Onpas tähän syksyyn mahtunut paljon "firstejä" - ekaa kertaa iltapuvussa, ekaa kertaa Brysselissä, ekaa kertaa palkintogaalatilaisuudessa.
Ja eilen oli tuo viimeinen. :) Indiedaysin järjestämä Inspiration Blog Awards.
Gaalalook:
Olin ihan viimeiseen saakka laittamassa sitä French Connectionin Marie-mekkoa, mutta se vaihtui 45 minuuttia ennen gaalan alkua Fortino Tapiaan eli siihen barcelonalaisen suunnittelijan mekkoon. "Eihän tuo olekaan minkään Nanso-yökkärin näköinen", totesi Mr. Karkkipäivä nähdessään Tapian livenä. "Laitat sen!"
Ja niin sitten laitoin. :) Vyötä minulla ei ollut, ja kipitin viime tingassa Stockan kangasosastolle ostamaan kanttinauhaa joka sai toimittaa vyön virkaa. :D
Gaalameikki oli simppeli Red Lip Look. Huulilla Yves Rocherin Grand Rouge -puna sävyssä Rouge Vif (saatu blogin kautta).
.
Hiukset kävin laitattamassa siellä kätevässä pikakampauspaikassa Piece Of Hairissa, jonka esittelin blogissa kaksi vuotta sitten. Ansaitsee ehdottomasti tulla mainituksi toisenkin kerran (niinkuin Ella Bachén Creme Intex Kakkonen ;))! Aivan mahtava konsepti, jonka soisi leviävän laajemmallekin.
Tarvitset jonkun kivan kampauksen, mutta et varsinaista pitkän kaavan juhlaväkerrystä. Eikä se 80-100€:n hintakaan houkuta. Mitä tehdä? Jos asut Helsingissä, kipaise "Makkarataloon" Piece Of Hairiin. :) Piece Of Hairissa saa nopean biletukan tai siistin illalliskiharan alle 30 minuutissa 20-30€:lla. (Perushinta on 20€ ja kesto 20 min, mutta jos tukka on esim. tosi pitkä ja aikaa menee 30 minuuttia, hinta on maksimissaan 30€.) Aivan älyttömän hyödyllinen palvelu!
Gaalaseurana minulla oli ystäväni Suvi. Suvia on nähty Karkkipäivässä milloin minkäkinlaisissa meikeissä, viimeisimpänä papukaija-makeoverissa ja sainpa kunnian tehdä Suvin häämeikinkin.
Kuten kuvista näkyy, onnistun loistavasti näissä poseeraustilanteissa. ;) Tässä puolestaan Virven kanssa.
Kosmetiikkabloggaajacorner: Virve, Heidi ja Sonia.
.
Kauneuskategoriassa kolme eniten ääniä saanutta blogia olivat Saara Sarvas, PlusMimmi ja - - Karkkipäivä :)
Katsokaa tuota Saaran i-h-a-n-a-a lookkia! Siis eikä! ^_^ Niin PONI! Saara ja minähän jaetaan rakkaus My Little Poneihin, ja kävi ilmi että Mimmikin kuuluu ponifaneihin! Saara oli askarrellut sarven itse.
Voiton vei odotetusti Saara, Karkkipäivä palkittiin kakkosena ja PlusMimmi sai kolmossijan.
Onneksi lavalla ei tarvinnut juuri puhua mitään, olin aika kipsissä. :D Saara ja Mimmi jutustelivat juontajan kanssa kaikkea pirteää, ja kun mikrofoni lopuksi ilmestyi minun eteeni, sain suustani vain (Mr. Karkkipäivän puistellessa nolona päätään), "Ööö, ei mulla ole tähän nyt mitään fiksua läppää.."
* * huokaus * * No, minä olen minä. En mä osaa tällaisia. :)
Missä mun plakaati? No narikassa :) En tajunnut että sitä saatettaisiin haluta vielä kuvata. :)
Joten tässä vielä kuva tältä aamulta:
Tällainen oli mun elämäni ensimmäinen palkintogaala. :)
. . .
Iloinen kiitos teille minua äänestäneille <3 Olen otettu sijoituksestani, mutta sanon näin; eniten minua bloggaajana lämmittää se, kun joku lukija jättää kommentin. "Sinulla on kiva blogi. Tykkään siitä. Kiitos Sanni". Mikä voisi olla suurempi palkinto bloggaajalle? :)
Kiitos kun luette blogiani. <3 En olisi ilman teitä tällaista gaalaelämystäkään kokenut. :) Mukavaa sunnuntaita!
Satuin laivalla eilen tax free’n kemppariosastolle juuri sopivasti ”yleisöksi” tilanteesen, jossa keski-ikäinen mies oli saapunut myymälään hakemaan apua iho-ongelmaansa. Ymmärsin, että hänen ihonsa oli alkanut kuivua ja tuntua epämukavalta. Hän ja tax free’n (niinikään keski-ikäinen) myyjä keskustelivat aiheesta todella pitkään ja antaumuksella, olin ihan otettu siitä että a) mies oli todella tunnistanut ja tunnustanut ihonhoidollisen tarpeensa ja että b) myyjä jaksoi hänelle niin seikkaperäisesti ihon ja kosmetiikan toimintaa selittää. Ja mies jaksoi kuunnella.
Kulkiessani ohi myyjä oli juuri selittämässä miehelle suihkugeelin ja kasvoputsarin eroa (miehethän tavallisesti pesevät itsensä päästä varpaisiin samalla tuotteella – yleensä sillä suihkushampoolla), ja kuulin jotain niin erikoista että oli pakko pysähtyä hajuvesihyllyn toiselle puolelle kuuntelemaan myyntipuhetta. Tällä laillako miehiä vakuutetaan kasvoputsarin tarpeellisuudesta..? Oli kyllä todella "mielenkiintoiset" perustelut, jollaisia en ole aiemmin tällä alalla kuullut!
Myyjä selitti, että kasvojen iho erittää erilaista talia (!) kuin muu kroppa, ja että suihkugeelin pesevät ainesosat kykenevät puhdistamaan juuri sitä ”kropan likaa”, ei kasvojen. ”Kasvojen iho on aivan erilainen, vartalolle suunniteltu tuote ei liuota kasvojen talirauhasten erittämää rasvaa.” Mies nyökkäili. Myyjä puhui rauhallisella ja vakuuttavalla äänellä, painotti sanomansa pääkohtia selkeästi ja mies vaikutti ymmärtävän – ja jopa kiinnostuneelta kuulemastaan. Pystyin tunnistamaan todellisen myynnin ammattilaisen, wow, olinkohan itse koskaan osannut puhua miesasiakkaalle noin selkeästi..? Mutta mitä ihmettä myyjän sanat oikein pitivät sisällään..?
Myyjä jatkoi kertomalla, että kasvojen puhdistustuotteisiin valitaan aivan erilaiset pesevät ainesosat. Nämä ainesosat eivät ainoastaan puhdista kasvojen rasvakerrosta, vaan myös ”rentouttavat” ihoa niin, että huokoset jäävät enemmän auki ja kykenevät näin ollen vastaanottamaan päälle levitettävän kosteustuotteen paremmin. Väärä (eli se kropan) puhdistustuote vaikuttaa päinvastoin, eli saa huokoset menemään suppuun niin että iho ei vastaanota kosteustuotetta yhtä tehokkaasti. Tämä on erityisen huonoa juuri kuivalla ihotyypillä, ja johtaa siihen että iho kuivuu entisestään vaikka kuinka levität sille kosteusvoidetta suihkun jälkeen.
En ole opiskellut kosmetologiksi enkä toki omaa minkäänlaista dermatologian erityisammattitaitoakaan, mutta kyllä vähän haavi aukeni kuulemastani. Mitä tämä myyjä oikein syötti miehelle? Ettäkö suihkugeeli poistaa vain vartalolle erittynyttä hikeä, rasvaa ja muuta likaa, eikä toimi kasvoilla? Erilaiset pesevät ainesosat? Ja mitä tämä huokosten rentouttaminen oikein on..?
Totta, suihkugeelin ja kasvoputsarin pesevät ja hoitavat ainesosat ovat useimmiten keskenään eri mittasuhteissa, niin että suihkugeeli on yleensä pesevämpi ja kuivattavampi – mutta ei siksi että siinä olisi eri pesevät ainesosat, vaan koska siitä puuttuu kasvoputsareihin lisättyjä pehmentäviä ainesosia.
Hygieniatuotteissa käytetyt tensidit ovat kauttaaltaan niitä ihan samoja, useimmiten näitä meidän kaikkien tuntemia sulfaatteja. Ihan saman sodium lauryl/laureth sulfaten löydät niin suihkugeelistä, nestemäisestä käsisaippuasta kuin kasvoputsaristakin. Ja totta kai ne kaikki poistavat iholle kertyneen peruslian (hiki, tali, kaupunkisaasteet) samalla lailla. (Meikki voi olla eri asia, mutta sen poistoon mies oletettavasti ei ollut hakemassa apua ;)).
Myyntitilanne jatkui vielä vaikka kuinka pitkään. (Oikeasti pisteet miehelle paneutumisesta asiaan, hän selvästi halusi ne ihan parhaat ja sopivimmat tuotteet ja esitti myyjälle jatkuvasti tarkentavia lisäkysymyksiä. :))
Seuraavaksi myyjä esitteli miehelle kosteusvoiteiden eroja ja levitystapoja, ja tämä kuulosti jo ihan tutulta peruskauralta. Lisämyynnin kannalta myyjä luonnollisestikin kertoi, ettei kasvovoide sovi silmänympärysiholle (”Se on niin ohutta ettei mitenkään pysty imemään kasvovoiteen sisältämää rasvamäärää”) ja suositteli erillistä voidetta tälle alueelle. Miehen kysyessä, mitä eroa on kalliimman ja halvemman voiteen välillä, myyjän ääni vähän hidastui, - tätä on aina hieman hankala selittää asiakkaalle. Kiinnostavasti, myyjä valitsi esittää asian niin, että kalliissa voiteessa ”rasva-aineet ovat eri laatuisia”. Niihin on valittu laadukkaammat ja hoitavammat rasvat, joilla on lisäominaisuuksia halpaan perusvoiteeseen nähden, kuten silottava ja ihon väriä tasoittava vaikutus. Rasvaisempaa ja kalliimpaa voidetta kuulemma tarvitsee myös levittää iholle vähemmän kuin halvempaa (--> kosmetiikkafirmojen klassikkoväite, ”selektiiviset tuotteet ovat riittoisampia”). Mies vaikutti ymmärtävän tämänkin.
(Mutta mitähän myyjä olisi vastannut jos mies olisi huomannut, että myös niiden halvempien voiteiden pakkaustekstit lupaavat silotusta ja tasoitusta…?)
Tässä vaiheessa mies ja myyjä poistuivat toiseen osaan myymälää enkä enää viitsinyt lähteä heitä ”varjostamaan”. :D Mutta olipa kyllä hurjan kiinnostava myyntikeskustelu..! Olisin ollut todella utelias kuulemaan selityksen sille kasvoputsarin ihohuokosia rentouttavalle vaikutukselle, harmi ettei mies kysynyt siitä tarkemmin. Jäin myös miettimään, olisiko myyjä vetänyt samantyylisen myyntipyheen naisasiakkaalle, vai oliko tämä suihkugeeli vs. kasvoputsarit –perustelumalli kehitetty vain miehille. ;)
Tuli vihdoin nähtyä Euroopan pääkaupunkikin. No, ainakin pikainen vilkaisu. :) Viivyin Brysselissä vain kaksi päivää, mutta ehdin nähdä kaupunkia sen verran että oikein mukava kuva siitä syntyi. Pieni ja kompakti keskusta, kauniita rakennuksia, ja tietysti suklaata ja paksuja vohveleita joka nurkalla.
(Manneken Piss - patsaan vetovoimaa en ymmärrä. ;))
Mr. Karkkipäivä oli aiemman Brysseli-kokemuksensa perusteella sitä mieltä, että en tulisi kaupungista oikein pitämään. No, eihän paikka toki esteettisesti mikään Pariisi, Praha tai Barcelona ole, mutta kyllä historiallinen keskusta näyttää oikein viehättävältä minun suomalaiseen laatikkotaloarkkitehtuuriin tottuneisiin silmiini. On kyllä tosi tylsää ettei meillä Suomessa ole tällaisia vanhan kaupungin alueita. Tukholmassakin on niin miksei meillä...? :/
Kun saavuin Brysseliin keskiviikkoaamuna silmät ristissä (kahden tunnin yöunet..) ja ihan eksyksissä, minut pelasti Midin rautatieasemalta Karkkipäivän lukija Satu. :) Satu oli aiemmin syksyllä jättänyt blogiin kommenttia josta kävi ilmi että hän asuu Brysselissä, ja meikähän laittoi sitten Satulle viestiä että josko hänestä saisi keskiviikolle seuraa. Ja olipa kyllä mainiota että hänelle sopi! :) Midin rautatieasemalla ei ole turisti-infoa eikä minulla ollut Brysselin karttaa, ilman Satua en olisi edes tiennyt minne päin lähteä koko Midiltä... Ystäväni Anna oli töissä eikä päässyt minua vastaan.
(Belgialaiset vaikuttavat muuten jopa haluttomammilta puhumaan englantia kuin ranskalaiset... Joten eksyneen, ranskaa taitamattoman matkalaisen ei ole niin helppoa lähestyä heitä, tämä oli ainakin minun kokemukseni kahden päivän jälkeen.)
Ainoaksi varsinaiseksi ravintolakokemukseksi Brysselissä jäi Annan ja miehensä Jeanin lempipaikkoihin kuuluva Le Chou De Bruxelles. "Jos haluat syödä belgialaista, niin sitten mennään syömään simpukoita!" En yhtään tiennyt että simpukat ovat the juttu Belgiassa! :)
Simpukat tarjoillaan valtavan näköisistä kattiloista ja tarjoilija sitoo isot ruokalaput asiakkaiden kaulaan. Ihan kuin jossain päiväkodissa! :D Hämmästyin, kun simpukoiden peruslisukkeena tarjoillaan - - ranskalaisia perunoita..! Se kuulema kuuluu ehdottomasti asiaan. Simpukoita ja ranskalaisia..? No, itse tyydyin ihan kattilan sisältöön, joka sekin oli jo niin valtava etten tajua kuka tuon lisäksi pystyy vielä syömään leipää ja perunoita....!
Le Chou De Bruxellesissa simpukoiden syöntivälineenä on muovinen lelusimpukka. :) Sillä olikin kätevä kaapia sisukset suihinsa. Anna sanoi, ettei tämä väline ole mitenkään yleinen Brysselin ravintoloissa, vaan on kuulema päätynyt Le Chou'n jutuksi jonkun vitsin kautta.
Simpukoiden, sateen, suklaan ja täysin mitäänsanomattoman Manneken Piss -patsaan lisäksi ehdin nähdä Magritte-museon. Brysselissä näytti olevan tosi paljon kiinnostavia museoita, olisin voinut jäädä sinne vielä pariksi päiväksi pelkkiä museoita kiertämään. Lukijan vinkkaama Suklaamuseo jäi väliin koska minulla ei ollut enää käteistä eikä siellä voinut maksaa kortilla.
* * *
Tänä aamuna heräsin taas mielettömän aikaisin ja pongahdin non-stop-turbulenssin saattelemalla aamulennolla Tukholmaan. (Voi kun toivoin että olisi taas ollut joku "Veikko" vieressä jota pitää kädestä, melkein tartuin viereisellä penkillä istuvan ruotsalaisen pukumiehen käsivarteen pahimpien pomppujen aikana mutta sain hillittyä itseni...)
Tukholmassa kulutin laivanodotusaikaa tapaamalla entisen Indiedays-"kollegani" Lindan, joka tietää aina kaupungin parhaat lounas- ja kahvipaikat. Nytkin hän vei minut kahvilaan, josta sai ällistyttävän runsaan lohiannoksen parmesaanikastikkeella ja ihanilla kasviksilla hintaan 99 kruunua..!
Mitenkähän minun seurassa ihmisillä on aina taipumus vetää esiin meikkipussinsa..? ^_^ Hehheh. Ei kun oikeasti, minusta on tosi kiinnostavaa nähdä mitä ihmisillä kulkee meikkipusseissaan, mitkä ovat niitä "oltava-aina-mukana" -tuotteita.
Lindan viimeisin innostus on Lancômen Teint Idole Ultra 24H -meikkivoide, johon hän vaihtoi käytettyään pitkään Bare Mineralsia.
Linda naureskeli, että hänen meikkipussinsa on enemmänkin "meikkisäkki" ja siellä kulkevat kaikki meikkipohjaan tarvittavat tuotteet. Lindan tämänhetkiseen meikkirutiiniin kuuluu Estee Lauderin Matte Perfecting Primer, Lancômen Teint Idole Ultra -meikkivoide, Lancômen Effacernes -peiteaine, Make Up Storen valo/peitevoide, näiden päälle ohut kerros Bare Mineralsin Matte -mineraalipohjaa, päällimmäiseksi Graftobianin irtopuuteria ja poskipäille Benefitin High Beam -highlighteria. Sitten väriä MACin aurinkopuuterilla ja Lumenen poskipunalla ja silmämeikki Urban Decayn Naked Basics -paletilla.
Olipa kivan näköinen tuo Naked Basics'kin... Äsch tuota Urban Decay'ta Naked-buumeineen...! ^_^
Nyt istun Silja Symphonylla ja odotan illan kohokohtaa.... joka ei suinkaan ole tax free -kosmetiikkaosasto vaan Happy Lobster -ravintola! :D Sain kesällä Ahvenanmaan työpaikkani kollegalta vinkin, että Happy Lobster on yksi "laivamaailman" parhaita ravintoloita. Kollegani oli ihan hämmästynyt kuullessaan, etten ollut koskaan siellä syönyt, etenkin kun niin pidän meren elävistä. No, käytyäni Lobsterissa kerran jäin koukkuun heidän äyriäislautaseensa, ja olen sen jälkeen käynyt syömässä sen jo kolmesti. Itse asiassa - olen vähän niinkuin vaihtanut Viikkarista Siljaan ihan vain Happy Lobsterin takia...! ^_^ Niin suuri merkitys voi olla ruoalla. :)
Noniin - sitten vain kohti saksiniekkoja..!
Muistatteko tsekkiläisen ystäväni Annan jonka esittelin kesäkuisessa Retroharrastus: kirjeenvaihto -postauksessa? :) Olen nyt täällä Brysselissä vierailulla juuri hänen luonaan. Anna muutti Brysseliin töiden perässä viisi vuotta sitten ja minulla on siitä saakka ollut voimassaoleva vierailukutsu kaupunkiin. Nyt sitten vihdoin pääsin käymään! :)
Anna asuu kanadalaisen miehensä kanssa trendikkäässä Ixellesin kaupunginosassa, joka tunnetaan kaupoistaan ja ravintoloistaan. Kirjeissään Anna on maininnut, että heidän kotinsa on "aika kiva", ja tämä adjektiivi oli kyllä varsinainen understatement. Asunto on mielestäni niin ihastuttava että halusin tehdä siitä päivän postauksen! Taas vähän jotain erilaista Karkkipäivässä. :)
Anna
Asunnossa on neljä kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee vierashuone, toisessa keittiö ja olohuone, kolmannessa makuuhuone, työhuone ja kylpyhuone ja neljännessä eli kattokerroksessa harrastus- ja "chill-out" -tilat. Annalla on siellä mm. luovuusnurkkauksensa jossa hän askartelee paperista kaikkea ihanaa. :) (Vähän niinkuin mun meikkinurkkaus meillä kotona..! :))
Keittiöstä pääsee tilavalle terassille. Annalla on siellä pieni "urban garden" jossa hän kasvattaa yrttejä, salaattia, retiisejä, papuja ja mansikkaa.
On kyllä mukavat oltavat kahdella hengellä näin tilavassa asunnossa... Eipä haittaisi itseänikään asua tällaisessa paikassa! :)
Muistatte varmaan Swissin ripsi- ja kulmaseerumin, jotka olin saanut Kreikan reissun aikana. Aloin testaamaan niitä heti Kreikasta palattua, ja olen nyt käyttänyt niitä säännöllisesti neljä viikkoa.
Ripsiseerumi lupaa tehdä ripsistä pidemmät, tummemmat ja vahvemmat 3-6 viikossa. Valmistajan sivuilta: "Swiss Lashes -seerumi koostuu ainutlaatuisesta yhdistelmästä vitamiineja, proteiineja ja mineraaleja, jotka pidentävät huomattavasti ripsien elinikää. Näin ollen ripsesi kasvavat pidemmiksi, paksummiksi ja vahvemmiksi. Swiss Lashes -ripsiseerumi sisältää ainoastaan luonnollisia ainesosia ja on vapaa prostaglandiineista" (<-- eli niistä lääkeaineista joilla ne huomattavia tuloksia antavat ripsiseerumit pidentävät ripsen "elinkaarta").
Seerumin inci:
Bio Enzyme “EPM”, Hair Follicle Growth Gene, Water, Natural Cellulose, Panthenol, Propylene Glycol, Honey Extract, Huge Algae Extracts, Sodium Hyaluronate, Hydrolyzed Keratin, Pure Collagen Sodium, Wheat Germ Acid, Vitamin E, Natural Plant Extracts.
Itse en osaa inciä analysoida sillä nuo ripseä "kasvattavat" ainesosat bio enzyme epm ja hair follicle growth gene (hmm, voiko kosmetiikkaan oikeasti laittaa geenejä..?) eivät ole minulle lainkaan tuttuja enkä osaa sanoa mitään niiden mahdollisesta tehokkuudesta. Linkitänkin tähän Healthberry-blogin analyysin Swiss Lashesista - vaikkei siinäkään kyllä oikeastaan mitään selviä :D.
Antakaamme siis kuvien puhua puolestaan:
Itse en näe oikeastaan minkäänlaista eroa. Näettekö te? Olen laittanut seerumia huolellisesti joka ilta ja aamu. Jälkeen-kuvassa seerumia muuten näkyykin ripsen tyvessä, aamuisin silmistä pitää huuhtoa nuo kuivuneet seeruminjämät.
Tässä vielä lähikuva. Hmm, miten minusta näyttää että ripset olisivat peräti vähän tuuheammat tuossa lähtötilanteessa... :D Tai sitten ne ovat vain klimppiintyneet yhteen sen verran että tyvi näyttää tiheämmältä.
Kulmaseerumi lupaa tuuheammat ja "raamikkaammat" kulmakarvat vain 1-4 viikossa. Valmistajan sivuilta: "Ainutlaatuisen proteiineista ja vitamiineista koostuvan koostumuksensa ansiosta Swiss Brows hoitaa ja stimuloi kulmakarvojasi, jotta niistä tulisi täyteläiset ja raamikkaat luonnollisella tavalla. Swiss Brows sopii miehille ja naisille jotka kärsivät hauraista tai iän myötä harventuneista kulmakarvoista."
Vertailukuva:
Ei, en näe eroa.
(Tuossapa muuten havainnollistava kuva niille, jotka aina välillä kauhistelevat blogissani miksi nypin kulmakarvani niin kauhean ohuiksi. Nehän ovat luonnostaan juuri niin onnettoman harvat ja ohuet kuin kuvissa näkyy. Nypin ainoastaan nuo lähtötilanne-kuvassa näkyvät muutamat hassut hajakarvat alalinjasta.)
Jatkan seerumeiden käyttöä vielä pari viikkoa, ja jos tuloksia alkaa näkyä, niin palaan asiaan. Jos ei, niin eiköhän tämä raportti riitä. :)
.
Millaisia kokemuksia teillä on ripsi/kulmaseerumeista? Onko joku saanut tuloksia tällaisilla täysin luonnollisillakin (tarkoitan lääkeaineettomilla) seerumeilla? En pysty valitettavasti ottamaan tarkemmin kantaa tähän prostaglandiiniasiaan sillä en ole siihen tarpeeksi perehtynyt. Tiedän vain, että näitä johdannaisia sisältävät seerumit todella kasvattavat ripsiä, mutta prostaglandiinianalogien käyttö kosmetiikassa on kyseenalaista. Ja niitä sisältäviä tuotteitahan on jo vedetty markkinoilta.
Vielä kerran - Gràcia.
Vaikka rakastan Kreikkaa lempikohteenani ylitse muiden, on myönnettävä, että kyllä Barcelona nousee omaan kategoriaansa kaupunkikohteena. Mieleen ei ihan heti tule toista yhtä kuvauksellista, tunnelmallista, kotoisaa, siistiä, tyylikästä, kaunista ja monipuolista kohdetta. Ateenalla on erikoisasema sydämessäni, mutta siinä on enemmän rosoisuutta ja vastakohtia kuin elegantissa Barcelonassa.
Tiedän jo nyt, ettei mene varmaan kauaakaan ennenkuin olen täällä taas.
Kuvia eiliseltä iltakävelyltäni.
Herkkuhetki. Juon hyvin harvoin kahvia enää viiden jälkeen, mutta kesken kävelyn alkoi tehdä ihan älyttömästi mieli kahvia ja tummaa suklaata. Puigmarti-kadulla silmiin osui suklaakauppa ja kuppila vierekkäin, ja pian istuin autuaana makustelemassa herkkujani...
Kuinka monta henkkamaukan perustrikoota- tai neuletta ihmisellä voi olla päällekkäin..? Monta. :) (Kuva otettu kahvilan vessassa, jossa suklaasuinen peilikuvani paljasti minulle, miksi baarimikko oli katsellut minua huvittuneena...)
Gran de Gràcia -katu vie suoraan Barcelonan sydämeen muuttuen Gràcian ja keskustan rajalla kaikkien turistien(kin) tuntemaksi Passeig de Gràciaksi.
.
Kiitos Luis, kiitos Barcelona. <3
Huomenna kohtaan ensi kertaa Brysselin. :)
Muotokuvani on valmis.
Luisilla ja minulla on erilainen näkemys minusta.
Muotokuva on tietenkin aina taiteilijan tulkinta kohteestaan, joten sinänsä asia on "väittelyn" ulkopuolella. ;) Mutta silti taas... hätkähdin.
Kun Luis vuosi sitten maalasi ensimmäisen muotokuvani, se oli minusta surullisen näköinen. Vaikka kuva näytti minulta, en tunnistanut itseäni maalauksen naisen vakavasta olemuksesta. Luis sanoi, että hänen muotokuvissaan on aina melankoliaa. "Hymyilevät Barbie-kasvot eivät ole kiinnostavaa", hän sanoo. Ymmärrän.
Minä näen itseni "pehmeänä", iloisena. Luisin muotokuvissa olen kova, etäinen. Vakava. Kun näin maalauksen valmiina, oli ensireaktioni, "But I look so.... harsh...!" Luis kurtisti kulmiaan. "Minun persoonani on iloinen ja eloisa..!" jatkoin. Luis kohautti olkapäitään. "Totta, niin on. En yritä maalata persoonaa, maalaan muotokuvia. Sinä näytät tältä".
Tulin mietteliääksi. Hämmästyn aina valokuvissa esiintyvästä tylystä ilmeestäni, jollaista en tiedä kantavani kasvoillani. Olen toivonut, että ilmiö liittyisi vain valokuvauksen luomaan teennäiseen tilanteeseen jossa en osaa olla rento. Nyt minut on kuitenkin vangittu kahdesti muotokuvaan, joka toistaa tätä vakavuutta. Minä siis näytän tältä oikeasti. Sisäinen tunnemaailmani ei heijastu kasvoille saakka. Omituista.
Tämä muotokuvaprojektihan johtaa varsinaiseen "self-searchingiin".
Me, myself and I:
Luisin toiveesta viimeinen kuva vakavalla naamalla. No, sellaista tositylyä en kyennyt laittamaan, onhan tässä vähän hymynpoikasta...
.
Tuntuu hassulta. Miten eri lailla näemme ja koemme itsemme suhteessa muiden kokemukseen meistä. Joku saattaa ajatella olevansa ruma kun muut näkevät mitä herttaisimman olennon. Toinen suree suurta nenäänsä jota muut eivät edes huomaa. Ja joku pitää itseään iloisen pulppuavana, kun muiden edessä näyttäytyy totisen vakava henkilö.
Tunnen itseni tuon ylimmän kuvan veikeäksi naiseksi. Mielessäni näytän aina siltä. Mutta ulkoisesti kuitenkin joltain muulta.
Luis sanoi, "Jos kaipaat lohdutusta, niin itsekin hätkähdän aina kun näen kaupungilla kulkiessa heijastukseni liikkeen ikkunassa. Kuka on tuo vanha mies? En se voi olla minä...! Mutta olenhan se minä."
Luisin taidetta: Art As Usual.
P.S. Selvennyksenä (muuan kiivaan kommentin seurauksena): tekstin tarkoituksena ei ollut tuoda esiin epäkiitollisuutta ja aliarvostusta taiteilijaa kohtaan, tämä ei voisi olla kauempana tuntemuksistani. Muotokuva on minusta hieno ja taidokkaasti maalattu ja minun näköiseni. Mutta eri tavalla minun näköiseni kuin miten itse itseni koen, ajatuksia herättävästi eri näköinen. Juuri tätä halusin kirjoituksessa pohdiskella. Ikävää, että joku tulkitsi pohdiskeluni epäkiitollisuudeksi ystävääni kohtaan.
Taas näitä kummia arjen juttuja jotka jaksavat mietityttää… Kahvin juonti. Suomalaiset ja kahvin juonti.
Kuinka moni teistä juo kahvia? Montako kuppia menee päivässä? Tuletteko koskaan ajatelleeksi, että kahvinkulutuksenne olisi jotenkin poikkeavaa?
Minä joudun tämän asian eteen lähes joka ikisellä ulkomaanmatkallani. Välillä alkaa jo olla huumori lopussa. Joka-aamuiset kaksi (Suomi-koon) kuppiani kahvia aiheuttavat lähes kaikkialla Yhdysvaltoja lukuun ottamatta suurta hämmästelyä ja suorastaan negatiivisia reaktioita. Joka paikassa saan olla selittelemässä ja puolustelemassa kahvinkulutustani.
Suomessa kaksi kahvikupillista päivässä on varmaankin sieltä maltillisemmasta päästä..! Käsitykseni mukaan ei liene millään lailla harvinaista että suomalainen perusjamppa tai –pirkko tuhoaa viisi tai jopa kymmenenkin kuppia kahvia työpäivän aikana. (Ainakin omaan lähipiiriini kuuluu tällaisia henkilöitä…)
Suomalaiset juovat eniten kahvia koko maailmassa. Tämä on kuulemma totta. Ennen pidin väitettä ihan naurettavana, mutta mitä enemmän matkustan, sitä todennäköisemmältä sen paikkansapitävyys vaikuttaa. Kahden kahvikupin rutiinini on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) johtanut jopa riitaisiin väittelyihin siitä, mikä on sopivaa kahvinkulutusta ja mikä menee jo terveysuhan puolelle.
Kerroinkos teille viime syksynä kahvifarsseistani Albaniassa? En tainnut kertoa. Albania vaikuttaisi olevan maa, jossa kahvinjuontia ymmärretään ehkä kaikkein vähiten. Siellä ei kahviloissa ensinnäkään tunneta latte-tyyppistä kahvijuomaa eli ns. isoa maitokahvia. Lähin vastine on cappuccino. Ja sekin tarjoillaan pienempänä kuin mihin muualla olen tottunut.
Eräässä kahvilassa pyysin, voisivatko he tehdä minulle korkeampaan lasiin tuplacappuccinon. Minua katsottiin kuin idioottia, tai kysymystäni ei ymmärretty. Seuraavalla kerralla tilasin kerralla kaksi cappuccinoa. Tätäkään ei ymmärretty. Sain vain yhden, ja kun toistin toiveeni toisesta kupillisesta, tarjoilija katsoi ensimmäistä cappuccinoani huolestuneena ja kysyi, mikä siinä on vialla. ”Ei mikään”, sanoin. ”Haluan vain toisen kupillisen”. Tarjoilija tarttui ensimmäiseen kupilliseeni ja yritti viedä sitä pois, ja jouduin käyttämään kaikki elekielen taitoni jotta viesti toisesta kupillisesta menisi perille. Lopulta sain toisen kupin, ja tarjoilija pysähtyi pitkään viereeni tuijottamaan mitä aioin kahdella kahvillani tehdä. Oli ehkä pikkuisen friikki olo.
Kaikkein erikoisin välikohtaus sattui Tiranan hotellillani. Siellä aamiaiseen kuuluvaa kahvia ei otettu itse, vaan se piti tilata tarjoilijalta. Luonnollisesti täälläkään ei tunnettu lattea tai ilmaisua ”iso kahvi maidolla”, enkä myöskään saanut läpi tilaustani kahdesta cappuccinosta. Huitaisin pikku-cappuccinon naamaan parilla hörppäyksellä ja vinkkasin tarjoilijan uudestaan luokseni.
”Saisinko nyt sen toisen kahvin?” pyysin. Tarjoilija katsoi minua kulmiaan kurtistaen. ”Toisen kahvin? Toisen kahvin? Et kai oikeasti halua juoda kahta kahvia peräjälkeen?” hän sanoi. ”Kyllä, haluan juoda toisen kahvin heti perään.” Hämmästyksekseni tarjoilija jatkoi toiveeni kyseenalaistamista. ”Tiedätkö yhtään, kuinka epäterveellistä se on? Oletko nyt aivan varma?” tarjoilija jatkoi. Kerroin olevani aivan varma, ja aloin lopulta jo ärtyä. Hyvänen aika, ei kai hotellin henkilökunnan kuulu alkaa kyseenalaistaa asiakkaidensa kahvinjuontitottumuksia..!
Tarjoilija toi lopulta kahvin, ja totesi vielä kuppia ojentaessaan, että ”Toivottavasti tiedät mitä teet. On todella epäterveellistä juoda näin paljon kahvia kerralla.”
Ei herran jestas! Ja juttua ei ole oikeasti yhtään liioiteltu. Enpä ole kuunaan saanut noin outoa palvelua missään.
Fast-forward nykyhetkeen. Täällä Luisin luona kahvinjuontini on myöskin suuren kummastelun aihe. Vaikka vierailen Luisin luona jo kolmatta kertaa, hän on aina yhtä sanalla sanoen järkyttynyt aamukahvistani. Etelä-Euroopassa normaali kahviannos on pieni espressokupillinen, ja kahvi on toki myös vahvempaa kuin meidän suomalaisten nauttima perus pannu- tai filtterikahvi. Minä juon kahvini aina ”lattena” eli ison kupillisen jossa on n. 2 dl kahvia ja 1,5 dl (soija)maitoa. Ja perusaamuun kuuluu kaksi tuollaista kupillista. Täällä juon siis yhteensä 4 x espressokupillinen + maidot. Luis juo itse yhden espressokupillisen, eikä voi käsittää että jonkun vatsa voi kestää neljä samanlaista annosta.
Itse alan jo olla aika väsynyt tähän ikuiseen selittelyyn. Eikö ihminen oikeasti saa rauhassa juoda sen verran kahvia kuin itse tykkää ilman että siitä tehdään jatkuvasti numero? Olen niin hämmentynyt siitä että kahvi ylipäänsä aiheuttaa ihmisissä näin voimakkaita tunteita ja kannanottoja..!
Ollaanko me suomalaiset jotenkin extra-karaistuneita kahvimonstereita kun pystytään ”kylmän viileästi” tällaiseen kulutukseen muiden laskiessa huolestuneena päivittäisiä kupillisiaan? Mistä tämä suhtautuminen oikein tulee? Ollaanko ME (ja mahdollisesti jenkit) niitä outoja ja muut oikeassa..?
Vaikka ei pitänyt kirjoittaa vaatteista niin ilmeisesti moni teistä halusi tietää minkä mekon sitten lopulta valitsin... Joten jos nyt tämän kerran vielä. :)
Ja sehän oli se teidän mielestänne huonoin eli numero 4, a.k.a "Nanso-yöpaita" ja "säkki". Mekko eroaa muista kandidaateista sillä, että se on paikallisen suunnittelijan tekemä ja pienestä, suunnittelijan omasta putiikista ostettu "one-of-a-kind". Muut mekot olivat perusbrändikamaa El Corte Inglésin naistenvaateosastolta.
Totta, mekko on minulle aavistuksen liian suuri tai ei istu täydellisesti ainakaan vyötärön kohdalta. Tein huomion liikkeessäkin, mihin suunnittelija vakuutteli että mekon kuuluukin olla vähän löysä, mallin ei ole tarkoitus olla tiukka. Luisin mielestä mekko oli kirkkaasti paras, ja koska itseänikin viehätti ajatus paikallisen suunnittelijan mekosta, ostin "Nanso-yökkärin". :) Vyön kanssa sain vyötärönkin mieleisekseni, ja mekko on tyylillisesti juuri sitä simppeliä meikäläistä.
Mutta joo... ennen pikkuputiikkeihin eksymistä olin jo päättänyt ostavani numero ykkösen... French Connectionin Marie Stretch Dress'in. Se jäi roikkumaan El Corte Inglésiin varaukseen. Olin ihan varma että palaisin hakemaan sen. Mutta sitten ostin "säkin". Enkä enää palannut Inglésiin.
Sitten kysyin teidän mielipidettänne. En laskenut "ääniänne", mutta vaikutti siltä, että vaalea numero 2 vei voiton ja numero 1, Marie Stretch, oli ihan kannoilla. Vaalea oli minustakin itse asiassa se kaikkein paras, mutta siitä ei ollut minun kokoani (36). Ahtauduin kokoon 34 jonka tiukkuuden moni teistä panikin kuvassa merkille.
No, Marie ei jättänyt minua rauhaan. Tänään päätin sitten lähteä vielä katsomaan sitä. Jos nyt kuitenkin sijoittaisin vielä siihenkin... Marien hinta 175€ oli melkein tuplasti enemmän kuin ostamani paikallinen mekko ja se tietysti pikkuisen jarrutteli.
Mutta voitteko uskoa tuuriani...! Kun tänään saavuin El Corte Inglésiin - Marie-mekkoni roikkui 30% -alennusrekissä!! Melkein kiljaisin syöksyessäni rekille - jesss, kokoni 36 oli kolmen jäljellä olevan joukossa! El Corte Inglésillä on meneillään 8 päivän alennuspäivät ja joka päivä nostetaan eri vaatteita 30 prossan alennukseen. Ja juuri tänään lauantaina minun pikkumustani kuului niihin...! Uskomatonta!
Voitte uskoa että marssin Marieni kanssa samantien kassalle. Kai minun kuului saada tämä! :)
Tykkään kyllä edelleen tuosta "Nansostakin", luulen että sille tulee arkisuutensa vuoksi lopulta enemmän käyttötilaisuuksia kuin tälle FC:n "herutusmekolle". (Tuo kaula-aukko saisi tosiaan olla vähän niukempi....)
Gaalaan taitaa kuitenkin lähteä Marie! :)
P.S. Huvitti, kun Mr Karkkipäivä kaikessa hiljaisuudessa hankitulla "some-asiantuntijuudellaan" huomautti aiemmasta "Mikä mekko?" -postauksestani, että ilmaisun 'kotiuttaa' käyttö oli erinomaisen huono valinta. Ilmaisu kuulema kuuluu blogimaailman kuluneimpiin ja vihatuimpiin, eikä kukaan itseään verbaalisti kunnioittava bloggaaja käytä sitä. Okei. :) Vahvistaa siis sen, että en juurikaan lue blogeja.
