Tänään aamulla oli sellainen satumainen hetki. Niitä tulee välillä. Jolloin on aivan erityisen iloinen, kevyt ja onnellinen olo.
Istuin Symin satamassa odottamassa laivaani. Katselin ihmisiä ja kuuntelin keskustelunpätkiä. ”Jos kysyt vielä yhdenkin tyhmän kysymyksen niin äiti suuttuu”, kuulin nuoren, välillä englantia, välillä kreikkaa puhuvan naisen sanovan tyttärelleen. Lapsi vaikeni. ”Oletko sinäkin menossa Kosille?” kysyi italiaksi murtava nainen minulta. ”En. Kalymnokselle.” ”Mutta sama laiva?” Nyökkäsin.
Symi levittäytyi ympärilläni epätodellisen kauniina vielä kolmenkin päivän jälkeen. Ehkä tähän tottuisi ajan kanssa jos tänne jäisi asumaan..? Kuin heräisi joka aamu jossain maalauksessa… Pekka ja Lasse ovat asuneet täällä kymmenen vuotta. He eivät vieläkään ole kyllästyneet maisemaan. Talot ovat kuin koruja. Pieniä, maalattuja helmiä.
Laiva saapui.
Dodekanisos Pride. Yksi Dodekanesian saaristossa puikkelehtivista katamaraaneista. Tämä laiva liikennöi väliä Rhodos-Symi-Kos-Kalymnos-Leros-Lipsi-Patmos joka päivä. Saarten väliset matkat ovat lyhyitä.
Katsoin kuinka laivan portti avautui ja ulos ryöpsähti joukko Rhodokselta kotiin palavia symiläisiä, ruskettuneita, iloisen näköisiä turisteja aurinkolaseineen ja rantakasseineen sekä miehiä rahtaamassa ruokatavarakuljetuksia. Symille saapui tänään tuoretta tomaattia, persiljaa, banaania… Symillä ei viljellä mitään itse. Kaikki vesi ja ruoka paikallisia katkarapuja ja kalaa lukuun ottamatta tuodaan Rhodokselta.
Välillä Symin kauppojen hyllyt ovat tyhjiä, kuulin Lasselta. Meren ollessa levoton eivät ruokatoimitukset kulje ja sitten Symillä ei syödä tuoreita vihanneksia viikkoon. ”Mutta sellaista se on”, Lasse nauroi.
Nousin laivaan. Se lähti välittömästi. Katamaraanit ovat kuin saarten välisiä busseja, pysähdykset ovat nopeita ja tehokkaita.
Asetuin ulkokannelle aurinkoon. Hymyilin loittonevalle Symille. Ympärillä kimalsi meri ja maisemaa reunustivat aamuautereiset saarten siluetit.
Mitähän söisin Kalymnoksella lounaaksi…?
Olen tainnut löytää suosikkisaareni Kreikassa.
Symi.
Symi Townin satamaa Yialosta pidetään yhtenä Kreikan kauneimmista. Ja syystä. Luulen että mulla loksahti suu täällä vielä pahemmin kuin Santorinilla.
(Kaikki jutun kuvat voi muuten klikata suuremmiksi.)
Satamaa reunustavat korkeille kallioille nousevat värikkäät, uusklassiset talot ovat kuin sadusta. Ei, nämä värit eivät tule mistään kameran asetuksista. Täällä näyttää juuri tältä.
Kun nousin laivasta, minun teki mieli mennä katsomaan julkisivujen taakse olisiko kyseessä sittenkin vain teatterin kulissi.
Symi sijaitsee Dodekanesian saariryhmässä lähellä Rhodosta ja Turkkia. Rhodokselta tänne on matkaa katamaraanilla vain tunti ja tavallisella paatilla 1 h 45 minuuttia.
Symillä ei ole charter-turismia. Tänne ei siis voi ostaa suoraan pakettimatkaa. Symillä käy päiväretkeläisiä Rhodokselta, muuten saaren turistit ovat purjehtijoita tai omatoimimatkailijoita. Uudet Symin ystäväni kertoivat, että kesällä satama on täyteen pakattu jet set -porukan huvipursia, mm. Jordanian kuninkaalliset ovat täällä kesäisin tuttu näky.
Elegantti Symi ei ole perhelomakohde, vaan ehdottomasti enemmän aikuiseen makuun. Turistirihkamakaupat loistavat (ainakin nyt lokakuussa) poissaolollaan, sen sijaan satamaa reunustavat tunnelmalliset ravintolat joita löytyy joka makuun perinteisestä tavernasta hienostuneempaan fine diningiin.
Symi Townilla on toinenkin puoli - kaupungista melkein puolet koostuu toisessa maailmansodassa tuhoutuneista talonraunioista. Ne on jätetty rapistumaan.
Symi oli aikoinaan yksi Kreikan vauraimmista saarista. Tätä tarinaa kertovat Kali Strataa reunustavat upeat 1800-luvun kartanoiden rauniot. Kuvan talo on suosikkini. Todella kaunis rakennus vielä pommituksen jäljiltäkin, ja saa ajatukset lentämään aikaan jolloin se on seissyt kaupungin pääkadulla uljaana ja täynnä elämää...
Uusi ja vanha seisovat Symillä rinta rinnan. Keskustelevatkohan talot päivittäin kadun yli... Rauniolla on varmasti ollut paljon kerrottavaa keltaiselle naapurilleen...
Symillä on parhaimmillaan ollut yli 22 000 asukasta. Toisen maailmansodan jälkeen asukasluku putosi kuuteen tuhanteen. Yli puolet symiläisistä emigroitui Australiaan.
.
.
Oikeasti - eikö nuo talot näytä ihan legoilta jotka voisi vain poimia irti tuosta rinteestä..? :)
Yialoksen keskustaa linnoitukselta kuvattuna.
Symi Town on saaren ainoa mainittava asutuskeskus, kaupungin lisäksi saarella on vain pari hassua muutamista taloryppäistä koostuvaa kylää sekä suuri luostari (joka on muuten Kreikan kolmanneksi tärkein pyhiinvaelluskohde).
.
Symi Town jakautuu kahteen alueeseen, satamaan eli Yialokseen ja yläkylään eli Chorioon. Chorioon johtava 400 marmorirappusen katu on nimeltään Kali Strata. Minun majapaikkani muuten oli tämän kadun puolivälissä. Hyvää hyötyliikuntaa! ^_^ Maisemat kattoterassilta olivat vaivan arvoiset.
Chorio.
Chorio on pienten, nimettömien, kapeimmillaan miehen hartioiden levyisten pikkukatujen ihastuttava labyrintti. Täällä ei kuitenkaan tarvitse huolestua eksymisestä - kaduilla on joku kumma logiikka ja vaikka et tietäisi yhtään mihin olet menossa päädyt lopulta aina takaisin tutuille hoodeille.
Myös Chorio on täynnä talovainajia.
.
.
Jos etsit Symi Townin upeinta näköalapaikkaa, se on noiden vanhojen tuulimyllyjen alapuolella. Tuulimyllyiltä on lyömättömät näkymät sekä alas Yialokseen että toiselle puolelle Chorioon.
- - - - - - -
Ja nyt - "epilepsiavaroitus". :D Laitan nyt kuitenkin muutaman miniatyyrimoodilla otetun kuvan koska erittäin moni lukija niitä vielä toivoi. Te muut - teitä on varoitettu. Nyt silmät kiinni. ^_^
.
.
.
.
.
- - - - - -
Symille pääsee Rhodokselta päivittäin useilla eri yhteyksillä, ja lippu yhteen suuntaan on halvimmillaan 8,50€. Lentokenttää Symillä ei ole. Jos olet Rhodoksella, älä missään nimessä jätä vierailematta tällä ihastuttavalla naapurisaarella.
Tai mikäli haluat palan kauneinta Kreikkaa viehättävällä tunnelmalla ilman turistimassoja - unohda muut saaret ja tule lomailemaan Symille. Et tule pettymään.
Sanni suosittelee....
...majoittumista Yialoksen rinteille ja maiseman hengittämistä sisään joka solulla
...kiireetöntä harhailua Chorion pikkukujilla
...Symi Shrimps -annoksen tilaamista Meraklis-tavernassa
...syventymistä hyvään kirjaan ja kahviin yhdessä ylä-Kali Stratan tunnelmallisista kyläkahviloista
Tänään oli ihana päivä. Heräsin jo ennen kuutta ja lähdin kävelylle. Kävelin, uin, luin ja otin aurinkoa koko päivän. Aivan ihanaa. Rauhallista.
Symi on täyttänyt kaikki odotukset ja palan halusta päästä kertomaan teille enemmän tästä uskomattoman viehättävästä saaresta. Tänä iltana en kuitenkaan ehdi sitä tehdä sillä olen menossa vierailulle uusien suomalaisten ystävieni luokse. Luitte oikein - suomalaisten. ;) Tutustuin eilen tänne saavuttuani ensi töikseni saaren ainoisiin suomalaisasukkeihin.
.
Kiitos lukijani, luen parhaillaan "Eat, Pray, Lovea". :)
* * * * * * * * *
Sitten tällainen ihan erillinen osio jonka meinasin ensin julkaista omana postauksenaan mutta en taida jaksaakaan.... Menee tähän perään.
Olen harmikseni onnistunut aiheuttamaan osalle lukijoistani ikäviä oireita huimauksesta ahdistukseen ja lievään ärtymykseen käyttämällä ahkerasti lainakamerani pienoismallikuvausmoodia.
On kurjaa että kuvillani on näin kyseenalaisia haittavaikutuksia. En käytä miniatyyriefektiä vain siksi, että kuvat näyttäisivät pienoismalleilta. Tokihan itsekin väsyisin jos kaikki kuvani olisivat kuin pikku-Lassen lelukaupungista. Käytän tämän tilaisuuden hyväkseni valottaa tärkeintä syytä, miksi olen jumittunut tämän moodin käyttöön.
Se syy on värit.
Kaikkihan me toivomme, että kun otamme kuvan, sen värit näyttäisivät valmiissa printissä tai koneen ruudulla mahdollisimman eloisilta ja alkuperäiselle uskollisilta. Etenkin meikkikuvissa tämä on erinomaisen tärkeää. Mutta tokihan näen lomakuvanikin mielellään mahdollisimman kauniin ja aidon värisinä.
PowerShot G12 ei ikävä kyllä havaintojeni mukaan toista värejä kovinkaan todenmukaisesti kaikissa tilanteissa. Kuvat ovat totuutta paljon haaleampia, kuin "kivipestyjä". Kamerassa on "Erittäin elävä" -kuvausasetus, joka käytännössä tekee kuville saman kuin jos vedät Photarissa värisaturaatiot melkein maksimiin. Tuloksena on usein liian värikäs kuva, joka ei vastaa kohteen aitoa sävyintensiteettiä.
Ihan vahingossa huomasin, että Pienoismalli-asetuksella värit toistuvat todella kauniisti ja vastaavat käytännössä sitä mitä silmilläni kuvaustilanteessa näen. Haittapuolena tässä on se, että kuvaan tulee tietysti aina myös tilti/shift -efektiin kuuluvat blurrit kuvan ylä- ja alalaitaan. Minua tämä ei haittaa, sillä pidän muutenkin lyhyen syväterävyysalueen hyödyntämisestä kun kuvaan. Mutta teille tämä on aiheuttanut päänsärkyä.
En tiedä auttaako tämä selitys teitä kestämään blurrikuvia yhtään sen paremmin, mutta ajattelin kuitenkin tarjota tämän taustatiedon niin ettei jengi kuvittele että jostain syystä haluan kaikkien kuvieni näyttävän miniatyyreiltä tai muuten vain "taiteellisesti" blurratuilta. Värit ovat minulle todella tärkeitä, ja olisin kovin iloinen jos Canon olisi tehnyt pienoismallimoodin värimäärittelyn myös saataville "tavalliseen" kuvausmoodiin. Tällaisenaan, kun kuvaan perusmanuaaliasetuksilla, tekee mieli säätää jälkikäteen jokaisen kuvan värit vastaamaan paremmin todellisuutta...
Ja toinen esimerkki samoilla asetuksilla. Näette, että sävyt ovat selvästi parhaimmat keskimmäisessä.
Tunnustan kuitenkin olevani aika herkkänahkainen, ja koska tarpeeksi moni on kommentoinut ettei kestä tällä moodilla otettuja kuvia, niin en enää julkaise sellaisia blogissa.
Kiitos ja anteeksi.
Rodos. Rhodos. Tai Roodos. Miten vain haluatte.
Myönnän, että minulla oli Rhodosta kohtaan hieman ennakkoasennetta, eikä paikka ole koskaan kuulunut niiden Kreikan saarten joukkoon, jotka erityisesti vetävät minua puoleensa. En todennäköisesti olisi tullut Rhodokselle elleivät laivayhteydet seuraaville saarille olisi sitä vaatineet.
Asenteeni oli perusteltu, ja Rhodos Town osoittautui juuri sellaiseksi Suomen etäsaarekkeeksi kuin olin arvellutkin. Vaikka on jo lokakuu ja ollaan kaukana vilkkaimmasta sesongista, on Rhodos edelleen suomalaisten turistien kansoittama. Osa saaren suomalaisista toki asuu täällä pysyvästi eikä vain pelkästään turisteile. Mutta totuus on se, että täällä saattaa unohtaa olevansa Kreikassa. Yhtään liioittelematta joka toinen vastaantulija etenkin New Townin puolella on suomalainen, ja kuulen suomea jopa hotellihuoneeseeni kadulta ja viereisen talon parvekkeilta.
Olen pahoillani, Rhodos, mutta täältä haluan eteenpäin. Ja nopeasti.
Älkää ymmärtäkö väärin. Täällä on kaunista ja viihtyisää, ja kaupunki on sen verran suuri (40 000 asukasta) että joukkoon mahtuu toki aimo annos paikallisväestöäkin eikä tämä ole mikään pelkästään turisteja varten rakennettu lomakeskus. Ja kaltaiselleni antiikin nähtävyyksistä kiinnostuneille saarella on paljon nähtävää.
Mutta. Makuja on monia, ja minä pidän enemmän niistä vähemmän kaupallisista Kreikan saarista. Haluan pystyä kulkemaan katuja kuulematta tervehdyksiä omalla kielelläni. Ja olen iloinen, jos en joka korttelissa kompastu turistirihkamakauppoihin. Ne ovat rumia. Hyvin rumia. Etenkin kun niitä näkee jossain erityisen historiallisessa ympäristössä. Kontrasti esimerkiksi Rhodoksen kuvauksellisen vanhan kaupungin ja sen muutamat kadut vallanneen "krääsä-disneylandian" välillä on aika kamala.
Onneksi kulttuuriperintönä suojellusta vanhasta kaupungista löytyy myös rihkamavapaita alueita. Nämä kuvat ovat sieltä (lukuunottamatta Suleiman moskeijaa, se on turistikadulta päin kuvattu).
Kaunista.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Ja kai se on lyötävä pöytään todistusaineistoa omasta autenttisesta suomituristielämyksestäni. Olihan se tämäkin vain koettava. ^_^
Dannyn keikalla oli muuten oikeasti hauskaa. Danny rokkaa! :)
.
Tänään matkani jatkuu Symin pienelle saarelle, jota pidetään yhtenä Kreikan kauneimmista. Odotukset ovat korkealla..!
Itse asiassa käytin melkein kaksi päivää sen pähkäilyyn, mille saarelle lopulta jatkaisin Rhodokselta. Täältä on niin hyvät yhteydet monille eri saarille. Olin jopa lähdössä pikkuiselle Kastelorizolle joka on Kreikan saarista kaikkein kaukaisin ja syrjäisin.
Lopulta kuitenkin näiden muiden saarten väliset yhteydet ratkaisivat reittini - noudatan alkuperäistä suunnitelmaa. Pienempien saarten välillä yhteyksiä ei ole päivittäin, ja osan välillä ei ollenkaan. Nisyros, Kastelorizo ja Astypalaia olisivat kovasti kiehtoneet minua, mutta vierailu niillä olisi venyttänyt saaristoaikaani vähintään viikolla, melkein kahdella. Ja tarkoitus olisi kuitenkin ehtiä tällä reissulla muihinkin maihin, niin ihanaa kuin täällä Kreikassa onkin.... <3
. . .
Muuten - olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne Rhodoksesta. Luulen, että monikin lukija on täällä käynyt. Miten muuten itse suhtaudutte suomalaisuuden näkymiseen lomakohteessanne...? Osalle turisteja suomenkieliset ravintolamenut, suomea puhuvat työntekijät ja joka-aamuinen Iltalehti lähikioskissa luovat turvallisuuden tunnetta ja varmistavat viihtyvyyden. Toisille taas se on vaivaannuttavaa. Ymmärrän kyllä näitä "lihapullat-ja-muusi" -turisteja oikein hyvin enkä millään lailla väheksy tällä lailla lomaansa viettäviä, vaikka itse en heihin kuulukaan.
Mutta nyt - aamukahville! :)
Muistatetteko luonnonkauniin kaverini Mian, joka hehkui Laveran Natural Glow -lookissa? Tein hänelle meikkisession aikana toisenkin lookin, luonnollisen vastapainoksi näyttävämmän ilta/juhlameikin.
Kun on kyse Miasta, pätee "vähemmän on enemmän" -periaate iltameikissäkin. Tumma, vahva meikki ei mitenkään korostaisi hänen piirteitään parhain päin.
Valitsin Mian iltameikkiin kultaa ja tummanruskeaa, ja tein rajauksista meikin keskipisteen.
Käytetyt tuotteet:
Kasvot:
- Bare Minerals Fairly Light -mineraalimeikkipohja
- Lily Lolo Nude Concealer
- Lavera Sunlight-aurinkopuuteri
- Estee Lauder Peach Nuance -poskipuna
- MAC Naked Lunch -luomiväri (korostuksena)
Silmät:
- Elizabeth Arden Eye Fix Primer -pohjustus
- YSL Golden Sands -luomiväri
- Urban Decay Half Baked -luomiväri
- Urban Decay Smog -luomiväri
- Lumene Hidas Katse -luomiväri
- Clarins Nude Shimmers -paletin vaalea kulta
- Indelible Chocolate Mousse -geelirajaus
- Lumene Excellength-maskara
Huulet:
- Dior Diorkiss-kiilto Mango Soda
YSL:n Golden Sandsin intensiivinen kimallus ei ikävä kyllä välity kuvissa. Samoin varjostuksen nyanssit eivät erotu lainkaan. Käytin varjostukseen kahta ruskeaa, Urban Decayn pehmeän pronssista Smog-sävyä ja Lumenen pigmenttistä, tummaa kimaltavanruskeaa nimeltä Hidas Katse (oli valikoimassa joskus lähemmäs 10 vuotta sitten, hullua kyllä pigmenttisin ruskea mitä omistan mitä en normaalisti Lumenelta odottaisi).
Rajaus on tehty tummanruskealla geelilainerilla, jota käytin myös alaluomen sisäpinnalla. Viimeistelin silmämeikin lisäämällä myös alaluomelle kultaista (Urban Decayn Half Baked).
Diorin Diorkiss-kiillon sävyssä Mango Soda on myös kevyesti kultaista kimallusta.
.
Poskilla Estee Lauderin iki-ihana Peach Nuance (RIP...).
Kulta ja ruskea toivat Mian silmien sinisyyden esiin upeasti, ja vaikka silmät olivat rajauksen myötä intensiiviset, ne eivät olleet liian raskaat tai tummat säilyttäen näin Mian oman luonnollisen raikkaan ilmeen.
.
.
.
.
.
Kuvia aamukävelyltäni.
Ei muuta sanottavaa tällä erää. :)
Reissua on takana päivää vaille kolme viikkoa ja tältä ajalta voidaan raportoida seuraavia kosmeettisia asioita:
.
Aamuhiukset - enpä kyllä koskaan herää koto-Suomessa näin nätillä tukalla...!
Jään kaipaamaan Pigadian upeita aamuja ja näitä pilviä.... Heräsin joka aamu ennen seitsemää ihailemaan auringonnousua.
Nyt istunkin jo laivassa - siinä ihan samaisessa kuin viime maanantaina Santorinilta tullessa - ja saavun tunnin kuluttua Rhodokselle.
Olen käynyt tänään yhdessä kuvauksellisimmista paikoista mitä olen koskaan nähnyt. Olympoksen historiallinen vuoristokylä Karpathoksella. Valokuvaajan unelma.
Tänään jos koska todella kaipasin järjestelmäkameraani ja hyvää objektiivia. Pokkarilla ei vain valitettavasti pysty ikuistamaan detaljeja samalla tunnelmalla kuin hyvällä lasilla.
Olen tosin keksinyt keinon millä saada PowerShotilla edes hitusen saman henkisiä kuvia kuin kotona paljon käyttämälläni 50-millisellä. Kun pienoismalliasetuksella kuvaa jotain isoa kohdetta läheltä, ei tuloksena ole miniatyyrivaikutelma vaan muuten vain lyhyen syväterävyysalueen tuoma mukava pienen alueen korostuminen.
Tänään hyödynsin tätä ominaisuutta Olympoksessa tehokkaasti.
Kuvapostaus Olympoksen rapistuneesta idyllistä, olkaa hyvä. Huomatkaa kylälle tyypilliset lintu-ornamentit...! Todella kauniita.
Vaakatasossa olevat kuvat voi muuten tällä kertaa napsauttaa halutessaan suuremmiksi. Nämä kuvat tosiaan pääsisivät paremmin oikeuksiinsa suurempina...
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
..
.
.
.
.
P.S. Olen muuten viihtynyt Karpathoksella mainiosti, oikeastaan saaresta taitaa muodostua yksi Kreikan suosikkejani! Jylhän vuoristoiset maisemat miellyttävät silmää ja tuovat upeaa kontrastia meren kanssa, ja Pigadiassa (saaren ”pääkaupungissa”) on aidon kreikkalaisen pikkukaupungin tunnelmaa. Sitkeät ruotsalaiset matkanjärjestäjät ovat tosin näkyvillä vielä täälläkin, naapurimaassamme näköjään osataan todella hyödyntää Kreikan ilmasto ja venyttää sesonkia niin pitkälle kuin mahdollista. Karpathos on kuitenkin ehdottomasti vähemmän turistillinen kuin aiemmat pysäkkini Naxos ja Santorini. Täällä voit kulkea Pigadian rantakadun päästä päähän törmäämättä joka nurkassa matkamuistorihkamakauppoihin. Ja siitä mä juuri tykkään.
Rhodos, jonne laivailen huomenna, tuoneekin sitten taas kunnon Gran Turismo –elämyksen. ^_^
Kuten tuossa aiemmin tuli mainittua, kävin viime viikon maanantaina tutustumassa Ateenassa KORRESin tuotantotiloihin ja pääkonttoriin. Vierailuideasta saan itse asiassa kiittää entistä pomoani, terveisiä vain sinne töihin…! :) Meillä oli töissä juuri ennen reissuun lähtöäni Korresin koulutus, ja yhtäkkiä esimieheni totesi, ”Sanni, sinähän olet ensi viikolla Ateenassa – miksi et menisi käymään Korresilla?” No mutta niinpä, miksipä en!
Korresin vanha myymäläkonsepti vs. uusi konsepti.
Tuumasta toimeen ja otin yhteyttä Korresiin, ja vierailu järjestyi nou problemos.
Taustatietona minusta ja Korresista kerrottakoon, että olen tuntenut merkin ns. ”iät ja ajat” ja ollut kiinnostunut siitä jo pitkään, mutta tuotekokeilut ovat rajoittuneet muutamiin työn kautta suoritettuihin testailuihin. Elämä lyhyt – kosmetiikkatuotteita paljon….
Ja niille lukijoille jotka eivät tunne Korresia lainkaan; Korres on kreikkalainen, paikallisiin yrtteihin ja homeopatiaan pohjautuva luonnonmukainen sarja (ei kuitenkaan sertifioitua luonnonkosmetiikkaa). Ymmärtääkseni maailmalla tunnetuimpia kreikkalaisia brändejä.
Tislaustiloissa
Sain Korresilla aivan tähtikohtelun, olin ihan häkeltynyt. Minut noudettiin autolla kotiovelta ja kuljetettiin ensimmäiseksi Ateenan ulkopuolelle yrityksen tehtaalle. Perillä minua odotti Director Of Communications and PR George Anthoulakis ja runsaat aamiaistarjoilut. Voitte uskoa että ei todellakaan ollut pokkaa jättää vastaleivottuja pinaattipiirakoita tarjottimelle ruokavalioni vuoksi…! ^_^
.
George Anthoulakis
.
Aamiaisjutustelun jälkeen George lähti kierrättämään minua tuotantotiloihin. Vielä muutama vuosi sitten myös Korresin pääkonttori sijaitsi samoissa tiloissa, mutta on sittemmin muuttanut kaupunkiin.
.
Ennen kuin lähden viemään teitä mukanani kierrokselle, kerron muutaman sanan Korresin historiasta.
Yrityksen tarina alkaa Kreikan ensimmäisestä, 60-luvulla perustetusta homeopaattisesta apteekista Ateenassa. Nuori farmakologian opiskelija George Korres aloitti työt apteekissa 1989, ja oli aluksi hyvinkin skeptinen homeopatiaa kohtaan.
Pian George kuitenkin vakuuttui luonnon raaka-aineiden tehosta, ja alkoi mielessään suunnitella yrtteihin pohjautuvaa ihonhoitosarjaa. Siirryttyään 1992 apteekin johtoon, George perusti oman homeopaattisen testilaboratorion ja aloitti ihonhoitolinjansa reseptikehittelyn. Tuotteet testattiin hänen ystävillään.
Kuka tunnistaa tämän esineen?
PR-George oli todella vaikuttunut, kun minä tunnistin! Sehän on Korresin omalaatuinen logo joka löytyy joka pakkauksesta. Mutta tietääkseen, mikä tämä härveli todella on, täytyykin olla jo paremmin perehtynyt Korresiin. Vempelettä käytetään rakomelo-juoman tislaukseen ja se on peräisin George Korresin isoiso-isoisältä. Korresin kaikkein ensimmäinen tuote, aromaattinen hunaja-anis-yskänlääke sai inspiraationsa rakomelosta, ja tästä syystä rakomelo-keitin toimii Korresin logona.
Tuotekehittelyosasto
KORRES brändinä syntyi vuonna 1996. Yrityksen filosofia perustuu korkealaatuisten luonnon raaka-aineiden käyttöön, kliinisesti testattuun tehokkuuteen, jokaisen kukkarolle sopivaan hintatasoon sekä inspiroivaan esteettisyyteen. Tehokkuus ja esteettisyys ovat George Korresille hyvin tärkeitä asioita. Hän ei halua valmistaa tuotteita, jotka pelkästään ”tuoksuvat ja tuntuvat hyvältä”, vaan niiden on todella toimittava.
Meikkituotteiden koulutustila
PR-George kertoi minulle niin seikkaperäisesti ja inspiroivasti erilaisten yrttien vaikutuksista ihonhoitoon, että voisin kirjoittaa pelkästään siitä oman jutun. Korresin homeopaattiseen tietotaitoon pohjautuva tuotekehittely vaikuttaa kerta kaikkiaan, no, vaikuttavalta..! Esittelyä ei voinut kuunnella innostumatta! :) Koen melkeinpä vaikeaksi tiivistää kaikkea mielenkiintoista informaatiota helposti luettavaksi ja ”sulatettavaksi” paketiksi.
Raaka-ainevarasto
Vielä sananen KORRESista maailmalla. Korresia ei suinkaan alettu heti kotimaan menestyksen myötä kauppaamaan ulkomaille, vaan ensimmäinen vientidiili oli käytännössä ihan sattuman tulos. Muuan amerikkalainen sisäänostaja näki Korresin tuotteita kreetalaisessa apteekissa vuonna 1999, ihastui ja soitti saman tien George Korresille ja ilmoitti haluavansa alkaa viedä tuotteita USAan. Vuotta myöhemmin seurasi Englanti, kun Harvey Nicholsin ostaja bongasi tuotteita Jenkeissä. Tämän jälkeen Korres alkoikin levitä muihin suurkaupunkeihin, ja tänä päivänä merkin tuotteita löytää melkein kaikkialta. Myös Helsingissä on oma Korres-store, muualla Suomessa jälleenmyyjinä toimivat valikoidut tavaratalot kuten Sokos ja Stockmann ja liikkeet kuten Kicks.
Kreikassa Korresia myydään yksinomaan apteekeissa.
Laborantti työssään
Kuten olen aiemminkin tuonut blogissa esiin, kosmetiikan estetiikka on minulle tärkeä kriteeri. Kiinnitän pakkausten ulkonäköön jopa pedanttista huomiota. ”Miksi nuo on valinneet näin ruman fontin, onko tämä muka myyvää…?” ”Apua miten karmean värinen etiketti, onko nää tosissaan” jne. :) Tätä taustaa vasten voi ymmärtää, miksi Korres on vetänyt minua puoleensa. Pakkausdesign on todella tyylikäs, ja se on palkittu maailmalla moneen otteeseen.
PR-George kertoi, että esteettinen kokonaisuus on Korresilla niin tärkeä elementti, että jopa tehdastilojen graafinen ilme seinäprintteineen seuraa samaa linjaa kuin tuotesarjat. Mahtavaa…!
Pullotus- & pakkaustilat
Korresin ensimmäinen kosmetiikkatuote oli Villiruusuvoide, joka on edelleen myynnissä. Villiruusulinja on kautta aikain ollut Korresin suosituin sarja, mutta vuonna 2009 lanseerattu anti-age-linja Quercetin & Oak on kasvanut monilla markkinoilla suuremmaksi.
.
Korresin tuotteet eivät ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mutta yritys välttää mm. mineraaliöljyä, silikoneja, parabeeneja, propyleeniglykolia, etanolamiineja ja PEG-yhdisteitä. Pesevät ainesosat tulevat luonnosta, ei synteettisiä sulfaatteja. Tuotteiden luonnonraaka-ainepitoisuus on 80-99,8%.
.
Korresilla ei ole omia viljelyksiä, vaan luonnon raaka-aineet tulevat kreikkalaisilta viljelijöiltä. Korres tekee yhteistyötä yliopistojen kanssa löytääkseen parhaat alueet eri kasveille, esim. salvia otetaan sieltä osasta maata missä juuri salvialle on tutkitusti parhaat kasvuolosuhteet.
Luonnon raaka-aineet (esim. kuvan teesäkki) tulevat käsittelemättöminä viljelijöiltä, ja Korres suorittaa niiden uuttamisprosessin alusta loppuun omalla tehtaallaan. Muut ainesosat tulevat valmiina raaka-ainetuottajilta.
Tislaamo
.
Tehdaskierroksen jälkeen minut vietiin takaisin kaupunkiin, jossa pääsin vierailemaan yrityksen pääkonttorilla. Täällä työskentee PR-osasto, graafisia suunnittelijoita, johto jne. Korresilla on Ateenassa 260 työntekijää.
PR-tiimi Georgen ja Pinelopen työpisteet ovat hauskan persoonallisia..! Ja kyllä, minulla oli lupa kuvata täälläkin. Korresilaiset vaikuttivat kaiken kaikkiaan todella välittömiltä ja mukavilta ihmisiltä. En tiedä miksi sitä odottaisi näin suurelta firmalta jotenkin ”virallisempaa” lähestymistä kaikenmaailman kuvausrajoituksin ja "tuonne tai tänne ei sitten saa mennä tai koskea" -varoituksin. Mutta tässä paikassa sai liikkua ja taltioida vapaasti. Todella positiivinen kokemus!
Loppuun sopii tämä sympaattinen piirros Korresin logosta eli rakomelo-masiinasta. Sen on piirtänyt George Korresin tyttärentytär.
Kiva kun kävitte kanssani Korresilla! :)
