siveltimellä varustetussa hylsyssä, tai puristettavassa tuubissa. Ennenvanhaan myös kuulapäiset hylsyt olivat yleisiä. Perinteinen kiilto on usein tahmeaa, ja kaikki tuntevatkin ihanan tuskastuttavan "hiukset-huulikiillossa" -efektin. Tahmeus on ikävyydessään kuitenkin olennainen osa huulikiillon toimivuutta - tahmea kiilto pysyy huulilla paremmin. Mitä vähemmän tahmaa, sitä nopeammin kiilto liukenee huuliltasi.
Toiset huulikiillot ovat voidemaisia ja tuntuvat huulilla miellyttävän hoitavilta. Tällaiset kiillot ovat etenkin aikuisten makuun.
Oman ryhmänsä muodostavat superpeittävät huulilakat. Ne tuovat erittäin intensiivisen ja kostean kiiltävän tuloksen ja pysyvät hyvin. Tahmafaktori on luonnollisestikin korkea. :)
Neljäs suosittu huulikiiltoryhmä on turvottavat huulikiillot. Olen tehnyt niistä oman postauksensa, jonka löydät täältä.
Sannin huulikiiltovalinta - Dermaglow Instant Lip Plumper.
5. Sävytetyt huulirasvat
Sävytettyjä huulirasvoja löytyy hyvinkin voimakkailla pigmenteillä, eikä jälki aina eroa kuultopunasta. Sävytetyt huulirasvat ovat kuitenkin rasvaisempia ja hoitavampia.
Sannin sävytetty huulirasvavalinta - Korres Mandarin Lip Butter Stick
* * *
Erilaisia huulimeikkejä eri "finisheillä".
Perinteinen huulipuna. Lancome Color Fever Lipstick, sävy Rouge Glamorama.
Kuultopuna. IsaDora Jelly Kiss Lipstick, sävy Lilac Tulle.
Kuultopuna. Make Up Store Sheer Lipstick, sävy Survivor.
Huulikiilto helmiäis- ja kimalle-efektillä. Ylähuulella L'oreal Glam Shine Holographic, sävy Gold Holographic. Alahuulella L'oreal Glam Shine Natural Glow, sävy Pearly Nude Glow.
Huulikiilto pelkällä kiillolla, ns. "wet look". Dior Addict Ultra-Gloss Reflect, sävy Fuchsia Poplin.
Huomaa, että kuultohuulipuna voi ulkoisesti näyttää aivan yhtä pigmenttiseltä kuin perinteinenkin huulipuna. Esimerkiksi kuvan Survivor-punasta ei kuvan perusteella uskoisi, että se tekee läpikuultavaa jälkeä.
Loppuun muutama vinkki!
Jos huultesi rajat ovat epäselvät ja iho huultesi ympärillä kirjavaa, levitä huulten ympärille peiteainetta ennen huulimeikin tekoa. Saat huuliisi selkeämmän muodon.
Jos symmetrisen rajauksen aikaansaaminen tuntuu vaikealta, merkitse ensin pienillä viivoilla kohdat, jotka sitten yhdistät.
Kuinka moni käyttää päivittäin huulimeikkiä? Mitä huulimeikkituotetta ilman ette voisi elää (näin dramaattisesti ilmaistuna ^_^)?
Wuhuu! Huomasitteko, että Lily Lolo on saapunut nyt myös suomalaisen verkkokauppa Biodellyn valikoimaan?
Koodilla 3SDP7T9E saa 10% alennuksen kaikista sarjan tuotteista 15. kesäkuuta saakka.
Hintaesimerkkejä:
Eli hyvin kohtuullisina on hinnat pidetty brittihintoihin verrattuna. Ja paljon edullisempana kuin esim. Elloksella ja Nelly.comissa! Hyvä Biodelly! :)
Noniin. Yritin oikeasti aloittaa itseni sivistyksen taannoisen "Netti tekee meistä tyhmiä?" -kirjoitukseni jälkeen.
Sain postauksesta paljon palautetta niin lukijoilta kuin ystäviltänikin, ja päätin, että mun täytyy nyt skarpata. En halua olla tyhmä. En halua seurata sivusta, kun keskittymiskykyni pirstaloituu entisestään. Haluan alkaa taas seurata entisiä kiinnostuksen kohteitani, ja ennen kaikkea alan lukea enemmän.
Ja yritän kovasti, kovasti vähentää koneella viettämääni aikaa. Mutta se on vaikeaa.
Kynäilin itselleni leikkimielisen sivistämisohjelman ja ripustin jääkaapin oveen. Että muistaisin. Teistä voi tuntua naurettavalta, että joku joutuu muistuttamaan itseään jopa siitä, että muistaa lukea uusimmat levyarvostelut tai katsoa mitä leffoja menee teattereissa, mutta minun täytyy.
Olen onnistunut joissain kohdissa hyvin, mutta toisissa huonommin. Olen esimerkiksi alkanut lukemaan uutisia, ja käymme poikaystäväni kanssa läpi viikon tärkeitä tapahtumia. Tämäkin kuulostaa monelle teistä varmasti aivan hullulta, mutta minä tarvitsen tällaista - minun on todella pakotettava itseni lukemaan uutisia. Toivon, että pikkuhiljaa siitä tulee taas tapa. :)
En myöskään ole vielä pystynyt rajoittamaan netin käyttöä kahteen tuntiin vuorokaudessa. Joinain päivinä se onnistuu, toisina ei. Eräänäkin iltana - tai yönä - löysin itseni tuijottamasta vanhoja Euroviisu-videoita YouTubessa aamukolmeen saakka. :/
Enkä ole edelleenkään saanut kirjoitettua kirjeitä. Se on niin surullista. Minulla on uskomattoman ihania ystäviä ympäri maailmaa, ystäviä, joiden kanssa ennen jaoin ajatuksia joka kuukausi. Olen vaihtanut pitkät, syvälliset kirjeet pinnalliseen Facebook-tason kuulumistenvaihtoon, jossa pidän yhteyttä ihmisiin lähinnä tykkäilemällä heidän status-päivityksistään. :( Mitä helkkaria. Facebookissa ihmiset katoavat. Kun kavereita on 200+, ei kaikkien kanssa tule mitenkään pidettyä yhteyttä. He ovat siellä, mutta tavallaan eivät enää elämässäni. Olen vihainen itselleni heidän laiminlyönnistään. Missä vaiheessa sitä alkaa vaihtaa ystäviään koneen kanssa seurusteluun?
Haluan muuten kiittää lukijaani, joka vinkkasi minulle Yle Teeman Virtuaalivallankumous-dokumenttisarjasta. Se oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Sarjan viimeinen osa, Homo interneticus, käsitteli paljon samoja asioita kuin mitä itse pohdin nettityhmyys-kirjoituksessani. Suosittelen tuota ohjelmaa, se on katsottavissa Yle Areenassa vielä kuukauden ajan.
Tässä linkki Areenaan:
Tiededokumentti: Virtuaalivallankumous osa 4/4
Onko joku muu alkanut tsemppaamaan oman netti/koneriippuvuutensa kanssa?
Sarjassa kerrotaan bloggarin lempiluomiväreistä.
Tällä kertaa esittelyssä ruskeapainotteisia paletteja.
Joulukuussa 2006 hankkimani Rimmelin Smokey Brun -kvartetti on täydellinen ruskea paletti. Siinä on perusvaalea koko luomen sävy, perusbeige (joka myöskin sopii kauniisti yksinään), lämmin kullanruskea ja viileä tummanruskea. Sävyt ovat kevyesti hohtavia. ns. low-shimmer -koostumuksella. Entisessä meikkielämässäni olisin käyttänyt paletin jo ajat sitten loppuun. Luulen, että tämä tulee olemaan niitä harvoja paletteja, jotka oikeasti tulen myös joskus saamaan loppuun. Smokey Brun -meikkukuvia esillä mm. tässä postauksessa.
Kanebon Woody Brown on puolestaan täydellinen ruskea duo. No okei, tarvitseehan näiden kanssa vielä vaaleankin sävyn, mutta muuten tässä on kyllä aivan mielettömän upeat sävyt. Koostumus on superpehmeä, englanniksi ilmaistuna "buttery", ja pigmenttiä erittäin runsaasti.
Huomaatte, että duo on itse asiassa testeri. Siihen liittyykin mukava tarina. Kun Kanebon luomivärit vuonna 2004 jäivät pois Viking Linen valikoimasta, myytiin viimeiset kappaleet puoleen hintaan. Löysin alekopasta Woody Brownin testerin, mutta en myyntikappaletta. Ihastuin sävyihin täysillä, ja kysyin myyjältä, eikö myyntikappaleita enää löytyisi mistään. Myyjä valitteli, että viimeinen oli tosiaankin myyty, mutta kaivoi laatikosta täysin avaamattoman testerin ja sanoi että "Ota tuo". Näinhän ei saisi tehdä, mutta myyjä tiesi että he eivät enää tee mitään loppuunmyydyn tuotteen testereillä, ja halusi ilahduttaa asiakasta.
Koko luomella Woody Brown -duon pronssinruskea, ulkonurkassa hipaisu tummanruskeaa
Vaikka myyjän toiminta oli kyseenalaista (testereitä ei missään nimessä saa antaa asiakkaille), oli se kuitenkin Viking Linelle ja Kanebolle täysin ilmaista markkinointia ja johti siihen, että minulle asiakkaana jäi tosi hyvä mieli ja kerroin varmaan kaikille ystävilleni miten hyvää palvelua Viking Linen parfymeriassa saa. Joskus siis sääntöjen vastainen toiminta todella kannattaa. :)
Gemeyn Duo Ocre onkin sitten luomivärikokoelmani vanhin yksilö. Tällä arvokkaalla vanhuksella on ikää jo 17 vuotta. Turhaan yökkäilette siellä, sillä puuterimaisissa tuotteissa eivät bakteerit elä, ja luomivärit voivat säilyä täysin ennallaan vuosikaupalla. Riippuu tietysti ihan tuotteen valmistustavasta, miten se kestää. Toiset puuterit muuttuvat vanhentuessaan koviksi eikä niistä enää irtoa pigmenttiä, kun taas toiset hapertuvat melkein pölyksi. Jotkut taas eivät mene miksikään. Gemeyn Duo Ocre kuuluu niihin. Se toimii edelleen yhtä hyvin kuin vuonna 1994. :)
Ruskeiden joukkoon on päässyt yksi violettikin kaveri. Hän on Maybellinen Velvet Crush, jonka ostin New Yorkista keväällä 2007. Tämä on Rimmelin Smokey Brunin ohella yksi käytännöllisimpiä palettejani, sillä sävyt muodostavat täydellisen, helpon harmonian. Paletissa on kalpea vaaleanvioletti (käytän kulmaluulla), hohtava harmaanvioletti (käytän liikkuvalla luomella), semi-matta sinertävä harmaanvioletti (käytän luomivaossa) ja hohtava violettiin taittava tummansininen (käytän ulkonurkassa). Teen paletilla käytännössä aina tämän saman perusmeikin, tai sitten käytän ainoastaan hohtavaa harmaanviolettia joka on suosikkejani nopeissa yhden sävyn meikeissä. MACin Crystal on sävyltään samantyylinen, suosittelen tutustumaan jos etsitte kivaa vaaleaa harmaanviolettia.
Velvet Crush -meikki löytyy mm. tästä postauksesta.
Yves Rocherin kesälookki tottelee nimeä Jardin des Nymphes, ja yhdistää hieman erikoisesti sinivihreän, roosan, oranssin ja kullan sävyjä.
Tämä visuaalikuva on minusta tosi kaunis, mutta meikkien sävymaailma ei mielestäni oikein toimi. Muutama helmi joukosta kuitenkin löytyi, ja niihin pääsemme tuotapikaa. :)
Tällainen satsi minulle pätkähti testattavaksi. Kuvassa aurinkopuuteri, kultainen kasvo/dekolteevesi, sinivihreä duo-rajauskynä, kultainen jumbokynä, roosa ja vihreä kynsilakka, sinivihreä luomiväriduo, väritön huulikiilto, punertava huulikiilto (vaikea määritellä tuon väriä) ja geelimäinen poskipuna. Kokoelmaan kuuluu vielä muitakin tuotteita, kiinnostuneet voivat tsekata ne täältä.
Sävymaailma on jokseenkin tunkkainen. Olisin kaivannut jotain raikasta mattaisten sinivihreiden ja murrettujen roosan sävyjen joukkoon, eivätkä huulikiillon ja kynsilakkojen punertavat sävyt sovi yhtään sinivihreän kanssa.
Mutta, tarkoitus ei ollut täysin haukkua lookkia, sillä täältä löytyy oikein kivojakin tuotteita! Suosikkituotteeni ovat kultakynä, aurinkopuuteri ja geeliposkipuna. Kultavesi on sekin kiinnostava, ja tulen varmastikin käyttämään sitä kesäilloissa kasvoilla ja dekolteella. Veden koostumus on semigeelimäinen, ja sen sisältämä kultakimalle on varsin "järeää" ja selvästi erottuvaa. Aine levitetään vanulapulla taputellen, ja se kuivuu välittömästi. Kasvoille tätä ei kannata levittää kovin ronskisti, tai diskopalloefekti on taattu. :)
Nimettömässä luomiväriduossa on tumma sinivihreä ja tummansininen. Sävyt ovat iholla todella tummia ja suhteellisen mattaisia (vaikka paletissa lukee "shimmery"), ja paletti kaipaisi ehdottomasti vaaleampaa toveria tuomaan meikkiin valoa.
Niinpä minäkin yhdistin kaksikkoon hohtavanvihreän Pure Luxen Seashoren. Seashore liikkuvan luomen sisemmällä puolikkaalla, ja YR-duon vihreä ja sininen ulkonurkassa ja luomivaon ulkokaaressa varjostuksena. Rajaus YR-kajalduon sinisellä päällä.
Luomiväriduo on myös sangen heikkopigmenttinen ja kuivan tuntuinen. Tämä tuote jää arviossani kokoelman jumboksi.
Tämä tuote puolestaan on ehkä suurin suosikkini lookista! Geeliposkipuna. Väri näyttää pelottavan kirkkaalta kun sitä puristaa tuubista, mutta se sulautuu ihoon helposti. Tällä saa aivan ihanan terveen hehkun poskille, todella nätti sävy! Tämän voi hieraista suoraan paljaalle iholle tai sävytetyn päivävoiteen (tai tietystikin myös meikkivoiteen) päälle.
Itse laitan tämän paljaalle, kosteutetulle iholle ja sitten päälle mineraalipohjan. Punasävy kuultaa kauniisti ja luonnollisesti läpi, ja mineraalipohja vielä tasoittaa sävyn. Laitan punaa kolme kerrosta eli hieman liian paljon, koska sävy himmenee jäädessään mineraalien alle.
Aurinkopuuteri on myös todella hyvän värinen. Se on aika vaalea eikä yhtään liian punertava tai oranssiin taittava, eli sopii vaaleammillekin ihonsävyille. Puuterissa on myös hyvin kevyttä kultaista shimmeriä. Olen käyttänyt tätä varmaan päivittäin sen jälkeen kun sen sain, eli tykkäilen kovasti.
Huulikiillot ovat hyvin luonnolliset. Saamani punertava sävy (en ota selvää onko tämä oranssi vai roosa, jotka mainitaan kokoelman tiedoissa) on huulilla lähes ei-minkään-värinen (kuvassa), ja lähinnä vain korostaa huulieni omaa sävyä. Koostumus on huulirasvamainen eikä yhtään tahmea. Kiilto ei ole kovin voimakasta, eli ainakin tämä sopii heille, jotka eivät kaipaa huulikiilloltaan mitään mega-wet-hohtoa. Aika hyvä arkihuulikiilto.
Värittömässä huulikiillossa on kultaglitteriä, mutta se ei juurikaan näy huulilla.
Kultakynän esittelinkin jo aurinkomeikkipostauksessa. Se on voidemainen kynä, ja jälki on voimakkaan hohtavaa. Sopii niin loistavasti kesämeikkiin, olen käyttänyt tuota jo vaikka kuinka monessa meikissä! Kulta on mahtava sävy, ja kullanvärisen alarajauksen voi yhdistää vaikka mihin; perusruskeaan, beigeen, violettiin, turkoosiin, pinkkiin....
Sitten vielä hintatietoja kun niitä jotkut jo Aurinkomeikkipostauksessa kyselivät.
Kultavesi - 8,90€
Kultainen jumbokynä - 4,90€
Aurinkopuuteri - 9,90€
Luomiväriduo - 9,90€
Rajauskynäduo - 3,90€
Huulikiilto - 4,90€
Geeliposkipuna - 4,90€
Minikynsilakka (3 ml) - 2,50€
Couleur Caramel -kilpailussa 20€:n lahjakortit GreenStreet-verkkokauppaan voittivat nimimerkit nanna, MIH ja miumau. Onneksi olkoon! Olen välittänyt sähköpostiosoitteenne GreenStreetille, ja heiltä otetaan teihin yhteyttä. Nyt vain miettimään mitä kivaa tilaatte..! :)
Haluan muuten nostaa vielä esiin yhden jutun, josta en ehtinyt (tai viitsinyt) postauksen pituuden vuoksi varsinaisessa Couleur Caramel -jutussa kirjoittaa. Nimittäin tyylikkäät ja luontoa aivan erityisesti kunnioittavat pakkausmateriaalit!
Caramelin pakkauksissa muovi on aina kuin mahdollista korvattu biohajoavalla tai uudelleen kierrätettävällä kartongilla tai selluloosalla. Minusta pakkaukset ovat tosi söpöjä! Useampi firma voisi alkaa pakata värikosmetiikkaa näin.
JA, Caramelin valikoimaan kuuluu myös itsetäytettäviä rasioita luomiväreille, puutereille ja poskipunille! Kätevää! Luomivärit, puuterit ja poskipunat irtoavat helposti alkuperäisistä pakkauksistaan, ja ne voi siirtää vaikka matkalle lähtiessä omaan palettiinsa. Rasioita löytyy viittä erilaista, ja suurimpaan niistä saa mahtumaan neljä luomiväriä, puuterin ja poskipunan.
Ainiin - olipa muuten hauskaa, kun suurin osa kilpailuun osallistuneista lukijoista valitsi kauneimmaksi meikiksi juuri sen itseni mielestä tylsimmän, eli minttuturkoosin Curacao/Bluish Green -yhdistelmän! Niin ne vain maut poikkeavat. Hassua. :)
Pronssin ja kullan hehku kasvoilla tuo kesän. :)
Kasvoilla Lily Lolon ja Couleur Caramelin mineraalipohjasekoitus, Yves Rocherin kesälookin kullanhohtoista kasvovettä ja samaisen lookin aurinkopuuteria.
Yläluomella kolmea eri beigen sävyä (vaikka eivät kuvassa erotukaan): sisänurkassa L'orealin Platinum Beige, ulkonurkassa Lumenen kesälookin Ilta Toiveiden ja luomivaossa Guerlainin Blonde Metal. Alaluomella Yves Rocherin kultakynä Or Soleil. Rajaukset Indelible Gel Eyeliner sävyssä Chocolate Mousse.
Silmiä pani siristyttämään aamuauringossa. :)
Tällaista kultavettä on kasvoillani.
Ja tällaista aurinkopuuteria.
Ja tähän kultakynään olen ihastunut kovin.
Lisää Yves Rocherin kesälookista seuraavassa postauksessa, jossa tarkempia tuotearvioita. Tämä oli vain tällainen aurinkofiilispostaus! :)
