Käyttökokemuksia Yves Rocherin luonnonkosmetiikkasarjasta.
Annoin muutaman tuotteen testiin myös Kosmetiikkapaneelin Annalle (pintakuiva, epäpuhtauksiin taipuvainen sekaiho), Tanjalle (t-alueelta rasvoittuva, helposti tukkiutuva sekaiho) ja Sannalle (pintakuiva iho).
Päivävoide. Ohut, litkumainen koostumus, valuu ulos tuubista vaikkei puristaisi. Kosteuttaa ja imeytyy hyvin, mutta koostumus ja tuoksu heikentävät käyttöelämystä. Pidän kyllä piparmintusta, mutta tämän voiteen tuoksu on jotenkin… no, en haluaisi sanoa ‘halpa’, mutta sanon nyt kuitenkin. Ihan ok voide, ei herätä mitään erityisiä fiiliksiä.
Yövoide. Nahkea koostumus. Voide levittyy jotenkin todella nihkeästi, etenkin kun olen tottunut käyttämään yövoiteena Sanctumin Moisture Replenishiä joka on hurjan liukasta ja riittoisaa. Voiteen koostumus ja tuoksu eivät ole mitenkään “ylellisiä”. Imeytyy hyvin mutta jättää aavistuksen nahkean pinnan.
Annan kokemus: Päivävoide jätti vähän “pintaa” iholle. Tuntui kosteuttavammalta kuin yövoide mutta ei vienyt pois kaikkea pintakuivuutta. Yövoide ei tuntunut rasvaiselta mutta ei täysin imeytynyt. Jätti kevyesti kalvomaisen tunteen. Olisi saanut olla kosteuttavampi ja ravitsevampi. En tykännyt tunkkaisesta tuoksusta.
Tanjan kokemus: Yövoide oli ihanan täyteläistä, mutta jäi iholla t-alueelle öljysenä lillumaan, niinkuin paksuilla voiteilla on tapana mun iholla. Päivävoide oli myös ihan ok, imeytyi nopeasti ja koostumus oli mukavan ohut meikin alle. Ihan kelpo voiteita, peruskauraa. Melko yrttiset ja luonnonkosmetiikalle tyypilliset tuoksut molemmissa, niihinkin alkaa jo tottua.
Sannan kokemus: Päivävoiteessa ylellinen koostumus, ohuehko mutta silti riittävän ravitseva iholleni. Miellyttävä tuoksu, tuote imeytyi nopeasti ja iho tuntui samettiselta. Hyvä meikinalusvoide. Suosikkini, voisin ostaa tätä! :) Yövoiteessa ihanan täyteläinen koostumus, tuoksu ei ollut paras mahdollinen mutta muuten tykkäsin. Jätti pehmeän tunteen iholle. Aamullakin iho tuntui vielä pehmeältä.
Antiwrinkle-voiteet: sekä päivä- että yövoiteessa on minun ihotyypilleni aivan liian täyteläinen koostumus, en pysty käyttämään näitä. Voiteet ovat todella paksuja. Tuoksu ja koostumus ovat kuitenkin miellyttävämmän ja ylellisemmän tuntuiset kuin peruspäivä- ja yövoiteessa. Ainesosaluettelot näyttävät oikein hyviltä ja ravitsevilta, ja nämä sopivat varmasti erinomaisesti vähän vanhemmalle, kuivalle iholle.
Sannan kokemus: Päivävoiteessa on ihana mantelimainen tuoksu, täyteläinen voide, levittyi helposti. Laitoin ehkä hieman liikaa koska meikkivoide alkoi rullata. Yövoide on mukavan tuntuinen voide, hyvä koostumus mutta tuoksu ei miellyttänyt yhtään. Iho oli aamulla hieman tahmean oloinen.
Aamuseerumi. Lupaa vahvistaa ja virkistää sekä tuoda iholle kuulautta. Minulla on tämä seerumi nyt päivittäisessä käytössä kun lempparini Estelle & Thildin ruususeerumi loppui, ja voin todeta ainakin sen että Culture Bio -seerumi on paljon E&T:tä kevyempää eikä tunnu yhtä kosteuttavalta. Oikeastaan en ole huomannut aamuseerumin tekevän oikein mitään, mutta tämä "ongelmahan" minulla on useimpien seerumien kanssa. Ihoni on ilmeisesti liian normaali jotta mistään tehotiivisteistä olisi sille erityistä hyötyä.
Iltaöljy. Miellyttävän tuntuista, imeytyy hetkessä, ei jää yhtään öljyiseksi. Vähän kuivaöljymäistä ehkä. Tykkään! Käytän tätä yksinään korvaamaan yövoiteen.
Seerumipulloille plussaa erityisestä söpöydestä! :)
Moni ei varmaan tiedäkään, että Yves Rocherilla on kokonainen Ecocert-sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja. (Muut YR:n tuotteethan eivät ole luonnonkosmetiikkaa, vaikka kasvipohjaisia ovatkin.)
Linjan nimi on Culture Bio, eikä YR pidä siitä kovinkaan suurta "meteliä" joten ei ihmekään, että sarja on jäänyt vähemmän tunnetuksi luonnonkosmetiikan käyttäjien keskuudessa. Esimerkiksi Rocherin nettikaupan sivuilta linjaa ei edelleenkään löydä kuin sattumanvaraisen surffailun tuloksena. Markkinointivalveutuneena ihmisenä aina ihmettelen (niin kuluttajan kuin ammattilaisenkin näkökulmasta), miten tuotteiden löytäminen tai sivuilla navigointi voidaan joskus tehdä hämmästyttävän vaikeaksi...! Esimerkiksi Culture Bion kohdalla tulee sellainen tunne, että haluaako firma ylipäänsä asiakkaidensa tietävän, että tarjolla on sertifioitu tuotelinja..?
Culture Bio -sarjaan näyttäisi tällä hetkellä kuuluvan 9 tuotetta. Minä sain tuotelinjan testiin jo runsas vuosi sitten, ja osa tuotteista on sittemmin jäänyt valikoimasta pois.
Testaamani tuotteet ovat:
Näiden lisäksi linjaan kuuluu:
Tuotelinjasta voi sanoa yleisesti kaksi asiaa. 1: Alunperin (aika persoonallisena) ideana oli tarjota omat tuotteensa aamuun ja iltaan. Enpähän ole millään muulla kosmetiikkamerkillä törmännyt esimerkiksi aamuvartalovoiteeseen ja iltavartaloöljyyn...! Sittemmin suuri osa näistä aamu/iltatuotteista jätettiin pois. 2: Lähes kaikissa linjan tuotteissa on hamamelis- ja piparminttuvettä. Paula Begounin fanit ainakin harkinnevat pitkään näiden käyttöä, sillä Paula listaa hamameliksen ja erilaiset mentolit ärsyttävien aineiden listalleen ja neuvoo välttämään niitä.
Hamamelista eli taikapähkinää käytetään kosmetiikassa kuitenkin runsaasti antioksidanttisen ja ihohuokosia supistavan vaikutuksensa ansiosta.
Halusin taikapähkinästä ja piparmintusta toisenkin asiantuntijamielipiteen, ja käännyin Helsingin Allergia- ja Astmayhdistyksen Päivi Kousan puoleen. Kousan mukaan taikapähkinästä voi riittävänä pitoisuutena olla hyötyä seka- ja akneiholle, mutta liian korkea pitoisuus taas voi ärsyttää. Siksi hän ei suosittelisi hamamelistä sisältäviä tuotteita esimerkiksi couperosa-ihoisille. Samoin mentolin Kousa kertoo voivan ärsyttää ihoa isoina pitoisuuksina, mutta pienet konsentraatiot tuovat tuotteeseen lähinnä tuoksua ja raikasta tunnetta iholle.
Culture Bio -tuotteissa on käytetty hamamelisvettä, eikä tiedossa ole, kuinka paljon ainesosasta on pelkkää vettä ja kuinka monta prosenttia hamamelista. Ainesosa on kuitenkin heti incin kärjessä. Jään miettimään, miksi potentiaalisesti supistavaa, parhaiten sekaiholle sopivaa ainetta on haluttu käyttää näissä kaikille ihotyypeille tarkoitetuissa tuotteissa. Piparminttua on arvatenkin käytetty tuoksuelämyksen kannalta, ja jättäähän se iholle viileän, raikkaan tunteen.
Jaan tuotearviot kahteen omaan postaukseensa, niin "artikkeleista" ei tule niin pitkiä ja raskaita. (Tiedän, tiedän.... Monet teistä ovat sanoneet lukevansa mielellään vaikka kuinka pitkiä juttuja, mutta omaa esteettistä silmääni häiritsevät kilometrimittaiset bloggaukset!)
Totean vielä Culture Bion pakkaussuunnittelusta, että tykkään näiden ulkonäöstä kovasti! Oranssi ja violetti ovat raikkaita värejä, ja ne on yhdistetty mielestäni tyylikkäästi vaaleanvihreään bränditekstiin. Alkuperäisen konseptin mukaisesti violetti väri on liitetty iltatuotteisiin ja oranssi aamutuotteisiin.
Onko lukijoiden joukossa Culture Bion käyttäjiä? Oliko linja monelle teistä tuttu? Tiesittekö ennestään, että Yves Rocherilta löytyy ekosertifioitua kosmetiikkaa?
P.S. Meikkinälkäisille juttu väreihin totuttelusta täällä!
Kolme vuotta, yksi arvontavoitto jokaiselle vuodelle.
Makeaa syntymäpäivää Karkkipäivä! :)
Palkinto 1: Diorin BB-voide ja Diorin heleyttävä Skinflash-meikinpohjustaja.
Palkinto 2: Lumenen vartalovoide, kuoriva suihkugeeli ja vartaloemulsio.
Palkinto 3: Laveran puhdistusemulsio, kasvovesi ja kuivan ihon päivävoide.
Diorin BB-voide ei sovi ihan vaaleimmalle iholle, sävy on vaalea-medium.
Välttääkseni väsyttävät linkitykset arvontasivuille, synttäriarvontaan osallistumiselle on pieni ehto. Tällä kertaa en kysele mitään "visaisia" tietoja, mutta...
Osallistut arvontaan kertomalla kommenttiboksissa jonkun asian minusta tai blogista, jonka vain blogin lukija voi tietää. :) Se voi olla mitä vain, josta näkee ettet ole arvontasivustolta saapunut ilmaislahjojen kalastelija. Mielikuvitustakin saa käyttää! ^_^
Ilmoitathan viestissä sähköpostiosoitteesi ja mielellään sen, jos et jostain syystä halua jotain palkinnoista. Muutoin osallistut automaattisesti kaikkien settien arvontaan.
Osallistumisaikaa on viikko, 29.4. klo 12.00 saakka. Julkaisen osallistumiskommenttinne vasta kun arvonta on päättynyt. :)
Karkkipäivä-blogi juhlii huomenna 3-vuotistaivaltaan. (Ja sen kunniaksi on muuten aikas kiva arvonta luvassa...!)
Haluaisin kysyä, onko tämänhetkisten lukijoiden joukossa ketään sellaisia, jotka olisivat lukeneet Karkkipäivää ihan alkuajoista (kevät 2009) saakka? Huikatkaas jotain kommenttilootaan! Itse tiedän ainakin kaksi; Lunacracker! (Lunalle muuten vielä kiitokset viimekesäisestä poniadoptiosta!! <3) ja milipili.
Miltä näyttää 3-vuotias lukuina?
9. elokuuta 2009 olin kirjoittanut blogiin ensimmäisen tilastoaiheisen kirjoituksen. Tällöin blogi oli runsaat 3 kuukautta vanha. Baby-Karkkipäivällä oli uniikkeja lukijoita noin 250 päivässä. Nyt vähän varttuneempaa Karkkipäivää lukee 4000-5000 ihmistä päivässä. Tämä luku kertyy niinä päivinä, kun teen postauksen. Ilokseni olen huomannut, että blogia luetaan silloinkin, kun en tänne mitään päivittele. Lomaviikoillakin täällä käy päivittäin vajaa 3000 uniikkia lukijaa. Viikossa teitä käy jopa runsaat 20 000, riippuen tietysti siitä kuinka usein/harvoin olen päivittänyt.
Karkkipäivä ei ole koskaan roikkunut missään Blogilistojen kuumilla listoilla, ja lukijakuntaa on kertynyt tasaiseen, rauhalliseen tahtiin. Se on mukavaa. Joku overnight success tuntuisi ahdistavalta. Nyt blogi on saanut kasvaa hissukseen enkä meinaa vieläkään oikein uskoa että blogia lukee näinkin paljon ihmisiä. Jostain niitä lukijoita vain tänne löytää, vaikka kosmetiikkablogit eivät tunnetusti Suomessa kuulu siihen suosituimpaan genreen. Muoti- & lifestyleblogeihin verrattuna kosmetiikkablogit ovat edelleen verrattaen pieniä. Olisi muuten tosi mielenkiintoista nähdä ruoka- & käsityöblogien tilastoja.... Miten ne sijoittuvat Suomen blogosfääriin?
On kyllä kiva että Karkkipäivästä tuli osa elämääni, ja olen myös iloinen siitä että osasin höllätä tahtia kun jossain vaiheessa panta kiristyi pään ympärillä vähän liikaa. Ja ihanaa että nykyinen leppoisampi postaustahti ei ole tuntunut karkottaneen lukijoitakaan! :)
P.S. Kuka tekis mulle tuollaisen ponikakun? ^_^
Olen kertonut teille, että kotini pullistelee kosmetiikkaa. Hiljattain tein postauksen siitä, ettei minun tarvitse ostaa esimerkiksi kasvovoiteita, suihkugeelejä tai vartalovoiteita ainakaan pariin vuoteen, koska niitä on varastossa vaikka pienen armeijan tarpeisiin.
Kerroin myös, että välillä on vähän tylsääkin kun ei tarvitse enää ostaa mitään. Siksipä ilahduinkin, kun pari päivää sitten tajusin käsisaippuamme olevan muutamaa murua vaille lopussa.
Jeee!!! Vihdoin joku kosmetiikkatuote joka on oikeasti LOPUSSA, ja jota minun TARVITSEE hankkia lisää! Tästä on otettava kaikki irti! Kun tällainen tilaisuus koittaa neiti Karkkipäivän huushollissa, niin silloin ei todellakaan napata jotain Bliwin saippuaa Prisman reissulla, ehei!
Suunnittelin mielessäni käyväni ainakin Lushissa ja The Body Shopissa ja joissain pienissä kivijalkasaippuakaupoissa nuuhkuttelemassa ja etsimässä jotain ihanaa, elämyksellistä saippuaa.
Myös nettiputiikkien tarjonta oli tietysti tsekattava ja selailin nautiskellen eri kauppojen värikästä valikoimaa. Ottaisinko pirteän katajanmarja-minttusaippuan vai haluanko tuoksutella käsiä pestessä kenties eukalyptusta ja basilikaa..? Vai lähdenkö ihan kunnon herkuttelulinjalle ja puhdistan kätöseni kermaisella suklaamantelisaippualla...?
Voi kuulkaa, minulla oli jo kunnon saippuaostoslistat!
...kunnes sitten.......
....etsin jotain kylpyhuoneen alakaapista, ja silmäni osuivat kaapin viimeisessä nurkkauksessa olevaan tummaan pinoon. Ja samassa muistin sen.
Make Up Storen saippuaa.
Olin hamstrannut Make Up Storen Spa-saippuoita alennusmyynnistä kaksi vuotta sitten. Niitä löytyi viisi kappaletta. Ja ne ovat suuria.
Kestävät varmasti ainakin ensi vuoden puolelle.
*huokaus*
Saippuakaupat, me tapaamme vielä. Kenties vuonna 2013 tai 2014 minun ja katajanmarjamintun tiet vihdoin kohtaavat.
.
Viime lauantaina olin Helsingin Finlandia-talolla esittelemässä Laveran meikkejä ja tekemässä näytösmeikin blogini lukijoiden joukosta löytyneelle mallille.
Bongaa joukosta kääpiö! :) Puolustuksekseni totean, että Laveran Liisan vieressä melkein kuka tahansa näyttää pätkältä! ^_^ Mun vieressä seisova vaalea "Elovena-tyttö" on meikkimalli-lukijani K (unohdin kysyä saanko mainita hänen etunimensä..).
Luonnonkaunis-teeman mukaisesti en halunnut lähteä maalaamaan elovenamaisen K:n kasvoille mitään tummaa iltameikkiä, mutta mieleni teki kuitenkin valita sävyjä joita K ei itse käyttäisi meikissään. K:n luomille valikoituivat Laveran luomivärisävyt Golden Beige, Forest Green ja Mountain Blue.
Ikävä kyllä kukaan ei ottanut valmiista meikistä kunnollista kuvaa edestäpäin, joten en saanut aikaiseksi kivaa "ennen ja jälkeen" -vertailuparia. Huomaamme, ettei meikkikuvien ottaminen sellaiseen tottumattomalle ole niin helppoa! ;) Terkut vain kuvaajalle. :)
Kylläpäs mä olen taas niin vakavana.... Täti keskittyy. :)
Lavalla meikkidemoa veti myös Nvey Econ meikkitaiteilija.
Tässä ainoa lähikuva valmiista meikistä. Meikkiin käytetty yllämainittujen luomivärien lisäksi:
K kertoi juontajalle tykänneensä meikistä, koska se ei vihreäsävyisyydestään huolimatta ollut hänestä liian raskas tai erikoinen.
Kun silmistä ei otettu yhtäkään lähikuvaa, niin tein kotona yrityksen uudelleenluoda näytösmeikki omilla luomiväreilläni. :)
K:n meikissä laitoin Laveran Golden Beigeä sisänurkkaan, Forest Greeniä luomen keskelle ja Mountain Blueta ulkonurkkaan. Mountain Blue sekoittui Forest Greenin kanssa niin, että sävy näytti K:n luomella käytännössä tummanvihreältä. Minun versiossani siniharmaa näyttää sinisemmältä. Mallin versiossa en myöskään meikannut alaluomea jotta kokonaisuus jäisi kevyemmäksi.
Tässä versiossa käytetty sisänurkassa vaaleaa kultaa L'orealin Beige Taupe -paletista, luomen keskellä Grimasin vihreää # 743 ja ulkonurkassa Ben Nyen sävyä Greystone.
Jännä miten eri lailla varjostukset voikin asettua meitsin syvällä oleviin silmiin vs. mallin suurille, "pinnassa" oleville luomille! Olisin _niiiiiin_ onnellinen jos mullakin olisi sellaiset....! *haaveilee*
Ensi lauantaina olen muuten esittelemässä Laveran meikkejä Jyväskylän Sokoksella. :) Tervetuloa vaan sinnekin moikkaamaan jos Jyväskylästä päin löytyy lukijoita. :)
Suuresti kiinnostusta herättäneiden tonnikalapullien resepti kuvien kera, olkaa hyvä! :)
Alkuperäinen ohje on Alkon Etiketti-lehdestä.
Tämä opiskelijan kukkarollekin sopiva purtava ei paljon kustanna, mutta maistuu huomattavasti ruokaisammalta kuin pelkkä tonnaripurkki nuudeleilla! :) Puhumattakaan siitä että näyttää kivemmalta! ^_^
Näistä ruoka-aineista syntyvät omat herkkupullani.
...mutta pullat valmistuvat yksinkertaisimmillaan näistä! Jokaisen kotona on yleensä pari purkkia tonnikalaa, juustoa, kananmunaa ja leivänmuruja. (Lisäys vastuullisesta tonnikalan valinnasta: suosi Skipjack-eli boniittitonnikalaa, lajin kanta ei ole uhanalainen.)
Korppujauhojen sijaan voi käyttää myös leivänmuruja. VHH:laiset korvaavat korppujauhon Pofiber-perunakuidulla (löytyy kauppojen gluteenittomien jauhojen osastolta). Tuoreyrtit ja siemenet tuovat pulliin pikantin lisämaun.
Tykkään laittaa pulliin pari hyppysellistä sitruunamelissaa, se tuo kalapulliin raikkaan maun. Paahdetut ja hienonnetut pinjansiemenet ovat myös herkullinen lisä! Näissä pullissa käytin pinjan kaltaisia sembramännyn siemeniä joissa on kevyesti pihkainen aromi.
Valuta tonnikaloista öljy pois. Sekoita joukkoon kevyesti vatkatut munat, korppujauho/Pofiber, juustoraaste ja mausteet. (+ Yrtit & siemenet jos käytät niitä.)
Muotoile seoksesta pullia.
Paista kalapullia pannulla öljyssä keskilämmöllä. Kääntele pullia parin minuutin välein, valmistuvat n. 10 minuutissa. Pannusta nouseva tuoksu houkuttelee kyllä talouden muutkin asukit keittiöön, sen voin luvata! :) Etenkin jos käytät yrttejä.
Voilá, ja herkkusi on valmis!
Itse nautin tonnaripyörykkäni yleensä kermaviili- tai jogurttikastikkeen kera uunikasvisten kyljessä. Ovat niin täyttäviä että muutama pulla pitää kylläisenä pitkään!
Bon appetit!
P.S. Tässä kyselijöille lista niistä ruoka-aineista, joita aina pidän kotona.
"Köyhyys"-postauksen kommenteissa osa ihmetteli, miten voin pärjätä 45 euron viikkobudjetilla ruokaostoksissa. Minusta 45 euroa on aika reilukin summa, mikäli ei asioi joka viikko Kauppahallin luomu- ja lähiruokatiskeillä - eikä laita rahaa makeisiin ja muihin tyhjiin herkkuihin. Saan itse joinain kuukausina puristettua ruokamenoja budjetin allekin, eikä tee tiukkaa.
Listafriikki kun olen, kaivoin kommenttien innoittamana esiin viime kuukausien ruokakuittini, ja laskin mitä kaikkea olen ostanut. Maaliskuun ruokaostokset alittivat budjetin 40 eurolla, mikä varmasti johtui myös siitä että olin viikon ulkomailla. Lomamatkojen ruokailua en laske normibudjettiin. Tammikuussa taas budjetti ylittyi kahdella kympillä, mikä kuittien perusteella johtui siitä, että olin ostanut ruoka-aineita myös talouden miespuoliselle. (Meillä on miehen kanssa omat ruoka"kassat".)
Maaliskuussa sain 140,22 euroa kulumaan seuraaviin elintarvikkeisiin (suluissa kappalemäärä, vihannesten kohdalla esim. montako pussillista):
Kauppa-asiointiani helpottaa lista ruoka-aineista joita käytän. Aloittaessani VHH-ruokavalion, tein listan niistä elintarvikkeista joita haluan aina löytyvän kaapeista. Tämän listan mukaan sitten aina täydennän kaappien sisältöä. Ei tule tehtyä mitään heräteostoksia kun seuraa listaa. :)
Syön paljon vihanneksia, munakkaita ja kalaa. Soijarouheella täytetyt paprikat ja yrttimarinoidulla tofulla höystetty tomaattinen kasvispata kuuluvat suosikkiruokiini. Pyrin välttämään eineksiä, mutta einespuolelta tulee välillä ostettua ikiaikaista herkkuani eli Hälsans Kök'in soijapyöryköitä. Myös kalamurekepihvejä ostan ihan vain edullisuutensa vuoksi. Nykyään teen kalapullia itse tonnikalasta; nopea, halpa ja superherkullinen ateria!
Leivon paljon ja kuivakaapissa on aina siemennäkkäriä ja pakkasessa mantelileipää. Karppinen-ruispalapussi tulee ostettua n. kerran kuussa. Lämpimiin tonnikala-sienileipiin ruispala vain on se ainoa ja oikea alusta! :) Suomen hinnoissa kalliita leivonta-aineita kuten mantelijauhoa, Sukrinia, psylliumia ja kookosjauhoa tilaan netistä.
Säästän myös siinä, että minulla on aina töissä eväät mukana. Halvoilta tuntuviin lähikaupan mikroaterioihin saa loppujen lopuksi kulumaan hämmästyttävän paljon rahaa kuukaudessa, puhumattakaan siitä että söisi lounaansa jossain ravintolassa. Ennen koin eväiden teon hankalaksi enkä laiskuuttani jaksanut niitä valmistaa, mutta kun oivaltaa, että edellispäivän illallinen kannattaa valmistaa 1,5-kertaisena, saa illallisen jämistä aina seuraavan päivän lounaan. :)
Monet kokevat, että VHH-ruokavalioon siirtyminen nostaa ruokakuluja. Itsekin olin aluksi tätä mieltä, mutta kun löysin elintarvikehankintoihini säännöllisen rutiinin, ja kuiva-ainekaapeissa ja pakkasessa on aina pitkään säilyviä ruoka-aineita, ei rahaa kulu sen enempää kuin ennenkään.
Tuorekala on tietysti tölkkitonnaria ja pakastealtaan kalavalmisteita kalliimpaa, ja sitä ostan harvemmin. Tässä asiassa mieheni hemmottelee minua välillä ja hänellä onkin tapana valmistaa meille illallinen tuorekalasta n. kerran viikossa. Omassa taloudessa asuessani söin tuorekalaa käytännössä vain silloin kun söin ravintolassa - eli erittäin harvoin.
Ruoka onkin meidän perheessämme hemmottelun väline - siinä missä joku toinen saa mieheltään ruusukimpun tai korurasian yllätyslahjana, minä saan lohifilettä ja rapumoussea! ^_^
Kuvien ruoat:
1 Punajuuri-aurajuustovuokaa, juustoista kesäkurpitsa-soijarouhepataa, tofu-katkarapusalaattia ja sienipiirakkaa
2 Karpin Focaccia-leipä
3 Pizza
4 Tonnikalapyörykät
5 Kesäkurpitsa"pastaa" ratatouillella
6 Lounassalaatti lämminsavulohella ja katkaravuilla
7 Tortillarulla täytteillä (tänäänkin on muuten tällainen satsi lähdössä töihin evääksi - nnnamm!)
Sivellinpostauksia pyydetään tosi usein. Tässä tulee nyt katsaus perussiveltimiin silmämeikille.
Tein taas kömpelön videon, en tiedä mitä iloa noista on kun kuvan laatu on niin huono mutta katsokoon sen ketä huvittaa. :) Videolla kerron lempisiveltimistäni ja demonstroin, miten niitä käytän perussilmämeikissä. Video on siis tosiaan "For Dummies" -tyyppinen viritys heille, jotka eivät juurikaan ole siveltimiä silmämeikissä käyttäneet.
Tein meikin käytännössä sokkona kun en nähnyt koneen ruudulta juuri mitään ja läppärin "valotkin" välillä sammuivat... ^_^ Jälki on sen mukaista. :P Mutta kyllä siitä hyvin näkee sivellinten perusidean.
[vimeo 39818226 w=490 h=368]
Kuten videossakin totean, neuvon sivellinten hankinnassa aina miettimään ensimmäiseksi omien silmiesi kokoa. Jonkun meikkigurun hehkuttama "must-have"-sivellin ei välttämättä sovi juuri sinun silmillesi tai sinun meikkikäsialaasi. Näin ollen nämä minunkaan suosittelemani eivät tietenkään sovi kaikille. Mutta veikkaan, että ainakin MACin 239:n tyylinen keskikokoinen perussivellin sopii useimpien tarpeisiin.
Yksinkertaisimmillaan peruskokoelmassa olisi mielestäni hyvä olla yksi lättänä yleissivellin, yksi pullea häivytyssivellin ja yksi ohut rajaussivellin.
Perusjengi. Näitä käytän päivittäin. (Alemmat kuvat saa klikattua isommiksi.)
.
"Flatit" eli lättänät yleissiveltimet. MACin #239 (ylempänä) on klassikkoasemassa eikä suotta. Se on täydellisen kokoinen, napakka ja laadukasta karvaa. Kestää ja kestää vuodesta toiseen. Tällä voi tehdä vaikka koko silmämeikin luomivärin "pakkaamisesta" kevyeen häivytykseen.
MAC #228 on synteettinen, ja MAC suositteleekin sitä voidemaisten luomivärien levitykseen. Synteettiset "karvat" sopivat paremmin voidemaisille tuotteille, aidot karvat kuiviin, puuterimaisiin tuotteisiin. Itse käytän 228:ia puuteriluomivärien kanssa ja toimii erinomaisesti.
Haluaisin pystyä suosittelemaan vastaavia siveltimiä halvemmilta merkeiltä, mutta ikävä kyllä en ole aivan MACin veroisia vielä löytänyt. Lisäksi myönnän, että en tunne edullisia sivellinmerkkejä tarpeeksi hyvin. Esimerkiksi Duroylla on todella laaja sivellinvalikoima mutta olen tutustunut vain pieneen murto-osaan siitä. Laveran meikkikeikoilla olen käyttänyt Duroyn siveltimiä ja ne ovat olleet todella hyviä, numeroita en ikävä kyllä muista koska en omista ko. siveltimiä itse.
Lisäksi Grimasilla on joitain oikein hyviä ja edullisia siveltimiä, mutta ne ovat tunnultaan erilaisia kuin MAC 239. Tykkään kovasti esimerkiksi Grimasin #10:stä joka on lättänä ja kooltaan hieman MAC 239:iä suurempi, sekä Grimas #6:sta, joka on kapeampi kuin MAC 228 ja soveltuu hyvin detaljityöskentelyyn.
Häivytyssiveltimet. Ylempänä olevaa, Kinnusen tukusta ostamaani nimetöntä lättänää sivellintä käytän kulmaluulla ja alempaa, pulleaa ja tulppaanin muotoista MACin #217:aa käytän luomivaossa tai koko luomen häivytyksessä (esim. smoky-meikit).
Kinnusen kaltaisia isoja lättänäsiveltimiä löytyy monilta halvoilta merkeiltä, olen nähnyt aivan samanlaisia ainakin Duroylla ja Kicksillä.
Luomivärirajaussiveltimet. Näitä kaikkein pienimpiä siveltimiä käytän alaluomella, tai silloin kun teen yläluomelle luomivärirajauksen. Suosikkini on H&M:n FOB-sivellin jota ei enää valmisteta, se on kaikkein kapeakärkisin sivellin, mutta kuitenkin "flatti" sivellin minkä olen löytänyt. Kicksin sivellin #100 on hyvä vastine, hieman suurempi mutta toimii oikein hyvin alaluomella. Duroylla on myös vastaava.
Tajusin jälkeenpäin, että en videolla sitten esitellytkään tuolla ryhmäkuvassakin näkyvää, alinta sivellintä. Se on MSCHICiltä muinoin saamani Eyeshadow Smudger -niminen sivellin, joka sopii kokonsa puolesta täydellisesti pienen silmän luomikuoppaan. Tällä saa tarkkarajaisemman, selkeämmän banaanivarjostuksen kuin pörheämmällä ja löysemmällä MAC 217:lla. Nimi 'Smudger' viittaa siihen, että sivellin on alunperin tarkoitettu luomivärin "sotkemiseen" eli savustamiseen, mutta itse löysin sille sopivamman käyttöalueen banskuvarjostuksissa.
