Tänään lounaalla: tofuhampurilainen.

Tykkään hurjasti tehdä kasvishampurilaisia quorn- ja soijapihveistä, mutta tofu (saatika halloumi)hamppareille en ole oikein lämminnyt. (Ja ei edes mainita juurespihvejä, eihän?)

Nyt olen löytänyt tofun, joka maistuu myös hampurilaispihvinä!

Tunnustus #1: miten en ole huomannut Jalotofuja kaupassa aiemmin? Yritys on näköjään valmistanut tofua jo kohta 20 vuotta.

Tunnustus #2: huomasin Jalotofut kaupoissa vasta tänä syksynä. Kiinnostuin.

Tunnustus #3: tilasin Jalotofut kokeiltavaksi PR-toimistolta kosmetiikkatuotteiden seassa. (Jalotofut kun sattuvat kuulumaan muuan luonnonkosmetiikkaa edustavan PR-toimiston listoille... oli niin helppo klikata ne tilauskoriin shampoiden ja hoitoaineiden kanssa...)

Tuo viimeinen oli ehkä lievästi pateettista ja osoittaa kuinka me bloggaajat valitettavasti totutaan siihen että tuotteita voi tilata veloituksetta kokeiltavaksi ja kuvattavaksi. Anteeksi lukijani. Nämä olisin kyllä voinut vallan hyvin ostaa itse - ja vastaisuudessa tulen ostamaankin sillä nämä olivat sairaan hyviä!! Siirryn ehdottomasti käyttämään Jalotofua, se kun on vielä kotimainen yrityskin! Hyvästi Alpron tofu!

Jalotofulla on oma tehdas Tammisaaressa ja siellä he valmistavat tofun brasilialaisista Reilun Kaupan luomusoijapavuista.

Valikoimassa on kolmea eri makua (Hamppu, Marinoitu, Kylmäsavu, kaikki kiinteitä) sekä kahta maustamatonta, pehmeää ja kiinteää. Kiinteiden koostumus on makuuni ihan täydellinen, paljon Alpron tofua jämäkämpää ja juuri siksi siitä saa niin hyvän hampurilaispihvinkin. Hamppariin parhaiten sopii mielestäni Kylmäsavutofu.

Tämän päivän herkkulounaani syntyi seuraavaista aineksista:

1. Hampparipohja. Itse tehty mantelileivän reseptillä.

2. Hampurilaiskastike. Itse tehty, heittelen sekaan milloin mitäkin, tämänpäiväisessä maustamatonta Philadelphia-juustoa, kermaa, majoneesia, pikkuisen rahkaa (kun ei ollut kermaviiliä), stevialla maustettua ketsuppia, hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia, pippuria, pisara Sambal Oelek -kastiketta ja ripaus steviaa. Ai että tuli hyvää..!

3. Juusto. Riitan Herkun Goudaa.

4. Salaatti. Tällä kertaa kotoa löytyi lollo rossoa.

5. Sipuli. Hampurilais-must! Joku tykkää laittaa raakaa sipulia, itse tykkään aina kuullotella pehmeäksi ellei ole kiirenälkätilanne. :)

6. Paprika. Sama homma paprikan kohdalla - kuullotan usein pehmeäksi. Pysyy paremmin kasan päälläkin eikä tipahtele haukatessa. ^_^ (Ja hei - kaikki kasvikset muuttuu maukkaammiksi kun niille näyttää vähän pannua ja voita... ;))

7. Tofupihvit. JA 8. Grano Padano -juustoraastetta - siitä tuplajuusto. ^_^ Tykkään ripotella Grana Padanoa (tai parmesaania) melkein minkä tahansa ruoan päälle. Juusto vain... no, tekee kaikesta parempaa.

Nammm!

Kokeilin maut Kylmäsavu, Marinoitu ja Hampunsiemen. Kylmäsavu oli näistä ehdoton suosikkini, ihan älyttömän hyvää! Voimakkaan ja aromikkaan makuinen. Peitti lähes kokonaan tofun ominaismaun. (Minulla ei ole mitään tuota ominaismakua vastaan mutta tiedän ihmisiä jotka eivät siedä sitä.)

Marinoitu ja Hamppu olivat miedomman makuisia. Marinoidussa tofuun sekoitetaan luomubasilikaa ja luomuvalkosipulia, Hampussa on mukana 15% hampunsiementä.

Kaikkein eniten käytän tofua tällaisissa perus wok-tyylisissä ruoissa. Tofua, parsakaalia ja kukkakaalia kera raejuuston on aika hyvä kuntosalinjälkeis-mättö. :) Jos haluan jotain vähän täyteläisempää niin teen saman setin curry-kerma- tai maapähkinä-kookoskerma-pohjaan. Miinus raejuusto.

Onko Karkkipäivän lukijoiden joukossa tofun ystäviä? Miten tykkäätte sitä laittaa? Tunnustan (postauksen tunnustus #4, näemmä :)), että itse olen vähän huono keksimään mitä muuta tofusta tehdä kuin näitä perinteisiä wok-ruokia. Ja nyt hampparipihvejä. Mites lihansyöjät, tuleeko syötyä myös tofua?

P.S. En koskaan unohda omaa ensimmäistä tofukokemustani, jonka vuoksi tofu melkein jäi "never again!" -joukkoon... Tilasin kiinalaisessa ravintolassa annoksen jossa oli pehmeää, maustamatonta tofua, siis sitä todella löllöä. Nämä löllöt klimpit lilluivat kasvispalojen seassa kastikkeessa ja näyttivät - ja maistuivat - niin vastenmieliselle että en tainnut saada annosta edes puoliksi syötyä. Onneksi olen myöhemmin saanut hieman parempaa tofua..! ;)

Mr. Karkkipäivän ajatukset "mieskosmetiikasta" eivät liene jääneet blogin historiassa epäselviksi. Muistin virkistykseksi voi vaikka käydä lukaisemassa tämän haastattelun syksyltä 2010, tai sitten misterin kynäilemän, jonkinlaiseksi Karkkipäivän klassikkopostaukseksi muodostuneen arvostelun ACOn miesten tuotteista tämän vuoden elokuulta.

Kielteisestä asenteestaan huolimatta äijä on kuitenkin suostunut vuosien varrella ottamaan vastaan yhden jos toisenkin ihonhoitotuotteen joita meille on Karkkipäivän kautta tarjottu. Olen miettinyt, miten näistä viimeisimmistä oikein pyytäisin arviota, kun tiedän että vastaus on yleensä sitä, "No, ihan samalta nää kaikki tuntuu" -luokkaa tai luonnonkosmetiikan kohdalla "Hyi helkkari miten limaista ja haisee pahalle!".

Päätinkin sitten lähestyä asiaa äänettömällä tarkkailutekniikalla. En kysy mieheltä mitään! Tarkkailen vain. Ja havainnoin mitkä pulloista alkavat vajeta ---> merkki siitä että tuotteessa täytyy olla jotain josta mies pitää.

Tällainen rivistö pulloja on kertynyt wc:n lavuaarin reunalle miehen puolelle. Tuo poni-hammasmuki on kyllä eksynyt kaveeraamaan miestuotteiden kanssa mun puolelta..! ^_^

Olen nostellut ja tunnustellut puteleita tasaisin väliajoin koko syksyn ajan ja selvittänyt, mitä niistä on käytetty eniten. Tein myös pienet yhteenvedot tuotteiden ominaisuuksista - jos vaikka joku teistä etsii kosmeettista joululahjaa miehelleen..! ;)

Tämä on siis silmänympärysvoide puikon muodossa. Tästä huomioin, että se on ollut miehellä aina mukana kesästä saakka, jolloin hän sen sai.

Jos joku on jotenkin onnistunut missaamaan "Finnintappaja"-postaukset, niin Creme Intex No.2:sta voi lukea vaikkapa täältä.

Lavuaarin reunalla asuvista tuotteista Kiehl's on selvästi ollut eniten miehelle mieleen. Pullojoukon takaa muuten löytyi Bulldogin Original Moisturiser, joka oli ensimmäinen koskaan miehelle blogin kautta lähetetty kasvovoide. Voide on käytetty lähes loppuun. Heitin pullon pois sillä sisältö haiskahti jo epäilyttävälle...

Peilikaapin sivuhyllyltä löytyy Sanctumin partageeli. Tämä tuote sai mieheltä aikoinaan niin negatiivisen palautteen, että en tajua mitä se enää tekee kahden vuoden jälkeen kylppärissämme..! Heitin roskiin otettuani kuvan.

Töistä joskus tuomaani Clarins Men -näytettä mies ei ole vaivautunut koskaan varmaan edes avaamaan.

Suihkun puolelta löytyy myös miehen käyttämää kosmetiikkaa. Täältä löydämme miehen ilmeisen suosikkituotteen - Yves Rocherin kuorivan kasvoputsarin! Tämä puteli on melkein lopussa. Olen havainnoinut, että mies käyttää sitä todella säännöllisesti. Ja huom! Erikseen kehottamatta. Niinkuin kaikkia näitä postauksen tuotteita.

Mies tykkää voimakkaasti tuoksuvista suihkugeeleistä, ja miehiset "Axe-hajut" ovat kuin vaivihkaa vaihtuneet hedelmäisempiin ja makeampiin... Mies on ihan rakastunut Tigin shampoiden makeaan tuoksumaailmaan, ja jossain vaiheessa hän hyväksyi makeat tuoksut myös suihkugeeliinsä. Tooodella pitkään hän käytti vain ja ainoastaan Axea tai tuoksupakettien mukana tulleita "miehen hajuisia" suihkutuotteita. Yves Rocherin ei-todellakaan-miehinen hunajasuihkugeeli näyttäisi olevan herralle mieleen.

Pyykkikoneen päältä eri pesuaineiden seasta bongasin hämmästyksekseni Bulldogin kasvoputsarin. Täälläkö tämä on..? Olin jo tyytyväisenä kuvitellut miehen käyttäneen sen loppuun. Mutta ei, Bulldog-puhdistusgeeli ei ole huvennut juuri lainkaan. Päätelmä: mies pitää kuorivista putsareista. Ne tuntuvat miehen mielestä varmaan... tekevän jotain? :) Toisin kuin pelkkä putsari? Kun naaman perusputsaus hoituu muutenkin suihkussa shampoolla.

Myös työreissuille mies pakkaa kosmetiikkaa mukaan! Näppäsin tämän salakuvan pari viikkoa sitten. Tästä voimme päätellä, että mies on jo oikeasti tottunut käyttämään kosmetiikkaa. Siitä on tullut... rutiinia? Oooo, wow! :) Hän haluaa ottaa putsarin ja kasvovoiteen mukaan matkalle lähtiessään.

...mutta mikä on tuo Blonde-shampoo? saatatte ihmetellä. Mr. Karkkipäivällä on tummanruskeat hiukset. Ei, miehelläni ei (ainakaan pitäisi olla) suhdetta toiseen blondiin työreissuillaan, vaan hän käyttää tuota shampoota itse. Lisää aiheesta ensi viikon hiusteemaviikolla..! :)

Kuka muuten meinasi ostaa miehelleen/poikaystävälleen jotain kosmetiikkaa joululahjaksi?

* * Postauksen tuotteista Kiehl'sin, ACOn, Yves Rocherin, Bulldogin ja Sanctumin tuotteet on saatu blogin kautta. Ainoat ihonhoitotuotteet jotka mies on koskaan ostanut itse ovat Lushilta ja Ella Bachélta (suihkugeelit ja dödöt poislukien) * *

Buustaan hiustenhoitoaineita aina öljyllä. Tässä yhtenä päivänä tajusin, että voin tehdä saman myös käsivoiteelle - tai mille tahansa kosteusvoiteelle :)

(Tämä on nyt varmaan sarjassamme "Keksitkö enää yhtään itsestäänselvempää vinkkiä" :D, mutta annetaan mennä!)

"Ongelma": minulla on kaksi Yves Rocherilta saatua voidetta, joiden kummankaan koostumus ei ole mieleeni. Toinen on 100-prosenttinen karitevoi, joka ei ole koskaan toiminut minulla yksinään. Olen yrittänyt käyttää sitä pois jalkavoiteena, mutta kun ei se pehmennä jalkojakaan tarpeeksi omillaan. No, tottakai voin heittää purkin myös pois tai antaa eteenpäin, eihän siitä ongelmaa tarvitse tehdä. :)

Mutta aina parempi jos keksii keinon saada hyödynnettyä se itse! ^_^

Toinen voide on viime joulun sesonkituotteisiin kuulunut hyvin vesimäinen, ohut käsivoide. Olen käyttänyt sitä satunnaisesti jonain iltoina, mutta en pidä voiteesta sillä se on tarpeisiini liian ohutta. Aamulla kädet saa rasvata suoraan uudelleen, iho tuntuu niin kuivalta.

Rasvaan iltaisin ensin jalat, ja sitten kädet. Kädet jäävät karitevoirasvauksen jälkeen niin ällön rasvaisiksi ja kiiltäviksi, ettei voi lukea kirjaa ilman että se tahriintuu rasvaan. Jostain tablettilaitteesta puhumattakaan... Niinpä kävin usein pesemässä kädet jalka- ja käsirasvauksen välissä. Kunnes yhtenä iltana, kun en jaksanut lukea, vedin "vesikäsivoiteen" suoraan kariterasvaisiin näppeihin, ja kas...! Karitevoi emulgoitui nätisti ohuempaan käsivoiteeseen ja tuloksena oli mitä miellyttävimmän tuntuinen iho! Myös aamulla! :)

Karitevoi ei toimi minulla yksinään, koska ihoni haluaa myös kosteutta sitovia aineita ja vettä. Ohuet kosteusvoiteet eivät toimi minulla yksinään, koska ihoni kaipaa myös pehmentäviä rasvoja. Yhdistetään nämä: täydellinen tuote. :)

En nyt tiedä kuinka monella teistä pölyttyy kodin nurkissa käyttämättä jäänyt karitevoipurnukka johon voisitte tämän vinkin hyödyntää, eipä varmasti monellakaan. :) Mutta voiteisiin voi sekoittaa mitä tahansa rasvaa tai öljyä - no okei, ei mitä tahansa rasvaa kuten voita tai margariinia :D -, mutta mitä tahansa kasviperäistä rasvaa tai öljyä. Ja tokihan voi käydä apteekista hakemassa sitä puhdasta mineraaliöljyäkin jos siitä sattuu tykkäämään! ^_^

Huonot hiustenhoitoaineet eivät enää jääneet käyttämättä kun aloin lisäämään niihin öljyä - kroppatuotteisiin voi soveltaa samaa! :) Jos vartaloemulsiosi ei kosteuta tarpeeksi, lisää siihen vaikka oliiviöljyä keittiön kaapista! Öljy emulgoituu voidepohjaan ja imeytyy ihoon jättämättä samanlaista rasvaista tunnetta kuin öljy yksinään voi jättää. Kasvovoiteisiin sekoitettaviksi sopivat hyvin kevyemmät öljyt kuten jojoba ja manteliöljy. Tai miksei kookoskin, jos iho on erityisen kuiva. :)

Ei muuta kuin miksailemaan! :)

Juomapostausta pukkaa taas. Heh, pitäisiköhän kuitenkin laittaa otsikon 'suuri' lainausmerkkeihin tai kysymysmerkillä... Ounastelen ettei kysely varmaan saa mitään hurjaa ryntäystä aikaiseksi :)

Kun marraskuussa käsiteltiin kahvi ja toissapäivänä tee, niin lyödään joukon jatkoksi kauteen kuuluva glögi. (Pitääkö vielä tehdä kaakaopostauskin? :D)

Glögi on niin hyvää. Mutta hyvää glögiä on vaikea löytää. Ja onneksi sen sesonki on lyhyt - siihen myös kyllästyy nopeasti. Mutta 3-4 viikon vuosittaisina periodeina nautittuna glögi on kyllä taivaallista.

Itse nautin glögini luonnollisestikin sokeroimattomana. Vaihtoehtoja on tällöin neljä. 1) Teen glögin itse teepohjaan. 2) Teen glögin itse sokeroimattomaan mustikka- tai mustaherukkamehupohjaan. 3) Ostan kaupasta Valion sokeroimatonta glögiä. 4) Ostan kaupasta Marlin sokeroimatonta glögiä.

Ensimmäisenä vhh-joulunani tein glögin itse mustaherukkamehuun. Ei ollut hääppöistä, mutta kelpasi paremman puutteessa. Teeversiota en edes kokeillut, sillä lisään glögiini aina punaviiniä eikä tee + punaviini kuulosta kovin houkuttelevalta kombolta. Viime jouluna ystäväni vinkkasi Valion sokeroimattomasta glögistä, ja se osoittautui vallan kelvolliseksi tavaraksi. Siitä saa jopa oikein erinomaista glögiä hyvällä viinillä! (Siskoni luona oli viimeksi Peter Lehmannin Shirazia - täydellinen pari glögille..!! <3)

Suomen markkinoilla ei käsittääkseni ole kuin nämä kaksi sokeroimatonta glögiä. Marlin versio on aavistuksen hiilaripitoisempaa (Valio 3 g / 100 g, Marli 3,8 g / 100 g), mutta tärkeintä on maku - ja Valio maistuu paremmalle kuin Marli. Vaikka ainekset ovat kummallakin aika lailla samat. Valion on makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami K:lla, Marlin sukraloosilla ja asesulfaami K:lla. Marlissa on hitusen enemmän mausteita, esim. pomeranssinkuorta jota Valiossa ei ole.

En ole koskaan pitänyt glögin imelyydestä, en edes ennen vhh-aikojani. Minusta glögin luontainen, ihana mausteisuus hukutetaan useissa valmisglögeissä järkyttävään sokerimäärään. Tuskin kaikki sokerinsyöjätkään arvostavat niin hallitsevaa makeutta..? Jo pelkästään siksi glögi "vaatii" minusta alkoholilisän - saapahan imelyyttä lantrattua jollain. :) Ennen laimensin glögiä vaikka sitten vedellä jos ei alkoholia ollut saatavilla. :D

Mitenkäs te ja glögi? Tummana vai vaaleana? Alkoholilla vai ilman? Paras glögimerkki? Rusinat ja mantelit messiin vai ei kiitos lisukkeille? Vai yöks koko glögi?

Niille jotka eivät jaksa kommenttiboksiin vastailla on blogin sivupalkissa kysely. :)

* * *

Sitten vähän "pakinaa". Minulla on ollut taas parin viime päivän ajan lievä kosmetiikkaväsymys. Mutta ihan vain lievä. ;) Kuitenkin sellainen, että ei ole tehnyt niin mieli kirjoittaa kosmetiikasta - vaikka olen siitä kirjoittanutkin. Matskua on niin paljon varastossa. Luulen, että otin kesän ja syksyn aikana vastaan ihan liikaa testituotteita ja nyt ne tavallaan syyllistävät ja "hengittävät niskaan", koputtelevat Hemnesin laatikoiden reunoja ja muistuttavat kuinka monta kuukautta ovat odotelleet. Vaikka eihän niistä ole pakko kirjoittaa.

Mutta hei! Maaliskuun romahduksen jälkeen opin paljon ja muutuin! :) Minun ei varmasti enää koskaan tarvitse kirjoittaa tuollaista kirjoitusta. Juuri siksi olette mm. tällä viikolla saaneet lukea teestä ja glögistä! Jos kirjoittaa väkisin jostain aiheesta, ei siitä ole iloa kellekään. Viime keväänä pelkäsin, että kosmetiikkaähkyni oli lopullinen, ja sitä myötä bloginikin ehkä kuihtuisi pois... Mutta ei, minä rakastan kosmetiikkaa, se ei tule muuttumaan. Jos parina päivänä tekee mieli nakata putelit parvekkeelta - ei mitään hätää! :) Kirjoitan glögistä ja ensi viikolla halaan taas shampoitani! ^_^

.

Tänä aamuna heräsin varhain joulukorttityöpajani ääreen. Meille on tullut vasta kolme korttia, itse väkersin tänään 50. :) Perinteet ovat tärkeitä, ja sellaista joulua ei tule jolloin minä en kortteja lähettäisi.

Juuri nyt minun tekee kaikkein eniten mieli fiilistellä joulua. Kosteusvoiteissa ja ripsiväreissä ei oikein ole mitään jouluista. :) Maustekakussa ja kynttilöissä sen sijaan on. Aion kokeilla uutta vhh-joulukakkureseptiä ja tällä hetkellä se ilostuttaa enemmän kuin aamuin ja illoin tapaamani ihanan tuoksuinen Estelle & Thild -voide.

Se on ihan ok! :) Kosmetiikkabloggaajakin saa sanoa niin! ^_^

Korttipajasta...! :) Kuva viime talvelta.

.

P.S.

...ensi viikolla saatte kuitenkin lukea ei-niin-jouluisaa Hius-teemaviikkoa...! ^_^

Lukijani Eevis kysyi Brand New Edition -meikkipostauksen kommenteissa, minkä sävyinen Oriental Brown -paletin vihreä on. Vastaus on viileä, harmaaseen taittava havunvihreä (mitä Eevis et halunnut kuulla, pahoitteluni :D)), ja tässä kuvat havainnollistamaan vastausta.

Tämänpäiväinen smokey-meikki Laveran Oriental Brown -paletilla.

Ulkonurkassa vihreää, luomen keskellä luumua ja luomivaossa ihan sisänurkasta alkaen kullanruskeaa. Alaluomella vihreää, kullanruskeaa ja paletin vaaleinta eli kuparista persikkaa. Kulmaluulla MACin Shroom. Vihreän sävyn levitin kosteana. Luomen keskelle, vihreän ja luumun sävyn kohtaamispisteeseen, sipaisin kevyen highlightin kuparipersikalla. Tuo vaalein sävy näyttää meikkikuvissa lähinnä kultaiselta, mutta kyllä siinä on sellaista punertavaa persikan sävyä. :)

Pitkästä aikaa tein meikin pelkästään blogipostausta varten :) Siksi vain toinen silmä. Yhteen aikaan tein päivittäin kaksi eri meikkiä, yhden kumpaankin silmään, että sain blogia varten kaksi eri meikkikuvaa. ^_^ Se taisi olla ihan blogin alkuaikoja.

Ja tässä vielä monien tykkäilemä "värikartta". Useille täysin turha - mutta melkein yhtä usealle käytännöllinen. :)

Ole hyvä Eevis! :)

Siivosin tänään keittiön kaappeja ja... sieltä paljastui mittava todistusaineisto "entisestä elämästäni".  Vanhasta parhaasta ystävästäni.

Tee.

Join sitä aamuin illoin, lounaalla, päivällisellä, välipalalla, janoon. Joka päivä. Lapsuudesta saakka. Tee on ollut minulle samanlainen intohimo kuin kosmetiikka, violetti väri, My Little Ponyt, musiikki ja nyt viime vuosina ruoka. Rakastin teetä. Olimme erottamattomat.

Sitten kahvi tuli väliimme.

Aloitin kahvin juomisen syksyllä 2011. Ensin se vieraili aamiaispöydässämme vain silloin tällöin, sitten yhä tiheämmin, lopulta syrjäyttäen teemukin kokonaan.

Tee, tuo vuosikymmenten rakkain juomani, alkoi maistua.... valjulta. Mauttomalta.

Aluksi en ymmärtänyt kuinka voimakas minut vietelleen kahvin vaikutus oli. Ostin edelleen teetä niin kuin aina ennenkin, mutta pian huomasin, että kaapeissa jo lymyävät teepakkaukset eivät huvenneet mihinkään. Kaappeihin tuli suorastaan tungosta. Se oli hämmentävää. Ennen yksi teepakkaus kesti minulla ehkä pari viikkoa.

Päivittäiset lounas- ja välipalamukilliset hiipuivat pikkuhiljaa iltateehen, ja siitä asteittain vain joinain iltoina nautittavaan iltateehen, kunnes vähän aikaa sitten tajusin, että en oikeastaan enää koskaan juo teetä. Tai se on ottanut saman roolin mikä kahvilla oli ennen - juon sitä yhden kupillisen hyvin harvoin ja satunnaisesti.

Sitä ei vain enää tee mieli.

Olin kai tuntenut syyllisyyttä teen hylkäämisestä, ja syyllisyys taas oli saanut minut välttelemään kaappeihin kertyneitä teejemmoja.

Kun tänään tyhjensin kaapit, tuli haikea olo. Minä ja tee. Miten minulla voi olla kotona näin paljon ihanaa teetä ja se on jäänyt juomatta...?

Katsellessani pakkauksia tajusin, kuinka lopullinen välirikostamme on tullut. En minä näitä tule enää juomaan. :´-(

Toisessa kaapissa patsastelee ylhäisessä yksinäisyydessään uusi rakkaani. Kahvi on aivan fantastista, mutta ei meillä tule koskaan olemaan samanlaista suhdetta kuin minulla ja teellä. Kuljimme niin pitkän matkan yhdessä, ja tuskin tulen koskaan juomaan kahvia joka aterialla niinkuin teetä. Nordqvistin Samurai, jouluteet, Indian Chai, Moroccan Mint... niin monia suosikkimakuja... Tuleeko kahvimaustani koskaan yhtä tarkkaa ja erittelevää? Toistaiseksi olen vain tyytyväinen, jos paahto on tummaa. (Ja kahvi ei tule R-kioskin automaatista...)

Joulutee on nykyään ainoa teemaku, jota minun tekee edes joskus mieli. Siis kerran kolmessa tai neljässä viikossa. Ja Yogin lakritsiteetä juon silloin, kun olo on kylmettynyt ja haluaa jotain voimakkaasti lämmittävää ja mausteista.

Voi, tee. Ystäväni. Anna anteeksi. En tiedä mitä tapahtui. Miten kahvi saattoikin kaikkien näiden vuosien jälkeen.... viedä paikkasi. Mutta näin kävi enkä voi ottaa sinua takaisin. Jään kaipaamaan sitä mitä meillä oli, mutta olen tieni valinnut.

* * *

Missä joukoissa te seisotte? Teen vai kahvin? Vai onko joku kummankin tasapuolinen ystävä..?

Jään kyllä ikuisesti ihmettelemään, mitä makuaistilleni oikeasti tapahtui... Voiko kahvi muuttaa sitä..? Johtuuko tämä kofeiinista..? Maistuuko tee nykyään valjulta siksi, että siinä on vähemmän kofeiinia...?

Niinhän siinä sitten kävi että Laveralta jouduttiin lähettämään minulle kadottamani Brand New Edition -meikit uudestaan. *huokaus* Lupasin heille, että jos koskaan löydän sen maan nielemän paketin, järjestän siitä blogiarvonnan.

Päivän lookissa Brand New Editionia. Ja kyllä - se mousse-meikkivoide oli juuri niin ihanaa kuin muistelinkin! :)

Kasvoilla on vielä sen verran Kreikan päivetystä että meikkipohjan sävyksi sopi sävy 03 Honey. Talvella menee epäilemättä paremmin 02 Ivory. Natural Mousse Make-Up nimeä kantava meikkivoide on unelman kevyttä, levittyy kauniisti ja kuivuu puuteriseksi - mutta ei missään nimessä jauhoisen kuivaksi. Päälle ei tarvitse lisätä puuteria (tai ainakaan minä en siihen kokenut tarvetta). Mousse-meikkivoide tasoittaa ihon pintaa mutta peittokyky on luonnonkosmetiikalle tyypillisesti kevyt. En sanoisi edes puolipeittävä. Minun tarpeisiini kuitenkin juuri passeli. Tuloksena luonnollinen, tasoitettu ja himmeäpintainen iho.

Poskilla Brand New Editionin Illuminating Powder sävyssä 01 Total Reflection. Illuminating-puutereita on kaksi, ja Total Reflection on niistä punertavampi ja siis poskipunamaisempi. Sävy näyttää purkissa rusehtavalta, mutta kuten näette, on iholla luonnollisen omppuinen puna. Sävy 02 Gold Bronze on kultaisempi ja vaaleampi. Kumpikin sävy sopii mielestäni ennen kaikkea lämminsävyiselle.

Silmissä sävyjä Oriental Brown -paletista ja huulilla kahden huulipunan, Rosewood Dreamin ja Precious Nuden, sekoitus.

Avaintuotteet: Illuminating Powder 01 Total Reflection, Natural Mousse Make-Up 03 Honey, luomiväripaletti 01 Oriental Brown ja huulipunat Rosewood Dream ja Precious Nude (eivät osa Brand New Editionia vaan uusia, tammikuussa ilmestyviä huulipunasävyjä.)

Silmämeikissä levitin koko luomelle Oriental Brownin vaaleinta, kuparipersikkaista sävyä, ja varjostin ulkonurkat luumuvioletilla. Sävy näyttää iholla hyvin punertavalta ja sopii loistavasti yhteen kuparisten sävyjen kanssa. - Ja korostaa sinisiä silmiä upeasti! Alaluomelle levitin vaalenta sävyä ja tummanvihreää. Rajasin yläluomen paletin ruskealla sävyllä käyttäen kostutettua sivellintä. (Rajauksesta tuli todella mieto koska värin koostumus on niin valoa heijastava.) Paletin sävyjä voi käyttää niin kuivana kuin kosteanakin.

Kaikki neljä sävyä ovat pigmenttisiä ja voimakkaasti hohtavia.

Olen juossut tänään koko päivän joululahjaostoksilla, siksi postaus tulee vasta nyt... Mousse-meikkipohja on ollut kasvoillani tällä hetkellä 9 tuntia, ja on edelleen kauniin ja siistin näköinen. Pinta kiiltää  enemmän kuin keskipäivällä mutta meikkivoide ei ole "sulanut", haihtunut tai kasautunut ihohuokosiin.

Mineraalimeikkipohjaa en ole tähän vaihtamassa, mutta julistan Natural Moussen kyllä parhaimmaksi luonnonkosmetiikan meikkivoiteeksi jota olen kokeillut! Joskus jos onnistuvat vielä kehittämään peittävän luonnonkosmetiikan meikkivoiteen yhtä ihanalla koostumuksella niin asiakkaita riittäisi varmasti jonoksi asti... :)

"Seuraava testivoide uunista ulos"... :)

Sain Jolie-verkkokaupalta viime kesänä niin massiivisen tuotepaketin, että sen sisällön testaaminen jatkunee aina ensi kevääseen... :D Tähän mennessä on käyty läpi ylellinen Patyka, silottavat ja tasoittavat Violet-tuotteet Estelle & Thildiltä, australialaiset luomumeikit á la Zuii sekä ranskalainen luonnonkosmetiikan pioneeri Melvita.

Tänään vuorossa "klorokosmetiikkaa" Ranskasta - Alorée. Merkillä on Cosmebion sertifikaatti.

Alorée-sarjan teho perustuu klorofylliin eli lehtivihreään. Ja mitä lehtivihreä sitten tekee kosmetiikassa? Sitä käytetään pigmenttinä (löytyy tällöin incistä nimellä CI 75810), mutta se toimii myös antioksidanttina eli vähentää ja hidastaa hapettumisen aiheuttamia vaurioita ihossa.

Kuva Paula Begounin kirjasta Don't Go To The Cosmetics Counter Without Me (2008)

Kosmetiikkaguru Paula Begounin mukaan antioksidantit kuuluvat tärkeimpiin ainesosiin ihonhoidossa. (Ja minulla on taipumus uskoa Paula-tätiä useimmissa kosmetiikkaan liittyvissä asioissa ;)) Kaiken ikäinen iho hyötyy antioksidanteista, ne ovatkin yksi "järkevimpiä" anti age -ainesosia koska eivät lupaa ryppyjen silotusta tai kaksoisleuan kiinteytystä vaan yksinkertaisesti suojaa. Ja kuten kaikki Karkkipäivän lukijatkin (toivon mukaan :D) ovat tähän mennessä oppineet, ihon suojaaminen niin UV-säteiltä kuin vapailta radikaaleilta on fiksuimpia "vakuutuksia" minkä voi iholleen ottaa.

Klorofyllillä on myös kyky imeä itseensä UV-säteilyä, vaikkakaan vaikutus ei ole tarpeeksi voimakas että klorofylliä voisi yksinään käyttää aktiiviaineena aurinkosuojatuotteissa.

Sain testiin ohuemman Aloréen kahdesta päivävoiteesta, Chloro Vitae City-Proof Moisturizing Fluidin. Olen nyt käyttänyt sitä vajaa kolme viikkoa.

Kokemuksia ja havaintoja:

* Koostumus on nimensä mukaisesti ohut, fluidimainen. Voide imeytyy hyvin, mutta sen koostumuksessa on jotain joka jättää ihon pinnan nahkean tuntuiseksi, pitkäksikin aikaa.

* Voide sisältää kimallepartikkeleita, mistä en itse koskaan oikein innostu. Tarkoituksena on epäilemättä luoda heleää ihoa, mutta Aloréen voiteessa käytetyn mican (eli kimalteen tuovan mineraalin) koko on omaan makuuni liian suuri. (Micaa on monen eri kokoista aivan hienojakoisesta hohteesta selkeään "glitteriin".)

* Voiteessa on persoonallinen, makea, ruohoinen tuoksu. Koukutuspotentiaalia! :) Tuleekohan se nimenomaan klorofyllistä..? Toiset eivät varmasti tykkää yhtään, minä tykkään. :)

* Olin juuri ennen Aloréeta käyttänyt Melvitan Nectar de Rosesia, ja oli mielenkiintoista huomata kuinka täysin erilaiset ihofiilikset näillä kahdella voiteella on. Nectar de Roses -voide on täyteläisempää ja jättää ihon sileäksi, tasoitetun tuntuiseksi ja himmeäpintaiseksi. Aloréen City-Proof on ohuempaa, jättää nahkean pinnan ja korostaa ihohuokosia. Vaikka ohuemmat koostumukset ovat yleensä enemmän mieleeni, näistä kahdesta tykkään ehdottomasti enemmän Melvitasta.

* Incifakta: voidepohjassa ykkösenä on ohransiemenvettä. Voiteen sisältämä klorofylli on uutettu nimenomaan ohrasta, ja incissä tulevat myöhemmin puhdas ohrauute ja ohranlehtiuute.

Summa summarum:

Aloréen voide ilahduttaa varmasti ainesosiensa puolesta hyvän antioksidanttivoiteen etsijää, mutta kosmeettisessa puolessa olisi hiomisen varaa. Kimalteet ovat aivan tarpeettomia ja ehkäpä koostumusta voisi kehittää hieman mattaisemmaksi. Kyseessä on kuitenkin normaali- ja sekaihon voide jollaisten käyttäjät usein arvostavat himmeää pintaa.

. . .

P.S. Seuraavana testivuorossa Estelle & Thildin anti age -uutuuslinja Super Bioactive! Pari kokeilukertaa on jo takana ja uskallan jo nyt sanoa että aijjai miten hyvän tuntuisia...! E&T:llä on kehitetty ihan uudet koostumukset verrattuna aiempiin kasvotuotteisiin ja myös tuoksumaailma on aivan uusi.

Luvassa jouluista saaristofiilistelyä! :)

Voi ihanuutta! Pääsin viime tiistaina käymään Ahvenanmaan Silverskärillä! Tämä on jälleen sarjassamme maineikkaita ahvenanmaalaisia paikkoja, jonne yksityishenkilön, ja etenkin autottoman ja veneettömän yksityishenkilön, on todella hankala päästä. Ahvenanmaalla on paljon tällaisia "kätkettyjä helmiä" jonne ei tuosta vain hurautakaan vierailulle vaikka kyseessä on matkailuyritys.

Visit Åland kutsui minut mukaan Silverskärin joulupöytään, jonka Silverskär tarjosi tiistaina yhteistyökumppaneilleen.

Silverskär on Saltvikin kunnassa sijaitseva pieni saari, joka tarjoaa kokous-, juhla- ja majoituspalveluita ryhmille. Paikka tunnetaan hyvästä ruoastaan ja idyllisestä tunnelmastaan. Alkuperäinen kalastajasaaren tunnelma on haluttu säilyttää palveluiden tasosta tinkimättä. Todella elegantti paikka!

Jos Silverskäriin mielii tutustua ilman ryhmäbuukkausta, on siihen tilaisuus syksyisin rapukauden aikaan jolloin Silverskärissä katetaan perinteinen "kräftskiva", tai marras- ja joulukuussa jolloin tarjolla on runsas joululounas.

Joulupöytään saapuvat vieraat toivotetaan tervetulleeksi Mellangårdsissa, joka on saaren vanhin rakennus. Mellangårdsin tunnelmallisessa tuvassa meille tarjoiltiin glögiä ja asiaankuuluvia oheisnaposteltavia kuten pipareita ja erilaisia pähkinöitä.

(Ainakin muut saivat niistä nauttia :D No, minä säästelin fiksusti vatsaani pääohjelmalle eli RUOALLE ^_^)

Mellangårds ja taustalla venevaja johon Silverskärin taksivene "parkkeeraa". Silverskäriin voi saapua myös omalla veneellä, mutta veneettömille joulupöytävieraille on tarjolla taksiveneyhteys Skatanin laiturista.

Joulupöytä tarjoillaan Norrgårdsissa, jonka alakerrassa on tilat noin 40 hengelle.

Lunta ei ole vielä Ahvenanmaalla satanut, mutta joulutunnelmasta ei ollut puutetta..! <3

Ahvenanmaalaisessa joulupöydässä yhdistyvät mannersuomalaiset ja ruotsalaiset jouluruokaperinteet. En muuten tiennytkään, ettei Ruotsissa tunneta meille niin perinteisiä porkkana-, lanttu- ja perunalaatikoita..! Naapurimaan suosituimpiin jouluruokiin kuuluvat kinkun ohella lihapullat, prinssinakit, silli ja Janssonin kiusaus.

Kalaa oli Silverskärin joulupöydässä varmaan 15 eri tavalla... Pelkästään silliä oli kuutta eri laatua. Lisäksi löytyi silakkaa, kylmä- ja lämminsavustettua lohta, savuahventa ja mitähän vielä... Huhhuh jos vielä söisi lihaakin..! Buffet-pöydät ovat ihania, mutta kuinka ihmeessä välttää ylisyöminen..? :D

Kokosin "alkuruoka"lautaselle kalaa kaikessa mahdollisessa muodossa, punajuurisalaattia, juustoa, mätiä ja kananmunaa. "Pääruoaksi" lisää kalaa, lanttu- ja porkkanalaatikkoa (porkkanaa vain ihan vähän  koska riisi.. ;)), ruusukaalia, lehtikaalia, punakaalisalaattia, puolukkaa ja erilaisia maustettuja vaahtoja (miksi näitä kutsutaan..?). Oi jouluruoka...! On se kyllä niin hyvää. Aina 12 kuukauden odotuksen arvoinen..! ^_^

Onneksi olin jättänyt aamupalan syömättä, näille herkuille kannatti todellakin jättää tilaa..!

Jälkiruokapöytä notkui myöskin niin runsaana että melkein tulin ähkyyn jo pelkästä pöydän katselusta... Minulle jälkkärivalikoimasta löytyi ihania juustoja, mutta pääruoka oli täyttänyt vatsani niin tehokkaasti että kykenin nauttimaan vain pienet palat sinihomejuustoa ja Silverskärin omaa vuohenjuustoa.

Silverskärin joulupöytä kustantaa 48€, eli ei ole kalliimmasta päästä Ahvenanmaan joulupöytien joukossa. Hintaa tietysti nostaa venekuljetus (15€) mikäli ei omista omaa venettä. Todellakin uniikki ympäristö nauttia joulupöytä ja auto- & venematkan vaivan arvoinen..!

Saaristo <3

Ensi syksynä taidan ottaa tavoitteeksi Silverskärin rapujuhlat..!

. . .

Mitä ruokia teidän joulupöytäänne kuuluu? Mikä on lempijouluruokaanne?

...ja kuinka monena päivänä ylipäänsä jaksatte jouluruokaa syödä..? Minulle tippuu vaikka joka päivä aatosta uuteen vuoteen...! ^_^ Mutta sitten alkaa tulla raja vastaan... :P