Tein uuden vuoden lupauksen, jonka vuoksi olen ollut koko tammikuun iloinen ja onnellinen.
Lupasin palata vanhojen harrastusteni pariin ja löysätä bloggaustahtia. Ennenkaikkea lupasin ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviini ja elvyttää rakkaan kirjeenvaihtoharrastukseni. Enemmän aikaa ystäville ja itselle, vähemmän aikaa selkä jumissa koneen äärellä.
Teille lukijoille tämä lupaus on tietenkin näkynyt blogipostausten harvenemisena. Se ei välttämättä ilahduta niitä lukijoita, jotka mielellään lukisivat uusia päivityksiä joka päivä. Minulla on kuitenkin parempi fiilis näin. Noin kolme postausta viikossa tuntuu nyt hyvältä tahdilta. Joskus voi tulla useampiakin, joskus vähemmän.
Bloggaus on aivan ihanaa ja ehdottomasti tärkeä osa elämääni, mutta se oli ottanut vähän liiankin suuren palan vapaa-ajastani. Minun on jotenkin ollut vaikea luottaa siihen että kyllä te lukijat täällä varmaankin pysytte mukana vaikka en olisi joka ikinen päivä vastaamassa kommentteihin tai julkaisemassa uutta postausta, ja siksi en osannut rentoutua vaan tuntui että kaikki liikenevä vapaa-aika tulisi käyttää blogiin.... Ja kun niitä ideoitahan riittää, asiaa ei yhtään auta että minulla todella olisi blogijuttuja kirjoitettavana melkein kellon ympäri! ^_^
Mutta nyt olen luvannut tehdä tänä vuonna toisin.
Viime viikkoina olenkin......
....lukenut paljon.
...koonnut valokuvistani kirjoja. (Projekti joka on odottanut toteuttamistaan jo varmasti viisi vuotta...)
...kirjoittanut pitkiä kirjeitä. Ja tämä on ollut minulle tärkeintä.
Kirjekansio
Minulla on ystäviä 20 maassa ympäri maailmaa. Ystäviä, joiden kanssa olen kirjoitellut kirjeitä 15 vuotta ja joista monet olen myös tavannut. Tässä parin viime vuoden aikana kirjoitustahti on kuihtunut lähes olemattomaksi, mistä olen tuntenut suurta syyllisyyttä. Olen huono ystävä. Mutta nyt siihen tulee taas muutos! :) Käsissä tuntuu vähän kankealta kun ei ole tottunut kirjoittamaan kynällä, ja käsialakin näyttää jotenkin kömpelöltä (oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että opiskelujen jälkeen ei oikeastaan koskaan enää ole tarvetta kirjoittaa mitään muistilappua pidempää käsin...?). Saa nähdä alkaako kirjoitus tässä pikkuhiljaa sujua jouhevammin...!
Olen niin ylpeä itsestäni kun olen saanut monta pitkää kirjettä postiin. :) Yksi ystävä on saanut tässä välillä vammaisen lapsen, toinen on jäänyt työttömäksi, kolmas on saanut levytyssopimuksen... Paljon on kuulumisia kerrattavana.
Tässä minä ja yksi rakkaimmista ystävistäni, kreikkalainen Marianna. Marianna on kerran ollut blogissa meikkimallinakin, lomatunnelmissa syyskuussa 2010. :)
Onko teistä kukaan harrastanut kirjeenvaihtoa? Nythän tuollainen vanha kunnon etanaposti on ollut blogosfäärissä pinnalla blogien kuten Häkkitiikeri ja Valkoinen Enkeli ansiosta. Vangeille en ole itse koskaan kirjoittanut.
* * *
Lähetän tässä lopuksi vielä terveiset niille lukijoille, jotka odottelevat vastausta sähköpostiviesteihinsä. Olen kovasti pahoillani että joudutte odottamaan vastausta. Saan välillä todella paljon viestejä joissa kysytään yksityiskohtaisia ihonhoito- tai meikkivinkkejä, ja näihin vastaaminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Arvostan lukijoitani ja vastaan viesteihin mielelläni kykyjeni mukaan, mutta välillä käperryn töiden jälkeen mieluummin sohvalle lukemaan kirjaa tai katsomaan Dexteriä mieheni kanssa, kuin vietän saman ajan koneella sähköpostin parissa. Toivottavasti ymmärrätte, ettekä loukkaannu jos vastaus saapuu vasta viiden päivän tai kahden viikon kuluttua. Joskus minua voi myös muistuttaa, jos asia on erityisen tärkeä. :) Joku viesti voi nimittäin myös ihan rehellisesti unohtua.
[vimeo 35438612 w=400 h=300]
Untitled from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Viime yönä kuvattua.... (Hyvä kun en tunnu tuossa videolla muistavan mikä kapistus on ripsentaivuttimet.... :P)
Minulta kysellään silloin tällöin videopostauksia, ja vastaan aina että minulla ei ole mitään välineitä liikkuvan kuvan kuvaamiseen. (Ja enpähän kyllä pidä videolla esiintymisestäkään...) Nyt tajusin yhtäkkiä, että voinhan mä kuvata videota Mr Karkkipäivän pokkarilla!
Tämä on vain tällainen kokeilu, ja kuvan laatu on aika huonoa... Mutta saa nähdä jos videojulkaisujen kynnys nyt laskee ja vaikka joku päivä uskaltaisin julkaista jonkun simppelin meikkivideon. :) Tyyliin miten teen geelirajauksen tai levitän mineraalipohjan, joita välillä kysellään.
YouTubehan on pullollaan videomeikkiguruja, ja sille linjalle en ole lähdössä. Älkää huolestuko! ^_^ Sen tasoisiin videoihin ei taidot & tekniikka riitä. :)
Listamaanikon ”teemakuukausi” jatkuu, ja viimeisenä on vuorossa vuoden aikana loppuun kuluneiden kosmetiikkatuotteiden listaus. Toiset kauneusbloggaajat julkaisevat näitä kuukausittain, minulle riittää kerran vuodessa. Sillä joka kuukausi ei välttämättä lopu yhtäkään tuotetta.
Minulla kosmetiikkatuotteet nimittäin todella kestävät. Jutussa Kuluu, kuluu... no ei kulu! avasin hieman tuotteiden hitaaseen käyttökaareen liittyviä ajatuksiani. Kyllä, sellaisestakin aiheesta voi saada aikaan ihan mielenkiintoisen blogipostauksen! ^_^
Tänä (tai siis oikeastaan viime) vuonna tuotteita kului enemmän kuin kahtena edellisenä. Jopa 40 prosenttia enemmän! Olenpas mä nyt riehaantunut. :) Luku on silti varmasti hyvin vaatimaton verrattuna keskivertokosmetiikafriikkiin - 61.
Suihkugeelien kulumishitaus on ainoa asia, joka on minulle todellinen mysteeri. Miten voi olla mahdollista, että vuoden aikana loppui vain yksi suihkugeeli? Okei, toinen yskii juuri viimeisiään, mutta kaksikin on ihan sairaan vähän. Olen käyttänyt muutamia pieniä 30 ml:n näytetuubeja ja välillä samaa suihkugeeliä miehen kanssa, mutta siltikin tuntuu omituiselta. Ehkä listalta on unohtunut joku suihkugeeli.
Hiustuotteet:
Puhdistustuotteet:
Kasvovoiteet/naamiot/kuorinnat:
Vartalovoiteet:
Meikkituotteet:
Muut tuotteet:
-------------------------------------------------------------
= 61 tuotetta
Meikkileikeissäni ovat yhdet kaverit valitettavasti jääneet pikkuhiljaa hiekkalaatikon ulkopuolelle.
Kynät.
Olen niin pahoillani, kynäset.
Meillä oli monta hyvää yhteistä vuotta. Yli kymmenen. 14-vuotiaasta vaille kolmikymppiseksi käytin rajaamiseen yksinomaan kyniä tai luomiväriä.
Nyt säännöllisessä käytössä on enää kolme kajalia; IsaDoran ihonsävyinen, MACin musta ja Rimmelin violetti. Näistäkin vain IsaDoraa käytän viikottain (lähes päivittäin, oikeastaan), MACia ja Rimmeliä harvemmin.
Miksi olen hylännyt kynät? Mitä pahaa ne ovat tehneet?
En vain enää pidä kynän jäljestä. Katsokaa. En saa kynärajausta millään aivan ripsen tyveen, aina jää näkyviin pieni kaistale ihoa kynän ja ripsien väliin.
Nestemäisen eyelinerin taas saa aivan ripsen tyveen, sillä siveltimen kärki on moninkertaisesti ohuempi ja tarkempi kuin kynän kärki.
Rajaustyylini on myös muuttunut vuosien saatossa, ja nykyään teen lähes poikkeuksetta joka meikkiin pitkän siipirajauksen. Kynällä en saa kunnollista siipeä tehtyä, kynä-ressut ovat siihen liian paksuja ja kömpelöitä.
Nyt hiekkalaatikolla jyräävät nestemäiset ja voidemaiset rajaukset. Perinteiset dipattavat eivät kuulu suurimpiin suosikeihini, mutta BeYu'n lainerit ovat tosi hyviä ja näitä käytän paljon. (Ja BeYu'tahan ei enää myydä Suomessa, oletan että joku kohta kysyy mistä näitä saa.)
Kätevällä tussieyelinerilla saan tarkimman ja "graafisimman" rajan, mutta miinuspuolena on rajausjäljen helppo suttaantuminen jos silmä vaikka vuotaa.
Parhaan ja kestävimmän rajauksen saan vedenkestävällä voidemaisella eli geelieyelinerilla. Näitä minulla on n. kymmenessä eri värissä kirkkaansinisestä oranssiin.
Geelieyelinerit ovat syrjäyttäneet minulla perinteisen kynäkajalin sisärajauksissakin, sillä geelieyeliner vain pysyy paremmin.
MACin Smolder saa usein katsoa syrjästä kun vetäisen sisärajaukset Essencen halpisgeelillä.
Hylätyt.
Voi kaverit. Vähän surettaa, sillä minulla on niin paljon ihanan värisiä kyniä.
Mutta aika aikaansa kutakin.
Kun silmäluomeni tästä vielä rutistuvat iän myötä, on yhä vain epätodennäköisempää että enää palaan kynärajauksiin.
* * *
Mitenkäs teillä? Kynä vai nestemäinen?
Suosittelen uudemmille lukijoille myös tätä vanhaa postausta, jossa esittelen kaikki nestemäiset ja voidemaiset eyeliner -tyypit:
Täytyy kai minunkin avata sanainen arkkuni tästä Garnierin uutuudesta, josta nyt joka paikassa kirjoitellaan. Olen siis pahoillani jos olette jo saaneet yliannostuksen tästä tuotteesta, tapanani on yleensä vältellä näitä massablogi-"pushauksia". Minusta on kuitenkin hauska analysoida tätä voidetta, joten jospa jaksaisitte lukea vielä minunkin ajatuksiani tästä "ihon ihmekaunistajasta".
Alkuun pikainen "termit selviksi" -pätkä: BB-voiteet kehitettiin alunperin Saksassa hoitamaan ihoa kirurgisten operaatioiden jälkeen. Kirjaimet BB tulevat sanoista "blemish balm". (Blemish = ihon "virhe" kuten näppy tai arpi.) Alkuperäiset BB-voiteet olivat ihoa tehokkaasti uudistavia ja rauhoittavia ja samalla peittäviä, ja auttoivat ihoa toipumaan nopeammin leikkauksen tai laserkuorinnan jäljistä. Kauneusteollisuuteen voiteet siirtyivät kun korealaiset näyttelijättäret alkoivat käyttää BB-voiteita meikkipohjana, ja ilmiö levisi megatrendiksi Aasiassa. Nyt, vuosia myöhemmin, trendi on vihdoin saavuttamassa Eurooppaa.
Kerronpa tähän alkuun vielä senkin, että itse en ole kokeillut ns. oikeaa BB-voidetta koskaan, ja ilmiö on minullekin niin uusi tuttavuus että kuulin siitä vasta n. puoli vuotta sitten. Meikkivoiteita kun en käytä, niin ei toisaalta ihmekään etten ollut höristänyt korviani tälle "taika-aineelle".
Garnierin BB Cream on käsittääkseni ensimmäinen Suomen markkinoille ilmestynyt BB-voide. Sain voiteen kauneusbloggaajien miitistä joulukuussa, itse en olisi tätä ostanut.
Silmäys inciin ja testi iholle kirvoittivat välittömästi seuraavan kommentin: miten tämä voide eroaa sävyttävästä päivävoiteesta? Vastaus: eipä oikeastaan mitenkään.
Garnier hehkuttaa voiteen olevan "miracle skin perfector" joka vaikuttaa samanaikaisesti viidellä eri tavalla. Tarkastellaanpa Garnierin mainosta.
Voide siis lupaa:
1. Tasoittaa ihon väriä. Okei. Sävyttävä päivävoide tasoittaa myös ihon väriä.
2. Kosteuttaa. Selvä. Sävyttävä päivävoide kosteuttaa myös ihoa.
3. Häivyttää ihon pieniä virheitä. Englanniksi tämä kohta kuuluu "blurs lines & imperfections", eli toisin sanoen voiteen kalvonmuodostajat täyttävät juonteita ja laajentuneita ihohuokosia luoden tasaisemman pinnan. Tämä teknologia löytyy monen monista muistakin voiteista.
4. Suojakerroin 15. Sävyttävissä päivävoiteissa on myös suojakerroin, ei mitään uutta tässäkään, Garnier.
5. Heleyttää. Jaaaaa kuten tiedämme, käytännössä kaikki voiteet lupaavat tänä päivänä heleyttää; niin kosteusvoiteet, meikkivoiteet kuin sävyttävät päivävoiteetkin. (Heleyttäminen = voiteisiin on lisätty valoaheijastavia pigmenttejä jotka luovat iholle kuulaan pinnan.)
Eli mitä "miracle"-ominaisuuksia tässä voiteessa nyt sitten on jotka erottaisivat sen muista markkinoilla olevista, väripigmenttejä sisältävistä kosteusvoiteista? Ei minun nähdäkseni mitään. Alkuperäisen, ihotautilääkärien kehittämän BB-voiteen kanssa tällä tuotteella ei ole mitään tekemistä. Incistä ei löydy mitään aineita, jotka vaikuttaisivat ihoa rauhoittavasti, näppyjä puhdistavasti tai arpia vaalentavasti.
Ihania nämä mainosten tekstit..! Naiset ovat kuulkaas tämän voiteen testanneet ja hyväksi havainneet, eli tähän kannattaa siis luottaa! :)
Sitten käyttökokemuksia. Myynnissä on kaksi sävyä, 02 Light ja 03 Medium, joista sain sävyn 02. Monet blogimiitin osallistujista harmittelivat, että 02 on heidän talvi-iholleen liian tumma.
Minulle on viime aikoina selvinnyt, että en ilmeisesti olekaan niin vaalea kuin olen kuvitellut. BB Cream 02 sulautui ihooni yllättävän kivasti, ja kun laitoin yhdeksi yöksi itseruskettavaa, sopi sävy seuraavana aamuna aivan täydellisesti.
Kas näin. Poskeen on vedetty läntti BB 02:ta, hyvä jos sen erottaa.
Garnier BB Cream tuntuu sävyttävältä päivävoiteelta. Sen koostumus on paksuhko, ja siinä on enemmän pigmenttiä kuin esimerkiksi Lumenen sävyttävässä kosteusvoiteessa. Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin vaikkapa Diorin. Ihon sävy todellakin tasoittuu lupausten mukaisesti, ja iho tuntuu myös kosteutetulta ja näyttää heleältä. Itse en tarvitse tämän alle missään nimessä erillistä kosteusvoidetta.Voiteessa on muuten suhteellisen voimakas tuoksu, miellyttävä, mutta voimakas.
Mikäli ihoa ei puuteroi, voiteen pinta alkaa pian kiiltelemään. Useimmat meistä laittanevat kuitenkin aina puuteria minkä tahansa meikkipohjan päälle, joten ehkä ei ole tarpeen kehottaa erikseen puuteroimaan tämänkin tuotteen yhteydessä. :)
Mitäpä tästä voiteesta nyt muuta sanoisi, kuin että oikein toimiva sävyttävä päivävoide, joka on markkinointimielessä lanseerattu BB-voiteen nimellä. Iho jää kauniin näköiseksi, ja tämä on varmasti loistotuote sävyttävien kosteusvoiteiden ystäville. Todella kirjavaa ihoa tämä ei tasoita, mutta sama pätee muihinkin sävyttäviin kosteusvoiteisiin. Pigmenttiä ei ole siihen riittävästi. Mitä enemmän pigmenttiä, sitä vähemmän jää tilaa kosteuttaville ainesosille, eli kosteustehon säilyttääkseen tämäntyyppiset voiteet eivät koskaan voi olla huomattavan peittäviä.
En tiedä paljonko tämän tuotteen hinta on, mutta kun kyse on Garnierista, se ei varmasti ole paljon.
Onko joku jo kokeillut tätä voidetta? Mitä mieltä ylipäänsä olette BB-buumista? Olen ymmärtänyt, että Garnier ei suinkaan ole ainoa firma, jonka BB-voide on ominaisuuksiltaan yhtä kuin sävyttävä päivävoide. Täytyy sanoa, että minua tämä ilmiö hämmentää kovasti. Kun kerran alkuperäiset BB-voiteet todellakin olennaisesti poikkesivat tavallisista kauneusteollisuuden kosteus/meikkivoiteista, niin mitä järkeä on lanseerata sävyttäviä päivävoiteita niiden nimellä?
Nyt olisi sitten taas aika katsella vähän tilastoja ja tarkastella niiden valossa Karkkipäivän vuotta 2011. Ahh että mä rakastan tällaisia listauksia! ^_^ (Eli mahdollisesti teen näitä enimmäkseen omaksi ilokseni...)
Blogin luetuimpien postausten lista on tällä kertaa siitä mielenkiintoinen, että puolet Top Kympin jutuista onkin kirjoitettu aikaisemmin kuin vuonna 2011! Aika hassua, mutta toisaalta ilahduttavaa. Ainakin se kertoo siitä, että myös vanhoja postauksiani luetaan ahkerasti ja joihinkin niistä palataan kerta toisensa jälkeen.
Vuoden 2011 Top 10 luetuimmat postaukset Karkkipäivässä olivat:
Tunnisteluettelon klikkaukset kertovat myös paljon siitä, mikä blogissa lukijoita kiinnostaa.
Vuoden 2011 klikatuimmat tunnisteet olivat:
Jotenkin mua ihmetyttää tuo että hiusjutut-tunniste on aina vain niin suosittu - ja kyse on kuitenkin kirjoittajasta, joka ei osaa tehdä tehdä itselleen edes lettiä! ^_^ Mitään hiustenlaittovinkkejähän täältä ei tosiaankaan saa, päinvastoin mulle pitäisi antaa niitä. :)
Merkeistä klikatuin tunniste oli (mielestäni hieman yllättävästi) Estee Lauder. Aiempina vuosina kärkeä piti selkeästi Dior.
Millä hakusanoilla blogiin päädytään? Top 10:
Omia suosikkijuttujani vuodelta olivat mm. Kosmetiikan hintakatto, Netti tekee meistä tyhmiä?, Kosmetiikkamerkkien imagot, Honoré des Présin luomutuoksut, Varisematon ripsiväri ja Pehmoankkani Nassukka. Tykkäsin myös Top 10 -listan Max Factor -jutun tekemisestä (koska se smoky eye -kynä on vaan oikeasti niiiiiiiin huvittava turhake!) sekä aurinkosuojista avautumisesta. :p
Kivoina erityisjuttuina vuodesta jäi mieleen työkeikka Kauneusmessuilla Laveran osastolla, oman Grimas-nimikkopaletin kokoaminen sekä joulukuinen kauneusbloggaajien tapaaminen. On tämä bloggaus kyllä mukavaa :) Toivottavasti jaksatte ja viihdytte Karkkipäivän parissa taas seuraavan vuoden!
P.S. Enää yksi "vuosi"-aiheinen juttu tulossa, nimittäin vuoden aikana loppuneet tuotteet. Sitten annan teille armoa ja voimme jättää vuoden 2011 taaksemme!
P.P.S. Otin muuten yhteyttä siihen kuviani käyttävään kouluun ja opettaja pahoitteli tapahtunutta kovasti. Hän kysyi saisiko kuitenkin käyttää kuviani materiaalina jos vastaisuudessa mainitsee tekijän, ja se oli minulle ihan ok.
Silikoni, tuo trendikkäästi parjattu kosmetiikan ainesosa. Silikonivastaisuus kuluttajien keskuudessa tuntuu kasvavan vuosi vuodelta, ja yhä useammat kosmetiikkamerkit vastaavat tähän ilmiöön lanseeraamalla silikonittomia tuotteita. Tämä trendi on ollut havaittavissa etenkin hiustenhoitotuotteiden puolella.
Silikoneista liikkuu paljon kielteisiä väittämiä. Niiden sanotaan tukkivan ihoa, kerrostuvan hiuksiin ja olevan muutenkin pahoja, synteettisiä aineita joilla vain ”meikataan” hiukset kiiltäviksi ja saadaan voiteet liukumaan iholle miellyttävästi. Pitävätkö nämä ”myytit” paikkansa?
Eri silikoniyhdisteillä on erilaisia ominaisuuksia, mutta pääsääntöisesti niitä käytetään kosmetiikassa tuomaan voiteisiin miellyttävää tuntua, sitomaan ihoon tai hiuksiin kosteutta ja tekemään hiukset liukkaiksi, kiiltäviksi ja helposti kammattaviksi.
Hiustenhoidosta puhuttaessa on hyvä muistaa, että hius on kuollutta sarveiskuitua jota ei voi millään elvyttää tai korjata, mutta sen pintaa voi silottaa ja vetolujuutta parantaa. Silikonit kuorruttavat hiuksen hydrofobisella eli vettä hylkivällä kalvolla, joka vähentää hiuksen huokoisuutta, estää kosteuden haihtumista hiuksen sisältä ja liukastaa hiuksen pintaa --> hius tuntuu sileältä, pehmeältä ja hoidetulta.
Kosteusvoiteessa silikonien ”kosteuttava” vaikutus perustuu okkluusioon; ne muodostavat ihon pinnalle kalvon joka estää kosteuden haihtumista ihon sisältä. Itsessään ne eivät siis sido vesimolekyylejä.
Mitä tulee silikonien tukkivuuteen iholla, monien ihmisten kokemukset näyttäisivät puoltavan tätä väitettä, mutta tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa näyttöä asiasta ei löydy. Monet asiantuntijat pitävät silikoneja päinvastoin yhtenä parhaiten siedetyistä ja hyödyllisimmistä ainesosista ihonhoidossa.
Itse kuulun niihin, jotka suhtautuvat silikoneihin vähemmän myönteisesti, vaikka ihoni ei ole niihin koskaan reagoinutkaan (päänahkaa lukuun ottamatta, mutta siihen palaamme kohta). En ole koskaan pitänyt silikonien liukkaasta tuntumasta voiteissa, enkä juuri näe tarpeellisena sitoa ihooni kosteutta juuri silikonien luoman kalvon avulla. Vastaavanlainen okklusiivinen vaikutus on myös luonnon öljyillä, ja toisin kuin silikoni, luonnon öljyt myös imetyvät ihoon ja pehmittävät sitä syvemmältä.
En kuitenkaan tuomitse silikoneja, sillä ne tuovat kosmetiikkaan monia kuluttajien toivomia ominaisuuksia.
Mitä tulee hiustenhoitoon, tällä puolella silikoneilla voi olla myös vähemmän toivottuja sivuvaikutuksia.
Voiko silikoni kerrostua hiukseen? Tästä kysymyksestä tunnutaan käyvän ikuista juupas-eipäs –keskustelua, ja etenkin kampaajien keskuudessa on suosittua väittää, etteivät heidän myymiensä tuotteiden laadukkaammat silikonit kerrostu hiukseen.
Väärin. Silikoni voi kerrostua hiukseen (lähde: BeautyBrains.com – kosmetiikkakemistien ylläpitämä sivusto), eikä tässä tapauksessa ole väliä tuleeko kyseinen silikoni Redkenistä vai Fructiksesta.
Kerrostuvuus riippuu reseptissä käytetyistä silikoniyhdisteistä ja käytettyjen tuotteiden määrästä. Dimethicone, esimerkiksi, on kaikkein raskain hiustuotteissa käytetty silikoni. Se on kaikkein silottavin, mutta myös vaikein pestä pois. Samoin amodimethicone tarraa hiuksiin voimakkaasti.
Luonnollisestikaan ei voida sanoa, että silikonit kerrostuvat kaikkien ihmisten hiuksiin, vaan mm. hiustyyppi ja kerrostumispotentiaalisia silikoneja sisältävien tuotteiden yhteiskäyttömäärä vaikuttavat asiaan. Jos käytät vaikkapa shampoota, hoitoainetta, jätettävää hoitoainetta ja muotoilutuotetta, jotka kaikki sisältävät dimetikonia, on kerrostuminen todennäköisempää kuin jos vain yhdessä tuotteessa olisi ko. ainetta.
Itse huomaan silikonien kerrostumisen omissa hiuksissani helposti. Kun esimerkiksi käytän jonkun hiusväripaketin mukana tulleen hoitoainepakkauksen, joka tyypillisesti sisältää runsaasti dimetikonia ja/tai amodimetikonia sekä polykvatteja (nämäkin voivat kerrostua hiukseen, mutta se on jo toinen stoori), ovat hiukseni jo valmiiksi selvän tuntuiset kun pesen ne shampoolla seuraavan kerran. Hiukset siis tuntuvat huuhteluvaiheessa selvemmiltä, kuin samalla shampoolla yleensä. Pitkään ihmettelin tätä ilmiötä, mutta sitten ymmärsin että se johtui edellisen hoitokerran silikoneista. Esimerkiksi dimetikoni saattaa vaatia useita pesukertoja irrotakseen kokonaan.
Toinen selkeä merkki silikonin kerrostumisesta oli päänahan hilseily. Käytin vuosia todella hoitavia, silikonia sisältäviä shampoita, ja hilseily loppui kun vaihdoin shampoot silikonittomiin. Tietenkään kaikki hiustuotteissa käytetyt silikonit eivät kerrostu, ja osa jopa haihtuu kokonaan, mutta pidän itse helpompana vältellä kokonaan niitä shampoita joista löytyy silikoniyhdisteitä incin alkupäästä. Näin olen myös välttänyt hilseen.
Sen sijaan hiuksiin jätettävissä suojatuotteissa, kuten latvaseerumeissa, pidän silikonia välttämättömänä. Kuivat ja rispaantuneet latvat kaipaavat nimenomaan sileyttä, kiiltoa ja suojaavaa kalvoa, joten näissä tuotteissa silikoni on enemmän kuin paikallaan! Luonnon öljyt ovat parempia hiuksen pehmentämisessä, mutta silikonien veroisia silottavia ominaisuuksia niillä ei ole.
Laitan tähän vielä BeautyBrains-kirjassa olleen hyödyllisen oppaan yleisimpien silikonien kerrostuvuudesta:
Eivät kerrostu: sykliset silikonit, jotka tunnistaa inci-nimen osasta ’cyclo’ – esimerkiksi cyclomethicone ja cyclopentasiloxane. Antavat silkinsileän tunteen ja jättävät märkään hiukseen mielettömän liukkauden. Haihtuvat hiuksista kokonaan.
Kerrostuvat vähän: vesiliukoiset silikonit. Ovat vain kevyesti hoitavia ja kerrostuminen on epätodennäköistä koska aine pesetyy helposti pois veden mukana. Tämäntyyppisiä silikoneja käytetään usein shampoissa. Tunnistaa inci-nimen osasta ’polyol’, esimerkiksi dimethicone copolyol.
Kerrostuvat kohtalaisesti tai voimakkaasti: tämäntyyppiset silikonit on kemiallisesti modifioitu tarttumaan hiukseen tiukemmin, ja ovat näin ollen hoitavampia. Nämä silikonit tunnistaa inci-nimen osasta ’amo’, ’amine’ tai ’amino’, esimerkiksi amodimethicone ja stearamidopropyl dimethylamine. Tämäntyyppisiä silikoneja käytetään usein jätettävissä hoitoaineissa.
Kerrostuu voimakkaasti: voimakkainta silikonityyppiä kutsutaan silikoniöljyksi. Sitä käytetään usein isomolekyylisessä muodossa jotta se olisi mahdollisimman vedenkestävää ja tuottaisi hyvän kiillon hiukseen. Voimakas vedenkestävyys taas aikaansaa sen, että ainetta on vaikea pestä pois. Inci-nimi: dimethicone tai simethicone.
* * *
Mikä on teidän suhteenne silikoneihin? Välttelettekö, tykkäättekö, vai oletteko kenties täysin "konineutraaleita"? :)
Tervetuloa meille! :) Uuden vuoden kunniaksi esittelyssä Casa Karkkipäivä.
Kotini on pieni ja persoonallinen kaksio, jota mieheni kutsuu hellästi "kopiksi". Neliöitä on 47 + 13 neliön parvi, joka toimii harrastetilana. Se on lempipaikkani "kopissa"!
Muutimme asuntoon kaksi vuotta sitten, ja vanhat lukijat saattavat muistaakin nämä kuvat ennen remonttia:
Saamattomia kun olemme miehekkeen kanssa, niin paljon on vielä tekemättä, mutta pintaremontilla kotiin saatiin jo ihan uusi ilme.
Mr Karkkipäivä ei pidä kasveista, mutta minä haluan itsepintaisesti kotiin jotain vihreää.
Pienet ja kapeat kierreportaat parvelle arveluttavat monia Casa Karkkipäivässä ensimmäistä kertaa vierailevia... Pidämme muuten kovasti kirjoista! Portaikon taakse jäävä seinä saatiin hyödynnettyä loistavasti kirjahyllyllä.
Huonekorkeus on muistaakseni viisi metriä.
Kierreportaita pääsee ensin pieneen käytävään, joka johtaa parven "eteiseen".
Täällä on meidän datailunurkka. Huone on pieni ja söpö, kuin joku hobittila! :) Lyhyet ihmiset kuten minä mahtuvat seisomaan. :P Mappihyllyn toivoisin olevan siistimpi, haluaisin piilottaa kaikki eriväriset mapinpäädyt yhdenväristen "kuorien" alle, mutta en ole toistaiseksi löytänyt sopivia.
Mappihyllyn vieressä on myös viinihylly. Olemme molemmat miehen kanssa varsinaisia viiniherkkusuita..!
My Little Pony Filestä löytyy tiedot kaikista kokoelmani poneista sekä muutamia lapsena kirjoittamiani ponitarinoita! :)
Pienen hobittioven takaa paljastuu varsinainen parvi, josta löytyy Sannin meikkinurkkaus ja Miehen musanurkkaus. Tila on vielä hyvinkin keskeneräinen miehen musiikki-cornerin osalta. Kaksi vuotta on tässä asuttu ja levyhyllyt loistavat edelleen poissaolollaan. ^_^
En. Pidä. Tuosta. Fatboy. Säkkituolista. Olkoon mikä tahansa merkkituoli, niin säkkituoli on aina säkkituoli. Ja se on vaan ruma. Mies halusi ehdottomasti hankkia sen musiikin kuuntelua varten.
Tämä nurkkaus onkin jo teille tuttu! Täällä on hyvä meikata talven pimeydessä. Luonnonvalon puutteessa kuvaan pöydän ääressä myös monet meikki- ja tuotekuvat talven aikana.
Kuva antaa täysin valheellisen vaikutelman meikkipöydästäni, sillä täällä ei ole koskaan näin siistiä. :) Meikit peittävät puolet pöydästä ja niitä on vielä tuolillakin. Kaikki eivät mitenkään mahdu vetolaatikkoon tai pöydän alla olevaan pakkiin.
Musamaailma. Mr Karkkipäivä ei kuulu Spotify-ihmisiin, vaan ostaa kaikki levynsä kaupasta.
Parvelta kurkatessa näkee makuuhuoneeseen. Joka myöskin on totaalisen lavastettu siistiksi. Huomatkaa säälittävät viherkasviviritykset ikkunalaudalla.
Pienessä asunnossa on aina säilytystiloihin liittyviä ongelmia. Kun tavara ei meinaa mahtua mihinkään, sitä sikiää mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Ja kun tila on pieni, aiheuttavat pienetkin tavarakertymät välittömästi epäsiistin vaikutelman.
Sauna on vielä oma lukunsa. Lauteilta löytyy säilöttynä mm. kosmetiikkaa, pakkausmateriaalia, siivoustarvikkeita, tyhjiä pulloja, kierrätykseen meneviä lasi- & metallijätteitä sekä kenkiä. Saunomme aika harvoin, sillä lauteiden tyhjentäminen on masentavaa.
Rakastan silti kotiani, vaikka tavararöykkiöitä vastaan taisteleminen on kuluttavaa. Ponejani en ikävä kyllä ole saanut täällä esille, mutta toisaalta tämä on ensimmäinen koti, jossa minulla on kunnollinen, meikeille omistettu nurkkaus! :)
Katsaus vuoden 2011 parhaisiin tuotteisiin!
Tuttuun tapaan listan tuotteet eivät ole viime vuoden uutuuksia (yhtä lukuunottamatta), vaan ylipäänsä tuotteita joihin olen tutustunut ja ihastunut kuluneen vuoden aikana. Tuotteet ovat listalla sattumanvaraisessa järjestyksessä vaikka ne onkin numeroitu.
Olen vihdoin alkanut käyttää säännöllisesti seerumia. :) Sain viime vuonna loppuun yhden kokonaisen seerumin ja yli puolet tästä toisestakin. Estelle & Thildin syväkosteuttava ruususeerumi on pakkaustekstin mukaan tarkoitettu kuivalle ja/tai ikääntyneelle iholle, ja vaikka minun ihoni ei oikein ole kumpaakaan, sopii tuote minulle mainiosti. Täyteläiset voiteet eivät sovi iholleni, joten kosteusseerumit ovat oiva tapa tuoda lisäkosteutta ilman lisärasvaa silloin kun pintakuivuus vaivaa.
Bare Mineralsin sekaihon voide on koostumukseltaan juuri sellainen, mistä ihoni sanoo "tykkään, tätä kiitos!" :) Ohut, notkea, raikas ja nopeasti imeytyvä. Olen jopa oppinut pitämään voiteen miedosta laventelin tuoksusta, vaikka en muuten oikein laventelin tuoksusta ihonhoidossa piittaa.
Bare Mineralsin ihonhoitotuotteet on Suomessa hinnoiteltu siihen kastiin, mistä en itse maksaisi, ja tämän tuotteen sain ilokseni kaveriltani joka on töissä BM:n konsulenttina. Kiinnostuneille tiedoksi, että esimerkiksi FeelUniquesta tämä kyseinen voide irtoaa tällä hetkellä hintaan £17,55. Laihialaisuus kunniaan! ^_^
Estee Lauderin ohut mutta peittävä Double Wear -peiteaine on tuote, josta en enää luovu. Ostin tämän kesällä peittääkseni ylähuulen ihon hyperpigmentaatiota, ja kas vain tuote jäikin päivittäiseen käyttöön senkin jälkeen kun "aurinkoviikset" olivat vaalenneet. Käytän tuotetta edelleen vain huulten ympäryksiin ja nenänpieliin. En ole vielä testannut uudistunutta versiota, ja toivon todella että se on yhtä hyvä kuin tämä. Tämä on todellakin peiteaine, joka pysyy!
L'orealin Volume Million Lashes -ripsari on parhautta. Sen silikoniharjakset kampaavat ja erottelevat ripseni kauniisti mutta pehmeästi (vrt. kovat muoviharjat), ja volyymia tulee juuri sopivasti. Parhaimpia ripsareita mitä olen käyttänyt vuosikausiin.
YSL:n Aquaresistant-vaahtoluomiväri on myös parhautta. Ikävä kyllä löysin nämä tietysti juuri silloin, kun ne jäivät pois YSL:n valikoimasta. Tämä luomiväri kestää mitä vain (saunankin, testattu on), ja sävy Golden Sands on upein kulta mihin olen luomivärimaailmassa törmännyt. Se kimaltaa uskomattoman kauniisti, ja toisin kuin puuterimaisissa glitter-luomiväreissä, tämä kimalle todella näkyy ja pysyy luomilla. Jos löydätte tätä vielä jostain alepöydistä tai nettikaupoista niin korjatkaa talteen, tämä on aarre!
Lily Lolon ihastuttavat poskipunat ovat minulla ahkerassa käytössä, mutta kaikkein kaunein on raikkaan ruusunpunainen Ooh La La. Niin klassinen, niin toimiva, niin ihana. (Muistinvirkistykseksi tsekatkaa tämä postaus.)
Laveran My Age -voide on tämän vuoden suosikkivoiteeni, menee Bare Mineralsinkin ohi. Voidetta on vaikea kuvailla muilla sanoilla kuin että koostumus on makuuni täydellinen. Kosteuttaa tehokkaasti ja jättää ihon kertakaikkiaan vain todella miellyttävän tuntuiseksi. Sopii erinomaisesti meikin alle.
Haa, tämän te muistatte! Blond Spray -postaus taisi olla viime vuoden luetuimpia juttujani. Huomaatte, kuinka vähän suihketta on kulunut - ja olen vaalentanut sillä tyvikasvuni jo kolmesti. Okei, kahdella viime kerralla en suihkinut niin tunnollisesti taaempiin tyviosioihin, muuten pullo olisi vähän vajaampi.
Kysyin muuten tuotteen turvallisuudesta sitten kampaajaltani, ja hän sanoi että tuote on hiuksille yhtä vaarallinen kuin kesäinen auringonpaiste. Että siinä teille epäilijöille! :) Vetyperoksidin pitoisuus tässä tuotteessa on siis todella, todella pieni ja vastaa suunnilleen UV-säteilyn kesän aikana tuomaa haittaa hiuksille. Jos joku suihkii kerralla puoli pulloa päähänsä ja toistaa saman käsittelyn heti seuraavana päivänä, niin varmasti hiukset voivat silloin kärsiä, mutta ohjeita noudattamalla tuote on hellävarainen ja turvallinen. Ja jos joku nyt siltikin kokee arveluttavana jättää vetyperoksidia hiuksiinsa, niin kampaajani mukaan suihkeen voi toki halutessaan pestä pois tunnin-parin kuluttua (vaikkei ohjeissa niin luekaan).
Sanctum oli vuoden yllättäjämerkki, ja täytyy sanoa että jos tuoksu ei olisi niin tympeä kuin se useissa Sanctumin tuotteissa on, niin pitäisin tätä yhtenä parhaista testaamistani luonnonkosmetiikan merkeistä. Käsivoide, putsari, kasvovoide ja hiustuotteet jäivät vakiokäyttöön, ja oikeastaan melkein kaikki olisivat voineet päätyä listalle. Valitsin kuitenkin putsarin, sillä se lähentelee täydellisyyttä. Iho jää todella miellyttävän tuntuiseksi, ei tästä tuotteesta muuta voi - eikä tarvitse :) - sanoa.
Viimeisenä listalle pääsivät jaetulla sijalla kaksi huulituotetta: teilläkin tuoreessa muistissa oleva Benecosin Pink Rose -huulipuna sekä Natural Coden (kieltäydyn sanomasta Lumene, minulle tämä brändi on pelkkä Natural Code :)) Soft Papaya -huulikiilto. Kirkkaasti eniten käyttämäni huulituotteet viime vuonna. (Tai oikeastaan Soft Papayan ohi menee varmasti Dermaglow'n huulikiilto, jonka voisin mielellään valita listalle toistuvasti joka vuosi sillä sen parempaa huulikiiltoa ei ole eikä tule. Kun saisin yhdistettynä Soft Papayan sävyn ja Dermaglow'n hoitavuuden & koostumuksen = pure perfection.)
Ja sitten vielä bubbling under -purnukat. Nämä kaverit olisivat myöskin kvaalanneet listalle, mutta halusin jälleen rajoittaa listan kymmeneen tuotteeseen. (No, siellähän oli itse asiassa 11....) Vuoden parhaisiin tuttavuuksiin kuuluvat siis myös Sanctumin hoitoaine, Laveran Apricot Summer -vartalovoide, Yves Rocherin Les Plaisirs Nature -vartalokuorinta, K Pour Karitén shampoo ja Klippoteketin iloinen (se on iloinen!) kuivashampoo. Klippo on minulle jo niin rakas ja tuttu että en tajua että ostin sitä ensimmäisen kerran vasta vuosi sitten.
Erityismaininta vielä Ahvenanmaan kämpillä asuvalle Oliv -puhdistusvaahdolle (se ei päässyt maantieteellisen etäisyyden vuoksi samaan kuvaan muiden kanssa), joka Sanctumin ja Mádaran ohella kuuluu parhaisiin kokeilemiini putsareihin. Tätä öljyä sisältävää vaahtoa suosittelen erityisesti sinulle, jolla on vähän kuivempi iho mutta haluat silti käyttää kasvojen puhdistukseen vaahtoavia putsareita ja vettä.
Mikäli edellisten vuosien listaukset kiinnostavat, niin ne löytyvät täältä:
