"Jouluaattopostauksesta" tutut Mádaran palasaippuat nyt esittelyssä, olkaa hyvä. :)
Sain Mádaran maahantuojalta testiin merkin uusia tuotteita, joihin nämä saippuat kuuluvat.
Palasaippuoita on sekä kasvoille että käsille & vartalolle. Kumpaakin laatua on kahta erilaista; kasvoille kirkastava Blackberry & White Clay ja tasapainottava Birch & Algae ja vartalolle Cloudberry & Oat Milk ja Cranberry & Juniper. Sain Koivu & Merileväsaippuan kasvoille ja Lakka & Kauramaitosaippuan vartalolle, tämän Kauramaitoversion pitäisi ilmeisesti olla Karpalo & Katajaa kosteuttavampi.
Kuten tuli jo aiemmin todettua, pakkaukset ovat aivan ihastuttavat. Mä olen niiiin sucker tällaiselle kauniille pakkaus-designille, mikä on toisaalta aika turhaa kun pakkaus lentää roskiin tuotteen siirtyessä käyttöön.
Koivu & Merilevä -kasvosaippua
En voi aikaisempien kokemusteni (Clinique, Flow Kosmetiikka) perusteella julistaa olevani mikään palasaippuaputsarin ylin ystävä, vaikka tunnetusti tykkään runsaasti ja pehmeästi vaahtoavista puhdistustuotteista. Saippuoista vain tuppaa jäämään se, no, tiedättehän te, "saippuannarskuva" jälkitunne. Eikä iho pelkästään narsku vaan jää über-nahkeaksi, minkä itse koen hyvin epämiellyttävänä.
Mádaran Koivu & Merilevä yllättää iloisesti poikkeavuudellaan. Kun vaahtoa alkaa huuhtoa iholta, ei tunnukaan narskuvalta - ennenkuin ihan, ihan lopuksi kun huuhtomista jatkaa tarpeeksi pitkään. Huuhdellessa tuntuu kuin ihon ja sormien väliin jäisi pehmeä, liukas "tyynykerros". Kun huuhtelua jatkaa pitkään ja vettä lisää tarpeeksi monesti, alkaa "tyyny" liueta ja lopulta iho saavuttaa narskuvan tilan. Kannattaisikohan huuhtelu lopettaa ennen tuota narskutilaa..? Jääkö iholle silloin rasvainen pinta...?
Yritin miettiä syytä tälle ilmiölle. Miksi Flow Kosmetiikan Yrtti-Savi-saippua narskutti ihon saman tien huuhdellessa ja Mádara ei? Liukuvasta tyynyfiiliksestä päättelen, että Mádaran täytyy olla rasvaisempi kuin Flow'n. Siinä on myös glyserolia mitä Flow'ssa ei ole. Pelkästään inciä katsomalla ei kuitenkaan ole selvää, kumpi saippuoista on rasvaisempi, Flow'ssakin on ihan kärjessä sheavoita ja kaakaovoita. Toisaalta.... siinä on myös savea, mitä Mádarassa ei ole.
Ette oikeasti usko miten paljon tämä saippuoiden käytös mietityttää minua...! Toiset rakastavat niitä, toiset eivät voi sietää juuri tuon narskuvuuden ja potentiaalisen kuivattavuuden takia. (Jos teitäkin mietityttää, suosittelen lukaisemaan juttuni Saippuan kuivattavuudesta, jossa haastattelin Päivi Kousaa. Ja nyt kun muuten itse luin tuon jutun uudestaan, tajusin, että olen pirhana kokonaan unohtanut ostaa niitä pH-liuskoja..!)
Lakka & Kauramaito -käsi- ja vartalosaippua
Tästä kaverista minulla on nyt sitten vähemmän sanottavaa, kun purin tuonne kasvosaippuaan jo nämä narskuvuus/koostumusihmetykseni. :)
Lakka & Kauramaito vaahtoaa pehmeästi ja tuoksuu miedosti. Tässä saippuassa ei ole samaa "tyynyefektiä" kuin Koivu & Merilevässä, mutta iho ei kuitenkaan jää mitenkään supernarskuvaksi. Tuttu nahkeus on tietysti viimeisenä iholla. Mutta kaukana siitä nahkeudesta mitä esimerkiksi Flow'n Yrtti-Savi jätti iholle kun käytin sitä Kreikan matkan alkuviikkoina suihkusaippuana (sitten oli pakko vaihtaa normisuihkugeeliin kun en kestänyt enää).
Yhteisesti totean vielä näistä Mádaran saippuoista, että iho ei jää näiden jäljiltä yhtä kuivan tuntuiseksi kuin muiden kokeilemieni palasaippuoiden. Iho ei siis heti ala kiristellä ja huutamaan voidetta päälle kosteuden alkaessa haihtua pesun jälkeen.
Palasaippuoilla on kannattajansa, ja sitähän ei voi kieltää etteivätkö ne olisi ekologisin mahdollinen pesuaine koska eivät jätä mitään jälkeensä luontoon. Pakkauskartonkikin maatuu. Minusta ei taida kuitenkaan tulla saippuaihmistä... Muuten kuin käsien osalta. :)
Ja hei, täytyy nyt reiluuden nimissä sanoa tähän loppuun, että negatiiviset Flow-kokemukseni johtuvat varmaankin (tai toivon mukaan) vain siitä, että minulle valittiin testattavaksi väärä saippua. Savi-Yrtissä kyllä lukee, että se on tarkoitettu kuivalle ja normaalille iholle, mutta kun siinä on myös savea tasapainottamassa talineritystä niin tämä mahdollisesti vähentää kosteuttavaa vaikutusta. Flow'lla on paljon eri saippuoita, ja jos testikappaleeni olisi ollut vaikkapa Hunaja-Kaura, niin kokemukseni olisivat saattaneet olla ihan erilaiset.
P.S. Jos olette odottaneet palashampootestin jatkumista, niin voin kertoa että testaan tässä välissä isoa liutaa normishampoita ja hoitiksia, ja palaan "saippuaoopperan" pariin joulukuun puolivälin tienoilla kun saan tämän toisen projektin hoidettua alta pois. :)
Eräs lukijani ehdotti tässä aiemmin, että tekisin radiofrekvenssihoidosta follow-up -jutun ja kartoittaisin teidän muiden lukijoiden kokemuksia hoidoista, jos olette sellaisissa käyneet.
"Moikka! Kun tämä radiofrekvessihoito kilvoitti niin paljon kiinnostusta, niin voisiko tästä tehdä follow up -jutun? Esim. miten kauan tulokset kestivät ja ovatko muut lukijat testanneet esim. noita Helsingin paikkoja. Kovasti kiinnostaa tämä asia. :) " -Anne
Omasta ihostani minun on vaikea mitään kunnollista seurantajuttua tehdä, kun se on muutenkin yleensä hyvässä kunnossa. Pystyn sanomaan vain, että hoidon vaikutukset tuntuivat kestävän runsaan kuukauden. Nyt viime viikkoina olen huomannut ihohuokosten olevan taas vähän laajemmat, paikoittainen punoitus näkyy selvemmin ja iho on muutenkin "tuttu" oma itsensä. RF-hoidon jälkeen huokoset olivat supummassa, pinta napakka, heleä ja tasainen ja koko yleisvaikutelma oli kuin... nohh, photoshopattu.
Myönnän, että vaikka ihoni on normikuosissaankin ihan kivan näköinen, niin olen silti harkinnut käyntiä Agnetalla kun ensi viikolla menen taas Ahvenanmaalle. Ainahan iho saa mielellään olla vieläkin paremman näköinen... :D Ja ehkä haluan vahvistuksen sille, että hoidolla on vastaavanlaiset tulokset myös toisellakin kerralla, eikä ensimmäisen kerran onnistunut tulos ollut vain sattumaa. :)
Mutta siis, olisi todella kiinnostavaa kuulla, millaisia vaikutuksia rf-hoidoilla on teille ollut, jos joku on sellaisissa nyt syksyn aikana (tai aiemminkin) känyt. Tällainen informaatio olisi varmasti hyödyksi monelle. Ja vinkkejä hyvistä hoitoloista otetaan vastaan. Rf-hoitoja kun ei ihan joka hoitolassa tehdä ja paikkoja voi olla vaikea löytää muuten kuin googlella. Olisi kätevä kun jossain olisi lista kaikista Suomen radiofrekvenssikäsittelyjä tarjoavista hoitoloista, mutta eihän sellaista ole...
Kokemuksianne voitte laittaa vaikka tämän postauksen kommentteihin tai sitten ihan sähköpostilla, karkkipaiva (at ) hotmail.com. Voisin tehdä niistä sitten koontijutun jos "tarinoita" tulee tarpeeksi. Yhden positiivisen kokemuksen oli lukija käynyt tuonne syyskuun postauksen kommentteihin jo jättämässäkin.
Aiemmat rf-juttuni:
Wow mikä tulos! Iho kuntoon radiofrekvenssihoidolla
. . .
P.S. Lumene Arctic Spa -paketin voitti nimimerkki Pauliina. Voittajaan on otettu yhteyttä, onnea! :) (Tarkistathan Pauliina myös sähköpostisi roskapostifiltterin, jostain syystä Karkkipäivän meilistä lähetetyt viestit tuntuvat melkein järjestään menevän vastaanottajan roskapostiin :/ Karkkipäivä on ilmeisesti roskaa. :p)
Taas maistellaan vähähiilihydraattista pastaa! Ja tällä kertaa oli hitti! :)
"Karppispagetti"-postauksen kommenteissa eräs lukija vinkkasi Ruohonjuuressa myytävistä papupastoista, ja niitähän oli pakko päästä maistamaan! Pastoja on kolmenlaista; mungpapufettuccine, soijapapufettuccine ja mustapapuspagetti. Ja kaikissa raaka-aineena siis pelkkää papua. Meidän lautaselle päätyi ensimmäisenä Mungpapufettuccine. Ruohonjuuressa pastoilla on hintaa 5,75€. (Myöhemmin bongasin näitä Hyvinvoinnin Tavaratalossa 25 senttiä halvemmalla ;) No, siellä on aina kaikki hitusen edullisempaa.)
Vaikka nämä ovat aika kalliita niin ihan mahtavaa kun on olemassa tällaisia terveellisiä vaihtoehtoja pastalle! :) Näistä on melkein puolet proteiinia ja hiilihydraattipitoisuus vain 16,2 g (mustapapu), 17,1 g (mungpapu) ja 20 g (soijapapu). Ja sekin hiilari on sitä hyvää ja hidasta laatua! :)
Rakastan sienikastiketta (tai sientä kaikessa muodossa ylipäänsä :)). Vaikea kuvitella että vielä kolme vuotta sitten ruoanlaittoavuttomana en osannut sellaista edes valmistaa. Miten vaikeaa on sekoittaa keskenään sientä ja ruokakermaa? :D
Jos joku muukin on yhtä "käsi" kuin minä olin vielä hetki sitten niin tässä mun superhelppo sienikastikeresepti:
4-5 dl sieniä
2 pienehköä sipulia
1 purkki ruokakermaa
2-3 rkl maustamatonta tuorejuustoa (kuten Philadelphiaa)
maun mukaan timjamia (mä laitan noin vajaan teelusikallisen kuivattua timjamia)
valkopippuria (mä laitan nelisen myllyn rouhaisua)
suolaa maun mukaan
soijakastiketta (tätäkin fiiliksen mukaan, varmaan joku vajaa ruokalusikallinen menee tällaiseen satsiin)
Eiliseen kastikkeeseen laitoin vielä lisäksi kesäkurpitsaa.
Pilko ja kuullota sipuli tilkassa voita tai öljyä. Lisää joukkoon sienet (mun sienet oli pakkasesta niin niitä ei enää tarvinnut kuullotella) ja mausteet ja paista keskilämmöllä tovi. Lisää kerma, tuorejuusto ja soijakastike, tarkista maku ja anna porista hiljalleen kymmenisen minuuttia että maut ehtii tekeytyä.
Kaada kuumana pastan päälle.
Mungpapupastaa neuvottiin keittämään 6-8 minuuttia, mutta pasta oli todella velttoa ja pehmeää jo kuuden minuutin jälkeen. Al dente -koostumukseen hyvä keittoaika on varmaankin 4-5 minuuttia. (Vähän noottia muuten siitä että valmistusohjeet on pakkauksessa vain ruotsiksi, suomenkielisessä tuoteselostetarrassa lukee vain ainekset ja maahantuojan yhteystiedot. Ei kaikki osaa ruotsia, kyllä valmistusohje pitäisi myös olla myyntimaan kielellä vaikka kaikkien ilmeisesti oletetaan ymmärtävän '6-8 minuter' ruotsinkielisen tekstin seasta.)
Mun alkuruoat on aina vähän yksinkertaisempaa mallia kuin miehen hienot muna-katkarapu-majoneesi- tai jokirapuherkku-kylmäsavulohi-viritykset... ^_^
Kantarellit <3 Ommnomm. Tämä on muuten miehen annos - mä en jaksaisi tuollaista pastamättöä! :)
Täältäpä löytyi varsinainen vhh-pasta-winneri! Todella hyvää. Niin maku kuin rakennekin mungpapupastassa vastasivat normifettuccinea. Varmaan joku pastahifistelijä huomaa eron, mutta minä ja mies emme. :) Aiemmin kokeilemani YesDelin Karppispagetti hävisi tälle 6-0. Ja papupastassahan on vielä tuota soijaproteiinipastaa paremmat ravintoarvotkin - enemmän protskua ja vähemmän hiilaria. Excellent!
Papupastaveljekset. :) Suuret kiitokset lukijalle tästä vinkistä! :)
. . .
Ja loppuun vielä täysin asian vierestä: Hemnes.
Siellä se nyt nököttää. Ja nielaisi kaiken testikosmetiikan ja pari laatikollista miehen dvd:eitäkin. Hyvä.
Mutta... kyllähän tuo nurkka nyt ahtaalta näyttää. Vaikka tiesin Hemnesin mitat entuudestaan, en jotenkin osannut odottaa että se on noin suuri. Mittasuhteiltaan aikamoinen köntys meidän pikkuasuntoon. :/ Mutta minkäs teet kun lipastot on niin pirhanan kalliita. Ikea oli ainoa vaihtoehto.
No, ainakin on nyt vähän siistimpää enkä tulevaisuudessa toivottavasti enää hävitä kosmetiikkatuotteita. ;)
P.S. Joo, karun näköinen tuo tulostinhirvitys tuolla Hemnesin päällä mutta kun ei sillekään ole paikkaa....
Päivän lookissa pääosassa uutuuksia Laveralta - uusi herkullinen poskipunasävy Charming Rose ja mehukas huulipuna Delightful Rose.
Kaikki tässä postauksessa esiintyvät tuotteet on saatu blogin kautta.
.
Laveran tämänhetkiset poskipunat Rose Light ja Apricot Light korvautuvat uusilla sävyillä Charming Rose ja Velvet Plum vuodenvaihteessa. Uudistus on mielestäni tervetullut, sillä vaikka vanhatkin sävyt ovat kauniit, ne ovat hieman epäkäytännölliset. Apricot Light on niin vaalea että käy vain todella vaaleahipiäisille (tummempi-ihoiset voivat käyttää sitä melkeinpä highlighterina) ja Rose Light taas sopii lähinnä viileäsävyisille. Lämminsävyiselle medium-iholle Laveralla ei ole oikein ollut tarjota mitään poskipunasävyä - ennenkuin nyt uudistuksen myötä.
Charming Rose on neutraalille ja lämpimälle iholle sopiva ihanan heleä ruusun sävy. Mikseipä se sopisi viileällekin..? Sävy ei ole lainkaan oranssinen vaikka kuvassa vähän näyttää persikkaan taittavalta. Luumuroosan sävyinen Velvet Plum taas on ehdottomasti viileäverikön sävy. Itse en ole sitä vielä testannut, saa nähdä meneekö minun iholleni.
Myös osa Laveran huulipunasävyistä uudistuu tammikuussa. Kuusi sävyä korvautuu uusilla (kuvassa), ja mukana on mm. Natural Glow -lookista tuttu suosikkisävyni Coral Divine (etualalla).
Päivän lookkiin poimin aavistuksen viileän, vadelmaisen Delightful Rose -sävyn.
Kenelle muulle tulee tästä mieleen Benecosin ihana Pink Rose? :)
Pink Rose on yksi kaikkien aikojen lempihuulipuniani, ja Laveran Delightful Rose muistuttaa sitä todella paljon. Varmaan juuri siksi iskin siihen heti silmäni uutuussävyihin tutustuessani. Pink Rosen koostumus on peittävämpi ja enemmän "crememäinen", Delightful Rosessa taas on aavistus helmiäistä ja se on hitusen läpikuultavampi.
Entäpä huomaatteko meikkipohjan hohtavuuden? Minusta ihohuokosetkin ovat näkyvämmät kuin yleensä.
Onkohan siitä vastuussa tämä alemman kuvan kaveri..? Saattoivathan huokosenikin vain tänään olla enemmän avoinna. :)
Meikkipohjana päivän lookissa Terre D'Ocin paljon kehuttu BB-voide. Kokeilin sitä tänään ensimmäistä kertaa ja palaan myöhemmin tarkemman arvion kanssa. Huvitti kun katsoin sävyn nimeä, ja sekin oli ruusua. :D
Hassua muuten, että kerrankin minulle sopii meikkipohjan sävy jonka pitäisi ainakin nimen perusteella olla roosapohjainen. Sävy valittiin minulle Jolien liikkeessä. Ja kyllä se minulle sopiikin. Sävy taitaa loppujen lopuksi olla aika neutraali.
Myös päivän tuoksussa oli ruusua! ^_^ Acorellen luomutuoksu (90% luomuraaka-aineita) R Of Rose on viimeisin tuoksuihastukseni, ja siitäkin - ja muista Acorellen tuoksuista - on tulossa oma postauksensa. R Of Rose -viehätykseni on siitä erikoinen, että normaalisti ruusu kuuluu niihin vähiten minuun vetoaviin tuoksuihin. Tietystikin, ruusulajeja ja niiden myötä erilaisia ruusun tuoksuvivahteita on satoja ja tähän Acorellen "liemeen" on näköjään valittu juuri minun kanssani samalla taajuudella oleva ruusun tuoksu (eteerinen öljy).
* * *
Mutta sitten siihen noloon tunnustukseen... Joka liittyy Laveraan.
Muistatteko, kun lokakuussa kerroin lyhyesti Laveran uusista meikeistä ja siitä, kuinka en meinannut malttaa päästä esittelemään niitä teille alkusyksystä? En kuitenkaan saanut esittelyä tehdä, kun maahantuojalla ei ollut varmuutta siitä milloin meikit saapuvat meille myyntiin. Lokakuun jutussa kirjoitin toivovani, että meikkien julkaisuajankohta varmistuu pian, että pääsisin niistä teille intoilemaan. No, ne ilmestyivät kauppoihin Suomessa nyt vihdoin marraskuussa. Miksi en siis ole esitellyt niitä..?
Koska.... olen hävittänyt ne. :( Ne ovat kadonneet meidän asunnon tavara (errm, eli kosmetiikka)mereen. Palattuani Kreikasta aioin heti jatkaa niiden testailua, mutta.... en enää löytänyt niitä. Olen etsinyt kaikkialta. Tyhjentänyt laatikot ja kassit saunasta, portaiden alta, vessasta, meikkinurkkauksesta.... Ei missään. En kertakaikkiaan tajua mitä olen niille tehnyt. :( Ja oikeasti ehdin niillä pari kertaa meikata ennen Kreikkaan lähtöä eli todistettavasti ne ovat minulle saapuneet.
Arvatkaa oliko nolo kertoa laveralaisille? Minulla ei tokikaan ole mitään velvollisuutta kirjoittaa heidän lähettämistään tuotteista, mutta nyt oli niin että olin luvannut pitää tuotteista koulutuksen Laveran jälleenmyyjille. Tuo koulutus olisi ollut loka-marraskuussa. Jouduin perumaan keikan kun minulla ei enää ollut materiaalia minkä ympärille koulutuksen järjestää. :/ Uskomattoman noloa.
Tämä oli kyllä viimeinen merkki siitä että asunnon testikosmetiikkajemmat on saatava järjestykseen. Tätä kirjoittaessani mies hakkaa tuolla taustalla kasaan tänään ostamaani Ikean Hemnes-lipastoa. Sinne ne kosmet nyt muuttavat. Elättelen edelleen toivoa että Laveran Brand New Edition vielä jostain putkahtaisi, mutta kun olen jo kaikki kassit kääntänyt... En keksi enää yhtään paikkaa jota en olisi jo tarkistanut.
Kerrotaan nyt sitten "bittersweetly", että se Brand New Edition -tuote, josta eniten odotin pääseväni teille kertomaan, on mousse-meikkivoide. En ole ennen millään luonnonkosmetiikkamerkillä tuollaiseen meikkkivoidekoostumukseen törmännyt. Ehdin testata meikkivoidetta pari kertaa syyskuussa, ja näiden kertojen perusteella olin ihan myyty. Aivan ihana, ihoon sulava koostumus ja todella kaunis pinta. Olisin mielelläni jatkanut testailua sillä en yleensä anna mielipidettä vain kahden testikerran perusteella, mutta kun siihen ei nyt ole mahdollisuutta niin sanon vain, että käykää ihmeessä testaamassa nuo mousset! Ja tulkaa sitten kertomaan Karkkipäivään oliko niin ihania kuin mikä mielikuva minulle jäi. :)
Olen nyt askeleen lähempänä ymmärtämään blogikollegaani Sensaistia. :)
Olin nimittäin eilen illalla tutustumassa Bernerin kutsumana Sensai-sarjaan. Monet selektiiviset sarjat ovat minulle tuttuja kosmetiikkamyyjän työni kautta, mutta meidän liikkeen valikoimaan Sensai ei kuulunut joten tämä aasialainen ylellisyyssarja on jäänyt minulle suhteellisen etäiseksi.
En itse rehellisyyden nimissä ole näistä "normikosmetiikan" sarjoista oman ihonhoitoni kannalta kiinnostunut, sillä minun tieni on luonnonkosmetiikan puolella. Mutta kaikenlaisiin sarjoihin on mielenkiintoista tutustua, ja kieltämättä Sensain (entinen Kanebo, brändinimeksi vaihdettiin muutama vuosi sitten Sensai) ympärillä leijuva japanilaisen ihonhoitorituaalin hienostunut aura on aina jotenkin vetänyt puoleensa. Etenkin merkin paljon hehkutetut kaksoispuhdistustuotteet ovat kutkutelleet, ja jos sarjaa olisi ollut meillä myynnissä, olisin testannut ne jo ajat sitten. :) *putsarifriikki :p *
Ilta alkoi koulutusosuudella jonka veti Sensain kouluttaja Tuija Lindström.
Olin ihan hämilläni kun snack-tarjottimelta löytyi minulle erikseen varattu vhh-annos...! :D Iltaan ilmoittautumisen yhteydessä kysyttiin ruokavaliosta, mutta en todellakaan odota että missään alettaisiin järjestämään minulle jotain erikseen vain "leipä- ja perunavammani" takia. Se on oma ongelmani. Bernerillä oli kuitenkin haluttu ottaa vammani huomioon, ja olin siitä kyllä tosi otettu. Liikuttavaa.
Koulutuksessa paneuduttiin Sensain klassikkotuotteisiin kuten 38-maskaraan, kaksoispuhdistustuotteisiin ja Sponge Chief -puhdistusliinaan. Ehkäpä myyjätaustani ja perusteellisen luonteeni takia jäin kaipaamaan vielä jäsennellympää katsausta Sensain voidepuoleen, mutta kaksituntinen oli varmasti tarpeeksi suurimmalle osalle muuta porukkaa. :)
Ilta jatkui koulutusosuuden jälkeen silkkisellä tanssiesityksellä (tiedättehän sen Sensain tunnetun mainoskuvan silkkiin kääriytyneestä naisesta, ehkä kauneimpia kosmetiikan mainoskuvia minun mielestäni) ja musiikkiesityksillä.
Anteeksi, minua jotenkin osin naurattaa tämä postaus kun kuvat tuovat mieleen monista muoti- ja lifestyleblogeista tutut jutut PR-tilaisuuksista ruokalähikuvineen... :D Oikeasti haluan kertoa teille tästä Sensai-kokemuksesta koska se oli taas jotain ihan uutta minulle ja minusta on muutenkin kiva välillä kertoa muistakin sarjoista kuin niistä joiden tyyppisiä itse käytän. Mutta näistä kuvista tulee sellainen muotiblogi-kokkaritilaisuus-fiilis... ^_^
Nojoo, mutta tässä ruokakuvassa halusin taas esitellä minulle sivuun laitetut vhh-alkupalat. :) Niin söpöä! (Vaikka myönnän, että minusta oli aavistuksen kiusallista että vain yhtä ainutta tyyppiä eli minua varten oli nähty tuollainen vaiva...)
Illan kruunasi illallinen, jonka aikana Tuija vielä kertasi Sensain ihonhoitofilosofian kulmakiviä. Kuinka monelle teistä Sensain "saho-rituaali" muuten on tuttu? Tai Sensai/Kanebo ylipäänsä? Arvelen monen suomalaiskuluttajan edelleen menevän sekaisin siinä mikä ero on Sensailla ja Kanebolla ja moni varmaan ihmettelee minne Kanebo on kadonnut.
Kanebo ei ole kadonnut, vaan firma vain päätti vaihtaa Japanin ulkopuolella myytävän ja markkinoitavan sarjansa brändinimen Sensaiksi.
Sensain "juttu" on silkki. Jokaisessa Sensai-tuotteessa on Koishimaru-silkkiuutetta, ja Kanebon ensimmäinen silkkituote tuli markkinoille jo 1936. Silkin ja ihon aminohappokoostumukset muistuttavat toisiaan ja silkkiuute sitoo iholle kosteutta.
Toinen asia, mistä Sensai tunnetaan, on tietysti ihonhoidon kaksoisrituaali. Tämä rituaali on japaniksi Saho, ja sen muodostavat kaksoispuhdistus ja kaksoiskosteutus. Iho pestään kahdella tuotteella, ja sen jälkeen myös kosteutetaan kahdella tuotteella. Tai kolmella, jos mukaan lisää seerumin. Mutta peruskosteutukseen kuuluu kaksi tuotetta. Kerron näistä myöhemmin Sensai-tuotepostauksessa sitten kun olen testaillut tuotteita ja Sahoa, muuten tämä juttu venyy väsyttävän pitkäksi. :)
Tilaisuudesta saadusta kassista löytyi tuote, jonka kokeilu on ollut "To Do" -listallani aina siitä saakka kun luin siitä neljä vuotta sitten (!!) Virven blogista. Sponge Chief -puhdistusliina. (Ihan käsittämätöntä taas että tähän meni näin kauan, toisaalta hauska sattuma että olin ihan hiljattain juuri itse ostanut ko. liinan. No, nyt minulla on sille jo seuraaja! :))
Tätä kun alkaa käyttää jää kuulema välittömästi koukkuun eikä osaa enää suoriutua puhdistuksesta ilman tätä.
Lahjakassista paljastui myös näytekokoinen setti Sensain ylellisintä sarjaa, Ultimatea. Nyt ollaan kuulkaas kalliin kosmetiikan äärellä! En ole koskaan aiemmin kokeillut mitään yhtä kallista. The Cream -päivävoiteella on hintaa vaatimattomat 756€ (ainakin Sokoksella josta hinnan tarkistin). Tuo 6 millin näytepurkkikin on siis 113€:n arvoinen...! Jessus.
Odotan todella suurella mielenkiinnolla miten hinta näkyy ja tuntuu ihossani. :)
Kassi sisälsi myös kaksoisrituaalin perustuotteet eli 1- ja 2-vaiheen putsarit ja 1- ja 2-vaiheen kosteustuotteet.
.
Palaan asiaan Sensai-tuotekokemusten kanssa vuodenvaihteen jälkeen. Saa nähdä hurahdanko näihin vai saako joku teistä nämä sitten arpajaisissa! :D
Heti alkuun pitää iloita siitä, että eilinen toiveeni lumesta todellakin toteutui...! ^_^ Aamulla heräsin valkoiseen pihamaisemaan. :)
Mutta sitten "pääuutiseen" - lakkasin vihdoin viimein kynteni! Huhhuh, eihän tässä mennytkään kuin... öhm, viimeinen lakkausmuistikuvani on jostain... toukokuulta..? *ihan kamalaa*
Ja katsokaa, kynsissä on jo vähän pituuttakin! Harvinaislaatuisesti ne ovat jopa tasapituiset tällä hetkellä! :D
Alla OPIn kaunis nude Samoan Sand ja päällä Natural Coden Sparkle Burst joka esiintyi tässä postauksessa (ekassa kuvassa keskimmäinen Natural Code -lakka).
Lukiessani Virven Hiekkaa puurossa -lakkapostausta tajusin, että taidan oikeasti olla vihdoin heräämässä kynsimasennuksestani. Katselin Virven kuvia ja olin ihan että OMG, mäkin haluan tuon lakan! Ja mullahan on se kun olin sen Lumenelta saanut :D Seuraavaksi lakkaan sillä! Ja olen ihan innoissani! :) Ei hyvänen aika että mä olen ihan totaalisesti tippunut lakkatrendikärryiltä kun en ole kertaakaan vielä kokeillut noita sokeri/hiekkalakkoja... (Onko ne muuten sama asia...? :p)
Nyt on aika ryhdistäytyä!
Olen jopa muistanut viikon verran ottaa joka aamu biotiinia. Voi että kun toivon että nuo pysyisi nyt jonkinlaisessa pituudessa..!
Jee, näkyy jotain sormenpäiden ylikin! ^_^ Kyllä voi pienet asiat ilostuttaa.
Niinkuin tämä lumikin. Varmaan se on sulanut iltaan mennessä kun ei ole yhtään pakkasta, mutta iloitsen näystä niin kauan kuin se kestää. Jospa se pakkasherrakin pian tulisi vierailulle.
Tänään starttasi myös mun virallinen Michael Bublé Christmas -kausi! ^_^ Voi Mr Karkkipäivä -raukkaa....
Tongin yhtä parven rappusten alla nököttävistä kosmetiikkakasseistani, kun yhtäkkiä mieleeni putkahti; "Hei, en ole pitänyt pitkään aikaan mitään arvontaa!" Piti ihan tarkistaa ja hyvänen aika, edellinen arvonta oli heinäkuussa..!
Joten ei muuta kuin arvonta eetteriin ja joku kiva tuotesetti ilahduttamaan Karkkipäivän lukijaa! :)
Lumenen uusi Arctic Spa -tuotetrio sopii marraskuiseen arvontaan, sen design tuo minulle mieleen talven ja näitä minulla ei ole itselläni aikaa testata. (Oliko hyvät perustelut? ^_^) Kauniit ja yksinkertaisen tyylikkäät nämä uudet valkoiset pakkaukset ja varmaan sisältöäkin on päivitetty koko Arctic Spa -linjassa.
Arvottava setti on saatu Lumenelta ja se sisältää suihkugeelin, vartalokuorinnan ja täyteläisen vartalovoin. Tuotteet arvotaan yhtenä pakettina.
(Laitoin kuvaan toiveikkaasti lumiuhiutaleita, olen ihan talvifiiliksissä ja haluan sitä lunta jo tulevan..! :))
Osallistuaksesi arvontaan kerro kommenttilootassa kauanko olet lukenut Karkkipäivää ja miten löysit tiesi tänne. Sisällytä kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville niin saan sinuun yhteyden. :) Osallistumisaikaa on perjantaihin 22.11. klo 21 saakka.
Lunta odotellen....!
P.S. Tällä viikolla noiden kosmetiikkajemmojen pitäisi vihdoin kadota rappusten alta ja saunan lauteilta kun olen lopultakin suunnistamassa lipasto-ostoksille! :) Ah, en malta odottaa että saan kaiken järjestykseen!
Ranskalainen Melvita kuului niihin muutamiin harvoihin merkkeihin jotka tiesin entuudestaan vaihtaessani luonnonkosmetiikan käyttäjäksi kesällä 2009. Eipä Suomen markkinoilla tuolloin niin huimasti sertifioidun luonnonkosmetiikan merkkejä ollutkaan. Muut, jotka tuolloin tunsin, olivat Weleda, Dr. Hauschka, Lavera, Urtekram ja ruotsalainen Rosen Serien. Melvita on perustettu vuonna 1983, eli kuuluu Euroopan luonnonkosmetiikkapioneereihin. Ranskassa se on luonnonkosmetiikan markkinajohtaja ja Melvita-putiikkeja löytyy ainakin Pariisissa melkein joka kadun kulmasta.
Melvita kuului mielessäni itsestäänselvästi niihin merkkeihin joita kokeilen ensimmäisten joukossa luonnonkosmetiikkaprojektini alettua. Mutta kuinkas kävikään? Väliin "änkesi" Hauschkan tohtori, sitten löysin Estelle & Thildin ja lopulta minulle alkoi tulvia muita merkkejä testattavaksi ihan tungokseksi saakka - ja niin sitten Melvita jäi jonnekin taustalle odottamaan vuoroaan. Ja on saanut odottaa runsaat neljä vuotta.
Viime kesänä oli vihdoin minun ja Melvitan teiden vuoro kohdata, kun sain Jolielta testiin Melvitan tuotteita. Satsiin kuuluivat Floral Bouquet -puhdistusvaahto, Orange Blossom Extraordinary Water -kasvovesi ja Nectar de Roses -kosteusvoide. Kokeilin settiä pikaisesti kesällä, mutta varsinaiseen testivuoroon ne pääsivät vasta nyt syksyllä.
Melvitan tuoteavalikoimasta pitää todeta sen verran, että se on todella laaja ja ainakin minun on ollut jotenkin vaikea hahmottaa sarjan ns. yleisiä linjoja. Siellä ei ole yhtä selkeää sarjajaottelua kuin esimerkiksi Laveralla tai Weledalla, ja Melvitan sivuilla käydessä saakin kahlailla aika hyvän tovin ennenkuin valikoimasta alkaa muodostua kokonaisvaltainen käsitys. Joukossa on erikoistuotteita joita en ole nähnyt millään muulla luonnonkosmetiikkamerkillä, kuten silmän- ja huultenympärysten syvien juonteiden täsmätuote sekä - uskokaa tai älkää - oma kasvovesi silmänympärysiholle...! Tällaiseen tuotteeseen en ole törmännyt ikinä missään aiemmin...!
Sitten tuotearvioihin:
Floral Bouquet Cleansing Foam
Tämä putsari on suosikkimuotoani eli pumppuvaahtoa. Vaahto on sellaista vähän ohuempaa sorttia, samankaltaista kuin esimerkiksi Laveran My Age -vaahdossa. Mukavan tuoksuinen ja hoitaa hommansa, iho jää miellyttävän tuntuiseksi niinkuin aina pumppuvaahtoputsareista. Juuri siksi tykkään tästä putsariformulasta niin kovasti, ei ole koskaan tullut yhtään pettymystä vastaan pumppuvaahdoissa! :) Vahvemman meikin päivinä olen pyöritellyt vaahtoa kasvoille kahdesti, teen siis kaksoispuhdistuksen mutta samalla tuotteella. Floral Bouquet tuntuu kenties ohuen koostumuksensa takia niin hellävaraiselta ja miedolta että mielelläni varmistun puhtaustasosta tuplapuhdistuksella.
Orange Blossom Extraordinary Water
Melvitalla on kahdenlaisia kasvovesiä; kukkaisvesiä ja "extraordinary"-vesiä. Nämä erikoisvedet ovat koostumukseltaan kevyen geelimäisiä, ja ovat hoitavampia kuin kukkaisvedet. Ne ovat ikäänkuin jotain kasvoveden ja kosteusseerumin välimaastosta. Extraordinary-sarjaan kuuluu kirkastava Narsissi-vesi, kosteuttava Appelsiininkukkavesi ja elvyttävä Ruusu-vesi. Kaikki niistä toki kosteuttavat, mutta Narsissi on erityisesti samealle iholle ja Ruusu ikääntyneelle iholle. (En pidä tuosta 'elvyttävä' -sanasta kosmetiikassa, mutta käytetään nyt paremman puutteessa... Eihän ihoa oikeasti voi "elvyttää", jos elvyttämisellä tarkoitetaan jonkun jo menetetyn "henkiin herättämistä" :D))
Orange Blossom Extraordinary-vesi on miellyttävän tuntuista, ja tuntuu lupaustensa mukaisesti kosteuttavammalta kuin tavallinen kasvovesi. Tästä jää ihoon pieni "pintafiilis", mistä en tavallisesti kasvovedessä pidä, mutta kun tuotteen ajattelee vähän niinkuin seerumina niin "kestän" sen :D
Nectar de Roses Moisturizing Rose Nectar
Nectar De Roses on käsitykseni mukaan Melvitan valikoimassa se kaikenikäisille sopiva peruskosteuttava linja. Minä sain testiin normaalista kuivalle iholle tarkoitetun Rose Nectar -voiteen, jonka koostumus on erittäin miellyttävä. Kuvailisin sitä vähän täyteläisemmäksi emulsioksi, ei ihan ohutta mutta ei vielä paksua "rasvaakaan".
Voide imeytyy nopeasti eikä tunnu rasvaiselta, mutta jättää ihon pinnalle ihan kevyesti vahamaiselta tuntuvan, suojaavan pinnan. Ei missään nimessä epämiellyttävän tuntuinen, minähän olen tosi tarkka näissä ihofiiliksissä :D Ei ala rullata meikin alla (no, ainakaan minun ihollani :) Sekaiholle sopii varmasti paremmin Nectar de Roses -geeliversio). Kesällä voide oli minulle ehkä vähän liian tuhtia, mutta nyt talvea kohti mennessä se sopii täydellisesti. Tuoksu on miellyttävä ja mieto, ei sitä tunkkaista ruusua mistä en pidä.
Hygieeninen pumppupullo saa myös kiitosta.
. . .
Näiden ja muiden aiemmin kokeilemieni parin millin pussinäytteiden sekä myymälöissä suoritettujen random-Melvita-testailujen perusteella olisin valmis sanailemaan, että Melvita kuuluu koostumustyyliltään siihen enemmän normikosmetiikkaa muistuttavaan luonnonkosmetiikkajoukkoon. Kun sarjat kuten Hauschka ja Weleda (Balm Balmista tai Badgerista puhumattakaan!) tuntuvat ja tuoksuvat selvästi erilaisilta kuin "normi"kosmetiikka, on Melvitan kaltainen sarja ehkä helpompi valinta normikosmetiikan koostumuksiin tottuneelle henkilölle joka harkitsee hyppyä luonnollisen kosmetiikan puolelle.
Jaksan aina kertoa kaikille, kuinka itse aloitin luonnonkosmetiikkasiirtymäni ihan vääränlaisilla voiteilla ja koko projekti meinasi tyssätä alkuunsa pettymykseni takia. Koostumukset ovat kyllä kehittyneet ihan hurjasti jo niinkin lyhyessä ajassa kuin neljässä vuodessa, ja kun valikoimaakin on varmaan kymmenkertaisesti vuoteen 2009 verrattuna niin tämän päivän luonnonkosmetiikka-asiakkailla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet tehdä onnistuneita valintoja. :)
Onko karkkipäiväläisten joukossa Melvitan käyttäjiä? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Jotenkin hassua miten näin iso ja etablisoitunut merkki on tavallaan jäänyt Suomessa viime vuosien trendikkäämpien brändien varjoon, vaikka imago on moderni ja valikoima laadukas.
Jouduin perjantaina laivalla niin loukkaavan ja epäasiallisen käytöksen kohteeksi, että menin ihan sanattomaksi hämmennyksestä ja pahasta mielestä. Yleensä olen suhteellisen sanavalmis nainen ja osaan sanoa törkeille tyypeille ns. "vastaan", mutta nyt saatoin vain katsoa näitä ihmisiä hämmästyksen ja häpeän vallassa.
Kuten kerroin perjantain postauksessa, olin lähdössä iloisin mielin Siljan Happy Lobster -ravintolaan, jossa ruokailu on minulle aina laivamatkojen kohokohta. Ruoka on vain jotain niin hyvää, ja hinta-laatu-suhde saa tällaisen köyhäilijänkin suupielet korviin. "Rapuhetki" tuo minulle muuten niin arkiseen ja rutinoituneeseen laivamatkaan pienen kultareunuksen.
M/S Symphonyn Happy Lobster on todella ahdas, ja pienet pöydät ovat käytännössä aivan vieri vieressä. Se on myös aina täynnä, no, ainakin viikonloppuisin. Minut ohjattiin pöytään, jonka vieressä 15 sentin päässä istui noin viisissäkymmenissä oleva, vähän fiinimmän näköinen pariskunta. He olivat käymässä keskustelua jälkiruokavalinnoista, ja olivat hieman kyllästyneen näköisiä tarjoilijan viimein purjehtiessa heidän pöytäänsä ja pahoitellessa että he olivat saaneet hieman odottaa.
No, pariskunnan odotellessa jälkiruokaansa minä sain alkuruokani. Se oli Äyriäislautanen, ehdoton lempparini Happy Lobsterissa ja tilaan sen joka kerta. Taustatietona kerrottakoon, että en ole mitenkään hurjan tottunut rapuveitsen käsittelijä ja auon lähes kaikki ravut sormin. (Alkuruokalautasella tosin ei mitään suuria rapuja olekaan, ne saa mielestäni ihan kätevästi auki ilman veistä.) Muistan aina, kun tilasin äyriäislautasen ensimmäistä kertaa ja olin ihan että apua, miten näitä syödään... Lautasella taisi olla kolme erilaista välinettä niiden käsittelyyn. Sitten huomasin, että muutkin ravintolassa käyttävät sormiaan ja tarjoilijakin nauroi että "ota ihan rennosti, nämä saa syödä ihan miten haluaa". :)
Noniin, mutta siis perjantaihin. Olen jo pitkään aikonut kirjoittaa blogiin pienen jutun Happy Lobsterista ja rapujen syönnistä, ja halusin ottaa juttua varten pari kuvaa. Otin esiin kamerani ja nappasin Äyriäislautasesta muutaman kuvan. Tämä vei alle minuutin eikä varmastikaan kiinnittänyt kenenkään huomiota koko ravintolassa - paitsi viereisen pöydän fiinin pariskunnan. Laittaessani kameraa takaisin laukkuun, alkoi pariskunta kommentoida kuvien ottoani kovaan ääneen.
"Siis ei herranjumala miten noloa, ihan järkyttävää", mies sanoi.
"Aivan, siis niin järkyttävää", nainen komppasi.
"Voi hyvänen aika kun kaikesta pitää koko ajan olla ottamassa kuvia, tämäkään tyttö tuskin pystyy odottamaan että pääsee laittamaan kuvat jonnekin Twitteriin tai Facebookiin", mies sanoi.
"Niin juuri, ihan paaaaakko laittaa kaikesta syömästään heti kuva Facebookiin", nainen sanoi.
"Ihan järkyttävää", mies totesi. Äänensävy oli niin liioitellun teatraalinen, että jos en itse olisi ollut arvostelun kohteena, olisin varmasti revennyt nauramaan.
"Niin järkyttävää", nainen jatkoi.
Pariskunnan tarkoitus oli eittämättä, että kuulen kaiken tämän. Vaikka he eivät olisi korottaneet ääntään, olisin toki silti kuullut, istuinhan vain 15 sentin päässä. Päätin keskeyttää taivastelun ja sanoin heille:
"Anteeksi nyt vain kovasti, mutta aion kirjoittaa ravintolavierailustani jutun. Tarvitsen siihen kuvia".
"Niin joo, ihan varmaan", nainen sanoi ja katsoi minua niin ylimielisesti että ihan jäädyin.
"Ihan sama mutta järkyttävän noloa tuollainen", mies sanoi ja katsoi minua yhtä ivallisesti.
Olin niin puulla päähän lyöty että pystyin vain tuijottamaan heitä.
Siinä tämä hienon näköinen pariskunta istui kuvitellen olevansa parempia ihmisiä hienoine käytöstapoineen, ja katsoivat oikeudekseen alkaa arvostelemaan ja pilkkaamaan "noloa rahvasta". Toinen tulee ravintolaan hyvillä mielin syömään, ja nämä ihmiset alkavat ääneen pilkkaamaan häntä.
Kuva: 123rf.com © Alvaro Cabrera Jiménez
Nainen katsoi minua melkein aggressiivisesti, ilmeisen provosoituneena siitä, että ylipäänsä olin kehdannut avata heille suuni. Hän alkoi selittää:
"Me oltiin juuri Pariisissa, ja sielläkin yhdessä ravintolassa istui tyttö joka alkoi kuvaamaan croissantiaan, siis ihan kääääsittämättömän noloa. Siinä se väänteli ja käänteli itseään sen kameran kanssa, jooooka puolelta piti saada kuva siitä hemmetin voisarvesta, niin uskomattoman noloa."
Tätä kertoessaan nainen alkoi itse vääntyillä ja kääntyillä istuimellaan, esittäen croissant-tyttöä. Hän heilui tuolillaan niin että päätyi osittain melkein syliini. Aloin miettiä, oliko nainen juovuksissa. Aikamoisen ylimitoitettu reaktio kuvanottooni. Nainen ei kuitenkaan vaikuttanut humaltuneelta. Hän vaikutti vain - - erittäin ylimieliseltä ja tuohtuneelta.
Olisin halunnut sanoa vielä jotain, mutta en kertakaikkiaan kyennyt. Tunsin oloni loukatuksi ja samalla häpesin pariskunnan puolesta. Käsittivätkö he ollenkaan käytöksensä epäasiallisuutta? Miten joku kehtaa olla noin epäkohtelias ventovieraalle ihmiselle? Mitä olin heille tehnyt? Otin kolme kuvaa ruoka-annoksestani.
Käännyin pois ja aloin syödä rapujani. Hetken kuluttua kuulin, kun nainen vielä totesi miehelleen, "On se kyllä ihmeellistä että lapset ja nuoret ylipäänsä tilaavat mitään äyriäisiä kun eihän ne osaa edes syödä niitä." Mies komppaili.
Lapset ja nuoret...!
. . .
Ilta meni melkein pilalle. Olin vähän aikaa kuohuksissa moisesta julkisesta "hyökkäyksestä" ja oli aika ikävä yrittää siinä syödä annostaan jota olin niin kovasti odottanut, viereisen pöydän mulkoillessa ruokailuani. Onneksi pariskunta poistui pian ja hyvä ruoka pelasti tunnelmaa edes vähän. Toisen annokseni, Scampi-salaatin, sain syödä rauhassa.
Okei. Ruokien kuvailusta on tullut blogien ja muun kuvapainotteisen sosiaalisen median kautta varsinainen ilmiö, ja varmasti se ärsyttää joitakin ihmisiä. Helkkari, myönnän itsekin että se näyttää vähän huvittavalta ja joissain tilanteissa varmasti jopa nololta. Mutta häiritseekö se ketään? Ja jos häiritsee, eikö olisi kohteliasta pitää se omana tietonaan ja päivitellä vaikka kaverinsa kanssa keskenään tilanteen jälkeen?
Kumpi on nolompaa - se että ottaa kaikessa hiljaisuudessa valokuvan lautasestaan vai se että alkaa ääneen taivastelemaan ja dissaamaan kuvan ottanutta henkilöä - niin että henkilö ja puoli ravintolaa kuulevat? En pysty ymmärtämään tällaista perusteetonta ilkeyttä.
Luulen, että tässä asiassa minulla on arvostelijoitani paremmat perusteet todeta heidän käytöksestään;
"Ihan jääärkyttävää".'
P.S. Laitan tänne taas yhteisen vastauksen kaikille niille kommentin jättäneille joille en henkilökohtaisesti vastannut - kiitos "kollektiivisesta paheksunnastanne" tällaista rahvaan kyykytystä kohtaan, todella harmi ettei kyseinen pariskunta tai ylipäänsä heidän kaltaisensa "Paremmat Ihmiset" tätä juttua ja keskustelua lue. Voisi tehdä hyvää saada vähän ajattelemisen aihetta. Kaikkiin kommentteihin olisi tehnyt mieli vastata mutta niitä on niin paljon, kiitos runsaasta osanotostanne!
