Henkilökuva-sarjassa tapaamme tänään…. kosmetiikkabloggaajan!
Viola Holmgrenin Killer Colours on yksi Ruotsin suurimmista kauneusblogeista. Blogi on ollut 21-vuotiaalle Violalle täysipäiväinen työ viimeiset kolme vuotta. Viola kirjoittaa sekä ruotsiksi että englanniksi, ja blogilla on suunnilleen yhtä paljon ulkomaalaisia kuin ruotsalaisia lukijoita. Killer Colours kuuluu myös monen suomalaisen meikkifriikin suosikeihin – myös allekirjoittaneen. :)
Sain tilaisuuden haastatella Violaa Yves Rocherin järjestämällä Ranskan matkalla. Upeiden värimeikkien takaa paljastui verbaalisesti lahjakas, älykäs ja taiteellinen persoona.
Kun kysyn milloin Viola innostui meikeistä, hän kertoo olleensa aina kiinnostunut taiteesta. Viola on käynyt maalaus- ja veistokursseja, ja visuaalinen luominen on aina ollut hänelle tärkeää. Yläasteen alussa Viola tajusi, että myös meikkaus on yksi taiteen muoto. Kasvojen muodostama kanvas tuntui kiinnostavammalta pohjalta verrattuna tyhjään tauluun tai savimöykkyyn. ”Kasvot eivät ole koskaan tyhjä paperi”, Viola miettii. ”Niissä on oma persoonallinen materiaalinsa mitä lähteä työstämään, se on kiinnostavaa.”
Viola innostui värikkäistä mineraalimeikeistä, ja alkoi tilata sampleja eri merkeiltä. Mineraalit olivat helppo ja edullinen tapa koota itselleen laaja väripaletti, jolla lähteä luomaan ja leikkimään. (My thought exactly, kun itse hurahdin mineraaleihin. :))
Viola alkoi laittaa meikkikuviaan Bilddagboken.se -sivulle (vastaa suunnilleen Suomen IRC-Galleriaa). Taidokkaat meikit saivat huomiota, ja kaverit kommentoivat eikö Violan kannattaisi avata kuvilleen oma blogi. Aluksi Viola oli sitä mieltä, ettei hän ole mikään ”blogityttö” (”I stil med Blondinbella”, Viola sanoo), mutta perusti lopulta blogin. Vuosi oli 2008 ja Viola 16-vuotias. Killer Colours oli syntynyt.
Suosiota ei tarvinnut kauaa odotella. Ruotsin tuon ajan suurin kosmetiikkabloggaaja Bjooti bongasi Killer Coloursin ja nosti Violan esiin blogissaan. Killer Colours sai saman tien tuhansia seuraajia.
Viola jatkoi mineraalien suosimista, ja asiakassuhde amerikkalaiseen Mad Minerals –meikkiyrikseen johti Violan ensimmäiseen kaupalliseen yhteistyöhön vuonna 2009. Violasta tehtiin Mad Mineralsin sanansaattaja ja Killer Colours –blogin meikkikuvia liitettiin Mad Mineralsin sivuille inspiraatiokuviksi. Mistään taloudellisesti merkittävästä diilistä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan Viola sai palkkion meikeissä.
Palkkatyöksi blogi muuttui vuonna 2011, kun Viola sainattiin bloggaamaan Solo-lehden alla. Sopimukseen kuului myös sisällön tuottoa paperilehteen, ja Viola toimitti lehdelle kolme kauneusaiheista artikkelia kuussa.
Viola La Gacillyssä
Myöhemmin samana vuonna Viola siirtyi Rodeo-lehdelle, jossa bloggaa tänäkin päivänä. Hän tekee edelleen silloin tällöin myös lehtijuttuja.
Upeat meikkikuvat ovat yhä Killer Colours –blogin kantava voima ja ”se juttu”. Violan raikas luonnonkauneus, veistokselliset kasvot ja selkeät piirteet saavat lookin kuin lookin näyttämään tyrmäävän upealta. Tällaisesta blogista jos mistä saa haettua inspiraatiota! (…ja syyn tulla kateelliseksi…;))
Pidän itse henkilökohtaisesti myös siitä, etteivät kuvat Violan blogissa ole ylikäsiteltyjä ja viimeisen päälle photoshopattuja, vaan meikkeihin voi ikäänkuin "samaistua" ja tulee fiilis että tuollaisen voin itsekin ehkä saada aikaan. Esimerkiksi Linda Hallbergin (Violan rinnalla Ruotsin suosituin kauneusbloggari) niinikään upeassa blogissa meikkikuvat ovat niin virheettömiksi muokattuja, että ne näyttävät (ainakin minulle) usein tavoittamattoman täydellisiltä.
Meikkibloggaajaa haastatellessa on tietenkin aivan pakko kysyä hänen Holy Grail – eli ehdottomista suosikkituotteistaan. Violan kasvot syttyvät hänen innostuessaan aiheesta. ”Kuinka monta tuotetta saan luetella?” hän nauraa. Luettelosta saisi varmasti oman postauksen verran materiaalia, joten pyydän Violaa listaamaan ne ensimmäisinä mieleen tulevat. Ja ne ovat tässä:
MANASI Make-Up Lyster Cream Bronzer (ruotsalainen merkki). Täydellinen terveen ihon luoja, todella hyvä luonnollista rusketusta imitoiva punertava pohjasävy, ei oranssinen niin kuin useissa bronzer-tuotteissa. Hohtava, kevyesti kimaltava finish, mutta ei tee naamasta ”diskopalloa”. Ei tunnu iholla tahmealta. Plussaa myös appelsiininsuklaan tuoksu!
ILLAMASQUA Brow And Lash Gel. Täydellisen koostumuksen omaava läpinäkyvä geeli joka pitää kulmat kurissa. Ei jätä vaaleaa kökköä tai rapise päivän mittaan niin kuin jotkut heikommat kulmatuotteet. Hieman hohtava finish, kulmat jäävät freesin ja eloisan näköisiksi. Violalle korvaamaton tuote.
SLEEK New Skin Revive. Silikonipohjainen, luonnollisen, ihonkaltaisen lopputuloksen luova meikkivoide. Käyttäytyy Violan mukaan iholla niin kuin ihmiset odottavat oikein hyvän BB-voiteen tekevän; sulautuu ihoon täydellisesti, blurraa ihohuokoset, peittää kevyesti, korjaa värivirheitä eikä tahraa vaatteita. ”Your skin but better” – yksinkertaisesti.
ORIFLAME HyperStretch Mascara. Ripsiväri, jonka lopputuloksessa on Violan mukaan täydellinen volyymin ja pituuden balanssi. Ei klimpitä, pysyy hyvin ja myös lähtee hyvin. Viola ei pidä waterproof – tai water resistant –koostumuksista koska niitä on hankala saada irti, mutta HyperStretch vastustaa kosteutta ja lähtee silti hyvin pois.
Viola tekee myös satunnaisia mallintöitä. Mikä ei varmaan hämmästytä ketään. ;)
Kysyn lopuksi Violan tulevaisuudensuunnitelmista tai toiveistaan kauneusbloggaajan uralla. Viola vastaa, ettei hänellä oikeastaan ole kosmetiikan suhteen mitään sen kummempia ura-ambitioita, ja että hän on iloinen jos tilanne edelleen viiden vuoden kuluttua on yhtä antoisa ja kiinnostava kuin se tähän saakka on ollut.
”Otan kyllä mielelläni vastaan ne tilaisuudet ja mahdollisuudet mitä kosmetiikkabloggaus minulle tarjoaa, mutta en rakenna tulevaisuuttani sen varaan", Viola sanoo. "Meikkaus on lopulta minulle vain yksi taideilmaisun muoto muiden joukossa”.
Syksyllä Viola alkaa opiskella yliopistossa elokuvatiedettä (filmvetenskap – mikä lie suomeksi..?), ja tässä vaiheessa haastattelua paljastuu, että Viola on todellinen kauhufilmifanaatikko. ”Kauhu on minulle yhtä suuri intohimo kuin meikkitaide”, Viola selittää silmät tuikkien ja käsillä elehtien. ”Kauhufilmit puhuttelevat ’luolamiestä’ meissä kaikissa, me kaikkihan pelkäämme jotain. Kauhu on primitiivinen reaktio jota ei voi analysoida.”
Kuuntelen Violaa kiehtoutuneena ja samaistuen. Itsellänikin on kaukainen historia kauhukirjojen suurkuluttajana, mutta Violan hienostuneempien suosikkien Poen ja Lovecraftin sijaan ahmin itse Stephen Kingiä ja Clive Barkeria.
Kello lyö jo puolta yötä ja olemme istuneet sohvalla kaksi tuntia meikkikeskusteluun uppoutuneena. Uni kutsuu… Oman huoneensa kohdalla Viola sanoo, ”Hei, sun täytyy nähdä se Manasin voide-bronzeri…!” ja pian kaksi meikkifriikkiä seisoo penkomassa Violan meikkipussia ja fiilistelemässä eri tuotteiden koostumuksia.
Vihdoin puoli yhdeltä olen huoneessani, suklaa-appelsiinin tuoksua nuuhkien.
Kyllä kosmetiikka on ihana intohimo! :)
Kuvat Killer Colours -blogista, lukuunottamatta kahta La Gacillyssa itse ottamaani kuvaa.
Kirjoitan teille aamuyöllä pariisilaisesta lentokenttähotellista. En saa unta kun join kahvin vartin yli puolenyön. :P
Eihän me minnekään kotiin eilen päästy.
Matka oli muuten mitä onnistunein, mutta onni ei todellakaan ollut kanssamme lentojen suhteen. Menomatkalla koneemme Pariisista Rennesiin hajosi, ja jouduimme odottelemaan CDG:lla että Air France hommasi jostain korvaavan koneen.
Nohh. Kai Rennesissä on sitten joku kirous, kun myös paluumatkamme Rennes-Pariisi kone sai jonkun teknisen vian, ja odotimme Rennesin kentällä kolmatta tuntia uutta lentokonetta. Tämä johti siihen, että yli puolet porukasta myöhästyi jatkolennoiltaan, ja Suomen, Oslon ja Tukholman seurueet joutuivat jäämään Pariisiin yöksi.
Ei kai siinä mitään, ihan mieluustihan sitä viettää illan Pariisissa Helsingin sijaan..! ^_^ Mutta - - ilta oli mennä kokonaan hukkaan kiitos Air Francen käsittämättömän palvelun. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta ruumaan tsekattuja laukkujamme - jotka olivat siirtyneet jatkolentojen transit-tiloihin - ei meinattu millään suostua toimittamaan meille, ja niiden etsimisestä yritettiin jopa veloittaa rahaa (!!). Seisoimme CDG:lla lopulta melkein kaksi tuntia pelkästään väittelemässä baggage-henkilökunnan kanssa. Saman ajan olisi toki huomattavasti mieluummin viettänyt Pariisin illasta nauttien, kun nyt kerran tänne jumiin jäätiin.
Norjalaiset (kuvassa: Sara Strand vasemmalla ja Josefine kauempana oikealla kuvaamassa, keskellä Yves Rocherin Liisa Sippola) olivat niin raivoissaan, että aikovat kuulema "sahata Air Francen kappaleiksi" blogeissaan. ^_^ Kun baggage-äijä vain kohautteli olkapäitään ja totesi että laukkujen paikantamiseen menee ainakin puolitoista tuntia, astui Josefine melkein mieheen kiinni, muljautti vihaisena silmiään ja lausui pehmeästi, ääntään korottamatta, "No. You will get me my bag - now."
Ja niin sitten laukut yllättäen löytyivätkin 15 minuutissa. Tällä kertaa norjalainen päättäväisyys löi suomalaiset uupuneet vaatimukset. :D
Vaikka jossain vaiheessa tuntui jo siltä että emme koskaan pääse Charles De Gaullelta, niin loppu hyvin, kaikki hyvin. Me Liisan kanssa olimme niin väsyneitä että olisimme kelpuuttaneet hotelli-illallisenkin, mutta Sara ja Josefine sanoivat säpäkästi että "Illallinen ON Pariisissa!" Ja niin sitten istuimme pian taksissa kohti kaupunkia ja löysimme itsemme vihdoin viimeinen yhdentoista aikaan illalliselta täyteenahdetusta, iloisen hälyisestä pigallelaiskuppilasta.
Täytettyämme lentokenttien tyhjiin lypsämät energiavarastomme hyvällä ruoalla lähdimme vielä yölliselle kävelylle Montmartren tunnelmallisille kaduille.
Nautimme drinksut (ja minä sen kahvin joka nyt valvottaa minua.... 02.46 local time and counting.. +_+) ja jatkoimme Air Francen palvelun päivittelyä. Siinä vaiheessa kun suusta alkoi kuulua enemmän haukotuksia kuin puhetta, otimme taksin takaisin CDG:lle ja hotellille.
Eli tulipahan nyt sitten käytyä Pariisissakin. Toisen kerran tänä vuonna. :)
.
Jospa tänään pääsisi illalla kääriytymään oman tutun sängyn lakanoihin...? Nyt kääriydyn Ibis Airport Hotelin peittoihin noin kolmeksi tunniksi.... Bonne nuit!
Edit. Aamulla check-inissä kävi ilmi, että Air France ei ollutkaan buukannut minua ja Liisaa Finnairin aamulennolle - tai millekään muullekaan lennolle. Siinä vaiheessa meinasi jo kärsivällisyys loppua. Onneksi aamulento ei ollut täynnä ja Finnair sai järjestettyä meidät koneeseen. Air France ei nyt ihan suoranaisesti vetänyt pisteitä kotiin tällä reissulla.
Tuntuu melkein syylliseltä kirjoittaa näin, mutta La Gacillyn matka on ollut aivan mieletön ja olen nauttinut joka hetkestä sataprosenttisesti. Minulla on teille niin paljon kirjoitettavaa että en tiedä mistä aloittaisi...! ^_^ Ranskan maaseudun idylliset maisemat, kiinnostavat vierailukohteemme Yves Rocherilla ja pohjoismaisiin blogikollegoihin tutustuminen on ollut uskomattoman inspiroivaa ja antoisaa.
Huoh! Aivan mahtava tilaisuus tämä reissu. Meillä on täällä sen verran intensiivinen ohjelma että pääsen purkamaan kuvia ja tekemään Kunnon Matkapostauksia vasta kotona. Eilen illalla olisi ollut aikaa, mutta käytin sen Violan haastatteluun. :)
. . .
Matkakynnet.......... ovat niin kivat että tästä lakasta tuli uusi HG-lakkani..!
Yves Rocherin Couleurs Nature, sävy 23 Mauve Poudré. Harvalta lukijalta varmaan on jäänyt väliin rakkauteni violettia kohtaan, ja tästä sävystä tuli kertaheitolla THE liila suosikkini OPIn Parlez-Vousin rinnalle.
Ihastuttava murrettu mustikkamalva, nimensä mukaisesti puuterinen sävy. Peittää täysin jo yhdellä kerroksella, kuten kaikki kokeilemani Couleurs Nature creme-koostumuksen lakat.
Näitä kuvia ei muuten ole otettu Ranskassa vaan mökillä päivää ennen lähtöä. :)
.
Noniin, olisikohan tässä jo tarpeeksi kynsikuvia.... ^_^
. . .
Sitten muutama fiiliskuva eiliseltä kylpylätuokiolta. Pääsin ensin ihanaan vartalohoitoon ja sitten rentoutumaan allasosastolle. Olo oli niin euforinen että tuntui että melkein sulan auringon säteisiin ja hyvään oloon.....
Ehheh, aikamoinen "pönötyskuva".... Sorry...! :p
.
[vimeo 67676802 w=600 h=450]
Tänään ohjelmassa vierailu tehtaalla ja La Gacillyn kylän ulkoilmavalokuvanäyttelyssä ennen kuin suuntaamme kohti kotimaitamme.
Sain sähköpostiin tiedon tosi kiinnostavasta tilaisuudesta matkailusta ja videokuvauksesta kiinnostuneille! :)
Aurinkomatkat lähettää tänä kesänä viisi kahden hengen videotiimiä Etelä-Eurooppaan. Kohteet ovat Mallorca, Rimini, Rhodos, Kreeta ja Alanya. Tiimien tehtävänä on toteuttaa annetut videoihin ja valokuvasisältöön liittyvät toimeksiannot (eli vähän niinkuin Maikkarin muinaisen Far Out! -ohjelman tyyliin...! Kuka muistaa Tatun ja Eekan legendaariset videopätkät..?) ja olla muuten kuin lomalla konsanaan. Aurinkomatkat piffaa valituille tiimeille matkat Helsingistä kohteeseen, lentokenttäkuljetukset ja hotellit kohteessa, mahdolliset autonvuokraukset ja muut kuljetukset sekä maakohtaiset päivärahat.
Kuulostaako ehkä vähän kivalta mahdollisuudelta? :D
Kyseessä on kisa, ja parasta materiaalia aikaansaanut tiimi palkitaan kahdella 1000 euron matkalahjakortilla.
Kilpailu on tarkoitettu ensisijaisesti alan harrastajille tai opiskelijoille, tai jo opiskeilleille, mutta toki jos kuvaus- ja esiintymistaidot on hallussa ilman koulunpenkkiäkin niin ei kun hakemaan! :)
Hakemuksen voi jättää osoitteessa http://videotiimit.aurinkomatkat.fi/
Täytä sivun lomakkeeseen yhteystietosi, vapaamuotoinen hakemuksesi sekä linkit mahdollisiin kuva- tai videoportfolioihin tai muihin työnäytteisiin. Aurinkomatkat toivoo vapaamuotoisen hakemuksen yhteyteen tiimin luovuutta kuvaavan parin minuutin mittaisen videopätkän, jossa hakijapari esittelee kotipaikkakuntansa kiinnostavimmat kohteet uudesta näkökulmasta.
Hakemukset tulee olla jätettyinä 10. kesäkuuta mennessä. (Mielestäni kisasta tiedotettiin aiiikas myöhään.....) Valituille ilmoitetaan 14.6. ja matka osuu Aurinkomatkojen määrittelemälle ajalle kesä-heinäkuussa.
Harmi kun meikä on niin huono videoiden kanssa...! Eikä mulla ole kunnon laitetta videomateriaalin tuottamiseenkaan.... Muuten olisin hakenut ihan satavarmasti! :) Hauska idea Aurinkomatkoilta.
Ja matkailusta puheen ollen, loppuun kuva eilisillan auringonlaskusta La Gacillyssa.
....ja bloggaajat tietysti paikalla kameroineen...! ^_^
Nopeat terkut La Gacillyn matkalta!
On ollut tosi kiinnostavaa tavata muiden Pohjoismaiden bloggaajia. Porukka on oikein mukava ja olen kyllä tosi iloinen että osaan ruotsia ettei kaikkien muiden tarvitse vain pelkästään minun takiani puhua englantia.
Tässä odotamme uutta konetta Pariisin Charles De Gaullen kentällä. Rennesin koneemme meni rikki ja odotimme kaksi tuntia sijaislentskaria. Onneksi aika meni nopeasti jutustellessa ja toisiin tutustuessa. :)
Saapuminen Yves Rocherin ekologiseen kylpylähotelliin La Gacillyssa. Sää on yhtä helteinen kuin Suomesta lähtiessä. :)
Huoneeni terassi.
Small talkkia terassilla.
Josefine Oslosta.
Ruotsin suosituimpien kosmetiikkabloggaajien seurassa; Killer Coloursin ihana Viola ja minulle uusi tuttavuus, Linda Hallberg.
Jännää ja hauskaa täällä! On ollut kiinnostavaa jutella Violan ja Lindan kanssa Ruotsin kauneusblogipiireistä. Pyysin Violalta saisinko haastatella häntä blogiini (pienestä idolistani kun on kyse), ja hän suostui. :) Eli Viola-haastista tulossa tällä viikolla. :)
Nyt menen vaihtamaan vaatteet ennen illallista! Adieu!
Kesän Maarianhamina-sarjassa haluan tänään esitellä minulle tosi rakkaan paikan - nimittäin kuntosali-Avancian. :)
Lukijoiden toiveesta sisällytän postaukseen myös viimeisimmän treeniohjelmani. Sitä kyseltiin aikaisemmin talvella liikunta- ja ruokapostausten yhteydessä, ja ajattelin että laitetaan se nyt tänne niin joku ilahtuu. ^_^
Pieni kaupunki kun on, ei Maarianhaminassa montaa kuntosalia ole. Avancia on toinen kahdesta suuresta, yksityisestä ja ns. kaiken palvelun salista (jumpat, solarium, lisäravinne- ja varustekauppa, personal trainerit jne), ja se on se lähempänä keskustaa sijaitseva.
Koko kuntosaliharrastukseni sai itse asiassa alkunsa juuri Ahvenanmaalla, ja vuosi oli 2005. Ihailin erästä liikuntahullua ystävääni jolla oli oma personal trainer, ja surkuttelin itseäni kun en jaksanut satunnaisia kävelylenkkejä lukuunottamatta harrastaa mitään liikuntaa. Eräänä talvipäivänä sitten, ollessani pitkällä pakkaskävelyllä, päätin yhtäkkiä että NYT se tapahtuu - huomenna varaan ajan personal trainerille.
Ja niin myös tein.
Mutta ensin kävin tutustumassa Avanciaan sen treenihullun ystäväni kanssa. Minua nimittäin oikeasti jopa jännitti mennä kuntosalille - koinhan olevani aivan vieraassa ympäristössä ja pelotti että nolaisin itseni kun en tajuaisi laitteista mitään.
(Olin siis vähän niinkuin lapsi joka käy tutustumassa vanhemman kanssa tulevaan kouluun ennen ensimmäisen luokan alkamista... ^_^)
Niin minulle sitten tehtiin ohjelma ja aloin treenata lihaskuntoa. En ikinä unohda pt:n ja minun ensimmäistä tapaamista..! Kun kävimme yhdessä läpi ohjelmaa, olin ihan poikki jo muutamasta askelkyykystä ja vatsalihasliikkeestä. Itse asiassa en edes meinannut löytää vatsalihaksiani - siltä se ainakin tuntui..! Ensimmäiseen ohjelmaani kuului mm. jalkojen nostoa penkillä, ja muistan kuinka järjettömältä voimanponnistukselta liike tuntui. Tietenkin - kun ei ollut koskaan treenannut, olivat lihakset ihan rapakunnossa.
Siitä se sitten pikkuhiljaa kuitenkin lähti, ja muutaman kuukauden kuluttua näin ja tunsin selviä tuloksia. Treenasin alussa neljä kertaa viikossa, ja elämäntilanteiden vaihdellessa rytmi on myöhemmin vaihdellut kahdesta neljään viikkotreeniä välillä.
Tällä hetkellä minulla on 3-jakoinen ohjelma ja käyn salilla neljä kertaa viikossa. Ohjelma pitäisi nyt kesän aikana taas uusia.
Vuodet ovat vierineet ja uusi kotisalini löytyy nykyään mantereelta. Ahvenanmaalla käydessäni käyn kuitenkin edelleen Avanciassa, tuntuu aina mukavalta palata tänne liikuntaharrastukseni synnyinsijoille. Henkilökunta on tuttua ja osa asiakkaistakin on edelleen samoja naamoja 8 vuoden takaa. ^_^
Avancia on Ahvenanmaalta muuttoni jälkeen kasvanut ja laajentanut palveluitaan, ja nykyään sieltä löytyy yhden jumppatilan sijaan kaksi suurta ryhmäliikuntasalia ja spinning-sali. Entisen pienen venyttelynurkkauksen sijaan venyttelyt voi nyt suorittaa rauhassa tilavalla parvella.
Onko lukijoilla jakaa jotain omia liikuntastoorejaan? Onko joku entinen liikunnanvihaaja löytänyt sisäisen lenkkeilijänsä tai spinning-hirmun? ^_^
Turisteille vinkkaan (ihan vain kädenpuristuksena Avancian ihanille tyypeille!), että jos Maarianhaminan lomalla tekee mieli pyrähtää jumpalla tai nostamassa rautaa, pääsee kesähinnoilla treenaamaan 12€ / kerta tai 30€ / viikko. :)
P.S. Miten voi ihminen näyttää noin valkoiselta niinkuin minä näissä kuvissa...? Tule kesä ja aurinko, kiitos! ^_^
Jo kaksi vuotta jatkunut uskollisuuteni Schwarzkopfin Blonde Spray -vaalennussuihkeelle tuli päätökseensä tällä viikolla, kun töissä hiusvärihyllyjä järjestäessäni keksin yhtäkkiä että minunkin täytyy päästä kokeilemaan tätä uutta, kaikkialla rummutettua Garnierin Olia-väriä.
Palasin töistä Olia kassissani. Ostin sävyn 10, Kirkas vaalea. Eli Olian kaikkein vaalein sävy.
Oma luonnollinen sävyni on n. 7:n luokkaa, mutta vaikka en koskaan värjäisi hiuksiani, näkyy seiska käytännössä vain tyvessä. Aurinko vaalentaa hiuksiani niin tehokkaasti, että ne ovat aina olleet pituuksista 9-10:n asteen sävyiset, silloinkin kun en vuosikausiin värjännyt hiuksiani.
Viimeiset kaksi vuotta olen käsitellyt tyveäni vain puoli astetta kerrallaan vaalentavalla Blonde Spraylla, ja se on pitänyt juurikasvun nätisti kurissa. Kuvassa näkyy noin kahden kuukauden tyvikasvu, viimeksi tein käsittelyn maaliskuussa.
Nyt halusin sitten mainosten uhrina kokeilla tätä uuteen öljyteknologiaan pohjautuvaa Oliaa. Ja vähän houkutti pitkästä aikaa saada sellainen kunnon kirkkaanvaalea tyvi.
Olian väripohjassa on peräti 60% öljyjä. Öljyn kerrotaan auttavan viemään hiusväriä syvemmälle hiuskuituihin - ilman ammoniakka. Väite pitää paikkansa, tuotteessa ei ole ammoniakkia ja öljy todella tehostaa värin imeytymistä hiukseen - mutta: jotta hiuksiin saadaan kestävä väri, on hiussuomut kuitenkin ammoniakin puutteessa avattava jollain muulla emäksellä. Öljyt eivät suomuja avaa. ;)
Oliassa tällaisia emäksiä ovat etanoliamiini ja 2,4-diaminofenoksietanoli hci. Moni peruskuluttaja pitää ammoniakkia jonain suurena mörkönä (ihan niinkuin silikoneja, parabeeneja ja sulfaattejakin), mutta on hyvä huomata, että tosiasiassa harva allergisoituu ammoniakille. Sen ikävin puoli on pistävä haju. Etanoliamiini haisee vähemmän kuin ammoniakki, mutta on iholle jopa ärsyttävämpi kuin "iso, paha ammoniakki".
Markkinointistooreista ja niiden välittämistä mielikuvista kiinnostuneena kiinnitin huomioni Olian suomalaisilla nettisivuilla lukevaan väitteeseen kukkaisöljyistä. Itse pakkauksessa teksti on tässä muodossa: "Värivoide sisältää 60% öljyjä, mm. luonnollisia kukkaisöljyjä". Aivan, muun muassa kukkaisöljyjä.
Nettisivuilla väite on muuttunut muotoon "60% kukkaisöljyjä". Incistä voimme lukea, että värivoiteen suurin yksittäinen raaka-aine ja öljypohjan muodostaja on parafiiniöljy, jolla ei tokikaan ole kukkasten kanssa mitään tekemistä. Kukkaöljyjäkin koostumuksesta löytyy, mutta ne ovat vasta loppupäässä. Pitoisuus on muutaman prosentin luokkaa, sillä ne sijoittuvat incissä tolueeni-2,5-diamiinin jälkeen, jota ei saa käyttää kosmetiikassa yli 4% pitoisuutena.
No, tämä on varmasti monen mielestä ihan vain lillukanvarsiin tarttumista, mutta minulle markkinointilauseiden syynääminen on suurta viihdettä. :) Niiden maailma on loputtoman kiehtova. Haluan vielä korostaa, että sillä ei Olian tapauksessa ole mitään merkitystä, onko käytetty öljy peräisin petrokemian tuotteista vai kasveista. Öljy kuin öljy - teho on tässä tapauksessa sama. Mutta luodessa markkinointimielikuvia kuulostaa "kukkaisöljy" tietysti paremmalta kuin "mineraaliöljy" - eikö totta? ;)
Noniin. Mutta nyt sitä väriä päähän!! :D
Yleensä hiukseni on aina värjännyt siskoni (paitsi ei sen jälkeen kun löysin Schwarzkopfin Sprayn jota on helppo suihkia ominkin avuin), mutta tällä kertaa hänellä ei ollut aikaa. Käännyin sitten Mr. Karkkipäivän puoleen. Kai nyt mieskin osaa väriseoksen toisen päähän levittää?
Hiukan emmittyään herra Karkkis sitten lopulta suostui operaatioon.
....mutta eikö Olian värjäyshanskoja ole tarkoitettu miesten käsille...? :D ^_^
Ei tosi, kyseessä oli vain toiseen hanskaan sattunut virhe, mutta ensin nauratti että eikö muka miesten ole tarkoitus käyttää Oliaa lainkaan... :P Toinen hanskoista meni siis misterin käteen ihan normaalisti, mutta toisen saumat piti leikata saksilla että sen sai jotenkin sormien ympärille. Kun kotoa ei löytynyt muitakaan muovihanskoja.
Ja näin mennään! :) Hyvinhän se sujui! Vasta kun väri oli laitettu, muistin että olisihan meillä ollut sellainen värjäyssutikin...
Väri laitetaan kuiviin hiuksiin ja se todella tuntui siltä kuin olisi levittänyt hiuksiin öljyä. Minun hiuksiin, vaikka pitkät ovatkin, riitti yksi pakkaus oikein hyvin. Minusta pakkauksessa oli tavallista enemmän ainetta, pitääköhän se paikkansa..?
(Kuinka moni teistä muuten pystyy laittamaan kotivärin päähän yksinään? Miten te näette laittaa taakse?)
Ja tässä sitten tulos ja vertailua lähtötilanteeseen.
Sanalla sanoen: ei tuo hiuksisto nyt ihan hirveästi muuttunut. :) Tyvi toki kirkastui, mutta pituuksien käsittely oli itse asiassa vähän turhaa... Pituudet oli ehkä sitä ysin luokkaa, eikä asteen kirkastus niissä niin kummoisesti näy.
Tässä vertailukuvassa varmasti valo vaikuttaa siihen, että before-kuva on lämpimämmän sävyinen. Tai no oli ne ehkä vähän kultaisemmat ennen Olia-käsittelyä. Oliassahan ei ollut mitään taittosävyä. Yleensä tykkään valita jonkun kultaan/hunajaan taittavan sävyn, mutta tällä kertaa sellaista ei ollut valikoimassa.
Waaaa! :)
Tässä vielä parit kuvat tältä aamulta, sävy näkyy näissä minusta hyvin totuutta vastaavana. Eli kaunis, luonnollinen sävy tuo Olian kymppi. Ei niin vaalea mitä odotin, mutta toisaalta tällaiset luonnolliset sävyt ovatkin enemmän mun juttu.
Jos kymppi on vielä näin naturelli, niin millä numerolla niitä tosivaaleita platinasävyjä muuten merkataan...?
Värjääjämaestro ja Värjätty. <3
.
Loppuun totean vielä sellaista, että vaikkei ammoniakin puute itsessään tee Oliasta sen hellävaraisempaa, niin öljypohjalla hiusväristä on kuitenkin saatu huomattavasti hoitavampi kuin "peruskestoväristä". 60% öljyä on paljon, ja se tarkoittaa sitä, että ammoniakin korvaavia emäksiä on perinteistä kestoväriä paljon vähemmän. Pienempi pitoisuus emäksiä yhdistettynä öljyyn tekee kokonaisuutena Oliasta hellävaraisemmin hiussuomuja avaavan ja hoitavan värin.
Eli ihan positiivinen tuttavuus tämä Olia. Jepulis. :)
Enpäs ole tämäntyyppistäkään juttua koskaan blogiin kirjoittanut, mutta nyt täytyy vain kirjoittaa. Oikeastaan tuntui melkein "kansalaisvelvollisuudelta" jakaa tämä tarina ettei kenellekään muulle käy samanlaista pettymystä.
Olen kertonut teille kuinka materialahjojen sijaan arvostan enemmän elämyslahjoja - niin saajana kuin antajanakin. Tykkään antaa lahjakortteja teatteriin tai ravintolaillallisille, paketoida omia askartelujani tai keksiä itse omia lahjakortteja kuten "Vien sinut lounaalle Kauppahalliin" tai "Talvinen hiljaisuuden retriitti mökillä kahdelle". :) Olenpa kirjoittanut kerran pienen kirjankin lahjaksi siskolleni..!
Runsas vuosi sitten törmäsin netissä loistavalta kuulostavaan sivustoon; Boxy.fi. Sivu on luotu juuri meille jotka haluavat antaa lahjaksi jotain muuta kuin tavaraa. Boxyn kautta voi ostaa satoja erilaisia elämyslahjakortteja paritanssista sieniretkeen ja aivotreeneistä avaruusmatkaan (kyllä, luit oikein). Kategorioissa löytyy; on hemmottelua, seikkailua, urheilua, kulttuuria, viihdettä, ruokaa, luontoa.... Valikoimaa selatessa oikein inspiroituu - wow, näillehän haluaisi kaikille osallistua itsekin..!
Päätin antaa miehelleni syntymäpäivälahjaksi Boxyn elämyksen. Pitkällisen mietiskelyn jälkeen (- ja budjetinkin asettaessa tietyt rajansa) päädyin valitsemaan lahjaksi Viinin & Ruoan Liitto -tastingin. Pidämme kummatkin viinistä ja ruoasta, joten arvelin tastingista olevan pidemmällä tähtäimellä hyötyä myös lahjan antajalle, kun mies tulisi kotiin uusien ruokaideoiden kanssa...! ^_^
Mies ilahtui lahjastaan kovasti.
Ensimmäinen ongelma koitti kuitenkin jo hänen yrittäessään varata elämystään. Boxyn sivuilla kerrotaan, että lahjan saaja täyttää elämyksensä aktivointikoodin ja tietonsa ja varaa elämyksen. Varauslomakkeen kohdalla ei kuitenkaan ollut mitään kohtaa missä kurssin päivämäärät olisivat käyneet ilmi. Mies soitti lopulta Boxyyn.
Boxyn asiakaspalvelija tarkisti kurssin seuraavat päivämäärät ja varasi miehelle paikan. Alright. So far so good. Hänelle annettiin osoite helsinkiläiseen ravintolaan jossa viinitastingit pidetään. Ajoimme Helsinkiin varta vasten tastingia varten ja juhlistamaan miehen synttäreitä.
Kun mies saapui ilmoitettuun elämyspaikkaansa, ei ravintolassa tiedetty kurssista yhtään mitään. Myöskään viinimaistelun vetäjäksi mainittu henkilö, joka tavoitettiin puhelimitse, ei tiennyt lainkaan että hän olisi tuona iltana ollut pitämässä mitään tastingia. Paikalla oli myös muita Boxyn kautta viinielämyksen varanneita, eli mieheni ei ollut ainoa joka oli buukattu olemattomalle tastingille.
Mies poistui luonnollisestikin erittäin kiukuissaan, ja otti heti seuraavana päivänä yhteyttä Boxyyn. Hänelle vastattiin viipymättä pahoittelevaan sävyyn ja moka myönnettiin. Boxylta todettiin, että tastingit järjestetään nykyään ihan eri ravintolassa, ja tuon kyseisen illan tasting oli joka tapauksessa peruttu. Tietoa peruuntumisesta ei miehelleni (tai näköjään muillekaan) oltu lähetetty.
Boxyn asiakaspalvelija siis ilmoitti miehelleni väärän osoitteen, eikä firma kaiken lisäksi muistanut ilmoittaa tilaisuuden peruuntumisesta. Great. Kiva ajaa Helsinkiin saakka turhaan.
Boxy ilmoitti ottavansa asiasta täyden vastuun ja palauttavansa rahat lahjan ostajalle. Myös matkakulut luvattiin korvata ja tarjota uusi viini-tasting. Mies antoi tilinumeromme ja yhteystietomme. Viikot kuluivat. Mitään ei kuulunut.
Otimme uudelleen yhteyttä Boxyyn ja lähetimme useita sähköposteja, mutta viesteihin ei enää vastattu. Lopulta kirjoitin, että joudun ottamaan yhteyttä Kuluttajansuojaviranomaiseen mikäli rahoja ei palauteta. Ei reaktiota. Yritin myös soittaa lukuisia kertoja, mutta yrityksen asiakaspalvelunumeroon ("vastaa arkisin klo 10-16") ei kukaan vastannut. Se ei tuutannut edes varattua. Hälytti vain loputtomiin.
No, eipä sitten muuta kuin yhteys Kuluttajavirastoon, ja ilmoitus menemään. Kun ilmoituksen jättämisestä oli kulunut viikko, saimme virastolta tiedon että Boxy oli luvannut palauttaa rahat. Seuraavana päivänä summa vihdoin näkyi tilillä. Meihin henkilökohtaisesti Boxy ei edelleenkään ollut missään yhteydessä, meidän reklamaatiomme (ja heidän omat lupauksensa) olivat heille ilmeisesti täysin yhdentekeviä. Ilman viranomaisen asiaanpuuttumista emme varmasti olisi koskaan nähneet rahoja.
Uskomatonta. Ostat tuotteen jota ei sitten olekaan, sinulle luvataan korvaukset ja sitten yritys katkaisee kaiken kommunikaation. Miksi he edes vaivautuivat lähettämään ylenpalttisen pahoittelevan ensiviestin vain jättääkseen asiakkaan sen jälkeen täyteen hiljaisuuteen? Millainen yritys toimii näin?
Vaikka rahat palautuivatkin (luvattua uutta viinitastingiä emme varmastikaan koskaan näe), jäi välikohtauksesta ja yrityksestä luonnollisestikin erittäin ikävä fiilis. Olin niin innoissani Boxyn löytämisestä ja mies odotti tastingiään iloisena. Ja sitten homma päättyy näin. Olo on kuin olisi lätkäisty märällä ahvenella naamaan.
Onko teillä kellään kokemuksia Boxystä? Sääli, että aivan loistavalta vaikuttava konsepti ja yritys osoittautui täysin epäluotettavaksi. Mitenkähän mahtaa käydä niiden asiakkaiden jotka ostavat tuolta vaikka sen miljoonien avaruusmatkan......
Yves Rocherin kesälook on nimeltään Retropical, ja henkilökohtaisesti olen tosi tykästynyt look-kuvan meikkiin. Tässä nähdään nyt sitä kylmän ja lämpimän yhdistämistä tavalla, josta esimerkiksi Stephan Øien puhui.
Silmämeikki näytti tutulta, eikä väriyhdistelmää toki suinkaan käytetä ensimmäistä kertaa. :) Esim. MAC on tehnyt turkoosia yläluomella/liilaa alaluomella -kombosta oman, hempeän versionsa vuoden 2009 Rose Romance-lookissaan.
Yves Rocherin lookissa jännää on se, että huomio kiinnittyy heti vahvaan silmämeikkiin, mutta kokoelman tuotteista ei löydy esimerkiksi lainkaan violettia. Violetti täytyy siis lainata jostain muualta. :) Edit. Noniin, selvisihän sitten että kokoelmassa on violetti kynä, juuri tuon alaluomen sävyinen. ;) Pressimateriaalin kuvissa kynä oli silmiini aivan eri sävyinen.
Minä tein oman versioni käänteisenä - liilaa liikkuvalle luomelle ja turkoosia alaluomelle.
Meikkiin käytetyt tuotteet (Retropical-tuotteet saatu Yves Rocherilta):
Garnier BB Cream Matta + Benecos-puuteri (iholla näkyy se pintakuivuuden korostuminen, mistä mainitsin Garnier BB Matta-postauksessa)
Lumene Mansikkavaahto-poskipuna
IsaDora Eyephoria -luomiväri 09 Amethyst
MAC Beautiful Iris -luomiväri
MAC Seedy Pearl -luomiväri
Yves Rocher Retropical-maskara sävy Bleu Outremer
Yves Rocher Retropical-huulikiilto sävy Hibiscus Rose
Yves Rocher Retropical -duorajauskynä Vert d'eau / Bleu profond
IsaDora Inliner Kajal Satin White
Tuo Lumenen Mansikkavaahto vain kestää ja kestää...! ^_^ Se kuului johonkin viiden vuoden takaiseen kesämeikkikokoelmaan eikä vaahto ole kuivunut yhtään.
Liikkuvan luomen sisäpuoliskolla MAC Beautiful Iris, ulkopuoliskolla IsaDora Amethyst (tämä saatu myös blogin kautta). Kulmaluulla MAC Seedy Pearl. Alaluomella minttuturkoosia YR:n Vert d'eau / Bleu Profond -kynästä. Sisärajaus IsaDoran Satin White -kajalilla.
Toisen silmän ripsiin kokeilin lisätä sinistä Retropical-maskaraa mustan ripsarin päälle - ja näette tuloksen. Sininen ei näy mihinkään. Eli jos haluat sinisen todella näkyvän, laita alle korkeintaan vaaleaa ripsiprimeria.
Retropical Gloss on laadultaan voidemaista, peittävää ja huulilla hyvin miellyttävän tuntuista. Siinä on myös mieto, ihanan marjainen tuoksu. Kiilto ei ole yhtään tahmeaa. Eli "kärpästarra"-tyylisten tahmeankiiltävien huulikiiltojen vihaajat - kokeilkaa tällaisia pehmeän voidemaisi laatuja niin saatatte vaikka löytää itsenne tykästymästä. :)
Sävy Hibiscus Rose on herkullinen tumma vadelmapinkki.
Tuo IsaDoran superhelmiäiseen Eyephoria-sarjaan kuuluva Amethyst on myös tosi kiva luomiväri. Pehmeä ja pigmenttinen, ja jäljeltään todella metallinen.
Sinistä maskaraa en olekaan käyttänyt sitten..... seiskaluokan! ^_^
. . .
Nyt pääsen vihdoin kertomaan teille jotain joka on saanut mun vatsan kipristelemään innosta ja odotuksesta jo useamman kuukauden. :) :) :)
Kirjoitin juuri kateudesta, ja nyt on sanottava että tämä ensi viikolla häämöttävä juttu on sellainen, josta joutuisin mahdollisesti olemaan kateellinen jos lukisin siitä jostain toisesta blogista. No, nyt sattuu minullekin kerrankin jotain tällaista ja olen ihan vilpittömän iloinen omasta puolestani! (Anteeksi jos joku tästä mun suorasta ilosta nyt pahoittaa mielensä. Toivottavasti ei. En jaksa mitään perisuomalaista "ei-saa-näyttää-onneaan" -näytelmää tällä erää :))
Minut on kutsuttu tutustumaan Yves Rocherin kotikylään ja ekologiseen hotelli-kylpylään Ranskaan, La Gacillyyn.
Matkalle osallistuu bloggaajia kaikista Pohjoismaista, ja minut kutsuttiin ainoana Suomesta. Matkakumppanikseni lähtee Yves Rocherin Suomen tiedottaja Liisa Sippola ( - onneksi, tuntuisi kyllä vähän orvolta olla siellä yksinään "Suomen lippua heiluttamassa"..!). Muiden bloggaajien joukossa on mm. ruotsalainen Killer Colours -blogin Viola, joka on yksi vanhoista meikki-idoleistani...! Huijui kuinka jännää tavata hänetkin livenä..!
Matka kestää kolme päivää ja majoitumme Yves Rocherin La Grée des Landes -kylpylähotelliin. Ei näytä mitenkään kurjalta paikalta...! ^_^ Vierailuohjelmaan kuuluu mm. tutustuminen La Gacillyn kylään ja Yves Rocherin synnyintaloon, hemmottelutuokioita kylpylässä, Botanical Beauty -kasvimuseo sekä vierailu Yves Rocherin tehtaalla.
Olen matkasta niin innoissani että en osaa sitä pukea edes sanoiksi! Olenhan ollut Yves Rocher -tyttö jo 13-vuotiaasta, ja teininä ihan oikeasti haaveilin La Gacillyssa vierailusta kun katselin kuvia kylän ihanista puutarhoista Rocherin Kauneuden Vihreissä Kirjoissa. Enpähän olisi silloin voinut uskoa että joku päivä vielä oikeasti pääsen sinne...!
Olen Ranskassa maanantaista keskiviikkoon. Ette pääse välttymään matkaraporteilta, sen lupaan..! ;)
