Toivepostauksenne; vihdoin. Päätin tänä aamuna mennä sisareni kanssa Ålands Sportcenteriin ja hankkia kuvat juttua varten.
Kiitokset siis kärsivälliselle henkilökunnalle ja ainakin pari asiakasta sai päivän viihdeannoksensa kuvaussessiota kummastellessaan.
Minä en pidä liikunnasta. Silti harrastan sitä. Ja olen koukussa siihen.
En kuulu niihin himoliikkujiin, jotka heräävät aamulla malttaen tuskin odottaa salille tai jumppaan pääsyä ja rallattelevat matkalla juoksumatolle tai crosstraineriin. Ehei. Salille lähtö on minulle joka kerta pieni tuskan vääntö. Aina olisi jotain mukavampaa tekemistä kuin puntille lähtö. Ja lenkille? Sinne minua ei saa edes lahjomalla. Välillä olen yrittänyt juosta hampaat irvessä mutta nyt olen suosiolla luovuttanut. Juoksemishommat eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni.
Aloitin säännöllisen salitreenin vuonna 2005 jotta jaksaisin paremmin töissä. Tiesin, että sali jäisi hyvin nopeasti jos yrittäisin itse vetää jotain random-ohjelmia, joten palkkasin suoraan personal trainerin kolmeksi sessioksi ja niin mentiin. Olin hoikka, niihin aikoihin lähes alipainoinen, ja tavoitteena oli rakentaa minulle "lihasta luiden päälle". Mikään fitness-tyyppinen vartalo ei minua kiinnosta, vaan ennenkaikkea hyvä lihaskunto ja sellainen "toned" yleisilme. (En keksi tuolle erinomaiselle englanninkieliselle sanalle suomalaista vastinetta.) (Okei, ehkä haaveilin myös naisellisesta "Jennifer Lopez light" -takamuksesta, mutta ei mennyt kauaakaan ennenkuin ymmärsin ettei sellaista saa tähän varteen muuten kuin kirurgin kautta.)
Minulle tehtiin 2-osainen kuntosaliohjelma, joka päivitettiin puolta vuotta myöhemmin 3-osaiseksi. Ja 3-osaista olen tehnyt siitä saakka. Olen surkea rutiinin orja. En osaa soveltaa mitään itse. Teen ainoastaan niin kuin personal trainerini neuvoo. Kun opin jonkun ohjelman, vedän sitä kuukausitolkulla haudanvakavalla tarkkuudella vaihtamatta yhtäkään liikettä.
That's me. Ei välttämättä heijasta sitä ah-niin-tärkeää liikunnan iloa, mutta tuloksia syntyy. Ja tunnen oloni hyväksi. Vaikka joka kerta väsyttää raahautua salille, lähden silti. Sillä tiedän, että teen palveluksen tulevaisuuden itselleni. Äitini on minulle upea esikuva. Hän on harrastanut koko elämänsä liikuntaa, ja on 66-vuotiaana vielä mielettömässä kunnossa. Ei krempan kremppaa.
Ensi viikolla minulla on taas pitkästä aikaa tapaaminen pt:n kanssa. On korkea aika päivittää treeniohjelma. Vuoden liikuntatavoitteisiin kuuluu myös jonkun aerobisen liikuntamuodon palauttaminen ohjelmaan. Jumppa olisi helpoin tie, mutta ongelmani on, että en pidä ryhmäliikunnasta. Minulla on onneton koordinaatiokyky ja minun on hurjan vaikea seurata esimerkiksi step-jumpan askelkoreografiaa. En ole ikinä tuntenut oloani yhtä noloksi kuin kerran yritettyäni osallistua step aerobic -tunnille. :(
Tasapäinen punttitreeni kaipaisi rinnalleen myös joogan ja venyttelyn kaltaista kehonhuoltoa. Joogan olen jo aloittanutkin, vielä kun saisi jonkun venyttelytunnin sisällytettyä viikkoon. Sekin kun on vain niiiiiiiin vastenmielistä. Oikeasti, en vihaa mitään liikunnan osaa niin paljon kuin venyttelyä. Olen klassinen tapaus, "Se sattuu, en jaksa, haluan nopeammin salilta kotiin." Mutta silti teen joka kerta 10 minuutin perusvenyttelyn.
Hampaat irvessä, mutta lopulta tyytyväisenä.
.
Muita viharakkaus-liikkujia? :)
.
P.S. Mun mobiililaajakaista ei tällä hetkellä toimi, joten pääsen nettiin täällä Ahvenanmaalla vain käydessäni kirjastossa.. :/ Joten kommentteihin vastaamiseen saattaa mennä tavallista pidempi aika.
On se hassua, että pelkkänä meikkikuvablogina aloittanut Karkkipäivä on nyt tullut siihen, että minusta tuntuu tosi "köyhältä" ja lähes vastahakoiselta tehdä kaksi meikkipostausta peräkkäin. Myönnettäköön, että valinta johtuu ihan kuva-aineiston puutteesta. Olisin halunnut seuraavaksi kirjoittaa sen koko tammikuun ajan lupailemani postauksen liikunnasta, mutta koska minulla ei ole mitään liikunta-aiheisia kuvia itsestäni (kuka kehtaa pyytää ketään ottamaan itsestään kuvia kuntosalilla..??), tuntuu tylsältä laittaa juttu kasaan. Tunnustan, että olen lievästi sanottuna "visuaalinen kontrollifriikki", ja joskus joku juttu roikkuu puolivalmiina loputtomiin juuri niitä fiilikseen sopivia kuvia odottaen.
Eli liikuntajuttua odottavat, olen kovin pahoillani. :/
Tämän päivän meikkijutussa minulle erittäin epätyypillinen lookki, eli silmämeikki ilman rajauksia + helmiäishuulet.
Jostain syystä en ole koskaan kovin viihtynyt helmiäispintaisessa huulimeikissä.
Myös pyöreä varjostusmuoto on sellainen, jota käytän harvemmin. Viistosti ulospäin suuntautuvat rajaukset & varjostukset ovat minun silmänmuodolleni se ihanteellisempi ja ns. kaunistavampi muoto, kuten jokunen vanhempi lukija saattaa muistaa tästä havainnollistavasta postauksesta: Oikein vs. väärin.
Silmämeikissä Inglotin kultasävyä sisänurkassa, MACin Trax (violetti pronssisella kimalteella) luomen keskellä ja alaluomella ja MACin Falling Star (voimakkaan punertava pronssi) ulkonurkassa, luomivaossa ja alaluomella.
Kasvomeikissä meikkipohjana Make Up For Everin HD Foundation #130, poskilla Lily Lolon Ooh La La (inspiroiduin Milin taannoisesta meikistä ja olen itsekin alkanut nyt levittää poskipunaa välillä hieman alemmas!) ja huulilla Laveran Golden Beige -huulipuna ja sen päällä L'orealin Pearly Nude Glow -kiiltoa.
Hauska nähdä kuvista miten valaistus vaikuttaa silmien väriin - meikkipöydän valossa (ylempi, kellertävä kuva) silmäni ovat vihertävämmät, ulkona luonnonvalossa siniset.
Meikki numero 2 L'orealin The Mystic's Gaze -paletilla. Ensimmäisen tein Sheilalle joulukuussa.
Sarjassamme meikkejä, jonka pesin heti pois kuvaamisen jälkeen. :) En osaisi enää lähteä edes baariin näin dramaattisessa meikissä.
Halusin ihosta ja huulista mahdollisimman nuden silmien vastapainoksi. Meikkipohja Make Up For Everin HD-meikkivoide, sävy 130, poskilla häivähdys Cliniquen Iced Lotus -poskipunaa ja huulilla Dr. Hauschkan Natural Pastels -huulipuna Soft Rose. Kasvoja varjostettu NYXin Taupe-sävyllä ja valoa toin Jemma Kiddin Dewy Glow -highlighterilla.
Liikkuvalla luomella paletin violetti sävy, luomivaossa liioitellulla kaarella kirkas sininen ja ripsirajassa ylä- & alaluomella tummansininen. Sipaisin liikkuvalle luomelle muiden sävyjen päälle lopuksi vielä Barefaced Beautyn tummanvihreää Black Pearl -kimallesävyä. Alaluomen sisänurkassa paletin vihreää ja sen kyljessä MACin Vellum-sävyä highlighterina. Sisärajaukset MACin Eye Kohl Smolder. Kulmaluulla platinanvaaleaa Diorin Silver Goddess -paletista.
Klimppiripsistä vastasi Maybellinen One By One -ripsari joka saikin poistua tämän meikin jälkeen maskaroiden hautausmaalle.
.
Vakavat ilmeet kuvissa johtavat aina huvittavaan lopputulokseen....
Kymmenen onnekasta Lavera-arvonnan voittajaa on nyt arvottu! Seuraavat henkilöt pääsevät hellimään pakkasen koettelemaa silmänympärysihoaan Laveran Villiruususilmänympärysvoiteella:
Äitititi
Terhi
Tike
linpu
paju
Kaisa
tainav
Ellie
Laura
Ellu
Kuva täältä.
Osallistumiskommentteja lukiessani kävi mielessä monta kertaa että älkää nyt ihmiset ihmeessä unohtako sitä silmänympärysihon kosteutusta...! Monikaan ei tunnu sy-voidetta käyttävän. Silmienympärysiho on ohuinta ihoa koko vartalossamme, ja juonteet sun muut ikääntymisen merkit näkyvät sillä alueella kaikkein herkimmin ja nopeimmin meillä kaikilla. (Ja nyt en siis sano etteikö SAA olla ryppyinen, tiedän että siellä ruudun takana on lukijoita joiden mielestä ihon ikääntymisen saa kunnniakkaasti antaa näkyä koska se on täysin luonnollista. Olen siinä samaa mieltä kanssanne, mutta en kiellä ettenkö itse mielelläni hidasta näiden iän merkkien juurtumista iholleni jos sen voi niinkin yksinkertaisella - ja myöskin luonnollisella - tavalla kuin kosteusvoiteen käytöllä tehdä :)) Kehoakin huolletaan ja harrastetaan liikuntaa jotta se jaksaa kantaa meitä koko elämän läpi, sama huolenpito on mielestäni yhtä lailla perusteltua iholle!
Haluan myös muistuttaa, että on aivan ok käyttää silmänympärysiholla samaa voidetta kuin koko kasvoilla - kunhan käyttämäsi voide ei ole kovin rasvaista, muistat levittää sitä paljon ohuemmin kuin muualle kasvoihin ja iho ei turpoa tai reagoi muulla lailla ikävästi. Olen kirjoittanut aiheesta ja vertaillut silmänympärysvoiteiden ja kasvovoiteiden incejä blogissa aiemmin täällä.
Mikäli sy-iho reagoi, tiedät ettei kasvovoiteesi sovi sy-iholle. Useimmiten kyse on liian täyteläisestä voiteesta. Useimmat tavalliset päivävoiteet sopivat kuitenkin vallan loistavasti silmänympärysiholle, sinun ei tarvitse välttämättä hankkia arsenaaliisi erikseen sy-voidetta.
Koska Revlon Brazen -paletin voittanut lukija ei ole vastannut yhteydenottoihin, arvoin luomivärin uudelleen. Tällä kertaa onnetar suosi nimimerkkiä Janna!
Otan yhteyttä voittajiin myöhemmin päivän aikana. :)
Tänään kokkaillaan pastanhimoisille vähähiilihydraattinen tagliatelle-korvike.
En tiedä kuka reseptin on alun perin luonut mutta se on pyörinyt monissa vhh-blogeissa. Ei voi muuta todeta kuin että kyllä hiilihydraattien rajoittaminen saa ihmisistä esiin aivan mielettömän kekseliäitä ruoanlaittajia..!
Nam. Nam. Nam!!
Resepti on yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:
Vatkaa Philadelphia-juusto ja kananmunat sekaisin. Lisää psyllium. (Monelle mystinen psylliumjauhe on erään ratamolajin kasvin jauhettuja siemeniä. Se on erittäin kuitupitoista eikä siinä käsittääkseni ole juuri lainkaan imeytyvää hiilihydraattia.) Psyllium on tämän pastareseptin a ja o - se saa munaPhiladelphia-sekoituksen turpoamaan paksuksi taikinaksi.
Anna taikinan turvota n. 10 minuuttia ja nostele se sitten uunipellille öljytylle leivinpaperille. Aseta päälle toinen öljytty leivinpaperi ja kaulitse & taputtele taikina ohueksi levyksi niin että se peittää koko pellin. Mitä ohuemmaksi levyn saat, sitä parempi. (Sitä ohuempaa pastanauhaa saat.)
Paista taikinaa 150-asteisessa uunissa n. runsas 10 minuuttia. Pastalevyn ei kuulu ruskistua tai rapeutua. Oma pastani jää ruskeaksi käyttämäni psyllium-merkin ansiosta, Now Foodsin psyllium on väriltään tummempaa kuin esimerkiksi Farinan. (Hiidenuhman blogissa kuvia vaaleasta versiosta.)
Poista päällimmäinen leivinpaperi ja anna pastalevyn jäähtyä. Leikkaa mahdolliset paksuiksi jääneet reunat pois (itse pilkon ne ja käytän myöhemmin "makaronina" :)). Rullaa levy tiukaksi pötköksi ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ohuita siivuja.
Tagliatellesi on valmista! :) Pastaa ei enää keitetä vaan se on valmis nautittavaksi. Pasta lämpenee kun kaadat päälle kuuman kastikkeen, mutta jos sen haluaa vielä erikseen lämmittää niin pastan voi käyttää nopeasti mikrossa tai keskilämpöisellä paistinpannulla öljyssä. Itse käytän pastan useimmiten mikrossa eikä koostumus ole kärsinyt mitenkään.
Olen päässyt eroon järjettömästä pasta-addiktiostani ja varaan tämän herkun nautiskelun vain erityishetkiin ettei hallitsematon pastanhimo enää vain palaa. Kuten kukkakaalitortillat vs. vehnätortillat, myös vhh-pasta on viljaversiotaan runsaasti täyttävämpi ja sitä tarvitsee paljon vähemmän tullakseen kylläiseksi. Luonnollisestikin kastike on se joka lopulta tekee pasta-aterian! :)
Valmiskastikkeet taakse jättäneenä tämä nopea tomaattikastike on nyt suosikkini:
Nakkaan aineita silmämääräisesti, mutta viimeksi laitoin yhden hengen annokseen yhden pienen sipulin, 1 dl tomaattmurskaa, yhden tomaatin, 2 rkl punaista pestoa, n. ruokalusikallisen yrttiseosta ja teelusikallisen Philadelphiaa (aivan viimeisenä kun kastike on jo muuten muhinut valmiiksi).
Nakkasin päälle vielä loimulohipaloja proteiiniksi, ja tietysti raastettua parmesaania. :)
* * *
Induktiokuulumiset: huvittavaa kyllä, kun maanantain ravintopostauksessa päivittelin sitä etten ollut saavuttanut ketoosia, veti Keto-tikku punaiselle jo seuraavana iltana. Ja sen jälkeen se onkin näyttänyt punaista joka päivä. Maitotuotteita en ole käyttänyt viime sunnuntain jälkeen.
Ja niille liikunnan jaksamisestani kiinnostuneille - eilen tein tunnin mittaisen raskaan lumikenkäkävelyn upottavassa hangessa ilman minkäänlaista uupumusta. Olin "olosuhteiden pakosta" ehtinyt syödä päivän aikana vain tuon kuvassa näkyvän munalettuannoksen. En mitään muuta. Ruokailusta oli kävelyn aikaan kulunut melkein viisi tuntia. En suosittele tällaista ruoka-liikunta -kuviota kenellekään (eilinen oli kiireen sanelema poikkeustapaus), mutta pointtina kertomuksessa se, että ainakaan minun kohdallani vähähiilihydraattinen ruokailu ei verota jaksamista liikuntaharrastuksissa. :)
Syksyn pakettilähetyksistä paljastui peräti kolme erilaista kasvojenpuhdistusainetta, ja neljäs pätkähti haltuuni tammikuun aikana. Huomioin, että ensimmäistä kertaa blogini historiassa firmojen edustajat ovat näköjään lukeneet juttujani erityisen tarkalla silmällä, sillä olen viimeisen vuoden aikana ilmaissut blogissani kiinnostukseni niin Burt’s Beesin putsareita kuin Decubalin kuivan ihon puhdistusvaahtoa kohtaan.
Yves Rocher Nutritive Vegetal, Burt's Bees Radiance Cleanser, Burt's Bees Orange Essence Cleanser ja Decubal Face Wash.
Putsarit ovat yksi suosikkikosmetiikkatuoteryhmistäni, ja niitä on aina kiva ruotia. Näissä yksilöissä erityisen mukavaa on se, että kaikkien koostumus on aivan erilainen, mutta yksikään ei ole emulsiomainen. Emulsiot ovat minua vähiten miellyttävä putsarikoostumus. Kolme tuotteista soveltuu myös kuivalle iholle.
Yves Rocherin Nutritive Vegetal on paksun geelimäistä, eikä juurikaan vaahtoa. Burt’s Beesin Orange Essence on rasvamaista "tahnaa", ja appelsiininen tuoksu on aivan vastustamaton. Kuuluu sarjassamme niihin kosmetiikkatuotteisiin, joita tekisi mieli maistaa… Decubalin vaahto on pumppuvaahdoille tyypilliseen tyyliin ilmavaa vaahtoa, ja Burt’sin Radiance Cleanser taas ohutta, vähäviskoosista ”litkua”.
YVES ROCHER Nutritive Vegetal
Kuivan ihon geelimäisiä, vedellä huuhdottavia putsareita on markkinoilla vähänlaisesti. Syykin on toki selvä – vedellä valelu vie iholta aina lisäkosteutta, ja kuivaihoisen iholle suositellaan meikin poistoon useimmiten pelkkää emulsiota tai perusvoidetta. Moni kuivaihoinen tykkää kuitenkin vesipesusta (etenkin kun veden koetaan psykologisesti vievän lian mennessään tehokkaammin kuin voiteen), ja tähän tarpeeseen on Yves Rocher lanseerannut Nutritive Vegetal-putsarin.
Incissä on myös SLS:ää joka vaahtoaa, mutta pienehkö pitoisuus. Se on incissä vasta kuudentena. Geeli tuntuu todella paksulta ja täyteläiseltä, eikä normaalia ihoani tosiaankaan kiristä tämän jäljiltä. Iho ei myöskään jää nahkeaksi. Mieto, kevyen kukkaishunajainen tuoksu on miellyttävä.
BURT'S BEES Orange Essence Facial Cleanser
Burt’s Beesin herkullinen Appelsiiniöljyputsari on testikappaleiden joukossa omaa luokkaansa kokoonpanonsa puolesta. Tuotteen puhdistava vaikutus tulee pinta-aktiivisten aineiden eli tensidien sijaan rasvoista. Periaatteella öljy liuottaa öljyä, voidaankin todeta että tällä pitäisi lähteä vahva vahamainen meikkikin. Incin kärjestä löytyy oliiviöljyä, lanoliinia ja appelsiininkuoriöljyä. Raaka-aineista 100% on luonnollisia.
Tahna jättää iholle selvästi rasvamaisen tunteen huuhtelun jälkeen, mikä voi joistain ihmisistä tuntua epämiellyttävältä. Kun ihon kuivaa pyyhkeellä, pinnalle jäänyt öljy imeytyy kuitenkin pian ihoon ja iho tuntuu ihanan pehmeältä. Itse en saanut putsarista mitään näppyoireita, mutta en ehkä ensimmäisenä suosittelisi tätä epäpuhtauksiin taipuvaiselle iholle. Muistelen lukeneeni, ettei lanoliini ole hyväksi epäpuhtaalle iholle. Sen sijaan kuivalle iholle Orange Essence on erinomainen valinta. Öljyputsarit ovat siitä mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen ryhmä, että ne ovat samaan aikaan todella hellävaraisia ja hoitavia iholle, mutta myös mielettömän tehokkaita lian ja meikin irrottajia.
DECUBAL Face Wash
Decubalin kuivan ihon puhdistusvaahdosta minulle vinkkasi joku lukija aikoinaan, kun kirjoitin Olivin lopetetusta, öljypitoisesta mousseputsarista josta pidin kovasti. Tätä tuotetta olisin siis varmaankin jossain vaiheessa ostanut itse, mutta nyt sain pienen (kiitos, pidän pienestä testikoosta!) pullon heidän PR:ltään.
Vaikka seuraava huomio on itse pesutuloksen suhteen merkityksetön, haluan sen silti tehdä; Decubalin putsari tuoksuu aika pahalle. Liekö tässä sitten raaka-aineiden luontaista tuoksua peittävä kemikaali joka tekee hajun, mutta miellyttävä se ei ole. Tämä on silloin tällöin ongelmana hajusteettomissa tuotteissa.
Mutta - vaahto itsessään on oikein kelpo kamaa. Sen inci on lyhyt mikä on aina plussaa allergisen tai herkän ihon tuotteissa (mitä vähemmän raaka-aineita, sitä pienempi riski että joukosta löytyy ärsyttävä ainesosa). Ykkösenä jopa ennen vettä on kosteuttava glyseroli. Puhdistavana ainesosana on käytetty sodium cocoamphoacetatea (suonette anteeksi etten osaa suomeksi näitä kemiallisia nimiä) joka on mieto, kookospohjainen amfoteerinen tensidi. Vaahdossa on mukava liukuva tuntu. Kuitenkin, koin että ihoni oli Decubal-puhdistuksen jälkeen kuivemman tuntuinen kuin Yvesin ja Burt’s Beesin Orange Essencen.
BURT'S BEES Radiance Facial Cleanser
”Pertin” Radiance Cleanser kuuluu merkin Radiance-linjaan, jossa vaikuttavana aineena on royal jelly eli mehiläishyytelö (hih, en vain pääse mielikuvasta jossa mehiläisistä on tehty hyytelöä….). Burt’s Bees sanoo ainesosan kirkastavan ihoa, mutta monet tahot (esimerkiksi Paula Begoun) ovat sitä mieltä, ettei aineen hyödyistä ihonhoidossa ole olemassa päteviä tutkimustuloksia.
Radiance-putsarissa on raikas, hedelmäinen tuoksu ja se vaahtoaa mukavasti. Pesevänä ainesosana on decyl glucoside, joka on kasvipohjainen, mieto tensidi. Raaka-aineista 99,2% on luonnollisia. En tiedä kuvittelenko, mutta vaahdon seassa tuntuu ikään kuin pieniä, harvassa olevia rakeita. Kuorivasta ominaisuudesta ei kuitenkaan mainita pullon kyljessä mitään. Iholle jää pesun jäljiltä miellyttävä tunne (näiden jälkituntemustenkin nyansseja voisin analysoida loputtomiin, mutta sellainen venyttäisi arvosteluita turhan raskaslukuisiksi…^_^).
Sanoisin, että Radiance oli näistä testikappaleista suosikkini, vaikka tykkään kyllä jokaisesta ja kaikki tulee varmasti käytettyä. Radiance kokonaisuutena (tuoksu, vaahdon koostumus, huuhtoutuvuus ja jälkifiilis iholla) miellytti eniten.
Eilinen meikki Wet'n'Wildin Bright Idea -paletilla. Tilasin paletin Jenkeistä melkein puolitoista vuotta sitten ja meikkasin sillä eilen ensimmäistä kertaa. :)
Paletti yhdistää fuksiapinkin, pistaasivihreän ja peruskeltaisen.
Muistan kun lukijani Mohn haastoi minut kerran meikkaamaan vihreällä ja pinkillä, mutta yrityksistäni huolimatta en vain saanut aikaiseksi "järkevää" meikkiä. Kaikki kokeilut näyttivät aivan karmeille, enkä koskaan julkaissut yhtäkään blogissa. (Pahoittelut, Mohn, pahan pistit! ^_^)
Mielestäni pinkki ja vihreä ovat yksi vaikeimmin yhdistettäviä sävykombinaatioita sinisen ja keltaisen ohella. Nehän eivät häivyty toisiinsa, tai siis toki voi häivyttää mutta yhdistyskohtaan muodostuu todella ruma sävy, ne eivät siis liu'u harmonisesti toisiinsa. Näitä sävyjä yhdistäessä onkin siis ehkä parempi välttää laittamasta niitä vierekkäin vaan toista ylä- ja toista alaluomelle, tai sitten toista liikkuvalle luomelle ja toista banaanivarjostukseksi niin että yhdistyvä kohta jää "piiloon" luomivakoon.
Kasvomeikissä Flow Kosmetiikan Peach-mineraalipohja, Kicks Makeup -poskipunaa sävyssä English Rose (uusin poskipunahankintani, tarvitsin lisää viileitä poskipunasävyjä) ja huulilla Diorin Ultra-Gloss-huulikiilto sävyssä Fuchsia Poplin.
(Oletteko nyt tyytyväisiä kun laitoin taas kokonaamameikkikuvan? ;))
En edes yrittänyt sen kummemmin häivyttää vihreän ja pinkin rajaa utuiseksi koska tulos on ainoastaan ruma.
Asettelin sävyt Wettiksen paletin ohjeiden mukaisesti, keltainen on paletin mukaan kulmaluun sävy. Aivan kulmakarvoihin saakkahan sitä ei kannata vetää ellei ole menossa karnevaaleihin. :) Tyydyin sipaisemaan keltaista hyvin ohuelle kaarelle vihreän yläpuolelle.
Joku kysyi kynsieni kunnosta - tuollaiset lyhyet ne nyt taas ovat. :/ Kreikan ilmastossa saavutettu pituus karsiutui pian jätettyäni kesän ja Kreikan taakseni. Nyt napsin taas tunnollisesti biotiinia ja msm:ää ja ostin Polishaholicin suosituksesta uuden hoitolakankin (Essie Nourish Me, kokemuksia myöhemmin). Täytyy myöntää että kaipaan pitkiä kynsiäni sen verran että alan jälleen joutua geelipinnoitteen kiusauksen valtaan.... Geeli kun piti kynteni vielä suorinakin eivätkä ne kasvaneet kieroon.
Irtoripsirintamalle kuuluu sellaista, että alan epäillä etteivät ripsinauhat vain ehkä sovi herkille silmilleni. Silmäni eivät tunnu tottuvan niihin millään. Tunnen ripsinauhan läsnäolon koko ajan, etenkin kun räpäytän silmää tuntuu joka kerta jotenkin "ikävältä". Ripsirajassa tuntuu ikäänkuin ylimääräinen jännitys. Lisäksi ripsiraja punoittaa ja on kevyesti turvonnut aina ripsien poiston jälkeen iltaisin.
Mutta toisaalta, kyse voi tietysti edelleen olla vääränlaisesta liimasta. Käytän tällä hetkellä Grimasin ripsiliimaa. En ole vielä vuosien aikomustenkaan jälkeen saanut hankittua sitä eeppistä Duo-ripsiliimaa. *huokaus*
Bright Idea -paletin laadusta sanoisin sellaista, että pinkki sävy on kyllä jokseenkin surkea. Sen koostumus on kuiva ja variseva eikä pigmentti kerrostu millään. Vihreä ja keltainen ovat ihan hyviä. Päädyin lopulta laittamaan pinkin päälle kevyesti Pure Luxen Ultimate Pink Ice -mineraaliluomiväriä tuomaan eloisaa kimallusta Wettis-pinkin kuivaan ja epätasaiseen pintaan.
Tuo Kicks Makeup -linjan poskipuna on tosi kiva sävy, koostumus ehkä vähän pöllyävä. Mutta sävynä juuri sellainen mitä etsin, viileä liilahtava roosa
P.S. Taas olisi kosmetiikkaa myynnissä Huutiksessa! ;)
Taas pukkaa arvontaa, tosin niitähän ei ollutkaan moneen kuukauteen joten nyt voi hyvällä mielellä arpoa vähän useamminkin! ^_^
Laveralta kysyttiin, haluaisinko arpoa pois 10 kpl Wild Rose -linjan silmänympärysvoiteita. Laveran kasvojenhoitolinja Faces uudistui viime syksynä, ja nämä arvontaan tarjotut kaverit ovat vanhassa pakkauksessa. (Parasta ennen päivämäärä on tammikuu 2014 eli validia kamaa vielä vuoden verran :))
Villiruusu-linja on tarkoitettu kuivalle ja/tai iholle, jolla näkyy ikääntymisestä tai pintakuivuudesta johtuvia juonteita.
Huomauttaisin, että vaikka tuubissa lukee "Eye Gel", ei koostumus ole lainkaan geeliä, vaan fluidia. Kuvailisin sitä hyvin ohueksi, maitomaiseksi emulsioksi. Itse pidän koostumuksesta kovasti, ja se on aika yllättävä kuivan ihon tuotteelle jotka ovat yleensä täyteläisempiä. Imeytyy nopeasti eikä jää yhtään rasvaisen tuntuiseksi. Voiteessa on suhteellisen voimakas mutta miellyttävä ruusun tuoksu.
Tuttuun tapaan jätä sähköpostiosoitteesi sisältävä kommentti, jos olet kiinnostunut osallistumaan arvontaan. Suoritan arvonnan maanantaina 21.1. klo 12.00.
Sain Laveralta kokeiluun myös uuden sävyttävän päivävoiteen. (En edes lähde kutsumaan tätä BB-voiteeksi vaikka pakkauksessa Beauty Balm lukeekin... sillä ihan normaalia sävyttävää kosteusvoidetta tämä on. :) Tai ehkä meidän pitää vain unohtaa alkuperäiset Blemish Balmit ja hyväksyä, että sävyttävien päivävoiteiden uusi nimitys on BB-voide.)
Tuotteet lanseerataan vasta helmikuussa ja tulevat myyntiin Suomeen maaliskuussa. Saamani tuubi on tehtaan kokeilukappale eikä ulkonäkö ole kuulema vielä lopullinen. Kertoilen käyttökokemuksia sitten lähempänä julkaisuajankohtaa. Mutta voin jo nyt sanoa, että pidän tämän koostumuksesta enemmän kuin Laveran vanhasta sävyttävästä päivävoiteesta.
P.S. Revlon Brazen -arvonnan voittanut nimimerkki orkidea, katsoisitko sähköpostisi? Kaipailen osoitettasi jotta voin postittaa paletin. :) Kannattaa tsekata myös roskapostifiltteri sillä jostain syystä Karkkipäivän Hotmail-osoitteesta lähetetyt viestit päätyvät monilla vastaanottajilla roskapostiin.
Tällainen pieni arjen ilostus tähän väliin. :)
Viime viikolla meille saapui postikortti, jonka olin runsas kuukausi aikaisemmin kadottanut New Yorkissa. Se oli ilmeisesti tipahtanut taskustani kadulle. Kylläpä oli iloinen yllätys kun se nyt tammikuussa kolahti postiluukustamme..!
Joku ystävällinen sielu oli löytänyt sen kadulta ja ilmeisesti vienyt kotiinsa tai kanniskellut mukanaan, ja laittanut sitten joulun alla postiin. Kortti katosi Manhattanilla Union Square Parkin lähellä ja postileima on Brooklyn-Queens-Staten Island.
Postittaja oli lisännyt kortin reunaan terveisensä ja sähköpostiosoitteensa ja pyysi ilmoittamaan jos saamme kortin. :) Arvelen hänen olleen sen verran utelias kortin sisällön suhteen että on kääntänyt sen. En oikein muuten keksi selitystä "Hello squirrel fans" -tervehdykselle...! ^_^
Joka tapauksessa, sympaattista että kortti kotiutui. <3
