Muistatteko, kun tein jutun meikkimokista?

Noh, teini-Sanni vuosimallia 1994-1997 voisi olla suoraan kyseisestä postauksesta. :D Ajattelin ilahduttaa teitä näin synkkänä pitkäperjantaina pienellä kuvakavalkadilla teinivuosiltani.

Meikkimokien lisäksi voi havainnoida toisenkin asian. Viime kuussa kirjoittamassani Face-off-jutussa kerroin murehtivani väsynyttä, vanhenevaa naamaani. No, näitä kuvia katsoessa voin vain todeta, että olen nyt 3-kymppisenä ehdottomasti paremman näköinen kuin 15-18-vuotiaana! ^_^

Tarvitseeko sitä edes sanoa ääneen? Kulmakarvat.  K-u-l-m-a-k-a-r-v-a-t. Nämä kuvat selittävät myös sen, miksi rypistän koko ajan otsaani - rennossa tilassa kulmakarvani asettuvat suoriksi kuin lakupötköt. ^_^

Kysyin Mr. Karkkipäivältä, josko hän arvaisi mikä meikkimoka tässä kuvassa on esillä. Hän vastasi; "Tuo naama?"

Rakkaani. <3

Ai niin ja kyllä. Mun olkapäällä on rotta tuossa yhdessä kuvassa. Ei mun rotta.

Entä tämä prinsessa sitten? Siskoni sanoi, että näytän Michael Jacksonilta, itse ehdotin Jokeria. Olen muistaakseni 8- tai 9-luokalla tässä, ja maantiedon oppitunnilla.

Poskipuna olisi ollut kova juttu, jos olisin osannut sitä vielä tuossa iässä käyttää.

Tässä täytän 17 vuotta. Kakku on tehty Pet Shop Boysin Introspective-levyn kannen mukaan! Voimme bongata sieltä myös muita tuohon ikäkauteen liittyviä fanitusjuttuja kuten Absolutely Fabulous ja Dame Edna. :)

Pet Shop Boys on kyllä edelleen loistava. ;)

Tässä juhlin 18-vuotisjuhliani Madeiran karnevaaleilla. Tätä päivää olin halunnut juhlistaa maalaamalla huuleni ankoiksi, piirtämällä silmien ympärille kajalkynällä ripsiä ja värittämällä poskeen tähden.

Tämä on yksi mun lempparikuvia! Minä ja paras ystäväni Mili 8-luokalla. Olemme jotenkin niin hellyttävän ja viattoman näköisiä XL-kokoisissa takeissamme! R-Collectionin anorakki oli the shit.

Näiden kuvien ei kyllä pitäisi nähdä päivänvaloa.... Olin 14-15-vuotiaana erityisen mieltynyt röyhelökauluksisiin kukkapaitoihin....!! Etenkin tuo oikeanpuoleisin paitahirvitys oli parasta mitä tiesin - käytin sitä ihan jatkuvasti. Kuvan ihastuttavassa tyylissä olen yhdistänyt siihen kukalliset kengätkin! Ja kuka muistaa nilkkoihin rypytettävät "jenkkisukat"? :D

Ripsiväri, vähän kajalia ja punainen huulipuna - siinäpä teini-Sannin perus-perjantailook! ^_^

Toivottavasti saitte kuvista muutamat naurunhörähdykset. Me ainakin saimme. :)

Hyvää pääsiäistä!

Olen viime viikkoina palannut taas pitkästä aikaa mineraaliluomivärien maailmaan. Mineraaleilla saa luomilleen varmasti kaikkein intensiivisimmät sävyt ja upeimman hohdon (jos sellaista meikkiinsä kaipaa), puhumattakaan mineraalien kameleonttimaisista ominaisuuksista (yksi luomiväri voi shiftata vaikka kolmeen eri sävyyn), mutta kun on ne vaan niin sottaisia käyttää.

Vaikka jauhetta onnistuisikin levittämään luomilleen ilman varisemista, ovat purkit itsessään aina sotkussa ja pitävät huolen siitä, että myös niiden säilytyspaikka on aina mineraalipölyssä. Jauhe on niin hienojakoista, että vaikka kuinka yrittäisit sulkea purkkeja varovasti, leviää jauhe lopulta kannen reunoihin eikä purkkiin voi tarttua ilman että sormesi ovat ihan luomivärissä.

Summa summarum: mineraaliluomiväreillä meikkaaminen on ainakin minun tapauksessani aina aikaavievämpää kuin perinteisillä, puristetuilla luomiväreillä, mutta palkkiona saa vivahteikkaamman meikin.

Meikissä käytetty tummanvihreää Black Pearl -sävyä ulkonurkassa, metsäisen vihreää Leif-sävyä luomivaossa ja tummankultaista Straw-sävyä sisänurkassa. Straw on todella persoonallinen sävy, Pure Luxen määritelmän mukaan "vihreään shiftaava vehnäbeige", mutta minä näen sen eniten kultaisena. Tällä saa yksinäänkin vekkulin meikin kun sen sävy vaihtelee luomella.

...ja enköhän onnistunut kirjoittamaan Black Pearl -sävyn nimen väärin... D'ough! Rajaus on Lumenen kauniinhohtavalla kynällä no. 5 Metsänvihreä, joka harmillisesti vaihdettiin viimeisimmän uudistuksen myötä tylsempään mattasävyyn. Kulmaluun vaalea sävy on L'orealin Golden Green -paletista.

Sain vinkin Greenstreet.fi-verkkokaupan loppuunmyynnistä; kaikki tuotteet -30%. Tarjolla on luonnonkosmetiikkaa, meikkejä ja elintarvikkeita. Meikkejä mm. Santelta, Dr. Hauschkalta ja Couleur Carameliltä ja ihonhoitotuotteita mm. Mádaralta, Dr. Hauschkalta ja Weledalta.

Itse ajattelin tilata pähkinöitä, niitä kun ei useinkaan saa kovin halvalla. :)

P.S. Tulostin kaikki Onnettomat kynnet -postauksen kommentit, vinkkejä tuli niin paljon. Kiitoksia! Biotiini pitää nähtävästi ainakin liittää hankintalistalle.

Olen jälleen heittämässä Lavera-keikkaa tulevilla Pro-Luonnonkosmetiikan Luonnonkaunis-messuilla, ja Lavera etsii parhaillaan minulle meikkinäytösmallia. :)

Jos sinua kiinnostaisi tulla näytösmalliksi lauantaina 14. huhtikuuta klo 11-11.30 (tai sinun pitäisi kyllä ilmestyä paikalle jo vähän aikaisemminkin) Helsingin Finlandia-talolle, niin lähetä itsestäsi kasvokuva ja lyhyt perustelu miksi juuri sinä olisit hyvä malli osoitteeseen myynti (at) lavera.fi. Voittaja saa palkkioksi Laveran tuotekassin. Ilmoittautumisaikaa on 9.4. saakka.

Olen messuilla lauantaina klo 10-17, joten tokihan voitte tulla moikkaamaan minua muutenkin ja kyselemään meikkivinkkejä. :)

Tämä kuva on historiaa. Kynteni ovat olleet viimeiset puoli vuotta kaukana näistä tunnelmista.

Sannin kynnet mallia maaliskuu 2012. Nyyh. :´-(

Kynsieni kunto on huonontunut asteittain oikeastaan koko viime vuoden. Ensin keskisormen kynnet alkoivat lohkeilla niin, että ne eivät enää kasva milliä pidemmiksi. Kynnen pää murenee kokonaan. Sitten muutkin kynnet alkoivat liuskoittua. Kynnet ovat edelleen aika vahvat, ts. paksut, mutta erittäin kuivat ja hauraat.

Geelivahvisteiden jälkeen sain väliaikaisen haurastumisen kuntoon kynsiöljykuurilla ja OPIn Nail Envy Original -hoitolakalla. En enää. Öljy ei tässä enää auta, eikä Nail Envynkään käytöllä ole mitään vaikutusta. :(

Päätin sitten ottaa ravintolisät kokeiluun. Konsultoin Charming Nailsia, joka suositteli minulle Bioteekin TehoPii & Kalkki+D:tä. CN oli itse huomannut ravintolisän vaikutuksen kynsissään n. kolmessa kuukaudessa. Itse olen nyt popsinut TehoPiitä helmikuun puolesta välistä saakka, eli on vielä liian varhaista nähdä auttavatko tabletit ongelmaan. Toivottavasti!

Vaihdoin myös Original Nail Envyn Dry & Brittle -versioon. Jos vaikka sekin voisi jotenkin auttaa. Dry & Brittlen koostumus ei ole yhtä paksu kuin Originalin eikä näin ollen tunnu yhtä suojaavalta, ja koen ettei se pysykään kynsillä yhtä hyvin kuin Original. Mutta kaikkea on nyt kokeiltava.

[tähän väliin piti tulla kuva mun vaivalla viilaamista kynsistä - yritin siis oikeasti saada ne kerrankin tasamittaisiksi ja edes jotenkin sievän muotoisiksi, mutta kuvat olivat joutuneet vahingossa läppärin roskakoriin jonka Mr. Karkkipäivä tyhjensi sillä välin kun poistuin hetkeksi koneelta...! :P]

Olen ollut viimeiset pari kuukautta melkeinpä kokonaan ilman lakkaa. Katson alakuloisena kynsilakkojani. Siellä ne seisovat värikkäänä armeijana odottamassa että voivat taas piristää olemustani. Vaikea kuvailla miten oudolta tuntuu olla ilman lakkaa. Kynteni ovat olleet lakattuina käytännössä non-stop viimeiset 18 vuotta, lukuunottamatta yhtä lyhyttä periodia jolloin kynteni olivat samalla lailla huonossa kunnossa kuin nyt.

Lakattomana ja lyhytkyntisenä tuntuu siltä, että tärkeä osa persoonallisuuttani puuttuu.

Mutta....

...sehän ei kuitenkaan estänyt minua hankkimasta kolmea uutta Depend-lakkaa "Osta 3, maksa 2" -tarjouksesta. :) Sairastuneet kynnet tai ei, aina on tilaa violeteille lakoille! Etenkin edullisille Depsuille.

Lempparini on keskimmäinen sävy, ihastuttavan lempeä vaalea sinivioletti # 299. Kuuluu Dependin kevään värikokoelmaan.

Lakkasin kynnet pitkästä aikaa. Tämän lähemmäs tasapituisuutta en kyennyt viilani kanssa pääsemään. En vain pystynyt nirhaamaan niitä muutamia kynsiä jotka olivat edes vähän pidemmät.

Lakka on luonnossa hieman violetimpi kuin kuvissa.

Loppuun vielä muutama kuva "hyviltä ajoilta...." Voi, milloin pääsen taas pelottelemaan ihmisiä sapeleillani? :-´(

Vuosi sitten kynnet olivat vielä näin "elävät". Snowcrystal # 460 Pink Coral.

Depend # 196

OPI Parlez-vous OPI.

Onko kellään jakaa hyviä vinkkejä etenkin ravintolisistä joilla voisin saada kynteni taas kuntoon? Uskon, että jostain vitamiinin puutteesta tässä täytyy olla kysymys. Toisaalta olen myös ollut aikamoisessa stressissä, mikä oli syynä edelliseen vuosien takaiseen "kynsikatoon". Siihen eivät tietenkään napit auta.

* * *

P.S. Kiitos runsaasta osallistumisestanne "köyhyys"-keskusteluun! Pariin sataan kommenttiin vastaaminen on mahdotonta, mutta kaikki olen luonnollisestikin lukenut ja monet niistä ovat kirvoittaneet lisää keskustelua täällä kotona. Haluaisin muuten vielä korostaa, vaikka suurin osa lukijoista varmasti tämän ymmärsikin, että kirjoitukseni tarkoituksena ei ollut ihmetellä mistä kukin rahansa elämäntyyliinsä saa. Se ei ole olennaista. Jokainen saa tehdä tuloillaan ihan mitä haluaa, se on mielestäni itsestäänselvää. En tuomitse heitä jotka laittavat rahansa mieluummin kenkiin kuin asuntolainaan, nämä ovat jokaisen henkilökohtaisia valintoja eikä yksi valinta ole toista parempi.

Postauksen tarkoituksena oli herättää keskustelua blogien kulutusta ihannoivista arvoista, ja kertoa "toisenlainen" tarina. Näin minä elän. Ja kuten kommenteista saattoi lukea, niin elää moni muukin. Tällaisesta elämäntyylistä vain ei juurikaan kirjoitella blogeja, ja siksi halusin tuoda esiin tällaisenkin näkökulman vallalla olevan shoppailuihanteen keskelle.

Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.

Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.

Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.

Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)

Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?

Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.

Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.

Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.

Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.

Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. "Köyhyyteni" on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.

Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.

Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.

Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko)  ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken "ylimääräisen ilottelun", kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.

Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. "Löysää rahaa" ei ole.

Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.

Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.

Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.

Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.

Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit.... Mutta en Vuittonin veskaa. ;)

Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?

Huulipunainnostukseni jatkuu. Olen ostanut kevään aikana kolme uutta huulipunaa, ja want-listalla on vielä monen monta lisää.... :)

Olen suosinut paljon yksivärinen luomi + huulipuna -meikkejä.

Kevään hankinnat ovat Max Factorin Star Dust Pink (kielipoliisi ei meinaa kestää kun 'star' ja 'dust' on kirjoitettu nimessä erikseen... :P), Viva La Divan Euphoria ja Lumenen Melon Nude.

Star Dust Pink on liilaan taittava nude marjapuuropinkki ihanan voidemaisella koostumuksella. Asettuu huulille lähes mataksi, pysyy hyvin.

Euphoria on mehukkaan kiiltävä aniliinilla taitettu violetti, porukan halvin mutta laatu on kerrassaan loistava. Pysyy myöskin erinomaisesti.

Heleän raikasta Melon Nude -sävyä on mielestäni vaikea kuvailla, se on jotain vaalean korallin, pinkin ja melonin välimaastossa. Luonnollinen ja hillitty mutta jotenkin tosi persoonallinen sävy!

Lumene Wild Rose Natural -huulipuna, sävy 6 Melon Nude.

Melon Nude yhdistettynä pastellivihreään silmämeikkiin. Luomilla vihreää IsaDoran Blooming Spring -paletista.

Viva La Diva -huulipuna, sävy 97 Euphoria.

Euphoria yhdistettynä oranssiin silmämeikkiin, luomilla Mad Mineralsin Trust Fund.

...ja silmät näyttää taas niin sinisiltä kun on oranssia kontrastina!

Ilokseni huomasin että VLD:n jo valmiiksi halvat huulipunat ovat nyt tarjouksessa 5,90€ Kickseissä, ja mulla on oikeasti joku kahdeksan eri VLD-punan ostoslista josta yritän karsia edes joitain pois mutta todennäköisesti aika monta tulee ostettua.... En tiedä tällä hetkellä toista meikkisarjaa josta olisin löytänyt yhtä monta houkuttavaa huulipunasävyä!

Max Factor Colour Elixir -huulipuna, sävy 615 Star Dust Pink.

Star Dust Pink yhdistettynä vaaleanviolettiin silmämeikkiin, luomilla Pure Luxen Amethyst.

No nyt taas varmaan jollain lukijalla palaa käämit kun täältä pukkaa ruokajuttua... Mutta herkkucorner sopii itse asiassa oikein hyvin blogin teemaan, eikös vaan? ^_^

Ihme kyllä muutamat harvat ruoka-aiheiset postaukseni ovat olleet tosi suosittuja, ja koska olen itse niin innoissani ruoanlaitosta sitten ruokavalion muutoksen, niin on kiva jakaa tällaisia herkkupaloja. Ajattelin, että voisin silloin tällöin julkaista vähähiilihydraattisten herkkujen corneria. :) Ruokavastaiset lukijat voivat varmaan kuitenkin helposti skipata nämä harvat postaukset?

Eilen tein aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja vähähiilihydraattiseen malliin ilman viljaa ja sokeria. (Inhoan muuten tuota mediatrendikästä "karppi"-termiä kun sitä nyt hoetaan joka puolella, mutta otsikossa se oli lyhempi käyttää kuin 'vähähiilihydraattinen'....) Rrrrakastan pannukakkuja! Normaali aamupalani on kuitenkin joko munakasta tai kreikkalaista jogurttia vadelmilla, mutta eilen halusin hemmotella itseäni tällä makealla herkulla.

Resepti jälleen kerran karppaus.infon sivuilta, mutta tuunattuna.

Vatkaa munat. Lisää sulatettu voi ja yhdistetyt mantelijauho, psyllium ja leivinjauho. Lisää kerma ja vatkaa suola ja makeutusaine (itse käytin n. ruokalusikallisen erytritolia) lopuksi taikinaan. (En tiedä miksi nuo lisätään vasta lopussa eikä sekoiteta muihin kuiviin aineisiin mutta noudatin alkuperäisen reseptin ohjetta.....)

Anna taikinan turvota hetki ja paista lettuset voissa keskilämmöllä.

Amerikkalaiset pannukakut kuuluu mielestäni ehdottomasti nauttia siirapin kanssa, ja itse käytän alhaisen glykeemisen indeksin omaavaa agave-siirappia jota olen tilannut iHerbistä. Kaneliversio on lettujen kanssa aivan erityisen om-nom!

Koostumus ei yhtään häviä vehnäjauhopannareille. :) Yllätyn joka kerta miten vaivattomasti perinteiset viljaleipomukset syntyvät viljattominakin.

Ihan joka viikko en tällaista kaloripommiaamiaista söisi mutta välillä ihmisen täytyy saada pannaria! :)

P.S. Yritän skarpata kuvankäsittelylaiskuuteni kanssa ja saada ne huulipunakuvat julkaisukuntoon huomiselle... Kuten Face-Off-jutun kommenteissa tuli mainittua, olen hurjan kyllästynyt käsittelemään omia meikkikuviani.... :/

Välillä sitä tekee omalla työpaikallaan hieman odottamattomia löytöjä. Ei, nyt en löytänyt mitään minulta piiloon jäänyttä superkallista tuotetta, vaan tajusin erään minulle hyvinkin tutun tuotteen järkyttävän litrahinnan.

Kuluttajat eivät minun kokemukseni mukaan juurikaan välitä litrahinnoista. Eivät ainakaan kosmetiikan kuluttajat. Kosmetiikkaostoksilla olevaa henkilöä kiinnostaa tuotteen kappalehinta, ja vain sillä on merkitystä hintoja vertaillessa. Esimerkiksi hajuvesien kohdalla on useimmiten täysin turhaa selventää asiakkaalle, että 50-millisen litrahinta on 30-millistä edullisempi, sillä 30-millinenhän kuitenkin keventää asiakkaan kukkaroa vähemmän juuri sillä ostoskerralla. Täysin ymmärrettävää.

Ihonhoidon puolella litrahinnoilla voi kuitenkin olla jo järkevämpää merkitystä. Eräässä tuoteryhmässä tämä näkyy erityisen hyvin, ja se on kasvonaamiot. Kasvovoiteet ovat lähes kaikilla merkeillä samaa standardikokoa eli 50-millisiä, jolloin kappalehintaa on helppo verrata. Mutta kasvonaamioissa koot vaihtelevat yllättävän paljon. Pakkaukset näyttävät ulkoapäin kuitenkin suhteellisen samankokoisilta, eikä kuluttaja tule ajatelleeksi litrahintaa vaan katsoo tuttuun tapaan pelkkää hintalappua.

Meillä on myynnissä useita kalliihkoja selektiivisiä merkkejä kuten Lancômea, Dioria ja Clarinsia, sitten meiltä löytyy sitä perus "markettitavaraa" (jota kosmetiikka-alalla kauniisti halutaan kutsua semiselektiiviseksi ettei purkkiraukoille tule paha mieli) sekä kolmantena segmenttinä sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.

Vertailin tässä eräänä päivänä kosteuttavien naamioiden hintoja. Kappalehinnat vaihtelivat välillä 5,70€ ja 51,45€. Odotin itsestäänselvästi Diorin vetävän "kilvassa" pisimmän korren, mutta eipäs vetänytkään.

Hyllystä löytyy naamio, jonka litrahinta on yli kaksi kertaa Diorin litrahinnan arvoinen - 1473€!

Millilitra tätä kosteuttavaa ihanuutta kustantaa 1,47 euroa. Naamio on Dr. Hauschkan Créme Packung.

Tiedän kyllä, että luonnonkosmetiikan raaka-aineet ovat keskimäärin normikosmetiikan ainesosia kalliimpia, ja tiedän myös että Hauschka kuuluu niihin tyyriimpiin luonnonkosmetiikan merkkeihin, mutta ihan tällaista litrahintaa en osannut odottaa. Herranjestas, totesimme järkyttyneinä kollegojen kanssa, että aina kun annamme asiakkaalle näytepurkin Créme Packungia, se on 7,35€:n arvoinen!! (Purkkiin mahtuu 5 ml.)

Vertailuna todettakoon, että esimerkiksi Cliniquen 100 ml:n tuubissa myytävä kosteusnaamio on 30-milliseen Hauschkaan verrattuna Lidlin hintatasoa 350€:n litrahinnallaan!

Muutkin luonnonkosmetiikkamerkit sijoittuivat arvokkaaseen päähän, esimerkiksi Weledan viattoman halvan näköinen Manteli-naamio on litrahinnaltaan myymälämme toiseksi kallein, ja ohittaa Diorin melkein sadalla eurolla. Kolmanneksi sijoittui Weledan Iiris, joka on samanhintaista Diorin kanssa.

Mietittekö te koskaan litrahintaa kosmetiikkaostoksilla? Oletteko tulleet ajatelleeksi, että tietyissä tapauksissa vaikkapa Lumene voi olla jotain Clarinsia tyyriimpi?

P.S. Huh että teitä osallistujia riitti tuohon Benecos/Sante-arvontaan! Odotin oikeasti ehkä jotain viittäkymmentä halukasta.... :P Suoritan arvonnan nyt seuraavaksi ja julkistan voittajan tuossa samassa arvontapostauksessa.