Keksin tuossa keväällä alkaa haluta tuuheuttavaa hoitovaahtoa nähtyäni mainoksen Björn Axénin Conditioning Volumizing Moussesta. Samoihin aikoihin kauppoihin ilmestyi myös Aussien uusi Aussome Volume + Conditioning Mousse.
Vertailtuani pullonkylkitekstejä ja incejä, päädyin valitsemaan Axénin. Sen inci on lyhyempi ja näytti paremmalta. Ei kuitenkaan mennyt kuin pari viikkoa Axénin hankinnasta, kun Aussielta lähetettiin työpaikalleni lahjakassit - joista löytyi sitten tuo Aussome Volume -vaahto.
Olen aivan naurettavan huono käyttämään hiustenmuotoilutuotteita, ja siksi onkin typerää että edes ostan niitä. Tuuheuttavat suihkeeni, fööninesteeni, kiharavoiteeni ja suoristussuihkeeni pölyttyvät kylppärin kaapissa. Olen wash-and-go -ihminen, eikä minulla ole kärsivällisyyttä jäädä suihkun jälkeen föönaamaan hiuksiani. En myöskään pidä muotoilutuotteiden jättämästä karheasta pinnasta - haluan hiusteni olevan aina sileät ja pehmeät.
Koska hiukseni ovat kuitenkin erittäin lättänät, lisätuuheuden mahdollisuus kiinnostaa aina. :)
Näissä vaahdoissa yhdistyvät rakennetta tuovan muotoiluvaahdon ja hiuksiin jätettävän hoitoaineen ominaisuudet. Hiusten luvataan jäävän pehmeiksi, without the scrunchy feeling, ja runsaiksi. Axénin vaahto väittää jopa korvaavansa tavallisen hoitoaineen.
Axénin incissä on muotoilevana (=hiuksia kiinnittävänä) ainesosana PVP:tä, ja loput ainesosat ovat perinteisiä hoitoaineen ainesosia: kosteudensitojia, kalvonmuodostajia, antistaattisia aineita, lämpösuoja-aineita ja emulgaattoreita (eli tässä tapauksessa kvatteja, silikoni- ja proteiiniyhdisteitä, pantenolia ja leväuutetta). Incin perusteella aineen pitäisi silottaa tukkaa oikein kivasti ja jättää niihin tehokkaasti suojaava kalvo, samalla kun PVP tuo niihin rakennetta.
Arvio: pelkkänä yksistään käytettävänä hoitoaineena Björn Axén Conditioning Volumizing Mousse ei minulle riitä, mutta se toimii niinkuin toivoinkin: tuo hiuksiin pörheyttä ja ilmavuutta ilman karheuden tai raskaan muotoilutuotteen tuntua. Tulos on muhkeampi föönatessa (luonnollisestikin), mutta toimii hyvin myös ilmakuivatussa tukassa. Vaahto korostaa luonnostaan laineikkaiden hiusteni kiehkuroita ja hiukset näyttävät paksummilta. Efekti kestää tosin vain päivän, ja seuraavana aamuna hiukset ovat yhtä lattanat kuin ennenkin.
Aussie-vaahdon inci on neljä kertaa pitempi kuin Axénin, ja ainesosista puolet on säilöntäaineita, hajusteita ja muita lisäaineita. Mielenkiintoisesti, incissä ei ole yhtäkään muotoilevaa ainesosaa. Vaikuttavina aineina on kosteuttavaa glyserolia, hiuksia silottavia silikoneja ja yksi kvatti. Cocktailiin on myös heitetty pienet pitoisuudet kasviuutteita; aloeta, kiiltotuomea, minttua ja kengurunkäpälää (!).
Arvio: Aussome Volume Mousse voisi Axénia paremmin korvata tavallisen hoitoaineen, sillä tämä vaahto todella on hoitoaine. Se tuntuu hiuksiin levitettäessä liukkaalta ja silottavalta. Jotenkin ainesosat onnistuvat kuitenkin tuomaan tukkaan myös hitusen rakennettakin, niin että hiukset tosiaan tuntuvat kuivuttuaan jonkun verran runsaammilta. Annostelun kanssa saa vain olla tarkkana, sillä lähmäefekti ei myöskään ole kaukana jos vaahtoa innostuu hieromaan hiuksiin liikaa.
Aussome Volume Moussen koostumuksessa on muuten jotain mennyt pieleen. Ainakin jonkun erän. Asiakkaat ovat reklamoineet vaahdon lässähtävän kädelle ennenkuin sitä ehtii levittää hiuksiin, ja samoin kävi myös minun mousseni kanssa. Vaahto törähtää ensin ulos kevyen kermavaahtomaisena pallona, mutta jo muutamassa sekunnissa se ikäänkuin "poksahtaa" ja muuttuu nestemäiseksi liruvaahdoksi. Voihan lirunkin toki levittää hiuksiin (jos ehtii, ennenkuin se valuu kämmeneltä lattialle ^_^), mutta luulenpa, ettei koostumuksen kuuluisi olla tällainen. Ainiin, ja tuoksusta (jonka pitäisi Aussien mukaan olla kirsikkainen) tulee mieleen lasten yskänlääke.
En lopulta oikein tiedä, kummasta vaahdosta oikeastaan tykkään enemmän. Ehkä Axénista, sillä se tuntuu kevyemmältä ja samalla myös tuo selvästi rakennetta. Aussie sopii niihin päiviin, jolloin haluan käyttää jätettävää hoitoainetta.
Toivottavasti nämä putelit eivät koe yhtä ankeaa kohtaloa kuin muu muotoilutuotearmeijani..... (Muita jotka eivät koskaan jaksa muotoilla hiuksiaan..?)
Seuraa jatkoa aurinkosuojakeskusteluun. Esitin muutamia edellisessä rusketuspostauksessa esillä olleista kysymyksistä ihotautilääkäri Tapio Rantaselle, ihotautilääkäri Matti Hannukselalle ja Helsingin Allergia- ja Astmayhdistyksen kosmetiikka-asiantuntijalle, Päivi Kousalle. (Kousa on taustaltaan farmaseutti, estenomi ja tuleva kemisti.)
Olen iloinen, että kirjoitukseni auringosta ja rusketuksen turvallisuudesta herätti niin paljon keskustelua, sillä opin sen kautta itsekin paljon uutta asiasta. Nyt esimerkiksi tiedän, että ihoni voi vaurioitua UVA-säteiden vaikutuksesta, vaikka en palaisikaan.
Toisaalta opin myös sen, ettei auringolta ole syytä piiloutuakaan, ja että oma ihotyyppini antaa itsessään tietyn suojan ja ihoni voi jopa korjautua saamistaan säteilyvaurioista. Kohtuullinen oleskelu auringossa omalle ihotyypilleen sopivalla suojavoiteella varustettuna ei ole vaarallista. Auringolla on myös terveysvaikutuksia, kuten d-vitamiinin muodostus ja suoja tiettyjä syöpiä vastaan. Ja kukapa ei huomaisi auringon vaikutusta endorfiinin tuotantoon ja mielen piristymiseen.
Tsekkaa taulukosta oma aurinkoihotyyppisi. (Lähde STUK)
Kysymys: kun iho ruskettuu, onko se suoraan ihon vaurioitumista, vaikka iho ei palaisikaan? Tapahtuuko siis aina hallaa, kun iho päivettyy?
Päivi Kousan mukaan ruskettuminen ei ole vaurioitumista, vaan osa ihon normaalia suojamekanismia auringonsäteitä vastaan. ”Jos iho ruskettuu palamatta, ei tapahdu hallaa, vaan sitä tapahtuu vasta palamisessa. Palaminen on ihon varoitussignaali, että jotain on pielessä.” Hän kuitenkin lisää, että iho vanhenee ennenaikaisesti, jos aurinkoa ottaa liikaa.
Matti Hannuksela on samoilla linjoilla. Hän vastaa, että ruskettuminen suojaa orvaskeden solujen tumia auringon UV-säteilyn aiheuttamilta haitoilta sekä valovaurioilta verinahan sidekudoksessa. ”Sopivasta määrästä aurinkoa on enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä se suojaa monilta syöviltä.”
Tapio Rantanen vastaa seikkaperäisemmin. ”Tavallinen (viivästynyt) rusketus käynnistyy orvaskeden melanosyyttien aktivoitumisen tuloksena 3-4 vrk:n kuluessa UV-altistuksesta, jolloin ne syntetisoivat tyrosinaasi-entsyymiä, joka aloittaa melaniinipigmenttien synteesin. Tähän johtavia stimuluksia voivat olla DNA-vaurion seurauksena irronneet DNA-fragmentit (ilman että iho olisi näkyvästi palanut) sekä joukko orvaskeden valtasolujen, keratinosyyttien, tuottamia välittäjäaineita.”
Rantanen jatkaa, että ”Jatko on mutkikkaampaa kemiaa eräänlaisen multiproteiinikompleksin ympärillä. Lopputuloksena voi syntyä hyvin suojaavia mustanruskeita eumelaniineja (hyvin ruskettuvilla ihotyypeillä) tai huonosti suojaavia feomelaniineja” (esimerkiksi punatukkaisilla ihotyypeillä).
”Lyhyenä vastauksena kysymykseen: kyllä, rusketus käynnistyy yleensä aina vaurioiden kautta. Vauriot ovat kuitenkin hyvin ruskettuvilla ihotyypeillä varsin hyvin korjautuvia, mutta eivät huonosti ruskettuvilla.”
Tämä kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että esitin Rantaselle lisäkysymyksen ihon kyvystä korjata itseään. Halusin tietää, voisiko karkeasti ajatella minunkin helposti ruskettuvan ihoni aina syksyisin korjautuvan kesän UV-haitoista, vai jääkö ihooni aina muistijälkiä joka kesän jälkeen. Rantasen mukaan ”Ihotyypeillä III-IV on vähäisemmän palamisriskin lisäksi ainakin DNA-vaurioiden korjaamiskyky parempi kuin tyypeillä I-II, ja ihosyöpäriski siten vähäisempi, mutta kyllä sinnekin muistijälkiä jää. Verinahan kollageenin vauriot (valovanheneminen) eivät kuitenkaan parane, joten ryppyyntymistä kyllä tulee tapahtumaan.”
Kysymys: Jos yleisen tutkimustiedon mukaan UV-säteily on voimistunut niin paljon, että suojakertoimen tulisi olla vähintään 30, miksi sitä pienemmillä suojakertoimilla varustettuja voiteita valmistetaan? Millä motivaatiolla minun tulisi vaihtaa korkeampiin suojakertoimiin, jos en pala kertoimella 8?
Rantanen ja Hannuksela vastaavat, ettei UV-säteilyn määrä itse asiassa ole juuri voimistunut. Otsonipitoisuus laski 1990-luvulla, mutta on nyt taas nousussa.
Rantanen sanoo, että suojakerroinsuositusten muuttumisen takana on enemmänkin aurinkosuotimien ja aurinkotuotteiden paraneminen sekä tieto siitä, että ihmiset käyttävät tuotetta vain 1/4 - 1/3:n siitä paksuudesta, mitä tuotteen kerrointa määrittäessä on käytetty. Hyvin ruskettuva ihotyyppi pärjää matalallakin kertoimella, mutta vähemmän vaurioita (kuten ihon vanhenemista) syntyy korkeammilla kertoimilla.
Hannuksela toteaa, että jos suojavoidetta käyttää oikein, riittää SK 8 aina Suomessa, SK 15 tropiikissakin. Oletan, että hän tässä viittaa ihon palamiseen, eikä UVA-säteiden vanhentaviin vaikutuksiin.
Päivi Kousa vastaa, että suojakertoimen valintaan vaikuttaa oma aurinkoihotyyppi sekä UV-indeksi. Näin ollen myös alempien suojakerrointuotteiden valmistus on perusteltua. UV-suojan tarve vaihtelee ihon ruskettumiskyvyn ja maantieteellisen alueen mukaan, esimerkiksi korkean UV-indeksin maissa on viisasta suurentaa kertoimia.
Jos iho voi hyvin suojakertoimella 8, ei ole tarvetta vaihtaa korkeampiin lukuihin. Kousa neuvoo kuitenkin miettimään suojausasiaa ihon vanhenemisen näkökulmasta. Ylenpalttinen aurinkoaltistus korkean UV-indeksin alueilla tulee näkymään ihossa vanhempana. Kohtuus on siis tässä asiassa taikasana.
Kousa painottaa, että lain mukaan ei saa myydä sellaista kosmetiikkaa, jolla terveys vaarantuu. Ihmisellä on itselläänkin vastuu omista auringonottotottumuksistaan. ”Jollekin riittää suojakerroin 8, ja sellainen henkilö, joka on valinnut suojakertoimen 8 ja palaa silti, on tehnyt väärän valinnan. Tarve on yksilöllinen, aina yksilöllinen.”
Kysymys: mitä eroa on suojakertoimellisilla päivävoiteilla ja aurinkovoiteilla?
Tässä asiassa kaikki kolme asiantuntijaa ovat selkeän yksimielisiä; ei mitään käytännön eroa. Jos suojakerroin päivävoiteessa ja aurinkovoiteessa on sama, ne antavat yhtä hyvän suojan UV-säteilyä vastaan. Ero on imagollinen ja koostumuksellinen. Rantasen mukaan päivävoiteissa on miellyttävämpi koostumus ja enemmän vesiliukoisia suotimia.
Kysymys: Mitä tarkoittaa Syöpäjärjestön sivulta poimittu lause: ”Oikein käytettynä voiteet voivat estää palamisen, mutta UV-säteilyltä ne eivät suojaa, eikä niillä voi pidentää auringossaoloaikaa.”
Hannuksela arvelee, että maininta lienee jäänne menneiltä vuosilta. ”Jos suojavoide sisältää vain UVB-suojan, voi UVA:ta saada haittaavia määriä. Nykyisin kaikissa voiteissa taitaa olla molemmat suojat.”
Rantanen ja Kousa eivät myöskään täysin ymmärrä, mitä neuvolla halutaan sanoa. Kumpikin sanovat, että voiteista saa suojaa, mutta mikään voide ei luonnollisestikaan anna totaalisuojaa. Kousan mukaan ”Suurimmalla kertoimella 50+ tarkasti rasvattu kroppa on liki sataprosenttisesti suojattu jonkun aikaa, kunnes UV-suoja-aineiden teho pikkuhiljaa laskee”.
Tapio Rantanen antaa myös näkemyksensä amerikkalaisista aurinkovoiteista. Hän kertoo, että amerikkalaiset voiteet ovat paljon eurooppalaisia huonompia, koska FDA (US Food and Drug Administration) ei ole aikoihin hyväksynyt uusia tehokkaampia ja turvallisempia suotimia, joita Euroopassa ja Australiassa on ollut käytössä jo pitkään. Muutama viikko sitten FDA antoi ohjeistuksen, jonka mukaan ilman kunnon UVA-suojaa olevissa tuotteissa pitää mainita, että ne suojaavat ihoa palamiselta, mutta eivät ihosyöviltä tai valovanhenemiselta. Euroopassa noudatetaan yleisesti EY-komission vuoden 2006 ohjetta, jonka mukaan tuotteen UVA-suojan täytyy olla vähintään 1/3 UVB- eli palamissuojakertoimesta.
* * *
Luulen, että näillä tiedoilla jatkan entisiä auringonottotottumuksiani. Olen jo niitä viime vuosikymmenellä fiksummiksi muuttanutkin, kuten aurinkokylpyjen ajoittaminen pääsääntöisesti kello 16:n jälkeen. Korkeampaa suojakerrointa en katso edelleenkään tarvitsevani. :) Uskon, että haluni päivettyä kesäisin on joka tapauksessa pienempi paha, kuin se, jos vaikka tupakoisin.
Voi olla, että kuitenkin nostan kasvovoiteen suojakertoimen sinne viiteentoista. Ja myönnän, että tähän vaikuttaa Tapio Rantasen suosittelu korkeammasta suojasta kasvoille. Vaikka en ole tähänkään mennessä auringossa rypistynyt, niin ehkä voisin tämän verran tulevaisuutta ajatella. 15 tuntuu aika hyvältä kompromissilta. Ja päivetynhän minä loppujen lopuksi silläkin, mutta vain hitaaaaaaammin. Malttia, Sanni, malttia. :)
Suuret kiitokset asiantuntijakolmikolle. Tänään olemme taas vähän viisaampia!
Uusi oranssi huulipuna in action.
Estee Lauder All-Day Lipstick Coral Tangerine.
Ja taas. Kuvien sävy laimeni puolella niiden latauduttua WordPressiin. >:-(
Aloin jo epäillä omaa näköäni, ja testasin ottaa kuvakaappauksen blogiin ladatusta kuvasta ja Photarissa avatusta kuvasta rinnakkain. Tässä ero:
Mitä ihmettä? Miten kuvakaapattu kuva ei laimennukaan WordPressiin ladattaessa? Miten jpeg-tiedosto kuvakaappauksesta voi olla latauksen jälkeen uskollisempi alkuperäisen kuvan väreille kuin lataus itse alkuperäisestä tiedostosta?? Selittäkää tämä joku mulle.
Voi huokaus. Mun pitää sitten näköjään alkaa tekemään meikkikuvistani kuvakaappaukset tästä eteenpäin, että väreistä saa jotain tolkkua.
Alempi kuva on kuin auringossa haalistunut versio ylemmästä. Tosin kuvakaappaus-version huulet ovat hitusen punaisemmat kuin alkuperäisessä.
Kuin kaksi eri huulipunaa. Way to go, WordPress!
Aikas kiva huulipuna joka tapauksessa. Tällaista oranssia mulla ei ole ollutkaan, vaikka muuten olen kuolaillut oransseja huulipunia jo kohta kaksi vuotta.
Lähti kuitenkin samantien salaattilounaan mukana, joten all-day lipstickistä ei voida puhua.
Kesäalesta lähti mukaan seuraava satsi.
Tätä ihmettelen itsekin. Lisää huulipunia odottamaan sitä ihmettä, että jonain päivänä alan taas käyttämään huulipunia noin niinkuin useammin kuin 2 kertaa kuussa. :)
BeYu'n vihreä ja tummanruskea eyeliner.
Kasa rajauskyniä.
Pari nudelakkaa ja pari - no yllätys yllätys - oranssia lakkaa BeYu'lta.
Paras löytö olivat kuitenkin nämä!
Muistatteko Estee Lauderin kauniin ruskea/persikkaisen Spiced Peach -paletin? Nyt se yhtäkkiä lojui alepöydällä! Ja vaikka minulla näitä neutraaleja ihanuuspaletteja onkin vaikka kuinka, niin en vain voinut olla antamatta kotia tälle yksinäiselle kaunokaiselle.
Toinen Lauder-löytö oli tämä upean oranssinen Coral Tangerine -huulipuna. Kunnon in-your-face oranssi! Hyvin lähellä Make Up Storen Dare-sävyä, mutta pehmeämmällä ja miellyttävämmällä koostumuksella. Jospa tätä tulisi edes nyt kesällä vähän käytettyä. Meinasin ensin laittaa tätä tänään Foo Fightersin keikalle mutta sitten tajusin että en mä jaksa konsertissa alkaa mitään huulipunia korjailemaan.
Loppuun vielä maisemakuva juhannusyöltä.
Oltiin mökillä pienellä kaveriporukalla ja vietettiin perinteinen suomalainen juhannus syöden, saunoen, uiden ja mölkkyä pelaillen.
Ei kyllä yhtään tunnu lomalta, kun ensi viikkokin on ahdettu niin täyteen ohjelmaa että alkaa jo sekin stressata. :)
Benecos Baked Colour -luomiväri Amazing. U-P-E-U-S.
Amazing muistuttaa hyvin paljon MACin ihastuttavaa Shimmermoss-luomiväriä (vieressä vertailuna), mutta on luomella kymmenkertaisesti intensiivisempi. Shimmermoss joutuu nyt luovuttamaan paikkansa vihreäturkoosien luomivärieni suosikkina, ja ykköseksi ampaisee Amazing. Nämä Baked-sävythän muuten levitetään kosteina, kuivana sävy ei oikein toimi.
Ja nyt mua ärsyttää ihan mielettömästi, kun kuvien väri-intensiteetti laimentui puoleen ladattuani kuvat WordPressiin. Sama juttu oli jo kynsikoristelukuvissa, IsaDoran oranssi lakka on blogikuvissa paljon miedompi kuin koneella. En tajua miksi näin tapahtuu.
Mutta kuvitelkaa kuvassa näkyvät sävyt erittäin syvinä, hohtavina ja UPEINA. :) Koko luomella Amazing, kulmaluulla REvlonin Frosty White ja rajaukset Indeliblen Oceanic-geelieyelinerilla.
Kasvoilla mikäs muu kuin mineraalimeikki (Lily Lolo In The Buff + Couleur Caramel 823 -sekoitus) ja poskilla MACin Joyous.
Tänään klo 19.00, kun pääsen töistä, alkaa kuuden viikon LOMA!!! Lomalomaloma. Kuinka olenkaan tätä odottanut...! Karistan kaupungin pölyt jaloistani ja palaan kotiin vasta elokuussa. Blogi tulee heinäkuussa hiljenemään mahdollisesti kokonaan, mutta saa nähdä tuleeko joitain rästipostauksia naputeltua jonain sadepäivinä. :)
Tämäkin päivä piti sitten kokea. Mr. Karkkipäivä soitti eilen hilpeänä, ja kertoi käyneensä ostoksilla Lushissa. Siis itselleen.
Tämä on oikeasti meidän perheessä jo sillä asteikolla, että "hell freezes" ennenkuin Mr ostaa itselleen jonkun kasvovoiteen. Mutta niinpä vain tapahtui. Ja vielä Lushissa, of all places..! (Ilman että helvetille kävi mitään...) Saatatte muistaa herra Karkkipäivän aatoksia ihonhoidosta Mies Hoitoon! -postauksesta, jossa mies lähetettiin kosmetologille vuosihuoltoon.
Mr. Karkkipäivän ostoskassista löytyivät sitten seuraavat tuotteet: partavoide Prince ja kosteusvoide Imperialis. Partavoiteen saatan vielä jotenkin ymmärtää, mutta kasvovoide? "Onko sulla iho sitten vihdoin alkanut kuivua?", kysyin. "Joo, jotain sinne päin", mies sanoi.
No, ovathan nämä pakkaukset mustanpuhuvine värimaailmoineen itse asiassa aika miehisiä, mutta itse kauppa... Ihan hullua kuvitella mun kovanaama-misteri tuonne karkinväriseen myymälään...! ^_^
Itselleen shoppailevat miesasiakkaat lienevät erikoisuus myös Lushin henkilökunnalle. Miehekettäni palvellut neitonen vaikutti hämmästyneeltä miehen kertoessa, että etsi voidetta itselleen. Mies oli sitten tyytyväisenä selittänyt, että häntä on kotona koulutettu ymmärtämään kosmetiikan tarpeellisuuden päälle. Lopulta hän oli myös kertonut, että "Tyttöystäväni kirjoittaa sitä Karkkipäivä-blogia." (**LIEVÄN NOLO!!**) Mutta terveisiä vaan sinne Citykäytävän Lushiin, hyvät tuotteet olitte äijälle löytäneet. :)
Imperialis-voide vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että taidan itsekin sitä vähän kokeilla. Lushin sivuilla kerrotaan, että:
"Imperialis on ennen kaikkea sekaiholle - tosin, koska se sopii sekä kuivalle että öljyiselle ja aknesta kärsivälle iholle, se käy oikeastaan melkein kaikille. Se sisältää kuninkaallista tiikerinliljaa sekä yrttejä kuten mustaseljauutetta, tuoksuorvokkiuutetta sekä mäkikuismaa. Mäkikuisma rauhoittaa tulehduksia ja sen sanotaan karkoittavan pahoja henkiä!
Sekaiholle sopivimmaksi Imperialiksen tekee laventelin eteerinen öljy. Laventeli tasapainottaa ihon talintuotantoa. Siis mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että laventeli saa kuivan ihon tuottamaan lisää talia, ihon omaa kosteusvoidetta, ja öljyisellä iholla laventeli hillitsee talin liikatuotantoa. Ei hullumpaa!"
Inci on siitä mielenkiintoinen, että vesi on vasta kolmantena (!). En muista, että olisin koskaan nähnyt moista voideinciä. Ensimmäisenä on laventeliuutetta, toisena ukontulikukkauutetta ja kolmantena appelsiininkukkavettä. Jännä!
Itsehän en ole edelleenkään käyttänyt yhden ainutta Lushin tuotetta, vaikka kiinnostusta kyllä löytyisi. Täytyy vain hyväksyä se asia, että yksi elämä on liian lyhyt kaikkiin houkutteleviin kosmetiikkamerkkeihin tutustumiseen...! :)
Ei saa nauraa. :D Tai nojoo, nauranhan mä itsekin. :)
Mutta näistä tuli ihan kivat ollakseen ensikertalaisen käsialaa. Minähän en harrasta kynsien koristelua tai muutakaan kynsitaiteiluita, mutta inspiroiduin tuossa viikonloppuna työkaverini kynsistä. (Jotka oli hänelle tehnyt toinen kollegani, terkkuja vaan!)
Tein vapaalla kädellä huterat vinokärkilakkaukset IsaDoran Hot Coral -lakalla, ja vedin päälle valkoisia viiruja Dependin ArtLiner-lakalla. Valkoviivojen päälle vedin Goshin Rainbow-hippulakkaa.
Työkaverini kynsissä oranssit kärjet oli tehty ranskalaiseen malliin ja valkoiset viirut oli tietty erittäin kapeita ja siistejä. :) Rainbow'n tilalla työkaverini kynsissä oli käytetty kultaglitteriä, joka sai kokonaisuuden näyttämään siltä kuin kynsien kärjet olisivat leimunneet tulessa. Upea lakkaus! Minun imitaationi on vain kalpea aavistus siitä, mutta olen silti vähän innoissani.
Ostin Dependin koristelulakan ihan tätä manikyyriä varten. Saas nähdä, tuleeko viiruja piirreltyä nyt vähän joka lakkaukseen. :)
Pariin kynteen, kuten vasemman käden etusormeen, kokeilin China Glazen kultakimallelakkaa. Kimalteet pääsevät kuitenkin oikeuksiinsa vain sähkölampun valossa, jossa ne hohtavat monivärisinä.
Vasemman käden nimetön meni ihan ruttuun kun innostuin annostelemaan hippulakkaa liian paksun kerroksen.
Mitähän blogikollegani, kynsiguru Charming Nails tuumaa tästä liikuttavasta lakkauksesta! :)
Minulla on tällä hetkellä ihan hurjasti vartalovoiteita, ja voi ehkä sanoa, että jossain määrin aloin ymmärtää Virven vartalovoidemaniaa. ^_^ Olen koukuttunut hyväntuoksuisiin vartalotuotteisiin, ja olin melkein pahoillani kun talvella ostamani Anne Lindin Hunaja-Maito-vartalovoide loppui - sen tuoksu aamuisin suihkun jälkeen oli herkullisuudessaan lähes terapeuttista.
No, onneksi jonossa odotti seuraava hyväntuoksuinen voide. Weledan vanhaksi jääviä vartalotuotteita sai töistä talvella edullisesti, ja minäkin pelastin niistä osan.
Tyrni-vartalovoiteen parasta ennen -päiväys on ollut helmikuussa, mutta mitään pilaantumisen merkkejä ei ole havaittavissa. Mehukas tuoksukin tuo veden kielelle. Aloin miettimään, että tuoksuuko tyrnimarja itsessään näin hedelmäiselle. Pikainen Google-konsultointi kertoi, että tyrnin tuoksun sanotaan muistuttavan ananasta ja passionhedelmää. Ilmankos!
Minulla on aiemmin ollut Weledalta Calendula-vartalovoidetta, josta en juurikaan pitänyt sillä se jätti iholle rasvaisen pinnan. Tyrni-voide on ohuempaa (oikeastaan hyvin maitomaista) ja imeytyy nopeammin, mutta pinta jää kuitenkin öljyisemmäksi kuin esimerkiksi Anne Lindin, Laveran tai Estelle & Thildin vartalovoiteilla. Jotenkin tämä rasvaisuus tuntuu olevan ominaista kaikille Weledan voiteille.
Sitten jotain kotimaista; Blueberry Living ja Vivisanté. Kummatkin olen saanut blogin kautta arvioitavaksi.
Blueberry Living on viime lokakuussa lanseerattu suomalainen luonnonkosmetiikkamerkki, jonka valikoimaan kuuluu pelkästään vartalotuotteita. Firma on kunnostautunut inci-listojen tulkkaamisessa pakkauksissaan. Jokainen heprealta kuulostava nimi on käännetty sekä suomeksi että ruotsiksi, ja ainesosan jälkeen kerrotaan vielä onko ainesosa luomua ja/tai ekosertifioitu. Hieno juttu!
Posti toi minulle sarjan mansikan tuoksuisen vartalovoiteen. Ensivaikutelma oli, että onpa tylsän ja vaatimattoman näköinen pullo. Sitten nuhtelin vähän itseäni ja päätin, että minunhan täytyy ennemminkin sympata kotimaista kosmetiikkayrittäjyyttä ja ymmärtää, ettei uudella ja pienellä merkillä ole välttämättä heti alussa varaa panostaa pakkausdesigniin.
Joka tapauksessa totean pienellä präntillä tähän väliin, että pakkausten ulkonäöllä on mieeeeeletön vaikutus ostopäätökseen. Kun tuotteesta ei tiedä mitään, on pakkauksen visuaalinen puoli ainoa houkutin. Monen firman pitäisi sisäistää tämä entistä paremmin.
Mansikka Body Lotion on erittäin kevyttä ja nopeasti imeytyvää. Kuivalle iholle tätä täytyy laittaa monta pumppausta, ja 150 ml:n pullo kuluu varmasti hetkessä. Luonnollinen mansikan tuoksu on suloinen! Body Lotionilla on hintaa 16,90€ (Hyvinvoinnin Tavaratalo, muualla kalliimpaa), eli litrahinta tällä on varsin kova verrattuna moniin kilpailijoihin. Kotimaisuutta arvostavat maksanevat hinnan silti mielellään, ja Blueberry Livingin tuotteet ovatkin jo löytäneet laajan jälleenmyyntiverkoston aina Sokokselta pieniin luontaistuoteliikkeisiin.
Vivisanté Natural Skin on ensimmäinen suomalainen ekosertifioitu kosmetiikkasarja (Ecocert). Sarja tuli markkinoille viime syksynä.
Kun näin Vivisantén pakkaukset, oli ensimmäinen ajatukseni; "Estelle & Thild!" Pakkaukset ovatkin lähes identtiset E&T:n kanssa. Kun sekä Vivisanté että E&T valmistetaan Suomessa, heräsi minulla tietysti heti ajatus, että lieköhän ovat samalta tehtaalta. :) Ja tämä tunne vahvistui vartaloemulsion korkattuani.
Koostumus on hyvin samanlainen kuin E&T:n vartalovoiteissa, ja tuoksukin muistuttaa erehdyttävästi E&T:n Neroli Bergamot -voidetta. Inci-vertailu osoittaa, että voiteilla on 78-prosenttisesti sama inci. Vivisantéssa on viisi ainesosaa enemmän, mm. esteriöljyjä, jojobaöljyä ja mustaherukansiemenöljyä. Voiteilla vaikuttaisi silti olevan sama voidepohja. Mielenkiintoista!
Odotan mielenkiinnolla, miltä kasvotuotteet vaikuttavat. Jos nekin muistuttavat koostumuksiltaan E&T:tä, niin täytyy ehkä tutkia asiaa lähemmin. Ei sillä, että asialla nyt hirveästi merkitystä olisi, muuten kuin kuriositeettina. Käsittääkseni moniakin kosmetiikkasarjoja valmistetaan maailmalla samoissa tehtaissa, ja kuluttajat voivat tietämättään käyttää lähes samoja tuotteita vaikka merkki ja brändinimi vaihtelee.
Mitäs Viva La Juicy EdP tekee suihkugeelien seurassa ja ylipäänsä ihonhoitopostauksessa? Noo, nuo värit vain näyttivät niin herkuilta yhdessä että tuuppasin Juicynkin kuvaan. :) Ja Juicy on mun kesäiltatuoksu!
Jos en Weledan voiteista niin hurjasti tykkääkään, niin suihkugeelit ovat toista maata. Näistä on tullut suosikkejani, kun ne pesevät ihon niin hellävaraisesti ja kuivattamatta, ja tuoksut ovat nameja. Ne ovat nimensä mukaisesti voidemaisia ja jättävät ihon pehmeäksi. Minulla on nyt kesäkäytössä Tyrni- ja Sitrussuihkugeelit joita vaihtelen fiiliksen mukaan. Nuo pakkausten iloiset värit saavat minut jotenkin hyvälle tuulelle kun näen ne kylpyhuoneessa.
(Ja jos palataan tähän pakkausten psykologiaan, joka on minusta niin kiehtovaa, niin näistä tuotteista saa esim. töissä paljon houkuttavamman esillepanon kuin vaikkapa Dr. Hauschkan vartalotuotteista.)
Niin, ja sitten se pikku-Juicy.
Kun Juicy Couture -tuoksut ilmestyivät keväällä Suomessa, en ensin tiennyt tykkäänkö niistä vai en. Kolme tuoksuista on raskaan makeita, ja yksi taas kevyen "ruohomainen", hieman Issey Miyaken A Scent -tuoksun hengessä. Makeat tuoksut olivat minulle vähän "too much", ja kevyin taas jotenkin tylsä.
Kun sitten sain lahjaksi Viva La Juicy -rollerin ja rullailin sitä satunnaisesti iholle, alkoi tuoksu pikkuhiljaa puhua minua puolelleen. Sen sokerinen ensituoksu on edelleen tavallaan liian päällekäyvä omaan makuuni, mutta pehmennyttään tuoksu muuttuu varsin koukuttavaksi sekoitukseksi hillitympää karamellia, vaniljaa ja jasmiinia. Ei missään nimessä päivätuoksu minulle, vaan ehdottomasti bilerintamalle. Kun tuoksutan tätä, haistan lämpimän kesäillan jossain hikisellä tanssilattialla, ruskettuneita vartaloita ja makeita cocktaileja...
Eli tänä kesänä Sanni tuoksuu sekoitukselta tyrniä, mansikkaa, sitrusta ja sulanutta karamellia...! :) Miltä te tuoksutte?
Tässä taas muistutuksena, miksi Urban Decay Primer Potion on must.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa koko luomella UDPP-pohjustus. Meikki on ollut kuvanottohetkellä kasvoilla n. 12 tuntia, ja sillä on maattu auringossa kolmisen tuntia.
Oikeanpuoleisessa kuvassa ei pohjustusta. Meikki on ollut kuvanottohetkellä kasvoilla n. neljä tuntia, joista kolme auringossa.
Jep. To UDPP or not to UDPP, ei tarvitse miettiä vastausta. :)
