(Jos nyt jotakuta kiinnostaa, niin voin kuitata tähän alkuun viime yön postaukseen liittyen, että tämä päivä oli todellakin eilistä parempi ja erittäin onnistunut! :)
Taas yksi aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa tosi pitkään. Miesten tuoksut. Kuinka moni nainen tunnustaa tykkäävänsä miesten tuoksuista - siis jopa itsellään?
Minä olen aina pitänyt miesten tuoksuista. ("Aina" = siitä saakka kun n. 14-15-vuotiaana kunnolla kiinnostuin parfyymien maailmasta.) Ensimmäisiä miesten tuoksuja joihin hullaannuin oli Versacen Blue Jeans. Olin todella lähellä ostaa sen itselleni. Blue Jeans on sitruksinen, puinen tuoksu jossa on mausteinen sydän ja lämmin, makeahko pohja. Nyt 3-kymppisenä en tosin enää haista tuoksussa samaa vastustamattomuutta mitä teininä, mutta silti huvitan itseäni tasaisin väliajoin eri lentokenttien tax free -myymälöissä puntaroimalla josko vihdoinkin ostaisin pullon itselleni - silkasta nostalgiasta.
Klassinen naisten suosikki miesten puolella on Kenzon L'eau Par Kenzo Pour Homme. Siis muidenkin kuin minun. ;) Tämä sitruksinen, raikas vesituoksu on hyvinkin unisex, ja olen myynyt sitä pariinkin otteeseen myös naisasiakkaille. Tätä voisin hyvin käyttää itsekin. Pidän L'eau Par Kenzo Pour Hommesta jopa enemmän kuin naisten versiosta.
Viime aikojen suosikkituoksujani miesten osastolla ovat Givenchyn mausteinen, kahvilta ja tonka-pavuilta tuoksuva seksikäs Play For Him Intense (rakastan myös naisten versiota..!), YSL:n sensuelli, raikasta inkivääriä ja vesimäisiä sävyjä viettelevän puiseen pohjatuoksuun yhdistävä L'Homme Cologne Gingembre sekä ihan viimeisimpänä Diorin raikkaan makea, sofistikoitunut Homme Cologne (vuoden 2013 versio). Olin ensin haistavinani Homme Colognessa minttua, mutta sitä siitä ei virallisen kuvauksen mukaan löydy. Tuoksunuotit koostuvat bergamotista, greipin kukasta sekä myskistä. Ilokseni myös Mr. Karkkipäivä oli tahollaan ihastunut tuoksuun, ja ostanut sen itselleen. Välillä olen käynyt suihkuttelemassa sitä kylppärissä omaankin ranteeseen... :D
Play Intense sopii talveen ja on mausteisuudessaan ja ruokaisuudessaan jopa hyvin jouluinen. L'Homme Cologne Gingembre ja Homme Cologne taas ovat enemmän lämpimän vuodenajan tuoksuja.
(Myös ampiaiset näkyvät rakastavan Dior Homme Colognea.... Eräillä illalliskutsuilla kesäkuussa ampiaiset eivät jättäneet Homme Colognen -tuoksuista mister Karkkipäivää millään rauhaan, ja lopulta jopa pistivät häntä... Muut pöytäseurueen jäsenet jäivät täysin vaille amppareiden huomiota .)
Onko teillä jotain miestentuoksusuosikkeja joita voisitte itsekin kuvitella käyttävänne - tai käytätte jo?
Olen väsynyt.
Siis niin väsynyt.
Kuka sitä voi koskaan ennalta tietää liikenteestä? Ruuhkista? Että viattoman Lontoo-Bath -välin (185 km) taittamiseen voi mennä melkein kuusi tuntia?
Pahimmassa jumikohdassa etenimme 4 km tunnissa.
Sinne sitten meni Day 1.
No shit?
Saavuimme lopulta Bathiin klo 17.10. Menimme Roomalaiseen kylpylään, vietimme siellä kaksi tuntia ja siinä oli meidän Bath. Ihana, lämmin, aurinkoinen päivä kului hukkaan autossa. No, road trip'han tämän piti olla. Kello 20.45 saavuimme Painswickiin ja pääsimme lopultakin illalliselle. Edellisen kerran söin aamulla klo 9. Melkein nukahdin lautaselle.
Nyt hotellissa. Kun tulimme oli jo pilkkopimeää. Uskomaton väsymys ja harmitus. Ehkä huomenna parempi päivä?
Kosmetiikkakemisti Vesa Rämön haastattelun osa 2, olkaa hyvä. Kesäkuussa ilmestyneen, Rämön koulutustaustoja, alalle päätymistä ja työtehtäviä käsittelevän osan voi lukea täällä.
Lukijani Mira kysyy Rämön mielipidettä raskauden aikaisesta kosmetiikan käytöstä, ja tarkemmin sanottuna onko siitä haittaa.
Rämö vastaa diplomaattisesti, että kyseessä on jokaisen henkilökohtainen valinta. Teknokemian Yhdistyksen kautta tulleet suositukset ovat kosmetiikkafirmojen virallinen linja tässä asiassa. Ainoa, mikä on selkeästi sanottu, on että hiusten värjäystä ei suositella. Loppuun Rämö kuitenkin lisää, että puolitoistavuotiaan pojan isänä hän sanoo, että kannattaa kosmetiikkaa ainakin vähentää. Ja aina kannattaa konsultoida lääkäriä.
Miira puolestaan kysyy aurinkosuoja-aineista. Millä tavoin päällekkäiset aurinkosuojat vaikuttavat? Voivatko kemialliset ja fysikaaliset aurinkosuojat reagoida toisiinsa tehoa heikentävästi?
Rämö vastaa, että fysikaaliset suoja-aineet (eli mineraalipohjaiset) eivät reagoi orgaanisten (eli kemiallisten) suoja-aineiden kanssa. Esitän jatkokysymyksen kemiallisten filttereiden eroista. Miksi niitä on yhdessä tuotteessa useampaa kuin yhtä? Rämö kertoo, että eri suoja-aineet vaikuttavat eri UV-aallonpituusiin. Aurinkosuojavoiteessa tarvitaan useita erilaisia kemiallisia suoja-aineita, jotta ne kattaisivat mahdollisimman laajan UV-sädespektrin. Okei, loogista.
Kysyn seuraavaksi, mitä mieltä hän on tiettyjen UV-suoja-aineiden aiheuttamasta huolesta. Itse olen kuullut sitkeästi netissä ja mediassakin kiertävän huhun siitä, että jotkut UV-suoja-aineet imeytyisivät verenkiertoon saakka. Rämö ei näe mitään syytä rajoittaa kemiallisten filttereiden käyttöä sen tiedon valossa, mikä hänellä on. Hänelle tärkeintä aurinkotuotteessa on ihofiilis. Jopa nanopartikkeleista on Rämön mukaan tällä hetkellä sellainen tieto, että ne eivät imeydy verenkiertoon.
Sanna kysyy, uskaltaako kosmetiikkakemisti itse käyttää kosmetiikkaa. (Minua huvitti tämä kysymys, miksi ei uskaltaisi..? :)) Tietysti mieskemistin ollessa kyseessä kosmetiikka-altistus ei varmastikaan ole lähelläkään naiskollegan käyttöspeksejä. Rämö vastaa käyttävänsä hiusväriä, deodoranttia, partavesiä ja vartalotuotteita.
Joannan kysymys koskee raaka-aineiden vaikutusta kantasolutasolla. Onko se mahdollista? Voiko raaka-aineilla olla oikeasti vaikutusta esimerkiksi kollageenin tuotantoon?
Rämö toteaa, ettei tunne ihon rakennetta niin hyvin että osaisi vastata. Tässä kysymyksessä nimenomaan ihonhoitotuotteiden kehittelyyn erikoistuneella kemistillä olisi varmasti ollut enemmän sanottavaa, Rämön alaa ovat ensisijaisesti hiustenhoitotuotteet. Sim ei valmista kollageenisynteesiä buustaavia tuotteita, joten Rämö ei osaa ottaa asiaan kantaa. Hän kuitenkin lisää kuulleensa tutkimustuloksista, jotka puoltaisivat sellaisten ainesosien myönteisiä vaikutuksia.
Mitä ns. ryppyvoiteisiin tulee, Rämö sanoo niiden tehon perustuvan useimmiten siihen, että molekyylit menevät solujen väliin sitoen kosteutta ja turvottaen ihoa väliaikaisesti. Juurikin tämä ”pullistusefekti” mitä monien kosmetiikkafirmojen anti-age-voidemainosten grafiikoissa näkee. Voiteiden tehot ovat aina vain väliaikaisia. Ihosi saattaa silitä, kirkastua ja napakoitua – mutta vain niin kauan kuin käytät kyseistä tuotetta.
Henna kysyy, tarvitseeko Rämön mielestä alle 3-kymppisen voidella ja hoitaa ihoaan koko ajan, vai onko kemistin rehellinen mielipide se, että iho pärjäisi vähemmälläkin? Henna kirjoittaa kommentissaan tiedeartikkeleista, joiden mukaan ihon happovaippaa ei pitäisi rasittaa pesemällä ja rasvaamalla ihoa päivin öin. Hän kertoo myös kuulleensa, että valtaosa ihmisistä pärjäisi kokonaan ilman kosteusvoiteita ja runsas ihovoiteiden käyttö olisi juuri kosmetiikkateollisuuden aikaansaamaa. Mielenkiintoinen kysymys ja aihe.
”Totta kai moni pärjäisi vähemmillä tuotteilla”, Rämö vastaa, jälleen diplomaattisesti. ”Mitä pesemiseen tulee, pitää miettiä minkä tyyppisillä tuotteilla ihoa pestään.” Rämön ymmärryksen mukaan iho luo happovaippansa uudelleen suhteellisen nopeasti. Siihen vaikuttavat käytetyn pesuaineen voimakkuuden lisäksi myös mm. ihotyyppi sekä ilmankosteus.
Jos iho on normaali eikä sillä ole ongelmia, ja valitsee sellaisen puhdistustuotteen joka poistaa vain lian ja meikin, voi pärjätä ilman kosteusvoidettakin. Rämö kuitenkin lisää, että jos ei koskaan kosteuta ihoaan pesun jälkeen, iho voi reagoida siten että alkaa puskea lisää talia pintaan.
Minun tekee itse mieli vastata Hennalle, että ihon rasvailu on minusta ihan ”maalaisjärjellistä” hommaa ja että ihoa kuuntelemalla huomaa, mitä se tarvitsee. Varmastikaan jokainen ei hyödy siitä, että voitelee nassunsa kahdella-kolmella tuotteella joka ikinen aamu ja ilta. (Tästä hyötyvät vain kosmetiikkapuljut ;)) Minä olen itse jo päälle 3-kymppinen, runsaasti ihoani auringossa kiduttanut ihminen, enkä todellakaan ole hoitanut ihoani voidearsenaalilla päivin öin 2-kymppisestä saakka. Silmänympärysvoidettakin aloin käyttää säännöllisesti vasta täytettyäni 25. Edelleenkään en rasvaa ihoani välttämättä päivittäin, enkä käytä hi-tech –seerumeita tai yövoiteita. Ja ihoni on mielestäni tosi hyvässä kunnossa.
Hennakaisa haluaa tietää, onko Vesa Rämö ollut mukana testaamassa kosmetiikkaa eläimillä, ja mitä mieltä hän yleensäkin on kosmetiikkateollisuuden eläinkokeista.
Rämöllä on tähän hyvin lyhyt ja ytimekäs vastaus: kosmeettisten tuotteiden eläinkokeet on kielletty jo 10 vuotta sitten. Simin historiassa ei ole koskaan käytetty eläinkokeita, joten Rämökään ei ole ollut sellaisessa mukana. Rämön mukaan on todella hienoa, että myös kosmetiikan raaka-aineiden turvallisuus saadaan nykyisin varmistettua vaihtoehtoisin keinoin, vaikka tieteellä joitain aitoja tällä saralla onkin vielä ylitettävänään.
Koska haastateltavani on nimenomaan hiustuotteiden asiantuntija, juttelemme luonnollisestikin eniten hiustuotteista. Luonnonkosmetiikasta kun tykkään, niin tiedän että kasvipohjaisilla aineilla kuten uutteilla voi olla vaikutusta ihoon, mutta entäpä hiukset, jotka ovat kuollutta proteiinia..? Erästä uutuusshampoota ja hoitoainetta mainostetaan mm. mustikkauutteella. Voiko mustikkauutteella oikeasti olla hiusta hoitavia ominaisuuksia..?
”Kyse on käyttömääristä ja riippuu siitä, mitä ja mistä kasvista on uutettu”, Rämö vastaa. Monilla kasvipohjaisilla uutteilla on yleensä ainakin hiuksia kosteuttavia ja suojaavia vaikutuksia. Hmmm? Hetken kuluttua hän kuitenkin jatkaa myöntäen, että uutteet ovat usein tuotteissa markkinointimielessä. No sitähän minäkin..!
Rämö alkaa avata minulle hiustenhoitoaineen raaka-ainepyramidia. Pyramidin pohjalla ovat antistaattiset ja kammattavuutta lisäävät perushoitoaineet. Kun mennään pyramidissa ylöspäin, tulevat merkityksettömämmät erikoisainesosat kuten uutteet. Kysyn veden ja muiden ainesosien mittasuhteista toisiinsa nähden. Shampoosta ja hoitoaineesta 70-90 prosenttia muodostuu vedestä, ja veden jälkeen hypätään kymmeniin prosentteihin.
Raaka-aineilla on käyttöpitoisuussuositukset, eli missä prosenteissa mitäkin ainesosaa kannattaa käyttää missäkin tuotteessa. Esimerkiksi paljon puhuttua ”silarimörköä” dimetikonia käytetään yleensä puolesta prosentista pariin prosenttiin. (Lukuun ottamatta latvasuojaseerumeita, niissähän dimetikoni saattaa olla suurin yksittäinen raaka-aine.)
Puhumme myös muotoilutuotteista. Nämähän ovat minulle hieman tuntemattomampi osa-alue, kun en itse hiuksiani juuri muotoile. Haluan tietää, onko tuotteissa kuten hiuslakka, tyvikohottaja ja muotoiluvaahto lopulta paljonkaan eroa käytettyjen, hiusta kiinnittävien ainesosien välillä.
Saan tietää, että kyllä todellakin on. Pitoaineissa on kuulemma melkein yhtä laaja ainepaletti kuin hoitavissa aineissa. Valitsemalla oikeat pitoainesosat saadaan erilaisia lopputuloksia; toiset esimerkiksi rohkaisevat kiharaa, toiset suoristavat. Perushiuslakassa voi olla eri polymeerit kuin tyvikohottajissa. Pitoaineet ovat muuten aina polymeereja, koska muuten molekyylin pituus ei riitä pitämään hiusta kuosissa. Tässä vaiheessa huomaan, että pitäisi tuntea enemmän kemiaa ymmärtääkseen kunnolla näitä juttuja… ;)
Saan vihdoin tietää myös sen, mikä ainesosa tuo pitoa aiemmin blogissa esittelemässäni Aussien hoitavassa muotovaahdossa, josta en senhetkisen tietotaitoni varassa löytänyt yhtään muotoilevaa ainesosaa. Kyseinen aine on polyquaternium-4. Nyt on tultu siinäkin asiassa viisaammaksi!
Toivottavasti teillekin, armaat lukijat, on jäänyt jotain ”viisautta” tai vähintään viihdettä tästä haastattelupaketista. Ehkä joku teistä silmäilee shampoopullonsa kylkeä vähän eri valossa tästä eteenpäin. :) Vielä kerran kiitokset Vesa Rämölle.
Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.
Hyvää huomenta! (Tai lounasaikaa, jollekulle ;)) Kun en eilen onnistunut tekemään lähes-reaaliaikaista postausta, niin tänään sitten!
Tänä aamuna valmistin tulevan matkan kunniaksi kunnon brittityylisen "hiilari"aamiaisen! Walesilaisia oluella maustettuja, uunissa grillattuja juustoleipiä.
Mmmmmm....!! En käytännössä koskaan enää syö leipäaamiaisia, ellen sitten joskus itsetehtyä mantelileipää tai siemennäkkäriä. Mutta en viljaleipää. Tänään kuitenkin halusin kokeilla jo pitkään mielessä muhinutta reseptiä.
Leipien pohjana käytin Vaasan Minihiilari -sekaleipäviipaleita, joissa on hiilihydraattia 3,8 grammaa per viipale (verrattuna noin 12 grammaan jonka "normaali" paahto/sekaleipäviipale sisältää).
Nämä leipäset ovat kyllä aivan mieletön kaloripommi (JA hiilaripommi, jos ne valmistaa tavalliseen vaaleaan leipään) - kahdessa Minihiilarileipään valmistetussa juustoleivässä on yhteensä ruhtinaalliset 500 kaloria...!! Huhhuh! Ei todellakaan ihan joka aamun herkku. ;) Voista, juustosta, oluesta ja kananmunista koostuva kuorrute pitää huolen siitä että energiaa piisaa.
Resepti on Uusi Kasviskeittiö -kirjasta, jonka "löysin uudelleen" täältä Maarianhaminan kämpiltä. Olen saanut sen joululahjaksi vuonna 2005, enkä rehellisyyden nimissä koskaan valmistanut kirjasta yhtäkään ruokaa. :( Koska enhän ennen ollut kiinnostunut ruoanlaitosta.
Nyt kirja on kuitenkin kokenut uuden renessanssin! Aivan ihania reseptejä!
Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa, lisää salottisupilit (tai niiden puutteessa tavallinen sipuli) ja kuullota pehmeäksi. Lisää juusto, olut, sinappi ja suola. Kypsennä matalalla lämmöllä koko ajan hämmentäen, kunnes juusto sulaa. Lisää kevyesti vatkatut kananmunat ja kypsennä hämmentäen 2-3 minuuttia, kunnes seos sakenee hieman. Älä kypsennä liian kauaa ettei tuloksena ole munakokkeli.
Lusikoi seos leipäviipaleiden päälle ja grillaa grillivastusten alla niin kauan, että juusto kuplii ja siinä on kullanruskeita pilkkuja. Rouhi päälle mustapippuria ja tarjoa.
Leivät olivat ihan älyttömän hyviä. Söin kaksi viipaletta ilman minkäänlaisia omantunnontuskia..! ^_^
Suosittelen kokeilemaan vaikka osana brunssia tai illanistujaisia - tai miksei herkkuaamiaisena niinkuin meillä tänään! Mums!
Mun piti tänään julkaista pitkästä aikaa meikkipostaus oikein reaaliajassa - heti sen jälkeen kun olin meikannut! Mutta sitten kello olikin jo niin paljon että piti lähteä laivalle misteriä vastaan ja sitten alettin kokkailemaan ja höpöttelemään ja maistelemaan viiniä ja minä suklaata jaja... No. Saanpahan postauksen ulos sentään saman vuorokauden sisällä! :D
Eli päivän look! :) (Voi että kun pitäisi aina muistaa kohottaa kulmia kuvissa ettei meikki häviä tuonne kulmaluun alle... ;))
Mulla on täällä Maarianhaminassa hieman eri näköinen "meikkipöytä" kuin manner-kotona. Tolkienin, Stephen Kingin ja Douglas Adamsin kirjat ovat jo vuosia toimineet mun meikkiapulaisina korottaen peilin oikealle tasolle. Keittiö on ainoa ja oikea paikka meikata täällä, sillä siellä on paras valaistus ikkunan äärellä. :)
Taustalla muuten näkyy yksi Karkkipäivän lukijan elämääni tuoma asia - BBC Radio 2! Se on soinut läppärissä joka ikinen päivä siitä lähtien kun eräs lukija kerran minulle BBC:n radiokanavista vinkkasi, enkä enää edes muista missä yhteydessä...! Mutta kovin olen ollut vinkistä mielissäni. :)
Yritin ottaa sellaisia "hauskoja" Sanni-meikkaa -vaihekuviakin, mutta vain 2-3 onnistui kymmenistä räpsyistä... :p Vaikea saada kameraa osumaan peiliin niin että siinä näkyy muutakin kuin kattoa tai seiniä :D
Tarkoitus ei muuten ole kuorruttaa teitä hirveällä Yves Rocher -överimatskulla, mutta mulla ei ole täällä Ahviksella mukana kuin YR:ltä tutorialia varten saamani meikit ja yksi MACin pikku-paletti (ja matkameikkipussin perustarvikkeet kuten pohjustajat, kulmakynät jne). Eli näillä mennään.
Halusin tehdä vihreän meikin jossa sävyt liukuvat vaaleasta tummanvihreään, mutta minulla ei ole mukana vaaleanvihreää luomiväriä. Ratkaisin asian pohjustamalla vaaleanvihreäksi haluamani kohdan ompunvihreällä kynällä, ja sipaisemalla päälle valkoista, läpikuultavaa luomiväriä.
Jos nyt sen verran saan Rocheria tässä mainostaa, niin tuo musta tussieyeliner on muuten aivan sairaan hyvä! Tekee sellaista oikein intensiivisen mustaa ja vähän kiiltävää jälkeä. Mun aiemmat tussieyelinerit on tehneet enemmänkin mattaista jälkeä. (Tietysti makuasia kummanlaisesta tuloksesta tykkää :))
Minua kiehtoo aina verrata meikkaamatonta silmää meikattuun.... "Vähänhän" se kosmetiikka auttelee muokkaamaan kokoa ja muotoa...!
Tekaisinpa samalla pikku-tutorialinkin kun olin sillä tuulella. :)
Silmämeikkiin käytetyt tuotteet:
Kasvomeikkiin käytetyt tuotteet:
Vaikkei tämä mikään supervärikäs meikki olekaan, niin olipa kiva meikata pitkästä aikaa jollain muullakin kuin vaalealla roosalla tai beigellä! :) Mulla oli nimittäin viimeiset kaksi viikkoa työvuorossa joka päivä sama meikki.
Vihreä on kyllä violetin ohella mun suurimpia rakkausvärejä. Rakastan maanläheisten oliivin, metsän ja khakin sävyjen ohella myös oikein kirpeitä ja räikeitä kellan- ja ruohonvihreitä. Tällainen neutraalimpi setti sopii minulle kuitenkin kieltämättä parhaiten, ja tätä voi ehkä kutsua "kauneusmeikiksi" sellaisen itsetarkoituksellisen väri-ilottelun vastakohtana.
Englannin roadtripin matkaohjelma on nyt saatu kasaan! Kiitoksia jälleen avustanne! :) Kohteeksi valikoitui Cotswoldsin maaseutu muutamien alueen ulkopuolelle jäävien pysähdysten kera.
Rannikkokaupungit jäivät nyt tällä kertaa pois reitiltä, sillä kolme päivää on loppujen lopuksi liian vähän aikaa mikäli haluaa yhdistää Cotswoldsin sekä rannikon. Brighton jäi kuitenkin polttelemaan sen verran, että saatanpa ehdottaa Virvelle että teemme sinne päiväretken Lontoosta! Junallahan matkaa on vain alle tunti.
Rakastan suunnitella matkaohjelmia..! ^_^ Siksi viihdyin niin mainiosti myös matkatoimistoympäristössä. Meidän Cotswolds-tripin puitteet tulevat näyttämään tältä:
Perjantai 2.8.
Ajo Lontoo - Bath. Hengailua Bathissa. Lontoo-Bath -reitillä olisi ollut kiva pysähtyä lukijan vinkkaamassa Highcleren linnassa, mutta se ei ole auki perjantaisin. :(
Ajo Bath - Painswick. Hengailua ja illallinen Painswickissa. Majoittuminen hotelliin Upton St. Leonardsissa.
Lauantai 3.8.
Ajo Upton St. Leonard - Sudeleyn linna, Winchcombe. Vierailu linnassa.
Ajo Winchcombe - Bibury. Hengailua ja lounas Biburyssa.
Ajo Bibury - Bourton-On-The-Water. Hengailua Bourtonissa.
Ajo Bourton-On-The-Water - Chipping Campden, ja pysähdyksiä matkan varrella kylissä aikataulun salliessa.
Hengailua ja illallinen Chipping Campdenissa. Majoittuminen hotelliin Mickletonissa.
Sunnuntai 4.8.
Ajo Mickleton - Broadway. Hengailua Broadwayssa ja muissa alueen pikkukylissä (kauniita, vierailun arvoisia kyliä tuolla näkyy riittävän..! :))
Ajo Broadway - Stratford-Upon-Avon. Hengailua ja lounas.
Ajo Stratford-Upon-Avon - Warwickin linna. Vierailu linnassa.
Aikataulun mukaan ajo Warwickista Oxfordiin jossa pieni pysähdys, tai sitten suoraan Lontooseen.
Majoituksen varaaminen oli muuten ihan kiven alla...! Näin lyhyellä varoajalla vaikutti olevan lähes mahdotonta saada persoonallista majoitusta pienistä Inn- tai Bed & Breakfast -tyylisistä paikoista, suurin osa majataloista ei edes vastannut huonekyselyyni ja ne jotka vastasivat, kertoivat heidän olevan täynnä. Viikonloppu elokuun ensimmäisellä viikolla ei varmastikaan ole niitä hiljaisimpia sesonkeja, joten tähän osasin vähän varautuakin. Lopulta vaihtoehdoksi jäi vähän suurempaan hotellityyppiseen establishmenttiin majoittuminen. Valitsin tosin sellaiset kivat kartanotyyliset paikat jotka henkivät englantilaista maaseututunnelmaa.
Palaan heinäkuun alun Suomi-trippiin vielä sen verran, että vastaan erään lukijan kysymykseen matkan kustannuksista. (Niitä on muuten mielenkiintoista verrata Englannin matkakuluihin sitten sen reissun jälkeen.)
Suomi-matkustelu on tunnetusti aika arvokasta puuhaa, mikäli ei majoitu kaverien nurkissa tai leirintäalueilla. Minun osuuteni Suomi-reissustamme oli 424,80€. Tähän summaan sisältyy puolet majoituspaikoista (maksoimme ne suunnilleen 50-50), ruokailut, kahvit sekä muutamat pääsyliput. Misterin osuus oli huomattavasti korkeampi, sillä emäntä ei osallistunut bensakuluihin. (Ai miksi en? Ei ollut varaa.)
Olikohan samainen lukija joka kysyi myös bensoihin mennyttä summaa, tarkkaa lukua minulla ei ole tiedossa, mutta laskutoimituksen voi suorittaa ajotietokoneen infon perusteella. Ajoimme yhteensä 1497 km, ja kun keskikulutus on ollut 9,4 litraa sadalle kilometrille niin bensaa on mennyt noin 141 litraa. Siitä voi sitten laskea eteenpäin, 141 x n. 1,70€ = 240€.
Mitenkähän lie bensan hinta Briteissä..?
Kaikkeen sitä törmääkin! :) Sain kuulla, että Ahvenanmaalla toimii eräs vähähiilihydraattista elämäntapaa promotoiva Camping/Bed & Breakfast -yritys, jonka yhteydessä toimii myös vähähiilihydraattiseen ruokaan keskittynyt ravintola! For real! Satuimme viime sunnuntaisella autoretkellämme ajamaan kyseisen paikan ohi, ja nähdessäni kyltin päätin, että tuollahan on pakko vierailla.
Kyseessä on Söderhagen Camping och Gästhem Eckerössä.
Noustessani autosta olin ihan että voikohan tää nyt pitää paikkansa... Tällainen syrjäisellä maaseudulla sijaitseva leppoisa leirintäalue, voiko täällä muka menestyä joku vähähiilihydraattinen ruokaideologia..?
Kun hetkeä myöhemmin astuin sisään Campingin päärakennukseen ja ravintolaan, minulle selvisi hyvin nopeasti että kyllä voi.
Lyhenne LCHF tulee sanoista "low carb, high fat", ja se on Ruotsissa suosituin "karppauksen" muoto. LCHF on hieman vähemmän salliva ruokavalio kuin esimerkisi Atkins, "älseehooäffät" eivät mm. käytä mitään maan alla kasvavia kasveja kuten porkkanaa ja rasvan määrää korostetaan vielä Atkinsiakin enemmän.
Tiskin takaa minua tervehti Söderhagenin yrittäjäpariskunta Susanna ja Sven Eklund. Tunnustin pistäytyneeni ihan silkasta uteliasuudesta ja kerroin, etten ole aiemmin kuullut pelkkään vhh-ruokaan erikoistuneesta ravintolasta - kokonaisesta matkailuyrityksestä puhumattakaan. Kysyin, eivätkö campingin asiakkaat ihmettele ravintolan ruokatarjontaa.
Sven ja Susanna yllättivät minut kertomalla, että asia on aivan päinvastoin. Eklundien startattua campingin vhh-ravintolatoiminnan vuosi sitten, on asiakkaista valtaosa nykyään nimenomaan karppaajia. Söderhagenin maine on levinnyt nopeasti elämäntapa-karppaajien keskuudessa, ja juuri vhh-konsepti vetää campingille uusia asiakkaita. Kasvoilleni leviää melkein epäuskon ilme, kun kuulen, että Söderhagenilla on jopa virallinen LCHF-ruokasertifikaatti - ravintola on yksi kolmesta ainoasta Pohjoismaissa jolle sertifikaatti on myönnetty. Sarjassamme "onko tällaisiakin oikeasti...?" :D
"Svens kyckling" eli Svenin kana on menun kestosuosikki. Annos koostuu juustokuorrutteisesta pekoniin kääritystä kanafileestä joka tarjoillaan gratinoidun parsakaalin kanssa.
Susanna on syönyt LCHF:n mukaisesti vuodesta 2008 ja Sven viimeiset kaksi vuotta. Sven on pudottanut ruokavaliolla 50 kiloa, Susanna 10. Söderhagenin nettisivuilta voi lukea pariskunnan "vhh-taipaleesta" ennen ja jälkeen -kuvien kera.
Minun olisi tehnyt mieli jäädä lounastamaan Söderhageniin, mutta äitini ja Raita eivät vaikuttaneet ihan jakavan tätä kiinnostusta. Epäilemättä rouvien mielessä kangastelivat uusien perunoiden ja tuoreen leipäkorin kaltaiset herkut. ;) Susanna selitti, että toki ravintolasta saa menun ohitse myös "normaalihiilarista" ruokaa kuten perunaa, pastaa ja leipää, mutta päätimme silti jatkaa matkaa alkuperäiseen lounaspaikkaamme. (Eikä listalta löytynyt mulle kalaakaan...)
Jutustelin vielä hetken Susannan ja Svenin kanssa, ja sain kuulla pariskunnan yhä vain laajemmista suunnitelmista vhh-toiminnan ympärille. Sven kertoi suunnitteilla olevan mm. vhh-leirejä ja teemaviikonloppuja, jolloin ruokavaliosta kiinnostuneilla olisi tilaisuus päästä helposti ja vaivattomasti kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokaa kontrolloiduissa oloissa.
Päärakennuksen seinillä on Söderhagenista kirjoitettuja lehtiartikkeleita. Edellisenä päivänä Sveniä oli käyty haastattelemassa Ruotsin Allers-lehteen. En selvästikään ole ainoa jossa Söderhagenin erikoislaatuinen konsepti herättää uteliaisuutta...!
Susanna on onnistunut kehittämään myös vhh-Ahvenanmaanpannukakkureseptin jonka hän jakoi kanssani. Sitä on päästävä kokeilemaan...! :)
Mutta joo. Siis tällainen paikka! Ja tämän jutun tarkoituksena ei suinkaan ollut hehkuttaa vähähiilarista elämäntapaa (mun puolestahan jokainen saa todellakin syödä ihan miten haluaa ja miten hyvältä tuntuu), mutta heti kun kuulin "karppi-campingista" niin tiesin, että näin omalaatuisesta paikasta on päästävä kirjoittamaan blogiin...! Kaikenlaisia yllätyksiä täältä Ahvenanmaalta löytääkin vielä vuosien jälkeen. :)
(Mr Karkkipäivä pitäisi kyllä viedä syömään Svens kyckling...! :D)
Kiinnostaako shopata Mádaraa 40 prosentin alennuksella? Jos kyllä, niin suuntaapas tänä iltana tähän osoitteeseen:
http://www.madaracosmetics.fi/fi/
Alkaen tänä iltana (27.7.) klo 18.00 huomisaamuun (28.7.) klo 06.00 saakka saa koodilla KESÄYÖ Mádaran KOKO VALIKOIMASTA -40% alennusta.
P.S. Koska Estelle & Thild -arvonnan voittaja ei vastannut yhteydenottoihin, suoritin arvonnan uudelleen ja tällä kertaa onni suosi Heidiä. Onneksi olkoon! :)
Niin tyypillistä.
On kosmetiikkatuotteita, joita tarvitse todella harvoin. Tai ei juuri koskaan. Silti pidän niitä kaapissani. Niitä aniharvoja Tarvetilanteita varten.
Tällaisen voidekolmikon muodostavat Weledan Skin Food, Elizabeth Ardenin 8 Hour Cream ja Bepanthen-salva.
Kaksi ensimmäistä ovat ns. universaalivoiteita, joita ihmiset tykkäävät käyttää vaikka mihin kuivien kantapäiden hoidosta pieniin naarmuihin ja lentelevien hiuslatvojen hallintaan. Bepanthenia voi käyttää samoihin tarkoituksiin, mutta se lasketaan lääkevoiteeksi.
[ Voiteiden koostumuksista pähkinänkuoressa: Bepanthen ja 8 Hour Cream ovat rasvapohjaltaan hyvin samankaltaiset ja muodostuvat pääosin vaseliinista ja lanoliinista. Vaikuttavana aineena 8 Hour Creamissa on salisyylihappo ja Bepanthenissa dekspantenoli, kummallakin on ihoa korjaava ja haavojen paranemista tehostava vaikutus. Skin Food on täysin luonnollista perää, ja sen ärtynyttä ihoa rauhoittavasta ja antibakteerisesta vaikutuksesta vastaa (vaikkakin kumppaneitaan miedommin) lanoliini. ]
Ainoa asia, mihin noita voiteita käytän (ja kyllä, yksikin riittäisi) on suupielet. Ne kun tuppaavat aina muutaman kerran vuodessa ihan varoittamatta kuivumaan hilseileviksi ja pahimmillaan halkeilemaan. Tuo ilmiö on muuten minulle ihan mysteeri: miksi suupielet yks-kaks kuivuvat ja alkavat punoittaa? Mistä tämä reaktio johtuu..? Se kun ei tunnu liittyvän ilmanalaankaan ja voi iskeä yhtä hyvin talvella kuin kesälläkin.
No, eikös niiden suupielten pitänyt nyt JUST saada taas tuo kohtaus, kun olen satojen kilometrien päässä hoitovoidekolmikostani. Tämä kuivuus iskee vain kerran-pari vuodessa, ja nyt piti sitten valita se ajankohta kun en voi lääkitä tilannetta samantien apuaineilla.
Pari-kolme päivää odottelin toiveikkaana, että jospa kuivuus katoaisi. Ei mitään. Se vain paheni. Onko mulla mitään rasvaista tuotetta mukana..? Kiehl'sin öljypohjainen seerumi..? Ei tehoja. Ei hitto, pitääkö tässä nyt sitten ostaa uusi suupielituote vaikka kotona on ne kolme. Olin jo suuntaamassa apteekkiin, kun muistin että onhan mulla yksi rasvainen voide täällä mukana - se Kiehl'sin jo aiemmin mainittu Creamy Eye Treatment. Ja siinähän on myös salisyylihappoa jonka pitäisi kai auttaa tässä yhteydessä samalla tavalla kuin 8 Hour Creamissakin...? Vaikka onkin toisessa muodossa.
Ei muuta kuin kokeilemaan - - ja kappas, sehän tepsi! :) Suupielten pahin punoitus ja hilseilevä iho talttuivat kolmessa päivässä. Ihan normaalikunnossa suupielet eivät vielä ole, mutta eivätköhän ne parane nopeasti kun holvaan Creamy Eye'ta niihin joka aamu ja ilta. :)
Tämä postaus ei itse asiassa yrittänyt olla "Creamy Eye -mainos", vaan oikeastaan halusin vain päästä märisemään teille siitä, miten ironista on, että niitä kaapin staattisimpia asukkeja tarvitsee tosiaankin juuri silloin kun niihin ei pääse käsiksi. Taidanpa tuoda yhden noista rasvoista päivystämään tänne Maarianhaminan kämpille niin on sitten täälläkin oma Suupieli-Rescue! :)
Onko tämä ihmeellinen, yhtäkkinen suupielten kuivuminen ja punoitus muuten tuttua teillekin? Osaako joku sanoa mistä se johtuu?
