Olin maanantaina toista kertaa elämässäni ekokasvohoidossa. Ensimmäinen kerta oli Dr. Hauschka –kosmetologilla kaksi vuotta sitten.

Tämänkertainen kokemus oli paljon Hauschkaa kokonaisvaltaisempi. Kerroin teille aiemmin maarianhaminalaisesta ekohoitolasta Lustansista, jossa Nina Axell Hartvik tarjoaa asiakkailleen luonnonmukaista hoitoa pintaa syvemmältä. Täällä ensimmäiseen hoitokertaan kuuluu aina puolen tunnin konsultaatio, jossa käydään läpi ihonhoidon lisäksi myös ravintoasioita ja mahdollisia elämäntilanteen kuormitustekijöitä jotka voivat heijastua ihon hyvinvointiin.

Varasin ”Lilla Ansiktsbehandling” –hoidon (”Pieni kasvohoito”) niin itselleni kuin Maarianhaminassa vierailevalle äidilleni. (Äidit ansaitsevat välillä yllätyslahjoja vaikkei olisikaan merkkipäivää... ^_^) Hoidossa käsitellään kasvot, kaula ja dekoltee ja siihen kuuluu puhdistus, kuorinta, yrttikompressi, hieronta, naamio ja hoitovoide.

Nina aloitti ”haastattelemalla” minua ihonhoitotottumuksistani, ruokavaliostani ja vuorokausirytmistäni. Ilmeisesti hoidan ihoani hyvin, sillä en saanut mitään suosituksia. Muuta kuin että kasvoveden sijaan kasvoille voi myös taputella pelkkää raanavettä.

Oli mielenkiintoista seurata, kun Nina kertomani perusteella valitsi hoitotuotepohjiini minulle sopivat eteeriset öljyt. Minulle valittiin ylang-ylangia, kamomillaa, laventelia, salviaa, muskatellisalviaa ja vetiveriä.

Kasvot puhdistettiin Care Of Gerdin rapsiöljyllä ja kasvovetenä Nina käytti nerolivettä johon oli sekoitettu ylang-ylangin ja laventelin eteerisiä öljyjä. Kasvovettä suihkutettiin kasvoille aika ajoin koko hoidon ajan ja iholle laskeutuva pehmeä sumu tuntui ja tuoksui niiiin hyvältä…!

Hierontaöljypohjan muodostivat oliivi- ja vehnänalkioöljy. Tähän seokseen Nina sekoitti pisaroita yllämainituista eteerisistä öljyistä. Vatsaani nipisteli muuan ikävän tutkimuksen seurauksena, ja Nina valitsi seokseen salviaa ja muskatellisalviaa auttamaan juuri tähän tilaan. Vaikka öljyjä ei siis hierottu vatsani alueelle, ne auttaisivat kuulema silti kipuihin.

Ennen hierontaa dekolteen ja olkapäiden iho kuorittiin miedolla sokerikuorinnalla. Kasvot puolestaan kuorittiin harjaa ja syyrialaista alepposaippuaa apuna käyttäen. Harmi etten itse pystynyt näkemään miten käsittely suoritettiin…! Olin tuossa vaiheessa jo tajunnan rajamailla enkä oikein edes kunnolla käsittänyt mitä kasvoilleni tehtiin.

Syvän rentoutuneessa unen ja valveen välitilassa aistin vain terapeuttisen kosketuksen ja ihanat tuoksut. Havahduin vasta kun Nina alkoi nostaa tuolia takaisin istuma-asentoon. Ikävä tunne vatsan seudulla oli poissa ja mieli rauhoittunut.

Minulle oli torkkuessani laitettu turkkilaiseen jogurttiin sekoitettu Khadin ruusunaamio kera ylang-ylangin ja myrtin eteeristen öljyjen, Care Of Gerdin mustikkaseerumi ja Care Of Gerdin lakkahoitovoide. Mieleen tuli heti Aromtech - liekö tuotteiden sisältämät marjaöljyt mahdollisesti sieltä… :) (C/o Gerd mainostaa tuotteidensa olevan "From Swedish Lapland".)

Hoito kesti konsultaatio mukaan luettuna runsaat 90 minuuttia, ja koin todellakin saavani 60 eurolle vastinetta.

Myös äiti oli silminhavaittavan ”elpynyt” (heh) hoidon jälkeen, ja taidan nyt tietää miltä näyttää kun samea iho saadaan kirkkaan ja  terveen näköiseksi. ^_^ Kasvot näyttivät levänneiltä ja pienet ilmejuonteet tasoittuneet ravitsevien öljyjen ja rentoutuksen seurauksena. Täytyykin varmaan tarjota äidille useammin tällaisia hemmotteluja!

Hoidetut

Täytyy sanoa että Ninalla on kyllä aivan kadehdittavan viihtyisä työpaikka... Tunnelmallisempaa kauneushoitolaa saa hakea. Nina sanoikin että hänen lempiaikaansa on se kun liike on sulkeutunut ja hän saa puuhailla tilassa omassa rauhassa salvoja valmistellen tai hyllyjä laitellen.

Seuraavalla kerralla taidan kokeilla ekohiustenvaalennusta! Vierailu jätti minuun myös aivan uudenlaisen kiinnostuksen eteerisiä öljyjä kohtaan. Pitääkin varmaan käydä lainaamassa joku kirja aiheesta. :)

Ehkä moni Kicksin Oliv-puhdistusvaahdon ystävä on jo huomannutkin, että tämä mainio tuote on harmillisesti poistunut myynnistä. Esittelin teille vaahdon viime kesän lempparituotepostauksessa. Putsaria myytiin Kickseissä, ja jostain käsittämättömästä syystä se poistui Oliv-sarjan valikoimasta. Buu, sanon minä. Putsari oli sisältämiensä risiini- ja oliiviöljyn kautta vallan loistava tuote hieman kuivaihoisemmille vaahtomaisten puhdistustuotteiden ystäville.

Oliv-vaahto on nyt kuitenkin historiaa. Jonnekin mieleni takamaille jäi aikomus pitää silmät auki ja etsiskellä Oliville mahdollista korvaajaa.

Eräänä päivänä se sitten tapahtui ihan sattumalta. Kävelin muuan apteekin ohi, ja yhtäkkiä silmiini osui ikkunan läpi vihreä purkki jossa luki Olive Fresh Cleansing Mousse. Menin sisään ja havaitsin, että tuote kuuluu ACOn NatuVive-sarjaan. Purkki näytti ihan Kicksin Oliv-vaahdon sisarelta! :)

Ajattelin, että odottelisin ensin että saisin pari putsaria kotoa loppuun ennen NatuViven testaamista. Uteliaisuuteni kasvoi kuitenkin liikaa ja viikkoa myöhemmin Mousse jo löytyikin Casa Karkkipäivän kylppäristä. ^_^ Hintakaan ei ole paha, muistaakseni jotain 11 euron kieppeillä.

Hassusti sitten juuri  kun olin hankkinut NatuViven, sain Guinotin maahantuojalta sähköpostia jossa minulle tarjottiin testiin Guinotin vaahtoputsaria. Samoihin aikoihin posti toi mukanaan viimeisimmän testisatsin Laveralta, ja siellähän oli myös pumppuvaahto. Näissä kahdessa ei kuitenkaan ole oliiviöljyä, eli ne eivät raaka-aineidensa puolesta olleet suoria haastajia Oliville.

NatuViven Olive Fresh Cleansing Mousse on kuvauksen mukaan tarkoitettu normaalille ja sekaiholle. Ainesosaluettelo on ilahduttavan lyhyt, mutta PEG-yhdisteitä vältteleville tiedoksi että tuotteesta löytyy kolmea eri (kosteuttavaa) etoksyloitua yhdistettä. Kolmas on oliiviöljy (oliiviglyseridit).

Pesukokemus on seuraavanlainen:

Pehmeä, liukas moussemainen vaahto. Tuoksu odottamattoman voimakas ja makeahko, jopa hedelmäinen. Liukuu iholla miellyttävästi ja tuntuu ylelliseltä.  Iho jää todella pehmeän ja sileän tuntuiseksi. Huuhtoutuu iholta vaivattomasti ilman nahkeutta, kalvomaista tai narskuvaa jälkitunnetta.

Guinotin BiOxygene Cleansing Foamissa on NatuViveä miedompi tuoksu, mutta tämäkin makeahko. Vaahto ei myöskään ole ihan yhtä täyteläinen kuin NatuVivessä, mutta nimi onkin 'foam' eikä 'mousse'. Puhdistaa ihon tehokkaasti ja jättää sen puhtaan ja hyvän tuntuiseksi ilman "extra"fiiliksiä. Jos puhdistuksen jälkeen ei heti levitä päälle voidetta, ihoa alkaa kiristää ja pintakuivat kohdat tulevat pian näkyviin. Vilkaisu ainesosaluetteloon kertookin, että BiOxygene on paljon voimakkaammin pesevä tuote kuin Oliv, NatuVive ja Lavera. Tuntuu NatuViveen verrattuna vähemmän ylelliseltä, sellaiselta perustuotteelta.

Laveran Neutral-puhdistusvaahto poikkeaa ylemmistä selvimmin koostumuksessa. Luonnonkosmetiikan pumppuvaahtoputsarit  ovat aina normikosmetiikan vaahtoja "ohuempia" ja vähemmän kermaisia. Joku kokeilemani on jopa ollut kuin tiskivaahtoa.

Viimeisin käyttämäni luonnonkosmetiikan putsari on Sanctum-vaahto, ja siihen verrattuna Lavera Neutral on vähän täyteläisempää. Putsarissa on soijaöljyä ja triglyseridejä heti veden jälkeen ennen ensimmäistäkään pesevää ainesosaa, ja ensimmäinen sellainen on hyvin mieto coco-glucoside. Inci on muutenkin luonnonkosmetiikalle tyypillisesti hyvin vakuuttava.

Tuoksu on hajusteeton, niinkuin koko Neutral-linjassa. Ei minulla oikeastaan ole muuta sanottavaa Neutral-vaahdosta kuin että hoitaa hommansa ja tykkään. :) Ehdottomasti miellyttävin tähän asti kokeilemistani Laveran putsareista. Soijaöljyn ja triglyseridien korkeasta pitoisuudesta huolimatta en kuitenkaan koe, että Neutral tuntuisi iholla erityisesti juuri kosteuttavalta. Epäilemättä se kuitenkin on porukan hellävaraisin.

. . .

Summa summarum: NatuVive tuntui kolmikosta koostumuksensa (ja tietysti myös oliiviöljypitoisuutensa) perusteella lähimmältä vastineelta Oliv Mousselle. Hintakin on edullisin. Jos haluat kuitenkin vältellä synteettisiä sulfaatteja, valitse Lavera. Jos taas etsit todella tehokasta puhdistajaa ehkäpä hieman rasvoittuvalle iholle, kolmikosta Guinot on sopivin.

Juuri tuossa lempeästi "parjasin" mieheni Axe-suihkugeelejä, ja mahdollisesti jonain vihjeen tapaisena NHS Oy:ltä lähetettiin meille kokeiluun BornToBio-luonnonkosmetiikkasarjan MIES-suihkugeeli. Lakritsin tuoksuinen sellainen.

Siinähän se.

Toiveikkaasti odotin miehen palautetta suihkun jälkeen. Aiemminhan mies on tyrmännyt lähes kaikki hänelle testiin ujutetut luonnon tuotteet. Ja..... ei. Ei irronnut positiivista sanottavaa tälläkään kertaa.

Ei kuulema vaahtoa kunnolla ja tuotteessa tuoksuu liikaa anis josta mies ei tykkää.

*huokaus*

Kokeilin suihkugeeliä myös itse, ja olin jälleen kerran eri mieltä. (Aiemmin olimme täysin vastakkaista mieltä K Pour Kariten piparmintun tuoksuisesta suihkugeelistä, joka on edelleen ehkä parhaita ja koukuttavimpia suihkutuoksuja minun mielestäni.)

Minusta BornToBion lakritsin tuoksu on varsin mieto ja herkullinen, eikä anis minua häirinnyt. Tuskin edes havaitsin sitä. Ja toisin kuin mies, minä käytän puhdistautumiseen sientä, ja sienen kanssa tämäkin suihkugeeli kyllä vaahtoaa yhtä runsaasti kuin mikä tahansa muukin.

Ai niin. Pakko jakaa vielä tämä teidän kanssa.

Hyödynsimme Lapin vaelluksella Pältsanin erätuvan saunamahdollisuutta. Saunaan astuessamme mies totesi hymyillen, "Axe-mies teki paluun tunturissakin."

Sillä mitäpä muutakaan Pältsanin saunan nurkasta löytyi kuin - Axe-suihkugeeli. :)

Minua huvitti erityisesti Anti-Hangover-tuoksu luonnon keskellä. Saattaahan sitä patikassakin joutua krapulaa parantelemaan....

Näköjään marketin For Men -tuotteet ovat ylivoimaisia myös sivupalkin kyselyn mukaan. 49% lukijoiden miehistä peseytyy Axella, Palmolivellä, Rexonalla tai vastaavalla. 36 tyyppiä käyttää vain pelkkää vettä. Lähteekö sillä tosiaan kaikki lika ja hiki...?

Kävin vanhalla työpaikallani ja silmiini osui kahvihuoneen pöydällä vanha kunnon Dermoshop-lehti. Voi mikä nostalgia minuun iski..! "Entisessä elämässäni" tilasimme aina työporukalla Dermoshopista....

Tykkään kovasti Dermoshop-konseptista; huokeaa koko perheen peruskosmetiikkaa yksinkertaisissa, konstailemattomissa pakkauksissa. Ja suomalainen yritys. (Vaikkakin kosmetiikka itsessään valmistutetaan muualla Euroopassa.)

Selailin lehteä vähän haikeana ja panin merkille että Dermoshopin valikoima on kasvanut hurjasti sen kolmen ja puolen vuoden aikana jolloin en ole Dermolta mitään tilaillut. Valikoimaan on tullut trendin mukaisesti sertifioitu luonnonkosmetiikkalinjakin.

Kun työkaveri sanoi että tässä olisi juuri tilaus lähdössä vetämään, niin päätin että hemmetti, minähän tilaan edes jotain pikkuista silkasta jälleenkohtaamisen riemusta - vaikka mistään kosmetiikan tuotteesta ei todellakaan ole puutetta. :P

Paitsi jalkavoiteesta. :) Se on oikeastikin lopussa ja rasvailen tällä hetkellä jalkojani Yves Rocherin yövoiteella joka oli liian paksua kasvoilleni. Jaloillehan se taas on oikeasti liian ohutta.

Minulla on päkiöissä ja kantapäissä erittäin kuiva ja paksu "norsunnahka", ja voiteen täytyy olla t-o-d-e-l-l-a  stydiä että se saa ihossa mitään pehmennystä aikaiseksi. Kaikkien aikojen lempparini onkin ollut Dermosilin Extra-voide, josta olen täällä joskus ennenkin maininnut. Se on niin paksua että pysyy käytännössä pystyssä yksinään kun sitä pursottaa tuubista! ^_^

Tilaukseen lähtikin Extra-voide, ja samoin uutuus(?)tuote Karbamidijalkavoide. Karbamidihan on erittäin tehokkaasti kosteuttava ainesosa joka lisäksi suurina pitoisuuksina liuottaa keratiinia ja sopii näin kuivan ja paksun sarveiskerroksen ohentamiseen. (Olen aiemmin käyttänyt mm. yhden tuubin Schollin karbamidia sisältävää kantapäävoidetta, sekin oli tosi hyvää.)

 Lisäksi tilasin käsisaippuaa jota kuluu aina, ja deodorantin. Ihan hulluna en siis äitynyt shoppailemaan, mutta sehän ei ollut tarkoituskaan. Nostalgiatrippi jatkuu ensi viikolla kun käyn hakemassa tuotteet työpaikalta.

Kuka muu tykkäilee Dermoshopista? Suosikkituotteita?

Mun vanhoihin suosikeihin kuuluu Extra-voiteen ohella Kasvopesugeeli ja Tyrnikäsivoide, niitä on tullut vuosien varrella tilattua monta kappaletta.

Tapasin pitkästä aikaa mummini 82-vuotiaan sisaren, jonka kynsimuoti sai suupielet korviin.

Taitaa mieltymys karkkiväreihin kulkea ihan suvussa.

Asiallista tyyliä 8-kymppiseltä, sanon minä. That's the spirit!

Mun piti viime kevään aikana tehdä teemaviikko vihreällä alarajauksella, mutta projekti jäi puolitiehen ja päätin nyt julkaista kansioon kertyneet kuvat yhdessä postauksessa.

Vihreä kuuluu violetin ohella lempparisävyihini luomiväreissä (sivupalkin tunnisteluettelon väritageistakin sen hyvin huomaa..! ^_^), mutta ikävä kyllä se on samalla minulle niitä vähiten sopivia sävyjä. Räikeän vihreät sävyt luomilla saavat kasvojen ihon näyttämään ihan sairaan kelmeän väriseltä.

Ratkaisu: käytän vihreää usein vain alaluomella. Näin meikki ei kokonaisuudessaan ole "liian" vihreä. Vihreän voi yhdistää melkein mihin väriin tahansa ylä/alaluomitekniikalla. Tässä viisi erilaista meikkiä vihreällä alarajauksella.

1. Vihreää & violettia. Tässä meikissä leikitään myös matta vs. kiiltävä -efektillä yläluomen sävyjen ollessa täysin matat ja alaluomen sävyn voimakkaan helmiäinen.

Yläluomella vaaleaa violettia IsaDoran Blooming Spring -paletista, Inglotin violettia (en muista numeroa) ja rajaus Indeliblen geelilainerilla, sävy Venomous. Alaluomella vihreää Blooming Spring -paletista.

2. Vihreää ja harmaata. Hyvin neutraali meikki.

Yläluomella platinan ja harmaan sävyjä muistaakseni Diorin Silver Goddess -paletista ja alaluomella vihreää Smashboxin Beauty To Go -paletista.

3. Vihreää ja kultaista. Simppeli meikki ilman varjostuksia.

Koko luomella YSL:n Golden Sands ja rajaus tehty Lumenen vihreällä kynällä (aivan ihana sävy, olen tästä aiemminkin blogissa maininnut ja harmi että sävy viimeisimmässä uudistuksessa vaihdettiin tylsemmäksi vihreäksi).

4. Vihreää ja korallia. Tästä meikistä oli kasvokuva Toukokuun meikkejä -postauksessa.

Yläluomella Coastal Scentsin Coral, Mad Mineralsin Big Apple ja L'orealin Natural Peach, alaluomella vihreää IsaDoran Delirious -paletista.

5. Vihreää, ruosteenruskeaa & luumuista violettia. Tämä meikki taisi olla sarjassamme "kokeilin vain yhdistää sävyt jotka sattuivat olemaan paletissa vierekkäin". Aika erikoinen yhdistelmä, ja näyttääpä syksyiseltä etenkin tuon raikkaan korallin alapuolella.

Yläluomella MACin Trax ja MACin Antiqued, alaluomella MACin Humid ja sisärajaus Indeliblen geelilainerilla, sävy Forest.

Mitäs mieltä vihreästä alaluomella tai meikissä ylipäänsä? Mikä meikeistä oli eniten mieleenne (tai miksei vähitenkin? ^_^)?

Kun tieni juhannuksen jälkeen vei vaelluksen merkeissä Lappiin, päätin lyödä kaksi ”kärpästä” yhdellä iskulla ja hyödyntää tilaisuuden vierailla eräässä kosmeettisesti varsin kiinnostavassa paikassa.

Kuinka moni tietää, että Suomen Torniossa valmistuu arvokkaita marjaöljyjä sellaisille kosmetiikkamerkeille kuin Estee Lauder, Gatineau, REN ja The Body Shop?

Näin on. Esimerkiksi The Body Shopin mansikkatuotteissa on suomalaista mansikansiemenöljyä ja Estee Lauderin anti age –voiteessa suomalaista mustikansiemenöljyä. Made in Finland.

Pieni Aromtech-tehdas Torniossa Pohjois-Suomessa valmistaa huippulaadukkaita öljyjä arktisista marjoista korkeateknologisella hiilidioksidiuuttomenetelmällä. Kokonaiselta nimeltään ’ylikriittinen hillidioksidiuutto’ on vielä kylmäpuristamistakin tehokkaampi menetelmä joka säilyttää öljyissä korkeimman ravintopitoisuuden. Systeemi on myös täysin ekologinen, hilidioksidia käytetään uudestaan eikä menetelmään sisälly kemikaaleja tai kuumennusta.

Kuulin Aromtechista aiemmin kesällä kun kävin hyvinkääläisen Flow Kosmetiikan tehtaalla tekemässä juttua. Flow on yksi Aromtechin asiakkaista. Kiinnostuin välittömästi ja otin yritykseen yhteyttä.

Torniossa paikan päällä minut otti vastaan Aromtechin markkinointipäällikkö Tiina Ulvinen.

Tehtaalla uutetaan öljyjä kymmenestä eri marjasta; mansikka, mustikka, puolukka, lakka, tyrni, mustaherukka, punaherukka, vadelma, karpalo ja arktinen karpalo. Tuotannosta noin kaksi kolmasosaa menee ravintolisiksi ja yksi kolmasosa kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin.

Yrityksen perustivat vuonna 1991 Veli-Markku Korteniemi ja Turun yliopiston elintarvikekemian professori Heikki Kallio. Idea lähti Korteniemen visiosta hyödyntää pohjoisia marjoja ja kasveja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kallio on tutkinut tyrnimarjaa Turun yliopistossa, ja Omega 7 -tyrniöljykapselit olivatkin yrityksen ensimmäinen tuote. Aromtechin Omega 7 –kapseli on pioneerituote ja maailmanlaajuinen markkinajohtaja, niitä on tänä päivänä myynnissä 20 maassa.

Lumene oli Aromtechin ensimmäinen kosmetiikka-alan asiakas kun yritys vuonna 2002 lanseerasi kosmetiikkavalmisteita markkinoivan ArctiCare-brändinsä. ArctiCaren tuotevalikoimaan kuuluu marjansiemenöljyjen lisäksi myös kasviuutteita kuten kauraa, turvetta, mesiangervoa ja katajanversoa. Lumene on edelleen tehtaan suurin asiakas. Muita asiakkaita ovat ylempänä mainittujen lisäksi mm. Dermosil, Nuxe, Logona, Aveda, Oriflame, Herbina ja Darphin.

Aromtech työllistää 17 henkilöä. Marjaöljyjä valmistuu tehtaalla vuosittain 15-20 tonnia josta n. 70% menee ulkomaille ja 30% Suomeen. Tuotekehittely pohjautuu aina tieteelliseen tutkimukseen ja tutkimusyhteistyötä tehdään paitsi Turun ja Kuopion yliopistojen myös lukuisten ulkomaisten yhteistyötahojen kanssa.

Marjoista osa hankitaan Suomesta ja osa ulkomailta. Esimerkiksi lakkaa, puolukkaa ja mustikkaa tulee Suomesta ja tyrniä puolestaan Venäjältä ja Himalajan vuoristoseuduilta, missä sillä on ihanteellisimmat kasvuolosuhteet.

Labratesteissä tyrnin pulppiöljyä.

Millainen on sitten marjan tie mättäältä voidepurkkiin tai ravintolisäksi? Välivaiheita ei ole ihan muutama. Kun marja on poimittu, se menee mehupuristamoon. Seuraavana on vuorossa puristusjäännöksen kuivaus, sitten siementen ja hedelmälihan erotus. Tässä vaiheessa marja saapuu Aromtechin tehtaalle vastaanottotarkastukseen. Marjaa saapuu kolmessa eri muodossa; siemeninä, ”pulppina” eli hedelmälihana sekä kokonaisena marjana.

Tehtaassa marja jauhetaan ennen uuttamista. Hiilidioksidiuutossa kuivatusta kasviraaka-aineesta saadaan irti rasvaliukoiset aineet. Raaka-aineesta maksimissaan vain n. 10% on öljyä, eli esimerkiksi 10 kilosta mustaherukansiemeniä saadaan n. kilo siemenöljyä. Öljypitoisuudet toki vaihtelevat ja joistain marjoista öljyä saa vielä paljon vähemmän.

Uuton jälkeen öljy menee jälkikäsittelyyn ja seuraavaksi laadunvalvontaan. Tämän jälkeen öljy pakataan ja välivarastoidaan.

Jos öljy on menossa kosmetiikan raaka-aineeksi, se on nyt valmis toimitettavaksi asiakkaalle. Se lähtee siis vaikkapa Lumenen tai Flow Kosmetiikan tehtaalle, jossa se jälleen varastoidaan ennen kuin sekoitetaan voidepohjaan, saippuaan tai muuhun kosmeettiseen valmisteeseen.

Aromtechin tuottamia marjaöljyjä on mm. näissä tuotteissa.

Jos öljy taas on menossa ravintolisäksi, se jatkaa matkaansa vielä ulkomaille kapseloitavaksi ennenkuin palaa Suomeen Aromtechin markkinointi- & jakelukumppanin Valioravinnon tehtaalle Pietarsaareen, jossa niille suoritetaan laadunvarmistus ja loppupakkaaminen.

Ei ole siis ihan nopea polku kasviöljyillä meidän terveys- ja ihonhoitotuotteisiimme. :)

Oli äärimmäisen kiinnostavaa saada tutustua tehtaaseen ja öljyjen prosessointiin. On se vain hassua miten ei ole koskaan tullut ajatelleeksikaan että tokihan Suomesta täytyy löytyä kosmetiikkatehtaiden lisäksi myös kosmetiikan raaka-aineiden tehtaita. Ja meidän oma maamme tarjoaa paljon hyödynnettäviä raaka-aineita! Seuraavan kerran kun sivelette vaikka jotain Body Shopin rasvaa kroppaanne, niin eikö vain olekin hauska ajatella että sen vaikuttava aine saattaa olla peräisin läheiseltä mättäältä? ^_^

Hei muruset! Aion nyt kirjoittaa tällaisen jutun ihan vain siksi, että en itse ennen tunturipatikalle lähtöä löytänyt netistä yhtäkään vähähiilihydraattiseen retkeilyruokaan liittyvää keskustelua ja olisin todella kaivannut apua vaellusruokien suunnitteluun. Nyt ehkä joku samassa tilanteessa oleva kasvissyöjä-karppaaja saa tästä postauksesta vinkkejä.

Kuvat kesäkuiselta vaellukseltamme Kilpisjärveltä Kalottireittiä Ruotsiin ja Norjaan.

Mitä ihmettä karppaaja siis syö retkieväänä? Olen tehnyt ruokavaliomuutokseni jälkeen vain yhden lyhyemmän patikkareissun, ja tällöin eväs oli lähes pelkkää tuoreruokaa joka säilyi hyvin kahden yön retken ajan. Nyt olisimme näreessä viisi päivää.

Mies hieman pyöritteli silmiään ja totesi että olen ihan naurettava jos en yhden vaelluksen ajaksi voi tinkiä ruokatottumuksistani ja sanoi, että tulen joka tapauksessa kuluttamaan niin paljon kaloreita että korkeahiilaripitoinen ravinto olisi välttämätöntä. Hän saattoi olla ihan oikeassa. Minä olen kuitenkin sen verran itsepäinen periaatteen ihminen että en ihan hevillä taivu tällaisissa asioissa :).

Kevyet, käytännölliset ja perinteiset retkeilyeinekset kuten pasta- & riisiruoat ja pussikeitot eivät kuuluisi minun vaelluseväisiini. Eivät myöskään suklaa- tai myslipatukat, keksit tai riisikakkuset. Minun ruokani tulisi painamaan ja viemään enemmän tilaa. Selkä ei ilahtunut, mutta se oli periaatteen hinta.

Ensin lähdin liikkeelle proteiinista. Sitä oli oltava joka päivän pääaterialla. Koska en syö lihaakaan, jäljelle jäi kala ja soijaproteiini. Tässä kohtaa päätin joustaa ruokavaliossani sen verran, että sisällytin ruokiin myös kikherneet ja linssit. Palkokasvit eivät kuulu alakarppaajan ruokalistalle. Kikherneissä ja linsseissä on kuitenkin runsaasti proteiinia, ja niiden sisältämä hiilihydraatti on hidasta. Katsoin niiden näin ollen olevan retkiruoaksi ehdottomasti parempi kompromissi kuin lähes ravintoarvottomat, lisäaineilla ryyditetyt pussipastat.

Mukaan lähti tonnikalaa, makrillia, kalapullia, soijarouhetta sekä tuoreruokana soijapyöryköitä ja soijamakkaraa jotka söin ensimmäisinä päivinä.

Viiden päivän eväät.

Pääruoan lisukkeeksi valitsin tomaattimurskan. Maustetut tomaattimurskat ovat maukkaita, säilyviä ja ruokaisia – vaikkakin tietysti tajuttoman painavia ja tilaavieviä. Pussikeittojen joukosta löysin yhden suhteellisen matalahiilarisen yksilön joka sopi juustokastikkeeksi - Knorrin Sveitsiläinen juustokeitto.

Kikherneitä, punaisia linssejä ja (kuivattua) sientä tomaattivalkosipulikastikkeessa.

Aamiaistarpeiksi valikoitui omatekoinen siemennäkkileipä, Karppis-ruispalat, sulatejuustotahna, omatekoinen viljaton mysli sekä kompromissi numero 2 - muutama kaurapuuropussi. Hiutalepuuro on ihan ok hyväkarppauksessa, mutta oma ruokavalioni on enemmän alakarppauslinjalla. Mies otti mukaan myös tuoreita kananmunia, ja oli aikamoista luksusta syödä parina aamuna munakasta.

Snacksien kohdalla tein kolmannen ja huomattavimman kompromissin – valitsin mukaan rusinoita ja kuivattua aprikoosia. Kuivatut hedelmät ovat erittäin sokeripitoisia (vaikkakin sisältävät tietysti fruktoosia mikä on aina sakkaroosia parempi) eivätkä kuulu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tiesin, että tulisin patikan uuvuttamana himoitsemaan jotain makeaa herkkua, ja nämä olisivat minun "karkkini".

Välipala

Siinä missä miehen snack-varasto koostui karkkipusseista, perunalastuista ja salamipötköistä, minun napostelupussukkani oli täytetty rusinan ja aprikoosin lisäksi pähkinöillä, porkkanoilla, kukkakaalinpaloilla ja 70-prosenttisella tummalla suklaalla. (Suklaata tuli sitten loppujen lopuksi syötyä ehkä 5 palaa koko reissun aikana…) Ostin varuiksi myös muutaman Lo Carb –proteiinipatukan, mutta niillekään ei ollut lopulta tarvetta.

Soijamakkaraa chilitomaattimurskassa.

Ensimmäiset vaelluspäivät raskaan ruokataakan kanssa laittoivat selän koville, mutta pian rinkka siitä keveni enkä lopulta kokenut ruokarajoitteideni asettaneen suuriakaan haasteita retkiruokailuun. Lisäksi tein sellaisen havainnon, että vaikka epäilemättä kulutin huomattavasti enemmän kaloreita kuin normaaliarjessani, ei ravintoa oikeastaan kulunut sen enempää kuin kotioloissakaan enkä kokenut olevani sen nälkäisempi.

Tölkkikalapullia löytyi vasta Ruotsin puolelta - mmmmm mitä herkkua!

Lohipullia, kikherneitä ja aurinkokuivattua tomaattia juustokastikkeessa - reissun paras ateria. (Etenkin kun se nautittiin kylmästä kohmeisena sateen ropistessa teltan ulkopuolella....)

Ainoastaan sokeroimatonta kaakaota jäin kaipaamaan. Seuraavalle vaellukselle valmistan itse sekoituksen tummasta kaakaojauheesta, maitojauheesta ja steviasta!

Jos lukijoille tulee mieleen jotain hyviä VHH-retkiruokaideoita niin otan niitä mielelläni vastaan.

.

Pyörän voi keksiä vain kerran. Ja tietyt meikki- & kauneus”totuudet” eivät koskaan muutu. Oletteko huomanneet lukevanne lehdistä vuodesta toiseen samoja artikkeleita ihonhoidosta ja meikkinikseistä?

Tajuan kyllä, että joka vuosi jutut lukee myös joukko uutta kohdeyleisöä, ja olenhan itsekin joskus ollut 12-vuotias ja kuullut ensimmäistä kertaa että ihoa olisi hyvä kuoria säännöllisesti. Jollekulle tieto on aina uutta. Ja osa meistä kaipaa välillä muistutustakin perusasioista.

En siltikään voi välttää haukotusta kun naistenlehdet esittelevät jokakesäisiä nudemeikkiohjeitaan tai antavat vinkkejä kestävälle meikkipohjalle. ”Voit levittää ihon sävyistä luomiväriä koko luomelle ja harjata ripsiin yhden kerroksen maskaraa.” Aijaa? ”Huulimeikin kestoa voi lisätä rajaamalla huulet.” Ihanko totta?

Entäpä oletteko huomanneet vuodenaikojen vaihtumiseen liittyvät kauneudenhoidon standardiartikkelit? Jos ette, niin kiinnittäkääpä huomiota mitä lehdissä neuvotaan joka kevät ja syksy. Yllättäen ohjeet niin talven kuin kesänkin kuluttamalle iholle ovat lähes samat.

Talven jälkeen: ”Kirkasta pimeän vuodenajan ja pakkasten samentama ihosi kuorinnalla ja valmista hipiäsi kesään syväkosteuttavalla naamiokuurilla. Vaihda päivävoiteesi kevyempään ja meikkivoiteesi ohuempaan.” Kesän jälkeen: ”Uudista auringonpaahtaman ihosi pinta tehokkaalla kuorinnalla ja palauta ihon kosteus ravitsevilla kosteusnaamioilla. Valmista iho talveen päivittämällä kevyet kosteusemulsiot suojaavampaan, täyteläisempään voiteeseen ilmojen viilentyessä.”

Oli vuodenaika tai tilanne mikä hyvänsä, aina suositellaan kuorintaa ja naamioita. Kesälle sitten ne kevyemmät kosteusvoiteet ja talvelle tanakammat…. Olenkohan kuullut tämän joskus aiemminkin..? Ei mutta niinhän se vain on että ihonhoito ja perusehostus eivät ole niin kuin esimerkiksi vaatemuoti joka vaihtuu joka sesonki. Muotitoimittajien ei tarvitse kahtena syksynä peräjälkeen nostaa esiin samoja asusteita ja trendivärejä. Kaneusreporttereilla on tylsempää… Onneksi on sentään catwalkien inspiroimat trendimeikit ja eri merkkien kausilookit!

Olen havahtunut pohtimaan tätä vakioartikkelien toistumista kirjoittaessani silloin tällöin editorial-juttuja Indiedaysin etusivulle. ID:n päätoimittajan tilatessa minulta juttuja olen usein päätynyt vastaamaan, ”Mutta minähän olen jo kirjoittanut sellaisen viime vuonna…” johon päätoimittaja naurahtaa takaisin että ”Kuules Sanni, tällaista se journalismin maailma on.” Ja tiedänhän minä sen. Hän on tietysti ihan oikeassa ja minä en vain osaa nähdä asiaa ammattitoimittajan näkökulmasta. Minun täytyisi oppia sujahtamaan kirjoittajana eri rooliin kun teen editorial-materiaalia.

Tykkään hurjasti kirjoittamisesta, ja blogiympäristö on minulle se kaikkein luontevin ”media”. Tämähän on tosiaan vähän kuin oma lehteni jota toimitan, ja täällä kirjoittamistani ohjaa halu tehdä juttuja joista itse kokisin saavani hyötyä/kiinnostavaa tietoa/naurunpirskahduksen tai hymynkareen arjen keskelle. Jos olisin fiksu, kierrättäisin vanhoja suosituimpia postauksiani. Minun kannattaisi epäilemättä kirjoittaa aika ajoin uudelleen jutut vaikkapa eri muotoisten silmien meikkauksesta, klassisesta smoky-meikistä, vanhojen tansseihin sopivasta juhlameikistä tai silmien rajauksesta. Mutta en tee niin.

On tietysti melko lailla mahdotonta pitää monta vuotta kauneusblogia sivuamatta koskaan samaa asiaa useamman kerran, mutta punaisena lankana on koko ajan ollut pyrkimys välttää itsensä toistamista. Niinpä olen vähemmän fiksu ja linkkaan smoky- & juhlameikkien kyselijöille vanhoja postauksiani. Eikä Karkkipäivässä tulla koskaan neuvomaan kuinka ihon saa joka kevät kuulaaksi kuorinnalla. Siitä voitte lukea naistenlehdistä.